Sotahistoriaketju

[Perttu Ahonen]

Ne kapinaan osallistuneet, jotka kuvittelivat että Suomi olisi säilynyt itsenäisenä punaisten voiton jälkeen, olivat täysin harhaanjohdettuja. He eivät ymmärtäneet, että sosialistinen valtio nimeltä Suomi olisi parhaassa tapauksessa ollut Neuvostoliiton satelliitti, kuten myöhemmin Varsovan liiton maat. Todennäköisempää olisi kuitenkin ollut liitos Neuvostoliittoon Venäjän sisällissodan päätyttyä, kuten kävi esim. Ukrainalle.

Leninin julisti kansojen itsemääräämisoikeutta ja tunnusti useiden maiden itsenäisyyden. Leninin idea oli se, että annetaan Venäjän vähemmistökansojen erota ja samalla tukea kaikin mahdollisin keinoin vähemmistökansojen punaisia syntyvissä sisällissodissa, jotta nämä sitten voitettuaan sisällissodat liittyisivät "vapaaehtoisesti" uuteen Neuvosto-Venäjään.

Itsenäisiksi julistautui 10 kansaa: Ukraina, Valko-Venäjä, Gruusia(Georgia), Armenia, Azerbaidzan, Puola, Viro, Latvia, Liettua ja Suomi. Kaikissa näissä syttyi vapaussodat, joissa Lenin tuki ja yllytti kommunisteja aseellisesti, sotilaallisesti ja ideologisesti.

Kaikissa näissä juuri vapautuneissa maissa, joissa kommunistit (bolshevikit) voittivat, siirryttiin neuvostojärjestelmään ja maat liittyivät Neuvosto-Venäjään. 

Kansallismieliset(valkoiset) voittivat vapaussodan Suomessa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Nämä maat saivat itsenäisyytensä ja joutuivat myöhemmin Neuvostoliiton revanssin kohteiksi 1939-1945.

[Takinravistaja]

Ne kapinaan osallistuneet, jotka kuvittelivat että Suomi olisi säilynyt itsenäisenä punaisten voiton jälkeen, olivat täysin harhaanjohdettuja. He eivät ymmärtäneet, että sosialistinen valtio nimeltä Suomi olisi parhaassa tapauksessa ollut Neuvostoliiton satelliitti, kuten myöhemmin Varsovan liiton maat. Todennäköisempää olisi kuitenkin ollut liitos Neuvostoliittoon Venäjän sisällissodan päätyttyä, kuten kävi esim. Ukrainalle.

Leninin julisti kansojen itsemääräämisoikeutta ja tunnusti useiden maiden itsenäisyyden. Leninin idea oli se, että annetaan Venäjän vähemmistökansojen erota ja samalla tukea kaikin mahdollisin keinoin vähemmistökansojen punaisia syntyvissä sisällissodissa, jotta nämä sitten voitettuaan sisällissodat liittyisivät "vapaaehtoisesti" uuteen Neuvosto-Venäjään.

Itsenäisiksi julistautui 10 kansaa: Ukraina, Valko-Venäjä, Gruusia(Georgia), Armenia, Azerbaidzan, Puola, Viro, Latvia, Liettua ja Suomi. Kaikissa näissä syttyi vapaussodat, joissa Lenin tuki ja yllytti kommunisteja aseellisesti, sotilaallisesti ja ideologisesti.

Kaikissa näissä juuri vapautuneissa maissa, joissa kommunistit (bolshevikit) voittivat, siirryttiin neuvostojärjestelmään ja maat liittyivät Neuvosto-Venäjään. 

Kansallismieliset(valkoiset) voittivat vapaussodan Suomessa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Nämä maat saivat itsenäisyytensä ja joutuivat myöhemmin Neuvostoliiton revanssin kohteiksi 1939-1945.

Suomen 1918 sotaa ei nykyään kutsuta vapaussodaksi vaan sisällissodaksi. Suomihan oli jo vapaa maa ja kapinassa oli kyse siitä kuka maata hallitsee. Sotivat joukot olivat pääsosin suomalaisia. Kumpikaan osapuoli ei ollut luopumassa Suomen itsenäisyydestä.
Valkoinen hallitus tosin saavutettuaan voiton Saksan avulla alisti Suomen Saksan alusmaaksi: ulko- ja kauppapolitiikka alistettiin keisarillisen Saksan kontrolliin ja valkoarmeija Saksan pääesikunnalle, mikä sai raivostuneen Mannerheimin lähtemään ovet paukkuen ja siirtymään ulkomaille. Saksasta tilattiin tänne kuningaskin, jolla olisi ollut täydellinen veto-oikeus lakeihin ja oikeus nimittää kolmasosa kansanedustajista halunsa mukaan.

