Uusi opetussuunnitelma 2016

[kivimies]

Opetusministeri Li Andersson (vas.) puolustaa erityisoppilaiden sijoittamista tavallisiin luokkiin ja väittää, ettei uusi opetussuunnitelma ole heikentänyt Pisa-tuloksia, vaan "eriarvoisuuden lisääntyminen" .

Hän tunnustaa sen, että maahanmuuttajataustaisilla on huonommat Pisa-tulokset.

Edit: Hän haluaa myös käynnistää pilottihankkeen, jossa kokeillaan pakollisen esiopetuksen aloittamista 5-vuotiaana, tavoitteena maahanmuuttajataustaisten lasten sopeuttaminen.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006278583.html (19.10.2019)

Li Andersson Ylellä: Kotihoidon tuen sisaruslisästä leikattava ja rahat käytettävä varhais­kasvatus­maksujen pienentämiseen

Opetusministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kertoi lauantaina haluavansa pienentää kotihoidon tuen sisaruslisää.

"Käyttäisin ne [rahat] varhaiskasvatusmaksujen alentamiseen", Andersson sanoi Ylen Ykkösaamun haastattelussa lauantaina. [...]

Opetusministeri Andersson kertoi opetusministeriön perustavan pilottihankkeen, jossa selvitetään sitä, pitäisikö pakollinen esiopetus ulottaa kaksivuotiseksi.

Tällöin esiopetus alkaisi viisivuotiaana.

Esiopetuksen alkaminen aiemmin voisi auttaa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten lasten sopeutumista ja parantaa heidän kielitaitoaan, Andersson arveli.

Andersson sanoi tutkimustulosten näyttävän, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulumenestyksen erot suhteessa muihin koululaisiin ovat "isoja".

Osa erosta johtuu kielitaidosta.

Maahanmuuttajataustaisten ja muiden koululaisten väliset erot koulumenestyksessä eivät kuitenkaan riitä selittämään Pisa-tulosten huonontumista niin kuin julkisuudessa on väitetty, Andersson sanoi. [...]

Suomen viimeaikainen Pisa-tulosten alamäki Suomessa ei Anderssonin mukaan johdu niinkään opetussuunnitelmien muutoksesta vaan yhteiskunnan lisääntyneestä eriarvoisuudesta.

Andersson puolusti linjausta, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat otetaan mukaan opiskelemaan muiden koululaisten kanssa. [...]

Tätä kutsutaan opetusslangissa inkluusioksi.

"Yksi isoja virheitä on, että on menty säästöt edellä", Andersson moitti kuntia. Hänen mukaansa inkluusion toteuttaminen ei tarkoita sitä, että samalla luovutaan esimerkiksi pienryhmäopetuksessa.

[Uuno Nuivanen]

Siis lisää 'haasteellisia' matuja normaaliluokkiin ja pisa nousuun. Only in Finland.

[Eino P. Keravalta]

Kivimies:

Opetusministeri Li Andersson (vas.) puolustaa erityisoppilaiden sijoittamista tavallisiin luokkiin ja väittää, ettei uusi opetussuunnitelma ole heikentänyt Pisa-tuloksia, vaan "eriarvoisuuden lisääntyminen" .

Ministeriltä jäi huomaamatta, että maahanmuutto lisää eriarvoistumista.

Miksi? Siksi, että Suomi vetää etujensa vastaisesti puoleensa väkeä, jolla ei ole edellytyksiä muuhun kuin tuettuun elämiseen.

[Titus]

"Hänen mukaansa inkluusion toteuttaminen ei tarkoita sitä, että samalla luovutaan esimerkiksi pienryhmäopetuksesta."

Lin ideahan nimenomaan on pienryhmäopetusta: pieni ryhmä yrittää opettaa yhdelle jtn.
Seuraavaksi sitten opetusryhmän kasvattaminen kun se abdi nyt vaan ei opi.

[jka]

Suomen viimeaikainen Pisa-tulosten alamäki Suomessa ei Anderssonin mukaan johdu niinkään opetussuunnitelmien muutoksesta vaan yhteiskunnan lisääntyneestä eriarvoisuudesta.

Öööh, eriarvoistuminen sellaisenaan ei edes teoriassa tarkoita PISA tulosten laskua joka on keskiarvo koko väestöstä. Jos ylin desiili parantaa samassa suhteessa kuin alin desilli huonontaa niin keskiarvo pysyy edelleen samana vaikka eriarvoisuus kasvaa jopa maksimaalisesti. Lin "eriarvoisuuden kasvu" tarkoittaa sitä että pohjasakan porukka lisääntyy samaan aikaan kun parhaiten pärjäävä porukka ei kuitenkaan paranna tuloksiaan.

Lin teorian mukaan Ruotsissa on eriarvoistuminen kehittynyt sitten maksimaalisesti viimeisen 20 vuoden aikana. Ruotsi on kaikista pahiten romahatanut PISA-tutkimuksissa. Onko Ruotsi eriarvoistumisen mallimaa?

Eli oikea kysymys jonkun "eriarvoistumisen" sijaan on että miksi pohjasakka lisäntyy ja heikentää samalla koko väestön keskiarvoa? Toinen relevantti kysymys on että jos pohjasakka ei lisäänny niin miksi keskiarvo tästä huolimatta laskee? Kummankaan kysymyksen vastauksella ei ole suoraan mitään tekemistä eriarvoistumisen kanssa ellei Li ole todellakin sitä mieltä että Ruotsi on se maa joka on mennyt viimeisen 20 vuoden aikana eriarvoistumisessa kaikista pisimmälle.

[Roope]

Suomen viimeaikainen Pisa-tulosten alamäki Suomessa ei Anderssonin mukaan johdu niinkään opetussuunnitelmien muutoksesta vaan yhteiskunnan lisääntyneestä eriarvoisuudesta.

Öööh, eriarvoistuminen sellaisenaan ei edes teoriassa tarkoita PISA tulosten laskua joka on keskiarvo koko väestöstä. Jos ylin desiili parantaa samassa suhteessa kuin alin desilli huonontaa niin keskiarvo pysyy edelleen samana vaikka eriarvoisuus kasvaa jopa maksimaalisesti. Lin "eriarvoisuuden kasvu" tarkoittaa sitä että pohjasakan porukka lisääntyy samaan aikaan kun parhaiten pärjäävä porukka ei kuitenkaan paranna tuloksiaan.

Muihin maihin verrattuna Suomen tuloksissa on erikoista tyttöjen valtava etumatka poikiin verrattuna. Jokin suomalaisessa koulujärjestelmässä suosii tyttöjä poikien kustannuksella, mutta asia on tabu, jonka sijaan voi lässyttää vaikka eriarvoistumisesta.

