"Sosiaalityöntekijät ovat lain yläpuolella"

[Lasse]

Mikä on vanhemmuuden arviointi?

Tällaista löytyi:

Kokonaisvaltainen vanhemmuuden arviointi
http://www.merikratos.fi/lastensuojelu/asiantuntijapalvelut/vanhemmuuden_arvioinnit

Merikratoksen vanhemmuuden arvioinnissa tutkitaan kokonaisvaltaisesti vanhempien kykyä toteuttaa vanhemman tehtäviä.  Asiantuntijatyönä toteutetut vanhemmuuden arviot ovat moniammatilliseen yhteistyöhön perustuvia tutkimuskokonaisuuksia, joissa sosiaalityön, perhetyön ja psykologian keinoin etsitään selvyyttä perheen tilanteeseen. Arvioinnit toteutetaan yhteistyössä toimeksiantajien kanssa.

Arviointeja tehdään tilanteissa, joissa laaja-alainen ymmärrys perheen tilanteesta, problematiikasta ja keinoista ongelmien ratkaisemiseksi on tarpeen. Arviointijaksojen tuottama tieto voi olla tarpeen

pohdittaessa lapsen sijoittamista sijaishuoltoon
harkittaessa lapsen huostaanoton purkua
tehtäessä hakemusta lapsen huostaanotosta hallinto-oikeuteen
laadittaessa olosuhdeselvitystä


Arviointijakso on intensiivinen kokonaisuus, joka sisältää 5-15 tutkimuskäyntiä. Jakson aikana käytetään tutkimusmenetelmiä, jotka perustuvat tutkimustietoon ja vakiintuneisiin kliinisiin käytäntöihin. Strukturoitujen tutkimusmenetelmien lisäksi arvokkaana tiedon lähteenä pidämme perheenjäsenten sekä verkostojen kokemuksia ja näkemyksiä. Moniammatillisessa asiantuntijaryhmässämme työskentelee sosiaalityön, perhetyön, psykologian, perheterapian sekä psykiatrian ammattilaisia.

Arviointiprosessi käynnistetään aina mahdollisimman ripeästi. Arviointiprosessi kokonaisuutena kestää  n.3 kuukautta päättyen asiantuntijalausuntoon, jossa kerrotaan tutkimuksilla saatu tieto sekä lausutaan johtopäätökset perheen tilanteesta. Perheen tilanteesta saadut johtopäätökset käsitellään palautekeskustelussa perheen ja toimeksiantajien kanssa. Tilaisuuden tavoitteena on lisätä ymmärrystä arvioinnin tuloksiin sekä pyrkiä rakentamaan yhteistyösuhdetta oman kunnan sosiaaliviranomaisiin.

Lisätietoja ja vanhemmuuden arvioinnin tilaukset oman alueen palvelujohtajalta tai lähettämällä yhteydenottopyyntö.

10.05.2013: Mistä muodostuu vaikuttavan avohuollon palvelun hinta?
http://www.merikratos.fi/lastensuojelu/ajankohtaista/202/mista_muodostuu_vaikuttavan_avohuollon_palvelun_hinta%3f

Merikratoksen avohuollon asiantuntijatyön hintaan sisältyy monia muitakin kulueriä kuin pelkästään suoran asiakastyön palkkakustannukset. Samoin laadukkaaseen ja vaikuttavaan työprosessiin sisältyy monia muitakin toimia ja tehtäviä kuin pelkästään itse asiakastapaamiset.  Mitattavat tulokset ryntyvät kokonaisuudesta!

Kaikkia kokonaisuuden osia on usein vaikea hahmottaa. Oheinen kuva kertoo laadukkaan asiakastyön kulurakenteen. Aktiivityöskentelyä on noin puolet koko työajasta. Ilman tätä toista puolta työajasta mitattavat pitkäkestoiset tulokset eivät ole mahdollisia. Siksi palvelun tilaajan on hyvä verrata pelkän hinnan lisäksi myös palveluntuottajan palveluprosesseja. Merikratoksessa me esittelemme asiakasprosessejamme mielellämme.

(korostus minun)

Oheistettua kuvaa en kyllä löytänyt. Enkä summia. Aamulehden artikkelissa esitetty 80000 euroa jää vielä kummittelemaan.
Hyvästä tietysti kannattaa maksaa...

[stefani]

Syy tähän? Kaveri kärräsi yhtenä viikonloppuna lapsensa hoitoon ja lähti ryyppäämään. Äidiksi tultua kaikenlainen hauskanpito on ilmeisesti kiellettyä ja saa sossutädit epäilemään äitiä alkoholistiksi.

Kykenetkö ja suostutko kertomaan lisää yksityiskohtia? Mistä hoitopaikasta oli kyse, ja miten tieto hauskanpidosta levisi? Ajattelen vain, että jos vie joillekin luotettaville tutuille, niin sieltä tuskin lähtee juorut leviämään viranomaisille.

[Lauttasaaren Emiiri]

Nykyään, johtuen tietyistä uutiskynnyksenkin ylittäneistä tapauksista, lastensuojeluilmoituksen kynnys on aika matalalla.

Tiedän tapauksen, jossa perheenisä vetäsee sen verta tiukat lärvit että päätyy selviytymisasemalle. Selviytymisasemalla hän näyttää kuvaa lapsestaan virkailijalle ja jopa mainitsee lapsen olevan äitinsä kanssa.

Lastensuojeluilmoitus tuli, tosin ei aiheuttanut merkittäviä jatkotoimia.

[Matias Turkkila]

Palataan vielä Oulun äskettäiseen youtubeen päätyneeseen huostaanottotapaukseen. Julkaisimme äsken laajan haastattelun, jossa perhe kertoo tapahtumien taustoista:

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/perhe-kohuvideon-takana-taistelemme-pojistamme/

[Lasse]

Palataan vielä Oulun äskettäiseen youtubeen päätyneeseen huostaanottotapaukseen. Julkaisimme äsken laajan haastattelun, jossa perhe kertoo tapahtumien taustoista:

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/perhe-kohuvideon-takana-taistelemme-pojistamme/

Olen järkyttynyt ja p yöristynypöyristynyt. Toivottavasti asiat selviävät!

e: Tunnekuohun valloissa unohtui kiittää Matias Turkkilaa ja Perussuomalaiset -lehden toimitusta tarttumisesta tähän mielestäni tärkeään ja ajankohtaiseen aiheeseen.

Suuri kiitos!

[stefani]

Onko se niin, että orpokotien käyttöä vältetään, ja aina pyritään saamaan huostaanotetut uusiin sijaisperheisiin? Jos niin, niin miksiköhän? Onko orpokoti liian tehokas ja antihumanistinen laitos? Mun mielestä ajatus sijaisvanhemmista on paljon epämiellyttävämpi kuin ajatus orpokodista.

[Saippuakupla]

Onko se niin, että orpokotien käyttöä vältetään, ja aina pyritään saamaan huostaanotetut uusiin sijaisperheisiin? Jos niin, niin miksiköhän? Onko orpokoti liian tehokas ja antihumanistinen laitos? Mun mielestä ajatus sijaisvanhemmista on paljon epämiellyttävämpi kuin ajatus orpokodista.

Suurin osa huostaanotetusta alaikäisistä päätyy lastensuojelulaitokseen tai ammatilliseen perhekotiin. Pienempi osa toimeksiantoon perustuvaan perhehoitoon, joka on huomattavasti halvempi hoitomuoto kuin laitokset tai ammatilliset perhekodit. Tällä hetkellä kuitenkin pyritään lisäämään perhehoitoon tehtyjä sijoituksia ja vähentämään laitoksiin sijoittamista, mutta kuten tässäkin ketjussa on tuotu esiin, niin korvauksesta huolimatta potentiaalisia sijaisperheitä ei ole odottamassa mittavia määriä rahankiilto silmissä.

[Lasse]

On hienoa nähdä, että perussuomalaiset kansanedustajat ovat olleet laajalla rintamalla liikkeellä mm. lastensuojelun rahoitusperusteiden muuttamisessa.
Ovat oikealla asialla.

Erittäin hyvä kirjoitus esimerkiksi Hanna Mäntylältä (ps):

Lastensuojelu - "pyhä lehmä"?
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158187-lastensuojelu-pyha-lehma

12.1.2014 17:48 Hanna Mäntylä 53 kommenttia ilmoita asiaton viesti


Lastensuojelusta nousee aika-ajoin vahvaa keskustelua, kun yksittäinen tapaus päätyy julkisuuteen syystä tai toisesta. Ikävä kyllä liki poikkeuksetta keskustelu laantuu eikä mikään todellisuudessa muutu, kun pahin kohu on ohitse.

Olen usein miettinyt mitä oikein pitää tapahtua, että hallitustasolla tähän kokonaisuuteen puututaan? Edellinen peruspalveluministeri asetti työryhmän, jota johti Aulikki Kananoja. Työryhmä teki ansiokkaan raportin, jossa tuotiin esiin niitä lukuisia epäkohtia, joita lastensuojelussa on. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Ei juuri mitään. Hallitus ei kuule edes ammattilaisia.

Hallitus on tehnyt vain pieniä kosmeettisia korjauksia lainsäädäntöön ja lisännyt vähäisen määrän rahaa niiden toimeenpanoon. Todellisuudessa näillä kosmeettisilla muutoksilla ei lastensuojelun tilannetta muuteta, päinvastoin. Tavoitteet ovat kauniita, mutta toteuttaminen ei toimi. En ymmärrä miksi tämä lastensuojelu on niin "pyhä lehmä", ettei siihen kukaan oikein halua puuttua – ei vaikka vahvat alan ammattilaiset muutostarpeista puhuisivat ja ovat puhuneet jo kauan.

