Keskustelua ruotsin kielen asemasta Suomessa

[svobo]

Mitä jos perustettaisiin arabiankielinen koulu? Voisivat sitten puhua siellä välitunneillakin omalla kielellään ja vaalia kulttuuriaan.

Edit: Niin. Ei liity aiheeseen, mutta noin vertailun vuoksi. Voisiko sitä perustella samoilla argumenteilla kuin ruotsinkielistä koulua.

[Aldaron]

Mitä jos perustettaisiin arabiankielinen koulu? Voisivat sitten puhua siellä välitunneillakin omalla kielellään ja vaalia kulttuuriaan.

Edit: Niin. Ei liity aiheeseen, mutta noin vertailun vuoksi. Voisiko sitä perustella samoilla argumenteilla kuin ruotsinkielistä koulua.

Ei voi, koska:

1) arabiankieliset ovat Suomessa hyvin uusi väestöryhmä, jolla ei ole minkäänlaisia historiallisia juuria Suomessa

ja

2) perustuslaissa ei lue sanaakaan arabiankielestä ja sen puhujista.

[Teppis]

Ei voi, koska:

1) arabiankieliset ovat Suomessa hyvin uusi väestöryhmä, jolla ei ole minkäänlaisia historiallisia juuria Suomessa

ja

2) perustuslaissa ei lue sanaakaan arabiankielestä ja sen puhujista.

Taas kerran kestämätöntä argumentointia. Tällä perusteella venäjänkielisiä kouluja pitää perustaa, koska meillä on yhteistä historiaa. Perustuslakiin vain muutos.

[jupeli]

Aldaronin lausahde ( Lainaus lopussa)on varmaankin totta ja siitä onkin helppo tehdä kysymys.
Mihin Suomen ruotsinkielinen vähemmistö tarvitsee ruotsinkielisiä palveluita, kun kerran lähes kaikki Suomen ruotsinkielisen vähemmistön edustajat puhuvat suomea?
Ne muutama kymmemen umpisuomenruotsinkielistä saisivat tarvittaessa tulkkipalvelut.

Siis poistaen kaksikielinen järjestelmämme, säästettäisiin kaksikielisyytemme aiheuttamat raskaat kymmenien miljardien eurojen vuotuiset mielettömät kustannukset (jotka muuten maksatetaan yli 90% suomenkielisillä veronmaksajilla)ja ne saataisiin putoamaan muutamiin kymmeniin tuhansiin euroihin vuositasolla. Harppaus säästöissä olisi superjättiläistäkin suurempi.
Kaikki tulkkauskulut eivät voisi siten olla edes iso menoerä, koska heidän ummikkoutensa syyhän oli siinä, etteivät he muutenkaan ole kommunikoineet tai edes yrittäneet kommunikoida suomeksi.

Lainaus Aldaronilta:"Ne suomenruotsalaiset jotka eivät osaa suomea ovat muuten aika harvinaisia tapauksia. Kyse on lähinnä siitä osasta vanhemman polven väkeä jotka ovat käyneet pelkän kansakoulun (jossa toista kotimaista ei opetettu) ja ovat lisäksi eläneet koko elämänsä täysin tai lähes täysin ruotsinkielisellä paikkakunnalla eivätkä lisäksi ole tarvinneet suomea edes työssään. On helposti tajuttavissa että tällaisia ei ole kovin paljon."

[Turkulaine]

Taas kerran kestämätöntä argumentointia. Tällä perusteella venäjänkielisiä kouluja pitää perustaa, koska meillä on yhteistä historiaa. Perustuslakiin vain muutos.

Väärin. Venäläiset ovat vieraita. Venäläisvähemmistö on suorastaan uhka, eikä heihin voi luottaa suomalaisina vaikkapa kriisin tullen. Mitä enemmän venäläisille annetaan periksi, sitä tiukemmassa lieassa olla Kremlin kanssa. Suomenruotsalaiset ovat oikeita suomalaisia. Jos heillä on jokin kuva seinällä, se on Mannerheimin eikä Ruotsin kuninkaan kuva. He ovat rakentaneet tätä maata satoja vuosia ja taistelleet sodassakin muiden suomalaisten kanssa. Millekään keskustelulle ei ole edellytyksiä, jos kieltäydytte itsepäisesti ymmärtämästä tätä.

Arabit ovat yhtä lailla vieraita. Ainakin vielä. Jos katsotaan satojen vuosien päähän voi ollakin, että me joudumme vuorostamme perustelemaan heille miksi haluamme käydä veroin rahoittamamme koulut omalla kielellämme. Jos heillä ei silloin ole rahtuakaan enempää sympatiaa "maanmiehiään" kohtaan kuin teillä riidankylväjillä nyt, niin huonosti käy suomalaisuuden.

Peruskoulutuksen järjestämisessä ruotsin kieli on rinnasteinen suomen kielen, ei turvapaikkashoppailijoiden kymmenten ellei satojen kielten kanssa. Myös ruotsinkielisenemmistöisillä alueilla on suomenkielisille suomenkielisiä kouluja saman oikeuskäsityksen mukaan.

No niin, kuka sanoo seuraavaksi että millä oikeudella sitten pakkoruotsi? Onhan "keskustelun" pakko pyöriä ympyrää.

[jupeli]

Lainaus pöllämystynyt:"Äskettäin kuulin eräästä itäsuomalaisesta koulusta, että siellä ei käytännössä ruotsi ole ollut pakollista pariin vuoteen. Opetukseen ei tarvitse osallistua, ja tenteissä ei tarvitse osata mitään. Silti kaikki oppilaat saavat välttävän arvosanan. Kyse ei nyt ole siitä koulusta, joka turhaan vaati Helsingin herroilta mahdollisuutta tarjota ruotsin tilalla venäjän opetusta.

Se alkoi siitä, kun venäjänkieliset saivat vaihtaa ruotsin kurssit venäjään. Ilmeisesti niillä, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi, ei ole velvollisuutta opiskella toista näistä, ainakin jos muunkieliseen opetukseen saadaan riittävän suuri ryhmä."

Seuraavasta linkistä voi tilata kaavakkeen:
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asiointi_ja_lomakkeet/lomakkeet/maist_vrk_5_05_fi_sv/index.html

Kaavakkeen nimi on suomeksi: ÄIDINKIELITIEDON MUUTTAMINEN ja ruotsiksi
ÄIDINKIELEN MUUTTAMINEN.

JOS SIIS MERKKAAT KAAVAKKEESEEN ÄIDINKIELKSESI ESIM. ENGLANNIN, NIIN VELVOLLISUUTESI PAKKORUOTSIN LUKEMISEEN LOPPUVAT SIIHEN.

Kaavakkeeseen voi valita rasti ruuruun periaatteella, haluaako asioimiskielkseen suomen vai ruotsin.

[Nanfung]

Myös ruotsinkielisenemmistöisillä alueilla on suomenkielisille suomenkielisiä kouluja saman oikeuskäsityksen mukaan.

Montako suomenkielistä koulua on esimerkiksi Närpiössä ja Ahvenanmaalla?

[Turkulaine]

Myös ruotsinkielisenemmistöisillä alueilla on suomenkielisille suomenkielisiä kouluja saman oikeuskäsityksen mukaan.

Montako suomenkielistä koulua on esimerkiksi Närpiössä ja Ahvenanmaalla?

Närpiön alle 30 suomenkieliseksi merkittyä kouluikäistä lasta (esim. yksi 10-vuotias ja yksi 14-vuotias) varmasti käyvät naapurikunnassa koulua, mikäli Närpiössä ei ole muuta eivätkä he halua käydä ruotsinkielistä koulua. Kokonaisuuden kannalta irrelevanttia kiukuttelua, mutta enpä teiltä muuta odottanutkaan. Esim. Espoossa, jonka ruotsinkieliset koulut hiertävät hurrinvihaajia, on kolmisen tuhatta ruotsinkielistä peruskouluikäistä.