Onneksi Saksan marraskuun 1918 onnistunut sosialidemokraattien vallankumous kaatoi keisarinvallan ja Suomen tekemät sopimukset ja Saksan joukot vedettiin Suomesta.

[Perttu Ahonen]

Kapina, sisällissota, luokkasota ja vapaussota ovat kaikki määritteitä, jotka kuvaavat Suomen käymän vapaussodan sisältöä ja asetelmia.  Kuitenkin kyse oli lopulta ensisijaisesti vapaussodasta.

Annetaan arvostetun sotahistorioitsija Sampo Ahdon taustoittaa sitä, mistä oikein oli kyse:

Kapina, sisällissota, luokkasota, vapaussota

On ilman muuta selvää, että jos aseellinen kapina jossakin maassa valtaa pitävää hallitusta vastaan johtaa pitkäaikaisiin verisiin yhteenottoihin, kyseistä selkkausta on syytä nimittää sisällissodaksi asianomaisessa maassa. Erityisesti näin on laita kapinoitsijoiden näkökulmasta katsottuna, vaikka tietysti heilläkin on oikeus käyttää yrityksestään mitä nimiä tahansa. Niinpä yhä ilmestyvä Tiedonantaja-lehti näyttää viljelevän edelleen vuoden 1918 tapahtumista käsitteitä Suomen työväen vallankumous ja luokkasota.

Kuitenkin vuoden 1918 sodan pelkkä sisällissota-aspektikin oikeuttaa myös vapaussota-nimityksen käyttämiseen. Sisällissodan voittajahan voi olla kuka tahansa, mutta tavanomaiseen sisällissotaan ei kuulu se, että toisen osapuolen voiton seurauksena olisi lähes automaationa asianomaisen valtion ulkoisen vapauden ja itsenäisyyden menetys. Sitähän punaisten voitto mitä todennäköisimmin olisi Suomelle merkinnyt.


Bolshevikkien lupaukset sosialistiselle Suomelle

Mikä olisi ollut Suomen tulevaisuus, jos bolshvikkien kaappaus olisi täällä onnistunut? Viitteitä asiasta antaa Venäjän kansankomissaarien neuvoston ja Suomen kansanvaltuuskunnan sopimus maaliskuun 1. päivältä 1918, jota nimitettiin ensimmäiseksi sosialististen valtioiden väliseksi sopimukseksi. Siinä muun muassa luvattiin Venäjän kansalaisoikeus kaikille suomalaisille työläisille ja vierasta työvoimaa käyttämättömille talonpojille suomalaisten sitoutuessa myöntämään mahdollisimman helpot ehdot vastaaville venäläisille ryhmille. Todettakoon, että kun jotkut suomalaisista vastustivat näin pitkälle mennyttä yhteensulauttamista, Lenin syytti heitä shovinisteiksi. Aikanaan kyseiset toverit joutuivat tilinteolle Stalinin kanssa.

Stalinin kynsiin olisi joltisellakin varmuudella päätynyt koko Suomen valtakunta, jos vuoden 1918 taistelun tuloksena olisi ollut niin sanottu sosialistinen Suomi. Tällä kannalla oli muun muassa bolshvikkien Helsingin-komitean jäsen V.N. Zhalezhki, joka kirjoitti vuonna 1931, että "ilman saksalaisten suoranaista asioihin puuttumista Suomen Sosialistinen Neuvostotasavalta kuuluisi tänään Sosialististen Neuvostotasavaltojen liittoon." Zhalezhkin käsitykseen on helppo yhtyä lukuun ottamatta viittausta saksalaisten asioihin puuttumisesta. Viittaus johtui tietenkin siitä, että bolshevikkipuolella haluttiin uskotella myöhemminkin, että punaisten tappiota eivät suinkaan aiheuttaneet valkoiset vaan Suomeen hyökännyt ja ylivoimaiseksi kuvattu Saksan armeija.



