"Sosiaalityöntekijät ovat lain yläpuolella"

[Saippuakupla]

Toistoahan tämä on, mutta lastensuojelu kutsutaan paikalle kun äiti lähtee putkaan, koska lasta ei putkaan laiteta...

Poliisi tarvitsee laillisen syyn kiinniottoon. Jos pakkokeinolakia ja muuta asiaan liittyvaa lainsaadantoa ei noudateta, on poliisi vain yksi liivijengi...

Tässä tapauksessa poliisilain 11. pykälä riittänee kiinniottoon.

[Semiurbaani]

Tässä tapauksessa poliisilain 11. pykälä riittänee kiinniottoon.

"Kuulin poliisiradiosta, että nainen liftaa pysäkillä siellä Loimaalla. Ottakaas se maijaan ja viekää asemalle, laittakaa putkaan."

Jotenkin näinkö?

Tai näin?: "Telkkarissa näytettiin juuri Loimaan toria ja siellä joku nainen työnsi lastenvaunuja. Ottakaas se kiinni, viekää asemalle ja laittakaa putkaan."

Metka on tuo poliisilaki.

[junakohtaus]

Tämä ketju menee nyt kiinni.

[junakohtaus]

Lisäksi saippuakupla kuittaa viikon.

[femacco]

Homman kansanedustajat:

Oletteko voimattomia Suomen ihmiskauppabisneksen edessä? Puhun nyt sosiaalihuollon harjoittamasta lasten jälleenmyynnistä sijaisperheisiin. Sosiaalitoimi johtavine sosiaaliviranomaisineen ja tekaistuine sijoituspäätöksineen on tuhonnut ja tulee tuhoamaan tuhansia perheitä Suomessa. Miksi sosiaalityöntekijöillä on näin mittavasti valtaa ja miksi tilanteelle ei tehdä mitään?

Kahdelta hyvältä ystävältäni on nyt molemmilta viety lapset huostaanottokotiin samalle osastolle saman sosiaalityöntekijän toimesta. Toinen oikeusjuttu on selviämässä ja lapset pääsevät toivottavasti takaisin äitinsä hoteisiin. Toisesta tapauksesta kuulin vasta eilen. Miten voi olla, että perheitä ei auteta tai tueta vaan tuen sijasta lapset otetaan heti pois jopa ilman mitään järkevää syytä tai laillista perustetta. Kiireellisessä huostaanottopäätöksessä kun tulisi tehdä päätös kirjallisesti ja kuulla vanhempia mikä usein jätetään tekemättä. Nuhasta huolimatta haistan rahan tänne asti.

Eikö joku, jolla on vaikutusvaltaa voisi puuttua tilanteeseen? Perheitä, jotka ovat minkä tahansa toimivan yhteiskunnan kulmakivi, revitään hajalle lyhytaikaisen voiton vuoksi. En jaksa ymmärtää tällaista moraalitonta paskaa.

Terveisin,

Kyllästynyt lapseton veronmaksaja

[Emo]

Lapsi luki päivällä kummeksuen lööpistä ja toden totta - Googlella löytyi:

IL: Järkyttävät tarinat huostaanotoista – äiti teki makaronilaatikkoa väärin

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194856562206/artikkeli/il+jarkyttavat+tarinat+huostaanotoista+aiti+teki+makaronilaatikkoa+vaarin.html

Iltalehti kertoo perjantain lehdessä karuja tarinoita suomalaisista huostaanotoista. Tositarinat ovat peräisin varatuomari Leeni Ikosen kirjasta. Ikonen on vuosien ajan perehtynyt työnsä puolesta suomalaiseen lastensuojeluun.

Suomessa oli viime vuonna yhteensä 10 675 huostaanotettua lasta, lehti kertoo.

Tarinat ovat järkyttäviä ja kertovat melkoisista ylilyönneistä. Eräs äiti menetti lapsensa aivan tämän elämän alkumetreillä. Nainen oli hakeutunut ensikotiin, jotta saisi opastusta lapsesta huolehtimiseen. Hänelle selvisi kuitenkin myöhemmin, että tarkoituksena oli arvioida, selviääkö hän lapsen kanssa.

Arvioija oli kirjannut ylös, että äiti hoitaa lastaan hellästi, mutta ei katso tätä silmiin. Naisen ruoanlaittotaidot huolestuttivat arvioijaa: tämä sekoitti makaronit ja jauhelihan keskenään, kun arvioijan mukaan ne olisi pitänyt laittaa vuokaan kerroksittain. Arviointijakson päätteeksi lapselle päätettiin hakea sijaisperhettä.

Lehdessä on useita muitakin karuja kohtaloita kokeneita perheitä. Eräässä tapauksessa lastensuojelun työntekijät veivät pienen lapsen päiväkodista, koska lapsen perhepäivähoitaja oli ilmoittanut seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ilmoitus oli kuitenkin perätön, ja lastensuojelun työntekijät tiesivät, että hoitajalla oli tapana tehdä hoidossaan olleista lapsista ilmoituksia epäillyn seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Asia kuitenkin salattiin huostaanotetun lapsen vanhemmilta, ja nämä saivat nähdä lastaan vain harvoin ja valvotusti seuraavan kymmenen kuukauden ajan.

Iltalehden printtiversiossa on lisää tarinoita huostaanotoista.

Erikoista mafiaa ns. hyvinvoivassa sivistysmaassamme.


edit: puuttuva a

[FatFrank]

Määrä kuulostaa suurelta

[Emo]

Määrä kuulostaa suurelta

Ja sitten Eerikaa 8v. ei saada pidettyä huostassa ei niin millään, vaan lapsi aivan väkisin palautetaan murhaajilleen!

