Uusi opetussuunnitelma 2016

[simplex]

Kolme vuotta sitten nuorimmainen oli kasi luokalla, käytiin koululla kuuntelemassa uutta opetussuunnitelmaa, tytön luokanvalvoja vanhempi mieshenkilö kertoi totuuden nyk. peruskoulusta.

Oppilaat haahuilevat pitkin luokkaa, koska paikallaan istuminen voi turhauttaa, ns. pulpetit ovat out nyt istutaan lattialla tai ihan missä vaan.

Kaikki opiskeluun tukea tarvitsevat on integroitu normaaliin luokkaan, jotta ei tule pahamieli, Suomea ei tarvitse osata, opettajalle voi naamailla niin paljon kun huvittaa..jne.

Minäkin sain tutustua ilmiöoppimiseen pari vuotta sitten, kun aloin ihmetellä miksi tyttö yhtäkkiä pyytää aina pakkaamaan varavaatteita reppuun --- No kun on niin muumin kylmä istua rappukäytävässä tekemässä matikantehtäviä, kun luokassa ilmiöopitaan niin kovaa ettei pysty keskittymään mihinkään.   

Aikoinaan koulussa piti vain istua hiljaa ja jäljentää opettajan taululle kirjoittamaa vihkoon. Nyt lapset sitten vain oleskelevat ja oppivat itseohjautuvasti? Toki joihinkin aineisiin tämä voi sopia hyvin, ehkä jopa erinomaisesti, mutta on myös aineita - kuten matematiikka, jonka oppii vain, jos ymmärtää mistä laskemisessa on kyse.

Nähdäkseni aivan ensimmäinen edellytys oppimiselle on työrauha ja mahdollisuus keskittyä tehokkaasti opeteltavaan asiaan. Kaikki keskittymistä häiritsevät ylimääräiset asiat pitää tästä syystä pyrkiä minimoimaan silloin, kun yritetään opetella jotain keskittymistä vaativaa (vaikkapa yllä olevassa lainauksessa mainittua matematiikkaa). Nykykoulun inkluusio-ajattelu yhdistettynä kaikenlaiseen tori-/basaarityöskentelyyn (vrt. muutama viesti sitten linkattu juttu Lappeenrannasta) ja pakotettuun digilaitteiden käyttöön häiritsee merkittävästi keskittymistä:

• Inkluusio tuo tavallisiin 20-30 oppilaan luokkiin sellaiset oppilaat, jotka tarvitsisivat käytännössä aikuisen ohjausta pienryhmässä, jotta pystyvät ylipäätään edes teoriassa keskittymään mihinkään. Kun aikuista ei ole koko ajan paimentassa, nämä kaverit sitten laittavat homman ranttaliksi ja häiritsevät kaikkien muiden oppilaiden työskentelyä.
• Torityöskentelyssä käy herkästi niin, että sekä lapset että heidän ajatuksensa vaeltavat samaan tahtiin. Mennään vähän juttelemaan kaverin kanssa tai mietitään ihan jotain muita juttuja. Erityisesti jos opittava asia on oppilaan mielestä hankala ja siihen ei voimakkaasti rohkaista / pakoteta johdetusti keskittymään, oppilas alkaa herkästi miettiä ihan muita juttuja ja keskittyminen opeteltavaan asiaan herpaantuu.
• Digilaitteiden käytön haitallisuus oppimiselle johtunee osin keskittymistä häiritsevistä ominaisuuksista: Laitteella voi tehdä paljon muutakin kuin sitä asiaa, johon piti keskittyä. Toisaalta asiat pitää tehdä (mahdollisesti puutteellisen) käyttöliittymän rajoissa (missä se + -merkki taas olikaan), jolloin keskittyminen varsinaisesta oppimisesta siirtyy digilaitteen käyttämiseen eikä vaikkapa matematiikan ymmärtämiseen. Oppimateriaalien mahdollinen takkuileva toiminta siirtää huomion laitteeseen ja sen ongelmiin, mikä on taas pois opittavasta asiasta.

 
Kun työskentelyrauha on saatu kohdalleen, voidaan ehkä alkaa miettimään itseohjautuvuutta. Jotta oppilas voisi toimia täydellisen itseohjautuvasti, pitää häneltä löytyä riittävää kiinnostusta ja motivaatiota asian oppimiseen. Lisäksi pitää löytyä huomattavaa pitkäjänteisyyttä ja kykyä pakottaa itsensä takaisin oppimisen pariin aina silloin kun asia ei jaksa kiinnostaa. Ja lopuksi oppilaalla pitäisi vielä olla kyky erottaa oleellinen ja epäoleellinen asia toisistaan: mitkä asiat kannattaa opetella todella hyvin ja mihin riittää pinnallisempi ote. Olisihan tietysti hienoa, jos peruskoulun oppilailla olisi tällaiset kyvyt, mutta ei näitä ominaisuuksia ole kaikilla aikuisillakaan, saati sitten lapsilla.

Itseohjautuvuutta varmastikin pystyy opettelemaan ja sitä suorastaan kannattaa opetella, mutta eri asia on se, onnistuuko asia pudottamalla lapsi "altaan syvään päähän" ja kehottamalla häntä ohjautumaan itse. Todennäköisesti monenkaan kohdalla näin ei ole:

• Likimainkaan kaikkia oppilaita eivät kiinnosta läheskään kaikki koulussa opeteltavat asiat. Löytyy toki niitä, jotka ovat luontaisesti kiinnostuneita melkein kaikesta koulussa opeteltavasta, mutta nämä ovat ainakin oman kokemukseni mukaan selkeässä vähemmistössä. Jos omaa kiinnostusta aihetta kohtaan ei löydy, aiheen pariin pitää opettajan toimesta ohjata / motivoida - joskus varsin suoraviivaisestikin. Ei voi olettaa, että motivaatio syntyy jostain itsestään. Ei lapsille voi sysätä aikuisen vastuuta siitä päätöksestä, mitä ja miksi lapsen kannattaisi opetella pärjätäkseen aikuisena elämässä.
• Pitkäjänteisyyden harjoittalu onnistuu sillä, että pakottaa itsensä kerta toisensa jälkeen tekemään asioita silloinkin, kun asiat eivät kiinnostaisi. Mutta jos ei ole riittävää motivaatiota tai muut asiat kiinnostavat enemmän, jonkun on oltava ohjaamassa oppilasta kääntämään huomionsa siihen, mitä piti tehdä. Joskus tässä lienee tarpeen käyttää sopivaa kombinaatiota palkintoja ja rangaistuksia.
• Oleellisen ja epäoleellisen opettavissa aineissa vaatii käytännössä opettajan kokemusta. Sen edellyttäminen lapsilta on jokseenkin absurdia. Jos lapsella on opettajan kyky oleellisen ja epäoleellisen erottamiseen, mitä hän tekee peruskoulussa? Kyky oleellisen ja epäoleellisen erottamiseen kasvaa vähitellen kokemuksen ja tiedon karttuessa.

Itseohjautuvuus on varmasti oikein hyvä asia oppimisessa erityisesti valmiiksi hyvin motivoituneilla oppilailla koskien heidän kiinnostuksensa kohteita (vrt. esimerkiksi vaikkapa jääkiekosta tai ohjelmoinnista kiinnostuneet kouluikäiset lapset), mutta nähdäkseni sitä pitää annostella varoen kun aletaan puhua kokonaisten koululuokkien itseohjautuvuudesta yli kaikkien oppiaineiden. Itseohjautuvuuteen voi varmasti harjoitella oppilaan kokoisissa mittasuhteissa vähin eri vapautta ja vastuuta lisäämällä, mutta on vaikea nähdä, että ylipäätään juuri ketään alakouluikäistä pitäisi päästää opettelemaan vaikkapa koko lukuvuoden oppisisältöä itsenäisesti. Kuitenkin vähän tämän kaltaisia tarinoita tähänkin ketjuun linkatuista jutuista saa lukea.

Itseohjautuvuuteen liittyy myös "palkintopuoli", joka nähdäkseni on osittain vesitetty nykyisessä lähestymistavassa. Nykyään tuntuu olevan hiukan muotia se, että viihtyvyyttä koulussa pyritään lisäämään sillä, että vaaditaan oppilailta vähemmän asioita, jotta koulussa olisi mukavampaa. Kuitenkin parempi voisi olla vaatia asioita, jolloin palkintona itsensä ylittämisestä ja vaikeiltakin tuntuvien asioiden oppimisesta olisi onnistumisen kokemus. Viihtyvyys ja mukavuus pitäisi olla palkinto siitä, että on pystynyt työskentelemään itsensä kehittämiseksi (samalla muita häiritsemättä). Tämä kasvattaa pitkäjänteisyyttä, itseluottamusta ja lisää opittujen asioiden määrää. Sen sijaan suoraan lyhytjänteiseen viihtymiseen tähtääminen ei välttämättä pitkällä tähtäimellä johda edes viihtymiseen.

Viime vuoden PISA-tutkimuksen tulokset julkaistaan muistaakseni 3. jouluukuuta tänä vuonna. Sitä ja siitä mahdollisesti seuraavaa selitysten kirjoa odotellessa..

[Siili]

Viime vuoden PISA-tutkimuksen tulokset julkaistaan muistaakseni 3. jouluukuuta tänä vuonna. Sitä ja siitä mahdollisesti seuraavaa selitysten kirjoa odotellessa..

Eiköhän PISA-pihlajamarjojen kerrota (monen auktoriteetin voimin) olevan happamia.  Takuuvarmasti löytyy opetusalan asiantuntijoita, jotka kertovat meille tyhmille, miksi PISA-kyselyt eivät oikeastaan mittaa todellisen oppimisen tasoa juuri lainkaan.

[N. O. Hääppönen]

Huoli pois!

En epäile hetkeäkään, etteikö uusi opetusministeri maineikkaine avustajakaarteineen saisi kammettua asioita oikealle uralle.

Nyt kalpeanaamojen lapsilla on vielä mahdollisuus vaihtaa koulua. Sehän ei pitkän päälle ole suotavaa, sieltähän saattaa muutama yksilö päästä nousemaan menestykseen.

