Uusi opetussuunnitelma 2016

[Lalli IsoTalo]

Opetusministerin olisi syytä olla koulutukseltaan opettaja.

Nääh, ollaan ihan linjassa yleisen ministeri-ammatti-taidottomuuden kanssa. Meillä on nähty armeijaa käymätöntä puolustusministeriä, ajokortitonta liikenneministeriä, pihviä oikeusministerinä jne ...

[Lalli IsoTalo]

Virhe siis tapahtui jo siinä, että kuviteltiin - ja vieläkin kuvitellaan - ihmisen olevan ympäristönsä tuote.

Tosiasiallisestihan ihmiset ovat jo geneettisesti niin erilaisia, että samanlainen opetus kaikille on hulluutta.

Hulluus on hallinnon uusi normaali.

[J. Lannan haamu]

Kirjoitan juuri ammatilliseen opettajakorkeakouluun esseetä tästä aiheesta. Tämä on vähintään irstasta, itseohjautuvuus, kaikki projektisoidaan, opettajat ovat valmentajia. Kaikkea paskaa ajetaan edistyksellisyyden nimissä läpi ja sitten yllätytään kun porukka eriarvoistuu ja hajaantuu.

Digitalisaatio, vastuun siirtäminen opiskelijalle yhteiskunnassa jossa vastuu ja velvollisuudet ovat muutenkin hävitetty. Hyvin te vedätte.

Tämä näkyy peruskoulussa, ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeatasolla.

Olen myös tekemässä selvitystä siitä, mitä kouluissa opetetaan transgenderiydestä ja näistä cis sun muista aakkosseksuaalisuuksista. Tämä on mielenkiintoista kaiken sirkuksen keskellä.

[endorphine]

Olen itse ammatillisena opettajana joutunut muutamassa vuodessa toteamaan muutokset. En lähde yksityiskohtiin, mutta kokonaisuutena nykyisin on tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon tutkintoja mahdollisimman vähillä resursseilla. Opetusta on siirretty työpaikoille, jossa sitä ei joko haluta tai ei ehditä antaa. Hyvät pärjäävät edelleen, huonot... No, kunhan saavat tutkinnon. Osaamisesta ei niin väliä. Koulut saavat rahansa mm. tutkintojen määrän perusteella.

Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa meidän pitää pärjätäksemme olla muita hivenen osaavampia. Nyt ollaan menossa aivan väärään suuntaan. White trash on jo todellisuutta ennen niin sivistyneessä maassa. Toivottavasti edes Perussuomalaiset ymmärtää puuttua koulutuksen tilanteeseen, koska "sivistyspuolue" ei ole siitä enää kiinnostunut.

[Supernuiva]

Olen itse ammatillisena opettajana joutunut muutamassa vuodessa toteamaan muutokset. En lähde yksityiskohtiin, mutta kokonaisuutena nykyisin on tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon tutkintoja mahdollisimman vähillä resursseilla. Opetusta on siirretty työpaikoille, jossa sitä ei joko haluta tai ei ehditä antaa. Hyvät pärjäävät edelleen, huonot... No, kunhan saavat tutkinnon. Osaamisesta ei niin väliä. Koulut saavat rahansa mm. tutkintojen määrän perusteella.

Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa meidän pitää pärjätäksemme olla muita hivenen osaavampia. Nyt ollaan menossa aivan väärään suuntaan. White trash on jo todellisuutta ennen niin sivistyneessä maassa. Toivottavasti edes Perussuomalaiset ymmärtää puuttua koulutuksen tilanteeseen, koska "sivistyspuolue" ei ole siitä enää kiinnostunut.

Tosin koulutuksen siirtäminen työpaikoille saattaa toimia hyvinkin joissain ammateissa, toisissa ei sitten taas niin hyvin. Metsuriksi oppinee vian kaatamalla puita, kuten myös moton kuljettajaksi? Harjoittelua, harjoittelua ja jne...

Ottaisitko omalla pihallesi mieluummin sellaisen kaivurikuskin joka osaa kaivaa kuopan, vaiko sellaisen, joka on "yliturvallisissa olosuhteissa" koulun kentällä harjoitellut; oppimatta varomaan pihavaloja, oksia, rakennuksia ja jne.. Yksi maanrakentaja sanoi, että oppisopimuksella he ovat saaneet kaikkein parhaimmat työntekijänsä.

Parturi-kampaaja voinee oppia parhaiten vain leikkaamalla, föönaamalla, värjäämällä ja kaikella muulla "oikealla työllä", en oikein näe tässäkään ammatissa teoriaopetusta kaikkein keskeisimpänä.

