Milloin ja miten nuivistuit?

[Sininärhi]

Olin pelkkä kesäapulainen, puoli-ilmaista orjatyövoimaa, mutta pääsin silti lueskelemaan vanhoja toimeentulotukipäätöksiä. Itsepähän antoivat minun käydä niitä läpi. 

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää, mutta pelkään joutuvani ongelmiin, jos kerron yhtään yksityiskohtaisemmin tapauksista, sillä näistähän ei (varmaankaan?) saisi puhua ääneen. 

Eikös kesäapulaisiltakin vaadita vaitiolovakuutusta    Villi veikkaus on, että joudut ongelmiin, mikäli tarinasi oikeasti on totta, että olet ollut sossun palveluksessa ja kerrot tietoosi saamiasi asioita julkisesti.

Minulta ei vaadittu lainkaan vaitiolovakuutusta, ei sanallista eikä kirjallista. Siksi koen, että voin puhua julkisesti näistä sossun päätösasioista, nimettömänä tietysti.
Jos minulta olisi vaadittu jonkin asteinen vaitiolovakuutus, en uskaltaisi avata sanaista arkkuani lainkaan (ja pakahtuisin kiukkuuni yksin).

[mikkoellila]

Menee vähän of topic mutta kuitenkin. Tunteekos kukaan käänteisiä nuivistujia eli niitä, jotka olisivat olleet nuivia ja kääntyneet takaisin mamu ihannointiin?

En minä ainakaan, mutta olisi hauskaa tavata sellainen erikoisuus. 

Lotta Roti, Taina Lintula, Jussi K. Niemelä ja Juha Mäki-Ketelä.

[Lehmä]

Menee vähän of topic mutta kuitenkin. Tunteekos kukaan käänteisiä nuivistujia eli niitä, jotka olisivat olleet nuivia ja kääntyneet takaisin mamu ihannointiin?

Entä jos ei ole kumpaakaan vaan käsittelee asiaa puolueettomasti ja ilman tunnetta? Itse ainakin koen olevani melko tasapuolinen tässä aiheessa.

[Sanglier]

Sossukulujen läpinäkyvyys olisi kuolinkello piilomamukulujen peittelylle ja "saavat saman kuin vastaavassa tilanteessa oleva suomalainen"-kusetukselle.

Vaikka oikeassahan nuo ovat. Romanihameen ja/tai suomi-somali-tulkkausta tarvitseva suomalainenkin saisi sellaisen jos tarvitsisi. Tarpeen arvioi sama joka myöntää tuen, joten nips näps nöps, ei mamulle mitään ekstraa heru senkin rasismus.

[Haukion Kala OY]

Taina Lintula,

Neitokaisen juuri tavanneena sanoisin, että EI.

[mikkoellila]

Taina Lintula,

Neitokaisen juuri tavanneena sanoisin, että EI.

Taina Lintula, entinen maahanmuuttokriittinen ja islamkriittinen blogaaja ja Jussi Halla-ahon tuttava, on täysin julkisesti ja eksplisiittisesti irtisanoutunut kaikesta maahanmuuttokriittisyydestä.

[mikkoellila]

Niemelä oli vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja ja rupesi provosoimaan tahallaan ärsyttäen uskontoja, joka ei kuulunut ennen vapaa-ajattelijoihin. Ainakaan niin keskeisesti.

VAL on ateistijärjestö, joten sen toimintaanhan nimenomaan kuuluu uskontojen vastustaminen.

Ilmeisesti tästä ei tykättykkään vapaa-ajattelijoissa, joten Jussi K. Niemelä lähti ovet paukkuen ulos.

En tiedä Niemelän lähdön syitä. Jos muut VAL-aktivistit vastustivat Niemelän edustamaa uskontojen vastaista linjaa, he olivat väärässä ja Niemelä oikeassa. En kuitenkaan tiedä, oliko kyse vain tästä. Käsittääkseni VAL:ssa on vuosien ajan ollut ongelmana tietynlainen klikkiytyminen, huonot henkilökemiat ja juuttuminen liiton sisäisiin typeriin kärhämöihin.

[Veli Karimies]

Lapsena kiertelin Eurooppaa perheen kanssai ja kaippa se alkusysäys nuivuuteen tavallaan tuli jo siinä sitten. Lisänä vielä asuinlähistöni kansallispukuiset ja pitseriayrittäjät. En kuitenkaan tunnustautunut nuivaksi vielä tässä vaiheessa vaan siihen tarvittiin muutama vuosi sitten pakkotoistosta löytämäni ketju "En ole rasisti, mutta.." joka sitten vei Scriptaan, vieraskirjaan ja Hommaan.

[Sanglier]

Lapsena kiertelin Eurooppaa perheen kanssai ja kaippa se alkusysäys nuivuuteen tavallaan tuli jo siinä sitten. Lisänä vielä asuinlähistöni kansallispukuiset ja pitseriayrittäjät. En kuitenkaan tunnustautunut nuivaksi vielä tässä vaiheessa vaan siihen tarvittiin muutama vuosi sitten pakkotoistosta löytämäni ketju "En ole rasisti, mutta.." joka sitten vei Scriptaan, vieraskirjaan ja Hommaan.

Teh Legend. 

[Ernst]

Olin pelkkä kesäapulainen, puoli-ilmaista orjatyövoimaa, mutta pääsin silti lueskelemaan vanhoja toimeentulotukipäätöksiä. Itsepähän antoivat minun käydä niitä läpi. 

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää, mutta pelkään joutuvani ongelmiin, jos kerron yhtään yksityiskohtaisemmin tapauksista, sillä näistähän ei (varmaankaan?) saisi puhua ääneen. 

Eikös kesäapulaisiltakin vaadita vaitiolovakuutusta    Villi veikkaus on, että joudut ongelmiin, mikäli tarinasi oikeasti on totta, että olet ollut sossun palveluksessa ja kerrot tietoosi saamiasi asioita julkisesti.