[femacco]

Kaverilla oli myös oikeudessa selittämistä kun sossu oli keksinyt, että lapsilla on "väärä päivärytmi" kun ruokaa ei tuoda kellontarkasti nenän eteen. Kuinka monessa perheessä mahtaakaan toteutua sossujen keksimä rytmi? Yleensä ongelmana kun on se, että työ-, opiskelu-, ja virastoaikojen vuoksi lapset hoidetaan silloin kun vanhemmat kerkeävät. Näin on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan, mutta nykyään pitäisi sosiaalitoimen mielestä kellontarkasti palvella lapsia, jotta heidän kaavailemansa hyvä hoito toteutuisi.

[Emo]

^ Viimeksi eilen olen lastenlääkärille korvakontrollissa selittänyt, että meillä on aina ollut ruokarytmi vähän sinnepäin.
Jokohan on lastensuojelu viikonloppuna ovella, päivystyksenä?
Olisin itsekin sekoittanut makaronit ja jauhelihat, en ole ikinä nähnyt makaronilaatikkoa kerrosversiona.

[elukka]

kyllä vähemmästäkin pitää kakarat pakkohuostaanottaa!

[Lasse]

Kaisa Ruokamolla on asiaa Eerikan surman taustoista, liittyen lastensuojelukoneistoon:

Tarkkien Arjen Sydän
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2013/01/tarkkien-arjen-sydan.html

"Suomen rikoshistorian iljettävin tapaus", totesi Helsingin kihlakunnan syyttäjä Eija Velitski elokuussa, kun hän oli passittamassa kahdeksanvuotiaan Eerikan isää ja isoäitiä – anteeksi: äitipuolta – mielentilatutkimukseen. Eerika oli syntynyt Tarkkien lastensuojeludynastiaan. Hänen isoäitinsä Marja-Lea Tarkki on Askolan kunnan perusturvajohtaja. Hän oli verkostoitunut hyvin Uudellamaalla kollegojensa kanssa.

(Ihmistä ei ilmeisesti hirveästi hävetä, tuore kuva Uusimaa-lehdessä löytyy täältä.)

Sosiaalialalla riittää projekteja, joiden avulla tantat tutustuvat toisiinsa ja pääsevät suullisesti vaihtamaan tietojaan. Eerikan isän veli eli setä on Tuukka Tarkki, joka istuu lastenkodin hallituksessa. Hänen vaimonsa Pauliina Tarkki on toiminnanjohtaja ja  hallituksen puheenjohtaja. Yrityksen nimi on Arjen Sydän Oy. Se Tarkkien perheen liiketoimi. Laitos on pienryhmäkoti. Se sijaitsee Uudellamaalla, Siuntiossa.


Arjen Sydän on poistanut nettisivuiltaan tietoja sen jälkeen kun Eerika tapettiin. Eerika surmattiin äitienpäivänä 2012. Yritys kertoi verkkosivuillaan aiemmin, että se ostaa asiantuntija-apua Eerikan isoisältä (musiikkiterapeutti Aarre Tarkki) ja nähtävästi myös isoisän uudelta puolisolta. Jos olen oikein ymmärtänyt, puoliso työskentelee sairaanhoidossa.

Suku rientää yhä apuun, kun Arjen Sydän tarvitsee asiantuntemusta. Nettisivuillaan laitos kertoo, että se ostaa esimerkiksi musiikkiterapeutin palveluita. 

Ennen lapsentappoa Arjen Sydäntä johti Hanne Ståhl, joka työskenteli toimitusjohtajan tittelillä.

Julkinen valta on asettanut ainakin kolme erilaista ryhmää selvittämään Eerikan kuolemaan johtaneita syitä. Koneisto tekee tietoisen huijauksen, jos se ei Eerikan lähisuvun kytköksiä Eerikan kanssa työskennelleisiin viranomaisiin.

Arvelen, että Eerikan lähipiirin toimia ei tutkita, jos vapaa yhteiskunta eli me kansalaiset emme luo painetta ja vaadi sitä.

Tähän saakka on nähty, että tiedotusvälineistä ei ole yhteiskunnan puolustajiksi. Media on tavallaan lähtenyt puolustamaan yksittäisiä virkamiehiä, kuten perusturvajohtaja-isoäitiä.

Eerikanhan ehti olla juuri ennen kuolemaansa lastensuojelulaitoksessakin (Meripiha) peräti neljä kuukautta. Hän eli siis koneiston valvonnassa 24/7. On käsittämätöntä, että Meripihan työntekijät eivät perehtyneet laitoksessa asuvaan lapseen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan isä Touko Tarkki oli kiikuttanut lapsen Meripihaan tutkittavaksi, koska tyttärellä oli "käytöshäiriöitä". Pahuus löytyy siis lapsesta, ei aikuisista. Ehkä Meripiha lähti toimimaan vain Touko Tarkin (ja mahdollisesti hänen lähipiirinsä) ohjeiden mukaan. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun lastensuojelun tiedonhankinta hoipertelee näin surkeasti.

Jatkuu artikkelissa.

[KalleK]

Lapsi luki päivällä kummeksuen lööpistä ja toden totta - Googlella löytyi:

IL: Järkyttävät tarinat huostaanotoista – äiti teki makaronilaatikkoa väärin

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194856562206/artikkeli/il+jarkyttavat+tarinat+huostaanotoista+aiti+teki+makaronilaatikkoa+vaarin.html

Iltalehti kertoo perjantain lehdessä karuja tarinoita suomalaisista huostaanotoista. Tositarinat ovat peräisin varatuomari Leeni Ikosen kirjasta. Ikonen on vuosien ajan perehtynyt työnsä puolesta suomalaiseen lastensuojeluun.

Suomessa oli viime vuonna yhteensä 10 675 huostaanotettua lasta, lehti kertoo.

Tarinat ovat järkyttäviä ja kertovat melkoisista ylilyönneistä. Eräs äiti menetti lapsensa aivan tämän elämän alkumetreillä. Nainen oli hakeutunut ensikotiin, jotta saisi opastusta lapsesta huolehtimiseen. Hänelle selvisi kuitenkin myöhemmin, että tarkoituksena oli arvioida, selviääkö hän lapsen kanssa.