Jos tämä hallitus saa jatkaa kautensa loppuun, on tuo mahdollisuus torpattu. Kaikki pakotetaan nauttimaan monikultturisuudesta ja jakamaan tulevaisuutensa näkymät heidän kanssaan. Eli ottamaan turpaansa ja alistumaan, menestyksen mahdollisuudet on rikkauden nimissä viety.

[Histon]

Boldaukset alla. Hienoa että ysiluokkalaiset pojat eivät ujostele kertoa mielipiteitään YLE:n vegaani-toimittajattarelle. Jos oikein muistan, niin Perussuomalaisten kannatus tässä viiteryhmässä on äärimmäisen korkeaa. 

"Opettaja ei voi päättää, uupuuko vai ei" – Huolipuhe valtasi peruskoulun, mitä siitä pitäisi ajatella? Koululaiset kertovat

Ysiluokkalaiset tietävät, millaista on koulunkäynti 2010-luvulla. Nyt he kertovat, pitääkö peruskoulun nykytilasta huolestua.

Siinä missä omina peruskouluaikoinani opin esimerkiksi kiertämään joukkotappelut kaukaa, välttämään kaikki uimatunnit ja soittamaan Finlandia-hymnin nokkahuilulla, opitaan nykykoulussa esimerkiksi ajattelua, oppimaan oppimista, yrittäjyyttä ja kestävän tulevaisuuden rakentamista.

Tai ainakin näin olen lukenut. Se kuulostaa eittämättä hienolta.

Kaikki eivät tosin ole yhtä mieltä siitä, että nykykoulussa käytetyt opetusmetodit johtavat juuri tähän lopputulokseen.

Olen lukenut artikkeleita, joissa kerrotaan, että viime vuosina kouluissa on otettu käyttöön uusia menetelmiä, jotka jopa heikentävät oppimista merkittävästi.

Olen myös kuullut, että opettajan työ on muuttunut kaaosmaiseksi suorittamiseksi.

Opettajat uupuvat. Niin uupuvat koululaisetkin.

Suomalainen peruskoulu vaikuttaa muuttuneen arkisesta myrskyisäksi, ja yllättävän nopeasti – onhan omista peruskouluajoistani vasta vuosikymmen.

Siksi hyppäsin päiväksi ysiluokkalaisen kenkiin tavoitteenani selvittää, onko peruskoulu niin kaaoksessa kuin lukemani perusteella vaikuttaa.
[...]
Ruotsin tunnilla Matias Lahikainen kertoi rakastaneensa lihaa. Se muistuu mieleen lounaalla, kun hän istuu seuraani. Alan kehua ruokalan nerokasta esillepanoa, jossa kasvisruoka on tarjolla linjastossa ennen liharuokaa.

– Ootsä joku vegaani vai? Lahikainen kysyy.

– No sellainen kotivegaani, vastaan.

Omina peruskouluaikoinani kasvisruokaa koulussa saadakseen joutui pyytämään luvan vanhemmilta ja terveydenhoitajalta. Harva ryhtyi siihen. Yksi ystäväni päätti jättää lihan pois lautaseltaan viidennellä luokalla. Häntä pidettiin radikaalina.

Lähes päivittäin joku huolestunut opettaja kävi ruokalassa muistuttamassa häntä siitä, että kasvavan lapsen pitäisi syödä lihaa.

Koska haluan siirtää puheen pois ruokailutottumuksistani ja vertailla koulupolkujamme, nostan esiin Suomen heikentyneen Pisa-menestyksen. Mistä johtuu, että minun ikäluokkani pärjäsi paremmin kuin ikätoverimme ympäri maailman, mutta nykykoululaiset häviävät esimerkiksi Virolle?

Lahikainen miettii hetken ja nostaa sitten esiin kolme pointtia. Tai oikeastaan kaksi, sillä yksi tulee vieressä istuvalta kaverilta.

Koululaisten motivaation puute, ulkomaalaistaustaisten koululaisten osuuden kasvaminen ("kaikki ei ole välttämättä niin taitavia suomen kielessä") ja koulujen löystynyt kuri, hän pohtii.

– Enää ei tuu remmistä perseelle tai kepillä näpeille, Lahikainen tiivistää.
[...]
Oppilaiden mukaan opettajien keinovalikoima kurinpitoon ei ole kovin suuri. Beata Ponyin mukaan häiriköivän oppilaan opettaja voi esimerkiksi kutsua vararehtorin paikalle luokkaan, mutta se ei aina riitä rauhoittamaan tilannetta.
[...]

[Eino P. Keravalta]

Ihmettelen myös koulujen digikiimaa.

Jos oikein muistan, meillä on suuri huoli siitä, että lapsilla on liikaa ruutuaikaa, joka saattaa edesauttaa keskittymishäiriöitä ja likinäköisyyttäkin. Ja nyt koulutkin työnnetään täyteen digiä. Tottakai nykymaailmassa monet asiat 'tapahtuvat' jonkun tietokoneen ruudulla, mutta kun tätä vyörytystä on kaikkialla, pitäisi edes kouluissa totuttaa lapsia olemaan ja oppimaan ilman, että ruutu on läsnä kaikkialla - poislukien erityiset tietotekniikkatunnit. Pitäisi enemmän keskittyä perinteisiin kirjoihin ja omaan käsillätekemiseen, kuten kirjoittamiseen. Se lisää keskittymiskykyä ja kehittää älyä muiden hyötyjen lisäksi.

[kriittinen_ajattelija]

Ihmettelen myös koulujen digikiimaa.

Jos oikein muistan, meillä on suuri huoli siitä, että lapsilla on liikaa ruutuaikaa, joka saattaa edesauttaa keskittymishäiriöitä ja likinäköisyyttäkin. Ja nyt koulutkin työnnetään täyteen digiä. Tottakai nykymaailmassa monet asiat 'tapahtuvat' jonkun tietokoneen ruudulla, mutta kun tätä vyörytystä on kaikkialla, pitäisi edes kouluissa totuttaa lapsia olemaan ja oppimaan ilman, että ruutu on läsnä kaikkialla - poislukien erityiset tietotekniikkatunnit. Pitäisi enemmän keskittyä perinteisiin kirjoihin ja omaan käsillätekemiseen, kuten kirjoittamiseen. Se lisää keskittymiskykyä ja kehittää älyä muiden hyötyjen lisäksi.

Aika absurdi ehdotus, jos Suomi haluaa pärjätä kilpailussa niin digisaatiota pitää vaan lisätä, sitäpaitsi mitä kirjoilla tekee kun on voi lukea saman interaktiivisesta ruudusta videoilla varustettuna, säästyy metsääkin kun ei turhaan painateta kirjoja enää. 50v päästä kukaan ei anyways lue enää kirjoja, ja ainoat kirjat löytyy jostain museosta. Sama juttu kynällä kirjoittamisen kanssa, tulevaisuudessa jos jo ei nyt, täysin turha taito.

Ei siinä, tietenkin nykyteknologia ja kaikki vastaavat vieraannuttaa ihmiset siitä mihin olemme evoluutionaalisesti luotu ja tulevat sukupolvet kärsinee yhä enemmän mielenterveysongelmista. Olisihan se kiva olla amissi, stressivapaata elämää 1800 luvun tyylisesti. Ehkä kouluihin voitaisiin luoda joku nostalgia oppiaine missä oppilaat larppaisi milloin mitäkin vuosisataa, viljelisi maata vaikka kuokalla tai jtn

[simplex]

Aika absurdi ehdotus, jos Suomi haluaa pärjätä kilpailussa niin digisaatiota pitää vaan lisätä, sitäpaitsi mitä kirjoilla tekee kun on voi lukea saman interaktiivisesta ruudusta videoilla varustettuna, säästyy metsääkin kun ei turhaan painateta kirjoja enää. 50v päästä kukaan ei anyways lue enää kirjoja, ja ainoat kirjat löytyy jostain museosta.

Haluatko tarkentaa, miten Suomi ei pärjää kilpailussa, jos digitaalisaatiota (peruskoulussa) ei lisätä? Mikä on nähdäksesi optimaalinen digitalisaation määrä?

Esimerkiksi Turun Sanomien juttu parin vuoden takaa:

OECD: Tietokoneiden käyttö kouluissa heikensi Pisa-tuloksia

Tietokoneiden tuominen kouluihin ei OECD:n tuoreen tutkimuksen mukaan olekaan kohentanut oppimistuloksia, vaan päinvastoin heikentänyt nistä. Asiasta kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Läntisten teollisuusmaiden yhteisjärjestön OECD:n raportin mukaan voimakas panostus tietotekniikkaan ei ole nostanut esimerkiksi Pisa-testien tuloksia lukemisessa, matematiikassa tai muissa luonnontieteellisissä aineissa.

...

Ja OECD:n sivuilta tiivistelmä samasta:

...
Ensuring that every child reaches a baseline level of proficiency in reading and mathematics will do more to create equal opportunities in a digital world than solely expanding or subsidising access to high-tech devices and services, says the OECD.

In 2012, 96% of 15-year-old students in OECD countries reported having a computer at home, but only 72% reported using one at school. Overall, students who use computers moderately at school tend to have somewhat better learning outcomes than students who use computers rarely. But students who use computers very frequently at school do much worse, even after accounting for social background and student demographics.
...

OECD:n päätelmä tilanteesta on se, että tärkeämpää on nostaa lukemisen ja matematiikan osaamisen perustasoa kuin yksinomaan tarjota lisää digitalisaatiota. Tämä lainaus OECD:n tiivistelmästä tarkentaa TS:n lyhyttä artikkelia siinä suhteessa, että kohtuullinen tietokoneen käyttö tuotti vähän parempia tuloksia kuin tietokoneiden käyttäminen vain harvoin. Mutta hyvin usein tapahtuva tietokoneen käyttö sitä vastoin heikensi oppimistuloksia selvästi.

Sama juttu kynällä kirjoittamisen kanssa, tulevaisuudessa jos jo ei nyt, täysin turha taito.

