Turhat kouluaineet

[Hob]

Äidinkielessä pitäisi käsitellä klassista maailmankirjallisuutta, ei luetuttaa oppilailla joutavia nuorisoromaaneita.

Parempi että lukevat Sven Hasseleita kuin että eivät lue mitään.

Tuollaisen historian opetuksen perusteella ei voi tajuta mitään oleellista historiasta.

Jos se yhtään lohduttaa, niin ei siitä tekstimassastakaan tajunnut mitään silloin kun kävin koulua. Koulukirjat ovat sellaista soosia, etten käsitä miksi niitä vaivaudutaan erikseen tekemään.

[Sakari]

Minusta uskonto on tärkein oppiaaine koulussa. Samaa mieltä on ollut moni maailmalla reissutöissä oleva tuttavani.
Tuttavani meni aikaihmisenä puutarhaoppiin ja tuskailee viljelyskasvien nimistön kanssa. Puutarhurin pitää tuntea kasvit ja osata niitten latinankieliset nimet, koska se on kansainvälinen kieli. Moni on jälkeenpäin ollut iloinen siitä, että on joutunut kouluaikanaan keräämään kasvion.
Turhia oppiaineita ei minusta koulussa välttämättä ole, mutta opetus ja oppikirjat ovat usein aika heikkolaatuisia. Varsinkin minua harmittaa, miten huonosti fysiikassa, kemiassa ja matematiikassa osataan opettaa asioitten käytännön merkitystä. Emme me tee mitään opetetuilla apinoilla, vaan pitää osata soveltaa.

Aamen! Oppikirjoissa "soveltavat" tehtävät tuppaavat olemaan todella kaukana todellisen elämän ongelmista. Itse kaipaisin hieman pohdiskelevampaa matematiikkaa tyyliin puiden määrän arviointia, bensan riittävyyden arviointia, väestön kasvun havainnollistamista yms. Ei niinkään oikean luvun kuin oikean suuruusluokan löytämistä.

Muistan ruotsintunneilta ulkoaopetellut tarinat. Ei auttanut kielenoppimisessa. Muutoinkin P-Savossa tarvitsee ruotsia, raks raks... ei mihinkään.

[standardi]

Oppiaineissa on tosiaan paljonkin turhaa täytettä, mutta enemmän huolestuttaa se, mitä ei opeteta. 2000-luvun lukiossa tietotekniikka tarkoittaa vieläkin paria hajanaista soveltavaa kurssia. Myös aiemmin mainittu talousoppi olisi aiheellinen. Niitä tilalle kunhan saadaan joutavuudet muualta karsittua.

[hoxpox]

Oppiaineissa on tosiaan paljonkin turhaa täytettä, mutta enemmän huolestuttaa se, mitä ei opeteta. 2000-luvun lukiossa tietotekniikka tarkoittaa vieläkin paria hajanaista soveltavaa kurssia.

Istuminen ei ole terveellistä, ja nuoret viettävät muutenkin hyvin paljon aikaa tietokoneella. En kannata.

[sr]

Muutamat ajattelevat, että lapsille ei saa tupata uskontoa ja että he voivat sitten isona itse valita, mihin uskovat. Mistä he valitsevat, jos eivät tiedä vaihtoehtoja? Huomattava osa ihmisistä etsii itselleen uskonnon joka tapauksessa, mutta tarjolla on useita ei niin suositeltavia vaihtoehtoja.

Uskonnon tuppaaminen:"Jeesus nousi kuolleista ja siksi kaikki häneen uskovat pelastuvat ja muut joutuvat helvettiin."
Eri vaihtoehtojen opettaminen:"Kristityt uskovat X, muslimit Y ja ateistit Z".

Uskonnoista opettaminen kannattaisi jättää alaluokilta oikeastaan kokonaan pois, koska kyse on joka tapauksessa asioista, joiden tajuamiseen ja kriittiseen käsittelyyn mielessä tarvitsee aika lailla järeämmän koneiston kuin mitä pienillä lapsilla on.

[Sour-One]

Lisäisin tarpeellisten listaan vielä maanviljelyksen ja luontaistalouden

Eivät ole mielestäni kovin hyödyllisiä. Maanviljelys on Suomessa tehottomampaa kuin muissa maissa, joten sitä ei täällä tulisi harjoittaa lainkaan. Ja vaikka sitä tällä hetkellä Suomessa tukiaisten varassa harjoitetaan, on maanviljelijöitä silti vain kolme prosenttia palkansaajista, joten kys. taitoja ei kannata kaikille opettaa.

Ehdotin sen takia, kun näköjään ehdotat paluuta takaisin menneisyyteen agraari-kulttuuriin.

[guest8788]

Lukekaapa huviksenne yläasteen uskonnon kirjat. Siellä ei sanota, että "Jeesus nousi kuolleista". Siellä sanotaan, että "Evankeliumien/Apostolien tekojen mukaan..". ja "Opetuslapset uskoivat, että...." ja "kristityt uskovat, että"
...

Niin ja keitä ovat nämä kristityt? Opettaja, joka uskoo Jeesuksen nousseen kuolleista? Oppilaat, jotka jo pelkän tunnilla olemisen perusteella kuuluvat virallisesti johonkin kristilliseen yhteisöön? Niinpä.

Komppaan paria aiempaa: uskonto pois peruskoulusta, ellei sitä käsitellä yleisenä ja yleismaailmallisena ihmisluonnon ilmiönä, jolle löytyy parempiakin selitysmalleja, kuin yliluonnolliset agentit. Tai ehkä uskonnon voisi sisällyttää psykologiaan ja siirtää lukion puolelle.