Eivät kaikki sosiaalitoimen asiat ole salassapidettäviä. Eivätkä esimiehet voi vaatia perusteetta vaitilolositoumuksia.

[atella]

Olin pelkkä kesäapulainen, puoli-ilmaista orjatyövoimaa, mutta pääsin silti lueskelemaan vanhoja toimeentulotukipäätöksiä. Itsepähän antoivat minun käydä niitä läpi. 

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää, mutta pelkään joutuvani ongelmiin, jos kerron yhtään yksityiskohtaisemmin tapauksista, sillä näistähän ei (varmaankaan?) saisi puhua ääneen. 

Eikös kesäapulaisiltakin vaadita vaitiolovakuutusta    Villi veikkaus on, että joudut ongelmiin, mikäli tarinasi oikeasti on totta, että olet ollut sossun palveluksessa ja kerrot tietoosi saamiasi asioita julkisesti.

Juu juu, näinhän se maailmassa menee. Vaitiolo kruunaa kaiken. Katolisen kirkon  papit panivat kymmenien vuosien ajan tuhansia pikkupoikia kymmenissä maissa. Vaitiolo oli jatkuvaa ja järjestelmällistä.

Sossu häärää Suomessa jakaen yhteiskunnan keräämiä verorahoja sinne ja tänne. Somali ostaa lastenvaunut, uudet tietysti, hintakatto 500€. Suomalainen, jos köyhä veronmaksaja, ostaa käytetyt 1/3 hinnalla. Asuntoni lähellä on kaupppa joka näitä käytettyjä myy. En ole ikinä siellä somalia nähnyt. En ole myöskään koskaan nähnyt somalia nuhjuisella lastenvaunulla liikkuen, vaan uuden kiiltävällä.

Valkonaama suomalainen, köyhä tai ei köyhä, ostaa ihmeelliset, naurettavat ja tarpeettomat erikoisvaatteensa itse. Jos sellaisia tuntuu kaipaavan.

Nämä asiat eivät minulle mitenkään muuten kuuluisi, paitsi kun olen veronmaksaja niin kuuuluu, oikein kovasti kuuluukin. Perqqele viddu ja viddu.

[monokultturisti]

Menee vähän of topic mutta kuitenkin. Tunteekos kukaan käänteisiä nuivistujia eli niitä, jotka olisivat olleet nuivia ja kääntyneet takaisin mamu ihannointiin?

Entä jos ei ole kumpaakaan vaan käsittelee asiaa puolueettomasti ja ilman tunnetta? Itse ainakin koen olevani melko tasapuolinen tässä aiheessa.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Sitäkö että toteat maahanmuuttopolitiikan olevan faktojen valossa epäonnistunutta, mutta koska olet puolueeton ja tunteeton, niin et välitä korjataanko asiaa mitenkään?

[mmm]

Eräs romaninainen oli saanut vuoden aikana kolme kertaa täyden avustuksen romanihameeseen, edellinen kun oli aina mennyt syystä tai toisesta rikki. Tuki oli 370e / kerta.
Eräälle somalinaiselle oli myönnetty tuki uusiin lastenvaunuihin, maksusitoumus. Maksusitoumuksen katto oli 500 euroa.
Harkinnanvaraista tukea oli myönnetty milloin mihinkin – lukion koulukirjoihin, talvitakkeihin (jotka muuten kuuluisivat perusosaan), kenkiin (kuuluisivat perusosaan), huonekaluihin ja sitä rataa. Tukea myönnettiin todella hövelein perustein (uusi sohva ostetaan, koska vanhan kankaassa kulumaa).

Jumalauta!! Tällaisista tapauksista pitäisi kirjoittaa sanomalehdissä.

Onko tästä seurauksena se, että esim alakerran rikastajien muksut eivät pidä huolta pyöristään ja potkulaudoistaan, vaan lojuvat missä ja miten sattuu, yleensä lukitsematta, vai lapsille tyypillistä käytöstä. Tuntuu että ajattelutapa juontaa kotoa, sillä varastettu pyörä tuskin toimii opetuksena kenellekään, niin kauan kun sossusta saa uuden tilalle.

[YlpeäLänsimaalainen]

Viime vuoden lopulla. Tutustuin Scripta-blogiin sillä se on niin kiehtova. Tapa jolla toisten sanomiset todetaan järjenvastaisiksi on sen voima. Itse maahanmuuttajista minulla on pari pikkuruista mieleen jäävää tarinaa. Ensimmäinen on se kun olin TAYS:ssa omahoitajani kanssa kun vastapäässä istuva maahanmuuttaja kertoili tarinoitansa. Kesken kaiken hän sanoi: "toi ei pidä musta" ja osoitti minuun. Hän jatkoi selittäen jotain harmoniasta ja yhteisymmärryksestä. Toinen tarina liittyy Ranskaan jossa kadulla oleva mustaihoinen mies kysyi isoveljeltäni saisiko rahallista avustusta johonkin hyväntekeväisyysprojektiin. Isoveli kieltäytyi ja musta mies sanoi: "Raassist."

Sairaalassa yksi maailmanhalaaja kysyi minulta kumman leffan haluaisin katsoa hänen kanssaan: Ice Agen ja Simpsons Movien? (En katsonut myöhemmin mitään leffaa hänen kanssaan mikä todistaa sen että kyseessä oli kikka) Ice Age oli hänen oikeassa kädessään (minusta katsottuna vasemmalla) ja Simpsons Movie vasemmassa (minusta katsottuna oikealla). Valitsin Simpsons Movien. Hän yritti symbolisella kikalla selvittää olinko vasemmistolainen vai oikeistolainen. Simpsons moviessahan Springfieldin ympärille laitetaan kupoli ja sinne ei pääse kukaan. Ice Agessa (jota en ole nähnyt) maailmassa ei ole rajoja. Maailmanhalaaja sanoi valinnalleni pettyneesti ja pelokkaasti: "ihan hyvin valittu."