Tuskinpa vaan. Kynää ja paperia käyttäessä ei tarvitse käyttää digilaitteita, jotka houkuttelevat keskittymään ihan muuhun kuin käsillä olevaan tehtävään. Lisäksi kynällä kirjoittaminen ja piirustelu kehittää esimerkiksi hienomotoriikkaa, jota tarvitaan kyllä muuallakin kuin vain koulun penkillä. Toisaalta on esimerkiksi joitain oppiaineita (kuten matematiikka ja fysiikka), joissa menestyksekäs oppiminen ja tehtävien ratkaisu perustuvat paljolti kuvien piirtämisen ja kirjoittamisen yhdistelemiseen (lisäksi näissä kirjoittaminen edellyttää muutakin kuin standardimerkistön käyttöä). Tällaisissa oppiaineissa kynän ja paperin yhdistelmä ovat toistaiseksi kohtaamistani "käyttöliittymistä" kaikkein toimivin ja vähinten ajattelua haittaava ja rajoittava ratkaisu.


Linkkaan tähän yhden jutun vielä IS / Taloussanomat -akselilta parin vuoden takaa:

Piilaakson teknoväki suosii tietokoneetonta opetusta
...
Piilaakson ympäristön Waldorf-kouluissa lasten elo näyttää videolla satumaiselta: leikkiä, liikuntaa, käsien ja ihmisyyden taitoja. Applen, eBayn, Googlen ja Yahoon huippujohtajat lähettävät jälkikasvunsa näihin kouluihin. Tietokoneet ovat kiellettyjä. Edesmennyt Apple-johtaja Steve Jobs kielsi tunnetusti tabletit lapsiltaan.
...
Samaan aikaan kun älylaitteita puuhataan tohinalla Suomen kouluihin, digiteollisuuden ytimessä Piilaaksossa kytee kapinahenki digitalisoituvaa lapsuutta kohtaan. Eräänlaista renessanssiajan opetusta tarjoavat koulut vastaavat omalla tavallaan siihen, mitkä taidot ovat tärkeitä tulevaisuudessa ja miten niitä opitaan.
...

Jos vähäisempi digitalisaatio mielestäsi tarkoittaa sitä, että ei pärjää kilpailussa, niin miksi mielestäsi Piilaaksossa IT-alan ihmiset laittavat lapsiaan kouluihin, joissa tietokoneiden ja digilaitteiden käyttöä on rajoitettu? Eivätkö nuo ihmiset ole perillä digitalisoidun koulun kilpailukykyä tehostavasta vaikutuksesta? Eivätkö he ole kilpailuhenkisiä? Vai eivätkö he vain halua lastensa pärjäävän kilpailussa?

[Kari Kinnunen]

HiHi

Tikutakuttamalla kasvaa tikuja ja takuja joiden työnä ja huvina vain pähkinöiden (sosiaalitukien) haku...

Eikös näiden lapsosten pitänyt olla kovasti "diginatiiveja"? Jotenkin kun näihin törmännyt, niin tuppaavat olemaan enämpi diginaiveja.

Kyllähän näiltä selfiet ja instagrammit onnistuu, anagrammit onkin sitten jo vaikeampi juttu. Somettaa osataan ja tuubista hakea rappia ja muuta rappiota. Vaan esimerkiksi lomakkeen muuttaminen vaikka LibreOfficella sähköiseen muotoon on kokolailla tekemätön paikka.

[Lalli IsoTalo]

Dumbing Down America: The War on Our Nation's Brightest Young Minds
https://www.amazon.com/Dumbing-Down-America-Nations-Brightest/dp/1618211668

Muistaakseni tämän kirjailijan mielestä yksi suurimmista uhkista oli se, että digitalisointi mahdollistaa tehokkaasti sen, että yhtä ja tiettyä agendaa voidaan mahdollisimman tehokkaasti monistaa softan kautta kaikille koululaisille. Aiemmin opettajilla oli mahdollista valita opetuksen painopisteet, hyvässä ja pahassa.

[simplex]

Ihmettelen myös koulujen digikiimaa.

Jos oikein muistan, meillä on suuri huoli siitä, että lapsilla on liikaa ruutuaikaa, joka saattaa edesauttaa keskittymishäiriöitä ja likinäköisyyttäkin. Ja nyt koulutkin työnnetään täyteen digiä.

Tätä ihmettelen itsekin. Tartun tässä vastauksessa pelkästään tuohon, mitä sanoit keskittymishäiriöistä ja siihenkin pelkästään opiskelun / koulun kontekstissa. Toki muutkin huolenaiheet liialliseen digeilyyn liittyen ovat huomion arvoisia, mutta yritän rajata vastauksen pituutta.

Usein massiivisen mittakaavan digilaitteiden käyttöä puolustetaan sillä, että "se on modernia" tai "muuten emme pärjää kilpailussa". Vastaavasti kriittisesti asiaan suhtautuvat vetoavat joko omiin epäilyksiin, kokemukseen tai tutkimustietoon digilaitteiden käytön haitallisesta vaikutuksesta oppimiseen. Ihan huvikseni yritin etsiä muutaman tutkimuksen, jossa näitä haittavaikutuksia on havaittu. Sanotaanko näin, että osumista ei tullut pulaa. Laitoin esimerkin omaisesti tämän viestin loppuun muutaman linkin viime vuosilta tiivistelmineen (ja lyhyine suomenkielisine tiivistelmän tiivistelmineen) alle. Lähes kaikki listan artikkelit tai raportit ovat vertaisarvioituja ja valitettavasti suurin osa niistä on maksumuurin takana. Joihinkin voi kuitenkin löytää Googlella artikkelien drafteja tai kokonaisia artikkeleja kirjoittajien omilta sivuilta ja/tai esimerkiksi Research Gatesta.

Yhteinen punainen lanka varsin monessa artikkelissa vaikuttaisi olevan se, että digitaalisten laitteiden käyttöön liittyvien oppimistulosta oppimistulosta heikentävien vaikutusten arvellaan liittyvän erityisesti "multitaskaamiseen", jonka yhteydessä digilaitteella tehdään jotain muuta kuin keskitytään varsinaiseen oppitunnin ja/tai luennon aiheeseen. Monet alle linkatuista artikkeleista artikkeleista nimenomaisesti tuovat esiin korrelaation huonompien oppimistulosten ja digilaitteiden käytön kanssa. Ja ilmeisesti se psykologian teoria, joka tukee syy-seuraus -suhdetta digilaitteiden käytön oppimistuloksia huonontavaan vaikutukseen perustuu juuri siihen, että jatkuva keskittymisen vaihtaminen tehtävästä toiseen (eli se multitaskaaminen) heikentää oppimistuloksia. Pitäisi siis keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, jos aikoo siitä jotain kunnolla oppia. Joku enemmän psykologiasta perillä oleva oikaiskoon, jos olen ymmärtänyt jotain pahasti väärin.

Alla olevissa artikkeleissa on lähinnä tutkittu college- tai yliopistotason opiskelijoita. Näin äkkiseltään kuvittelisi, että vanhemmilla ja pidemmälle ehtineillä opiskelijoilla on keskimäärin parempi keskittymis- ja itsesäätelykyky sekä motivaatio opiskeluun kuin esimerkiksi peruskoulun oppilailla. Siten voisi ajatella, että ylenpalttisella digilaitteiden käytöllä perusopetuksessa voi olla suuremmat haittavaikutukset, koska varsinkin joku osa oppilaista todennäköisesti ei edes pyri välttämään multitaskaamista. Erityisesti, jos yhdistetään digilaitteet oppilaiden itseohjautuvuuteen, niin moniko oppilaista oikeasti kykenee välttämään digilaitteilla multitaskaamista?

Mielenkiintoinen yksityiskohta alle liitetyistä artikkeleista koskee USA:n sotilasakatemia West Pointin opiskelijoille tehtyä tutkimusta (ks. alla oleva lista). Heidän tutkimuksessaan digilaitteiden käytön todettiin heikentävän puolen vuoden seurantajaksolla / -kurssilla arvosanoja noin 0,18 keskihajonnan verran. Varsinaista artikkelia en löytänyt ilmaisena, mutta ilmeisesti artikkelin pohjana oleva "working paper" (otsikko ja tiivistelmä ovat sanasta sanaan alle linkatun artikkelin kanssa täysin yhtenevät) kertoo seuraavaa:

Although many aspects of West Point differ from typical 4-year undergraduate institutions, there are many reasons to believe that permitting computers in traditional lecture-style classrooms could have even more harmful effects than those found in this study. Students at West Point are highly incentivized  to earn high marks, professors are expected to interact with their students during every lesson, and class sizes are small enough that it is difficult for students to be completely distracted by their computer without the professor noticing. 

Tämän mukaan West Pointissa opiskelijoita motivoidaan erittäin voimakkaasti hankkimaan hyviä arvosanoja, ryhmäkoot ovat suhteellisen pieniä ja opettajat vuorovaikuttavat oppilaiten kanssa. Näin ollen keskittyminen tunnin aiheeseen ei voi kokonaan häiriintyä helposti siten, että opettaja ei huomaisi. Jos siis sotilasakatemiassa valvonnan alla jopa rajoitettu digilaitteiden käyttäminen heikentää oppimistuloksia, niin miten lienee asian laita valvomattoman (tai löyhästi valvotun) ja itseohjautuvan teini-ikäisen peruskoulun oppilaan suhteen?

Tästä taidetaan päästä juuri siihen, mistä esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on (tähänkin ketjuun linkatuissa lehtiartikkeleissa) puhunut: oppilaat joutuvat hyvin eriarvoiseen asemaan. Ne, joilla on motivaation tai keskittymisen kanssa vaikeuksia jo alunperin, itseohjautuvat digilaitteiden kanssa (ja varmaan ilmankin) todennäköisesti kohti ihan jotain muuta kuin asioiden oppimista.

Ja nyt tähän lopulta ne lupaamani linkit muutamiin artikkeleihin lyhyine tiivistelmineen:



Eileen Wood et al., Examining the impact of off-task multi-tasking with technology on real-time classroom learning , 2012

The purpose of the present study was to examine the impact of multi-tasking with digital technologies while attempting to learn from real-time classroom lectures in a university setting. Four digitally-based multi-tasking activities (texting using a cell-phone, emailing, MSN messaging and Facebook™) were compared to 3 control groups (paper-and-pencil note-taking, word-processing note-taking and a natural use of technology condition) over three consecutive lectures. Comparisons indicated that participants in the Facebook™ and MSN conditions performed more poorly than those in the paper-and-pencil use control. Follow-up analyses were required to accommodate the substantial number of students who failed to comply with the limited use of technology specified by their assigned conditions. These analyses indicated that participants who did not use any technologies in the lectures outperformed students who used some form of technology. Consistent with the cognitive bottleneck theory of attention (Welford, 1967) and contrary to popular beliefs, attempting to attend to lectures and engage digital technologies for off-task activities can have a detrimental impact on learning.

