"Sosiaalityöntekijät ovat lain yläpuolella"

[Lasse]

Samalla lailla asiakirjoihin tulee kirjata lapsen esiin tuomat näkemykset, mutta myös perustelut, joilla niiden yli marssitaan. Lapsen kuuleminen ja sitä kautta saadut näkökulmat ovat yksi tekijä kokonaistilanteen arvioinnissa.

Voiko tuollaisiin asiakirjoihin todellakin  olla kirjattu tällaisia näkemyksiä?

Tässä muutamia otteita ihmisten lastensuojeluasiakirjoista:

"Hoitajan mielestä vauva liian kiltti."

"Tarhassa on ilmennyt, että lapsen (2-vuotias) on vaikeaa odottaa vuoroaan ruokailussa. Kun muut lapset ottivat 1–2 kurkunpalaa, lapsi otti 4 palaa!"

"Mieliala: iloinen, pirteä lapsi. (Vähän liiankin pirteä – saako hän huomiota sillä käytöksellä?)"

"Tiskipöydällä oli tiskiä."

https://hommaforum.org/index.php/topic,72339.msg1505936.html#msg1505936

Kuvittelisin, että kokonaistilanteesta on hankala saada selvyys, jos vauva/lapsi on liian kiltti, iloinen, pirteä tai tykkää kurkusta...

Täyttä roskaa yleistää tuollaiset näkemykset. Tässä illan mittaan olen kysellyt asiasta tutuilta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöiltä. Ovat järkyttyneitä Eerikan tapauksesta. Eivät todellakaan ajattele, että Eerikan tapauksessa kaikki on mennyt hyvin. Tietenkään eivät tuomitse kollegoita kun tutkinta on vasta kesken ja mahdollisista virheistä ei ole tarkkaa tietoa.

Onko Tarkkien lastensuojelubisnesdynastia yleisessä tiedossa Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöillä?

Kaisa Ruokamolla on asiaa Eerikan surman taustoista, liittyen lastensuojelukoneistoon:

Tarkkien Arjen Sydän
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2013/01/tarkkien-arjen-sydan.html

Eli onko Kaisa Ruokamolla tietoa takana?

[Saippuakupla]

Ei estä eikä lapsen mielipide ole millään lailla määräävä, mutta lapsen virallinen kuuleminen tai sen tekemättömyys tulee perustella asiaan liittyvissä asiakirjoissa. Samalla lailla asiakirjoihin tulee kirjata lapsen esiin tuomat näkemykset, mutta myös perustelut, joilla niiden yli marssitaan. Lapsen kuuleminen ja sitä kautta saadut näkökulmat ovat yksi tekijä kokonaistilanteen arvioinnissa.

Tyypillistä sosiaalityöntekijöiden jargonia. Tyhjien tynnyrien kolinaa vailla minkäänlaista kosketuspohjaa todellisuuteen. Voin sanoa kokemuksesta, ettei tuossa em. kommentissa pidä yksikään väite paikkaansa.

Noin se nyt kuitenkin menee. Kysy vaikka paikallisesta sosiaalivirastosta.

Olisiko Saippuakuplalla antaa yhtä ainoata esimerkkiä tapauksesta, jossa sossut olisivat toimineet "oikein", edes yhtä ainoaa? Sellaista, missä olisi esimerkiksi kyetty antamaan apua kärsivälle lapselle, niin että tarinalla olisi onnellinen loppu? Minä en ole sellaiseen koskaan törmännyt.

Enkä nyt tarkoita sinun mielestäsi oikein toimimista ja onnellista loppua, vaan ihan sen lapsen itsensä mielestä. Ja avullakin tarkoitan ihan konkreettista apua, en "apua", mitä niin usein tarjotaan, eli jotain loputonta paskanjauhamista jossain sossujen toimistossa tai psykologien luona jotka vain voivottelevat että on tämä tilanne nyt ikävä mutta kun me ei oikein mitään sille voida.

Lukemattomia perheitä autettu avohuollon tukitoimenpitein, jotka on tietysti pyritty räätälöimään kyseisen perheen tarpeisiin. Usein tilanteessa on saatu autettua koko perhettä (myös lasta) ja siksi esim. huostaanoton tarvetta ei ole ollut. Terapiapalveluista on tullut hyvää palautetta (lapset ovat käyneet terapiassa), mutta siinä vaaditaan jotenkin tolkullinen perhetilanne ja toimiva suhde terapeutin ja asiakkaan välillä. Todella paljon asiakastapauksia, joissa lapsi tai lapset on huostaanotettu ja sijoitettu lastensuojelulaitokseen/perhekotiin. Lapset olleet itse tyytyväisiä huostaanottoon ja joissakin tapauksissa lapsi on palannut kotiin kun kotitilanne on saatu rauhoittumaan.

***

Kerropa vuorostasi, mitä tilanteessa pitäisi tehdä:

Vanhemmat eronneet ja kaksi yhteistä lasta iältään yhdeksän vuotta (poika) ja kymmenen vuotta (poika). Eron taustalla isän pitkään jatkunut arvaamaton käytös: esim. raivoaminen (huutamista, riehumista) ja satunnaista väkivaltaa äitiä kohtaan (riuhtomista, repimistä). Näin tapahtunut lasten läsnäollessa useita kertoja. Avioliiton loppuvaiheessa äiti lähtenyt kotoa kerran turvakotiin lasten kanssa, mutta palannut kotiin tilanteen rauhoituttua. Isä saanut tuomion äitiin kohdistuneista pahoinpitelyistä äidin poismuuton jälkeen (syytteenä pahoinpitelyjä, mutta tuomiona muutamia lieviä pahoinpitelyjä -> sakkorangaistus). Suuri osa esitutkinnassa esiin tulleista mahdollisista pahoinpitelyistä oli vanhentuneita. Lapsiin ei ole kohdistunut väkivaltaa. Huoltajuudesta riidelty, olosuhdeselvitys tehty ja oikeus määrännyt huoltajuuden äidille, mutta isällä tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu + loma-aikana. Äiti muuttanut eron jälkeen Etelä-Suomeen lasten kanssa ja isä jäänyt asumaan Keski-Suomeen. Sopimuksen mukaisesti äiti saattaa lapset lentokentälle ja lentokoneeseen. Isä on lapsia vastassa toisessa päässä. Isä äitiä huomattavasti parempituloisena maksaa lentomatkat. Isän ja äidin yhteydenpito hoidetaan mahdollisuuksien mukaan sähköpostilla ja tekstiviesteillä. Elatusmaksut on maksettu sovitun mukaisesti ja useimmiten ajallaan.

- Äiti vihainen isälle, koska kokee nyt eron jälkeen eläneensä väkivaltaisessa suhteessa. Halusi yksinhuoltajuuden, koska pelkää lasten isää ja ei haluaisi olla tämän kanssa missään tekemisissä. Ei haluaisi lähettää lapsia tapaamaan isää.
- Isä vihainen äidille, koska ei kokenut avioeroa tarpeellisena. Kokee, että häntä on syytetty heppoisin perustein ja ei olisi halunnut luopua huoltajuudesta. Haluaa ehdottomasti pitää kiinni tapaamisoikeudestaan, koska haluaa nähdä lapset säännöllisesti. 
- Lapset eivät haluaisi mennä isän luokse yksin, koska pelkäävät isää. Näkevät painajaisia ennen isälle menoa. Nuoremmalla voimakkaita pelkotiloja, joita tutkitaan (eivät kuitenkaan johdettavissa suoraan esim. isälle menemisestä).

Kenen etu ja näkemykset tulisi asettaa etusijalle?

[Tabula Rasa]

Kaisa Ruokamolla on asiaa Eerikan surman taustoista, liittyen lastensuojelukoneistoon:

Tarkkien Arjen Sydän
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2013/01/tarkkien-arjen-sydan.html

Eli onko Kaisa Ruokamolla tietoa takana?
[/quote]

Ruokamo toimii/toimi pienen keskisuomalaisen kunnan sosiaalihuollon tehtävissä. Eli vähintäänkin kokemusta on. On jo ollut aiemmin poksauttamassa paikallista lastensuojelullista mätäpaisetta. Ehkä joku syväkurkku uskaltanut siltä pohjalta luottaa arkaluontoistakin tietoa. Tai sosiaalihenkilöillä voi olla alan suhteita. En tiedä. Voi olla tai voi olla olematta tämän tapauksen tarkempia tietoja. Alan sisällä jutut toki kiertää.