Automaalari ja autoasentaja myös oppinevat lyhyen teorian jälkeen hyvin työpaikalla. Autosähköasentaja tarvitsee teoriaa jo hieman enemmän, mutta käytäntö opettanee. Unohtamatta sitä, että ainakin autosähköasentajien jatkokoulutusta on jatkuvasti työpaikoilla. Koulutus antaa valmiudet, joita syvennetään työssä.

Yksi rekkakuskiksi opiskeleva valitteli sitä, että opetuksessa on aivan liikaa tietotekniikkaa ja muuta "hömppää". Hänen mukaansa "oikeaa ammattiosaamista" pitäisi opettaa sen sijaan, että käsitellään yhteiskunnallisia aineita.

Endorphinelle en halua haastaa riitaa, mutta eikö kaikessa julkisessa toiminnassa tulisi pyrkiä säästämään? Nyt säästöt ovat iskeneet siten, että opettajien työmäärä on mahdollisesti kasvanut, ja innokkaimmat opettajat ovat aivan varmasti oikeassa siinä, että kenties joissain yksityiskohdissa on menty nyt liikaa säästämään, vaikka aiemmin "turhaa pöhöä" siellä olisi ollut.

Kaupan kassaksi oppinee parhaiten kassalla eikä merkonomiopetuksessa? Muistetaan myös se, että ainakin maakunnissa jopa työttömät tradenomit joskus työllistyvät ja tulevat tekemään elämänpituisia työuriaan kaupan hyllyttäjinä. Onko koulutusta tällöin annettu vähän liikaa?

Alat pitää käsittää erilaisiksi. Toisilla oppialoilla luokkaopetus on tärkeämpää kuin toisilla, sama tuntijako teorian ja käytännön välillä ei tuota parhaita osaajia työelämään aivan jokaisella alalla.

[endorphine]

Ammatillisessa opetuksessa teorian osuus on vähäinen. Siellä on nimenomaan tarkoitus tehdä töitä pitkälti siten, kuten työelämässäkin toimitaan. Siksi myös suuri osa opettajista on toiminut opettamallaan alalla "oikeissa" töissä suuren osan urastaan. Peruskoulussa ja lukiossa sekä korkeakouluissa on enemmän teoriapainoitteista opetusta.

Ei minulla ole mitään työharjoittelua vastaan, päinvastoin, olenhan itsekin tehnyt käytännön hommia lähes koko ikäni. Monella on vain liian ruusuinen kuva työharjoittelusta ja yritysten sitoutumisesta opiskelijan tukemiseen. Moni yritys hakee ilmaista työvoimaa rutiinitehtäviin, eikä ole kiinnostunut opiskelijan oppimisesta. Mikä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö todella onnistuneita työssoppimiskokemuksia olisi hyvin paljon. Riski on kuitenkin se, että oppilas ei saa kunnon koulutusta koulussa eikä työelämässä. Näistäkin on paljon kokemusta.

[Finka]

Ammatillisen opetuksen työharjoitteluissa on myös se ongelma, että nuorisopuolella oppilaat ovat yleensä alle 18-vuotiaita. Kaikilla sellaisilla aloilla , joilla pitää käsitellä akkuporakonetta isompia laitteita, ei oikein voi laittaa harjoittelijaa tekemään kuin rutiini- ja puhdetöitä.     

[endorphine]

Tähän liittyy sekin, että monilla nykypäivän nuorilla ovat yksinkertaisetkin elämänhallinnan taidot hakusessa. Nukutaan milloin sattuu, syödään mitä sattuu, mennään sovittuna aikana sovittuun paikkaan, jos sattuu muistumaan mieleen - tämä samalla, kun opetussuunnitelmat rakentuvat itseohjautuvuuden sekä omatoimisen tietojen ja taitojen rakentelun periaatteille.

Jos siellä oppilaitoksessa ei tosiaan ole opettajalle annettu resursseja ohjata ja tukea nuorta, eikä työpaikalla työssäoppimisen ohjaaja tms. ehdi tai halua asiaan paneutua (esim. siksi, että nuori ei noudata sovittuja aikatauluja ja tehtäviä), niin eihän siitä ammattiin oppimisesta mitään tule.

Homma jää kesken tai sitten saadaan väkerrettyä kasaan tutkinto, joka on pelkkä paperi todellisen ammattitaidon puuttuessa.

Meinasikin unohtua että vapaampi kasvatus ja sen lisäksi opettajilta puuttuvat keinot kurin ylläpitämiseksi ovat tänä päivänä Opetushallituksessa hyviksi havaittuja asioita. Opettaja puhutteluun jos sanoo pahasti.

