2014-03-08: Yleinen PISA-tulosten seurantaketju

[Vaniljaihminen]

Ei ikinä ole hyvin. S2 kieli on luotu vaatimuksesta, että suomi äidinkielenä on liian vaikea.

Ratkaisu tähän tietysti on se, että SEL-KO-SUO-MI O-TE-TAAN SUO-MEN AI-NO-AK-SI KIE-LEK-SI. Ja VAI-KE-AM-MAN SUO-MEN PU-HU-MI-NEN KIEL-LE-TÄÄN kokonaan. Tai sitten kaikkien äidinkieleksi määrätään huono englanti.

[Porcius]

Näin siinä käy kun ajattelun taustalla on täysin väärät lähtöoletukset. Nykyinen paradigma tai oikeammin uskonnollinen dogmi julistaa kaikkien ryhmien olevan täysin samanlaisia. Mitään olennaisia eroja eri rotujen ja etnisten ryhmien välillä ei ole, joten kaikkien pitäisi pärjätä yhteiskunnassa aivan samalla tavalla. Kun eroja kuitenkin havaitaan, täytyy niiden johtua jostain ympäristötekijästä, joka estää tiettyjen etnisten ryhmien edustajia menestymästä. Tämä syy on tietenkin rakenteisiin ja ihmisten asenteisiin pesiytynyt rasismi.

Kukaan ei pysty osoittamaan, miten tämä mystinen ja havaitsematon rakenteellinen rasismi estää somaleja ja irakilaisia menestymästä, mutta se ei tietenkään heikennä tämän selitysmallin uskottavuutta. Mikään muu syyhän ei voi tietenkään aiheuttaa värisevien vähemmistöjen heikompaa menestystä, sillä mehän olemme kaikki samanlaisia. Ei ole kuin yksi rotu eli ihmisrotu, ja ainoa ero eri ryhmien välillä on ihonväri. Syyn täytyy olla valkoisten rakentamassa sortavassa järjestelmässä, ja näin ollen täytyy järjestelmä purkaa.

Antirasismikoulutus, väärinajattelijoiden potkiminen ja oppilasryhmien sekoittaminen eivät tunnut auttavat. Rakenteellisen rasismin mörkö piileskelee edelleen jossain. Seuraava askel on siis positiivisen erityiskohtelun käyttöönotto. Totuudenmukaisempi nimi tälle järjestelmälle olisi valkoiseen kantaväestöön kohdistuva laillistettu rasismi. Yhdysvalloissa yliopistoihin on huomattavasti helpompi päästä, jos edustaa sorrettuja etnisiä ryhmiä kuten mustia tai intiaaneja. Heidän kohdalla hyväksymiseen vaadittavat pisterajat ovat huomattavasti valkoisia matalammalla. Ehkä Suomessakin otetaan vielä käyttöön tämänkaltainen antirasistinen innovaatio.

Jostain kumman syystä kaikkialla rasistisessa lännessä itä-aasialaiset pärjäävät hieman kantaväestöä paremmin. Tästä ei mielellään puhuta, sillä se tuntuu olevan ristiriidassa menestyserot aiheuttavan rakenteellisen rasismin kanssa. Jos kerran valkoisten rasistien rakentama ja ylläpitämä järjestelmä ja rasistiset asenteet estävät vähemmistöjä menestymästä, miksi sama ei päde itä-aasialaisiin? Toinen teorian kannalta ongelmallinen seikka, josta missään nimessä ei haluta puhuttavan, on etnisten ryhmien älykkyysosamäärän ja menestyksen selvä korrelaatio. Älykkyysosamäärän ja psykometrian haukkuminen rasistiseksi pseudotieteeksi on tietysti standardivastaus, mutta älykkyysosamäärän erittäin hyvä ennustusvoima yksilötasolla saattaa tällaiset väitteet naurunalaisiksi. Lopuksi saattaa joku paatunut rasisti vielä muistuttaa, että yksilöiden välillä noin 70 % älykkyysosamäärän vaihtelusta on havaittu johtuvan geneettisistä eroista. Voisivatko ryhmäerotkin johtua geeneistä? Voisiko koko paradigma rotujen ja etnisten ryhmien samanlaisuudesta olla iso valhe?

Eräs blogisti, jota Mestariksi kutsutaan, on aikoinaan kirjoittanut tästä aiheesta näin:

Uskon afrikkalaisten huonon pärjäämisen liittyvän heidän keskimääräiseen, geneettisesti selittyvään älykkyysosamääräänsä siksi, että lähes Afrikan mailla pyyhkii huonosti ja koko ajan huonommin, huolimatta siitä, että Afrikkaan kaadetaan valtaisat määrät rahaa ja infrastruktuuria ulkopuolelta. Jos olisi sekä menestyviä että epäonnistuneita afrikkalaisia yhteiskuntia, hakisin selitystä jostain muualta. Jos afrikkalaiset eivät muodostaisi länsimaissakin sosioekonomista pohjanoteerausta, hakisin selitystä jostain muualta.

[Kotikokki]

Tämä on yhteiskunnan kannalta mielenkiintoinen aihe. Kouluvuosinani opon tunit olivat melkein turhia.
Jokainen meistä on joutunut nuorena tai hieman vanhempana käymään läpi koulutuksen asioita. Opon sanomiset pystyi aikanaan jättämään omaan arvoonsa.
Ymmärrän hyvin kaikkien nuorten ongelmia työelämään siirtymisessä ja aikuistumisessa. Harvalle meistä se on ollut `` lastenleikkiä``.

Yhteiskunnan ja meidän kaikkien kannalta olisi toivottavaa, että jokainen nuori etnisyyteen katsomatta löytää paikkansa yhteiskunnassa. Minusta on omituista, että koulutuksesta tai sen puutteesta syytetään yhteiskuntaa. Kantaväestöstön koulutuksesta on myös jotakin osviittaa, että lekuri perheen lapsesta tulee myös lekuri.

Hyppy työläisestä akateemiseksi ei ole helppoa, mutta hypyn puutteesta on turha syyttää yhteiskuntaa tai opoa.

Mielestäni Suomesta on kadonnut työn ja ennen kaikkea sen tekemisen arvostus.

Kotikokki

[S.O.Mali]

Kantasuomalaisia syrjitään jo nyt ylioppilaskirjoituksissa.

Henna Kajava: Kantasuomalaisia syrjitään ylioppilaskirjoituksissa

Kantasuomalaisia syrjitään ylioppilaskokeissa ja samalla korkeakouluihin haettaessa. Vieraskieliset saavat suorittaa ylioppilaskirjoituksissa suomi toisena kielenä -kokeen, joka on paljon helpompi kuin äidinkielen koe. Vaatimustason erosta huolimatta suomi toisena kielenä -kokeesta saa yhtä paljon pisteitä kuin äidinkielen kokeesta korkeakouluihin haettaessa.