Omat kokemukseni uskonnontunneista ovat myöhäisimmillään 90-luvun puolivälistä, ja ne ovat hyvin indoktrinaatiopitoisia - huolimatta oppikirjojen neutraalista asenteesta. Eikä tuossa ole sinänsä mitään outoa. Tai tuomittavaa. Olihan opettaja kristitty opettamassa kristityille. Kuka edes valittaisi uskonnonopetuksen olevan liian tunnustuksellista?

"Isä, tänään uskonnontunnilla opettaja väitti Jeesuksen nousseen kuolleista."
"Vai että semmoista peliä siellä pelataan!" *vihapirauttaa rehtorille*

[sr]

Lukekaapa huviksenne yläasteen uskonnon kirjat. Siellä ei sanota, että "Jeesus nousi kuolleista". Siellä sanotaan, että "Evankeliumien/Apostolien tekojen mukaan..". ja "Opetuslapset uskoivat, että...." ja "kristityt uskovat, että".

Entäpä ala-asteella? Tehdäänkö siellä selväksi uskonnon ja muiden oppiaineiden ero juuri sen suhteen, millä on tieteellinen pohja ja missä on kyse uskonasiasta?

Tuo yläasteen touhu kuulostaa siis ihan fiksulta ja voi oikeasti auttaa nuoria siinä pohdiskelussa, mihin uskoa ja mihin ei. Tosin jäi epäselväksi, sanotaanko siinä vieraiden uskontojen (siis ev. lutin kannalta) kohdalla mitään ateismista, joka lienee se relevantein vaihtoehto kristinuskolle Suomessa.

Tässä keskustelussa on kaksi vaihtoehtoa:
a) keskustelijat (hoxpox ja sr) ovat ihan tosissaan sitä mieltä, ettei kenekään tarvitse tietää vaikkapa sitä, mitä ovat ristiretket, tai mitä tarkoittaa marttyyri
b) keskustelijat eivät tiedä, mistä puhuvat

Ei, minä ainakin kannatan kriittisen uskontotiedon opettamista.

[MikkoAP]

Entäpä ala-asteella? Tehdäänkö siellä selväksi uskonnon ja muiden oppiaineiden ero juuri sen suhteen, millä on tieteellinen pohja ja missä on kyse uskonasiasta?

Tuo yläasteen touhu kuulostaa siis ihan fiksulta ja voi oikeasti auttaa nuoria siinä pohdiskelussa, mihin uskoa ja mihin ei. Tosin jäi epäselväksi, sanotaanko siinä vieraiden uskontojen (siis ev. lutin kannalta) kohdalla mitään ateismista, joka lienee se relevantein vaihtoehto kristinuskolle Suomessa.

minä ainakin kannatan kriittisen uskontotiedon opettamista.

Samaa mieltä.

Pätee toki myös niin, ettei ala-asteella saarnata myöskään ateismia. Jos ateisti/kristitty/muslimi/ym. vanhemmat haluavat opettaa lapsensa seuraamaan omia näkemyksiään, tehköön sen omalla ajallaan ja omalla kustannuksella .

Yläasteella voisi sitten aloittaa vertailevan/kriittisen uskontotiedon opetuksen.

[Roope]

...uskonnon puolella indoktrinaation puolelle lipsahtaminen on paljon helpompaa kuin historian.

Eikö kuitenkin päinvastoin, koska historianopetus mielletään tosiasiapohjaiseksi ja uskonnonopetus tiedetään uskomuspohjaiseksi? Vastaanottaja suhtautuu niihin jo etukäteen täysin eri tavalla.

[Maastamuuttaja]

Minusta ne oppiaineet, joissa jotenkin menestyin, ovat ehdottoman välttämättömiä kaikille. Muunlaiset aineet ovat kaikille tarpeettomia. Tällä kriteerillä koulupäivät lyhenisivät radikaalisti. Kannattaisi jopa harkita koululaitiksen lakkauttamista.

[sr]

...uskonnon puolella indoktrinaation puolelle lipsahtaminen on paljon helpompaa kuin historian.

Eikö kuitenkin päinvastoin, koska historianopetus mielletään tosiasiapohjaiseksi ja uskonnonopetus tiedetään uskomuspohjaiseksi? Vastaanottaja suhtautuu niihin jo etukäteen täysin eri tavalla.

Niin, aikuiset tietävät. Minun pointtini onkin liittynyt juuri siihen, miten lapset ne mieltävät. Mitä omalta kouluajaltani muistan, niin kyllä mielsin ne uskontotuntien jutut ihan yhtä totena kuin kaiken muunkin, mitä sen saman opettajan suusta tuli. Tällä on etenkin merkitystä siellä pienimpien lasten kohdalla, koska he eivät ole vielä oppineet kyseenalaistamaan asioita siinä, missä teini-ikäiset.

Jos tämä ero todellakin tehdään oppilaille selväksi, niin uskon, että silloin indoktrinaatio voidaan välttää (aivan samalla tavoin kuin vaikka politiikasta opetettaessa voidaan opettaa, että vasemmistolaiset ovat asioista tätä mieltä ja oikeistolaiset tätä), mutta olen edelleen sitä mieltä, että uskonnon kohdalla sille puolelle lipsahtaminen, että "asiat ovat näin", sieltä, että "jotkut uskovat asioiden olevan näin" on paljon todennäköisempää sen vuoksi, että uskovalle yleensä se oma usko on osa sitä totuutta, missä elämäänsä elää. Sitä on minusta paljon vaikeampi nähdä mielipide-erona siinä kuin vaikkapa poliittisia kantoja.