Lisäksi nykyisessä tutkintojärjestelmässä papereiden saamiseen ei enää tarvita valmistavan koulutuksen (=oppilaitoksen opetus) suorittamista hyväksytysti, vaan hyväksytty näyttö työelämässä riittää. Senhän voi saada vaikkapa niin, että työelämän edustaja haluaa saada opiskelijan pois vaivoiltaan ja antaa ykkösen. Tervemenoa siitä sitten vain esim. sähkökaapeleita kytkemään

[EUgeniikka]

Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa meidän pitää pärjätäksemme olla muita hivenen osaavampia. Nyt ollaan menossa aivan väärään suuntaan. White trash on jo todellisuutta ennen niin sivistyneessä maassa. Toivottavasti edes Perussuomalaiset ymmärtää puuttua koulutuksen tilanteeseen, koska "sivistyspuolue" ei ole siitä enää kiinnostunut.

Tämä on totta, mutta eiköhän sitä ennenkin ole ollut. Nykyisin vain on onnistuttu luomaan luokkia joissa ei edes kieltä oikein osata.

Persut eivät oikein ole profiloituneet koulutuspuolueena. En muista itseasiassa yhtään kannanottoa jossa koulutusta olisi haluttu parantaa, en kuitenkaan ole seurannut kovin laajalti. Pakkoruotsin poistamistakaan eivät kovin aktiivisesti ajaneet.
Oma käsitykseni on että kannattaisi koulutusta aikaistaa ja laajentaa, ajallisesti samalla supistaa.

[duc]

Auktoriteetti, ja keinot sen ottamiseksi ja ylläpitämiseksi ovat opettajan, oppilaan ja Opetushallituksen välinen asia. Opettaja voi toki ottaa tai olla ottamatta auktoriteetin luontaisin ja persoonallisin kyvyin kyselemättä muilta, mutta tiettyjä kasvatusfilosofia keinoja suositaan toisten sijaan. Opetushallituksen toimintaa on mahdoton ymmärtää, jos ei tiedä, mistä suositellut keinot tulevat. Pedagogian historiaan on siis paneuduttava.

Teos, joka on Opetushallituksen kasvatusfilosofinen perusta lienee Émile ou de l'éducation. Tämä valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaun vuonna 1762 julkaistu teon on ollut käänteentekevä. Se on Jalmari Hahl suomentanut vuonna 1905 nimellä Émile eli kasvatuksesta. Wikipedian mukaan:

Teoksessa käsitellään Rousseaun oikeana pitämän kasvatuksen periaatteellisella tasolla. Hänen mukaansa lapsi on kasvatettava todella vapaaksi, autonomiseksi ihmiseksi. Ajatuksena on, että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä, mutta vääristyneessä ympäristössä pahuus ja väärä pääsevät ihmiseen. Siksi Émile-lapsi ja hänen kasvattajansa vetäytyvät teoksessa kasvatuksen toteuttamiseksi puhtaaseen, turmeltumattomaan luonnonmukaiseen yhteisöön, jossa lapsi kuitenkin kasvatetaan yhteisön jäseneksi. Kasvatuksen jälkeen Émile palaa sivistyksen pariin.

Tätä pedagogista aksioomaa eli kasvatuksellista ennakko-oletusta olisi aika kritisoida perusteellisesti. Se on ideologisesti mm. monikulttuuri-ideologian ja kommunistisen ihmiskuvan lähtökohta.

[Eino P. Keravalta]

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006074130.html

Oppilaani häiritsee opetusta jokaisella oppitunnilla

Luokassani on yksi erityistä tukea niin opillisesti kuin emotionaalisestikin tarvitseva lapsi. Hän häiritsee opetusta jokaisella oppitunnilla puhumalla opettajan ja luokkatovereiden päälle, solvaamalla, kieltäytymällä noudattamasta ohjeita, huutamalla, viskelemällä tavaroita, ottamalla tavaroita opettajan pöydältä sekä pelaamalla puhelimella ja käsikokoisella Nintendolla. Hän ei oppitunneilla juurikaan työskentele opintojensa eteen.

Hän itkee ja huutaa, kun hänelle koetetaan asettaa rajoja. Hän ei suostu poistumaan toiseen luokkaan eikä edes välitunneille.

Tätä on inkluusio, eli se, että erityistukea tarvitsevat oppilaat laitetaan nykyisin 'normaalien' lasten sekaan. Tästä kaikkien opetus häiriintyy, kukaan ei opi mitään. Koululaitoksemme rappiota osoittaa erityisen selvästi sekin, että tällainen jatkuvasti häiriköivä oppilas ei suostu opettajan käskystä poistumaan toiseen luokkaan tai ulos välitunnille.

