Suuri spagettivapaa uskonto/ateismiketju

[kelasin]

Ihminen on tarpeeksi älykäs tiedostamaan universumin suuret kysymykset, mutta ikävä kyllä meillä ei ole tarpeeksi kapasiteettia saada niihin oikeita vastauksia. Tässä vaiheessa tulevat esiin uskonnot ja niiden jumalsadut, jotka antavat näihin kysymyksiin vastaukset, ja vielä sellaiset vastaukset, jotka miellyttävät ihmistä. Uskonto, joka ei anna miellyttäviä vastauksia ihmistä askarruttaviin kysymyksiin, ei pysy kauaa elossa, vaikka tämä uskonto itse asiassa olisikin oikeassa.

Islam edustaa nyt vahvinta toiseutta Maapallolla. Sen eksotiikka ja dogmaattisuus viehättää varsinkin länsimaisia nuoria naisia, aivan kuten eräät ihanat asiat 60- ja 70-luvuilla.

Pidän myös perin oudoksuttavana, että uskontojen antamat vastaukset oikeasti riittävät joillekin ihmisille. Itse asiassa, kun tarkemmin ajattelee, uskonto ei anna vastausta yhteenkään tärkeään kysymykseen.

Miten universumi syntyi? Jumala loi sen. Mistä Jumala sitten tuli? Jumala on ollut aina. Jos jonkin asian on oltava ikuinen, ilman alkua ja loppua, eikö olisi yksinkertaisempaa ja todennäköisempää, että se olisi universumi itse?

Toisaalta Jumalan olomuoto on avoin keskustelulle.

Uskontojen mielestä Jumalan olomuoto EI ole avoin keskusteluille. Sellaisessa kieltolaissa on kyse uskonnollisessa hurmiossa muodostetusta pakkomielteestä, jonka omaksumme myytin muodossa. Myytti perustuu jonkun elinvoimaisen, henkisen ja ihaillun ihmisprofeetan todellisiin oivalluksiin, jotka ovat sotkeutuneet vallitsevan kulttuurin rappeuttaviin tapoihin. Näitä fiktiivisiä käsityksiä Jumalasta on sitten omaksuttu ilman tuota Jumaluuden oivalluksen aktuaalista kokemista. Sellainen fiktio johtaa sisäiseen ristiriitaan, joka puolestaan lietsoo vihaa itseä ja muita kohtaan

Tietenkään kukaan uskontokulttuurillisia pakkomielteitä omaksuva ihminen ei voi kokea tuota universumin ääretöntä oivallusta ilman että päästää irti niistä pakkomielteistään. Irtautuminen kuitenkin pelottaa ihmisiä niin paljon että mielummin he uskovat vaikka mihin muodissa olevaan ristiriitoja aiheuttavaan uskontokulttuuriin, kunhan ei vaan tarvitsisi levätä autuaana mielen tyhjyyden äärettömyydessä. Autuus eli todellinen rauha on siis ihmisen suurin "vihollinen" niin kauan kun pakkomielteet hallitsevat yli Jumalan, joka ei ole ihmisjärjen omaisuutta, vaan päinvastoin.  

Jumala omistaa kaiken, ruokkii kaikkea/kaikkia hengellään ja saattaa kaiken tarpeettoman kuolemaan.  

[Kazakstan]

Muslimius on tässä maailmassa ns. elämän hanttikortti ja verrattavissa paukkupakkasessa housuun kusemiseen.

Hyvin sanottu! Sitähän se on ollut halki historian. Esimerkiksi orjakaupan ollessa vielä voimissaan lukuisat ihmiset etenkin Afrikassa "kääntyivät" islaminuskoon ihan vain välttääkseen orjuuden (Koraani kun kieltää muslimeja orjuuttamasta toisiaan). Mielestäni melko älyvapaa syy ryhtyä muslimiksi, mutta eihän se housuun kuseminenkaan kovin älykästä ole.

Näin ajatusleikinä tulee mieleen miten perusjuntti Halla-Aho sopisi muslimiksi. Kenties näin tulee käymään, kun hän havaitsee länsimaiden uppoavan hänen ennustustensa mukaisesti ja islamin voittavan myös täällä ja tarjoavan parhaat ratkaisut nykyisestä kaaoksesta ylös nousemiseksi.

Nojoo, nyt kun asiaa ajattelen niin muslimien tarjoama ratkaisu, siis paluu 600-luvulle jaa., olisi kieltämättä erittäin hyvä keino päästä eroon kaikesta "nykyisestä kaaoksesta".

[kelasin]

Uskonnot ovat kuin puita metsässä. Nuori metsä sisältää talvelle herkkiä lehtipuita (nuoria uskontoja), jotka väistyvät havupuiden (vanhempien uskontojen tieltä) aikaa myöten, kun ihmiset saavat kuulla vanhempien uskontojen totudellisempia oivalluksia. Joka tapauksessa evoluutio on järjestänyt niin että viimeisenä metsän valtaa kuusi, joka neulasillaan kuivattaa maaperän ja alaoksansa. Lopuksi Jumala tulee ja iskee salaman metsään joka palaa poroksi kaikkine uskontoineen (puineen) päivineen.

Jotkut nuoremmat uskonnot omaksuvat (lue:apinoivat) näitä vanhan kuusen ylivoimaisia totuus oivalluksia ilman niiden aktuaalista sisäsyntyistä kokemista (eli säännöt tuodaan kirjaimien muodossa ulkoa päin) ja siksi niistä muodostuu itsensä ja ympäristönsä kanssa ristiriidassa olevia vihan uskontoja. Heidän kirjallinen teologiansa ja elämäntapansa voi olla moneltakin osin Jumalan elävän hengen mukaista, mutta käytännön sovellus on aina kuoleman kahleissa. Tämä johtuu siitä ettei uskalleta olla sitä mitä oikeasti ollaan eli epätäydellisiä ihmisiä, vaan leikitään pyhää Jumalaa tai Jumalan valittua. Kyse on siis itsepetoksesta ja huijauksesta, kuten näissä maailmanlopun lahkoissa, joissa lopuksi johtaja tekee itsemurhan ja vie mukanaan seurakuntansa tuhoon. Tämä voi tapahtua myös miljardipopulaation mittakaavassa, mikäli uskotaan kirjaimiin eikä elävään todellisuuteen (=luonnollisesti eriuskoisten ihmisten maailmaan). Nämä kuusen mutaatiot kuivahtavat kirjaimien saattamana palon araksi vanhaksi kuihtuvaksi metsäksi, jossa ei ole edes elävän kuusen vihreyttä, kuten 600 luvun hengettömyydessä. 

