Maahanmuuttokritiikin valtavirtaistaminen

[Embo]

Miten siis kansan mielipiteen saisi kuuluviin?

Puhumalla resursseista ja rahasta, ja suhteuttamalla maahanmuuton kustannukset joihinkin muihin kustannuksiin tai rahoitusvajeisiin. Raha ratkaisee, varsinkin nyt lama-aikana.

Esimerkki: Lasten ja nuorten lakisääteisestä terveydenhuollosta puuttuu 60 miljoonaa euroa. Samaan aikaan hölmö ulkomaalaislakimme pakottaa meidät käyttämään rahaa turvapaikkaturistien majoittamiseen ja ylläpitoon.

Kun puhutaan rahasta, puhutaan faktoista, ei kulttuurista, etnisyydestä tai uskonnosta. Näin vältetään monien ihmisen ajattelussa vallitseva automaattinen oikosulku, jonka mukaan vieraita kulttuureja ei saa arvostella, tai on natsi. Rahankäytön arvostelu sen sijaan on vapaata.

[Mannu]

Huoh.

Juuri nämä Henryn ja Kokolihan kirjoitusten kaltaiset kommentit pitävät takuuvarmasti naiset (ja monet miehetkin) loitolla tältä palstalta ja kaukana koko Hommasta. Lisäksi tällaiset kirjoitukset eivät edistä Hommaa millään tavalla, koska ne eivät edes liity aiheeseen. Tällaiset kirjoitukset takaavat, että maahanmuuttokritiikki pysyy valkoisten, katkerien sovinisti-duunareiden omana sisäpiirijuttuna. Tässä pikku sisäpiirissä on kiva yhdessä haukkua neekereitä, viherpiipertäjiä ja femakkoja. Mutta: näin ei Homma etene!

Tekisi mieli olla vastaamatta kokonaan, mutta vastaanpa kuitenkin.

Jos joku miehiä vihaava anarko-radikaali-feministi-lesbo on kirjoittanut nettiin fantasian lesbovaltiosta, niin tarkoittako se, että kaikki feministit on lesboja? Samaa logiikkaa seuraten, jos joku rasistinen nahkapää-uusnatsi kirjoittaa nettiin fantasian arjalaisten ylivallasta, niin tarkoittaako se, että kaikki maahanmuuttokriittiset ovat uusnatseja?

Ei tarkoita.

Kaikki feministit eivät kirkuen polta rintaliivejä barrikadeilla.
Kaikki maahanmuuttokriittiset eivät heittele polttopulloja pitserioihin.

Suurin osa niin feministeistä kuin maahanmuuttokriittisistä on hiljaa, koska ei halua leimautua edellä mainittuihin ryhmiin. Itsekkään en avaa suutani kummastakaan aiheesta, jollei sitten asiasta ihan erikseen minulta kysytä. Ja tällä tavallahan homma ei etene, vai mitä?

Jos haluaa perehtyä feminismin tavoitteisiin ja eri muotoihin paremmin, niin voi aloittaa vaikka täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Feminismi

Mustamaalaako media mielestäsi feministejä, tai antaako se heidän näkemyksistään väärän kuvan?

=> mustamaalaako media mielestäsi Halla-ahoa? Media rakastaa provosoivia otsikoita. Oli sitten kyseessä feministit tai Halla-aho.

Jos tässä ketjussa vielä keskustellaan aiheesta "feministit ovat sairaita ja hulluja" niin lupaan olla vastaamatta.   

Edelleenkin: olisi ehdottomasti Homman etu, että nämä femakko-kukkahattutäti-viherpiipertäjä jne aiheisiin liittyvät keskustelut käydään omilla palstoillaan vaikka Suomi24.fi sivustolla. Siellä löytyy varmasti runsaasti samanhenkistä keskusteluseuraa, jonka kanssa aiheesta voi riidellä loputtomiin. Homma sivusto tulisi pääosiltaan pyhittää maahanmuuttopolitiikan kritisoimiseen. Muussa tapauksessa koko Homman voi lopettaa alkuunsa, koska se tällöin aiheuttaa Halla-aholla ja itse asialle pelkästään haittaa. Yhtä hyvin voisitte heilutella hakaristilippuja, vaikutus on sama. Meneekö tämä nyt jakeluun vai pitääkö vääntää rautalangasta? Eli pitäkää ne omenat ja banaanit omissa pusseissaan. Jos on suunnaton tarve haukkua joku, niin haukkukaa vaikka Hesaria. Ja siellä on muuten miestoimittajiakin.

Hyvät miehet: riippumatta muista mielipiteistänne, pysykää asiassa!!!

[Liero]

Meneekö tämä nyt jakeluun vai pitääkö vääntää rautalangasta? Eli pitäkää ne omenat ja banaanit omissa pusseissaan.

Huoh.

Suosittelen jatkamaan keskustelujen seuraamista ja kommentoimista ihan vain sen varalta, että joillakin saattaa olla tiedossa sellaista, jota sinä et vielä tunnista. Rauhoitu kuitenkin ensin.

[Miniluv]

Juuri nämä Henryn ja Kokolihan kirjoitusten kaltaiset kommentit pitävät takuuvarmasti naiset (ja monet miehetkin) loitolla tältä palstalta ja kaukana koko Hommasta.

Ilman moderaattorinhattua totean, että oli asia mikä tahansa, rauhallinen ja asiallinen, yksityiskohtainen kritiikki esitetyistä väitteistä toimii huomattavasti paremmin kuin yleisluontoiset "olkaa hiljaa, ei noin saa puhua!"-vaatimukset.

Jos asian vierestä puhumisen mittasuhteet alkavat huolestuttaa, pyydän kertomaan asiasta moderaattoritiimille. Täyttä vaientamista ennen on vielä monta keinoa, joita käytetään harkinnan mukaan.

[big bang]

Mannu voit olla huoletta aika yksinäistä tällä palstalla on akateemisten turhautuneiden työttömien parissa.Työläisluokkaiset sovinistit tippuvat tältä palstalta nopeassa tahdissa yleensä oman käden kautta.

[punikkikeisari]

Sano Halla-ahon vastustajia esim. vihanlietsojiksi, fasisteiksi, sulkeutuneiksi. Ihmettele, mistä niiden ihmisvihaajien ennakkoluulot kumpuavat. Toivo, että he oppisivat näkemään myös toisinajattelijat muiden kanssa tasavertaisina ihmisinä. Sano vähän säälien, että voi, kumpa he vain vähän avartaisivat maailmankuvaansa, juttelisivat ihan tavallisille suomalaisille, niin huomaisivat, että nämä ovat ihmisiä siinä missä muutkin.

Tämähän olikin hyvä Aikaisemmalla lukukerralla taisin hypätä tämän yli vahingossa...

