Euroopan talouskriisi (yhdistetty)

[Susijumala]

Saksa sen sijaan otti osumaa vuosituhannen vaihteen nettikuplasta. Saksa oli jälleenrakentanut entisen DDR:n aluetta ja siihen tarkoitukseen lainakorkoja haluttiin pitää alhaalla. Näistä alhaisista koroista hullaantui toisaalta muut toimialat.

Tästä on varmaan keskusteltu jossain, mutta ei ole osunut silmääni. Minusta vaikuttaa siltä, että aina kun valtio haluaa puuttua markkinoihin, esimerkiksi tässä tapauksessa Saksa haluaa pitää alhaisia korkoja jälleenrakennuksen vuoksi, on tällä puuttumisella katastrofaalisia sivuvaikutuksia muualla. Looginen johtopäätös tästä olisi, että valtion tulisi pitää minimaalista linjaa puuttumisissaan. Toisaalta en ymmärrä mistään mitään, joten tämä on vain arvailuja

Mahdollisesti, mutta ei ainakaan launtaisen Taloussanomien haastattelussa tällaista havaintoa oltu tehty. =)

[MattiL]

On väärin arvioida, että kriisimaat selviävät vain "rakenteellisilla uudistuksilla" (joka tarkoittaa siis sisäistä devalvaatiota)

Kyllä ne aika pitkälle selviävät. Ylivelkaantumisesta ei kuitenkaan niin Kreikka pääse eroon.

JJos taas Suomen minimipalkkataso vedetään Kreikan tasolle, alkaa meillä vienti vetää, mutta kansalaisten ostovoima romahtaa, ellei sosiaaliturvan tasosta tingitä merkittävästi.

Ei ostovoima romahda vaan nousee, kun saavutetaan lähes täystyöllisyys.

[Boltush]

Dutch PM: Eurozone needs exit clause
01.02.13 @ 17:14

BY BENJAMIN FOX
BRUSSELS - The EU should have legal mechanisms for countries to leave the euro, says Dutch Prime Minister Mark Rutte.


Rutte - the EU shouldn't be like 'Hotel California' (Photo: NewsPhoto!)
In a letter released on Thursday (31 January) responding to a question in the Dutch Parliament, Rutte and his finance minister Jeroen Dijsselbloem, said that his governing coalition had agreed that "it should be possible under mutual consideration to exit from the community arrangements (Schengen, eurozone, European Union)."

"This requires in the case of the eurozone and Schengen a treaty change as the current EU treaty does not foresee this possibility," it concluded.

The letter follows Rutte's intervention last week at the World Economic Forum in Davos, where he said that it "should be possible" for countries to leave the eurozone and indicated that certain EU policy areas should be repatriated to national governments.


"In terms of rules and legislation, it's a bit like 'Hotel California', you can check out but you can never leave," he said, adding that "you can never repatriate tasks to the national level."

The move comes a week after UK Prime Minister David Cameron gave a speech promising to renegotiate Britain's EU membership terms before holding an 'in/out' referendum.

The 2009 Lisbon Treaty introduced an exit clause into the EU treaties allowing countries to leave the bloc. Under Article 50 of the Treaty on European Union, "any Member State may decide to withdraw from the Union in accordance with its own constitutional requirements."

A country would be allowed to leave the EU after notifying the other countries and negotiating an agreement on its relations with the Union. If a new agreement could not be reached the country would be deemed to have left the EU two years after giving its notice.

No member state has ever left the EU, although Greenland left the EEC in 1985 after holding a referendum.

Under the terms of the treaties, all EU countries barring the UK and Denmark, are required to join the euro. However, there is no legal mechanism for a country to withdraw from the eurozone, despite speculation during the height of the sovereign debt crisis that Greece and possibly other countries might be forced to leave the single currency. There is also no mechanism for leaving the Schengen agreement which allows for passport-free travel.

A number of countries have also negotiated opt-outs or exemptions from individual policy areas, and the concept of "variable geometry", where some EU countries accelerate the process of integration, has become more widely used. Enhanced co-operation, where a group of countries can decide to legislate amongst themselves, has been used twice in the past year.

All EU countries, except for Italy and Spain, signed up to the recently agreed common European patent framework, while 11 countries were recently given the go-ahead to set up a financial transactions tax.

http://euobserver.com/news/118925

[Susijumala]

On väärin arvioida, että kriisimaat selviävät vain "rakenteellisilla uudistuksilla" (joka tarkoittaa siis sisäistä devalvaatiota)

Kyllä ne aika pitkälle selviävät. Ylivelkaantumisesta ei kuitenkaan niin Kreikka pääse eroon.

Aika on luksusta, jota Euroopalla - eikä varsinkaan Kreikalla - ole. Sikäläisen hallituksen mandaatti käy yhä ohuemmaksi ja Syriza voisi olla valmis jopa uhkaamaan Kreikan euroerolla, ellei deflationaariseen lamakierteeseen ajavaa talouskurisopimusta pureta. IMF:n uusin raportti osoittaa, että parhaiten Kreikassa on parantunut primääritase. Se on likimain tasapainossa. Tämä tarkoittaisi sitä, että velkansa yksipuolisella mitätöinnillä Kreikka pystyisi pyörittämään yhteiskuntaansa. Se on kova valtti neuvottelutaktiikkaa hiotessa.

JJos taas Suomen minimipalkkataso vedetään Kreikan tasolle, alkaa meillä vienti vetää, mutta kansalaisten ostovoima romahtaa, ellei sosiaaliturvan tasosta tingitä merkittävästi.

Ei ostovoima romahda vaan nousee, kun saavutetaan lähes täystyöllisyys.

Kreikan minimipalkkataso on siinä 500-700 euroa kuukaudessa, eli meillä kannattaa olla silloin työttömänä (keveämpi verotus). Sen sijaan pahiten velkaantuneet kotitaloudet ovat tällaisessa tilanteessa niitä, joiden palkkaleikkauksista seuraa ongelmia. Velkavuoria pitää silloin alaskirjata samassa suhteessa. Se tietää kovaa pankkikriisiä tännekin.

[MattiL]

Sikäläisen hallituksen mandaatti käy yhä ohuemmaksi ja Syriza voisi olla valmis jopa uhkaamaan Kreikan euroerolla, ellei deflationaariseen lamakierteeseen ajavaa talouskurisopimusta pureta. IMF:n uusin raportti osoittaa, että parhaiten Kreikassa on parantunut primääritase. Se on likimain tasapainossa. Tämä tarkoittaisi sitä, että velkansa yksipuolisella mitätöinnillä Kreikka pystyisi pyörittämään yhteiskuntaansa. Se on kova valtti neuvottelutaktiikkaa hiotessa.