Arvioija oli kirjannut ylös, että äiti hoitaa lastaan hellästi, mutta ei katso tätä silmiin. Naisen ruoanlaittotaidot huolestuttivat arvioijaa: tämä sekoitti makaronit ja jauhelihan keskenään, kun arvioijan mukaan ne olisi pitänyt laittaa vuokaan kerroksittain. Arviointijakson päätteeksi lapselle päätettiin hakea sijaisperhettä.

Lehdessä on useita muitakin karuja kohtaloita kokeneita perheitä. Eräässä tapauksessa lastensuojelun työntekijät veivät pienen lapsen päiväkodista, koska lapsen perhepäivähoitaja oli ilmoittanut seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ilmoitus oli kuitenkin perätön, ja lastensuojelun työntekijät tiesivät, että hoitajalla oli tapana tehdä hoidossaan olleista lapsista ilmoituksia epäillyn seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Asia kuitenkin salattiin huostaanotetun lapsen vanhemmilta, ja nämä saivat nähdä lastaan vain harvoin ja valvotusti seuraavan kymmenen kuukauden ajan.

Iltalehden printtiversiossa on lisää tarinoita huostaanotoista.

Erikoista mafiaa ns. hyvinvoivassa sivistysmaassamme.


edit: puuttuva a

Sehän tässä jaksaakin aina ja alati hämmästyttää ja kummastuttaa, että kuinka eri tavoin nämä "sossut" toimivatkaan. Heillä on siis aivan täydellinen mielivalta toimia, niin kuin virkamiehillä Suomessa perinteisesti on tupannut olemaan.

Jos jonkinlaista karkeaa jakoa omiin kokemuksiin perustuen pitäisi tehdä, niin kyllä se hieman niin tuppaa menemään että eroparin ollessa kyseessä sossut asettuvat aina ja järjestelmällisesti äidin puolelle, niitä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta joissa äiti on onnistunut esim. hermostumalla ja huutamalla ärsyttämään heitä ja isän ollessa samalla esim. patologinen narsisti joka on onnistunut hurmaamaan kahvintuoksuisessa toimistossaan ikuisesti valkealla ratsullaan saapuvasta prinssistään unelmoivan keskivartalopullean ymmärtäjän.

Nämä ovatkin melkein niitä ikävimpiä keissejä, koska huoltajuustaiston tiimellyksessä - usein hyvin pitkäkestoisena - lapsen psyyke yleensä murenee ajan mittaan olemattomiin, tulee mielenterveysongelmia, jopa itsemurhia, mutta sossut vaan sitkeästi katsovat kaikkia äidin tekemisiä sormiensa lävitse, koska eivät halua äidin häviävän huoltajuuskiistaa. Olen kuullut selvästi sanottavan sossun toimesta, että lapsen mielenterveysongelmat eivät ole huostaanoton peruste.

Onkin käynyt monasti niin, että lapsi ehtii jopa kuolla ennenkuin huoltajuuskiista on saatu päätökseen asti. Siihen se riita sitten loppuu kun ei ole enää riitaan välikappaletta käytettävissä. Nuorin lapsi, minkä olen kuullut Suomessa tehneen itsemurhan, on ollut 8-vuotias. Miettikääs hetki sitä.

Sitten taas jos isää ei saada poissaolevana istutettua jalkapuuhun, niin sitten alkaa se taas se huostaanottoruletti pyöriä ja koko armeija käy hyeenamaisesti äidin päälle. Siinä tosiaan keksitään sitten mitä mielikuvituksellisimpia perusteita huostaanotolle, joista tuo makaronilaatikkoepisodi ei edes ole oudoimmasta päästä, mitä minun korviini on kantautunut. Isistä sossut eivät edes vaivaudu keksimään mitään vikaa, heille riittää syyksi että on mies. Eikä sitä tarvitse millään lailla edes perustella, että miksi mies ei kelpaa lapsen hoitajaksi. Milloinkas suomalainen virkamies on päätöksilleen muita perusteluja esittänyt, kuin että "se ei käy, koska se ei käy"? Ala siinä sitten keskustelemaan.

[Saippuakupla]

Onkin käynyt monasti niin, että lapsi ehtii jopa kuolla ennenkuin huoltajuuskiista on saatu päätökseen asti. Siihen se riita sitten loppuu kun ei ole enää riitaan välikappaletta käytettävissä. Nuorin lapsi, minkä olen kuullut Suomessa tehneen itsemurhan, on ollut 8-vuotias. Miettikääs hetki sitä.

Tähän monesti tapahtuneeseen sinulta löytynee monia lähteitä.

[KalleK]

Onkin käynyt monasti niin, että lapsi ehtii jopa kuolla ennenkuin huoltajuuskiista on saatu päätökseen asti. Siihen se riita sitten loppuu kun ei ole enää riitaan välikappaletta käytettävissä. Nuorin lapsi, minkä olen kuullut Suomessa tehneen itsemurhan, on ollut 8-vuotias. Miettikääs hetki sitä.

Tähän monesti tapahtuneeseen sinulta löytynee monia lähteitä.

Toki, muttei niitä netistä kaivamalla löydy. On nääs aika tarkat nämä salassapitosäädökset, mitkä viranomaispapereita koskevat.

Voi toki hyvällä syyllä kysyä, että miksi ovat niin salassapidettäviä. Mitä tarvitsee niin kovasti peitellä?

[Saippuakupla]

Toki, muttei niitä netistä kaivamalla löydy. On nääs aika tarkat nämä salassapitosäädökset, mitkä viranomaispapereita koskevat.

Hassua sinänsä, että sosiaalityöntekijät perustelevat asioista kertomattomuutta juuri salassapitosäädöksillä ja sinä perustelet heidän ja käräjäoikeuden työn torppaamista salassapitosäädöksillä. Eipä siinä mitään, minäkin perustelen omaa tietämystäni salassapitosäädöksillä, koska noita mainitsemiasi itsemurhia ei ole "monia" ja moinen ei ole missään määrin normaalia saati yleistä. Se on toki todettava, että yksikin huoltajuuskiistan aikana tapahtunut lapsen itsemurha on tietysti liikaa, mutta noissakaan tapauksissa ei ole aukottomasti osoitettavissa, että juuri avioero/huoltajien riidat/huoltajuuskiista oli itsemurhaan ajanut tekijä.

