Ratkaisukeskeinen maahanmuuttokritiikki

[Hankala Tapaus]

En puhu keulakuvasta enkä edes johtajasta, sillä sillanrakentaja on vain yhdistäjä, jolla ei välttämättä ole aktiivista roolia jokapäiväisessä politiikassa. Sillanrakentaja on pitkäpinnainen diplomaatti, joka saa jokaisen tuntemaan itsensä ja näkökantansa voittaneeksi. Sillanrakentaja ymmärtää niin äänestäjiä kuin poliittisia toimijoita. Tälläistä henkilöä ei vain ole näköpiirissä.

Tuollainen toimija toki tarvittaisiin. Olen kuitenkin hiukan eri mieltä tuosta aktiivisesta roolista.

Kun puhutaan kaikkien pienryhmien yhdistämisestä saman asian taakse, pitäisi sillanrakentajalla olla myös nimeä ja sitä kautta vaikutusvaltaa. Vaikka aktiivisuutta politiikan luottamustoimissa ei olisikaan, tunnettu pitää olla kuitenkin.

Jos pohtii hetken mitä tahansa pienryhmää  tai puoluetason toimijoita, eivät ne ala keskustelemaan pikkutekijöiden kanssa. Syitä on paljonkin. Toisilla ego, toisilla ei taatusti ole aikaa kaikille, joiltain puuttuu halu keskustella mistään. Nimekkäällä tekijällä olisi sen verran kunnioitusta takanaan, että keskustelu aukeaisi helpommin.

Jossain vaiheessa tarjokkaita varmaan satelee. Varsinkin jos jonkinlainen asioita järkevästi ajava työryhmä pääsee syntymään. Siinä vaiheessa kannattaa olla tarkkana.

Edit: Kaipa se olisi jossain välissä opeteltava kirjoittamaan...

[Impi Waara]

Voihan se tosiaan olla niinkin, että ratkaisujen lähtöpiste on maan rajojen ulkopuolella. Jos esimerkiksi Turkin ulkoministeri saa ne haaveilemansa uskonsodat alkamaan, niin ratkaisukeskeisestä maahanmuuttokritiikistä tulee valtavirta-ajattelua muutamassa päivässä. Pöhelöinkin kukkahattu alkaa nuivistelemaan siinäkohti, kun huomaa että marketista tofua hakiessaan joutuu polttopullohyökkäyksen uhriksi.

Näistä vähemmän positiivista "sillanrakentajista" jätin tarkoituksella kirjoittamatta. Toinen vähemmän houkutteleva vaihtoehto on lama, joka saa vähemmän houkuttelevan "karismaattisen" johtajan kokoamaan kurjimuksessa tarpovan kansan jonkin epäterveen ideologian kannattajiksi. Näin on jo tapahtunut menneinä aikoina...

Vielä asiat ovat riittävän hyvin ja niinpä politiikkaan hakeutuu sankoin joukoin omaa etuaa tavoittelevia. Siksi tarvittaisiin se sillanrakentaja nyt.

[Hankala Tapaus]

...Turkin ulkoministeri...

Tästäpä tulikin mieleeni, että Turkin viimeaikaista asennetta ei olla osattu käyttää hyväksi ollenkaan.

Mielestäni tämä kertoo erinomaisesti sen, että maailmanvalloitus on todellisuudessa käynnissä ja se on jopa tunnustettu. Asiaa pitäisi nyt takoa jokaisella mahdollisella foorumilla, kuitenkin säilyttäen tyyli sellaisena ettei vaikuta salaliittokaistapäältä.

[Hankala Tapaus]

...Siksi tarvittaisiin se sillanrakentaja nyt.

Kouvolassa oli se yksi pitkätukka, mutta se taisi joutua töihin 

Minusta siinä olisi kyllä ainesta.

[Beenari]

Vahingollista ideologiaa ja sen argumentointia/retoriikkaa vastaan voi "hyökätä". Tätä jokainen meistä voi tehdä joka päivä koko ajan. Ja osa sitä tekeekin. Rohkaisen kaikkia "liittymään kerhoon".

Argumentaatiota vastaan
- voit kääntää argumentit itseään vastaan (tämä on hyvin hankalaa)
- voit kääntää argumentit esittäjäänsä vastaan (yleensä onnistuu vasta kun poliittinen ilmapiiri muuttuu)
- voit laajentaa argumentit koskemaan muutakin kuin mihin ne on tarkoitettu (laajentaminen koskemaan kaikkea elämää)

Esimerkkejä:
Raiskaavathan suomalaisetkin miehet  - tekeekö argumentin esittäjä asiattoman johtopäätöksen tekijän sukupuolesta?
Raiskaavathan suomalaisetkin - oletko siis raiskaaja?
Osta suomalaista - miksi ostaisin itselleni ummehtunutta suomalaista kun voin valita itsellleni raikkaan tuulahduksen kansainvälistä?

Mitä enemmän tämän tyyppistä suhtautumista jokapäiväiseen kanssakäymiseen saadaan aikaan, saadaan mahdollisesti istutettua kanssaihmisten mieliin se pieni epäilyksen siemen. Joku saattaa saada ajatuksen ja jatkaa viestiä eteenpäin omassa tuttavapiirissään.

Verratkaapa muuten ihmisoikeuksien julistusta eläinten oikeuksien julistukseen. Ja sitten vaan torille pullapussin kanssa ruokkimaan lokkeja, puluja ja rottia.

[sivullinen.]

Jäsen Hankala Tapaus saisi valehdella vähemmän minusta; ei pahalla vaan huumorilla sanoen. En ennusta maailman loppua; ennustan ainoastaan Eurostoliiton ja eurostososialismin loppua. Sellaisia loppuja tapahtuu. Vain Väyrysen Paavo kuvittelee Neuvostoliiton olevan ikuinen. Maailmassa tapahtuu isoja muutoksia ja pieniä muutoksia. Minusta matuvyöryn käynnistäminen oli pieni muutos; sen salainen tarkoitus saattoi olla luoda eurostoihminen ja sekoittaa kansat, jotta saadaan luotua Suuri ja Mahtava Eurostoliitto, ja se olisi ollut iso muutos. Sen lopettaminen on joka tapauksessa muuttunut isoksi muutokseksi. Matuvyöryn lopettaminen tarkoittaa koko Eurostoliiton lakkauttamista ja vielä paljon isompaa. Minä olen vain tästä näkökohdasta kiinnostunut. Minua eivät kiinnosta lähtökohtaisesti puolueet ja suuret henkilöt kuin välineinä ja välitavoitteina. Tässä mielessä näkökulmani on varsin toinen kuin lähes kaikkien muiden ketjuun kirjoittelevien.

Se, miten isot muutokset tapahtuvat, on minun ongelmani, ja se, miten tämä ongelma ratkaistaan, on minun ratkaisukeskeisyyteni. Kansanvalistus, todellisuuden käsitys ja historian tuntemus kuuluvat ratkaisuun. Näitä kaikkia pitää viljellä eri ryhmille eri määrissä. Pienelle lapselle äiti opettakoon kotielämän alkeet ja isä rakkauden isänmaahan. Teini-ikäiselle pojalle kerrotakoon pitkäpallon ja pesäpallon historia ja opetettakoon häntä sen avulla heittämään kranaatia ja syöksymään vallihautaan. Hieman vanhempi poika saakoon oppia suomalaista sisua Elämän Koulussa. Nuoria naisia säästetään kovuudelta, ja sen sijaan annetaan perinnemalleja käsitöihin ja käsketään oppia kotimaisista elintarvikkeista valmistettavien ruokien laittoa. Vasta 24 vuotias -- ja vain mies -- on kyllin vanha olemaan mitään mieltä maan tilasta ja politiikasta. Vasta silloin ovat aivot kehittyneet systeemiajattelun asteelle. Poikkeuksia on kaikissa luokissa, mutta nämä ovat suuntaviivat ja peli on rakennettava näiden varaan. Näillä resepteillä valmistuu terve ja elinvoimainen kansa.