Kreikassa on saatu europaketeilla jotain hyviäkin uudistuksia aikaan, vaikka paljon on toki haitallisia veronkiristyksiä ja kestämättömän velan ylläpitoa.

Kreikan minimipalkkataso on siinä 500-700 euroa kuukaudessa, eli meillä kannattaa olla silloin työttömänä (keveämpi verotus). Sen sijaan pahiten velkaantuneet kotitaloudet ovat tällaisessa tilanteessa niitä, joiden palkkaleikkauksista seuraa ongelmia. Velkavuoria pitää silloin alaskirjata samassa suhteessa. Se tietää kovaa pankkikriisiä tännekin.

Minimipalkkojen lasku tai poisto ei tarkoittaisi pankkikriisiä vaan päinvastoin ihmisillä olisi paremmin varaa maksaa velat takaisin, jos saavutettaisiin täystyöllisyys. Minimipalkkojen leikkaus ei tarkoita yleistä palkka-alea vaan pelkästään pienipalkkaisten työpaikkojen syntymistä ja joidenkin pienipalkkaisten työpaikkojen palkanalennuksia.

[Susijumala]

Kreikan minimipalkkataso on siinä 500-700 euroa kuukaudessa, eli meillä kannattaa olla silloin työttömänä (keveämpi verotus). Sen sijaan pahiten velkaantuneet kotitaloudet ovat tällaisessa tilanteessa niitä, joiden palkkaleikkauksista seuraa ongelmia. Velkavuoria pitää silloin alaskirjata samassa suhteessa. Se tietää kovaa pankkikriisiä tännekin.

Minimipalkkojen lasku tai poisto ei tarkoittaisi pankkikriisiä vaan päinvastoin ihmisillä olisi paremmin varaa maksaa velat takaisin, jos saavutettaisiin täystyöllisyys. Minimipalkkojen leikkaus ei tarkoita yleistä palkka-alea vaan pelkästään pienipalkkaisten työpaikkojen syntymistä ja joidenkin pienipalkkaisten työpaikkojen palkanalennuksia.

Hetki sitten mainitsitte, että sisäinen devalvaatio toimii Kreikassa. Olemme yhtä lailla euromaa, joten sen pitäisi toimia tämän logiikan mukaan meilläkin. Tavoitehan on talouskasvu, yhteiskuntarauhan säilyminen ja julkisen talouden sopeuttaminen.

[sivullinen.]

Tämä tarkoittaisi sitä, että velkansa yksipuolisella mitätöinnillä Kreikka pystyisi pyörittämään yhteiskuntaansa.

Nykyisen kaltaisena ehkä voisi. Se ei riitä. Monet ovat eläneet jo vuosia kuluttaen säästöjään, odottaen käännettä parempaan ja lykänneet kaikkia pitkä aikaisia investointeja; on syöty kansalaisten omia pääomia. Jos todetaan nykyisen olevan "uusi normaali", ei Kreikka yhteiskuntana sitä kestä yhtään paremmin kuin yhä jatkuvia säästöjä. Kansan kapinointi kasvaa tasaiseen tahtiin. Valtio uhkaa romahtaa. Talouslukuja katsoen kaikki voi silloinkin olla hyvin; valtion budjetti voi olla jopa tasapainossa.

[MattiL]

Hetki sitten mainitsitte, että sisäinen devalvaatio toimii Kreikassa.

Se toimii jossain määrin mutta ei tietenkään tarpeeksi. Kreikassa on edelleen minimipalkka, joka aiheuttaa suurtyöttömyyttä. Minimipalkka pitäisi poistaa kokonaan. Valtion palkkoja ei ole myöskään leikattu tarpeeksi.

Olemme yhtä lailla euromaa, joten sen pitäisi toimia tämän logiikan mukaan meilläkin. Tavoitehan on talouskasvu, yhteiskuntarauhan säilyminen ja julkisen talouden sopeuttaminen.

Kyllä sisäinen devalvaatio toimisi Suomessakin, mutta Suomessa sitä ei ole haluttu tehdä. Suomessahan minimipalkat ovat kasvaneet joka vuosi, vaikka työttömyys on räjähtänyt käsiin.

[MattiL]

Jos todetaan nykyisen olevan "uusi normaali", ei Kreikka yhteiskuntana sitä kestä yhtään paremmin kuin yhä jatkuvia säästöjä. Kansan kapinointi kasvaa tasaiseen tahtiin. Valtio uhkaa romahtaa. Talouslukuja katsoen kaikki voi silloinkin olla hyvin; valtion budjetti voi olla jopa tasapainossa.

Kreikka kyllä kestäisi valtion menojen leikkauksia, koska valtio on edelleen ylimitoitettu sosialismin mukaisesti. Talousluvut kuten valtion budjetin alijäämä ja talouden supistumisen vauhti ovat karmeat, mikä selittää kapinointia ja valtion romahtamisen uhkaa.

[Susijumala]

Hetki sitten mainitsitte, että sisäinen devalvaatio toimii Kreikassa.

Se toimii jossain määrin mutta ei tietenkään tarpeeksi. Kreikassa on edelleen minimipalkka, joka aiheuttaa suurtyöttömyyttä. Minimipalkka pitäisi poistaa kokonaan. Valtion palkkoja ei ole myöskään leikattu tarpeeksi.

Olemme yhtä lailla euromaa, joten sen pitäisi toimia tämän logiikan mukaan meilläkin. Tavoitehan on talouskasvu, yhteiskuntarauhan säilyminen ja julkisen talouden sopeuttaminen.

Kyllä sisäinen devalvaatio toimisi Suomessakin, mutta Suomessa sitä ei ole haluttu tehdä. Suomessahan minimipalkat ovat kasvaneet joka vuosi, vaikka työttömyys on räjähtänyt käsiin.

Suokaa anteeksi, mutta en voi enää millään välttyä ajattelemasta olevanne trolli. Suomessa työttömyys räjähtänyt käsiin ja te olisitte valmis tarjoamaan tätä Kreikan saamaa troikka-reseptiä?
(http://www.craigwilly.info/wp-content/uploads/2013/01/greece-unemployment-rate.png)
Olette ehkä tietoinen, että moni matalapalkka-ala on nuorten aloja, kuten nyt toimiminen vaikkapa mäkkärin kassalla? Nuorilla se tilanne Kreikassa on tällainen:
(http://static1.businessinsider.com/image/50ec4cc9ecad044366000000-590/spain-is-second-only-to-greece-where-576-of-those-under-25-are-unemployed.jpg)

[sivullinen.]