Kaiken lähtökohta olisi ottaa kokonaisvaltainen ote koko lastensuojeluun sekä ylipäätään lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaan, sekä laittaa lastensuojelun rahoituspohja kuntoon. Siis myöntää, että nykyisestä lastensuojelukerroinmallista eivät yksinkertaisesti hyödy muut, kuin sijaishuoltoa tuottavat yritykset.

Jatkuu artikkelissa...

Hanna Mäntylän toimenpidealoite:

Toimenpidealoite 6/2013 vp
TPA 6/2013 vp -  Hanna Mäntylä /ps ym.

Lastensuojelukertoimen uudistaminen
Eduskunnalle

Kuntien valtionosuuden määräytymisperusteena lastensuojelun osalta käytetään tällä hetkellä lastensuojelukerrointa, joka perustuu lastensuojelulain mukaisten huostaanottojen määrään kunnassa. Lastensuojelukerroin lasketaan jakamalla kunnassa tehtyjen lastensuojelulain mukaisten lasten huostaanottojen määrä kunnan asukasmäärällä ja jakamalla saatu osamäärä koko maan vastaavalla osamäärällä. Kerrointa laskettaessa kunnan huostaanottojen määränä on kaksi, jos huostaanottoja on ollut enintään neljä. Kerrointa määriteltäessä käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden huostaanottotietoja.

Lastensuojelukertoimessa ei oteta huomioon mitään muita lastensuojelun kustannuksia kuin huostaanotot. Ennalta ehkäisevää työtä ei huomioida kertoimessa mitenkään, ei myöskään avohuollon toimenpiteitä. Nykyisellään rahoitusjärjestelmä ohjaa lastensuojelua täysin taloudellisesti ja inhimillisesti kestämättömään suuntaan. Kuntia ei kannusteta ennalta ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen kautta kestävään ja lasten etua ajavaan sosiaalipolitiikkaan. Kodin ulkopuolisten sijoitusten kustannukset ovat kohonneet jo yli 600 miljoonaan euroon, ja ne ovat kymmenkertaisia verrattuna ennalta ehkäisevien palvelujen kustannuksiin. Kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat kaikkein kallein vaihtoehto, jonka tarvetta voitaisiin ehkäistä ennalta ehkäisevällä työllä sekä avohuollon tukitoimin.

Lastensuojelussa pääpainon tulisi olla ennalta ehkäisevässä työssä ja varhaisessa puuttumisessa sekä avohuollon tukitoimissa, ja huostaanottojen tulisi olla jatkossa vain viimesijaisia toimenpiteitä. Huostaanotot ja kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat myös osa lastensuojelua, ja on tilanteita, joissa kodin ulkopuoliselle sijoitukselle on enemmän kuin riittävät perusteet. Kuitenkin viime vuosien kehityssuunta ja kustannusten kasvu pakottavat kyseenalaistamaan vähintäänkin rahoitusjärjestelmän.

Lastensuojelukerrointa ja valtionosuuden määräytymistä tulisi pikaisesti uudistaa niin, että huostaanottojen määrä ei olisi ainoa laskentaperuste, vaan siinä huomioitaisiin kaikki lastensuojelussa tehtävä työ. Jotta laskentaperusteeksi voidaan ottaa kokonaisvaltaisesti kaikki kunnissa tehtävä lastensuojelutyö, on erityisesti ennalta ehkäisevän lastensuojelutyön ja avohuollon tukitoimien seurantaa ja arviointia kehitettävä. Lastensuojelulain tavoitteiden saavuttaminen ja lastensuojelun tärkein tehtävä, lapsen edun suojeleminen, eivät toteudu, mikäli viimesijaisiksi tarkoitetut toimenpiteet määrittävät sekä rahoitusta että käytännön toimintaa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lastensuojelukertoimen uudistamiseksi siten, että kertoimessa huomioidaan kaikki lastensuojelun kustannukset ennalta ehkäisevää työtä, varhaista puuttumista ja avohuollon toimenpiteitä painottaen.

Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2013
Hanna Mäntylä /ps
Ritva Elomaa /ps
Jussi Halla-aho /ps
Lauri Heikkilä /ps
James Hirvisaari /ps
Reijo Hongisto /ps
Olli Immonen /ps
Ari Jalonen /ps
Johanna Jurva /ps
Arja Juvonen /ps
Osmo Kokko /ps
Laila Koskela /ps
Jari Lindström /ps
Maria Lohela /ps
Anne Louhelainen /ps
Pirkko Mattila /ps
Lea Mäkipää /ps
Martti Mölsä /ps
Jussi Niinistö /ps
Mika Niikko /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Timo Soini /ps
Ismo Soukola /ps
Reijo Tossavainen /ps
Kauko Tuupainen /ps
Ville Vähämäki /ps
Juha Väätäinen /ps

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/tpa_6_2013_p.shtml

[stefani]

Onko se niin, että orpokotien käyttöä vältetään, ja aina pyritään saamaan huostaanotetut uusiin sijaisperheisiin? Jos niin, niin miksiköhän? Onko orpokoti liian tehokas ja antihumanistinen laitos? Mun mielestä ajatus sijaisvanhemmista on paljon epämiellyttävämpi kuin ajatus orpokodista.

Suurin osa huostaanotetusta alaikäisistä päätyy lastensuojelulaitokseen tai ammatilliseen perhekotiin.

Jaa kappas, en ollut kuullut puhetta orpokodeista, koska sana on liian kylmä ja kolkko nykymaailmaan (ja viittaa kai myös siihen, ettei vanhempia olisi lainkaan). Nykyään puhutaan lastenkodeista, nuorisokodeista, koulukodeista ja ammatillisista perhekodeista. No selvä, kai tilanne sitten on hallinnassa. En ollut kauhean perehtynyt.

[Lasse]

Tässä käännettynä mielenkiintoista tutkimusta Ruotsista:

Edvardsson: Syytösstrategiat lastensuojelun selvityksissä
http://niinaberg.com/kirjasto/edvardsson-syytosstrategiat-lastensuojelun-selvityksissa/

Lukijalle

Tämä tutkimus löytyy Pohjoismaisten yliopistojen tietosivuilta www.diva-portal.org. Jossa on suuri määrä Bo Edvardssonin tekstejä. Pyydän lukijaa olemaan kriittinen käännökseni suhteen. Paikka paikoin Edvardsson käyttää vaikeasti tulkittavia sanankäänteitä hyvin lyhyessä muodossa. Otan mielelläni vastaan korjausehdotuksia.

Anu Suomela

Tutkimuspäällikkö (emerita) Sexpo-säätiö

Syytösstrategiat lastensuojelun selvityksissä 1)

Bo Edvardsson,

University of Örebro, School of Law, Psychology and Social Work 2009

Abstrakti

Ruotsissa lapsen pakkohuostaanotosta päättää tuomioistuin, mutta päätös perustuu lastensuojelun tekemään selvitykseen. Yleisesti tällaiset selvitykset eivät täytä niitä objektiivisuuden vaatimuksia, joita Ruotsin perustuslaki edellyttää. Ne on pikemminkin tehty syytösasiakirjoiksi. Syytösstrategian käsitteen esitti Edvardsson (1989). Sillä tarkoitetaan sosiaalityöntekijöiden vanhempiin ja lapsiin kohdistuvia ajattelu- ja toimintamalleja. Näitä strategioita ei voida puolustaa sellaisten perusvaatimusten suhteen kuin objektiivisuus, lailliset oikeudet, demokratia, humaanisuus ja itsemääräämisoikeus.

Useilta paikkakunnilta ympäri Ruotsin valittiin neljätoista lastensuojeluselvitystä, joissa oli konflikti vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Tapaukset tutkittiin huolella ja kirjattiin erillisiin tutkimusraportteihin. Jokaisesta niistä löytyi 10-100 strategiaa. Jotkut esiintyivät toistuvasti useissa tai kaikissa tapauksissa. Jotkut niistä ovat yleisiä sadoissa lastensuojeluselityksissä, joita on tutkittu, kuten asiakkaan näkökulman ja resurssien sivuuttaminen, sekä todisteiden rakentaminen triviaaleista seikoista.

Löydettiin neljä ryhmää operatiivisia syytös-strategioita:

I. Todisteiden fabrikointi ja painottaminen

II. Patologian fabrikointi ja painottaminen

III. Ei etsitä tietoja, niitä ei tuoda julki, tai relevanttia tietoa ei käytetä

IV. Vaikutetaan henkilöihin tai suhteisiin

Selvitettiin joukko takana olevia meta-strategioita, jotka näyttävät säätelevän, sallivan tai edistävän käytössä olevia strategioita

Esittely

Ruotsin sosiaalihuollon selvitysten tulisi noudattaa Ruotsin perustuslain määrittelemiä vaatimuksia objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta. Niissä tulisi noudattaa myös sosiaalihuoltoa koskevia lakeja, joiden mukaan tulee ottaa huomioon muun muassa asiakkaan ja hänen verkostonsa näkemykset ja voimavarat.

Ruotsissa lastensuojelun selvitykset tehdään ennen pakkohuostaanottoa sosiaalitoimistossa, ja tuomioistuin vahvistaa huostaanoton. Lastensuojeluselvitykset eivät – ainakaan mikään niistä esimerkeistä, joita olemme nähneet – täytä Ruotsin perustuslain objektiivisuuden vaatimusta, vaan ne on muotoiltu syyttämisasiakirjoiksi, joissa on sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.