[KalleK]

Hassua sinänsä, että sosiaalityöntekijät perustelevat asioista kertomattomuutta juuri salassapitosäädöksillä ja sinä perustelet heidän ja käräjäoikeuden työn torppaamista salassapitosäädöksillä.

En ymmärtänyt tuosta lauseesta yhtään mitään.

Mutta samapa tuo. Oleellisinta mielestäni on, että salassapitosäännöksiä tulisi purkaa huomattavan paljon nykyisestä. Ei ole yhteiskunnallisen keskustelun kannalta mielekästä, jos joudutaan keskustelemaan tällä tasolla niin kuin me nyt, tyyliin; "Minäpä tiedän sellaista ja tällaista, mitä sinä et tiedä, mutta en voi kertoa tarkemmin koska salassapitosäännökset".

Kyllä niistä asiakirjoista pitäisi kaiken kansan saada lukea, kuinka esimerkiksi olosuhdeselvityksiä tehdään, minkälaista kieltä niissä käytetään ja minkälaisiin asioihin heidän kannanottonsa perustuvat. Jos näin olisi, niin uskoisin että täysi mellakka olisi valmis, sen verran törkeää ja etenkin miehiä syrjivää meininkiä niistä on löydettävissä. Olen itse lukenut läpi n. 20 olosuhdeselvitystä ja aivan sairaitahan ne ovat melkein järjestään olleet.

Tuollaiset pitäisi saada nettikansalle auki purettaviksi, ja kyllä niistä pystyy helposti salaamaan asiat, joista henkilön tunnistaa. Tämä on tärkeä asia, sillä tutkimusten mukaan n. 90% oikeuden tuomioista huoltajuusasioissa menee suoraan olosuhdeselvityksen mukaan. Jonka siis tekevät asenteelliset sosiaalityöntekijät (kaikki naisia). Eihän tällaisessa tilanteessa tasa-arvo tai lapsen etu voi toteutua.

Eipä siinä mitään, minäkin perustelen omaa tietämystäni salassapitosäädöksillä, koska noita mainitsemiasi itsemurhia ei ole "monia" ja moinen ei ole missään määrin normaalia saati yleistä. Se on toki todettava, että yksikin huoltajuuskiistan aikana tapahtunut lapsen itsemurha on tietysti liikaa, mutta noissakaan tapauksissa ei ole aukottomasti osoitettavissa, että juuri avioero/huoltajien riidat/huoltajuuskiista oli itsemurhaan ajanut tekijä.

Miten milloinkaan kukaan voi olla 100% varma, mikä ihmisen ajoi itsemurhaan? Omituista saivartelua. Maalaisjärki jo kertoo, ettei pienen lapsen psyyke kestä vuosikausia kestävän riidan välikappaleena olemista.

Minulle jo 2 tehtyä lapsen itsemurhaa on "monta" itsemurhaa, koska siinä on tasan kaksi niitä liikaa. Tässä ei nyt mikään hyssyttely tai sossujen puolustelu auta yhtään. Ne lapset ovat kuolleet ja uusia on tulossa perässä. Nyt on aika laittaa päitä pölkylle ja systeemi ihan perinpohjaisesti uusiksi.

Karmaisevinta on ollut huomata, ettei edes tapaus Eerika ole saanut sosiaalityöntekijöitä järkyttymään, saatika heitä tarkastelemaan omia käytäntöjään ja toimintatapojaan. Mitään ei ole tehty eikä mikään ole muuttunut. Olen tämän omakohtaisesti saanut kokea, kun olen näitä keskusteluja alalla olevien kanssa käynyt. Siellä on sellainen konsensus asiasta tällä hetkellä, ettei Helsingin kaupungin sosiaaliviraston yksikään työntekijä ole tehnyt asiassa mitään väärää tai toiminut moitittavasti.

Eli eihän heitä mikään tosiasiassa pysäytä.

[Lasse]

Onx pakko vuorovaikuttaa jos ei taho?
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151318-onx-pakko-vuorovaikuttaa-jos-ei-taho

Sijaisuutta päiväkodissa hoitanut nuori nainen sanoi joutuneensa kuuntelemaan tarhantätien kasvatustieteellisiä päivittelyjä hoitolapsista. Tarhantädit olivat tärkeän näköisinä pohdiskelleet nelivuotiaan pojan railakkaita leikkejä: "Se varmaan johtuu siitä, et se äiti ei niinku sillai näe tota lasta."

Toisen päiväkodin työntekijän tekemässä lastensuojeluilmoituksessa huolena oli väsynyt äiti, joka ei ollut pukeutunut riittävän siististi kevätjuhlaan (toim. huom. hänellä oli yllään mustat housut ja punainen villapaita). Huoli oli herännyt, kun poika oli leikkinyt pyllyleikkejä, minkä jälkeen hän oli kiivennyt äitinsä syliin pussailemaan äidin poskea.

Eräällä huostaan otetulla tyttövauvalla epäiltiin äitiallergiaa. Asiantuntijoiden mukaan lapsi sai ihottumaa aina äidin tapaamisen jälkeen oltuaan äidin lähellä.

Sen sijaan, että keskusteltaisiin lapseen kohdistuneesta vakavasta vaarasta, lastensuojelu on muuttunut löysäksi puheeksi lapsen oireilusta, vuorovaikutuksesta, kiintymyssuhteesta, arjen struktuurista ja riittävästä vanhemmuudesta. Vakuuttavuuden tueksi huostaanottohakemuksiin kirjataan ylös epäolennaisia seikkoja, joilla koetetaan perustella hataraa määritelmää "herännyt huoli".