Uskonto ja Jumal-käsitys on siksi puhtaasti henkilökohtainen asia ja sellaisena se on aina elinvoimainen. Muuten se on tuomittu palavaan kadotukseen.

[Timo Hellman]

Näin ajatusleikinä tulee mieleen miten perusjuntti Halla-Aho sopisi muslimiksi. Kenties näin tulee käymään, kun hän havaitsee länsimaiden uppoavan hänen ennustustensa mukaisesti ja islamin voittavan myös täällä ja tarjoavan parhaat ratkaisut nykyisestä kaaoksesta ylös nousemiseksi.

Mielenkiintoista... Minusta tuossa kuin seisoisi rivien välissä miten suomalainen käännynnäismuslimi tosiaan ennustaa lännen uppoamisen islamin alle.

Sillai, pojat. Heidän housuissaan kyllä vaihtaisin retoriikkaa ja hankkisin PR-toimiston auttamaan.

[Aldaron]

Aika persoonallinen näkemys. "Juntti" ei kyllä taida monellekaan tulla mieleen ihan ensimmäisenä JHa:ta kuvaavana sanana, mutta osa tämän käännynnäismuslimin henkilökohtaista missiota taitaa olla junttiuden hengellisen merkityksen syvällinen ymmärtäminen. Lieneekö peräti sufilaisuuteen päin kallellaan?
Kai se sitten on niin, että "jokaisessa meistä asuu pieni juntti." 

[risto]

Pidän myös perin oudoksuttavana, että uskontojen antamat vastaukset oikeasti riittävät joillekin ihmisille. Itse asiassa, kun tarkemmin ajattelee, uskonto ei anna vastausta yhteenkään tärkeään kysymykseen.

Saat olla vapaasti "monomaaninen kiihkoateisti", kuten toveri kelasin, mutta kuulehan nyt tusujusuu:

Mitkä ovat ne ihmisen tärkeät kysymykset? Eikö tärkeimmät kysymykset tavalliselle ihmiselle ole jotain sellaista, että:
1. Mikä minä olen?
2. Mikä on elämän tarkoitus tai miten tulee elää?
3. Mitä on kuolema?

Kaikkiin näihin kysymyksiin ainakin kristinusko antaa vastauksen, ja varmaankin useimmat muistakin uskonnoista. Näihin antaa vastauksia toki myös moni ei-suoranaisesti-uskonnollinen filosofiakin.

Näkisin, että jokainen näistä kysymyksistä on ihmiselle monin verroin relevantimpi kuin se, mikä universumi on tai mistä se tulee. Varsinkin kun tähän olemassaolon kysymykseen ei tarjoa uskonto eikä mikään muukaan minkäänlaista vastausta. On täydellinen mysteeri, miksi ylipäätään mitään on. Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Tämä kysymys on täysin mahdoton jo lähtökohtaisesti selvittää, joten se ei vaikuta relevantilta.

Paljon mielenkiintoisempi kysymys ihmisen kannalta on:
4. Mistä tulee luonto, avaruus ja kaikki meidän ympärillämme.

Tähän kysymykseen paitsi monet uskonnot, myös tieteet antavat enemmän tai vähemmän vakuuttavia selityksiä. Kuitenkaan kausaliteettiketjussa ei koskaan päästä aivan alkulähteille.

Kuten sanoit, Jumalaan uskova ajattelee, että Jumala loi. Tässä nyt ei ole mitään outoa ja epäselvää, mutta mistä Jumala tuli? Samoin voidaan sanoa, että alkuräjähdys "loi" universumin jne., mutta ei koskaan päästä selville siitä, mistä tämä potentiaali alkuräjähdykseen on tullut. Tyhjästä se ei ainakaan ole voinut tulla, kuten hyvin ymmärrämme. Lopputuloksena tähän "tärkeään" ja mielestäsi ilmeisesti ainoaan todella tärkeään kysymykseen ei siis yksinkertaisesti ole vastausta, ja skeptikkona oletan ettei vastausta myöskään saada. Enkä kyllä näe tätä kysymystä yksilön kannalta mitenkään olennaisena, enkä varsinkaan ollenkaan niin olennaisena kuin neljä aiempaa kysymystä.

[Aurelius]

Sitäpaitsi uskonto ja uskonnonfilosofia antavat vastauksia juuri sellaisiin kysymyksiin kuin "Mistä Jumala tuli?", esimerkiksi pohtimalla sellaisia käsitteitä ja niiden suhteita kuin aika ja ajattomuus, oleminen, itseolevainen, ykseys ja moneus, ääretön ja rajallinen. Kristinuskossa on aina lähestytty Jumalaa erityisen ilmoituksen (Raamattu, Jeesus jne) ohella filosofian kautta. Aina varhaiskirkon apologeetoista, Augustinukseen, Boëthiukseen, Tuomas Akvinolaiseen, Johannes Duns Scotukseen, Ockamiin, Mestari Eckartiin jne. Lukisitte vähän filosofian historiaa.

[Kazakstan]

Pidän myös perin oudoksuttavana, että uskontojen antamat vastaukset oikeasti riittävät joillekin ihmisille. Itse asiassa, kun tarkemmin ajattelee, uskonto ei anna vastausta yhteenkään tärkeään kysymykseen.

Historiallisesti uskontojen merkitys ei olekaan ollut vain vastausten esittäminen ikiaikaisiin kysymyksiin. Paljon suurempi merkitys uskonnolla on ollut yleisemmin ihmisjoukkojen yhteishengen luojana sekä yhteiskuntarauhan takaajana (siis tarjoamalla lupauksen tuonpuoleisesta elämästä). Islamkin levisi aikoinaan pitkälti kaupankäynnin avulla, sillä islamiin kääntymisestä oli Afrikan ja Lounais-Aasian kauppiaille ihan konkreettista hyötyä ja etua.