[Kivikova]

Itselläni moinen on tapahtunut pitkässä prosessissa. Asia ei ole ollut itselleni mitenkään hirveän tärkeä, koska Suomessa asia ei ole ollut ongelmista suurin. Mutta. Olen Hesassa asuessani alkanut kiinnittämään huomiota ympäristön muuttumiseen. Tässä ihan naapurissa Ruoholahdessa on alkanut viimeisen parin vuoden aikana näkymään maahanmuuttokeskittymää.

Itse olen perustanut omat näkemykseni tiedonhankintaan, enkä tunteeseen. Itselleni on aivan sama mikä pigmentti naamaa värittää, mutta jos se tietty pigmentti alkaa värittämään rikostilastoja, alan olla huolissaan.

Lisäpotkua sain valheellisen median levittämästä tiedosta. Tutustuin Jussi Halla-ahon blogiin vasta huhtikuussa 2011(just sopivasti ennen vaaleja  ) ja olin pettynyt median levittämään paskapuheeseen joka valheellisesti väitti kyseisen herrasmiehen olevan rasisti. Itselleni oli tullut mielikuva, että kyseinen herrasmies on kilipäinen kiväärinatsi. Kiitokset Hesarille ja muille punikkijulkaisuille. Kuseminen omille kintuille voi lämmittää jonkin aikaa, mutta sitten tulee kylmä. Nyt tuli te rakkaat vasurit.

Jossain kirjoituksessa, tässä ihan vasta, oli maininta siitä, että idealismi on keinotekoista. Olen samaa mieltä. Luomua on ajatella yhteisön etua ja olla kansallismielinen. Idealismi on keinotuotettua, geenivirheistä hevonpaskaa.

[Eddie]

14-15 vuotiaana vertailin kaduilla näkemääni median sössötykseen ja tajusin, että eihän se näin mene. Pidän tärkeimpänä asiana sitä, että mm. tästä asiasta kerrotaan TOTUUS julkisesti eikä piilotella tilastoja.

Kansa hoitaa kyllä loput, luotan siihen.

[Rämeairo]

Lopullinen nuivistuminen tapahtui pikkuhiljaa, mutta asioita rupeaa ajattelemaan laajakantoisemmin kun siunaantuu jälkikasvua, en todellakaan halua Suomen seuraavan Ruotsin/Brittien tiellä jossa positiivinenrasismi on kansantauti ja valkoinen mies lähes lainsuojattomassa asemassa...

[tjuguskegg]

Aloin nuivistumaan n. kolme vuotta sitten, kun vahingossa törmäsin Suomen Sisu nimiseen naxijärjestöön ja kaverini kertoi Mestarista. Olin silloin vielä melkoinen monikulttuurisuuden puolestapuhuja ja kovin tietämätön, nuori hölmö. Äänestin eduskuntavaaleissa Virheitä, hengailin vasemmistonuorten bileissä ym. Nuori olen edelleenkin, mutta nykyään olen rutinuivuuden malliesimerkki. Jotkut pitävät jopa rasistina suorien puheideni ja isänmaallisen habituksen takia. Hölmöt huudelkoot kylillä mitä haluavat, mutta olen nykyään paljon tasapainoisempi nuivana ihmisenä. Enää en luota illuusioihin ja osaan kyseenalaistaa "totuukisia." Jos olisin poliitikko, niin tod. näk. roskalehdet kirjoittaisivat minusta vähän väliä äärimmäisen raflaavia ja myyviä juttuja. 

[bluestocking]

Oma kriittisyyteni heräsi 90-luvulla kun naispuolisilla ystävilläni oli erittäin ikäviä kokemuksia maahanmuuttaja miehistä. Eräs ystävä seurusteli afrikkalaisen miehen kanssa ja tämä levitti kuvia hänestä,hänen oli myös vaikea irrottautua porukasta koska  miehet pitivät naista omaisuutenaan jota kierrätettiin omassa porukassa. Kriittisyyteni rinnalla on kuitenkin aina ollut vakaumus, että jokaista ihmistä pitää kohdella yksilönä. Ihmisellä täytyy olla oikeus olla erilainen kuin muut, hänelle täytyy antaa mahdollisuus todistaa tämä.

Nyt asun alueella jossa asuu maahanmuuttajaperheitä, pakolaisia ja valtaväestöä. Pakolaisista suurin osa on ok ja Intian suunnalta tulevat maahanmuuttajat samaten. Naapurissani asuu siisti arabiperhe ja toisena naapurina hirveä turkkilaisperhe. Tämä "turkkilaisroskasakki" metelöi,elää kuin kaatopaikan keskellä ja jotakin paristustakin ja muuta epämääräistä bisnestä on havaittu.
Tämä turkkilaisukko on "valloittanut" röyhkeällä tyylillään koko pihapiirin. Minä olen havainnut itsessäni nuivaakin nuivemman suhtautumiseni tämänkaltaisiin maahanmuuttajiin.Kyllä meille riittää ihan suomalainen rikollisuus tarvitseeko tänne päästää tämän turkkilaisen kaltaisia ihmisiä.
En koe nuivuutta kunnollisia ihmisiä kohtaan, mutta sitäkin nuivempi olen rikollista roskasakkia kohtaan jotka soluttautuvat tänne todellisten avuntarvitsijoiden sijaan. Ja inhoan sinisilmäisyyttä jonka turvin rikolliset saavat vapaasti tulla tänne.

