Milloin ja miten nuivistuit?

[Rutja]

Kuinka poliittinen herätyksesi tapahtui? Eksyitkö Jussin sivuille ja aloit lukemaan, koit monikulttuurisuutta arjen kohtaamisissa, tulit yllätteän kulttuuririkastetuksi jollain kujalla vai oletko sittenkin aina ollut vähän netsiviritteinen?

[Lazer Apparaten]

Olen nähnyt rikastajia livenä turhankin läheltä 

[NxS]

Yläasteella se alkoi, huomasin että säännöt eivät ole samat suomalaiselle kuin somalille.

Rinnakkaisluokkalainen somali päätti avautua kesken luokkatunnin puheviastani jonka kuittasin hänen väriviallaan. Naps, samantien rehtorin puhutteluun ja kaksi tuntia jälki-istuntoa.

Kuitenkin tämä somali tajusi että kaikki ei mennyt ihan niinkuin piti mennä, eikä enää avautunut, vaan käyttäytyi tapauksesta eteenpäin minua kohtaan hillityn kohteliaasti, minä tein saman.

[Onkko]

Itse olin aikanaan aika antinuiva ja ei minusta vieläkään ole mikään ongelma että tänne tullaan töitä tekemään samoilla säännöillä. Tästä lieneen kiittäminen paikallista palestiinalaista joka oli ainoa "varsinainen" maahanmuuttaja ja hyvä tyyppi. Paria ruottalaista ja savolaista ei kai lasketa

Nuiviintuminen alkoi ensin kun paikkakunnalle tuli pakolaiskeskus ja sukulainen oli töissä siellä. Ne jutut mitä kuuli aivan paikanpäältä antoi alun.
Lopullisesti nuivahin kun muutin etelään, tutustuin ihmisiin jotka työskentelevät mitä erilaisimmissa nuivaantumisaltteissa ammateissa ja juttelin heidän kanssa samalla itse nähden mitä tapahtuu. Joku raja toisten kulttuurien kunnioittamiselle.

[IDA]

Itse olin nuorempana melko anarkistinen yksilö, joka ei oikein piitannut mistään. Merillä aloin muuttua hyvin isänmaalliseksi, mutta aika epämääräisellä tavalla ja olin hyvinkin demari, joka ajatteli, että politiikasta ei kannata välittää yhtään mitään.

Varsinaisesti aloin nuivistumaan, kun menin silloiselle Sisun keskustelupalstalle soittamaan poskeani ja huomasin aika pian, että eivät muut keskustelijat olekaan mitään pönttöjä vaan paremminkin päinvastoin. Siitä kesti vielä aika pitkään ennen kuin aloin tutustumaan kansallismielisyyteen ihan oikeasti ja huomasin, että se sopii omiin kokemuksiini ja ajuksiini erittäin hyvin ja siitä rakentui sitten hiljalleen enemmän tai vähemmän kokonainen ja ehyt maailmankatsomus.

Nyt olen siis ihan puhdasoppisesti nuiva ja joka muuta väittää, niin häpeä sille 

[Viljami]

Olen ollut nuiva jo pitkään. Muutin nuorena miehenä -90-luvun alussa pois kotoa. Maaseudun poika löysi itsensä Turun Halisista. Somalit olivat juuri tulleet ja lama päällä. Talossa, jossa asuin, oli siinä mielessä hyvin asiat, että asujaimisto ei ollut juuri lainkaan "rikastunutta", vaan olimme tavan duunareita. Ympäristö sitten olikin toisenlainen. Sovitaan siis, että nuiviinnuin totaalisesti v. 1991. Nyt 4-kymppisenä olen nuiva edelleen, mutta syyt ovat vähemmän rasistiset, kuin nuorena miehenä. En jaksa kertoa tarkemmin, koska olen huono ilmaisemaan itseäni kirjallisesti.

Halla-ahon löysin viime eduskuntavaalien aikana täysin sattumalta, kun kaverin kanssa yövuorossa etsittiin kaikkea hauskaa netistä. Eksyttiin lopulta Sepin blogeihin. Jostain sieltä sitten linkin kautta eksyimme Halla-ahon sivuille ja se oli sitten siinä. Poliittisessa mielessä "koti" löytyi, eikä ole tarvinnut katua. Omat avautumiset ovat enimmäkseen huumoripainotteisia, koska fiksummat ovat jo sanoneet kaiken tarvittavan itseäni paremmin. Täytyy vaan välillä avautua ja siten ilmoittaa olevansa hengessä mukana.