Joskus voi tehdä hyvää tarkastella uskontoja ihan vain yhteiskunnallisina ilmiöinä. Minä väitän, että historiassa uskonto on esiintynyt pikemminkin käytännöllisenä voimana, ja siihen kääntyminen on tapahtunut usein vain käytännön syistä. Varsinaisilla "uskonnollisilla vastauksilla" ja uskonnon sisällöllä on ollut pienempi merkitys kuin uskonnollisen yhteisön tarjoamalla suojalla ja turvalla ja sen tuomilla esimerkiksi juuri kaupankäyntiä helpottaneilla suhteilla. Siis kaikilla niillä konkreettisilla eduilla, joita uskonnolliseen yhteisöön liittyminen on tuonut mukanaan.

Viimeisen sadan vuoden uskonnollisia trendejä, jotka ovat tietenkin historiallisessa kontekstissa äärettömän erikoisia, on erittäin vaikea vielä analysoida. Uskontojen rooli on muutoksessa, mutta on erittäin vaikea ennustaa mitä tulee tapahtumaan. Itse olen ainakin näkevinäni, että uskonto on tietyllä tapaa viime aikoina jopa korostunut, mikä on omalla tavallaan yllättävää.

[Kaarle M.]

Joskus voi tehdä hyvää tarkastella uskontoja ihan vain yhteiskunnallisina ilmiöinä. Minä väitän, että historiassa uskonto on esiintynyt pikemminkin käytännöllisenä voimana, ja siihen kääntyminen on tapahtunut usein vain käytännön syistä. Varsinaisilla "uskonnollisilla vastauksilla" ja uskonnon sisällöllä on ollut pienempi merkitys kuin uskonnollisen yhteisön tarjoamalla suojalla ja turvalla ja sen tuomilla esimerkiksi juuri kaupankäyntiä helpottaneilla suhteilla. Siis kaikilla niillä konkreettisilla eduilla, joita uskonnolliseen yhteisöön liittyminen on tuonut mukanaan.

Voin ainakin osittain vahvistaa tämän. Kuuluin aiemmin erään kansainvälisen kristillisen liikemiesyhdistyksen paikallisorganisaation hallitukseen.

Totta kai on helpompi tehdä liiketoimia ihmisten kanssa joiden arvopohjan voi jakaa ja joihin uskoo enemmän luottavansa. Tämä pätee moneen muuhunkin kuppikuntaan, ei pelkästään uskonnollisiin. Sain tätä kautta itsekin monta hyödyllistä suhdetta/asiaa, vaikken toki niiden toivossa yhdistykseen liittynytkään.

[nabla]

Mitkä ovat ne ihmisen tärkeät kysymykset? Eikö tärkeimmät kysymykset tavalliselle ihmiselle ole jotain sellaista, että:
1. Mikä minä olen?
2. Mikä on elämän tarkoitus tai miten tulee elää?
3. Mitä on kuolema?

Onko eläimien elämällä tarkoitus? Jos on niin onko pupun elämän tarkoitus olla ketun ruokaa?
Onko jonkun pikku-tyttöjen/poikien elämäntarkoitus tulla katolisent pappien hyväksikäytetyiksi.
Tässä taannoin oli uutinen brittiläisestä raiskaajasta joka sai lottovoiton, oliko se hänen elämäntarkoitus.
6 miljoonan juutalaisen elämäntarkoitus tulla tapetuksi uskontonsa vuoksi. 60 miljoonan elämäntarkoitus oli tulla murhatuksi stalinin ja leninin vainoissa.
8 nunnan kuoleminen bussiturmassa...

Elämäntarkoituksen hakeminen on täysin absurdia, irrelevanttia.
Uskovaisten höpinöitä.

www.eroakirkosta.fi

[Simo Hankaniemi]

Uskonto ei ole mikään "ihmiseen sissänrakennettu ominaisuus", vaan kulttuurin tuote. Kukaan ei synny "uskovaisena", eikä ala molottaa itsestään uskontunnustuksia, ellei niitä hänelle selosteta jo varhaisella iällä. Kaikesta uskonnollisesta indoktrinaatiosta huolimatta on epäselvää, onko aidosti uskonnollista ihmistä lainkaan olemassa. "Aidon uskonnollisuuden" todistamiseksi tarvittaisiin ainakin valheenpaljastustestejä. En tiedä, onko koskaan kunnolla tutkittu, uskooko kukaan aidosti uskonnollisiin oppeihin. Väittäisin, että ei usko.

[Make M]

"Aidon uskonnollisuuden" todistamiseksi tarvittaisiin ainakin valheenpaljastustestejä. En tiedä, onko koskaan kunnolla tutkittu, uskooko kukaan aidosti uskonnollisiin oppeihin. Väittäisin, että ei usko.

Ne, jotka parhaiten osaavat valehdella itselleen, pääsevät taivaaseen. 

[kelasin]

Pidän myös perin oudoksuttavana, että uskontojen antamat vastaukset oikeasti riittävät joillekin ihmisille. Itse asiassa, kun tarkemmin ajattelee, uskonto ei anna vastausta yhteenkään tärkeään kysymykseen.

Historiallisesti uskontojen merkitys ei olekaan ollut vain vastausten esittäminen ikiaikaisiin kysymyksiin. Paljon suurempi merkitys uskonnolla on ollut yleisemmin ihmisjoukkojen yhteishengen luojana sekä yhteiskuntarauhan takaajana (siis tarjoamalla lupauksen tuonpuoleisesta elämästä). Islamkin levisi aikoinaan pitkälti kaupankäynnin avulla, sillä islamiin kääntymisestä oli Afrikan ja Lounais-Aasian kauppiaille ihan konkreettista hyötyä ja etua.

Joskus voi tehdä hyvää tarkastella uskontoja ihan vain yhteiskunnallisina ilmiöinä. Minä väitän, että historiassa uskonto on esiintynyt pikemminkin käytännöllisenä voimana, ja siihen kääntyminen on tapahtunut usein vain käytännön syistä. Varsinaisilla "uskonnollisilla vastauksilla" ja uskonnon sisällöllä on ollut pienempi merkitys kuin uskonnollisen yhteisön tarjoamalla suojalla ja turvalla ja sen tuomilla esimerkiksi juuri kaupankäyntiä helpottaneilla suhteilla. Siis kaikilla niillä konkreettisilla eduilla, joita uskonnolliseen yhteisöön liittyminen on tuonut mukanaan.

Viimeisen sadan vuoden uskonnollisia trendejä, jotka ovat tietenkin historiallisessa kontekstissa äärettömän erikoisia, on erittäin vaikea vielä analysoida. Uskontojen rooli on muutoksessa, mutta on erittäin vaikea ennustaa mitä tulee tapahtumaan. Itse olen ainakin näkevinäni, että uskonto on tietyllä tapaa viime aikoina jopa korostunut, mikä on omalla tavallaan yllättävää.

