Euroopan talouskriisi (yhdistetty)

[ikuturso]

Tämä US:n blogi ja sen keskustelu kannattaa lukea.

http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131350-irtisanoudun-yhteisista-eurooppalaista-arvoista

Tuonne Myllyniemen vihjeestä lisätty veroparatiisiosuus on jälleen kerran valaiseva. Cameronia syytetään rusinat pullasta-ajattelusta. A-talkissa Huovinen ja Pietikäinen puhuvat yhteisistä pelisäännöistä. Sitten meillä on Luxemburg. Euroalueen pitkäaikaisen johtajan kotimaa.

-i-

[Bill Milton Hicks Friedman]

Mutta tottahan toki euroalueen ydinmaista voi poistaa Ranskan, Belgian ja Hollannin.

Hyvää analyysia tosiaankin.

Miksi Belgia pitäisi poistaa?

Belgialaisilla on rahaa vaikka muille jakaa, joten Belgian pankit vodiaan aina bail-outata kuten Dexian kohdalla nähtiin.

[Bill Milton Hicks Friedman]

Mutta tottahan toki euroalueen ydinmaista voi poistaa Ranskan, Belgian ja Hollannin.

Hyvää analyysia tosiaankin.

Miksi Belgia pitäisi poistaa?

Belgialaisilla on rahaa vaikka muille jakaa, joten Belgian pankit vodiaan aina bail-outata kuten Dexian kohdalla nähtiin.

[Susijumala]

Ikitursolle: Pahin on jäänyt Pusalta pois: City of London.

Mittakaavaeduille: Kun Ranska ja Hollanti siinä vieressä yskivät niin ei Belgialla riitä mitenkään rahkeet. Dexia meni tappiojakoon Ranskan kanssa ja Fortiksen osia pelasteli BNP Paribas. Belgialla on julkinen velkaisuusaste siinä 100% kieppeillä, vaikka vaje onkin hieman yli sallitun (Maastrichtin 3%) -3,7% niin vauraus on enemmänkin yksityisellä puolella. Belgialaiset ovat esimerkiksi suomalaisia vähemmän velkaantuneita. On kuitenkin nähtävä, että Hollannin käsittämätön yksityinen velkaantuminen ja Ranskan kaameat talousluvut tarkoittavat Belgiallekin yhtä lailla läheisten sidosten ja kauppayhteyksien vuoksi kovaa sokkia.

Lisäksi Belgian sisäpoliittinen tilanne ei ole sekään Euroopan parhainta (flaamit vs. valloonit).

[sivullinen.]

Mitähän tämä tarkoittaa?

Kiitos ja hei

http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131483-kiitos-ja-hei

Onko kyseessä erään aikakauden päättyminen? Nikopol lähti täältä. Persuhabatus alkaa menettää iskuaan. Eräs kommentti ylläolevasta blogista vastaa minun - ja uskoakseni monien muiden - tuntemuksia.

Marko Salo

Vähennellyt koko ajan PS:n edustajien kirjoitusta kun tuppaa vanha marttyyri levy soivan koko ajan.

Immonen taitaa olla ainut kansanedustaja näillä sivuilla jolta tulee yleensä asiaa ilman itkuja. Saarakkela (vai mikä sen nimi oli) oli ihan ok kunhan sudatti suurimmat riehumiset pois.

Tämä Jyväskylän tapaus on vielä tosi iso isku. Ei aseiden ja väkivallan vuoksi vaan siitä seuranneen täysin luokattoman keskustelun. Täälläkin pari kymmentä sivua puoliksi false-flag huutoa ja puoliksi "irtisanoutumista". Järjellisiä kommentteja ketjuun ei ole tullut kuin minulta. Asiattomien huutelijoiden joukko kasvaa ja samalla asiallinen keskustelu vähenee. Omassa blogissani purin turhautumista Hommaforumin jämähtämiseen. Mutta se onkin yleisluontoisempi ilmiö. Kaikkialla on samaa tunnelmaa. Eurokriisi on siirtymässä keskusteluvaiheesta epätoivoisten tekojen vaiheeseen. Mitä seuraa, sen aika näyttää.

[Bill Milton Hicks Friedman]

Kun Ranska ja Hollanti siinä vieressä yskivät niin ei Belgialla riitä mitenkään rahkeet. Dexia meni tappiojakoon Ranskan kanssa ja Fortiksen osia pelasteli BNP Paribas. Belgialla on julkinen velkaisuusaste siinä 100% kieppeillä, vaikka vaje onkin hieman yli sallitun (Maastrichtin 3%) -3,7% niin vauraus on enemmänkin yksityisellä puolella. Belgialaiset ovat esimerkiksi suomalaisia vähemmän velkaantuneita. On kuitenkin nähtävä, että Hollannin käsittämätön yksityinen velkaantuminen ja Ranskan kaameat talousluvut tarkoittavat Belgiallekin yhtä lailla läheisten sidosten ja kauppayhteyksien vuoksi kovaa sokkia.

Lisäksi Belgian sisäpoliittinen tilanne ei ole sekään Euroopan parhainta (flaamit vs. valloonit).

Hollanti kyykkää asuntomarkkinoiden takia jonkin verran, se on selvää. Ja Ranska on Ranska, joka kyykkää nuoresta väestöstään ja väestönkasvusta huolimatta (ranskalainen työmoraali + monennenpolven uusranskalaisten koulutus ja työmoraali).

Belgian asuntomarkkinat eivät kupli samalla tavalla kuin Hollannissa, jonka lisäksi Ranskan kanssa Belgialla ei ole juuri muuta yhteistä kuin Valloonien ranskankieli. Ei siis lakkointoa, työmoraali on keskimäärin korkea sekä erityisesti yritysverotus taitaa olla aika alhaalla.

Minulla ei ole tarkkoja lukuja Belgian ulkomaankaupasta, mutta eikös se satamatoiminta jatku sieltä Amsterdamista ihan Brysseliin asti eli tuskin Belgialaiset käyvät kauppaa ainoastaan Ranskalaisten tai Hollantilaisten kanssa. Belgia on siis enemmän Hollannin kaltainen maa kuin Ranskan kaltainen, jolla ei ole sanottavissa määrin kummankaan maan ongelmia. Lisäksi Obelix muutti juuri Belgiaan.

Sisäpoliittinen tilanne ei vaikuta juuri talouteen - eikös maa ollut ilman hallitusta toista vuotta.

