Asevelvollisuus (yhdistetty)

[Roope Luhtala]

Lähes kaikki Suomen puolustusratkaisuja tutkineet asiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, että yleinen asevelvollisuus on kaikkein kustannustehokkain ratkaisu Suomen puolustamisen järjestämiseen. Kumpikohan mahtaa olla tässä asiassa luotettavampi lähde, lukuisat maanpuolustustutkijat vai joku yksittäinen hörhö nettifoorumilta?

Löytyykö linkkiä näihin asiantuntijoiden tuloksiin? Poutvaaran laskelmien mukaan asevelvollisuus on kallis ratkaisu: http://yle.fi/uutiset/tutkija_asevelvollisuus_tulee_suomelle_kalliiksi/5513799

Ota huomioon että armeijan kantahenkilökunnan näkemyksiin vaikuttaa se että asevelvollisuuden lakkauttaminen voisi merkitä armeijan tarjoamien työpaikkojen vähenemistä.

[Tabula Rasa]

Mitä hiton työuria lyhentää kun nuorisotyöttömyys huitelee miltei 30%? Nytkin löytyy joka ikäluokasta varmasti työntekijöitä jos työnantajia olisi.

Voisi olla edes teoreettisen uskottava jos olisi työvoimapula. Mutta mene oikeasti 15-25 vuotiaana hakemaan töitä ilman työkokemusta. Voin kertoa ettet pääse mihinkään mikä maksaisi minkään tessin minimejä.

Lisäksi palkka-armeija, kuten jo uutisessa keskustan edustaja epäili, on laskettu riittämättömän pieneksi. Ruotsista voi katsoa kuinka lopulta kävi kun asevelvollisuudesta luovuttiin.

[Alkuasukas]

Pakkotyötä halvempaa työtä on tosiaan vaika löytää. Ja kysymykseen: pitäisi joko 1) lopettaa pakkotyöarmeija tai 2) tehdä siitä oikeasti pakollinen koko ikäluokalle, eli naiset mukaan.

Miesten alistaminen tässäkin asiassa pitää lopettaa. Seuraava sota käydään pörssisaleissa, ei Karjalan metsissä.

[Roope Luhtala]

Mitä hiton työuria lyhentää kun nuorisotyöttömyys huitelee miltei 30%? Nytkin löytyy joka ikäluokasta varmasti työntekijöitä jos työnantajia olisi.

Voisi olla edes teoreettisen uskottava jos olisi työvoimapula. Mutta mene oikeasti 15-25 vuotiaana hakemaan töitä ilman työkokemusta. Voin kertoa ettet pääse mihinkään mikä maksaisi minkään tessin minimejä.

Asevelvollisuusaika lykkää opiskelujen aloittamista, ja näin lyhentää työuria. Jos 30% on työttömänä, niin 70%:lla on jotain tekemistä, jonka asevelvollisuus keskeyttää.

Lisäksi työttömät nuoret voisivat sukupuolesta tai muista ominaisuuksista riippumatta hakeutua armeijan palvelukseen nykyistä useammin, jos armeija muuttuisi vapaaehtoiseksi, ja sen koulutuspaikat täytettäisiin näistä paikoista kiinnostuneilla.

[Tabula Rasa]

Opinnot useimmilla, mutta niihinkin saa lykkäystä hakemalla. Mikä lienee opiskelijoiden osuus tuonikäisistä? Tuo käydään useimmiten peruskoulun ja kakkosasteen tai kakkosasteen ja työelämän/kolmosasteen koulujen välissä. En usko sen yhden puoli vuotta-vuoden vaikuttavan käytännössä mitään kun vastapuolella on uskottava maanpuolustus.

[Tabula Rasa]

Lisäksi esim lääkikseen päässeet voivat armeijassakin edistää opintojaan, kuljetuspuolen ihmiset hankkia isomman ajokortin taidon, urheilijat treenata jne. Tukee usean alan opintoja/työuria. Johtamiskoulutuksesta puhumattakaan. 

[Tabula Rasa]

Ja vielä jos todella näkee niin kovin tärkeäksi saada vuoden lisää työurien alkuun niin otetaan peruskoulusta vuosi pois ja jaetaan loput vuodet tasan.

[siviilitarkkailija]

(http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/images/Poutvaara_iso.jpg)

Pelkäämpä että tämä häpeäyliopiston tuotos kuuluu sarjaan Himanen & Co. Sillä erolla että Poutavaaran nykyinen osoite on Saksa Munchen ja Himasen yhdysvaltojen länsirannikko. Valitettavasti miehen laskemat ja arviot osoittavat likipitäen täydellistä piittaamattomuutta puolustusjärjestelmän vakuutusluonteelle ja uskottavuustarpeelle. Eli asiaa voidaan verrata vaikkapa kvartaalikapitalistiin joka miettii 3 kk sykleissä syttyykö sota, ja jos ei syty, niin mistä voitaisiin leikata. Sanoisin että aika pitkälti samaa sisällöllistä ymmärtämättömyyttä ja käsityskyvyn puutetta mitä löytyy näköjään helsingin häpeäyliopiston "tulevaisuusjanan" tutkijapäistä.