[Tomatoface]

Kaikille vähänkään tolkulliselle ihmiselle on ollut päivänselvää jo vuosia että Suomi tulee laskemaan persmäkeä PISA-tuloksissa Ruotsin perässä. Ainoa huvituksen aihe on mitä syitä valhemedia tulee keksimään tälle koska oikeaa syytä ei saa sanoa..

[Emo]

Kaikille vähänkään tolkulliselle ihmiselle on ollut päivänselvää jo vuosia että Suomi tulee laskemaan persmäkeä PISA-tuloksissa Ruotsin perässä. Ainoa huvituksen aihe on mitä syitä valhemedia tulee keksimään tälle koska oikeaa syytä ei saa sanoa..

Ainoa syy PISA-tulosten laskulle ei ole Suomen oppilasaineksen tummuminen, vaan myöskin peruskoulua ja sen opetussuunnitelmaa on neekeröity perusteellisesti helpottamalla koulua ja laskemalla koulun vaatimustasoa  niin, että nykymuotoisen suomalaisen peruskoulun  läpäisee käytännössä luku- ja kirjoitustaidottomana
helposti kännykällä leikkien.
Varmaankaan tätä toistakaan syytä ei saa sanoa.

[Alarik]

...Toinen relevantti kysymys on että jos pohjasakka ei lisäänny niin miksi keskiarvo tästä huolimatta laskee?...

Ehto toteutuu jos (aiemmin) osaavan huipun tulokset kokonaisuutena romahtaa lähemmäs pohjatuloksia.

Silloinkaan PISA-romahdus ei kerro eriarvoistumisen kasvusta - vaan päinvastoin, koko yhteiskunnan erojen tasoittumisesta - ei huipulle, ei sivistykseen - vaan pask*tun koululaitoksen avustamana koko yhteiskunnan tasapäistymisestä matkalla kohti pohjaa.

[tyhmyri]

Mitä olen ymmärtänyt, niin Emo taitaa olla aika lailla oikeassa. Kouluun on tuotu paljon uusia ideoita hyvin nopealla tahdilla. Uskon kyllä, että nuo ideat ja toimintatavat toimivat jos opettajien ja avustajien määrä olisi yhtä suuri kuin noita opetusmenetelmiä koskevissa tutkimuksissa. Mutta kun todellisuus on se, että ennen oli opettaja noin 30 oppilasta kohden, niin nyt pahimmillaan on lehtijuttujen mukaan kaksi opettajaa avotilassa noin 80 oppilasta kohden.

Sitten kun pakettiin lyödään mukaan ilmiöoppiminen ja kaikki uudet temput inkluusioineen ja muine juttuineen, niin niillä kahdella opettajalla on helposti aivan tarpeeksi työtä tappeluiden estämisessä. Hillitön melu, ei kuria, ei vakavaa opiskelua vaan kaikilla pitää olla kivaa yms. Kiltit ja tunnolliset oppilaat ehkä oppivat jotain, mutta muut eivät välttämättä opi mitään koska opettaja ei ehdi opettamaan eikä vaatimaan osaamista.

Uusia ratkaisuja on ainakin lehtijuttujen mukaan käytetty lähinnä säästökeinona ja tekosyynä ryhmien kasvattamiseen.

Lopputulosta ei ole vaikea arvata.

[Lalli IsoTalo]

Mutta kun todellisuus on se, että ennen oli opettaja noin 30 oppilasta kohden, niin nyt pahimmillaan on lehtijuttujen mukaan kaksi opettajaa avotilassa noin 80 oppilasta kohden.

Kun aloittelin tietotekniikkaopettajan uraani, kokeiltiin yhden kerran Word Perfect -kurssilla järjestelyä, jossa oli hyvin monta kymmentä (en muista tarkkaa lukua) työasemaa suuressa luennointitilassa, yksi pääluennoitsija, ja muutama apuopettaja opastamassa laumaa.

Siitä katastrofisesta kokeilusta luovuttiin samantien, ja päädyttiin takaisin koulutusluokkiin, joissa on 8-12 työasemaa.

---

Pari vuotta sitten näin muuten sellaisen kuvan, jossa 4 kaapua yritti opetella koneen käyttöä, ja jokaisella oli oma opettaja, joka vaikutti painelevan nappeja kaavun puolesta. Siihen kyllä riitti varoja.

---

Muutama vuosi sitten näin sellaisen videon, jossa 6 mokuttajanaista yritti saada yhtä jälkimurrosikästä tuonti-ihmettä heräämään jossain mokutuslaitoksessa. Siihen kyllä riitti varoja.

[Skeptikko]

Liikaa vastuuta liian varhain? "Nykykoulussa järjestelmästä putoavat ne, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla"
https://yle.fi/uutiset/3-10928894

Erityisen huolestuttavana nähdään jo psykiatrisessa hoidossa olevien lasten koulutilanteiden toistuva kriisiytyminen.

ADHD:n tai muun neuropsykiatrisen oireilun vuoksi tutkimuksiin hakeutuvien alakouluikäisten määrä on rajussa kasvussa. Hoitolähetteiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) Ylelle kokoama tilasto paljastaa, että viime vuonna Suomessa kirjoitettiin ADHD/ADD:n tai autismikirjon häiriöiden, kuten Aspergerin oireyhtymän epäilyn vuoksi yli 66 000 lähetettä 6–13-vuotiaille lapsille. Vuonna 2014 näitä lähetteitä kirjoitettiin alle puolet tästä.
...
Lindholmin mielestä kyse ei kuitenkaan välttämättä ole siitä, että lapset itsessään olisivat yhtään sen erityispiirteisempiä kuin aiemmin. Sen sijaan lasta ympäröivä yhteiskunta ja aikuisten lapsille asettamat vaatimukset ovat muutoksessa.

Lindholm sanoo, että lasta ympäröivän maailman muutoksia tarkasteltaessa, huomio kiinnittyy väistämättä koulumaailmaan ja tänä syksynä laajan keskustelun kohteena olleeseen uuteen opetussuunnitelmaan sekä sen tulkintatapoihin.

Uusi opetussuunnitelma (siirryt toiseen palveluun)otettiin alakoulujen osalta käyttöön vuonna 2016.
...
Samaan aikaan koulumaailmassa ollaan menossa yhä enemmän avointen oppimisympäristöjen suuntaan, eli perinteiset luokat korvataan yhtenäisillä isoilla tiloilla.

Avoimet oppimisympäristöt erilaisine ääni- ja näköärsykkeineen ovat Lindholmin mukaan erityisen haastavia neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaaville lapsille, mutta myös ihan kenelle tahansa.
...
– Suuri osa, varsinkin neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten vanhemmista, ei pidä hyvänä luokattomia, kirjattomia ja kohta ilmeisesti lukujärjestyksettömiäkin kouluja, Rantakokko sanoo.