Kuten on jo todettu, Ahvenanmaalaiset eivät ole suomenruotsalaisia. Ahvenanmaa on täysin oma poikkeuksellinen tilanteensa. Itse he kokevat yhteyttä riikinruotsalaisiin, ja heidän kieltämättä täysin älyttömistä etuoikeuksistaan on turha syyttää suomenruotsalaisia. Edes RKP ei toimi Ahvenanmaalla.

Edit: En edes tiedä miksi haaskaan aikaani tähän, mutta selvitin hieman asiaa. Ensimmäinen tilastoissa vastaantullut kunta, jossa on vastaava määrä ruotsinkielisiä nuoria kuin Närpiössä suomenkielisiä, oli Kerava (noin 40 oppilasta). He käyvät kouluaan Sipoossa, sillä Keravalla ei ole ruotsinkielistä koulua. En tiedä mitä te oikein kuvittelette, mutta ei ruotsinkielisillekään järjestellä omia kouluja joka niemeen ja notkoon.

[OTU]

Olisiko jossain tietoa, mitä tämä turha kaksikielisyys kaikkiaan maksaa?

[Aldaron]

Myös ruotsinkielisenemmistöisillä alueilla on suomenkielisille suomenkielisiä kouluja saman oikeuskäsityksen mukaan.

Montako suomenkielistä koulua on esimerkiksi Närpiössä ja Ahvenanmaalla?

Närpiön alle 30 suomenkieliseksi merkittyä kouluikäistä lasta (esim. yksi 10-vuotias ja yksi 14-vuotias) varmasti käyvät naapurikunnassa koulua, mikäli Närpiössä ei ole muuta eivätkä he halua käydä ruotsinkielistä koulua. Kokonaisuuden kannalta irrelevanttia kiukuttelua, mutta enpä teiltä muuta odottanutkaan. Esim. Espoossa, jonka ruotsinkieliset koulut hiertävät hurrinvihaajia, on kolmisen tuhatta ruotsinkielistä peruskouluikäistä.

Kuten on jo todettu, Ahvenanmaalaiset eivät ole suomenruotsalaisia. Ahvenanmaa on täysin oma poikkeuksellinen tilanteensa. Itse he kokevat yhteyttä riikinruotsalaisiin, ja heidän kieltämättä täysin älyttömistä etuoikeuksistaan on turha syyttää suomenruotsalaisia. Edes RKP ei toimi Ahvenanmaalla.

Edit: En edes tiedä miksi haaskaan aikaani tähän, mutta selvitin hieman asiaa. Ensimmäinen tilastoissa vastaantullut kunta, jossa on vastaava määrä ruotsinkielisiä nuoria kuin Närpiössä suomenkielisiä, oli Kerava (noin 40 oppilasta). He käyvät kouluaan Sipoossa, sillä Keravalla ei ole ruotsinkielistä koulua. En tiedä mitä te oikein kuvittelette, mutta ei ruotsinkielisillekään järjestellä omia kouluja joka niemeen ja notkoon.

Lisäys tuohon:

Kuntia on neljänlaisia (Saamelaisaluetta en tässä käsittele):

1) Yksikielisesti suomenkielisiä (suurin osa Suomen kunnista)

2) Suomenkielisenemmistöisiä kaksikielisiä

3) Ruotsinkielisenemmistöisiä kaksikielisiä

4) Yksikielisesti ruotsinkielisiä kuntia, joita Manner-Suomessa on vain muutama.

Närpiö kuuluu luokkaan yksikielisesti ruotsinkieliset kunnat.

Kerava kuuluu luokkaan yksikielisesti suomenkieliset kunnat.

Sipoo kuuluu luokkaan suomenkielisenemmistöiset kaksikieliset kunnat.

Oikeastaan kaiken tämän tietäminen kuuluu yleissivistykseen, mutta nähtävästi näistä asioista tiedetään suuren yleisön parissa vain hyvin vähän, joten jopa tällaisia perusasioita täytyy kai sitten vielä erikseen mainita. Esim. Turkulaine tietää hyvin tämän kaiken, mutta ei välttämättä kovin moni muu.

[Teppis]

Väärin. Venäläiset ovat vieraita.

Tämä jos mikä on väärin. Ne ei ole meille sen vieraampia, kuin ruotsalaisetkaan. Millä meinaan ON yhteistä historiaa. Osa suomalaisista jopa on venäläistä sukua, kuten osa on sukua ruotsalaisille.

[Teppis]

En tiedä mitä te oikein kuvittelette, mutta ei ruotsinkielisillekään järjestellä omia kouluja joka niemeen ja notkoon.

Tämä on hyvin tiedossa ja hyvä niin. Olemme kuitenkin suomalaisia. Jokainen ruotsinkielinen koulu on liikaa Suomessa. Onhan suomenruotsalaistenkin mielestä jokainen suomalainen koulu liikaa ainakin heidän omassa kunnassaan, vaikkei heillä pitäisi tähän olla oikeutta.

[Rankkibus]

Taas kerran kestämätöntä argumentointia. Tällä perusteella venäjänkielisiä kouluja pitää perustaa, koska meillä on yhteistä historiaa. Perustuslakiin vain muutos.

Väärin. Venäläiset ovat vieraita. Venäläisvähemmistö on suorastaan uhka, eikä heihin voi luottaa suomalaisina vaikkapa kriisin tullen. Mitä enemmän venäläisille annetaan periksi, sitä tiukemmassa lieassa olla Kremlin kanssa. Suomenruotsalaiset ovat oikeita suomalaisia. Jos heillä on jokin kuva seinällä, se on Mannerheimin eikä Ruotsin kuninkaan kuva. He ovat rakentaneet tätä maata satoja vuosia ja taistelleet sodassakin muiden suomalaisten kanssa. Millekään keskustelulle ei ole edellytyksiä, jos kieltäydytte itsepäisesti ymmärtämästä tätä.

Arabit ovat yhtä lailla vieraita. Ainakin vielä. Jos katsotaan satojen vuosien päähän voi ollakin, että me joudumme vuorostamme perustelemaan heille miksi haluamme käydä veroin rahoittamamme koulut omalla kielellämme. Jos heillä ei silloin ole rahtuakaan enempää sympatiaa "maanmiehiään" kohtaan kuin teillä riidankylväjillä nyt, niin huonosti käy suomalaisuuden.

Venäläiset eivät edelleenkään ole sen vieraampia kuin ruotsalaisetkaan.

Ruotsalaiset tai oikeastaan ruotsinkieliset ovat sortaneet suomenkielisiä eli oikeita suomalaisia jo aivan tarpeeksi kauan, lähes 800 vuotta. Olisi vain oikeus ja kohtuus, että kansaamme sorrosta ja riistosta meitä alati muistuttava kaksikielisyys pyyhittäisiin perustuslaista, ja ruostin kielelle lätkäistäisiin se asema mikä sille kuuluu, eli vähemmistökielen asema.

Kotikieleen kajoaminen ei ole suomalainen tapa toimia. Sitä tykkäävät enemmän harjoittaa etnisyydeltään indoeurooppalaiset kansat, kuten svealaiset Länsimeren tuolla puolen ja ryssät (jotka ryssiksi ihan itse itseään kutsuvat) itärajan tuollapuolen. Heillä kun muutenkin on ollut muiden sortaminen ihan tapana, kuten historiaa hieman tutkiessa heti huomaamme.

[Timo Hellman]

Väärin. Venäläiset ovat vieraita.

