Maahanmuuttokritiikin valtavirtaistaminen

[Pöllämystynyt]

Miten helkkarissa luulet ras.ismisyytösten lakkaavan, jos kutsut itseäsi rasis.tiksi?

Mikä tarkoitus sinulla on laittaa valkoinen piste keskelle sanaa "ra.sisti"? Samalla lailla minusta olet katkonut sanoja na.tsi jne. Onko tässä takana vain tyyliseikat, vai jokin syvempi idea?

Jos sanat on katkaistu, ne eivät löydy googlella. Tällöin tämä sivu ei tule niin nopeasti esiin, kun juttua hakeva toimittaja laittaa googleen sanan ra.sisti tai ras.ismi". Kerroin kyllä periaatteeni ensimmäisessä viestissä mitä aloin katkoa, senkin tosin valkoisella

[joniq]

Tuossa työmatkalla ajattelin että täytyisi pistää postaus mieltäkaivelevasta asiasta. Ja sitten joku ehti ensin  
Mutta mamukriittisyyden valtavirtaisuudesta olen eri mieltä. Mamukriittisyys ei ole valtavirtaa paristakin syystä. 1. Valtaosa väestöstä ei tiedä asian vakavuutta ts. minkälaista politiikkaa Suomessa ollaan masinoimassa ja minkälaisiin lopputuloksiin se on maailmalla johtanut.

2. Suurta osaa väestöstä maahanmuutto ei koske konkreettisesti. Yleensä käy niin, että valtio maksaa kolme vuotta pakolaiskustannukset kunnille ja pakolaiset on siellä sen ajan jos sitäkään. Seuraavaksi ne tallaa jo rautatieasemalla muiden mokujen seassa. Näin oli käynyt esim. paikkakunnalla jossa vierailin sukuloimassa jouluna. Tuntuipa olevan ilmassa sellaista mielipidettä että tämä on leuhkoille hesalaisille ihan oikeinkin. Selitä nyt siinä sitten tulevaisuudennäkymiä uskottavasti. Ainoa mikä hieman tuntui ajatteluttavan, oli se pointti että valtionveroja maksaa kyllä kaikki ,eli ei se raha taivaasta tule, millä näitä rikastajia elätetään.

[Peltirumpu]

Jos sanat on katkaistu, ne eivät löydy googlella. Tällöin tämä sivu ei tule niin nopeasti esiin, kun juttua hakeva toimittaja laittaa googleen sanan ra.sisti tai ras.ismi". Kerroin kyllä periaatteeni ensimmäisessä viestissä mitä aloin katkoa, senkin tosin valkoisella

Kiitos vastauksestasi. Mitä iloa tuosta oikeastaan on, kuitenkin suurin osa aiheesta on sitä rasismia kritisoivaa, joka voi vain olla liikkeelle eduksi, eikö vain? Eikö tällaisesta ennemminkin tule mieleen epäilys siitä täällä on jotain peiteltävää, kun ei haluta hakukoneiden löytävän jotain tiettyä sanaa tai termiä? Rehellisyys on aina kunniaksi.

Ja valveutunut toimittaja lukee tätä foorumia siinä missä erilaiset viranomaisetkin. Siinä ei hakukonekikkailut auta.

Mutta tee toki kuten haluat, kunhan kysyin.

Minusta olisi parempi jos tänne osaisi toimittajat hakeutua vaikka sitten noilla sanoilla joista et pidä, koska asiassa ei sinällään ole mitään hävettävää, ja fiksu toimittaja osaa itsekin ynnätä yksi ja yksi ja kenties nuivistuu hiukan itsekin.

[Pöllämystynyt]

Kiitos vastauksestasi. Mitä iloa tuosta oikeastaan on, kuitenkin suurin osa aiheesta on sitä ras'ismia kritisoivaa, joka voi vain olla liikkeelle eduksi, eikö vain? Eikö tällaisesta ennemminkin tule mieleen epäilys siitä täällä on jotain peiteltävää, kun ei haluta hakukoneiden löytävän jotain tiettyä sanaa tai termiä? Rehellisyys on aina kunniaksi.

Ja valveutunut toimittaja lukee tätä foorumia siinä missä erilaiset viranomaisetkin. Siinä ei hakukonekikkailut auta.

Hakukone ei ole ihminen, eikä sen "pettäminen" epärehellisyyttä. Se on vain säätämistä, optimointia. Monilla sivuilla on pitkiäkin rimpsuja näkymättömiä sanoja, joilla optimoidaan hakukone päätymään sinne helpommin. Tämä on toisin päin. Siinä ei ole mitään salakavalaa, ihmiset eivät niitä sanoja näe eivätkä niistä harhaannu. Olet luultavasti oikeassa siinä, että katkaisu on turhaa. Idea katkaisuun ei tullut minulta, enkä edes kunnolla muista sen perusteita. Haluan vielä varmistuksen joltakulta muulta vaikka hommalaiselta, että tämä katkaisu kannattaa lopettaa. En ole mikää nero netin tai tietotekniikan käytössä, lähinnä seuraan muiden ohjeita. Tämä ei kyllä liity aiheeseen yhtään, voisiko ylläpitäjä leikata nämä erilleen?

[MunQ]

Google perustuu kylläkin siihen kuinka moneen paikkaan sivu on linkitetty ei siitä kuinka monta haettua sanaa löytyy. Näin itse olen ymmärtänyt, voin olla vääräsää.

[Peltirumpu]

Google perustuu kylläkin siihen kuinka moneen paikkaan sivu on linkitetty ei siitä kuinka monta haettua sanaa löytyy. Näin itse olen ymmärtänyt, voin olla vääräsää.

Et ole väärässä ollenkaan, noin se toimii..

[Fatman]

Miten siis kansan mielipiteen saisi kuuluviin?

Lyhyesti, "nuivia" pitäisi olla kaikissa suurissa puolueissa. Jos kaikki kriitikot keskittyvät Perussuomalaisiin (puhumattakaan uusista pikkupuolueista), niin liike helposti syrjäytetään ja leimataan. Näin kävi aikanaan kaikille "Kekkosvastaisille" puolueille.

"Vihreät" ajatukset löivät läpi vasta kun suuret puolueet alkoivat mennä niiden taakse.

[urogallus]

"Vihreät" ajatukset löivät läpi vasta kun suuret puolueet alkoivat mennä niiden taakse.

Kyllä, mutta kahdesta syystä:1)ympäristöongelmat olivat todellisia (80-luvulla vesistöjen ja ilman laatu oli PALJON huonompi kuin nykyään) 2) Vihreä liitto alkoi saada kannatusta.

Tänään massasiirtolaisuuden haitat ovat selvästi näkyvissä muualla Euroopassa ja Persut saavat kannatusta pitkälti nuivuutensa ansiosta. Seuraavat eduskuntavaalit ovat ratkaisevat: silloin Homman pitäisi lyödä läpi muuallakin kuin persuissa.

[Tuomas]

Jos homman noususta kiinnostuneiden joukossa on audiovisualisiin taitoihin perehtyneitä sekä muutama esiintymistaitoinen, voisi YouTubeen kyhätä Applen "Mac vs PC" mainioksia parodioivia "Nuiva vastaan Suvaitsevainen" spotteja, joissa suvaitseva laukoo milloin mitäkin järjettömyyksiä, joita ovat oikeasti sanoneetkin ja nuiva voisi väittää vastaan, vastailla ja koittaa olla sovittelevampi.

Tyyliin:

http://www.youtube.com/watch?v=o7_C0hn8F5M&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=7dH3S3yhElM

Ajatus on tietenkin kovin hankala toteuttaa ja kaatunee omaan mahdottomuuteensa, ellei sitten Bob Helsinki lähde viemään hommaa eteenpäin samalla innolla kuin Korkeasaaren paviaanien pelastamista.

[ElinaElina]

Uudet tuulet puhaltavat ja maahanmuuttokritiikki on nyt valtavirtaistuneempaa kuin ketjun aloitushetkenä.

[punikkikeisari]

Maailmanparantajien käännyttäminen, osa 1: Ymmärrys

Sun Tzu:

Tunne itsesi ja tunne vihollinen, sadassakaan taistelussa et ole vaarassa.

Kun et tunne vihollista, mutta tunnet itsesi, ovat mahdollisuutesi voittaa tai hävitä yhtäläiset.

Jos et tunne sen paremmin vihollistasi kuin itseäsi, häviät varmasti jokaisen taistelun.

Mestari kuvasi kirjoituksessaan "Sarvikuono olohuoneessamme" ummikolle, miten alkoholismista vaietaan siitä kärsivissä perheissä.

http://www.halla-aho.com/scripta/sarvikuono_olohuoneessamme.html

Pyrin nyt antamaan samantyyppisen esittelyn "maailmanparantajan" ajattelusta.

Nähdäkseni yksi perusongelma monikulttuuristien ja maahanmuuttokriitikoiden välillä on aito kyvyttömyys ymmärtää toistensa erilaisuutta. Kansallisen yhtenäiskulttuurin hajoaminen on johtanut uuteen luokkayhteiskuntaan, jossa samanmieliset hakeutuvat keskinäisiin selkääntaputtelukerhoihin. Erilaisuuden kohtaamista ei ole se, että eri maista tulevat hyväosaiset kahvittelevat keskenään ja puhuvat mukavia. Aitoa erilaisuuden kohtaamista olisi suomenruotsalaisen herrassuvun ja itäsuomalaisten työttömien päivittäinen, arkinen vuorovaikutus.