Jos pääsisin vielä joskus televisiokamerojen eteen, niin sanomaa voisi tehostaa pillahtamalla itkuun ja kirkumalla, ettei jussia saa kiusata. 

[punikkikeisari]

Alla on jonkinlainen yritelmäni, se on ideoitu poliittisen nelikenttäjaon perusteella.

Oi nelikenttä, mitä ihmistieteet olisivat ilman sinua? 

[punikkikeisari]

Tiedote: punikkikeisari laskeutuu maan kamaralle

Omalta osaltani Hommailu on mennyt jo liian monomaaniseksi julistukseksi. Pidän ennalta määräämättömän tauon ja palailen arkeen. Siinä sivussa alan ajan kanssa etsiskellä henkistä alkukotiani.

Mutta palaan vielä takaisin.

[metsämies]

Joo, pitkään olen lukenut tätä foorumia ja nyt lopultakin päätin rekisteröityä tänne hommaan. Näin pelkän sivustakatsojan silmin on ollut vähän harmillista seurata kuinka lähestulkoon mistä tahansa keskusteltaessa parin viestin jälkeen mainitaan tämä punavihreä-feministitoimittaja tai punavihreät maailmanparantajakommarit(vrt. natsikortti). Eikös sitä jossain mainuttu että tämä Homma olisi puolueisiin sitoutumaton? Kuuluuko sen periaatteisiin myös feminismin ja luonnonsuojelun vastustaminen?

Itse en siis miellä itseäni kummaksikaan noista edellämainituista ryhmistä. Vasemmistopiireissä olen koko ikäni kuitenkin kulkenut ja nyt viimeaikoina tämän Halla-aho-"kohun" saattelemana aloin itsekkin tutustua tähän maahanmuutto-ongelmaan ja alkanut huolestua siitä, ja nämä Jussin ajatukset ovat kuullostaneet
aivan järkeenkäyviltä ja perustelluilta. Kuitenkin, kuului sitten Vasemmistoliittoon, demarieihin Ay-liikkeeseen tai mihin tahansa vähänkin vasemmalle päin vetävään asiaan niin näyttää olevan että ei ole oikeen tervettullut kritisoimaan tätä nykyistä maahanmuuttoa ja Islamia?

Ja niinkuin tuolla pari viestiä ylempänä on mainittukin niin todellakaan kaikki eivät esim. vasemmistoliitossa tätä holtitonta maahanmuuttoa puolusta, puolueen virallinen linja vaan on valitettavasti niin vahva että jos haluaa pidemmälle edetä puolueen sisällä niin ainakaan maahanmuutosta ei kannata eri mieltä olla. Mielestäni Jussi Halla-aho saisi menestyäkseen puhua vähän laajemmin muustakin politiikasta kun maahanmuutosta, koska ei politiikka kuitenkaan ole yhden asian harjalla ratsastamista? Kuitenkin tämän Homman kannattaisi ehkä pysyä riippumattomana puolueista/aatteista ja keskittyä tähän holtittoman maahanmuuton/monikulttuurisuuden vastustamiseen, sillon se voisi ehkä todellakin saada merkittävän kansanliikeen aseman.

[Miniluv]

Tervetuloa, metsämies!

Kuitenkin, kuului sitten Vasemmistoliittoon, demareihin Ay-liikkeeseen tai mihin tahansa vähänkin vasemmalle päin vetävään asiaan niin näyttää olevan että ei ole oikeen tervetullut kritisoimaan tätä nykyistä maahanmuuttoa ja Islamia?

Valitettavasti se, että näitä asioita ei voi kritisoida vasemmalla, kertoo siitä, että täällä harjoitettu vihervasemmiston linjan kritiikki ei ole mitään ylimalkaista kortinheiluttelua.

Homman pariin voi tulla jokainen nykymenosta huolestunut suomalainen, aatteista ja puoluekannasta riippumatta.

[punikkikeisari]

Alla on jonkinlainen yritelmäni, se on ideoitu poliittisen nelikenttäjaon perusteella. Jako voi mennä toisinkin, mutta jotain tällaista tarkoitan edellisen kappaleen "raskaammalla teoreettisella kalustolla". Tämä on siis aktivistityyppien jaottelu, en keksi nyt parempaakaan nimitystä. Tämä ei ole se tuttu jaottelu poliittisen näkökulman perusteella, väritkin ovat satunnaiset. Vaikka poliittinen näkökulma muuttuisi paljonkin, ihminen ei varmaankaan liiku tällä kentällä kovin paljon.
(http://farm4.static.flickr.com/3625/3423522546_f6c2c3ee2e_m.jpg)

Tässä jaossa olisin itse jossain idealistin ja parantajan välillä, itse asiassa aika keskellä, koska melko usein tuen pragmaattisempaa toimintaa. Merkittävä osa hommalaisista kuitenkin lienee selvästi pragmaatikon alueella siinä, missä minua painaa raskas ideologia ja tunnekin.

Jaottelu järjen ja tunteen välillä on käymässä pikkuisen antiikkiseksi, ei Platon sentään mikään jumala ole. Ihmiset voivat mieltää itsensä tunteellisiksi ja käyttäytyä järkevästi tai toisin päin. Ehkä aktivistityypin sijaan voisi puhua aktivoitumistyypistä. Tällä tarkoitan sitä, mikä saa tietyn ihmisen "syttymään", "puolustuskannalle" tai "vetämään herneen nenään". Joillekin ihmisille tilasto on pyhä, joitain ihmisiä häijyt sanat loukkaavat muita enemmän, yksille raha on välinearvo ja toisille itsearvostuksen mitta jne. Kuitenkin itse aktivistinen toiminta voi sisältää piirteitä kaikista kaavion esittämistä dimensioista. Vaikuttamiskeinon valinta perustuu lähinnä omiin resursseihin. Ja jonninjoutava jaarittelu on ainoa mihin minä kykenen 

No, joka tapauksessa yleiseen mielipiteeseen vaikutettaessa olisi hyvä huomioida ne keskenään erilaiset tekijät, jotka voivat synnyttää poliittista aktivoitumista.