Tämä jos mikä on väärin. Ne ei ole meille sen vieraampia, kuin ruotsalaisetkaan. Millä meinaan ON yhteistä historiaa. Osa suomalaisista jopa on venäläistä sukua, kuten osa on sukua ruotsalaisille.

Venäläiset muodostavat etniseksi luokitellun vähemmistön. "Suomenruotsalaisten" etnisyys on jokseenkin kyseenalaista vaikka meillä ei olekaan Svenskspråkiga Folkpartia, Svenskspråkiga handelshögskolania jne. (Niin, miksei?)
Etnisiksi heitä ei edes tee ties mistä kaikkialta alkujaan olevien aatelissukujen edustus - jos minun esiäitini olisi raiskannut isovihan aikana kasakka ja Hellmanien sukukunta olisi saanut siitä alkunsa, voisiko meitä muka kutsua nykyään kasakoiksi?

[Teppis]

jos minun esiäitini olisi raiskannut isovihan aikana kasakka ja Hellmanien sukukunta olisi saanut siitä alkunsa, voisiko meitä muka kutsua nykyään kasakoiksi?

Olenko väittänyt, että voisi? Suomenruotsalaisten mielestä taasen meitä voidaan kutsua ihan surutta kaksikielisiksi, koska meistä jokainen voi olla ylpeä ruotsalaisten saavutuksista, kun olimme Ruotsin lipun alla. Mutta minne jäi ne venäläiset ja heidän oikeudet Suomessa?

[Turkulaine]

Mutta minne jäi ne venäläiset ja heidän oikeudet Suomessa?

En tiedä, mutta minusta teille ei pidä antaa mitään erityisasemaa. Venäjä ei ole koskaan ollut erityisesti Suomelle ystävä, ja kuka tahansa ymmärtää että venäläisvähemmistö on uhkatekijä. Ei välttämättä itse vähemmistön edustajien vuoksi, vaan sen vuoksi miten Venäjän valtio käyttää ulkopolitiikassaan vähemmistöjä hyväkseen. Mitä tulee etnisyyteen, niin Ruotsin valtiolla vastaavasti en usko olevan kovin suurta intressiä ruotsinkielisten suomalaisten suhteen. Kumpikaan ei koe toisiaan omakseen. Aldaron asiaa parhaiten tuntevana korjatkoon jos on tarvetta.

[Aldaron]

Mutta minne jäi ne venäläiset ja heidän oikeudet Suomessa?

En tiedä, mutta minusta teille ei pidä antaa mitään erityisasemaa. Venäjä ei ole koskaan ollut erityisesti Suomelle ystävä, ja kuka tahansa ymmärtää että venäläisvähemmistö on uhkatekijä. Ei välttämättä itse vähemmistön edustajien vuoksi, vaan sen vuoksi miten Venäjän valtio käyttää ulkopolitiikassaan vähemmistöjä hyväkseen. Mitä tulee etnisyyteen, niin Ruotsin valtiolla vastaavasti en usko olevan kovin suurta intressiä ruotsinkielisten suomalaisten suhteen. Kumpikaan ei koe toisiaan omakseen. Aldaron asiaa parhaiten tuntevana korjatkoon jos on tarvetta.

Tuo kaikki pitää paikkansa. Venäläiset yksilöinä ja venäläiset kansanryhmänä ovat kaksi täysin eri asiaa. Virallisen vähemmistöaseman antaminen venäläisille ei olisi ollenkaan riskitöntä ja voisi myöhemmin osoittautua kohtalokkaaksi virheeksi.

On tajuttava pari asiaa: kyse on hiljattain Suomeen tulleesta väestöstä, joka on suurelta osin säilyttänyt ainakin osittaisen lojaliteetin omaa (tai vanhempiensa) kotimaata kohtaan. Kyseinen kotimaa omaa hyvin voimakkaan nationalistisen perinteen joka osoittaa jatkuvia vahvistumisen merkkejä ja johon on aina kuulunut pyrkimys laajentaa valtakunnan aluetta, ennen kaikkea alueille, joilla asuu paljon etnisiä venäläisiä. Osaan itse venäjää ja tunnen sikäläistä kulttuuria, historiaa ja politiikkaa melko hyvin, joten tiedän mistä puhun. Venäjä on monessa suhteessa kiehtova ja mielenkiintoinen maa ja venäläiset yksilöinä usein erittäin miellyttäviä, mutta valtiona Venäjään ei edelleenkään ole luottamista. Joka muuta luulee, on joko äärimmäisen naiivi tai palvelee Venäjän etua tietoisesti.

Maahanmuutto Venäjältä Suomeen tulee jatkumaan. En vastusta sitä, koska venäläiset ovat loppujen lopuksi siitä parhaasta päästä mitä maahanmuuttajiin tulee, kun ajatellaan mahdollisuuksia assimiloida heidät vähitellen osaksi Suomen kansaa ja verrataan näitä mahdollisuuksia mahdollisuuksiin assimiloida eräitä muita väestöryhmiä joiden kulttuuri poikkeaa suomalaisesta huomattavasti enemmän kuin venäläinen kulttuuri.

Maahanmuuton Venäjältä on kuitenkin useista kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä johtuen pakko tapahtua tiukasti "maassa maan tavalla"-periaatetta seuraten. He eivät ole kantaväestöä, vaan tulokkaita, joten tässäkin ketjussa esiintyneitä itsepintaisia vaatimuksia virallisesta vähemmistöasemasta venäjän kielelle ja jopa venäjän julistamista kansalliskieleksi (kuten suomi ja ruotsi) on pakko ihmetellä.

Joko tuollaisten vaatimusten esittäjät eivät todella osaa ajatella tuonsuuntaisten päätösten todennäköisiä seurauksia, tai sitten he tajuavat erittäin hyvin mihin tuollainen politiikka lopulta johtaisi.

Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti huolestuttavampi.

[Teppis]

En tiedä, mutta minusta teille ei pidä antaa mitään erityisasemaa. Venäjä ei ole koskaan ollut erityisesti Suomelle ystävä, ja kuka tahansa ymmärtää että venäläisvähemmistö on uhkatekijä. Ei välttämättä itse vähemmistön edustajien vuoksi, vaan sen vuoksi miten Venäjän valtio käyttää ulkopolitiikassaan vähemmistöjä hyväkseen. Mitä tulee etnisyyteen, niin Ruotsin valtiolla vastaavasti en usko olevan kovin suurta intressiä ruotsinkielisten suomalaisten suhteen. Kumpikaan ei koe toisiaan omakseen. Aldaron asiaa parhaiten tuntevana korjatkoon jos on tarvetta.

Miten niin meille? Minä en ole tietääkseni venäläinen. Eli kompastuit heti kättelyssä.

Sillä nyt ei ole muutenkaan merkitystä miten venäjä toimii, vaan miten me toimimme suomenvenäläisiä kohtaan.

[Rankkibus]

Venäjä ei ole koskaan ollut erityisesti Suomelle ystävä, ja kuka tahansa ymmärtää että venäläisvähemmistö on uhkatekijä. Ei välttämättä itse vähemmistön edustajien vuoksi, vaan sen vuoksi miten Venäjän valtio käyttää ulkopolitiikassaan vähemmistöjä hyväkseen. Mitä tulee etnisyyteen, niin Ruotsin valtiolla vastaavasti en usko olevan kovin suurta intressiä ruotsinkielisten suomalaisten suhteen. Kumpikaan ei koe toisiaan omakseen. Aldaron asiaa parhaiten tuntevana korjatkoon jos on tarvetta.

Eipä ole Ruotsikaan ollut mikään ystävä, vaan pääasiassa sortaja ja alistaja.