[Susijumala]

Se tarkoittaa sitä, että sananvapauden puolesta uljaasti taisteleva US saa tulla jatkossa toimeen ilman näitä kirjoituksia. Listalla on muutamia ihan teknisiä parannusehdotuksia. Jos kukaan ei ole nyt huomannut miten vastenmieliseksi julkiseksi oksennuspaikaksi koko alusta on ajautunut niin tuossa se suurin syy. Ziljardi puukkokirjoitusta vajaavaisin tiedoin, jossa anarkistiryhmät nujakoivat keskenään ja tämä naamioidaan äärivasemmiston ja -oikeiston väliseksi touhuksi.

Vastaava päätoimittaja on myös tehnyt melko selkeäksi aviisin linjan eurosekoilussa. Tapetille nostetaan kaikenmaailman euroylistyslaulut sellaisilta kirjoittajilta, joilla ei tunnu olevan juuri muuta käsitystä taloudesta kuin henkilökohtaisen talouden ylläpito. Siellähän on nytkin tämä Saarijärven demareiden toivo, kertomassa miten hemmetin hyvä juttu on, että euro raketoi...

Myötähymistelijäin aikakaudella pitää toimia kuten demokraattisissa vaaleissakin: jokainen hakeutuu omanlaiseensa porukkaan ja pitää sitä itse esillä - ja antaa äänestäjien valkata, mitä seuraavat. Puheenvuoro meni melko lailla toistensa selkääntaputtelijoiden kerhoksi, jossa keskustelu on turhaa.

Allekirjoittanut hakee uutta paikkaa, jossa kirjoitella. Tänne tuli siksi tuo Hollannin "päivitys", mitä sitä turhaan noille eurouskovaisille on yrittää kertoa? Toisaalta tämä on nyt väliaikaisratkaisu. Vaihtoehtoina on mm. Perussuomalaiset nettisivuille mennä uutisoimaan (neutraaliin tyyliin, en tiedä sallivatko blogin tyylistä "näkökulmaa" tai analyyttistä lähestymistapaa), jos kohta se riippuu täysin lehden toimituksesta. Esille on tullut pari muutakin mielenkiintoista mahdollisuutta. Näitäkin voi yhdistää, jolloin tietyn osa-alueen analyysit tai kuvakulmat voi toimittaa eri tahoille ilman, että keneltäkään menisi "yksinoikeudet".

[Susijumala]

Tää mun kone jumitti niin, että floodas ihan surutta tuota yhtä ja samaa viestiä. Sain poistettua ne lisäkopiot. Pahoittelujen kera tarjoan ajankohtaisen piirroskuvan.
(http://i106.photobucket.com/albums/m258/Drauglir/suvissanomat001_zps0d18d0ef.jpg)

Mittakaavaeduille vielä tuosta Belgian tilasta: oleellisin kysymysmerkki onkin, miten Dexia-sotkun jättämät julkisen talouden rauniot ilahduttavat luottoluokittajia. Pitää muistaa se, että heillä on pieni siivu lisäksi EVM:stä. Kunhan "legacy assets" -periaate romutetaan ja espanjalaispankit "aivan yllättäen" raportoivatkin huimempia NPL-lukemia ja käyvät tyhjäämässä EVM:n niin siinä on Belgiakin "uskottavasti" julkisella talouspuolella Italian lukemissa melko herkästi.

[ikuturso]

Ikitursolle: Pahin on jäänyt Pusalta pois: City of London.

Mukava, että jatkat täällä kirjoittelua.
Avaatko vähän tuota City of Londonia? Minulta lie jotain mennyt ohi.

PS. Se on ikuturso, ei ikiturso. Pariisin rauhansopimuksen meiltä kieltämä vedenalainen vekotin.

-i-

[Susijumala]

Lontoon City... Siinä onkin "hieman" avattavaa. En edes yritä väittää tietäväni lähimainkaan kaikkea oleellista. Historiansa puolesta se on ollut eräänlainen oma "autonominen alue" Lontoon sydämessä. Sen erikoisasemaa on tarjolla osapuilleen tuhannen vuoden ajalta. Sen syntyminen "finanssimaailmamyönteiseksi" keskukseksi on kuitenkin lyhyemmän historian ajalta. Toki sen muovautumiseen ovat vaikuttaneet niin imperialismin aika mukaanlukien, mutta ehkä suureksi osaksi vasta viime vuosituhannen viimeisellä vuosisadalla. Cityn "halkoma" Threadneedle Street on tuttu vaikkapa Englannin keskuspankin pääkonttorista. Toki pankkimaailma on muutenkin keskittynyt sinne.

Hallinnon puolelta Cityllä on oma pormestarinsa. Demokratiaa kunnioittaen sellaiset äänioikeutetut kuin RBS, HSBC, BlackRock ja sen sellaiset ovat äänienemmistössä. Pormestarin ja lobbausarmeijan avulla oikeastaan mikä tahansa lakiesitys koskien rahamaailmaa käy ensin Cityn kautta. Jos sieltä tulee hyväksytty-leima voi esitys edetä ihan parlamenttiin asti, jos kärjistäen sanotaan. Totta kai kaikenlainen Cityn yritysverottaminen on huonosta, mutta ennen kaikkea salaisuuskäytännöistä pidetään lujasti kiinni. Entäpä jos uhmakkaat parlamentaarikot toimisivat toisin? No, tietysti heinäsirkat ainakin. Osoitteenmuutoksia (miksei siirretä sitten koko "toimintaa" vaikkapa Caymaneille?) jne.

Jospa tällaisella alustavalla pohjustuksella railakkaammat mielikuvitukset lähtevät liitoon, että mitä tuo mesta oikeasti on.

Ah, pahoittelut vielä nimenlukuhäiriöstä. Assosioin vain liian nopeasti kirjaimia, ja sitten oma mieli "täyttää" sopivasti puuttuvat kohdat. Ei ollut tarkoitus.

[sivullinen.]

Jatkan hieman lisää eläkeyhtiöiden sijoitustuotoista. Nimittäin tänään on asiaa hieman sivuttu monelta näkökulmalta.

Ensinnäkin tapaus Sato. Sato on lyhenne sanoista Sosiaalinen Asuntotuotanto, ja on puhtaasti poliittinen rahantuottaja. Kauppalehti kirjoittaa: "Asuntosijoittaja Sato on taas eläkeyhtiöiden osinkokone."  Sosiaalinen asuntotuotanto on lähes yhtä hyvää bisnestä kuin maahanmuuttokeskukset. Molemmissa valtio takaa tuoton - jos vain "yhteiskuntasuhteet" on kunnossa. Eipä ihme, että Sato teki huiman 12% tuoton sijoituksille. Sosiaalitoimen asiakkaille se tarkoitti vuokrannousua - jossain Helsingin alueilla nousu on ollut jopa 50% vuodessa! Tietenkin tämä olisi mahdotonta ja syntyisi iso huuto, jos vuokran nousu pitäisi itse maksaa. Onneksi maksaja on yhteinen eli sosiaalihuolto. Valtio siten piilottaa eläkekuluja sosiaalikulujen sarakkeeseen. Tehköön miten tahtoo. Kukapa niitä budjetteja kuitenkaan lukee - ja vielä harvempi uskoo.