[punikkikeisari]

Julistus tunteiden vapauden puolesta

Nimimerkki Pöllämystynyttä yhdistellen lainaten:

Aidot idealistit (kuten minä) ovat usein "vaikeita tapauksia". Järkipuhekin saa sellaisen  vain puolustuskannalle, pakottaa vain sulkeutumaan kuoreensa, tunnemaailmansa sisälle entistä tiukemmin. Olen omasta muutoksestani huomannut, että silloin kun olin kaikkein eniten "maailmanparantaja" ja tunteellinen ja muka-avoin kaikelle, olin todellisuudessa sulkeutuneimmillani. Elin omassa tunnemaailmassani, en ulkomaailmassa. Vasta järjen avulla olen alkanut löytää ulkoista todellisuutta, ja sitten sopeuttaa tunteitani siihen. Maailmankuvani on paljon avoimempi nykyisin, sillä en valikoi tietoa sen perusteella mikä tuntuu musta hyvältä ja mikä ei, vaan sen perusteella, mikä vakuuttaa perusteluillaan ja mikä ei. Järjenkäytön lisääminen on siis lisännyt herkkyyttäni maailmaa kohtaan, alkanut korvata itse luomaani maailmankuvaa vähän todellisemmalla. Maailmani ei enää ole sitä mitä minä haluan, toiseus ei enää ole vain oman ihmiskäsitykseni kuvajainen vaan aidosti vierasta ja erilaista. Toisaalta alkuperäiskulttuurin puolustaja ei ole enää "rasisti" vaan ihminen, jolla on painavat perusteet.

Parantajia hallitsevat tunteet, mutta ne tunteet on asetettu juuri tiettyihin ideologisiin muotteihin. Ne tunteet ovat voimakkaat ja hallitsevat, mutta juuri ideologia sanoo milloin ne syttyvät. Samanlaiset tunneihmiset on saatavissa mukaan niin kommunismiin, natsismiin kuin monikultturismiinkin.

Sananvapaus on käsitteenä vanha ja tunnustettu, mutta tunteiden käsittelyn osalta kulttuurimme on vielä lapsenkengissään. Olisi tärkeää erottaa aina toisistaan yhtäältä aidot, oman persoonan ja ulkopuolisen todellisuuden suhteesta kumpuavat tunteet sekä toisaalta ulkoaohjautuva sentimentaalisuus, tunteiden esittäminen. Jälkimmäinen johtaa ihmisen vieraantumiseen todellisesta minuudestaan. En sano, että täysin kontrolloimattomat tunteet olisivat tavoiteltavia. On kuitenkin eri asia pysytellä parhaansa mukaan rauhallisena sisäisestä myllerryksestä huolimatta kuin näytellä tunteita aktiivisesti ja rutiininomaisesti.

Monikulttuurillisuusideologia kieltää ihmisen luonnolliset tavat suhtautua erilaisuuteen pelokkaasti tai varautuneesti. Se kiistää ihmisen oikeuden tuntea suuttumusta silloin, kun sosiaalisia normeja rikotaan. Se julistaa maahanmuuttopolitiikan arvostelun pelolla ja vihalla ratsastamiseksi. Koska monikultturistit ovat soluttautuneet oikeusjärjestelmään, seuraa ihmisen luonnollisten tunteiden seuraamisesta rikossyyte, vaikkei tekisi muuta kuin kirjoittaisi nettipalstoilla. Sopeutuminen nykymenoon tarkoittaa heittäytymistä mukaan leikkiin siitä, kuka ylistää kekseliäimmin keisarin uusia vaatteita.

Leif Salménia lainaten tälle ei voi ennustaa kuin surullista loppua.

[Parsifal]

Maahanmuuton aiheuttama vahinko voi olla aika pirusti suurempaa - kannattaa katsoa miten Amerikan intiaaneille kävi, jos haluaa ääriesimerkikin siirtomaahengessä.

Tässä on yksi absurdi ero. Inkkarien tapauksesssa täysin kivikautinen keräilijäyhteisö hävisi aikansa teknisesti edistyneimmälle sivilisaatiolle kovasta vastaanhangoittelusta huolimatta.

Tänä päivänä maailman edistynein sivilisaatio on helisemässä keskiaikaisten barbaarien karvaisissa kourissa, koska se on jalostanut väkivallattomuuden ihannoinnin tasolle, jolla se ei enää kykene edes puolustamaan itseään tuntematta suurta moraalista tuskaa, vaikka kykenisi helposti ratkaisemaan koko ongelman.

Suurin synti ja häpeä olisi, jos länsimainen yhteiskunta kaikkine saavutuksineen tieteen, taiteen, tekniikan, sivistyksen ja ihmisoikeuksien saralla kaatuisi primitiivisen islamin edessä niin sanotusti ampumatta laukaustakaan puolustuksekseen.

Vielä ei ole liian myöhäistä puolustautua ampumatta, mutta jos mitään konkreettista islamin pysäyttämiseksi ei tehdä, voi pian koittaa päivä, jolloin aseellinen vastarintakaan ei enää auta ja maailma vajoaa pimeyteen.

[Neiti M]

Hoh hoh, onpa taas ollut lukupakettia tässäkin ketjussa... En lakkaa ihmettelemästä, mikä kaikkia näitä ihmisiä vetää yhteen. Kuten punikkikeisari on ansiokkaasti todistanut, ei maahanmuuton haitoista huolestuminen riitä yhteiseksi nimittäjäksi, vaan kimmokkeeksi voi käydä myös Halla-ahon/hommalaisten näkeminen ahdistettuna marginaaliryhmänä. Ainakin se varmasti pitää kirjavaa joukkoa kasassa niin kauan, kuin valtamedia demonisointiaan jatkaa.

Mannussa ja hänen turhautumisessaan tunnistan itseni. Moderaattorit, kuinka monta kimpaantunutta akateemista naista olette täällä nähneet? Jos ilmiö on hyvinkin yleinen, voitaisiin meitä varten kirjoittaa tiivistelmä foorumin olemuksesta, täällä tallaavista kaikenkarvaisista kommentoijista ja siitä, ettei keskustelua haluta silti karsia kovin raskaalla kädellä. Mukaanliitettynä muutama ystävällinen sana ja kehotus kärsivällisyyteen. Sitä sitten jaeltaisiin joko etusivulla tai aina tarpeen vaatiessa.

Tämä liittyy maahanmuuttokritiikin valtavirtaistamiseen. On ollut puhetta naisten pehmeydestä ja tunneperäisestä ajattelusta, mutta kuten punikkikeisari totesi, tunteellisuuden ja järjenkäytön ei tarvitse sulkea toisiaan pois. On varmasti paljon naisia, jotka puhuvat mielellään asiapohjalta ja kestävät monenlaista kritiikkiä, omia mielipiteitäänkin kohtaan, jos se esitetään asiallisesti. Sen sijaan myönnän heti, etten itse ainakaan jaksa kauan tolleroita, jotka tarttuvat epäoleellisuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin, viljelevät ennakkoluulojaan esim. naisia tai vasemmistolaisia kohtaan ja pilaavat hienosti alkaneen keskustelun.