Itse olen "hyvän perheen" poika, joka on kasvanut yhdessä "huonojen perheiden" poikien kanssa. Arvelen tämän tekevän minusta yhä harvinaisemmaksi käyvän otuksen tässä maassa. Vanhempieni koulutustaso ja sosiaalinen asema erosivat ikätovereistani selvästi. Myös perhekulttuurimme oli erilainen: toisten kunnioittamiseen, asioiden rauhanomaiseen sopimiseen ja muuhun pehmoiluun taipuvainen. Minulle synkempi puoli maailmasta aukeni pikku hiljaa ala-asteen aikana tovereideni puheista. Ja jälkeenpäin on varmistunut, etteivät kyseessä olleet pelkät puheet, joita yliherkkä mieleni ei kyennyt käsittelemään. Tilanne oli vielä huonompi. Ja jo silloin tajusin olevani poikkeava siksi, ettei minun isäni ryypännyt perheen rahoja, ei tapellut baareissa, ei hakannut perhettään, eikä ollut vammautunut, vankilassa tai omille teilleen karannut. Tunsin aitoa syyllisyyttä ja tuskaa siitä, että olin etuoikeutettu, enkä pystynyt mitenkään auttamaan heitä. Tunsin myös raivoa niistä koululaitoksen hiljaisista asenteista, joiden mukaan minä olin parempaa väkeä ja toverini pelkkää rahvasta.

Ei ole helppoa elää kouluvuosiaan kokemus- ja arvomaailmaltaan täysin vieraiden ikätovereiden kanssa. Ymmärrän kyllä, että moni on kokenut samaa, enkä väitä olevani mitenkään ainutlaatuinen. Ikätoverini olivat suhteessa perheisiinsä paljon vaikeammassa asemassa, mutta heillä oli sentään toisensa. Vertaisryhmä tuo ihmiselle käsityksen siitä, millainen maailma on. Jouduin sopeuttamaan toimintaani ympäristön normeihin siinä määrin, että kielsin olennaisen osan minuuttani. Osa persoonallisuudestani katosi. Nimimerkkini keisari-osa ei viittaa Kiinaan, kuten joku taisi olettaa. Se viittaa norjalaiseen Black Metalin pioneeriin Emperoriin, joka on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Bändin levyjä kuuntelemalla, lyriikoita lukemalla ja katsomalla bändin toisen nokkamiehen Ihsahnin haastattelun (youtubestakin löytyvä) dokumentista "Pimeyttä, pahuutta, kylmyyttä" voi arvella omia ajatuksiani nuoruudessani. Arvatkaapa vituttiko, kun Hyvinkään paloittelusurman jälkeisen BM-kohun yhteydessä erään lehden jutussa kyseisiä kiekkoja koekuuntelemaan valittiin joku ilmaisulukion oppilas - varmaan tuttu poika toimittajalle, mikäs sen mukavampaa. Poika ei musiikista oikein lämmennyt. Varmaan tykkäsi enemmän modernista jazzista. Hienoa journalistiikkaa!

Aitoa idealistista maailmantuskaa ei pidä vähätellä. Jos maailmanhalaaja ei saa rakastaa, hän on tyhjä ja eloton. Oma elämänikin on saanut merkitystä vasta löydettyäni hitaasti uudelleen itseni, ja alan jolla voin toteuttaa sitä. Ideologia on puskuri maailman pahuuden ja hyväntahtoisen yksilön avuttomuuden välissä. Se antaa hänelle luottamusta siihen, että asiat ovat hallittavissa ja toimintasuunnitelma on valmis. Itsellänikin oli nuoruudessani usko siihen, että vasemmistoliitto ja vihreät todella pyrkivät parempaan maailmaan. Vasemmistolaisesta ajattelustani johtuen minun oli myös erittäin vaikeaa nähdä kunnolla kommunistisen totalitarismin kaikenkattavaa armottomuutta ja mielivaltaisuutta. Vasta Kommunismin mustan kirjan luettuani näin asiat oikeissa mittasuhteissaan.

Monikulttuurillisuus on saanut ideologisen aseman osittain kommunismin romahtamisen takia, ja osin sen takia, että yhä kasvava osa nuorista maailmanparantajista leimautuu pienestä pitäen kolmannen maailman ihmisiin. Suomalaisen luokkarakenteen syntyminen eristää enenevissä määrin maailmanparantajat omista naapureistaan. Eksoottisen kaukomaiden kansalaisen tuskaan on helppo samaistua, koska fantasioissa heidän voi ajatella olevan samanlaisia kuin mitä itse on. Aitoa erilaisuutta ei tarvitse kohdata.

Kristinusko, kommunismi ja nyt monikulttuurillisuus ovat ideologioita, joiden kannattajistossa on sekä maailmanparantajia että tyranniaan taipuvaisia pyrkyreitä. Kun yksi ideologia menettää painoarvonsa, nousee uusi tilalle. Monikulttuurillista ideologiaa vastaan ei tarvitsisi hyökätä, jos se ei sotkeutuisi poliittiseen päätöksentekoon, vaan toimisi jokaista yksilöä ohjaavana voimana kuten henkilökohtaisena sitoutumisena kulttuurien välisen sillan rakentamiseksi. Tässä mielessä KivaHomma – keräys on mainio tapa esittää käytännössä, miten yksilöt voisivat auttaa hädänalaisia ilman valtion sekaantumista asiaan.

Vihreiden puoluekannatus perustuu lähes täysin siihen kannattajien oletukseen, että puolue ajaa Hyviä Asioita vastuullisesti. Koska aidosti maailmaa halailevat ihmiset ovat elämänkokemuksensa kautta oppineet, että heitä kohdellaan oikein, he olettavat puolueen kohtelevan heitä oikein. Kun Helsingin Totuus vielä vahvistaa tätä kokemusta monikulttuurillisuuspropagandallaan, ei heidän mieleensä tule kyseenalaistaa mitään. Kannattaa muistaa, että vihreiden kannattajisto on keskimäärin koulutettua, eikä ole erityisen taipuvaista totalitaarisiin aatteisiin toisin kuin Leif Salmén. He voivat kääntää kelkkansa nopeastikin, kun heille selviää puolueen todellinen luonne. Tämä herättäminen tulee vain tehdä hellästi olkapäätä liikuttaen, ei kylmää vettä päälle heittäen. Sillä maailmanparantajien keskuudessa ihminen, joka loukkaa vähänkään toista missään tilanteessa, tulkitaan automaattisesti vihamieliseksi.

Tämä on se syy, miksi Vihreät Naiset on käynyt Halla-ahon kimppuun loukkaamista koskevin argumentein. Vihreät on poliittinen syöpäkasvain, joka korvasi ympäristöagendan monikulttuurillisuudella. Vihreät markkinoi positiivisia mielikuvia äänestäjilleen, vaikka nämä oikeasti perimmältään haluaisivat, että ongelmiin puututtaisiin. Puolue romahtaa, kun maailmanparantajille selviää sen mädännäisyys ja siihen soluttautuneet valehtelevat pyrkyrit. Vihreys on ylittänyt puoluerajat, ja monikulttuurillisuus on toimimaton yhteiskuntaideologia. Puolue on rakennettu hiekalle. Tämä on se syy, miksi Osmo Soininvaaran on niin vaikea tukea Jussia, vaikka tosiasiassa heillä on sama agenda. Hän on ollut Vihreissä vuosikausia, eikä omaa puoluetta ole helppoa haudata. Kyse on varmaan myös henkilösuhteista, sillä Osmo miettii puolueen romahtamisen vaikutuksia omille työtovereilleen.

Luultavasti monet teistä ovat tajunneet kaiken tämän jo vuosia, ja taitaa Mestarikin olla paljon asian liipeiltä selittänyt Kirjoituksissa. Mutta minä olen höperö uskoontullut, joten antakaa minulle anteeksi. Ja oudointa oli se, että aloin esittää sellaisia näkemyksiä suomalaisten keskinäisestä solidaarisuudesta, joita olen tottunut pitämään kansallismielisinä, eli natsistisina. Jos tämä touhu jatkuu tähän suuntaan, taidan olla kohta sisulainen. Miten se nyt näin kävi?

[punikkikeisari]

Maailmanparantajien käännyttäminen, osa 2: Toimintasuunnitelma

Otetaan teoreettiseksi viitekehykseksi Sun Tzu:


Sodassa on siten ensiarvoisen tärkeää hyökätä vihollisen strategiaa vastaan.

Sen jälkeen on paras hajoittaa hänen liittoutumansa;

Tämän jälkeen paras vaihtoehto on hyökätä hänen armeijaansa vastaan.

Huonoin toimintalinja on hyökätä kaupunkeja vastaan. Hyökkää kaupunkeihin vain kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.


Arvot ovat maailmanparantajan kaupunki. Ne pitää ehdottomasti jättää rauhaan. Vihoviimeinen kommentti "kriitikolta" on: "Sää oot vaan tollanen sinisilmäinen idiootti, joka ei tiedä elämän realiteeteista mitään. Vitun pumpulissa kasvanut ääliö." Tällainen kommentti on lahja Viholliselle.

