Uusi opetussuunnitelma 2016

[Lalli IsoTalo]

Nähtävästi pitäisi palata siihen aikaan, jolloin opettajat koulutettiin opettajaseminaareissa.

Tai siihen aikaan, jolloin opettajat olivat rintamalla ohiammuttuja veteraaneja, jotka vetelivät karttakepillä sormille, jos vähäistäkään tarvetta ilmeni. Siitä ei ole niin hirveän monta kymmentä vuotta.

[Chiaroscuro]

Nähtävästi pitäisi palata siihen aikaan, jolloin opettajat koulutettiin opettajaseminaareissa.

Tai siihen aikaan, jolloin opettajat olivat rintamalla ohiammuttuja veteraaneja, jotka vetelivät karttakepillä sormille, jos vähäistäkään tarvetta ilmeni.

Sekin olisi parempi kuin nykytilanne.

[Soljuvainen]

^ En ihmettele, että mietit noiden kokemusten jälkeen alanvaihtoa. Vaikea on kokea tyydytystä opettajana oman työnsä tuloksista ja tärkeydestä. Opettaja tarvitsee tukea työssään siinä missä opiskelija. Opettajien uupuminen voisi olla vältettävissä hyvällä työnohjauksella, mutta mahtaako sitä sijaisille olla edes tarjolla?

Yliopistolla oli jonkinlaista, kun siellä olin töissä.

Sijaiskokemukset vaihtelevat. Kerran minut on heitetty luokan eteen alle viiden minuutin perehdytyksellä. Ensimmäisen tunnin jälkeen piti jatkaa heti kahta seuraavaa ryhmää opettamaan.

Tuosta sijaiskokemuksesta ei jäänyt muuta mieleen kuin että kaikki aika meni järjestyksen ylläpitämiseen. Mitään eivät oppilaat taatusti oppineet.

Mutta on ollut myös positiivisia kokemuksia, jolloin kaikki on sujunut kuin rullattu ja sijaisen pärjäämisestä on huolehdittu.

Täytyy vielä täsmentää, että tuo aiemmassa viestissä kertomani kokemus (= ryhmää vetämään ilman pohjustusta ja tavoitteita) ei ollut edes sijaiskokemus vaan minun oli siis tarkoitus ihan tosissaan ohjata ryhmää useamman kuukauden ajan ja keksiä opetuksen tavoitteet ja sisällöt opetuksen edetessä. Kyseessä oli ns. väliaikainen tilaustyö ylemmältä taholta, johon oli annettu valtion rahaa mutta jolle ei ollut määritelty mitään suurempia tavoitteita.

[ApuaHommmaan]

Minun käsitykseni on, että opettajat on jätetty työssään liikaa oman onnensa nojaan selviämään järjestyksenvalvojina luontaisen auktoriteetin joko puuttuessa tai sitten ei.

Opettajat ja noin kaikki julkisella puolella olevat. Yksityiseltä puolelta lähes kaikki lukuunottamatta johtoporrasta ja tiettyjä asiantuntija-aloja, ja sitten harvinaisia tapauksia jossa työantajaa oikeasti kiinnostaa.

Samaa saagaa hoitajamitoituksen kanssa. Siis koska eduskunnassa ei ole, eikä voi olla näkemystä tiivistetään ongelma yhdeksi luvuksi. Sen sijaan, että asiat tehtäisiin asiallisesti, joka on ikävää koska vaatisi johtajiltakin työtä.

Kaikkialla sama saaga sen suhteen, että pieni osa työntekijöistä tuon kunnolla huomaa ja alkaa voida pahoin.

[duc]

Kurinpito on unohtunut Opetushallituksen hienoissa suunnitelmissa. Ei pidä tietenkään mennä takaisin Lallin kuvaamaan käytäntöön, jossa sodan rikkomat pelolla hallitsevat, mutta nyt varsinkin naisopettajat ovat helisemässä. Tilannetta ei helpota muslimipoikien luontainen kotona opittu tapa halveksia naisauktoriteetteja. Paksua nahkaa vaaditaan sielläkin, mutta jotain on pielessä ylimmän johtoportaan hienoissa suunnitelmissa. Heillä ei ole kosketusta suorittavan portaan todellisuuteen.

Silti opettajana voi parhaimmillaan kokea hienoja hetkiä, kun huomaa opiskelijoiden oppivan ja tekevän hyvää työtä. Ei kaikki ole vain murheen laaksossa kulkemista, onneksi. Opettajaksi opettelua se on itsellekin.

[duc]

Nähtävästi pitäisi palata siihen aikaan, jolloin opettajat koulutettiin opettajaseminaareissa.

Tai siihen aikaan, jolloin opettajat olivat rintamalla ohiammuttuja veteraaneja, jotka vetelivät karttakepillä sormille, jos vähäistäkään tarvetta ilmeni. Siitä ei ole niin hirveän monta kymmentä vuotta.

Vanhempieni sukupolvi koki tuon. Eikä se kielteisiä jälkiä jättämättä mennyt. Nyt on menty ojasta allikkoon.

Jopa yliopistoissa opettaessani kävi selväksi, että osa tarvitsi kädestä pitäen ohjausta monesta syystä, ja harvalla opettajalla sellaiseen siellä kiinnostusta oli ja ennen kaikkea aikaa. Siellä sentään oletus on itseohjautuvuus tiedonhankinnassa ja muutenkin. Osa löi läskiksi kuitenkin. Turhautti. Joitain osasin auttaa joitain en.