Syyttämisstrategian käsitteen on muotoillut Edvardsson (1989) ja sillä viitataan sosiaalihuollon auktoriteettien erilaisiin ajattelu- ja toimintatapoihin suhteessa vanhempiin ja lapsiin. Syyttämisstrategiat eivät ole hyväksyttäviä sellaisten perustavien arvojen näkökulmasta kuin objektiivisuus, laillisuus, demokratia, inhimillisyys, eettisyys tai itsemääräämisoikeus. Nämä strategiat ovat syyttäviä osallisia henkilöitä (aikuisia tai lapsia) ja todistajia kohtaan. Pelkkä tunne siitä, että on tullut syytetyksi, ei riitä. On oltava objektiiviset tuntomerkit, jotka osoittavat väärinkäytökset, ja ne tulee varmentaa useilla ulkoisilla arvioilla ja analyyseillä.

Tämä määrittely ei riipu siitä havaintaanko vahingollisia seuraamuksia vai ei. Kyse on prosessin tunnusmerkistöstä. Viranomaiset saattavat olla enemmän tai vähemmän tietoisia syyttävistä strategioista, ja katsovat että ne ovat oikeutettuja lapsen edun suojelemiseksi. Yleisellä tasolla syyttävät strategiat näyttävän vaikuttavan lapsiin enemmän kuin aikuisiin, ja on runsaasti esimerkkejä siitä, että viranomaiset ovat toimineet hyvin julmasti lapsia kohtaan. Menettelyjä, joita käytetään aikuisiin, näytetään käyttävän myös lapsiin. Syyttävien strategioiden voidaan usein havaita olevan valtastrategioita, joilla tavoitellaan tiettyä päätöstä tai kontrollin tasoa. On tietysti mahdollista että myös asiakkaat käyttävät tietyn määrän syyttämisstrategioita, valta- tai vastastrategioina. Kognitiiviset vääristymät, kuten kehäpäätelmät, yhdensuuntainen todistelu ja yliluottavuus omiin päätelmiin ovat usein mukana syyttävässä toiminnassa.

On olemassa aikaisempia kirjoituksia syyttämisestä tai sen kaltaisesta ilmiöstä psykoterapeuttisessa työskentelyssä. Strupp (1960) väittää, että terapeutteja koskevassa tutkimuksessa melkein kolmanneksella on anti-terapeuttisia asenteita. Bergin (1966, 1967) on esittänyt 'tuho-efektin'. Bergin (1971) selvittää ja pohtii psykoterapiassa ilmenevää pitkäaikaisesta tuhoamista. Hän kertoo autenttisia esimerkkejä terapeuttien tuhoisasta ja syyttävästä menettelystä, josta on seurannut asiakkaan raunioituminen. Yalom & Lieberman (1971) arvioivat terapiaryhmien vaikutusta 209 henkilöön. Osallistujista 16 oli selvästi saanut kokemuksistaan psyykkisiä vaurioita. Vahingot olivat erityisen selviä, jos ryhmäjohtajat olivat tunkeilevia, karismaattisia, autoritaarisia ja ahdasmielisiä, jolloin he pyrkivät voimakkaammin syöttämään tietynlaisia terapeuttisia uskomuksia. Wolbergin mukaan (1977, s. 1007) terapeutti voi ryhtyä 'vastahyökkäykseen kostona'. Hänen mukaansa 'kokemattomuus ja huono hoitotyön ohjaus, kuten myös vastransferenssi aiheuttaa suuren määrän valitettavia seuraamuksia, vaikka emme tiedä miten tämä tapahtuu' (s. 1008). Meares & Hobson (1977) kuvaavat 'syyttävää terapeuttia', ja he pohtivat kuutta pääasiallista terapeutin toimintaa, joihin kuuluvat 'potilaan kokemat syytetyksi tulemisen tunteet'. Yhteenvetona kirjoittajien sanoin nämä ominaisuudet ovat seuraavat:

1. Tunkeutuminen potilaan yksityisyyteen voi tapahtua epähienolla haastattelulla, ennakoivalla intuitiivisella ymmärtämisellä jne.

2. Poikkeavuus viittaa lukuisiin tapoihin, joilla terapeutti voi huomautella potilaan poikkeavuudesta, ja vakavasti vahingoittaa hänen itsearvostustaan jne.

3. Kokemusten vähättelyä tapahtuu kun terapeutti ei kunnioita sitä mitä asiakas sanoo, vaan vastaa torjunnalla, kategorisoinnilla jne.

4. Läpinäkymätön terapeutti pyrkii pysyttelemään persoonattoman neutraalina ja kieltää osallisuutensa kahdenväliseen tilanteeseen, jossa on oma rytminsä läheisyytensä ja etäisyytensä.

5. Vääristelevä tilanne jättää asiakkaan avuttomaksi, hämmentyneeksi ja kyvyttömäksi tutkimaan ja oppimaan. Siihen on seuraavia syitä:

a) terapian rakenne ei ole selvä

b) mahdottomien vaatimusten esittäminen

c) ristiriitaiset viestit

d) ristiriitaiset vaatimukset

6. Syyttävyyden spiraali on eskaloituvaa, tuhoavaa vuorovaikutusta, jossa sekä terapeutti että asiakas ovat tai tuntevat olevansa syytettyinä. Mahdollisia tekijöitä ovat psykoterapian teoriaa ja käytäntöjä koskeva kaiken tietävyys, autoritaarisuus, jäykkyys ja ahdasmielisyys.

Ruotsissa on tehty tutkimus (Tilander 1991), jossa haastateltiin huumenuoria n.k. 'Hassela' -metodilla, joka näyttää miten syyttäminen tapahtuu, esimerkiksi verbaalinen ja fyysinen ahdistelu ja loukkaaminen. Jansson (1997) tutki nauhoitteita, joissa sosiaalityöntekijät keskustelevat asiakkaittensa kanssa. Hän löysi 34 kategoriaa ilmiöstä, jota voidaan nimittää keskustelussa esiintyväksi epäasialliseksi kohteluksi, esim. lain rikkominen, moralisointi, keskeyttäminen jne. Biancofiore & Damm (1997) tutkivat 26 lastensuojeluselvitystä, ja totesivat että vain hyvin pienessä osassa oli mitään suoraan lapselta saatua tietoa. Helgesson & Olme (1998) tutkivat 15 lastensuojeluselvitystä, ja havaitsivat, että naisia kuvataan negatiivisemmin kuin miehiä. Agrell & Larsson (1997) tutkivat 26 lastensuojeluselvitystä, ja havaitsivat eroja siinä miten tyttöjä ja poikia kuvailtiin, esimerkiksi pojat kuvattiin aggressiivisiksi ja vaarallisiksi. Forsström & Skytt (1998) tekivät 'ajattele ääneen' -tutkimuksen siitä miten sosiaalivakuutustapauksia käsitellään, ja havaitsivat että 18 virkailijasta 12 ei kysynyt asiakkaan näkemystä.

Larsson (1973) esittää, että kun perheestä ilmoitetaan sosiaalitoimistoon, on taustalla sosiaalinen konfliktitilanne, joka saattaa johtaa sosiaalitoimen käyttämään manipulatiivisia menetelmiä, kun tietoja käytetään ilman kriittistä tutkintaa. Sekä ilmoituksen tehneen henkilön, että viranomaisen käytös voidaan tässä analyysissä nähdä perheen tai jonkun sen jäsenen syyttämisenä. Theorin (1996) esittää empiiristen esimerkkien avulla, että asiakkaalle valehtelemisessa käytetään sosiaalitoimessa erilaisia tekniikoita. Kansainvälisen ammattiauttajia koskevan tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät antavat useimmiten negatiivisia kuvauksia potilaista, asiakkaista jne. (Wills 1978). Bjur & Gustafson (1994), Edvardsson (1894b, 1986ab), Gunnarsson, Johansson & Karlsson (1993) ja Nykvist (1985) osoittavat että asiakkailta saatu informaatio minimoidaan tai kielletään, ja heidän tai heidän verkostonsa resurssit kiistetään. Bjur & Gustafson (1994) osoitti että yksi lastensuojeluselvitysten takana oleva perspektiivi oli se, että sosiaaliset ongelmat voidaan ratkaista sosiaalitoimiston kontrollilla ja siirtämällä ongelmakäyttäytyminen toiseen ympäristöön. Eriksson & Wiesel (1997) ja Wiesel (1997) kuvaavat yksityiskohtaisesti lastensuojeluselvitysten negatiivisia määrittelymalleja. Ahr & Andesson (1997) havaitsivat että sosiaalityöntekijöiden perspektiiviä perheisiin dominoivat viat. Alkoholisteihin kohdistuneita pakkohuostaanottoja tutkineet Forsberg & Örtenmalm (1995) havaitsivat, että sekä asiakkaan perspektiivi että analyysi hänen mahdollisuuksistaan puuttuivat kaikissa tutkituissa tapauksissa. Testistä 73 prosenttia käsitteli historiatietoja. Tutkimukset osoittavat, että Ruotsissa sosiaalityöhön liittyvä stressi heikentää ajattelun ja toiminnan laatua (Dag, Rosell & Strandberg, 1995; Edvardsson, 1984a, 1986a). Karell (1977) osoittaa haastattelumateriaalillaan miten tärkeitä tunteet ovat lastensuojeluselvityksissä. Nordmark & Nyholm (1995) tutkivat ääninauhoja sosiaalitoimiston tapaamisista. He löysivät selkeitä esimerkkejä ryhmäajattelusta, jota saattaa esiintyä kaikenlaisissa tapauksissa.

Gambrill (1997) viittaa Margoliin (1997), joka esittää, että sosiaalityöntekijät mystifioivat motiivinsa ja toimintansa jatkuvasta painottamalla hyviä tarkoituksiaan ja palveluitaan, ja että tämä mystifiointi kätkee heidän omat intressinsä ja valtansa yli asiakkaiden. Sosiaalityöntekijät kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiin siitä mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on). Margolinin mukaan sosiaalityöntekijät käyttävät viettelyä ja manipulaatiota päästäkseen asiakkaan yksityisyyteen. Yksi on 'isäntätekniikka', jossa kätketään tutkimuksen ja arvioijan roolit ystävälliseen ylimielisyyteen.