Pientä spekulointia naisten ja miesten eroista (subjektiivisuusvaroitus): Miehiä ei oikeastikaan haittaa niin paljon heihin itseensä tai heidän edustamaansa ryhmään kohdistuva arvostelu. Olipa kyseessä biologinen tai kulttuurissa opittu piirre, minusta on miehille tyypillistä pitää järkähtämättä oma päänsä tai uppoutua kiehtoviin vallankumousvisioihinsa välittämättä siitä, mitä heille kommentoidaan vai kommentoidaanko mitään. Naiset taas suuntautuvat sosiaalisemmin, ovat tarkempia siitä, hyväksytäänkö heidät ajatuksineen porukkaan vai ei. Jos he kokevat saavansa vastakaikua vain pienelle osalle mielipiteistään ja loppujen päälle lokaa, he loukkaantuvat ja jättävät saitin. Heille elikkäs meillä tuottaa ehkä keskimäärin enemmän vaikeuksia hypellä asiattomien postausten yli.

Koska en ole käyttänyt sentään kaikkea aikaani homman syövereissä, en tiedä, onko sukupuolijakaumaan kiinnitetty jossain ketjussa enemmänkin huomiota ja onko tehty ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi (suomalaisista äänestäjistä kuitenkin puolet on naisia). Vai hyväksytäänkö yleisesti se, että tämä profiloituu jonkinlaisena Vihreiden vastapoolina - nörtit vs. maailmanparantajanaiset - ja kipunoiva viha-rakkaussuhde siinä välillä? Siltä tämä nimittäin äkkipäätä voi näyttää, vaikkei tarkemmin perehtyessä pitäisikään paikkaansa.

Puhun siis Homman imagosta eli siitä paljon puhutusta brändistä. Näppituntumalta iso osa porukkaa tuntuu olevan sitä mieltä, ettei parturointilinjalle kannata lähteä, koska tosiasiat puhuvat puolestaan. Tämänkin ketjun alussa oli kuitenkin aloitetta siihen suuntaan, että ihmisten tunnepuoli (se, johon mediat kuitenkin vetoavat) otettaisiin enemmän huomioon ja vältettäisiin tarpeettomia vastakkainasetteluja. Nämä ovat tietysti sataan kertaan puhuttuja asioita, mutta minäKIN näkisin, että radikaalius ja karrikointi tulevat jossain vaiheessa tiensä päähän, vaikka hyvän aloituksen ovatkin tähän mennessä taanneet.

Homma on nyt kokoamassa kasaan porukkaa, joka kestää tietynasteisen "väärässä olemisen" ja on riittävän paksunahkaista myös omien puolelta tulevaa nakkelua kohtaan. (Hyvänä esimerkkinä Halla-aho itse, jota härkäpäisempää idealistia harvoin näkee. Kaikella kunnioituksella.) Ennen pitkää sellainen kapasiteetti kuitenkin loppuu, ja vuoroon tulevat ne "valtavirrat", jotka karsastavat leimautumista minkäänsorttisiin propellipäihin, niin kriittisiä kuin varsinaisilta mielipiteiltään olisivatkin. Jos aiotaan saada massoja peliin mukaan, keskustelun on muututtava massoille sopivaksi - tai ainakin sen mielipiteenmuokkauksen, joka näkyy suoraan ulospäin.

Jaa-a. Sitten ei homma olisikaan enää Homma, vai kuinka? Siinäpä se ongelma on: kun on liian hauskaa, niin ei voi olla kovin tehokasta. Pätee myös puoluepolitiikkaan.

[Timo Hellman]

Ennen pitkää sellainen kapasiteetti kuitenkin loppuu, ja vuoroon tulevat ne "valtavirrat", jotka karsastavat leimautumista minkäänsorttisiin propellipäihin, niin kriittisiä kuin varsinaisilta mielipiteiltään olisivatkin. Jos aiotaan saada massoja peliin mukaan, keskustelun on muututtava massoille sopivaksi - tai ainakin sen mielipiteenmuokkauksen, joka näkyy suoraan ulospäin.

Jaa-a. Sitten ei homma olisikaan enää Homma, vai kuinka? Siinäpä se ongelma on: kun on liian hauskaa, niin ei voi olla kovin tehokasta. Pätee myös puoluepolitiikkaan.

Mmm... Minusta Hommassa on paljon mukana jo nyt "valtavirtaa" jos sen tunnusmerkkejä ovat konstailematon talonpoikaisjärki ja "when in Rome, do as the Romans do" - ajattelun yleisyys.

Kieltämättä on päässyt syntymään sisäpiiri jota osa "massoista" voi vierastaa kultamuna- ja muumitusvitseineen mutta minkä teet? Sama sisäpiirikehitys on oleellinen osa kaikkia kuppikuntia. Itse mm. harrastan satunnaisesti roolipelejä ja sen seurakunnan jargon säilyy käsittämättömänä lähinnä vain jos antaa sen säilyä käsittämättömänä, eikä ole alkuunkaan kiinnostunut liittymään leikkiin mukaan ja viihtymään. Ihan sama koskee Hommaa ja kaikkia keskusteluryhmiä yleensä.

[Neiti M]

Niinpä. Kyse onkin kaiketi siitä, onko hommailu kuppikunta ja keskusteluryhmä, vai vakava pyrkimys vaikuttaa päivänpolitiikkaan. Ei minulla suurempia intohimoja asian suhteen ole, mutta näiden kahden yhdistämisessä näen jonkinlaista ristiriitaa.

[punikkikeisari]

Pientä spekulointia naisten ja miesten eroista (subjektiivisuusvaroitus): Miehiä ei oikeastikaan haittaa niin paljon heihin itseensä tai heidän edustamaansa ryhmään kohdistuva arvostelu. Olipa kyseessä biologinen tai kulttuurissa opittu piirre, minusta on miehille tyypillistä pitää järkähtämättä oma päänsä tai uppoutua kiehtoviin vallankumousvisioihinsa välittämättä siitä, mitä heille kommentoidaan vai kommentoidaanko mitään. Naiset taas suuntautuvat sosiaalisemmin, ovat tarkempia siitä, hyväksytäänkö heidät ajatuksineen porukkaan vai ei. Jos he kokevat saavansa vastakaikua vain pienelle osalle mielipiteistään ja loppujen päälle lokaa, he loukkaantuvat ja jättävät saitin. Heille elikkäs meillä tuottaa ehkä keskimäärin enemmän vaikeuksia hypellä asiattomien postausten yli.

Niinhän se on, että naiset ovat neuroottisia ja miehet psykoottisia. Tunnistin tuossa mieskuvauksessa omia piirteitäni, joiden kanssa on välillä ollut hauskaa, välillä tuskaisempaa. Tietysti suomalaisena olen joutunut tottumaan siihen, että konsensuksen voima ja stabiliteetin ihailu torpedoivat kaiken aktivismin. Joskus sitä vaan vanha innostuu ja unohtaa, ettei tämä ole mikään Ranska, jossa barrikadeille nousteen parin tunnin varoitusajalla.