[far angst]

Maailmassa ei ole montaakaan viheliäistä ja jumalien vihaamaa kolkkaa, jossa en olisi nuohonnut askartamassa työn syrjässä.   Ja kun läheltä - Suomessa ja muualla - näkee ja pitkään kokee toiseutta ihan reaalitasolla, altistuu nuivistumaan.

Toisaalta, jos joku Suomeen tulee ja hoitaa työnsä, perheensä ja vastuunsa olematta muille häiriöksi, niin tervetultuas.

[junakohtaus]

Mä taidan edelleenkin olla Homma-kerhon maltillisempaa siipeä, tai sitten voi olla että maltillinen siipi onkin valtavirtaa.

Kyllä tää on käynyt ihan faktoihin perehtymällä. Ei siihen oikein muuta voi sanoa. Kustannukset, rikollisuus ja vaikutus poliittiseen ilmapiiriin ovat kaikki sen verran isoja.

[Pöllämystynyt]

Poliittinen herätys alko tapahtui pikku hiljaa kehittymällä ja lähinnä teoreettisen ajattelun keinoin. Vaikka olen kritisoinut punavihreää äärilaitaa, olen itsekin punavihreä monessa asiassa. Jostain syystä valtavirta- tai ainakin ääripunavihreyden ajattelussa on looginen virhe, ristiriitaisuus, juuri monikulttuurisuuspolitiikan kohdalla. Minä yksinkertaisesti jätin tuon virheen tekemättä, vein hyvin aloitetut ajatuskulut loogiseen johtopäätökseen.

Ristiriidat monikultturistien puheissa olivatkin ehkä tärkein tekijä.  Siis esimerkiksi, kun väitetään että ollaan rasismin ja syrjinnän vastustajia, mutta suhtaudutaan rasistisesti ja syrjivästi suomalaisiin. Tai kun puolustetaan alkuperäiskansoja lähes kaikkialla, jopa saamelaisia, mutta ei sitten Suomen kamaralla yhtä pitkään, kivikaudesta asti elänyttä suomalaista alkuperäiskansaa. Tai kun puhutaan monikulttuurisuudesta, mutta käytännössä se tarkoittaakin kolonisaatiota, ylikansallisia vaikutteita, sulauttamispolitiikka ja paikallisten omaleimaisuuksien tuhoutumista.

Ehkä juuri näiden räikeiden ristiriitaisuuksien vastareaktiona yritin itse olla mahdollisimman looginen. Tosin Halla-ahon blogiin törmäsin vasta äskettäin.

[Hagbard]

Ensimmäinen heräte oli somalien maahantulo. En voinut käsittää, mitä he täällä tekivät, miksei heitä palautettu Neuvostoliittoon, jonne he olivat alunperinkin vapaaehtoisesti menneet. Mietin, että mitähän kamalaa Neuvostoliitossa oli tapahtunut, kun siitä oli yhtäkkiä tullut vaarallinen paikka somaleille.

Toinen heräte oli joskus 90-luvulla Pravdan Kuukautisliitteessä ollut juttu Suomesta 25 vuoden kuluttua. Jutussa oli yksi piirroskuva, joka huolestutti minua suuresti. Kuvassa oli rivitalo, jonka pihat oli aidatut betoniaidoilla, jonka päällä kiersi piikkilankaa. Aitaan oli spreijattu arabiankielinen graffiti. En voinut käsittää, miksi Suomeen pitäisi olla tulossa arabiankielistä väkeä, jolta pitäisi suojautua linnoittautumalla piikkilanka-aitojen taakse.

Kolmas heräte oli 2000-luvun alussa, kun olin vieraana suomalais-afrikkalaisessa perhejuhlassa, jossa valtaosa vieraista oli afrikkalaisia. Juhla edusti kaikkea sitä hyvää, mitä monikulturismipuheissa saarnataan. Oli iloisia mukavia ihmisiä värikkäissä vaatteissaan, tarttuvia rytmejä ja uusia jänniä makuelämyksiä. Minulle ei tullut mieleenikään ajatella kenestäkään heistä mitään pahaa, mutta silti huolestuin. Jotain siinä kuviossa oli, joka tuntui väärältä. Niissä juhlissa tunsin itseni ulkomaalaiseksi, vaikka olin omassa kotimaassani. Siinä juhlaväessä en nähnyt mitään pahaa muuta kuin heidän lukumääränsä. Mitä he kaikki täällä tekivät?

Seuraavien eduskuntavaalien alla löysin Scriptan.     