Oikeasti: onko systeemimme täysin voimaton jonkun ehkä 10-12-vuotiaan tilliäisen armoilla? Eikö hallitus voi mitään, eikö opetushallitus voi mitään, eikö koululaitos voi mitään, eivätkö opettajat voi mitään, eivätkö vartijat voi mitään, eivätkö lapsen vanhemmat voi mitään, eikö poliisi voi mitään, eivätkö sosiaalityöntekijät voi mitään, eivätkö muut vanhemmat voi mitään? Edes koulun vahtimestari tai siivooja? Eikö riitä käsiä kantamaan ulos tätä häiriköijää? Voiko yksi ongelmainen lapsi kävellä tuhansien aikuisten ihmisten yli?

Jossakin on vikaa ja aika paljon..

[Soljuvainen]

Itse työskentelen opetusalalla, ja olen hiukan seuraillut opettajien mietteitä nykymenosta. Olen saanut sellaisen kuvan, että aika moni harkitsee alanvaihtoa ja kokee opettamisen nykyään vaikeammaksi kuin koskaan monen vuosikymmenen opettajan uran aikana.

Itsekin haluaisin vaihtaa alaa, mutta hiukan eri syistä. Introverttius on alkanut pukkaa päälle näin kolmenkympien lähestyessä, enkä oikein jaksaisi olla ihmisten kanssa tiiviisti tekemisissä 5-6 tuntia päivässä. Ahdistaa myös se, että lyhyiden työsuhteiden ja sijaishommien vuoksi yhtä opiskelijaryhmää pääsee harvoin opettamaan neljää kuukautta pidempään. Resurssit ja tavoitteet on vedetty myös niin alhaalle, että laadukkaan ja innostavan opetuksen tarjoamisen sijaan pitää usein tyytyä "good enough" -menetelmiin.

On tullut sellainen olo, että opettajan hommissa menestyvät nykyään lähinnä huomionkipeät ekstrovertit, jotka saavat kiksejä esillä olosta ja muiden ohjailemisesta. Fiksuus ja syvällinen ajattelu alkaa olla opettajan työssä enemmän rasite kuin etu.

[Chiaroscuro]

Itse työskentelen opetusalalla, ja olen hiukan seuraillut opettajien mietteitä nykymenosta. Olen saanut sellaisen kuvan, että aika moni harkitsee alanvaihtoa ja kokee opettamisen nykyään vaikeammaksi kuin koskaan monen vuosikymmenen opettajan uran aikana.

Itsekin haluaisin vaihtaa alaa, mutta hiukan eri syistä. Introverttius on alkanut pukkaa päälle näin kolmenkympien lähestyessä, enkä oikein jaksaisi olla ihmisten kanssa tiiviisti tekemisissä 5-6 tuntia päivässä. Ahdistaa myös se, että lyhyiden työsuhteiden ja sijaishommien vuoksi yhtä opiskelijaryhmää pääsee harvoin opettamaan neljää kuukautta pidempään. Resurssit ja tavoitteet on vedetty myös niin alhaalle, että laadukkaan ja innostavan opetuksen tarjoamisen sijaan pitää usein tyytyä "good enough" -menetelmiin.

On tullut sellainen olo, että opettajan hommissa menestyvät nykyään lähinnä huomionkipeät ekstrovertit, jotka saavat kiksejä esillä olosta ja muiden ohjailemisesta. Fiksuus ja syvällinen ajattelu alkaa olla opettajan työssä enemmän rasite kuin etu.

Eikös jo opettajiksi koulutettavia valittaessa pyritä karsimaan kaikki, joilla on vähänkään sitä syvällisempää ajattelua? - jäljelle jäävät sitten ne "kympin tytöt".

[ApuaHommmaan]

Ei kyllä tule yhtään ammattia mieleen, jossa suosittaisiin syvempää ajattelua. Ne on just niitä hankalia tapauksia, joita ei porukkaan mahdu. Jos tuollaisia kuitenkin jossain on pyritään homma vesittämään jollain muodoin, koska tieto on valtaa ja se sallitaan vaan yläportaalle, jotka taas ovat huomiokipeitä ekstrovertteja automaattisesti.

[Soljuvainen]

Eikös jo opettajiksi koulutettavia valittaessa pyritä karsimaan kaikki, joilla on vähänkään sitä syvällisempää ajattelua? - jäljelle jäävät sitten ne "kympin tytöt".