Vähän aiempi juttu, mistä saa vähän osviittaa siitä, että mitä touhu oikein voi olla:

Koulu aloitti huippumodernin opetuksen, jossa opettajat päivystävät "torilla" ja lapset opiskelevat yksin – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua
https://yle.fi/uutiset/3-10919909

LAPPEENRANTAKuudesluokkalaisen Aino Piirosen viime vuoden joulutodistus oli shokki. Arvosanoissa oli monta seiskaa, kuutonen ja viitonen. Takana oli puolentoista vuoden taival upouudessa koulussa, joka oli rakennettu täydellisesti uuden opetussuunnitelman tarpeisiin.

– Siinä koulussa kukaan ei opettanut minua, Aino Piironen sanoo.

Perhe kuvailee arvosanoja järkytykseksi, ja lapsen oli itsekin vaikea uskoa huonoja numerojaan todeksi.

– Joululoman ensimmäiset päivät menivät tytöllä niitä numeroita itkiessä, äiti Katja Piironen kertoo.
...
Koulurakennus on jaettu neljäksi kokonaisuudeksi niin, että jokaisessa soluksi kutsutussa yksikössä opiskelee noin 80 alakouluikäistä lasta. Solun oppilaat jaetaan välillä pienempiin, ikäryhmien mukaisiin ryhmiin, välillä kaikki työskentelevät yhdessä ryhmässä.

Aino Piirosen mukaan hänelle oli hankalaa, kun kaikki samaan soluun kuuluvat kokoontuivat toriksi kutsuttuun avoimeen tilaan. Lapset etsivät itselleen istumapaikan pehmopenkeiltä ja opettajat asettuivat yleensä pöydän ääreen tilan keskelle.

– Koulupäivän alku oli kaoottinen.

Tytön mielestä pahinta oli opetuksen puute. Koululaiset aloittivat oman viikkosuunnitelmansa mukaisten töiden tekemisen ja kävivät kysymässä neuvoa opettajilta torin keskellä.

– Minulle oli vaikeaa, ettei opettaja ensin opettanut uutta asiaa vaan se olisi pitänyt pystyä oppimaan itse.
...
Isoimmaksi ongelmaksi äiti kuvailee työhön ryhtymisen vaikeutta. Yleisen hälyn ja työskentelypaikan etsiskelyn vuoksi lapsi ei saa aloitettua hommiaan. Hälinässä selviämisen avuksi lapsi on saanut koulusta käyttöönsä henkilökohtaiset kuulosuojaimet, mutta lapsella on edelleen vaikeuksia huolehtia tehtävien suorittamisesta.

[ApuaHommmaan]

Nykykoulun tarkoituksena on luoda mahdollisemman suurta kärsimystä, että saataisiin koulutettua äänestäjiä äärivallan käyttäjille, joilla ei järkeä toimintaansa ole.

PISA ym. menestyksen tuhoaminen on tarkoituksellista, koska tarkoituskin koko koulutuksella on vain opettaa ottamaan vastaan aivopesu vailla kritiikkiä mihinkään. Lammaslauma ääriajattelijoiden teuraina.

[simplex]

Eksyin lukemaan Kari Uusikylän blogia ja sieltä näyttäisi löytyvän varsin "hapokkaita" kirjoituksia siitä, miten ja millaisin periaattein peruskoulua on viime vuosina uudistettu. Pitkän linjan pedagogia ilmeisesti hieman ottaa päähän koulun ympärillä mitä erilaisimmin motiivein pörräävät innovaattorit. Tässä yksi esimerkki viime keväältä:

Koulu ei ole humpuukiteltta

Moni opettaja on pohtinut mediassa alan vaihtoa, koska kokee, ettei voi tehdä enää opetustyötään turhan sälän keskellä. "Työ on sirpaloitunut tehtäviin, joiden mielekkyyttä on vaikea ymmärtää," kirjoittaa uupunut opettaja. On palavereja, neuvotteluja, kehityskeskusteluja, arviointikeskusteluja, vanhempainvartteja ja työryhmiä.

Monissa kouluissa oppilaat ovat lyhytjännitteisiä. Tehtävät hosutaan nopeasti vähän sinne päin, että pääsee tekemään jotain mukavaa, mieluiten jossain muualla kuin luokkatilassa.

Moni opettaja kokee, että syy ongelmiin on uusissa opetussuunnitelmissa. Syy lienee enemmän niiden tulkinnassa. Opettajilta on vähennetty tärkeintä: oikeutta ajatella itse mitä opettaa, ja miten opettaa. Sen tietävät paremmin jotkut, joilla on virka ja valta, vaan ei kokemusta koulutodellisuudesta. Opettajan pitäisi hyväksyä, että tieto on nyt tikulla ja opettaja on kanssaoppija, joka ei saa häiritä oppilaita opettamisella. Tiedon varastoiminen omaan päähän on kuitenkin sen kaivatun "luovan innovatiivisuuden" perusta. Mitään todella arvokasta ei voi luoda tyhjästä.

Olen seurannut vuosikymmenet ylhäältä syötettyä muutospuhetta. Helppo-heikit ja höpinä-huldat on nostettu virallisiksi suunnan näyttäjiksi; he ovat korvanneet visioilla ja unelmahötöllä syvällisen pedagogisen ymmärryksen, vastuun ja moraalin. Laatukonsultitkin ovat olleet suosiossa. Kouluille on pakkomyyty laatua kuin makkaraa.

"Ei tiede taivu makkarakoneeksi," lausui etevä neuroverkkojen tutkija Teuvo Kohonen, kun yliopistoille ryhdyttiin rustaamaan pinnallisia laatukriteerejä. Kouluhallintoa tulisi valistaa samanhenkisesti: Ei oppilaasta tulee "osaajaa" kun kouluista tehdään kilparatoja tai "humpuukitelttoja;" sellaisia oli 50-luvulla. Teltassa oli pelejä, ammuntaa, levyautomaatti, ehkä jopa käärme tai peräti napatanssija ja muutakin mukavaa. Humpuuki on hetken kivaa, mutta siihen kyllästyy nopeasti. Koulun kilparadoilla monet oppilaat nääntyvät ja keskeyttävät kisan.

Opetuksen laatu syntyy opettajan ja oppilaan kasvatussuhteesta, vuorovaikutuksesta, jossa opettajalla ja oppilaalla on omat roolinsa. Oppilaan on opiskeltava, koska muuten ei opi. Keskittynyt opiskelu ei ole oppilaiden passivoimista, paras aktiviteetti tapahtuu aivoissa, eikä sitä voi korvata motorisella levottomuudella. Liikkua pitää, ja paljon, mutta ei jokaisella oppitunnilla.