Ehkä Hommaan pitäisi perustaa jonkinlainen naisten reservaatti, jossa nämä saisivat vierailla avautumassa Homman patriarkaatin sikamaisuuksista?

[Alumiinitaivas]

Uskon että puhun kaikkien suulla sanoessani että keskustelupanostasi ei tänne kaivata.

Et puhu.

[DuPont]

Kokoomuksen kansanedustaja Petri Salon puheenvuoro eduskunnassa: 
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_38_2009_ke_p_2.shtml#pvuoro48

[törö]

Hauskojen linkkien levittäminen on helppo ja tehokas keino saada äänensä kuuluviin. Mokuttajilla ei tietääkseni ole vastaavaa asetta käytössä, joten tällä taktiikalla pääsee käyttämään vaihteeksi ylivoimaa.

http://hiki.pedia.ws/wiki/Monikulttuurisuus

[Kharon]

Hauskojen linkkien levittäminen on helppo ja tehokas keino saada äänensä kuuluviin. Mokuttajilla ei tietääkseni ole vastaavaa asetta käytössä, joten tällä taktiikalla pääsee käyttämään vaihteeksi ylivoimaa.

http://hiki.pedia.ws/wiki/Monikulttuurisuus

Siksipä valmistellaankin lakia millä voidaan tehdä sinusta rikollinen tuon linkittämisestä.

[törö]

Hauskojen linkkien levittäminen on helppo ja tehokas keino saada äänensä kuuluviin. Mokuttajilla ei tietääkseni ole vastaavaa asetta käytössä, joten tällä taktiikalla pääsee käyttämään vaihteeksi ylivoimaa.

http://hiki.pedia.ws/wiki/Monikulttuurisuus

Siksipä valmistellaankin lakia millä voidaan tehdä sinusta rikollinen tuon linkittämisestä.

Ja siksi linkkiä kannattaa jakaa ahkerasti hyvissä ajoin etukäteen.

[heivari]

Itse ainakin painottaisin sitä, että ensinnäkin hoidettaisiin nykyisen ulkomaalaisperäisen väestön asiat kuntoon, eli otettaisiin aikalisä pakolaisten ottamisessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttokriitikoiden tulisi selkeästi osoittaa tukensa nykyiselle ulkomaalaisperäiselle väestölle, mutta samalla tulee olla ystävällisen tiukka siitä periaatteesta, että suomenkieltä on opittava.

En tiedä kuinka moni mamu tätä foorumia seuraa, mutta kuvittelisin tämän olevan melkoisen turhauttavaa lukemista. Kuitenkin, on mielestäni itsestäänselvää, että maahanmuuttokritiikki on myös kritiikkiä itse maahanmuuttajia kohtaan. Heiltä tulee vaatia juuri kielen opettelemista. Tärkeää olisi myös mamuille saada oikeita roolimalleja, olkoon se sitten julkisuuden henkilö (vaikkapa Roman Schatz, tai Jani Toivola), tai sitten joku tuttavapiirin henkilö. Myös harrastusten tukeminen, muunmuassa jalkapallon peluu, auttavat tutustumaan suomalisiin ja siten heidänkin osaltaa murtaa ennakkoluuloja suomalisia kohtaan.

[Teppis]

Hyvinhän se hommankin meno menee mediaseksikkäästi eteenpäin. Foorumi hiljenee ja ainoa jossa ihan oikesti on säpinää, on suomenruotsalaisuuden vastaisuuden ketjussa, mutta se tietysti mediaseksikkyyden takia suljettiin.

Pari viikkoa siinä on ketjun lopussa seissyt, että ensiviikolla jotain tapahtuu. Mitään ei ole tapahtunut kohta kuukauteen.

Siinä rapisee Homman kuviot kivasti siihen taustaan nähden mitä Halla-ahon teksteistä voisi kuvitella.

Minäkin saanut bannit koska olen vaan kyseenalaistanut "johdon" johdonmukaisuuden.

Olen itse paljonkin Halla-ahon kirjoituksien takana, mutta tämän foorumin juttujen takana on joskus vaikea pysyä.

Ongelmahana ei sinänsä ole  idelogiassa vaan siinä, miten idealogiaa halutaan jalostaa. Jeesuksena on kiva olla aina. Aina on kiva määritellä keskustelun painoarvo.


No sähän saat nyt sitten pari päivää lisää bannia. Syy: "johdon" johdonmukaisuuden kyseenlaistaminen sille varatun ketjun ulkopuolella.

[Valkea]

Miten valtavirtaistaa?

Tarvitaan tietysti monta keinoa, mutta mainitsen yhden. Valtaan liittyy monta tekijää, mutta pohjimmiltaan valta on toimintojen hallitsemista. Mitä enemmän ja laajakirjoisemmin jokin ryhmä hallitsee ja tuottaa yhteiskunnan tarvitsemia toimintoja tai vaikuttaa niihin, sitä enemmän ryhmällä on keskimäärin valtaa. Siten esim. Hommafoorumin maahanmuuttogallupin tuottaminen on maahanmuuttokriitikkojen vallan lisäämistä ja liberaalien vallan vähentämistä. Jotta voimme lisätä vaikutustamme maahanmuuttoon, meidän on keksittävä uusia toimintoja, joita voimme tuottaa tai joihin voimme vaikuttaa merkittävästi. Koska yhteiskunta koostuu pitkälle integroituneista ja erikoistuneista verkostoista, lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot vaikuttavat tavalla tai toisella maahanmuuttoon. Siksi kannattaa pohtia laajasti ja kekseliäästi sitä, mitä voisimme tuottaa tai mihin voisimme vaikuttaa. Lisäksi eri alojen yhdistetyllä tuotannolla tai vaikutuksella on synenergia etuja, eli 1 + 1  = 3.

[punikkikeisari]

Mistä te oikein puhutte? Maahanmuuttokritiikin valtavirtaistaminen? 

Jos jonkun mielestä maahanmuuttokritiikki ei ole JUURI NYT valtavirtaa, niin milloin se sitten olisi? 

Puoli vuotta on kulunut tämän kirjoittamisesta, ja maahanmuuttokritiikki on jo niin valtavirtaistunut, että Jiri Keronenkin haluaisi irrottautua koko termistä. Käännetään vähän tarkastelua ja ryhdytäänkin miettimään, miten esittää maahanmuuttoa tai ainakin sen osa-alueita vastustavia kannanottoja niin arjessa kuin politiikassakin menestyksekkäästi. Otetaan Pöllämystyneen nelikenttä käyttöön teoreettisessa tarkastelussa. Vaikka kyseessä onkin aktivistityyppien jaottelu, voitaisiin nähdä kaikissa ihmisissä piilevä aktivisti. Tähän mennessä maahanmuuttoa on kritisoitu Hommassa lähinnä pragmaattisin perustein. Voidaan kuitenkin esittää, että menestyksellinen propaganda tai valistus puhuttelee ihmisyyden kaikkia puolia. Jaotellaan kuitenkin ihmiset tässä tarkastelussa neljään luokkaan.