[sr]

Peruskouluikäiset ovat täysin aseettomia vihervasuriopettajan historiankäsityksen edessä. Yläasteen historianopetuksen keskeiseen sisältöön  kuuluu mm. "imperialismi ja sen vaikutukset Euroopan suurvalloille ja siirtomaille". Miettikääpä, miten vihervasuri asian esittää...

Millä tavoin aseettomia? Heillähän on edessään se kirja, jossa faktat ovat niitä mitä ovat. Jos opettaja alkaa niistä faktoista poiketa, niin kyllä oppilas tämän huomaa. Sen sijaan uskonnon osalta ei samaa tule vastaan. Tämä siksi, että sen välillä, että "Jerikon muurit sortuivat" ja sen, että "jotkut uskovat, että Jerikon muurit sortuivat" on hyvin pieni ero ja jos tätä ei opettaja erityisesti korosta, niin uskon lapselle hyvinkin jäävän siitä oppitunnista mieleen se, että "Jerikon muurit sortuivat", vaikkei tälle ole mitään tieteellistä perustetta.

Uskonnossa ei siis indoktrinaatiossa tarvitse edes mennä sille tasolle, että aletaan esittää omia tulkintoja asioista, vaan riittää pelkästään se, että esitetään asiat ihan niin kuin ne oikeaoppisen kristillisen tulkinnan mukaan menevät, mutta vain muutetaan "jotkut uskovat asioiden olevan näin" muotoon "asiat ovat näin".

[guest8788]

Mitä järkeä yleensäkään on opettaa peruskoulussa ainetta, jonka "aikuiset tietävät" uskomuspohjaiseksi?

[Mindy]

Muutamat ajattelevat, että lapsille ei saa tupata uskontoa ja että he voivat sitten isona itse valita, mihin uskovat. Mistä he valitsevat, jos eivät tiedä vaihtoehtoja? Huomattava osa ihmisistä etsii itselleen uskonnon joka tapauksessa, mutta tarjolla on useita ei niin suositeltavia vaihtoehtoja.

Uskonnon tuppaaminen:"Jeesus nousi kuolleista ja siksi kaikki häneen uskovat pelastuvat ja muut joutuvat helvettiin."
Eri vaihtoehtojen opettaminen:"Kristityt uskovat X, muslimit Y ja ateistit Z".

Uskonnoista opettaminen kannattaisi jättää alaluokilta oikeastaan kokonaan pois, koska kyse on joka tapauksessa asioista, joiden tajuamiseen ja kriittiseen käsittelyyn mielessä tarvitsee aika lailla järeämmän koneiston kuin mitä pienillä lapsilla on.

Nuorempana pidin uskontoa tosi turhana kouluaineena, mutta nykyään ajattelen aivan päinvastoin. Syynä ei ole se, että olisin hurahtanut uskoon (olen vieläkin agnostikko), vaan ymmärtämys siitä, että länsimaisessa yhteiskunnassa kasvavat lapset ovat kulttuurillisesti kielipuolia, jos eivät tunne Raamattua. Kielistä kiinnostuneena ihmisenä, jota kiinnostaa sanontojen etymologia, olen huomannut enenevässä määrin, miten paljon meillä ja muualla Euroopassa on sanontoja ja tapoja, jotka voidaan johtaa Raamattuun. Jos ei tunne Raamattua, ei ymmärrä sanontoja ja niiden tausta-ajatuksia ja on siten jopa äidinkielelläänkin kielipuoli.

Esim. "tuhlaajapojan paluu" loihtii meille Jeesuksen vertauksen tunteville mielikuvia toisesta mahdollisuudesta ja rakkauden motivoimasta armosta ja anteeksiannosta. Tarinaa tuntemattomille noista sanoista taas voisi hyvinkin tulla mieleen epäonnistujan rankaiseminen ja hylkääminen, kun mokoma tuhluri kehtaa yrittää päästä takaisin perheen omaisuudesta hyötymään. Nimet Daavid ja Goljat eivät sanoisi yhtään mitään muusta kulttuuripiiristä tuleville. Ja mitä tekemistä kameleilla on muka neulansilmien kanssa? Sanoohan sen jo järkikin, ettei kameli neulansilmästä mahdu.

Hollannissa mietin pitkään, mitä ihmettä Aabrahamilla ja Saaralla on 50 vuoden iän kanssa tekemistä? Kukaan ei oikein osannut kertoa muuta kuin että tapa nimittää 50 vuotta täyttävää miestä Aabrahamiksi tulee Raamatusta ja 50 vuotta täyttävää naista nimitetään Saaraksi, koska Saara oli Aabrahamin vaimo. Synttärisankaria mennään vanhoiksi ukoiksi ja akoiksi pukeutuneina yllättämään 50-vuotispäivänä ja hänet puetaan myös vanhaksi ukoksi tai akaksi eli Aabrahamiksi tai Saaraksi. Nyt olen löytänyt selityksen Johanneksen evankeliumista:
"8:52 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä maista kuolemaa.'
8:53 Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sinä itsesi teet?"
8:54 Jeesus vastasi: "Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa, hän, josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme',
8:55 ettekä tunne häntä; mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä, niin minä olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa.
8:56 Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi."
8:57 Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!"
8:58 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut."