Ammattiarmeija ei ole mikään yksinkertainen taikasana johon muuttamalla puolustushallinnon saama väki muuttuisi "älykkäämmäksi" tai "paremmaksi". Itseasiassa tulee käymään tasan päinvastoin. Eikä muuten pitäisi olla yllätys sekään, että Ruotsissa siirtyminen ammattiarmeijaan edelsi maassa käynnistyneitä sosiaalisia ja väkivaltaisia levottomuuksia sekä laajempaa yhteisöllisyyden sekä poliisin ja järjestytoiminnan muutoksia. Yhteiskunnallinen vastuu ja hyvinvointi eivät synny tyhjästä. Taloushallinnon professori joka on Himasen tasolla, ei koskaan eikä missään olosuhteissa kykene ymmärtämään mikä arvo ja inhimillinen vaikutus on sillä että

VÄHEMMÄLLE JÄÄNEET JOUTUVAT YMMÄRTÄMÄÄN JA KANSSAKÄYMÄÄN ÄLYKKÄÄMPIEN JA ONNEKKAAMPIEN IHMISTEN KANSSA.

Näin hompanssina voin sanoa että sillä on se ero että kun valot sammuvat, niin sitten se tyhmempi ei esimerkiksi sytytä vaikkapa alakoulua tai naapurin autoa tuleen. Mikäli yhteiskunta eriytyy riittävästi, näitäkään pidäkkeitä ei enää ole eikä tule. Mistä syntyy uudenlainen kansalaisväkivallan ja sisäisen konfliktin sydän. Mitä joudutaan aina lopulta korjaamaan ammattiarmeijaan turvautumalla koska se, toisin kuin asevelvolliset, kykenee ja tulee ampumaan mieltään osoittavia kansalaisia kuuroiksi, rammoiksi tai kuoliaaksi.

Myönnän että erittäin älykkäille ihmisille elämän ja kanssaihmisten kohtaaminen on haaste. Varsinkin jos molemmilla on yhtäläinen vaatetus. Mutta Haaste on molemminpuolinen. Tämän haasteen ja sen ylittämisen tarjoama henkinen palkinto ylittää Helsingin häpeäyliopiston 3 vuoden jatkotutkijanviran aikana saamat kaikki henkiset ja tieteelliset saavutukset ja varastoonkin jää arvoja ja kokemuksia. 

Maailmassa on aina ollut yhteiskuntia joiden eräät kansalaiset ovat varallisuustarpeeseensa vedoten nähneet maailmassa tärkeämpiäkin arvoja kuin yhteiskuntansa puolustamisen omalla persoonalla ja työpanoksella. Riittävästi varallisuuteen ja sen hankintaan keskittyneinä he ovat ostaneet puolustushallinnon palvelut parhaimman taloudellisen tarjouksen tehneeltä urakoitsijalta, josta on lopulta tullut näiden idioottien itsevaltias. Ja saavuttaakseen takaisin varallisuuden nimissä luovuttamansa kansalais-oikeudet sekä velvollisuudet, lapsensa ovat joutuneet maksamaan isensä töppäyksen rahansa sijaan verellä. Koska lopulta se jolla on voima, sanoo senkin kenellä on raha.

[Everyman]

Jos vapaan kansan vapaat nuoret miehet eivät halua leikkiä sotilaita niin ei niitä siihen pidä pakottaakaan. Antaa asevelvollisten itse päättää. Menkööt ne joita sellainen huvittaa, muille vapaa pääsy pois moisesta orjuudesta.

[Tabula Rasa]

Se vain että missä ei ole omaa armeijaa on kohta vieras.

[Peltipaita]

No ei todellakaan.

Mene pois jo. Ehkä jostain vihreiden ja vassareiden foorumilta voit saada vastakaikua halullesi tuhota Suomen puolustus, mutta täältä et sitä saa.

Höpö höpö. Kyse ei ole soumen puolustuksen tuhoamisesta, vaan asevelvollisuuden (= pakkotyön & sukupuolisyrjinnän) lakkauttamisesta. Jäsen sr on toisaalla selvittänyt hyvin mistä asiassa on kyse ja miksi ammattiarmeija on parempi, uskottavampi ja näiden kahden vuoksi halvempi. Kannattaa tutustua.

Lähes kaikki Suomen puolustusratkaisuja tutkineet asiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, että yleinen asevelvollisuus on kaikkein kustannustehokkain ratkaisu Suomen puolustamisen järjestämiseen. Kumpikohan mahtaa olla tässä asiassa luotettavampi lähde, lukuisat maanpuolustustutkijat vai joku yksittäinen hörhö nettifoorumilta?

Minusta hankinnat kaupasta kannattaa tehdä varastamalla. Se on kaikkein kustannustehokkain ratkaisu tavaran hankkimiseksi. Joku yksittäinen kauppiashörhö voi nettifoorumilla  tietenkin olla eri mieltä.

[Parsifal]

Pitikö taas avata uusi ketju samasta vanhasta skeidasta?

Vastaus on edelleen sama: asevelvollisuudelle ei ole olemassa korvaajaa. Sitä voi aina kehittää, muttei lakkauttaa.