[Tabula Rasa]

Saippuakupla:


Terapiapalveluista on tullut hyvää palautetta (lapset ovat käyneet terapiassa), mutta siinä vaaditaan jotenkin tolkullinen perhetilanne ja toimiva suhde terapeutin ja asiakkaan välillä.

Terapiapalvelut voivat myös olla erittäin ylihinnoiteltua päivähoitoa. Kerran tai kahdesti viikossa vuosien ajan mennään leikkimään terapeutin lattialle. Lapsi ei ymmärrä terapian käsitettä. Keskustelu tai testaaminen lapsia harvemmin kiinnostaa. Sitten terapeutin tulkinnat lapsen leikeistä. Ei hirveästi luottamusta niihinkään. Yleensä nämä terapeutin/mthoitajan jne uran valinneet tuntuvat omaavan itse mitä moninaisimpia mielenterveysongelmia jotka estävät puolueettoman ja järjellisen tulkinnan teon. Näin kokemuksen ja useamman seuratun terapeutin ja terapeutin asiakkaan kohdalla. 

[Saippuakupla]

Voiko tuollaisiin asiakirjoihin todellakin  olla kirjattu tällaisia näkemyksiä?

Tässä muutamia otteita ihmisten lastensuojeluasiakirjoista:

"Hoitajan mielestä vauva liian kiltti."

"Tarhassa on ilmennyt, että lapsen (2-vuotias) on vaikeaa odottaa vuoroaan ruokailussa. Kun muut lapset ottivat 1–2 kurkunpalaa, lapsi otti 4 palaa!"

"Mieliala: iloinen, pirteä lapsi. (Vähän liiankin pirteä – saako hän huomiota sillä käytöksellä?)"

"Tiskipöydällä oli tiskiä."

https://hommaforum.org/index.php/topic,72339.msg1505936.html#msg1505936

Kuvittelisin, että kokonaistilanteesta on hankala saada selvyys, jos vauva/lapsi on liian kiltti, iloinen, pirteä tai tykkää kurkusta...

Voi olla ja varmasti onkin (itse en epäile noiden aitoutta). Nuo ovat kokonaisuuksista ja selvityksistä otettuja yksittäisiä asioita. Ei noiden yksittäisten asioiden perusteella mitään päätöksiä tehdä.

Onko Tarkkien lastensuojelubisnesdynastia yleisessä tiedossa Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöillä

Ei ole mitään "dynastiaa". Suomesta löytyy useita perheitä, joista monet tai kaikki perheenjäsenet työskentelevät sosiaalialalla. Lähinnä tuossa tulee eturistiriita, mikäli Askolan kunta olisi ostanyt palveluja mainitusta pienryhmäkodista. Tosin nykyään Askolan perusturvajohtaja on Ulla Broms.

Eli onko Kaisa Ruokamolla tietoa takana?

Mitähän tietoa tarkoitat? Suurin osa blogissa olevasta jutusta on ihan netistä löytynyttä tietoa, mutta päätelmät ovat hänen omia väitteitä.

[Saippuakupla]

Terapiapalvelut voivat myös olla erittäin ylihinnoiteltua päivähoitoa. Kerran tai kahdesti viikossa vuosien ajan mennään leikkimään terapeutin lattialle. Lapsi ei ymmärrä terapian käsitettä. Keskustelu tai testaaminen lapsia harvemmin kiinnostaa. Sitten terapeutin tulkinnat lapsen leikeistä. Ei hirveästi luottamusta niihinkään. Yleensä nämä terapeutin/mthoitajan jne uran valinneet tuntuvat omaavan itse mitä moninaisimpia mielenterveysongelmia jotka estävät puolueettoman ja järjellisen tulkinnan teon. Näin kokemuksen ja useamman seuratun terapeutin ja terapeutin asiakkaan kohdalla.

Terapeutteja on moneen lähtöön. Terapeutin ei pitäisi tehdä tulkintoja vain lapsen leikkien perusteella.

[Lasse]

Voiko tuollaisiin asiakirjoihin todellakin  olla kirjattu tällaisia näkemyksiä?

Tässä muutamia otteita ihmisten lastensuojeluasiakirjoista:

"Hoitajan mielestä vauva liian kiltti."

"Tarhassa on ilmennyt, että lapsen (2-vuotias) on vaikeaa odottaa vuoroaan ruokailussa. Kun muut lapset ottivat 1–2 kurkunpalaa, lapsi otti 4 palaa!"

"Mieliala: iloinen, pirteä lapsi. (Vähän liiankin pirteä – saako hän huomiota sillä käytöksellä?)"

"Tiskipöydällä oli tiskiä."

https://hommaforum.org/index.php/topic,72339.msg1505936.html#msg1505936

Kuvittelisin, että kokonaistilanteesta on hankala saada selvyys, jos vauva/lapsi on liian kiltti, iloinen, pirteä tai tykkää kurkusta...

Voi olla ja varmasti onkin (itse en epäile noiden aitoutta). Nuo ovat kokonaisuuksista ja selvityksistä otettuja yksittäisiä asioita. Ei noiden yksittäisten asioiden perusteella mitään päätöksiä tehdä.

Kun en ole osallinen enkä mitenkään kytköksissä tämän alan tapahtumiin, niin minulle ei kyllä riitä veronmaksajana, että vaikkapa 90% keisseistä menee hemmetin hienosti.

Kyllä jos joku, kenellä on valtuudet laatia lastensuojeluasiakirjoja, menee kirjailemaan tuollaisia tuherruksia virallisiin papereihin, on menettänyt uskottavuutensa toimia ammatissaan, minun silmissäni. Olen moisesta todella huolissani ja varhaisesta puuttumisesta ei ole enää kyse, jos sijaishuollon toimintakustannukset ovat yli 700 miljoonaa euroa vuodessa, eli itsessään jo yli poliisitoimen menot.

"Paha kello kauas kuuluu", ei siinä auta hienot toimintaperiaatteet ja ohjelinkit hittojakaan, jos todellisuus on vino.
Poliisin puolella sisäministeri ja Pampero ovat kovin surullisia, kun poliisi ei osaa noudattaa ohjeita.
En usko lastensuojelunkaan olevan vailla ongelmia, ja niistä ongelmista ollaan tässä ketjussa keskusteltu.

Onko Tarkkien lastensuojelubisnesdynastia yleisessä tiedossa Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöillä

Ei ole mitään "dynastiaa". Suomesta löytyy useita perheitä, joista monet tai kaikki perheenjäsenet työskentelevät sosiaalialalla. Lähinnä tuossa tulee eturistiriita, mikäli Askolan kunta olisi ostanyt palveluja mainitusta pienryhmäkodista. Tosin nykyään Askolan perusturvajohtaja on Ulla Broms.

Eli onko Kaisa Ruokamolla tietoa takana?

Mitähän tietoa tarkoitat? Suurin osa blogissa olevasta jutusta on ihan netistä löytynyttä tietoa, mutta päätelmät ovat hänen omia väitteitä.

Niin, en tiedä Tarkeista mitään, siksi kysyin. Mutta jos Eerika oli "lastensuojelubisneksen" piireissä tunnetun suvun vesa, on kohtelu voinut olla erilaista, sitähän nyt kai selvitellään. Tai "selvitellään", tarkoituksena valkopestä, saa nähdä...

Noiden lastensuojelubisnessukujen toimintaa ja kytköksiä pitäisi tutkia enemmän, IMHO.

[Lasse]

Surffatessa löytyi sitä sun tätä.

Tästä ketjusta http://keskustelu.suomi24.fi/node/11916395 löytyi itselleni ennalta tuntematon yhdistys:

HOL Huostaan Otetut Lapset – Rikotut perheet ry
http://rikotutperheet.oikosulku.net/

Jos lastensuojelussa ei ole ongelmia, niin kummasti kunniallisten ihmisten joidenkin kiusaamiseksi turhan takia kaikenlaisia yhdistyksiä mennään perustamaan...

Aamulehdestä löytyi mielenkiintoinen pääkirjoitus elokuulta(jolloin tämä ketju oli vielä lukittuna):

Pahoinvointi käy kalliiksi
http://www.aamulehti.fi/Paakirjoitukset/1194835229142/artikkeli/pahoinvointi+kay+kalliiksi.html

Kokoomusvetoisen Jyrki Kataisen hallitus on budjettiriihessään kovan paikan edessä. Hyvinvointivaltion rahoituspohjan murenee ja vyötä on vedettävä entistä tiukemmalle.