[Noottikriisi]

Muistui mieleen kirja jonka olen lukenut joskus 1980-83 -tienoilla ja olin aika jyrkästi eri mieltä kirjailijan kulttuurirelativistisen asenteen kanssa. Kirjassa mukaellaan Defoen klassista Robinson Crusoe -tarinaa mutta tuodaan esiin Perjantain oma kultturi ja sen viisaus joka näyttää saaren olosuhteissa olevan kolonialistisen Robinsonin lähestymistapaa viisaampi.
Muistan että palauttaessani kirjaa kirjastonhoitaja kysyi mitä tykkäsin ja vastasin että en hyväksy kirjailijan käsitystä Perjantain paremmuudesta. 

Kyseinen kirja on siis
Michel Tournier:
Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli

[Lankkimutina]

Olen ollut nuiva niin kauan kuin muistan. Pyrin aina olemaan ennakkoluuloton ja kohtelemaan ihmisiä yksilöinä ja vasta toissijaisesti jonkun ryhmän jäseninä, mutta kokemukseni ovat vain vahvistaneet nuivuuttani. En siis ole enää ennakkoluuloinen, koska minulla on kokemuksia...

Monikulttuuri ei toimi. Teoriassa toimiva monikulttuuri tarvitsee halua ymmärtää molempien (tai kaikkien) osalta "toiseuden" ajatuksenjuoksua, haluja, tavoitteita ja arvoja. Vaikka "toiseus" olisikin fiksu ja filmaattinen, onko tavallinen suomalainen perunanenä valmis poistumaan omalta mukavuusalueeltaan? Dialogi ja kiinnostus toista kohtaan on välttämätöntä ymmärryksen saavuttamiseksi. Sekään ei vielä riitä. Ymmärryksen jälkeen sinun on hyväksyttävä "toiseuden" maailmankuva; vasta tämän jälkeen voit allekirjoittaa monikulttuurisuuden YYA-sopimuksen: kaikki on sallittua, suvaitse erilaisuutta, ja lakaise epäkohdat maton alle. Helppoa, kun ei tarvitse ottaa kantaa vaikeisiin arvokysymyksiin. Alistu hyväksikäytettäväksi.

Asiaan. Viimeisen 20:n vuoden aikana tapahtunut kansallisvaltioiden alasajo on tehnyt minusta entistäkin kriittisemmän nuivistelijan. Vielä noin 10 vuotta sitten olin hyvin EU-myönteinen, koska omassa mielessäni ajattelin EU:n olevan sivistynyt kansallisvaltioiden yhteisö, jonka moninaisuus on kaikkia jäsenvaltioita yhdistävä tekijä ja joka puolustaa yhteisiä Eurooppalaisia arvoja. Nyt näyttää siltä, että röyhkeyden rajoja ei enää ole.

Työskentelen hyvin monikulttuurisessa työpaikassa. Olen varma, etten ole kokenut monikulttuurisuuden pahimpia puolia, koska kokemukseni rajoittuvat vain työssäkäyviin ihmisiin. Suurempaa valittamista minulla ei ole, vaikkakin "etnisiä kuppikuntia" tuntuu syntyvän hyvin luonnollisella tavalla.

Minulla on yksi esimerkki siitä, mitä kulttuurien törmäys äärimmilleen vietynä tarkoittaa. Korostan, että seuraava esimerkki on oma ääritapaukseni, mutta yksikin tällainen tyyppi Suomessa on liikaa.

Seuraa tositarina:

Eräs etninen (ja nykyään onneksi entinen) työkaverini X oli tyypillinen kunniakulttuurin luomus. Jopa niin täydellinen, että jos X olisi ollut fiktiota, sitä olisi pidetty liian epäuskottavana (puhumattakaan poliittisesti epäkorrektista). Oma lyhyt luonnehdintani X:stä olisi "väkivaltainen naistenjahtaaja-diskohile-psykopaatti".

Työskentelin X:n kanssa muutaman työvuoron. Heti alussa kävi selväksi, että hän halusi haastaa riitaa ja "pelata pelejä"; ehkä tällä on jotain tekemistä hierarkisten kulttuurien toimintatapojen kanssa. Heti kun mahdollista, X esitti loukkaantuneensa jostain epämääräisestä ja yritti saada vastapuolen (minut) miellyttämään häntä. Pelin nimi oli siis "nyt taisin tehdä tai sanoa jotain väärin, koska Kunniakulttuurin kasvatti näyttää loukkaantuneelta". Sama temppu toistui monta kertaa. X:n tarkoitus oli siis käyttää hyväkseen yleistä suomalaista kohteliaisuutta ja toisen huomioonottamista yhdistettynä suomalaisen epävarmuuteen ja maanrakoon poljettuun itsetuntoon. Uskon, että tämä taktiikka toimii valtaosaan ihmisistä.

Heti tämän jälkeen sanoin X:lle suoraan, että en lähde mukaan tähän leikkiin. En välittänyt siitä, mitä X sanoi, koska ymmärsin, että X:n tarkoituksena oli vain saada minut hermostumaan ja näin osoittaa alistuneisuuteni X:n väkivallan edessä. X halusi hallita ihmisiä pelolla ja uhkailulla. "Mitä jos joku tekisi terrori-iskun tänne?", X kysyi. "Siitä vaan, ihmiset ovat täällä lampaita", vastasin. Pieni valkoinen valhe, koska tässä tapauksessa minun oli pakko jatkaa bluffaamista. X oli täysi psykopaatti. Esim. X:n suhtautuminen homoihin oli täyttä inhoa ja vihaa, mahdotonta ymmärtää kenen tahansa länsimaisen näkökulmasta. Kuka tahansa, jonka naama ei miellyttänyt, oli homo, ja täydellisen halveksittava. Suhtauduin X:n "temppuiluun" niin kuin ennenkin: täysin välinpitämättömästi.