[Veikko]

Vastasin "en osaa sanoa", koska nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä saattaa kaivata jonkinlaista uudistusta käytännön taloudellisten vaatimusten vuoksi ja samalla uskottavan puolustuksen ylläpitämiseksi - missä tähän asti on mielestäni onnistuttu ihan riittävästi kotitarpeisiimme nähden. Painotus ammattiarmeijan suuntaan voi ehkä olla ihan harkinnanarvoista - samalla lyhentämällä varusmiespalveluaikaa. Asevelvollisuudesta sinänsä ei mielestäni kuitenkaan ole syytä kokonaan luopua.

[Alkuasukas]

Pitikö taas avata uusi ketju samasta vanhasta skeidasta?

Vastaus on edelleen sama: asevelvollisuudelle ei ole olemassa korvaajaa. Sitä voi aina kehittää, muttei lakkauttaa.

Pyh. Aina on korvaavia malleja, niitä ei vai joko ole löydetty tai ei ole haluttu löytää. Esimerkiksi 100 taktista ydinasetta rajalle auttaisi paljon.

[Ari-Lee]

Pitikö taas avata uusi ketju samasta vanhasta skeidasta?

Vastaus on edelleen sama: asevelvollisuudelle ei ole olemassa korvaajaa. Sitä voi aina kehittää, muttei lakkauttaa.

Pyh. Aina on korvaavia malleja, niitä ei vai joko ole löydetty tai ei ole haluttu löytää. Esimerkiksi 100 taktista ydinasetta rajalle auttaisi paljon.

Paljonko kiljua tuli jo juotua?

[Alkuasukas]

Pitikö taas avata uusi ketju samasta vanhasta skeidasta?

Vastaus on edelleen sama: asevelvollisuudelle ei ole olemassa korvaajaa. Sitä voi aina kehittää, muttei lakkauttaa.

Pyh. Aina on korvaavia malleja, niitä ei vai joko ole löydetty tai ei ole haluttu löytää. Esimerkiksi 100 taktista ydinasetta rajalle auttaisi paljon.

Paljonko kiljua tuli jo juotua?

Ämpärillinen aamupalalla. Mitä vikaa ydinkärjissä? Kaikilla kovilla jätkillä on niitä. Armeijalsi riittäisi yksi generalissimus jolla on The Nappi.

[siviilitarkkailija]

Neuvostoliitossa oli ydinaseita (ja paljon). Eipä ollut niistä apua. Pakistanilla on ydinase, ja maa on jatkuvassa sodassa. Intialla on ydinase ja Israelilla, ja silti ollaan jatkuvassa paikallisissa sotatiloissa. Ydinaseesta ei esimerkiksi ole pysäyttämään niinkin yksinkertaista asetta kuin räjähdevyöllä varustautunutta itsemurhaterroristia. Ydinaseilla ei siis ole ollut niin autuaaksitekevää vaikutusta sodan suhteen kun mitä ydinaseuskovaiset ovat kuvitelleet. Ihan sellainen pikku juttu, kuin että vastapuoli joka uskonnollisen hurmoksen saattelemana, kykenee surmaamaan itsensä ja lukuisan joukon sivullisia, muodostaan ydinaseen käytön (siis sen sen molemminpuoliseen tuhoon johtavan käyttämättömyyden eli MAD:in) logiikalle sietämättömän kuvion.

Voimme perustellusti väittää että esimerkiksi modernin sodan karmeimmat kukkaset, Irak ja Tsetsenia, ovat hyvin pitkälti ammattiarmeijoiden kansantalouksille tuhoisan järjettömät, mutta ammattiarmeijan henkilökunnalle äärimmäisen tuottoisat projektit. Itseasiassa ne on sodittu lähinnä ammattihenkilökunnan taloudellisen hyvinvoinnin kannalta niin hyvin ettei paremmasta ole väliä. Ajatus on keskimääräiselle häpeäyliopiston kansantaloistieteilijälle aivan mahdoton ymmärtää saaati käsittää. Koska nämä idiootit tarkastelevat sotaa yritysmaailmasta tuttujen käsitteiden kautta. Siksi he eivät osaa ottaa laskuissaan mitään järjellistä arvioita pitkitettävän konfliktin tarjoamista taloudellisista ja tekonologispoliittisista kehityshyödyistä. Jälkimmäiseen kun tarvitaan lähinnä sotapolitiikan ja röyhkeää omaneduntavoittelupolitiikkaa.

Käytännössä ihmismieli on sellainen että ennenpitkää röyhkein ja piittaamattomin saa suurimman henkilökohtaisen taloudellisen hyödyn, mikäli yhteiskunta ei aseta mitään pidäkkeitä. Tarvittaessa vaikka otetaan se mitä halutaan asevoimalla uhaten mikäli vastapuolella ei koeta olevan mitään realistista voimaa sanojen takana. Ammattiarmeijoiden väistämättömänä seurauksena on niiden käyttöpakko. Koska palaamme tähän kvartaalikapitalistien ahneusajatteluun jossa määritellään ammattiarmeijan"KIN" tarpeellisuus.  Sill.jos maalla on ammattiarmeija, ja kun se on olemassa, syntyy ennenpitkää paine sen käyttöön. Ja kun ammattilaiset ryhtyvät sotimaan, niin toisin kuin kuvitellaan, sille ei olekkaan mitään järjellistä ja yksinkertaista loppua odotettavissa. Vain asevelvollisten amatööriarmeijan pakottaa poliitiseksi nousseen sotilaspoliitikon lopettamaan ensitilassa. Ammattilaiset sensijaan voivat ja esimerkin mukaisesti, kuppaavat vaikka oman kansantaloutensa nurin jos heidän taloudellinen menstyksensä sitä edellyttää.