Varhaisen puuttumisen nimissä vanhemmuuden areenat on vallattu perheenjäsenten välisen vuorovaikutuksen taukoamattomalla arvioinnilla. Lasten luontaista päätöntä kohellusta psykologisoidaan virallisin sanankääntein vauvasta lähtien. Havainnot tallentuvat neuvolatietoihin, tarhojen varhaiskasvatussuunnitelmiin, koulun Wilma-järjestelmään – ja lopulta yhä enenevässä määrin myös lastensuojelun tietokantoihin pääsääntöisesti kielteisinä kirjauksina.

Kukaan ei kysy, miten lapset kestävät olla lapsia, kun heidän sielunliikkeitään tarkkaillaan aamusta iltaan, yhteiskunnan kaikilla alueilla.

Hoitotahojen ja sosiaalityön kiinnostus on siirtynyt tosiasioista erilaisten ennusmerkkien, riskien ja uhkakuvien metsästämiseen. Lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset muistuttavat jo dekkarikirjailijoita ja "Etsi kuvasta viisi virhettä" –piirrosten laatijoita. Silmiin katsomisen "intensiivisyys" on paljastavinaan asiantuntijalle, huomioiko äiti riittävästi vauvan tarpeita, tunnistaako tämän tunteita ja toimiiko hän vastavuoroisesti.

Tässä muutamia otteita ihmisten lastensuojeluasiakirjoista:

"Hoitajan mielestä vauva liian kiltti."

"Tarhassa on ilmennyt, että lapsen (2-vuotias) on vaikeaa odottaa vuoroaan ruokailussa. Kun muut lapset ottivat 1–2 kurkunpalaa, lapsi otti 4 palaa!"

"Mieliala: iloinen, pirteä lapsi. (Vähän liiankin pirteä – saako hän huomiota sillä käytöksellä?)"

"Tiskipöydällä oli tiskiä."

"Ja olohuoneen pöydällä oli puoliksi syöty kana."

"Menen laittamaan kenkiä jalkaani. Ovelta sanon vielä, että mielestäni perhetyöllä olisi voinut auttaa perhettä, mutta näin ollen työskentelyn edellytyksiä ei ole."

.......

2 -vuotias otti neljä kurkunpalaa!!!

Maria Syvälä
Hukassa huostassa
– kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä.
http://mariasyvala.com/teokset/hukassa-huostassa

Tätä pitää vilkaista, paremmalla ajalla.
MÄKELÄ, JOANNA: Varhainen puuttuminen ja huolen puheeksi ottaminen pirkanmaalaisen kunnan päiväkodeissa työntekijöiden näkökulmasta.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/50773/Makela_Joanna.pdf?sequence=1

[Saippuakupla]

Karmaisevinta on ollut huomata, ettei edes tapaus Eerika ole saanut sosiaalityöntekijöitä järkyttymään, saatika heitä tarkastelemaan omia käytäntöjään ja toimintatapojaan. Mitään ei ole tehty eikä mikään ole muuttunut. Olen tämän omakohtaisesti saanut kokea, kun olen näitä keskusteluja alalla olevien kanssa käynyt. Siellä on sellainen konsensus asiasta tällä hetkellä, ettei Helsingin kaupungin sosiaaliviraston yksikään työntekijä ole tehnyt asiassa mitään väärää tai toiminut moitittavasti.

Täyttä roskaa yleistää tuollaiset näkemykset. Tässä illan mittaan olen kysellyt asiasta tutuilta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöiltä. Ovat järkyttyneitä Eerikan tapauksesta. Eivät todellakaan ajattele, että Eerikan tapauksessa kaikki on mennyt hyvin. Tietenkään eivät tuomitse kollegoita kun tutkinta on vasta kesken ja mahdollisista virheistä ei ole tarkkaa tietoa.

[Tabula Rasa]

Karmaisevinta on ollut huomata, ettei edes tapaus Eerika ole saanut sosiaalityöntekijöitä järkyttymään, saatika heitä tarkastelemaan omia käytäntöjään ja toimintatapojaan. Mitään ei ole tehty eikä mikään ole muuttunut. Olen tämän omakohtaisesti saanut kokea, kun olen näitä keskusteluja alalla olevien kanssa käynyt. Siellä on sellainen konsensus asiasta tällä hetkellä, ettei Helsingin kaupungin sosiaaliviraston yksikään työntekijä ole tehnyt asiassa mitään väärää tai toiminut moitittavasti.

Täyttä roskaa yleistää tuollaiset näkemykset. Tässä illan mittaan olen kysellyt asiasta tutuilta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöiltä. Ovat järkyttyneitä Eerikan tapauksesta. Eivät todellakaan ajattele, että Eerikan tapauksessa kaikki on mennyt hyvin. Tietenkään eivät tuomitse kollegoita kun tutkinta on vasta kesken ja mahdollisista virheistä ei ole tarkkaa tietoa.

Virheistä ei ole tietoa? Eli kaikki mennyt juuri niinkuin pitääkin? Juurihan sitä kalle tuossa sanoo.

[Saippuakupla]

Täyttä roskaa yleistää tuollaiset näkemykset. Tässä illan mittaan olen kysellyt asiasta tutuilta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöiltä. Ovat järkyttyneitä Eerikan tapauksesta. Eivät todellakaan ajattele, että Eerikan tapauksessa kaikki on mennyt hyvin. Tietenkään eivät tuomitse kollegoita kun tutkinta on vasta kesken ja mahdollisista virheistä ei ole tarkkaa tietoa.

Virheistä ei ole tietoa? Eli kaikki mennyt juuri niinkuin pitääkin? Juurihan sitä kalle tuossa sanoo.