Kansanvalistus olkoon siis kiinnostuksemme kohde. Toiset uskovat suurten tähtien ja itse Mestarin puheiden Yleisradiossa ja hesarissa olevan tie autuuteen. Se ei ole tie. Hieman oikeammilla jäljillä ovat ne, jotka suomentavat ja julkaisevat ihmisymmärrystä valaisevaa poliittista kirjallisuutta. Se on tie, jota on kuljettu jo 2000 vuotta varsin suurella menestyksellä. Suurin menestys kuitenkin tulee elämällä täsmälleen tässä hetkessä ja ajassa. Sanomalehtien kulta-aika oli 1900-luvun alussa. Elokuvien kulta-aika oli sata vuotta sitten. Radion kulta-aika oli Saksassa Hitlerin aikaan ja meillä sen jälkeen. Televisio tuli sitten. Nyt on tullut some. Some on meidän kanavamme ja kansanvalistuksemme tie. Noin 80% suomalaisista seuraa somea ja loput ovat liian nuoria tai vanhoja seuraamaan yhtään mitään. Somessa on ilmaista kertoa mielipiteensä ja vain mielipiteen sisältö merkitsee. Yleisradiossa pääset sosialistien kontrolloimassa ympäristössä näyttelemään sinulle varattua roolia. On selvää, että some on näistä kahdesta ylivoimainen.

Koitan vielä täsmentää näkemystäni ja torpata jopa kirjainnostusta. Olen lukenut jo keskustelussa olluta Le Bonin kirjaa joukkosieluista sähköisenä kirjana. Sähköinen kirja ei ole koskaan Suomessa kasvanut suureksi menestykseksi, ja minunkin lukemistani haittasi viestimen outous; en ole kokenut sähkökirjanlukija. Amerikassa ihmiset on kasvatettu sähkökirjanlukemiseen ja siellä jo 20% kirjoista myydään sähköisenä. Siellä sähköinen kirja voisi menestyä. Suomessa sillä ei ole toivoakaan. Sähköistä kirjaakin enemmän amerikassa on noussut äänikirjojen suosio. Minäkin pidän niistä erittäin paljon. Olen kuunnellut samaista Le Bonin kirjaa äänikirjana; siinä haittasi huono äänityslaatu. Molemmissa edellä mainitsemissani tapauksissa kirja oli englannin kielinen; minä tykkään lukea paljon enemmän suomeksi. Miksi en siis ostaisi nyt julkaistavaa uutta Joukkosielu-kirjaa? Mieleni tekisi ostaa, ja vaikka olen sen jo useaan kertaan englanniksi lukenut [ja kuullut sen olleen jo aiemminkin suomeksi käännetetty], ja onhan sen "tarina" 1800-luvun lopun keskieurooppaan sijoittuva, niin siitä huolimatta mieli tekee sitä.

Mutta en todennäköisesti tule sitä ostamaan. Syy on se, ettei ole mitään minulle luontaista tapaa ostaa enää uusia poliittisia kirjoja. On Suomalainen Kirjakauppa ja Kansallinen Kirjakauppa ja Akateeminen Kirjakauppa ja kasa muita kirjakauppoja, mutta ei niissä myydä tällaisia "väärää mieltä" olevia kirjoja; niissä myydään sosialistista viihdekirjallisuutta, eikä kansallista, suomalaista tai akateemista kirjallisuutta. Kirjastoihinkaan ei "väärää mieltä" olevia kirjoja saa. Tämän totesi jo Klaus Elovaara aikoinaan ja Tino Sanandajin kohdalla on sama tapahtunut Ruotsissa. Kirjojen käyttö on estetty tuhoamalla niiden ympärillä oleva toimintaympäristö. Luin äskettäin eräässä toisessa ketjussa suositeltua Juhani Konkan fiktiivistä kirjaa eräästä 1930-luvun kansallissosialistiin kääntyneestä poliittisesta puoluemiehestä; oman aikansa Jari Leinosta. Kirjassa kerrottiin, miten hän piti puhetilaisuuksia ja myi siellä kirjaansa. Kirjan painattaminenkin oli arkipäiväistä ja sujuvaa. Silloin kirja toimi välineenä. Niistä ajoista on kuljettu kauas. Vaikka kirja kirjana olisi yhä kelvollinen viestin, jos sitä ei voi mainostaa, myydä ja ostaa, ja jos sen vuoksi eivät ihmiset ole sellaisen käyttöön tottuneet, niin ei se toimi. Jopa Väyrynen on tämän todennut ja kirjojen sijaan kirjoittelee nyt enemmän blogiaan.

Menestynein kirja amerikassa on nyt äänikirja. Mutta mitä tekemistä äänikirjalla on kirjan kanssa? Siinä ei ole yhtä ainutta kirjainmerkkiä eikä sivuakaan paperia. Luin äskettäin jonkun kirjailijan julkaisevan uusimman kirjansa ainoastaan äänikirjana. Miksi sitä kutsutaan kirjaksi? Siksikö, että kirja on nimenä myyvä. Muutenhan se on pelkkä kuunnelma ja nuotion ääressä kerrottu tarina ja lähempänä arkkiveisua tai raplaulua kuin kirjaa. Jos vain jollain on päänsisäinen patouma haluta olla kirjailija ja kirjoitaa kirja, kertoo se, ettei hän ymmärrä aikaansa ja on enemmän jonkinlaisen äidiltä opitun arvostuksen kuin todellisen vaikuttamisen perässä. Jäsen Hankala Tapauskin voisi kirjan kirjoittamisen sijaan miettiä, miten viestiä pitkä sanomansa ja kokonainen puolueohjelmansa somessa somen keinoin. Sillä tavalla hän saavuttaisi enemmän kuulijoita. Mestarin blogiteksteistä koottua kirjaakaan eivät ole ostaneet kuin Mestarin jo ennestään tunteneet -- ja suurimman osan näistä blogiteksteistä jo ennen sitä lukeneet --. Teemu Torssosen kirjaa on myyty pari sataa kappaletta. Sitäkin pidetään jo pyhänä esineenä Uuninpankolla. Kansanvalistukseen siitä ei olekaan, ei koska se ei olisi hyvä, vaan koska sitä ei kukaan saa käsiinsä.