Käsillä olevan tutkimuksen tarkoitus on selkiyttää, määritellä ja luokitella syyttämis-strategiat ruotsalaisissa lastensuojeluselvityksissä sen perusteella mitä dokumenteista löytyy.

Jatkuu artikkelissa...

Vastaavaa tutkimusta tulisi tehdä Suomessakin.
Tulevaisuudessa varmasti tehdään, mutta odottaessa huostabisneksen mittari raksuttaa...

[Tabula Rasa]

Tykkäämisen lisäksi pitää vielä sanoa että erinomainen selvitys. Tällaiselta pohjalta sosiaalityötä tulisi ohjata, ohjeistaa ja kouluttaa näiden ongelmien välttämiseksi. ja mikäli nämä toistuvat koulutuksesta huolimatta tulisi alalle sopimattomia henkilöitä karsia. Ikävä kyllä korkeimmat pallit on julkisella puolella usein miehitetty poliittisin perustein. Ammattitaito on sivuseikka. Mielenkiintoista jos kertaheitolla potkaistaisiin pihalle kaikki julkisen puolen johtajat ja seuraajat tulisi valita normaalia virkatietä.

Vielä sopiva valitustapa joka antaisi vaikka nimettömän vinkinkin perusteella tutkia kenen hyvänsä johtajan ammattitaidon. Tulisi voida perustella miksi juuri hänet on valittu tähän tehtävään. Ja antaa listan muista pätevistä jotka olisi mielummin pitänyt. Ei toki tule tapahtumaan epäpätevien broilerien suomessa mutta aina sitä saa haaveilla.

[törö]

Näkökulma: Epäluottamus lastensuojelua kohtaan ei syntynyt tyhjästä

Lastensuojelun tilaa kritisoidaan nyt monella suulla. Keskeisimpiä ongelmia on virallisestikin tunnustettu olematon valvonta.

Suora Linja on käsitellyt tällä viikolla teemanaan lastensuojelua. Ajatus lähti toissa viikolla YouTubessa julkaistun "lastensuojeluvideon" aiheuttamasta hälinästä. Videolla oululaiset huostaanotetut kaksospojat haetaan kotoaan sosiaalityöntekijän ja poliisin voimin. Videon on kuvannut poikien isä ja sen levitykseen laittoi Suoran linjan haastattelema Tuomas Pellonperä.

Tapaus sysäisi pohtimaan, vallitseeko lastensuojelun asiakkaiden ja viranomaisten välillä luottamuspula, joka kaipaisi lähempää tarkastelua. Oulussa kuvattu video ei suinkaan ole ainut laatuaan, vaan etenkin internetistä löytyy vastaavanlaisten videoiden lisäksi erilaisia "aktivismin" muotoja: blogeja, ryhmiä ja keskusteluita, joiden viesti on yksinkertaistaen tämä: suomalainen lastensuojelu on kriisissä ja huostaanotoissa kohdellaan epäoikeudenmukaisesti vanhempia, lapsia tai molempia. Sama viesti toistui Suoran Linjan verkkokeskustelussa.

- Huostaanottoluvut Suomessa ovat pieneen väestöön aivan hirvittävät. Kai tuossa systeemissä joku mättää sillä huostaanottoluvut ovat kasvaneet tasaisesti jo vuodesta 1995, kommentoi Late34.

Keskustelun perustella näyttäisi olevan kuitenkin myös niin, kuten Marketta Mattila Yle Radio 1:n Ykkösaamun kolumnissaan totesi: Kelvottomien vanhempien ja kelvottomien sosiaalityöntekijöiden määrä on räjähdysmäisessä kasvussa riippuen siitä, kenen kannalta todellisuutta tulkitaan.
Epäluottamus - miten sitä mitataan?

Virallisemmin epäluottamusta voi mitata sillä, paljonko kansalaiset ovat tehneet valituksia, kanteluita tai muistutuksia viranomaisten toimista. Kuten lastensuojelussa vähän kaikki muukin, myös valvonta on hajautettu eri tahoille. Valvontavastuuta on kuntien sosiaalityöntekijöillä, aluehallintovirastoilla, Valviralla, eduskunnan oikeusasiamiehellä ja valtioneuvoston kanslerilla. Kokonaiskuvaa on siis vaikea saada.

Tähän hätään sain lukuja lastensuojelua koskevista valituksista Valviralta ja oikeusasiamiehen kansliasta. Ylläolevassa graafissa on esitetty Valviran luvut, joihin on koottu yhteen kaikki aluehallintovirastoille tulleet, ratkaistut valvonta-asiat vuosilta 2010-2012. Ne pitävät sisällään lastensuojeluun liittyvät kantelut, lausunnot, muut oma-aloitteisesti vireille otetut asiat sekä muut valvonta-asiat. Valviran sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston suunnittelija Mikko Kareisen mukaan aikaisemmilta vuosilta ei ole koottuja tilastoja, mutta oleellista on, että suunta on ollut kasvamaan päin.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta annetut luvut ovat epätarkempia, mutta sama nouseva trendi on luettavissa niistäkin. Viime vuonna käsiteltiin noin - aivan viimeisimpien viikkojen lukujen vielä puuttuessa - 392 lasten oikeuksia koskevaa laillisuusvalvonta-asiaa, joista noin puolet koskee lastensuojelua. Vuonna 2010 vastaava luku oli 120, ja siis tästäkin luvusta puolet koskee lastensuojelua. Lastensuojelua koskevia kanteluita ei tilastoida oikeusasiamiehen kansliassa erikseen, ja siitä siis johtuu lukujen epämääräisyys.

Näiden erilaisten viranomaisten toimia moittivien toimien määrää voi tietenkin pitää pienenä jos ottaa huomioon, miten paljon huostaanottoja tehdään. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vuonna 2012 suunnilleen Forssan väkiluvun verran,  eli lähes 18 000.

Toisaalta on hyvä muistaa, että valtaosa lastensuojelutoimenpiteiden kohteiksi joutuneista lapsista tulee köyhistä perheistä, kuten THL:n erikoistutkija kertoo Iltalehden haastattelussa. Jos huoli päivittäisestä toimeentulosta on suuri, onko silloin enää voimia ajaa oikeuksiaan?

Silloin matalan kynnyksen aktivismi kuten erilaisen materiaalin julkaiseminen verkossa voi toimia epävirallisena kanteluna, joka on julkisuutta saadessaan byrokraattista tapaa tehokkaampikin. Epätoivoinen kylläkin, kun projektissa uhrataan lasten yksityisyys, kuten Oulun tapauksessa kävi.
Täytyykö lapsi noutaa kuten rikollinen?

Oulun videossa kiinnitti huomiota myös poliisin mukanaolo. Selvisikin, että poliisia on tarvittu lastensuojelutilanteissa viime vuosina jatkuvasti enemmän. Päivittäin tulevia, lastensuojelutilanteita koskevia virka-apupyyntöjä varten poliisi laati ohjeen vuonna 2012. Toinen ohjeen laatijoista, poliisitarkastaja Ari Järvenpää kertoi Suoralle Linjalle, että sen laatiminen oli "yksi vaikeimmista ohjeista", jota hän on ollut laatimassa.

- Lapsen etu on siinä tilanteessa ykkösprioriteetti, mutta onhan ne haasteellisia tilanteita, Järvenpää muotoilee.

Suoraan Linjaan otti yhteyttä myös entinen poliisi Harri Lepistö. Hän kommentoi sähköpostilla poliisin osuutta lastensuojelutilanteessa näin:

- Minulle itselleni tuli pariin kertaan tosi huono ja likainenkin olo, kun jouduin olemaan mukana lapsien noutamisessa.--- Lapsen edun oli vaikea ymmärtää toteutuvan, kun hänen omaa tahtonsa ja mielipiteensä eivät kiinnostaneet ketään. Mielestäni poliisi on kokonaan väärä viranomainen, jos lapsia on ihan pakko lähteä noutamaan väkivalloin. Kyllä noutoasia on kyettävä hoitamaan niin, ettei se ole samanlainen kuin etsintäkuulutetun rikollisen kiinniotto.

Lepistön mielestä "monen lapsen kannalta kohtuuttoman koviin toimenpiteisiin johtaa virkailijoiden yksisilmäinen ohjeiden noudattaminen ja oman harkinnan vähäinen käyttö".

- Kuntien lastensuojelu saa myös sosiaaliministeriöstä soveltamisohjeet, joiden mukaan erilaisia tilanteita tulisi hoitaa. Ohjeet eivät aina jätä tilaa paikalliselle harkinnalle ollenkaan, vaan sosiaalityöntekijän toimien lainmukaisuutta arvioitaessa katsotaan vain asianmukaisia lainkohtia ja ministeriön soveltamisohjeita. Jos paikallisesti on harkittu asiaa toisin, voidaan sosiaalityöntekijää syyttää virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä.


Lastensuojelun valvonta on olematonta

Aihe kirvoitti runsaasti myös suoria yhteydenottoja toimitukseemme. Pyrkimys oli kuulla eri tahoja, ja osa yhteydenotoista jalostui jutuksi asti. Kommentin tai haastattelun antoi esimerkiksi huostaanoton kohteeksi joutunut Henri Autero, lastensa huostaanoton kokenut vanhempi Riikka Kemppinen ja lastensuojelussa työskennellyt Kalle Pietilä.