Bolshevismi ei Suomessa kuitenkaan voittanut, ja maailmanvallankumouskin pysähtyi heti alkuunsa jo Karjalan kannakselle. Se taas oli tulosta siitä, että Suomessa oli riittävästi myös niitä, jotka lähtivät yksinomaan tai ainakin ensisijaisesti sotaan sen vuoksi, että maamme saataisiin vapaaksi Venäjän otteesta. Heitä edustakoon tässä tuolloinen tykkimies ja myöhempi kenraaliluutnantti A.F. Airo, jonka kannanotto sattui vastikään silmiini: "Jos tämä oli meidän sisällissotamme, miksi ihmeessä rauhasta olisi neuvoteltu ja rauhansopimus tehty vieraalla maalla toisen valtion, Neuvostoliiton kanssa? Kyllä minä olen käynyt vapaussotaan, eivätkä ne minua muuhun sotaan saakaan. Muuttakoot sellaisten sotien nimiä, joihin osallistuneista ei kukaan ole enää elossa! Niin kauan kuin minä elän, ei kukaan perkele voi pistää minua sisällissotaan tai kansalaissotaan."

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/12556-%E2%80%9Dse-se-on-saatana-ettei%E2%80%A6%E2%80%9D

[Augustus]

Mielestäni nykyinen keskustelu ei kyllä vastaa ketjun aloittajan tarkoittamaa keskustelua, jossa aiheena olisi sotahistoria noin yleensä. Tietyistä erikoisaiheista voi toki keskustella ja pitkäänkin, mutta vastaako se enää tuota aloittajan tarkoittamaa aihepiiriä. Jokin ketju tyyliin "Suomen sisällisodan tulkintoja" tms. varmaan ajaisi asiaa paremmin.

Tästä tulikin mieleeni ihan ehdotuksena, että Hommalle kannattaisi avata ihan oma sotahistoriaosio, joka taasen jakautuisi tiettyjen aihepiirien mukaan, esimerkiksi:

- antiikin sodankäynti
- keskiaikainen sodankäynti
...
- ensimmäinen maailmansota.
- toinen maailmansota

Tällöin tavallaan ihan sotahistoriaan kuuluvat liittyvät keskustelut pysyisivät (ainakin teoriassa, heh) omassa lokerossaan.

[Faidros.]

^En ajatellut sotahistoriaketjua perustaessani juuri muuta kuin keskustelun ohjaamista oikealle alueelle, pois sotkemasta asiallista keskutelua muista aiheista.
Jos joku haluaa kehittää keskustelun pilkkomista vielä pienempiin osa-alueisiin olkaa hyvät, mutta luulen keskustelujen jäävän marginaaliseksi.
Sotahistoriasta keskustellaan myös monilla muilla alustoilla kuin Hommalla.

[Augustus]

^En ajatellut sotahistoriaketjua perustaessani juuri muuta kuin keskustelun ohjaamista oikealle alueelle, pois sotkemasta asiallista keskutelua muista aiheista.
Jos joku haluaa kehittää keskustelun pilkkomista vielä pienempiin osa-alueisiin olkaa hyvät, mutta luulen keskustelujen jäävän marginaaliseksi.
Sotahistoriasta keskustellaan myös monilla muilla alustoilla kuin Hommalla.

No, tuo mitä kirjoitin oli mun näkemykseni, mutta uskoisin sillä olevan jonkin verran potentiaalia. Kun itse olen silmäillyt tätä ketjua, niin mulle tuli sellainen vaikutelma, että sinne noin yhden aktiivisen perusteeman joukkoon hukkuu joitain ihan itselle mielenkiintoisia juttuja, mutta se sisällissota ei ole sitä. Siis 20 viestistä 19 käsittelee sisällisotaa ja se yksi hukkuu jonnekkin sekaan, jos ei ketjua seuraa aktiivisesti se jää huomaamatta.

Minne muuten tälläisiä kehitysehdotuksia voi laittaa, ei kai nyt sentään Homma kusee-ketjuun.

[duc]

Mielestäni nykyinen keskustelu ei kyllä vastaa ketjun aloittajan tarkoittamaa keskustelua, jossa aiheena olisi sotahistoria noin yleensä. Tietyistä erikoisaiheista voi toki keskustella ja pitkäänkin, mutta vastaako se enää tuota aloittajan tarkoittamaa aihepiiriä. Jokin ketju tyyliin "Suomen sisällisodan tulkintoja" tms. varmaan ajaisi asiaa paremmin.

