Turhat kouluaineet

[Peksi]

No, missä mielessä sitten? Ja siis tuossa symbolisessa mielessä niitä juuri koulussa (tai siis tarkemmin lukiossa) opetetaan ja sen järkevyyttä tässä kritisoin.

Derivaattahan tarkoittaa jonkin asian hetkellistä muutosnopeutta, joka on käsitteenä melko hyödyllinen. Sen jonkinlaista hallitsemista voi mielestäni vaatia lukiolaisilta, varsinkin pitkän matematiikan opiskelijoilta. Ja tietysti matematiikassa derivointi pitää opettaa raja-arvon kautta (symbolisessa mielessä siis), eli siten kuin se on määritelty. Lyhyessä matikassa derivointi taidetaan tosin vain opettaa epämääräisten sääntökokoelmien avulla, joka on ehkä kieltämättä aavistuksen hölmöä.

Mutta oli miten oli, itse olen jonkin verran ihmetellyt, että miksi juuri derivointi mainitaan aina, kun puhutaan vaikeasta, hyödyttömästä tai ikävästä matematiikasta. Se on kuitenkin loppujen lopuksi melko helppoa ja käsitteenä yksi matematiikan tärkeimmistä. Esimerkiksi yksinkertainenkin todennäköisyslaskenta (joka siis mainittiin jossain viestissä hyödyllisenä matikan osa-alueena) on usein huomattavasti vaikeampaa eikä sitä kovin moni koulussa opikaan kuin aivan alkeellisimmalla tasolla. Mikäli hieman monimutkaisempaa todennäköisyyslaskentaa haluaa edes oppia, on derivoinnin osaaminen pelkkä minimivaatimus .

[Peksi]

Jep. Luultavasti kaikki sanomisen arvoinen alkaa olemaan kuitenkin sanottu, ainakin matematiikan osalta  .

Välillä on kyllä sellainen tunne, että keskustelua käydään eri lähtökohdista. Itse toivoisin koulun olevan ennen kaikkea yleissivistävä laitos, jonka kaikista opeista ei tarvitsekaan olla mitään suoraan mitattavaa hyötyä kuten pidempi elinikä tai parempi palkka. Epäsuoraa hyötyä yleissivistävästä opetuksesta on taas vaikea arvioida, paitsi ehkä alakanttiin.

[Sunt Lacrimae]

Kyllä matematiikassa kannattaisi opettaa kauppalaskentoa, päättelykykyä ja todennäköisyys, ja prosenttilaskua ennemminkin kuin jotain valon nopeudella ohikiitävän mummon massaa kolmen moolin tarkkuudella. Trigonometria nyt on hyödyllisempää purjehtijoille, mutta sitäkään ei opeteta kunnolla.

Näin. Vähän veikkaan, että esimerkiksi soveltavista kauppaan yms liittyvistä laskuista on huomattavasti enemmän hyötyä kuin niistä mummon massoista tai vastaavista ja tuossa sunnassa voisi olla aiheellista esimerkiksi katsoa, miten matematiikkaa opetetaan jossain merkonomiamiksessa nykyään.

Esimerkiksi yksinkertainenkin todennäköisyslaskenta (joka siis mainittiin jossain viestissä hyödyllisenä matikan osa-alueena) on usein huomattavasti vaikeampaa eikä sitä kovin moni koulussa opikaan kuin aivan alkeellisimmalla tasolla.

Todennäköisyyslaskenta ja tilastollinen päättely ovat myös hyödyllisiä taitoja ihan arkipäivän ratkaisuissa oli sitten kyse riskien välttelystä tai ihmisryhmien toiminta.

Miten todennäköisyyslaskenta liittyy arkiriskien välttelyyn? Äidin oma C3PO laskee, että koska kesäviikonloppuisin kuolee enemmän ihmisiä auto-onnettomuuksissa kuin yleensä, ei kannata autoilla kesäviikonloppuna?

[kekkeruusi]

Han-kortti - ok.

Nyt tuli uusi kortti, selitätkö?

Mutta sikäli kommentoin, että ei tietääkseni kristityillä mene ihan noin överiksi kuin muslimeilla ja muslimivanhempien sääntöjen noudattaminen aiheuttaa huomattavasti paljon enemmän työtä ja hankaluuksia koulunkäynnin järjestämisessä kuin kristittyjen, hindujen tai buddhalaisten lasten.

Kyllä kristityt ovat ihan yhtä hihhuleita pahimmillaan.

Ja kyse ei ole änkyrämuslimeista vaan ihan tavallisista muslimiperheistä ja normaaleista muslimikasvatussäännöistä. Änkyrämuslimien lapset eivät useinkaan käy suomalaista normikoulua, varsinkaan yläasteen jälkeen.

Määrittele "tavallinen muslimiperhe" tai "tavallinen kristittyperhe". Kyllä tuollainen käytös minusta on ihan hihhuliänkyröintiä.

[sr]

Änkyrämuslimien lapset eivät useinkaan käy suomalaista normikoulua, varsinkaan yläasteen jälkeen.

Käykö kukaan suomalainen suomalaista normikoulua yläasteen jälkeen? Eikös peruskoulu juuri lopu siihen yläasteeseen?

[sr]

Todennäköisyyslaskenta ja tilastollinen päättely ovat myös hyödyllisiä taitoja ihan arkipäivän ratkaisuissa oli sitten kyse riskien välttelystä tai ihmisryhmien toiminta.