[Henri_K]

Oma nuivistuminen alkoi, kun joskus kesällä 2000 (hiukan ennen kuin 18v tuli mittariin) jouduin haluamatta tanssimaan turkkilaisen nuorisojoukon^tm kanssa tangoa. Kyllähän siinä puolin ja toisin sattui ja tapahtui ja taisihan se turkkilaisporukka ensimmäisen erän viedä 1-0, mutta toisessa erässä sitten tulikin Suomeen työvoitto Tämä olikin sitten viimeinen pisara nuiviudelle. Halla-ahon löysin vasta vuosi takaperin. Olen kovasti koittanut muistella tapausta kuinka hänet internetin syövereistä löysin, mutta en muista. Olen alusta asti ollut aktiivinen Blogin ja vieraskirjan lukija, mutta huonon tekstillisen ulosantini vuoksi olen päätynyt lukevaksi tukijaksi.

[Teemu Lahtinen]

Perusvalmius nuivistumiseen on ollut varmaan 15-vuotiaasta lähtien, mutta kansainvaelluksen uhkien arvottaminen aikamme merkittävimpien joukkoon tapahtui varmaan tuossaa 1999/2000.

[Spesialisti]

Olen nuorena idealistina ollut aika hävettävän punaviheriö, mutta ihmisoikeusasiat eivät olleet pahemmin agendalla. Linkolan miehinä olin jo silloin sitä mieltä, että pallolla on liikaa porukkaa ja syntyvys ja luonnonvarojen tuhlaus on saatava laskuun. Olin työväenaatteen mies luonnon asialla, oikeastaan vielä tänäkin päivänä, mutta vasemmistolaisuus on vaihtunut omaan ajatteluun ja kansallisvaltion ja oman heimon tärkeyden tiedostamiseen. Suomalaisuus on aina ollut minulle tärkeä juttu, mutta olen inhonnut enemmän tai vähemmän kulloistakin valtiokoneistoa. Aina olen äänestänyt valtavirtaa vastaan. Viime kuntavaaleissa meni ensi kertaa - missään vaaleissa ikinä -oma ehdokas (persu tällä kertaa) läpi! Silloin tuntui, että Homma on nyt nousussa.

[Simo Hovari]

Oma nuivistumiseni tapahtui joskus tämän vuosituhannen alkupuolella, kun opiskelujeni lomassa törmäsin ulkomaalaisten rikollisuuteen Optulan tilastoista. Kun näitä tilastoja aloin kavereilleni äimistelemään, niin vastaukset olivat luokkaa "ei voi pitää paikkaansa", "tilastovirhe/-vääristymä" ja blaa blaa. Oikeastaan kaikki samat kliseet tuli silloin vastaan, kuin nykyäänkin. Piti sitten alkaa perehtyä aiheeseen vähän paremmin, että saisi pohjaa näkökannalleen. Mutta eihän niistä väittelyistä tullut kuitenkaan mitään, kun vastapuoli yksinkertaisesti sulkee silmänsä tosiasioilta ja hymistelee suvaitsevaisen viittansa alla. Olisikohan sitten ollut 2004-2005, kun törmäsin Jussin kirjoituksiin, jotka loogisina ja viiltävän analyyttisinä upposivat meikäläiseen kuin häkä. Siitä lähtien olenkin sitten lähes joka päivä klikkaillut itseni Scriptan sivuille ja odottanut vesi kielellä uutta kirjoitusta monikulttuurin hulluudesta, josta kirjoituksesta tiedän että sitä ei pysty kukaan ampumaan alas asiallisilla faktoihin perustuvilla argumenteilla. Sama linja näkyy myös muualla maahanmuuttokeskusteluissa, mamunhalaajat eivät pysty perustelemaan maahanmuuton ihanuutta millään muulla kuin tunneperusteilla ja kun heidät lauletaan faktoilla suohon, niin alkaa rasisti/fasisti/sivari/natsi/pienimunainen/suvaitsematon -huutelu jolle  voi kuin nauraa.

Jussin vaalimenestyksestä olen vilpittömästi iloinen, samaten siitä että Jussi on omalla toiminnallaan avannut huomattavasti maahanmuuttoasioista käytävää julkista keskustelua.

GO Jussi!

[Vera]

Olen aikanaan kirjoittanut tästä enemmän sekä blogissani (http://izrailit.blogspot.com/) että Uutiskynnyksessä (http://www.uutiskynnys.fi/mielipide/2007/mista-meita-sikiaa---entisen-monikultturistin-tunnustukset), mutta lyhyesti:

Olen aina ollut hieman nuiva islamille ja vahvalle uskonnollisuudelle muutenkin, mutta länsimaissa olin aina olettanut että kaikki, jotka tänne tulevat, ovat sitä mieltä että länsimainen kulttuuri on parempi kuin se mistä he ovat kotoisin. Tämä myös kieltämättä piti paikkansa niissä piireissä missä liikuin.