Tämä Suomen itsenäistyminen ja vuoden 1918 sota -keskustelu on omalta osaltani lähtenyt toisesta ketjusta, jossa lainattiin Runo Kurkon kirjoitusta: Oikeus juhlaan. Olisin jatkanut tuossa erillisessä ketjussa, mutta ylläpito siirsi keskustelun tänne, koska keskustelu ajautui yllä mainittuun aiheeseen, mikä lopulta on, kuten arvata saattaa, loputon suo. Lisäksi tietyt jäsenet ymmärtävät vastapuolen (tahallisesti) väärin ja tarttuvat seikkoihin, jotka ovat omiaan viemään keskustelua sivuraiteille. Toisinaan ketjujen yhdistäminen on hyväksi toisinaan ei niinkään. Takinravistajan kanssa "keskustelu" jatkunee ikuisesti, kun nyt hän on viemässä sitä tataareihin muka ymmärtämättä, mihin muslimeilla viittasin. Kun ei ymmärretä, mitä kulttuuri tarkoittaa, ei siitä jankkaaminen ole hedelmällistä. Kun väitin R. Kurkolla olevan hyvät perusteet käyttää itsenäisyytemme taanneesta sodasta nimeä Vapaussota, en olettanut "totuuden torven" alkavan maanisesti jankata ja julistaa totuutta. Eino Jutikkala, muiden muassa, tuo artikkelissaan hyvin esiin, miksi Vapaussota on hyvin perusteltu nimi vuoden 1918 sodalle. Niitä perusteluja ei kumoa tämä jankuttava propaganda:

Suomen 1918 sotaa ei nykyään kutsuta vapaussodaksi vaan sisällissodaksi. Suomihan oli jo vapaa maa ja kapinassa oli kyse siitä kuka maata hallitsee. Sotivat joukot olivat pääsosin suomalaisia. Kumpikaan osapuoli ei ollut luopumassa Suomen itsenäisyydestä.
...

Nämä väitteet on tässä ketjussa useaan otteeseen osoitettu vääriksi tai pinnallisiksi.

[Nuivanlinna]

Jutun päähenkilö oli yli 50 vuotta koukussa huumeisiin.

Sodassa annettiin morfiinia haavoittuneille, heroiinitabletteja reumaan, päänsärkyyn ja yskänärsytykseen. Kaukopartiosotilaan lääkepakkaus puolestaan sisälsi heroiini- ja oopiumtablettien lisäksi amfetamiinia, jota oli Pervitin-tableteissa. Näitä tabletteja käytettiin voimakkaan väsymyksen poistamiseen ja kiihokkeena ponnistusten edellä. Ne myös poistivat hetkeksi näläntunteen.

Helsinkiläinen Usko sai ensikosketuksensa huumeisiin 1944 Laatokalla, kun hän haavoittui. Usko oli lähtenyt rintamalle vapaaehtoisena, vain 17-vuotiaana. Haavoittumiseen päättyi hänen rintamasotimisensa, mutta sota huumeidenkäyttöä vastaan oli vasta alkamassa.

Haavoittuneen Uskon tuskia hoidettiin morfiinilla, joka poisti kivut. "Silloin ruusut kukkivat", toteaa Usko Silminnäkijä-ohjelman haastattelussa.....
.........................................Usko yritti eroon huumeista useaan otteeseen. Hän oli vieroitushoidossa jo niin monta kertaa, että hänet diagnosoitiin parantumattomaksi narkomaaniksi. Mutta 54 vuoden jälkeen tapahtui jotain, joka muutti hänen elämänsä. Hän oli omien sanojensa mukaan "täys itteään". Hän kirjoittautui vielä kerran sisään Hesperian sairaalaan ja hoitoon. Tällä kertaa hän onnistui.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/01/12/sodasta-huumehelvettiin

[Nikolas]

Saksan 1918 vallankumousta seurasi alkuvuodesta 1919 kommunistien vallankaappausyritys

Ilmeisesti tuo jälkimmäinen radikalisoi Aatun, sillä hän alkoi tuottaa juutalaisvastaisia tekstejä vasta 1919 syksyllä, tai ainakin tunnetusti kaikista ensimmäinen hänen kirjoittamansa juutalaisvastainen teksti syntyi tuolloin, ja sekin oli vain kirje eikä mikään ohjelmapuheen käsikirjoitus eikä pamfletti. Sitähän emme voi tietää, mitä hän mahdollisesti kirjoitti jo aiemmin pöytälaatikkoonsa ja poltti myöhemmin kamiinassa.