Työsuhteeni X:n kanssa päättyi, mutta myöhemmin kävi selväksi, että X ei ollut tyytyväinen tapaan, jolla kohtelin häntä. X uhkasi tappaa minut: "Joku päivä mä vielä tapan sut." Päin naamaa, X:n omasta aloitteesta ja provosoimatta. Piti tämäkin kokea. Seuraavana päivänä näin X:n ja päätin selvittää, mitä hänen päässään liikkuu. Istuuduin "uhkailuetäisyyden" päähän X:stä, ja X:n tappouhkaukset jatkuivat, heti kun mahdollista, ja ilman omaa provosointiani.

Tämän jälkeen ilmoitin tyypistä esimiehelleni, koska en mahdu samaan työpaikkaan tuollaisen yleisen turvallisuusuhan kanssa. Minut ja X haastateltiin, ja ilmoitin etten halua enää nähdä koko tyyppiä; joko X lähtee tai minä. Toinen ja mahdoton vaihtoehto olisi ollut jonkinasteinen "kylmä sota" ja kyräily. Sain osakseni paljon myötätuntoa, kehuja rohkeudesta ja puolen vuoden epävarmuuden X:n tilanteen suhteen. "Ei poliisiasia", siinä kaikki. Sain jopa kuulla, että olin joutunut "selvän työpaikkakiusaamisen" uhriksi! Tuo oli kyllä pahempaa kuin vähättely! Työpaikkakiusaaminen ja tappouhkaus ovat mielestäni kaksi eri asiaa.

Lopulta X sai kenkää, mutta vasta, kun hän oli aiheuttanut häiriötä toisessakin tapuksessa. Oman tapaukseni näyttö ei tainnut olla riittävä, mutta kuitenkin osatekijä. Huomioitavaa on, että X:llä on lapsi Suomessa suomalaisen kanssa (haluaisinpa tavata sen muumimamman), joten tämän terroristin selusta on turvattu ja häntä ei voi karkottaa.

Mielestäni on tärkeää, että tämäkin tositapaus on täällä kaikkien luettavana, vaikka sitten nimettömänä. Kyseessä oli siis päällisin puolin nuhteeton ja ahkera, työllistynyt mamu, eikä mikään loisiva katujen sankari. Ihmettelen vaan, millaisia tapauksia löytyy niistä työttömistä mamuista... Tämän tapauksen jälkeen nuivistuin hiukan lisää. Koskahan minusta tulee ihan oikea rasisti?

[Jouko]

Ennakkoluulot ovat ennakkoluuloja ja tämänhetkinen tieto on tämänhetkistä tietoa. Minullakaan ei ole mitään ennakkoluuloja mustalaisia kohtaan koska tunnen heidän tapansa ja toimintansa erittäin hyvin kokemusperäisesti vuosikymmenten takaa. Samasta syystä en ole myöskään rasisti.

[pigeon]

Silloin kun oivalsin, että Suomaesshan on kuin onkin erittäin oleellisissa asioissa kaksoisstandard, jota jopa oikeuslaitos toteuttaa.
Kantani vahvistui kun hiffasin, että yleistä mielipidettä mediassa ohjailevat uusstalinistit, joiden asenne on sama kuin vanhemmillaan 30 - 40 vuotta sitten. "Minä tiedän sinua paremmin, mikä sinulle/luonnolle/ihmiskunnalle/maailmankaikkeudelle on hyväksi, olenhan massojen edessä marssivaa eliittiä". Lopullisesti suunta kirkastui kuin bläkki, kun valtakuntaa lähti vyöryttämään suvaisevaisuusfasismi, joka pyrki monopolisoimaan "Sen Yhden Ehdottoman Totuuden" itselleen.

[Ammadeus]

Odotan vieläkin nuivistumistani.Maailmankatsomukseni on yhä erittäin avarakatseinen ja suvaitsevainen.
Niin kuin tällä foorumilla pääosalla on.

[Jaassu]

Olen kohtuullisen pienestä pitäen lukenut lehtiä seurannut uutisia ja ollut sen seurauksena epäluuloinen muita kulttuureja kohtaan.

Hieman enemmän nuivistumimista tuli noin 15 vuotta sitten kun aloin huomaamaan että suomen lehdistö kirjoittaa asioista hieman oudosti, aloin olemaan eri mieltä liian usein. Tosin tuolloin uskoin vielä toimittajien viisauteen ja siihen että lehdet kirjoittavat totta, uskoin tuolloin myös että poliitiikka pohjaa jossakin määrin rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Kummastelin hesarin päätöstä potkia kari suomalainen pilapiirtäjän tehtävästä. Äänestin pari kertaa vihreitä ja jopa Halosta presidentiksi mitä nykyään kadun. Olin myös jonkin verran vasemmistolaisempi ajatusmaailmaltani.

Sitten aloin seuraamaan netin kautta lähi-idän tapahtumia Israelin uutistoimistojen ja lehdistön kautta ja huomasin että suomen ja BBC:n uutisointi tapahtumista oli monelta osin arabinäkökulmaa tukevaa.

Mitä enemmän lueskelin maailman asioista sitä nuivemmaksi tulin, sitten tuli yksittäisten henkilöjen kuten halla-ahon blogi jonne uteliaisuuttani eksyin ja päätös tulla nuivaksi. Sen jälkeen aloin seuraamaan taloutta aktiivisemmin ja aatemaailmani tuli hieman talouspoliittisesti oikeistolaisemmaksi.
Konservatiiviksi päätin julistautua luettunani muunmuassa takkiraudan blogia.

Toteampa että kauan kestää ennen kuin alkaa ymmärtämään yhteiskuntaa ja nyt olen 46-vuotias.

Ihmiselämä on liian lyhyt todellisuuden ymmärtämiseen.

[Lodi]

Minua on aina harmittanut tämä sana "nuiva".
Itse olen täällä ymmärretyllä tavalla "nuiva", mutta tuttavani, perheeni ja työkaverini eivät pidä minua nuivana vaan mukavana ja huumorintajuisena persoonana.