Voipi olla. Itsekin olen aikamoinen kympin tyttö mutta sain kyllä välillä ärhäkkäitä vastalauseita kasvatustieteen professoreilta, kun aloin haastamaan heidän ruusunpunaisia kasvatustavoitteitaan.

Nyt jälkikäteen olen huomannut, että kympin tytön roolin ylläpitäminen on tietynlainen defenssi. Jaksaa helpommin, kun ei mieti liikaa.

[Soljuvainen]

Ei kyllä tule yhtään ammattia mieleen, jossa suosittaisiin syvempää ajattelua. Ne on just niitä hankalia tapauksia, joita ei porukkaan mahdu. Jos tuollaisia kuitenkin jossain on pyritään homma vesittämään jollain muodoin, koska tieto on valtaa ja se sallitaan vaan yläportaalle, jotka taas ovat huomiokipeitä ekstrovertteja automaattisesti.

Saatat olla oikeassa. Itselläni on sellainen kokemus, että saan hommat hoidettua melkein paremmin väsyneenä ja nälkäkuurin alaisena, kun aivoilla ei ole energiaa ylimääräiseen ajatteluun ja yksinkertaisimmatkin hommat tuntuvat sopivan haastavilta. Ajattelun yksinkertaistaminen ja tyhmistäminen on helpoin tie onneen, sen olen huomannut.

[Chiaroscuro]

Eikös jo opettajiksi koulutettavia valittaessa pyritä karsimaan kaikki, joilla on vähänkään sitä syvällisempää ajattelua? - jäljelle jäävät sitten ne "kympin tytöt".

Itse opettajankoulutuksessa liikutaan aika syvissä akateemisissa vesissä. Käydään läpi kaikki kasvatuksen filosofiset, sosiaaliset, psykologiset yms. perusteet.

Todellisuus on kuitenkin sitä, että opettajana toimit usein joko järjestyksenvalvojana, ylikoulutettuna kerhotätinä tai oppikirjan audivisuaalisena selventäjänä. Opetuksen suunnitteluun jää sen verran vähän aikaa, että on pakko mennä siitä, missä aita on matalin.

Juuri tuota tarkoitin, että koulutukseen valitaan henkilöitä, jotka kykenevät kahlaamaan läpi mainitsemasi akateemiset perusteet, mutteivät kykene toimimaan järjestyksenvalvojina ja auktoriteetteina.

[Chiaroscuro]

Nähtävästi pitäisi palata siihen aikaan, jolloin opettajat koulutettiin opettajaseminaareissa. Ei peruskoulun opettajan ammatti pitäisi olla akateeminen.

[Soljuvainen]

Itse opettajankoulutuksessa liikutaan aika syvissä akateemisissa vesissä. Käydään läpi kaikki kasvatuksen filosofiset, sosiaaliset, psykologiset yms. perusteet.

Todellisuus on kuitenkin sitä, että opettajana toimit usein joko järjestyksenvalvojana, ylikoulutettuna kerhotätinä tai oppikirjan audivisuaalisena selventäjänä. Opetuksen suunnitteluun jää sen verran vähän aikaa, että on pakko mennä siitä, missä aita on matalin.

Juuri tuota tarkoitin, että koulutukseen valitaan henkilöitä, jotka kykenevät kahlaamaan läpi mainitsemasi akateemiset perusteet, mutteivät kykene toimimaan järjestyksenvalvojina ja auktoriteetteina.

Okei, joo, käsitin alkuperäisen viestisi eri tavalla.  Mutta joo, kirjaviisaus ei ole avain onneen opettajan ammatissa, siitä olen samaa mieltä. Näkisin, että sosiaaliset taidot, hyvät hermot ja perusfiksuus on avain onnistuneeseen opettamiseen.

Ongelmana tahtoo olla se, että mihin meidät kohtalaisen fiksut (tai ainakin oppimistaitoiset) humanistiaivoiset ihmiset tässä yhteiskunnassa muuten sijoittaa, kun ei meistä tahdo olla hyötyä muuallakaan. Alamme olla jonkinlaista akateemista ongelmajätettä tässä jälkiteollisessa markkinatalousvetoisessa maailmassa. Kaikista ei kuitenkaan voi tulla persujen kansanedustajaehdokkaita.

(Muokkasin muuten tuota alkuperäistä viestiäni vastaamaan paremmin ensimmäiseen viestiisi. Näin univelkaisena ei tahdo ajatus liikkua kunnolla.)

[John]

Nähtävästi pitäisi palata siihen aikaan, jolloin opettajat koulutettiin opettajaseminaareissa. Ei peruskoulun opettajan ammatti pitäisi olla akateeminen.