Toinen kirjotus tuli Tyhmyriltä. Hän on nostanut esiin Fortumin halun myydä sähköverkkonsa. Mitenkään ylistäviä sanoja hän ei teosta anna, vaan kuten minäkin edellä toteaa kyseessä olevan siirrettyä verotusta: "Luonnollisen monopolin ostaminen on kuin saisi luvan verottaa." Siinä sanoma on hyvin kiteytetty. Hänen esimerkkinsä vastaavista monopolien "yksityistämisistä", kuten Yara ja Digita, pistää kuitenkin miettimään meneekö tämä tällä kertaa eläkeyhtiöille? Viime kertainen Fortumin verkko - Fingrid - meni: Ilmariselle; siitä minä päättelin tämän myös päätyvän jonon jatkoksi. Tosin yhtä hyvin ulkomaiset hallituksen linjaa tukevat bulvaanit olisivat verotusoikeuden "ansainneet". Eivät eläkeyhtiöt ole ainoita hallituksen tukivälineitä.

Tosin eihän tässä mitään uutta ole. Jo 1800-luvun lopussa RKP siirsi valtion rahoja turvaan omiin säätiöihinsä ja järjestöihinsä kun Venäjä alkoi jakaa valtaa maassa uudella tavalla. Niillä rahoilla rahoitetaan yhä esimerkiksi täysin Huvudstadsbladetin toiminta ja RKP:n puolueveteraanien korkea elintaso. Soinin poppookaan ei kiusausta ole voinut välttää vaan tukisäätiötä ollaan väkisin tekemässä, vaikka kansan oikeustajun mukaan kyseessä on selvä kavallus. Niinistön Jussilla on myös omat säätiöhankkeensa. Valtion rahojen siirtäminen omaan turvaisaan taskuun kertoo paljon vallitsevista arvoista ja poliitikkojen olemattomasta moraalista. Samoin se kertoo valtion heikkoudesta - jopa romahtamisen uhasta; valtio on ruumis, jota eliitti ryöstää. Kehitysmaaksi on Suomi muuttunut.

EDIT: ]-

[Susijumala]

Lueskelin tuossa eilen illalla artikkelia tästä Hollannin pankkikansallistamistalkoohuumasta. Viime vuonna he rustasivat pakkolunastuslain, jolla vakuudettomien velkakirjojen haltijat voitaisiin pakottaa muuntamaan velkakirjansa osakkeiksi (coco-bonds). Kansallistetun SNS Reaalin kohdalla kaupankäynti yhtiön osakkeilla oli jäissä perjantaina. Käytännössä tämä tarkoittaisi viimeisimpien kauppanoteerauksien kohdalla ilman muuta tuntuvaa arvonmenetystä, jos velkakirjoja muunnetaan osakkeiksi.

Kysymyssarja kuuluu: onko tämä laki tehty vain vaalikarjaa miellyttämään, suurilla patarummuilla taottu "yksityistä sijoittajavastuuta"? Miksi tehdä lakia, jos sitä ei aiota käyttää? Haluaisiko Hollannin hallitus upottaa lisää rahaa SNS:n (se on pystyssä jo aiemmista bail-outeista 750 miljoonaa) samalla, kun kansalle näytetään ruoskaa ja talouskuria?

Mutta lisää kysymyksiä: mitä tämä tarkoittaisi yleisesti pankkien luottoluokitukselle, jos lakia käytetään? Fitch on ainakin jo todennut sen merkitsevän luokituspudotuksia, mutta voivathan firmat jättää luokat tilaamatta (se tosin joitain instituutionaalisia sijoittajia estää sijoittamasta lafkaan niiden omien sääntöjen vuoksi). Mitä tämä tarkoittaa (Euroopan) rahoitusalan velkakirjamarkkinoilla? Miten muut toimialat kohtaisivat tällaisen kulttuurin?

Veikkauksia siitä, mitä Hollannissa tehdään: syötetäänkö sijoittajille pahanmakuista kookoskakkua, vai alkaisiko se kakku maistua sitten myöhemmin? Tehdäänkö kuitenkin ihan normaaliin tapaan lisää rahaa SNS:n, koska Espanjan ja Hollannin asuntomarkkinat näyttävät nyt niin pirteiltä, että rahat saadaan takuuvarmasti takaisin korkoineen (näin asiaa voisi markkinoida kansalle)?

[kelloseppä]

Tämä Jyväskylän tapaus on vielä tosi iso isku. Ei aseiden ja väkivallan vuoksi vaan siitä seuranneen täysin luokattoman keskustelun. Täälläkin pari kymmentä sivua puoliksi false-flag huutoa ja puoliksi "irtisanoutumista". Järjellisiä kommentteja ketjuun ei ole tullut kuin minulta. Asiattomien huutelijoiden joukko kasvaa ja samalla asiallinen keskustelu vähenee. Omassa blogissani purin turhautumista Hommaforumin jämähtämiseen. Mutta se onkin yleisluontoisempi ilmiö. Kaikkialla on samaa tunnelmaa. Eurokriisi on siirtymässä keskusteluvaiheesta epätoivoisten tekojen vaiheeseen. Mitä seuraa, sen aika näyttää.

OT ketjun aiheeseen liittyen, pahoittelen, mutta ylläpito siirtänee toisaalle, jos tarpeelliseksi näkee.

Suurta osaa (tai suurinta osaa; täältä metsästä on vaikea kovin hienopiirteisesti hahmottaa lähinnä yliopistokaupunkeihin pesiytyneiden hörhöjen levinneisyyttä kovin hienovaraisesti) tämän hetken suomalaista äärivasemmistoa ja –oikeistoa tuntuu leimaavan tavaton tarve määritellä itseään vastavoimansa pelikuvana, vastakohtansa kautta. Tätähän määrittelymekanismia huutelijoista itse suurin osa yleensä edustavat. Tällöin vastakohdan olemassaolo on täysin välttämätön oman itsen, niin poliittisen minän kuin poliittisen aatesisällön olemassaololle.

Ne, jotka kykenevät rakentamaan, muodostavat oman aatesisällön pääosan omista lähtökohdistaan käsin. Siitä muodostuu rinnakkainen ja itsenäinen, tosin ympäristönsä kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa oleva, poliittinen aate, yhdeksi monien muiden olemassa olevien poliittisten aatteiden kartalle. Näin, vaikka jotain tämäkin aate julistaisi suu vaahdossa vastustavansa.