Valtion velkavuori kasvaa huikeaa vauhtia, nykymenolla sadan miljardin euron raja on tuota pikaa ylitetty. Menoja on leikattava ja ennen kaikkea yhteiskunnan toimintoja on uudistettava.

Niin lattealta kuin se kuulostaakin, poliittiset päättäjät ovat jälleen kerran kiperien arvovalintojen äärellä. Vaivalla rakennetussa hyvinvointiyhteiskunnassa yhä useampi ihminen voi joko huonosti tai erittäin huonosti. Hyvinvointimenojen karsiminen on hallitukselle hankala rasti, sillä ihmisten pahoinvointi käy yhteiskunnalle kalliiksi.

Lastensuojelun tarpeen ja kustannusten huikea kasvu on tästä pysäyttävä esimerkki. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Jos jonain vuonna pientä laskua onkin havaittu, sekin on saattanut johtua vain kuntien säästötoimista.

Lastensuojelu vie paljon rahaa, ja kasvavat kustannukset kaatuvat kuntien niskaan. Tähän kuvioon valtionosuuksien jatkuvat leikkaukset istuvat huonosti, ja se hallituksenkin pitäisi nyt myöntää.

Vuonna 2010 lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksoi kaikkiaan 620 miljoonaa euroa. Kun katsoo viime vuosien kustannuskehitystä, sen perusteella laskun loppusumma oli viime vuonna jo yli 700 miljoonaa. Sijaisperhevaihtoehto on halvin, 22 000 euroa vuodessa, perhekodissa kustannukset ovat 60 000 ja laitoshoidossa peräti 90 000 euroa vuodessa.

Kun sijoitusten päälle lasketaan avohuollon ja lastensuojelun asiakkuuksiin liittyvät muut kustannukset kuten päihdepalvelujen hinta, päästään hyvinkin miljardin euron vuosikuluihin.

Omin voimin kunnat eivät enää viime vuosina ole pystyneet vastaamaan lastensuojelun huutoon.

Terveydenhoidon valumisesta yksityisten lääkäriasemien käsiin tehtiin viime vuoden kuntavaalien alla iso numero. Sen sijaan siitä, että yksityiset hoivayritykset ovat kaapanneet lasten sijaishuollon, ei juurikaan ole puhuttu.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan yksityisten yritysten osuus sijaishuollosta on jo 80–90 prosenttia. Kuntaliitto on kehityksestä huolissaan. Sen tekemän selvityksen mukaan sijaishuollon palveluiden hinta, laatu ja valvonta heittelevät tolkuttomasti.

Ongelman ydin onkin juuri tässä, ei siinä, että hoivayritykset tekevät bisnestä huostaanotoilla. Pienen kunnan ei kannata luoda kallista sijaishuoltoapparaattia, jos sen alueella on vuosittain vain muutama huostaanotto.

Sen sijaan palveluita ulkoistaneiden kuntien on tehostettava lastensuojelubisnestä tekevien yritysten valvontaa ja oltava laadun suhteen tinkimättömiä.

(korostukset minun)

Tässä ovat isot massit liikkeessä, silloin tunnetusti moraalikin venyy. Luota, mutta varmista.

[KalleK]

Ei estä eikä lapsen mielipide ole millään lailla määräävä, mutta lapsen virallinen kuuleminen tai sen tekemättömyys tulee perustella asiaan liittyvissä asiakirjoissa. Samalla lailla asiakirjoihin tulee kirjata lapsen esiin tuomat näkemykset, mutta myös perustelut, joilla niiden yli marssitaan. Lapsen kuuleminen ja sitä kautta saadut näkökulmat ovat yksi tekijä kokonaistilanteen arvioinnissa.

Tyypillistä sosiaalityöntekijöiden jargonia. Tyhjien tynnyrien kolinaa vailla minkäänlaista kosketuspohjaa todellisuuteen. Voin sanoa kokemuksesta, ettei tuossa em. kommentissa pidä yksikään väite paikkaansa.

Noin se nyt kuitenkin menee. Kysy vaikka paikallisesta sosiaalivirastosta.

Ei mene. Tiedän, koska asioin sosiaaliviraston kanssa viikottain, joissa tapaamisissa näitä asioita tarkastellaan.

Kerropa vuorostasi, mitä tilanteessa pitäisi tehdä:

Vanhemmat eronneet ja kaksi yhteistä lasta iältään yhdeksän vuotta (poika) ja kymmenen vuotta (poika). Eron taustalla isän pitkään jatkunut arvaamaton käytös: esim. raivoaminen (huutamista, riehumista) ja satunnaista väkivaltaa äitiä kohtaan (riuhtomista, repimistä). Näin tapahtunut lasten läsnäollessa useita kertoja. Avioliiton loppuvaiheessa äiti lähtenyt kotoa kerran turvakotiin lasten kanssa, mutta palannut kotiin tilanteen rauhoituttua. Isä saanut tuomion äitiin kohdistuneista pahoinpitelyistä äidin poismuuton jälkeen (syytteenä pahoinpitelyjä, mutta tuomiona muutamia lieviä pahoinpitelyjä -> sakkorangaistus). Suuri osa esitutkinnassa esiin tulleista mahdollisista pahoinpitelyistä oli vanhentuneita. Lapsiin ei ole kohdistunut väkivaltaa. Huoltajuudesta riidelty, olosuhdeselvitys tehty ja oikeus määrännyt huoltajuuden äidille, mutta isällä tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu + loma-aikana. Äiti muuttanut eron jälkeen Etelä-Suomeen lasten kanssa ja isä jäänyt asumaan Keski-Suomeen. Sopimuksen mukaisesti äiti saattaa lapset lentokentälle ja lentokoneeseen. Isä on lapsia vastassa toisessa päässä. Isä äitiä huomattavasti parempituloisena maksaa lentomatkat. Isän ja äidin yhteydenpito hoidetaan mahdollisuuksien mukaan sähköpostilla ja tekstiviesteillä. Elatusmaksut on maksettu sovitun mukaisesti ja useimmiten ajallaan.

- Äiti vihainen isälle, koska kokee nyt eron jälkeen eläneensä väkivaltaisessa suhteessa. Halusi yksinhuoltajuuden, koska pelkää lasten isää ja ei haluaisi olla tämän kanssa missään tekemisissä. Ei haluaisi lähettää lapsia tapaamaan isää.
- Isä vihainen äidille, koska ei kokenut avioeroa tarpeellisena. Kokee, että häntä on syytetty heppoisin perustein ja ei olisi halunnut luopua huoltajuudesta. Haluaa ehdottomasti pitää kiinni tapaamisoikeudestaan, koska haluaa nähdä lapset säännöllisesti. 
- Lapset eivät haluaisi mennä isän luokse yksin, koska pelkäävät isää. Näkevät painajaisia ennen isälle menoa. Nuoremmalla voimakkaita pelkotiloja, joita tutkitaan (eivät kuitenkaan johdettavissa suoraan esim. isälle menemisestä).

Kenen etu ja näkemykset tulisi asettaa etusijalle?

Tämä vaikuttaa selvältä keissiltä.

Lasten äiti on sekoittanut lasten edun ja lasten asiat omaan maailmaansa, jota lapsen edun näkevä hyvä vanhempi ei tee. Sillä ei ole mitään väliä, miten isä on äitiä kohdellut suhteen aikana lasten näkökulmasta katsottuna. Omat kaunaisuudet on laitettava taka-alalle ja hakeuduttava henkilökohtaiseen terapiaan jos ei muu tunnu auttavan.

Kyseessä näyttäisi olevan tyypillinen vieraannuttaja-äiti, joka on onnistunut projisoimaan omat pelkonsa ja inhonsa ex-miestään kohtaan lapsiin. Tätä tukee se, että lapset tuntuvat "pelkäävän" isän luokse menoa. Vaikka isä ei ole lapsille tehnyt koskaan mitään. Tuttua huttua tänä päivänä, valitettavasti.

Tällaiselta äidiltä tulisi mielestäni ottaa lasten edun nimissä pikimmiten huoltajuus pois ja määrätä hänelle valvotut tapaamiset, jotta voidaan tarkkailla kuinka paljon äiti lapsia manipuloi ja miten heille puhuu isästä. Jos puhuu pahaa, tapaamiset keskeytetään ja evätään tarpeen tullen vaikka kokonaan. Niin kauan, että äiti oppii olemaan ihmisiksi ja olemaan vaarantamatta lastensa mielenterveyttä. Lasten edun on mentävä kaiken muun edelle.