Tutkimuksessa tutkittiin sitä, miten digilaitteilla multitaskaaminen vaikuttaa opiskelijoiden oppimistuloksiin yliopistossa. Esimerkiksi Facebookin tai MSN Messengerin käyttö heikensi oppimistuloksia. Toisaalta todetaan, että ne, jotka eivät käyttäneet mitään digiteknologiaa pärjäsivät paremmin kuin ne, jotka käyttivät teknologiaa jossain muodossa. Havainnot ovat yhteensopivia psylologian teoriaan, joka käsittelee multitaskaamisen oppimista heikentäviä vaikutuksia.



Nancy Aguilar-Roca et al., The impact of laptop-free zones on student performance and attitudes in large lectures , 2012

The goal of this study was to determine if laptop use in lecture negatively impacts learning outcomes of surrounding students taking notes on paper. Two sections of a large introductory biology course (>400 students/section) were zoned into a laptop-permitted and a laptop-free area. Two sections in which laptop users could sit anywhere served as the Control. There was no difference in the attendance (~85%) or percentage of students using laptops (~29%) between Zoned and Control sections. Academic performance, based on exam points earned, was not significantly different for paper users in Zoned and Control sections indicating laptop use did not impair the overall achievement of surrounding students. However, there was a correlation between exam performance and note taking preference: paper note takers scored significantly higher and laptop users scored significantly lower than predicted by pre-class academic indicators (p < 0.01, paired t-test). The majority of both laptop (64%) and paper users (82%) in the Zoned sections supported a policy restricting laptop use to specific areas. Thus, while we further investigate whether the relationship between laptop use and performance is correlative or causative, zoning is an effective method for accommodating both laptop users and paper note takers in the same lecture hall.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako kannettavien tietokoneiden käyttö luennolla häiritsevästi myös niihin ympärillä oleviin opiskelijoihin, jotka tekevät muistiinpanoja kynällä ja paperilla. Tulosten perusteella tällaista vaikutusta ei ollut, mutta kannettavien tietokoneiden käyttäjien koesuoritukset olivat tilastollisesti merkitsevällä tasolla huonompia kuin niiden, jotka eivät käyttäneet kannettavaa tietokonetta luennolla.



Faria Sana et al., Laptop multitasking hinders classroom learning for both users and nearby peers , 2013

Laptops are commonplace in university classrooms. In light of cognitive psychology theory on costs associated with multitasking, we examined the effects of in-class laptop use on student learning in a simulated classroom. We found that participants who multitasked on a laptop during a lecture scored lower on a test compared to those who did not multitask, and participants who were in direct view of a multitasking peer scored lower on a test compared to those who were not. The results demonstrate that multitasking on a laptop poses a significant distraction to both users and fellow students and can be detrimental to comprehension of lecture content.

Simuloidussa luokkatilassa tutkittiin kannettavilla tietokoneilla tehtävän multitaskaamisenvaikutusta opiskelijoiden oppimsiseen. Ne, jotka tekivät asioita tietokoneella luennon yhteydessä, pärjäsivät luentoon liittyvässä testissä huonommin kuin ne, jotka eivät eivät multitaskanneet. Toisin kuin yllä olevassa toisessa tutkimuksessa, tämän tutkimusasetelman puitteissa haittavaikutukset ulottuivat myös niihin opiskelijoihin, jotka eivät multitaskanneet.



Edward Downs et al., Exam performance and attitudes toward multitasking in six, multimedia–multitasking classroom environments , 2015

Although many colleges and universities have implemented laptop programs, the use of these technologies in the classroom doesn't guarantee increases in exam performance. Used improperly, these technologies can hinder the learning process. An experiment was conducted comparing how the use or non-use of technology affected exam performance between six different classroom environments. Consistent with predictions based on theories of multitasking and multimedia processing, participants performed worst on an exam when distracted with social media. Moreover, having had this experience, participants in five of the six conditions showed a decrease in perceptions of their abilities to efficiently multitask from pre-test to post-test. Results are discussed in terms of theory and recommendations are made for the integration of experiential learning sessions into orientation programs to help promote a healthy classroom learning environment.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten tietokoneiden / digiteknologian käyttäminen vaikuttaa opiskelijoiden koetuloksiin. Tutkimuksessa havaittiin, ne joiden keskittyminen häiriintyi sosiaalisen median takia, saivat huonoimpia koetuloksia, mikä on linjassa aiheeseen liittyvän teoreettisen taustatiedon kanssa.



Saraswathi Bellur et al., Make it our time: In class multitaskers have lower academic performance , 2015

Young adults, especially college students, are consistently engaging in multiple tasks simultaneously. They are texting, reading, and using social media while studying and attending class. While there are a variety of contexts and relationships likely influenced by this, the present research project examines the influence of media multitasking in the context of students in technology-saturated classrooms and how this is impacting learning and academic performance. A survey of college students examined the impact of technology-based multitasking behaviors both within and outside classrooms. Data demonstrate that those who multitask frequently in-class have lower current college GPAs. This relationship remained significant even after controlling for perceived multitasking efficacy and time spent studying outside of class. Texting emerged as a dominant activity both while attending class and while doing homework. Females seem to use technologies more for maintaining mediated interpersonal interactions and social connections. Males seem to use technology more for online information seeking and for consuming online videos. Those who reported multitasking while doing homework spent more time spent studying outside of class, thereby contributing to inefficient study habits. Implications for technology use, best practices and policies in academic settings are discussed.

Tutkimuksessa selvitettiin college-opiskelijoiden multitaskaamisen vaikutusta sekä luokkahuoneissa että luokkahuoneiden ulkopuolella. Niillä, jotka multitaskasivat eniten luokkassa, oli matalammat arvosanojen keskiarvot, vaikka esimerkiksi opiskeluun oppituntien ulkopuolinen opiskeluaika oli huomioitu. Ne, jotka multitaskasivat kotitehtäviä tehdessään, omaksuivat tehottomia opiskelutapoja.



Louis-Philippe Beland and Richard Murphy, Ill Communication: Technology, Distraction & Student Performance , 2015

This paper investigates the impact of schools banning mobile phones on student test scores.  By surveying schools in four English cities regarding their mobile phone policies and combining it with administrative data, we find that student performance in high stakes exams significantly increases post ban. We use a difference in differences (DID) strategy, exploiting variations in schools' autonomous decisions to ban these devices, conditioning on a range of   student characteristics and prior achievement. Our results indicate that these increases in performance are driven by the lowest-achieving students. This suggests that restricting mobile phone use can be a low-cost policy to reduce educational inequalities.

Tässä raportissa tutkittiin koulunlaajuisen puhelinten käyttökiellon vaikutusta opiskelijoiden koetuloksiin. Neljästä Englannin kaupungista kerätyn datan pohjalta pääteltiin, että puhelinten kieltäminen paransi koetuloksia merkittävästi. Tulosten perusteella huonoiten pärjäävien opiskelijoiden koetulokset nousivat eniten ja tämän perusteella puhelinten kieltäminen voitiin nähdä halpana keinonta vähentää koulutuksellista epätasa-arvoa.



Susan Carter et al., The impact of computer usage on academic performance: Evidence from a randomized trial at the United States Military Academy , 2017

We present findings from a study that prohibited computer devices in randomly selected classrooms of an introductory economics course at the United States Military Academy. Average final exam scores among students assigned to classrooms that allowed computers were 0.18 standard deviations lower than exam scores of students in classrooms that prohibited computers. Through the use of two separate treatment arms, we uncover evidence that this negative effect occurs in classrooms where laptops and tablets are permitted without restriction and in classrooms where students are only permitted to use tablets that must remain flat on the desk.

USA:n sotilasakatemiassa kiellettiin yhdellä kurssilla satunnaisesti valituissa luokkahuoneissa tablettien käytäminen, joissain luokissa käyttöä rajoitettiin ja joissain luokissa tabletteja sai käyttää vapaasti. Loppukokeen tulokset olivat 0,18 keskihajonnan verran huonompia niillä, jotka käyttivät tabletteja.



Richard Patterson and Robert Patterson, Computers and productivity: Evidence from laptop use in the college classroom , 2017

This paper evaluates the effect of classroom computer use on academic performance. Using a quasi-experimental design and administrative data, we find that computer use in college classrooms has a negative impact on course grades. Our study exploits institutional policies that generate plausibly random variation in laptop use within the classroom. Compared to students who are not affected by computer policies, students who are induced to use computers in class perform significantly worse and students who are influenced not to use computers perform significantly better. We find that the negative effects of computer use are concentrated among males and low-performing students and more prominent in quantitative courses.

Tutkimuksessa selvitettiin kannettavien tietokoneiden käyttämistä collegessa. Ne, jotka käyttivät tietokoneita ilman rajoituksia, saivat merkittävästi huonompia arvosanoja kursseista kuin ne, joiden tietokoneiden käyttöä oli rajoitettu. Pojat ja muutoin valmiiksi heikommin menestyvät opiskelijat kärsivät tietokoneen käytön haittavaikutuksista eniten.



Arnold Glass and Mengxue Kang, Dividing attention in the classroom reduces exam performance , 2018

The intrusion of internet-enabled electronic devices (laptop, tablet, and cell phone) has transformed the modern college lecture into a divided attention task. This study measured the effect of using an electronic device for a non-academic purpose during class on subsequent exam performance. In a two-section college course, electronic devices were permitted in half the lectures, so the effect of the devices was assessed in a within-student, within-item counterbalanced experimental design. Dividing attention between an electronic device and the classroom lecture did not reduce comprehension of the lecture, as measured by within-class quiz questions. Instead, divided attention reduced long-term retention of the classroom lecture, which impaired subsequent unit exam and final exam performance. Students self-reported whether they had used an electronic device in each class. Exam performance was significantly worse than the no-device control condition both for students who did and did not use electronic devices during that class.