Verkkokeskustelussa nousi esiin myös väitteitä siitä, että kunnat rahastavat huostaanotoilla. Kommentoijat moittivat lastensuojelukerrointa, joka jakaa valtion rahaa kunnille sitä runsaammin, mitä enemmän lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle.  Valtiovarainministeriön selvitysmies Arno Miettinen tyrmäsi rahastusväitteet, mutta kertoi Suoralle Linjalle, että lastensuojelukerrointa ollaan korvaamassa ikärakenteeseen perustuvalla kertoimella.

Myös silkkojen faktojen valossa ei jää muuta vaihtoehtoa kuin myöntää ongelmien olemassaolo. Sosiaali- ja terveysministeriön viime kesänä julkaistu raportti Toimiva lastensuojelu yksilöi myös tarkkaan sen, mikä lastensuojelussa ei toimi. Raportissa todetaan muun muassa, että yksi ongelma lastensuojelussa on sen "valvonnan resurssien äärimmäinen niukkuus".

Kuten edellä on todettu, valvontaa on hajautettu kunnan sosiaalityöntekijöille, aluehallintovirastoihin ja valtakunnan tasolla Valviralle. Aluehallintovirastoissa ja Valvirassa on edellä mainitun raportin mukaan kohdennettu lastensuojelun valvontaan alle yhdeksän henkilötyövuotta. Koko maassa. Lisäksi AVIt valvovat vain laitoksia, joten perhehoidon osalta ainoa valvova viranomainen on työssään useimmiten ylikuormitettu lapsen asioista vastaava sosiaaliviranomainen. Käytännössä "valvonta" kunnissa saattaa olla asiakassuunnitelman tarkistaminen kerran vuodessa.

Raportissa todetaan myös, että "kunnalle ja lastensuojelun ammattihenkilöille on annettu poikkeuksellisen paljon valtaa suhteessa asiakkaisiin".

Siis, paljon valtaa ja vain vähän valvontaa. Ei ihme, että epäluottamus pulpahtelee pintaan siellä ja täällä.

Raportissa ehdotetaan riippumattoman arviointineuvoston perustamista. Samansuuntaisia ideoita heitettiin myös Suoran linjan keskustelussa. Kommentoija Tarvittaisiin perheministeri kiteytti ajatuksen nimimerkkiinsä.

Auttaisiko sitten uusi hallinnollinen instanssi selättämään lastensuojelun ongelmat?

    Jaana Siljamäki

http://yle.fi/uutiset/epaluottamus_lastensuojelua_kohtaan_ei_syntynyt_tyhjasta/7036258

[Aurelius]

Lastensuojelu on feministisen holhoamisen malliesimerkki Suomessa. Perusongelma on oikeusturvakeinojen heikkous ja oikeusvaltioperiaatteiden vastaisuus. Ilmiannot voi tehdä nimettömänä, niiden ei tarvitse olla täsmällisiä vaan ne voivat perustua epämääräisiin huoliin eikä toimintamalli tunne syyttömyysolettemaa tai oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Näiden puute eli käännetty todistustaakka ja kolmannen objektiivisen ulkopuolisen arvioijan puuttuminen muodostavat lastensuojelun suurimman oikeusturvaongelman. Keskusteluissa jaksetaan kyllä usein muistuttaa, että huostaanotot käsitellään tuomioistuimisessa. Se pitää paikkansa, mutta kiirellisiä sijoituksia ei käsitellä, eli viranomainen voi tehdä lähtökohtaisesti hyvin raskaita perusoikeuksiin puuttuvia toimenpiteitä. Lasten sijoitusta koskevissa oikeusjutuissa lapsen edun mukaiseksi katsotaan usein olemassaolevan tilanteen jatkaminen, eli kun lapsi on kerran sijoitettu esim. viranomaisen turvallisena pitämään perhekotiin tuomioistuin ei kovin helposti pura päätöstä.

Lastensuojelu on yksi feministisen holhousvaltion puhtaimpia ilmentymiä Suomessa. Sen suojissa tapahtuvat perusoikeuksien loukkaukset ja viranomainen tietää parhaiten -ajattelu pyhitetään tunteisiin vetoavalla puheella huolista ja lasten edusta. Will somebody think of the children!? Järjestelmää kritikoivat on erittäin helppo esittää sydämettöminä julmureina, ja mikäli kyse on heidän omasta asiastaan, lastensuojelun asiakkaaksi joutuminen langettaa heti ihmisen ylle vakavan epäilyksen varjon, jota on vaikea karistaa. Rationaalinen kritiikki vaiennetaan emotionaalisin argumentein. Sosiaalitätihän se tässä on miltei uhri, kun hän pyyteettömästi ajaa lasten asiaa ja suojelee heitä kelvottomilta vanhemmilta.

Perusongelma on järjestelmän mahdollistama vallankäyttö ilman riippumatonta valvontaa. Lastensuojeluasiat tulisi mielestäni käsitellä riippumattomassa tuomioistuimessa, jossa lähtökohtana olisi syyttömyysolettama.

[Lasse]

Lastensuojelun viranomaisia haastetaan - mistä se kertoo?
http://yle.fi/uutiset/lastensuojelun_viranomaisia_haastetaan_-_mista_se_kertoo/7024304

Lastensuojelun epäkohtia on viime aikoina nostettu esiin monin tavoin. Verkossa on paljon erilaisia lastensuojelua kritisoivia ryhmiä, kirjoituksia ja videoita. Mistä se kertoo? Miksi epäluottamus viranomaisia kohtaan näyttää lisääntyneen?

Lastensuojelun toimia on kyseenalaistettu viime aikoina näkyvästi. Asian ympärille on perustettu erilaisia virallisia ja epävirallisempia ryhmittymiä, jotka toimivat erityisesti verkossa.

Lastensuojelun asiakkaiden oikeuksia ajaa esimerkiksi HOL ry Huostaan otetut lapset - rikotut perheet. "Kaltoinkohdeltujen lastensuojeluperheiden auttamiseksi" on perustettu Lokakuun liike, lisäksi Facebookissa on lukuisia asialle vihkiytyneitä ryhmiä kuten Huostaanoton uhrit, Vaadimme Oikeudenmukaisuutta lastensuojeluun, Tykkää jos lastensuojelussa on parantamista, Lastensuojelun tilanne huolestuttaa... ja niin edelleen.

Viime vuonna Radium Kustannus julkaisi kolme kirjaa, joissa käsitellään lastensuojelun varjopuolia asiakasnäkökulmasta.

Aktivismi on saanut mitä luovempia muotoja. Verkossa on nähtävissä yksittäisten kansalaisten kuvaamia videoita, joihin on tallennettu viranomaisten toimia. Kuluneella viikolla on kohistu videosta, jossa poliisit ja sosiaalityöntekijä noutavat oululaiset kaksospojat kotoaan. Yle uutiset Suora Linja haastatteli videon ladannutta Tuomas Pellonperää torstaina.  Lokakuun liike on julkaissut tällaisen lastensuojelua ironisoivan videon ja Ylä-Savon sote - rikollisjärjestö vai ei keskittyy yhden sosiaalitoimen kritisointiin. Lisäksi on lukuisia blogeja, joissa käsitellään ja kritisoidaan lastensuojelun toimia, tässä yksi.

Vantaan sosiaalitoimen psykososiaalisten palveluiden palvelupäällikkö Anna Cantell-Forsbom kertoo, että etenkin videoiden tehtailun takana on monesti muutamat aktiivit, mutta hänen kokemuksensa mukaan myös viralliset muistutukset ja kantelut sosiaaliviranomaisten toimista ovat lisääntyneet.

Onko totta, että viranomaisia kohtaan tunnettu epäluottamus lastensuojeluasioissa on lisääntynyt? Mistä se kertoo? Mitä mieltä olet käytetyistä keinoista?

Kommenteissa tuli esiin väite tutkimuksesta:

Mielikuvitusepäily riittää 12.1.
Ilmoita asiattomasta kommentista

Lastensuojelulakimme suurin puute on siinä, että epäpätevän, usein mieleltään häiriintyneen sosiaalityöntekijän tai lastenvalvojan EPÄILY riittää huostaanottamaan lapset ja hajottamaan perheet sekä ajamaan isät vararikkoon.

Stakes tutki aikanaan, että 50% sosiaalityöntekijöistä oli mieleltään häiriintyneitä, jotka himoitsivat valtaa muitten yli nöyryyttääkseen heikompia.

Tutkimustulosta ei saanut julkaista ja tieto on saatu tutkimusryhmän jäseneltä, joka uhattiin tappaa (naistohtori).

Olen kiinnostunut tuosta mahdollisesta Stakesin tutkimuksesta, onko kellään tietoa?

Sinänsä hieman samansuuntainen oli tuo ylempänä löytämäni tutkimus Ruotsista:
https://hommaforum.org/index.php/topic,72339.msg1533495.html#msg1533495

Olisiko siis Stakes tehnyt vastaavaa tutkimusta Suomessa, mutta sitten jättänyt julkaisematta?

[Saippuakupla]

Kommenteissa tuli esiin väite tutkimuksesta:

Mielikuvitusepäily riittää 12.1.
Ilmoita asiattomasta kommentista

Lastensuojelulakimme suurin puute on siinä, että epäpätevän, usein mieleltään häiriintyneen sosiaalityöntekijän tai lastenvalvojan EPÄILY riittää huostaanottamaan lapset ja hajottamaan perheet sekä ajamaan isät vararikkoon.

Stakes tutki aikanaan, että 50% sosiaalityöntekijöistä oli mieleltään häiriintyneitä, jotka himoitsivat valtaa muitten yli nöyryyttääkseen heikompia.

Tutkimustulosta ei saanut julkaista ja tieto on saatu tutkimusryhmän jäseneltä, joka uhattiin tappaa (naistohtori).

Olen kiinnostunut tuosta mahdollisesta Stakesin tutkimuksesta, onko kellään tietoa?