Pragmaatikko luottaa siis järkeen ja käytäntöön. Tyypillinen pragmaatikko voisi olla insinööri, jolle tärkeää on asioiden teknisen tason toiminta. Hyvä talo on sellainen, joka täyttää asetetut vaatimukset, ei enempää eikä vähempää.

Pragmaatikkoa puhutellaan sekä tilastollisin analyysein että esimerkkitapauksin. Tämä puoli on Hommassa vahvasti edustettuna. Raha maailmaa pyörittää, ja sen voi aina ottaa esiin: rahaa ei tule siitä kuuluisasta taikaseinästä, ja maahanmuuttajilla huoltosuhde on kantaväestöä huonompi. Myös voi kertoa, että maahanmuuttajilla on kohonnut rikollisuusaste. Pragmaatikko etsii ratkaisuja, joten humanitaarisen maahanmuuton erityinen ongelmallisuus ja mahdollisuus sen rajoittamiseen voidaan nostaa keskiöön, samoin ulkomaalaisten rikollisten karkottaminen.

Idealisti sitoo havaintonsa järkeen ja periaatteeseen. Fyysikko edustaa arkkityyppistä idealistia. Hän etsii yleisiä periaatteita arkimaailman havaintojen taustalla. Ei riitä, että asia toimii jos ei tiedetä, miksi se toimii.

Idealisti janoaa päättelyketjuja ja lainalaisuuksia. Tieteellinen tieto olisi tässä parasta yhdistettynä loogisiin väitteisiin. Scripta on hyvä lähde tässä suhteessa, mutta sitä voisi täydentää täsmätutkimuksella. Sosiaalipsykologia, antropologia ja historia kertovat ihmisen lajityypillisistä ominaisuuksista. Jätän tämän kohdan mietinnälle.

Parantajalle ominainen on tunteen ja periaatteen yhdistyminen. Psykiatri esittäköön tätä tyyppiä. Hänen ajattelussaan intuitio sekoittuu periaatteesta johdettuihin metodeihin. Parantajille ominaisia ovat veriset koulukuntariidat, oli kyse sitten freudilaisuudesta tai vaikka marksilaisuudesta. Maailmanparantaminen ei riitä, vaan se täytyy tehdä oikeaoppisesti.

Maahanmuuton vastustaminen törmää moraalisiin ongelmiin. Mitä tehdä rajoillemme ilmestyvälle hädänalaiselle ihmiselle? Miksi suomalaisilla on oikeus kohtuuttomaan osuuteen maapallon resursseista? Mihin tarvitaan rajoja, kun linnutkin lentävät vapaasti? Pragmaatikon on helppo naureskella näille kysymyksille, mutta hän ei pysty itse asiassa vastaamaan niihin. Kuten aikaisemmin olen tässä ketjussa todennut, ei parantajan arvoja ja maailmankuvaa vastaan saa koskaan hyökätä suoraan. Se johtaa hänet vain linnoittautumaan niihin entistä lujemmin.

Ensimmäinen vastahuomio voisi olla se, ettei ihmisten onnellisuus ole länsimaissa lisääntynyt sitten 50-luvun huolimatta merkittävästä taloudellisesta vaurastumisesta. Länsimainen kulutusyhteiskunta ei välttämättä ole kovinkaan onnistunut sosiaalisesti, vaikka sen ulkoinen vaikuttavuus varmasti vetääkin ihmisiä puoleensa kehitysmaista. Toinen huomio on yhteiskuntamallimme ekologinen kuormittavuus. Ei ole suotavaa, että vielä lisää ihmisiä vedetään siihen mukaan. Kolmas huomio on samalla rahalla -periaate. Pakolaisleirien oloja parantamalla voitaisiin inhimillistä kärsimystä lievittää tasaisemmin ja laajemmin kuin ottamalla muutama humanitaarinen turvapaikanhakija maahamme.

Kapinallinen keskittyy tunteeseen ja käytäntöön. Taiteilija on esimerkki tällaisesta asenteesta maailmaan. Vahva tunnelataus, sisäinen kuva, pyritään siirtämään ulkoiseen todellisuuteen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Intohimoinen toimeliaisuus leimaakin kapinallisen elämää.

Maahanmuuttajat tuovat kaduillemme värinää ja säpinää, matkailu on suosittua kansanhuvia ja ihmiset vaikuttavat yleisesti ottaen kunnollisilta ympäri maailman. Etniset ruokapaikat ovat levittäytyneet joka pitäjään. Onhan Suomestakin lähdetty maailmalle siirtolaisina. Mitä väärää tässä on?

Voidaan ensinnäkin kyseenalaistaa, kuinka paljon nykymaailma on riippuvainen ihmisten fyysisestä liikkuvuudesta. Sähköinen tiedonsiirto levittää informaatiota ja globaali kauppa hyödykkeitä. Lisäksi tämän liikkuvuuden ei tarvitse olla enää niin pysyväisluonteistä kuin ennen, matkailijoille rajamme olisivat avoimet kuten ennenkin. Toiseksi voidaan tuoda esiin käytännön esimerkkejä epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta: palava siirtolaislähiö on voimakas mielikuva. Kolmanneksi tulee taparikolliset maahanmuuttajat erottaa selkeästi maahanmuuttajista yleensä, ja tässä taas ottaa karkotusmahdollisuus esiin.

Mitä olen tässä kirjoittanut, on itse asiassa itsestäänselvyyksiä. Ongelmana on se, kuinka olisi mahdollista tehdä sellaista propagandaa/valistusta, joka ei saisi mitään ryhmää takajaloilleen. Vakiintuneiden mielipiteiden haastaminen johtaa aina jossain määrin torjuntaan, ja vieraan puhetavan käyttäminen pahentaa tätä ongelmaa. Pragmaatikko haluaa samaistua pragmaattisiin väitteisiin, idealisti idealistisiin. Väitteiden sisältö on turhan usein toissijainen.

[Pöllämystynyt]

Nyt kai uskallan sanoa, mitä olen vähän aikaa miettinyt. Ajatus on kuitenkin keskeneräinen. Jos joku on jo sanonut samaa, pahoittelen, etten ole sitä huomannut tai ainakaan nyt muista.