Ovatko muuten suomenruotsalaiset lojaaleja Suomen kansalle vai "emämaa" Ruotsille? Ryssät tunnetusti vievät Venäjän mukanaan aina sinne minne menevät, ja imperialistinen Venäjän hallitus on kiinnostunut heidän vähemmistöasemastaan muissa joko itseis- tai välinearvona.

Miten Ruotsi suhtautuu suomalaisiin "fennomaaneihin"? Kenties samalla tavalla kuin Suomi Ruotsin paikallisiin svekomaaneihin, jotka polkevat suomalaisvähemmistön oikeuksia. Vai onko Suomen svenkstalande folk heillekin Venäjän hallituksen tapaan sydäntä lähellä jopa niin, että pyritään vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan?

[Aldaron]

Venäjä ei ole koskaan ollut erityisesti Suomelle ystävä, ja kuka tahansa ymmärtää että venäläisvähemmistö on uhkatekijä. Ei välttämättä itse vähemmistön edustajien vuoksi, vaan sen vuoksi miten Venäjän valtio käyttää ulkopolitiikassaan vähemmistöjä hyväkseen. Mitä tulee etnisyyteen, niin Ruotsin valtiolla vastaavasti en usko olevan kovin suurta intressiä ruotsinkielisten suomalaisten suhteen. Kumpikaan ei koe toisiaan omakseen. Aldaron asiaa parhaiten tuntevana korjatkoon jos on tarvetta.

Eipä ole Ruotsikaan ollut mikään ystävä, vaan pääasiassa sortaja ja alistaja.

Ovatko muuten suomenruotsalaiset lojaaleja Suomen kansalle vai "emämaa" Ruotsille? Ryssät tunnetusti vievät Venäjän mukanaan aina sinne minne menevät, ja imperialistinen Venäjän hallitus on kiinnostunut heidän vähemmistöasemastaan muissa joko itseis- tai välinearvona.

Miten Ruotsi suhtautuu suomalaisiin "fennomaaneihin"? Kenties samalla tavalla kuin Suomi Ruotsin paikallisiin svekomaaneihin, jotka polkevat suomalaisvähemmistön oikeuksia. Vai onko Suomen svenkstalande folk heillekin Venäjän hallituksen tapaan sydäntä lähellä jopa niin, että pyritään vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan?

Täytyy näköjään taas toimia osa-aikaisena kansanvalistajana ja muistuttaa parista perustotuudesta, joista kansan kaikkein syvimmät rivit ovat, kuten olemme tulleet huomaamaan, vain osittain tietoisia.

Ensinnäkin: käsite "Ruotsi" tarkoittaa kahta eri asiaa siitä riippuen, puhutaanko Ruotsista ennen vuotta 1809 (jolloin Suomi sisältyy käsitteeseen Ruotsin itäisenä osana) vai sen jälkeen (jolloin Suomi ei enää sisälly käsitteeseen).

Ottaen huomioon sen että Ruotsi, silloin kuin Suomi oli sen itäinen osa, oli yhtenäisvaltio, jonka kansalaisten oikeudet eivät olleet riippuvaisia äidinkielestä eivätkä siitä asuiko maan länsi- vai itäosassa vaan siitä säädystä johon kuului, on täsmälleen yhtä älytöntä puhua Ruotsista Suomen "sortajana" kuin Suomesta esim Savon "sortajana". Jos kuuluu itse osana käsitteeseen "Ruotsi", voiko silloin toimia itsensä sortajana? I don't think so.

Valtiopäivillä ja hallituksessa istui suomalaisia. Suomalaisia oli valtion ja kirkon korkeissa viroissa. Kolme 1700-luvun kansliapresidenteistä (vastaa nykyistä pääministeriä) oli suomalaisia. Samat lait pätivät niin valtakunnan länsi-kuin itäosassakin. Tuon ajan Suomi oli sama asia kuin Ruotsin itäiset läänit. Lain silmissä kaikki suomalaiset olivat ruotsalaisia. Kun kaiken tämän tietää, tuntuu oudolta lukea jatkuvia kertomuksia historiaan projisoidusta kuvitteellisesta sorrosta, maaorjuudesta jne. Puhe "maaorjuudesta" (johon tässä ketjussa kukaan ei ole vielä syyllistynyt, mutta johon eräs nimimerkki viittasi muka "tosiasiana" eräässä toisessa ketjussa), joutuu sitäkin oudompaan valoon, kun tiedetään, että a) Ruotsissa (Suomi tietysti mukaanlukien) ei ole koskaan ollut maaorjuutta ja että b) valtakunnan itäosassa (Suomessa) talonpoikien omistama osuus viljelysmaasta oli prosentuaalisesti selvästi suurempi kuin valtakunnan länsiosassa (nykyisessä Ruotsissa), jossa oli sekä absoluuttisesti että suhteellisesti enemmän aatelisia ja jossa aatelin omistaman viljelysmaan prosentuaalinen osuus oli selvästi suurempi kuin Suomessa.

Tuon ajan Ruotsi ei ollut nykymallin mukainen demokratia (sillä sellaisia ei Euroopassa ollut), mutta se oli tietääkseni ainoa Euroopan maa, jonka valtiopäivillä talonpoikaissäädyllä oli edustusoikeus (sama päti muistaakseni osaan Sveitsin kantoneista. Maaorjuus puuttui, jos oikein muistan, vain (nykyisinä maina lueteltuina) Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Islannista ja Sveitsistä. Kaikkein pahin talonpoikien asema oli 1700-luvun aikana juuri Venäjällä, josta epäilyttävän monet hurrivihaajien lahkoon kuuluvista puhuvat jokseenkin ihannoivaan sävyyn verratessaan sitä Ruotsiin. Venäjällä suurin osa talonpojista eli, kuten tiedetään, maaorjuudessa, joka 1700-luvun aikana syveni aivan klassiseksi orjuudeksi, jonka puitteissa aatelinen maanomistaja saattoi myydä yksittäisen maaorjansa toiselle maanomistajalle, jonka jälkeen maaorjan tuli muuttaa uuden isännän tiluksille tätä palvelemaan. Keski-Euroopassakin (ja Tanskassa) päti maaorjuus, mutta ihan niin pitkälle kuin Venäjällä sitä ei siellä koskaan viety.

Tuon ajan Suur-Ruotsissa oli Suomen kannalta eräs perusongelma, joka ei ikävä kyllä ollut vältettävissä, ja se liittyi Venäjän kanssa käytyihin sotiin. Nimittäin: Venäjän ja Tanskan välillä vallitsi ikivanha strateginen ystävyys, joka hyvin usein aktualisoitui sotilasliittona ja näiden maiden samanaikaisesti käymänä sotana Ruotsia vastaan. Ja nyt on muistettava, että puhe ei ole nykyisestä Mini-Tanskasta, josta ei olisi sotilaalliseksi uhkaksi kovinkaan monelle Luxemburgia suuremmalle valtiolla, vaan tuon ajan Tanskaan kuului lisäksi Schleswig-Holstein, Norja ja Islanti. Sotilaallisesti se oli jonkin verran Ruotsia heikompi, minkä johdosta jatkuvaa taipumusta liittoutua juuri Venäjän kanssa ei pidä ihmetellä.

Seuraus: ikävän usein Ruotsi kävi sotaa samanaikaisesti etelä-, länsi-, pohjois- ja itärintamalla sekä Tanskaa että Venäjää vastaan. Suomen kannalta tällä oli se ikävä vaikutus, että valtakunnan itäosaa saatiin usein puolustaa enimmäkseen Suomesta kootuilla joukoilla juuttien ahdistellessa valtakunnan länsiosaa ja sitoessa joukkoja sinne. Tässä vaiheessa kuvaan tuli yleensä mukaan se raadollinen tosiasia, että kriisitilanteissa ja muutenkin poliitikkoja kiinnostaa ennen kaikkea oman kotiseutunsa ja kotimaakuntansa etujen valvonta, etenkin jos heillä on siellä tiluksia, joita rajan suunnasta lähestyvä vihollisarmeija uhkaa.