Erityisen merkillepantavaa on ymmärtää että Ruotsi harjoitti Suomessa ammattiarmeija-ajattelua sekä ammattiarmeijayksiköitä aina vuoteen 1807 asti jonka jälkeen maan itäisessä osassa venäjästä tuli hallintokieli. Ja toinen asia on se että mikäli Suomessa olisi harjoitettu vuonna 1939 nykyisenkaltaista kommunistikorporatiivista ammattiarmeija-ajattelua, se olisi sitä vieläkin.

[-PPT-]

Kyllä itsekin olen sillä kannalla että nykyisenlainen systeemi lienee se pienin paha mutta tuollaiset perusteet tyyliin "armeija tekee pojasta miehen","tekee hyvää olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa" yms ovat ihan täyttä paskapuhetta.

[Roosamaria]

Pakollinen asevelvollisuus, myös naisille.

Kaikenlaisia siipeilijöitä, jotka vetoavat etteivät halua tappaa, mutta kyllä kelpaa muiden tappamalla hankkima ja puolustama Isänmaa.   
   
   

Vähän se kirpasee, kun pitää laukaista kohti, mutta enempi kirpasis jos se vihollinen ehtis ite ensin laukaista.

Maailma kun on tämmöinen.

[siviilitarkkailija]

jotka vetoavat etteivät halua tappaa, mutta kyllä kelpaa muiden tappamalla hankkima ja puolustama Isänmaa.

On jotensakkin jännä ajatella miten vasemmistolaisten ihmishirviöiden vääristelystä on tullut arkipäivän normivääristymä. Erityisesti poikkeuksellisen ilmiön kuten sodan tai puolustuspolitiikan kohdalla. Vasemmistolainen rauhaliike on eräs kaikkein hirvittämpiä ihmiskunnan keksintöjä jossa harhainen mielikuvamalli on saanut todella kattavan jalansijan stereotyyppiajattelussa. Oli rauhatykkiä ja rauhanohjusta yms kunhan vain puoli oli oikea tai siis vasemmistolainen.

Kun tarkastelemme moderia sotaa ja sen tappamista, niin tilastot ja faktat eivät liikuta vasemmistolaisesta aivopesusta voimansa ammentavia. Heille kaikki sotilaat ovat murhaajia, kaikki armeijat ovat väkivaltaa...paitsi puna-armeija. Mikä sattui olemaan yksi kaikkein hirvittävimmistä tuhon ja väkivallan instrumenteista mitä koskaan ihmiskunta on luonut. Mutta logiikka ei koskaan ole kuulunut vasemmiston käsittelykykyyn. Toverin tekemää surmaa on aina puolusteltu ja vähätelty. Puna-armeijan väkivaltaisuuksia kieltäydytään edes hyväksymästä. Ja kaiken lisäksi niitä selitellään puna-armeijaan paljon nuoremmalla 3. valtakunnalla.

Sotaoppi on nimenomaisesti oppia tappamisen ja kuoleman välttämisestä kohti voimankäyttöä.

Kun katsomme vaikkapa Irakin sotaa, niin vasemmistolaiset katsovat toveriensa toimittamista uutisista kuinka yhdysvaltalainen ammattisotilas ampuu ja miettivät kuinka hirveä rikollinen se on kun pommi putoaa. Samaan aikaan vasemmistolaisille intellektuelleille ja häpeäyliopistoaivopestyille nuorille tolloille ei merkitse yhtään mitään se että samalla hetkellä kameran fokuksen ulkopuolella konetuliaseilla aseistettu joukko puolisiviilejä tappaa kymmeniä täysin sivullisia ja paikallinen yrittäjä voi räjäyttää 200 kg autopommin tappaen kokonaisen markkinatorillisen kaupassakävijöitä. Koska nämä eivät näy toverin toimittamassa uutisvälähdyksessä, niitä ei ole. Moderni tekniikka on tehnyt tappamisesta erittäin helppoa, sodan ratkaisu on sensijaan muuttunut entistä haastavammaksi.

Nykyisessä järjettömässä vasemmistovihreän mediaroskan tuotannossa ylivoimaisesti suurin osa sotakuolemista kirjaimellisesti vaietaan kuoliaaksi koska niiden tekijöinä on usein vaillinaisella luku- ja kirjoitustaidolla ja konetuliaseella tai räjähteellä varustautunut siviili joka kokee olevansa sotilas. Teko joka olisi voitu välttää mikäli käytössä olisi edes alkeellista sotataitoa ja sotakoulutusta. Vasemmmistoviherässä aivopesulassa tätä tekijää ja tekoa ei kuitenkaan syytetä koska tekijä edustaa eräänlaista sokeaa pistettä. Koska kaikki huomiokyky on valjastettu ennakkoluuloisen ja asenteellisen maailmankuvan vahvistamiseen eikä varsinaisten tekijöiden ja syiden etsimiseen. 