Kreikka kyllä kestäisi valtion menojen leikkauksia, koska valtio on edelleen ylimitoitettu sosialismin mukaisesti.

Kannatan samaa perusajatusta, joka sinulla on: Valtioiden osuutta taloudesta pitäisi vähentää. Se ei kuitenkaan onnistu nykyisillä tavoilla. Raju muutos valtion menoissa johtaa kapinaan, jossa todennäköisesti sosialistit ottavat vallan, ja yrittävät palauttaa wanhat hywät ajat eli sen saman tutun ylimitoitetun valtion. Kaiken räjäyttäminen ilmaan ja toive, että sen jälkeen olisi jäljellä vain ne puolet, jotka sopivat omaan unelmaan, on väärä. Se on nihilistinen utopia. Se ei toimi. Ylisuuren valtion purkaminen pitää tapahtua purkamalla rakenteet hyvässä järjestyksessä yksi kerallaan - "peruuttamalla". Nykyinen hallinto ei sitä voi tehdä; heille Eurostoliitto on itse tavoite. Siksi tarvitaan ensin vallanvaihto. Sitä ennen taas toteuttamiskelpoinen suunnitelma.

Minusta suunnitelman ensimmäisen vaiheen pitäisi olla yksityistetyn verotuksen siirtäminen takaisin valtiolle - ja kunnille. Tarkoitan luonnollisten monopolien palauttamista. Seuraavaksi pitäisi yksityisen koronkiskonnan hävittäminen. Tarkoitan sellaisia sijoituksia, jotka estävät taloutta toimimasta, kuten esimerkiksi pääkaupunkiseudun korkeat asuntojen hinnat. Näillä estetään alueiden kehitys. Muun muassa Adam Smith piti tällaista rent seekingiä kaiken vapaan talouden suurimpana vihollisena ja uhrasikin suurimman osan kirjastaan sen haittojen todisteluun. Mutta edes näiden kahden askeleen jälkeen talous ei alkaisi toimia. Vaadittaisiin kolmas askel eli lupausten ja rahojen takaisinperintä eli hävitys. Liika raha tekee kaikkien toiminnan taloudellisesti järjettömäksi. Köyhä ei voi ansaita työtätekemällä enempää kuin sosiaalituki antaa - jota sitä ei taas voida leikata kapinoinnin takia. Rikas taas ei voi lisärahalla ostaa enää mitään. Kun vielä rahojen jako on ollut lähes täysin poliittista kähmintää, on se perusteltua kumota. Näiden kolmen askeleen jälkeen olisi mahdollista palata markkinatalouteen. Kuitenkin tämäkin suunnitelma on utopia: Liian monet eivät suostu edes näihin toimiin ilman kapinointia, omaisuuden tuhoamista ja ulkovaltojen ja sotilaiden mukaan sotkemista. Joten siten talouden korjaamista ei voida aloittaa ennen kansan valistusta, arvojen muuttumista ja poikkeustilaa. Niihin taas ei nykyisellään suostuta. Tarvitaan herättävä tapahtuma. Weimarin Saksassa se oli valtiopäivätalon tuhopoltto. Eduskuntatalo on kiveä. Suomessa on keksittävä siis toinen keino.

[Tomi]

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/02/03/vai-vakautta-ja-kasvua-katin-kontit/20131823/170

Euromaat ovat sopineet, että kunkin jäsenmaan ja koko euroalueen talous on vakaa ja kasvaa. Kriisi on osoittanut, että moiset sopimukset ovat pelkkää paperia ja vaikuttavat jopa tarkoitustaan vastaan. Kaikista maailman talousalueista juuri euroalueen talous on jo vuosien ajan ollut epävakain ja heikoin.

Ainakin talouden vakaus- ja kasvukysymyksissä Euroopan unioni (EU) näyttää olevan vahvempi sopimusten laatijana ja mielikuvien muokkaajana kuin sen enempää sopimusten noudattajana kuin talousmahtina.
Mielikuvamarkkinoinnin saavutuksista kertoo ainakin se, että talouspolitiikan päättäjät hokevat yhä Suomea myöten, kuinka EU ja euro ovat tuottaneet vakautta ja kasvua.
Vakaus- ja kasvuhokema toistuu päättäjien puheenparsissa kuin sadetanssissa toistettava loitsu.
Moiselle hokemalle ei kuitenkaan löydy perusteita sen enempää riippumattomasta rahoitustutkimuksesta kuin varsinkaan velka- ja talouskriisin koettelemasta talouden arkitodellisuudesta.
Erityisen kaukana talouden arkitodellisuudesta ovat uskomukset ja väitteet, joiden mukaan etenkin talous- ja rahaliitto Emu ja yhteisvaluutta euro ovat saaneet aikaan vakautta ja kasvua.
Emun ja euron keskeisiin ominaispiirteisiin on alusta asti kuulunut epävakaus, ei suinkaan vakaus. Siksi velkakriisi koettelee kaikista ylivelkaisista valtioista ja talousalueista ensin juuri velkaisimpia eurovaltioita.

Sopimus määrää vakaata kasvua

Lukuisista sopimuksista huolimatta euromaat sen enempää kuin muutkaan EU-maat eivät ole kyenneet tai halunneet noudattaa sopimuksiaan. Eivät ne ole sen puoleen kyenneet kummoiseen kasvuunkaan.
Kansainvälisen valuuttarahaston kaiken maailman kattavat taloustilastot osoittavat, että euroalueen niin kuin muunkin EU:n talouskasvu on vuosia ollut heikompaa kuin minkään muun talousalueen kasvu.
Afrikkakin on kasvanut euroaluetta nopeammin ja vakaammin.

Vankkaa näyttöä: sopimuksilla ei tehoa

Keskuspankin ekonomistit selvittivät taloussopimusten ja talousohjauksen tehoa vuoden 2011 keväällä laatimassaan tutkimuksessa "Have euro area and EU economic governance worked? Just the facts" (Onko euroalueen ja EU:n talousohjaus toiminut? Pelkät tosiasiat).

Tutkimuksesta julkaistu raportti antaa suoraan kysymykseen suoran vastauksen.

Sen enempää vakaus- ja kasvusopimus kuin Lissabonin kasvustrategiakaan eivät ole edistäneet julkisen talouden vakautta tai kansantalouden kasvua.

Tästä tutkijat esittävät vahvaa ja vankkaa näyttöä, vaikka eivät ole rahaliiton kateellisia kilpailijoita vaan EKP:n ekonomisteja.