Homman, persujen, Suomen hallituksen linjan, EU:n kriisin keskustelun ilmapiirin muutos kielii juuri siitä. mitä nim. sivullinen luonnehti siirtymiseksi keskusteluvaiheesta epätoivoisten tekojen vaiheeseen. Keskusteluvaiheen päättymistä seuraa, mutta epätoivoisia tekoja ja/tai aatteen, poliittisen toimijan loppua edeltää itsensä määrittely tai ainakin retoriikan keskittyminen vastakohdan kautta määrittelyyn tai argumentointiin.

Nim. sivullisen luonnehdinta siitä, että Jyväskylän tapauksesta käyty keskutelu nähtäisiin vielä "tosi isoksi iskuksi" on tulevaisuudenkin hompanssien historiasta kiinnostuneidenkin silmissä todennäköisesti liioiteltu. Ehkä he, kuten minä nyt, tulevat korostamaan oman pesän likaamisen tavattoman paljon suurempaa todennäköisyyttä saada päälleen keskusteluilmapiiriin liittyvän "tosi ison iskun" manttelia. Koska meillä on onneksi sananvapaus, niin totta kai esim. PS-puolueen vastuunalaisissa tehtävissä olevia persuja voi ihan vapaasti nimimerkin takaa puskista huudella milloin idiooteiksi, milloin jengipettureiksi, milloin tahansa vaatia sen ja tämän persuhyypiön eroa. Onko se järkevää niiden poliittisten päämäärien eteenpäin saattamiseksi, joita huutelija itse kannattaa ja joita huutelun kohdekin kannattaa, on luonnollisesti aina jokaisen sananvapauden harjoittajan, myös huutelijan, itsensä arvioitavissa ja vastuulla. Huutelijalta sitä vastuuta ei kenenkään pidä ottaa pois – ei edes täystollolta hyperaktiiviselta huutelijalta.

Koska meillä on onneksi sanavapaus, jokainen luonnollisesti saa myöskin määritellä itsensä, oli sitten poliittinen toimija tai ei, aivan vapaasti ainoastaan vaikkapa sitten väkivaltaisen äärivasemmistolaisen anarkosyndikalistin vastakohdaksi. Tosin, ainakin minua kiinnostaisi tietää ainakin tämmöisestä poliittisesta toimijasta pikemminkin se, mitä hän sanoo olevansa eikä niinkään se, mitä hän omasta mielestään ei ole. Itse sitten mietin tykönäni, että onkohan hän sittenkään sen vastakohta, mitä ilmoittaa olevansa.

Järjellinen tämäkään kommentti tuskin on ...

[Goman]

valtio on ruumis, jota eliitti ryöstää.

Valtio on ruumis, jota eliitti, EU, kansainväliset järjestöt, rahoittajat, YK, maataloustuottajat, yritystukien saajat, jne. ryöstävät.

Jopa keskiluokkainen veronmaksaja sitä yrittää, mutta lakeja hänen ryöstöyrityksen estämiseksi on luotu niin tiheään, että se jää useimmiten yritykseksi.
Sen sijaan maksumiehen rooli hänelle lankeaa jo vaippaiästä alkaen. Sellaista inhimillista toimintaa on vaikea löytää jota ei verotettaisi. Uusimpana tulokkaana makeisvero. Keskiluokkainen veronmaksaja on kuin se sammakko joka hiljalleen lämmitetään vedessä niin ettei se hölmö huomaa lopulta kiehuvansa kuoliaaksi.

Käsittääkseni tuo valtion kuppaaminen saataisiin vähenemään sillä, että valtion rooli yhteiskunnassa palautettaisiin sille tasolle, jolla se oli 50-60 luvuilla. Eli bruttoveroaste olisi jotain luokkaa 30%, nykyisen 43%:n sijaan.
Mitä suurempi on valtion rooli, sen suurempi on moraalikatokin. Kunnes romahdus (kuten NL).

Etelän valtioissa, joissa bruttoveroaste on paljon Suomea pienempi, on moraalikato johtanut jo pienemmilläkin bruttoveroasteilla melkoiseen rappioon. Veronmaksuhalua/kykyä ei ole löytynyt edes 20-30% bruttoveroasteen rahoittamiseen. Suomi poika uljaasti lahjoittaa lähes puolet palkastaan yhteiskunnan pohjattomaan pussiin. Lieneekö tyhmä vai sinisilmäinen. Oliivinpurijat eivät ikinä tule maksamaan noin raskasta verotusta.

[sivullinen.]

Mutta lisää kysymyksiä: mitä tämä tarkoittaisi yleisesti pankkien luottoluokitukselle, jos lakia käytetään? Fitch on ainakin jo todennut sen merkitsevän luokituspudotuksia, mutta voivathan firmat jättää luokat tilaamatta (se tosin joitain instituutionaalisia sijoittajia estää sijoittamasta lafkaan niiden omien sääntöjen vuoksi).

Luottoluokittajat eivät enää uskalla mitään sanoa. Valtioiden luokituksista heitä on kielletty sanomasta mitään niin Europarlamentin kuin amerikan rahoitusvalvontaviranomaisen SEC:in toimesta.

Jos he vielä menettäisivät lupansa puhua pankeista, ei heillä olisi enää töitä. Kukaan ei enää luota heihin. Se ei ole enää merkittävää. Palkka juoksee yhä - ja palkkansa he ovat ennenkin saaneet valtioilta ja luokitettavilta yrityksiltä. Ennen vain luokitusten on pitänyt vastata maksukykyä. Nyt se vaade on poistunut. Tärkeää on enää, että suurten instituutionaalisten sijoittajien sääntöihin kirjatut vaatimukset AAA-luokituksista saadaan näin hoidettua kuntoon ilman että mitään tarvitsisi korjata. Samoinhan hoidettiin Kreikan valtionvelkoihin liittyvät vakuutukset ja swappisopimukset eli CDS:ät. Todettiin ettei Kreikka maksa velkojaan, mutta ettei sitä saa kutsua velkojen maksamatta jättämiseksi tai konkurssiksi vaan vapaaehtoiseksi ehtojen uudelleen. Muuten olisivat sopimusten ehdot lauenneet ja paniikki ollut varma.

Jos sopimuksia on sidottu tilastoihin, ja sopimuksia halutaan muuttaa, voidaan se tehdä muuttamalla sopimuksia tai muuttamalla tilastoja.

[Susijumala]

Mitä ihm...