[maltti on valttia]

Minua on aina harmittanut tämä sana "nuiva".
Itse olen täällä ymmärretyllä tavalla "nuiva", mutta tuttavani, perheeni ja työkaverini eivät pidä minua nuivana vaan mukavana ja mukavana persoonana.

Pitää ajatella että HIV-negatiivisena on positiivisempi elää kuin HIV positiivisena.  

[pikku hukka]

Kuinka poliittinen herätyksesi tapahtui? Eksyitkö Jussin sivuille ja aloit lukemaan, koit monikulttuurisuutta arjen kohtaamisissa, tulit yllätteän kulttuuririkastetuksi jollain kujalla vai oletko sittenkin aina ollut vähän netsiviritteinen?

En tiedä mitä tarkoittaa netsiviritteinen ja koska en ole nuiva, vastaan kysymykseesi poliittisesta herätyksestä ehkä toisessa mielessä kuin tarkoitit, mutta kuitenkin.

Politiikasta kiinnostuin joskus teini-iässä. Ensin heräsi mielenkiinto eläin- ja luonnonsuojeluasioihin, sitten laajemmin ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksiin. Nuiva en siis ole enkä odota kovasti nuivistuvanikaan, vaikka myönnän, että asioissa on monta puolta, suomalaiset ovat keskimäärin melko sinisilmäistä sakkia ja että esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvät kysymykset eivät ole helppoja ratkaistavia. Väestöräjähdyksen kaltaisia ympäristön kannalta tuhoisia ongelmia en ole valmis ratkaisemaan hätäavun lakkauttamisella tai pakkosterilisaatioiden avulla (viittauksena toiseen keskusteluun eräässä toisessa ketjussa). Asioihin täytyy löytyä jokin eettisempi ratkaisu tai jos ei löydy - samassa veneessä ollaan, meni syteen tai saveen!

Vieraista kulttuureista olen ollut aina kiinnostunut. Vaikken uskonnollinen olekaan, muistan, että ala-asteella oli kiva kuunnella kaikkialla maailman kolkissa työtä tekeviä lähetystyöntekijöitä sekä heidän kertomuksiaan siitä, millaista siellä on. Tosin ajattelin myös, ettei kyseisten maiden omia uskontoja pitäisi yrittää korvata kristinuskolla, mutta se oli sivuseikka mielenkiintoisten tarinoiden rinnalla. Minulla oli jo varhain ulkomaalaisia kirjeystäviä. Mitä eksoottisemmasta maasta, sitä parempi! Nykyään netti on korvannut kirjeet, mutta Tansaniasta saan joskus kirjeitä Planin kautta hankkimaltani kummilapselta.

Minua on aina harmittanut tämä sana "nuiva".
Itse olen täällä ymmärretyllä tavalla "nuiva", mutta tuttavani, perheeni ja työkaverini eivät pidä minua nuivana vaan mukavana ja mukavana persoonana.

Luulisin, että nuivuus (sillä tavalla kuin minä sen ymmärrän) ei ole este sille, etteikö henkilö voisi olla hyvinkin mukava persoona. Voi olla, että punaista näkisin vain keskustellessamme politiikasta (mutta koska en tiedä mielipiteitäsi, tämä on pelkkä olettamus, mutta koska sanoit olevasi nuiva, luulen olevani oikeassa).

[Lodi]

Olen nuiva siinä mielessä, että en halua Suomeen sellaista verovaroin elävää sakkia, jolla ei ole kykyä eikä edes halua sopeutua yhteiskuntaamme.

[yxtoine humanisti]

Tästä tulee nyt todella pitkä juttu. (Lupaan, etten enää koskaan ikinä kirjoita lähellekään näin pitkästi.) Mutta tämä ketjuhan on tyyliltään sellainen 'tää on mun tarina'. Niin että tää on sit mun tarina niille, joita kiinnostaa. Tarinani kuvailee ennen kaikkea ajattelutavan muutosta, minkä vuoksi tapahtumat itsessään ovat tavallisia ja tylsiä.

Nuivistumiseni on tapahtunut vähitellen, sitä mukaa kun piuhat [viittaan ajatteluuni] ovat alkaneet yhdistyä johdonmukaisemmin. Kukkahattuajattelua varjelleena en ollut kyennyt laskemaan yhteen yksi plus yksi. Vaikka "yksittäistapauksia" sattui, mikään niistä ei tuntunut yhdistyvän mihinkään suurempaan kokonaisuuteen. Ei ollut mitään julkisesti määriteltyä ongelmakenttää, jota taustaa vasten omat kokemuksensa olisi voinut tulkita. (Minusta tässä harjoitetaan kansalaisiin kohdistuvaa käsite- ja mielikuvapetosta.) Kun puuttuva X lopulta löytyi, piuhat suorastaan sarjakytkeytyivät. Mutta mitään tiettyä valaistumisen hetkeä ei siis ole, ja prosessi on yhä kesken.

Ponnekkaimmin nuivistumista (takautuvasti!) aiheuttanut tapahtuma liittyy uhri-statuksen väärinkäyttöön. Sellainen ei vain istu suomalaiseen oikeudentajuun.

Opiskeluaikani asuin halvasti lähiössä. Kuinka ollakaan, seinänaapureikseni muutti mamupariskunta. (Silloin vielä ihan oikeasti ajattelin että 'Kivaa! Tulee vähän kulttuuria ja väriä!') En edes muista, missä vaiheessa aloin pitää heidän meluhäiriköintiään tapana, mutta missään tapauksessa en ainakaan ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen jne... kerran jälkeen. Minä sopeuduin ja kunnioitin. 'Kyllä maailmaan ääntä mahtuu,' ajattelin. (Sitä paitsi, naisasioita kunnioittavana pidin siitä, että myös nainen kirkui ja karjui ja piti puolensa. 'Ei ne ookkaan niin ressukoita', ajattelin. Toisaalta ajattelin, että voivoi heidän hiljattain syntynyttä pientä vauvaansa, millaisen metelin seassa joutuukaan elämään.)