Aseet ja järjestäytynyt väkivalta ovat sellaisia ilmiöitä että nykyisessä maailmankaikkeudessa ne ihmiset joita ne eniten uhkaavat ovatkin siviilejä. Ja erityisen vaarallisia ovat konfliktit joissa käytännössä sotilasaseet jaetaan sattumanvaraisessa järjestyksessä ilman mitään erityistä käsitystä miksi tai mitä varten. Mutta koska näissä konflikteissa ei uhreja filmata, ei itkua näytetä, niiden rakenne ja syy jäävät peittoon taas uuden siviilien siviileitä kohtaan suorittaman sotarikoksen alle.

Sodan opiskelu tai sotaan varustautuminen ei tee pojista miehiä mutta se auttaa välttämään lapsisotilaan muuttumisen lapsenmurhaajaksi. 

[Kraken]

Kyllä itsekin olen sillä kannalla että nykyisenlainen systeemi lienee se pienin paha mutta tuollaiset perusteet tyyliin "armeija tekee pojasta miehen","tekee hyvää olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa" yms ovat ihan täyttä paskapuhetta.

Eivät ne mitään paskapuheita ole. Itsekin armeijan käyneenä koin sen olevan henkisesti kasvattava kokemus. Asepalveluksen jälkeen olin suvaitsevampi muiden ihmisten oikuille, koin olevani vähemmän mustavalkoinen ajatukseltani, en antanut pienten asioiden enää häiritä eikä jokainen vastoinkäyminen vaikuttanut niin dramaattiselta. Siis ne työläät henkiset ominaisuudet, jotka yleensä liittyvät nuoruuteen, karsiutuivat pois.

Vastaavasti olen huomannut, että ne, jotka eivät ole armeijaa käyneet, tuuppaavat tehdä elämästä jatkuvaa draamaa, näkevät asiat hyvin yksioikoisesti ja ovat henkisesti epäkypsiä esim. keskustelemaan ja neuvottelemaan asioista. Muiden näkökantoja ei kyetä tai edes haluta ymmärtää.

Uskoisin, että suurimmalla osalla nuorista armeijan käyneistä miehistä on samankaltaiset kokemukset. Poikkeuksena ehkä ne ("tyhmät"), joilla aivojen plastisiteettii on alhainen.

[desperaato]

Kyllä pitäisi mutta isäm maan palvelusta ei. Eli kaikki kansa olisi velvollisuuteen alistettama. Vain motivoituneimmat pääsisivät asevelvollisiksi.

[Veikko]

Kyllä itsekin olen sillä kannalla että nykyisenlainen systeemi lienee se pienin paha mutta tuollaiset perusteet tyyliin "armeija tekee pojasta miehen","tekee hyvää olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa" yms ovat ihan täyttä paskapuhetta.

Eivät ne mitään paskapuheita ole. Itsekin armeijan käyneenä koin sen olevan henkisesti kasvattava kokemus. Asepalveluksen jälkeen olin suvaitsevampi muiden ihmisten oikuille, koin olevani vähemmän mustavalkoinen ajatukseltani, en antanut pienten asioiden enää häiritä eikä jokainen vastoinkäyminen vaikuttanut niin dramaattiselta. Siis ne työläät henkiset ominaisuudet, jotka yleensä liittyvät nuoruuteen, karsiutuivat pois.

Vastaavasti olen huomannut, että ne, jotka eivät ole armeijaa käyneet, tuuppaavat tehdä elämästä jatkuvaa draamaa, näkevät asiat hyvin yksioikoisesti ja ovat henkisesti epäkypsiä esim. keskustelemaan ja neuvottelemaan asioista. Muiden näkökantoja ei kyetä tai edes haluta ymmärtää.

Uskoisin, että suurimmalla osalla nuorista armeijan käyneistä miehistä on samankaltaiset kokemukset. Poikkeuksena ehkä ne ("tyhmät"), joilla aivojen plastisiteettii on alhainen.

Taidan kuulua niihin "tyhmiin" ja "aivojen plastisiteetilta alhaisiin", koska armeija ei kasvattanut minua miehenä lainkaan. Koulutuksen liiankin silmiinpistävät heikkoudet ja muut ilmiöt saivat touhun vaikuttamaan pikemminkin akkamaiselta. Opin kyllä tahallani ärsyttämään esimiehiä juuri rangaistuksen rajalle asti ja näyttelemään vieläkin suurempaa idioottia kuin luontaisesti olen, mutta uskoisin sen olevan enemmänkin taantumista kakaramaisuuteen ja teekkarihuumoriin kuin aikuistumista.

[Toadie]

Idioottien hommaa miettiä miten kehnon voisi korvata halvemmalla kehnolla. Oikea ratkaisu on vähintään kolminkertaistaa puolustusbudjetti, ammattilaistaa teknisimmät alat ja valmiusjoukon pääosa (ei kansainvälinen valmiusjoukko vaan maanpuolustusvalmiusjoukko) asevelvollisista valituilla parhailla ja halukkailla kaadereilla kunnollista palkkaa ja etuja vastaan, säilyttää yleinen asevelvollisuus ja parantaa varustusta kautta linjan. Hyvin varustettu, ammattimaisesti johdettu armeija johon jokainen miespuolinen (pystyvä ja vapaaehtoinen) kansalainen on koulutettu - siinäpä tavoite.

Että joku vielä jaksaa kuvitella että maanpuolustus on jokin kilpailutettava kuluerä. Hyi helvetti.