Koulu tarvitsee resursseja ja sopivia ryhmäkokoja. Jopa kirjoihin tulisi olla varaa ja niitä tulisi saada käyttää. Silloin koululainen oppisi lukemaan, ehkä kirjoittamaan ja jopa laskemaan.

On kuitenkin ymmärrettävä, että materiaaliset kehystekijät ovat vain hyvän opetuksen minimiedellytyksiä. Seinillä, digillä ja riippukeinuilla kehuminen ei takaa opetuksen hyvää tasoa. Hyvä koulu kasvattaa ihmistä, persoonaa. Hyvässä koulussa kaikki tuntevat kelpaavansa. Hyvässä koulussa osoitetaan keskinäistä kunnioitusta ja huolenpitoa; siellä sekä opettajat että oppilaat käyttäytyvät toisiaan kohtaan kuin sivistyneet ihmiset.

Oppilaat tuovat kouluun kodeistaan kaikki kokemuksensa. Jonkun oppilaan kevyt reppu on täynnä iloa ja intoa, jonkun toisen murhetta, pelkoja ja häpeää. Jos raskaita reppuja on luokassa liikaa, ei opettaja jaksa. Hän tarvitsee apua, kuten oppilaatkin.

***

Hallitusneuvotteluissa keskitytään kuulemma seuraavaksi "ilmiöiden" tarkasteluun. Jaa-ha, että sielläkin sitä sitten niitä ilmiöitä... Minä ehdotan "ilmiöiksi" paria aihetta: "Miten luovaa lahjakkuutta vaalitaan ja miten se tuhotaan," ja toisena "Lasten turvallisuus yhteiskuntarauhan tukipilarina."

Poliittinen kattila kiehuu ja pöhisee aikansa, mutta kyllä sieltä vielä käärmekeitto syntyy. Ihan kansakoulun parhaita perinteitä lainaten: "Kuule, sinä syöt keittosi loppuun, tai itket ja syöt." Tällä periaatteella kouluakin on "kehitetty" viime vuodet.

Nähdäkseni tämä kirjoitus tiivistää varsin terävään sävyyn monta sellaista asiaa, joista tämänkin ketjun puitteissa keskusteltu.

[Luka Mokonesi]

Teknisen työn ja tekstiilityön yhdistäminen ei lisännyt tasa-arvoa – sen sijaan se voi pahentaa ongelmaa, jota vientiteollisuus jo nyt pelkää

Uudella aineella pyrittiin edistämään tasa-arvoa. Nyt sen pelätään romuttavan kädentaitoja entistäkin enemmän.

https://yle.fi/uutiset/3-11031718

Teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa koulumaailmassa. Lapsia ei saada opiskelemaan oppiainetta, joka heitä ei kiinnosta. Näin kävi, kun käsityön oppiaineeseen yhdistettiin sekä tekniikkaa että tekstiiliä.

Tyttöjen kiinnostuksen lisääminen teknologiaan ei ole toteutunut. Sen sijaan poikienkin kiinnostus teknologiaan on romahtanut. Yläkouluikäisten käsityön valinta valinnaisaineeksi on pudonnut kahdessa vuodessa lähes puoleen entisestä. Vielä enemmän on pudonnut kiinnostus tekstiilityöhön.

Tarkoituksena oli tasa-arvo

Opetushallituksen mukaan yhteisen käsityön avulla on haluttu antaa tytöille ja pojille samat mahdollisuudet opiskella molempia käsityötä.

– Nyt pitää keskustella, miten päästään uudenlaiseen tapaan opettaa käsityötä. Oppitunnit riittävät varmasti kunhan opettajat tekevät yhteistyötä. Tässä kaikki ovat voittajia, sanoo Manninen.

Opettajien koulutuksessa on puutteita

Vastavalmistuneet käsityönopettajat kokevat, että heillä on huomattavasti huonommat valmiudet teknisen työn opettamiseen kuin tekstiilityön opettamiseen.

Teknisen työn opettajien tieteenala käsityökasvatus lakkautettiin ilman keskustelua 2013 ja jäljelle jäi vain tekstiilityön opettajien tieteenala käsityötiede, johon tekninen työ liitettiin.

Kaikissa kunnissa tai kouluissa ei ole täysin siirrytty yhdistettyyn käsityöhön. Niissä käsityö ei näyttäisi valinnaisena aineena pudonneen samalla tavalla kuin maassa keskimäärin.

[Ajatolloh]

Teknisen työn ja tekstiilityön yhdistäminen ei lisännyt tasa-arvoa – sen sijaan se voi pahentaa ongelmaa, jota vientiteollisuus jo nyt pelkää

Uudella aineella pyrittiin edistämään tasa-arvoa. Nyt sen pelätään romuttavan kädentaitoja entistäkin enemmän.

Kiva. Nyt voidaankin sitten tuotattaa "käsityöläisiä" ja käsillään tekeviä vaikka Orientista kun omasta takaa niitä ei synny.

Peruskoulusta on hyvä jatkaa amityvilleen. Siellä jatkuu sama leikkikoulu, missä ei koskaan vaadita mitään sellaista mikä ei ole opiskelijoiden mielestä kivaa ja keskittymiskyvyksi riittää 5 sekuntia.

[simplex]

Huomenna 3.12. julkistetaan vuoden 2018 Pisa-tulokset. Suomenkieliset tulokset ja raportit löytynevät perinteiseen tapaan ainakin Jyväskylän Yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen sivuilta . Kaikkien etu olisi, että tulokset ovat parempia kuin mihin ennusmerkit viittaavat. Mikäli kuitenkin mennään ennusmerkkien mukaan, niin huomenna varmaan on kaikenlaisia kommentteja tarjolla. Tällä kertaa on kuitenkin huomattavasti vaikeampi yrittää selitellä pois uusien opetusmenetelmien vaikutusta, kuten 2015 Pisa-tuloksiin kohdistuneiden tutkimuksen kohdalla tehtiin. Ehkäpä opetusministerikin pääsee vuorollaan kertomaan niin todenmukaisen lausunnon kuin osaa - sikäli kun hallitus on vielä huomenna tolpillaan.

[Huppupelikaani]

Tässä ne uusimmat PISA-tulokset.

Suomalaisnuorten lukutaito on edelleen OECD-maiden parhaimmistoa. Perhetaustan ja sukupuolen vaikutus lukutaitoon kuitenkin kasvavat.