Firmat tilaavat luokituksia sen vuoksi, että ne saisivat kiinnostusta herätettyä velkakirjamarkkinoilla. Tällä on merkitystä siksi, että nämä bondimarkkinat olisivat likvidejä. Valtioiden kohdalla taas tällaisia ei tilailla, vaan luokittajat rustailevat niitä kaikesta huolimatta. Firmojen velkakirjamarkkinoilla on toisin sanoen sellainen pieni juttu, että jos luokituksia ei löydy niin onkohan kaikki ihan kunnossa.

Kokonaan toinen asia on, että pitääkö luokittajia luotettavina. Yleisesti ottaen ne tähän pyrkivät. Hyvin onnistunut track record on kyllä esillä ja rahoittajat seuraavat niitä. Mutta joidenkin instituutionaalisten sijoittajien (vaikka eläkevakuutusrahastot) säännöissä lukee kuinka paljon minkäkin luokan velkakirjoja salkussa sopii olla.

CDS-touhusta näillä europorukoilla ei taida olla suurtakaan käsitystä, joten jääköön "varma paniikki" kokonaan heidän ihmeteltäväkseen. Voimme toki naureskella heidän ymmärtämättömyydelleen. Hymy kyllä hieman hyytyy oivaltaessaan, että siellä ne hääräävät meidän kaikkien rahoilla.

[ikuturso]

Luottoluokittajat eivät enää uskalla mitään sanoa. Valtioiden luokituksista heitä on kielletty sanomasta mitään niin Europarlamentin kuin amerikan rahoitusvalvontaviranomaisen SEC:in toimesta.

Jos he vielä menettäisivät lupansa puhua pankeista, ei heillä olisi enää töitä.

Jos luottoluokittaja vaikka siirtää yrityksensä Marokkoon tai Haitille, niin mitä EU näille tekee, jos ne luokittelevat euromaita? Heristää sormea? Julistaa sodan?

"Meidän Kallesta ei saa puhua pahaa kuin kolmesti vuodessa ja sovitun aikataulun mukaisesti. Jos useammin manaat niin minä suutun ja punaiseksi muutun!"

-i-

[Susijumala]

Luottoluokittajat eivät enää uskalla mitään sanoa. Valtioiden luokituksista heitä on kielletty sanomasta mitään niin Europarlamentin kuin amerikan rahoitusvalvontaviranomaisen SEC:in toimesta.

Jos he vielä menettäisivät lupansa puhua pankeista, ei heillä olisi enää töitä.

Jos luottoluokittaja vaikka siirtää yrityksensä Marokkoon tai Haitille, niin mitä EU näille tekee, jos ne luokittelevat euromaita? Heristää sormea? Julistaa sodan?

"Meidän Kallesta ei saa puhua pahaa kuin kolmesti vuodessa ja sovitun aikataulun mukaisesti. Jos useammin manaat niin minä suutun ja punaiseksi muutun!"

-i-

Vaikea sanoa, mutta suunta on huolestuttava kyllä.

[Marko Parkkola]

Mitäs hankalaa tässä nyt on? EU perustaa ELLM:n, eli Euroopan LuottoLuokitusMekanismin, ja kaikki EU-maat saavat AAAA-luokituksen.

[Susijumala]

Mitäs hankalaa tässä nyt on? EU perustaa ELLM:n, eli Euroopan LuottoLuokitusMekanismin, ja kaikki EU-maat saavat AAAA-luokituksen.

Lähinnä tuo, että jos vuoteen 2020 mennessä meillä on tilanne, jossa pukit kaalimaalla kertovat kaiken olevan kunnossa niin kuinka moni riskeeraa sijoitustensa kanssa? Paljon puhutun "luottamuksen palauttamisen" vuoksi avoimuutta tulisi pikemminkin lisätä. Jos ulkopuoliset antavat niin ikään arvionsa tilanteesta, ja toteaa sen hyväksi niin kyllä se minussa enemmän luottamusta herättää.

Tässä on toki se tavattoman vaikeaa, että luokittajat oikeastaan perustavat luokituksensa vain kylmiin numeraalisiin tilanteisiin, eikä esimerkiksi Euroopan keisarinna Merkelin hetkellisiin oikkuihin. Näillä eväillä sijoittamisesta tulee täyttä lottoa, jos kohta en tiedä onko se itse asiassa tarkoituskin.

[Marko Parkkola]

Se oli sitä paljon puhuttua hjuumoria

[Susijumala]

Myllyn Myllyniemen manalyysejä esittää:

Minusta Urpilainen on väärässä

Tännekin jo linkattu lauantaiaamuinen Taloussanomien haastattelema valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) esittää näkemyksiään mm. talouskurisopimuksesta. Hänen näkemyksensä mukaan tässä kaaoksessa voisi löytää talouskasvua tai edes sen siemeniä. Rohkenen olla jyrkästi eri mieltä. Seuraa perustelut näkemykselleni.

Euroalue kulkee kahdella eri nopeudella, vastakkaisiin suuntiin.

Katsoessamme nykyisiä euromaita niiden eri tilassa meidän tulee hakea ne erilaiset lähtökohdat, joissa maat ovat olleet. Suomi kärsi pahoin 90-luvun alussa aiemmasta ERM-kytketystä vahvan markan politiikasta. Taloutemme oikeni 90-luvun puolivälin tietämillä kelluvan markan ansiosta. Vetoapua tuli uusista investoinneista halpaan markkaan ja erityisesti tästä hyötyi Nokia. Internet-kuplaa toki pumpattiin vuosikymmenen loppupuolella, mutta suurimmaksi osaksi Suomessa keskityttiin vielä varovaisuuteen.

Saksa sen sijaan otti osumaa vuosituhannen vaihteen nettikuplasta. Saksa oli jälleenrakentanut entisen DDR:n aluetta ja siihen tarkoitukseen lainakorkoja haluttiin pitää alhaalla. Näistä alhaisista koroista hullaantui toisaalta muut toimialat. Vuosituhannen vaihtuessa kupla horjutti Saksan taloutta, ja uuden yhteisvaluutan alkuun korkotaso heijasteli pitkään Saksan kuplasta kärsimän talouden korjaantumista. Suomessa vaikutus jäi hieman vähäisemmäksi. Olimme edelleen paikkaamassa valtion taloutta 90-luvun rytinästä.

Espanjassa ja Kreikassa taas internetkupla ei oikeastaan juuri näkynyt. Yhteisvaluutan myötä näillekin maille tuli Saksan yskiessä Saksan korkotaso. Tämä oli jotain aivan uutta ja se humallutti pahanpäiväisesti paikalliset hallitukset. Espanjaan kehittyi valtaisa asuntokupla, kun taas Kreikassa rahat menivät enimmäkseen korruption kautta minne lie. Infrastruktuuria kehitettiin pitkin Välimeren rantoja, mutta rahaa poltettiin myös aivan absurdeihin paikkoihin.