Suomi toisena kielenä -kokeen saavat kirjoittaa kaikki oppilaat, joilla vähintään toinen vanhemmista on maahanmuuttajataustainen. Vaikka ylioppilaskokeeseen osallistuja olisi syntynyt Suomessa, käynyt suomalaisen peruskoulun ja hänen kotikielensä olisi suomi, niin jos toinen vanhemmista on rekisteröity väestörekisteriin vieraskieliseksi, oppilas saa korvata äidinkielen kokeen paljon helpommalla kokeella.

Asian merkitys korostuu, kun korkeakouluihin pyritään nykyään ylioppilastodistuksella. Lisäksi äidinkielen arvosanasta saa pitkän matikan ohella enemmän pisteitä kuin muista aineista korkeakouluihin haettaessa.
Tällainen oppilaiden asettaminen eriarvoiseen asemaan on erityisen vakavaa, kun huomioidaan, että vuonna 2030 jo lähes joka neljäs helsinkiläinen ja espoolainen, sekä joka kolmas vantaalainen on vieraskielinen.

Suomi profiloituu maailmalla korkean teknologian maana, jonka väestö on pärjännyt pienuudestaan huolimatta laadukkaan koulujärjestelmänsä ansiosta, joka on tuottanut huippuosaajia. Suomen hyvinvoinnin säilymisen edellytyksenä on, että korkean osaamisen perustana tunnetusti maailman kärkeä olleet oppimistulokset säilyvät.

Tällaisilla opetusministeriön resepteillä suomalainen- ja toisaalta suomenkielen osaaminen tulevat heikkenemään, kun heikompia oppilaita tulee valituiksi korkeakouluihin paremmin pärjäävien sijaan.
Lisäksi vieraskieliset oppilaat voivat saada ylioppilaslautakunnan päätöksen mukaan yhdessä toisessa ylioppilaskirjoitusten kokeessa lopullisen arvosanan noston erityisesti vieraan kielen tai toisen kotimaisen kielen kokeessa, mutta myös tarvittaessa jopa matematiikan kokeessa, kun arvosana on riittävän lähellä ylempää arvosanaa.

https://pt-media.org/2019/01/27/henna-kajava-kantasuomalaisia-syrjitaan-ylioppilaskirjoituksissa/

Herää tietenkin kysymys liittyykö korkeakouluihin hakuun liittyvä todistuspainoitteinen uudistus paineeseen saada lisää mamutaustaisia sisään korkeakouluihin, jos ja kun he eivät pääsykokeiden perusteella sisään "riittävästi" ole päässeet?:

Todistusvalinta tulee tänä keväänä laajasti käyttöön

Tänä keväänä tulee voimaan uudistus, jonka mukaan todistusvalinnasta tulee pääväylä korkeakouluun. Todistusvalinnan kautta yliopistoon voi päästä ylioppilastutkinnon arvosanoilla ja ammattikorkeakouluun joko ylioppilastutkinnon tai ammatillisen perustutkinnon arvosanoilla. Myös valintakoe säilyy edelleen merkittävänä valintatapana.

https://www.oph.fi/fi/uutiset/2020/korkeakoulujen-yhteishaku-alkaa-tarjolla-46-600-aloituspaikkaa

Mamutaustaiset saavat huomattavan edun näillä ala-astetasoisilla äidinkielen ylioppilaskokeillaan kantasuomalaisiin nähden.

[Roope2]

Uudessa Suomessa juttu, minkälaista skeidaa nykykoulusysteemi on.


https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/alisa-leppakoski/inklusiivinen-opetus-osasyyna-oppimistulosten-eroihin/

[Rasvari]

Yhteiskunnan ongelma puolestaan saattaa olla se, että toisinaan joidenkin puolesta yritetään hoitaa kaikki asiat ja tasoitella kaikki kompastuskivet. Tämä johtaa helposti siihen, että oman osaamisen kehittäminenkään ei sitten jaksa niin paljon kiinnostaa. Osaamisen hankkiminen on kuitenkin hyvin pitkälti asennekysymys, jossa vaaditaan motivaatiota, määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Jos yhteiskunnan toiminta kampittaa noita perusedellytyksiä esimerkiksi tarjoamalla ratkaisun ongelmiin heti vaivattomasti tai etsimällä aina vikaa yhteiskunnan itsensä rakenteista, niin voi olla, että se itsessään jo syö paljon edellytyksiä osaamisen hankkimiselle.

Mikäli yhteiskunta toimii järjenvastaisesti ja siloitellut ammattilaiset päätyvät näyttävät osaamistaan työelämässä alkavat ihmiset joka tapauksessa muodostaa ennemmin tai myöhemmin käsitystä miten osaaminen on syytä verifioida palveluita hankkiessa.

Mikäli tutkinto, titteli tai positio eivät kerro mitään saatikka takaa mitään tutkinnon, tittelin tai position arvo ja auktoriteetti katoavat ihmisten silmissä. Tilalle syntyy toinen tapa arvioida osaamista ja pätevyyttä.

[Luka Mokonesi]

Kaikesta olkoon syyttäminen suomalaista. Useamman vuoden takaa:

En ole noihin viittaamiisi tutkimuksiin törmännyt, mutta kun käsittääkseni viittaat suomenruotsalaisten tilanteeseen, niin käsittääkseni heidän koulumenestyksensä on huonompaa kuin yksikielisten suomalaisten. Olen ymmärtänyt, että he menestyvät suurin piirtein yhtä huonosti koulussa kuin ruotsalaiset keskimäärin.
Lähteeksi Wikipedia antaa: Kyllönen, Teija: Suomen kielikoulutuspoliittinen tilanne suomenruotsalaisten näkökulmasta keväällä 2006 (PDF) Jyväskylän yliopisto. Viitattu 15.7.2008.

Toinen erittäin paljon keskustelua herättänyt aihe on suomenruotsalaisten oppikirjojen nykytilanne. Ruotsalainen didaktiikan professori Staffan Selander arvioi, että suomenruotsalaisilla oppilailla on käytössään liian vanhoja oppikirjoja, eikä niissä nosteta suomenruotsalaisuutta esiin, koska ne ovat usein käännöksiä suomesta ja sen takia kapulakielisiä. Lisäksi Selander ihmettelee nettimateriaalien puutetta ja toteaa, että kirjoissa pitäisi käsitellä nuoria kiinnostavia aiheita. (Hbl 21.4.06.) Tästä seuraa, että jos ruotsinkielisten oppikirjat ovat huonompia kuin suomenkielisten, niin suomenruotsalaiset nuoret ovat heikommassa asemassa kuin suomenkieliset. Pisa-tutkimuksessa suomenruotsalaiset pärjäsivät huonommin kuin suomenkieliset, vaikka kansainvälisesti ottaen he pärjäsivätkin hyvin.