Tämä selviää läntisten teollisuusmaiden järjestön OECD:n tuoreimman Pisa-tutkimuksen tuloksista. Lukutaitoa painottaneet kokeet järjestettiin noin 8 000:lle 15-vuotiaalle keväällä 2018. Suomen pisteet laskivat lukutaidon lisäksi hieman myös matematiikassa ja luonnontieteissä.

Suomea paremmin lukutaidossa pärjäsivät Kiina, Singapore ja Viro. Hyvin pärjäsivät myös Kanada, Irlanti ja Etelä-Korea.

———

Suomen tyttöjen ja poikien ero lukutaidossa oli tällä kierroksella OECD-maiden suurin. Piste-ero oli tyttöjen hyväksi 52 pistettä, kun OECD-maissa keskimäärin ero oli 30 pistettä.

Luonnontieteissä ja matematiikassa sukupuolten väliset erot ovat tätä maltillisemmat.

Suomalaisoppilaiden asenteet lukemista kohtaan ovat muuttuneet entistä kielteisemmiksi. Yhä useampi suhtautuu kielteisesti lukemiseen ja yhä harvempi pitää lukemista mieliharrastuksenaan.

Pojista jopa 63 prosenttia ilmoitti lukevansa vain, jos on pakko.

Asenteet heijastelevat osaamista. Ne, joita ei kiinnosta, ovat taipuvaisia menestymään huonosti. Kun huonosti menestyy yhä useampi, se näkyy kaikkien tulosten keskiarvossa.

Koko juttu linkistä: https://yle.fi/uutiset/3-11092248

Ja kärkiporukka pisteineen näkyy linkin kuvasta.

[sancai]

Viro hyppäsi Euroopan parhaaksi kaikissa kategorioissa. Uskomatonta. Tekniikan järkiperäinen omaksuminen osaksi opetusta ja feminismin puuttuminen opetussuunnitelmasta yhdistettynä pohjoismaisen koulutuksen rennohkoon ilmapiiriin näyttää toimivan. Viron lisäksi idästä Puola kiri kärkikymmenikköön.

Suomen tulos oli odotettu. Lasku näyttää muuhun Eurooppaan verrattuna pieneltä, koska oppimistulosten heikkeneminen on yleislänsieurooppalainen ilmiö. Feminismi opetussuunnitelmassa johtaa oletetusti poikien suurempaan syrjäytymiseen. Pääkaupunkiseudun etumatka muuhun Suomeen pienenee. Kukapa arvaisi että miksi  Seuraavassa Pisassa näemme ilmiöoppimisen tulokset.

Kiinalaisten hyvät tulokset lukutaidosta hämmentävät. On meinaan pikkuisen monimutkaisempaa.

[Roope]

https://www.oecd.org/pisa/

Country-specific overviews - Finland (pdf)

Mean reading, mathematics and science performance continued to decline in Finland. In all three
subjects, the decline began after 2006. Although PISA 2018 results were significantly lower than PISA
2015 results only in science, the negative trend line shows no sign of a reversal of performance in any
subject. In mathematics, declines were similarly rapid at all levels of the performance distribution; in
reading and science, in contrast, the declining trend was particularly noticeable amongst the lowest-
achieving students.

The gender gap in reading in Finland (52 score points) was one of the widest across all PISA 2018-
participating countries/economies. The gap was similar to that observed in 2009 (55 score points), as
both girls' and boys' performance declined over the period.

The average difference in reading performance between immigrant and non-immigrant students in
Finland was 92 score points in favour of non-immigrant students. After accounting for students' and
schools' socio-economic profile the difference shrank to 74 score points.

[Roope]

Suomen pisteet laskivat lukutaidon lisäksi hieman myös matematiikassa ja luonnontieteissä.

Suomen pisteet jatkoivat vuonna 2006 alkanutta laskutrendiä kaikilla kolmella osaamisalueella. Tällaisia edelliskerrasta huonontaneita maita oli Suomen lisäksi vain kuusi 79:stä.

Punavihreiden linssien läpi maailma näyttää kuitenkin toisenlaiselta, paremmalta:

"SUOMI erottuu edukseen Aasian maista juuri siinä, että olemme pystyneet rakentamaan yhtä aikaa sekä osaamista ja hyvinvointia", iloitsee opetusministeri Li Andersson (vas).

Tuoreimmassa Pisassa Andersson on tyytyväinen myös siihen, että Suomi on kärjessä Viron ja Kanadan kanssa ja osaamisen heikkeneminen näyttää täällä pysähtyneen.

Helsingin Sanomat 3.12.2019

Kärkipäässä, OECD-maiden kolmansina, olivat Suomen tytöt. Suomen pojat olivat kaukana kärkimaiden pisteistä samalla tasolla kuin esimerkiksi englantilaiset ja yhdysvaltalaiset pojat.

Osaamiserot sukupuolten välillä ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat.

Suomalaisten tyttöjen ja poikien valtavaa piste-eroa Andersson ei noteeraa saati määrittele sitä vakavaksi tasa-arvokysymykseksi, kuten lopputuloksen tasa-arvon vaatija normaalisti tekisi. Raportissa Suomen kanssa samaan ryhmään niputettiin tässä suhteessa vain Jordania, Pohjois-Makedonia, Qatar, Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit.

Toisaalta kantaväestön ja maahanmuuttajien tulosten ero on Suomessa huimalla marginaalilla OECD-maiden suurin, ja ei tarvitse olla opetusministeri ymmärtääkseen, että se voi johtua vain rasismista.

PISA 2018 Results (Volume I) – What Students Know and Can Do (tulokset)

PISA 2018 Results (Volume II) – Where All Students Can Succeed (sukupuoli- ja maahanmuuttajaerot)

[Vesa Heimo]

Kärkipäässä, OECD-maiden kolmansina, olivat Suomen tytöt. Suomen pojat olivat kaukana kärkimaiden pisteistä samalla tasolla kuin esimerkiksi englantilaiset ja yhdysvaltalaiset pojat.

Äkkiseltään sanoisin hiton ison eron olevan seuraus lukuharrastuksen vähenemisestä entisestään. Ala-asteikäiset tytöt vielä lukevat runsaasti, pojat taas eivät. Lukutaidon ero vaikuttaa sitten suoraan muihinkin oppimistuloksiin reaaliaineissa. Moni tyttö ahmii 10v iässä Harry Pottereita kun saman ikäiset pojat tavaavat Kapteeni Kalsareita.

Lukuharrastuksen ylläpito onkin vanhempien yksi tärkeimpiä kotioppeja, ja rahastakaan se ei ole kiinni kun kirjastoista saa materiaalia sen minkä jaksaa kantaa.