Nykyisen kriisin puhjettua, jolle tulee tänä vuonna 5 vuotta täyteen, Suomi oli päätynyt melko lailla huonoon jamaan. Saksa oli korjannut pääosin vanhan kuplan tuhoja ja on siksi selvinnyt suhteellisen nopeasti. Sen sijaan ennaltanäkemätön kupla on suurilta osin vielä paikkaamatta pahimmissa kriisimaissa. Oikeammin sanottuna paikkaamista on tuskin edes aloitettu, joskin Kreikassa on jo jotain sentään tapahtunut talouden tervehdyttämisen puolella. Negatiiviset sivuvaikutukset ovat vain olleet suurempia.

Saksan tilannetta 2000-luvun alussa paransi tietysti hurja luottokysyntä Etelä-Euroopan maissa. Tämän merkitystä ei sovi unohtaa. Toisaalta näistä luotoista on kehkeytymässä myös systemaattisia ongelmia, kuten nyt Hollannissa kaatuu pankki siksi, että sillä on turskaa holvissa Espanjan kiinteistömarkkinoilta. Nyt kriisimaissa ei ole samanlaista vetoapua riittävästi. Espanjalaiset pankkijätit, joilla on toimintaa muualla ovat hieman paremmassa asemassa. Niidenkään tulokset eivät tosin ole riittävästi auttamassa Espanjan julkista taloutta, joka on pahasti retuperällä.

Suurempi ongelma on Espanjan yrityspuoli. Monet yritykset myyvät omaisuuttaan vähentääkseen velkakuormaansa yrittäessään saada taseet kuntoon. Pankit trimmaavat taseitaan minkä ehtivät, eivätkä juuri tarjoa luottoa kasvuyrityksille. Yritykset eivät puolestaan edes halua kysyä investointeihinsa rahoitusta, koska investointeihin ei nähdä riittävää kysyntää. Maa on kaaoksessa ja se näkyy hurjina työttömyysprosentteina. Espanjan julkinen talous ei voi millään ylläpitää sosiaaliturvaa tällaisilla lukemilla. Espanjan keskuspankin pitäisi elvyttää, mutta maa on eurossa kiinni, eikä sillä ole omaa rahapolitiikkaa. Muut euromaat eivät voi juuri auttaa, koska ovat itsekin veitsenterällä finanssikriisin seurauksena ja elvytystarve olisi pikemminkin jokaisella euromaalla kotimarkkinoillaan, ehkä Saksaa, Luxemburgia ja Viroa lukuunottamatta.

On väärin arvioida, että kriisimaat selviävät vain "rakenteellisilla uudistuksilla" (joka tarkoittaa siis sisäistä devalvaatiota) koska Saksakin selvisi. Lisäksi on huomioitavaa, että Espanja muiden kriisimaiden ohella velkaantui nimenomaan yksityisellä puolella (kotitaloudet ja yritykset) silloin, kun EKP hiljalleen nosti korkotasoaan viime vuosikymmenellä aina kriisin puhkeamiseen asti. Se itse asiassa teki Trichet'n aikakaudella sitä silloinkin, kun ensimmäiset talouden sakkausmerkit oli nähtävillä vuonna 2006. Huomioitavaa on sekin, että nyt kun lainaaminen olisi historiallisen halpaa niin luottotiskit ammottavat tyhjyyttään.

Johtopäätös: monet euromaat tarvitsevat elvytystä, ei talouskuria.

Valtiovarainministeri Urpilainen on kuitenkin täysin päinvastaista mieltä. Hän katsoo pohjoismaisen hyvinvointimallin olevan mahdollinen, mutta ei sanallakaan osaa tai halua analysoida niitä eri lähtökohtia, jotka eri maat ovat kohdanneet tässä kriisissä. Minusta tämä on amatööriluokan virhearvio. Valtiovarainministeri pitää esillä luottamusta, joka itse asiassa perustuu tällä haavaa kriisimaiden kohdalla vain siitä syystä, että kohtuullisista tai hyvistä lähtöasetelmista kriisin keskelle päätyneet maat - EKP mukaanlukien - ovat luvanneet yhteisvastuullistaa velat tiettyyn rajaan asti. Tämä lupaus tulee tätä menoa suoritettavaksi ja kun esim. EVM:n kassa on tyhjä, eikä lisälupauksia heru niin kriisi on jälleen kerran hyvin akuutissa vaiheessa. Urpilainen muistuttaa, että elvytys olisi tehtävä luottamusta heikentävällä velkarahalla, ja juuri tätä "luottamusta heikentävää" Suomi ammentaa liki kymmenen miljardin vuositahtia (lisätalousarvioineen).

Tätä velkaa joudutaan ottamaan siksi, ettei peruselinkeinomme (vienti) vedä riittävästi ja luo riittävästi työpaikkoja. Tämä johtuu puolestaan siitä, ettei kysyntää ole kun lähes kaikkialla säästetään.

Jättivelkojen selviytyminen (feat. Kreikka)

Euroalueen maiden nettovelkaisuus senkuin kasvaa. Siis siitä huolimatta, että tämä kriisi nyt oli ylivelkaantumisesta aiheutunut alunperinkin. Valtiovarainministerillä on kieltämättä haasteellinen tehtävä pohtia voiko talous lähteä kasvuun ilman, että velkoja leikataan.

Tässä pitääkin katsoa tyystin erilaisia velkalukuja kuin mitä yleensä esitetään. Nyt katsotaankin yksityisten velkaisuusastetta. Näitä lukemia katsoessa pitää pohtia, mitä veloille voidaan tehdä. Ne voidaan:

• Maksaa
• Alaskirjata
• Yhteisvastuullistaa

Valtiovarainministeri on minusta tässäkin asiassa hakoteillä. Yksityisten nettovelanmaksu hyydyttää talouskasvua ja rasittaa julkista taloutta, siksi ne julkiset velkamäärät kasvavat. Toisaalta jos talouskasvua ei tule ei oikein kokonaisvelkaa voida lyhentää (kokonaisvelka = yksityiset + julkiset velat). Yhteisvastuullistaminen ei taas ole asialistalla.

Nähtävää on, ettemme voi toimia kuten Yhdysvallat, jotka määräsivät pankit hankkimaan lisää pääomaa ja tarpeen vaatiessa liittovaltio oli lainaamassa sitä (nyt velkoja maksetaan takaisin liittovaltiolle). Tämä johtuu siitä, että eurooppalainen pankkisektori on liian ylipaisunut. Euromailla ei ole "luottamuksen palauttamiseksi" varaa ottaa velkaa pääomittaakseen pankkinsa.