Olavi Mäenpään viisautta vapaasti lainatakseni voin sanoa, että jos tällainen "monikulttuurikriitikko" tulisi kadulla vastaani, en epäröisi kuohita häntä . Maailmanparantajia saa toki pilkata samoin ajattelevien seurassa, ja tämä voi olla hyvä tapa saada karvaperseduunareita Asian puolelle. Tämä on kaikkien yhteisöjen perusominaisuus, ja juuri sen takia maailmanparantajatkin naureskelevat luomalleen olkiukolle tyhmästä homofoobikkorasistista.

Faktat ovat maailmanparantajan armeija, ja kuten tiedämme, ne ovat peräisin Helsingin Totuudesta sekä Kansallisesta Propagandatuutista.

Faktoja vastaan hyökkääminen ei ole viisasta, ennen kuin kohdetta on ensin pehmennetty vähäsen. Nämä faktat on kuitenkin kerätty luotettavasta lähteestä, ja ne sopivat aukottomasti omiin arvoihin ja maailmankuvaan. Jos väität sinnikkäästi vastaan ja osoitat tilastoja, kohde vaan arvelee kyseessä olevan petoksen. Lisäksi kohteeseen nähden liian erilaisen informaation syöttäminen aiheuttaa tunteen siitä, että kyseessä on jonkin sortin salaliittoteoreetikko. Ja kun maailmanparantajan armeija joutuu kentällä tappiolle, se peräytyy kaupungin (arvojen) muurien suojiin, kuten on usein havaittu. Siellä maailmanparantaja on haavoittumaton, ja kuten Sun Tzu toteaa:

Taitavat soturit tekivät muinoin itsestään ensin haavoittumattomia ja odottivat hetkeä, jolloin vihollinen on haavoittuvainen.

Voittamattomuus riippuu omasta toiminnasta, vihollisen haavoittuvuus hänestä.

Tästä seuraa, että taitavat sotijat voivat tehdä itsestään voittamattomia, mutta eivät voi aiheuttaa sitä, että vihollinen on varmasti haavoitettavissa.

Argumenttimme voivat olla vastaansanomattomia, mutta kenenkään ei ole pakko kuunnella niitä. Uskon, ettei tällä hyökkäyslinjalla kannata enää jatkaa.

Liittoumaksi voisi ymmärtää monikulttuurillisen ideologian ja maahanmuuttopolitiikan erilaiset kytkökset. Hyvä kysymys tällaisen toimintapolitiikan kyseenalaistamiseksi olisi: "Oletko aivan varma siitä, että nykyinen humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka on kaikista paras tapa vähentää maailman kärsimystä?" tai "Pystyisimmekö auttamaan tulevaisuudessa pakolaisia suuremmassa mittakaavassa, jos rahoittaisimme kehitysmaiden sisäisen leirijärjestelmän?" Myös "Oletko varma, ettei rajojen avaaminen johda shokkireaktioon kulttuurien kohdatessa? Kulttuuriantropologiassakin sanotaan, että ryhmät tulevat entistä tietoisemmiksi eroistaan tällaisen vuorovaikutuksen seurauksena" voisi olla hyvä pointti. Kun ideologia ja nykyisin voimassaolevat käytännöt saadaan erotelluksi, on yksimielisyyden löytyminen helpompaa.

On parempi saada kohde ajattelemaan itse, kun tarjota valmiita ratkaisuja. Näihin kysymyksiin ei ole olemassa sellaisia.

Vihreiden strategia on ollut perinteisesti juuri tunteisiin vetoaminen. Ydinvoima on pelottavaa ja hyvä ihminen avaa kotinsa oven pakolaisraukalle. He ovat myös suvaitsevaisuuden, avoimen keskustelun ja moniarvoisuuden kannattajia. Tässä he ovatkin heikoilla jäillä, sillä maahanmuuttokriitikoiden kohtelu on pahasti vastoin tätä arvomaailmaa.

Uhkakuvien maalailu ei toimi tässä tapauksessa. Ensinnäkin maailmanparantaja on optimisti, ja hänen mielestään pessimistit ovat ikäviä ihmisiä ja ilonpilaajia. Toiseksi uhkakuva – vaikka se perustuisi kuinka valistuneeseen arvaukseen – on lisäksi verrattavissa pahaan "viholliskuvien rakentelemiseen", jota nazit ja fascistit harjoittavat kaiken erilaisuuden tuhoamiseksi.

Rahasta ei kannata puhua, koska maailmanparantaja ei ajattele rahaa vaan ihmisiä. Auttamisen kustannustehokkuuskin sattuu häntä korviin. Heille se on porvarin puhetta. Ainoa, mitä voi sanoa, on että voisimme auttaa paljon enemmän ihmisiä nykyisin käytettävällä rahasummalla.

Kun punavihreitä maailmanparantajia yritetään käännyttää, on tärkeää valita oikea lähestymistapa. Hänen alkuoletuksensa mukaan "maahanmuuttokriitikko" on natsi valepuvussa. Siksi häntä on lähestyttävä anteeksipyydellen, korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Tällöin maailmanparantajaan herää alitajuinen halu paijata tuota lutuista olentoa.

Sen jälkeen hänelle voidaan esimerkiksi antaa joku lappunen tai nettilinkki, jossa häntä pyydetään perehtymään Halla-ahon kirjoituksiin ja miettimään omaa asennoitumistaan tätä julkisesti halveksittua ihmistä kohtaan. Lopuksi on hyvä pyydellä anteeksi häiriötä ja korostaa, ettei halunnut loukata kenenkään arvoja.

Väitän, että taitavasti käytettynä Halla-ahon alkuaikojen vauvakirjoitukset ovat dynamiittia vihervasemmistolaisten naisten käsitysten kyseenalaistamisessa, koska ne herättävät kysymyksiä. "Onko tämä varmasti se sama ihmisvihaaja, joka Totuuden mukaan vaatii kaikkien naisten raiskaamista ja neekerien kuohitsemista? Kun hän puhuu niin lempeästi koti-isyydestään ja omista epävarmuuksistaan miehen ja isän roolissa. Mistä se viha oikein kumpuaa? Entä jos viha ei kumpuakaan henkilöstä itsestään, vaan koetusta valheellisuuden ilmapiiristä ja pelätyistä tuhoisan politiikan seurauksista? Jos se onkin terveen miehen reaktio omia lapsiaan uhkaavaan vaaraan?"

Ja ennen kaikkea: jos Halla-aho ei ole natsi, vaan peräti hyvä ihminen, niin miksi toiset hyvät ihmiset valehtelevat häntä sellaiseksi? Eikö kaikilla hyvillä ihmisillä ole yhteiset päämäärät? Vai näytteleekö joku hyvää ihmistä? 

Tärkeintä on, ettei kuitenkaan sorruta 7päivää-tyyppiseen kiiltokuvamaiseen vauvanesittelyyn ja "olemme onnellisempia kuin koskaan" -paskanjauhantaan. Jussin valttikortti on rehellisyys ja asioiden sanominen niin kuin ne näkee. Hänestä ei pidä yrittää leipoa muovista poliitikkoa, joka hän ei ole. Aitous ja tietty ristiriitaisuus vahvistaa käsitystä, että hän toimii moraalisesti oikealla tavalla, ei itseään hyödyttävällä tavalla. Hän ei esitä, hän on.

Hommassa on enemmän potentiaalia kuin kyynikot uskovat. Totuus on puolellamme, mutta emme saa keskittyä pelkkään numeroiden latomiseen ja tilastoiden etsimiseen. Meidän pitää nähdä ne valtavat kulttuuriresurssit, jotka toimivat hyödyksemme. Tarinat ovat tuttuja ja moneen kertaan kirjoitettuja, mutta niitä pitää vain osata hyödyntää.

Esimerkiksi Aamulehden 30.3.2009 numerossa sivulla B17 on Simo Holopaisen kirjoitus "Oletko arvokas Aladobix vai vaiennettu Trubadurix? Tyypit: Asterix-sarjakuvan gallialaiskylä löytyy pienoiskoossa jokaiselta työpaikalta".

Trubadurix on ilmeinen Halla-aho, sorrettu säröääni, joka vaimennetaan väkivaltaisesti. Jos tekisimme esimerkiksi sissimarkkinointina levitettävän Jussix-sarjakuvan, voisimme ottaa lähes minkä tahansa Trubadurixia käsittelevän pätkän, ja siirtää sen hivenen muunneltuna Asian palvelukseen. Tämä kääntäisi sen kuvan, että Jussi on hirveä sontaa suoltava rasisti, jonka ilkeät lausunnot loukkaavat herkkien etnisten ryhmien korvia. Raakalainen onkin se, joka estää väkivalloin itselleen epämieluisen viestin esittämisen.

Klassinen satu keisarin uusista vaatteista on universaali, koska ihmisyhteisöissä on aina samoja mekanismeja. Monikulttuurillinen ihanuus on juuri tällainen tyhmille näkymätön vaatekappale. Siitä puhutaan lehdissä, ja kaikkien viisaiden ja suvaitsevaisten ihmisten on päiviteltävä, kuinka hieno asia se monikulttuuri sitten onkaan. Pitää olla tyhmä lapsi, että möläyttäisi jotain vastakkaista. Mutta kun ihmiset näkevät keisarin kelteisillään ja joku ryhtyy nauramaan, tilanteen absurdius paljastuu kaikille ja synnyttää melkoisen metelin. Vain kaikkein innokkaimmat teeskentelijät punastuvat häpeissään. Tämä maahanmuuttokysymys on tosin niin vakava, että kansa tuskin repeää naurusta, vaan on pikemminkin kyrsiintynyt. Silti tämä vertaus on siinä mielessä käytännöllinen, että siitä puuttuu kaikki kriitikoille tyypillinen ilkeys. Siinä tunnustetaan ihmisten nyt vain olevan tällaisia.