Huhhuh. Voisitko kertoa vähän lisää asiasta? Mielelläni kuulisin, että miksi ja minkä takia näin pitäisi olla?

[Soljuvainen]

Nähtävästi pitäisi palata siihen aikaan, jolloin opettajat koulutettiin opettajaseminaareissa. Ei peruskoulun opettajan ammatti pitäisi olla akateeminen.

Olen osittain samaa mieltä. Toki teoreettisestakin lähestymistavasta on hyötyä opettajan ammatissa, mutta mielestäni on kaikkien kannalta ajanhukkaa, että opettajilta vaaditaan niin hitonmoista akateemista osaamista. Opiskeluajat lyhenesivät todennäköisesti huomattavasti, jos opetusalalla - ja muilla käytännönläheisimmillä yliopistoaloilla - poistettaisiin opetussuunnitelmasta gradun tekeminen ja muut ajankäyttö-hyöty-suhteeltaan turhat opiskeluprojektit pois.

Alalle jäävä voisi sitten tarvittaessa täydentää osaamistaan erilaisilla täydennyskoulutuksilla ja-kursseilla, esimerkiksi työttömyyskauden aikana tai töiden ohessa. Alaa vaihtava saisi puolestaan kevyemmän startin uudelleenkouluttautumiseen, kun alla ei ole 5-6 vuoden intensiivistä tiedon imppaamista.

Monillahan aivotkin kehittyvät vasta 28-vuotiaaksi asti, joten opiskelualan valitseminen 19-vuotiaana on aikamoista riskipeliä. Maailmankuva ja arvot voivat myös muuttua aivan toisenlaisiksi ensimmäisten aikuisvuosien aikana.

[ApuaHommmaan]

Ongelmana tahtoo olla se, että mihin meidät kohtalaisen fiksut (tai ainakin oppimistaitoiset) humanistiaivoiset ihmiset tässä yhteiskunnassa muuten sijoittaa, kun ei meistä tahdo olla hyötyä muuallakaan. Alamme olla jonkinlaista akateemista ongelmajätettä tässä jälkiteollisessa markkinatalousvetoisessa maailmassa. Kaikista ei kuitenkaan voi tulla persujen kansanedustajaehdokkaita.

Jos haluat olla onnellinen suosittelen luovuttamaan. Vaikkapa postinjakajaksi pääsee kuka vain. Toki nuo ammatit pyritään tuhoamaan, mutta ei ne kunnolla uskalla sitä tehdä.

Ja olen vakavissani. Ihminen joka kerran alkaa nähdä mädän läpi ei mene muuhun suuntaan kuin entistä onnettomammaksi, kunnes vaihtaa maisemia radikaalisti. Ne on eri jampat ne, jotka viihtyy nykymaailman akateemisissa töissä. Ei sillä, ettäkö duunarinakaan viihtyisi, mutta siinä on sitten vaan töissä ilman turhia ajatteluita.

Ei uutta auringon alla, ja kaikki on jo tehty niin tämänkin miettiminen ties miten monen toimesta esimerkiksi Alangon Ismon:
https://www.youtube.com/watch?v=LPy2zlvesm4

[Soljuvainen]

Ongelmana tahtoo olla se, että mihin meidät kohtalaisen fiksut (tai ainakin oppimistaitoiset) humanistiaivoiset ihmiset tässä yhteiskunnassa muuten sijoittaa, kun ei meistä tahdo olla hyötyä muuallakaan. Alamme olla jonkinlaista akateemista ongelmajätettä tässä jälkiteollisessa markkinatalousvetoisessa maailmassa. Kaikista ei kuitenkaan voi tulla persujen kansanedustajaehdokkaita.

Jos haluat olla onnellinen suosittelen luovuttamaan. Vaikkapa postinjakajaksi pääsee kuka vain. Toki nuo ammatit pyritään tuhoamaan, mutta ei ne kunnolla uskalla sitä tehdä.

Jep, olen mä tuotakin vaihtoehtoa miettinyt. Oon muutamana kesänä tehnyt ns. matalan kynnyksen hanttihommia, ja se oli yllättävän rentouttavaa. Kiire oli koko ajan mutta stressiä melko vähän.

PS. Luin ensin, että kirjoitit viestissäsi "potinjakajaksi pääsee kuka tahansa" ja mietin, viittaatko sillä "yhteisen potin jakajiin" ( = kansanedustajiin) vai huumekuriireihin. Näin ne väsyneet silmät harittaa.