Herätyskello soi silloin, kun vahingossa osuin Lontoossa isoon Al-Muhajiroun-mielenosoitukseen, jossa sadat ihmiset pitivät kylttejä "Islam on Britannian tulevaisuus" ja Omar Bakri Muhammed ja kumppanit pitivät puheita. Yhtäkkiä tulikin mieleen kysymys "jos teidän meilestä islam on niin hieno niin miksette painu johonkin islamimaahan?" ja sen jälkeen rupesinkin lukemaan lisää islamista.

[jiipik]

Voiko vasemmistolaishenkinen olla nuiva? Tai siis pidän itseäni enemmänkin demarihenkisenä, mutta kaikkea vasemmistolaisuuteen^TM liittyvää sekasotkua ja suvaitsevaisuustauhkaa ei vain voi hyväksyä. No joo, nuivistumisen asteet:
a) teinipoikana: somalipakolaisten ensiaalto laman aikana, kun satoja tuhansia jäi työttömäksi -> miksi rahaa jaetaan ns. muukalaisille, kun täällä jo asuvat tarvitsisivat sitä
b) sananvapauden rajoittaminen Islamin takia (case Tanska) ja se, että ääri-islamilaista terrorismia ei Islamin uskonoppineiden taholta oma-aloitteisesti ja yksiselitteisesti tuomittu
c) törmääminen reino-blogiin, kullervo-blogiin yms. vuonna 2007
d) sananvapauden rajoitukset ns. vihervasemmiston aloitteesta (tässäkö kiitos siitä, että taannoin äänestin Vihreitä, joita pidin suhteellisen suvaitsevana poliittisena liikkeenä?)
e) törmääminen Sepin tajunnanvirtablogeihin, mitä kautta löytyi JH-a:n "Sepin&Juutilaisen sanasodan selitysteos" -> JH-a:n blogin lukeminen, tutustuminen julkishallinnon monikulttuurisuus-oppaisiin ja sen tajuaminen, että vallalla olevien ihmisten maailmankuva on täysin vääristynyt jopa suvaitsevana itseään pitävän ihmisen mielestä
f) lopullinen niitti: erään Vihreiden kuntavaaliehdokkaan kuunteleminen syksyllä 2008, ko. tantta oli niin täynnä monikulttuuria ja "oikeaa" suvaitsevaisuutta, että hoh-hoijakkaa.

Ai niin, romanien tempausten yltiöpäinen ymmärtäminen julkisuudessa ja syrjintätuomiot tähän liittyen, kohtaamiseni ko. vähemmistön edustajien kanssa ovat olleet sitä luokkaa, etten parhaalla tahdollakaan voi suhtautua näihin edustajiin mitenkään positiivisella mielellä.

[Alpo]

Oman nuivistumiseni voidaan katsoa alkaneen jo 90-luvulla lukioaikoina. Samassa koulussa oli tummahipiäinen kaveri, joka oli ottolapsi ja asunut koko ikänsä Suomessa. Ihan ok tyyppi, mutta luonteeltaan päällepäsmäri ja kaikessa yliaktiivinen. Joka tapauksessa hänen toimintatapansa ja käytöksensä ärsytti minua ja monia kavereitani. Mutta jos erehdyit kritisoimaan hänen mielipiteitään ja tapojaan ääneen, kuulit hirvittävän volyymin saattelemana olevasi rasisti. Kulttuurieroista ei sinänsä ollut kysymys, mutta kaiken hänen vastustamisensa perusteleminen ihonvärillä tuntui käsittämättömältä ja skeptisyys kasvoi. Mielestäni kaikki ovat tasa-arvoisia, joten ei kai nyt kellään ihonvärinsä tms. ansiosta ole mitään etuoikeuksia?

Nuivuus on jatkunut lievänä, mutta nyt olen herännyt median ja hallituksen salailuun ongelmista ja sen johdosta nuivuuteni on väistämättä kasvanut korkeaksi. Perussuomalaisia en pitänyt erityisen tärkeänä ennen viime eduskuntavaalien aikaa, jolloin katsoin MTV3:lta Timo Soinin vaalitentin. En voinut käsittää miksi noin järkevästi puhuvaa miestä kiusattiin toimittajien toimesta. Hirveää hyökkäystä epäolennaisiin asioihin. Terve epäilys heräsi heti. Myös joidenkin tuttavien vähättelyt moku-ongelmista ja rikostilastoista nostivat skeptisyyttä.
Olin lukenut jo silloin joitain Halla-ahon kirjoituksia (joihin törmäsin irc-kanavalla näkemäni linkin kautta), mutta tuon vaalitentin jälkeen aloin tutkia enemmänkin Persujen juttuja. Scriptan hyvin argumentoidut kirjoitukset ja "vastapuolen" naurettava käytös kaikkine median sensuroimisineen vaikeista asioista ovat lopullisesti herättäneet vilpittömästi kansallismielisen suomalaisen.