Sinänsä hieman samansuuntainen oli tuo ylempänä löytämäni tutkimus Ruotsista:
https://hommaforum.org/index.php/topic,72339.msg1533495.html#msg1533495

Olisiko siis Stakes tehnyt vastaavaa tutkimusta Suomessa, mutta sitten jättänyt julkaisematta?

Ei tuollaista tutkimusta ole tehty. Tuollaiset salaliittoteoriat mainitun tutkimuksen ja sen tulosten salaamisesta, piilottamisesta tai tuhoamisesta ovat lähinnä huvittavia. Lienevätkö piilottaneet tai tuhonneet tutkijoiden lisäksi kaikki tutkimuksesta tienneet ja tutkimukseen osallistuneet henkilöt, koska kukaan ei ole moisesta hiiskahtanutkaan. Onneksi yksi tutkimusryhmän jäsen on vihjannut asiasta nimimerkille "Mielikuvitusepäily riittää", jotta hän voi paljastaa tämän suuren salaisuuden. Toki tuollaisilla väitteillä, joita nimimerkki "Mielikuvitusepäily riittää" esittää ja mahdollisesti ihan tosissaan pyörittelee, saa väritettyä oman mielikuvituksen tuotoksia ja väännettyä salaliittoteorioita ihan uusiin sfääreihin.

[JT]

Asiapuhetta entiseltä lastensuojelun työntekijältä
Yle Uutiset Suora linja:
http://areena.yle.fi/tv/2108934

[Lasse]

Olisiko siis Stakes tehnyt vastaavaa tutkimusta Suomessa, mutta sitten jättänyt julkaisematta?

Ei tuollaista tutkimusta ole tehty. Tuollaiset salaliittoteoriat mainitun tutkimuksen ja sen tulosten salaamisesta, piilottamisesta tai tuhoamisesta ovat lähinnä huvittavia.

Ruotsissa  Bo Edvardsson on tehnyt tutkimusta, jota ulkopuolinen voisi kärjistäen kuvailla hieman samaan tyyliin, kuin nimimerkki "Mielikuvitusepäily riittää".

Jos vastaavaa tutkimusta tehtäisiin Suomessa, jos siis ei vielä olla tehty, saataisiinko vastaavia tuloksia?

Vai ei koske Suomea?

Tutkimuksen asettaja voi jättää tulokset julkaisematta tai jättää vain sisäiseen käyttöön, jos tulokset ovat kiusallisia, ei siihen salaliittoteorioita tarvita.
Hemlighetsstämplat, konfidentiell, osv...

Lääketeollisuudesta on tullut julkisuuteen pimitettyjä tutkimuksia, joiden tulokset olisivat johtaneet tulonmenetyksiin. Tuollaisesta toiminnasta on tuomittu jättisakkojakin maailmalla.
http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/health-news/drug-giants-fined-11bn-for-criminal-wrongdoing-8157483.html

Minua ei siis kiinnostanut "Mielikuvitusepäily riittää":n ääritulkinta väitetystä tutkimuksesta, vaan se, onko Suomessa tuonsuuntaista tutkimusta tehty.
Pitäisi tehdä.

[Lasse]

Ei Kristus sentään, lueskelin hieman enemmän tuota Niina Bergin sivustoa, josta löysin ketjuun liittämäni Bo Edvardssonin tutkimuksen.

Muistikuvissani oli joku julkisuudessa ollut kohu "Nikon" huostaanotosta 90-luvulla, insestiepäilyineen kaikkineen, mutta minulla ei ollut tarkempia tietoja, koska asia ei silloin kiinnostanut minua lainkaan. Uskomatonta materiaalia:

Onnetonta kyllä haastattelija oli ruotsinkielinen ja nimeltään May. Poika tuli haastatteluissa vihaiseksi ja soitti leikkipuhelimella isälleen pyytäen häntä tulemaan vetämään Mayta turpaan, minkä psykologi tulkitsi merkityksessä "maitoa turpaan" eli kyse oli oraaliseksistä. Ei riittänyt, että isää syytettiin, vaan myös Nikon alaikäisen veljen ja äidin väitettiin olleen mukana pojan raiskaamisessa. Terveydenhuoltohenkilöstön näkemyksen mukaan kyseessä oli sukupolvia kestänyt insesti, eli myös isoisä oli syyllinen. Kukaan henkilökunnasta ei tosin ollut tavannut häntä – eikä edes halunnut tavata.

Niko kävi kolme vuotta lasten psykoanalyysiin erikoistuneen terapeutin vastaanotolla kahdesti viikossa. Oikeudessa analyytikko esitti vakuuttuneisuutensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän perusti käsityksensä pojan uniin ja piirroksiin. Piirroksissa oli tikareita ja ampuma-aseita, jotka terapeutin mielestä olivat fallos-symboleita. Poika oli unista kertoessaan liittänyt yhteen pyllyn ja sammakon, mistä analyytikko päätteli anaaliyhdynnän tapahtuneen. Hänen käsityksensä mukaan molemmat vanhemmat ja tuolloin 15-vuotias isoveli pukeutuivat illan tullen reiällisiin kummitusvaatteisiin ja yksissä tuumin raiskasivat poikaa tämän ruumiinaukkoihin.

http://niinaberg.com/2013/02/15/lapsi-1-niko/

Lisää matskua:
http://niinaberg.com/category/lastensuojelun-pimea-puoli/

Maitoa turpaan, todella.

[Saippuakupla]

Olisiko siis Stakes tehnyt vastaavaa tutkimusta Suomessa, mutta sitten jättänyt julkaisematta?

Ei tuollaista tutkimusta ole tehty. Tuollaiset salaliittoteoriat mainitun tutkimuksen ja sen tulosten salaamisesta, piilottamisesta tai tuhoamisesta ovat lähinnä huvittavia.

Ruotsissa  Bo Edvardsson on tehnyt tutkimusta, jota ulkopuolinen voisi kärjistäen kuvailla hieman samaan tyyliin, kuin nimimerkki "Mielikuvitusepäily riittää".

Jos vastaavaa tutkimusta tehtäisiin Suomessa, jos siis ei vielä olla tehty, saataisiinko vastaavia tuloksia?

Jos etsitään pelkkiä syytösstrategioita, niin niitä löytyy aivan varmasti. Mutta miksi ihmeessä pitäisi tutkia syytösstrategioita, jolloin lähtökohta on enemmän tai vähemmän epäoikeudenmukainen syytös jotain tahoa kohtaan? Sehän ei suinkaan ole kotimaisen lastensuojelun toimintatapa, vaikka asiasta eniten melua pitävät henkilöt niin kuvittelevat.

Mieluummin pitäisi tutkia lastensuojelutyöntekijöiden tekemiä tulkintoja, kirjaamiskäytäntöjä, dokumentteja ja dokumenttien tulkintaa, kuten esim. Kääriäinen tekee mainiossa väitöskirjassaan. Tosin Kääriäinenkin nostaa esiin, että lastensuojelun dokumentteihin kirjataan vain pieni osa kaikesta eri tahojen tuottamasta tiedosta ja näkökulmista. Siksi mm. sosiaalityöntekijät kritisoivat tutkimusta sen tekovaiheessa, mutta onneksi tutkija piti päänsä ja jatkoi valitsemallaan tiellä. Lopputulos oli väitöskirja, jossa tarkastellaan ja tuodaan esiin dokumentoinnin problematiikkaa.

[Lasse]

Hyvä puheenvuoro Maria Syvälältä:

Lähdekritiikitön viranomainen – epäilyttävä kunnes toisin todistetaan
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158687-lahdekritiikiton-viranomainen-–-epailyttava-kunnes-toisin-todistetaan

Nettipoliisi Jarno Saarinen kirjoittaa blogissaan lähdekritiikin puutteesta. Hän viittaa jutussaan tapaus Kurhelan kaksosiin: "Tuosta mainitsemastani videostakin kovin moni näyttää uskoneen, että kuvaus on aukoton ja tyhjentävä kuvaus koko prosessista. Tuomio on jaettu pelkästään yhden näkökulman perusteella."


Juuri tämän takia menin toimittajana tapaamaan Kurhelan perhettä. Asuin perheessä kaksi vuorokautta. Yhdessä kävimme läpi lastensuojelun asiakirjoja. Katselin julkaisemattomia tallenteita kuten mm. kohuvideon kokonaisuudessaan. Kuuntelin vanhempien ja poliisien välisen 15 minuutin kestoisen puhelutallenteen. Lisäksi haastattelin perheen lähipiiriä. Jutun teko kesti viikon. Sinä aikana Suomessa sijoitettiin kiireellisesti 77 lasta.


Perussuomalainen oli ainoa lehti, jota tämä perheen tarina eli tapauksen taustoittaminen kiinnosti. Jutun luki kolme huippujuristia ennen julkaisua, minkä seurauksena kaksi tunnistetietoa jätettiin pois. Juttu julkaistiin videohaastatteluineen päivää ennen nettipoliisi Jarno Saarisen kirjoitusta.


Kirjoituksessaan Saarinen sortuu samaan kuin kohde, jota hän kritisoi. Nettipoliisin teksti kommentteineen on mustavalkoinen, koska siitä ei jää epäselväksi, kenen puolelle hän on asettunut.


Saarinen nimittäin "ei ala arvioimaan toisen viranomaisen tekemisiä", mutta viranomaistoiminnan kyseenalaistamista hän kuitenkin ottaa asiakseen arvioida ylhäältäpäin. Tämän kantansa hän on muodostanut tapauksen taustoja tuntematta. Hän perää nettikirjoittajien motiiveja ja maalaa samalla itsensä nurkkaan. Siksi Saarisen kirjoitukseen kannattaa kohdistaa voimakasta lähdekritiikkiä.