[Faidros.]

Simo Häyhästä tehdään Hollywood-elokuva.
www.paivanlehti.fi/talvisodan-tarkka-ampuja-simo-hayhasta-tehdaan-hollywood-elokuva-mukana-huipputuottaja/
Toivottavasti eivät väitä Häyhän olleen amerikkalainen vapaaehtoinen ja pääosassa Prat Pitt.

[Vaniljaihminen]

Simo Häyhästä tehdään Hollywood-elokuva.
www.paivanlehti.fi/talvisodan-tarkka-ampuja-simo-hayhasta-tehdaan-hollywood-elokuva-mukana-huipputuottaja/
Toivottavasti eivät väitä Häyhän olleen amerikkalainen vapaaehtoinen ja pääosassa Prat Pitt.

Ehkä pääosaan valitaan Wesley Snipes!

Nimikin olisi jo valmiiksi rooliin sopiva ja pakolliset vähemmistökiintiötkin tulisivat täyteen.

[dothefake]

Musta Häyhä olisi hyvä, tosin oikessa elämässä musta Häyhä ei olisi kauaa ampunut.

[Kyklooppi]

On hyvä muistaa että Häyhän suku on myös maahanmuuttajia, ei olisi tätäkään sankaritarinaa ilman maahanmuuttoa.

[Lady Deadpool]

Michael Haltzel kirjoittaa The Huffington Postiin siitä miksi Suomen kuuluisi hänen mielestään saada oma (positiivinen) tarinansa esille United States Holocaust Memorial - museoon.

http://www.huffingtonpost.com/entry/unrecognized-courage_us_58efcfc8e4b048372700d695?ncid=engmodushpmg00000004 (13.4.2017)

Unrecognized Courage

The rejection earlier this week by French presidential candidate Marine Le Pen of France's responsibility for its police having delivered thousands of its Jewish citizens to the Nazis for deportation to the death camps in 1942 elicited justifiable outrage at home and abroad. The behavior of European countries during the Holocaust remains a hotly debated topic. How strange and unfortunate then is the refusal of the United States Holocaust Memorial Museum to commemorate a positive action unparalleled in World War II: Finland's saving 100% of its Jewish population, despite the presence of hundreds of thousands of German troops and the Gestapo on its territory and Nazi demands for the Finnish Jews' deportation.

The complex history of Finland from 1939 to 1945 provides necessary context for the government's stance on Finnish Jewry. After the Finns gave the invading U.S.S.R. a bloody nose at the outset of the 1939-40 Winter War, the massive Soviet numerical superiority in troops and materiel ultimately compelled Helsinki to sue for peace. Finland was forced to cede one-tenth of its territory, including the country's second city Viipuri (Vyborg), to the aggressor.

Unable during the next year to conclude defensive military partnerships with the U.K. or Sweden, Finland turned to Nazi Germany, allowing German troops to transit its territory preparatory to invading the U.S.S.R. When war broke out in June 1941 and the Red Air Force bombed Finland, the government in Helsinki declared itself a co-belligerent, not an ally, of Germany to show that the relationship was a marriage of convenience. Finland needed German military might to survive, but it did not want to be associated with Hitler's ideology. Partially as a result of this distinction, the U.S., unlike the U.K., never declared war on Finland.

Able-bodied men from the small Jewish community, like all other Finns, flocked to the colors, and several distinguished themselves. In what has to be one of the great ironies of

modern history, three Jewish Finnish soldiers were awarded the Iron Cross by Nazi Germany. All three refused to accept the decoration, one of them expressing himself in the grossest possible language. The Finnish government in a remarkable "in your face" demonstration of its beliefs erected a field synagogue for Jewish troops at the front lines close to where the German and Finnish military sectors met and where German officers frequently were present.

So perhaps what unfolded in August 1942 could have been anticipated. Hitler dispatched Reichsführer-SS Heinrich Himmler to Helsinki with a ship intended to transport Finland's Jewish population to the death camps. But in a private meeting Prime Minister Johan (Jukka) Rangell quickly silenced Himmler, curtly telling him: "Wir haben keine Judenfrage" ("We do not have a Jewish Question"). The leader of the Finnish armed forces, Marshal Gustav Mannerheim, also made clear that with Jewish Finns fighting and dying in his army, the government in Helsinki would not cooperate in the deportation of their community.