Jossain vaiheessa lopulta kyllästyin jatkuvaan äänimaisemani terrorisointiin. Sellaista vuorokautta ei ollutkaan, ettenkö olisi kuullut naapureideni olevan elossa, eikä sellaista vuorokauden aikaa, jolloin he eivät olisi ilmaisseet kulttuuriaan. Erityisesti riipi herätä infernaaliseen karjumiseen ja paukkeeseen öisin kesken unien. (Kuvaavaa on, että erään kerran yökylässä ollut tuttavani heräsi silmät suurina ihmettelemään, tappavatko ne siellä toisiaan.) Tässä vaiheessa ainoastaan asenteeni alkoi huonontua, ja ihan vain tämän yksittäistapauksen osalta. En kuitenkaan käyttänyt tapahtumia hyväkseni tehdäkseni kenellekään hallaa. Kulttuurierojahan täytyy yrittää suvaita. Kaikki naapurit eivät kuitenkaan olleet yhtä (tyhmän) suvaitsevaisia kuin minä, ja noin vuoden kuluttua perhe sai häädön. (Siis vasta vuoden kuluttua. Suomalainen, sisukas kärsivällisyys on häkellyttävää.)

Luotettavalta taholta (mikäli virallinen taho sellainen on) kuulin, että asunnon omistaja oli käynyt lukuisia kertoja puhumassa perheelle heidän aiheuttamastaan häiriöistä. (Jo alusta asti asumisen säännöt oli kuulemma tehty heille selviksi.) Lisäksi perhe oli lopulta saanut kirjallisia varoituksia. Tästä huolimatta he, ennen häädön täytäntöönpanoa, kiersivät rapusta rappuun ja ovelta ovelle tulkkinsa kanssa vetoamassa ihmisiin. Mamut kuulemma eivät olleet tienneet aiheuttaneensa häiriötä. He kuulemma eivät tienneet, kulttuurieroista johtuen, kuinka suomalaisessa kerrostalossa tulisi asua.

Eräänä päivänä ennen heidän häätöään havahduin parvekkeelta kantautuvaan paatokseen. Mamu-perheen pää siellä oli omalla parvekkeellaan pitämässä puhetta koko naapurustolle, johon hän kuulemma oli hyvin, hyvin, hyvin pettynyt. Hän oli pettynyt koko Suomeen ja tunsi tulleensa hyvin, hyvin, hyvin kurjasti kohdelluksi. Minä vetäydyin omassa asunnossani kauemmas parvekkeen läheisyydestä, ja aloin ensimmäisen kerran epäillä, josko pian jossakin paukkuu (siis jokin muu kuin asunnon irtaimisto) tai jopa räjähtää. En todellakaan voinut keskittyä opiskelumateriaaleihini parhaalla mahdollisella tavalla. Väsymystä huonosti nukuttujen öiden jälkeen olisi vielä jotenkin sietänyt.

On myönnettävä, että minun ei käynyt heitä sääliksi. Minun kävi sääliksi heidän tulevaa naapurustoaan. (Millähän tunteisiin vetoavalla uhritarinalla he saivat itselleen solmituksi seuraavan vuokrasopimuksen? Vähän epäilen, ettei siihen heidän statuksellaan tarvittu mitään tarinaa.)

Tällaisten jälkeen kismittää, että kantaväestölle saarnataan siitä, kuinka "uhrikäyttäytymisestä pitäisi voida luopua". (Kuka on lukenut uusimman Minä Olen –lehden (nro 4/11)  pääkirjoituksen? Joo, mussa asuu vielä sen verran kukkahattua, että haluan ajatella kauniita filosofioita. Haluaisin uskoa parempaan maailmaan, sellaiseen, jossa kaikilla olisi kivaa ja elämässä pikkuisen taikaa. Mutta silti on tervettä laittaa jotain rajaa, kun hyvää syytä on.)

Kyseisessä lähiössä asuessani ennätin saada hieman ghetto-tuntumaakin. Eräänäkin päivänä naapuruston mamut sytyttivät muina miehinä parkkipaikalla tulen suureen jätetynnyriin ja asettuivat sen ympärille. Kyläyhteisöstä päivää! Seuraavasta tapauksesta en voi syyttää mamuja (koska todisteita ei ole), mutta olipa eräänä aamuna ystäväni autonikkunakin P-paikalla rikottu. Kaikki oli kelvannut mikä irti lähti. (Urheiluvälineiden ja ihanan pienen iltalaukkuni menetyksestä huolimatta eniten harmittivat varastetut retkimakeiset - avattu lakupussikin oli kelvannut - koska se oli jotenki niinku röyhkeyden huippu.) Tällaisten tapausten jälkeen ei P-paikalla sitten voinutkaan enää oleskella minuutteja kauempaa, ennen kuin poliisipartio tuli tarkastamaan tilanteen. (Tavallaan minuakin siis pidettiin potentiaalisena rikollisena. Ja keiden takia? Mutta en osannut edes loukkaantua. Yleinen turvallisuus on tärkeämpää kuin oma ylhäisyyteni. Vähän epäilen, että kovin moni suomalainen edes osaisi loukkaantua tällaisista poliisitarkastuksista.)

Kukkahattuajatteluun tottuneena en tietenkään kyennyt yhdistämään mitään tästä maahanmuuttopolitiikkaan.