Myös kappale "Konnun puhdistus" Tarussa sormusten herrassa sopii sellaisenaan kuvaamaan kansalaisaktivismia valtajärjestelmän pikkuhitlereitä vastaan. Pienet, säyseät hobitit nousevat koloistaan vastustamaan sortoa. Ei lainkaan natsihenkistä, minkä maailmanparantajatkin huomaavat kyllä.

Olen varma, että punavihreät on tarpeettomasti leimattu idiooteiksi maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa. Kaiken kitkan pohjalla on arvoristiriita, ja todellinen ongelma on mokutusta harrastavissa vastuuttomissa puolueissa, ei niiden kannattajissa.

Haluan vielä korostaa, että olen aina tähän saakka ollut poliittisesti passiivinen, enkä ole koskaan elätellyt toiveita vallasta, maineesta ja mammonasta. Kun Asia saadaan etenemään, aion palata taas passiivisuuteen seuraavaan intoutumiseen asti. Toivottavasti tuota intoutumista ei vastaisuudessa edes tarvita sananvapauden palauttamisen ja internetin riippumattomuuden turvaamisen jälkeen. Haluaisin luottaa siihen, että kaikki kunnianarvoiset kyyniset haukat ja pöllöt pitävät vastaisuudessa rottakannan kurissa.

Se, mikä minut herätti EI ollut mikään tilasto tai laskelma tulevaisuudesta, vaan se vääryys, joka Jussin osaksi tuli. Minulle tyranninen käytös paljastaa tyrannin. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä asioita osalle ihmiskuntaa, ja vaikkei se omaan ajatteluun sopisikaan, niin minkäs teet? Otetaanpa vielä käsittelyyn kulttuurien/uskontojen suuret kertomukset, jotka elävät arvomaailmassamme, vaikka ajattelisimme tietoisesti näistä myyteistä mitä tahansa.

Muhammed oli poliitikko, sotapäällikkö ja väitetty profeetta. Hän on muslimien esikuva. Muslimeille marttyyri on taistelussa kaatunut soturi, joka pitää kostaa.

Myytin mukaan Jeesus oli käsityöläisen poika, joka saarnasi väkivaltaa vastaan. Hänet ristiinnaulittiin, minkä avulla hän lunasti muiden ihmisten synnit. Kristityille marttyyri on ihminen, joka on valmis tekemään tarvittava henkilökohtaisista seurauksista välittämättä. Hän uhrautuu yhteisönsä puolesta.

Jussissa on käsittämätön henkilöpotentiaali. Kun tämä vyyhti lähtee avautumaan, alkaa kansa ihmetellä, onko Halla-ahon pettänyt Timo Soini todellakin uhrautuva Jeesus, kuten Pressiklubin asiantuntevat kommentaattorit tietävät kertoa, vai tulisiko mieleen jokin toinen Raamatusta tuttu hahmo, joka harrasti omiensa kavaltamista roomalaisille käteiskorvausta vastaan. Ihmiset tunnistavat vaistomaisesti, tunnetasolla, kuka on Asian edestä uhrautumaan kykenevä henkilö ja kuka ei. Seuraisiko tästä sitten jotain tahattomia freudilaisia lipsahduksia YLE:n puheohjelmissa, sitä en tiedä. Mutta Pressiklubi on ilman muuta suuri rikkaus ja voimavara Hommalle 

Jotenkin alan epäillä, että tämä kaikki on liian helppoa. Kaikki tulee kuin tarjottimella. Mutta selityksenä lienee se, että vallanhimoiset mulkvistit ovat kaikkina aikoina olleet samanlaisia, ja tekevät aina samat virheet. Kuten Machiavelli toteaa:

Kaiken kaikkiaan voin siis sanoa, että suhdanteiden vaihdellessa mutta ihmisten tarpoessa sinnikkäästi yhtä ja samaa tietä ihmisten on hyvä olla niin kauan kuin suhdanteet ja heidän menettelytapansa käyvät yksiin. Kun näiden välille syntyy ristiriitaa, heidän menestyksensä aika on ohi.

[Pahoittelen, jos tässä kirjoituksessa tuli esiin jo kauan sitten Hommassa läpikäytyjä juttuja. Olen noviisi, joten en tunne Homman historiaa. Ja joka tapauksessa monet ovat varmasti käyttäneet pienessä mittakaavassa mainittuja tapoja mielipiteisiin vaikuttamisessa. Mutta tässä teoreettisempi lähestymistapa asiaan.]

[Pöllämystynyt]

Kiitos punikkikeisari hyvästä kirjoituksesta! Lisää tällaista! Vastailen johonkin kohtiin.

Nähdäkseni yksi perusongelma monikulttuuristien ja maahanmuuttokriitikoiden välillä on aito kyvyttömyys ymmärtää toistensa erilaisuutta. Kansallisen yhtenäiskulttuurin hajoaminen on johtanut uuteen luokkayhteiskuntaan, jossa samanmieliset hakeutuvat keskinäisiin selkääntaputtelukerhoihin. Erilaisuuden kohtaamista ei ole se, että eri maista tulevat hyväosaiset kahvittelevat keskenään ja puhuvat mukavia. Aitoa erilaisuuden kohtaamista olisi suomenruotsalaisen herrassuvun ja itäsuomalaisten työttömien päivittäinen, arkinen vuorovaikutus.

Hommassa näkyy kyllä selvästi hyvinkin erilaisista taustoista tulleiden liittyminen yhteen. Toisaalta kriitikkojen ja monikultturistien leirit ovat todella kaukana toisistaan, mutta ne eivät minusta ole luokkajakoa tai mitään sellaista. Ne ovat uutta aatejakoa, joka ei kunnioita esim. oikeisto-vasemmisto -jakolinjaa. Täällä lienee enemmän "sivistyneistöä" kuin "duunareita", mutta molemmille tärkeiden asioiden puolustamisessa ei mitään luokkajakolinjaa ole näkyvissä. Esimerkiksi koulutus- ikä- tai varallisuuserot tulevat esiin lähinnä niitä erikseen utelevissa keskusteluketjuissa, ei ihmisten asennoitumisessa politiikkaan.

Aitoa idealistista maailmantuskaa ei pidä vähätellä. Jos maailmanhalaaja ei saa rakastaa, hän on tyhjä ja eloton.

Aidot idealistit (kuten minä) ovat usein "vaikeita tapauksia". Järkipuhekin saa sellaisen  vain puolustuskannalle, pakottaa vain sulkeutumaan kuoreensa, tunnemaailmansa sisälle entistä tiukemmin. Olen omasta muutoksestani huomannut, että silloin kun olin kaikkein eniten "maailmanparantaja" ja tunteellinen ja muka-avoin kaikelle, olin todellisuudessa sulkeutuneimmillani. Elin omassa tunnemaailmassani, en ulkomaailmassa. Vasta järjen avulla olen alkanut löytää ulkoista todellisuutta, ja sitten sopeuttaa tunteitani siihen. Maailmankuvani on paljon avoimempi nykyisin, sillä en valikoi tietoa sen perusteella mikä tuntuu musta hyvältä ja mikä ei, vaan sen perusteella, mikä vakuuttaa perusteluillaan ja mikä ei. Järjenkäytön lisääminen on siis lisännyt herkkyyttäni maailmaa kohtaan, alkanut korvata itse luomaani maailmankuvaa vähän todellisemmalla. Maailmani ei enää ole sitä mitä minä haluan, toiseus ei enää ole vain oman ihmiskäsitykseni kuvajainen vaan aidosti vierasta ja erilaista. Toisaalta alkuperäiskulttuurin puolustaja ei ole enää "rasisti" vaan ihminen, jolla on painavat perusteet.

Järkipuheella on lähes mahdotonta "käännyttää" maailmanparantajaa, "kääntymisen" pitää tapahtua omaehtoisesti ja ilman ulkoista painostusta.  Se onkin vaikeaa, ja käytännössä tarkoittaa usein sitä, että ongelmat huomataan vasta, kun ne ovat vakavia. Esim. osa entisistä monikultturisteista (myös minä) alkoi tajuta monikultturismin ongelmia vasta tilanteen Suomessakin vaikeuduttua mm. sananvapauden ja pääkaupunkiseudun turvallisuuden osalta. Osalle vaaditaan vielä paljon pahempi tilanne. Jotkut eivät tule "järkiinsä" koskaan, vaan nousevat barrikadeille islamistien tunnukset liehuen.

En tiedä, miten aitoja idealisteja tulisi valistaa. Ehkä heidät täytyy "jättää rauhaan" ja tulemaan itse järkiinsä omia aikojaan, ja keskittyä niihin, joihin järkipuhe tehoaa.

... Ja oudointa oli se, että aloin esittää sellaisia näkemyksiä suomalaisten keskinäisestä solidaarisuudesta, joita olen tottunut pitämään kansallismielisinä, eli natsistisina. Jos tämä touhu jatkuu tähän suuntaan, taidan olla kohta sisulainen. Miten se nyt näin kävi?