Voisin jatkaa loputtomiin tätä tarinointia joukkoviestimien vaikutuksesta. Voisin kirjoittaa tästä kirjankin. Todennäköisesti kirjaa lukisi vielä vähemmän ihmisiä kuin tätä viestiäni. McLuhan, joka aikoinaan kirjoitti asiasta kirjan, oli aikoinaan merkittävä ja kaikkien tuntema henkilö amerikassa. Hän ei ollut sitä kirjansa vuoksi -- joka oli hyvä --. Hän oli siksi, koska siihen aikaan televisio oli pääasiallinen joukkoviestin ja hän esitteli ja käsitteli television vaikutusta kirjassaan. Halla-ahon kirjakin olisi merkityksetön ilman hänen blogiaan, mutta myös ilman hänen televisioesiintymisiään. Televisio oli vielä 10 vuotta sitten merkittävin joukkoviestin Suomessa. Vasta sen jälkeen some on ottanut vallan. Vielä kuitenkaan kukaan ei ole keksinyt somessa todellista voiton reseptiä. Sitä kannattaisi miettiä. Voi jos Matias Turkkilakin olisi jäänyt kehittämään Hommaforumia ja unohtanut koko paperisen Perussuomalaiset-lehden. Hän oli Hommaforumin luova voima; paperisessa lehdessä hän ei ole ollut loistava, mutta ei hän aivan huonokaan ole ollut. Sitävastoin persu-tv eli Alfa TV niminen kanava, ja erityisesti Dosentti niminen ohjelma, ovat merkkejä siitä, miten pelkkä tahto ei riitä, jos ei ole järkeä lainkaan mukana. Kyseisessä ohjelmassa ei ole onnistuttu edes huulisynkkaa saamaan kohdalleen -- ja kuvanlaatu huonompaa kuin Youtuben huonoin kuvanlaatu --. Miten voi olla edes mahdollista tehdä niin teknisesti huonoja ohjelmia, jos jokainen youtuben teini-ikäinen vlogaaja -- ja tarkoitan ihan jokaista aloittelijaakin -- pystyy saamaan äänen ja kuvan -- ja huulisynkan -- toimimaan? Uskomatonta paskaa sanon minä. Jos Turkkila tuhlaa aikaansa olemalla sanomalehtineekeri, Dosentin Arto Luukkanen tekee itsestään pellen olemalla huono televisiokasvo.

Suutarin olisi tajuttava pysyä lestissään. 1800-luvun lopulla sosialistit yrittivät päästä kirkkoon saarnaamaan sosialismin ilosanomaa; he eivät päässeet, ja jos pääsivät heitä kyykytettiin samoin kuin nyt nuivia Yleisradiossa. Siihen aikaan kirkko oli ylivoimaisesti suurin joukkoviestin. Sosialistit saivat sanomansa läpi vasta kun sanomalehtien jakelumäärät alkoivat nousta ja he olivat siinä hyviä. Heillä oli omia sanomalehtiä, ja niissä he pystyivät sanomaan asiansa suoraan ja haluamallaan tavalla. Vain niin voi mennä viesti perille. On oltava oman viestimensä herra. Siksi some.

Sosialistien valtaanpääsy ei kuitenkaan tapahtunut sanomalehdissä suoritetun käännytystyön kautta. He eivät päässeet valtaan vaalien kautta "demokraattisesti". Heidän valtansa tuli muualta. Se tuli taloudellisen kriisin johdosta. Tämä kriisi synnytti Venäjällä ensin isoja lakkoja, ja sitten Suomessakin tuli yleislakko vuonna 1905. Silloin keisarilta tuli käsky lakkauttaa entinen säätyeduskunta ja perustaa tilalle nykyinen säädytön eduskunta. Sinne taas suorastaan käskettiin ottaa sosialistienemmistö. Näin toivottiin talouskriisin ratkeavan hallintojärjestelmän muutoksella. Talouskriisi oli muuten myös syynä vuoden 1917 ylimääräisiin vaaleihin, jotka Venäjän duuman ja kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Sosiaalivallankumouksellinen -- siis punainen itsekin -- Kerenski määräsi. Niissä vaaleissa sosialistit menettivät sen vallan, jonka olivat saaneet hieman yli 10 vuotta aiemmin. Näin sosialistien sekä voitto että häviö aiheutuivat talouskriisistä, ja molemmissa tapauksissa vaalit olivat vain kruunaus vallalle. Mitä tästä opimme?

Joten sen sijaan, että miettisitte, miten Perussuomalaiset voittaisivat seuraavat vaalit, voisitte miettiä, miten tehtäisiin sellaiset vaalit eli vaalijärjestelmä, jonka Perussuomalaiset voittaisivat. Ollaan nimittäin jälleen talouskriisissä ja ollaan matkalla kohti eduskunnan lakkauttamista. Silloin joudutaan järjestämään vaalit, ja niissä vaaleissa on pakko jonkun vaihtoehtoisen liikkeen voittaa, ja vaalitapa on tehtävä sellaiseksi. Sillä jos vaihtoehtoinen liike ei voita, talouskriisi ei ratkea ja joudutaan palaamaan kohtaan, jossa järjestetään taas uudet vaalit. Noidankehä päättyy vasta vaihtoehtoisen liikkeen voittoon. Se on varma voitto. Mutta voittavatko silloin "kommunistit" vai "natsit", on vielä epävarmaa; Kreikassa voittivat kommunistit, Puolassa natsit. Entä voittiko Farage britanniassa parlamentti vaalit? Ei voittanut, mutta onnistui painostamaan Cameronin lupaamaan EU-kansanäänestyksen ja voitti sen. Samalla tavalla tapahtui muuten Hollannin kansanäänestys Ukrainan ja Eurostoliiton välisen assosiaatiosopimuksen hylkäämisestä, jossa myös hallituksen kanta hävisi. Näin maailma toimii.

[Impi Waara]

Miksi käyttöön ei oteta mainonnan ja markkinoinnin keinoja? Vastapuolella tämän toimivuus on hyväksi toimivaksi havaittu ja huomattu. Visuaalisin keinoin toteutettuna viesti menee perille ennen kuin vastareaktio ehtii heittää suojauksen päälle. Samalla tavalla omaa agendaansa ajavat mitä moninaisemmat järjestöt. Ja surullisen kuuluisa Hellsingin matuleiri hyysääjineen. Muistelkaahan Emma Karia tekoitkemässä "täällä on naisia ja lapsia".

[Hankala Tapaus]

Maailmanloppu, osa 2 

Olen todella huolestunut Väyrysen Paavosta. Tästä ei ole pitkääkään aikaa kun näin toiseksi viimeisen dinosauruksen kuolonkorahtelut. Se, että Paavo odottaa vieläkin Noottia Neuvostoliitosta, saa minut epäilemään hänen terveydentilaansa. Kohta menee viimeinenkin.

Maailmanloppuja on monenlaisia. Jotkut henkilökohtaisia, jotkut hiukan laajemmalle levinneitä. Neuvostoliiton hajoaminen vaikutti lupaavalta, mutta nälkäiset ampuivat vapauden linnun nousukiidosta ja söivät sen suihinsa. Aterian aikana varkaat ehtivät paaluttaa tontin. Mitä siitä seurasi, pidän varsin vakavan luokan maailmanloppuna.

Varkaat huolestuttavat minua tänään. Kuten viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, heille jäi vielä paaluja. Kuinka suuren alan merkitsemiseen, en tiedä? Paljonko sellainen tarvitsee, jolle mikään ei riitä?

Kun (huomannet, että ilmiselviöstä lausutaan "kun") Eurostoliitto romahtaa, todennäköinen seuraus voidaan katsella youtubesta. Sinne on talletettu riittämiin edellisen suurvaltakunnan luhistumisesta, kuten myös liikennevideoiden muodossa sen seurauksista.