Tutkimuksessa selvitettiin internettiin kytkettyjen digilaitteiden vaikutusta college-opiskelijoiden suoriutumiseen kurssiin liittyvissä kokeissa. Opiskelijoiden huomion jakaantuminen digilaitteen ja luennon välillä ei tämän tutkimuksen perusteella vaikuttanut nopeisiin luennon yhteydessä tehtäviin "pistokokeisiin", mutta luennon sisällön mieleen palauttaminen pidemmän ajan jälkeen ei onnistunut digilaitteita käyttävillä yhtä hyvin, mikä johti huonompiin koetuloksiin välikokeissa ja kurssin loppukokeessa.



Näitä tosiaan olisi löytynyt lisääkin ja varmaan oikeasti alaa tunteva osaisi pointata merkitsevimmät tutkimukset. Itselleni tämä on vähän tällaista hakuammuntaa. Pointti oli ehkä kuitenkin siinä, että digilaitteiden käyttöönottaminen "takki auki" -menetelmällä ei näidenkään valossa tunnu järkevältä. Siinä mielessä olen optimisti, että varmasti on löydettävissä tapoja käyttää digilaitteita siten, että niistä saa oikeasti oppimistuloksia parantavaa lisäarvoa opetukseen. On kuitenkin vaikea uskoa, että oikea tapa digilaitteiden käyttämiseen perusopetuksessa olisi mahdollisimman laajamittainen ja itseohjautuva käyttö.

miksi mielestäsi Piilaaksossa IT-alan ihmiset laittavat lapsiaan kouluihin, joissa tietokoneiden ja digilaitteiden käyttöä on rajoitettu?

Yllä olevien (tai vastaavien) artikkeleiden lukeminen varmaankin antaa eväitä vastata myös tähän kysymykseen.

[kriittinen_ajattelija]

Aika absurdi ehdotus, jos Suomi haluaa pärjätä kilpailussa niin digisaatiota pitää vaan lisätä, sitäpaitsi mitä kirjoilla tekee kun on voi lukea saman interaktiivisesta ruudusta videoilla varustettuna, säästyy metsääkin kun ei turhaan painateta kirjoja enää. 50v päästä kukaan ei anyways lue enää kirjoja, ja ainoat kirjat löytyy jostain museosta.

Haluatko tarkentaa, miten Suomi ei pärjää kilpailussa, jos digitaalisaatiota (peruskoulussa) ei lisätä? Mikä on nähdäksesi optimaalinen digitalisaation määrä?

Esimerkiksi Turun Sanomien juttu parin vuoden takaa:

OECD: Tietokoneiden käyttö kouluissa heikensi Pisa-tuloksia

Tietokoneiden tuominen kouluihin ei OECD:n tuoreen tutkimuksen mukaan olekaan kohentanut oppimistuloksia, vaan päinvastoin heikentänyt nistä. Asiasta kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Läntisten teollisuusmaiden yhteisjärjestön OECD:n raportin mukaan voimakas panostus tietotekniikkaan ei ole nostanut esimerkiksi Pisa-testien tuloksia lukemisessa, matematiikassa tai muissa luonnontieteellisissä aineissa.

...

Ja OECD:n sivuilta tiivistelmä samasta:

...
Ensuring that every child reaches a baseline level of proficiency in reading and mathematics will do more to create equal opportunities in a digital world than solely expanding or subsidising access to high-tech devices and services, says the OECD.

In 2012, 96% of 15-year-old students in OECD countries reported having a computer at home, but only 72% reported using one at school. Overall, students who use computers moderately at school tend to have somewhat better learning outcomes than students who use computers rarely. But students who use computers very frequently at school do much worse, even after accounting for social background and student demographics.
...

OECD:n päätelmä tilanteesta on se, että tärkeämpää on nostaa lukemisen ja matematiikan osaamisen perustasoa kuin yksinomaan tarjota lisää digitalisaatiota. Tämä lainaus OECD:n tiivistelmästä tarkentaa TS:n lyhyttä artikkelia siinä suhteessa, että kohtuullinen tietokoneen käyttö tuotti vähän parempia tuloksia kuin tietokoneiden käyttäminen vain harvoin. Mutta hyvin usein tapahtuva tietokoneen käyttö sitä vastoin heikensi oppimistuloksia selvästi.

Sama juttu kynällä kirjoittamisen kanssa, tulevaisuudessa jos jo ei nyt, täysin turha taito.

Tuskinpa vaan. Kynää ja paperia käyttäessä ei tarvitse käyttää digilaitteita, jotka houkuttelevat keskittymään ihan muuhun kuin käsillä olevaan tehtävään. Lisäksi kynällä kirjoittaminen ja piirustelu kehittää esimerkiksi hienomotoriikkaa, jota tarvitaan kyllä muuallakin kuin vain koulun penkillä. Toisaalta on esimerkiksi joitain oppiaineita (kuten matematiikka ja fysiikka), joissa menestyksekäs oppiminen ja tehtävien ratkaisu perustuvat paljolti kuvien piirtämisen ja kirjoittamisen yhdistelemiseen (lisäksi näissä kirjoittaminen edellyttää muutakin kuin standardimerkistön käyttöä). Tällaisissa oppiaineissa kynän ja paperin yhdistelmä ovat toistaiseksi kohtaamistani "käyttöliittymistä" kaikkein toimivin ja vähinten ajattelua haittaava ja rajoittava ratkaisu.


Linkkaan tähän yhden jutun vielä IS / Taloussanomat -akselilta parin vuoden takaa:

Piilaakson teknoväki suosii tietokoneetonta opetusta
...
Piilaakson ympäristön Waldorf-kouluissa lasten elo näyttää videolla satumaiselta: leikkiä, liikuntaa, käsien ja ihmisyyden taitoja. Applen, eBayn, Googlen ja Yahoon huippujohtajat lähettävät jälkikasvunsa näihin kouluihin. Tietokoneet ovat kiellettyjä. Edesmennyt Apple-johtaja Steve Jobs kielsi tunnetusti tabletit lapsiltaan.
...
Samaan aikaan kun älylaitteita puuhataan tohinalla Suomen kouluihin, digiteollisuuden ytimessä Piilaaksossa kytee kapinahenki digitalisoituvaa lapsuutta kohtaan. Eräänlaista renessanssiajan opetusta tarjoavat koulut vastaavat omalla tavallaan siihen, mitkä taidot ovat tärkeitä tulevaisuudessa ja miten niitä opitaan.
...

Jos vähäisempi digitalisaatio mielestäsi tarkoittaa sitä, että ei pärjää kilpailussa, niin miksi mielestäsi Piilaaksossa IT-alan ihmiset laittavat lapsiaan kouluihin, joissa tietokoneiden ja digilaitteiden käyttöä on rajoitettu? Eivätkö nuo ihmiset ole perillä digitalisoidun koulun kilpailukykyä tehostavasta vaikutuksesta? Eivätkö he ole kilpailuhenkisiä? Vai eivätkö he vain halua lastensa pärjäävän kilpailussa?

Juu, ei kynän käytöstä tarvi luopua kokonaan niissä aineissa missä sitä tarvitaan esim kuvaamataidossa. Noin yleisesti kynän käytön merkitys vähenee nykyisessä ja tulevaisuuden työelämässä, joten on parasta, että lapset oppii käyttämään tietokoneita jo pienestä pitäen. Itse opettelin ala-asteella esim kyllästymiseen asti kaunokirjoitusta, onpa v"tun hyödyllinen taito tosiaan. Mutta varmasti löytyy tutkimuksia kuinka "kaunokirjoitus parantaa pisa-tuloksia" vähän samalla tavalla kun pakkoruotsia usein puolustellaan sillä kuinka monikielisyys lisää älykkyyttä ja tuloksia ja ties mitä.

Kukin tyylillään, itse kannatan ainakin sitä, että kouluissa oppilailla on tietokoneet ym tabletit yhä useammin käytössä ja kokeet ym voi suorittaa tietokoneella kynän ja paperin sijaan.

[simplex]

Noin yleisesti kynän käytön merkitys vähenee nykyisessä ja tulevaisuuden työelämässä, joten on parasta, että lapset oppii käyttämään tietokoneita jo pienestä pitäen.

Tästä on korkealla tasolla helppo olla täsmälleen samaa mieltä. Valitettavan usein vain ajatusketju tuntuu päättyvän sinne korkealle tasolle eikä mietitä sen tarkemmin, MITÄ niiden lasten oikeastaan haluttaisiin oppivan tekemään sillä tietokoneella. Ja valitettavan usein korkealle tasolle päättyvä päättelyketju  vaikuttaisi johtavan siihen, että paras tapa oppia käyttämään tietokoneita on lisätä runsaasti erilaisten ruutujen ääressä vietettyä aikaa ja/tai tehdä kaikki asiat digilaitteita käyttäen. Ostetaan siis kaikille tabletit ja siirretään kaikki kirjat luettavaksi tabletilta! Jos kuitenkin lisääntynyt ruutuaika olisi itsessään ratkaisu, niin mitään ongelmaa oppimisen suhteen tuskin olisi: suuri osa lapsista ja nuorista tuijottaa jo nyt suuren osan päivästä erilaisia näyttölaitteita.

Jos tarkastelee samaa ratkaisumallia erilaisessa kontekstissa, niin saadaanko esimerkiksi luokallisesta oppilaita jääkiekkoilijoita, jos heidät viedään jopa päivä moneksi tunniksi jäähallille viettämään aikaa? Tuskin. Lisääntynyt jäähallilla vietetty ei tee vielä kenestäkään kiekkoilijaa vaan ratkaisevaa on se, mitä siellä hallilla tehdään. Jos käyttää ajan vaikkapa siihen, että harjoittelee nuuskan laittamista huuleen jossain nurkan takana, niin kiekkotaidot jäävät saavuttamatta.

Mitä sinun mielestäsi lasten tulisi osata tehdä tietokoneilla? Ja missä määrin esimerkiksi paperisista kirjoista luopuminen ja digitaaliseen, tabletilla luettavaan materiaaliin siirtyminen edesauttaa kyseisen osaamisen saavuttamista? Vai voiko olla niin, että tablettiruudun lääppiminen kirjan sivujen kääntelemisen sijaan ei itseasiassa edesauta juuri mitenkään kyseisen osaamisen kartuttamista? Tähän tässä ketjussa on jo tavallaan viitattu:

Kyllähän näiltä selfiet ja instagrammit onnistuu, anagrammit onkin sitten jo vaikeampi juttu. Somettaa osataan ja tuubista hakea rappia ja muuta rappiota. Vaan esimerkiksi lomakkeen muuttaminen vaikka LibreOfficella sähköiseen muotoon on kokolailla tekemätön paikka.