[Kraken]

Taidan kuulua niihin "tyhmiin" ja "aivojen plastisiteetilta alhaisiin", koska armeija ei kasvattanut minua miehenä lainkaan. Koulutuksen liiankin silmiinpistävät heikkoudet ja muut ilmiöt saivat touhun vaikuttamaan pikemminkin akkamaiselta.

Tämä vaikutelma toki voi syntyä jos ei ymmärrä armeijan koulutusmetodiikkaa. Varusmiespalveluarmeijan koulutuksen on pakko toimia myös aidosti tyhmille ihmisille. Sen takia mm. toistetaan asioita moneen kertaan ja tehdään monia turhilta vaikuttavia asioita. Ne, jotka omaksuvat asiat nopeammin kokevat tämän turhauttavaksi.

Sotatilanteessa on kuitenkin olennaista, että asioita on harjoitettu niin, että tyhmimmätkin osaavat toimia edes jotenkin asiallisesti. Fiksuillekaan ei ole eduksi jos mukana on kasa tumpeloita, joiden kyky puolustautua on olematon tai jopa haitaksi.

Käytäntö siis sanelee, ettei ole mahdollista massakouluttaa miehistöä niin, että koulutus olisi optimaalinen kaikille. Tämä asia on hyvä omaksua heti alussa.

Opin kyllä tahallani ärsyttämään esimiehiä juuri rangaistuksen rajalle asti ja näyttelemään vieläkin suurempaa idioottia kuin luontaisesti olen, mutta uskoisin sen olevan enemmänkin taantumista kakaramaisuuteen ja teekkarihuumoriin kuin aikuistumista.

Kapinointi on yksi epäkypsätapa tapa toimia epämukavissa tilanteissa. Vaikken läheskään aina ollut samaa mieltä esimiesten kanssa ja alikessut joskus ärsyttivät suunnattomasti, pyrin sopeutumaan tilanteeseen, jossa ei ollut valinnanvaraa. Olisi järjetöntä lähteä yksinäisenä miehenä haastamaan koko valtiovalta asioissa, joihin ei voi vaikuttaa. Kun itse tulin varusmiesesimieheksi, pyrin toimimaan eri lailla kun ne esimehet, jotka kakaramaisuuttaan väärinkäyttivät valtaansa.

Varusmiespalvelun kasvattava vaikutus on mielestäni erityisesti siinä, että nuori oppii ettei kaikki elämässä mene hänen tahdon mukaan. (Vihervasemmistolainen) Mulle-kaikki-heti -sukupolvi kokee väistämättä jonkinlaisen shokin armeijan harmaisiin astuessaan. Yhtäkkiä pitääkin toimia joukossa ja huomioida myös muiden tahto, alistua käskyttämiseen, suoriutua eri tehtävistä ja kokea epämukavia elinoloja metsässä jne.

Tämä pakko aikuistuttaa useimmat hyvin nopeasti ja saa heidät tajuamaan, että joskus on myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia eikä kaikkea voi tehdä vain oma etu mielessä.
Olen ollut huomaavinani, että aikuistuminen ei kaikilla välttämättä tapahdu armeijan aikana vaan heti sen jälkeen. Asioihin tulee pikkasen löysempi ja epäitsekkäämpi ote kun on ollut myös kurjempi aikakausi elämässä.

Vertaan tässä erityisesti tuntemani armeijan käyneitä siviilipalvelusmiehiin, jotka vaikuttavat lähes kaikki olevan jonkinlaisia haihattelijoita, itsekkäitä ja epäkypsiä draamakuningattaria vielä 30-vuotiainakin.

[siviilitarkkailija]

Taidan kuulua niihin "tyhmiin" ja "aivojen plastisiteetilta alhaisiin", koska armeija ei kasvattanut minua miehenä lainkaan.

Koetko tarvetta todistaa miehuullisuuttasi juoksemalla pitkin kaupunkia kantaen rynnäkkökivääriä ja ammuskellen sattumanvaraisesti ihmisiä joista et juuri ampumahetkellä  pidä? Kun puhumme aseista, kriiseistä sekä tyhmistä ja aivokapasiteeltiltään alhaisista niin valitettavasti tämä on juurikin se mistä puhumme. Tämä on modernin sodan karu arki. Nuorisojoukko aseistautuneena konetuliaseilla juoksentelemassa pitkin katuja ampuen sattumanvaraisesti vastaantulevia. JA EI! Ei ole mitään poliisia jolle soitetaan. Ei ole mitään armeijaa jolle soitetaan. Ei ole mitään palokuntaa, pelastuslaitosta tai muutakaan voimaa kuin se perkeleen kakaralauma rynnäkkökivääreidensä kanssa. 

Jos armeija on opettanut edes sen verran että et koe henkilökohtaista tarvetta moisiin miehuullisuuden osoituksiin, niin jo se on yksi armeijan tärkeimmistä opetuksista. Lisäksi se on ainoa indikaattori etsimään ja löytämään ihmiset jotka eivät sovellu tuliaseen kumpaankaan päähän. Vähän niinkuin teatterin valaistus. Todella harva arvostelija tai katsoja ymmärtää mitä temppuja teatterin valaistus edellyttää, eikä siitä kiitosta jaeta, mutta jos valot yllättäen sammuvat, eivätkä ne enää syty, niin ennenpitkää sen huomaa jokainen.