Suomen kielikoulutuspoliittinen tilanne suomenruotsalaisten näkökulmasta keväällä 2006

[Roope2]

Voisihan tästä kouluhässäköinnistä olla sellainen positiivinen vaikutus syrjäseuduille, että nyt kyvykkäät opettajat sijoittuvat kasvukeskuksiin, mutta tulevaisuudessa menevät kouluihin, missä oppilasaines ja opetusfilosofia ovat  impivaaralaisempaa.

[Roope2]

Teiniliitossa kypsynyt demari, sittemin kasvatustieteen professorina toiminut Erno Lehtinen uskaltaa jo 70-kymppisenä eläkeläisenä puhua suoraan:

Lehtinen korostaa. 1990-luvun lamasta revennyt eriarvoistuminen toi kouluun uusia yllättäviä ongelmia, sittemmin myös oppilaiden taustojen lisääntyvä monikulttuurisuus.

Teiniliiton taistot allergisoivat Erno Lehtisen politiikalle, mutta tilalle löytyi kasvatustiede
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006580821.html

Kuitenkin ajan oloon teinikunnista sukeutui ankeita taistelujärjestöjä. Enää ei kamppailtu vain oppilaiden oikeuksista mielivaltaa vastaan, vaan yhä ­useammin nuoret politrukit tappelivat keskenään. Taistolaiset vyöryttivät vahvimmin.
...
Lehtinen aloitti sijaisena, ja kahdesti hänet valittiin vaalissa.

"Teiniliiton tavoitteissa kestävintä oli pedagoginen ohjelma, oppilaiden aktiivisuuden ja älyllisen vastuun korostus, idea ­yhteissuunnittelusta. Ne ovat yhä relevanttia kamaa. Sitä eivät olleet ärhäkät poliittiset reak­tiot, kuten halu valvoa ja siivota opetuksen ja oppikirjojen 'neuvostovastaisia' ilmiöitä", Leh­tinen erittelee tutkijan viileydellä.
...
PERUSKOULUA on alituiseen sparrattava uusiin vaatimuksiin, Lehtinen korostaa. 1990-luvun lamasta revennyt eriarvoistuminen toi kouluun uusia yllättäviä ongelmia, sittemmin myös oppilaiden taustojen lisääntyvä monikulttuurisuus. Lasten nopeatempoinen lyhytjännitteisyys ei ole tilannetta helpottanut.

Lisätty jutun otsikko ja lainaus siitä. Muistakaa aina Hommaforumin ulkopuoliseen lähteeseen linittäessä tehdä siitä myös lyhyt ja relevantti lainaus.

[räsänen]

On tuossa jotain hellyyttävää, kun mies koko ikänsä tekee työtä sen aatteen puolesta että maa paskottuu ja sitten 70-kymppisenä toteaa että "ei helvetti, tämä maa on paskottunu". En tiedä mikä se on, ehkä tuo ihmisen yksinkertaisuus on hellyyttävää.


Toisaalta tulee mieleen että onko sekään ihan järkevää että maassa on yhtäläinen äänioikeus kun osa väestöstä on noin yksinkertaista.

[simplex]

Minusta on omituista, että koulutuksesta tai sen puutteesta syytetään yhteiskuntaa. Kantaväestöstön koulutuksesta on myös jotakin osviittaa, että lekuri perheen lapsesta tulee myös lekuri.

Tästä on tilastotietoa paljonkin. Esimerkkinä alla oleva Tilastokeskuksen juttu aiheesta.

https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2016/vanhempien-koulutus-vaikuttaa-lasten-valintoihin/

Vanhempien koulutus vaikuttaa lasten valintoihin
...

Suomalaisten koulutustason nousu on kuitenkin viime aikoina pysähtynyt, kun tarkastellaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden väestöosuutta (OECD 2015). Samaan aikaan koulutuksen periytyvyys ja sosiaalisen liikkuvuuden väheneminen ovat nousseet tärkeiksi yhteiskunnallisiksi keskustelun­aiheiksi.

Sekä koulutusasteiden että koulutusalojen on todettu periytyvän vanhemmilta lapsille (Myrskylä 2009; Eurostudent V). Korkeakoulutusalojen periytymisestä tiedetään, että vanhemman hankkima ammatti ohjaa lapsen koulutusuraa, ja että eräät koulutusalat periytyvät vanhemmilta lapsille toisia aloja selvemmin (Kivinen 2012).

Artikkelissamme tarkastelemme koulutusalojen ja koulutusasteen periytymistä. Isän ja äidin koulutuksen vaikutusta tarkastellaan erikseen sekä tyttöjen että poikien osalta.

...

Aiemmat selvitykset ja tutkimukset ovat osoittaneet (Myrskylä 2009; Kivinen ym. 2012; OECD 2015), että vanhempien korkea­koulutusaste lisää lasten kouluttautumista korkeakouluissa. Viime vuosina kodin perintö on näkynyt lapsen koulutus­valinnoissa aiempaa selvemmin (Kivinen ym. 2012). Vuonna 2010 akateemisista kodeista siirryttiin yliopistoon hieman useammin kuin vuonna 2005.

Vanhempien korkeakoulutus myötävaikuttaa erityisesti lasten yliopisto-opintoihin, kun taas ammatti­korkea­koulu­opintoihin osallistumisessa ei ole eroa akateemisten ja ei-akateemisten kotien lasten välillä.

Saman­suuntaisia tuloksia saadaan myös uudemmissa korkea­koulu­opiskelijoille tehdyissä selvityksissä: vuonna 2014 yliopisto-opiskelijoista 39 prosentilla ja AMK-opiskelijoista 22 prosentilla ainakin toisella vanhemmalla oli ylempi korkea­koulututkinto. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.)

...

Erityisesti äidin matala koulutus jättää jälkensä sekä poikien että tytärten koulutukseen. Perusasteen koulutuksen varassa olevien äitien tyttäristä 12 prosenttia oli suorittanut ylemmän korkea­koulu­tutkinnon tai tutkijakoulutus­asteen tutkinnon, kun kaikista tyttäristä 21 prosenttia oli suorittanut vastaavan tasoisen tutkinnon.

Kaikista tyttäristä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oli 7 prosenttia, kun perusasteen varassa olevien äitien tyttäristä 11 prosenttia oli ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa.

Matalasti koulutettujen äitien pojista 7 prosenttia oli suorittanut ylemmän korkeakoulu­tutkinnon tai enemmän, ja vastaavasti 14 prosenttia kaikista pojista oli suorittanut vastaavan tasoisen tutkinnon.

Perusasteen varaan jääminen on myös pojille toden­näköisempää, jos äiti on perusasteen varassa. Kaikista pojista perusasteen varassa oli 13 prosenttia, kun perusasteen varassa olevien äitien pojista 20 prosenttia oli jäänyt perusasteen varaan.

Isän koulutuksen vaikutus lasten koulutukseen on samansuuntainen kuin äidin, mutta hieman pienempi – etenkin tytärten osalta.