[Ernst]

Kuinka poliittinen herätyksesi tapahtui? Eksyitkö Jussin sivuille ja aloit lukemaan, koit monikulttuurisuutta arjen kohtaamisissa, tulit yllätteän kulttuurikastetuksi jollain kujalla vai oletko sittenkin aina ollut vähän netsiviritteinen?

Jussin scriptahan sen nuivistumisen lopullisesti aiheutti. WTC:n tuhon aikoihin yritin hiukan katsella, mitä islamin oppi sanoo tappamisesta, ja se oli se ensimmäinen lähtöpiste, jonka jälkeen mikään ei ole ollut enää ennallaan  

[MustaLeski]

Nuivistumiselle antoi alkusysäyksen pieneen kaupunkiin "yhdessä yössä" ahdettu pääosin miehistä koostunut suuri muslimijoukko. Olin tuolloin 12-vuotias. Lähes päivittäistä terrorisointia tuonne 16-vuotiaaksi asti, jolloin muutin paikkakunnalta pois. Luonnollisestikaan en ollut ainoa, enkä edes yksi harvoista, joka joutui sellaisen toiminnan keskellä elämään. Jollekin kävi pahemmin, jollekin paremmin (raiskauksia, pahoinpitelyitä, uhkailuja ym.). Näinä vuosina opin myös eriarvoisuuden, virkavallan ollessa lähes toimeton ja miten rasismia huutelemalla pääsi vakavistakin asioista pälkähästä. Ei suomalaisen tytön/naisen/pojan/miehen turvallisuudella ollut mitään arvoa. Sama meno jatkuu toisessa sukupolvessa, suomalaisten äitien ja vaimojen seistessä miestensä rinnalla.

Tuon jälkeen olen luonnollisesti tutustunut tarjolla oleviin tietoihin sekä ison maailman tapahtumiin ja moniin ulkomaalaisiin niin täällä Suomessa kuin ulkomailla. Pääsääntöisesti kokemukset ovat huonoja, mutta mukaviakin ihmisiä matkan varrelle mahtuu. Tästä on sitten muotoutunut sellainen nuivistinen kanta, joka sanoo kyllä työperäiselle (oikealle sellaiselle) maahanmuutolle...Maahanmuutolle, jossa sopeudutaan Suomalaisen yhteiskunnan sääntöihin.

Jussin blogin löysin muistaakseni vuonna 2006, en tosin muista miten.

[Ernst]

Nuivistumiselle antoi alkusysäyksen pieneen kaupunkiin "yhdessä yössä" ahdettu pääosin miehistä koostunut suuri muslimijoukko. Olin tuolloin 12-vuotias. Lähes päivittäistä terrorisointia tuonne 16-vuotiaaksi asti, jolloin muutin paikkakunnalta pois. Luonnollisestikaan en ollut ainoa, enkä edes yksi harvoista, joka joutui sellaisen toiminnan keskellä elämään. Jollekin kävi pahemmin, jollekin paremmin (raiskauksia, pahoinpitelyitä, uhkailuja ym.). Näinä vuosina opin myös eriarvoisuuden, virkavallan ollessa lähes toimeton ja miten rasismia huutelemalla pääsi vakavistakin asioista pälkähästä. Ei suomalaisen tytön/naisen/pojan/miehen turvallisuudella ollut mitään arvoa. Sama meno jatkuu toisessa sukupolvessa, suomalaisten äitien ja vaimojen seistessä miestensä rinnalla.

Tuon jälkeen olen luonnollisesti tutustunut tarjolla oleviin tietoihin sekä ison maailman tapahtumiin ja moniin ulkomaalaisiin niin täällä Suomessa kuin ulkomailla. Pääsääntöisesti kokemukset ovat huonoja, mutta mukaviakin ihmisiä matkan varrelle mahtuu. Tästä on sitten muotoutunut sellainen nuivistinen kanta, joka sanoo kyllä työperäiselle (oikealle sellaiselle) maahanmuutolle...Maahanmuutolle, jossa sopeudutaan Suomalaisen yhteiskunnan sääntöihin.

Jussin blogin löysin muistaakseni vuonna 2006, en tosin muista miten.