Harva euromaa täyttää ehtoja

Alijäämäsäännön ensimmäisiä rikkojia olivat kymmenen vuotta sitten Saksa ja Ranska, joilla oli yhdessä riittävän suuri äänivalta torjua vireillä olleet "talouspakotteet" EU:n toimielimissä.
Siitä riippumatta, oliko Saksalla ja Ranskalla perusteet liiallisiin alijäämiinsä vai ei, niiden painaminen villaisella oli selkeä viesti muillekin. Alijäämäsäännöillä ei sen jälkeen ole ollut niin väliä.
Velkarajaa eivät kaikki euromaat ole alun alkaenkaan kyenneet noudattamaan. Italialla on euroajan alusta asti ollut velkaa suurin piirtein tuplaten sopimusten sallima määrä.
Osa euromaista on sopimusrikkomusten lisäksi harjoittanut tilastokikkailua ja suoranaista vilppiä. Kreikka tunnusti vasta vuoden 2009 lopussa vuosia jatkuneet taloustilastojensa virheet ja vääristelyn. Siitä alkoi eurokriisi.
Kriisin alkaessa vanhoista euromaista vain Suomi ja pikkuruinen Luxemburg olisivat täyttäneet talous- ja rahaliiton sisäänpääsyvaatimukset. Vuonna 2011 rahaliittoon liittynyt Viro kuuluu ani harvoihin ehdot täyttäviin euromaihin.

Sitä vastoin esimerkiksi Saksa, Ranska, Hollanti tai Itävalta eivät ole liki kymmeneen vuoteen täyttäneet euron "sisäänpääsyvaatimuksia", vaikka edustavat alueen "kovaa ydintä".

Irlanti ja Espanja olivat vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämä- ja velkamittareiden perusteella mallikelpoisia valiovaltioita vielä pari vuotta sitten – mutta ovat nyt silti kriisimaita.

Sopimuksista haittaa vaikka ne pitäisivät

Talousprofessorit Antonio Fatas ja Ilian Mihov tiivistävät vakaus- ja kasvusopimukseen kirjattujen talouspolitiikan kaavamaisten sääntöjen ongelmat kolmeen huomioon:

1) Yksinkertaiset numerosäännöt ovat liian yksinkertaisia monimutkaisten talouskysymysten ohjaamiseen samaan aikaan useissa erilaisissa maissa, ja viimeistään poikkeusten jälkeen säännöt menettävät joka tapauksessa merkityksensä.

2) Sopimusten pakotteet eivät tehoa, kun "pakottajat" ja "pakotettavat" eli "sakkojen" langettajat, kokoajat ja maksajat ovat yksiä ja samoja maita.

3) Vaikka velvoitteet tehoaisivat tai sopimukset pitäisivät jopa ilman pakotteita, niiden noudattamisesta koituisi vahinkoa, kun vaikeuksissa jo oleva maa painuisi syvemmälle vaikeuksiin ja vaikeuksien uhkaamat maat seuraisivat perässä.

Vakaus- ja kasvusopimuksen haitallista talouden nousu- ja laskusuhdanteita vahvistavaa vaikutusta kutsutaan taloustutkijoiden kielellä myötäsyklisyydeksi.

Vaihtotasee rempallaan

Emu ja euro ovat syyttömiä kriisiin ja lisäksi kaikin puolin virheetön menestystarina, jos komissiolta kysytään.
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/01/27/kriisitietoa-komissaareille-ja-muille-haaveilijoille/20131401/170
Vielä vähän ennen kriisin puhkeamista vuonna 2008 komissio juhlisti Emun ensimmäistä vuosikymmentä julkaisemalla peräti 350-sivuisen menestystarinan rahaliiton saavutuksista ja vähän haasteistakin.

Emu-raportti on paksu kuin mikä, joten komissio ei halunnut suotta paisuttaa pumaskaa rahaliiton puutteita pureskelemalla. Kriittinen tarkastelu onkin jäänyt pääosin muiden huoleksi.

Emu-raporttia täydentävät esimerkiksi italialaiset taloustutkijat Francesco Giavazzi ja Luigi Spaventa tutkimuksessaan euromaiden vaihtotaseongelmista ja muista kriisin opetuksista.
http://www.igier.unibocconi.it/files/documents/seminars/Giavazzi_23092010.pdf
He osoittavat, että vaihtotaseilla on rahaliitossa yhtä suuri merkitys kuin itsenäisten maiden vaihtotaseilla, ja sen, että rahaliiton ominaisuudet ovat omiaan jopa pahentamaan alueen sisäisiä vaihtotaseongelmia.

Samoin IMF:n taloustutkijat ovat osoittaneet kriisin syntyneen ja pahentuneen euroalueen sisäisistä tasapaino-ongelmista.
http://www.imf.org/external/pubs/ft/wp/2012/wp12236.pdf
Komissio puolestaan uskoi rahaliittoa perustettaessa vaihtotaseiden päinvastoin menettävän merkityksensä. Niinpä rahaliitto on yhä vailla keinoja vaihtotaseongelmien ratkaisemiseen.
http://ec.europa.eu/economy_finance/emu_history/documentation/chapter5/19701008en72realisationbystage.pdf
Niinpä rahaliitto on yhä kriisissä eikä suinkaan vakauden ja kasvun tyyssija.

[repo]

Meidän "arvojohtaja" tuumaa näin:

http://www.taloussanomat.fi/palvelut/2013/02/03/niinisto-lehdille-ei-aihetta-kansanaanestykseen-eusta/20131862/12

Presidentti Sauli Niinistö ei kannata kansanjärjestyksen järjestämistä EU-jäsenyydestä.

– ?Siihen ei ole aihetta Suomessa. Yksi kansanäänestys siitä on jo järjestetty. Ellei olisi eurooppalaisuutta, niin mitäs mekään olisimme, Niinistö sanoo lehdille.

[repo]

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194793137969/artikkeli/cronberg+suomalaiset+voisivat+ryhtya+koyhien+kreikkalaisten+kummeiksi.html

Cronberg: Suomalaiset voisivat ryhtyä köyhien kreikkalaisten kummeiksi

Europarlamentaarikko Tarja Cronberg vieraili sunnuntaina Tampereella. Häntä haastatteli Tampereen vihreiden puheenjohtaja Juhana Suoniemi.