Kaupankäynnin funktionaalisesta voittokulusta on "hienona" esimerkkinä arabien aikaan saama afrikkalaisten kansojen orjuuttaminen, sillä verukkeella että islamiin kääntyneet olivat vain etuoikeutettuja "vapauteen" vaihtoehtoisen orjan kohtalon edessä. Todellisen uskon vapauden puolustajat (esim. Iesus Kristos) ei liittynyt etuoikeutusta saarnaavaan eriarvoisuutta lisäävään uskontoon, koska se kahlitsi Jumalan luoman tajunnan monokulttuuriin, joka on Jumalaisen monikulttuurisuuden vastakohta.

[Kazakstan]

Kaupankäynnin funktionaalisesta voittokulusta on "hienona" esimerkkinä arabien aikaan saama afrikkalaisten kansojen orjuuttaminen, sillä verukkeella että islamiin kääntyneet olivat vain etuoikeutettuja "vapauteen" vaihtoehtoisen orjan kohtalon edessä. Todellisen uskon vapauden puolustajat (esim. Iesus Kristos) ei liittynyt etuoikeutusta saarnaavaan eriarvoisuutta lisäävään uskontoon, koska se kahlitsi Jumalan luoman tajunnan monokulttuuriin, joka on Jumalaisen monikulttuurisuuden vastakohta.

Jep, on totta että afrikkalaista väkeä kääntyi joukoittain islamiin ihan vain orjuuden välttääkseen jolloin tilannetta voisi tietenkin kutsua eräänlaiseksi miekkalähetykseksi. Silti esimerkiksi kauppiasväkeä kääntyi sankoin joukoin islamiin myös ihan vapaaehtoisesti, sillä muslimien talousverkko oli pitkään maailman laajin ja mahdollisuus osallistua siihen toi selvää etua. Kannattaa myös muistaa se, että joskus tuhat vuotta sitten islamiin kääntyminen ei tarkoittanut samanlaista "vapaudesta luopumista" kuin tänä päivänä. Islam on aina onnistunut laajentamaan valtapiiriään vähemmän kehittyneiden alueiden kustannuksella, sillä sellaisessa ympäristössä islam on vaikuttanut aina hyvinkin modernilta uskonnolta ja vedonnut varmasti moniin kehittymättömiin pakanakansoihin. Islam ei kuitenkaan ole kestänyt aikaa, ja koko uskomusjärjestelmä tulee auttamatta joko luhistumaan tai kehittymään vastaamaan paremmin tätä aikaa. Masentavalta näyttää lähinnä se, että tämä kehitys ei tällä hetkellä näyttäisi tapahtuvan kovin rauhanomaisesti.

Mitä orjuuteen tulee, minun nähdäkseni afrikkalaiset orjuuttivat pääasiassa toinen toisiansa. Ainakin nakkaisin aika suuren osan vastuusta juurikin afrikkalaisten orjakauppiaiden harteille. Siinäpä vasta olikin häikäilemätöntä porukkaa (osa heistä oli toki muslimeita, mutta joukossa oli yhtä lailla kristittyjä kuin myös paikallisuskontojenkin edustajia). Orjuutus myös koski itse asiassa vain suhteellisen pientä osaa Afrikan väestöstä (arabien organisoiman orjakaupan suhteellinen osuus oli vielä sitäkin vähäisempi, joskin se oli paikoin julmempaa).

Jännä juttu muuten, että maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan vajaat 30 miljoonaa orjaa, mikä on peräti kaksi kertaa se määrä joka orjia lahdattiin aikoinaan Atlantin yli.

[Miniluv]

Mitä orjuuteen tulee, minun nähdäkseni afrikkalaiset orjuuttivat pääasiassa toinen toisiansa. Ainakin nakkaisin aika suuren osan vastuusta juurikin afrikkalaisten orjakauppiaiden harteille. Siinäpä vasta olikin häikäilemätöntä porukkaa (osa heistä oli toki muslimeita, mutta joukossa oli yhtä lailla kristittyjä kuin myös paikallisuskontojenkin edustajia). Orjuutus myös koski itse asiassa vain suhteellisen pientä osaa Afrikan väestöstä (arabien organisoiman orjakaupan suhteellinen osuus oli vielä sitäkin vähäisempi, joskin se oli paikoin julmempaa).

Olisiko jotain perusteluja tuolle kristittyjen osuudelle?

Ei sillä, etteikö tuo olisi sopinut sen ajan moraalikoodiin, mutta eurooppalaiset eivät saapuneet Saharan eteläpuolelle kovin aikaisin ja epäilen, että Etiopian kristityillä ei ollut kovin merkittävää osuutta.

Kai sinulla myös jotain lukuja on tarjota, jos sanot, että orjuus koski vain suhteellisen vähäistä osaa afrikkalaisista?

[Petteri R]

Mikä ei mielestäsi kuulu kristinuskoon? Hyvän ja pahan palkitseminen?

Ei ainakaan sen perussanomaan. Jeesuksen suuhun on UT:ssa toki pantu sitä sun tätä, mitä ihmisten pitäisi tehdä (sen päälle, mitä VT:ssä käsketään, ja Jeesus vielä korostaa, etteivät nämä hänen mukanaa jää unohdukseen), mutta sitten tulee ristinkuolema ja ylösnousemus ja kaikki synnit tulevat anteeksiannetuiksi pelkästään siihen ylösnousemukseen uskomalla. Ne, jotka uskovat, pääsevät taivaaseen ja saavat iänkaikkisen elämän. Ne, jotka eivät usko, joutuvat iänkaikkiseen kidutukseen, vaikka olisivat eläneet elämänsä kuinka hyvin. Ja siis tämän päälle kaikki ihmiset ovat Aatamin ja Eevan vuoksi perisyntisiä syntymästään lähtien.

Jos olet yllä kirjoitetusta eri mieltä, kerro, mikä on mielestäsi kristinuskon mukaan on palkinto/rangaistus seuraavissa tapauksissa:
1. Henkilö raiskaa, kiduttaa ja murhaa elämänsä aikana kymmenittäin ihmisiä, eikä jää koskaan rikoksistaan kiinni. Sitten vanhoilla päivillä hän kääntyy hartaaksi kristityksi ja alkaa uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ja syntien anteeksiantamiseen.