Miten todennäköisyyslaskenta liittyy arkiriskien välttelyyn? Äidin oma C3PO laskee, että koska kesäviikonloppuisin kuolee enemmän ihmisiä auto-onnettomuuksissa kuin yleensä, ei kannata autoilla kesäviikonloppuna?

Niin, esimerkiksi tuon asian kohdalla olisi hyvä ymmärtää, mistä todennäköisyydessä on kyse. Silloin ei tekisi esimerkkisi virhettä, eli luulisi kesäviikonloppuna autoilun olevan vaarallisempaa kuin muulloin.

Jos C3PO jakaisi nuo kesäviikonlopun onnettomuuksien määrän silloin ajetuilla kilometreillä ja vertailisi tätä muiden ajankohtien vastaaviin, hän voisi saada luvun, joka kuvaisi paremmin todennäköisyyttä joutua onnettomuuteen. Tämän luvun perusteella voisi sitten pohtia, milloin ajamista kannattaisi vältellä ja milloin ei.

[jav]

Ruotsi kaikkine vaivoineen.

[PaulR]

Ala-asteen hiihtokilpailuihin loppui omalta osaltani joukkueurheilu. Puolimatkassa lähti side suksesta ja mökötin hangessa hävittyäni.

15-vuotiaana lähdin nostamaan punttia ja löysin oman juttuni. Kenellekään ei tarvinnut päteä.

[sr]

Niin, esimerkiksi tuon asian kohdalla olisi hyvä ymmärtää, mistä todennäköisyydessä on kyse. Silloin ei tekisi esimerkkisi virhettä, eli luulisi kesäviikonloppuna autoilun olevan vaarallisempaa kuin muulloin.

Jos kesäviikonloppuisin on enemmän kännikuseja tai kaahailijoita liikkeellä, niin vaikuttaa se myös muiden autoilijoiden onnettomuusriskiin. Ei ehkä sitten paljoa keskimäärin, mutta joissain paikoissa tuokin riski voi olla merkittävä.

Niin tosiaan, jos. Minä puutuin vain siihen, millä perusteella Sunt Lacrimae oli tullut johtopäätökseen, että kesäviikonloppuna ajelu on vaarallisempaa kuin muulloin. Kesäviikonloppuina ajaminen voi olla vaarallisempaa, turvallisempaa tai yhtä vaarallista kuin muulloin, mutta tätä ei suoraan näe siitä, kuinka monta onnettomuutta silloin tapahtuu. Käsittääkseni esimerkin oli tarkoitus liittyä jotenkin todennäköisyyslaskuun, eikä yleisesti ottaa jotain kantaa siihen, miten turvallista ajaminen on kesäviikonloppuisin.

[sr]

teknistä työtä ja tekstiilityötä opetetaan sekaryhmissä kummallekin sukupuolelle, sisältönä tavallisimmat kotona tarvittavat asiat

Hyvä idea. Tämän kohdalla sanoisin vain, että koska halpatuonnin myötä vaatteet ovat tulleet niin halvoiksi, ettei niitä kannata juuri kenenkään tehdä lähtömateriaaleista, noiden kohdalla "kotona tarvittavat asiat" jakautuu melko laill 90-10 teknisen hyväksi. Tekstiilipuolelta tarvitsee osata oikeastaan vain napin ompelu, koska suurin osa ihmisistä hankkii uuden tilalle, jos tuota isompaa vahinkoa vaatteille tulee. Sen sijaan teknisellä puolella ihmiset edelleen joutuvat korjaamaan kotona sitä sun tätä asunnossaan ja moni jopa remppaa isompia juttuja itse, koska se touhu on edelleen hyvin kallista.

Omassa lapsuudessani tekninen työ oli erinäköisten hyötyesineiden tekemistä, eikä tälle minusta ole juuri käyttöä, koska sekin krääsä on tullut niin halvaksi. Sen sijaan vaikkapa seinien maalaus, lattian teko, laatoitus, erinäköisten pienten juttujen korjaaminen, yksinkertaiset putkityöt, jne. olisivat olleet hyödyllisiä asioita oppia koulussa.

kotitaloutta voisi opettaa jo ala-asteelta lähtien vaikka samassa yhteydessä noiden käsityöaineiden kanssa

Kotitalous on tosiaan yksi hyödyllisimmistä peruskoulussa oppimistani asioista. Siihen kokkaamiseen voisi minun mielestäni liittää muutakin kotitalouteen liittyvää juttua kuten vaikkapa kuukausibudjetointi, sähköfirmojen kilpailutus ym. asiaa, jotka nuoret joutuvat muuten oppimaan kantapään kautta alkaessaan pyörittää omaa talouttaan, etenkin kun monella tämä tapahtuu opiskelijana, jolloin vyö on yleensä aika tiukalla.