Tässä vielä karmaiseva tositarina Isän Lasten Asialla Ry:n sivuilta sossuista ja tämän päivän meiningistä:

LAKI EI OLE SAMA KAIKILLE ISILLE

Tässä erään isän lähettämä tosikertomus:

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua siitä, ovatko lakipykälät tai viranomaispäätökset tarkoitettu aina noudatettavaksi. Omassa tapauksessani on kyse etävanhemman eli isän oikeudesta tavata lapsiaan. Olen 12 vuotiaan pojan ja 10 vuotiaan tytön keski-ikäinen etäisä. Lasten sosiaalityöntekijä-äiti oli ja on sitä mieltä että olen kelvoton tapaamaan lapsiani valvomatta masennukseni vuoksi. Hankin aikanaan lukuisia lausuntoja toisilta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta kuten psykiatreilta, terapeuteilta ja muilta sosiaalityöntekijöiltä. Kaikki edellä mainitut lausunnot tukivat minun oikeuttani tavata lapsiani ilman valvontaa. Silti yhdeksän vuotta sitten tapahtuneen avioeroni jälkeen en ole koskaan saanut lapsia luokseni edes pieneksi hetkeksi. Perusteluksi on esitetty sairauteni, joka on jo pitkään ollut täysin hallinnassa eikä varmasti näy päällepäin. Oikeudessa kuitenkin aikanaan jopa väitettiin, että saattaisin olla vaaraksi lapsille. Kuitenkaan en koko elämäni aikana ole koskaan ollut väkivaltainen kenellekään eikä minulla ole minkäänlaista rikosrekisteriä. En ole saanut eläessäni edes ylinopeus- tai parkkisakkoa. Olen peruskiltti ihminen enkä hyväksy väkivaltaa tai laittomia keinoja missään tilanteessa.

Olin vuosia saanut tavata lapsiani entisen puolisoni luona muutaman tunnin kerrallaan. Kuvio oli aina sama. Uusi mies ja lasten isäpuoli poistui paikalta tapaamisten ajaksi. Entinen vaimo vahti koko ajan toisella korvalla, mitä teen ja puhun lasteni kanssa. Muutama vuosi sitten poikani sai ensimmäisen matkapuhelimen ja esitteli sitä innoissaan minulle. Äitinsä marssi välittömästi huoneeseen ja sanoi, ettei numeroa anneta minulle, koska kännykkä on perhepuhelin. Silloin tajusin, että on tehtävä jotakin, koska ainoa mahdollisuus saada yhteyttä lapsiin oli soittaa heidän äitinsä kännykkään ja sama tilanne on edelleen. Tuolloin päätin alkaa ajaa asiaa lastenvalvojan kautta. Kun se ei tuottanut tulosta aloitin pitkän, kalliin ja tuskallisen oikeusprosessin. Heti prosessin jälkeen tapaamiset alkoivat olla "valvottuja". Valvojina aluksi oli esimerkiksi entisen vaimoni työkaveri tai uusi anoppi jotka kirjasivat jokaisen liikkeeni ylös. Lapset olivat peloteltu niin hyvin, etteivät he olleet enää samoja ihmisiä kuin silloin kun tapasin heitä äitinsä luona.

Aluksi käräjäoikeudessa päätettiin niin, että tapaamiset lasteni kanssa ovat valvottuja. Hovioikeudessa ratkaisu muuttui. Päätöksen mukaan minulla on oikeus tavata lapsiani valvomatta. Oikeusprosessi kesti vuosia. Lasteni äiti osasi manipuloida lapsensa minua vastaan. Lapset eivät enää edes halunneet tulla luokseni vaan olivat itku kurkussa pelkästä ajatuksestakin. Lupasin lapsille, että en pakota heitä mihinkään. Vuosien varrella äiti on estänyt kaiken valvomattoman yhteydenpidon minun ja lasteni välillä. Minulle esimerkiksi ei ole annettu vieläkään lasten puhelinnumeroita ja harvoissa tapaamisissa lapsilla ei ole ikinä puhelinta mukana. Lapsilta ei ole tullut vuosiin yhtään postia.

Tapaamisia on sentään ollut. Tosin aina paikalla on ollut joku valvomassa, tällä hetkellä lasteni äidin täti. Näin siis jatkuu edelleen kaksi ja puoli vuotta hovioikeuden vapaata tapaamisoikeutta koskevan päätöksen antamisen jälkeen. Tapaamisia on muutaman kuukauden välein muutama tunti kerrallaan. Yhden vuoden tapaamisista kertyy yhteistä aikaa alle puoli vuorokautta. Tapaamiseen varhaisnuoret lapset tuo uusi isäpuoli, jonka kanssa olen sentään nykyään puheväleissä. Valvoja tulee mukana. Isäpuoli hakee myös lapset kun valvoja soittaa hänelle. Tapaamiset ovat täysin luonnottomia, tehty tarkoituksella erittäin hankaliksi ja tunnen itseni lähinnä potentiaaliseksi rikolliseksi niiden aikana. Kummallista, että sama mies joka opiskelee Suomen parhaassa ja arvostetuimmassa yliopistossa toista maisterintutkintoa hyvällä menestyksellä ei mukamas voi tavata varhaisnuoria lapsiaan ilman tällaisia järjestelyjä. Yliopistolla esimerkiksi kukaan ei tiedä masennustaustaani ja sitä, että olen sairauden takia eläkkeellä. Toisaalta lapseni ovat kehitystasoltaan ikäisiään edellä ja esimerkiksi heidän koulunsa sujuu erinomaisesti. Silti tapaamisjärjestelyt ovat yhtä kovat kuin jollakin vakavaan rikokseen syyllistyneellä vangilla. Tiedän, että kaikki edellä kertomani on ollut osatekijänä masennuksestani ja opiskelu on ollut se asia, jonka kautta olen päässyt takaisin normaaliin elämään johon lapseni eivät ikävä kyllä kuulu kuin ajatuksissani ja harvinaisissa valvotuissa luonnottomissa tapaamisissa.

Toki lapsilla on toinenkin "isä", lasten äidin uusi puoliso. Häntä lapset on opetettu pitämään varsinaisena isänä. Sama koskee isäpuolen sukua. Biologisen isän elin minun sukuni kanssa lasten ei ole annettu olla missään tekemisissä. Äitini oli joskus tapaamisissa mukana, mutta se kiellettiin. Entinen puolisoni käytti törkeästi hyväksi asemaansa sosiaalitoimessa ja hänen kollegansa tekivät minua koskevia ratkaisuja ilmeisen jääveinä mutta ammattitaitoisesti lakia kiertäen.

Lasten äidin ammattinsakin puolesta olisi tavallistakin tarkemmin noudatettava lakipykäliä sekä oikeuden päätöksiä. Mutta hän vetoaa aina "lasten etuun" joka tarkoittaa sitä, mitä hän itse
päättää. Äiti on asettanut itsensä lain ja oikeuden yläpuolelle. Joustamattomuus kuuluu sosiaalityöntekijä-äidin periaatteisiin. Minulla olisi menneenä syksynä ollut koko elokuu aikaa tavata lapsia, mutta kun olimme kuulemma sopineet tapaamisen syyskuulle, niin siitä äiti piti kiinini. Niinpä tapaaminen venyi syyskuun lopulle intensiivisten opintojeni takia. Kävimme lasteni kotipaikkakunnalla keilaamassa tunnin verran ja juttelimme sen päätteeksi hetken samalla kun valvoja istui nurkkapöydässä tablettinsa kanssa työasioita tehden, todennäköisesti oikeasti hän teki muistiinpanoja joka ainoasta toiminnastani. Seuraava lyhyt tapaaminen on ilmoitettu joulukuulle mutta reilusti ennen varsinaista joulua jotta en olisi millään tavoin mukana uusperheen joulukuvioita sotkemassa. Näin oikeusvaltiossa nimeltä Suomi vuonna 2013 sosiaalityöntekijä voi pompottaa entistä miestään ja lastensa isää miten haluaa välittämättä lainvoimaisesta oikeudenpäätöksestä sekä laista, jonka mukaan lähivanhemman pitää tukea lasten ja etävanhemman yhteydenpitoa. Entisen puolisoni tavoite on vieroittaa lapset kokonaan minusta sekä suvustani lopullisesti. En olisi aikanaan voinut uskoa tällaista kun olin sentään mukana molemmissa synnytyksissä oikeasti apukätilönä ja suhteemme tapaamisesta eroon kesti melkein 13 vuotta. Nyt en enää tunne ihmistä, jonka kanssa vietin suuren osan elämästäni.