Aikana jolloin Vapauden Ankka yritti kohota vuosisatoja käyttämättömänä olleille siivilleen, Venäjä oli heikko. Jos Hrutsev ja sen sellaiset olisivat olleet oikeassa, amerikkalaiset olisivat vallanneet sen. Tai saksalaiset. Tai kuka vaan. Kaikki taisivat olla vihollisia. Heikkous oli jopa niin todellinen, että luultavasti Islantikin olisi voinut vallata sen. Tai Johanna Tukiainen.

Huomenna suurin osa romahtaneen Eurostoliiton entisistä vasalleista on heikkoja. Ja liikkeellä on varkaita. Olen äärimmäisen huolissani siitä, varastaako joku minut, koirani (nuori, terve, kaunis ja kallis) ja akkani (vanha, kitulias, rupsahtanut ja kovin, kovin rakas) samalla kuin kotimaanikin.

Kotimaani sisältää akkani, loppuun maksetut osamaksulapseni ja sekalaisen määrän riitaisaa, hämmästyttävällä lahjakkuudella mykkäkoulumaisen murjotuksen ja helvetillisen melunpidon yhdistävää, takkutukkaista, kiljuhönöistä kansaani. Vaikka en voi sietää yksilöinä koko viheliäistä rupusakkia, olen jostain omituisesta syystä kiintynyt mokomiin. Kiintymys tarkoittaa sitä, että voi asianmukaisesti huolestua kiintymyksensä kohteen puolesta.

Maailmanlopun koittaessa, on perusteltua odottaa että kansa saattaa olla liian hajallaan. Liian pieniksi joukoiksi rikkirevitty kootakseen rivinsä vaikkapa varkaiden varalta. Tämä saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa kansa katoaisi. Tämä johtaisi mm siihen että minulla ei olisi ketään jonka kanssa riidellä, joten kyllästyisin kuoliaaksi. Tämäkään ei varsinaisesti haittaisi. Inhoan elämää ylipäätään. Mutta akkani tekee joskus viikonloppuisin erinomaista piirakkaa, jonka salaisuus on ruistaikinapohja. Jos en ole paikalla kun piirakkaa otetaan uunista, eukkoni suuttuu. En halua pahoittaa tuon vuosien ydintuhosta selvinneen siiselin näköiseksi ruhjoman ihmsparan mieltä. Ainoaksi vaihtehdoksi jää siis jonkinlaisen suunnitelman teko varmistamaan sitä, että minulla, kuten myös kansallani olisi tulevaisuus.

Olisi paljon helpompaa luoda kansalle menneisyys, kuin tulevaisuus. Tähän mennessä lähes jokainen kansakunta on luonut itselleen menneisyyden. Se on tavattu arkistoida historiaksi nimitettyyn kirjallisuuteen ja kuka tahansa saa etsiä sellaisen käsiinsä yleisestä kirjastosta. Olen itsekin lueskellut historiaa ja tullut siihen tulokseen, että sellaisen hankkiminen kansalleen on helppoa. Siinä ei ilmeisesti tarvita muuta kuin jonkinlainen kirjoitusväline. Sitten aletaan valehtelemaan ns "vitusti".

Jos halutaan kirjoittaa tulevaisuus, ei valehteleminen auta kuin alkuun. Pitäisi onnistua valehtelemaan kansansa riiteleville pikkuryhmille, että kaikki on parhain päin, kukaan ei sanonut mitään teidän Erkistä ja naapurin Lissusta, eikä Anselmin räkänokkakakara oikeasti pihistänyt sieluja Pehr-Gunnarin moposta. Pitäisi kertoa että pohjimmiltaan kaikki ovat hyviä, vaikka typerämpää ja itsekeskeisempää laumaa pieniä perkeleitä ei löydä edes piraijaparvesta. Ja kun ne sitten halaavat toisiaan Annastiinan takapihalla sovun hetkellä, pitäisi huijata ne vielä aitaamaan tonttinsa porukalla.

Tässä kaikessa pitäisi onnistua ennen maailmanloppua. Me-le-ko-nen urakka, eikö vain?

Ulkoistaisin koko touhun Juho Eerolalle, mutta olen kuullut hänen saaneen työpaikan. Kiusaavat kuulemma poikaparkaa siellä, eikä edes puhua saa silloin kun haluttaa. Bändihommista kitisevät, vaikka treenikämppä on toisessa kylässä. Kaikenlaista pienempääkin riesaa varmaan on. Siksipä se lienee tehtävä itse.

Ennenkuin aloitan tulevaisuuden, pitänee ajaa sosialistit ulos kallostani. Jostain syystä niitä vilistää siellä nyt melkoisia määriä. Varsinkin yksi tyyppi, jolla on muhkeanpuoleiset viikset tuntuu mellastavan kovasti. En ymmärrä miksi. Inhoan sellaisia viiksiä. Aina sellaiset nähdessäni, rupean kaunaisena pohdiskelemaan maailman suurinta väärinkäsitystä. Sehän on tietysti se, että maailmassa oltaisiin kokeiltu joskus sosialismia. Sosialismin sijaan, maailmassa on testailtu erilaisia muotoja sosialismilla ratsastavan eliitin diktatuureista. Minusta yksikään näistä ei ole varsin onnistunut tapa hoitaa maailman asioita.

Anteeksi keskeytys...

- Mee nyt Stalin helvettii. Mullois oikeesti vähä kirjotushommia.
- Njet ponimaj
- Älä ukko yritä. Hus nyt. Ei oo aikaa sulle.
- En pjuhu sjuumi
- Sä oot ukko kuollu jo vuosikymmeniä sitte ni että nyt lähet tai käy ku Kälviällä
- Kjuinka gävi Gjälviällä?
- Sä jäit juputtaa mun lanttuu ja siellä sä saatana oot ollu siitä asti. ULOS!

Noin... Mihin jäin?

Sosialismi, tai sellaisen omituinen markkinaliberalismilla maustettu muoto on tämän päivän vaivanamme. Vaikka suunnitelmana on rakentaa kokonainen tulevaisuus, se ei onnistu sillä tavalla että aloittaisin suunnitelman vaikkapa vuodesta 2222. Se olisi tietenkin monellakin tapaa mukavampaa. Ennenkaikkea siksi, että olisin silloin jo kuollut ja voisin lopettaa sen varjolla kirjoittamiseni tähän.

Mutta se on aloitettava tässä, tänään ja nyt. Ensin pitää kurkkia ympärilleen ja todeta:"Kah. Näyttäisi olevan pilvistä, kylmää, vallalla on korruptoituneen eliitin korkkiruuville vääntämä versio sosialismista ja kello on 0334". Sitten pohditaan se, miten saadaan aikaan edes lähitulevaisuus. Siihen lienee paras keino varmistaa sen kansan selviytyminen lähimmästä vaarasta. Tähän auttaa vaikkapa kierous, kataluus, juonikkuus ja kaikki muut tämänhetkisessä tilanteessa tarvittavat poliittisen vaikuttamisen tarvikkeet. Pitää voittaa parit vaalit, pelastaa se kansa perusteellisemmin. Ensin itseltään ja maailmanlopulta.

Sitten, kunhan löydän jostain viisi minuuttia ylimääräistä aikaa, luon uuden poliittisen järjestelmän. Minulla on jo vähän pohjatöitä tehtynä. Muuten menisi 7.

[Hankala Tapaus]

Miksi käyttöön ei oteta mainonnan ja markkinoinnin keinoja?...