Suomalaiset perheet voisivat ryhtyä kummeiksi köyhille eteläeurooppalaisille kumppaneilleen. Tätä ehdottaa vihreiden europarlamentaarikko Tarja Cronberg. Hänen mielestään esimerkiksi ruoka-apu avustusjärjestöjen kautta olisi tässä tilanteessa oikeaa solidaarisuutta.
[...]
Kreikkalaisten, espanjalaisten ja portugalilaisten tilanne on karmea. Ateenassa opettaja asuu makuupussissa kadulla. Espanjalaisia häädetään kodeistaan, ja nuoret lähtevät Saksaan etsimään töitä. Portugalilaiset hakevat joukolla töitä Brasiliasta, jopa Mosambikista.

Eurokriisi on ajanut tiukimmille kaikkein köyhimmät, sillä sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa romutetaan säästöjen vuoksi.

Ruoka-avun lisäksi Cronberg asettaa toivonsa Euroopan unionissa kehitteillä olevaan kansainväliseen nuorisotakuuseen. Mallia on otettu Pohjoismaista, myös Suomesta.

Jos EU-tason nuorisotakuu toteutuu, Cronbergin mukaan tulisi myös Suomen ottaa etelän työttömiä nuoria töihin ja koulutukseen Suomeen. Se toisi työelämään lisää dynamiikkaa ja torjuisi myös työvoimapulaa. Yksin kunnissa on tulossa 200 000 työntekijän vajaus lähivuosina.

– Suomalaisia nuoria, vaikka heidän työnsä onkin etusijalla, on niin vähän, etteivät he riitä turvaamaan ikääntyvän väestön nykytasoisia eläkkeitä, Cronberg sanoo.

Olen joskus pitänyt tätä naista järkevänä. => Olen edelleen erehtyväinen, vaikka niin kovasti yritän erehdyksiä välttää.

Toivon niin kovasti kreikkalaisten ja muiden kriisimaiden inhimillisten kärsimysten edessä, että euroopan maiden kansalaiset ymmärtäisivät pelastaa itsensä EU:n päättäjiltä ja Cronbergin kaltaisilta mustilta enkeleiltä.

Minulla on ehdotus Cronbergille: Mitäpä jos Tarja Cronberg näyttäisi ensin tekoja ilman EU:n tmv. mafian apua. Kun Cronbergin työn tulokset ovat kymmenissä tuhansissa työllistyneissä (ei julkiselle sektorille) ja kaduilta oman elämän alkuun autetuissa, niin Cronberg voi puhua aikaansaannoksiensa kautta inhimillisen kärsimyksen vähentämisestä. Muuten Cronberg on vain osa eliminoitavaa ongelmaa, joka aiheuttaa inhimillisiä kärsimyksiä.

[repo]

Katson olleeni oikeassa, valitettavasti.

Tässä asiassa ja tämän todisteen valossa kyllä. Mitään takeita en vain näe sille, että pystyisit olemaan yhtä oikeassa esimerkiksi Soinin suhteen. Totisesti toivon, että pystyisit eikä meidän tarvitse enää kokea Kokoomuksen kaltaista hurmosliikettä johtajansa kanssa vielä PS:sissa.

Tänään toisaalla Hommassa:

Nyt löyty em. pääkirjoituskin netistä. Korjausta sen verran että, se on ollut 1.2. olleessa lehdessä.
http://www.kainuunsanomat.fi/P%25C3%25A4%25C3%25A4kirjoitukset/1194793123043/artikkeli/soinille+tarjolla+ratkaisun+avain.html

Päivitetty 3.2.2013 23:04, julkaistu 1.2.2013 18:10
Soinille tarjolla ratkaisun avain
Lähetä palautetta toimittajalle
Järjestöremontti: Kajaanin perussuomalaiset yhdistykset esittävät tiukempaa jäsenkontrollia.

Kajaanin perussuomalaisilla yhdistyksillä on tarjota puheenjohtaja Timo Soinille ratkaisun avain kohti uskottavampaa tulevaisuutta. Yhdistykset esittävät puolueeseen perusteellista järjestöremonttia.

Yksi keskeisimmistä esityksistä on jäsenhakemusten käsittelyn siirtäminen puoluehallituksesta paikallisosastoihin.

Eli sinne, missä hakijat myös tunnetaan.

Uudistustyössä mukana ollut kajaanilainen kansanedustaja, eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja Pentti Kettunen myönsi perjantain Kainuun Sanomissa, että taustalla on tarve kontrolloida paremmin jäseneksi pääsyä.

[MattiL]

Suokaa anteeksi, mutta en voi enää millään välttyä ajattelemasta olevanne trolli. Suomessa työttömyys räjähtänyt käsiin ja te olisitte valmis tarjoamaan tätä Kreikan saamaa troikka-reseptiä?

En tietenkään mitään troikka-reseptiä tarjoa vaan pidän sitä hyvin huonona. Sinä sitä olet minulle tarjonnut, vaikka en kannata. Vapaa markkinatalous toimii paremmin kuin sosialismi - se on minun reseptini. Kreikassa uskotaan sosialismiin, mikä on sen ongelmien pohjimmainen syy. Kreikka on myös ylivelkaantunut, mitä en tietenkään myöskään kannata.

[MattiL]

Kannatan samaa perusajatusta, joka sinulla on: Valtioiden osuutta taloudesta pitäisi vähentää. Se ei kuitenkaan onnistu nykyisillä tavoilla. Raju muutos valtion menoissa johtaa kapinaan, jossa todennäköisesti sosialistit ottavat vallan, ja yrittävät palauttaa wanhat hywät ajat eli sen saman tutun ylimitoitetun valtion. Kaiken räjäyttäminen ilmaan ja toive, että sen jälkeen olisi jäljellä vain ne puolet, jotka sopivat omaan unelmaan, on väärä. Se on nihilistinen utopia. Se ei toimi. Ylisuuren valtion purkaminen pitää tapahtua purkamalla rakenteet hyvässä järjestyksessä yksi kerallaan - "peruuttamalla". Nykyinen hallinto ei sitä voi tehdä; heille Eurostoliitto on itse tavoite. Siksi tarvitaan ensin vallanvaihto. Sitä ennen taas toteuttamiskelpoinen suunnitelma.

Minä en kannata mitään nihilismiä vaan hallittua siirtymistä vapaaseen yhteiskuntaan. Radikaalejakin muutoksia on kyllä voitu tehdä, kun ne toimivat hyvin. Ihmiset ryhtyvät kapinaan pikemminkin huonosti toimivaa sosialistista järjestystä vastaan.

Minusta suunnitelman ensimmäisen vaiheen pitäisi olla yksityistetyn verotuksen siirtäminen takaisin valtiolle - ja kunnille. Tarkoitan luonnollisten monopolien palauttamista.