Olen tutkinut lastensuojelua kahden vuoden ajan toimittajana ja kirjailijana. Näkökulmani on ollut heppoisin perustein tehdyissä lasten sijoituksissa. En ole koskaan sanonut, etteikö lastensuojelua tarvittaisi tai etteikö olisi olemassa erittäin hyvää lastensuojelutyötä.

Jatkuu artikkelissa...

Onko Oulussa jotain mätää? Siltä näyttää:

http://epaper.suomenmaa.fi/olepaper/epaper/today/2.pdf

[stefani]

http://hommaforum.org/index.php/topic,72339.msg1524259.html#msg1524259 "Huostaanottoja tarvitaan lisää" (Ketjunavaukseni, joka liitettiin tänne.)

http://yle.fi/uutiset/jo_pienilla_lapsilla_mielenterveysongelmia__lyovat_ja_purevat_koulussa/7061575 "Jo pienillä lapsilla mielenterveysongelmia – lyövät ja purevat koulussa"

Kouluilta saadun viestin mukaan ryhmät menevät vuosi vuodelta pahemmiksi. Lapsi tuhoaa toisten koulutöitä tai pihaleikkejä. Rikotaan toisten tekemä lumiukko tahallaan. On vastaansanomista ja jopa väkivaltaa muita lapsia ja opettajia kohtaan. Tönitään, lyödään ja jopa purraan toisia lapsia ja aikuisiakin, kertoo koulupsykologi Elise Wass.

[EL SID]

jassåå, nyt ollaan taas vaiheessa, jossa viranomaisia vastaan kohdistettu kritiikki halutaan vaientaa: oulun tapauksen ja sen jälkeen tapahtuneen huostaanoton you tubeen laittaneet ovat saaneet kutsun kuulusteluihin:

ikosepäily: Kaksospoikien huostaanotoista kohuvideot kuvannut isä ja nettiin ladannut tukihenkilö kuulusteluun

Suomalaisia laajasti puhuttaneet Oulun kaksospoikien voimalliset huostaanotot poliisin ja sosiaaliviranomaisten toimesta ovat aiheuttaneet uusia viranomaistoimia.

Vaatimukset viranomaistoimien tutkimisesta ja keskustelu lastensuojelussa harjoitetuista käytännöistä jatkuu, mutta virallisesti toimenpiteet näyttävät keskittyvän lähinnä viranomaistoiminnan suojelemiseen. Netissä nähdyt voimatoimet, joiden kohteena on ollut Kurhelan perheen alaikäiset kaksospojat Oulussa, ovat siis aiheuttaneet poliisitoimia: lasten vanhempia ja perheen tukihenkilöä vastaan.

Viranomaisten toimenpiteet aiheuttivat tyrmistyksen Kurhelan perheessä, heidän tukihenkilössään Tuomas Pellonperässä ja lakimies Yrjö Paukusessa.

"Sain lauantaina puhelun Rauman poliisilaitokselta, että Oulun poliisi pyytää kuulustelemaan minua epäiltynä useista rikoksista, koska olen julkaissut Oululaisista lastensuojeluviranomaisista ja heidän 'työstään' kaksi Youtube-videota", kertoo Verkkomedialle Kurhelan perheen koettelemuksissa vapaaehtoisena tukihenkilönä toiminut Tuomas Pellonperä.

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=9664

ja tämä uusin video on nähtävissä täältä:

http://www.metropoli.net/videot/hurja-maailma/uusi-huostaanottovideo-kuohuttaa-netissa/

[Sunt Lacrimae]

Rikoksen tunnusmerkit eivät tosiaankaan täyty ja netti on muutenkin pullollaan videoita, joissa esiintyy erilaisia suomalaisia virkamiehiä suorittamassa työtehtäviään. Tätä ei ole nähty ongelmaksi, ja hyvä niin.

Tänä päivänä kun jokaisen taskusta löytyy kamerakännykkä, on hyväksyttävä se kuvatuksi tulemisen mahdollisuus. Kuvaajalla saattaa olla taka-ajatuksia, mutta tämä on vain hyväksyttävä.

[Saippuakupla]

Eipä tuohon kuvaamiseen ja erityisesti kuvatun materiaalin julkaisemiseen osaa ottaa professoritkaan kantaa:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288640357521.html

Ihan hyvä jos selvitetään tuon materiaalin julkaisun laillisuutta. Selkeyttää varmasti asiaa, koska moinen toiminta on yleistymässä.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sosiaalityontekijalle-tappouhkauksia-huostaanottovideosta-tutkintapyynto/652917/

Olisi kiinnostavaa tietää onko muitakin esitutkintanimikkeita kuin lievä pahoinpitely, laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. Lievä pahoinpitely tuli muistaakseni siitä, että isä koetti fyysisesti estää poikien huostaanoton.

[P]

Kyllä virkatehtävää hoitavaa tulee saada kuvata. Samoin kuvaaminen tapahtui kuvaajan kotona ja julkisella kadulla.

Ei tuossa ole lihaa mihinkään rikossyyteeseen. Ei voi olla salakatselua. Ei voi olla kunnianloukkausta. Eikä yksityisyyden suojan loukkaamista - ainakaan virkatehtävissä olevien osalta. Taas tavanomaista poliisipuuhastelua. Ihan vastaava tapaus, kuin se "salakatselusyytös", kun kotietsintää tekeviä poliiseja kuvattiin kyseisen asunnon haltijan toimesta. Eivät virkamiehet virkatehtävässä "nauti" kotirauhan suojaa..  Eikä heidän kuulukaan nauttia.

Muutenkin ihan mielenkiintoinen video. Jos banhempi itse olisi raahannut lasta samalla tavalla, niin pahoinpitelyepäilyä värkättäisiin.

Ei tuollaisessa tilanteessa ole vanhemmalla paljon vaihtoehtoja, kuin seurata ja kuvata. Ihan oman oikeusturvansa vuoksi. Voi näyttää mistä lapselle mahdollisesti syntyneet mustelmat tulivat. Ja jos tuohon sekaantuu jotenkin - taas varmasti niskottelysyyte / viranomaisen vastustaminen uhkaa käräjillä.

Tuntui olevan kova kiire sosiaalimatameilla kiskoa vastentahtoinen lapsi autoon. Ja vastentahtoisemmaksi lapsi muuttui tuon kiskonnan myötä. Ihan normaali tasitele tai pakene reaktio. Jos vanhempi ei olisi kuvannut, retuuttaminen olisi voinut olla vieläkin kovempaa?

Taustoja lukiessani, isää oli epäilty kyseisten lasten pahoinpitelemisestä, mutta syytökset kaatuivat poliisin esitutkinnassa. Siihen varmaan viitannee tuo - että jos isä itse vastaavasti retuuttaisi. Lapsilla voi olla jonkin asteinen diagnoosi (ADHD tms?) käytöspuolella?Eli ovat ns. vaativia lapsia kasvattaa? Siksi lie nuo kaksi on otettu huostaan, vaikka nuoremmat lapset ovat kotona.  Viranomaisten ratkaisu perheen tukemisen sijaan siirtää lapset lastenkotiin on mielenkiintoinen, kun lapsia näytetään siellä retuutettavan?

[P]

Rikoksen tunnusmerkit eivät tosiaankaan täyty ja netti on muutenkin pullollaan videoita, joissa esiintyy erilaisia suomalaisia virkamiehiä suorittamassa työtehtäviään. Tätä ei ole nähty ongelmaksi, ja hyvä niin.

Tänä päivänä kun jokaisen taskusta löytyy kamerakännykkä, on hyväksyttävä se kuvatuksi tulemisen mahdollisuus. Kuvaajalla saattaa olla taka-ajatuksia, mutta tämä on vain hyväksyttävä.

Jep. Virkamiehen on virkatehtävää suorittaessaan siedettävä se, että häntä saatetaan kuvata  ja materiaali julkaista. Virkamies saa palkkaa meiltä kaikilta ja toiminta on lain sitomaa. Jos tehtävä suoritetaan säännöstön mukaisesti, ei kuvaamisessa voi olla mitään väärää. Poliisiautoihin lisättiin USA:ssa tuulilasikamerat turvaamaan oikeudenkäyttöä molempiin suuntiin. Siis selkänojaksi poliisille aiheettomien syytösten osalla ja kansalaisille, jos poliisi ylittää valtuutensa. UK:ssa ovat lisänneet samasta syystä kameroita jopa poliisien itsensä rinnassa kannettaviksi.

Opettajia saa kuvailla tunneilla sekä poliiseja työssään ja julkaista pätkiä vaikka sopivan tarkoitushakuisesti  editoituina netissä, koska opetus/ poliisin työ kadulla on julkista. Kivaahan se ei aina ole, mutta pitää seitää ja hyväksyä. Nyt kun lastensuojelulla ei kameran edessä mene homma putkeen kuin Strömssössä - aletaan vaatimaan rangaistusta tavoitteena saada video piiloon ja kansalaiset pelkäämään kuvaamista..    Säännöt pitäisivät olla samat kaikile virkamiehille.

[KalleK]

Muutenkin ihan mielenkiintoinen video. Jos banhempi itse olisi raahannut lasta samalla tavalla, niin pahoinpitelyepäilyä värkättäisiin.

Tämä on aivan totta. Niin hullu on maailma nykyään, että omilla vanhemmilla (etenkään isillä) ei ole enää minkäänlaista oikeutta koskea omiin lapsiinsa fyysisesti, sillä mikä tahansa kosketus voidaan vääntää pahoinpitelyksi, kun taas virkamiehet saavat retuuttaa ja hakata lapsia täysin palkein joutumatta siitä minkäänlaiseen edesvastuuseen.