Isän koulutuksen vaikutus pojan korkeaan koulutukseen oli lähes yhtä merkittävä kuin äidin koulutuksella. Matalasti koulutettujen isien pojista 8 prosenttia suoritti ylemmän korkea­koulu­tutkinnon tai tutkija­koulutuksen. Vastaavan koulutuksen suoritti kaikista pojista 14 prosenttia.
...

Lisäksi artikkelissa tarkastellaan aineistoa paljon sen suhteen, miten eri alat periytyvät (en lähde sitä tässä purkamaan tarkemmin auki, löytyy linkin takaa).

Hyppy työläisestä akateemiseksi ei ole helppoa, mutta hypyn puutteesta on turha syyttää yhteiskuntaa tai opoa.

Ei se aina ole ja saattaa joissain tilanteissa vaatia hieman enemmän henkilökohtaista päättäväisyyttä kuin kouluttautuminen samaan luokkaan vanhempien kanssa. Pahimmillaan matalan koulutusasteen kodeissa suorastaan antikannustetaan kaikkeen koulunkäyntiin liittyvään: "ei meidän suvussa ole matikkapäätä", "kirjojen lukeminen on ajanhukkaa", "ei sellainen konttorissa istuminen ole mitään oikeaa työtä", "opiskelu tyhmentää", "ei kannata opiskella, mene heti vaan töihin" jne. Ja sitten kun joku lähtee näistä "kannustuksista" huolimatta päättää kouluttautua, saa kuunnella lähisuvulta vinoilua asiasta. Tämä tietysti hieman kärjistetty esimerkki, mutta ei mitenkään mahdoton ainakaan omien kokemusteni valossa.

On tietysti selvää, että kasvuympäristön suhtautuminen koulutukseen vaikuttaa lasten valintoihin, mutta itse arvelisin, että vaikutusta on kahdenlaista: osa jättää opiskelematta esimerkin ja mahdollisen antikannustuksen takia, mutta ne jotka kaikesta huolimatta päättävät kouluttautua, monesti tekevät sen aidosti omasta halustaan ja ovat varsin päättäväisiä asian suhteen.  Tähänkään ei lähdettä, vaan kyseessä ovat omat yksittäiset havainnot.

Arvelen, että jossain suhteessa epäoptimaalinen tausta voi (ainakin johonkin rajaan asti) jopa jonkin verran parantaa yksilön suorituskykyä: voitettavia esteitä on matkan varrella enemmän ja jokaisen esteen voittaminen kasvattaa motivaatiota, luo tietynlaista itseluottamusta ja opettaa myös määrätietoista työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa vaikkapa uuden kielen opettelu, jotta pärjää opinnoissa, tai yliopisto-opiskelun rahoittaminen työssä käymisen avulla opintojen ohessa. Opintojen mahdollistamista varten nähty vaiva saattaa kasvattaa myös omaa opintojen arvostusta, jolloin mahdollisesti tulee otettua helpommin opinnoista kaikki hyöty irti (eli tehtyä töitä myös opintojen eteen). Hyötyjä voi tietysti saada vain sillä edellytyksellä, että ei suorita intersektionaalista uhriutumista ja odota, että joku muu korjaa tilanteen ja kaataa esteet opiskelijan puolesta.

Intersektionaalisen uhriutumisen sijaan kannattaisi yrittää nähdä mahdollinen oman tausta tuoma epäoptimaalinen lähtötilanne mahdollisuutena voittaa itsensä isosti (ja hyötyä siitä myöhemmin) sen sijaan, että tyytyy kitisemään vallitsevaa tilannetta vastaan.

Mielestäni Suomesta on kadonnut työn ja ennen kaikkea sen tekemisen arvostus.

Tämä vaikuttaisi valitettavan useassa yhteydessä olevan totta. Selittelijöitä löytyy enemmän kuin tekijöitä - siis sellaisia tekijöitä, jotka veisivät homman määrätietoisesti maaliin esteistä välittämättä ja samalla tuntien ylpeyttä työnsä jäljestä.

[Histon]

Tässäpä podcast jossa naistoimittaja haastattelee naistutkijaa ja naisopettajia koulushoppailusta.

Kyllä minunkin mielestäni olisi kivaa, että kaikki koulut olisivat tasa-arvoisia. Koska tämä ei nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla ole mahdollista, toiseksi paras vaihtoehto olisi amerikkalainen eliittikoulujärjestelmä, jossa ainoastaan rikkaiden perheiden lapset saavat kunnon koulutuksen. Tässä systeemissä olisin itsekin ollut väliinputoaja, mutta parempi vaihtoehto se on kansakunnalle kuin se, että kukaan ei saa kunnollista koulutusta.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/08/10/miksi-en-saisi-valita-lapselleni-parasta-koulua-tutkija-kertoo-miksi-hyvista-ja

Miksi en saisi valita lapselleni parasta koulua? – Tutkija kertoo miksi hyvistä ja huonoista kouluista pitää puhua, vaikka siitä seuraisi ongelmia

Saako hyvistä ja huonoista kouluista puhua? Onko ok shoppailla omalle lapselle paikka hyvämaineisesta koulusta? Entä mitä tapahtuisi, jos kaikki tekisivät niin? Vastaamassa Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius. Artikkeli on osa Kuuleeko koulu! -podcast-sarjaa.

Onko Suomessa hyviä ja huonoja kouluja?
Venla Bernelius:

"Mistä puhumme, kun puhumme hyvistä ja huonoista kouluista? Puhummeko siitä, kuka koulua käy eli oppilaiden sosioekonomisista ja etnisistä taustoista? Vai puhummeko koulun opettajista, koulurakennuksista, koulun hengestä vai oppimistuloksista? Nämä menevät monella usein suloisesti sekaisin.

Usein hyvän koulun kriteerinä pidetään oppimistuloksia. Ongelma siinä on se, etteivät ne kerro kovin paljoa koulun toiminnasta, sillä oppilaiden tausta ja erityisesti äitien koulutustaso vaikuttavat paljon oppimistuloksiin."
[...]
Miksi en saisi valita lapselleni parasta koulua?

"Erittäin hyvä kysymys. Tosin jatkokysymys siihen on: mitä seuraa, jos kaikki vanhemmat yrittäisivät valita lapselleen parhaan koulun? Kuka jää sinne huonoimpaan? Kenet valitsija haluaisi sinne huonompaan kouluun? Ja silloin ollaankin jo vaikeamman kysymyksen ääressä. Harva haluaa ajatella sitä tuota kautta. Aina on ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta valita.
[...]

[Roope]

Miksi en saisi valita lapselleni parasta koulua?

"Erittäin hyvä kysymys. Tosin jatkokysymys siihen on: mitä seuraa, jos kaikki vanhemmat yrittäisivät valita lapselleen parhaan koulun? Kuka jää sinne huonoimpaan? Kenet valitsija haluaisi sinne huonompaan kouluun? Ja silloin ollaankin jo vaikeamman kysymyksen ääressä. Harva haluaa ajatella sitä tuota kautta. Aina on ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta valita.

Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Berneliuksella tuntuu olevan päänsisäinen ongelma.

Jatkokysymys on keinotekoinen ensinnäkin siksi, että kaikkia vanhempia ei kiinnosta parhaan koulun valinta, ja toisaalta juuri siksi, että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.

Eli tutkijan vastattavaksi kysymykseksi jää edelleen, miksi en saisi valita lapselleni parasta koulua, jos asiaan on mahdollista vaikuttaa. Nykyäänhän vanhemmat valitsevat koulun pitkälti jo valitsemalla perheen asuinalueen.

Tottakai vanhemmilla pitää olla oikeus vaatia, että heidän lapsensa koulu on loistava koulu, eikä pelkästään hyvä. Meidän on vaikea mennä sanomaan yhdellekään vanhemmalle, ettei sinulla ole oikeutta haluta ja varmistaa lapselle mahdollisimman hyvää elämänpolkua.

Vanhemman on kuitenkin mahdotonta ratkaista sitä ristiriitaa, että hänen pitäisi valita oman lapsen etu ja toisaalta pitää solidaarisesti kaikista huolta,

Ei vanhemmalla ole velvollisuutta ratkaista tutkijan esittämää ristiriitaa. Käsi pystyyn ne vanhemmat, jotka asettavat jonkin abstraktin solidaarisuuden oman lapsensa konkreettisen edun edelle.

Jos alamme hyväksyä systeemin, jossa osa kouluista on hyviä ja osa huonoja, luomme väistämättä kahden kerroksen yhteiskuntaa. Miksi meidän pitäisi hyväksyä se? Voisihan meillä olla tilanne, jossa jokainen lähikoulu on aidosti hyvä koulu.

Eli on jotenkin kunniakkaampaa teeskennellä itselle ja muille kaltevan pinnan argumentoinnin nojalla, että kaikki koulut ovat yhtä hyviä, vaikka todellisuus on muuta, eikä muuksi muutu?

En usko, että kukaan suomalainen hyväksyisi sitä, että meillä olisi tosi hyviä ja huonoja sairaaloita. Jos joutuisit jalkaleikkaukseen huonoon sairaalaan, sinulta voisi puuttua jalka sen jälkeen. Kyllähän me odotamme keskeisiltä julkisilta instituutioilta hyvää laatua."

Meillähän on parempia ja huonompia sairaaloita, osin ihan tarkoituksella, eikä se todellisuus muutu kenenkään hyväksymisestä tai tuomitsemisesta mihinkään. Onko tosiaan solidaarista mennä satunnaiseen sairaalaan ja uskotella sitä ihan yhtä hyväksi kuin muitakin ja toisaalta epäsolidaarista hakea itselleen tai lapselleen parasta mahdollista hoitoa?

[Roope]

Anu Ubaud: Mitä pojille tapahtuu ekaluokan jälkeen?

Lasten eroja koulumenestyksessä selittävät hyvin erilaiset taustatekijät, mutta erojen hahmottamiseksi myös sukupuolen esiin nostaminen on tärkeää.

ENSI ja sitä seuraavalla viikolla koulutiensä aloittaa noin 60 000 ekaluokkalaista. He istuvat samoihin luokkiin, mutta heidän osaamisessaan on merkittäviä tasoeroja. Näin totesi torstaina julkaistu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) raportti. Se pohjautuu niin kutsuttuun alkumittaukseen, jossa kartoitettiin liki kahdeksantuhannen ensimmäisen luokan aloittavan lapsen kielellisiä ja matemaattisia taitoja vuonna 2018. Selvisi, että koulun aloittavien lasten äidinkielen, kirjallisuuden ja matematiikan taidoissa on jopa kolmen ikävuoden taitotasoa vastaavia eroja.

Mikä selittää näin suuria eroja? Karvin mittauksen mukaan viisi riskitekijää ennakoi ekaluokkalaisen matalaa lähtötasoa: tehostetun tai erityisen tuen päätös, suomi tai ruotsi toisena kielenä, lähisuvussa havaitut oppimisvaikeudet, vanhempien matala koulutustaso ja syntyminen loppuvuodesta. Yksittäin näiden riskitekijöiden vaikutus vaihtelee. Mutta kun useampi riskitekijä toteutuu, on yhteisvaikutus lapsen osaamiseen merkittävä.

Yksilölliset erot ekaluokkalaisten välillä olivat suuria, mutta alueellisesti osaaminen oli yhtäläisellä tasolla. Myös tytöt ja pojat olivat osaamiseltaan samalla tasolla. Herää kysymys, miksi pojat putoavat oppimisen kelkasta peruskoulun myöhempinä vuosina.

NÄIN nimittäin näyttää tapahtuvan. Erot oppimisessa tyttöjen ja poikien välillä ovat kasvaneet viime vuosina ja tulleet esille sekä 15-vuotiaiden oppimistuloksia kartoittavissa Pisa-tutkimuksissa että ala- ja yläkoululaisten matemaattisia ja luonnontieteellisiä taitoja mittaavissa TIMSS-tutkimuksissa. Suomalaisten poikien ja tyttöjen ero lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Heikko koulumenestys kaventaa liian monen pojan kohdalla peruskoulun jälkeisiä valintamahdollisuuksia. Koulupudokkaista suurin osa on poikia.

[...]

SUOMALAISLASTEN koulumenestystä kartoittaneessa tutkimushankkeessa "Tytöt ja pojat koulussa – Miten selättää poikien heikko suoriutuminen peruskoulussa?" (2018) tutkijat nostivat esille, että sukupuolten välisiä eroja koulumenestyksessä voitaisiin tasoittaa muun muassa kannustamalla poikia lukemaan vapaa-ajalla, tukemalla kiinnostuksen kehittymistä koulussa ja lisäämällä poikien yhteenkuuluvuuden tunnetta kouluun. Opetushallituksen toimenpidesuunnitelman mukaan poikien koulumenestystä voitaisiin parantaa muun muassa purkamalla sukupuolistereotypioita koulussa ja lisäämällä miesopettajien määrää erityisesti alakoulun ensimmäisillä luokilla monipuolisempien roolimallien saamiseksi.

Helsingin Sanomat 9.8.2020

Tärkeä kirjoitus tärkeästä asiasta mutta hautautuu ilman keskustelua toisin kuin vaikkapa äskettäinen ulina siitä, että somalitytölle oli ehdotettu lukion sijaan lähihoitajakoulutusta.

Tuossa tosin väistetään se, että suomalaiset pojat eivät itse asiassa menesty huonosti verrattuna muunmaalaisiin poikiin vaan jokin maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen Suomen koulujärjestelmässä tukee nimenomaan tyttöjen menestymistä. Jos ongelmaan aiotaan puuttua, niin tutkiminen pitää aloittaa tästä näkökumasta, ei jostain "sukupuolisterotypioiden purkamisesta".