Muistelmien kirjoittamisessa on se paha puoli, kun ei muista mitään.

[antero]

Nuivistuin jo kymmeniä vuosia sitten, kun ensimmäisiä somali"pakolaisia"/ryhmiä saapui suomeen. Ja kuinkas ollakkaan, ne kotoutettiin jonnekkin suomenruotsalaiseen periferiaan, ja ensimmäisenä heille opetettiin ruotsinkieli.
Siinäpä sitten on somuilla hyvät lähtökohdat kotoutua SUOMEEN.

[Avrelivs]

Olen aina ollut pohjimmiltani nuiva. Penskasta lähtien uskonnonvastaisena miehenä oli helppo nuivistua koko ajan lisää. Olen matkaillut jokaisella varsinaisesti asutulla mantereella tutustumassa niihin muihin kulttuureihin, ja se on tullut nopeasti selväksi, että kaikkine vikoineenkin suomalainen ja länsimainen kulttuuri on helvetin paljon parempi ihmiselle kuin useimmat muut. Tietysti kaikenlaiset arkielämän kokemukset koti- ja ulkomailla vahvistivat nuivistumista. Ja tietäähän sen jokainen jolla on matikkapäätä, että monikulttuuripelin hinta on helvetillinen niin taloudellisesti kuin yhteiskunnan vakauden kannalta. Jos haluaa nähdä oikein monikulttuurisia yhteiskuntia, Afrikkaan kannattaa lähteä niitä etsimään. Siellä niitä on: 10, 40, 100 erilaista heimokulttuuria samassa maassa samojen rajojen sisällä, vihaamassa toisiaan palavasti ja virittämässä kaikkea pientä jäynää kylätappeluista sisällissotiin. Ei monikulttuurisuus jostain syystä toimi Afrikassa. Miksiköhän se toimisi täällä, vielä erilaisemmalla porukalla?

[Turjalainen]

Olen ollut isänmaallinen lapsesta saakka, sillä sain perinteisen isänmaallisen kasvatuksen. Kasvoin veteraani-isäni vanhoja (ja YYA-aikana kiellettyjä) kirjoja vilisevän kirjahyllyn ja "Talvisodan hengen" varjossa. Mielsin itseni kansallismieliseksi eli nationalistiksi jo yläasteiässä, jolloin politiikka alkoi kiinostamaan. Herättimenä ja aatteellisen maailmankuvan yhtenä vastapoolina ja niittinä toimi tuolloin uhkaava EU-jäsenyys.

Minä nuivistisuuteen tulee, tilanne on ristiriitaisempi, sillä minulla on osittain moku-perhetausta ja nuoruusiän kaveripiiri. Suvussa ja kaveripiirissäni kun löytyy useita onnistuneita esimerkkejä toimivasta integraatiosta ja sopeutumistesta suomalaiseen ja eurooppalaiseen kulttuuriin. Lisäksi olen monissa sosiaalisissa ja talouskysymyksissä paljon enemmän vasemmalle kuin oikealle kallellaan, mistä syystä olen suodattanut poliittiseen maailmankuvaani vaikutteita vasemmistosta. Tästä johtuen nuivistuin vasta ihan viimeisen viiden vuoden aikana, ja syynä on ollut yhteiskunnallis-kulttuuriset asiat, ja sen tajuaminen, että toimiva hyvinvointiyhteiskunta ja kulttuurisesti sekä etnisesti yhtenäinen kansallisvaltio edellyttävät toisiaan.

[Kalervo]

Kaipa siemen kylvettiin jo nuorena poikana. Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka saivat ensimmäisten joukossa kokea monikulttuurisuuden iloja, kun jo muutenkin täyteen ala-asteen luokkahuoneeseemme sijoitettiin pari somalia. Seuraavana vuonna muutamia lisää.

Alkuun suhtauduin tulijoihin suurella mielenkiinnolla, mutta melko nopeasti negatiiviset kokemukset sammuttivat sen mielenkiinnon. Koska olivat 2-3 vuotta meitä vanhempia, terrorisoivat he meidän suomalaispoikien elämää aika helposti. Aika monta kertaa kovaa kalloani hakattiin ikkunalasiin. Mielestäni opettajat eivät siihen puuttuneet, eivät kai uskaltaneet. Yläasteella kun kuroimme kokoeroa kiinni, ja kykenimme antamaan takaisin, olivat somalipojat jo oppineet heiluttamaan rasistikorttia. Säännöt eivät olleet kaikille samat. Se soti nuoren pojan oikeudentajua vastaan.