[kelloseppä]

Nim. sr:n viimeisin puheenvuoro kotitalous –oppiaineeseen liitettävistä sinänsä erittäin hyödyllisistä uusista sisältö-osioista innoitti minut sittenkin osallistumaan tähän keskusteluun kuolettavan pitkällä suoralla lainauksella eräästä tuotoksestani. Tuotoksessa pyritään yhden esimerkin valossa hahmottamaan sitä, miten opetussuunnitelmaan kirjattujen oppiaineita ja niiden sisältöjä voidaan  ja pitäisi viedä toistensa sisälle ja rinnalle. Pahoittelen pitkää lainausta, mutta hivenen mietittyäni, huomasin, että jonkin osan editoiminen tässä pois vajavaistasi liikaa alun perin hahmottamaani esimerkkinä käsiteltävän tapauksen sisäisen maailman kokonaisuutta. Olen poistanut vain lähdetyyppiset tiedot tekstistä, jottei vaatimaton henkilöllisyyteni ihan heti paljastuisi enkä samasta syystä tässä myöskään kerro koko tuotoksen nimeä ja lähdetietoja. Pyydän anteeksi kuitenkin nettiympäristöön kenties liian vuolasta monisanaisuuttani.

"...

6.1. Moniajosurffailun esimerkkitapaus

Käsityöläiseltä vaadittavaa moniajosurffailua yhdistettynä Popperin ja Kantin esittämiin näkemyksiin tiedon ja taidon luonteesta kuvasti oppilaitosympäristössä mainiosti XX-yksikössä opetusharjoitteluna pitämäni 2 opintoviikon laajuinen kurssi: "Suomen esineellisen kulttuurihistorian ja pienoismallien valmistaminen". Kurssi oli pilottiprojekti, jossa pyrittiin toisaalta integroimaan ammattiaineiden teoriaa käytännön työhön, toisaalta yhdistämään taiteellinen osaaminen ammatilliseen osaamiseen ja kokeilla sitä, että opiskelija osoittaa kirjallisen ilmaisun sijaan valmistamallaan kuvalla, 2-uloitteisella kuvalla ja 3-uloitteisella kuvalla, osaamisensa eräässä teoria-aineessa.

Opintokokonaisuus on yhdistelmä kahdesta eri opintokokonaisuudesta. Ensimmäinen osa sisälsi yhden opintoviikon 2:n opintoviikon kokonaisuudesta "Suomalainen kulttuuri", joka on osa "Esteettinen, visuaalinen ja kulttuuriosaaminen" –opintokokonaisuudesta. Toinen osa sisälsi yhden opintoviikon 3:n opintoviikon kokonaisuudesta "Pienois- ja hahmomallit 1", joka puolestaan kuuluu "Esinevalmistuksen suunnittelu" –opintokokonaisuuteen.  Opintokokonaisuudessa toteutui 30 kontaktitunnin periaate, joten 2 opintoviikkoa varten oli käytettävissä 60 oppituntia. Opiskelijat olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka kurssin aloittamishetkellä olivat olleet oppilaitoksessa neljä kuukautta.

OPS -perusteiden mukaan opintokokonaisuuksien tavoitteet ovat:

Esteettinen, visuaalinen ja kulttuuriosaaminen (osa kokonaisuudesta):
Opiskelijan on osattava  käyttää käsi- ja taideteollisuusalan kulttuurihistoriaa asiantuntemuksena ammattialan työtehtävissä ...Opiskelijan on osattava tunnistaa käsityön ja muotoilun suomalainen tuote-, ympäristö- ja tapakulttuuri osana kansainvälisyyttä...Hänen on osattava tunnistaa ja ajoittaa yleisen taidehistorian kronologiaa ja erityispiirteitä. Opiskelijan on osattava etsiä kulttuurihistorian tietoa. Keskeinen sisältö on käsi- ja taideteollisuuden historia ja kulttuuriperintö. (OPH 2001)

OPS -perusteet eivät mainitse mitään pienoismallien rakentamisesta pakollisten opintojen yhteydessä, vaan se mainitsee aiheen vain valinnaisena 10 ov:n opintokokonaisuuden tavoitteissa.

Esitystekniikat ja mallintaminen
Opiskelijan on osattava tehdä pienois-, hahmo- ja protomalleja ...Hänen on osattava käyttää  erilaisia  suunnittelutyön esitystekniikoita ja mallirakentamisen menetelmiä.
Opiskelijan on osattava mallinnuksessa käyttää perinteisiä työtapoja ja nykytekniikkaa. Hänen on osattava mallinnuksen työvaiheiden muutostilanteissa työskennellä joustavasti ohjeiden mukaan ja työtä tilanteessa kehittäen...Opiskelijan on osattava esitellä ideoita, työvaiheita ja lopputuloksia suullisesti ja visuaalisesti ...
Keskeinen sisältö on tuotteiden tai kohteiden esitystekniikoiden ja mallintamisen käyttö. (OPH 2001)

Oppilaitoksen opetussuunnitelman mukaan lyhennettynä opintokokonaisuuksien tavoitteet ja keskeinen sisältö on määritetty seuraavasti:

Suomalainen kulttuuri 2 ov:
Opiskelija tutustuu Suomen kuvataidehistoriaan ... ja suomalaiseen käsi- ja taideteollisuusalan kulttuuriperintöön...Opiskelija tutustuu Suomen käsi- ja taideteollisuusalan ja taiteen historiaan. (Oppilaitos X 2007)

Pienois- ja hahmomallit 3 ov:
Opiskelija osaa valmistaa pienois- ja hahmomalleja...Ammattialan tuotekehittelyn ja valmistusprosessin työtapojen käyttö yhteistyön ja suunnitelmallisen työskentelyn välineenä (Oppilaitos X 2007)

Määrittelin tavoitteet opintokokonaisuudessa seuraavasti:

Suomalainen kulttuuri 1 ov:
Opiskelija saa suppean käsityksen suomalaisesta ns. säätyläisten esineellisestä    kulttuurista interiöörikokonaisuuksina eri historiallisina hetkinä.