Tuo natsismin ja kansallismielisyyden yhteenliittäminen on inhottava ilmiö, joka tulisi purkaa. Ne on keksitty rinnastaa, vaikka natsit valloittivat maata paremmille ihmisille ja siirsivät väestöjä, ja kansallismieliset taas päin vastoin haluavat säilyttää paikalliset kulttuurit. Yksi tapa välttyä leimoilta on olla olematta kansallismielinen. Monikultturismia voi arvostella monesta muustakin näkökannasta kuin kansallismielisestä.

[Mannu]

Tämä on myös minulle ensimmäinen postaus tänne. Olen jonkin verran lueskellut Scriptaa ja olen yleensä samoilla linjoilla Halla-Ahon kanssa. Tilastot aiheesta ovat melko selkeitä ja Jussi pysyy hyvin asiassa. Olisinkin periaatteessa valmis äänestämään Jussia seuraavissa eduskuntavaaleissa, mutta mutta... ja nyt tullaan siihen, miksi Jussi ja erityisesti Homma on marginaaliryhmän puuhastelua, ja sellaisena pysyy, jos muutoksia ei tapahdu. Eli vaikka olen erittäin maahanmuuttokriittinen (perustuu tilastoihin ja omiin havaintoihin pitkillä ulkomaan matkoilla) ja lähes islamofobikko (perustuen siihen, että olen lukenut koraania + omat huonot kokemukset) niin myös:

-kannatan EU:ta
-kannatan euroa (luoja varjelkoon Suomea Islannin kohtalolta)
-edellisestä huolimatta ateisti
-olen feministi (ja juuri siksi huolissani islamisaatiosta)
-pidän luonnonsuojelua erittäin tärkeänä asiana
-en ole oman mittapuuni mukaan rasisti vaan minulla on useita työperäisiä maahanmuuttajaystäviä. Voisin periaatteessa myös seurustella värillisen miehen kanssa, jos vain arvot ovat samat.
-olen akateemisesti koulutettu ja ns. hyvätuloinen

Vaikka haluaisin äänestää Halla-ahoa, niin näistä yllämainituista syistä johtuen minun on kerta kaikkiaan mahdotonta antaa ääneni puolueelle, joka vastustaa naisten oikeutta aborttiin, vastustaa EU:ta etc. Lisäksi en todellakaan koe kuuluvani samaan jengiin näiden kukkahattutätiä, neekeriä ja femakkoa huutelevien tyyppien kanssa. Kuten jossain aikaisemminkin todettiin, niin monia Halla-ahon kannattajia yhdistää vain yksi asia - maahanmuuttokriittisyys. Halla-aho pysyy hyvin tässä yhdessä asiassa ja kritisoi nimen omaan Suomen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa, mutta kannattajakunta haluaa niputtaa omenat ja banaanit samaan pussiin, mikä varmasti aiheuttaa vain vahinkoa itse asialle ja lopulta marginalisoi koko ryhmän. Tosin moni aktiivinen Hommalainen taitaa siellä marginaalissa jo ollakin?

Vihervasuriuteen hurahtanut nainen ei usein ole se penaalin terävin kynä ja hän on lähtökohtaisesti faktista asiaa vastaan, eli erilaiset automaattiset vastarintareaktiot ovat todennäköisiä. -Viiskio

Ja Hommalaisetko sitten ovat kaikki niitä teräviä kyniä?? Eli siis juuri tällainen argumentointi on omiaan karkoittamaan naiset tältä palstalta. Sana on tietysti tällaisessa keskustelussa vapaa, mutta miettikäähän nyt miehet vähän itse. Sahaatte tuollaisilla kommenteilla omaa oksaanne. Työskentelen itse insinöörinä miesvaltaisella alalla ja olen tottunut kaikenlaiseen, mutta silti eräät tämän palstan kommentoijat saavat tämän femakon piikit pörhölleen... Eli pistäkäähän naistenvihaajat vaikka oma palsta pystyyn, missä sitten voitte tilittää katkeruuttanne ja pidetään Homma vapaana näistä kukkahattutäti-jutuista? Jos on pakko mollata, niin käyttäkää vaikka termiä kukkahattuhenkilö Mielummin tietysti voi pysyä objektiivisella ja asiallisella argumentaatiolinjalla. Agressiivinen uhoaminen toimii ehkä duunaripiireissä, mutta puree heikosti akateemisesti koulutettuihin naisiin. Siis jos nyt edes oikeasti haluatte akateemisesti koulutettuja naisia mukaan Hommaan?

Kiitos muuten Dayfieldille ansiokkaasta kirjoituksesta.

[Henry]

-olen feministi (ja juuri siksi huolissani islamisaatiosta)

Feministien perään on kyselty usein: miksi ette puolusta äänekkäästi alistettujen maahanmuuttajanaisten asemaa? Ei mitään, täysi hiljaisuus feministien suunnasta. Feministeille on tärkeintä suomalaisen miehen syyllistäminen, koska se palvelee feministien valtapyrkimyksiä - maahanmuuttajamiehien syyllistämisestä ei vastaavaa hyötyä ole. Eli olet kyllä poikkeus, jos feministinä nostat esiin maahanmuuton naisille eiheuttamia ongelmia.

[Kazakstan]

-olen feministi (ja juuri siksi huolissani islamisaatiosta)

Feministien perään on kyselty usein: miksi ette puolusta äänekkäästi alistettujen maahanmuuttajanaisten asemaa? Ei mitään, täysi hiljaisuus feministien suunnasta. Feministeille on tärkeintä suomalaisen miehen syyllistäminen, koska se palvelee feministien valtapyrkimyksiä - maahanmuuttajamiehien syyllistämisestä ei vastaavaa hyötyä ole. Eli olet kyllä poikkeus, jos feministinä nostat esiin maahanmuuton naisille eiheuttamia ongelmia.

Mielestäni tuossa ei ole mitään poikkeuksellista. Media ei vain yksinkertaisesti päästä ääneen tuollaisia ajatuksia omaavia feministejä. Tilannetta voi verrata siihen, ettei media myöskään anna puheenvuoroja maahanmuuttokriittisille maahanmuuttajille (esim. Freddylle). Niitä kyllä löytyy, ja esimerkiksi oma lähipiirini on täynnä näin ajattelevia feministeja. Voisinpa lukea itsenikin sellaiseksi, vaikka mies olenkin.

En tunne yhtään feministiä, joka harrastaisi tätä "suomalaisen miehen rutiininomaista syyllistämistä". Aika monet täällä elävät tuollaisen harhan vallassa, mutta mielestäni tuollaiset äärifemakot edustavat äärimmäisen pientä prosenttia feministeistä. Juuri siksi pidän tätä Homman feminismivastaisuutta erittäin pöyristyttävänä. Hankkikaa hieman suhteellisuudentajua, ja tutustukaa vaikka muutamiin "feministeihin" ihan arkielämässä. Media ei ainakaan anna aiheesta todenmukaista kuvaa.

[Miniluv]

Tervetuloa! Aborttikysymyksestä ei käsittääkseni äänestetä näissä vaaleissa ja se tuskin on edes kristillisillä minään vaaliteemana. Jos olen oikein käsittänyt, perussuomalaiset eivät vastusta aborttia.

Agressiivinen uhoaminen toimii ehkä duunaripiireissä, mutta puree heikosti akateemisesti koulutettuihin naisiin. Siis jos nyt edes oikeasti haluatte akateemisesti koulutettuja naisia mukaan Hommaan?

Jos akateemisesti koulutettu nainen pakenee uhoajan uhoa, täytyy valitettavasti todeta, että aggressiivinen uhoaminen puri kuin purikin siihen akateemisesti koulutettuun naiseen :- |

Kyllä täälläkin käytössäännöt on, mutta kaikkien varpaat eivät todellakaan ole siihen malliin samalla linjalla kuin mihin aatteellisesti yhtenäisemmissä piireissä (kuuleman mukaan esim. feministisellaisissa) on saattanut tottua.

[Jupiter]

Itsekin feministin kanssa joskus seurustelleena, muistan hämmästyneeni hänen erittäin nuivaa asennettaan, etten sanoisi jopa ras... en sano, mutta erittäin nuiva oli ja juristi vielä, mutta ymmärsi mokutuksen mukaanaan tuomat haittapuolet.

[punikkikeisari]

Idealistit vs. Parantajat

Haluaisin vielä selventää käsityksiäni tässä maailmanparannuksen terminologiassa. Maailmanparannus on aika epämääräinen käsite, ja "maailmanparantajien" joukossa voi olla hyvin kirjavaakin väkeä. Siksi onkin parempi puhua Idealisteista ja Parantajista.

Suurin osa tästä "halla-aholaisten" porukasta on luullakseni Idealisteja. Tämän tyypin ihmiset keskittyvät tosiasioihin, kyseenalaistavat ja ovat analyyttisia. He rakastavat tosiasioita, ja kun tosiasiat kielletään, heillä palaa pinna. He taistelevat Totuuden puolesta. Itse Mestari on hieno esimerkki Idealistista.

Parantajalle tosiasiat ovat pelkkiä välineitä. Häntä oikeudenmukaisuus ja kärsimyksen poistaminen innoittaa tavalla, jota Idealisti ei pysty ymmärtämään. Parantajalle keskeinen minuuden edellytys on se, että hän pystyy korjaamaan vääryyksiä ja lievittämään tuskaa. Olen itse Parantaja.