On tietysti vaikeaa leikkiä Tuomaria, mutta todellinen kääntymys ilmenisi mielestäni sellaisena, että hän tunnustaisi maalliselle oikeuslaitokselle rikoksensa ja istuisi siitä rangaistuksensa ja vetoaisi Jumalan edessä Kristuksen uhriin syntien anteeksisaamiseksi ja välttyisi kadotukselta.

2. Henkilö elää buddhalaisen munkin elämän, eikä koskaan vahingoita ketään, ei edes eläimiä. Tämän lisäksi hän elää hyvin askeettisesti ja luovuttaa kaiken omaisuutensa köyhille. Kerran tavatessaan kristityn hän kieltää pyhän hengen olemassaolon eikä myöskään usko mihinkään 2000 vuotta vanhoihin satuihin tosina.

Raamatusta olen ymmärtänyt, että lain kirjain ja sitä kautta pyhä-epäpyhä asetelma on niin ankara, että mikäli on rikkonut yhtä lakia vastaan, on rikkonut kaikkea lakia ja siten Jumalalle kelpaamaton. Syntinen ihminen ei voi ilman sovitusta selvitä Jumalan edessä, eikä buddhalaismunkin hyvät teot voi häntä pelastaa, jos hän ei evankeliumin kuultuaan sitä hyväksy. Room. 3:23-24: Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Ihmiset, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia sekä vaikeasti vammaiset ja myös pienet lapset eivät ole syyntakeisia, koska Jeesuksen mukaan vasta lain kuuleminen ja ymmärtäminen tekee ihmisestä syntisen.

Väärin. Jos näin olisi, ei kristinuskon levittämisessä lähetyssaarnaajien toimesta olisi järkeä. Ihmisethän olisivat syyntakeettomia, eikä heille tarvitsisi levittää mitään "ilosanomaa". Todellisuudessahan asia ei kristinuskon dogman mukaan ole näin, vaan siihen kuuluu oleellisena perisynti, joka tekee kaikista ihmisistä syntisiä, myös siis tuosta mainitsemastani buddhalaisesta munkista (jota kuka tahansa normaalin moraalin omaava pitäisi täysin hyveellisenä, eikä missään tapauksessa ansaitsisi mitään rangaistusta).

Minun täytyy korjata sanojani: käytin väärää sanaa, nimittäin lain kuuleminen ja ymmärtäminen tekee hänestä syyntakeisen ei siis syntistä. Syntinen hän on jo em. Roomalaiskirjeen perusteellakin. Syyntakeiseksi ei kuitenkaan tule, jos ei ole kuullut laista, eikä ymmärrä sitä.

Vanhan testamentin Jumala kieltämättä näyttää mustavalkoiselta ja kyseisen aikakauden ulkopuolelta katsoen julmaltakin, mutta Vanhan testamentin tapahtumat kertovat minulle vain sen, miten Jumalan olemukseen kuuluu se, että vajavainen ja epäpyhä ei kestä hänen edessään ilman tuhoa vaan tarvitsee sovitusta eli "oikeudenkäyntiä".

Miten tuhansien ihmisen tappaminen voisi edes sen ajan ihmisten katsantokannasta olla mitään muuta kuin julmaa?

Ilman Jumalaa et voi kuitenkaan paeta maailassa olevaa julmuutta, mitä on kaikkialla. Eikö ole parempi uskoa, että tuhansien ihmisten tappamiselle voi jonakin päivänä kysyä Jumalan perustelua, kuin että joutuisit kysymään sitä kaaokselta.

Sitä miksi pelastusohjelma on juuri tällainen, en tiedä. En osaa selittää monta muutakaan  Jumalan tekoa tai käskyä Vanhassa testamentissa,

No, minkä ihmeen takia uskot tällaiseen ja etenkin pidät sitä oikeana moraaliohjeena?

Ei minulla mitään aukotonta tai valmista maailmankuvaa olekaan, vaan yritän sitä näilläkin keskusteluilla muokata. Ja vaikka näyttää siltä, että puolustelen Raamatun näkemystä asioista, en tee sitä totuudenpelossa vaan totuudennälässä. Minulla on Jumalasta myös intuitiivisia kokemuksia, jotka voi myös selittää uskomattomilla sattumilla tai mielikuvituksella, mutta nuo selitykset eivät oikein omia kokemuksiini anna tyhjentävää vastausta. Parhaiten noita kokemuksia tukevat monet Raamatun kertomukset. Eihän pieni todennäköisyyskään tunnu aina uskottavalta selitykseltä. En minäkään pidä miellyttävinä saati ihailtavina Raamatun julmuuksia, enkä myöskään usko, että Jumalaa ei saa kyseenalaistaa ja vaatia Häneltä selitystä tapahtumista.

En ymmärrä, miksi Jumalasta ja hänestä kertovista kirjoituksista pitäisi ymmärtää kaikki ja voida todistaa ne tieteen menetelmillä oikeiksi, ennen kuin Häneen voisi uskoa.

Kuka on puhunut mitään tieteen menetelmillä Jumalan oikeaksi todistamisesta? Minä olen tässä puhunut vain moraalikoodista, johon Raamattu johtaa. Minusta se johtaa varsin huonoon, eikä minusta huonoon moraalikoodiin kannata ryhtyä vain siksi, että yksi kirja (joka on sisäisesti ristiriitainen ja nykyajan luonnontieteen kanssa ristiriidassa) sanoo, että siihen pitää ryhtyä.

Mutta se onkin sinun päätelmäketjusi Raamatusta, joka edustaa vain yhtä tapaa nähdä syyt ja seuraukset sekä tehdä johtopäätöksiä, aivan kuten uskovaiset selittelevät mielestäsi Raamatun kohdat parhain päin. Et kai voi väittää, että edustaisit puhtainta objektiivisuutta ja logiikkaa Raamattua tarkastellessasi tai päätelmäsi olisivat ainoa lopputulos mihin viisas ihminen voi tulla. Siinä tapauksessa heittäisit ajattelijoiden romukoppaan melkoisen joukon filosofeista ja kirkkoisistäkin. No eiväthän hekään välttämättä "totuutta" osaa kertoa, mutta ei se tarkoita, että he olisivat älyllisesti epärehellisiä ja inkompetentteja, vaikka eivät päätyisi samoihin lopputuloksiin kanssasi.   