Lapsensa käytännössä menettänyt isä

[Lasse]

4.12. Hätiköityjä huostaanottoja
http://www.mtv.fi/uutiset/45minuuttia/jaksot/4-12--hatikoityja-huostaanottoja/2427706

Lasten kiireellisten huostaanottojen määrä on lähes kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Suurin osa kiireellisistä huostaanotoista on aiheellisia, mutta joukossa on myös hätiköityjä päätöksiä, joille ei löydy perusteluja - ja jotka perutaan myöhemmin.

- Suurin ongelma näissä tapauksissa on se, että vanhemmat eivät saa kirjallisia päätöksiä tai perusteluja huostaanoton syistä. Räikeimmissä tapauksissa vanhemmat kuulevat perustelut vasta hallinto-oikeudessa, kertoo ylitarkastaja Aija Ström Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.

Myös pietarsaarelainen Mari Nissi häkeltyi kiireellisestä huostaanottopäätöksestä, joka tehtiin 13-vuotiaan tyttären koulupalaverin yhteydessä ilman äidin läsnäoloa. Päätös peruttiin myöhemmin, mutta se ehti jättää äitiin ja tyttäreen syvän epäluottamuksen koko järjestelmää kohtaan.

- Olin aivan shokissa, kun minulle ilmoitettiin, että tyttö haetaan tunnin kuluttua ja viedään Ylivieskaan perhekotiin, kertaa äiti tapahtunutta.

Aiheesta lisää 45 minuuttia -ohjelmassa:
http://www.mtvkatsomo.fi/?progId=272782

Yksittäistapaus, taustat, kokonaisarvio ja salassapitovelvollisuus, eli tässäkin varmaan puhtaat paperit virkailijoille, ja eikun kohti uusia seikkailuja...

[Saippuakupla]

Tässä ovat isot massit liikkeessä, silloin tunnetusti moraalikin venyy. Luota, mutta varmista.

Jos kritiikkiä haluat etsiä, niin tässä hyvä arviointiraportti, joka sisältää sekä kritiikkiä että kannanottoja:

Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 6/2012: Lastensuojelu

Viimeisimmät luvut ja kiireellisiin huostaanottoihin liittyvä ongelma:

THL: Lastensuojelu 2012

[Saippuakupla]

Viikonloppu sosiaalipäivystyksessä – näin lapsia suojellaan

Pieni poika soittaa vaatekaapista. Sosiaalityöntekijöiden perjantai Helsingissä on alkanut.

[...]

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/viikonloppu-sosiaalipaivystyksessa/

[Tabula Rasa]

Viikonloppu sosiaalipäivystyksessä – näin lapsia suojellaan

Pieni poika soittaa vaatekaapista. Sosiaalityöntekijöiden perjantai Helsingissä on alkanut.

[...]

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/viikonloppu-sosiaalipaivystyksessa/

Onhan näitä valkopesuyrityksiä jokaisessa ammattikunnassa kun ollaan isketty paskaan. Mitä tuo kertoo mistään? Kyllä noissa huostaanottomäärissä on pakko olla joku onnistunut yksittäistapauskin. Nyt puhutaan siitä aivan liian isosta prosentista jotka vievät lapset vanhemmiltaan. 

[Maastoporsas]

Tuosta SKn jutusta pomppasi pari kohtaa silmään:

Joskus huolto- ja tapaamisriidoissa toinen vanhemmista on täysin altavastaajana.
"Jos miehellä on rahaa ja hyvä juristi, minustakin saisi dillen. On hirveän tärkeää, että pääsee näihin sielunmaisemiin mukaan", Marjatta sanoo.

Tilastoja kun katsoo niin hyvin ovat lastensuojelun naiset päässeet sielunmaisemiin mukaan. Nainen voittaa lähes aina. Siinä ei lastenkaan etu paina mitään kun pitää tehdä miehestä syyllinen.


Sosiaalipäivystyksen työntekijät joutuvat sietämään töykeyttä ja haistattelua. Kiitosta saa harvoin. Silti he pitävät työssään.
"Ei meistä tykätä, mutta ei minusta tarvitsekaan tykätä. Edustan lakia ja järjestystä. Kontrollia", Sari sanoo.

Minä kun olisin luullut että lastensuojeluviranomaisten tulisi edustaa lapsia eikä kontrollia.

[Tabula Rasa]

Njooh, kontrollialan ammattilaiset joutuvat sietämään vittuilua joka ilta. Siitä ei silti taideta tehdä uutista? Ja ihmetyttää kyllä millä ihmeen perusteella sossupummi asettaa itsensä kontrollialan ammattilaiseksi?

[ruikonperä]

Ja ihmetyttää kyllä millä ihmeen perusteella sossupummi asettaa itsensä kontrollialan ammattilaiseksi?

Siksi koska ovat sama asia.

[Saippuakupla]

Kyllä noissa huostaanottomäärissä on pakko olla joku onnistunut yksittäistapauskin. Nyt puhutaan siitä aivan liian isosta prosentista jotka vievät lapset vanhemmiltaan.

Mitkä tapaukset ovat virheellisiä tapauksia, joissa lapset viedään vanhemmilta?

[Tabula Rasa]

Kyllä noissa huostaanottomäärissä on pakko olla joku onnistunut yksittäistapauskin. Nyt puhutaan siitä aivan liian isosta prosentista jotka vievät lapset vanhemmiltaan.

Mitkä tapaukset ovat virheellisiä tapauksia, joissa lapset viedään vanhemmilta?

Et ilmeisesti ole lukenut yhtään viestiä jotka eivät tue kuvitelmiasi? Kts. Semiurbaani, Lady Delirium etc.

[Saippuakupla]

Kerropa vuorostasi, mitä tilanteessa pitäisi tehdä:

Vanhemmat eronneet ja kaksi yhteistä lasta iältään yhdeksän vuotta (poika) ja kymmenen vuotta (poika). Eron taustalla isän pitkään jatkunut arvaamaton käytös: esim. raivoaminen (huutamista, riehumista) ja satunnaista väkivaltaa äitiä kohtaan (riuhtomista, repimistä). Näin tapahtunut lasten läsnäollessa useita kertoja. Avioliiton loppuvaiheessa äiti lähtenyt kotoa kerran turvakotiin lasten kanssa, mutta palannut kotiin tilanteen rauhoituttua. Isä saanut tuomion äitiin kohdistuneista pahoinpitelyistä äidin poismuuton jälkeen (syytteenä pahoinpitelyjä, mutta tuomiona muutamia lieviä pahoinpitelyjä -> sakkorangaistus). Suuri osa esitutkinnassa esiin tulleista mahdollisista pahoinpitelyistä oli vanhentuneita. Lapsiin ei ole kohdistunut väkivaltaa. Huoltajuudesta riidelty, olosuhdeselvitys tehty ja oikeus määrännyt huoltajuuden äidille, mutta isällä tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu + loma-aikana. Äiti muuttanut eron jälkeen Etelä-Suomeen lasten kanssa ja isä jäänyt asumaan Keski-Suomeen. Sopimuksen mukaisesti äiti saattaa lapset lentokentälle ja lentokoneeseen. Isä on lapsia vastassa toisessa päässä. Isä äitiä huomattavasti parempituloisena maksaa lentomatkat. Isän ja äidin yhteydenpito hoidetaan mahdollisuuksien mukaan sähköpostilla ja tekstiviesteillä. Elatusmaksut on maksettu sovitun mukaisesti ja useimmiten ajallaan.

- Äiti vihainen isälle, koska kokee nyt eron jälkeen eläneensä väkivaltaisessa suhteessa. Halusi yksinhuoltajuuden, koska pelkää lasten isää ja ei haluaisi olla tämän kanssa missään tekemisissä. Ei haluaisi lähettää lapsia tapaamaan isää.
- Isä vihainen äidille, koska ei kokenut avioeroa tarpeellisena. Kokee, että häntä on syytetty heppoisin perustein ja ei olisi halunnut luopua huoltajuudesta. Haluaa ehdottomasti pitää kiinni tapaamisoikeudestaan, koska haluaa nähdä lapset säännöllisesti. 
- Lapset eivät haluaisi mennä isän luokse yksin, koska pelkäävät isää. Näkevät painajaisia ennen isälle menoa. Nuoremmalla voimakkaita pelkotiloja, joita tutkitaan (eivät kuitenkaan johdettavissa suoraan esim. isälle menemisestä).