Nyt kun löysin tämän alkulähteen sanonnalle "nähdä Aabraham" ja koko pukeutumisleikille, ymmärrän paremmin koko perinnettä. Minulle on tärkeää osata lukea kulttuuria ja osata käyttää sanontoja oikein, koska kieliasioissa olen perfektionismiin kallellani. Tahdon hallita kielet, joita aktiivisesti käytän, lähes äidinkielisen tasolla ja ilmaista itseäni ilmeikkäästi muutenkin kuin vain suomeksi. Haluan lapsilleni saman kyvyn lukea kieltä ja kulttuuria ja leikitellä käsitteillä, joka tulee vain tuttuuden kautta. Raamatun lisäksi Shakespearen tunteminen varsinkin englanninkielisessä maailmassa ja muillakin eurooppalaisilla kielialueilla aukaisee paljon kielellisiä merkitystasoja. Minun ei tarvitse sanoa tietyille kavereilleni kuin "Hell hath..., he?", niin he osaavat jo mielessään täydentää lauseeni "...no fury like a woman scorned" ja mielipide jonkun naisen käytöksestä esim. erotilanteessa on kommunikoitu minun taholtani kolmella sanalla.

Haluan tulevaisuudessa kertoa lapsilleni tarinoita Raamatusta, lukea heille satuklassikoita, tutustuttaa heidät Shakespeareen ja moniin muihin kirjallisuuden klassikoihin samoin kuin elokuvaklassikoihin jo pienestä pitäen. Heillä tulee siten olemaan laaja referenssikaaderi, jonka pohjalta he voivat hahmottaa maailmaa, länsimaista kulttuuriamme ja kielellisiä ilmaisuja paljon tavallista syvällisemmin. Ehkä olen idealisti, mutta haluan antaa lapsilleni perinnöksi saman uteliaisuuden ja halun ymmärtää elämää ja ihmisiä ja kielellisen ilmaisukyvyn, jotka ajavat minua oppimaan uutta ja miettimään asioita pintaa syvemmältä. Haluan heidänkin ymmärtävän, miksi meillä on aina Pariisi, mitä hauskaa on siinä, ettei kukaan ole täydellinen ja ymmärtävän "mennä xxx-tavalla sinne missä yyy"-vitsejä.

Kristinuskon opetuksen lopettaminen kouluissa loisi uuden sukupolven, joilla ei olisi mitään tajua kulttuurinsa perusteista. Itse asiassa menisin pikemminkin niin pitkälle, että tekisin kristinuskon opetuksesta pakollisen kaikille oppilaille heidän omasta uskonnostaan huolimatta. En tarkoita sellaista opetusta, jossa saarnattaisiin ja käännytettäisiin muun uskoisia, mutta heidänkin olisi tärkeää oppia tuntemaan kristinuskon tarinat ja käytänteet, jotta he eivät olisi täysin vailla kulttuurillista lukutaitoa. Ei kukaan vaadi lapsia nykyäänkään uskomaan esim. Robin Hoodin olemassa oloon historiallisena henkilönä tai kolmeen muskettisoturiin, mutta heidän tarinoitaan kerrotaan ja luetaan lapsille kuitenkin. Samalla tavoin kristinuskon opetuksessa kerrottaisiin Raamatun tarinoita osittain todenperäisinä tarinoina, jotta he tuntisivat tarinat ja niiden vaikutuksen ympäröivään kulttuuriin ja kielten kehitykseen. Lapsille voitaisiin kertoa esim. luomiskertomuksesta, että se on runollinen tapa kuvata ja selittää evoluutiota, jonka ihmiset aikoinaan kehittivät, kun jonkinlaista selitystä tarvittiin maailman synnylle. Tapahtumille, joiden historiallisuus ja tieteellinen selitys on tunnettu tai ainakin erittäin vahva hypoteesi on olemassa (vedenpaisumus, Punaisen meren halkaiseminen, Jeesuksen olemassa olo historiallisena henkilönä), voitaisiin kertoa sekä Raamatun kuvaus asioista myyttisenä tarinana että mitä tiede nykyään tietää tarinan pohjalla olevasta historiallisesta tapahtumasta/henkilöstä. Mutta tästä vaihtoehdosta ja oppisisällöstä ei nykyisessä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä voi edes puhua hirveäksi sortajarasistiksi leimautumatta.   

[standardi]

Oppiaineissa on tosiaan paljonkin turhaa täytettä, mutta enemmän huolestuttaa se, mitä ei opeteta. 2000-luvun lukiossa tietotekniikka tarkoittaa vieläkin paria hajanaista soveltavaa kurssia.

Istuminen ei ole terveellistä, ja nuoret viettävät muutenkin hyvin paljon aikaa tietokoneella. En kannata.

Tuo on huono peruste, koska kaikki tietokoneella vietetty aika ei ole samanarvoista. Viihdekäyttö ei korvaa hyötykäyttöä. Tietenkin kouluaikana ideana olisi opetella esim. ohjelmointia eikä roikkua Facebookissa.

Mutta luultavasti juuri noin päättäjätkin ajattelevat.

[hoxpox]

Oppiaineissa on tosiaan paljonkin turhaa täytettä, mutta enemmän huolestuttaa se, mitä ei opeteta. 2000-luvun lukiossa tietotekniikka tarkoittaa vieläkin paria hajanaista soveltavaa kurssia.

Istuminen ei ole terveellistä, ja nuoret viettävät muutenkin hyvin paljon aikaa tietokoneella. En kannata.

Tuo on huono peruste, koska kaikki tietokoneella vietetty aika ei ole samanarvoista. Viihdekäyttö ei korvaa hyötykäyttöä. Tietenkin kouluaikana ideana olisi opetella esim. ohjelmointia eikä roikkua Facebookissa.

Mutta luultavasti juuri noin päättäjätkin ajattelevat.

Ohjelmointi tylsistyttää mieltä, heikentää fyysistä kuntoa ja small talk -taitoja, ja tätä kautta myös syntyvyyttä. Mielestäni kansakunnalle vahingollista. Facebookista voi sentään löytää naisen.

[sr]

Millä tavoin aseettomia? Heillähän on edessään se kirja, jossa faktat ovat niitä mitä ovat. Jos opettaja alkaa niistä faktoista poiketa, niin kyllä oppilas tämän huomaa.