En siis pyri sanomaan, että tietokoneita ei pitäisi käyttää ollenkaan opetuksessa vaan ennemminkin päinvastoin. Lähinnä haen takaa sitä, että pitäisi olla etukäteen selkeämmin mietittynä, mitä niillä tietokoneilla oikeastaan pitäisi oppia tekemään. Tämän jälkeen opetuksen voi kohdentaa vastaamaan näihin tavoitteisiin. Mielestäni se ei ole hyväksyttävää, että vaarannetaan perusosaaminen (esimerkiksi lukemisen, matematiikan tai muidenkaan asioiden osalta) siirtämällä kaikki asiat tehtäväksi digilaitteilla, koska halutaan yleisellä tasolla, että "lapset oppivat käyttämään tietokoneita ja digilaitteita".

Olen itsekin IT-alalla töissä, joten en nähdäksi ole lähtökohtaisesti mitenkään erityisen teknologiavastainen. Paikoitellen vaan näyttää siltä, että tässä koulun digiloikkailussa yritetään sahata vasaralla lautoja.

Itse opettelin ala-asteella esim kyllästymiseen asti kaunokirjoitusta, onpa v"tun hyödyllinen taito tosiaan.

Opettelin peruskoulussa esimerkiksi nokkahuilun soittamista, virkkaamista, vesivärittämistä ja muuta vastaavaa. Olisiko mielestäsi syytä noistakin luopua, koska niitä ei kovin moni työelämässä tarvitse? (Kaunokirjoitusta ei muuten enää taideta nykyään opettaa..)

Mutta varmasti löytyy tutkimuksia kuinka "kaunokirjoitus parantaa pisa-tuloksia" vähän samalla tavalla kun pakkoruotsia usein puolustellaan sillä kuinka monikielisyys lisää älykkyyttä ja tuloksia ja ties mitä.

Se, mitä esität tässä, tuntuu edustavan vähän laajemmaltikin (muutenkin kuin siis vain tätä digiasiaa koskien) sitä näkökulmaa, miten ylipäätään tieteelliseen tietoon Suomessa suhtaudutaan koulutusjärjestelmän uudistusten yhteydessä. Esimerkiksi IS:n artikkelissa joitain päiviä sitten kerrottiin seuraavaa:

Psykologian tohtori saa ympäri maailmaa yhteydenottoja, joissa ihmetellään, miksi Suomi muutti menestyksekkään koulujärjestelmänsä

Tohtorin mukaan ulkomailla ihmetellään sitä, miksi Suomi uudistaa koulujärjestelmää vastoin tutkimustietoa.

Psykologian tohtori Aino Saarinen Helsingin ja Oulun yliopistosta kertoo, että kansainvälisessä tiedeyhteisössä on hämmästelty sitä, mihin suuntaan Suomen koulujärjestelmä on matkalla.

...

Kansainvälinen tutkimusnäyttö viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että uudet opetusmenetelmät ovat yksi tekijä siinä, miksi oppimistulokset ovat heikentyneet.

...

Saarinen kertoo puhuneensa muutama kuukausi sitten ulkomailla tieteellisessä konferenssissa kouluikäisten lasten opetusmenetelmistä. Hän piti esityksen, jonka jälkeen useat professorit eri puolilta maailmaa tulivat juttelemaan Saariselle.

– Esimerkiksi australialainen professori harmitteli minulle sitä, että he olivat panneet merkille jo vuosikausia sitten, että Suomen koulujärjestelmää alettiin uudistaa vastoin tutkimustietoa. Siitä johtuen he olivat kuulemma lopettaneet kaiken mallin ottamisen Suomen koulujärjestelmästä.

– Myös itävaltalainen kokenut koulutustutkija tuli ihmettelemään sitä, miksi Suomessa koulujärjestelmää uudistetaan vastoin tutkimustietoa. Hän kysyi minulta moneen kertaan, osaanko selittää hänelle, miksi Suomessa ryhdyttiin tekemään ideologisia koulukokeiluja.

Vastaavia yhteydenottoja on sadellut tasaiseen tahtiin muun muassa Ecuadorista, Etelä-Koreasta, Kaliforniasta ja noin kymmenestä Euroopan maasta.

– Jokaisessa yhteydenotossa on toistunut sama kysymys: koska Suomi oli aiemmin maailmanlaajuisesti niin tunnettu hyvistä Pisa-tuloksista, niin mikä tässä massiivisessa, koulujärjestelmän perusperiaatteitakin muuttavassa uudistuksessa on idea?

Viimeinen boldaamani kysymys on nähdäkseni koko homman keskiössä. Tätä soisi kysyttävän toimittajien toimesta myös järjestelmän uudistajilta. Nyt olisi hyvä hetki kysellä. Saatuja vastauksia voisi sitten sitten kaivaa tuoreesta muistista kun 3. joulukuuta julkaistaan viime vuoden PISA-tulokset.

[kriittinen_ajattelija]

Opettelin peruskoulussa esimerkiksi nokkahuilun soittamista, virkkaamista, vesivärittämistä ja muuta vastaavaa. Olisiko mielestäsi syytä noistakin luopua, koska niitä ei kovin moni työelämässä tarvitse? (Kaunokirjoitusta ei muuten enää taideta nykyään opettaa..)

Koulun tarkoitus on antaa valmiuksia aikuisuutta varten, työelämää silmällä pitäen - kaikesta turhasta on siten oleellista luopua ja muuttaa ne vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.

Itse tosin en kannata sitä, että ylhäältä koulut pakotetaan tekemään sitä sun tätä vaan olisi parasta, että koulut itse voisi päättää mitä ne opettaa lapsille ja vanhemmat voisi itse laittaa lapsensa haluamaansa kouluun - tietty perusjutut pitää opettaa, mutta noin muuten täysin vapaat kädet ja metodit.

[Skeptikko]

Professorit kertovat, mikä uudessa opetussuunnitelmassa meni pieleen – heidän mielestään koulut ovat tulkinneet sen väärin
https://yle.fi/uutiset/3-10934880

Koulukeskustelu on käynyt kuumana jo reilun viikon ajan. Uuteen opetussuunnitelmaan ja uudenlaisiin kouluihin kohdistuva kritiikki ei tullut yllätyksenä kasvatustieteen professoreille.

– Ei todellakaan. Olen toivonut sitä, toteaa kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä yksmalkaan.

Kritiikki on kohdistunut muun muassa oppilaiden itseohjautuvuuteen. Uusikylän mielestä uusissa kouluissa on menty liian pitkälle itseohjautuvuudessa ja oppimaan oppimisessa.

– Se on selvää, että oppilaiden pitää olla oma-aloitteisia ja oppia itsenäisiksi, mutta tässä on nyt menty överiksi. Oppilaille annetaan nyt enemmän vastuuta kuin he pystyvät kantamaan, sanoo Kari Uusikylä.
...
Samoilla linjoilla on myös Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala.

– Pitää muistaa, että lapset ovat lapsia. Heillä on meneillään valtavasti kehitystä, joka liittyy maailman hahmottamiseen. Lapsen harteille ei saa sysätä liikaa oppimisen painetta ja vastuunottoa, Hakala sanoo.

Aikuiskouluttajana toimiva Hakala kertoo nähneensä äärimmäisen harvoin aikuisiakaan oppijoita, jotka olisivat itseohjautuvia.

– Ihminen on pohjimmiltaan aika laiska olento. Jos hän huomaa, että jossain on aita matalalla, niin sieltä mennään.
...
Vikaan on Uusikylän mielestä menty siinä, ettei enää puhuta opettamisesta vaan oppimisesta.

– Enää ei saa kertoa Kekkosesta vaan pitää sanoa oppilaille, että menkää ja ottakaa selvää kuka on Kekkonen ja katsokaa netistä, tuhahtaa Uusikylä.

Kritiikistä huolimatta emeritusprofessori Kari Uusikylä pitää uutta opetussuunnitelmaa hyvänä.

– Kyse ei ole opetussuunnitelman huonoudesta vaan siitä, miten sitä on tulkittu. Suunnitelmasta on otettu muutama kohta ja niitä on ruvettu rummuttamaan, sanoo Uusikylä viitaten ilmiökeskeisyyteen ja itseohjautuvuuteen.
...
Opetuksen lisäksi kasvatustieteen professorit Uusikylä ja Hakala kritisoivat uusia koulurakennuksia, joissa ei ole luokkatiloja.

– Meillä on pikkuisen liikaa hötkähdetty avoimiin oppimisympäristöihin, sanoo Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Hakala.

Hakala muistuttaa, että oppilaiden joukossa on paljon erilaisia lapsia. Osa oppilaista tarvitsisi ympärilleen rauhaa, jota uudet koulut eivät välttämättä suo.

– Ajatellaan, että suihkuverhotyyppiset tilanjakajat toimisivat. Eivät ne vain toimi. Meillä alkaa olla parsipihattokouluja. Siellä ollaan kuin naudat konsanaan, huokaisee Hakala.

Hän viittaa isoihin soluihin, joissa oppilaita voi olla 80–90.
...
Joensuun yliopiston kasvatustieteen professori Tuula Keinonen pitää uutta opetussuunnitelmaa muiltakin osin hyvänä. Hänen mielestään se ei eroa paljonkaan edellisestä opetussuunnitelmasta.

– Nyt on ehkä mediassa nostettu esiin, että uusi opetussuunnitelma on entistä vapaampi. Vapaus oli aiemmassa opetussuunnitelmassakin. Nyt ehkä on selvemmin sanottu asiat, jotka olivat jo olemassa, sanoo Keinonen.

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala muistuttaa, että kaikki opetussuunnitelmat ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Nyt muutos on ollut suurin.

Hän vertaa vanhoja opetussuunnitelmien muutoksia vanhan auton korjaukseen. Nyt auto on vaihdettu kokonaan uuteen.

[Hippo]

...Kritiikistä huolimatta emeritusprofessori Kari Uusikylä pitää uutta opetussuunnitelmaa hyvänä.