Koulutuksen liiankin silmiinpistävät heikkoudet ja muut ilmiöt saivat touhun vaikuttamaan pikemminkin akkamaiselta. Opin kyllä tahallani ärsyttämään esimiehiä juuri rangaistuksen rajalle asti

oppimista tapahtunut.

ja näyttelemään vieläkin suurempaa idioottia kuin luontaisesti olen,

Toistan. Oppimista tapahtunut.

mutta uskoisin sen olevan enemmänkin taantumista kakaramaisuuteen ja teekkarihuumoriin kuin aikuistumista.

No jos laitos on auttanut vaikka tekemään sellaisen arvovalinnan, että mielummin äänestää vaalilipulla kuin jättää äänestämättä ja antautuu voimankäyttäjien perusoikeuksia halveksivien poljettavaksi, niin sepäs on omalla humoristisella sattumuksellaan edistänyt jopa demokratian toteutumista. Tai antanut käsityksen valtion kyvystä puolustaa itseään uhkia vastaan, niin eipä ole tuokaan oppi mennyt ojaan. On meinaan luulo että maanpuolustustusta voi kaikkineen opiskella vain katselemalla kun MUUT puolustavat maatasi.

[siviilitarkkailija]

Olisikohan eräiden ihmisten katsoma amerikkalainen sotaviihdepropaganda saanut heidät kuvittelemaan että he, katsojina, olisivat jostain oudosta syystä oikeutettuja yhdysvaltojen kansalaisilleen tarjoamaan sotilaalliseen suojeluun ?

[desperaato]

Jos Edistyspuolue haluaisi oikeasti jotain edistystä, koko joukko olisi jo aikoja sitten lähettänyt jäsenhakemuksensa Muutos 2011 rp. puolueelle.

[-PPT-]

Taidan kuulua niihin "tyhmiin" ja "aivojen plastisiteetilta alhaisiin", koska armeija ei kasvattanut minua miehenä lainkaan. Koulutuksen liiankin silmiinpistävät heikkoudet ja muut ilmiöt saivat touhun vaikuttamaan pikemminkin akkamaiselta.

Tämä vaikutelma toki voi syntyä jos ei ymmärrä armeijan koulutusmetodiikkaa. Varusmiespalveluarmeijan koulutuksen on pakko toimia myös aidosti tyhmille ihmisille. Sen takia mm. toistetaan asioita moneen kertaan ja tehdään monia turhilta vaikuttavia asioita. Ne, jotka omaksuvat asiat nopeammin kokevat tämän turhauttavaksi.

Sotatilanteessa on kuitenkin olennaista, että asioita on harjoitettu niin, että tyhmimmätkin osaavat toimia edes jotenkin asiallisesti. Fiksuillekaan ei ole eduksi jos mukana on kasa tumpeloita, joiden kyky puolustautua on olematon tai jopa haitaksi.

Käytäntö siis sanelee, ettei ole mahdollista massakouluttaa miehistöä niin, että koulutus olisi optimaalinen kaikille. Tämä asia on hyvä omaksua heti alussa.

Opin kyllä tahallani ärsyttämään esimiehiä juuri rangaistuksen rajalle asti ja näyttelemään vieläkin suurempaa idioottia kuin luontaisesti olen, mutta uskoisin sen olevan enemmänkin taantumista kakaramaisuuteen ja teekkarihuumoriin kuin aikuistumista.

Kapinointi on yksi epäkypsätapa tapa toimia epämukavissa tilanteissa. Vaikken läheskään aina ollut samaa mieltä esimiesten kanssa ja alikessut joskus ärsyttivät suunnattomasti, pyrin sopeutumaan tilanteeseen, jossa ei ollut valinnanvaraa. Olisi järjetöntä lähteä yksinäisenä miehenä haastamaan koko valtiovalta asioissa, joihin ei voi vaikuttaa. Kun itse tulin varusmiesesimieheksi, pyrin toimimaan eri lailla kun ne esimehet, jotka kakaramaisuuttaan väärinkäyttivät valtaansa.

Varusmiespalvelun kasvattava vaikutus on mielestäni erityisesti siinä, että nuori oppii ettei kaikki elämässä mene hänen tahdon mukaan. (Vihervasemmistolainen) Mulle-kaikki-heti -sukupolvi kokee väistämättä jonkinlaisen shokin armeijan harmaisiin astuessaan. Yhtäkkiä pitääkin toimia joukossa ja huomioida myös muiden tahto, alistua käskyttämiseen, suoriutua eri tehtävistä ja kokea epämukavia elinoloja metsässä jne.

Tämä pakko aikuistuttaa useimmat hyvin nopeasti ja saa heidät tajuamaan, että joskus on myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia eikä kaikkea voi tehdä vain oma etu mielessä.
Olen ollut huomaavinani, että aikuistuminen ei kaikilla välttämättä tapahdu armeijan aikana vaan heti sen jälkeen. Asioihin tulee pikkasen löysempi ja epäitsekkäämpi ote kun on ollut myös kurjempi aikakausi elämässä.

Vertaan tässä erityisesti tuntemani armeijan käyneitä siviilipalvelusmiehiin, jotka vaikuttavat lähes kaikki olevan jonkinlaisia haihattelijoita, itsekkäitä ja epäkypsiä draamakuningattaria vielä 30-vuotiainakin.