Kenen etu ja näkemykset tulisi asettaa etusijalle?

Tämä vaikuttaa selvältä keissiltä.

Lasten äiti on sekoittanut lasten edun ja lasten asiat omaan maailmaansa, jota lapsen edun näkevä hyvä vanhempi ei tee. Sillä ei ole mitään väliä, miten isä on äitiä kohdellut suhteen aikana lasten näkökulmasta katsottuna. Omat kaunaisuudet on laitettava taka-alalle ja hakeuduttava henkilökohtaiseen terapiaan jos ei muu tunnu auttavan.

Kyseessä näyttäisi olevan tyypillinen vieraannuttaja-äiti, joka on onnistunut projisoimaan omat pelkonsa ja inhonsa ex-miestään kohtaan lapsiin. Tätä tukee se, että lapset tuntuvat "pelkäävän" isän luokse menoa. Vaikka isä ei ole lapsille tehnyt koskaan mitään. Tuttua huttua tänä päivänä, valitettavasti.

Tällaiselta äidiltä tulisi mielestäni ottaa lasten edun nimissä pikimmiten huoltajuus pois ja määrätä hänelle valvotut tapaamiset, jotta voidaan tarkkailla kuinka paljon äiti lapsia manipuloi ja miten heille puhuu isästä. Jos puhuu pahaa, tapaamiset keskeytetään ja evätään tarpeen tullen vaikka kokonaan. Niin kauan, että äiti oppii olemaan ihmisiksi ja olemaan vaarantamatta lastensa mielenterveyttä. Lasten edun on mentävä kaiken muun edelle.

Erikoinen näkemys. Tässä tapauksessa kävi niin, että pitkien neuvottelujen jälkeen yhteispäätöksellä harvennettiin isän tapaamisia. Perusteena mm. lasten vastentahtoisuus isälle menemisessä ja vielä pienille lapsille raskas matka isän luokse (matka-aika oli äidin kotoa julkisilla lentokentälle ja isän luokse oli usemman tunnin kestoinen). Äiti ei ollut millään lailla ruokkinut lasten pelkoja isää kohtaan (puhunut pahaa tms.) vaan päinvastoin vei sopimuksen mukaisesti kerran kahdessa viikossa itkevät ja lähtöä vastustavat lapset lentokentälle ja koneeseen. Lasten pelot olivat syntyneet siitä, että lapset olivat nähneet isän ja äidin riitoja kun kaikki asuivat saman katon alla. Olivat lapsille tyypilliseen tapaan rientäneet puolustamaan äitiä kun isä oli riuhtonut äitiä. Uudessa sopimuksessa lähtökohta oli lasten etu.

[Saippuakupla]

Kyllä noissa huostaanottomäärissä on pakko olla joku onnistunut yksittäistapauskin. Nyt puhutaan siitä aivan liian isosta prosentista jotka vievät lapset vanhemmiltaan.

Mitkä tapaukset ovat virheellisiä tapauksia, joissa lapset viedään vanhemmilta?

Et ilmeisesti ole lukenut yhtään viestiä jotka eivät tue kuvitelmiasi? Kts. Semiurbaani, Lady Delirium etc.

Et ilmeisesti ymmärrä, että kiireellinen sijoitus ja siihen johtaneet syyt voivat olla tilapäisiä, mutta sijoitus voidaan purkaa tai joutua purkamaan jos sen jatkamiseksi ei ole riittäviä perusteluja. Esim. vanhemmat ovat dokanneet railakkaasti (ja ovat todella päihtyneitä) ja alkaneet riidellä ja viskoa tavaroita. Naapuri kutsuu poliisit paikalle, jotka soittavat sosiaalipäivystykseen kun kotosalla on kännissä melskaavat vanhemmat ja iältään kuusi vuotta oleva lapsi. Aikaisempia merkintöjä ei ole ja poliisikaan ei ole vieraillut kyseisessä osoitteessa aikaisemmin. Isä tai äiti lähtee putkaan selviämään ja toinen vanhempi jää kotiin nukkumaan päänsä selväksi. Sukulaisia ei saada tavoitettua, jotta lapsi saataisiin sinne yöksi. Tehdään päätös kiireellisestä sijoituksesta ja lapsi laitokseen. Kännin haihduttua sijoituspäätös on vanhempien mielestä täysin virheellinen. Lapsi on laitoksessa ja selvitetään kotitilannetta tarkemmin. Päädytään siihen, että kyseisenä yönä homma riistäyty kotona käsistä ja lapsi voi palata kotiin. Tilannetta päätetään kuitenkin seurata. Vanhemmat ovat edelleen sitä mieltä, että sosiaalityöntekijät riistävät lapset kotoa ja kyseessä on salaliitto heitä vastaan.

Mitä taas tulee "kuvitelmiin" sosiaalityöstä ja huostaanotoista, niin niitä tässäkin ketjussa riittää enemmän kuin paljon ja netistä löytyy paljon lisää.

[Tabula Rasa]

Mitä tulee kuvitelmiin mamuista ja mamubisneksistä niin niitä tälläkin foorumilla riittää enemmän kuin paljon ja netistä löytyy paljon lisää.

Hajaantukaa, ei bisneksissä ole mitään nähtävää.

[MW]

***

Mitä taas tulee "kuvitelmiin" sosiaalityöstä ja huostaanotoista, niin niitä tässäkin ketjussa riittää enemmän kuin paljon ja netistä löytyy paljon lisää.

Läheltä tilannetta seuranneena, en voi tietenkään kommentoida juuri mitään. Mutta huostaanottojen määrät ovat todella räjähtäneet, ja bisnes menee hyvin. Raha liikkuu, ja vaihtaa omistajaa.

[Saippuakupla]

***

Mitä taas tulee "kuvitelmiin" sosiaalityöstä ja huostaanotoista, niin niitä tässäkin ketjussa riittää enemmän kuin paljon ja netistä löytyy paljon lisää.

Läheltä tilannetta seuranneena, en voi tietenkään kommentoida juuri mitään. Mutta huostaanottojen määrät ovat todella räjähtäneet, ja bisnes menee hyvin. Raha liikkuu, ja vaihtaa omistajaa.

Määriä ja niiden perusteita sietääkin selvittää. Lukuja löytyy täällä olevan linkin kautta:

http://hommaforum.org/index.php/topic,72339.msg1509964.html#msg1509964

[Anilei]

 

Siksikö media vaikenee, ettevät toimittajat usko maassamme tapahtuvan perusteettomia (lainvastaisia) sijoituksia/huostaanottoja? Vai siksi, että heidät vaiennetaan, koska aihe on niin arka? Siksikö kirjoitetaan onnistuneista huostaanotoista, jotta kansalla pysyy kuva siitä, että lsviranomaiset toimivat oikein? Todellisuudessa maassamme toimii mieletön määrä epäpäteviä sosiaalityöntekijöitä, jotka päivittäin tekevät suuria perheitä koskevia ratkaisuja. Tai sitten jättävät tekemättä päätöksiä vaikka lapsen tilanne olisi monien eri tahojen näkemänä kriittinen (Vilja Eerika). Epäpätevät keräävät tietoja perheistä, suorittavat kuulemistilaisuuksia, laativat asiakassuunnitelmia, tekevät sijoituksia .... huostaanottoja. Tokikin päätöksen voi allekijoittaa kelpoisuusehdot täyttävä työntekijä ......

Pitää muistaa se tosiasia, ettei yhdelläkään perustellulla huostaanotolla saa perustella yhtäkään perusteetonta huostaanottoa! Älkäämme siis menkö siihen lankaan, että uskomme vain sen, että huostaanotto olisi monien neuvottelujen, asioiden tutkimisten ja avohuollon tukitoimien jälkeinen viimesijainen ratkaisu. Näin se on vain laissa. Käytännössä monet lapset on sijoitettu ensisijaisesti, eikä perheen jälleenyhdistämiseen olla ryhdytty vaikka huostaanotto perusteet eivät olisi enää voimassa. Lainvastaista siis.