Kerro ihmeessä mikä jäi epäselväksi? Mikäli et ole seurannut tätä asiaa ja sen käsittelyä, niin asia on vasta syyteharkinnassa kolmen sosiaalityöntekijän osalta (virkavelvollisuuden rikkominen). Tuon lisäksi asetettiin erillinen tutkintaryhmä, joka selvitti tapahtumaketjun kulkua. Sen päätelmissä todettiin, että terveydenhuollon työntekijät eivät tunnistaneet väkivallan merkkejä ja lasta ei terveydenhuollossa kuultu riittävällä tavalla. Lisäksi päätelmissä todettiin, että Helsingin sosiaalivirastossa rikosilmoituksen tekeminen tapahtuu liian etäällä asiakastyötä tekevistä sosiaalityöntekijöistä ja oletettavasti mahdollisuus lapsen (Eerika) kaltoinkohtelun tunnistamiseen olisi ollut olemassa kun lapsi palautettiin perhetukikeskuksesta isälle -> olisi pitänyt tehdä perusteellinen tässäkin ketjussa itketty olosuhdeselvitys ennen mahdollista lapsen palauttamista. Viranomaisten yhteistyö ja tiedon jakaminen oli järjestelmällisesti kelvotonta, koska salassapitovelvoite.

Täyttä roskaa yleistää tuollaiset näkemykset. Tässä illan mittaan olen kysellyt asiasta tutuilta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöiltä. Ovat järkyttyneitä Eerikan tapauksesta. Eivät todellakaan ajattele, että Eerikan tapauksessa kaikki on mennyt hyvin. Tietenkään eivät tuomitse kollegoita kun tutkinta on vasta kesken ja mahdollisista virheistä ei ole tarkkaa tietoa.

[KalleK]

Täyttä roskaa yleistää tuollaiset näkemykset. Tässä illan mittaan olen kysellyt asiasta tutuilta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöiltä. Ovat järkyttyneitä Eerikan tapauksesta. Eivät todellakaan ajattele, että Eerikan tapauksessa kaikki on mennyt hyvin. Tietenkään eivät tuomitse kollegoita kun tutkinta on vasta kesken ja mahdollisista virheistä ei ole tarkkaa tietoa.

Virheistä ei ole tietoa? Eli kaikki mennyt juuri niinkuin pitääkin? Juurihan sitä kalle tuossa sanoo.

Kerro ihmeessä mikä jäi epäselväksi? Mikäli et ole seurannut tätä asiaa ja sen käsittelyä, niin asia on vasta syyteharkinnassa kolmen sosiaalityöntekijän osalta (virkavelvollisuuden rikkominen). Tuon lisäksi asetettiin erillinen tutkintaryhmä, joka selvitti tapahtumaketjun kulkua. Sen päätelmissä todettiin, että terveydenhuollon työntekijät eivät tunnistaneet väkivallan merkkejä ja lasta ei terveydenhuollossa kuultu riittävällä tavalla. Lisäksi päätelmissä todettiin, että Helsingin sosiaalivirastossa rikosilmoituksen tekeminen tapahtuu liian etäällä asiakastyötä tekevistä sosiaalityöntekijöistä ja oletettavasti mahdollisuus lapsen (Eerika) kaltoinkohtelun tunnistamiseen olisi ollut olemassa kun lapsi palautettiin perhetukikeskuksesta isälle -> olisi pitänyt tehdä perusteellinen tässäkin ketjussa itketty olosuhdeselvitys ennen mahdollista lapsen palauttamista. Viranomaisten yhteistyö ja tiedon jakaminen oli järjestelmällisesti kelvotonta, koska salassapitovelvoite.

Täyttä roskaa yleistää tuollaiset näkemykset. Tässä illan mittaan olen kysellyt asiasta tutuilta Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijöiltä. Ovat järkyttyneitä Eerikan tapauksesta. Eivät todellakaan ajattele, että Eerikan tapauksessa kaikki on mennyt hyvin. Tietenkään eivät tuomitse kollegoita kun tutkinta on vasta kesken ja mahdollisista virheistä ei ole tarkkaa tietoa.

Saippuakuplan puusilmäinen sosiaalityöntekijöiden puolustelu alkaa saada jo irvokkaita piirteitä.

Juuri tämänkaltaisia ihmisiä on Suomen sosiaalivirastot täynnä ja se on se perimmäinen syy, miksi kaikki tulee jatkumaan ennallaan, vaikka mitä tapahtuisi.

Eerikan tapauksesta juu ollaan niin kovin järkyttyneitä, mutta se oleellisin, eli muutos toimintatavoissa ja asenteessa jää silti puuttumaan.

Toistan; mikään ei ole muuttunut. Ei, vaikka on päivänselvästi voitu nähdä, että mikä kuviossa mättää ja mitä pitäisi tehdä. Tämä on sairasta ja tulee aiheuttamaan vielä monen lapsen ennenaikaisen kuoleman.

Voin sanoa, että minulla on sen verran sisäpiirin tietoa juurikin tästä Eerikan tapauksesta, että voin ilman minkäänlaisia spekulaatioita sanoa, että kaikki asianosaiset tiesivät koko ajan varsin hyvin, missä mentiin ja siltikään kukaan ei tehnyt mitään. Kukaan ei välittänyt tarpeeksi ja se juuri on yleinen asenne sosiaalivirastossa; ei yksinkertaisesti jakseta välittää ja hautaudutaan typerän käsienlevittelyn ja "tämä kun ei kuulu meille eikä meillä ole tässä asiassa valtuuksia" -asenteen taakse. Vastuuta vieritetään aina jonkun muun harteille.

Olen par'aikaa seuraamassa ihan vastaavanlaista tapausta tässä itse vierestä ja ihan sama ralli jatkuu; kukaan ei tee mitään vaan lasta niin henkisesti kuin fyysisestikin pahoinpitelevä mielisairas äiti saa mellastaa ihan vapaasti sosiaaliviranomaisten suojeluksessa. Lastensuojeluilmoituksia on tehty useilta tahoilta jo vuosikausia varmaan sadoittain, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään. Olen pyytänyt olosuhdeselvityksen tekoa, mutta homma on jäänyt samalle asteelle kuin Eerikan kohdalla; sossut käyvät kerran päiväsaikaan viikkokausia etukäteen ilmoittamana aikana kahvilla ja katsovat että täällähän on kaikki ok kun on lelujakin ja kämppä siivottu. Mitään muuta he eivät taustoista ala selvittämään, vaikka tässäkin tapauksessa on paljon päivänvaloa kestämätöntä taustalla ja jonka selvittäminen todennäköisesti saattaisi jopa pelastaa tämän(kin) lapsen. Kyseinen lapsi on jo yrittänyt epätoivoissaan itsemurhaa useamman kerran.