Pienois- ja hahmomallit 1 ov:
Opiskelija saa perustaidot vaatimattoman interiööri pienoismallin valmistukseen.

Osakokonaisuuksien yhdistelmän eli Suomen esineellinen kulttuurihistorian ja pienoismallien valmistamisen opintokokonaisuus 2 ov:
Opiskelija hahmottaa interiöörin olevan huonekalujen, taide-esineiden, tekstiilien ja kiinteän sisustuksen yhdistelmä, ei kokoelma irrallisia esineitä. Opiskelija harjoittelee kaksiulotteisen interiöörikuvan rakentamisen, sen muuttamisen kolmiulotteiseksi kuvaksi ja kolmiulotteisen kuvan rakentamisen prosessointia monien eri yksittäis-tekijöiden summana. Opiskelija käyttää eri tietolähteitä, eri työskentelytapoja ja omaa luovuuttaan monipuolisesti ja päämäärätietoisesti. Opiskelija osaa työnsä dokumen-toinnin alkeet.

Opetuksen sisältö oli tiivistettynä opintokokonaisuudessa seuraava:

1. Ongelma
Opiskelijan on rakennettava 2-uloitteinen interiööri kuva säätyläisinteriööristä, esimerkkeinä kustavilainen interiööri, empireinteriööri ja kertaustyylien interiööri ja rakenna valitsemastasi 2-uloitteisesta kuvasta 3.uloitteinen pienoismalli.

2. 2-uloitteinen kuvan rakentamisen työkalut
Internet-lähdeluettelo annettiin valmiina, kirjallisuutta oli saatavilla ja pidettiin lyhyt luento-opetus eri tyylisuunnista Suomessa. Myöhemmin esiteltiin 2-uloitteisen kuvan rakentamiseen vaadittavien mittakaavamuutoksien tekomenetelmiä.

3. 2-uloitteisen kuvan rakentaminen
Lopputuloksella osoitettiin tiedollinen osaaminen Suomen kulttuurihistorian tietystä osasta.

4. 2-uloitteisen kuvan muuntaminen 3-uloitteiseksi kuvaksi
Valinnan ongelmat ja perusteet käytiin läpi ja piirrettiin luonnosmainen työpiirustus pienoismallista.

5. Pienoismallin rakentamisen tekniikkaa
Pienoismallin rakentamisen tekniikoita ja materiaaleja käytiin läpi tapauskohtaisesti kunkin opiskelijan pienoismalliin valitsemiensa komponenttien mukaisesti.
   
6. Valmis pienoismalli
Keskustelut suoritettiin niin ryhmässä kuin kahden kesken tehdystä pienoismallista.
   
Tässä mallissa korostuu oppilaan itsenäinen työskentely opetustuntien ulkopuolella. On aivan selvää, että vain harvat opiskelijat ryhmässä pystyvät 20:ssa tunnissa keräämään edes hyvin suppean aineiston edes 2-3 tyylisuunnasta kollaasikuvaansa varten ja rakentamaan sellaisen. Toisaalta tämä on muodoltaan juuri sellaista opiskelua, jota oppilaitos 30 t kontaktiopetus järjestelmää perustellessaan kehottaa opettajia käyttämään. Sama koskee myös pienoismallin rakentamista, mutta toisin kuin yleensä ammattityössä pienoismallin osasia opiskelija pystyy rakentamaan myös kotonaan, kuten osa opiskelijoista tekikin...
...

6.5 Moniajosurffailua tulevaisuudessa

Esimerkkitapauksen kaltainen moniajosurffailuun harjoittava opintokokonaisuuden idean soveltamista voisi jatkaa ja täydentää monin tavoin:

Kirjallinen viestintä:
Opiskelija kirjoittaa pienoismallistaan työselostuksen tai interiööri- ja esine-esittelyn.

Kuvallinen viestintä:
Opintokokonaisuus sisältäisi kuvankäsittelyn alkeet, joka helpottaisi opiskelijoiden kollaasikuvien ja pienoismallin rakentamista tai kuvien liittäminen kirjoitustehtävään.

Suullinen viestintä:
Opiskelija esittää projektin suullisesti havaintovälineitä käyttäen esim. asiakkaalle.

Toinen kotimainen tai vieras kieli:
Opiskelija esittää kirjallisen tai suullisen esityksen toisella kotimaisella tai vieraalla kielellä.

Ammattipiirustus:
Opiskelija laatii pienoismallin täydelliset työpiirustukset ja toinen opiskelija valmistaa niiden mukaan pienoismallin näkemättä alkuperäistä pienoismallia. Rakennettujen    pienoismallien vertailu voisi olla hyvin hedelmällistä, mikä korostaisi työpiirustusten roolia kommunikaatiovälineenä.

Projektityö / lopputyö:
Opiskelijaryhmä valmistaa esim: messuille suuren pienoismallin tai jopa todelliseen kokoon esim. oppilaitoksen tiloihin pienoismallin näyttämän interiöörin. Tähän voisi osallistua myös esim. tekstiili ja metallipuolen opiskelijat.