[guest11919]

Soljuvainen taitaa olla äidinkielen opettaja. Heille on monenlaisia tehtäviä paikoissa, joissa edellytetään hyvää suomen kieltä: kustannustoimittajat, tiedottajat jne. Sopivilla täydennysopinnoilla voi kohentaa CV:tä siihen suuntaan, mihin haluaa jatkossa suuntautua.

Ratkaisu olisi tehtävä nyt, sillä Suomessa uranvaihto on vaikeaa. Moni yleispätevän tutkinnon (tyyliin tradenomi) suorittanut tekee koko uransa alalla, jolle on päätynyt ensimmäisessä harjoittelupaikassaan. Toisekseen nuori nainen ei aavistakaan, miten nopeasti siirtyy vanhojen akkojen joukkoon. Neljänkympin jälkeen on turha odottaa enää pärjäävänsä nuoria miehiä vastaan.

Opettajan työ on kutsumusammatti. Kutsumus himmenee vuosien koetellessa sitä. Jonkinasteinen kyynistyminen on väistämätöntä. Jos se kutsumus ei uran alussa ole luokkaa palava, miten voisi jaksaa? Soljuvaisen voisi kuvitella olleen jo 15 vuotta vakivirassa, mikä on siis huono juttu.

Suositukseni: ryhdy nyt heti suuntautumaan muualle.

[Lucce]

Opettajan tehtävä on ylläpitää Opetuksellista kuria eikä lällättää puutaheinää .
Toinen vakava juttu on materiaalin politisoituminen, johon pitää puuttua.

[Soljuvainen]

Soljuvainen... Suositukseni: ryhdy nyt heti suuntautumaan muualle.

Jeps, olen asiaa vakavasti harkinnut viime aikoina. Ei tämä kasvanut nuivuuskaan varsinaisesti helpota asiaa.

[Lalli IsoTalo]

OT

Ratkaisu olisi tehtävä nyt, sillä Suomessa uranvaihto on vaikeaa. Moni yleispätevän tutkinnon (tyyliin tradenomi) suorittanut tekee koko uransa alalla, jolle on päätynyt ensimmäisessä harjoittelupaikassaan.

Uranvaihto on vaikeaa, koska isot organisaatiot tarvitsevat erikoistujia. Ja näistä erikoistujista pomo palkkaa sen parhaan, sen
- jota ei tarvitse pitää kädestä
- jolla on jo tuloksellisia ja mitattavissa olevia näyttöjä vastaavien tehtävien hoitamisesta
- joka toimittaa haluttua laatua ajoissa tai nopeammin sen mitä on tilattu,
- joka tuottaa vähiten kitkaa työyhteisöön, ja
- jota joku tuttu on suositellut (tämä vähentää riskejä ja minimoi rekrytointiprosessiin kuluvan ajan)

Miksi palkata ISOON organisaatioon joku "jack on all trades, master of none", kun voit palkata sen mestarin, tekemään sitä erikoistunutta duunia?

Laaja-alaisesta osaamisesta lienee hyötyä melkein missä tahansa työtehtävässä (varsinkin ylimmällä johtotasolla), mutta siitä voi olla haittaa rekrytoinnissa. Siksi cv ja työhakemus kannattaisi rakentaa siten, että siinä painotetaan tehtävän kannalta tärkeitä asioita (jotka voivat olla myös harrastuksia), ja tarvittaessa feidataan kaikki muu. Cv:tä voi tietenkin olla useampia, eri aloille painottuen.

Pienissä organisaatioissa työnkuvat ovat laajempia, ja kykyjen tarve monimuotoisempi.

Ja noin yleisesti ottaen, yleensä yksityispuolella paikat eivät tule tule julkiseen hakuun, vaan palkataan samalta alalta joku tuttu toisesta firmasta.

[Lalli IsoTalo]

Soljuvainen... Suositukseni: ryhdy nyt heti suuntautumaan muualle.

Jeps, olen asiaa vakavasti harkinnut viime aikoina. Ei tämä kasvanut nuivuuskaan varsinaisesti helpota asiaa.

Mitään nuivuuteen vivahtavaakaan ei pidä puhua työhaastattelussa, tyyliin "liikaa monokulttuurisuuden aiheuttamaa kaaosta ja stressiä nykyisessä duunissa, siksi haluan vaihtaa alaa".

[Lalli IsoTalo]

Palatakseni opetushommiin, joita olen itsekin tehnyt korkeakoulussa ja työelämässä, paras kiitos ja motivaatio tulee siitä, kun voi tuottaa ahaa-elämyksiä, ja saada niitä itsekin.

Sellainen samojen asioiden rutiininomainen kertaaminen vie kyllä helposti mehut, mutta sitä voi aina motivoitua siitä, miten hienolta tämä työjakso näyttää cv:ssä, joka taas auttaa saamaan motivoivampia duuneja.

[JNappula]

Mahdoton yhtälö

Lakimuutos toi erityisoppilaat tavallisiin luokkiin, muttei taannut heille tarvittavaa tukea. Opettajien mukaan tässä piilee yksi syy siihen, miksi Suomen Pisa-tulokset sukeltavat.

Luokka on jälleen kuin sirkuskenttä, mutta tästä on hupi kaukana.