Entisen Suur-Ruotsin hajottua kahtia vuonna 1809 väkiluvun kasvu on ollut voimakkaampaa Suomessa kuin Ruotsissa. Lisäksi Kymenlaakso ja Etelä-Karjala kuuluivat Viipurin lääniin, joka puolestaan kuului Venäjälle. Jos oikein muistan, Suomen osuus koko valtakunnan väkiluvusta oli 1800-luvun alussa vain noin neljäsosan luokkaa. Sitten on otettava huomioon aatelisten suurempi prosentuaalinen osuus valtakunnan länsiosassa. En tiedä tarkkaan, miten suuri prosenttiosuus koko valtakunnan aatelisista asui Suomessa vuoden 1800 paikkeilla, mutta sen tiedän, että tuo prosenttiosuus oli vielä selvästi alhaisempi kuin Suomen osuus valtakunnan kokonaisväestöstä. Kysymys on oleellinen, koska aatelin poliittinen painoarvo oli etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyneissä kysymyksissä suhteessa suurempi kuin muiden säätyjen.

Tämä kaikki liittyy kysymykseen siitä, miten paljon vaikutusvaltaa suomalaisilla poliitikoilla ja suomalaisella korkeammalla upseeristolla oli ratkaistaessa kysymystä siitä, miten paljon katsottiin olevan "varaa" lähettää joukkoja maan itäosaa suojaamaan samaan aikaan kun aivan liian monen vaikutusvaltaisen henkilön ja heidän sukulaistensa tilukset sijaitsivat uhkaavan lähellä sitä rajaa, jonka takana juuttien ja "norjalaispässien" (norrbaggar: ruotsalaisten perinteinen, varsin epäkohteliaaksi tarkoitettu nimitys norjalaisista) laumat väijyivät tilaisuuttaan tulla keräämään hieman sotasaalista tai peräti valtaamaan Tanska-Norjalta aikoinaan viedyt maakunnat takaisin.

Ilman Tanska-Norjan selustauhkaa vuosien 1808-09 sodan tulos olisi voinut olla toinen, etenkin kun Suomen valloittaminen ei ollut kovin korkealla Aleksanterin prioriteettien joukossa.

Ei ihme että Suomen säätyläistö alkoi vähitellen kyllästyä siihen ettei sen poliittinen painoarvo ollut riittävän suuri ratkaistaessa kysymystä siitä, mitä maakuntia tuli puolustaa kaikkein tehokkaimmin. 1700-luvun lopulla Suomen säätyläistön (etenkin aatelin) keskuudessa kytenyt tyytymättömyys alkoi vähitellen kanavoitua joidenkin keskuudessa suoranaiseksi separatismiksi. Isoviha oli ollut Suomen historian pahin katastrofi. Pikkuviha (1742-43) vaati huomattavasti vähemmän uhreja, mutta Ruotsin hallitus ja sodanjohto sössivät koko sodan niin pahasti että siitä muodostui (sotilaallisessa mielessä) kaikkein häpeällisin tappio minkä Ruotsi on koskaan kärsinyt, siitä huolimatta että Venäjä veti lopulta joukkonsa suurimmasta osasta Suomea ja liitti rauhassa itseensä "vain" Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan.

Pikkuviha on siitä mielenkiintoinen vaihe Suomen historiassa, että sen aikana esitetään tiettävästi ensimmäisen kerran ajatus itsenäisestä Suomesta. Tosin esittäjänä toimi Venäjän keisarinna ja Suomen "itsenäisyys" olisi käytännössä ollut Venäjän vasallivaltion varsin rajallista "itsenäisyyttä", mutta oleellista onkin se, että Venäjällä osattiin tarttua siihen tyytymättömyyteen, jota idioottimaisesti alettu ja vielä idioottimaisemmin käyty sota oli herättänyt Suomessa, eikä vähiten Suomen säätyläistön keskuudessa, joka oli parhaiten perillä siitä, mitä virheitä hallitus ja sodanjohto olivat tehneet.

Pikkuviha, lyhyt kurssi:

Ruotsissa oli kaksipuoluejärjestelmä, Hatut ja Myssyt. Hatut halusivat sotaa Venäjää vastaan vallatakseen ainakin Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen takaisin, hyvässä lykyssä myös Pietarin. Myssyjen mielestä suunnitelma oli järjetön, koska Venäjä oli voittanut edellisenkin sodan ja tällä välin vahvistunut vielä lisää, joten sen lyöminen sotilaallisesti olisi hyvin vaikeaa. Ei ole mitenkään yllättävää, että suuri enemmistö Suomen edustajista valtiopäivillä (kaikissa neljässä säädyssä) lukeutui Myssyihin, sillä Isoviha oli tuoreessa muistissa.

Hatut voittivat vaalit, muodostivat hallituksen ja alkoivat valmistella sotaa Venäjää vastaan. Kun tilanne arvoitiin kypsäksi, itärajalle koottiin ruotsalais-suomalainen armeija ja Venäjälle lähetettiin sodanjulistus.

Heti sodan alussa käyty Lappeenrannan taistelu hävitään. Armeija vetäytyy vähitellen Helsinkiin, johon se antaa itseään pienemmän venäläisarmeijan (kovin suurena uhkana ei Venäjä Ruotsia enää pitänyt) saartaa itsensä ja lopulta antautuu sille.

Koko Suomi miehitetään. Venäläisjoukot käyttäytyvät paljon paremmin kuin Isonvihan aikana ja miehitetyssä Suomessa levitetään suomen- ja ruotsinkielisiä propagandalehtisiä, joissa Suomelle luvataan itsenäisyyttä.

Rauhanteossa Venäjä tyytyy vain Kymenlaaksoon ja Etelä-Karjalaan.

On helppo tajuta, että tämä kaikki alkoi herättää Suomen säätyläistössä tiettyjä ajatuksia. Puolue, jota vain harvat Suomessa kannattivat, oli aloittanut Venäjää vastaan sodan, joka hävittiin niin häpeällisesti kuin sota on mahdollista hävitä, sillä seurauksella että taas osa Suomea liitettiin Venäjään. Jos kerran alkoi näyttää siltä että Ruotsiin kuuluminen ei enää suojellut Suomea Venäjältä, Venäjän vasallivaltioksi ryhtyminen alkoi tietyissä säätyläispiireissä näyttää yhä varteenotettavammalta vaihtoehdolta. Vuosikymmeniä myöhemmin, Kustaa III:n Venäjää vastaan aloittaman sodan aikana suomalainen aatelioppositio järjestäytyi Anjalan liiton puitteissa.

Tukholman näkökulmasta katsottuna kysymys oli tietenkin maanpetoksesta. Anjalan miesten näkökulma oli kuitenkin toinen. Valtakunta pysyy koossa vain jos se kykenee suojelemaan kaikkia osiaan. Jos Tukholmasta käsin noin kerran sukupolvessa aloitettiin sota Venäjää vastaan, joka parhaassakin tapauksessa (kuten Kustaa III:n sota) saattoi päättyä vain tasapeliin ja jos Venäjä tarjosi Suomelle asemaa erillisenä puskurivaltiona (tosin Venäjän "suojeluksessa") Ruotsin ja Venäjän välissä, oli tullut aika miettiä niitä plussia ja miinuksia joita Ruotsiin edelleen kuulumisesta itse asiassa koitui Suomelle.