[duc]

Minun käsitykseni on, että opettajat on jätetty työssään liikaa oman onnensa nojaan selviämään järjestyksenvalvojina luontaisen auktoriteetin joko puuttuessa tai sitten ei. Jos kasvatustavoitteet tulevat Rousseaun Émilen kaltaisista teoksista, on niiden soveltaminen käytännössä mahdoton tehtävä. Tämä kaaos ei ole sen enempää opettajan kuin opiskelijan etu. Kun monikulttuurisessa luokassa on väkeä laidasta laitaan saa opettaja olla melkoinen fakiiri, että itse kokisi tyydytystä opiskelijoiden oppimistuloksista. Osa menee rimaa hipoen yli, kun valmiudet ja kiinnostus eivät yksinkertaisesti riitä. Työ on henkisesti raskasta, mutta opiskelijoiden saavuttaessa tavoitteet myös hyvin palkitsevaa.

Edit. Rousseaun kirjan nimen oikeinkirjoitus.

[Soljuvainen]

Minun käsitykseni on, että opettajat on jätetty työssään liikaa oman onnensa nojaan selviämään järjestyksenvalvojina luontaisen auktoriteetin joko puuttuessa tai sitten ei. - -

En tiedä, päteekö tämä kaikkiin kouluihin, mutta ainakin omat työkokemukset ovat olleet yhtä "ei sillä niin väliä, kunhan jotain teette" -ilotulitusta. Välillä minut on jopa heitetty vetämään opetusryhmää ilman mitään etukäteistietoa ryhmän tavoitteista tai opetuksen sisällöstä ja sanottu lohdutuksena, ettei kyseisessä koulutuksessa ole tarkoitus oppia mitään tärkeää, kunhan vaan saadaan opiskelijat käymään koulussa. Hirvittävän kannustavaa.

[duc]

^ En ihmettele, että mietit noiden kokemusten jälkeen alanvaihtoa. Vaikea on kokea tyydytystä opettajana oman työnsä tuloksista ja tärkeydestä. Opettaja tarvitsee tukea työssään siinä missä opiskelija. Opettajien uupuminen voisi olla vältettävissä hyvällä työnohjauksella, mutta mahtaako sitä sijaisille olla edes tarjolla?

Yliopistolla oli jonkinlaista, kun siellä olin töissä.

[Augustus]

Itse katson että menestyksekkäässä koulutoimessa pätee KKK-periaate:

• Karttakeppi
• Kuri
• Karsseri

Jos ei noilla oppi mene perille, niin ei sitten millään.

Jotkut vanhemmat jäsenet muistavat Pahkasika-lehden ja ylläolevan kolmiportaisen opetusfilosofian kaltaiset jutut, mutta hämmästyttävällä tavalla Pahkiksen jutut alkavatkin olemaan ihan käypiä opetusmenetelmiä.

Karsseri oikeastaan kuului yliopistoihin, joka oli eräänlainen putka, mutta ideaa toki voisi soveltaa muutenkin. 

Niin, se hymiö unohtui:

[Supernuiva]

Välillä minut on jopa heitetty vetämään opetusryhmää ilman mitään etukäteistietoa ryhmän tavoitteista tai opetuksen sisällöstä ja sanottu lohdutuksena, ettei kyseisessä koulutuksessa ole tarkoitus oppia mitään tärkeää, kunhan vaan saadaan opiskelijat käymään koulussa. Hirvittävän kannustavaa.

Omakohtaisia kokemuksia on ties millaisia. Kun miettii jälkikäteen, niin koulumaailma oli elämää riehuvan "apinalauman" keskellä, vaikka kaikki olivat syksyyn 1990 saakka kantasuomalaisia.

Opettajaa mm. heitettiin piikkiharpilla (ei osunut), koulusta monet lapset menivät mustelmilla kotiin, joltain murtui luitakin, sijaisopettaja tuli tunnille eikä hän tiennyt edes mitä ainetta pitäisi opettaa, homo-opettaja lähenteli minua (olen kirjoittanut tästä aiemminkin tänne), koulun omaisuutta vandalisoitiin mielettömästi - ja kaikki tämä impiwaaralaisessa elämänmenossa. Opettajien autoja rikottiin pihamaalla, päitä uitettiin vessanpöntöissä, vaatteita viilleltiin naulakoissa, kenkiä viilleltiin, kaikkea toisen repusta löytyvää varastettiin - ja täysin kantasuomalaisin voimin. Vasemmistojohtoisessa koulussa.