Tällaisistahan minä olen vähän koettanut vihjailla.

[IDA]

Sosialismi, tai sellaisen omituinen markkinaliberalismilla maustettu muoto on tämän päivän vaivanamme.

Liberalismin ja kommunismin samankaltaisuuden on huomannut myös PS:n europarlamenttiryhmän jäsen Ryszard Legutko. Hän on vanhanaikaisesti kirjoittanut asiasta kirjan The Demon in Democracy: Totalitarian Temptations in Free Societies, koska harmaan vankkana akateeemikkona kokenee vlogit itselleen vieraaksi ympäristöksi.

Ukopolitiikka jatkuu voiton jälkeenkin ja on hyvä huomata kuinka vakuuttavia liittolaisemme ovat ja ehkä oppiakin heiltä.

[J. Lannan haamu]

Miksi käyttöön ei oteta mainonnan ja markkinoinnin keinoja?...

Tällaisistahan minä olen vähän koettanut vihjailla.

Kuka on se tekijä, joka nämä markkinoinnin ja mainonnan keinot ottaisi käyttöö? Ne ovat vallassa olevat perussuomalaiset. No miksi he eivät niitä ota käyttöön, tämä on se kysymys jonka olen esittänyt toisin jo tusinan verran kertoja. Soini ja näiden persujen rohkeuden ja kansallismielisyyden puute.

[Hornsmith]

Onhan persuilla ollut se Timpan ploki. Sillä on hoitunut markkinointi, mainonta ja somenäkyvyys kätevästi kompaktin pakettiratkaisun muodossa.

[kelloseppä]

...
Olen välttänyt virheiden yksityiskohtaista repostelua siitä yksinkertaisesta syystä, että ennustan sen johtavan vihanpurkauksiin, tarjoavan toisille toimijoille aseet käteen ja tätä kautta enemmän haitta kuin hyötyä.

Tässä yhteydessä on todettava että on todella vaikea erottaa se, missä vaiheessa pitäisi puhua äänestäjälle ja missä vaiheessa poliittiselle toimijalle.
...
Alkaisiko se keskustelu tästä nyt oikeasti?

Ei kaikkea tarvitse kirjoittaa tällakään foorumilla julkisesti. Yksityisviestitoiminto on olemassa.

Tällä foorumilla julkisten puheenvuorojensa kohderyhmävalinta on vaan tehtävä tai vaihtoehtoisesti yrittää kirjoittaa monimerkityksellisesti.

Ylipäätään on aika vaikea aloittaa avointa julkista keskustelua oikeasti, jos jollakin keskustelijalla on jostakin syystä sordiino/filtteri suussa, vaikka syy olisi ymmärrettäväkin. Mutta ainahan voi voit aloittaa yleistilanteen hahmottamisesta sisältäen ulkopoliittiset aspektit ja tavoitteenmäärittelystä. Katsotaan niissä aiheissa etenemistämme, niin saatamme sitten jatkaa persunuivien virheistä ja niistä oppimisen teemoista yksityisemmin.

Mainitsemasi ns. oikea keskustelu, mitä ikinä sillä sitten mahdatkaan tarkoittaa, saattaa olla tällä alustalla, ainakin joidenkin kirjoittajiin päin, olevan nyt lähinnä kiinni Sinusta ja maltistasi kirjoittaa.

Jos haluat tutustua mitä vuosien mittaan moni kirjoittaja on tänne kirjoittanut kohtuullisen paljon ihan kovin erilaisista aiheista hyvinkin mielenkiintoisia puheenvuoroja, joiden löytämisen työkaluina toimivien hakutoimintojen käytöstä voi aina tarvittaessa kysyä apua sekä muilta kirjoittajilta tai modeilta. Itse ainakin olen aina saanut kiitettävästi Hommalla tämän tyyppistä apua. Olen jopa alkanut pitämään varsin mahdollisena, että joillakin kirjoittajilla saattaa olla kirjoittelussaan jopa useamman vuoden mittainen ainakin osin etukäteen harkittu jokin suuri linja.

Joidenkin kirjoittajien käyttävä maanpetturuus -retoriikka on mainio esimerkki siitä, kuinka kaukana tällä hetkellä on luottamus tiettyjen poliittisten toimijoiden luotettavuuteen. En kylläkään usko, että äänestäjien väitetty lyhytjänteisyys tai väitetty pelin sääntöjen osaamattomuus olisi yksin syynä maanpetturi -termin käyttämisen ilmaisemaan tavattoman syvään epäluottamukseen.

En sitä historian yksityiskohtavinkkiäni, johon palasin edellisessä puheenvuorossani, antanut harkitsematta. Joku saattaa pitää esim. tällaista kirjoittamista monimerkityksellisenä. Toki vertauksien, allegorioiden ja historiallisten esimerkkien käytön ikuisena heikkoutena on se, että niistä ei ole apua monimerkityksellisessä mielessä, jos ne eivät avaudu kohderyhmälle.

[Impi Waara]

Kuulisin mielelläni näkemyksiä siitä, mikä olisi terve kansallismielinen brändi, johon luotevasti kuuluisi kansallinen ylpeys, maahanmuuttokritiikki, kansallisvaltion vaaliminen, perinteiden arvostaminen, omien rajojen hallinta jne.

Nappakka brändi, joka puhuttelisi teoriassa kaikkia, kun se tuotaisiin mainonnan ja markkinoinnin keinoin esiin. Kuinka helppoa lopulta on visuaalisin keinoin esittää kansallismielisyys vs maailmanhalaus. Ei tarvita sanallista viestintää, vaan jokainen esim. harkitun kuvaparin nähtyään lukee sen sanoman tavalla, jonka parhaiten ymmärtää, mutta ennen kaikkea laittaa ajatukset liikkeelle.

Ihmiset on ensin heräteltävä vastaanottaviksi poliittisille toimijoille. Punakat, pönäkät ja hanakat saarnasmiehet natisevan kuivan sanomansa kanssa herättää ainiharvan mielenkiinnon.

Ensimmäisen kerran harmittelen jälkeenjäänyttä teknistä varusteluani, koska en pysty tuottamaan materiaalia esimerkiksi ja raadin ruodittavaksi. Muuan ploki käyköön huonosta esimerkistä.

[Hankala Tapaus]

Kuka on se tekijä, joka nämä markkinoinnin ja mainonnan keinot ottaisi käyttöö?

En hämmästyisi yhtään, vaikka sellaisiakin osaajia löytyisi tarpeen tullen. Likaisten temppujen markkinointiosastolla pitää kuitenkin ensin olla tuotemerkki, jota myydä.

Ne ovat vallassa olevat perussuomalaiset. No miksi he eivät niitä ota käyttöön, tämä on se kysymys jonka olen esittänyt toisin jo tusinan verran kertoja. Soini ja näiden persujen rohkeuden ja kansallismielisyyden puute.

Alan nähdä yhä tärkeämpänä ensitoimenpiteenä maahanmuuttokriittisten voimien yhdistämisen. Vastapuoli on onnistunut todella hyvin hajotustyössään.