Suomen talonpoikaisto suhtautui Venäjään huomattavasti säätyläistöä epäluuloisemmin. Venäjän talonpoikaiston orjuutettu asema oli suomalaisten talonpoikien yleisessä tiedossa ja pahimpana pelkona oli mahdollisesta Venäjään liittämisestä seuraava maaorjuus. Oleellista oli, että Ruotsin lain mukaan talonpjat olivat vapaita ja Venäjän lain mukaan eivät. Talonpoiken näkökulmasta tämä ratkaisi koko kysymyksen. Ei ole ihme, että Suomen sodan (1808-09) aikana kaikkein suurinta lojaliteettia Ruotsia kohtaan osoitti Suomessa juuri talonpoikaisto. Miehitetyssä Etelä-Suomessa säätyläistön valtaosa ryhtyi välittömästi yhteistyöhön miehittäjän kanssa ja alkoi valmistella mahdollisimman laajaa itsehallintoa Suomelle Venäjän "suojeluksessa" (ja myös onnistui näissä pyrkimyksissään, jotka sopivat siihen mitä Pietarissa suunniteltiin), mutta samaan aikaan talonpojat niin suomen- kuin ruotsinkieliselläkin maaseudulla muodostivat sissiosastoja ja alkoivat hyökkäillä miehittäjän kimppuun.

Omalta osaltaan talonpoikien sissisota venäläisiä vastaan lienee myötävaikuttanut siihen, että Pietarissa päätettiin, ettei Suomea liitetä Venäjän varsinaiseksi osaksi (koska silloin sissisota olisi luultavasti jatkunut) vaan muodostetaan erilliseksi, Venäjän kanssa pysyvässä unionissa olevaksi valtioksi. Toinen tekijä joka myötävaikutti tuohon tulokseen oli tietysti se, että ajatus autonomisesta, Venäjän kanssa unionissa olevasta unionista oli niin helppo myydä Suomen säätyläistölle.

Ajatus Suomesta erillisenä valtiona ja kansakuntana esitetään siis ensimmäisen kerran 1700-luvulla venäläisten miehittäjien Pikkuvihan aikana levittämissä suomen- ja ruotsinkielisissä propagandalehtisissä.

Talonpoikaisto suhtautui epäluuloisesti kaikkeen mikä tuli Venäjältä, mutta Suomen säätyläistön keskuudessa ajatus Suomesta erillisenä valtiona alkoi vähitellen levitä.

Nyt tullaan seuraavaan kysymykseen, joka liittyy erääseen lauseeseen tuossa Rankkibuksen viestissä. Ymmärtääkseni tuo lause on tarkoitettu jonkinlaiseksi kömpelöksi loukkaukseksi. Rankkibus nimittäin kysyy, muka ihan tosissaan:
"Ovatko muuten suomenruotsalaiset lojaaleja Suomen kansalle vai "emämaa" Ruotsille?"

Siitä mitä edellä olen kirjoittanut käy ilmi mm. seuraavaa:

Se mitä nykyisin kutsutaan Ruotsiksi ei ole Suomen eikä edes suomenruotsalaisten "emämaa". Suomi liitettiin osaksi Ruotsia suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Ruotsi alkoi muodostua valtioksi, sillä viikinkiajan Ruotsi oli vielä liian alkukantainen ja anarkkinen paikka ansaitakseen valtion tai kansakunnan nimen. Kun Suomi vuonna 1809 erotettiin erilliseksi Venäjän "suojeluksessa" olevaksi valtioksi, se oli ollut Ruotsin elimellinen osa, itse asiassa "Itä-Ruotsi" eli "Itämaa" ("Österland"), yksi Ruotsin neljästä perinteisestä osasta Sveeanmaan, Göötanmaan ja Norrlannin lisäksi. Se mitä nykyisin kutsutaan Ruotsiksi on vain vanhan Ruotsin länsiosa. Itse asiassa Pohjanmaan ja Lapin (nykyisen maakuntajaon mukaan Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi) katsottiin kuuluvan Norrlantiin eikä Itämaahan/Suomeen, jonka katsottiin koostuvan vain nykyisen Suomen etelä- ja keskiosista.

Parhaiten tuolloisen Suomen asemaa Ruotsin elimellisenä osana voi havainnollistaa seuraavalla ajatusleikillä:

Oletetaan että Venäjä ei olisi aloittanut sotaa Ruotsia vastaan vuonna 1808. Oletetaan edelleen, että Tanska olisi saanut Napoleonilta lainaksi niin paljon ranskalaisjoukkoja, että se olisi niiden avulla valloittanut koko valtakunnan läntisen osan eli koko sen alueen mitä nykyisin kutsutaan Ruotsiksi. Kuningas, hallitus, ylin sodanjohto ja keskusvirastot olisivat paenneet Turkuun, josta olisi ensin tullut väliaikainen pääkaupunki ja kun Ruotsi sitten, Napoleonin pistooli ohimolla, olisi v. 1809 pakotettu luovuttamaan Tanskalle kaikki alueensa Tornionjoesta länteen, Turusta olisi tullut Ruotsin vakinainen pääkaupunki. Luitte aivan oikein: Ruotsin vakinainen pääkaupunki, vaikka tarkkaavainen lukija on jo huomannut, että tuossa skenaariossa Ruotsista jäljelle jäänyt osa on täysin identtinen sen alueen kanssa, josta vuonna 1809 itse asiassa muodostettiin Suomen suuriruhtinaskunta.

Tuon ajan näkökulmasta tarkasteltuna Ruotsista olisi siis jäänyt jäljelle vain Suomi ja Norrlannin itäosa (eli Pohjanmaa ja nykyinen Suomen Lappi). Valtakunnan Tanskaan liitetyssä länsiosassa (Malmösta Haaparantaan) ruotsin kieli olisi menettänyt virallisen asemansa ja korvattu tanskalla ainoana virallisena kielenä ja koulujen ainoana opetuskielenä. Näinhän oli todellisuudessakin tuon ajan Norjassa, jossa norja oli jo keskiajan lopulla lakannut olemasta kirjakieli ja korvattu tanskalla hallinnon, koulujen ja jopa kirkon kielenä (Suomessa kirkko sentään käytti suomea ja Raamattu, katekismukset ja vastaavat käännettiin suomeksi, mutta Norjassa jopa kaikki uskonnollinen kirjallisuus julkaistiin pelkästään tanskaksi). Siinä mitä Ruotsista olisi jäänyt jäljelle (eli itse asiassa Suomessa) tilanne olisi ollut sikäli mielenkiintoinen, että valtakunnan ainoa virallinen kieli olisi yhtäkkiä muuttunut tosiasialliseksi vähemmistökieleksi. Tilannetta tosin olisi tasoittanut se, että suomi olisi noissakin oloissa ollut enemmistökielenä vain yhdessä säädyssä neljästä, nimittäin talonpoikaistossa.

Itse asiassa se mitä vuonna 1809 todellisuudessa tapahtui muistuttaa enemmän tuota kuvitteellista skenaariota kuin moni luuleekaan, sillä on muistettava, että Suomen suuriruhtinaskunta muodostettiin siltä pohjalta että Ruotsin koko lainsäädäntö perustuslakeineen jäi täydellisenä voimaan Suomen alueella, vain sillä erotuksella että Venäjän keisari julistettiin Suomen suuriruhtinaaksi niiden perustuslakien puitteissa, joiden avulla Ruotsia oli Kustaa III:n ajasta saakka hallittu.

Juuri tästä syystä Suomen suuriruhtinaskunnan ainoana virallisena kielenä oli pitkään ruotsi. Kun ottaa huomioon, että maata hallittiin Ruotsin perustuslakien mukaan, toisin ei olisi voinut ollakaan. Eri asia on se, että vähitellen alkoi kasautua poliittisia paineita maan tosiasiallisen enemmistökielen virallistamiselle, mikä sitten toteutuikin Aleksanteri II:n päätöksellä lähinnä Snellmanin tehokkaan lobbauksen tuloksena.