Yläasteella ja lukiossa somalipojat kulkivat uusissa nahkatakeissaan, kledjut oli aina viimeisen päälle. Ei ollut yhdelläkään suomalaisella yhtä hienoja kamppeita. Sekin soti nuoren pojan oikeudentajua vastaan. Miten oli mahdollista, että tuilla elävän pakolaisperheen lapset kulkivat hienommissa vaatteissa kuin minä, kohtuullisen varakkaan keskiluokkaisen perheen ainoa vesa?

Yhteiskunnallisen ja poliittisen heräämisen koin lukion loppupuolella. Aloin myös ymmärtää, minkälainen taakka tietty porukka yhteiskunnallemme on. Tuli ihmeteltyä tilastoja, eikä niitä voinut todeksi uskoa. Samoihin aikoihin aloin pyöriä enempi kylillä ja huomasin, kuinka suuren osan steissillä norkoilevasta porukasta maahanmuuttajat muodostavat. Alkoi hahmottua todellisuus tilastojen takaa. Tuli tutustuttu myös muihin, Suomea monikulttuurisempiin maihin ja muihin uskontoihin.

Se oli nuorelle miehelle kova isku, kun tajusi, että säännöt eivät tosiaan olleet kaikille samat. Siitä se sitten lähti.

[Jussi Savola]

Kuinka poliittinen herätyksesi tapahtui?

Hauska kysymys.

Spreijasin koulurakennuksen seinään "ISLAM ON VAARA" joskus kahdeksankymmenluvun lopulla. Siihen oli varmaan joku syy, jota en enää muista. Tästä pohjavireestä johtuen WTC ei ollut yllätys, mutta sai minut nuivistumaan lisää.

Luin kirjoja (mm. VS Naipaul "Among the believers") ja uutisia muista kuin Suomen medioista ja mitä enemmän luin, sitä enemmän nuivistuin.

Ja Scripta avasi loputkin silmät.

Osama bin Ladenin kootut puheet, Hirsi Alin Neitsythäkki jnpp jnpp itivät siten kypsässä maaperässä.

edit: typo siivottu pois

[Kami]

Mitä enemmän ymmärrän, sitä nuivempi olen. 10 vuodessa olen tehnyt melkein täyskäännöksen, olen oppinut erottamaan joukon ja yksilön erot. Voin olla joukon jäsenenä joukkoa vastaan tai joukon puolesta, olla staattinen. Yksilönä katson tapauskohtaisesti, olen dynaaminen.

En edelleenkään pidä mielenkiintoisena tai edes tärkeänä jotain rotukeskuskustelua.

Kuljin isoisän mukana sotaveteraanien kokouksissa ja kuuntelin niiden ukkojen juttuja ja idolisoin heitä kovasti. Olen aina ollut tiukasti kiinni tässä maassa ja näillä leveyspiireillä.

Nuivin enemmän ruotsalaisia, venäläisiä, saksalaisia tms. kuin jotain neekeriä Afrikassa tai sotkemassa surkean näköisenä sohjossa. Paljon vähemmän ovat minun kannalta vaikuttaneet mihinkään afrikan poijjaat. Tuskin kaatavat tai edes heilauttavat mitään sellaista minkä kaatamisessa ovat Ruotsi tai Venäjä epäonnistuneet raskaasti.

[Nikopol]

Kulunut aloitus: olen nuoresta asti ajatellut isänmaallisesti. 80-luvun poliittinen tuuba oli liian paksua kasvuikäiselle. Siksi vasemmistolaisuus ja kommunismi haiskahtavat - vaikka arvoiltani olen kai konservatiividemari. Luontoihmisenä, antirasistisena humanistina ja pohjimmiltaan "hyvänä" ihmisenä pidin pitkään vihreiden puolta ja pilkkasin oletettuja rasseja ja nasseja. Otti koville myöntää lopulta etteivät "hyvät" pelaa isänmaan puolesta.

Työ- ja perhekiireiden vuoksi pidin politiikkaa välttämättömänä pahana ja yhdentekevänä teatterina. Mutta elämäntilanteen muutos (enemmän aikaa) yhdistettynä laajakaistan tuloon mullisti ajattelun. Vaihtoehtoiset näkemykset, nettivastarinta ja kusetuksen laadun ja määrän paljastuminen 2000-luvun mittaan avasi silmät. Hei, meitä sumutetaan! Samaan aikaan muutto töihin pääkaupunkiseudulle toi monikulttuurin todellisuuden iholle.

Sitten tuli AKV-gate (opettajakollegan wikipediaväärennös, ks. Scripta). "Hyvien" puolen moraalinen rappio löi silmille. Aikaisemmin Halla-aho ei ollut kovin tuttu.