Myönnän avoimesti, että kyse on vain siitä, että "minusta tuntuu". Minusta kuitenkin tuntuu, että homma, ja kaikki mitä sen piiristä on kehittynyt, on viime kuukausina saavuttanut tai ainakin saavuttamassa ensimmäisen tärkeän tehtävänsä. Homma on ollut osaltaan mukana ensimmäisessä askeleessa yhteiskunnallisen keskustelun avaamisessa ja tuulettamisessa lähes täydellisestä umpiosta kohti paljon raikkaampia tuulia. En voi kuitenkaan sanoa, että kritiikki olisi valtavirtaistunut politiikassa, jonka jo aloitusviestissä laitoin tavoitteeksi.

Yhteiskunnallinen tilanne on yhä uhkaava, sanavapautta poljetaan entistäkin raaemmin, ja vapaaseen ja demokraattiseen kansalaisyhteiskuntaan on vielä pitkä ja kivinen tie. Väestönsiirrot ja etninen muokkaus riehuvat valtoimenaan, ja alkuperäiskansoja ajetaan koko ajan ahtaammalle ja alistetumpaan asemaan, fyysisesti ja henkisesti. Silti sillä alueella, johon homma voi vaikuttaa, on saatu jotain tärkeää aikaan, ja jopa niin, että homman merkitys on väliaikaisesti vähentynyt. Ja tämä on kehu. Kaikki yleishyödylliset tahot pyrkivät tekemään itsensä turhiksi, sillä muutoin ne eivät yleishyödyllisiä olisikaan vaan oman etunsa perässä. Homma ei ole lähellekään turha, vaan sitä tarvitaan kovasti jatkossakin. Homma vain oli alkuvaiheessaan niin äärimmäisen välttämätön, ettei vastaavaa kysyntää enää ole, ei edes näin vaativassa tilanteessa vaalien lähestyessä.

Keskustelua on avattu ja laajennettu, keskustelulle myönteistä ilmapiiriä on levitetty, ja kansan asenteet ja mielipiteet ovat päässeet kehittymään ja vuorovaikuttamaan vapaammin, median kykenemättä enää kontrolloimaan mielipide-ilmastoa niin totalitaarisesti kuin ennen.

Kun mainitsin tämän olevan vasta ensimmäinen askel, niin sillä viittaan käsitykseeni, että askeleita on muitakin. Arvelen, että vastaavia askeleita on jollain tavoin homman kannalta ennakoitavassa tulevaisuudessa, lähivuosien ja tämän vuosikymmenen aikana, tulossa ainakin pari-kolme, mutta alle viisi. Suuri ero entiseen on, että näissä askeleissa Homma ei enää ole lähes yksin, vaan sillä on rinnallaan muitakin, kuten joutsenpuolueen palsta. Hieman entistä paremmat mahdollisuudet tarvittavan tasoiseen, vapaaseen keskusteluun on jo muutamilla muillakin nettipalstoilla, kuten myös chateissa. Myös työpaikalla, koulussa, kaveripiirissä ja baarissa voi nykyisin -keskimäärin- jutella avoimemmin ja vapaammin näistä asioista kuin edes vuosi sitten, puhumattakaan ajasta ennen homman syntymää.

Muiden avautuvien keskustelun mahdollisuuksien olemassaolo jo näin "varhaisessa" vaiheessa on pitkälti homman ansiota. Se mitä näiltä laajenevilta mahdollisuuksilta odotetaan, voi jopa joskus ylittää sen, mitä hommalta on koskaan odotettu. Homma yksin ei vain joudu tästä kaikesta kantamaan sellaista osuutta.

Jos erittäin hyvin menee, muutaman vuoden kuluttua homma (kapeassa merkityksessä 'tämä keskustelufoorumi') saattaa vähentää suhteellista merkitystään selvästi keskustelun avautuessa yleisesti.

'Askelten' sijoittaminen tarkasti aikajanalle olisi aivan mielivaltaista, ja voidaan myös katsoa, että seuraava askel on jo hitaasti nousussa näin vaalien lähestyessä. Seuraava askel on hyvin ratkaiseva sekin. Oletan, että sitä luonnehtii varsinkin sananvapaustaistelun toinen erä, kun lakia ja oikeutta halventa viranomaisrikollisuus ja valtaeliitti pyrkivät saamaan kertakaikkisen yliotteen toisinajattelijoista estämällä vapaan ja kriittisen keskustelun. Arvelen, että nämä tahot yrittävät lähiaikoina, todennäköisesti jo tänä vuonna kiristää kontrolliaan tiedonvälityksestä vielä paljon entisestään, muun muassa uusilla tekaistuilla syytteillä ja oikeudenkäynneillä, ja kansan etua ja tahtoa, ja siten perustuslakia vastaan suunnatuilla näennäislaillisilla toimenpiteillä. Tässä hyökkäyksessä pientä ihmistä vastaan saavat laki ja oikeus joustaa mielivallan ja sisäpiirin politikoinnin edessä lähes loputtomasti. Tätä totalitarismin iskua vastaan syntyy entistä laajempi tietoisuus ja valveutuneisuus kansan keskuudessa, ja vapaa ja asiallinen keskustelu tarvitsee tällöin paljon tukea ja näkyvyyttä, myös tällaisia palstoja.

[Jouko]

Valtavirtaistumista seuraa loogisesti voimavaraistuminen, sikäli kuin olen nämä uuskäsitteet oikein ymmärtänyt. Ja se tapahtuu äänestyskopeissa, jos on tapahtuakseen, eikä jonkun byrokraatin sanelemana.

[Pöllämystynyt]

Mitä olen tässä kirjoittanut, on itse asiassa itsestäänselvyyksiä. Ongelmana on se, kuinka olisi mahdollista tehdä sellaista propagandaa/valistusta, joka ei saisi mitään ryhmää takajaloilleen. Vakiintuneiden mielipiteiden haastaminen johtaa aina jossain määrin torjuntaan, ja vieraan puhetavan käyttäminen pahentaa tätä ongelmaa. Pragmaatikko haluaa samaistua pragmaattisiin väitteisiin, idealisti idealistisiin. Väitteiden sisältö on turhan usein toissijainen.

Nelikenttä-jaotteluni oli vain esimerkki siitä, miten mahdollinen jaottelu voitaisiin tehdä. Se tuskin kuitenkaan kykenee luokittelemaan kriitikoita käyttökelpoisella tavalla. Sen sijaan yksinkertaisempi ja kieltämättä niputtavampi "maailmanparantajan/idealistin/oikeaoppisen/utopistin" ja "pragmaatikon/älyllisesti rehellisen" välinen erotus olisi nähdäkseni pätevä työkalu ainakin paremman puutteessa. (Tosin nimittämällä pelkästään idealisteja ja oikeaoppisia "maailmanparantajiksi" ei tehdä oikeutta toimintansa käytännön seurauksista kiinnostuneiden pragmaatikkojen syvälliselle tarpeelle parantaa maailman asioita.)