– Kyse ei ole opetussuunnitelman huonoudesta vaan siitä, miten sitä on tulkittu. Suunnitelmasta on otettu muutama kohta ja niitä on ruvettu rummuttamaan, sanoo Uusikylä viitaten ilmiökeskeisyyteen ja itseohjautuvuuteen.

Opetussuunnitelma on täsmälleen yhtä hyvä kuin kaikki aikaisemmatkin. Vanha viisas opettaja totesi kerran, että opetussuunnitelmat tulevat ja menevät mutta aina vain opetetaan samalla lailla.

[Ajatolloh]

Kuten tuolla ammattiopetuksessa jo ääneen ajattelin, eikö nää peruskoulut nyt vaan vois lakkauttaa?

Perusopetuksenhan voisi hoitaa oppisopimuksella perheissä. Tulee säästöä koulumatkoissakin kun ei tartte lähteä mihinkään aamulla. Eikä tartte teinin aamulla aikaisin nousta, voi käydä iltakouluakin (tai jos tarttee, se on isän vika eikä kenenkään muun). Eikä ole pahaa ruokaa (tai jos on, niin se on sitä "äitien laittamaa", oikeasti, ei Saarioisesti).

Uskonnonopetuskin saadaan perheen arvojen mukaiseksi, voi jokainen opettaa mitä opettaa, niin äärilahkolaisesti tai anarkistisesti elämänkatsomustaan kuin tykkää.

Miksei näin nerokasta suunnitelmaa ole ennen keksitty?

Koulurakennukset voi kerätä kiinteistöpankkiin Arsenaaliiin ja myydä ulkomaisille kiinteistösijoittajille. Profit.

Eikä ole muuten enää homekoulujakaan tämän uudistuksen jälkeen!

[Emo]

Kuten tuolla ammattiopetuksessa jo ääneen ajattelin, eikö nää peruskoulut nyt vaan vois lakkauttaa ...

Ja vielä yksi ongelma joka peruskoulut lakkauttamalla ratkeaisi lopullisesti, niin koulukiusaaminen, sekä oppilaiden keskinäinen että vanhempien opettajiin kohdistama, loppuisi kertalaakista.

Ajatollah, olet suuri visionääri ja ajattelija 👍🏻 (peukku)

[Ajatolloh]

Ajatollah, olet suuri visionääri ja ajattelija 👍🏻 (peukku)

Kyllä, nimi velvoittaa! (Alunperin ajattelin laittaa nickikseni Ajatollah...olis ollu niin mukavasti rimmaava..."Ah, Allah!" mutta koska olen aika tyhmä niin ollaan tolloheja sit)

[Emo]

Ajatollah, olet suuri visionääri ja ajattelija 👍🏻 (peukku)

Kyllä, nimi velvoittaa! (Alunperin ajattelin laittaa nickikseni Ajatollah...olis ollu niin mukavasti rimmaava..."Ah, Allah!" mutta koska olen aika tyhmä niin ollaan tolloheja sit)

Ai sori, nyt vasta huomasin nikkisi oikean kirjoitusasun 

... vihaan älykännyllä hommailua koska tässä sen taas näki etten näe edes lukea tätä pientä pränttiä!!!

@Ajatolloh

Jos vähäisempi digitalisaatio mielestäsi tarkoittaa sitä, että ei pärjää kilpailussa, niin miksi mielestäsi Piilaaksossa IT-alan ihmiset laittavat lapsiaan kouluihin, joissa tietokoneiden ja digilaitteiden käyttöä on rajoitettu? Eivätkö nuo ihmiset ole perillä digitalisoidun koulun kilpailukykyä tehostavasta vaikutuksesta? Eivätkö he ole kilpailuhenkisiä? Vai eivätkö he vain halua lastensa pärjäävän kilpailussa? 

Olen itse törmännyt usein näkemykseen, että älylaitteiden tunkeminen kaikille elämän aloille kouluun ja vapaa-aikaan on lapsillemme aivan välttämättömyys, koska muuten heistä ei tule diginatiiveja mikä on mukamas ehdoton edellytys, että he pärjäisivät tulevaisuuden digimaailmassa.

Sallinette, että nauran pilkallisesti edellä esitetylle näkemykselle 😂
Digiuskovaiset unohtavat, että se ikäluokka joka loi digimaailman, oli tätä minun ikäluokkaa, ja me emme todellakaan missään maailmankolkassa ole diginatiiveja.

Kumpikahan vaatii enemmän, keksiä ja kehittää digi, vai näpytellä iPhonea?

[Don Nachos]

^ Se on totta ettei älypuhelimen naputtelu tee kenestäkään mitään muuta kuin älypuhelinnatiivin.

Opetussuunnitelma on juuri niin hyvä kuin miksi opettajat sen tekevät. Kaikki koulut ja opettajat ovat aina tulkinneet opetussuunnitelmia omilla tavoillaan. Toiset ottaa sen kirjaimellisesti kun toiset tulkitsevat sitä hyvin vapaamuotoisesti.

Tabletteja voidaan käyttää ihan hyödyllisestikin kouluissa. Silti on tärkeämpää opettaa lapset käyttämään tietokoneita. Ne ei ole katoamassa mihinkään. Niillä suunnitellaan käytännössä koko digitaalisuus.

Muutama vuosi sitten testattiin "diginatiiveja" nuoria. Heidän piti lähettää sähköposti ja puolet ei tienneet mistä edes on kyse. Se siitä diginatiiveudesta.

[Ajattara]

^ Se on totta ettei älypuhelimen naputtelu tee kenestäkään mitään muuta kuin älypuhelinnatiivin.

Opetussuunnitelma on juuri niin hyvä kuin miksi opettajat sen tekevät. Kaikki koulut ja opettajat ovat aina tulkinneet opetussuunnitelmia omilla tavoillaan. Toiset ottaa sen kirjaimellisesti kun toiset tulkitsevat sitä hyvin vapaamuotoisesti.

Tabletteja voidaan käyttää ihan hyödyllisestikin kouluissa. Silti on tärkeämpää opettaa lapset käyttämään tietokoneita. Ne ei ole katoamassa mihinkään. Niillä suunnitellaan käytännössä koko digitaalisuus.

Muutama vuosi sitten testattiin "diginatiiveja" nuoria. Heidän piti lähettää sähköposti ja puolet ei tienneet mistä edes on kyse. Se siitä diginatiiveudesta.

Ei ne laitteet itsessään vahingollisia ole ja kyllä mielestäni tänä päivänä koulun pitääkin niitä käyttää, ainakin jossain määrin. Aina on kuitenkin joukossa lapsia, joilla ei ole muuten mahdollisuutta käyttää konetta/tablettia ja on kyllä melkoinen karhunpalvelus lapselle, jos ei pääse tutustumaan laitteisiin ennen aikuisuutta. 
  Ongelmat on sitten käytössä, opetuksessa ja siinä materiaalissa, mitä verkko-opinnoissa on.

Tytön koulussa oli pari vuotta sitten kokeilu, jossa saman luokka-asteen 2 luokkaa opiskeli ympäristöoppia pelkästään verkossa ja 2 luokkaa perinteisesti ja se oli ihan katastrofi. Digiluokilla meni kokeet täysin penkin alle, parhaatkin arvosanat alkoivat vitosella.  Koululta tuli toki paljon selityksiä ja näitä koetuloksia ei huomioitu todistuksissa jne.

  Mutta eiköhän kehitys kehity tässäkin asiassa ja verkko-opiskelu saadaan toimimaan näiden nuorimpienkin kohdalla. Toisaalta harmittaa, että oma lapsi joutuu "koekaniiniksi". 

[Beef Supreme]

Kukas se muuten onkaan diginatiivi, jos oikeasti mietitään sanan sisältöä. Väitän että me viisikymppiset. Kuusikymppiset olivat jo töissä kun tietokoneet tulivat ryminällä, ja monella jäi ne oppimatta ellei töissä tarvittu ja koulutettu. Ihan kelpo excelintäyttäjiä varmasti on joukossa, mutta miten taipuu uudempi teknologia jos siihen ei ole mitään tarvetta/halua tutustua? Nolo eläkeläinen setämies somessa on todellisuuspohjainen meemi, eikä moni taida ymmärtää mitä tekee vaikka osaa sovelluksia käyttääkin.

Nuoremmat taas osaavat pinnan muttei ole ikinä ollut edes tarvetta miettiä mitä konepellin alla tapahtuu, pl nörtit ja teknologiageekit (joita on joka ikäryhmässä). Juuri tuo ettei emailista ymmärretä mitään kun nyt instataan jos on asiaa (ja aika harvoin mitään asiaa on).

Mutta me kultaisen Kekkoslovakian lapset, jumalten kaltaiset! Peruskoulussa koimme ihmeitä kun filmiprojektorit vaihtuivat videokärryihin, rikkaat kakarat saivat digitaalikellon ja sellainen ihme kuin laskukone ilmestyi laukkuun. Ei se isin kallis punanumeroinen vaan pieni ja slimmi nestekidefunktiolaskin. Voi ihmettä! Tuli Vicit ja Commodoret, Sinclairit ja Spectravideot, ja isi sai töistä ihan oikean IBM PC:n jonka lerppuasemat ruksuttivat kotoisasti Larrya ja Space Questia lataillessa. Vihreät ASCII-kummitukset jahtasivat Pac Mania ja matriisikirjoitin rätisi centronics-portissa kiinni. Jossain välissä telkkariin ilmestyi kaapeliboksi ja lattaliitin piti vaihtaa koaksiaaliin että pääsi hakkaamaan Ataria. Ei tarvinnut enää hakata markan kolikoita Space Invadersiin ja Centipedeen kaupungin ainoassa pelihallissa. Lukioaikana kouluillakin oli jo tiukkaan suljettu atk-luokka jossa sai esitellä basic-taitojaan pikakoulutetulle sodan nähneelle matikanopelle.

Näiden kaikkien uutuuksien käpistely, asentelu, virittely ja jopa kannen avaaminen pelkästä uteliaisuudesta oli ihan luonnollista, ei sitä natiiviudeksi kutsuttu.