Johtopäätös: talouskasvun käynnistämiseksi toivottomat lainasaatavat on nieltävä luottotappioina.

On kiperämpi kysymys, että mitä lainoja alaskirjataan, ja että miten pahanmakuinen alaskirjauskakku maistuu oikeudenmukaisesti. Hollannin SNS Reaal NV:n kaatuminen on vain tuorein esimerkki siitä, miten turhaa on yrittää esittää kaiken olevan hyvin. Samoin vanhin pankki MPS Italiasta vippaili lisää peittääkseen aiemmat tappiot. Loppujen lopuksi turskakuorma oli niin suuri, että pankki olisi ollut SNS:n tavoin nurin, jos valtio ei olisi tullut hätiin. Velkakuorma siirtyy vain yksityiseltä julkiselle, eikä siten juuri helpota kokonaisuutta.

[ikuturso]

Nykyisen kriisin puhjettua, jolle tulee tänä vuonna 5 vuotta täyteen, Suomi oli päätynyt melko lailla huonoon jamaan.

Ja mitä teki tällöin EU? Palkitsi Jyrgen Katteettoman euroopan parhaana valtiovarainministerinä.

On väärin arvioida, että kriisimaat selviävät vain "rakenteellisilla uudistuksilla" (joka tarkoittaa siis sisäistä devalvaatiota)

Ja kriisimaiden sisäisen devalvaation puolesta puhujille ja leikkaustroikalle hieman mietittävää siitä, mitä juuri television A-talkissa EU-keskustelussa Susanna Huovinen julisti. EU:ssa ei saa olla sisäistä kilpailua, ja siksi palkat ja sosiaaliedut tulee olla kaikissa maissa samanlaiset. Siksi yhteinen päätöksenteko ja siksi EU on niiiin ihqu asia.

Jos nyt Kreikkaan ruuvataan Suomen minimipalkkataso ja sosiaaliturva, maa on välittömästi konkurssissa. Samoin Espanja ja Italia. (Sana mimimi korostettu, koska monilla aloilla tuollakin väki saa rahaa ja etuisuuksia enemmän kuin Suomessa). Jos taas Suomen minimipalkkataso vedetään Kreikan tasolle, alkaa meillä vienti vetää, mutta kansalaisten ostovoima romahtaa, ellei sosiaaliturvan tasosta tingitä merkittävästi.

Ja joku EU-komissaari vielä väittää, että kriisi on ohi, ja asiat on ratkaistavissa EU:n sisällä. Jyrgen Katteeton vieläpä uskoo, että tämä onnistuisi ilman tulonsiirtounionia.

-i-

[sivullinen.]

Valtioiden kohdalla taas tällaisia ei tilailla, vaan luokittajat rustailevat niitä kaikesta huolimatta.

Jaaha. Olen kuvitellut valtioiden ainakin osaltaan osallistuvan luokittajien rahoitukseen, jotta saavat luokituksen ja siten halvempaa lainaa. Olkoon niin tai näin, ei se muuta tilannetta, että nyt valtiot ovat uhkailleet luottoluokittajia antamasta huonoja arvosanoja. Juuri niiden suurten instituutioiden automaattisesti sääntöjen perusteella laukeavien mekanismien takia.

Enkä myöskään kiellä, etteivätkö luottoluokittajat ennen halunneet olla luotettavia. Luottamushan oli koko heidän liiketoimintansa ytimessä. Mutta eurokriisin seurauksena valtioiden uhkaukset ja kovemmat uhkaukset ja vielä kovemmat uhkaukset ovat muuttaneet tilannetta. Nyt luottoluokittajat yrittävät pysytellä vain kilttinä. Muuten tulee linnaa ja sakkoa.

16.01.2013   New rules on when and how credit rating agencies may rate state debts and private firms' financial health were approved on 16.01.2013 by the European Parliament. They will allow agencies to issue unsolicited sovereign debt ratings only on set dates, and enable private investors to sue them for negligence.

http://ec.europa.eu/internal_market/securities/agencies/index_en.htm

Muistuu mieleeni myös miten Olli Rehn kertoi luottoluokittajien arvioiden olevan vääriä. Hän väitti tietävänsä jotain mitä luottoluokittajat eivät tiedä, ja joka nostaisi luokituksia. Tieto paremmasta oli kuitenkin salainen, eikä hän siksi voinut sitä kertoa. Luottoluokittajien olisi pitänyt uskoa vain miehen sanaan. Suurin osahan EU alueen tutkimuksista - kuten korruptiotutkimukset - tehdään pelkillä haastattelututkimuksilla korkeimmalle johdolle. Luottoluokittajat eivät tällaiseen tyytyneet; heille ei Ollin sana enää ollut arvossaan.

[Susijumala]

Nykyisen kriisin puhjettua, jolle tulee tänä vuonna 5 vuotta täyteen, Suomi oli päätynyt melko lailla huonoon jamaan.

Ja mitä teki tällöin EU? Palkitsi Jyrgen Katteettoman euroopan parhaana valtiovarainministerinä.

On väärin arvioida, että kriisimaat selviävät vain "rakenteellisilla uudistuksilla" (joka tarkoittaa siis sisäistä devalvaatiota)

Ja kriisimaiden sisäisen devalvaation puolesta puhujille ja leikkaustroikalle hieman mietittävää siitä, mitä juuri television A-talkissa EU-keskustelussa Susanna Huovinen julisti. EU:ssa ei saa olla sisäistä kilpailua, ja siksi palkat ja sosiaaliedut tulee olla kaikissa maissa samanlaiset. Siksi yhteinen päätöksenteko ja siksi EU on niiiin ihqu asia.

Jos nyt Kreikkaan ruuvataan Suomen minimipalkkataso ja sosiaaliturva, maa on välittömästi konkurssissa. Samoin Espanja ja Italia. (Sana mimimi korostettu, koska monilla aloilla tuollakin väki saa rahaa ja etuisuuksia enemmän kuin Suomessa). Jos taas Suomen minimipalkkataso vedetään Kreikan tasolle, alkaa meillä vienti vetää, mutta kansalaisten ostovoima romahtaa, ellei sosiaaliturvan tasosta tingitä merkittävästi.

Ja joku EU-komissaari vielä väittää, että kriisi on ohi, ja asiat on ratkaistavissa EU:n sisällä. Jyrgen Katteeton vieläpä uskoo, että tämä onnistuisi ilman tulonsiirtounionia.