Eihän tunneilla pelkästään tavata kirjoja

Ei tunneilla, mutta kotona kylläkin. Veikkaisin, että moni oppilas lukee esim. kokeisiin niitä kirjoja. Jos siellä kirjassa ei sanota mitään vaikkapa "valkoisen miehen taakasta", niin tuskinpa hänelle se jää imperialismista päällimmäisenä mieleen. Sen sijaan vaikkapa uskonnonkirjoissa todennäköisesti ei olla joka välissä sanomassa, että tässä on siis kyse yhden uskonnollisen lahkon opista, jolla ei ole mitään tieteellistä perustetta, vaan jos opettaja kysyy kokeessa, että kuinka monta käskyä Mooses sai Siinai-vuorella Jumalalta, niin kyllä todennäköisesti ne koulukirjat lukeneet oppilaat tuohon todennäköisesti vastaavat "10" eivätkä "Kristinuskon mukaan niitä väitetään olleen 10". Näin siis etenkin, jos opettaja ei ole tehnyt noiden kahden eroa erityisen selväksi.

Kuvittelepa, mitä kaikkea opettaja saa revittyä imperialismista ja siitä kohdasta oppikirjaa, jossa puhutaan "valkoisen miehen taakasta"...

No, mitä saa? Koitatko sanoa, että sellaista, mitä yleensä käsitetään käsitteellä imperialismi, ei koskaan tapahtunut tai että sen vaikutuksia ei enää nykyaikana ole näkyvissä?

No, minusta tuosta imperialismiaiheesta saa revittyä aika paljon vähemmän oppilaille ei-tieteellisellä pohjalla olevaa juttua kuin uskonnosta.

[Cls]

Minusta ne oppiaineet, joissa jotenkin menestyin, ovat ehdottoman välttämättömiä kaikille. Muunlaiset aineet ovat kaikille tarpeettomia. Tällä kriteerillä koulupäivät lyhenisivät radikaalisti. Kannattaisi jopa harkita koululaitiksen lakkauttamista.

Lainaus onnistuu ironiassaan kyllä kuvaamaan hyvin tätä ketjua. Jos koululla olisi taikaseinä, niin toki opetus voitaisiin jokaiselle oppilaalle räätälöidä, mutta kun nykyresursseilla kaikkien on oltava pääosin samoilla kursseilla täytyy kurssien olla jonkinlainen kompromissi, että sekä lääketieteeseen suuntautunut Maija-Emilia että ammattikouluun automekaanikoksi suuntaava Mika-Petteri saavat molemmat riittävän pohjan ja perussivistyksen.

Maallikon näkemyksellä tuntematta edes tarkalleen mitä, ja miksi mitäkin asioita tänäpäivänä koulussa ja lukiossa opetetaan on aivan turha lähteä ehdottamaan koulusysteemin radikaalia muuttamista. Esimerkiksi uutisen proffan aikana tosiaan opeteltiin 200 (vai oliko se enemmän?) kasvien latinankielistä nimeä ja muita listoja. Nykyään opetus on enää hyvin vähän turhaa ulkoa opettelua.

Sanoisin, että peruskoulu ja lukio tekevät nykyisellään työnsä erittäin hyvin. Jos jotain muuttaisin, niin ruotsin pakollisuus ja uskonto eivät ole enää tätä päivää. Uskonnon sijaan voisi ymmärryksen uskonnoista liittää vaikkapa yhteiskuntaoppiin ja uskontohistorian historiaan. ATK-opetus on myös lapsenkengissään ja vähenee sekä peruskoulun että lukion puolelta huolettavasti. Lukiossa syy lienee se, että atk:ta ei voi kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa, joten siihen ajan käyttäminen ajatellaan ajanhaaskuuna. On naurettavaa yleissivistyksen kannalta, että lukionkaan jälkeen oppilas ei ymmärrä mitään tietokoneen käytöstä tai tietokoneen toimintaperiaatteesta. Lähes jokainen kuitenkin joutuu päivittäin työssään ja vapaa-aikana yhä enemmän tekemisiin tietotekniikan kanssa.

Derivoinnista: Derivointia opetetaan hieman lukion lyhyessä matematiikassa ja muutaman kurssin verran pitkässä matematiikassa. Siis kaikkien suomalaisten ei tarvitse opetella derivointia, sillä lukio on vapaaehtoista opiskelua.

Se että lukio on vapaaehtoinen, ei tarkoita sitä että sen opetusohjelmaan tulisi valita asioita joita hyvin harva tulee elämässään tarvitsemaan, kuten derivointi.

Derivaatta on hyvin käytännönläheinen käsite ja paljon esillä esimerkiksi talousmatematiikassa, matematiikan luonnontieteiden sovelluksissa ja määritettäessä maksimitilavuuksia.

Matematiikkaa kannattaa opiskella yli sen käytännössä tarvittavan määrän, koska tällöin edeltävät aiheet saavat enemmän rutiinia ja vankemman pohjan. Viimeiseksi opiskellut asia jää "siksi vaikeaksi asiaksi", jota ei paitsi välttämättä vielä osata hyvin, niin vaivauduta käyttämään, kun se oli "niin vaikea". Helppojen asioiden jatkuva drilliharjoittelu menisi myös pidemmän päälle tylsemmäksi, kuin uusien asioiden opettelu kerraten samalla vanhoja asioita.

Kolmas, eikä missään nimessä vähäisin asia on, että matematiikka kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja älykkyyttä. Matematiikassa on enemmän ongelmia ratkaistavaksi oppituntia kohti kuin missään muussa oppiaineessa. Ongelmien vaikeustaso on yleensä myös riittävä, jotta se kehittää ongelmanratkaisutaitoja.