Yritystieto:
Opiskelija laatii kustannusarvion projektille, projektityönä / lopputyönä koko projektin hallinnon hoitaminen. Projektityönä / lopputyönä, mikäli projekti toteutetaan, oppilaitos mahdollistaa yritystoiminnan simuloinnin tarjoten opiskelijoille myös tavalla tai toisella rahallisia porkkanoita.

Yhteistä esittämilleni visioille on toisaalta teoria-aineiden läheisempi integrointi ammattityöhön ja toisaalta yrittäjän toiminnan simulointi käytännön tilanteissa. Pidemmälle vietynä ajatusta ollaankin jo lähellä ongelmakeskeistä opetustapaa, mikä saattaisi olla mainio opetusmenetelmä esim. projektityö / lopputyö / opiskelijayrityksen toiminnassa. Tällöin ollaan jo lähellä ajatusta oppilaitoksena yrityshautomona, jossa osa oppilaitoksen tiloista olisikin uusien yritysten vuokraaminen toimitiloina, mutta oppilaitoksen konekanta olisi käytettävissä tietyillä pelisäännöillä. Samalla ko. yritykset voisivat toimia opiskelijoiden työssäoppimispaikkoina ja täten lievittää sellaisten työssäoppimispaikkojen puutetta, jossa opiskelija joutuu tosissaan tekemään alan vaativiakin töitä. Esteet tällaiselle visioinnille ovat selkeät, mutta erityisesti käsi- ja taideteollisuus alan (erikois)piirteisiin kuuluu myös se, että yrittäjäksi ryhtyminen puhtaalta pöydältä on taloudellisten syiden vuoksi hyvin vaikeaa.

Toinen esitetyn opintokokonaisuuden tausta-ajatuksista moniajosurffailun lisäksi oli idea siitä, että jonkin ns. teoria-aineen osaaminen voidaan näyttää joko 2- tai 3-uloittesena kuvana, eikä aina perinteisellä tavalla kirjallisena tuotoksena. Tätä ajatusta soveltamalla muuallakin alan opetuksessa otettaisiin jo huomattavasti perinteistä oppiainejako ja osaamisen näyttämisen tapaa enemmän käsi- ja taideteollisuus alan (erikois)piirteitä huomioon.
..."

[Johannes Krauser II]

teknistä työtä ja tekstiilityötä opetetaan sekaryhmissä kummallekin sukupuolelle, sisältönä tavallisimmat kotona tarvittavat asiat

Hyvä idea. Tämän kohdalla sanoisin vain, että koska halpatuonnin myötä vaatteet ovat tulleet niin halvoiksi, ettei niitä kannata juuri kenenkään tehdä lähtömateriaaleista, noiden kohdalla "kotona tarvittavat asiat" jakautuu melko laill 90-10 teknisen hyväksi. Tekstiilipuolelta tarvitsee osata oikeastaan vain napin ompelu, koska suurin osa ihmisistä hankkii uuden tilalle, jos tuota isompaa vahinkoa vaatteille tulee. Sen sijaan teknisellä puolella ihmiset edelleen joutuvat korjaamaan kotona sitä sun tätä asunnossaan ja moni jopa remppaa isompia juttuja itse, koska se touhu on edelleen hyvin kallista.

Omassa lapsuudessani tekninen työ oli erinäköisten hyötyesineiden tekemistä, eikä tälle minusta ole juuri käyttöä, koska sekin krääsä on tullut niin halvaksi. Sen sijaan vaikkapa seinien maalaus, lattian teko, laatoitus, erinäköisten pienten juttujen korjaaminen, yksinkertaiset putkityöt, jne. olisivat olleet hyödyllisiä asioita oppia koulussa.

kotitaloutta voisi opettaa jo ala-asteelta lähtien vaikka samassa yhteydessä noiden käsityöaineiden kanssa

Kotitalous on tosiaan yksi hyödyllisimmistä peruskoulussa oppimistani asioista. Siihen kokkaamiseen voisi minun mielestäni liittää muutakin kotitalouteen liittyvää juttua kuten vaikkapa kuukausibudjetointi, sähköfirmojen kilpailutus ym. asiaa, jotka nuoret joutuvat muuten oppimaan kantapään kautta alkaessaan pyörittää omaa talouttaan, etenkin kun monella tämä tapahtuu opiskelijana, jolloin vyö on yleensä aika tiukalla.

Tuli pakostakin mieleen kuinka säälittävältä se näytti kun armeijassa ei aikuiset miehet osanneet yhtä helkkarin läpyskää ommella takkeihinsa. Onhan krääsä halpaa kun se lähes kehitysmaissa tehdään (huomaa ketkä ei taida pahemmin kotimaisuuteen panostaa), mutta typerää tuhlausta on vaikka hyvä takki heittää roskiin jos joku sauma alkaa repsottamaan ompeleista. Aina ei myöskään saa vain haettua kaupasta juuri tarpeisiin sopivaa tekstiiliä jonka saisi itse aikaiseksi hetkessä.

Samalla logiikalla en olisi vielä valmis siihen että teknisessä alettaisiin opettamaan ikea-kalujen kasaamista, vaikka ne ihan hyvästä syystä varsinkin opiskelijoiden kämppiin tiensä löytävätkin. Vielä harvempi tekee itse huonekalunsa kuin ompelee vaatteensa, mutta hyvä nekin perustaidot on olla olemassa.