Yksi käytöshäiriöinen poika on saanut villittyä neljä vieruskaveriaan. Pojat huutavat päälle, kun Jaana, luokanopettaja, yrittää saada oppilaiden huomion ja hiljaisuuden luokkaan.

Erityisen tuskastuneelta näyttää oppimisvaikeuksista kärsivä oppilas, jonka luona opettaja ei ehdi joka hetki käymään. Hän odottaa erityisen tuen päätöstä, mutta ei ole sitä toistaiseksi saanut.

Oma lukunsa ovat luokan neljä "ummikkoa" eli vieraskielistä oppilasta, jotka ovat valmistavassa opetuksessa. He jököttävät hämillään penkeissään, koska eivät ymmärrä vielä suomea.

Epätoivo valtaa Jaanan. Siitä tuli hyvin arkinen tunne, valitettavasti.

– Se oli ihan jatkuvaa sinnittelyä tunnista toiseen ja voimattomuuden tunnetta, kun on niin monenlaisia avuntarvitsijoita, hän kuvaa.

Jaana ehti työskennellä 15 vuotta luokanopettajana, mutta viime syksynä raja tuli vastaan. Hän jätti paikkansa eteläsuomalaisen koulun 3. luokan opettajana. Työkuorma tuntui mahdottomalta.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/17022dcc-7940-4fab-ae03-8209682c6cf7

[Eino P. Keravalta]

Uusi opetussuunnitelma ja inkluusio ovat siis katastrofi, joka tuhoaa suomalaislasten osaamispotentiaalin. Meillä ei ole varaa tähän hulluuteen.

On mentävä Perussuomalaisten linjalla, eli erityistukea tarvitsevat oppilaat on sijoitettava omiin luokkiinsa ja miksei vaikka tykkänään eri kouluihin. Niin ikään on luovuttava uuteen opetussuunnitelmaan liittyvästä elämysoppimismetodista ja tuotava luokkahuoneisiin jälleen opettaja keskiöön tuottamaan tietoa oppilaille samalla, kun erityislahjakkaille on perustettava heillekin omia luokkia tai ryhmiä.

[kivimies]

Olisi parasta lisätä erityisluokkien määrää, jotta häiriköt voitaisiin laittaa sinne. On typerää säästää koulutuksesta lakkauttamalla erityisluokkia, kun se heikentää oppimistuloksia merkittävästi.

[Eino P. Keravalta]

Olisi parasta lisätä erityisluokkien määrää, jotta häiriköt voitaisiin laittaa sinne. On typerää säästää koulutuksesta lakkauttamalla erityisluokkia, kun se heikentää oppimistuloksia merkittävästi.

Erityisluokat tietysti maksavat, mutta kokonaisuuden kannalta ne tulevat paljon halvemmiksi kuin tuhota koko ikäluokan oppimismahdollisuudet. Vihervasemmisto tietysti haluaa kaikkien notkuvan samassa luokassa koska marxilaisen käsityksen mukaan kaikki ovat samanlaisia ja viimeistään muuttuvat samanlaisiksi kun saavat olla samanlaisissa olosuhteissa. Tämä on roskaa ja sen todistaa inkluusion toimimattomuus.

Me olemme pieni kansakunta. Meidän menestyksemme ei voi pohjautua volyymiin tai palkkojen polkemiseen. Ainoa keinomme menestyä ovat korkealuokkainen koulutus ja innovaatiot. Mutta kun 'normaaleiden' oppilaiden joukossa on joka luokassa kymmenen kehitysmaalaista ja viisi syrjäytynyttä kantasuomalaista kersaa huutamassa 'haista ope vittua' niin eihän siinä kukaan mitään opi. Paitsi ope vaihtamaan alaa. Nyt on korkea aika luoda eri tasoryhmät ja -koulut erilaisille oppilaille niin, että toisen ryhmän opetus ei häiriinnyt toisen ryhmän erilaisista tarpeista.

[JNappula]

Hesarissa oli asiallinen mielipidekirjoitus opettajan työstä tämän päivän Suomessa:

Opettajana minun on jatkettava työntekoa vielä kotona, ja välillä itken väsymyksestä

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006092788.html

Olen opettanut lukiossa vuodesta 1993, ja urani aikana työmäärä on kasvanut huomattavasti. Suurin muutos on tapahtunut opiskelijoiden luku- ja kirjoitustaidossa, mikä on heijastunut välittömästi työhöni. Kirjoitelmien korjaamiseen menee nykyään aikaa enemmän kuin ennen, koska kirjoitustaito on romahtanut.

Minulla on opiskelijoita, jotka eivät ymmärrä käyttää pistettä tai jaksottaa tekstiä kappaleisiin. Isot alkukirjaimet, yhdyssanat, pilkun käyttö, pronominien työnjako ja rektio tuottavat heille suuria vaikeuksia, eivätkä he myöskään tunnista sanaluokkia. Tavallisetkin sanat, kuten neiti, ovat monille vieraita.

Tämä suomalaisen koululaitoksen ja opetuksen tason romahdus on koko Suomen kannalta äärimmäisen kurja juttu. Ja ihan henkilökohtaisesti juuri minullekin tällä on suuri merkitys, koska keskimmäinen lapsemme on juuri aloittamassa koulutietään eskarin alkaessa syksyllä. Vanhin lapsemme on jo koulutiensä päättänyt, ja on nyt opiskelemassa yliopistossa ulkomailla, mutta kaksi nuorinta joutuu vielä suomalaiseen koulujärjestelmän rattaisiin.