Näitä kun tarpeeksi on katsellut, niin aika tasan tarkkaan tyystin on usko sosiaalivirastoon mennyt. Ja samalla poliisiin, oikeuslaitokseen ja kaikkiin muihinkin instansseihin joilla olisi valta ja mahdollisuus turvata lapsen oikeus turvalliseen elämään.

[Saippuakupla]

Olen par'aikaa seuraamassa ihan vastaavanlaista tapausta tässä itse vierestä ja ihan sama ralli jatkuu; kukaan ei tee mitään vaan lasta niin henkisesti kuin fyysisestikin pahoinpitelevä mielisairas äiti saa mellastaa ihan vapaasti sosiaaliviranomaisten suojeluksessa. Lastensuojeluilmoituksia on tehty useilta tahoilta jo vuosikausia varmaan sadoittain, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään. Olen pyytänyt olosuhdeselvityksen tekoa, mutta homma on jäänyt samalle asteelle kuin Eerikan kohdalla; sossut käyvät kerran päiväsaikaan viikkokausia etukäteen ilmoittamana aikana kahvilla ja katsovat että täällähän on kaikki ok kun on lelujakin ja kämppä siivottu. Mitään muuta he eivät taustoista ala selvittämään, vaikka tässäkin tapauksessa on paljon päivänvaloa kestämätöntä taustalla ja jonka selvittäminen todennäköisesti saattaisi jopa pelastaa tämän(kin) lapsen. Kyseinen lapsi on jo yrittänyt epätoivoissaan itsemurhaa useamman kerran.

Tuollainen toki saattaa mennä läpi asioista ja prosesseista tietämättömälle henkilölle, mutta esim. suisidaalisuus (ja erityisesti todennettu itsemurhan yrittäminen) on ollut jo pitkän aikaa peruste, jonka perusteella voidaan tietyissä tilanteissa soveltaa tahdonvastaiseen hoitoon ohjaamista vaikka vanhempi olisi asiasta mitä mieltä. Tämä tapahtuu luonnollisesti terveydenhuollon henkilöstön toimesta. Mitä taas tulee sosiaalihuollon henkilöstä toimintaan, niin heitä toki kiinnostaa myös "vastapuolen" sekä yli 12-vuotiaan lapsen näkemys asiasta ja tilanteesta, jotka jätät kertomatta. Kokonaistilanne ja oma subjektiivinen kokemus tilanteesta ovat kaksi eri asiaa.

Näitä kun tarpeeksi on katsellut, niin aika tasan tarkkaan tyystin on usko sosiaalivirastoon mennyt. Ja samalla poliisiin, oikeuslaitokseen ja kaikkiin muihinkin instansseihin joilla olisi valta ja mahdollisuus turvata lapsen oikeus turvalliseen elämään.

Se toki välittyy myös yksipuolisissa väitteissä.

Voin sanoa, että minulla on sen verran sisäpiirin tietoa juurikin tästä Eerikan tapauksesta, että voin ilman minkäänlaisia spekulaatioita sanoa, että kaikki asianosaiset tiesivät koko ajan varsin hyvin, missä mentiin ja siltikään kukaan ei tehnyt mitään. Kukaan ei välittänyt tarpeeksi ja se juuri on yleinen asenne sosiaalivirastossa; ei yksinkertaisesti jakseta välittää ja hautaudutaan typerän käsienlevittelyn ja "tämä kun ei kuulu meille eikä meillä ole tässä asiassa valtuuksia" -asenteen taakse. Vastuuta vieritetään aina jonkun muun harteille.

Sisäpiirin tietoa -> kaikki tiesivät -> yleinen asenne -> ei välitetä -> vastuu vieritetään aina muille. Minä kyllä tunnen ja tiedän aivan toisenlaisen sosiaalihuollon järjestelmän, joka toimii Suomessa. Pääosin ihmiset ovat tyytyväisiä järjestelmään ja sen toimintaan. Toki sosiaalihuollon toimintaan negatiivisesti suhtautuvat henkilöt ovat niitä äänekkäimpiä ja suoltavat ympäri nettiä pettymystä ja vihaa. Tällä hetkellä sosiaalihuollon toimintaprossesit ovat erityisen tarkastelun alaisina, koska mikään aukoton ja erehtymätön järjestelmä se ei ole ja sellaista siitä ei ikinä tule. Siksi toimintatapoja ja -prosesseja tulee arvioida ja toimintaa pyrkiä kehittämään arvioinnin perusteella.

Edit: Typoja.

[Tabula Rasa]

Tuo yli 12-vuotiaalta kysyminen pakkohoidon yhteydessä on täysi vitsi. Jos nuorelle annetaan vaihtoehdot kirjoitatko alle että lähdet vapaaehtoisesti hoitoon vai kannetaanko niin siinä on turha puhua mistään vapaaehtoisuudesta tai kysymisestä. Ihan tällaisen nuoren elämää läheltä seuranneena.

[Saippuakupla]

Tuo yli 12-vuotiaalta kysyminen pakkohoidon yhteydessä on täysi vitsi.

Kommentti kyllä liittyi sosiaalihuollon henkilöstön toimintaa, josta lisätietoa esim. täältä:

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/huostaanotto/valmistelu/lapsenmielipide/

Mitä taas tulee sosiaalihuollon henkilöstä toimintaan, niin heitä toki kiinnostaa myös "vastapuolen" sekä yli 12-vuotiaan lapsen näkemys asiasta ja tilanteesta

[Tabula Rasa]

Njooh, käsikirjat on erikseen ja todellisuus erikseen. Mikään ei estä sosiaaliviranomaista marssimasta lapsen yli sen enempää kuin huoltajankaan.