Radikalisoitumisessani oli kolme keskeistä vaihetta:
1. Pressiklubin SSS-kolmikon yritys teilata Jussi
2. Jussin saama rikossyyte
3. Soinin ylistyslaulu viimeisimmässä Pressiklubissa

Huomatkaa, että Pressiklubissa en nähnyt ensi sijassa Mestaria, joka on analyyttinen ja rauhallinen tyhmiin öykkäreihin verrattuna, vaan Jussin, jota syytettiin perusteettomasti ja törkeästi. Rikossyyte oli hirvittävä oikeusmurha, enkä voinut uskoa sitä todeksi. Viimeinen niitti oli Soinin julistaminen Jeesukseksi, joka pelasti liikkeen. Vielä seuraavanakin päivänä kiehuin niin raivosta, etten pystynyt tekemään tenttiä, vaan palautin tyhjän paperin.

Tällä hetkellä minun on keskityttävä ankarasti tehdäkseni jotain muuta kuin ajatellakseni Asian etua. Mietin kaikkia kuviteltavissa olevia tapoja hyökätä Vihollisen kimppuun niin, että näiden keinojen hyöty olisi maksimaalinen.  Kävellessäni kadulla katselen ihmisiä miettien, kuinka voisin vaikuttaa juuri tiettyyn henkilöön; miten keskustelu pitäisi avata, ja ketä kannattaisi lähestyä. Pidän mieleni rauhallisena, koska en halua hätiköidä. Mietin, koska on taktisesti oikea aika aloittaa hyökkäys. Nukun ja syön vähemmän kuin normaalisti. Olen jatkuvassa flow-tilassa. Elämälläni on merkitys, koska taistelen Jussia kohdannutta vääryyttä vastaan

Tosiasiat ovat jo kauan olleet Homman hallussa, ja ne voidaan vetää esiin koska tahansa. Tarvitsemme taitavaa propagandaa, joka eroaa jyrkästi siitä uhkakuvilla pelottelulla, jota vastaan kansa on jo rokotettu. Meidän pitää iskeä Vihollista sinne missä se luulee olevansa vahva.

[Pöllämystynyt]

Idealistit vs. Parantajat

Haluaisin vielä selventää käsityksiäni tässä maailmanparannuksen terminologiassa. Maailmanparannus on aika epämääräinen käsite, ja "maailmanparantajien" joukossa voi olla hyvin kirjavaakin väkeä. Siksi onkin parempi puhua Idealisteista ja Parantajista.

Suurin osa tästä "halla-aholaisten" porukasta on luullakseni Idealisteja. Tämän tyypin ihmiset keskittyvät tosiasioihin, kyseenalaistavat ja ovat analyyttisia. He rakastavat tosiasioita, ja kun tosiasiat kielletään, heillä palaa pinna. He taistelevat Totuuden puolesta. Itse Mestari on hieno esimerkki Idealistista.

Minusta idealisti ja parantaja kuulostavat melko lailla samalta. Ne kriitikot, kuten Halla-aho, joista puhut parantajien "vastavoimana" vaikuttavat enemmänkin pragmaatikoilta, jotka kaihtavat idealismia. Toki idealismia on, mutta ei läheskään niin paljon kuin "parantajilla".

Parantajia hallitsevat tunteet, mutta ne tunteet on asetettu juuri tiettyihin ideologisiin muotteihin. Ne tunteet ovat voimakkaat ja hallitsevat, mutta juuri ideologia sanoo milloin ne syttyvät. Samanlaiset tunneihmiset on saatavissa mukaan niin kommunismiin, natsismiin kuin monikultturismiinkin.

Tällä hetkellä minun on keskityttävä ankarasti tehdäkseni jotain muuta kuin ajatellakseni Asian etua. Mietin kaikkia kuviteltavissa olevia tapoja hyökätä Vihollisen kimppuun niin, että näiden keinojen hyöty olisi maksimaalinen.  Kävellessäni kadulla katselen ihmisiä miettien, kuinka voisin vaikuttaa juuri tiettyyn henkilöön; miten keskustelu pitäisi avata, ja ketä kannattaisi lähestyä. Pidän mieleni rauhallisena, koska en halua hätiköidä. Mietin, koska on taktisesti oikea aika aloittaa hyökkäys. Nukun ja syön vähemmän kuin normaalisti. Olen jatkuvassa flow-tilassa. Elämälläni on merkitys, koska taistelen Jussia kohdannutta vääryyttä vastaan

Tiedän tunteen. Jos meissä valtapolitiikan arvostelijoissa olisi suurempi osuus punavihreitä, olisimme jo rynnänneet barrikadeille sortovaltaa vastaan Meissä on palava taistelunhalu, jota on vaikea kaivaa muista esille.

Tosiasiat ovat jo kauan olleet Homman hallussa, ja ne voidaan vetää esiin koska tahansa. Tarvitsemme taitavaa propagandaa, joka eroaa jyrkästi siitä uhkakuvilla pelottelulla, jota vastaan kansa on jo rokotettu. Meidän pitää iskeä Vihollista sinne missä se luulee olevansa vahva.

Idea on hyvä, mutta en sanoisi sitä noin, en kutsuisi sitä propagandaksi vaan vaikka valistustyöksi

Olennaista on minusta kehittää nerokas "retoriikka", jonka kaikki sanat ja ilmaukset kiertävät ja torjuvat esim. natsileimoja ja lyövät niitä takaisin niiden lähettäjiin.

[punikkikeisari]

On aika poistua kottaraispöntöstä. Vaikka vielä viikko sitten pelkäsin seurauksia itselleni, niin kohta on aika kävellä esiin omalla nimelläni ja kuvallani. On osoitettava vääräksi kauan jatkuneet puheet netissä väijyvistä kouluttamattomista pelkurirasisteista.

Olen erinomainen vallitsevien käsitysten kyseenalaistaja. Kaikki elämässäni tapahtuneet käännekohdat, nykyinen opiskelualani sekä harrastukseni ovat vastaan sitä kuvaa, mitä media on yrittänyt halla-aholaisista rakentaa. Vaikka olen mieshenkilö, enkä edes homo, niin kaikki minussa on anti-machoa. Olen maailman epäuskottavin natsi. En ole erityisen ruma enkä ylipainoinen. Tukkaakin on päässä, vaikka se on aavistuksen lyhyt ja sotilaallinen (onneksi minusta on myös pitkätukkainen versio ajokortissani). AINOA kuviteltavissa oleva syy, miksi kannatan Halla-ahoa on se, että "yhden asian miehen" asia on riittävän tärkeä itsensä likoon panemiseen, että se on TOTTA.

Mielestäni minun kannattaisi yrittää saada haastattelua paikalliseen ylioppilaslehteen. Opiskelijat eivät ole vielä saavuttaneet yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, joten heille vallitsevien oppirakennelmien kyseenalaistaminen voi olla hieno tapa nousta hierarkiassa. Heidän käsityksensä eivät ole vielä luutuneet, ja monia ärsyttää suunnattomasti jatkuva relativistinen kikkailu tenttikirjoissa. Lex Nokia, sananvapauden rajoittaminen ja nettiin kohdistuvat kontrollipyrkimykset raivostuttavat heitä. Uusi yliopistolaki sekä jatkuvat vaatimukset opintojen nopeuttamisesta ja tehostamisesta synnyttävät voimattomuuden tunteen. Kapinahalu valtaapitäviä suuria ikäluokkia kohtaan on kytenyt jo pitkään. Kun konsensuksen avulla synnytetyn maahanmuuttopolitiikan järjettömyys selviää, siihen tartutaan kyllä. On tullut aika antaa takaisin, ja todistaa, etteivät opiskelijat siedä mitä tahansa. Uskon, että minulla olisi kaikki mahdollisuudet suostutella toimituskunta mukaan Asian puolesta. Heillä on tilaisuus tehdä jotain tärkeää, eikä vain harjoitella kirjoittamista. Lisäksi me tarjoamme materiaalit suoraan heidän käteensä.

Kaikki mahdollisessa jutussa sanottu palautuu minuun, ei toimituskuntaan. Heitä ei voi syyttää muusta kun journalistisen etiikan mukaan toimimisesta.

Tarkoitukseni on antaa henkilöhaastattelu, ja keskittyä nimenomaan Jussin kokemaan vääryyteen sananvapauden marttyyrinä. Muutenkin voisin tuoda esiin ylläolevia teemoja opiskelijoiden ja valtaapitävien suhteista. Korostaaksemme liikkeen moniäänisyyttä, voitaisiin juttuun liittää muutama anonyymi kirjoitus. Olisi hienoa saada forumilla olevien feminististen ja punavihertävien naisten analyyttisiä ja kriittisiä kirjoituksia maahanmuutosta/monikulttuurisuudesta. Kun maahanmuuttokriittiset naiset tekevät tiukkaa analyysiä ja pehmomies puhuu oikeudenmukaisuudesta ja tunteistaan, Systeemin rakentelema olkiukko katoaa. Kulissit kaatuvat, ja koko ruma totuus tapahtumista paljastuu.

Mielipiteitä?

[punikkikeisari]

Parantajia hallitsevat tunteet, mutta ne tunteet on asetettu juuri tiettyihin ideologisiin muotteihin. Ne tunteet ovat voimakkaat ja hallitsevat, mutta juuri ideologia sanoo milloin ne syttyvät. Samanlaiset tunneihmiset on saatavissa mukaan niin kommunismiin, natsismiin kuin monikultturismiinkin.