Aika tavalla enemmän tässä joutuu vanhemmat ottamaan vastuuta lapsensa opteuksesta verrattuna 80-lukuun, jolloin itse olin koululainen. En muista vanhempieni joutuneen meitä lapsia millään tavalla opettamaan, vaan kyllä silloin opetus tapahtui koulussa. Nykyisen opetussuunnitelman mukaisessa itseohjautuvassa hälinäkoulussa lapset pahimmillaan eivät opi juuri mitään koulupäivän aikana (paitsi ehkä selviytymään?), opetus tapahtuu sitten illalla kotona vanhempien toimesta.

[JNappula]

Opettajat avautuvat nykykoulun ongelmista: Osa oppilaista aiempaa kiltimpiä, osalla menee entistä huonommin – "Annamme koko ajan parempia numeroita, vaikka taidot ovat heikentyneet"

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/opettajat-avautuvat-nykykoulun-ongelmista-osa-oppilaista-aiempaa-kiltimpia-osalla-menee-entista-huonommin-annamme-koko-ajan-parempia-numeroita-vaikka-taidot-ovat-heikentyneet/7499930#gs.uako3x

Monet muistavat nuoruutensa koululuokista maailman, jossa seiskan ja kasin oppilaat olivat suurin joukko, ja vain muutamat oppilaat saivat parempia tai huonompia arvosanoja. Opettajien mukaan tuo maailma on historiaa ainakin joissain peruskouluissa.

Osa oppilaista on aiempaa kiltimpiä ja opettajat antavat parempia numeroita jopa vähemmällä työllä kuin aiemmin. Osa oppilaista pystyy hädin tuskin seuraamaan opetusta.

Nykypäivän koululaiset ovat jakautuneet kahteen ääripäähän: yhdessä päässä ovat ne, jotka ovat aiempaa kiltempiä, joilla on paremmat suhteet vanhempiinsa kuin aiemmilla sukupolvilla ja joilla on aiempaa enemmän rahaa käytettävissään.

Toisessa päässä ovat ne, joilla menee entistä huonommin – joiden elämässä ei ole välittävää aikuista ja joilla ei ole rahaa juuri mihinkään. Tämän on huomannut helsinkiläinen opettaja Minna.*

– Omassa nuoruudessani oli hienoa, jos pystyi näyttämään, että elää "kuin aikuinen" eli käy töissä, on seurustelukumppani tai käyttää päihteitä. Nykyään nuoret eivät pidä nopeaa itsenäistymistä tavoittelemisen arvoisena. Nuorten ja vanhempien suhteet vaikuttavat läheisemmiltä kuin ennen, he ovat tottuneet siihen, että heidän kanssaan neuvotellaan asioista, Minna kuvailee nuoria.

– Osalla taas ei tunnu olevan elämässään oikein ketään välittävää, vastuullista aikuista, eikä varaa juuri mihinkään. Nuorten välillä on valtavat erot, Minna sanoo.

"Tasaisen seiskan oppilaita on vähän"
Erot näkyvät myös oppimistuloksissa. Siinä missä osa oppilaista tähtää jo yläasteella kunnianhimoisesti kohti unelma-ammattiaan, myös oppimisvaikeudet ja käytöshäiriöt ovat luokissa arkipäivää.

Seiskan oppilaita ei Minnan luokissa juuri näy.

– Koe- tai muiden suoritusten numerot eivät noudata lähimainkaan Gaussin käyrää. Toinen puoli oppilaista saa vitosia ja kutosia, toinen puoli kaseja ja kiitettäviä. Tasaisen seiskan oppilaita on vähän.


Oppimistuloksissa on tapahtunut inflaatiotakin. Koko ajan me annamme parempia numeroita, vaikka taidot ovat pääasiassa heikentyneet. Mutta kyllä ne aivan huiput nuoret olisivat ennenkin olleet huippuja.

Valtava kirjo

Minna uskoo, että yksi syy jakautumiseen on niin sanotussa inkluusiossa. Inklusiivisessa opetuksessa erityisoppilaat siirtyivät tavallisiin luokkiin. Sen alkuperäinen tarkoitus oli, että erityisopettajat siirtyisivät luokkiin tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.

Todellisuudessa monella paikkakunnalla pienryhmät vain lakkautettiin ilman, että erityisoppilas saisi tavallisessa luokassa tarvitsemaansa tukea.

[Supernuiva]

^Tämä muutos tulee näkymään jossain vaiheessa myös työelämässä, kun sinne saapuu melkein lasku- ja lukutaidottomia työntekijöitä. Mihin ammatteihin nämä ihmiset voivat tulla työllistymään?

Pahoin pelkään, että erilaiset "suojatyökeskukset" tulevat olemaan monien ihmisten ainoa työhistoria, sillä kelpaavatko he rikollisuuden lisäksi mihinkään muualle?

[JNappula]

Rankka avautuminen: Kokenut miesopettaja vaihtoi vuosien jälkeen alaa, koska ei enää jaksanut – "Hävettää olla opettaja"

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/34f03c3d-3367-479e-8602-710dfb54a471

Iltalehti haastatteli Pohjois-Suomessa opettaja toiminutta miestä. Nyt hän kertoo, miksi päätti jättää työnsä.