Suosittelen lukemaan kirjan, joka on tehty perheiden kokemuksista + viranomaisten asiakirjoista + asiantuntijahaastatteluista. Kirjassa esiintyvien perheiden kokemuksia ei siis voi kumota väittämällä, että "yksittäistapauksia ei voi kommentoida" tai "salassapitosäädökset estävät viranomaisia puhumasta perheiden asioista". Perheet ovat itse halunneet kertoa miten heitä on maassamme mielivaltaisesti kodeltu. Asiakirjat puhuvat viranomaiskieltä; niitä ei olla tekaistu. Maassamme vallitsee "huoli lapsesta" ja "lapsen etu" -viranomaiskulttuuri. Viranomaiset ovat onnistuneet kehittämään tavan, joissa nuo pelkät fraasilauseet onnistuvat rikkomaan perheitä. Näin siksi, ettei hallinto-oikeudet tarkista viranomaisten laatimia dokumentteja. Dokumenttien sisältämät viranomaisoletukset alkavat elää omaa elämäänsä, kun perheestä on tullut todellisuutta vastaamaton paperiperhe.

Kirjailija - toimittaja Maria Syvälä on kahden vuoden ajan tutkinut osittain apurahoitettuna, osittain pankkilainan turvin Suomen lastensuojelun tilaa ja käytäntöjä. Syvälä on työskennellyt aiheen parissa pitkäjännitteisesti ja johdonmukaisesti. Vuosien 2012 ja 2013 aikana hän on useissa artikkeleissa (mm. Suomen Kuvalehti, Taloussanomat, Aamulehti, Kuntalehti) käsitellyt lastensuojelutyössä tapahtuneita virheitä, ylilyöntejä ja vääriä hallintotapoja. Hän on julkaissut syksyllä 2013 journalistisen tietokirjan Hukassa huostassa - kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä (RADIUM-Kirjat 2013).

Teokseen on haastateltu kymmeniä lastensuojelussa asioineita, näiden lähipiiriä ja usein myös tilannetta seuranneita ja tapauksen tuntevia asiantuntijoita mm. hoitoalan- tai sosiaalialan ammattilaisia. Tarinat perustuvat asiakirjalähteisiin, usein salassa pidettäviin, joita Syvälä on käyttänyt perheiden luvalla. Näissä asiakirjoissa on mainittu viranomaiskanta mitään pois jättämättä. Kansalaisten tarinoiden lisäksi teokseen on haastateltu kymmeniä eri alojen asiantuntijoita. Kirjassa myös koostetaan journalismin uutisvirtaa lastensuojelua koskien viime vuosien ajalta.

Hukassa huostassa esittelee laajasti myös rakastavasta kodistaan tahdonvastaisesti huostaanotetun Kristan tarinan. Lastensuojeluasiakirjojen eli viranomaiskannan lisäksi tarinaa valottivat osaltaan Kristan psykiatri sekä koulukodin entinen terveydenhoitaja. Myös koulukodin johtaja antoi oman vastineensa. Krista oli mukana Suuressa Lastensuojeluillassa Tampereella 13.12.13, kun lastensuojelua käsittelevät uudet tietoteokset Hukassa huostassa ja varatuomari Leeni Ikosen Salassa pidettävä julkaistiin.

Joulun alla Kristan äiti sai kirjeen Eduskunnan Oikeusasiamieheltä. Huomautus lähti Ylöjärven perusturvalautakunnalle. Vakavaa huomiota kiinnitetään Tampereen yliopistollisen sairaalan menettelyn puutteista. Ylöjärven perusturvalautakunnalta vaaditaan hyvitystä Kristalle. Korvausta vaaditaan myös perusoikeuksien loukkaamisesta. Lopussa kiinnitetään huomiota, että lastensuojelulaki ja terveydenhuollon lainsäädäntö saattaa edellyttää uudelleentarkastelua.

Eduskunnan Oikeusasiamies on äskettäin joulukuussa laatimassaan luettelossa maininnut 10 keskeistä Suomen perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Lastensuojelu on mainittu kohdassa 2. Oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota samoihin ongelmiin kuin Syväläkin.

[Saippuakupla]

Eduskunnan Oikeusasiamies on äskettäin joulukuussa laatimassaan luettelossa maininnut 10 keskeistä Suomen perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Lastensuojelu on mainittu kohdassa 2.

Tarkoittanet "luettelolla" Tampereen asiantuntijaseminaaria, joka järjestettiin 10.12.2013?

http://www.oikeusasiamies.fi/dman/Document.phx?documentId=ty35113094523942&cmd=download

[Saippuakupla]

Eduskunnan Oikeusasiamies on äskettäin joulukuussa laatimassaan luettelossa maininnut 10 keskeistä Suomen perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Lastensuojelu on mainittu kohdassa 2.

Tarkoittanet "luettelolla" Tampereen asiantuntijaseminaaria, joka järjestettiin 10.12.2013?

http://www.oikeusasiamies.fi/dman/Document.phx?documentId=ty35113094523942&cmd=download

Laitetaan nyt tänne vielä nuo listatut perusteet, jotka liittyvät suurimmalta osin asioiden käsittelyyn eli henkilöstön määrään ja voimavarojen puutteeseen (= liian monta asiakasta/työntekijä). Sijaishuollon valvonnan ongelmat on nostettu esiin jo viime vuonna julkaistussa Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa 6/2012: Lastensuojelu. Olosuhdeselvitykset ja niiden viipyminen aiheuttavat asiakkaiden oikeusturvaan liittyvän ongelman. Tuokaan ei ole yleinen ongelma, mutta yksikin viivästynyt selvitys tai raportti on liikaa. Asiasta oli puhetta tähänkin ketjuun linkitetyssä 45 minuuttia -ohjelmassa, jossa se tuotiin esiin. Avohuollon tukitoimet ovat olleet tapetilla jo pidemmän aikaa, koska pelkkä sosiaalityöntekijän tapaaminen ja asioista keskustelu ei ole missään määrin riittävä tukitoimi. Tilaisuudessa ei suinkaan mainittu, että sijoitukset/huostaanotot ovat oikeusasiamiehen mielestä suuri ongelma.

2 LASTENSUOJELUN JA LAPSIASIOIDEN KÄSITTELYN PUUTTEET
- Yleinen voimavarojen puute, työntekijöitä liian vähän, vaihtuvuus suuri, puutteellinen koulutus ja kokemus
- Sijaishuollon valvonta riittämätöntä
- Mielenterveyspalveluiden riittämättömyys, vaikeuksia saada sijoitettu lapsi hoitoon
- Perheen avohuollon tukipalveluiden riittämättömyys ja viivästyminen
- Oikeusprosessit, erityisesti olosuhdeselvitykset viipyvät

[KalleK]

Kerropa vuorostasi, mitä tilanteessa pitäisi tehdä:

Vanhemmat eronneet ja kaksi yhteistä lasta iältään yhdeksän vuotta (poika) ja kymmenen vuotta (poika). Eron taustalla isän pitkään jatkunut arvaamaton käytös: esim. raivoaminen (huutamista, riehumista) ja satunnaista väkivaltaa äitiä kohtaan (riuhtomista, repimistä). Näin tapahtunut lasten läsnäollessa useita kertoja. Avioliiton loppuvaiheessa äiti lähtenyt kotoa kerran turvakotiin lasten kanssa, mutta palannut kotiin tilanteen rauhoituttua. Isä saanut tuomion äitiin kohdistuneista pahoinpitelyistä äidin poismuuton jälkeen (syytteenä pahoinpitelyjä, mutta tuomiona muutamia lieviä pahoinpitelyjä -> sakkorangaistus). Suuri osa esitutkinnassa esiin tulleista mahdollisista pahoinpitelyistä oli vanhentuneita. Lapsiin ei ole kohdistunut väkivaltaa. Huoltajuudesta riidelty, olosuhdeselvitys tehty ja oikeus määrännyt huoltajuuden äidille, mutta isällä tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu + loma-aikana. Äiti muuttanut eron jälkeen Etelä-Suomeen lasten kanssa ja isä jäänyt asumaan Keski-Suomeen. Sopimuksen mukaisesti äiti saattaa lapset lentokentälle ja lentokoneeseen. Isä on lapsia vastassa toisessa päässä. Isä äitiä huomattavasti parempituloisena maksaa lentomatkat. Isän ja äidin yhteydenpito hoidetaan mahdollisuuksien mukaan sähköpostilla ja tekstiviesteillä. Elatusmaksut on maksettu sovitun mukaisesti ja useimmiten ajallaan.