En ihmettele lainkaan sitä, että keskimääräistä useampi luokkakaverini (tuolloin piti puhua neuvosto-opettajan kuullen luokkatovereista) on edelleen lapseton. Samaa en haluaisi kenenkään kokevan, ja pahoin pelkään aivan liian monen syntyvän lapsen joutuvan kokevan vielä kovempaa kohtaloa.
Joku tilastotutkija saattaisi jopa löytää selkeän tilastopoikkeaman, niin lapsettomia me olemme. Enkä ihmettele. Muistan kuinka keskustelimme vuonna 1988 siitä, että syntyvän lapsen elämä tulee olemaan tulevaisuudessa yhtä helvettiä, kun tämä on jo nyt tällaista.

[ikki]

Välillä minut on jopa heitetty vetämään opetusryhmää ilman mitään etukäteistietoa ryhmän tavoitteista tai opetuksen sisällöstä ja sanottu lohdutuksena, ettei kyseisessä koulutuksessa ole tarkoitus oppia mitään tärkeää, kunhan vaan saadaan opiskelijat käymään koulussa. Hirvittävän kannustavaa.

Omakohtaisia kokemuksia on ties millaisia. Kun miettii jälkikäteen, niin koulumaailma oli elämää riehuvan "apinalauman" keskellä, vaikka kaikki olivat syksyyn 1990 saakka kantasuomalaisia.

Opettajaa mm. heitettiin piikkiharpilla (ei osunut), koulusta monet lapset menivät mustelmilla kotiin, joltain murtui luitakin, sijaisopettaja tuli tunnille eikä hän tiennyt edes mitä ainetta pitäisi opettaa, homo-opettaja lähenteli minua (olen kirjoittanut tästä aiemminkin tänne), koulun omaisuutta vandalisoitiin mielettömästi - ja kaikki tämä impiwaaralaisessa elämänmenossa. Opettajien autoja rikottiin pihamaalla, päitä uitettiin vessanpöntöissä, vaatteita viilleltiin naulakoissa, kenkiä viilleltiin, kaikkea toisen repusta löytyvää varastettiin - ja täysin kantasuomalaisin voimin. Vasemmistojohtoisessa koulussa.

En ihmettele lainkaan sitä, että keskimääräistä useampi luokkakaverini (tuolloin piti puhua neuvosto-opettajan kuullen luokkatovereista) on edelleen lapseton. Samaa en haluaisi kenenkään kokevan, ja pahoin pelkään aivan liian monen syntyvän lapsen joutuvan kokevan vielä kovempaa kohtaloa.
Joku tilastotutkija saattaisi jopa löytää selkeän tilastopoikkeaman, niin lapsettomia me olemme. Enkä ihmettele. Muistan kuinka keskustelimme vuonna 1988 siitä, että syntyvän lapsen elämä tulee olemaan tulevaisuudessa yhtä helvettiä, kun tämä on jo nyt tällaista.

Niino peruskoulun tapainen instutionalisointi ei ole lapsille hyväksi, lapsi kasvaa terveeksi kun ympärillä on eri ikäluokkien ihmisiä sekä paljon vanhempia että vauvoja. Pelkkien samanikäisten kanssa jos tungetaan samaan tilaan viettämään yli puolet ajasta niin lopputulos on aina kärpästen herra. Empatia ei kehity moisessa porukassa normaaliksi.

On parempi opettaa lapsia kotona itse jopa huonosti kun päästää avoapinalinnaan

[Soljuvainen]

Välillä minut on jopa heitetty vetämään opetusryhmää ilman mitään etukäteistietoa ryhmän tavoitteista tai opetuksen sisällöstä ja sanottu lohdutuksena, ettei kyseisessä koulutuksessa ole tarkoitus oppia mitään tärkeää, kunhan vaan saadaan opiskelijat käymään koulussa. Hirvittävän kannustavaa.

Omakohtaisia kokemuksia on ties millaisia. Kun miettii jälkikäteen, niin koulumaailma oli elämää riehuvan "apinalauman" keskellä, vaikka kaikki olivat syksyyn 1990 saakka kantasuomalaisia.
- - Vasemmistojohtoisessa koulussa.

Mielenkiintoista. Itselläni on ollut onni ja suru käydä koulua paikkakunnalla, missä tietty äärikonservatiivinen ideologia aivopesee puolet oppilaista käyttäytymään jumalanpelkoisten munkkien tavoin eikä koulussamme näin ollen juurikaan esiintynyt käyttäytymishäiriöitä. Pahin skandaali oli se, kun joku oppilaista kirjoitti ruman sanan vessan seinään.

Olen vasta jälkikäteen kuullut kavereilta kauhutarinoita siitä, millaista heidän meno heidän yläasteellaan oli. Tuli aikamoinen pudotus reaalimaailmaan.