[sancai]

Jos enää ei lueta vapaaehtoisesti, niin sitten pakolla. Ei ole sen vaikeampaa. Enemmän pakollista luettavaa kouluun. Ei se nyt minulle ole mikään suuri yllätys, että kun opiskelusta tehdään koko ajan vapaaehtoisempaa niin etenkin poikien osaaminen huononee kun pojat ovat peruskouluiässä jonkun vuoden myöhemmässä kehityksessä. Myös tyttöjen toki. Koulujen jämäkämpi puuttuminen oppimiseen on ainoa keino auttaa niitä, jotka eivät saa kotoa tukea. Heitä on ollut aina ja tulee olemaan aina. Hyvien perheiden lapset pärjäävät aina, oppimistulokset ovat heikenneet lähinnä häntäpäästä. Kulttuurimarxistien ratkaisu on tietysti yrittää aivopestä pojista tyttöjä, mutta eiköhän kaikki tiedä mitä biologisia totuuksia vastaan kamppailusta seuraa. Ei pojissa ole mitään vikaa vaan koulussa, mikä ei huomioi heidän luontaisia tarpeitaan.

[Tavan]

Eikös armeijan palikkatestien perusteella suomalaisten miesten älykkyys ole ollut jo pitemmän aikaa luisussa? Pehmenevätkö poikiemme aivot?

[Roope]

Kärkipäässä, OECD-maiden kolmansina, olivat Suomen tytöt. Suomen pojat olivat kaukana kärkimaiden pisteistä samalla tasolla kuin esimerkiksi englantilaiset ja yhdysvaltalaiset pojat.

Äkkiseltään sanoisin hiton ison eron olevan seuraus lukuharrastuksen vähenemisestä entisestään.

Sekä lukuharrastuksen väheneminen että tyttöjen etumatka nimenomaan lukemisessa ovat ilmiöinä yleismaailmallisia, mutta mistä johtuvat Suomen poikkeuksellisen suuret erot tyttöjen ja poikien välillä?

Ainakin minä teen paremman tai oikeastaan minkään muun selityksen puuttuessa sen johtopäätöksen, että Suomen koulujärjestelmä on viritetty maailmanlaajuisestikin erityisellä tavalla tyttöjä suosivaksi poikien kustannuksella niin, että poikien pärjäämisellä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Suomen trendinä oli tässäkin mittauksessa huonosti osaavien osuuden kasvu, ja heistä kolme neljästä on poikia. Jo joka viidennen suomalaispojan lukutaito on raportin mukaan niin huono, että sen arvioidaan vaarantavan yhteiskunnassa toimimisen.

Se, että suomalaiset päättäjät naisopetusministeristä alkaen jälleen kerran sivuuttivat ongelman, kertoo karulla tavalla nykyisestä suomalaisesta tasa-arvokäsityksestä kuten myös tasa-arvoajattelulla perustellun feminismin todellisesta luonteesta.

[Punaniska]

Tuota olen myös ihmetellyt. Voisiko osasyy olla opettajakunnan täydellisessä naisistumisessa?

[duc]

Oppineisuus ja lukeneisuus ei näytä olevan arvostettu poikien keskuudessa. Ei siihen kannusteta vaan ruumiilliseen työhön. Tytöillä tilanne lienee päinvastainen. Kun tytöt suuntaavat luonnostaan enemmän sosiaalisille ja humanistisille aloille ja pojat teknisille aloille , yhteiskunnalliset kieroutumat kasvavat.

Miksi feminismi vähääkään välittäisi huonosti menestyvistä pojista? Heille tasa-arvo on ja on ollut aina naisten aseman parantamista. Lumihankeen jäänyt poika jäätyköön. Tyttö korjataan sulamaan. Pojat ja miehet selvitkööt omillaan, jos eivät selviä, niin voi voi. Yhteiskunnan turvaverkko näyttää olevan lähinnä tytöille ja naisille rakennettu. Patriarkaaliset jäänteet kadotkoot.

Pitääkö suomalaisen naisen synnyttää poikalapsi, ennen kuin hän näkee pojan arvon edes tytön veroisena? Merkillisesti sukupuolten arvostus on muuttumassa, ja jo muuttunut Suomessa, tuossa "tasa-arvon" mallimaassa.

[Äpyli]

Sekä lukuharrastuksen väheneminen että tyttöjen etumatka nimenomaan lukemisessa ovat ilmiöinä yleismaailmallisia, mutta mistä johtuvat Suomen poikkeuksellisen suuret erot tyttöjen ja poikien välillä?

Ainakin minä teen paremman tai oikeastaan minkään muun selityksen puuttuessa sen johtopäätöksen, että Suomen koulujärjestelmä on viritetty maailmanlaajuisestikin erityisellä tavalla tyttöjä suosivaksi poikien kustannuksella niin, että poikien pärjäämisellä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Suomen trendinä oli tässäkin mittauksessa huonosti osaavien osuuden kasvu, ja heistä kolme neljästä on poikia. Jo joka viidennen suomalaispojan lukutaito on raportin mukaan niin huono, että sen arvioidaan vaarantavan yhteiskunnassa toimimisen.

Se, että suomalaiset päättäjät naisopetusministeristä alkaen jälleen kerran sivuuttivat ongelman, kertoo karulla tavalla nykyisestä suomalaisesta tasa-arvokäsityksestä kuten myös tasa-arvoajattelulla perustellun feminismin todellisesta luonteesta.

Aivan samat huomiot ja olen pohtinut syitä tämän ilmiön taustalla. Olisi vaikea uskoa, että poikien keskimääräisessä oppimiskyvyssä lukutaidon suhteen olisi tapahtunut noin radikaaleja muutoksia noin lyhyessä ajassa. Varsinkin kun huonosti lukevien osuus on poikien ryhmässä kasvanut merkittävästi enemmän kuin tyttöjen ryhmässä, kuten mainittu. Mahdollisia hypoteettisiä selityksiä:

1) Jotta lukemisesta voisi tykätä ja nautiskella, sitä on ensin harjoiteltava, sillä epäilen sen olevan suht harvalle yksilölle ns. luonnonlahja. Lukeminen kilpailee nykyään väistämättä elektronisten vempainten kanssa, joiden käyttö on helppoa ja tarjoaa välitöntä stimulaatiota silmille, korville ja aivojen mielihyväkeskukselle. Toisin on pitkän tekstin lukemisen kanssa; vaatii pitkäjänteisyyttä, keskittymistä, ponnistelua, takamuskin puutuu ja silmät väsyvät. Printtimediankin käyttö lienee vähentynyt merkittävästi elektroniikan vuoksi.