- Äiti vihainen isälle, koska kokee nyt eron jälkeen eläneensä väkivaltaisessa suhteessa. Halusi yksinhuoltajuuden, koska pelkää lasten isää ja ei haluaisi olla tämän kanssa missään tekemisissä. Ei haluaisi lähettää lapsia tapaamaan isää.
- Isä vihainen äidille, koska ei kokenut avioeroa tarpeellisena. Kokee, että häntä on syytetty heppoisin perustein ja ei olisi halunnut luopua huoltajuudesta. Haluaa ehdottomasti pitää kiinni tapaamisoikeudestaan, koska haluaa nähdä lapset säännöllisesti. 
- Lapset eivät haluaisi mennä isän luokse yksin, koska pelkäävät isää. Näkevät painajaisia ennen isälle menoa. Nuoremmalla voimakkaita pelkotiloja, joita tutkitaan (eivät kuitenkaan johdettavissa suoraan esim. isälle menemisestä).

Kenen etu ja näkemykset tulisi asettaa etusijalle?

Tämä vaikuttaa selvältä keissiltä.

Lasten äiti on sekoittanut lasten edun ja lasten asiat omaan maailmaansa, jota lapsen edun näkevä hyvä vanhempi ei tee. Sillä ei ole mitään väliä, miten isä on äitiä kohdellut suhteen aikana lasten näkökulmasta katsottuna. Omat kaunaisuudet on laitettava taka-alalle ja hakeuduttava henkilökohtaiseen terapiaan jos ei muu tunnu auttavan.

Kyseessä näyttäisi olevan tyypillinen vieraannuttaja-äiti, joka on onnistunut projisoimaan omat pelkonsa ja inhonsa ex-miestään kohtaan lapsiin. Tätä tukee se, että lapset tuntuvat "pelkäävän" isän luokse menoa. Vaikka isä ei ole lapsille tehnyt koskaan mitään. Tuttua huttua tänä päivänä, valitettavasti.

Tällaiselta äidiltä tulisi mielestäni ottaa lasten edun nimissä pikimmiten huoltajuus pois ja määrätä hänelle valvotut tapaamiset, jotta voidaan tarkkailla kuinka paljon äiti lapsia manipuloi ja miten heille puhuu isästä. Jos puhuu pahaa, tapaamiset keskeytetään ja evätään tarpeen tullen vaikka kokonaan. Niin kauan, että äiti oppii olemaan ihmisiksi ja olemaan vaarantamatta lastensa mielenterveyttä. Lasten edun on mentävä kaiken muun edelle.

Erikoinen näkemys. Tässä tapauksessa kävi niin, että pitkien neuvottelujen jälkeen yhteispäätöksellä harvennettiin isän tapaamisia. Perusteena mm. lasten vastentahtoisuus isälle menemisessä ja vielä pienille lapsille raskas matka isän luokse (matka-aika oli äidin kotoa julkisilla lentokentälle ja isän luokse oli usemman tunnin kestoinen). Äiti ei ollut millään lailla ruokkinut lasten pelkoja isää kohtaan (puhunut pahaa tms.) vaan päinvastoin vei sopimuksen mukaisesti kerran kahdessa viikossa itkevät ja lähtöä vastustavat lapset lentokentälle ja koneeseen. Lasten pelot olivat syntyneet siitä, että lapset olivat nähneet isän ja äidin riitoja kun kaikki asuivat saman katon alla. Olivat lapsille tyypilliseen tapaan rientäneet puolustamaan äitiä kun isä oli riuhtonut äitiä. Uudessa sopimuksessa lähtökohta oli lasten etu.

Näkemyksesi myötäilee täysin sossujen näkemyksiä, et siis ymmärrä vierannuttamisesta edes perusasioita.

Juurihan tuolla aiemmin kirjoitit, että "äiti pelkää isää, ei halua olla tämän kanssa missään tekemisissä, ei halua lähettää lapsia tapaamaan isää". Luuletko tosiaan, että tämä äiti ja hänen asenteensa isää kohtaan ei millään lailla välity lapsille? Ilman muuta se välittyy, sillä lapset ovat todella herkkiä aistimaan sanattomatkin viestit omilta vanhemmiltaan.

Ja mistä tiedät, millainen hirviö tuo äiti on ollut isää kohtaan parisuhteen aikana? On saattanut esim. pettää tätä jatkuvalla syötöllä ja ne riidat ovat sitten siitä aiheutuneita kenties? Normaali mies ei naistaan ilman syytä revi ja riuhdo.

Normaali lapsi ei pelkää isäänsä, jos tämä isä ei ole itse lapselle tehnyt mitään pahaa ja lapsen päähän ei ole syötetty negatiivisia mielikuvia isästä. Ja mitä ihmettä äidin ja isän riidat liittyvät isän ja lasten välisiin suhteisiin? Suhdehan on jo päättynyt, mutta lasten ja isän suhde jatkuu edelleen ja sen tulee antaa jatkua ihan normaalisti ja sitä pitää kaikkien tukea kaikilla mahdollisilla tavoilla. Äidin ja isän välit ovat sitten asia ihan erikseen ja järkevä ihminen tämän kyllä tajuaa.

Tällainen Saippuakuplamainen ajattelutapa on lähtökohdiltaan äärifeministinen ajattelutapa, jonka perimmäisenä tavoitteena on suojella naista kaikin mahdollisin tavoin ja kostaa kaikki naisten kokemat vääryydet miehille, kuten esim. riistämällä isältä lapset, jos isä on kohdellut äitiä huonosti. Huolimatta siitä, miten äiti on isää kohdellut. Siinä vaan jää sitten lapset pelinappuloiksi harmittavalla tavalla, kun äidillä ei enää ole muuta keinoa kostaa isälle menneitä kuin lasten kautta.

Tällainen kieroutunut ajattelutapa on valitettavasti saatu syövytettyä hyvin laajalle yhteiskuntamme rakenteisiin ja on valtava ongelma tällä hetkellä. Se aiheuttaa jatkuvalla syötöllä massiivisia ongelmia miehille ja lapsille, kuten masennusta, työkyvyn menettämistä, vararikkoja, murhia/itsemurhia, koulunkäyntiongelmia ja päihdeongelmia, ihan vain muutaman mainitakseni.

Tulee myös aivan helvetin kalliiksi koko yhteiskunnalle. Mutta pääasia että naisilla on hyvä olla, niinkö?

[Saippuakupla]

Tulee myös aivan helvetin kalliiksi koko yhteiskunnalle. Mutta pääasia että naisilla on hyvä olla, niinkö?

Oikeastaan lapsilla. 

[KalleK]

Tulee myös aivan helvetin kalliiksi koko yhteiskunnalle. Mutta pääasia että naisilla on hyvä olla, niinkö?

Oikeastaan lapsilla. 

Pitääkö tämä tulkita niin, että olet sitä mieltä että lapsiaan isästä vieraannuttavan äidin tukeminen ja palkitseminen viranomaisten taholta on lasten etu?

[Lodi]

Tulee myös aivan helvetin kalliiksi koko yhteiskunnalle. Mutta pääasia että naisilla on hyvä olla, niinkö?

Oikeastaan lapsilla. 

Pitääkö tämä tulkita niin, että olet sitä mieltä että lapsiaan isästä vieraannuttavan äidin tukeminen ja palkitseminen viranomaisten taholta on lasten etu?

On kyllä väärin, että tällaisessa tilanteessa puututaan lasten oikeuteen tavata isäänsä tarpeeksi usein (ja päinvastoin). Isä ei ole ollut millään lailla väkivaltainen tms. lapsiaan kohtaan.  Sosiaalityöntekijöillä ei myöskään ole todellista tietoa siitä, miten äiti manipuloi lapsia isäänsä vastaan.  Jos lapset oirehtivat, se todennäköisesti liittyy heidän kotitilanteeseensa eli enemmänkin äitiin.  Ylipäänsäkin lapsi kokee erotilanteen ja perheen hajoamisen vaikeana ja reagoi siihen. Ymmärtäessään olevansa toisen vanhemman (tässä äidin) huollettavana lapsi jo periaatteessa on hänen puolellaan kaikissa asioissa. 

Mitä siihen väkivaltaisuuteen tulee, niin selvittikö kukaan viranomainen koskaan siihen syitä? En väitä, että se on hyväksyttävää, mutta mihin tilanteisiin se liittyi? Äidin vieraisiin miessuhteisiin? 

Saippuakuplan esittämä tilanne ei ole niin yksiselitteinen. Tietenkään hän ei voi kertoa kaikkea.  Edellä kuitenkin omia näkemyksiäni aiheesta.