Ohjelmointi tylsistyttää mieltä, heikentää fyysistä kuntoa ja small talk -taitoja, ja tätä kautta myös syntyvyyttä. Mielestäni kansakunnalle vahingollista. Facebookista voi sentään löytää naisen.

Lopeta trollaus. Toiset yrittävät keskustella täällä.

[Juha Päivärinta]

Oppiaineissa on tosiaan paljonkin turhaa täytettä, mutta enemmän huolestuttaa se, mitä ei opeteta. 2000-luvun lukiossa tietotekniikka tarkoittaa vieläkin paria hajanaista soveltavaa kurssia.

Istuminen ei ole terveellistä, ja nuoret viettävät muutenkin hyvin paljon aikaa tietokoneella. En kannata.

Tuo on huono peruste, koska kaikki tietokoneella vietetty aika ei ole samanarvoista. Viihdekäyttö ei korvaa hyötykäyttöä. Tietenkin kouluaikana ideana olisi opetella esim. ohjelmointia eikä roikkua Facebookissa.

Mutta luultavasti juuri noin päättäjätkin ajattelevat.

Ohjelmointi tylsistyttää mieltä, heikentää fyysistä kuntoa ja small talk -taitoja, ja tätä kautta myös syntyvyyttä. Mielestäni kansakunnalle vahingollista. Facebookista voi sentään löytää naisen.

Jopa hammaslääkäri?

[Emo]

Millä tavoin aseettomia? Heillähän on edessään se kirja, jossa faktat ovat niitä mitä ovat. Jos opettaja alkaa niistä faktoista poiketa, niin kyllä oppilas tämän huomaa.

Eihän tunneilla pelkästään tavata kirjoja

Kuvittelepa, mitä kaikkea opettaja saa revittyä imperialismista ja siitä kohdasta oppikirjaa, jossa puhutaan "valkoisen miehen taakasta"...

Itselläni oli lukiossa varsin "eloisa" historianopettaja, joka kertoi piirtoheitintä apuna käyttäen omin sanoin mitä maailmassa silloin ja silloin tapahtui ja miksi ja mihin kaikki johti. Sitä oli mukava kuunnella, kuin olisi jotain jatkojännäriä luettu, ja historianoppikirjan teksti oli lähinnä joku tukisanarunko tuon opettajan käsittelyssä.

Toki jos opettaja on ihan surkea niin tunnilla vaan luetaan kirjaa ja siinä se.

Opettaja saa halutessaan ympättyä politiikkaa ynnä muuta ideologiaa ja aivopesua vaikka liikuntatunnin aiheeseen. Itselläni oli vanha stalinisti äidinkielen (suomi) opettajana ja voi sitä poliittisen vyörytyksen ja irvailun määrää, kun luokkamme oli täynnä oikeistolaisia kristittyjä! Mutta tämä kuivakka vanha miesopettaja oli oma suosikkini koko siitä poppoosta, opettaja joka oli monista asioista kanssani eri mieltä mutta saatiinpa aikaiseksi hyvät keskustelut.  No niin, meni muisteloiksi...

[hoxpox]

Derivaatta on hyvin käytännönläheinen käsite ja paljon esillä esimerkiksi talousmatematiikassa, matematiikan luonnontieteiden sovelluksissa ja määritettäessä maksimitilavuuksia.

Valitettavasti vain hyvin harva lukion käynyt tarvitsee derivointia käytännön työssään.

Matematiikkaa kannattaa opiskella yli sen käytännössä tarvittavan määrän, koska tällöin edeltävät aiheet saavat enemmän rutiinia ja vankemman pohjan.

Taidat toimia matemaattisten aineiden opettajana.

Kolmas, eikä missään nimessä vähäisin asia on, että matematiikka kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja älykkyyttä. Matematiikassa on enemmän ongelmia ratkaistavaksi oppituntia kohti kuin missään muussa oppiaineessa. Ongelmien vaikeustaso on yleensä myös riittävä, jotta se kehittää ongelmanratkaisutaitoja.

Tästä haluaisin nähdä tutkimustietoa. Kehittääkö matematiikan opiskelu muka oikeasti ongelmanratkaisutaitoja ja älykkyyttä enemmän kuin jonkun muun aineen opiskelu? En suoralta kädeltä usko että näin on.

Ohjelmointi tylsistyttää mieltä, heikentää fyysistä kuntoa ja small talk -taitoja, ja tätä kautta myös syntyvyyttä. Mielestäni kansakunnalle vahingollista. Facebookista voi sentään löytää naisen.

Lopeta trollaus. Toiset yrittävät keskustella täällä.

Väitteet ovat mielestäni ihan yhtä perusteltuja, elleivät perustellumpiakin kuin sinun väitteesi matematiikan opiskelun erityisen positiivisesta vaikutuksesta ongelmanratkaisukykyyn verrattuna muiden aineiden opiskeluun.

[John]

Mielestäni peruskoulussa ei juurikaan turhia aineita tai asioita ole. Lähes kaikki peruskoulun opetussuunnitelmaan kuuluvat asiat voitaisiin luokitella yleissivistykseksi. Itse lisäisin kansalaistaidon takaisin opetussuunnitelmaan ja poistaisin terveystiedon.