Luonnollisten monopolien siirtäminen lakisääteisiksi ei ole hyvä idea, sillä se johtaa suurempaan tehottomuuteen.

Seuraavaksi pitäisi yksityisen koronkiskonnan hävittäminen. Tarkoitan sellaisia sijoituksia, jotka estävät taloutta toimimasta, kuten esimerkiksi pääkaupunkiseudun korkeat asuntojen hinnat. Näillä estetään alueiden kehitys. Muun muassa Adam Smith piti tällaista rent seekingiä kaiken vapaan talouden suurimpana vihollisena ja uhrasikin suurimman osan kirjastaan sen haittojen todisteluun.

Asuntomarkkinat toimivat huonosti liiallisen sääntelyn, verotuksen ja valtion ja kuntien monopolien takia. Yksityistä koronkiskontaa ei kannata pitää vihollisena, koska se on vain markkinoiden toimintaa.

Mutta edes näiden kahden askeleen jälkeen talous ei alkaisi toimia. Vaadittaisiin kolmas askel eli lupausten ja rahojen takaisinperintä eli hävitys. Liika raha tekee kaikkien toiminnan taloudellisesti järjettömäksi. Köyhä ei voi ansaita työtätekemällä enempää kuin sosiaalituki antaa - jota sitä ei taas voida leikata kapinoinnin takia. Rikas taas ei voi lisärahalla ostaa enää mitään. Kun vielä rahojen jako on ollut lähes täysin poliittista kähmintää, on se perusteltua kumota. Näiden kolmen askeleen jälkeen olisi mahdollista palata markkinatalouteen.

Mitä tarkoitat? Mitään kovin radikaalia omaisuuden uudelleenjakoa ei kannata tehdä, koska se on haitallinen sosialistinen utopia.

Kuitenkin tämäkin suunnitelma on utopia: Liian monet eivät suostu edes näihin toimiin ilman kapinointia, omaisuuden tuhoamista ja ulkovaltojen ja sotilaiden mukaan sotkemista. Joten siten talouden korjaamista ei voida aloittaa ennen kansan valistusta, arvojen muuttumista ja poikkeustilaa. Niihin taas ei nykyisellään suostuta. Tarvitaan herättävä tapahtuma. Weimarin Saksassa se oli valtiopäivätalon tuhopoltto. Eduskuntatalo on kiveä. Suomessa on keksittävä siis toinen keino.

Tarvitaan kyllä kriisitietoisuutta. Ehkä rationaalinen ajattelu auttaa siihen.

[Tykkimies Pönni]

Luonnollisten monopolien siirtäminen lakisääteisiksi ei ole hyvä idea, sillä se johtaa suurempaan tehottomuuteen.

Vesivoima jauhaa sähköä samaan tahtiin oli se valtion tai Rothchildin omistama. Ylimääräiset konttorirotat osaa valtionkin palkkaama toimitusjohtaja potkia pihalle. Merkittävää "tehokkuutta" saadaan sähköhintojen nostolla mikä taas nakertaa asiakkaiden ostovoimaa muilla markkinoilla. Monopolienergian yksityistämisessä ei ole mitään järkeä. Kun suomalaisen ostovoimaa hassataan perusjuttujen maksamiseen, palkkojen nostopaineet kasvaa ja aivan aiheellisten palkankorotusten myötä se kuuluisa kilpailukyky laskee.

Palataan sitten asiaan uudemman kerran kun jossainpäin maailmaa yksityistetty monopolibusiness ei nosta hintoja.

[Bill Milton Hicks Friedman]

Palataan sitten asiaan uudemman kerran kun jossainpäin maailmaa yksityistetty monopolibusiness ei nosta hintoja.

Kelpaako esimerkiksi Venäjä Neuvostoliiton jälkeen?

[sivullinen.]

Yksityistä koronkiskontaa ei kannata pitää vihollisena, koska se on vain markkinoiden toimintaa.

Jassoo. Koska ideologia, kaikki perseilyt sallitaan. Koronkiskonta on tästä oikea malliesimerkki. Tien päässä ei ole mitään hyvää.

[Tykkimies Pönni]

Palataan sitten asiaan uudemman kerran kun jossainpäin maailmaa yksityistetty monopolibusiness ei nosta hintoja.

Kelpaako esimerkiksi Venäjä Neuvostoliiton jälkeen?

En tiedä oletko tosissasi. Neuvostoliiton jälkeen on varmasti ollut tehostamisen varaa millä tahansa alalla. Energiabusineksista kertoo hyvin tapaus Hodorkovski. Seuraavana päivänä Hodorkovskin pidättämisen jälkeen Moskovan maistraattiin tuotiin paperit missä Jukosin tosiasialliseksi omistajaksi todistettiin eräs Jacob Rothchild Lontoon Citystä.

In 2003 Khodorkovsky's shares in Yukos passed to Jacob Rothschild under a deal they concluded prior to Khodorkovsky's arrest.[20][21]

http://en.wikipedia.org/wiki/Mikhail_Khodorkovsky

Valitettavasti en löytänyt Sunday Timesin alkuperäistä artikkelia asiaan liittyen. http://www.washingtontimes.com/news/2003/nov/2/20031102-111400-3720r/

[ikuturso]

Palataan sitten asiaan uudemman kerran kun jossainpäin maailmaa yksityistetty monopolibusiness ei nosta hintoja.

Kelpaako esimerkiksi Venäjä Neuvostoliiton jälkeen?

Jaa jaa...
Minulla kun oli se käsitys, että Neuvostoliiton hintataso ei ollut mikään järkyttävä. Tavaroiden saatavuus sen sijaan oli ongelma.
Eräs virolaisystäväni kertoi, että ainoita asioita mitä neuvostoajalta haikailee oli ilmaiset harrastukset. Joka pitäjässä oli suunnilleen huipputason urheiluvalmentajia pitämässä vapaa-ajan kursseja baletista jääkiekkoon. Kouluissa oli ilmaiset kuntosalit, ja kaikki tämän tyyppinen kehon ja/tai mielen kehittämiseen tähtäävä harrastaminen oli pääasiassa ilmaista.

Ei roikkuneet kakarat kaduilla, kun oli joka illalle jotain. Toki tuossakin oli se varjopuoli, että jos olit jossain lajissa "liian" lahjakas, jouduit silmätikuksi ja jopa haluamattasikin kansainväliselle tasolle tähtäävään valmennukseen.

Mutta voisin veikata, että yksityisten kuntosalien ja balettiopistojen myötä ovat ainakin nuo harrastukset tuosta ajasta hieman kallistuneet.