Sama edustuksellinen demokratia joka estää oppositiossa olevan yksinäisen puolueen aloitteet, rajoittaa myös puolueen sisäistä toimintaa. Ehkä meidän pitäisi sittenkin aloittaa niistä tehdyista virheistä. Siitä ei kyllä tule monellekaan hyvä mieli. Virheistä puhuttaessa, puhumme yleensä oikeasti tehtyjen virheiden ketjusta. Jos otamme puheenaiheeksi maahanmuuttokriittisyyden takia eduskuntaan äänestetyt edustajat, joudumme palaamaan aivan alkuun ja aloittamaan maahanmuuttokriittisen liikkeen tekemistä virheistä. Koko ketju huomioiden, virheitä on tehty paljon.

Sanoin "ehkä". En ole varma että hyödyt ovat haittoja suuremmat. Ihmisillä kun on taipumusta suuttua silloin, kun kaikki virheet eivät olekaan pelkästään muiden tekemiä.

Toivoisin kuitenkin että ihmiset osaisivat erottaa Perussuomalaisten yli 500 000:n äänestäjän ja kansanedustajan muodostaman kokonaisuuden ja puolueessa vaikuttaneen eliitin toisistaan.

[guest12632]

Ketjussa on jo yli 200 viestiä ja suuri osa niistä on vielä julmetun pitkiä, joten en ehtinyt kaikkia lukea. Pahoittelut jos esitän uudestaan ketjussa jo sanottua.

Yksi iso ongelma maahanmuuttokritiikissä on sen negatiivinen perusluonne. Jo kritiikki sanana kertoo vastustamisesta. Olisi parempi luoda positiivinen lähtökohta, eli ideana ei olisi huonon maahanmuuton (tai minkään) vastustaminen vaan hyvän maahanmuuttopolitiikan kannattaminen. Mokutuksen ja huonon maahanmuuttopolitiikan torjuminen tulisi tällöin sivutuotteena, koska ne eivät edistä hyvää maahanmuuttopolitiikkaa. Asioiden vastustaminen on jo lähtökohtaisesti altavastaajan aseman ottamista. Kun sen sijaan kannattaa jotain, tulee samalla määrittäneeksi keskustelun viitekehyksen ja ottaneeksi johtavan aseman.

[Lalli IsoTalo]

Yksi iso ongelma maahanmuuttokritiikissä on sen negatiivinen perusluonne. Jo kritiikki sanana kertoo vastustamisesta. Olisi parempi luoda positiivinen lähtökohta, eli ideana ei olisi huonon maahanmuuton (tai minkään) vastustaminen vaan hyvän maahanmuuttopolitiikan kannattaminen.

Positiivisesti: hyötymaahanmuuton kannattaja
Neutraalisti: maahanmuuttorealisti
Negatiivisesti: haittamaahaanmuuton vastustaja

[Hamsteri]

Teemu Selänne on hyvä lähtökohta. Tervehenkinen, ystävällinen, lasten puolesta ja omalla työllään itse itsensä asemaansa nostanut. Kenen tahansa unelmavävy, kunnes meni julkisesti kertomaan matukriittisyytensä.

Eikä siinäkään ole mitään väärää, päinvastoin. Virhe on jäsen Hankala Tapauksenkin hyvin avaamassa todellisuudessa, jossa elämme. Todellisuudessa, joka ei salli poliittisesti epäkorrektia puhetta ja muuttuu valitettavan, tuskastuttavan hitaasti.

Selänteen ulostulo olisi vaatinut useita nimekkäitä komppauksia. Sen jälkeen joku toinenkin olisi uskaltanut mainita keisarin uusista vaatteista. Selänteen kaltaisia, saman kaliiperin kärkiä pitäisi olla useampia. Suomalainen massa haluaa samaistua ajatuksiltaan johonkin positiivisena pidettyyn mielikuvaan, ei torilla megafoniin mölyävään maanpetturuustuomioita jakelevaan nobodyyn.

Hassua, että Itävallassa jossa meininki täysin sama kuin Suomessa aina matuteollisuutta myöten, Baumgartnerille kävi samoin. Mies hyppäsi ensimmäisenä ihmisenä avaruudesta laskuvarjolla ja on vähän Teemun verrattava kansallissankari. Auttoi jopa Strachea vaaleissa.

[IDA]

Yksi suuri virhe oli jo alusta asti työperäisen maahanmuuton nostaminen ihanteeksi.

Jep. Olisi pitänyt ja pitäisi edelleen puhua nimenomaan määristä. Yrityksille ei ole ollut mikään ongelma hankkia ulkomaisia työntekijöitä tarpeen vaatiessa. Jos taas julkista sektoria pyörittämään tarvitaan aina vain enemmän ihmisiä, niin siinä on joku rakenteellinen vika, joka pitää korjata.

[Hornsmith]

Hyviä kommentteja edellä. Työvoimaa on tosiaan ollut aina saatavilla jos vaan on ollut palkanmaksuhalukkuutta. Ratkaisukeskeisen maahanmuuttokritiikin nimissä keskittyisin tuomaan maahan työntekokelvottoman aineksen sijaan valmista ostovoimaa. Veroparasiittiin on vaikea rakastua, uskoisin kuitenkin että turvallisuus ja puhtaus alkaa olla kohta kova markkinointivaltti, jos vaan emme päästä näitä aarteita rapistumaan. Ikärasismiinkaan en sortuisi, asia joka jossain maissa on tajuttu. Mitä sitten jos Suomeen mamuillut 89v miljonääri ei elä kuin kolme vuotta ja sitten kuukahtaa.. Tämä on saattanut ehtiä polttamaan palveluihin ja materiaan jo yhden 100 k euroa. Samassa ajassa nykyisenkaltainen unelmatuliainen on polttanut yhteiskunnan rahoja vähintään tuon saman summan verran.     

[Hankala Tapaus]

Yksi suuri virhe oli jo alusta asti työperäisen maahanmuuton nostaminen ihanteeksi...

Tämä on ollut kaliiberiltaan ns helvetillisen luokkaa. Suomalaisten työllisyyden kannalta ajateltuna (tätäkin on tullut hoettua jo 10 vuotta, mutta kukapa järkipuhetta kuuntelisi?) kaikki ulkomainen työvoima on katastrofi.

Politiikka on jo vuosikymmenen ollut sitä että muutamien teollisuuden alojen pienet voitot on maksatettu suomalaisella veronmaksajalla. Maahan kuskataan ulkomaista halpatyövoimaa entisen sosialistisen taivaan osista. Samaan aikaan kun jo valmiiksi ammattitaitoiseksi koulutetun suomalaisen pitää kurssittaa itselleen kortti jo paskalla käymiseenkin, pelkkä Puolan, Viron, Venäjän, Latvian tai Liettuan passi pätevöittää tulijat täysinoppineiksi ammattilaisiksi. Ja tulokset ovat olleen varsinkin rakennusalalla näkyvissä jo pitkään. Paskaa tulee.

Sopassa on liian monta kokkia. Maassa tarvitaan ulkomaalaisia vain, jos koko maasta ei löydy tekijää. Tämä olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten. Vaikka afrikkalaiset tuottavatkin suoraa tappiota, he eivät todellisuudessa aiheuta merkittävissä määrin suomalaisten työttömyyttä. Työttömyyslukuihin vaikuttavat muut tulijat.