Ihminen ei voi aukottomasti todistaa oikeaksi eikä ymmärtää monta muutakaan asiaa, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa ettei niiden oikeellisuuteen voi uskoa.

Sovelletaanko samaa sitten menninkäisiin ja haltioihin?

Aivan samaa sovelletaan menninkäisiin ja haltioihin. Mikäs minä olen heihin uskovia moittimaan, kun en voi todistaa, etteikö tässä jättimäisessä todellisuudessa sellaisia asuisi.

No ei rangaistuksen antamiseen välttämättä kristinuskon Jumalaa tarvittaisi. Jos Jumala on muunlainen, pitäisin silloinkin itsestään selvänä, että hänen tehtäviinsä kuuluu jakaa oikeutta. Mikä olisi se ihmisen ajallisuuden ja paikallisuuden ulkopuolelle ulottuva taho, joka palkitsisi hyvän ja pahan, jollei Jumala? Karman lakiko? Kukan sen karman lain on säätänyt?

Miksi tällainen pitäisi olla? Miksei voida lähteä siitä, että ihmiset itse palkitsevat hyvän ja rankaisevat pahan tässä elämässä?

Siitä voi joku lähteä, mutta minulle se tarkoittaisi syvää masennusta ja epäuskoa. Jos olisin varma, että oikeutta jakavat vain ihmiset keskenään, olisin jo laittanut piipun suuhuni. Siihen ratkaisuunhan ei jumalattomassa maailmassa liittyisi mitään moraalipohdiskelujakaan.

Koska ihmiset kuitenkin syyllistyvät hirmutekoihin, joko olosuhteiden vieminä tai vapaasta halustaan, on mielestäni hyvä, että he voivat katua ja parantaa tapansa. En minä itsekään haluaisi aidosti katuvalle ja elämäänsä muuttaneelle tappajalle tai raiskaajalle linnatuomion lisäksi muuta rangaistusta.

Mutta ensinnäkin haluat tuon linnatuomion. Tämä on juuri oikeudenmukaisuutta. Ihminen saa lain mukaisen rangaistuksen teostaan. Toiseksi haluat rangaista ihmistä, joka ei ole koskaan mitään tuollaista tehnyt, mutta kieltää pyhän hengen olemassaolon. Sinusta (jos olet kristitty) on ihan ok, että häntä kidutetaan mitä hirvittävimmillä tavoin iänkaikkisesti kuoleman jälkeen.

Niin onneksi minä en ole tuomitsemassa ketään iänkaikkiseen kidutukseen, eikä minun tarvitse myöskään siitä vastata. Jos sellainen tapahtuu Jumalan toimesta, niin sittempä Jumala siitä vastaakin. Epäoikeudenmukaiseltahan se ihmisestä (minustakin) tuntuu, mutta eipä helvetin sisällöstä tai olemassaolostakaan ole yksimielisyyttä. Se jää vain nähtäväksi. Mitä tulee linnatuomioon, niin onko se tarpeeksi? Jos ihminen ei kadu ja tappaa, raiskaa ja kiduttaa tuhansia ihmisiä ennen ja jälkeen muutamien vuosien linnatuomioiden, niin saako hän koskaan sellaista rangaistusta, jotta hän joutuisi nöyrtymään. Jumalattomassa maailmassa täydellinen psykopaatti jäisi rangaistusta vaille. Rangaistus ei ole minulle vain kivimuurien suojissa vietettyä aikaa, vaan sitä, että ihminen joutuu nöyrtymään ja katumaan, ehkä jopa pyytämään anteeksi.

Mutta ihmiskuntaa ei kuitenkaan varmaan hyödyttäisi sekään, että kristityt lakkaisivat yrittämästä rakastaa lähimmäisiään, siksi etteivät ole täydellisiä.

Ihmiskuntaa hyödyttäisi reilusti se, että kristityt luopuisivat siitä ajatustavasta, että hällä väliä tuon lähimmäisen rakastamisen tavasta, kunhan uskotaan Jeesuksen ylösnousuun ja saadaan sitä kautta kaikki synnit anteeksi (esim. sitä, ettei ole noudattanut tuota lähimmäisen rakastamista eikä vaikka sitä, että olisi luopunut koko omaisuudestaan ja lahjoittanut sitä köyhille, kuten Jeesus myös käski tekemään) ja sen sijaan keskittyisivät tuohon hyväntekoon.

Amen, tuosta olen kyllä osittain samaa mieltä. Jeesuksen mukaan kukaan häntä seuraava ei voi palvella mammonaa. Hän sanoi sanansa miehelle, joka rakasti omaisuuttaan enemmän kuin Jumalaa. Sinänsä kysymys ei ole omaisuuden määrästä, vaan mitä sillä tekee ja miten siihen suhtautuu.

[tusujusuu]

Dawkins to Imam: "Islam is a peaceful religion, what a joke!" Q&A - BBC radio (2/3)

http://www.youtube.com/watch?v=nXbjrAZ_9GM

Kuunnelkaa toki koko haastattelu, mutta tässä pätkässä taitaa olla ne kaikkein mehevimmät kohdat. Imaami ei osaa vastata Dawkinsin kysymykseen islamin jättämisen tuottamasta kuolemanrangaistuksesta. Muuten he keskustelevat sananvapaudesta ja islamin immuniteetista pilkalle.

[Kosak]

Dawkins on hieno mies 

[nabla]

Kuka rationaalisesti ajatteleva voi enää olla uskovainen luettuaan dawkinsin Jumalharhan tai Harrisin Uskon lopun.

Katsokaas myös Sam Harrisin debatteja.
Harrisilla on varsinkin rankaa islam kritiikkiä. Hän nimenomaan osoittaa maltillisen islamin myytiksi.
Molemman herrat osoittavat että ns. maltillinen usko on fundamenttalisimin olemassaolon edellytys.
Fundis ottaa opinkappaleensa vain kirjaimellisemmin.

[Kullervo Kalervonpoika]

Kuka rationaalisesti ajatteleva voi enää olla uskovainen luettuaan dawkinsin Jumalharhan tai Harrisin Uskon lopun.

Uskonto ei perustu rationalismiin.

Katsokaas myös Sam Harrisin debatteja.
Harrisilla on varsinkin rankaa islam kritiikkiä. Hän nimenomaan osoittaa maltillisen islamin myytiksi.