Tuntui olevan kova kiire sosiaalimatameilla kiskoa vastentahtoinen lapsi autoon. Ja vastentahtoisemmaksi lapsi muuttui tuon kiskonnan myötä. Ihan normaali tasitele tai pakene reaktio. Jos vanhempi ei olisi kuvannut, retuuttaminen olisi voinut olla vieläkin kovempaa?

Varmasti olisi ollut kovemmat otteet.

Tästä videosta tuli sellainenkin mieleen, että usein kun on näitä ongelmia lasten tapaamisissa, eli yleisimmän kuvion mukaan äiti estelee isää tapaamasta lasta milloin milläkin verukkeella ja vaikka äidille olisi tästä langetettu uhkasakko, eli lapset tullaan hakemaan silloin vaikka poliisin tai ulosottoviranomaisen avustuksella tapaamisiin, niin ei silloin kyllä lähdetä raahaamaan väkisin lasta vieraannuttaja-äidin luota, vaan usein todetaan ovella että "ei me valitettavasti voida lasta väkisin äidiltä mukaan ottaa", jos lapsi (äidin pakottamana) ovella sanookin ettei halua lähteä isälle.

Mutta annas olla, kun kyseessä on tilanne, missä lapsi pitää saada huostaan sossuille; silloin ei kyllä voimakeinoja annetun tehtävän suorittamiseksi kaihdeta.

[n.n.]

Tästä videosta tuli sellainenkin mieleen, että usein kun on näitä ongelmia lasten tapaamisissa, eli yleisimmän kuvion mukaan äiti estelee isää tapaamasta lasta milloin milläkin verukkeella ja vaikka äidille olisi tästä langetettu uhkasakko, eli lapset tullaan hakemaan silloin vaikka poliisin tai ulosottoviranomaisen avustuksella tapaamisiin, niin ei silloin kyllä lähdetä raahaamaan väkisin lasta vieraannuttaja-äidin luota, vaan usein todetaan ovella että "ei me valitettavasti voida lasta väkisin äidiltä mukaan ottaa", jos lapsi (äidin pakottamana) ovella sanookin ettei halua lähteä isälle.

Mutta annas olla, kun kyseessä on tilanne, missä lapsi pitää saada huostaan sossuille; silloin ei kyllä voimakeinoja annetun tehtävän suorittamiseksi kaihdeta.

Varmaan voi olla noinkin. Mutta jos verrataan huostaanotolla lapsen poistamista välittömästi vaarallisesta  tilanteesta (ainakin periaatteessa) siihen, että tapaaminen toisen vanhemman ei ota toteutuakseen, niin näkisin eritasoisen puuttumisen asteen olevan perusteltuakin. (kiistelemään isien huonosta asemassa Suomessa en lähde, koska siinä ei ole mitään kiistettävää)

[KalleK]

Tästä videosta tuli sellainenkin mieleen, että usein kun on näitä ongelmia lasten tapaamisissa, eli yleisimmän kuvion mukaan äiti estelee isää tapaamasta lasta milloin milläkin verukkeella ja vaikka äidille olisi tästä langetettu uhkasakko, eli lapset tullaan hakemaan silloin vaikka poliisin tai ulosottoviranomaisen avustuksella tapaamisiin, niin ei silloin kyllä lähdetä raahaamaan väkisin lasta vieraannuttaja-äidin luota, vaan usein todetaan ovella että "ei me valitettavasti voida lasta väkisin äidiltä mukaan ottaa", jos lapsi (äidin pakottamana) ovella sanookin ettei halua lähteä isälle.

Mutta annas olla, kun kyseessä on tilanne, missä lapsi pitää saada huostaan sossuille; silloin ei kyllä voimakeinoja annetun tehtävän suorittamiseksi kaihdeta.

Varmaan voi olla noinkin. Mutta jos verrataan huostaanotolla lapsen poistamista välittömästi vaarallisesta  tilanteesta (ainakin periaatteessa) siihen, että tapaaminen toisen vanhemman ei ota toteutuakseen, niin näkisin eritasoisen puuttumisen asteen olevan perusteltuakin. (kiistelemään isien huonosta asemassa Suomessa en lähde, koska siinä ei ole mitään kiistettävää)

Tapaamisten perusteeton estäminen ainoastaan ex-kumppanin kiusaamismielessä on nimenomaan lapsen kannalta vaarallisuusasteeltaan ihan siellä asteikon kärkipäässä. Huomattavasti vaarallisempaa kuin se, että isä on paikalla pikku lauantaisaunakaljoissaan, jota pidetään tietenkin lapselle äärimmäisen vaarallisena tilanteella, johon on puututtava välittömästi ja järein asein.

Todellisuudessa tällainen sairas psykologinen peli missä lapsi joutuu huoltokiusaaminen pelivälineeksi on lapselle äärimmäisintä väkivaltaa ja usein loppuiäksi traumatisoivaa toimintaa, johon verrattuna pari tukkapöllyä ei ole mitään. Usein lopputuloksena tällaisessa toiminnassa (jos sen annetaan jatkua pitkään) on lapsen psyykkeen täydellinen murtuminen, masennus, päihteiden käyttö, syrjäytyminen ja ääritapauksissa itsemurha.

Jos joku väittää, ettei tällaiseen olisi syytä puuttua ja mahdollisimman järein keinoin, ei tiedä huoltokiusaamisesta tuon taivaallista ja kehoittaisin perehtymään aiheeseen tarkemmin.

Sossuja koko aihe ei voisi vähempää kiinnostaa, sen olen huomannut kyllä kentällä pyöriessäni.

[n.n.]

Tästä videosta tuli sellainenkin mieleen, että usein kun on näitä ongelmia lasten tapaamisissa, eli yleisimmän kuvion mukaan äiti estelee isää tapaamasta lasta milloin milläkin verukkeella ja vaikka äidille olisi tästä langetettu uhkasakko, eli lapset tullaan hakemaan silloin vaikka poliisin tai ulosottoviranomaisen avustuksella tapaamisiin, niin ei silloin kyllä lähdetä raahaamaan väkisin lasta vieraannuttaja-äidin luota, vaan usein todetaan ovella että "ei me valitettavasti voida lasta väkisin äidiltä mukaan ottaa", jos lapsi (äidin pakottamana) ovella sanookin ettei halua lähteä isälle.

Mutta annas olla, kun kyseessä on tilanne, missä lapsi pitää saada huostaan sossuille; silloin ei kyllä voimakeinoja annetun tehtävän suorittamiseksi kaihdeta.

Varmaan voi olla noinkin. Mutta jos verrataan huostaanotolla lapsen poistamista välittömästi vaarallisesta  tilanteesta (ainakin periaatteessa) siihen, että tapaaminen toisen vanhemman ei ota toteutuakseen, niin näkisin eritasoisen puuttumisen asteen olevan perusteltuakin. (kiistelemään isien huonosta asemassa Suomessa en lähde, koska siinä ei ole mitään kiistettävää)

Tapaamisten perusteeton estäminen ainoastaan ex-kumppanin kiusaamismielessä on nimenomaan lapsen kannalta vaarallisuusasteeltaan ihan siellä asteikon kärkipäässä. Huomattavasti vaarallisempaa kuin se, että isä on paikalla pikku lauantaisaunakaljoissaan, jota pidetään tietenkin lapselle äärimmäisen vaarallisena tilanteella, johon on puututtava välittömästi ja järein asein.

Todellisuudessa tällainen sairas psykologinen peli missä lapsi joutuu huoltokiusaaminen pelivälineeksi on lapselle äärimmäisintä väkivaltaa ja usein loppuiäksi traumatisoivaa toimintaa, johon verrattuna pari tukkapöllyä ei ole mitään. Usein lopputuloksena tällaisessa toiminnassa (jos sen annetaan jatkua pitkään) on lapsen psyykkeen täydellinen murtuminen, masennus, päihteiden käyttö, syrjäytyminen ja ääritapauksissa itsemurha.

Jos joku väittää, ettei tällaiseen olisi syytä puuttua ja mahdollisimman järein keinoin, ei tiedä huoltokiusaamisesta tuon taivaallista ja kehoittaisin perehtymään aiheeseen tarkemmin.

Näkisin, että tuossa on useampia ongelmia jotka vaativat ratkaisua. Ei ole mielekästä, että tukkapöllyyn tai saunakaljotteluun puututaan rajuin lastensuojelullisin keinoin. (Asia on toinen, mikäli em. yhteydessä esiintyy todellista vaaraa lapselle)
Samalla kuitenkin näkisin, että huostaanotto, joka käsittääkseni on järein lastensuojelullinen keino, ei ole paras ratkaisemaan lapsen käyttöä vanhempien taisteluissa. Oikeampaa olisi mielestäni kohdistaa viranomaista haittaavaan vanhempaan tarvittaessa vaikka vankeusrangaistus. Toki lapsen voi pakottaa sanomaan mitä tahansa, mutta normaalitilanteessakin vanhempien on pystyttävä saamaan lapsi lähtemään hoitoon, kouluun jne., joten toiselle vanhemmallekaan lähdön ei pitäisi ylitsepääsemätöntä olla.
Jos puhutaan niin vanhasta lapsesta, että hänellä voi kohtuudella olettaa olevan asiallisia mielipiteitä (toki niihinkin voi vaikuttaa, toisaalta voi aikuiseenkin), ollaan vaikeammassa tilanteessa - ei ole järkevää mennä lapsen kanssa 'kuutelemme sinua kunhan olet samaa mieltä kanssamme' -linjalle. Tietenkään tämä ei tekisi viranomaisen haittaamisesta yhtään vähemmän tuomittavaa vanhemman osalta.
Tämä siis vain mielipiteeni, mutta vastauksena voimankäyttöön oikeellisuuteen haettaessa lasta tapaamiseen.

e. luettavuus