Palataan tuohon Rankkibuksen provokatoriseksi tarkoitettuun kysymykseen.

Ajatusta Suomesta erillisenä valtiona ja kansakuntana alettiin siis pohtia suomalaisissa säätyläispiireissä 1700-luvulla ja vuonna 1809 tämä ajatus toteutui.

Millä kielellä arvelette tätä ajatusta tuolloin Suomessa kehitetyn? Arvasitte oikein: juuri tällä kotoisella "muumiruotsilla".

Millä kielellä Suomen kansallislaulu on kirjoitettu? Ruotsiksi.

Mitä kieltä Sibelius ja Mannerheim puhuivat vanhempiensa kanssa? Ruotsia.

Voisi jatkaa vielä pitkään mm. ruotsinkielisen väestönosan vahvasta yliedustuksesta Bobrikovin aikaisen venäläistämispolitiikan vastustamisessa ja jääkäriliikkeessä, mutta jääköön toiseen kertaan.

Kun kaiken tämän tietää, tuntuu jokseenkin surkuhupaisalta että jostain ilmestyy joku nimimerkki Antabus (tai mikä se nyt oli) joka esittää tuollaisen "kysymyksen", johon jo lapsenkin luulisi tietävän vastauksen.

En ole ihan varma mitä maata "Antabus" ja hänen hengenheimolaisensa (jotka onneksi ovat vain pieni vähemmistö) pitävät kotimaanaan tai "emämaanaan". Ehkä Suomea, tai ehkä erästä meitä monta kertaa suurempaa maata. Sen tiedän kuitenkin, että Suomi - ja vain Suomi - on meidän maamme, ja on ollut sitä niin kauan kuin Suomi on ollut olemassa.
Voiko se olla myös "Antabuksen" ja kumppaneiden maa? Ehkä, mutta vain sillä edellytyksellä, että he osoittautuvat sen arvoisiksi ja oppivat ajattelemaan ja asennoitumaan isänmaallisten suomalaisten tavoin.

[Teppis]

En kyllä tajua mitä merkitystä sillä on, mitä kieltä joskus on jossain päin Suomea puhuttu. Puhutaanhan nytkin Nokian tehtaalla Suomessa ihan vain englantia, koska se on päätetty olevan sisäinen puhekieli. Joten Jorma Ollilat ym. on tehnyt Nokian suurimmat teot ihan vain englanniksi. Ei englanti silti ole meidän yksi virallinen kieli.

[Turkulaine]

Miten niin meille? Minä en ole tietääkseni venäläinen. Eli kompastuit heti kättelyssä.

En nyt ihan sentään kättelyssä kompastunut. Suomalaista kansallismielistä sielunelämää katson tuntevani jonkin verran, ja siihen ei yleensä liity kovin suurta huolta venäläisten oikeuksista Suomessa. Siellä missä mennään jo niin ahtaasti rajattuun kansallismielisyyteen, että suomenruotsalaiset nähdään haitallisena, ovat ryssät jo seuraava pirusta. Suomalaisen kansallismielisen empatiahierarkiassa nimittäin suomenruotsalainen on kaikesta huolimatta aina pienempi paha kuin ryssä.

Tähän kun lisää eräät tekemäsi suomenkieliselle epätavalliset kielivirheet ja yleisen tiedon siitä, että venäläisten intresseissä on aiheuttaa (kieli)riitaa ja kyräilyä naapurimaissa, ei ole ihme ettet herätä suuren suurta luottamusta.

Tai ehkä sitten vaan on olemassa suomalaiskansallisia yksikielisyysmiehiä, jotka periksiantamattomasti ja pakkomielteenomaisesti haluavat ajaa vankempaa asemaa ystävillemme venäläisille. Ehkäpä palkkioksi siitä että venäläiset pyyteettömästi pitävät hyvää huolta Karjalan alueista puolestamme.

Sillä nyt ei ole muutenkaan merkitystä miten venäjä toimii, vaan miten me toimimme suomenvenäläisiä kohtaan.

Taas väärin. Suomalaiselle on hyvin paljon merkitystä sillä miten Venäjä toimii. Jos se toimii kuten se toimi Suomessa 1939-1944, Virossa viimeksi patsaskiistan aikana tai aivan hiljattain Georgiassa, niin huonosti menee.

Sen sijaan keskivertosuomalaista ei kiinnosta suomenvenäläisten asema ja oikeudet pätkääkään. Kaikki eivät varmasti ole yhtä myötämielisiä edes heidän olemiseensa täällä, kuin Aldaron.

[Sibis]

Olisiko jossain tietoa, mitä tämä turha kaksikielisyys kaikkiaan maksaa?

Miljardeista puhutaan joka tapauksessa vuositasolla.
"Jostain" syystä sitä ei ole laskettu eikä kukaan ole väitellyt yliopistoissa asiasta.

Sensijaan eräs pohjanmaalainen kaksikielinen kunta ilmoitti kustannusvaikutuksen olevan 0,5 veroäyriä. Valtionverossa on vähintäänkin sama juttu joten jokainen voi laskea paljonko 1% tuloista(hukkaanheitettynä) merkitsee.

[Rankkibus]

En ole ihan varma mitä maata "Antabus" ja hänen hengenheimolaisensa (jotka onneksi ovat vain pieni vähemmistö) pitävät kotimaanaan tai "emämaanaan". Ehkä Suomea, tai ehkä erästä meitä monta kertaa suurempaa maata. Sen tiedän kuitenkin, että Suomi - ja vain Suomi - on meidän maamme, ja on ollut sitä niin kauan kuin Suomi on ollut olemassa.
Voiko se olla myös "Antabuksen" ja kumppaneiden maa? Ehkä, mutta vain sillä edellytyksellä, että he osoittautuvat sen arvoisiksi ja oppivat ajattelemaan ja asennoitumaan isänmaallisten suomalaisten tavoin.

Vuodatuksesi ei sisältänyt ainakaan minulle mitään uutta tietoa. Olen melko hyvin perillä Suomen ja Ruotsin menneisyydestä.

Silti on aika törkeää ruveta Suomea ja sen historiaa änkemään ruotsalaiseen muottiin kuten esittämällä, että Suomen kansa oli muka tasa-arvoinen ruotsalaisten kanssa.
Suomen aateliset kyllä osasivat lipoa ja nuolla Länsimeren takaisia säätyläisveljiään, ja Ruotsinvallan aikana aateli vs. rahvas -vastakkainasettelu oli hyvin todellisena olemassa, vaikkakin on taivaan tosi, että Ruotsissa taloponjat olivat vapaita ainoina koko Euroopassa.

1200-luvun puolivälissä alkanut Suomen todellinen "ruotsittaminen" mädätti suomalaisen yläluokan, ja siitä tuli ruotsalaisia leikkivä pellejengi. Suomettuminen on suomalaisten isokenkäisten kansantauti.
Vasta valistuksen ajatusten saapuessa Pohjolaankin Suomen yläluokka alkoi heräämään todellisuuteen ja ymmärtämään omat suomalaiset juurensa. Eikä ole mikään ihme, että yläluokka oli niin sanotusti Suomen ruotsalaisia, kun kerran "siirtomaaherratkin" edellyttivät ruotsinkieltä, ja kaiken opetuksen kielijärjestys oli 1. latina/saksa/ranska 2. ruotsi ja vasta 3. suomi.

Ruotsin epäluonnollisen ylivaltainen ote Suomesta ja suomalaisista loi käsityksen, että suomen kieli on vain tyhmän rahvaan, suoranaisen ali-ihmisen puhetta. Se käsitys elää tänäkin päivänä svekomaanien mielissä. He vaativat saada jatkaa ruotsalaisia yliherrraleikkejään, vaikka osa Suomen ruotsinkielisistä olisi valmis menemään luonnolisen virran mukana, joka on siis se, että sortoajan jäänne haihtuu pois kun ruotsinkieliset sulautuvat suomalaisiin.