Kotitaloudessa ei saisi ainakaan kokkaamisesta ottaa yhtään tuntia pois, niin helvetin uusavutonta ihmisten ruuanlaitto on. Sisältöä vain pitäisi muuttaa raaempaan suuntaan, vaikka nyt ihan ensin sipulin silppuamista niin kauan että sen osaavat eikä yksikään sipulikuutiopussi enää tartu kenenkään mukaan kaupan pakastelokerosta.

[Topi Junkkari]

Tuli pakostakin mieleen kuinka säälittävältä se näytti kun armeijassa ei aikuiset miehet osanneet yhtä helkkarin läpyskää ommella takkeihinsa.

Minulla oli alokasaikana tupakavereita, jotka eivät osanneet solmiota solmia kaulaansa lomille lähtiessä.

Ompelushommat ovat tuttuja, minä käytin koko palvelusaikani sinistä pukua m/83 ja ompelin sen hihaan viestialan koulutushaaramerkin. Siinä puvussa kävin monissa siviilipuolen tilaisuuksissa, joissa pukeutumisohjeena oli tumma puku, ja minut hyväksyttiin joukkoon mitä parhaiten. Nykyvarusmiehet menettävät paljon, kun joutuvat lomillakin kulkemaan kurkkusalaatissa. Mielestäni maastopukuiset sotilaat eivät kuulu sivistysmaan katukuvaan rauhan aikana.

[Sunt Lacrimae]

Jos joukkuepelejä ei itse hallitse, niin saa aina murehtia liikuntatunteja, tuntea siellä häpeää omasta osaamattomuudestaan ja itse tekee mieli istua mieluummin vaihtopenkillä kuin pelaamassa huonontamassa joukkueen tulosta. Siellä kuntokaan ei kohene, eivätkä tällaiset kokemukset myöskään houkuttele liikkumaan vapaa-ajalla koska liikuntatunneista tulee mielikuva "liikunta = joukkueurheilu = ikävää nöyryytystä".

Jos sen sijaan halukkaille varattaisiin mahdollisuus esimerkiksi kuntosaliin, juoksuharjoitteluun tai muunlaiseen voimisteluun, niin siitä olisi mielestäni enemmän hyötyä kuin laittaa kaikkia pelaamaan samoja pelejä, jotka eivät välttämättä kiinnostakaan yhtään. Silloin ei tarvitsisi olla nolona siellä vaihtopenkillä, vaan voisi harjoitella ilman ala-asteen usein ehdottomalta tuntuvaa kilpailuhenkeä.

Lukiossa ollessani liikuntatunnit olivat ainakin hyvin monipuolisia. Yläasteella vähemmän. Jos häpeä johtuu siitä, että on ryhmän huonoin, niin aina joku on siinä asemassa, eikä ryhmien jakaminen auta. Tuloksena on vain useampi ryhmänsä heikoin. Toki pienemmät ryhmät, mutta silti +-0. Liikunnanopettaja ei osaa työtään, jos samat ihmiset ovat jatkuvasti vaihdossa. Hänenhän pitäisi päättää vaihdoista. Lisäksi ryhmän jakaminen kahteen vaatisi kaksi opettajaa. Enemmän vain kustannuksia eikä hyötyä. Sen sijaan monipuolisemmat tunnit ratkaisevat samaa ongelmaa paremmin. Ei aina pallopelejä, vaan myös erilaisia yksilölajeja.

Kävin itse yläasteen ja lukion urheilupainotteisessa, mutta yleisopetustakin tarjoavassa koulussa yleislinjalla, ja säännönmukaisesti pakollisille liikunnantunneilla mentiin "osaavimpien" ehdoilla. Liikunnanmaikoilta tuntui paria poikkeusta lukuunottamatta puuttuvan pedagogisia taitoja esimerkiksi oppilaiden jakamiseksi pohjatason mukaan, mikä on äärimmäisen tuhoisaa opetuksen laadun ja innostavuuden kannalta kun ääripäinä ovat nykyisin miesten pääsarjatasolla joukkuelajeissa pelaavat silloisen nuorisoasteen huippu-urheilijat ja toisessa päässä pizzawowittajat, jotka olisivat kaivanneet sitä liikunnanopetusta paljon enemmän kuin ammattivalmennuksessa olleet.

Toinen ongelma on se, että tiettyjä lajeja kuten pesäpallo ja hiihto pidetään edelleen listoilla kehäpäätelmillä kuten "perinnelaji" perusteltuna. Pesiksessä puolet porukkaa sluibaa ulkokentällä puolet peliajasta ja hiihdossa - jos sitä nyt ylipäänsä pystytään täällä etelässä järjestämään talviaikaan - porukka toteaa "ei ollu sopivia monoja niinq" ja kävelee lähimmälle huoltoasemalle juomaan energiajuomia.

Todennäköisyyslaskenta ja tilastollinen päättely ovat myös hyödyllisiä taitoja ihan arkipäivän ratkaisuissa oli sitten kyse riskien välttelystä tai ihmisryhmien toiminta.

Miten todennäköisyyslaskenta liittyy arkiriskien välttelyyn? Äidin oma C3PO laskee, että koska kesäviikonloppuisin kuolee enemmän ihmisiä auto-onnettomuuksissa kuin yleensä, ei kannata autoilla kesäviikonloppuna?

Niin, esimerkiksi tuon asian kohdalla olisi hyvä ymmärtää, mistä todennäköisyydessä on kyse. Silloin ei tekisi esimerkkisi virhettä, eli luulisi kesäviikonloppuna autoilun olevan vaarallisempaa kuin muulloin.