No country's history, however, is spotless, and wartime Finland had to make painful compromises. Finland turned over to Berlin 28 civilian refugee foreigners, including eight Jews from Central Europe, seven of whom died in extermination camps. It is worth noting that when the Finnish media reported on the deportations, a scandal erupted, and ministers resigned in protest. Two years later Mannerheim ordered 160 Jewish refugees without Finnish citizenship sent to neutral Sweden to save their lives. The eight non-Finnish Jews who were deported in 1942 are now honored in downtown Helsinki in a monument dedicated by the Prime Minister of Finland in 2000.

During the course of the war four additional foreign Jewish civilians were deported. In addition, in an exchange for German-held Finnic prisoners, around 2,500 Soviet prisoners of war, several dozen of whom had Jewish family names, were handed over to Berlin. Several members of Finland's State Police were anti-Semitic, including its chief who after the war was tried and convicted as a war criminal.

The central issue, however, is that in order to save every single one of its Jewish citizens, Finland was willing to risk suffering the same fate as its Baltic neighbors Estonia, Latvia, and Lithuania, which two years earlier had lost their independence through forcible annexation by the U.S.S.R.

A few weeks ago I had a telephone conversation with a historian from the U.S. Holocaust Museum about why the story of Finland is not exhibited there. She asserted that Finland was not unique in saving its Jews, citing the cases of Denmark and Bulgaria. I'm not sure why uniqueness should be the criterion for exhibitions, but in any case I reminded her that before Denmark carried out its famous fishermen's boat rescue to Sweden, several hundred Danish Jews had already been sent to the Theresienstadt concentration camp. I added that although Bulgaria deserves great credit for also having saved its own Jewish citizens, it was complicit in the Nazi annihilation of the Jewish community in Macedonia, an area claimed by and under the control of Bulgaria. Only Finland was able to save all its citizens on its territory.

Equally important, the downside risk to Finland was substantially higher than to other countries. I agreed with her that the importance of the Finnish army to the anti-Soviet war effort did make abandonment of Finland by Germany to the U.S.S.R. unlikely. But such speculation is far easier to make from the comfort of 21st century America than it was on the ground in the war-torn Europe of 1942. Finland had no guarantee that Hitler would agree to leave Finnish Jewry untouched and simultaneously continue militarily to support Finnish independence. If one is to indulge in counter-factual history, just imagine if every other European country with German troops on its soil in World War II had acted the way Finland did.

Given the enormous stakes for the country, Finland's behavior stands as an unparalleled act of principle. The U.S. Holocaust Museum would do well to memorialize the Finnish story, both to illustrate that in the real world moral choices are usually complicated, and to provide the public with an inspiring example of courage on a national scale.

[Pekka Kemppainen]

Luin Joihn Keeganin "sodankäynnin historian". Ennakkoluuloni, että anglosaksit eivät ymmärrä mistään mitään, vahvistui.

[Porcius]

Luin Joihn Keeganin "sodankäynnin historian". Ennakkoluuloni, että anglosaksit eivät ymmärrä mistään mitään, vahvistui.

Mitä siinä väitettiin?

[Jukka Wallin]

Mielestäni nykyinen keskustelu ei kyllä vastaa ketjun aloittajan tarkoittamaa keskustelua, jossa aiheena olisi sotahistoria noin yleensä. Tietyistä erikoisaiheista voi toki keskustella ja pitkäänkin, mutta vastaako se enää tuota aloittajan tarkoittamaa aihepiiriä. Jokin ketju tyyliin "Suomen sisällisodan tulkintoja" tms. varmaan ajaisi asiaa paremmin.