-i-

[kelloseppä]

Palataan sitten asiaan uudemman kerran kun jossainpäin maailmaa yksityistetty monopolibusiness ei nosta hintoja.

Kelpaako esimerkiksi Venäjä Neuvostoliiton jälkeen?

Kun nyt tästä tuli keskustelua, niin vältääkseni romaanin kirjoittamisen kysyn nim. Mittakaavaedut:lta perusteluita omalle ajatukselleen.

Nim. ikuturso on oikeillä jäljillä ns. "virallisen hintatason" (ehkä tämäkin on osittain eri asia kuin kapitalismissa, ja sen vuoksi tämä termi on ehkä hivenen harhaanjohtava) ja hyödykkeiden saatavuusasteen suhteen, mutta niiden yhdistelmänä muodostui hyvin mielenkiintoinen ilmiö, jota voisi kutsua vaikkapa "epäviralliseksi hintatasoksi" (huono termi, mutta en keksi nyt tähän parempaa).

"Epävirallisen hintatason" maksuvälineenä toimi useimmiten jokin muu vaihdannan väline kuin neukkuraha, tai edes ulkomaan raha tai edes USD. Substanssisisältöön liittyvät palvelukset (hyödykkeen jalostusvihjeet, vihje höydykkeen ostajasta tai sen vaihdannasta tai uudesta luovasta käytöstä, toimituslupaukset jne ...), vaihtokauppa, substanssisisältöön liittymättömät palvelukset (yleiset (toimintaympäristöön tai työvoiman saantiin ja/tai koulutus- ja osaamistasoon jne...) liittyvät lupaukset, vaikeneminen (esim. hallinnollis-poliittisista epäkohdista), toisaalle katsominen (esim. valvonta- ja/tai urkintaorganisaatioiden "sokeuttaminen", harhauttaminen, toisaalle provosointi), uhkaukset (esim. poliittiset vakoilu/sabotaasi ilmiannot, taloudellisten väärinkäytösten tai höydykkeiden kelvottoman laadun paljastaminen julkisesti tai kulissien takana), lukuisat kirjanpidollis-juridiset-hallinnolliset kikat, erityisesti tuhta (kirjanpidollinen "erä" materiaa, tuotetta tai palvelusta, jota ei koskaan ole edes ollut olemassakaan reaalimaailmassa, eikä tule olemaan, vaikka sen määrällä oli taipumus aina loputtomiin lisääntyä)) toimivat vaihdannan välineinä varsinaista rahaa laajemmin.

Etenkin substannsisisältöön kuulumattomat vaihdannan välineet olivat erilaisten organisaatioiden keskinäisessä vaihdantatoiminnassa hyvin keskeisessä roolissa ja niiden soveltamisessa maksuvälineenä saavutettiin vähintään aivan yhtä suurrealistisia piirteitä kuin näyttää mm. eurokriisin suhteen pikkuhiljaa paljastuvan.

[repo]

Etenkin substannsisisältöön kuulumattomat vaihdannan välineet olivat erilaisten organisaatioiden keskinäisessä vaihdantatoiminnassa hyvin keskeisessä roolissa ja niiden soveltamisessa maksuvälineenä saavutettiin vähintään aivan yhtä suurrealistisia piirteitä kuin näyttää mm. eurokriisin suhteen pikkuhiljaa paljastuvan.

Opettaja, opettaja, minä tiedän!!1! Vaikka lainatun kappaleen rivien välissä lukeekin Neuvostoliitto, josta minulla ei ole näin syvällistä tietoa kuin lainatulla kirjoittajalla, niin vastaan erityisesti lihavoimaani kohtaan: Nokia.

90-luvun lopussa ja erityisesti 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla Nokia pöyritti Suomessa yhteistyökauppaa, jossa Nokia tarjosi suuria odotuksia sisältävää "yhteistyötä" sen vastineeksi, että joku suomalainen pienempi teknologia- tai muu bisnes-to-bisnes palvelukioski pisti oikeata rahaa tuotekehitykseen, jolla piti sitten avautua ovet maailmalle. Keskeistä oli se, että vaihdannan väline oli "yhteistyö". Nykyään kyseisellä toimialalla ja erityisesti Nokiaan liittyen puhutaan hienosti ekosysteemistä, jota siis Nokia Symbianlla ei ollutkaan vuonna 2010 ja Microsoft Windows Phone:lla on, tai siis olisi pitänyt olla jo - mutta lehtiä lukemalla sellainen kyllä vielä tulee ihan yhtä varmasti kuin eurokriisi on jo ohi.

[MattiL]

Vesivoima jauhaa sähköä samaan tahtiin oli se valtion tai Rothchildin omistama.

Ei pidä paikkaansa. Valtio on tehoton omistaja.

Ylimääräiset konttorirotat osaa valtionkin palkkaama toimitusjohtaja potkia pihalle.

Ei välttämättä osaa. Vaikka osaisi, ei välttämättä edes haluaisi. Byrokratia on juuri valtionyhtiöiden ongelma.

Merkittävää "tehokkuutta" saadaan sähköhintojen nostolla mikä taas nakertaa asiakkaiden ostovoimaa muilla markkinoilla.

Sähkön alihinnoittelu ei ole järkevää. Ostovoimaa nakertaa pikemminkin sosialismi kuin markkinatalous.

Monopolienergian yksityistämisessä ei ole mitään järkeä.

Kyllä siinä on paljon järkeä, kun saadaan kilpailu monopolin tilalle.

Kun suomalaisen ostovoimaa hassataan perusjuttujen maksamiseen, palkkojen nostopaineet kasvaa ja aivan aiheellisten palkankorotusten myötä se kuuluisa kilpailukyky laskee.

Ostovoimaa sosialismi ei suinkaan nosta vaan laskee. Palkat ovat sosialismissa matalat. Sama pätee kilpailukykyyn.

Palataan sitten asiaan uudemman kerran kun jossainpäin maailmaa yksityistetty monopolibusiness ei nosta hintoja.

Energian hinta on historiassa laskenut kovasti. Joskus keinotekoisen matala sosialistinen hintataso on voinut kyllä nousta siirryttäessä markkinatalouteen.

[MattiL]

Jassoo. Koska ideologia, kaikki perseilyt sallitaan. Koronkiskonta on tästä oikea malliesimerkki. Tien päässä ei ole mitään hyvää.

Koronkiskonta on keskiaikainen termi, jolla ei ole mielekästä merkitystä. Keskiajalla kuviteltiin, että on olemassa oikeudenmukainen hinta eli nollakorko, mutta sittemmin on tajuttu, että vapaassa markkinataloudessa oikeudenmukainen hinta on osapuolten sopima hinta.