Ihan asiallista pohdintaa enkä ala jankuttamaan sillä jokainen kokee asiat omalla tavallaan mutta sitä kysyisin että ovatko nuoret aikuiset miehet niissä maissa joissa ei ole asevelvollisuutta sitten jotenkin epäkypsempiä ja vähemmän miehekkäitä koska heillä ei tuota kasvattavaa kokemusta ole ollut? Ei kai nyt sentään?

Vai onko tämä asia joka pätee vain suomalaisessa kontekstissa?

[Veikko]

Taidan kuulua niihin "tyhmiin" ja "aivojen plastisiteetilta alhaisiin", koska armeija ei kasvattanut minua miehenä lainkaan. Koulutuksen liiankin silmiinpistävät heikkoudet ja muut ilmiöt saivat touhun vaikuttamaan pikemminkin akkamaiselta.

Tämä vaikutelma toki voi syntyä jos ei ymmärrä armeijan koulutusmetodiikkaa. Varusmiespalveluarmeijan koulutuksen on pakko toimia myös aidosti tyhmille ihmisille. Sen takia mm. toistetaan asioita moneen kertaan ja tehdään monia turhilta vaikuttavia asioita. Ne, jotka omaksuvat asiat nopeammin kokevat tämän turhauttavaksi.

Sotatilanteessa on kuitenkin olennaista, että asioita on harjoitettu niin, että tyhmimmätkin osaavat toimia edes jotenkin asiallisesti. Fiksuillekaan ei ole eduksi jos mukana on kasa tumpeloita, joiden kyky puolustautua on olematon tai jopa haitaksi.

Käytäntö siis sanelee, ettei ole mahdollista massakouluttaa miehistöä niin, että koulutus olisi optimaalinen kaikille. Tämä asia on hyvä omaksua heti alussa.

Opin kyllä tahallani ärsyttämään esimiehiä juuri rangaistuksen rajalle asti ja näyttelemään vieläkin suurempaa idioottia kuin luontaisesti olen, mutta uskoisin sen olevan enemmänkin taantumista kakaramaisuuteen ja teekkarihuumoriin kuin aikuistumista.

Kapinointi on yksi epäkypsätapa tapa toimia epämukavissa tilanteissa. Vaikken läheskään aina ollut samaa mieltä esimiesten kanssa ja alikessut joskus ärsyttivät suunnattomasti, pyrin sopeutumaan tilanteeseen, jossa ei ollut valinnanvaraa. Olisi järjetöntä lähteä yksinäisenä miehenä haastamaan koko valtiovalta asioissa, joihin ei voi vaikuttaa. Kun itse tulin varusmiesesimieheksi, pyrin toimimaan eri lailla kun ne esimehet, jotka kakaramaisuuttaan väärinkäyttivät valtaansa.

Varusmiespalvelun kasvattava vaikutus on mielestäni erityisesti siinä, että nuori oppii ettei kaikki elämässä mene hänen tahdon mukaan. (Vihervasemmistolainen) Mulle-kaikki-heti -sukupolvi kokee väistämättä jonkinlaisen shokin armeijan harmaisiin astuessaan. Yhtäkkiä pitääkin toimia joukossa ja huomioida myös muiden tahto, alistua käskyttämiseen, suoriutua eri tehtävistä ja kokea epämukavia elinoloja metsässä jne.

Tämä pakko aikuistuttaa useimmat hyvin nopeasti ja saa heidät tajuamaan, että joskus on myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia eikä kaikkea voi tehdä vain oma etu mielessä.
Olen ollut huomaavinani, että aikuistuminen ei kaikilla välttämättä tapahdu armeijan aikana vaan heti sen jälkeen. Asioihin tulee pikkasen löysempi ja epäitsekkäämpi ote kun on ollut myös kurjempi aikakausi elämässä.

Vertaan tässä erityisesti tuntemani armeijan käyneitä siviilipalvelusmiehiin, jotka vaikuttavat lähes kaikki olevan jonkinlaisia haihattelijoita, itsekkäitä ja epäkypsiä draamakuningattaria vielä 30-vuotiainakin.

En viitsi ryhtyä tässä esittämään yksilöityjä vastineita, vaan tuohon "jos ei ymmärrä armeijan koulutusmetodiikkaa" vastaisin lähinnä sen, että se mahtaa poiketa kovasti yleisestä koulutusmetodiikasta, sillä edelleenkin olen sitä mieltä, että sain pirun huonoa koulutusta vaikka olen sen jälkeen opiskellut pedagogiikkaakin. Ymmärrän kyllä armeijan koulutukseen periaatteesta sisältyvät piilotavoitteet, mutta kun koko koulutus oli sekä teknisesti että psykologisesti huonosti toteutettua niin ne ovat vain lusikallinen rokkaa rikkaläjässä vaikka edes ne toteutuisivat. Huono koulutus vain ärsyttää tai opettaa vääriä asioita - siitä on kysymys. Ja siitä, että se opettaa myös negatiivisia asenteita reagoimistapoja, kuten minun kohdalla tapahtui. Kai armeijassa saa hyvääkin koulutusta - uskon niin ja toivon niin - mutta minä en sitä kokenut saaneeni.