Ei ollut mitään kynnystä (paitsi isin lompakko) tutustua purkkeihin ja verkkoihin. Yliopistolla viimeistään tuli tutuksi email, usenet, unix ja moni muu, ihan ilmaiseksi. Win 3.11. teki kynnyksen niin matalaksi että aloin pitää ihan urpona sellaisia jotka eivät "osanneet" Internettiä. Jolla Al Goren arvion mukaan oli 30 000 000 käyttäjää. Siis juku mikä luku! Win 95 toikin sitten vauvat ja vaarit verkkoihin ja ikuinen syksy oli tosiasia. Koneiden kasaamiseen ja osaamiseen ei juuri enää tarvittu taitoja, eikä tarvinnut edes tietää mitä graafisen käyttöliittymän alla tapahtui. Kuka auttoi, osasi, tiesi tai otti selvää? Minun sukupolveni tietysti. Ei mitään tietokoneneroja mutta käyttänyt aina kaikkea tekniikkaa niin luontevasti ettei pidä sitä edes taitona vaan yleistietona.

Mobiilitekniikka on ollut tuttua alusta asti. Somen synty ja pilaantuminen on nähty. Nyt on uudenlaiset uhat, urkinta ja sensuuri, minkä vuoksi pitäisi ymmärtää tietoturvasta. Ymmärtääkö mobiiliaikana syntynyt lapsi siitä mitään? Ei. Hänet on ehdollistettu luopumaan valinnanvapaudesta ja yksityisyydestä helppouden varjolla. Nuori polvi ei epäröi laittaa sirua nahan alle niin pysyy menossa mukana. Click YES to accept terms of service.

Rantti voisi jatkua pidempäänkin, mutta tuli kai jo selväksi: keski-ikäinen työssäkäyvä on Digital Native. Lapsi ja nuori on enimmäkseen Digital Savage. Kodin ja koulun tehtävä olisi ennen kaikkea tutustuttaa tietokoneiden perustoimintoihin ja ainakin selittää mitä kone tekee kun se tekee jotakin. Mikä se verkko on ja miten siellä tavara liikkuu tai ei liiku. Että lapsi ymmärtäisi että mobiilitekniikka on vain köyhdytettyä ja tyhmennettyä tietotekniikkaa, eikä ainakaan vielä kelpaa oikeaan työhön. Se että jollain appsilla (appsi? Mitä tapahtui "ohjelmalle"?)  osaa tehdä kivan musiikkivideon ei kerro osaamisesta yhtikäs mitään.

Kun osaa tehdä läppärillä oikeita, konkreettisia töitä, voi sitten mennä luontoon kuvaamaan perhosia tai kaupungille skannaamaan koodeja, tai muuta pikkukivaa höpöhöpöä joilla korvataan kova oppiminen ja vaivannäkö.

Nyt vielä kunnianosoitus nurkassa roikkuvalle Yucca Korpelan kuvalle.

[Don Nachos]

Mäkin oon OG diginatiivi kun aloin suunnittelemaan nettisivuja firmoille 1997. Silloin kaikki piti opetalla ite. Perustaitoihin kuului windowsiin uudelleen asennus korpullta. Ensin piti asentaa tietenkin DOS. Sitten säätää biosista asetukset kohdalleen.

Jos lapsi mankuisi pelikonetta, niin saisi rakentaa sen ite osista.

Lapsen oma opettaja sattuu olemaan pitkänlinjan matikanopettaja joten se osasto hoituu ainakin kunnolla.

[simppali]

Lappeenrannassa on kova yritys..koulukiusaamiseen liittyen.

https://yle.fi/uutiset/3-10942926

Tosin rikoskonstaapeli ei oikein sisäistä....ei koulu ole asianomistaja joka tekee rikosilmoituksen, vaan kiusatuksi joutunut ..yleensä alaikäisen kohdalla vanhemmat..

– Kouluille on annettu ohjeistus miten toimia tällaisissa tilanteissa. He tunnistavat näitä tilanteita ja tekevät sitten rikosilmoituksen, vanhempi rikoskonstaapeli Joni Mukala kertoo.

Totta kai koululla on velvollisuus tehdä rikosilmoitus koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta, mutta oikeussalissa koulu ei ole vastaajana,eikä asianomistajana vaan kiusaaja ja kiusattu..nyt Mukala lakia lukemaan.

[Archaeopteryx]

Suunta on kuitenkin oikea. Missään aikuisten kesken tapahtuvassa arkitoiminnassa ei hyväksytä väkivaltaa - henkistä eikä fyysistä - miksi pitäisi hyväksyä lapsillakaan? Ymmärrän, että lapsilla on keskenkasvuisina puutteelliset taidot toimia yhteistyössä, mutta viimeistään yläkouluikäisten fyysinen väkivalta pitää viedä virallisen väkivaltakoneiston hoidettavaksi.

Silmänpalvonta on edelleen monessa muussakin asiassa koulujen ongelma. Ihan liikaa olen kuullut, että koulu (opettaja, rehtori, koulutoimi) on vältellyt asian viemistä julkisuuteen tai eteenpäin, koska se on näennäisesti huonontanut koulun mainetta. Vanhempia on peloteltu viemästä asioita poliisille, tai tapahtuu jotain selittämätöntä. Itse taas koen ilmoitustoiminnan positiivisena: tässä koulussa asiat hoidetaan tosissaan.

Teknisesti ottaen koulut eivät ole asianomistajia, mutta tapahtumaympäristönä voisivat enemmän edistää asioiden selvittämistä piilottamisen sijaan.

[kriittinen_ajattelija]

Kuten tuolla ammattiopetuksessa jo ääneen ajattelin, eikö nää peruskoulut nyt vaan vois lakkauttaa?

Perusopetuksenhan voisi hoitaa oppisopimuksella perheissä. Tulee säästöä koulumatkoissakin kun ei tartte lähteä mihinkään aamulla. Eikä tartte teinin aamulla aikaisin nousta, voi käydä iltakouluakin (tai jos tarttee, se on isän vika eikä kenenkään muun). Eikä ole pahaa ruokaa (tai jos on, niin se on sitä "äitien laittamaa", oikeasti, ei Saarioisesti).

Uskonnonopetuskin saadaan perheen arvojen mukaiseksi, voi jokainen opettaa mitä opettaa, niin äärilahkolaisesti tai anarkistisesti elämänkatsomustaan kuin tykkää.

Miksei näin nerokasta suunnitelmaa ole ennen keksitty?

Koulurakennukset voi kerätä kiinteistöpankkiin Arsenaaliiin ja myydä ulkomaisille kiinteistösijoittajille. Profit.

Eikä ole muuten enää homekoulujakaan tämän uudistuksen jälkeen!

Kotikoulutushan on varsin suosittu opetusmuoto jenkeissä ja nähdäkseni tulokset on olleet ihan positiivisia. Myös Suomessa kotikoulutus on laillista vaikkakaan ei kovin yleistä.

[FadeAway]

Bisnesidea. Yksityis/eliittikoulut. Kysyntää riittää, ainakin pk-seudulla. Etnistä syrjintää ei tarvita, vaan sopiva lukukausimaksu ja erinomainen suomen tai ruotsinkielen taito.
Asun kohtuu monikulttuurisesti rikkaalla asuinalueella. Harmittaa valkovuoto. Kaverit muuttavat, kun lapset lähestyvät kouluikää.

[Ajatolloh]

Totta kai koululla on velvollisuus tehdä rikosilmoitus koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta, mutta oikeussalissa koulu ei ole vastaajana,eikä asianomistajana vaan kiusaaja ja kiusattu..nyt Mukala lakia lukemaan.

Eikun sinä lakia lukemaan.

Mukala on oikeassa...tai ainakin jyvällä asiasta.

Koulu on asianosainen ja voi olla myös vastaajana asiassa.

Syy löytyy virkamiehen virkavastuun velvoitteista (=jos ei tehdä mitään) sekä perusopetuslaista. Koulu on vastuussa tarjoamastaan oppimisympäristöstä ja ettei siellä tapahdu asiattomuuksia ja vallitsee oppimisrauha.

Suomessa ei ole oikeudenkäyntejä kouluja vastaan ollut kiusaamistapauksissa, mutta Ruotsissapa on. Nyt joku sanoo että "Ruotsissa Ruotsin laki".Niin on. Muttei taida olla olennaisesti Suomea erilaisempi, joten uskon, että täälläkin kiusaamiseen puuttumaton koulu ja sen virkamiehet voivat joutua edesvastuuoikeudenkäyntiin joskus tulevaisuudessa.

[Ajatolloh]

Kotikoulutushan on varsin suosittu opetusmuoto jenkeissä ja nähdäkseni tulokset on olleet ihan positiivisia.

Kyllä, amerikkalaisethan ovat kuuluisia laajasta ja kattavasta yleissivistyksestään. Liekö kiitos juuri tuon sielläpäin yleisen kotiopetuksen?

[Vesa Heimo]

..kiusaamiseen puuttumaton koulu ja sen virkamiehet voivat joutua edesvastuuoikeudenkäyntiin joskus tulevaisuudessa.

Eikai nyt ongelma ole se etteikö koulu puuttuisi kiusaamiseen, vaan lainsäädäntö mikä rajaa sitä puuttumista.

Jos koulun keinot on käytännössä se että reksi sitten puhuttelee ja tunnin saa antaa jälkkää (johon ei ole pakko tulla jos huoltajat kiistää) niin mitäs siinä oikeasti voi tehdä jos sen jälkeen se kiusaaminen jatkuu?

Ei koululla ole valtaa "pakkosijoittaa" kiusaajaa yhtään minnekkään. Kiusaajan vanhemmat voi valittaa kaikissa mahdollisissa asteissa sen verran että siihen voi mennä vuosia.

Jos koululta puuttuu pakkokeinot, koska lakia niidenkin on noudatettava, niin sitten ne puuttuvat.

Jos "Ville 14v" näyttää keskisormea poliisillekin, niin mitäs koulu voi tehdä?

Kuinka moni itse (jolla on lapsia) hyväksyisi sen että "tästä on ilmoitettu kotiin, teidän poika on toistuvasti homotellut Kallea ja pyrkii edelleen kaikin keinoin pilkkaamaan Kallea, sotkenyt tunnilla kuvistyöt, tänään tönäisi tahallaan, näkyy valvontakamerassa. Poikanne uusi koulu on 17km päässä Kontulassa, vanhempana huolehditte koulukyydit jne. omalla vastuullanne. Thats it".