Jos jo lukemisen harjoittelu on tylsää ja tuskallista (esim. koulun tarjoama materiaali ei todellakaan kiinnosta, kuten ennen vanhaan päntätyt puisevat klassikot), se ei lupaa hyvää lukutaidon ja -innon kehittymiselle. Se on valitettavaa, sillä uskon että lukutaito on monella tapaa kytköksissä kognitiivisiin taitoihin. Käsittääkseni älykkyyden tutkimuksen saralla on tutkittu, että naisilla on pieni etu verbaalisissa tehtävissä ja miehillä puolestaan visuospatiaalisissa tehtävissä, mutta pätevätkö nämä tutkimukset lapsiin ja lukemiseen, sitä en osaa sanoa. Isompi merkitys lienee kuitenkin ..

.. 2) Mitä pidempi ja vaativampi teksti, sitä enemmän se vaatii lukijalta kypsyyttä - emotionaalista, älyllistä, tiedollista. Jotkut tekstit vaativat ennakkoluulottomampaa ja avoimempaa asennetta kuin toiset. Ja niin edelleen. Tämä liittyy lukutaitoon siten, että keskimäärin tyttöjen kehitys on nopeampaa kuin poikien, vaikka samalla luokalla olevat olisivatkin samana vuonna syntyneitä. Jos luettava teksti ei puhuttele vaikkapa sitä roboteista ja kuolonsäteistä kiinnostunutta Jani-Petteriä, vaan käsittelee rakkautta ja monikulttuurisia sosiaalisia suhteita yhteisen arvopohjan kautta, ei ole mikään ihme, ettei innosta lukea. Myönnän, että tämä esimerkki voi olla savusilli, sillä en ole syvällisesti perehtynyt nykyisiin materiaaleihin. Pointti on kuitenkin tärkeä: lukuinnostus lopahtaa lapsena ja nuorena varsin herkästi varsinkin mikäli siihen ei kotona tueta ja kannusteta.

Anekdootti. Itse olin varsin ahkera lukija jo ennen koulun alkamista, mutta minulla meinasi mennä pikkupoikana ensimmäisellä luokalla järki kun piti opetella tavaamaan ja lukemaan tavukirjoitusta. Mietin, että tällaistako tämä koululukeminen sitten tulee aina olemaan? Miksei kukaan muu tunnu kärsivän samasta ongelmasta? Lukeminen alkoi heti kiinnostaa vähemmän, mutta onneksi pidin pintani. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan...


3) Mitä harvinaisemmaksi käyvät lukevat pojat ympärillä, sitä vähemmän se tarjoaa kannustavaa lukemisen esimerkkiä muille pojille. Ja käytännössä tilanne heikentyy niiden vielä lukemisharrastusta aloittelevien poikien kannalta nopeammin ja rajummin kuin luulisi - ryhmäpaine on armoton. Koska itse olin lukemista rakastava nörtti, muistan hyvin mitä lukemisesta seurasi luokassa, jossa oli 13 poikaa ja 6 tyttöä, eikä juuri kukaan muu poika tykännyt (kirjojen) lukemisesta. Se oli homojen ja runopoikien, snobien ja hikujen hommaa, se. Paitsi ehkä Myrkyn, Tekniikan Maailman tai pornolehtien lukeminen. Jos siis käy niin onnettomasti, että lukemista dissaava ryhmädynamiikka ottaa vallan, silloin ei jää vaihtoehdoksi kuin pitää turpansa kiinni ja nauttia lukemisesta yksikseen, tai löytää kultivoituneempaa seuraa, mikä ei ole niin yksinkertaista. Kun olen kuunnellut jälkikasvun tarinoita nykyisestä koulumaailmasta, aivan samanlaiset dynamiikat siellä tuntuvat toimivan vieläkin. Olen joskus pohtinut, että näissä ilmiöissä on mekaanisen lukutaidon ohella kyse laajemminkin henkisen kulttuurin ja henkisten ominaisuuksien arvostamisesta, tai pikemmin niiden arvostuksen puutteesta. Esimerkiksi jos lukutaitoa ja lukeneisuutta arvostettaisiin yhtä paljon kuin fyysisen kilvoittelun kulttuuria, kuten urheilua tai oman talon rakentamista, olisivat asiat ehkä toisin. Mutta ei tästä sen enempää.


3) Tämä on varmaan nykyään tabu aihe, koska sukupuolia ja/tai niiden eroja ei nykyään tietenkään ole olemassa. Mutta minun kokemukseni koulumaailmasta kertoo sen, että keskimäärin kotimaisen koulun ilmapiiri on viritetty sellaiseksi, jossa pärjää parhaiten miellyttämällä opettajia eli toimimalla mahdollisimman täydellisesti opintosuunnitelman ja opettajan toiveiden mukaan. Vuosien kenttätutkimuksen perusteella uskallan tehdä väitteen, että koulupoikien joukossa motivaatio opettajien miellyttämiseen ei ole keskimäärin järin suuri, varsinkaan silloin kun siitä ei koidu itselle selkeää etua. Toisaalta keskimääräisen oppilaan muotista erottautumisella on yleensä negatiivisia seurauksia - jos alisuoriudut, ei hyvä. Jos ylisuoriudut, olet hikke. Tämä muodostaa ongelman sikäli, että nyky(koulu)maailma katsoo kilpailua pahalla silmällä, vaikka sen voidaan katsoa olevan tärkeä osa poikien ja miesten kokemusmaailmaa. Oletettavasti tyttöjen joukko on homogeenisempää oppimiskyvyiltään poikiin verrattuna eli poikien kyvyissä ja kypsyydessä on enemmän vaihtelua. Nykyään kai tätä kaikkea kutsutaan toksiseksi maskuliinisuudeksi josta pitää päästä eroon. Kaikki omanlaisia, kaikki samanlaisia!

4) Laajempi tasa-arvokeskustelu on vasta aivan viime vuosina alkanut ottaa poikien ja miesten kokemusmaailmaa huomioon, kun on havahduttu siihen, että maassa on lukematon joukko syrjäytyneitä nuoria miehiä. Tuoreet PISA-tuloksetkin ovat aika masentavaa luettavaa poikien kohdalla. Minulla olisi poikana ja miehenä kasvamisesta ja olemisesta paljonkin sanottavaa, mutta se olisi ehkä oma aiheensa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, miten meni noin niinkuin omasta mielestä.

[Tavan]

Asiat jotka nähdään tyttöjen/naisten juttuina ovat luonnollisesti luotaantyötäviä miehen/pojan näkökulmasta. Tämä on universaali sosiaalinen laki - kun johonkin instituutioon tai viitekehykseen alkaa virrata naisia ja se naisistuu, menettää se yleisen arvovaltansa ja houkuttelevuutensa.