Tämä Suomen itsenäistyminen ja vuoden 1918 sota -keskustelu on omalta osaltani lähtenyt toisesta ketjusta, jossa lainattiin Runo Kurkon kirjoitusta: Oikeus juhlaan. Olisin jatkanut tuossa erillisessä ketjussa, mutta ylläpito siirsi keskustelun tänne, koska keskustelu ajautui yllä mainittuun aiheeseen, mikä lopulta on, kuten arvata saattaa, loputon suo. Lisäksi tietyt jäsenet ymmärtävät vastapuolen (tahallisesti) väärin ja tarttuvat seikkoihin, jotka ovat omiaan viemään keskustelua sivuraiteille. Toisinaan ketjujen yhdistäminen on hyväksi toisinaan ei niinkään. Takinravistajan kanssa "keskustelu" jatkunee ikuisesti, kun nyt hän on viemässä sitä tataareihin muka ymmärtämättä, mihin muslimeilla viittasin. Kun ei ymmärretä, mitä kulttuuri tarkoittaa, ei siitä jankkaaminen ole hedelmällistä. Kun väitin R. Kurkolla olevan hyvät perusteet käyttää itsenäisyytemme taanneesta sodasta nimeä Vapaussota, en olettanut "totuuden torven" alkavan maanisesti jankata ja julistaa totuutta. Eino Jutikkala, muiden muassa, tuo artikkelissaan hyvin esiin, miksi Vapaussota on hyvin perusteltu nimi vuoden 1918 sodalle. Niitä perusteluja ei kumoa tämä jankuttava propaganda:

Suomen 1918 sotaa ei nykyään kutsuta vapaussodaksi vaan sisällissodaksi. Suomihan oli jo vapaa maa ja kapinassa oli kyse siitä kuka maata hallitsee. Sotivat joukot olivat pääsosin suomalaisia. Kumpikaan osapuoli ei ollut luopumassa Suomen itsenäisyydestä.
...

Nämä väitteet on tässä ketjussa useaan otteeseen osoitettu vääriksi tai pinnallisiksi.

En oikein ymmärrä miksi "vapaussota" tai "sisällissota" tulkinnat ovat oikeita,kun nämä eivät juuri sano mitään kenellekään. Vapaussota termi olisi oikea, jos olisimme vapautuneet jostakin, mutta tosiasiassa olimme vapaita Venäjästä. Sisällissota on lähellä oikeata tulkintaa sodan luonteesta,jos olisimme tapellet yksin. Mutta, sotaan sotkeutui muun muassa Keisarillinen Saksa, joten sekään sana ei tuo sodan todellista luonnetta esille.

Wikipediassa olen tästä (sisällissota käsitteestä) joskus halunnut keskustella, mutta se on aina lytätty.

Itse pidän paremmin sanasta "kansalaissota", koska se olisi neutraali käsite kuvaamaan osapuolten käsityksiä Suomen suunnasta itsenäistymisen jälkeen. Jos sotaa käsitellään vain valkoisten voittamisen kautta,niin miksi heidän halusta alistua Keisarillisen Saksan vasalliksi ollaan hyvin hiljaa, mutta totena kerrotaan,että"punaisten" voittaessa meistä olisi tullut osa Neuvosto-Venäjää.

On hyvä muistaa,että hävinneen osapuolen keskeisimpiä vaatimuksia alettiin toteuttaa hyvin pian olojen vakiinnuttua.

[Vaniljaihminen]

Luin Joihn Keeganin "sodankäynnin historian". Ennakkoluuloni, että anglosaksit eivät ymmärrä mistään mitään, vahvistui.

Mitä siinä väitettiin?

Minäkin tahtoisin tietää. Mä luen toisinaan sivua Comando supremo, jossa italialaiset käsittelevät sotaansa ja siellä kommentoidaan toisinaan tulisestikin vierasmaalaisia artikkeleita. Kriittisyydestään huolimatta joskus italialaisillakin menee hieman överiksi mutta milläpä maalla ei välillä menisi.

[siviilitarkkailija]

Luin Joihn Keeganin "sodankäynnin historian". Ennakkoluuloni, että anglosaksit eivät ymmärrä mistään mitään, vahvistui.

Mitä siinä väitettiin?

Hmm. Kuinka puristaa Keegan kasaan. Aluksi olin itsekin kovin anti-Keeganilainen. Mutta tarkasteltuani asiaa olen hivenen lieventänyt kantojani. Lyhyesti:

-Taas yksi anti-Clausewitziläinen mutta erittäin lukenut britti.
- Saavuttanut merkittävän aseman Britanniassa.
-Sotateoriansa perustuu heimoajatteluun.
-Karmein virheensä on Tsingis-kaanin sotatekniikan täydellinen ymmärtämättömyys.