Edelleenkin, meillä suomenkielisillä on vain yksi valtio, jossa saamme virallisesti elää vapaina. Ruotsinkielisillä on ainakin kaksi, Suomi ja Ruotsi. Ja kun Ruotsi ei kerran tunnusta maansa ikiaikaisen suomalaisvähemmistön oikeuksia, miksi helvetissä Suomenkaan pitäisi!? No niin no, suomalaisilla ei ole halua tai rahaa puuttua toisten sisäpolitiikkaan.

[Teppis]

En nyt ihan sentään kättelyssä kompastunut. Suomalaista kansallismielistä sielunelämää katson tuntevani jonkin verran, ja siihen ei yleensä liity kovin suurta huolta venäläisten oikeuksista Suomessa. Siellä missä mennään jo niin ahtaasti rajattuun kansallismielisyyteen, että suomenruotsalaiset nähdään haitallisena, ovat ryssät jo seuraava pirusta. Suomalaisen kansallismielisen empatiahierarkiassa nimittäin suomenruotsalainen on kaikesta huolimatta aina pienempi paha kuin ryssä.

Tähän kun lisää eräät tekemäsi suomenkieliselle epätavalliset kielivirheet ja yleisen tiedon siitä, että venäläisten intresseissä on aiheuttaa (kieli)riitaa ja kyräilyä naapurimaissa, ei ole ihme ettet herätä suuren suurta luottamusta.

Tai ehkä sitten vaan on olemassa suomalaiskansallisia yksikielisyysmiehiä, jotka periksiantamattomasti ja pakkomielteenomaisesti haluavat ajaa vankempaa asemaa ystävillemme venäläisille. Ehkäpä palkkioksi siitä että venäläiset pyyteettömästi pitävät hyvää huolta Karjalan alueista puolestamme.

Venäläisyys nyt oli vain yksi esimerkki. Voinhan heittää vaikka juutalaisetkin. Yhtälailla he ovat veronmaksajia suomalaisina Suomessa?

Kielivirheet nyt voi antaa olla. Nehän voi olla vaikka tahallisia tai laiskuutta tai vaikka jokin lukihäiriö. Mutta sinähän olet kuten tyypillinen suomenruotsalainen: Kaikki hyväksytään, kunhan on suomenruotsalainen tai ainakin puolustaa ruotsinkieltä Suomessa.

Taas väärin. Suomalaiselle on hyvin paljon merkitystä sillä miten Venäjä toimii. Jos se toimii kuten se toimi Suomessa 1939-1944, Virossa viimeksi patsaskiistan aikana tai aivan hiljattain Georgiassa, niin huonosti menee.

Sen sijaan keskivertosuomalaista ei kiinnosta suomenvenäläisten asema ja oikeudet pätkääkään. Kaikki eivät varmasti ole yhtä myötämielisiä edes heidän olemiseensa täällä, kuin Aldaron.

Ei ole mitän merkitystä miten venäläiset toimivat. Ellet nyt ajattele kostona. Ideana on toimia itse oikein vaikka vastapuoli toimisi väärin.

Aldaronia on ihan turha tehdä kokonaisuudeksi. Sehän on vain yksi erittäin epäedullinen esimerkki suomenruotsalaisuudelle. Te kaksihan olette ehkä ainoat jotka ylipäätään kannattavat suomenruotsalaisesten oikeuksista niin pitkälle, että pitää olla palvelutkin ruotsiksi.

[Jaakko Sivonen]

Suomalaista kansallismielistä sielunelämää katson tuntevani jonkin verran, ja siihen ei yleensä liity kovin suurta huolta venäläisten oikeuksista Suomessa.

Ei niin. Sen sijaan suomenruotsalaisessa ajatushautomo Magmassa halutaan peräti liittoutua venäjänkielisten kanssa ja "ajaa heidän asiaansa":

På Magmas seminarium om sagda undersökning kom minister Pär Stenbäck med ett - till synes - något kontroversiellt förslag: "Vi finlandssvenskar borde alliera oss med den ryskspråkiga minoriteten och driva deras sak."

http://www.magma.fi/olav-s-melin/ryskan-utmanar-svenskan-som-skolsprak

Tuo Stenbäckin suunnitelma kuulostaa hyvin epäsuomalaiselta. Hiljattain ehdotettiin myös, että 25 prosentille maahanmuuttajista opetettaisiin ruotsia ensisijaisena kielenä. Miksi suomenruotsalaisten pitäisi "liittoutua" ylipäänsä kenenkään kanssa, voitko selittää?

Jos minä saisin päättää, suomi olisi Suomen ainoa virallinen kieli. Mitään muuta kieltä kuin suomea ei pidä tukea, sillä kaikki muut kielet ovat kansalle vieraita.

[Turkulaine]

Tuo Stenbäckin suunnitelma kuulostaa hyvin epäsuomalaiselta. Hiljattain ehdotettiin myös, että 25 prosentille maahanmuuttajista opetettaisiin ruotsia ensisijaisena kielenä. Miksi suomenruotsalaisten pitäisi "liittoutua" ylipäänsä kenenkään kanssa, voitko selittää?

En voi, koska en osaa. Mahtaako mokoma "ajatushautomo" edustaa kovin hyvin tavallista kadunmiestä? Ehkä Aldaron osaa valaista asiaa. Jotta tuollainen hullulta kuulostava suunnitelma saataisiin käytännössä toteutettua, pitäisi 25 % maahanmuuttajista asuttaa vahvoille ruotsinkielisille alueille. Lycka till vaan siihen puuhaan.

[Teppis]

En voi, koska en osaa. Mahtaako mokoma "ajatushautomo" edustaa kovin hyvin tavallista kadunmiestä? Ehkä Aldaron osaa valaista asiaa. Jotta tuollainen hullulta kuulostava suunnitelma saataisiin käytännössä toteutettua, pitäisi 25 % maahanmuuttajista asuttaa vahvoille ruotsinkielisille alueille. Lycka till vaan siihen puuhaan.

Kyllä sinun pitää voida, koska kuitenkin kannatat näkemystä ja tuot näkemyksen esille.

[Nanfung]

Millä kielellä Suomen kansallislaulu on kirjoitettu? Ruotsiksi.

Niin, mikä se Suomen kansallislaulu olikaan?

"Muuten mielenkiintoista on, että Maamme-laulua ei ole laissa säädetty Suomen kansallislauluksi. Muut kansalliset symbolit, kuten em. Suomen lippu ja ohjeet sen käytöstä ovat tarkasti laissa määriteltyjä! (Tätä pieni toimittajamme ihmettelee!)"

http://www.urhoklubi.net/Historiaa31itsenaisyyspaiva.htm

[Turkulaine]

En voi, koska en osaa. Mahtaako mokoma "ajatushautomo" edustaa kovin hyvin tavallista kadunmiestä? Ehkä Aldaron osaa valaista asiaa. Jotta tuollainen hullulta kuulostava suunnitelma saataisiin käytännössä toteutettua, pitäisi 25 % maahanmuuttajista asuttaa vahvoille ruotsinkielisille alueille. Lycka till vaan siihen puuhaan.

Kyllä sinun pitää voida, koska kuitenkin kannatat näkemystä ja tuot näkemyksen esille.

Taas on vaikea seurata ajatuksenkulkua. Minkä näkemyksen tuon esille ja mitä näkemystä kannatan? Minulla ei ole mitään tekemistä yhtään minkään Magman tai muunkaan ruotsinkielisten elimen kanssa.