Ja kun kreiville antaa pikkusormen, joutuu kellariin.

Nyt pidän monikulttuuria ja koulua käsittelevää blogia. On hyvä ihminen vajonnut nuivaksi.

[Jesse Ikälumi]

En ole nuivistunut. En edes tiedä mitä se tarkoittaa.

[Frank]

Muutin vuonna 1996 Helsinkiin opiskelemaan. Silloin Somalit näyttivät aluksi pelkältä iloiselta väriä tuovalta joukolta. Päivittäiset kävelyt rautatieaseman ympäristössä kuitenkin panivat miettimään, että eikö noilla ole muuta tekemistä kuin notkua täällä. Ensimmäistä somalien ja kantaväestön välistä joukkotappelua todistin kesällä. Asuin Vantaalaisessa lähiössä, ja kuljin asunnolleni usein junalla myöhäänkin illalla. Vuosien varrella paikallisjunissa on sattunut yhtä jos toista. Useita kertoja siinä on kanssamatkustajat tunteneet olonsa turvattomaksi. Kun häiriköt sitten poistuvat, muutamat ovat avautuneet vallitsevasta asiantilasta. Silloin ei ole voinut kuin nyökätä, että eivät nämä henkilöt tänne kuulu. Toisaalta sukuuni on tullut morsiamia mm. Venäjältä. He ovat mukavia työssäkäyviä ihmisiä, eikä minulla ole mitään heitä vastaan.

Viime pressanvaaleissa olin jo sen verran nuiva, että äänestin Soinia. Helsingissä poliisina työskentelevä veljeni toi hyvin ilmi, millaisen taakan mamut poliisilaitoksellakin aiheuttavat. Meni eduskunta ja kunnallisvaaleissakin ääni persuille. Silti olin pahoillani, kun muuan Halla-aho oli tekemässä puolueesta avoimen rasistista natsipuoluetta - tai niin ainakin ensimmäisten hänestä kirjoitettujen lehtijuttujen perusteella luulin. Kunnallisvaalien jälkeen vierailin veljeni luona, ja siellä puhe kääntyi uudestaan Halla-ahoon. Veljeni oli tutustunut hänen teksteihinsä paremmin ja pyysi minuakin lukemaan. Reilu kuukausi sitten löysin ne tekstit ja pari viikkoa myöhemmin kaikki oli kahlattu läpi. En ollut samaa mieltä... muutamasta pääosin off-topic -seikasta. Yli 90 % kirjoituksista oli silti sellaisia, että allekirjoitan ne täysin. Sen jälkeen en ole ollut hiljaa. Ystäviäni ja sukulaisia olen myös opastanut scriptaan hyvällä menestyksellä. Homma on nousussa!!!

[Martikainen]

Itse olen ollut isänmaallishenkinen niin kauan kuin jaksan muistaa. Oma kotitausta ei tähän mitenkään kannustanut, vaan tämä on vain aina tuntunut luonnolliselta näkökannalta. Ihmettelin jo ala-asteikäisenä paikallisen seurakunnan silloisia kehitysapua ja vieraita kulttuureita ylistäviä teemapäiviä. Olin nimittäin jo hyvin varhain, kiitos vanhempieni kotikirjaston, alkanut kiinnostua maantiedosta, historiasta, muiden maiden kulttuureista jne, joten oli jonkinlaista vertailupohjaa asiaan. En voinut käsittää sitä sokeaa ihannointia ja vieraanpalvontaa, saati aikuisten keskusteluista tämän tästä kuulemiani vähätteleviä kommentteja suomalaisuudesta ja meidän oletetusta kainkinpuolisesta huonommuudestamme. Tämä siis 80-luvulla.

Samaan tapaan kuin mitä moni tässä ketjussa on kertonut, itsellänikin alkoi varsinainen herääminen siinä vaiheessa kun ensimmäiset somalit saapuivat maahan ja yhteiskunnan, sekä etenkin ns. suvaitsevaispiirien, suhtautuminen asiaan oli selvästi nähtävissä. Maahanmuuton tunnetuista lieveilmiöistä nyt puhumattakaan. Aloin radikalisoitua ja ompelin Suomen lipun hihaani protestiksi. Sittemmin skinhead-liikkeen noustua julkisuuteen ja nähdessäni heidän toimintaansa käytännön tasolla, luovuin lipun kantamisesta ja aloin tietoisesti etsiä jonkinlaista maltillista, järkeen ja faktoihin perustuvaa vaihtoehtoa johon voisin identifioitua.

Ja sillä tiellä ollaan. Määrittelen itseni maltilliseksi nationalistiksi.