"Minua hävettää olla opettaja. Minua hävettää oppilaiden puolesta, joilla on erityisiä ongelmia. Minua hävettää niiden oppilaiden puolesta, joilla ei ole ongelmia, sillä koulu ei voi enää tarjota oppilaille perustuslain mukaista turvallista oppimisympäristöä.

Alkoi tuntua siltä, että tämä ei enää ole sitä opettajan työtä, mitä tein aiemmin. Olen silti edelleen sitä mieltä, että opettaminen on ehkä maailman tärkeintä työtä. Oppilaat ovat mahtavia, työkaverit ovat mahtavia. Parhaimmillaan opettajan työ ei ole edes tuntunut työltä, vaan kanssaelämiseltä, yhdessä touhuamiselta.

En tiedä, missä kohtaa tämä on lähtenyt pieleen. Joku sanoo, että se on uusi opetussuunnitelma, joku taas, että se on inkluusio, jossa integroidaan erityisen tuen oppilaat luokkiin ja tuki seuraa perässä, ei tosin seuraa.

-------------------------------------------------------------------------

Se on rikos näitä oppilaita kohtaan, joille ei luoda sellaista oppimisympäristöä, jonka heidän erityispiirre vaatisi.

Olen ollut kouluilla, joissa on pienryhmä vielä olemassa ja oppilas voi mennä sinne opiskelemaan tietyt aineet. Sehän oli joillekin hieno juttu, että on turvallinen aikuinen ja toinenkin aikuinen ja pienemmässä ryhmässä saa opiskella vaikka kieliä ja matematiikkaa. Pienryhmää käytettiin myös siihen, että jos jollakin oppilaalla alkoi isossa luokassa läikkymään liikaa, tuli vähän villi jakso, hänet saatettiin laittaa opiskelemaan viikoksi pienryhmään ja meno yleensä rauhoittui.

Nyt pienryhmiä ei pääsääntöisesti enää ole. Jos jollakin karkaa mopo isossa ryhmässä, opettajalla ei ole muuta keinoa kuin soittaa vanhemmille kotiin, että tulkaapas hakemaan poika tai tyttö, ei ole oikein koulukunnossa. Että en voi pitää tätä kiinni ja poliisiakaan ei voi soittaa. Tätä tapahtuu paljon.

Joskus, jos koulun erityisopettajalla on mahdollisuus ottaa tietyn luokan oppilaita opetukseen, häiriökäyttäytyjän voi laittaa erityisopettajalle. Sen jälkeen kaikki hänen oppilaansa ovat päivähoidossa, sillä eihän opettamisesta tule mitään, kun jollakin oppilaalla läikkyy yli.

Osa oppilaista on täysin isoon ryhmään sopeutumattomia, jotka reagoivat toisten käytökseen väkivaltaisesti. Iltaisin jouduin kuuntelemaan palautetta vanhemmilta, joiden lapsi oli joutunut väkivallan kohteeksi. Kun vanhemmat aikoivat tehdä rikosilmoituksen pahoinpitelystä, joskus jopa toivoin sitä, sillä kukaan muu ei tee tilanteelle mitään.

[JNappula]

Tämä koululaitoksen ja opetuksen tason vapaapudotus kyllä huolettaa ihan omakohtaisesti. Vanhin lapsemme on jo yliopistossa, mutta kaksi iltatähteä ovat alle kouluikäisiä. Tai itseasiassa heistä vanhempi aloittaa eskarin tällä viikolla.

Asutaan kyllä keskiluokkaisella alueella jossa ei ole häiriömamuja tai hirveästi narkkeja yms. syrjäytyneitä, mutta opetussuunnitelmaan liittyvät ongelmat ovat toki täälläkin läsnä.

[simppali]

Kolme vuotta sitten nuorimmainen oli kasi luokalla, käytiin koululla kuuntelemassa uutta opetussuunnitelmaa, tytön luokanvalvoja vanhempi mieshenkilö kertoi totuuden nyk. peruskoulusta.

Oppilaat haahuilevat pitkin luokkaa, koska paikallaan istuminen voi turhauttaa, ns. pulpetit ovat out nyt istutaan lattialla tai ihan missä vaan.

Kaikki opiskeluun tukea tarvitsevat on integroitu normaaliin luokkaan, jotta ei tule pahamieli, Suomea ei tarvitse osata, opettajalle voi naamailla niin paljon kun huvittaa..jne.

Lappeenrannassa laitettiin pystyyn oikea viher-unelmakoulu.
https://yle.fi/uutiset/3-10919909

"Aino Piironen ja hänen vanhempansa ovat sitä mieltä, että koulu oli epäonnistunut ydintehtävässään, Ainon opettamisessa. Heidän mukaansa koulun uudenaikainen oppimisympäristö vaikeutti opettamista ja häiritsi opinhaluisen lapsen mahdollisuuksia oppia.

Minusta tuntui, että olen huono, koska en opi mitään.

Aino Piironen
Piirosten kritiikki kohdistuu lappeenrantalaiseen Pontuksen kouluun, jonka uusista opetusmetodeista on kertonut Suomen Kuvalehti (siirryt toiseen palveluun). Koulu on yksi ensimmäisistä uudenlaista oppimisideologiaa kokonaisvaltaisesti toteuttavista kouluista koko maassa.

Aino-tyttären kohdalla tilanne meni niin pahaksi, että hän vaihtoi lopulta koulua.