Yleisen sotateorian tutkija, nyt edesmennyt. Oman henkilöhistoriansa, brittiläisen yhteiskunnan ja 2 maailmansodan tuote.

[Faidros.]

Kyllä Yleltä tulee myös joskus asiallisia dokkareita.
Tämä on jo kai kolmas uusinta, mutta hyvä kun pitävät framilla.
http://areena.yle.fi/1-3005189#autoplay=true

[dothefake]

Mitä nämä YLEN ilmoitukset, joissa väittävät minun olevan ulkomailla, ovat?

[Impi Waara]

On hyvä muistaa että Häyhän suku on myös maahanmuuttajia, ei olisi tätäkään sankaritarinaa ilman maahanmuuttoa.

Sitten pääosaan Matt Damon, suomensukuinen ja maahanmuuttajataustainen 

[dothefake]

Kyllä esittäjän pitää olla nykymenon mukaan Mannerheim-tyylinen.

[Faidros.]

Mitä nämä YLEN ilmoitukset, joissa väittävät minun olevan ulkomailla, ovat?

Kaiva lantiostasi se kapseli esiin, avaa sanasalalla sveitsiläinen pankkiyhteys ja venyttele vähän ennen fyysisiä kontakteja.
Aja ranskalaisen nuorikon kanssa keväiseen Pariisiin, mutta vältä koiranpaskoja!
Kyllä kaikki muistuu mieleen!

[dothefake]

No niinhän se olikin, kiitos.

[Faidros.]

Tavataan Casino Royalessa ja selvitetään lopullisesti välimme!
Voitan kaikki kuntavaaliäänesi Black Jack-pöydässä!

[Impi Waara]

Kyllä esittäjän pitää olla nykymenon mukaan Mannerheim-tyylinen.

Mannerheim ennen vai jälkeen mokutusaallon alkamisen? 

[dothefake]

Afrikkastyle tietysti. Siellä Simo söisi lunta, ettei huuru paljasta.

[Nuivanlinna]

En löytänyt presidentillisistä museoautoista kertovaa ketjua, joten laitan tähän. Modet siirtäkööt oikeaan ketjuun.

Entisöidystä Mannerheimin Mersusta dokumentti – Hitlerin lahjoittama auto on nykyään Kaliforniassa
http://reservilainen.fi/uutiset/entisoidysta_mannerheimin_mersusta_dokumentti_hitlerin_lahjoittama_auto_on_nykyaan_kaliforniassa#.WP31vueALrE.facebook
Mikäli C.G.E. Mannerheimin Mersu hankittaisiin nyt takaisin Suomeen, voisi siitä tulla Suomen kallein auto. Näin arvelee panssaroidusta Mercedes-Benz 770 Offener Tourenwagenista dokumentin kuvannut ja käsikirjoittanut Veli Vartiala.

– Mannerheimin Mersun arvoa on tietysti vaikea arvioida, koska samanlaisia ei ole kaupan. Näitä on säilynyt maailmassa vähän, 20–30 kappaletta, Vartiala sanoo.

Adolf Hitler luovutti Mersun lahjana Mannerheimille Mikkelissä joulukuussa 1941. Auto oli Mannerheimin henkilökohtainen, mutta kun toinen maailmansota päättyi, aavisteli hän Mersun voivan päätyä valvontakomission haltuun. Mannerheim myi auton Ruotsiin vuonna 1947. Ruotsista auto myytiin vuonna 1948 Yhdysvaltoihin, jossa autoa pidettiin pitkään Hitlerin autona. Myös auton arvo pysyi korkeana ja vuoden 1973 huutokaupassa hinnaksi muodostui Vartialan mukaan 153 000 dollaria, mikä on nykyrahassa huomattavasti enemmän.
Vuonna 1984 auto päätyi nykyiselle omistajalleen, toisessa maailmansodassa Euroopassa lentäneelle ilmavoimien kenraalille William Lyonille Kaliforniaan.

– Joku on laskenut vuoden 1973 myyntihinnan olevan nykyrahassa noin 4 miljoonaa euroa. Tänäkin päivänä autosta maksettaisiin luultavasti miljoonia euroja, Vartiala sanoo....naps...

Mannerheimin Mersu -dokumentti Yle TV1:llä su 4.6. klo 15.50.

[dothefake]

Kun olisi napsahtanut se EuroJack-pot, niin tuohan olisi voinut ostaa Haltiala-autoksi.