Totta, kuten tämäkin:

Molemman herrat osoittavat että ns. maltillinen usko on fundamenttalisimin olemassaolon edellytys.
Fundis ottaa opinkappaleensa vain kirjaimellisemmin.

Toisaalta rationaalinen (luonnontieteisiin ja evoluutioteoriaan uskova, ei-fundamentalistinen) protestantinen traditionalisti, edustaa tyyppinä enemmistöä pohjois-eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden alkuperäisväestöstä.

Henk.koht. pidän VT:a kokoelmana seemiläisiä kansansatuja (jotka taas on suurimmilta osin pöllitty muilta Lähi-Idän kansoilta)  ja aikansa lakiteoksena. UT on taas todistuksellinen ja julistuksellinen kertomus Jeesus Nasaretilaisen elämästä ja kuolemasta sekä juutalaisuuden uskonpuhdistussteksti.

(Ja koraani on mielestäni tarkoitushakuinen 3.0 versio kahdesta edellisestä kirjasta ynnättynä arabien paimentolaisuskomuksilla ja yhden miehen epilepsiakohtausten aikana näkemillä näyillä.)

Vähän rönsyilee, mutta asiaan.

Olen seurannut viiden itselleni läheisen ihmisen kuolemaa aikuisiässä varsin läheltä. Näistä yksi oli agnostikko ja yksi oli ateisti. Heidän kuolemanpelkonsa kuoleman lähestyessä oli sydäntä raastavaa - siinä kaikessa toivottomuudessaan.

[tusujusuu]

"Uskonto ei perustu rationalismiin."

Ja kaikki, mikä ei perustu rationalismiin, on turhaa ja hyvin todennäköisesti täyttä puppua.

[Miniluv]

Ja kaikki, mikä ei perustu rationalismiin, on turhaa ja hyvin todennäköisesti täyttä puppua.

Okei. Saanko tälle väitteelle rationaalisen perustelun. (Kehäpäätelmiä ei hyväksytä).

[Eino P. Keravalta]

Okei, Dawkinsilla on hyvät ja sivistyneet argumentit. Mutta islamisteilla on miekka. Arvatkaa, kumpi voittaa?

[Hoff]

Pääsipä imaamilta tuossa freudilainen lipsahdus. Islamia ei siis saa loukata, koska kaikkien tulisi uskoa Allahiin. Ihmisistä saa tehdä pilaa, mutta ei profeetoista.

[tusujusuu]

"Okei. Saanko tälle väitteelle rationaalisen perustelun."

Voisimme vaikka lähteä siitä, että kaikelle löytyy aina järkiperäinen syy. Maailman synnylle löytyy järkiperäinen syy, kuten myös elämän alulle. Epärationaalisuutta ei tarvita missään tilanteessa, joten se on täysin turhaa. Jos jokin asia ei ole rationaalinen, sitä ei ole. Jumala itsessään on kaikkien fysiikan lakien vastainen olento, joka tekee siitä epärationaalisen. Universumissa vallitsee tietyt säännöt ja lait, ja ne pätevät kaikkeen olemassaolevaan.

Mutta väitteeni perusteleminenhan on toisaalta hyvin epämielekästä, koska ne jotka uskovat epärationaalisuuteen, eivät kuitenkaan ikinä tule hyväksymään yhtäkään todistetta tai perustelua. Keskustelu ei siis ole rakentavaa, joten sitä ei kannata käydä.

[Kullervo Kalervonpoika]

"Okei. Saanko tälle väitteelle rationaalisen perustelun."
Voisimme vaikka lähteä siitä, että kaikelle löytyy aina järkiperäinen syy. Maailman synnylle löytyy järkiperäinen syy, kuten myös elämän alulle. Epärationaalisuutta ei tarvita missään tilanteessa, joten se on täysin turhaa. Jos jokin asia ei ole rationaalinen, sitä ei ole. Jumala itsessään on kaikkien fysiikan lakien vastainen olento, joka tekee siitä epärationaalisen. Universumissa vallitsee tietyt säännöt ja lait, ja ne pätevät kaikkeen olemassaolevaan.

Ihminen on pohjimmltaan enemmän tai vähemmän epärationaalinen olento - epäloaali, ahne, itsekäs, lyhtnäköisesti laskelmoiva ja omaa etuaan ajava. Tämän syyn vuoksi maailman rationnaalisin uskonto - kommunismi - ei tule toteutumaan koskaan.

Eivätkä fysiikan laitkaan ole olemassaolevia kuin kulloisessakin olotilassa - nekin muuttuvat olosuhteiden muuttuessa.

Kuten jo totesin, uskonto helpottaa elämää. Olen seurannut vierestä ateistin hätää elämän suurimman kysymyksen - kuoleman - lähestyessä. Kuolemanpelkoon ei rationalismi paljon auta.

Ikävä kyllä.

[Miniluv]

Keskustelu ei siis ole rakentavaa, joten sitä ei kannata käydä.

Joo, kiitos samoin vain

Jos joku väittää omalta kohdaltaan tuota, että ei ole harjoittanut epärationaalisuutta missään tilanteessa, minulta kyllä pääsee aika epäkunnioittava röhönauru.

[Kullervo Kalervonpoika]

Eiväthän ne luonnonlait mihinkään muutu tai ole muuttuneet (ainakaan 14 miljardiin vuoteen), tiede vain edistyy ja havainnot tarkentuvat, tulee tarve uusille ja paremmille teoreettisille malleille havaintojen selittämiseksi (kaikella ystävyydellä).

Toki tiede tarkentuu, mutta tuskin sinäkään kuitenkaan väität, että esimerkiksi nopeudella tai lämpötilalla ei ole vaikutusta fysiikan lakeihin niiden muuttuessa riittävästi siitä tilanteesta ja olosuhteista, joissa me niitä jokapäiväisessä elämässämme käsitelemme ja ymmärrämme (kaikella ystävyydellä)?

Rationaalinen käsityskyky ulottuu vain ja ainoastaan siihen mitä kukin pystyy henkilökohtaisesti rationaalisesti ymmärtämään.

Oma keskusteluni liittyy rationalismiin filosofisella tasolla - uskonnoista ja uskomisesta kun nyt kuitenkin on kyse.