Lukiossa taas mielestäni sekä molemmista matematiikan oppimääristä voitaisiin poistaa yksi kurssi, ja muutenkin matematiikasta pitäisi kokonaan poistaa mahdollisuus käyttää graafisia - tai nykyään jopa symbolisia - laskimia. Ensi keväästä lähtien matematiikassa sallitaan symbolisten laskinten käyttö, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelija käytännössä voi vain kirjoittaa laskun laskimeen, jolloin laskin antaa ratkaisun välivaiheineen. Mielestäni em. uudistus, joka sallii kaikki laskimet, on aivan käsittämätön. Oppimista ei kauheasti voi tapahtua, kun opiskelija saa tehtävät ratkaistua pelkän laskimen avulla.

Myös lukion muita kursseja tulisi hienosäätää. Lukion uskonnosta pitäisi vähentää yksi pakollinen kurssi, tai ainakin muuttaa maailmanuskontojen kurssi pakolliseksi. Lukion opetussuunnitelma sisältää myös joitain turhia kursseja, joiden sisältöä pitäisikin muuttaa. Tällaisia kursseja ovat esim. GE3, GE4, YH4 ja UE2.

[svobo]

Lukiossa voisi pitkästä matematiikasta vähentää kursseja ja/tai siirtää painopistettä talous- ja luonnontieteelliseen matematiikkaan. Miksi haluaisin laskea pyörähdyskappaleen tilavuuksia? Kurssimäärä on älytön muihin aineisiin verrattuna.

Luonnossa ja insinöörimaailmassa pyörähtelee yks jos toinenkin kappale. Matematiikan luonnotieteisiin soveltaminen kuuluu kemian ja fysiikan tunneille. Toki matematiikan opiskelussa voisi käyttää kumulatiivisen korkokertymän lisäksi muitakin talousmaailman esimerkkejä.

[sr]

Lukiossa taas mielestäni sekä molemmista matematiikan oppimääristä voitaisiin poistaa yksi kurssi, ja muutenkin matematiikasta pitäisi kokonaan poistaa mahdollisuus käyttää graafisia - tai nykyään jopa symbolisia - laskimia. Ensi keväästä lähtien matematiikassa sallitaan symbolisten laskinten käyttö, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelija käytännössä voi vain kirjoittaa laskun laskimeen, jolloin laskin antaa ratkaisun välivaiheineen. Mielestäni em. uudistus, joka sallii kaikki laskimet, on aivan käsittämätön. Oppimista ei kauheasti voi tapahtua, kun opiskelija saa tehtävät ratkaistua pelkän laskimen avulla.

Oleellistahan niissä ratkaisujen saamisessa on se, että osaa muodostaa siitä paperissa olevasta kysymyksestä ongelman siihen muotoon, että laskin osaa sen ratkaista. Tämä on se vaikea ja ihmistä tarvitseva ongelma, ei se mekaaninen yhtälönratkaisu.

Hyvin suuressa osassa tiedettä käytetään tällä hetkellä supertietokoneita apuna. Onko se jotenkin fuskaamista, että tiedemiehet eivät väännäkään niitä laskujaan kynällä ja paperilla? Minusta ei, vaan heiltä vaaditaan taito muotoilla se luonnontieteen ongelma, jota ovat ratkaisemassa sellaiseen muotoon, että tietokone pystyy sen ratkaisemaan. Juuri tätä taitoa minusta koulunkin pitäisi opettaa, ei sitä, että osaa tehdä hitaasti ja suurella virhetodennäköisyydellä samoja juttuja, jotka tietokone tai laskin tekee nopeasti ja virheettä.

Harva nykyisin muistaa juuri mitään puhelinnumeroita ulkoa, vaikka todennäköisesti teki niin pari vuosikymmentä sitten. Miksi? Siksi, ettei tälle nykypuhelinten vuoksi ole mitään tarvetta. Ne pystyvät muistamaan virheettä paljon suuremman määrän puhelinnumeroita kuin juuri kukaan.

Sama koskee minusta siihen avauksen internetiinkin. Nykykoulun tulee minusta entistä enemmän siirtyä pois siitä, että asioita tarvitsisi osata ulkoa ja enemmän siihen, että ymmärretään asioiden yhteyksiä. Ne yksityiskohdat melkein mistä asiasta tahansa voi nykyisin selvittää muutamalla napinpainalluksella netistä. Niiden ulkoaopetteluun ei ole juuri mitään tarvetta etenkin kun ne yksittäiset tiedonmurusetkin muuttuvat ajan myötä.

[op]

Mielestäni peruskoulussa ei juurikaan turhia aineita tai asioita ole. Lähes kaikki peruskoulun opetussuunnitelmaan kuuluvat asiat voitaisiin luokitella yleissivistykseksi. Itse lisäisin kansalaistaidon takaisin opetussuunnitelmaan ja poistaisin terveystiedon.

Lukiossa taas mielestäni sekä molemmista matematiikan oppimääristä voitaisiin poistaa yksi kurssi, ja muutenkin matematiikasta pitäisi kokonaan poistaa mahdollisuus käyttää graafisia - tai nykyään jopa symbolisia - laskimia. Ensi keväästä lähtien matematiikassa sallitaan symbolisten laskinten käyttö, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelija käytännössä voi vain kirjoittaa laskun laskimeen, jolloin laskin antaa ratkaisun välivaiheineen. Mielestäni em. uudistus, joka sallii kaikki laskimet, on aivan käsittämätön. Oppimista ei kauheasti voi tapahtua, kun opiskelija saa tehtävät ratkaistua pelkän laskimen avulla.

Myös lukion muita kursseja tulisi hienosäätää. Lukion uskonnosta pitäisi vähentää yksi pakollinen kurssi, tai ainakin muuttaa maailmanuskontojen kurssi pakolliseksi. Lukion opetussuunnitelma sisältää myös joitain turhia kursseja, joiden sisältöä pitäisikin muuttaa. Tällaisia kursseja ovat esim. GE3, GE4, YH4 ja UE2.