[ikuturso]

Miksi en saisi valita lapselleni parasta koulua?

"Erittäin hyvä kysymys. Tosin jatkokysymys siihen on: mitä seuraa, jos kaikki vanhemmat yrittäisivät valita lapselleen parhaan koulun? Kuka jää sinne huonoimpaan? Kenet valitsija haluaisi sinne huonompaan kouluun? Ja silloin ollaankin jo vaikeamman kysymyksen ääressä. Harva haluaa ajatella sitä tuota kautta. Aina on ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta valita.

Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Berneliuksella tuntuu olevan päänsisäinen ongelma.

Jatkokysymys on keinotekoinen ensinnäkin siksi, että kaikkia vanhempia ei kiinnosta parhaan koulun valinta, ja toisaalta juuri siksi, että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.

Eli tutkijan vastattavaksi kysymykseksi jää edelleen, miksi en saisi valita lapselleni parasta koulua, jos asiaan on mahdollista vaikuttaa. Nykyäänhän vanhemmat valitsevat koulun pitkälti jo valitsemalla perheen asuinalueen.

Japanissa tämä on arkipäivää. Jos haluaa lapsen hyvään arvostettuun yliopistoon, pitää jo päiväkoti valita huolella. Koska hyvään lukioon ei pääse ilman hyvää peruskoulua ja hyvään peruskouluun ei pääse ilman hyvää esikoulua ja sinne pitää tulla hyvästä päiväkodista.
Osin tämä johtuu kielestä ja kirjoitusjärjestelmästä, joka on käsittääkseni monimutkaisempi kuin vaikkapa kiinan kieli. On "kuva-aakkoset" (kanji) ja kaksi settiä tavuaakkosia (hiragana ja katakana). Sitten on perinteinen japanin kieli, johon on liitetty kanji-aakkoset ja samoilla aakkosilla on muinoin kiinasta perittyjä ääntämyksiä joita käytetään sivistyskielessä ja yhdyssanoja muodostettaessa. Japanissa ei ole mitään edellytyksiä opinnoille, jos ei osaa kieltä hyvin.

Ja kysymykseen vastaus: Ketkä jäävät huonoihin kouluihin? Ne, joilla ei älli tai raha riitä hyviin. Simple.

-i-

[Torspo]

--
Ja kysymykseen vastaus: Ketkä jäävät huonoihin kouluihin? Ne, joilla ei älli tai raha riitä hyviin. Simple.
--
-i-

Tämä on ollut vuosia valloillaan ainakin Tsadin suunnalla. Pientaloalueilla on huomattavasti parempi oppimisympäristö keskimäärin kouluissa ja tunnen useita lapsiperheitä, jotka ovat vaihtaneet asuinpaikkaa juuri ennen lasten kouluikää.

Yksi julkinen salaisuus on sitten ainakin yksi koulu, minne pyritään kolmannelle luokalle lähikoulusta riippumatta. Hyvään tulokseen autta oikea sukunimi, vanhempien yhteiskunnallinen asema, onko vanhempia töissä koulussa ja onko sisaruksia jo sisällä. On sinne pääsykoekin, mutta huhujen mukaan lähinnä suuntaa-antava tapahtuma.

Jos ei näitä kortteja ole käytössä niin seuraavaksi parhaita vaihtoehtoja ovat erityisluokat, kuten musiikki- ja luonnontiedeluokat, jos näitä on paikallisessa koulussa vaihtoehtoina. Nämäkin ovat epätasa-arvoistavia kun kaikissa kouluissa ei ole näitä, osassa ainoa valinta on, että aloittaako ruotsin ennen englantia vai toisinpäin. Kaikkia ei saada ikinä tasapäistettyä vaikka eläisimme minkälaisessa viherutopiassa.

[Roope]

^^^

Tasa-arvo on suomalaisen peruskoulun ytimessä. Sen tolaa ja toteutumista pohtivat Elina Tuomi ja Minja Koskela monelta eri kantilta tuoreessa kirjassaan Toisin tehty – keskusteluja koulusta. Sukupuolten välinen tasa-arvo on sekin ollut koulumaailman keskiössä vuosikymmeniä. Ensin tasa-arvoa pyrittiin edistämään sukupuolineutraaliuden keinoin. Nykyinen opetussuunnitelma puhuu sukupuolitietoisuudesta. Arkikielessä ja kasvatuspuheessa näitä termejä käytetään sekaisin, vaikka ne tarkoittavat eri asioita. Sukupuolineutraaliudessa pyrkimys on häivyttää sukupuoli, kun taas sukupuolitietoinen kasvatus pyrkii huomioimaan, miten sukupuoleen liittyvät odotukset ja normit vaikuttavat yksilötasolla ja yhteiskunnassa.

LASTEN eroja koulumenestyksessä selittävät hyvin erilaiset taustatekijät, mutta erojen hahmottamiseksi myös sukupuolen esiin nostaminen on tärkeää. Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että pojat pärjäävät tyttöjä heikommin koulussa? Miten ongelma ratkaistaan? Miten pojat pidetään kelkan kyydissä?

Kyseiset Elina Tuomi ja Minja Koskela olivat tänään haastateltavina Ylen aamu-tv:ssä. Kaikki studiossa olivat järjenvastaisesti samaa mieltä, että Pisa-tulosten perusteella Suomi on "maailmanlaatuinen tasa-arvoihme", vaikka tulokset paljastavat maailmanlaajuisesti suurimman tasoeron tyttöjen ja poikien lukutaidon välillä. Se ei kuitenkaan ole kirjailijoille epätasa-arvoa toisin kuin oletus keskiverto-oppilaan valkoisuudesta, maahanmuuttajataustaisten S2-kieli ja se, että lääkäreiksi haluavia "rodullistettuja tyttöoppilaita" ohjataan lähihoitajiksi, mikä on rasismia.

Aiheesta ilmeisen pihalla ollut toimittaja Anna Lehmusvesi nosti sentään lopussa esiin pojat, mutta Tuomi ja Koskela vähättelivät sukupuolen merkitystä sillä, että taustalla on kuulemma paremminkin luokkakysymyksiä ja eroja vanhempien koulutuksessa, ikään kuin tällaiset tekijät pystyisivät yhdessäkään selittämään Suomen valtavat ja aivan erityiset erot sukupuolten välillä.

[Paju]

Miksi en saisi valita lapselleni parasta koulua?

"Erittäin hyvä kysymys. Tosin jatkokysymys siihen on: mitä seuraa, jos kaikki vanhemmat yrittäisivät valita lapselleen parhaan koulun? Kuka jää sinne huonoimpaan? Kenet valitsija haluaisi sinne huonompaan kouluun? Ja silloin ollaankin jo vaikeamman kysymyksen ääressä. Harva haluaa ajatella sitä tuota kautta. Aina on ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta valita.

Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Berneliuksella tuntuu olevan päänsisäinen ongelma.

Jatkokysymys on keinotekoinen ensinnäkin siksi, että kaikkia vanhempia ei kiinnosta parhaan koulun valinta, ja toisaalta juuri siksi, että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.

Eli tutkijan vastattavaksi kysymykseksi jää edelleen, miksi en saisi valita lapselleni parasta koulua, jos asiaan on mahdollista vaikuttaa. Nykyäänhän vanhemmat valitsevat koulun pitkälti jo valitsemalla perheen asuinalueen.

Tottakai vanhemmilla pitää olla oikeus vaatia, että heidän lapsensa koulu on loistava koulu, eikä pelkästään hyvä. Meidän on vaikea mennä sanomaan yhdellekään vanhemmalle, ettei sinulla ole oikeutta haluta ja varmistaa lapselle mahdollisimman hyvää elämänpolkua.

Vanhemman on kuitenkin mahdotonta ratkaista sitä ristiriitaa, että hänen pitäisi valita oman lapsen etu ja toisaalta pitää solidaarisesti kaikista huolta,

Ei vanhemmalla ole velvollisuutta ratkaista tutkijan esittämää ristiriitaa. Käsi pystyyn ne vanhemmat, jotka asettavat jonkin abstraktin solidaarisuuden oman lapsensa konkreettisen edun edelle.

Jos alamme hyväksyä systeemin, jossa osa kouluista on hyviä ja osa huonoja, luomme väistämättä kahden kerroksen yhteiskuntaa. Miksi meidän pitäisi hyväksyä se? Voisihan meillä olla tilanne, jossa jokainen lähikoulu on aidosti hyvä koulu.

Eli on jotenkin kunniakkaampaa teeskennellä itselle ja muille kaltevan pinnan argumentoinnin nojalla, että kaikki koulut ovat yhtä hyviä, vaikka todellisuus on muuta, eikä muuksi muutu?

En usko, että kukaan suomalainen hyväksyisi sitä, että meillä olisi tosi hyviä ja huonoja sairaaloita. Jos joutuisit jalkaleikkaukseen huonoon sairaalaan, sinulta voisi puuttua jalka sen jälkeen. Kyllähän me odotamme keskeisiltä julkisilta instituutioilta hyvää laatua."

Meillähän on parempia ja huonompia sairaaloita, osin ihan tarkoituksella, eikä se todellisuus muutu kenenkään hyväksymisestä tai tuomitsemisesta mihinkään. Onko tosiaan solidaarista mennä satunnaiseen sairaalaan ja uskotella sitä ihan yhtä hyväksi kuin muitakin ja toisaalta epäsolidaarista hakea itselleen tai lapselleen parasta mahdollista hoitoa?

Mun mielestä tutkija hutkii puurot ja vellit sekaisin. Vanhemman halu ja velvollisuus valvoa lapsensa etua myös kouluvalinnoissa on erotettava yhteiskunnan tahtotilasta ylläpitää sosiaalisista koheesiota sekamuotoisilla koululuokilla.

Outo ajatus tosiaan, että vanhemmat kokisivat mitään varteenotettavaa ristiriitaa valitessaan oman lapsen konkreettisen hyödyn ja abstraktin yhteiskunnallisen tavoitteen välillä.

Hyväksyn täysin tavoitteen tasa-arvoisesta koulunkäynnistä ja kauniin ajatuksen siitä, että lapsella on suotavaa olla monenlaisia leikki- ja koulutovereita. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että yhteiskunta pyrkii noihin.

Tosiasia kuitenkin on, että oppiminen on sujuvampaa joissain kouluissa kuin toisissa, oli syynä sitten lahjakkaampi oppilasaines tai taitavammat opettajat. Silloin on ihan odotettavissa, että vanhempien toimenpiteet ovat ristiriidassa yhteiskunnan tavoitteiden kanssa.

[Bellerofon]

Ihmisissä on eroja. Kouluissa on eroja. Lähtökohdissa on eroja. Elämä on julmaa ja joskus täytyy twerkkaa, jos ei pysty kouluttautumaan eteenpäin. Sanotaan suoraan näin, että heikoimman opiskelija-aineksen koulusta ei tule ikinä huipputason koulua vaikka sinne kaadettaisiin miljoonatolkulla rahaa sekä hyödynnettäisiin kaikki maailman resurssit. Tämä on ensinnäkin utopistista, kannattamatonta ja resurssien väärinkäyttöä eli suorastaan typeryyttä. Haasteellisten koulujen hieman suurempaan resurssien käyttöön voi olla perusteet, mutta sillekin rahankäytölle olisi saatava näyttöä.
Harvassa ovat ne vanhemmat, jotka kokevat maailmantuskaa siitä, että lapsi pääsi hyvään kouluun, mutta kaupungin toisen laidan koulu ei ole yhtä täydellinen. Todennäköisesti koulut ovat hyvin samantyyppisiä, todennäköisesti opettajatkin ovat samantyyppisiä, mutta oppilaat eivät ole samalla tasolla.
Inkluusio vai mikä se olikaan hieno nimitys sille, että oppilas pidetään väkisin normaaliluokassa takaa sen, että opettajalta ei riitä aikaa yhdellekään lähellekään normaalisti pärjäävälle vaan tekee käytännössä erityisopettajan duunia muutaman vaativan oppilaan vuoksi. Vähävaraisemmilla alueilla on hyvin todennäköistä, että luokissa on useita haastavia oppilaita ja siitä seurauksena on lähes automaattisesti koko luokan tason lasku.

[zupi]

Pian täällä? Pääsykokeet / testit ovat syrjiviä, ei sellaisia saa käyttää... 

[tweet]1301149692793958400[/tweet]

Judge bars University of California from all use of SAT, ACT scores in admissions

The University of California, which has already stopped requiring applicants to take the SAT or ACT, must go further and prohibit campuses from allowing prospective students to submit their scores, a judge ruled Tuesday in a victory for students with disabilities.

The UC regents voted in May to drop the Scholastic Aptitude Test and American College Testing exam as admissions requirements, in response to complaints by low-income, minority and disabled students that the standardized tests were unfair to applicants who could not afford preparation classes and tutors, or whose first language was not English. The students sued in December.

But the regents allowed individual campuses to let students submit their SAT and ACT scores voluntarily in applications for 2021 and 2022, after which the university would no longer accept scores. So far, three campuses have declined — UC Berkeley, Santa Cruz and Irvine — but the other six have opted to allow voluntary submission of test scores.

Failing to submit scores would not penalize applicants, but good scores could help them, Regents Chair John Pérez said in a public forum last week.

On Tuesday, Alameda County Superior Court Judge Brad Seligman said allowing some applicants to submit test scores tips the scales against disabled students, few of whom would have access to the tests during the COVID-19 pandemic because many testing sites have closed. He issued an injunction forbidding even voluntary use of the tests during current conditions.