Huomasitteko muuten, että rakennusalan työvoimapula alkoi pari päivää sitten pelottamaan media-alan ammattilaisia? Kiinalaisistakin puhutaan. Onneksi vapaana ei ole kuin n 20000 suomalaista ammattilaista ja muutama satatuhatta samasta maasta syntyisin olevaa ihmistä vähemmän ammattitaitoa vaativiin tehtäviin. Jos niitä olisi enemmän, voisi ajatella että joku valehtelee meille taas. Tuo määrähän ei toki riitä mihinkään, sehän on selvä 

[Impi Waara]

Yksi iso ongelma maahanmuuttokritiikissä on sen negatiivinen perusluonne. Jo kritiikki sanana kertoo vastustamisesta. Olisi parempi luoda positiivinen lähtökohta, eli ideana ei olisi huonon maahanmuuton (tai minkään) vastustaminen vaan hyvän maahanmuuttopolitiikan kannattaminen.

Positiivisesti: hyötymaahanmuuton kannattaja
Neutraalisti: maahanmuuttorealisti
Negatiivisesti: haittamaahaanmuuton vastustaja

Kukkaiskielellä järkevän maahanmuuton kannattaja 

[Hankala Tapaus]

Positiivisesti: hyötymaahanmuuton kannattaja
Neutraalisti: maahanmuuttorealisti
Negatiivisesti: haittamaahaanmuuton vastustaja

Ehdotan neutraaliksi termiä "talousrealisti".

Valtamedian tarjoama mielikuva maahanmuuttoon yksisilmäisesti tuijottavasta öyhöttäjästä menee rikki, kun maahanmuuttoa käsitellään osana suurempaa ongelmaa.

[J. Lannan haamu]

Mitään maahanmuuttoa ei ole järkevä kannattaa. Onko tässä jotain epäselvää? Jos tarvitaan koodareita, niitä koulutetaan. Jos tarvitaan duunareita, niitä koulutetaan. Ja duunareita pitäisi kouluttaa muutenkin, korkeakoulukupla on täysin vellova ja täynnä kusta!

Eli suomeksi, mikään maahanmuutto ei ole tukemisen arvoista. Jos joku haluaa tuoda maahan sulhasen tai morsiamen, se on totta kai ihan ok, mutta sitä ei pidä tukea. On täysi illuusio, että olisi olemassa hyödyllistä maahanmuuttoa. Kaikenlainen maahanmuutto muokkaa kulttuuria huonompaan suuntaan.

[Impi Waara]

Otsakkeen "järkevän maahanmuutto" allahan voi harjoittaa aivan niin rajoitettua maahanmuuttoa kuin haluaa. Tätä ei vaan pidä sanoa ääneen. Poliittiset kiertoilmaisut voi sitten sorvailla sopivan ympäripyöreiksi ettei siitä ota Erkkikään selvää. Suuret linjat ratkaisevat, sillä aniharva jää pohtimaan nippelitietoa. Jos sanot olevasi järkevän maahanmuuton kannalla, se antaa sopivan neutraalin kuvan. Vastuu jää ikäänkuin kuulijalle.

[Hankala Tapaus]

Otsakkeen "järkevän maahanmuutto" allahan ...

Sinnepäin. Tässä täytyy kuitenkin muistaa sellainen lörpöttelytekninen yksityiskohta että vastapuoli on onnistunut jo luomaan sanalle "maahanmuutto" todella negatiivisia milleyhtymiä tuovan merkityksen. Nykymaailmassa ei ajatella paljoakaan, vaan tartutaan irrallisiin sanoihin ja väännetään niistä. Otsikoimalla asiansa toisin, voi tehdä täsmälleen samaa kuin tähänkin asti ja monikaan ei huomaa koko juttua.

Pidän muuten tuosta sinun allekirjoituksestasi. Siinä on viisautta enemmän kuin monet haluavat ymmärtää.

[Phantasticum]

Perussuomalaiset ottavat Hommaforumin osaksi strategista analyysiverkostoa.

Parasta ennen päiväys meni jo aikoja sitten. Tai sanoisinko niin, että viimeinen käyttöpäivä oli monta vuotta sitten. Katsokaa, yllättykää ja ihmetelkää tai mitä ikinä haluattekaan, ketkä nuivana valitut kansanedustajat tai muut poliittista päätöksentekoa lähellä olevat vaikuttajahenkilöt mainostavat itseään tällä hetkellä kuntavaaliehdokkaina Hommalla? Homma on työnsä tehnyt. Meitä ei tarvita enää mihinkään.

En halua Lallia suututtaa, mutta olisin halunnut nähdä, olisiko hänen banneriehdokkaansa tuonut tänne vaalimainoksensa omin avuin.

[Lalli IsoTalo]

En halua Lallia suututtaa, mutta olisin halunnut nähdä, olisiko hänen banneriehdokkaansa tuonut tänne vaalimainoksensa omin avuin.

Minä en tiedä mitä Jussi ajattelee Hommasta tai hommabannereista. Kerron kuitenkin mitä tiedän.

Aina kun mahdollista, olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi nuivuuden edistäjäksi, omasta aloitteestani. Olen viime aikoina ehdottanut ja tehnyt Homma- ja Facebook -bannereita muillekin nuiville ehdokkaille.

Sillä tavalla asiat etenevät, kokemukseni mukaan, että vapaaehtoiset ilmoittautuvat vapaaehtoiseksi ja tekevät oma-aloitteisesti sen mitä ehdokkaat eivät itse ehdi.

Ei Jussi tai vaalihemmonsa ole pyytänyt minua kuvaamaan koskaan, tai tekemään mitään. Itse olen aina kysynyt, että voinko auttaa, ja apu on kelvannut. Itse en ole muuttanut toimintaperiaatteitani sitten vuoden 2011, kun tulin Hommaan.

Ja vastauksena kysymykseen, aika paljon sisältöä olisi jäänyt tulematta nettiin, Hommaan ja YouTubeen, jos Jussin olisi se itse pitänyt hoitaa, ilman kaikkia vapaaehtoisia.

Ei Hommakaan pyöri ilman vapaaehtoisia.

[sivullinen.]

Hommaforumin parasta ennen päiväys on tosiaan mennyt jo kauan sitten; olemme kuin viisi vuotta vanha maito. Myös bannereiden parasta ennen päiväys on mennyt. Ne kuuluivat aikaan menneeseen, eikä niitä enää näe muualla kuin täällä. Halla-ahon mahdollisuus nousta vaikuttamaan Eduskunnan ja Puolueen kautta on myös mennyt. Samoin hänen mahdollisuutensa vaikuttaa kansallisen hurmoksen nostamisen kautta.

Monta maalipaikkaa on hukattu. Vaan monta on vielä edessäkin. Peli ei ole ohi ennenkuin lihava nainen laulaa eli kirkossa kuulutetaan. Vielä ei olla siinä tilanteessa. Peli etenee sinne ja tänne ja kukaan ei tunnu tietävän minne. Siksi on ennenkaikkea luettava peliä; on nähtävä, missä ratkaisut tehdään ja osattava iskeä niihin. Osaisinpa mitä nähdä sen. Mutta en osaa. Selvänäköisyys on liian hankalaa. Olen hyvä vain jälkiviisaudessa. Enkeleillekin olen koittanut viime aikoina puhua, mutta eivät he helvetti vieköön vastaa. Mikä tässä auttaisi? Pitää aloittaa loitsiminen; sehän oli viimeinen keino amerikan sosialisteillakin yrittää kammeta Voittaja-Trump pois valtaistuimelta. Mitään siinä ei häviä. Koitetaan.