Kaikki ihmistyypittelyt ovat tietysti yleistyksiä, eikä niitä kannata ylianalysoida. Kuitenkin olen eri mieltä parantajana olon ja ideologian yhtenäisyydestä. Esimerkiksi oma äitini on ilman muuta parantaja, vaikka hän vierasti jo nuorena taistolaisia, ja on aina vastustanut kaikkea ideologista alistamista. Perheemme on kirkosta eronneita ateisteja, mutta Vapaa-ajattelijat tyyppisen järjestön jäsenyyteenkään ei ole ollut mitään mielenkiintoa.

Olen muuten jatkamassa hänen jalanjäljissään

Siinäpä ase valtamedialle! Nyt natsikortti heilumaan, hulaba-hoo-lalai!

[MW]

Mielipiteitä?

punikkikeisari todistaa väkevästi, ja joskus pelissä "all in" on tietysti nopea, toimiva ratkaisu. Mitä kulissien kaatamiseen tulee, sen ei olle normaalioloissa mahdollista toteutua mitenkään dramaattisesti. Vallassa oleva establishmentti on punonut verkkonsa joka niemeen, notkoon ja asuntolainaan, ei sitä revitä kappaleiksi noin vain.

Silti, joskus liike on tärkeämpää kuin päämäärä. On täällä hiljaakin jo oltu. Pidetään kuitenkin pää kylmänä.

[Pöllämystynyt]

Tarkoitukseni on antaa henkilöhaastattelu, ja keskittyä nimenomaan Jussin kokemaan vääryyteen sananvapauden marttyyrinä. ...

Mielipiteitä?

Hyvä idea, ja kannatan sitä. "Punikkina" osaat oikean retoriikan, älä poikkea siitä! Älä käytä punavihreissä piireissä demonisoituja sanoja. Älä puhu minkään "kansallisen" puolesta. Jos puhut suomalaisuudesta kokonaisuutena, puhu vaikka mielummin alkuperäiskansoista ja -kulttuureista.

Tiedät syvällisesti ja omakohtaisesti, mitkä sanat ja ilmaukset on ohjelmoitu aiheuttamaan vihaa kaltaisissasi, ja mitkä sanat on ohjelmoitu aiheuttamaan rakkautta. Kuvaile Halla-ahoa ja hänen ajatuksiaan rakkautta herättävin sanoin, ja hänen vihaajiaan ja heidän ajatuksiaan vihaa herättävin sanoin.

Kutsu Halla-ahoa esim. kansalaisaktivistiksi, ihmisoikeustaistelijaksi, demokratian puolustajaksi, suvaitsevaiseksi, avarakatseiseksi, isäksi. Luo hänestä kuva uudistavana, eteenpäin vievänä voimana, mädännäisen, vanhoillisen, kaavamaisen ja petollisen valtapolitiikan vastakohtana. Kieroilevat poliitikot syrjivät hänet ulos politiikasta, koska hän sanoo asiat suoraan, koska hän ei ole poliitikko vaan ihminen. Käytä hyödyksesi politiikka-sanan synkkä leima.

Sano Halla-ahon vastustajia esim. vihanlietsojiksi, fasisteiksi, sulkeutuneiksi. Ihmettele, mistä niiden ihmisvihaajien ennakkoluulot kumpuavat. Toivo, että he oppisivat näkemään myös toisinajattelijat muiden kanssa tasavertaisina ihmisinä. Sano vähän säälien, että voi, kumpa he vain vähän avartaisivat maailmankuvaansa, juttelisivat ihan tavallisille suomalaisille, niin huomaisivat, että nämä ovat ihmisiä siinä missä muutkin.

Yhteen asiaan haluan jo nyt ja täällä huomauttaa. Käytät usein sanoja "natsi" ja "mestari". Molemmat ovat huonoja, molemmat ovat leimakirveitä, joilla leikittely on tulen kanssa leikkimistä. Väärinkäytettynä niillä voi pahimmillaan leimata itsensä ja asiansa. Hommasta on natsit, ne kaikki kolme, potkittu ulos, eikä Halla-ahoa palvota, ja tällaista mielikuvaa ei pidä edes vahingossa antaa. Huumorin voi aina joku tulkita väärin.

Pitkän linjan hommalaisista osa käyttää mestari-sanaa, minusta siitäkin pitäisi luopua.

[punikkikeisari]

Mielipiteitä?

punikkikeisari todistaa väkevästi, ja joskus pelissä "all in" on tietysti nopea, toimiva ratkaisu. Mitä kulissien kaatamiseen tulee, sen ei olle normaalioloissa mahdollista toteutua mitenkään dramaattisesti. Vallassa oleva establishmentti on punonut verkkonsa joka niemeen, notkoon ja asuntolainaan, ei sitä revitä kappaleiksi noin vain.

Silti, joskus liike on tärkeämpää kuin päämäärä. On täällä hiljaakin jo oltu. Pidetään kuitenkin pää kylmänä.

Joskus pääsiäisen jälkeen olisi hyvä aika tulla kottaraispöntöstä. On tässä vielä pelivaraa, ei tarvi mokata kaikkea häsläämisellä.

[Kokoliha]

-olen feministi (ja juuri siksi huolissani islamisaatiosta)

Feministien perään on kyselty usein: miksi ette puolusta äänekkäästi alistettujen maahanmuuttajanaisten asemaa? Ei mitään, täysi hiljaisuus feministien suunnasta.

Media ei vain yksinkertaisesti päästä ääneen tuollaisia ajatuksia omaavia feministejä.

Niin, mistä se mielestäsi johtuu? Anne Moilanenhan aatesiskoineen , ja koko feministinen jäärjestökenttä/koneisto kritisoivat kyllä "rohkasti" esim. ev. lut kirkkoa, mutta monikulttuurin ja islamin suuntaan on kovin hiljaista. Valtaa ja medianäkyvyyttä omaavat feministithän saavat ääni- ja palstatilaa niin paljon kuin vain haluavat. Mistä mahtaa johtua se, että tuijabraxit, reettarädyt, naisliittounionit etc. eivät vahingossakaan kritisoi islamia tai monikultturismia - päinvastoin?

En tunne yhtään feministiä, joka harrastaisi tätä "suomalaisen miehen rutiininomaista syyllistämistä". Aika monet täällä elävät tuollaisen harhan vallassa, mutta mielestäni tuollaiset äärifemakot edustavat äärimmäisen pientä prosenttia feministeistä.

Sinun kokemuksesi vs. minun kokemukseni. Ovatko minun kokemukseni harhoja? Ja onko esim. naistutkimuksenkin valtavirta - tai ainakin äänekkäin osuus - illuusiota?

Itse kannatan tasa-arvoa, ja olisin varmaankin i-feministi/egalitaristi tai kenties jopa antifeministi, jos nyt joku nisti olisi ihan pakko olla.

mielestäni tuollaiset äärifemakot edustavat äärimmäisen pientä prosenttia feministeistä.

Nuppiluvultaan he saattavat olla vähemmistönä, mutta eivät taatusti medianäkyvyydeltään ja vaikutusvallaltaan, kun vaikkapa tulee kyse feminismin määrittelystä. Tämä on toki sitä ehdotonta ääripäätä, mutta kannattaa silti lukea:
http://feminismi.tripod.com/index.htm
Kovin tuttua retoriikkaa siinä osittain vilisee

Hankkikaa hieman suhteellisuudentajua, ja tutustukaa vaikka muutamiin "feministeihin" ihan arkielämässä. Media ei ainakaan anna aiheesta todenmukaista kuvaa.

Mustamaalaako media mielestäsi feministejä, tai antaako se heidän näkemyksistään väärän kuvan? On nimittäin tullut istuttua ihan kansanedustajatason feministinkin kanssa samassa baarin pöydässä.

Btw, mitä feministikaverisi ovat mieltä Tarja Filatovin Dooris-lehdessä ehdottamasta miesverosta? Paljonko on heidän mielestään naisen euro? Mitä mieltä he ovat esimerkiksi TANE(=suuri vitsi):ssakin vaikuttaneesta  Sini Terävästä (vihr) ja tämän edustamasta feminismistä?

Jos feministikaverisi kiistatta edustavat feminismin ehdotonta enemmistöä, niin miksi he eivät vain kävele vaikkapa Naisliitto Unioniin, anna kenkää koko porukalle ja ilmoita samalla, että ko. järjestö ei ole edustanutkaan feminismiä?

Ovatko siis nämä lukuisat maltilliset ja todellista, ts. mahdollisuuksien tasa-arvoa ajavat i-feministit todellakin ahdistettu hiljaisiksi anonyymeiksi sen äärimmäisen pienen vähemmistön toimesta? Olisiko tässä nyt siis aihetta todelliselle vallankaappaukselle/feministiselle uskonpuhdistukselle, jossa änkyräfeministit syrjäytetään ja feminismin maine palautetaan?

Disclaimer: Jos "Feministipupu":n kaltaiset feministit edustaisivat mielestäni määrittelymielessä suomalaista feminismiä, niin enpä tätäkään postausta olisi kirjoittanut

[punikkikeisari]

LOPETTAKAA NAHISTELU!

Ettekö te tajua, mitä Suomen kansalle on tapahtunut viime vuosikymmeninä?