Pitkälti samaa mieltä. Paljon opetellaan sellaista jota suurin osa ei tule koskaan tarvitsemaan, mutta joka kuitenkin kuuluu yleissivistykseen.

Uskontoa ei tarvitse lakkauttaa, mutta sitä tulisi muuttaa juurrikin tuohon yhteiskuntatieteelliseen näkemykseen päin (eri uskonnon ja niiden merkitys tapoihin jne.) nykyisen "Jeesus nousi haudasta"-tuuban sijaan. Kielten opetuksen fokusta tulisi muuttaa kieliopin ulkoluvusta kielen käyttöön, mutta tunteja saa olla kuten nyttenkin.

Oleellistahan niissä ratkaisujen saamisessa on se, että osaa muodostaa siitä paperissa olevasta kysymyksestä ongelman siihen muotoon, että laskin osaa sen ratkaista. Tämä on se vaikea ja ihmistä tarvitseva ongelma, ei se mekaaninen yhtälönratkaisu.

Hyvin suuressa osassa tiedettä käytetään tällä hetkellä supertietokoneita apuna. Onko se jotenkin fuskaamista, että tiedemiehet eivät väännäkään niitä laskujaan kynällä ja paperilla? Minusta ei, vaan heiltä vaaditaan taito muotoilla se luonnontieteen ongelma, jota ovat ratkaisemassa sellaiseen muotoon, että tietokone pystyy sen ratkaisemaan. Juuri tätä taitoa minusta koulunkin pitäisi opettaa, ei sitä, että osaa tehdä hitaasti ja suurella virhetodennäköisyydellä samoja juttuja, jotka tietokone tai laskin tekee nopeasti ja virheettä.

Mutta laskujen ymmärtäminen vaatii sitä, että ne osaa tarvittaessa myös laskea "käsin" Ja laskujen ymmärtäminen auttaa huomattavasti tuossa ongelmanasettamisessa ja sen päättämisessä, miten se kannattaa ratkaista. Ei ne yliopistossakaan varmaan täysin turhaan laita esim. fysiikan opiskelijoita johtamaan perusyhtälöitä. Kuitenkin nämä löytyisi valmiina jo siitä lukiossa käytetystä taulukkokirjasta.

[standardi]

Lukiossa taas mielestäni sekä molemmista matematiikan oppimääristä voitaisiin poistaa yksi kurssi, ja muutenkin matematiikasta pitäisi kokonaan poistaa mahdollisuus käyttää graafisia - tai nykyään jopa symbolisia - laskimia. Ensi keväästä lähtien matematiikassa sallitaan symbolisten laskinten käyttö, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelija käytännössä voi vain kirjoittaa laskun laskimeen, jolloin laskin antaa ratkaisun välivaiheineen. Mielestäni em. uudistus, joka sallii kaikki laskimet, on aivan käsittämätön. Oppimista ei kauheasti voi tapahtua, kun opiskelija saa tehtävät ratkaistua pelkän laskimen avulla.

Eihän lukiomatematiikassa laskin ole kuin työkalu, koska tehtävät keskittyvät ongelmanratkaisuun. Ei ole sellaista laskinta, jolla voisi napata YO-kokeesta hyvän arvosanan tuntematta aihepiirejä.

[Haplotaxida]

Otsikko itsessään on vähän harhaanjohtava. Leikolahan ei halunnut nimetä yhtään ainetta, vaan sen sijaan puhui turhasta sisällöstä aineiden sisällä. Leikolan kanssa on helppo olla samaa mieltä mm. vuosiluvuista.

Oppiaineissa on tosiaan paljonkin turhaa täytettä, mutta enemmän huolestuttaa se, mitä ei opeteta. 2000-luvun lukiossa tietotekniikka tarkoittaa vieläkin paria hajanaista soveltavaa kurssia. Myös aiemmin mainittu talousoppi olisi aiheellinen. Niitä tilalle kunhan saadaan joutavuudet muualta karsittua.

Tähtitieteestäkin kuuluisi olla peruskoulussa useampia oppijaksoja, myös konkreettisia havaintoja  kaukoputkella tehden, jos ei aivan oppiaineeksi koroteta.  Modernin ja tieteellisen maailmankuvan muodostamisessa se on ehdoton edellytys - liekkö sen vuoksi sitten liian radikaali otettavaksi perusopetukseen.

[Hamsteri]

Koulussa ei opita täysin hyödyllisiä tai edes paikkaansa pitäviä asioita, mutta se luo kulttuuripiirille omalta osaltaan yleismaailmallisen todellisuuden, kun koulukirjojen sisältö on melko pitkälle sama kaikkialla.

Yksi ns. yleishyödyllinen kurssi, joka sisältää mediakritiikistä veroilmoituksen täytämiseen voi omata enemmän hyötyä kuin vuoden opiskelu lukiossa. Sellaista ei kumma kyllä ole.

[JR]

En tiedä, onko täällä jo mainittu, mutta mielestäni superturhin kouluaine on islamin uskonto.

Voitteko kuvitella, meidän rahoillamme opetetaan vihaamaan ja halveksimaan kaikkia toisuskoisia, naisia, länsimaita, länsimaalaisia tapoja ja kulttuuria? Samalla tunnilla opetetaan ihannoimaan, seuraamaan kirjaimellisesti ja ylistetään 600-luvun tapoja ja silloin elänyttä kamelikuskia, sotapäällikköä ja moniavioista lapsenaijaa (= solmi avioliiton lapsen kanssa).

Mielummin vaikka syrjäänien kansantansseja ja ulkomongolialaisia sijamuotoja kuin islamia ja koraania.

Komppaan