-i-

Huono jamamme johtui ennenkaikkea siitä, ettei kriisiin oikeastaan osattu varautua. Suuret markkina-alueet kuten Yhdysvallat ja Eurooppa pisti tivolista valot pois. Yrityskenttä on toki ilahduttavasti hakenut kasvua muilta alueilta. Tuloskuntoa kuitenkin trimmataan, mikä näkyy irtisanomisina. Yhdysvallatkaan ei ole toipunut vielä kunnolla, mutta Euroopassa painellaan edelleen puntarit myrskyn puolella. Näillä eväin me tarvitsemme lisää kilpailukykyä. Sen saavuttamiseen on parikin erilaista mahdollisuutta. Joko me ruuvaamme tännekin palkka-alet, joka on tuhoisaa kotitalouksien velanhoitokyvylle ja sisämarkkinoiden kysynnälle tai me kevennämme yritysten verotusta, mutta silloin pitää kulupuolta karsia julkiselta puolelta. Byrokratian saksimiseen taas ei ole riittävästi tahtoa.

Palkkaustason määrittelee lähinnä yritysten tulos. Tulos syntyy tuottamalla jotain sellaista mitä halutaan. Kreikka ei vuohenjuustolla ja oliiveillaan pitkälle pötki ja turisminkin laita voi olla kyykkäämään päin, kun siellä levottomuudet lisääntyvät. Viimeisimmät puntarit kertoivat Kreikan viennin supistuneen, mikä tietysti osaltaan johtuu "luottamuksen palautumisesta", eli euroalueen akuutin hajoamisuhan katoamisesta -> euro vahvistuu.

Nyt tosin itketään sitten vahvan euron vuoksi.

[Susijumala]

Muistuu mieleeni myös miten Olli Rehn kertoi luottoluokittajien arvioiden olevan vääriä. Hän väitti tietävänsä jotain mitä luottoluokittajat eivät tiedä, ja joka nostaisi luokituksia. Tieto paremmasta oli kuitenkin salainen, eikä hän siksi voinut sitä kertoa. Luottoluokittajien olisi pitänyt uskoa vain miehen sanaan. Suurin osahan EU alueen tutkimuksista - kuten korruptiotutkimukset - tehdään pelkillä haastattelututkimuksilla korkeimmalle johdolle. Luottoluokittajat eivät tällaiseen tyytyneet; heille ei Ollin sana enää ollut arvossaan.

Aiemmin luokittajat katselivat vain numeraaleja. Nykyisin pitää kytätä videoita, että kelle Merkel hymyilee ja kuinka kauan tervehdyshalaus kestää kenenkin kanssa, jotta osaa tulkita poliittisen puolen mahdollisista tukipaketeista jne. Ne kun vaikuttavat oleellisesti maksukykyyn.

Tässä mielessä tehtäväkenttä muuttuu aika paljon.

[l'uomo normale]

Aiemmin luokittajat katselivat vain numeraaleja. Nykyisin pitää kytätä videoita, että kelle Merkel hymyilee ja kuinka kauan tervehdyshalaus kestää kenenkin kanssa, jotta osaa tulkita poliittisen puolen mahdollisista tukipaketeista jne. Ne kun vaikuttavat oleellisesti maksukykyyn.

Tässä mielessä tehtäväkenttä muuttuu aika paljon.

Onko kremnologia tehnyt paluun?

[kekkeruusi]

Jokos tästä oli täällä mainintaa?

Yle : Espanjan pääministeri kiistää saaneensa pimeitä palkkioita
"Oikeistolainen pääministeri Mariano Rajoy sanoi, ettei aio erota skandaalin vuoksi. Puoluetta syytetään pimeiden palkkioiden vastaanotosta muun muassa rakennusyrityksiltä."

"El País -sanomalehti kertoi torstaina, että Rajoy ja muut oikestolaisen PP-puolueen johtohenkilöt olisivat saaneet vuosittain yli 25 000 euroa palkkioita, joita ei ole ilmoitettu verottajalle."

"Espanjan yleinen syyttäjä Eduardo Torres-Dulce sanoi perjantaina, että on olemassa tarpeeksi todistusaineistoa, jotta puoluetta voidaan epäillä laittomasta rahoituksesta. Sanomalehdet ovat julkaiseet tietoja puolueen entisen rahastonhoitajan salaisista tileistä. Epäilyjen mukaan rahat olivat peräisin yrityksiltä, valtaosa rakennusbisneksestä."
http://yle.fi/uutiset/espanjan_paaministeri_kiistaa_saaneensa_pimeita_palkkioita/6478094

Kas vain, kukapa olisi uskonut? Meno on ollut kuin Kreikassa. Tästähän oli joku Ylen dokkarikin vähän aika sitten, mutta että se korruptio ulottuu ihan pääministeriin asti on uusi juttu.

Voisiko joku vielä kertoa, minkä vuoksi me näitä korruptiomaita oikein tuemmekaan? On päässyt minulta unohtumaan tuo.

[Susijumala]

Kas vain, kukapa olisi uskonut? Meno on ollut kuin Kreikassa. Tästähän oli joku Ylen dokkarikin vähän aika sitten, mutta että se korruptio ulottuu ihan pääministeriin asti on uusi juttu.

Voisiko joku vielä kertoa, minkä vuoksi me näitä korruptiomaita oikein tuemmekaan? On päässyt minulta unohtumaan tuo.

Koko Bankia (kasattu huonoista pikkupankeista) on PP:n kytköksistä liiankin tuttu. Hälytyskellot heräsi joskus toukokuun alkupuolella, kun sosialistitaustainen Espanjan keskuspankin johtaja "talutettiin" eläkkeelle vain kuukautta ennen kuin tämän virkakausi olisi muutenkin päättynyt. Hän kertoi, että olisi paljon sydämellään, mutta aika ei ole oikein sopiva.

Mutta joo, meno on melkein kuin Kreikassa, ei ihan vielä yhtä pahassa jamassa. Käytännössä Eurooppa tappoi Espanjan vuonna 2010. Nyt on jäljellä enää haamu.

[Marko Parkkola]

Saksa sen sijaan otti osumaa vuosituhannen vaihteen nettikuplasta. Saksa oli jälleenrakentanut entisen DDR:n aluetta ja siihen tarkoitukseen lainakorkoja haluttiin pitää alhaalla. Näistä alhaisista koroista hullaantui toisaalta muut toimialat.

Tästä on varmaan keskusteltu jossain, mutta ei ole osunut silmääni. Minusta vaikuttaa siltä, että aina kun valtio haluaa puuttua markkinoihin, esimerkiksi tässä tapauksessa Saksa haluaa pitää alhaisia korkoja jälleenrakennuksen vuoksi, on tällä puuttumisella katastrofaalisia sivuvaikutuksia muualla. Looginen johtopäätös tästä olisi, että valtion tulisi pitää minimaalista linjaa puuttumisissaan. Toisaalta en ymmärrä mistään mitään, joten tämä on vain arvailuja