Tehty on Sankt Johanneksen toinen
housu verasta.
Niin häntä
pahuus typerti,
kuin on se
Jordanin joki typertynyt,
kuhunka Jeesus kastettihin,
Pyhä Henki pyrmättihin,
Ilman Herra kastettihin.
Mikä on vakka parempi?
Jumalan on vakka parempi.
Jumalalla on voide parempi.
Neitsyt Marian silkkisuu parempi.
Kaikki tuskat, kaikki vaivat,
mene ruskean kallion rakoon; peräaukkoon pakene
kuin sinäkin tullut olet!
Tuleen tulen viha,
maalle maan viha,
kivelle kiven viha,
oma vihani kotia,
vedelle veden viha,
oma vihani kotia,
Isän poika ibidem
voikkohan sen paremmin!

Ketterimmät jo oivalsivatkin, ettei loitsu ollut kokonaan itse sepittämäni. Se oli suomalaista kansanviisautta. Se oli sitä kieltä, jota Suomen kansa osaa ja ymmärtää. Suomen kansalle on puhuttava suomen kieltä. Heille on lausuttava kovat sanat vasten kasvoja. Sellaisesta suomalainen tykkää. Suomalainen on hieman huono ymmärtämään piilovittuilua ja tarpeettomia argumentteja. Suomalaisen pää on kuin kivi, ja siihen pitää sanomaa takoa ja takoa ja takoa, jotta se uppoaa. Joustavimmat jo oivalsivatkin, että loitsuni ei ollut tältä ajalta. Se ei siksi puhutellut tämän ajan suomalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. On siinä siis kehittävää. Se on meidän tehtävämme. Historiassa kaikki viisaudet on sataan kertaan ääneen sanottu ja kaikki keinot jo tuhanteen kertaan kokeiltu. Meidän on ainoastaan löydettävä historiasta ne toimivat -- ja toimivaksi todetut -- keinot ja sovitettava ne aikaamme. Meidän on vain löydettävä ikuiset viisaudet historiasta ja tuotava ne nykyiseen ympäristöömme. Sitä kutsutaan viisaudeksi ja sitä viisaus täsmälleen tarkoittaa: Hyväksi koettujen keinojen käyttämistä uudelleen.

Viisaudessa on kuitenkin kaksi puolta. On se viisaus, joka vie elämää eteenpäin, ja on se viisaus, joka estää elämästä katkeamasta. Hommaforum ei ole kuin vanha maito. Hommaforum on kuin vanha viini. Hommaforum ei ole päässyt eteenpäin, mutta toisin kuin itse Mestari, Hommaforum ei ole vielä myöskään myynyt sieluaan pahoilaiselle; ei muuttunut poliittiseksi broileriksi eli tullut lobbausjärjestöksi. Toisessa ketjussa näen tiettyjen hompanssien jatkuvasti kehoittavan, kiihoittavan ja yllyttävän kaikkia aloittamaan lobbaustoiminnan. Siellä ylistetään Halla-ahon työtä asedirektiivin pykälien hyväksi. Voi heitä houkkia. He eivät tiedä mitä tekevät. Samaiset houkat vaativat poliittisesti korrektia kielenkäyttöä; tai asialliseksi he sitä taitavat kutsua. Heidän mielestään sillä pääsee pitkälle. He paheksuvat Halla-ahon toiminnassa erityisesti kirjoitusta, jossa muutamien täkyjen avulla uhattiin itse Mika Illmania. Miten väärässä he ovatkaan. Valtionsyyttäjä Illmanin haastaminen poliittiseen sanataistoon oli koko Halla-ahon uran hienoin ja merkittävin hetki. Hän tuli, taisteli ja voitti. Sen voiton jälkeen hän oli uransa huipulla. Mutta ne, jotka uskovat todellisuuden ja historian totuuksia enemmän propagandistien väitteisiin ja valheisiin ja vetoomuksiin, vaativat poliittista korrektiutta. Hän liikaa kuunteli heitä, ja nyt hän on jo kaukana siitä huipusta. Poliittisen korrektiuden ylistäjiä ei pidä kuunnella.

Menneet voitot ovat aina menneitä voittoja. Ne eivät takaa mitään tulevasta. Sillä voitto on aina kovan työn takana, ja kerran voittaneella ei enää samanlaista voitonhimoa ole silmissään; kerran voittanut on kerran kaikkensa antanut, eikä hänellä ole enempää annettavaa. Näin taistelun on jatkuttava toisin voimin. Tästä en voi jatkaa, koska en osaa. Jatkan muualta.

Timo Soini teki oikein antaessaan valtikan kiertoon; hän oli jo hillotolppansa saavuttanut, ja tiesi, ettei voi saavuttaa enää enempää. Perussuomalaiset oli hänen puolueensa; hän oli sen puheenjohtaja päivästä yksi päivään viimeinen. Perussuomalaiset on jo kesällä entinen puolue. Sen varaan ei enää kannata rakentaa mitään. Yhä siellä on hyviä yksilöitä ja hyviä ajatuksia. Niiden varaan voi rakentaa. Rakensihan Timo Soinikin Perussuomalaiset SMP:n ajatusten varaan ja oli itse vielä kelvollinen yksilö muuten jo mädättyneen SMP:n raunioilla.

Kysymys kuitenkin kuuluu, ottiko Timo Soini Perussuomalaisten rakennustyöhön mukaan SMP:n keskustelupajoja -- lehtiä ja "ajatushautomoita" vai ei? Luottiko Timo Soini johonkin SMP:n rakenteeseen lähtiessään uuden puolueen perustamisen tielle? Rakensiko hän uuden puolueen osittain vanhan päälle vai aloittiko hän kaiken aivan alusta organisaation ja rakenteiden tasolla? Tämä olisi hyvä tietää. En väitä Timo Soinin ratkaisun olleen paras tai edes hyvä. Silti se on opin arvoinen. Hän jokatapauksessa onnistui nousemaan täydellisen romahduksen jälkeen lähes nollasta suuremmaksi kuin koskaan. Perussuomalaisten jälkeen perustettavan puolueen -- tai liikkeen tai säädyn tai voiman -- on kyettävä samaan, mutta on kyettävä tekemään se muutamassa vuodessa. Aikaa virheisiin ja kokemuksen kautta oppimiseen ei ole. On luettava Timo Soinin reseptikirjasta neuvot, ajanmukaistettava ne ja edettävä sitä kautta. Tämä on tie, totuus ja valo.

[Impi Waara]

Happamesta maidosta se voikin kirnutaan. Sen sijaan kaatunutta maitoa on turha itkeä, ei sitä takaisin saa.

Järkevän maahanmuuton^TM lanseeraminen on edelleenkin mielestäni kehittelemisen arvoista. Järkeväähän on kriteerien kiristäminen, taloudelliset seikat jne. Se voi olla juuri sitä mitä sen halutaan olla. Vaikka tarvittaessa nolla matua. Sanalla järkevä vedotaan sen kuulijan järkeen. Kysy kadunmieheltä kannattaako hän järkevää maahanmuuttoa? Tottakai. Sanaparina niin neutraali, että sitä on vaikea vääntää esittäjäänsä vastaan.

Empiriaa kehiin. Kaikki heti huomisin kysymään useammalta ihmisteltä kannattaisivatko he järkevää maahanmuuttoa. Tai monivalintana kaikki esitetyt vaihtoehdot. Siis vain vaihtoehdot purkamatta sen syvällisemmin mitä kukin vaihtoehto tarkoittaa.