Jos C3PO jakaisi nuo kesäviikonlopun onnettomuuksien määrän silloin ajetuilla kilometreillä ja vertailisi tätä muiden ajankohtien vastaaviin, hän voisi saada luvun, joka kuvaisi paremmin todennäköisyyttä joutua onnettomuuteen. Tämän luvun perusteella voisi sitten pohtia, milloin ajamista kannattaisi vältellä ja milloin ei.

En ole siltikään tarvinnut mitään todennäköisyyslaskentoja niiden arkiriskien välttelyyn, ja tuskin kukaan muukaan normaali-ihminen. Kun kyse on terveestä maalaisjärjestä kuten "kuumalle hellalevylle ei kannata laskea kättä" tai "Tallinnanaukiolla ei kannata kävellä yöaikaan jos on kaljupää ja pitää pilottitakeista" niin matematiikalla hifistelystä on lähinnä hyötyä joillekin asperger-lapsille joilta terve järjenkäyttö ei luonnistu.

[Alma-ata]

Turhia kouluaineita ei ole. Mikään aine ei opeta 1:1 pelkästään sitä, mitä pintapuolisesti kulloinkin tehdään. Esimerkiksi matematiikka koulii ajattelua ja täsmällistä, itsekurin ohjaamaa järjenjuoksuttamista. Käsityö avaruudellista hahmottamista ja käden ja silmän yhteistyötä. Liikunta ja leikki tekevät tietoiseksi omasta kehosta ja porukassa yhdessä toimimisesta. Musisointi opettaa keskittymään ja kuuntelemaan ja siinäkin on sitä yhteispeliin harjoittelua. Siinä muutama esimerkki.

Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki oppi  ja kasvatus olisi pelkkää hyötybrutalismia? Laaja ja syvä yleissivistys on sentään läntisen kulttuurin perusta. Homma täällä Euroopassa ja eritoten Pohjolassa pelittää juuri siksi, että mahdollisimman monilla on sama sivistyksellinen aparaatti hallussa, yhteisenä kielenä, ajattelun tapana ja yleisnäkemyksenä ihmisestä ja maailmasta.  Ja kyllä pitää kasvattaa myös kriittistä ajattelua, hyvää arvostelukykyä ja jalostaa makua - ja kärsivällisyyttä. Jos ei muuta, niin ikävinkin pakkopulla kasvattaa edes sitä. Hyödyllinen elämäntaito sekin on...

Tärkeintä on kuitenkin löytää se oma oppijuus, eli se mikä työskentelyn tyyli tai tekeminen tai aihe saa juuri minut hyrräämään parhaiten ja miten selätän arkisen puurtamisen.

[hoxpox]

Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki oppi  ja kasvatus olisi pelkkää hyötybrutalismia? Laaja ja syvä yleissivistys on sentään läntisen kulttuurin perusta. Homma täällä Euroopassa ja eritoten Pohjolassa pelittää juuri siksi, että mahdollisimman monilla on sama sivistyksellinen aparaatti hallussa, yhteisenä kielenä, ajattelun tapana ja yleisnäkemyksenä ihmisestä ja maailmasta.  Ja kyllä pitää kasvattaa myös kriittistä ajattelua, hyvää arvostelukykyä ja jalostaa makua - ja kärsivällisyyttä. Jos ei muuta, niin ikävinkin pakkopulla kasvattaa edes sitä. Hyödyllinen elämäntaito sekin on...

Vrt. "Mitä siitäkin tulisi jos Suomi poimisi vain hyödylisimmät ja sopeutuvimmat maahanmuuttajat kuin rusinat pullasta? Negatiivisella maahanmuutolla on kasvattava vaikutus jne."

[sr]

Tuli pakostakin mieleen kuinka säälittävältä se näytti kun armeijassa ei aikuiset miehet osanneet yhtä helkkarin läpyskää ommella takkeihinsa. Onhan krääsä halpaa kun se lähes kehitysmaissa tehdään (huomaa ketkä ei taida pahemmin kotimaisuuteen panostaa), mutta typerää tuhlausta on vaikka hyvä takki heittää roskiin jos joku sauma alkaa repsottamaan ompeleista. Aina ei myöskään saa vain haettua kaupasta juuri tarpeisiin sopivaa tekstiiliä jonka saisi itse aikaiseksi hetkessä.

Sinällään hassua on se, että miehet ovat yleensä juuri niitä, jotka eivät ole niin tarkkoja siitä, että joku ommel repsottaa ja taas naisilla vaatekaapit pursottavat vaatteita, joita on käytetty ehkä kerran. Eli siis väittäisin, että miehille siitä, että osaisi korjata vaatteita, olisi enemmän hyötyä käytännössä kuin naisille. Tuota viimeistä lausetta pidän kyllä hieman liioitteluna. Tai ehkä se noin "ei aina"-muodossa pätee, mutta tuollaisilla "ei aina" -lauseilla voi sitten perustella melkein mitä tahansa.

Samalla logiikalla en olisi vielä valmis siihen että teknisessä alettaisiin opettamaan ikea-kalujen kasaamista, vaikka ne ihan hyvästä syystä varsinkin opiskelijoiden kämppiin tiensä löytävätkin. Vielä harvempi tekee itse huonekalunsa kuin ompelee vaatteensa, mutta hyvä nekin perustaidot on olla olemassa.