Rakennettiin uuden opetuksen tarpeisiin
Pontuksen upouusi koulurakennus valmistui koulusyksyn 2017 alkuun. Uudisrakennuksen arkkitehtuuri on suunniteltu tukemaan samana syksynä käyttöön otetun uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Tavoitteissa korostuvat ilmiöoppimiseksi kutsuttu pedagogiikka ja koululaisten itseohjautuvuus".

Mitä ihmeen ilmiöitä koulussa tarvitaan?, opettaja opettaa ja oppilaat oppivat.

[Ajattara]

Minäkin sain tutustua ilmiöoppimiseen pari vuotta sitten, kun aloin ihmetellä miksi tyttö yhtäkkiä pyytää aina pakkaamaan varavaatteita reppuun --- No kun on niin muumin kylmä istua  rappukäytävässä tekemässä matikantehtäviä, kun luokassa ilmiöopitaan niin kovaa ettei pysty keskittymään mihinkään.   

[simppali]

Hieman järjen ääntä itseohjautuvuuteen...ei ala-asteikäinen itseohjaudu koulussa mihinkään, paitsi kohti huonoja arvosanoja, yläasteella oppilas ymmärtää, että tästä ei tule mitään siis itseohjautumisesta.

Ei lapsi tai murrosiässä oleva välttämättä ymmärrä sitä, että opiskelu tapahtuu uuden hegemonian mukaan, jossa opitaan tai ei opita molemmat yhtä hyviä,, tämän psykedeelisen kokeilun tekijät pitäisi saada vastuuseen.

Tässä ääntä..
https://yle.fi/uutiset/3-10925064

"Koulun antamaa opetusta kritisoineet perheet pitivät yhtenä suurimmista ongelmista koulun tavoitetta kannustaa lapsia itseohjautuvaan oppimiseen. Osa kelkasta pudonneista lapsista oli siirtynyt opiskelemaan perinteisempää opetusmenetelmää noudattaviin kouluihin, osa toivoi koulunvaihtoa. Yksi perheistä oli päätynyt vaatimaan lapselleen mahdollisuutta käydä koko 6. vuosiluokka uudelleen toisessa koulussa".

ps. mikä ihme on itseohjautuvuus?..osaan keittää kahvia, osaan kävellä, osaan käydä vessassa....

[Supernuiva]

Onko ajatuksena ihan oikeasti se, että lapset opetetaan kotona? Koulussa vain ollaan, ja kotona vanhemmat hoitavat opetuksen?

Tässä ollaan jotenkin menty toisesta ääripäästä toiseen, suuren enemmistön ymmärtämättä miksi niin on käynyt. Aikoinaan koulussa piti vain istua hiljaa ja jäljentää opettajan taululle kirjoittamaa vihkoon. Nyt lapset sitten vain oleskelevat ja oppivat itseohjautuvasti? Toki joihinkin aineisiin tämä voi sopia hyvin, ehkä jopa erinomaisesti, mutta on myös aineita - kuten matematiikka, jonka oppii vain, jos ymmärtää mistä laskemisessa on kyse.

Jos koulutuksen tarkoituksena on tuottaa ensisijaisesti teatteri- ja muun esitystaiteen humanisteja, niin siinä tapauksessa tämä uusi opetussuunnitelma lienee ihan ok.

[simplex]

Iltalehden parin päivän takainen juttu peruskoulujen digikirjoista:

"Eräs lapsi ei voinut lukea läksyjään koko syksynä" - Kouluissa heräsi huoli opetuksen sähköistymisestä
...

Pienellä paikkakunnalla Varsinais-Suomessa ala- ja yläasteella koulupsykologina toimiva nainen ilmaisi Iltalehdelle huolensa opetuksen sähköistymisestä omasta kokemuksestaan.

...

– Sähköisiä materiaaleja lisätään jatkuvasti ja ajatuksena on se, että lapset tulevat tulevaisuudessa tekemään töitä pääasiassa pelkästään sähköisessä muodossa. Usein kuitenkin tuntuu siltä, että digitalisaatiota korostetaan lukutaidon kustannuksella, koulupsykologi kertoo.

Koulupsykologin mukaan sähköisten materiaalien kanssa kyllä pärjää, kunhan lukutaito ja luetun ymmärtämisen taidot ovat ensin hallussa.

...

– Osa sähköisistä kirjoista on niin monimutkaisia ja vaikeita, että jopa opettajien on vaikea käyttää ja omaksua niitä, saati sitten lasten. Sähköisten kirjojen tilaukset tehdään usein määräajaksi ja jos tilattu kirja osoittautuu huonoksi, sen kanssa on kärvisteltävä ennalta määrätty aika.

Koulupsykologi kertoo, että haasteeksi on noussut myös se, että kaikilla perheillä ei ole kotona toimivaa tietokonetta tai tablettia, jolla oppilas voisi lukea ja tehdä läksyjään.

– Eräskin oppilas kertoi yrittävänsä lukea koulukirjoja rikkinäiseltä älypuhelimen näytöltä. Lisäksi toinen oppilas ei jostain syystä saanut kotona tabletilla avattua sähköisiä materiaaleja. Vanhemmat eivät osanneet auttaa eivätkä syystä tai toisesta ottaneet yhteyttä opettajaankaan. Vasta tammikuussa opettajalle selvisi, ettei lapsi ollut voinut lukea läksyjään koko syksynä ja teki kokeitakin tunneilla kuulemansa pohjalta, koulupsykologi kertoo.