Vaikka suomut putoavat yhä useampien silmiltä myös punavihreissä piireissä, on vielä runsaasti "parantajia/idealisteja", joita kansanliikkeen tulisi puhutella nykyistä paremmin. Pragmaatikkoja varten kielenkäytön ei kai tarvitse olla aivan niin hiottua, koska pragmaatikko on määritelmällisesti kiinnostuneempi asioista kuin siitä, miten ne sanotaan. Pragmaatikkojen kielellisestä ja symbolisesta suvaitsevaisuudesta johtuen yleisen, kaikille mahdollisille kuulijoille/lukijoille suunnatun kielenkäytön tulisi olla säädetty enemmän "idealisteja", kuin "pragmaatikkoja" ajatellen. En näe tässä mitään periaatteellista vaikeutta, koska pragmaatikkoa kiinnostavat asiat voidaan myös ilmaista idealistien hyväksymillä tavoilla.

Tuotetussa kielessä kuitenkin on kaksi aivan eri tasoa, sanamuoto ja asia. Kärjistetysti sanamuoto kiinnostaa idealistia, asia taas pragmaatikkoa. Sanamuotoa voidaan muuttaa hyvin monilla tavoilla varsinaisen asian muuttumatta, ja samoin lähes mikä tahansa asia voidaan sanoa lähes minkä tahansa idealistilahkon hyväksymällä kielellä. Siten yhdessä ja samassa kielenkäytössä nämä kaksi eri tasoa, asia ja sanamuoto, voidaan tietoisesti suunnata eri suuntiin, eri lukijoita/kuulijoita varten. Näin olen varmaan tiedostamattani tehnyt tähänkin mennessä. Nyt sain vain tämän puettua sanoiksi.

[punikkikeisari]

Nelikenttä-jaotteluni oli vain esimerkki siitä, miten mahdollinen jaottelu voitaisiin tehdä. Se tuskin kuitenkaan kykenee luokittelemaan kriitikoita käyttökelpoisella tavalla. Sen sijaan yksinkertaisempi ja kieltämättä niputtavampi "maailmanparantajan/idealistin/oikeaoppisen/utopistin" ja "pragmaatikon/älyllisesti rehellisen" välinen erotus olisi nähdäkseni pätevä työkalu ainakin paremman puutteessa. (Tosin nimittämällä pelkästään idealisteja ja oikeaoppisia "maailmanparantajiksi" ei tehdä oikeutta toimintansa käytännön seurauksista kiinnostuneiden pragmaatikkojen syvälliselle tarpeelle parantaa maailman asioita.)

Tässä kohtaa tapamme hahmottaa asioita eroavat toisistaan. Kun itse ajattelet ilmeisesti pragmaatikon olevan idealistia kehittyneempi ajattelun versio samalla janalla, näkisin itse kypsän realismin sijaitsevan neljän kentän leikkauspisteessä. Mielestäni pragmaattisuuteen liittyy yleisesti hyvin vahva konservatiivisuus ja valmiiden ratkaisujen etsiminen. Pragmaatikko ei ole uudistaja edes maailmassa, joka on jatkuvassa muutoksessa.

Vaikka suomut putoavat yhä useampien silmiltä myös punavihreissä piireissä, on vielä runsaasti "parantajia/idealisteja", joita kansanliikkeen tulisi puhutella nykyistä paremmin. Pragmaatikkoja varten kielenkäytön ei kai tarvitse olla aivan niin hiottua, koska pragmaatikko on määritelmällisesti kiinnostuneempi asioista kuin siitä, miten ne sanotaan. Pragmaatikkojen kielellisestä ja symbolisesta suvaitsevaisuudesta johtuen yleisen, kaikille mahdollisille kuulijoille/lukijoille suunnatun kielenkäytön tulisi olla säädetty enemmän "idealisteja", kuin "pragmaatikkoja" ajatellen. En näe tässä mitään periaatteellista vaikeutta, koska pragmaatikkoa kiinnostavat asiat voidaan myös ilmaista idealistien hyväksymillä tavoilla.

Itse en pidä pragmaattisuutta kuvaamallasi tasolla koko maahanmuuttokriittistä liikettä läpäisevänä piirteenä. Esimerkiksi erilaisiin "vastapuolen" mielipidekirjoituksiin reagoidaan hyvin tunnepitoisesti ja laumaviettejä korostavasti. Akuliina Saarikoskessa ei ärsytä pelkästään asiat, joita tämä sanoo vaan myös tavat, joilla tämä itseään ilmaisee. Tribalistinen puoli ihmisessä kiinnittää aina huomionsa käytettyihin sanoihin yhtä paljon kuin merkitykseenkin. Jaettu kieli kertoo yhteisestä mielenlaadusta, yhteisestä kulttuurista jota puolustetaan vierasheimoja vastaan.

Tuotetussa kielessä kuitenkin on kaksi aivan eri tasoa, sanamuoto ja asia. Kärjistetysti sanamuoto kiinnostaa idealistia, asia taas pragmaatikkoa. Sanamuotoa voidaan muuttaa hyvin monilla tavoilla varsinaisen asian muuttumatta, ja samoin lähes mikä tahansa asia voidaan sanoa lähes minkä tahansa idealistilahkon hyväksymällä kielellä. Siten yhdessä ja samassa kielenkäytössä nämä kaksi eri tasoa, asia ja sanamuoto, voidaan tietoisesti suunnata eri suuntiin, eri lukijoita/kuulijoita varten. Näin olen varmaan tiedostamattani tehnyt tähänkin mennessä. Nyt sain vain tämän puettua sanoiksi.

On totta, että maahanmuuttokritiikki voisi etsiä uusia puhetapoja jo käytettyjen ohelle. Tosin puoluetason vaikuttamisessa joudutaan tekemään valintoja sen mukaan, mitä ydinryhmää halutaan puhutella. Puolue-identifikaatiossa tärkeää osaa näyttelee se, kuinka omaksi tietyn poliittisen ryhmän itselleen kokee. On aina niitä, jotka näkevät metsän puilta, mutta kuinka merkittävä tämä osa sitten lopulta lieneekään. Politiikka on kuitenkin suurimmalle osalle suomalaisia sivuosassa heidän kokemusmaailmassaan, joten he suhtautuvat siihen pikemminkin vaistomaisesti kuin älyllisesti eri vaihtoehtoja pohdiskellen. Jos kielenkäyttö poikkeaa totutusta, etsii äänestäjä itselleen toisen ehdokkaan.

Oma toiveeni olisi, että Muutos 2011 lähtisi rohkeasti tuomaan esille maahanmuuttokysymyksiä totutusta poikkeavilla tavoilla, ja jättäisi Perussuomalaiset hoitamaan omaa tonttiaan kärkikaartiin nousseena puolueena.