Kyseessä lienee nollasummapeli. Pitkällä tähtäimellä paras keino parantaa poikien kiinnostusta kouluun ja kouluttautumiseem olisi heikentää tyttöjen kouluttautumismahdollisuuksia.

[simplex]

https://www.oecd.org/pisa/

Country-specific overviews - Finland (pdf)

Mean reading, mathematics and science performance continued to decline in Finland. In all three
subjects, the decline began after 2006. Although PISA 2018 results were significantly lower than PISA
2015 results only in science, the negative trend line shows no sign of a reversal of performance in any
subject. In mathematics, declines were similarly rapid at all levels of the performance distribution; in
reading and science, in contrast, the declining trend was particularly noticeable amongst the lowest-
achieving students.

The gender gap in reading in Finland (52 score points) was one of the widest across all PISA 2018-
participating countries/economies. The gap was similar to that observed in 2009 (55 score points), as
both girls' and boys' performance declined over the period.

The average difference in reading performance between immigrant and non-immigrant students in
Finland was 92 score points in favour of non-immigrant students. After accounting for students' and
schools' socio-economic profile the difference shrank to 74 score points.

Näiden poimimiesi lainausten lisäksi nostaisin Suomea koskevasta yhteenvedosta esiin tämän:

In Finland,  the gap in performance related to students' socio-economic status (79 score points) is smaller than the average difference between advantaged and disadvantaged students (89 score  points) across OECD countries. However, in Finland, this gap widened since PISA 2009 (61 score points) while it remained the same on average across OECD countries

Lyhyesti tiivistäen nämä keskeiset havainnot ovat:

• PISA-tulokset jatkoivat vuodesta 2006 alkanutta laskuaan ja lasku oli merkittävintä jo valmiiksi heikoiten pärjäävien kohdalla.
• Poikien ja tyttöjen välinen lukemisen tuloksissa ero oli erittäin merkittävä.
• Maahanmuuttajataustaiset pärjäsivät huomattavasti kantaväestöä huonommin.
• Sosioekonomisen taustan vaikutus on lisääntynyt vuodesta 2009 lähtien.

Trendi ja tulokset eivät yllätä. Esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on puhunut juuri samoista asioista jo vuosien ajan, eikä vähiten nyt uutta opetussuunnitelmaa koskevan keskustelun yhteydessä. Alla esimerkkinä lainauksia Ylen tekemästä haastattelusta noin parin vuoden takaa (7.2.2018).

Sosioekonomisen aseman vaikutuksesta:

– Enää ei puhuta tasa-arvosta (peruskoulussa), kuten aiemmin, Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo.

Hän viittaa koululaisten eriarvoisuuden lisääntymiseen. Nykyjärjestelmässä pärjäävät ne, joiden vanhemmat ovat koko ajan mukana lastensa koulunkäynnissä.

– Vanhempien osuus tulee liian suureksi, ja se ei ole tarkoitus.

Tavoitteena pitäisi Keltikangas-Järvisen mukaan olla se, että lapset selviävät itse koulustaan ilman, että vanhemmat käyvät sitä kaiken aikaa lastensa kanssa.

Poikien koulunkäynnin ongelmien juurisyistä ja siitä, miten poikien (ja miksei myös tyttöjen) motivointi "viihdyttämällä" on haitallista:

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteella lapselta odotetaan itseohjautuvuuden lisäksi myös sisäsyntyistä motivaatiota .

...

– Siinä ei ajatella, että lapselle pitäisi opettaa näitä valmiuksia, vaan lapsi tulee kouluun niiden kanssa.
– Nämä asiat ovat ongelmia vielä yliopistotasollakin, professori paukauttaa.

Professori muistuttaa, että motivaatiota pitää opettaa, eikä se ole annettu asia, jonka lapset tuovat mukanaan kouluun.
Hän ei myöskään niele poikien ja tyttöjen oppimiserojen tasausyrityksiä. Pojille tarjotaan yhä enemmän digitaalisia viihdykkeitä, kuten tietokoneilla pelaamista.
– Poikien ongelmat koulussa liittyvät keskittymiskyvyn, motivaation ja pitkäjännitteisyyden puutteeseen. Tällainen viihtymisen elementti ei lisää niitä.
– Motivaatio ei synny siitä, että lapsesta on ollut hauskaa tehdä jotain tietokoneella tunnin aikana.

Sekä vielä maahanmuuttajista ja kotitaustan vaikutuksesta:

Viime marraskuussa julkistetun PISA-tutkimuksen perusteella Suomen sija on pudonnut parhaista vuosista, ja tyttöjen ja poikien erot oppimisessa ovat kasvaneet.
Professori ihmettelee, miksi tuloksista syyllistettiin heti vanhemmat.

Tuloksista kävi myös ilmi, että erot maahanmuuttajataustaisten lasten ja kantasuomalaisten olivat suuria.
– Siinä on ihan selvä yhteys, koska maahanmuuttajataustaiset eivät ole selvillä koululaitoksestamme, eivätkä osaa siksi ohjata lastensa koulunkäyntiä.
– Tämä todistaa sen, että lasten kotitausta vaikuttaa liian paljon lasten koulumenestykseen, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Eli ei esimerkiksi tuota haastattelua (ja muita vastaavia argumentteja, joita tähänkin ketjuun on linkattu runsaan puoleisesti) vasten tarkasteltuna uusin PISA-tulos on varsin odotetun kaltainen. Ja ihan kotikutoisesta kristallipallosta katsottuna näyttää siltä, että nykymenon jatkaminen (inkluusio, itseohjautuvuus, oppilaiden "viihdyttäminen", jne.) johtaa edelleen luisuun, jossa erityisesti lähtökohdiltaan heikoimmassa asemassa oleva porukka ikäluokasta putoaa yhä enenevässä määrin pois kelkasta. Ja jos esimerkiksi lukutaito jää varsin monella sille tasolle, että peruskoulun jälkeiset opinnot eivät oikein tule sujumaan ja yhteiskunnassa pärjäämisenkin kanssa on vähän niin ja näin, niin onhan tämä aivan jäätävän kokoinen ongelma. Ja varsin ilmeisesti tällä on lopulta kytköksiä myös muihin tälläkin palstalla keskusteltuihin asioihin, mm. syntyvyyteen, yhteiskunnan sisäiseen turvallisuuteen, kilpailukykyyn ja niin edelleen.

Se, että suomalaiset päättäjät naisopetusministeristä alkaen jälleen kerran sivuuttivat ongelman, kertoo karulla tavalla nykyisestä suomalaisesta tasa-arvokäsityksestä kuten myös tasa-arvoajattelulla perustellun feminismin todellisesta luonteesta.

Tasa-arvoa ei selvästikään ole vielä saavutettu, koska edelleen löytyy poikia, jotka osaavat jotain.