– Tällainen tilanne ei saisi olla. Jos opetuksen järjestäjä on valinnut sähköiset materiaalit käyttöön, niin silloin opetuksen järjestäjän pitäisi myös varmistaa, että tarvittavat laitteet läksyjen lukemiseen ja tekemiseen löytyvät, OAJ:n asiantuntija Sari Jokinen kommentoi.

Jokisen mukaan sähköisistä materiaaleista voi tulla kotitehtäviä ainoastaan silloin, jos koulu myös tarjoaa välineet.
...

Jokisen mukaan osassa yläkouluja oppilailla on pääsääntöisesti vain sähköistä materiaalia.

...

– Niinkin yksinkertainen apukeino, kuin oma paperikirja, vaatii usein kunnan koulupsykologin lausunnon. Koulupsykologille on yleensä pitkä jono, jolloin tukitoimet viivästyvät. Usein mietityttää, onko tämä oikea kohta säästää, koulupsykologi pohtii.

...

– Itse opettajana koen, että sähköiset materiaalit ovat mahtavia kirjojen rinnalla. Kyllä niitä kirjojakin, käsin kirjoittamisen taitoa ja käden ja silmän koordinaation harjoittamista tarvitaan yhä, Jokinen summaa.

On varsin surullista, että lapsi tarvitsee koulupsykologin lausunnon saadakseen käyttää paperista kirjaa. Paperisesta kirjasta on tullut erityisopetuksen tukitoimi. Tietääkö kukaan sattumalta, mistä Varsinais-Suomen kunnasta on kyse?

Sikäli kun psykologin lausunto joidenkin digimateriaalien sekavuudesta ja vaikeasta omaksuttavuudesta jopa opettajille pitää paikkansa, niin tilanne on lapsen kannalta täysin kohtuuton. Herää tietysti kysymys, kuka oikein kuntaan tilaa sellaista opetusmateriaalia, jota opettajallakin on vaikeuksia käyttää? Väistämättä tulee mieleen, että opettajaa ei ole juurikaan konsultoitu materiaalin valinnassa. Ja jos onkin konsultoitu, niin on pakotettu tekemään valinta huonon ja surkean materiaalin välillä.

OAJ:n edustajan argumentti vihjaa hieman siihen suuntaan, että sähköisen materiaalin ei välttämättä tarvitsisi olla luettavissa kotona, jos siitä ei anneta kotitehtäviä. Sikäli kun koko koulun oppimateriaali on muuttunut sähköiseksi, niin on aivan ilmeistä, että materiaaliin tutustumiseen pitää olla mahdollisuus myös kotona, annettiin sitten kohtitehtäviä tai ei. Jos nimittäin koulussa ei järjestyshäiriöiden tai muiden syiden takia pysty keskittymään oppimiseen, tai esimerkiksi jostain syystä joutuu olemaan koulusta pois pidemmän aikaa (esimerkiksi pari viikkoa kipeänä), niin jokin tapa oppimateriaaliin käsiksi pääsyyn pitää olla myös kotoa käsin.

Myös lausunto "sähköisten materiaalien kanssa kyllä pärjää" valitettavasti kuvastaa jossain mielessä nykyaikaista ajattelua. Sen sijaan, että mietitään minkälaisen materiaalin kanssa lapset "pärjäävät", pitäisi keskittyä siihen, mitkä ovat oppimisen kannalta parhaita materiaaleja.

[Alarik]

Onko ajatuksena ihan oikeasti se, että lapset opetetaan kotona? Koulussa vain ollaan...

...lapset sitten vain oleskelevat ja oppivat itseohjautuvasti? ...

Näkisin, että tässä voisi olla taustalla varautuminen monikulttuurisuuden maahanmuuttoon.

Siis, että tiedetään mitä vaikeuksia kouluissa on tulossa ja uskotaan ettei Suomessakaan sitä voi välttää. Siis sitä, että erityiskäytöshäiriöt täyttää koulupäivät ja opettajien kaikki aika menee monikulttuuritulkkina olemiseen ja opettaa ei ehdi ja oppilaat opettelee itsekseen/kotona minkä pystyy.

Siksi hallinnossa pyritään kun vielä ehkä ehditään, rakentamaan systeemiä jossa
- oppilaat itseohjautuu
- kun ilmiöt täyttää luokan niin oppilaat hajaantuu muualle itseohjautuen
- opettaja varaa koko työpäivänsä ilmiöille
- ajoittain koulu kokoontuu "heimokokoukseen" jossa hymistellään ja kumbaya soi ja silloin itseohjautuva oppilas voi jopa nähdä hermoromahtavan opettajansa.

Ehkä tätä muutosta ei tarvitsisi, jos olisi joku keino välttää hallitsemattoman monikulttuurin maahanmuuton ongelmat...että olis joku keino valttää maahanmuuton... ei, ei tuu mieleen.
Hei, itseohjautuvuus, kotiopetus, sähköiset kirjat ja etäopetus. Ei tarvi kouluja/opettajia, kodin lisäksi riittää iso halli ja vartijat.

[Eino P. Keravalta]

Alarik osuu mielestäni ylläolevassa kirjoituksessaan oikeaan, kun hän epäilee, että opetussuunnitelmassa on otettu kehitysmaalainen maahanmuutto ja sen ongelmat huomioon.