Miksi? Jos juuri kukaan ei tee huonekalujaan eikä ompele vaatteita, niin miksi nämä taidot pitäisi opetella? Pitäisikö opettaa myös maanviljelyn alkeet, vaikkei kukaan enää nykyisin viljele omaa viljaansa, vaan ostaa leivän kaupasta tai parhaassakin tapauksessa jauhot ja leipoo niistä itse?

Ei minustakaan Ikea-kalujen kasaamista tarvitse opetella. Se on muutenkin helppoa, kunhan vaan jaksaa seurata ohjeita. Sen sijaan minusta huonekalujen nikkaroinnin sijasta olisi hyvä opetella erinäköisiä normaalin asunnon korjausjuttuja. Kyllähän näihinkin tietenkin rahalla saa ammattimiehen tekijäksi, mutta väittäisin useamman maalaavan itse asuntonsa seinät kuin tekevänsä huonekalut.

Kotitaloudessa ei saisi ainakaan kokkaamisesta ottaa yhtään tuntia pois, niin helvetin uusavutonta ihmisten ruuanlaitto on. Sisältöä vain pitäisi muuttaa raaempaan suuntaan, vaikka nyt ihan ensin sipulin silppuamista niin kauan että sen osaavat eikä yksikään sipulikuutiopussi enää tartu kenenkään mukaan kaupan pakastelokerosta.

Osaamisen puutteestako luulet valmisteiden ja puolivalmisteiden käytön johtuvan? Ainakin itse osaan kokata, mutta silti laiskuuttani tai kiireyttäni joskus käytän hyväkseni sitä, että joku muu on sen tehnyt.

Olen kanssasi samaa mieltä, että kokkaustaito on tärkeää opettaa kaikille. Ongelmana on tässä ja kaikessa muussakin se, että niin on moni muukin asia.

[sr]

En ole siltikään tarvinnut mitään todennäköisyyslaskentoja niiden arkiriskien välttelyyn, ja tuskin kukaan muukaan normaali-ihminen. Kun kyse on terveestä maalaisjärjestä kuten "kuumalle hellalevylle ei kannata laskea kättä" tai "Tallinnanaukiolla ei kannata kävellä yöaikaan jos on kaljupää ja pitää pilottitakeista" niin matematiikalla hifistelystä on lähinnä hyötyä joillekin asperger-lapsille joilta terve järjenkäyttö ei luonnistu.

Tuon kuvasi mukaan, olet juuri sytyttämässä tupakkaa. Tupakointi on ehkä suurin riski ihmisen terveydelle. Sitä ei ehkä maalaisjärjellä tajua, mutta aika hyvin siitä, kun näkee listan sairauksista, joiden todennäköisyyksiä tupakointi lisää.

Itse näkisin todennäköisyyksien ymmärtämisen arkielämässä olevan hyödyllisintä siinä, että osaa keskittyä niihin olennaisimpiin ja jättää vähemmän tärkeät vähemmälle huomiolle. Huvittavinta on nähdä joku tupakka huulessa osoittamassa mieltään ydinvoimaa vastaan.

[Sunt Lacrimae]

En ole siltikään tarvinnut mitään todennäköisyyslaskentoja niiden arkiriskien välttelyyn, ja tuskin kukaan muukaan normaali-ihminen. Kun kyse on terveestä maalaisjärjestä kuten "kuumalle hellalevylle ei kannata laskea kättä" tai "Tallinnanaukiolla ei kannata kävellä yöaikaan jos on kaljupää ja pitää pilottitakeista" niin matematiikalla hifistelystä on lähinnä hyötyä joillekin asperger-lapsille joilta terve järjenkäyttö ei luonnistu.

Tuon kuvasi mukaan, olet juuri sytyttämässä tupakkaa. Tupakointi on ehkä suurin riski ihmisen terveydelle. Sitä ei ehkä maalaisjärjellä tajua, mutta aika hyvin siitä, kun näkee listan sairauksista, joiden todennäköisyyksiä tupakointi lisää.

Ei se ole omakuva, vaan Keyser Soze aka Kevin Spacey leffasta The Usual Suspects.  Olen muutenkin rumempi, tukevampi ja kalju.

PS:En omista pilottitakkia, tosin M65-rotsi löytyy kyllä kaapista.

En ole siltikään tarvinnut mitään todennäköisyyslaskentoja niiden arkiriskien välttelyyn, ja tuskin kukaan muukaan normaali-ihminen. Kun kyse on terveestä maalaisjärjestä kuten "kuumalle hellalevylle ei kannata laskea kättä" tai "Tallinnanaukiolla ei kannata kävellä yöaikaan jos on kaljupää ja pitää pilottitakeista" niin matematiikalla hifistelystä on lähinnä hyötyä joillekin asperger-lapsille joilta terve järjenkäyttö ei luonnistu.

Itse näkisin todennäköisyyksien ymmärtämisen arkielämässä olevan hyödyllisintä siinä, että osaa keskittyä niihin olennaisimpiin ja jättää vähemmän tärkeät vähemmälle huomiolle. Huvittavinta on nähdä joku tupakka huulessa osoittamassa mieltään ydinvoimaa vastaan.

Tjoo, tuo on ihan järkevä pointti, mitä yleissivistykseen ja sen opettamiseen tulee. Tosin tämä on asia, jonka tulisi korostua ihan kaikissa oppiaineissa.