Ensikosketuksen tietynlaisiin mamuihin sain jo vuosikausia sitten kioski-asiakkaana. Makeisten ystävänä olin juuri ostanut itselleni karkkipussin, kun tapahtui jotakin odottamatonta. Myyjä – "etelänmaalaissävytteinen" – ei päästänytkään pussista irti, vaan veti sitä kiusoittelevasti puoleensa. Viattomana 13-vuotiaana en tajunnut mistä on kyse, ja vain tirskahdin hölmistyneenä. Siitäkös myyjä innostui, kallisteli päätään kuin soidinmenoissa ja naureskeli mukana. Ja piti yhä pussista kiinni. Vasta siinä vaiheessa hölmistyin ilmeettömäksi, nykäisin pussin itselleni ja lähden menemään. En tajunnut tapahtuman seksuaalisia konnotaatioita kuin intuitiivisesti: jälkimaku oli epämääräinen kuvotus ja tunne siitä, että oli tapahtunut jotakin sellaista, missä en olisi halunnut olla osallisena. (Kerroin tapauksesta vain äidilleni. Joka vain ihmetteli hieman. Kuten tapana oli/on.)

Aikuisena olen huomannut, että ystävällisyys mamu-miehiä kohtaan  tulkitaan helposti romanttiseksi kiinnostukseksi. (Siis tietyiltä kultturialueilta tulleiden mamu-miesten keskuudessa. Eikä tästä tai sen seurauksista kukaan suomalainen ennakolta varoita.) Jos näillä miehillä on omasta mielestään mitään haaleaa syytä epäillä toisen osapuolen kiinnostuneen heistä romanttisesti, kuinka vaikeaa kosiskelusta onkaan päästä eroon! (Onneksi en sentään ole loukannut kenenkään mamun miehistä ylpeyttä väkivaltaan johtaneella tavalla – ainakaan henkilööni kohdistuvalla.) Tyttöjen kanssa on myös ollut puhetta, että näillä mamuilla on tapana pitää kantasuomalaisia helppoina nakkeina, ja mikäli käy ilmi, ettei seksuaalinen kiinnostus ole molemminpuolista, kaikenlainen tutustuminen loppuu siihen paikkaan. - Vaikka tilanne olisi mitä arkipäiväisin ja kaukana ravintoloista. Yritä siinä sitten edistää integroitumista. (Ihan tuollaiseen integroitumiseen en kyllä suostu. Tekeekö tämä minusta rasistin? Kyllä minua naisena hieman loukkaa, jos annetaan ymmärtää, että kelpaan vain siihen yhteen asiaan. Tällainen ei tunnetusti ole kantaväestön miesten kanssa kollektiivinen ongelma.)

Ymmärrän, jos mainittu kosiskelu saatetaan kokea suomalaista naisitsetuntoa kohottavana. Mutta minusta näissä seksuaali- ja sukupuolikäyttäytymiseen liittyvissä kulttuurieroissa piilee vakava turvallisuusriski. Valistus näistä asioista olisi sitäkin suotavampaa, koska länsimainen kioskikirjallisuus pursuaa eksoottisten miesten erotisointia ja romantisointia (aivan huolimatta siitä, millaisia naisiin alentuvasti suhtautuvia narsistisia hirviöitä kioskikirjallisuuden miehet usein ovat). Toisaalta, puskaradio ja kokemukset opettavat. (Mutta entä, jos kukkahattu-propaganda estää piuhoja kytkeytymästä, tai venyttää ne loputtoman pitkiksi?)

Tuleepa mieleeni ihmetellä, missä määrin hunnun käyttö saattaa heikentää hunnuttamattomien naisten turvallisuutta sikäli, jos hunnun – ei esimerkiksi Suomen lain – ajatellaan suojelevan naisen koskemattomuutta? Ihan maalaisjärjellä ajateltuna hunnunkäytön luulisi ylläpitävän ja ruokkivan sellaista arvo- ja asennemaailmaa, jossa naiset jaetaan 'madonniin' ja 'huoriin'. Ei se huntu ole vain ulkokultainen päähine. Sillä näyttää olevan hyvin syviä ja vakavasti otettavia merkityksiä. (Duh!) Kyllä minua naisena häiritsee se, jos minun on pelättävä fyysisen koskemattomuuteni puolesta siksi, etten käytä huntua! Sitä en vaadi, että muslimin olisi väenväkisin kunnioitettava naiseuttani siten, kuin länsimaissa on tapana, mutta väkivaltaan ja julkiseen halventamiseen on laitettava nollatoleranssi. Ehdoton nollatoleranssi. Ei mitään kulttuurieroista johtuvaa ymmärtelyä. (Sellaista ymmärtelyä tulisi pitää osallistumisena länsimaisen naisen ihmisarvon loukkaamiseen ja alentamiseen.)

Kolmas ilmiö, joka häiritsee asumisviihtyvyyttäni, ja johon tietyt mamut lisäävät oman merkittävän panoksensa, ovat mustanpörssin katukaupustelijat. (Jos tästä jotakin positiivista halutaan löytää, niin onhan se toki huvittavaa seurattavaa, kuinka hely halutaan todistaa oikeaksi kullaksi puremalla kyseistä metallinpalaa.) Tämän kulttuurieron kanssa on silti huomattavasti helpompaa elää kuin kahden edellä mainitun. En tosin tiedä, mikä merkitys tällä on kansantaloudelle.

Mielestäni minulla on siis ihan hyvät perusteet suhtautua hieman nuivasti. Mutta sanotaan diplomaattisesti niin, että vaietut kulttuurierot ja niiden käsittelemättömyydestä johtuvat ongelmat ovat johtaneet nuivistumiseeni. Ei suinkaan se, että minulla olisi ollut turhia ennakkoluuloja mamuja kohtaan, tai että olisin lukenut heistä liikaa pahoja kirjoituksia (kukkahattusydän bongaa pahantahtoisuuden heti, jolloin "pahat kirjoitukset" vain ruokkivat myötätuntoa), tai se, että pitäisin heitä syntipukkina kaikelle sellaiselle, mikä on omaa keskeneräisyyttäni ihmisenä.