[Tykkimies Pönni]

Vesivoima jauhaa sähköä samaan tahtiin oli se valtion tai Rothchildin omistama.

Ei pidä paikkaansa. Valtio on tehoton omistaja.

Ylimääräiset konttorirotat osaa valtionkin palkkaama toimitusjohtaja potkia pihalle.

Ei välttämättä osaa. Vaikka osaisi, ei välttämättä edes haluaisi. Byrokratia on juuri valtionyhtiöiden ongelma.

Merkittävää "tehokkuutta" saadaan sähköhintojen nostolla mikä taas nakertaa asiakkaiden ostovoimaa muilla markkinoilla.

Sähkön alihinnoittelu ei ole järkevää. Ostovoimaa nakertaa pikemminkin sosialismi kuin markkinatalous.

Monopolienergian yksityistämisessä ei ole mitään järkeä.

Kyllä siinä on paljon järkeä, kun saadaan kilpailu monopolin tilalle.

Kun suomalaisen ostovoimaa hassataan perusjuttujen maksamiseen, palkkojen nostopaineet kasvaa ja aivan aiheellisten palkankorotusten myötä se kuuluisa kilpailukyky laskee.

Ostovoimaa sosialismi ei suinkaan nosta vaan laskee. Palkat ovat sosialismissa matalat. Sama pätee kilpailukykyyn.

Palataan sitten asiaan uudemman kerran kun jossainpäin maailmaa yksityistetty monopolibusiness ei nosta hintoja.

Energian hinta on historiassa laskenut kovasti. Joskus keinotekoisen matala sosialistinen hintataso on voinut kyllä nousta siirryttäessä markkinatalouteen.

En halua loukata mitenkään mutta en usko että kirjoitat tosissasi noita juttuja. Ei tässä kukaan mistään sosialismista ole puhunut. On vain sellaisia energiatuotannon muotoja minkä yksityisomistuksessa ei ole mitään järkeä. Vesivoima yhtenä esimerkkinä. 

Mitä tuo sähkön alihinnoittelu on? Miten alihinnoittelu haittaa yhteiskuntaa? Tullaanko me liian laiskoiksi kun sähkölaskut on liian pieniä?

[sivullinen.]

^ MattiL on aatteiden humalluttama. Anarkokapitalismi ketjussa hän joutui puolustelemaan "sosialismia" luonnollisten monopolien, kuten maanteiden osalta. Ei yhdelläkään talolla olisi mitään arvoa, jos sinne menevä tie olisi jonkun voittoansa maksivoivan anarkokapitalistin hallussa. Silti MattiL taas palaa samaan asiaan, ja selittää luonnollisten monopolien yksityistämisen olevan hyvä; ja palaa jatkossakin yhä uudestaan ja uudestaan. Kun on pohjana täydellinen ideologia, ei se keskustelemalla muutu.

Ylipäätään ideologit, jotka eivät suostu tunnustamaan ideologioidensa heikkoja puolia, ovat kaiken pahan lähteitä. Siinä eivät eroa Eurostoliittofanatikot, Neuvostoliiton rakentajat yhtään anarkokapitalisteista. Kun epäkohdan esiintullessa suljetaan silmät ja huudetaan ää-ää-äää, ja toivotaan epäkohdan häviävän, tullaan pahoin pettymään - jos käy niin huonosti, että ideologia pääsee valtaan. MattiL joutuisi kohtaamaan anarkokapitalismissa rosvoparonin rajattoman suuren laskun hengitysilman käytöstä. Maksaa se pitäisi - ilman kun ei voi elää.

[Phantasticum]

Korkea verotus varmaankin on päivänselvä juttu, mutta mitä ihmettä tarkoittaa Ylen uutisessa mainittu "korkea poliittinen riski" Suomessa toimimisen hankaluutena?

YLE: Hartwall saattaa kiinnostaa Venäjälle tähyäviä

[repo]

Ylipäätään ideologit, jotka eivät suostu tunnustamaan ideologioidensa heikkoja puolia, ovat kaiken pahan lähteitä. Siinä eivät eroa Eurostoliittofanatikot, Neuvostoliiton rakentajat yhtään anarkokapitalisteista. Kun epäkohdan esiintullessa suljetaan silmät ja huudetaan ää-ää-äää, ja toivotaan epäkohdan häviävän, tullaan pahoin pettymään - jos käy niin huonosti, että ideologia pääsee valtaan.

Oli pakko nostaa lainattu erilleen MattiL:n idealismia koskevasta kommentista. Tähän olisi helppo jatkaa  pahasta yhdistelmästä, jonka muodostaa idealisti ja pragmaattinen lobbari. Tässä ketjussa olisi helppoa syyttää EU:ta lobbareista, mutta on niitä Suomessakin. Nimitys on vain eri. Suomessa lobbareita on tavattu kutsua etujärjestöiksi tai tukijoiksi ja ne ovat saavuttaneet täysin hyväksytyn aseman politiikan kylkiäisenä. Jopa minä näen suomalaisen yhteiskunnan ilman etujärjestöjä ja tukijoita liki hörhöilevänä idealismina, mutta kai sitä jotain utopioita saa olla.

YLE:n Ulkolinja-ohjelmassa hiljattain esittämä Brysselin lobbarit oli kohtalainen raapaisu aiheeseen. Linkkiä ohjelmaan on tarjoiltu tässä ketjussa ja kommentoitu Homma-ketjussa.

EU-lobbareiden ilmoitettu määrä 15 000 kuulostaa tietysti kovin suurelta, mutta voidaan kysyä, miten tuohon lukuun on päästy. Toiseksi, jos 15 000 lobbaria oletetaan oikeaksi, niin miten mitataan eri lobbareiden vaikutusvaltaa? Kaikkeen ihmisten kanssakäymiseen liittyy se, että toisilla on enemmän vaikutusvaltaa kuin toisilla ilman muodollista vaikutusvaltaista asemaa esim. ilman hallitusjäsenyyttä tai istuinta johtokunnassa.

Kunnallista päätöksentekoa on syytetty niin pitkään kuin itse muistan siitä, että paikalliset paronit pääsevät junailemaan itselleen suotuisia päätöksiä. Päätöksentekoa on siirretty suurempiin ja suurempiin elimiin, jotta tällaista ei pääsisi tapahtumaan.

Itse uskon ihmisen kokoiseen päätöksentekoon eli mahdollisimman hajauttettuun ja paikalliseen. Idealismia ja hörhöilyä? On se tämän päivän realismissa.