Kaikki ovat jakautuneet omiin pieniin kuppikuntiinsa, ja rakennelleet olkiukkoja toisistaan. Kaikkien ideologisten liikkeiden johtajisto on keskimääräistä hullumpaa ja narsistisempaa kun kannattajisto. Papit ovat ongelma, ei seurakunta. Ja seurakunta ei ole koskaan täysin uskollinen papeille.

Itse en ole koskaan sitoutunut mihinkään ryhmäidentiteettiin. Homma on ainoa yhteisöllinen projekti, johon olen koskaan todella antautunut. Eri ryhmien väliset erot pystytään ylittämään. Kun alkushokista pääsee yli, on löydettävissä kyllä yhteinen sävel. Ja jos ei kykene rakentamaan siltoja, voisi ainakin lopettaa niiden jatkuvan polttamisen.

Siinä vaiheessa, kun tänne alkaa vyöryä humanitaarisia maahanmuuttajia kolmannen maailman ikuisilta sotakentiltä kiihtyvään tahtiin, selviää kaikille, mitä erilaisuus on ihan oikeasti. Kun soturikulttuureissa kasvaneet nuoret miehet vaeltavat toimettomina kaduilla, ei minun kaltaisistani pasifisteista ole hyötyä. Silloin vaaditaan sellaisia keinoja, joita he kunnioittavat. (Halla-ahokin taisi sanoa jotain tämän tapaista.)

Nyt ei ole aika riidellä vaan toimia. Nyt on mahdollista vielä vaikuttaa kehityksen kulkuun rauhanomaisesti.

Tämä on liittouma, ei ideologinen ryhmittymä. Kun Asia saadaan kuntoon, voimme palata perinteiseen ryhmien väliseen kyräilyyn. Tässä yhdessä asiassa meillä on yhteiset edut. Sen takia Asiaa täytyy ajaa kansanliikkeenä. Meidän ei tarvitse pitää toisistamme, kunhan siedämme toisiamme.

[Pöllämystynyt]

LOPETTAKAA NAHISTELU!

Ettekö te tajua, mitä Suomen kansalle on tapahtunut viime vuosikymmeninä?

Emme täysin.  Ehkä kukaan ei voi käsittää asian laajuutta kokonaisuudessaan. Jokainen huomaa ongelmat konkreettisesti niillä elämänalueilla, joista on eniten kiinnostunut, muilla alueilla käsitykset ovat pikemminkin hypoteettisia. Naapurin Pekkaa kiinnostaa ehkä oma lähiseutu, hän näkee siellä monikultturismin ja muun rappion. Minua kiinnostaa etninen monimuotoisuus, näen sen alueella maailmanlaajuisen yhtenäistymistrendin, joka hävittää sitä. Se on tulossa myös Suomeen yhä kiihtyvämpään vauhtiin. Islam-kriitikot näkevät ääri-islamin levittäytymisen aiheuttamat ongelmat mm. naisten, homojen, kantaväestöjen ja monen muun asian suhteen. Yhteiskuntakriitikot näkevät ongelmia sananvapauden, ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumisessa tai pelkäävät, että "monikulttuurinen" yhteiskunta ei voisi toimia. Opettajat, tiedemiehet ja filosofit näkevät monikulttuurisuuden ja kulttuurirelativismin älyllisesti moniongelmaisina mm. järjenkäytön, logiikan, tieteenteon ja kouluopetuksen suhteen. Kansallismieliset näkevät uhat etnisyytensä itsemääräämisoikeuden ja olemassaolon kannalta. Feministiä voi kiinnostaa naisten aseman heikkeneminen islamistumisen myötä.

Rasisminvastustajat ja rauhanpuolustajat (jos he eivät ole monikultturismin kierouttamia) käsittävät varsin selvästi, että monikultturismi on huomattavasti lisännyt ääriaatteita ja konflikteja kaikkialla, missä sitä on tähän mennessä kokeiltu. He ovat siksi hyvin huolissaan Suomen nykykehityksestä.

Tämä on niin valtava ongelmavyyhti, ja sitä voi katsoa niin monelta kannalta kriittisesti, että kukaan ei näe tätä kaikkea konkreettisesti.

Kaikki ovat jakautuneet omiin pieniin kuppikuntiinsa, ja rakennelleet olkiukkoja toisistaan. Kaikkien ideologisten liikkeiden johtajisto on keskimääräistä hullumpaa ja narsistisempaa kun kannattajisto. Papit ovat ongelma, ei seurakunta. Ja seurakunta ei ole koskaan täysin uskollinen papeille.

Tämä hajanaisuus on myös rikkaus. Tässä kirjoituksessani yritän perustella miksi:
http://yovartija.blogspot.com/2009/03/yhden-asian-liike.html
Olet oikeassa siinä, että täällä on turhaa kiistelyä. En oikein käsitä mistä se johtuu. Se on onneksi pienimuotoista, eikä kiinnosta suurinta osaa.

[Pöllämystynyt]

Idealistit vs. Parantajat

Haluaisin vielä selventää käsityksiäni tässä maailmanparannuksen terminologiassa. Maailmanparannus on aika epämääräinen käsite, ja "maailmanparantajien" joukossa voi olla hyvin kirjavaakin väkeä. Siksi onkin parempi puhua Idealisteista ja Parantajista.

Ymmärrän varmaan nyt, mitä tarkoitat idealistilla ja parantajalla. Jos nämä kaksi erotellaan vastakohdikseen, jotain olennaista jää kuitenkin ulkopuolelle. Moniin maahanmuutto/monikulttuurisuus-kriitikoihin ei minusta päde kumpikaan, eivätkä he myöskään sijoitu näiden välille. Esimerkiksi minä voin olla eri luokkaa kuin sinä, voin olla "idealisti" siinä missä sinä voit olla "parantaja", mutta olen silti lähempänä sinua kuin vaikkapa Halla-ahoa.

Minusta tämä jako edellyttää "raskaampaa teoreettista kalustoa". Sama juttu, kuin jos erotamme munan ja toukan, meidän täytyy myös erottaa toukka kotelosta. Voimme toki kutsua sitä yksinkertaisesti perhoseksi, mutta jos teemme yhden jaon, täytyy tehdä muutkin vastaavat jaot.

Alla on jonkinlainen yritelmäni, se on ideoitu poliittisen nelikenttäjaon perusteella. Jako voi mennä toisinkin, mutta jotain tällaista tarrkoitan edellisen kappaleen "raskaammalla teoreettisella kalustolla". Tämä on siis aktivistityyppien jaottelu, en keksi nyt parempaakaan nimitystä. Tämä ei ole se tuttu jaottelu poliittisen näkökulman perusteella, väritkin ovat satunnaiset. Vaikka poliittinen näkökulma muuttuisi paljonkin, ihminen ei varmaankaan liiku tällä kentällä kovin paljon.
(http://farm4.static.flickr.com/3625/3423522546_f6c2c3ee2e_m.jpg)

Tässä jaossa olisin itse jossain idealistin ja parantajan välillä, itse asiassa aika keskellä, koska melko usein tuen pragmaattisempaa toimintaa. Merkittävä osa hommalaisista lienee pragmaatikon alueella siinä, missä minua painaa raskas ideologia ja tunnekin.

[Pöllämystynyt]

Idealistit vs. Parantajat

Haluaisin vielä selventää käsityksiäni tässä maailmanparannuksen terminologiassa. Maailmanparannus on aika epämääräinen käsite, ja "maailmanparantajien" joukossa voi olla hyvin kirjavaakin väkeä. Siksi onkin parempi puhua Idealisteista ja Parantajista.

Ymmärrän varmaan nyt, mitä tarkoitat idealistilla ja parantajalla. Jos nämä kaksi erotellaan vastakohdikseen, jotain olennaista jää kuitenkin ulkopuolelle. Moniin maahanmuutto/monikulttuurisuus-kriitikoihin ei minusta päde kumpikaan, eivätkä he myöskään sijoitu näiden välille. Esimerkiksi minä voin olla eri luokkaa kuin sinä, voin olla "idealisti" siinä missä sinä voit olla "parantaja", mutta olen silti lähempänä sinua kuin vaikkapa Halla-ahoa.

Minusta tämä jako edellyttää "raskaampaa teoreettista kalustoa". Sama juttu, kuin jos erotamme munan ja toukan, meidän täytyy myös erottaa toukka kotelosta. Voimme toki kutsua sitä yksinkertaisesti perhoseksi, mutta jos teemme yhden jaon, täytyy tehdä muutkin vastaavat jaot.

Alla on jonkinlainen yritelmäni, se on ideoitu poliittisen nelikenttäjaon perusteella. Jako voi mennä toisinkin, mutta jotain tällaista tarkoitan edellisen kappaleen "raskaammalla teoreettisella kalustolla". Tämä on siis aktivistityyppien jaottelu, en keksi nyt parempaakaan nimitystä. Tämä ei ole se tuttu jaottelu poliittisen näkökulman perusteella, väritkin ovat satunnaiset. Vaikka poliittinen näkökulma muuttuisi paljonkin, ihminen ei varmaankaan liiku tällä kentällä kovin paljon.
(http://farm4.static.flickr.com/3625/3423522546_f6c2c3ee2e_m.jpg)

Tässä jaossa olisin itse jossain idealistin ja parantajan välillä, itse asiassa aika keskellä, koska melko usein tuen pragmaattisempaa toimintaa. Merkittävä osa hommalaisista kuitenkin lienee selvästi pragmaatikon alueella siinä, missä minua painaa raskas ideologia ja tunnekin.