Mutta asiaan, sairastuin vakavasti (siis tosi vakavasti) muutama vuosi sitten. Sairaalassaoloaikana viikate viuhahti pari kertaa todella liki. Tunnustaa täytyy, että tuossa tilanteessa ihminen (ainakin minä) herkistyy miettimään noita "tuonpuoleisia" asioita (olen evlut kirkon jäsen, en aktiivinen). Voi olla, että luja usko tarjoaa lohdutusta, jos sellainen on. Ihminen on kuitenkin mitä on, eikä omaa ajattelua voi ikäänkuin "kääntää offille", vaikka olisi kuinka vaikeaa. Ehkä eniten uskonto voi tuoda lohtua omaisille "pääosan esittäjän" jo kuoltua.

Jäin henkiin, jippii, ja tässä sitä nyt kirjoitellaan. Nyt sairauden jälkeen oma ajatteluni on kääntynyt ehkä pikkuhiljaa "Dawkinsmaisenpaan" suuntaan.

Uskolla on helpottava merkitys - myös monissa jokapäiväisissä asioissa. Kuten ketjun varsinaisesta teemasta (ja uutisista) huomaamme, sitä ei varsinkaan muslimien kohdalla pidä yhtään aliarvioida.

[Onkko]

Minä olen uskoton eli en usko jumalaan mutta...
Pelko kuolemasta nostaa uskon johonkin joka tarjoaa jotakin.
Minun ukki ja äiti kuoli äskettäin ja jotenkin se vaan on lohtu että kristus mikä onkaan tarjoaa ikuisen elämän, eihän tässä mitään järkeä ole.
Tavallaan ei järkeä olekkaan mutta kun yhdistetään kuolemanpelko lupaukseen ikuisesta elämästä järki onkin toissijainen tunteeseen verrattuna.
Logiikka sanoo minulle että ei ole jumalaa mutta se ei estänyt minua sanomasta "voi herra isä auta minua" kun veli oli vakavasti sairas, ja rukoilin vaikka en uskokkaan jumalaan mutta ei se ota jos ei annakkaan, ei se vahingoita jos olenkin väärässä. Se antoi minulle jotenkin uskoa ja lohtua  vaikka ei mitään järkeä olekkaan asiassa. Uskonto on mistä me haetaan lohtua ja turvaa hädän hetkellä. tätä on luterilaisuus ja jos uskonto tulee määrääväksi kuten muslimeilla niin sitten meillä on ongelma. Uskonto pitää olla kullekkin helpottava asia ei elämää määräävä asia.

[tusujusuu]

"Ihminen on pohjimmltaan enemmän tai vähemmän epärationaalinen olento - epäloaali, ahne, itsekäs, lyhtnäköisesti laskelmoiva ja omaa etuaan ajava."

Itse asiassa ihminen on hyvin rationaalinen olento, jos ihmistä verrataan muihin eläimiin. Jokaisessa eläinkunnassa esiintyy aivan samanlaisia taipumuksia oman edun ajamiseen, itsekkyyteen, ahneuteen ja laskelmoivuuteen, mutta vain niin pitkälle, kuin tietyn eläimen älyllinen kapasiteetti riittää. Jokaisen eläimen elämän tarkoitus on lisääntyä ja pysyä hengissä mahdollisimman pitkään, oman edun ajaminen ja itsekkyys on siis hyvin keskeistä. Itsekkyys on elämän edellytys. Se on rationaalisempaa, kuin mikään muu.

Kommunismi sen sijaan on hyvin epärationaalista, se on peräti luonnotonta. Elämä ja evoluutio on päättymätöntä kilpailua muiden yksilöiden ja itsensä kanssa, solidaarisuudelle ei ole varaa tipan vertaa. Sittemmin, kun ihmiselle on kehittynyt verrattain suuri älykkyys, rationaalisuudesta on menty hiljalleen yhä syvemmälle epärationaalisuuden suohon. Älykkyys on syrjäyttänyt ihmisen tärkeimmät vaistot, se on tuonut tilalle epärationaalisen tunteilun. Unelmiin ja harhoihin taipuvainen ihminen on luonut itselleen suojakalvon kylmältä luonnolta.

"Eivätkä fysiikan laitkaan ole olemassaolevia kuin kulloisessakin olotilassa - nekin muuttuvat olosuhteiden muuttuessa."

Tietyt aineet käyttäytyvät tietyissä olosuhteissa aina tietyllä tavalla. Jos olosuhteet muuttuvat on täysin selvää, että myös aineen tai kappaleen käyttäytyminen muuttuu.

"Kuten jo totesin, uskonto helpottaa elämää. Olen seurannut vierestä ateistin hätää elämän suurimman kysymyksen - kuoleman - lähestyessä. Kuolemanpelkoon ei rationalismi paljon auta.

Ikävä kyllä."

Kysymys uskonnon helpottavasta vaikutuksesta on puhtaan subjektiivinen, joten siihen ei ole mielekästä ottaa kantaa.

Kaikki tuhoutuu joskus, jotta uutta voisi syntyä. Kuolema taas ei ole muuta kuin ihmisen sisältämän energian siirtymistä muiden käyttöön, kiertoon. Korkea älykkyytemme ja taipuvuus harhakuvitelmiin ja tunteiluun tuppaa tekemään tämän kaiken kuitenkin paljon monimutkaisemmaksi.

Ihminen kykenee käsittäämään perustavanlaatuisten kysymysten olemassaolon, mutta ei kykene niihin ikinä vastaamaan. Koska eläin on luonnostaan utelias olento, vastausten puuttuminen tekee ihmisen elämästä, ja etenkin kuolemasta, sietämätöntä.

"Joo, kiitos samoin vain"

Totesin vain, että yleinen uskontoon liittyvä keskustelu on täysin turhaa, koska siinä ei ikinä päästä eteenpäin. Uskovainen ei tule ikinä hyväksymään rationaalisuutta, eikä rationaalinen tule ikinä hyväksymään epärationaalisuutta. Toisin sanoen, keskustelu on epämielekästä ja varsin turhaa energianhukkaa.

"Jos joku väittää omalta kohdaltaan tuota, että ei ole harjoittanut epärationaalisuutta missään tilanteessa, minulta kyllä pääsee aika epäkunnioittava röhönauru."

Itse asiassa kaikki ihmiset elävät kokoajan epärationaalisessa maailmassa, omassa harhakuvassaan. Ihminen kuvittelee olevansa jotakin muuta kuin miljoonista soluista koostuva kappale.