[Saippuakupla]

Njooh, käsikirjat on erikseen ja todellisuus erikseen. Mikään ei estä sosiaaliviranomaista marssimasta lapsen yli sen enempää kuin huoltajankaan.

Ei estä eikä lapsen mielipide ole millään lailla määräävä, mutta lapsen virallinen kuuleminen tai sen tekemättömyys tulee perustella asiaan liittyvissä asiakirjoissa. Samalla lailla asiakirjoihin tulee kirjata lapsen esiin tuomat näkemykset, mutta myös perustelut, joilla niiden yli marssitaan. Lapsen kuuleminen ja sitä kautta saadut näkökulmat ovat yksi tekijä kokonaistilanteen arvioinnissa.

[Tabula Rasa]

Njooh, käsikirjat on erikseen ja todellisuus erikseen. Mikään ei estä sosiaaliviranomaista marssimasta lapsen yli sen enempää kuin huoltajankaan.

Ei estä eikä lapsen mielipide ole millään lailla määräävä, mutta lapsen virallinen kuuleminen tai sen tekemättömyys tulee perustella asiaan liittyvissä asiakirjoissa. Samalla lailla asiakirjoihin tulee kirjata lapsen esiin tuomat näkemykset, mutta myös perustelut, joilla niiden yli marssitaan. Lapsen kuuleminen ja sitä kautta saadut näkökulmat ovat yksi tekijä kokonaistilanteen arvioinnissa.

''lapsen oma päätös'' Siinä on peruste(ja vielä hyvältä kuulostava) kun annetaan vaihtoehdot kuten edellä. Ja kyllähän noita kiertotapoja löytyy. Lapset eivät todellakaan ole tietoisia oikeuksistaan.

[FlyinHighAgain]

Yhtä huoltajuuskiistaa läheltä seuranneena voin kirkkaan selvästi vannoa vaikka käsi raamatulla että Suomen sosiaaliviranomaisiin ei ole millisekunninkaan verran luottamista. Tilanne aina on äiti 190%- isä 0%  ja tämähän on yleisestikin tunnustettu.

Ainoa mahdollisuus pyrkiä jonkin asteiseen tasapuoliseen toimintaan (ehdottomasti koskee kaikkia julkisen puolen virkamiehiä/naisia) on muuttaa virat määäräaikaisiksi. Kelle tahansa julkisen puolen tyypille maksimissaan 10v mahdollisuus palvella kansaa ja sitten yksityiselle puolelle seuraamaan mitä tulikaan tehtyä.
Nykyinen systeemi kannustaa virkaporukoita klikkiytymään ja jatkamaan samaa leipääntynyttä menoaan, ja tämän pohjalta nykymeno onkin mahdollista, tietenkin seassa on huippuporukkaa vaan pienet rajat pitää nyt vaan kaikkialla varsinkin nykytilanteessa olla.

10v on siis maksimi, mieluummin vaikka 6v ja porukan klikkiytyminen tällöinkin tulisi estää, myös todellista vastuuta tulee helvetisti kasvattaa ja lainsäädäntöä selkiyttää ja myös osaltaan keventää

[KalleK]

Ei estä eikä lapsen mielipide ole millään lailla määräävä, mutta lapsen virallinen kuuleminen tai sen tekemättömyys tulee perustella asiaan liittyvissä asiakirjoissa. Samalla lailla asiakirjoihin tulee kirjata lapsen esiin tuomat näkemykset, mutta myös perustelut, joilla niiden yli marssitaan. Lapsen kuuleminen ja sitä kautta saadut näkökulmat ovat yksi tekijä kokonaistilanteen arvioinnissa.

Tyypillistä sosiaalityöntekijöiden jargonia. Tyhjien tynnyrien kolinaa vailla minkäänlaista kosketuspohjaa todellisuuteen. Voin sanoa kokemuksesta, ettei tuossa em. kommentissa pidä yksikään väite paikkaansa.

Se on hyvin karu todellisuus, missä sosiaalityöntekijöiden kanssa tekemisiin joutuneet vanhemmat ja lapset joutuvat elämään. Parhaimmillaan siinä pystyy luovimaan niin, että pahimpana kolhuna on kestovitutus, mutta pahimmillaan se on asianosallisille maanpäällinen helvetti, kun mistään ei saa minkäänlaista apua ja ihan pahimmissa tapauksissa sossut jopa pahentavat asiaa asettumalla jonkun manipulointikykyisen ihmishirviön puolelle. Ja sitten vietetäänkin jo pienen ihmistaimen hautajaisia median vaietessa jälleen kerran kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta.

Tässä ei ole nyt kysymys mistään "sossuihin pettyneestä" yksittäistapauksesta, vaan ihan helvetinmoisesta, koko yhteiskunnan perusrakenteet läpäisevästä jättimäisestä mätäpaiseesta. Eli ei siis ihan mistään leikinaiheesta.

Olisiko Saippuakuplalla antaa yhtä ainoata esimerkkiä tapauksesta, jossa sossut olisivat toimineet "oikein", edes yhtä ainoaa? Sellaista, missä olisi esimerkiksi kyetty antamaan apua kärsivälle lapselle, niin että tarinalla olisi onnellinen loppu? Minä en ole sellaiseen koskaan törmännyt.

Enkä nyt tarkoita sinun mielestäsi oikein toimimista ja onnellista loppua, vaan ihan sen lapsen itsensä mielestä. Ja avullakin tarkoitan ihan konkreettista apua, en "apua", mitä niin usein tarjotaan, eli jotain loputonta paskanjauhamista jossain sossujen toimistossa tai psykologien luona jotka vain voivottelevat että on tämä tilanne nyt ikävä mutta kun me ei oikein mitään sille voida.