Tämän ketjun avausviestissä liki kolmen vuoden takaa luki näin:

'.. minulla on epäilys, että uutta opetussuunnitelmaa luotaessa otettiin monikultturismin vaatimukset hyvinkin huomioon.

Suomenkin kouluissa on tuhansia, kuka ties kymmeniä tuhansia kehitysmaaperäisiä lapsia. Opettajat ovat huomanneet nämä haastaviksi opetettaviksi monestakin syystä. On havaittu, että moni suomalainen jaksaa kiltisti istua pulpetissaan ja kuunnella siinä, missä toisinaan heikon impulssikontrollin omaavat kehitysmaalaiset eivät jaksa istua paikoillaan tai ainakaan olla mölyämättä ja pitämättä omaa sirkustaan varsinkin, jos luokassa on enemmänkin samaa ainesta.

Miten ongelmaan reagoitiin? Laitettiinko kehitysmaalaiset lapset erityisluokalle? Annettiinko mölyäjille ja häiriköille rangaistuksia? Kovennettiinko kuria? Vaadittiinko vanhemmilta toimenpiteitä? Ei suinkaan. Vaan muokattiin koko opetussuunnitelma suomalaislapsista välittämättä mahdollisimman sopivaksi kehitysmaalaiselle mentaliteetille ja tavoille!

Kun havaittiin, että kehitysmaalainen, vajaan impulssikontrollin omaava lapsi on häiriöksi eikä häntä saatu mitenkään kuriin, päätettiin tehdä koko koulusta sirkus ajattelematta omien lastemme mahdollisuuksia oppia.

Yhtäkkiä keksittiinkin, että koulussa piti olla kivaa! Oli vanhanaikaista, että opettaja opetti ja oppilaat istuivat hiljaa oppimassa. Sellainen oli perin impiwaaralaista! Kouluista alettiin rakentaa viihtymiskeskuksia, joissa mikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen. Luokkia vaihdetaan, tehdään käsillä, ollaan spontaaneja ja osallistuvia, kyseenalaistetaan, keskeytellään opettajaa, harrastetaan ryhmätöitä, tehdään kesken viikkoa luokkaretkiä milloin minnekin, ollaan äänekkäitä ja ulospäinsuuntautuvia, leikitellään asioilla, luodaan tietokoneilla, annetaan ilon näkyä, eletään ja koetaan..

Toivottiin siis, että tällainen remukoulu olisi sen verran mielenkiintoinen, että kehitysmaalainenkin oppilas jaksaisi sitä käydä ja olla pahemmin häiriköimättä, kun kaiken aikaa tapahtuisi kaikkea kivaa, mielenkiintoista, luovaa, äänekästä ja hassua! Unohdettiin säännöt, rutiini, kurinlaisuus, systemaattisuus ja selkeys - suomalaisen kontemplatiivisen, introvertin ja kiltin oppilaan haitaksi.

Näin siis kehitysmaalaisia mielistelemällä ja yhteiskuntaamme heidän ehdoillaan muuttamalla teemme ikävän palveluksen herkille ja älykkäille suomalaislapsille, joille tällainen 'tättärää-koulu' ei ole heidän potentiaaliaan palveleva vaihtoehto siitä huolimatta, että tiedostavat pedagogitädit ja -sedät ovat aivan ihquna tästä koulusivistyksen ja käytöstavat roskakoriin heittäneestä vallankumouksesta!'

Kun ei suoraan kehdata tunnustaa, että kehitysmaalaisesta ei ole pohjoismaalaiseksi opiskelijaksi, naamioidaan rasismin pelossa koko koululaitos miellyttämään keharimaalaista pyrkien siten peittämään keharimaalaisten aiheuttamat ongelmat ja oppimisvaikeudet. Haittapuoleksi sitten toki jää, ettei koulussa enää suomalainenkaan opi mitään, kun on vain ilmiöitä, omavaltaisuutta, kaoottisuutta, häiriköintiä, meteliä, rajojen puutetta, abstraktiutta, kokeilua, taiteellisuutta ja ties mitä pölhöä sirkusta.

[Lobotomite]

^ Tosin epäilen ilmiödiibadaaban vain pahentavan uussuomalaisten oppimista, koska siinä priorisoidaan itsenäinen opiskelu. Huono oppilas on juuri sellainen, jolta puuttuu kyky tai motivaatio itsenäiseen opiskeluun. Osaan kuvitella millaista sekasortoa ilmiöoppimisluokat ovat, varsinkin kun niihin laitetaan uussuomalaisia.

Lisäksi, jos tämä ilmiöoppiminen on ryhmätyötä, silloin siinä käytännössä tekee työtä vain pätevin ja muut katselevat vierestä.

Toki, jos kyse on näennäisestä oppimisesta, eli saadaan uussuomalaiset etenemään oppijärjestelmässä keinolla tai toisella, niin silloin voi olla tarkoituksen mukainen. Asetetaan rima niin alas, että siitä kävelee yli lökäpöksyisinkin laahustaja.

[Tomatoface]

PISA-liukumäki odottaa meitä kun mennään Ruotsin perässä. Opettajilla on kiire vain antaa näille hyväksytty arvosana että pääsevät eroon ja voivat sysätä ongelman muualle. Eikä siitä voi heitä kyllä syyttää..