"Nondisabled, economically advantaged, and white test-takers have an inherent advantage in the testing process," Seligman said in his ruling. He said students with disabilities whose qualifications were otherwise the same as other applicants "are denied a potential second chance at admission" when test scores are taken into account.

Mitäköhän nuo muut "pätevyydet" sitten oikein tarkoittaa?

https://www.sfchronicle.com/education/article/Judge-bars-University-of-California-from-all-use-15531662.php

[Taffu]

Pian täällä? Pääsykokeet / testit ovat syrjiviä, ei sellaisia saa käyttää... 

[tweet]1301149692793958400[/tweet]

Judge bars University of California from all use of SAT, ACT scores in admissions

The University of California, which has already stopped requiring applicants to take the SAT or ACT, must go further and prohibit campuses from allowing prospective students to submit their scores, a judge ruled Tuesday in a victory for students with disabilities.

The UC regents voted in May to drop the Scholastic Aptitude Test and American College Testing exam as admissions requirements, in response to complaints by low-income, minority and disabled students that the standardized tests were unfair to applicants who could not afford preparation classes and tutors, or whose first language was not English. The students sued in December.

But the regents allowed individual campuses to let students submit their SAT and ACT scores voluntarily in applications for 2021 and 2022, after which the university would no longer accept scores. So far, three campuses have declined — UC Berkeley, Santa Cruz and Irvine — but the other six have opted to allow voluntary submission of test scores.

Failing to submit scores would not penalize applicants, but good scores could help them, Regents Chair John Pérez said in a public forum last week.

On Tuesday, Alameda County Superior Court Judge Brad Seligman said allowing some applicants to submit test scores tips the scales against disabled students, few of whom would have access to the tests during the COVID-19 pandemic because many testing sites have closed. He issued an injunction forbidding even voluntary use of the tests during current conditions.

"Nondisabled, economically advantaged, and white test-takers have an inherent advantage in the testing process," Seligman said in his ruling. He said students with disabilities whose qualifications were otherwise the same as other applicants "are denied a potential second chance at admission" when test scores are taken into account.

Mitäköhän nuo muut "pätevyydet" sitten oikein tarkoittaa?

https://www.sfchronicle.com/education/article/Judge-bars-University-of-California-from-all-use-15531662.php

Meillähän kokeiltiin tuota innovatiivisesti jo 80-luvulla, otettiin Afrikasta opiskelijoita lääkikseen ilman pääsykoetta ja kukaan näistä ei ikinä valmistunut (Suomessa). Eiköhän se kohta joo olisi korkea aika kokeilla uudelleen samaa asiaa ja toivoa eri lopputulosta.

[Niobium]

^ Kasarikokeilu meni pieleen yksinkertaisesti siitä syystä, että otanta oli auttamatta liian pieni.

Isompi vaihde silmään ja pääsykokeisiin ekaksi kysymykseksi "oletko afrikasta?" Rasti ruutuun ja fuksibileisiin.

[Histon]

https://yle.fi/uutiset/3-11663854

Laaja tutkimus paljasti: Ulkomaalaistaustaisilla lapsilla heikommat arvosanat, enemmän mielenterveysongelmia ja huostaanottoja

THL:n tutkimuksessa on seurattu ulkomaalaistaustaisten lasten yhden ikäluokan hyvinvointia ja pärjäämistä syntymästä täysi-ikäisyyteen.

Lapsiköyhyys ja sen vaikutukset lapsen elämän kulkuun.

Tämä nousi keskeiseksi tekijäksi, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) selvitti seurantatutkimuksessa maahanmuuttajataustaisten lasten hyvinvointia.

Se, että perhe ei pysty tukemaan lapsen kasvua taloudellisista syistä, vaikuttaa hyvin merkittävällä tavalla lapsen myöhempään kehitykseen.

– Jos puhutaan oikein pitkittyneestä tilanteesta, se vaikuttaa siihen, millaiset edellytykset vanhemmilla on turvata lapsen perustarpeet, kuten ravinto ja vaatetus tai miten he voivat tukea lapsen opiskelua tai harrastusta, tutkimusryhmää vetänyt THL:n erikoistutkija Antti Kääriälä kertoo.

Hän korostaa, että suurin osa tutkimuksen kohteena olleista lapsista voi hyvin, mutta erojakin löytyi lapsen taustan mukaan. Suurimmat erot liittyivät juuri perheiden toimeentuloon sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön.

– Lapsiköyhyys oli yleisempää perheissä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat olivat syntyneet ulkomailla, Kääriälä sanoo.

Suomi seuraavan sukupolven kasvuympäristönä -tutkimus on laajin tähän mennessä tehty tutkimus maahanmuuttajataustaisista lapsista, vaikka heidän määränsä on kasvanut Suomessa vauhdilla 30 viime vuoden aikana. Viime vuonna joka kymmenes lapsi oli ulkomaalaistaustainen.

Tutkimuksessa on seurattu vuonna 1997 syntyneiden lasten elämää eri kanteilta heidän täysi-ikäisyyteensä asti. Nämä nuoret täyttävät tänä vuonna 23 vuotta.
[...]

[insinörtti]

Huonosti menee muillakin: Minusta ei tullut olympiatason korkeushyppääjää, koska minua syrjittiin eikä minua tuettu riittävästi.
Todellisuudessa aihe ei kiinnostanut pätkääkään, en viitsinyt harjoitella lainkaan, eivätkä luontaiset edellytyksetkään puoltaneet tuollaista uraa. Ne lienevät kuitenkin epäolennaisia seikkoja.

[Torspo]

^
Oleellisin pointti: tutkimukseen otettiin vuonna 1997 syntyneet, he ovat pääsääntöisesti Afrikkataustasten osalta Siad Barren eliitin lapsia, jotka opiskelivat Moskovassa kunnes rahahanat menivät kiinni. Eli vanhemmilla oli koulutus.

Mukaan ei ehtinyt äsken saapuneet. Todellisuuden nykyhetkestä lukee valitettavasti liian usein uutisista.

[Roope]

https://yle.fi/uutiset/3-11663854

Laaja tutkimus paljasti: Ulkomaalaistaustaisilla lapsilla heikommat arvosanat, enemmän mielenterveysongelmia ja huostaanottoja

Tuollaista yleistystä ei voi tehdä kaikkien maahanmuuttajaryhmien suhteen. PISA-tutkimuksissa länsimaalaistaustaiset maahanmuuttajalapset pärjäävät jopa paremmin kuin kantaväestö, kun taas Afrikka/Lähi-itä-taustaiset pärjäävät todella surkeasti.

Esimerkiksi THL:n tutkimuksen vertailussa käytetty koulutodistuksen keskiarvo ei välttämättä ole kovinkaan objektiivinen mittari, koska etenkin ei-eurooppalaisiin maahanmuuttajiin sovelletaan ohjeistettua positiivista syrjintää, joka nostaa heidän numeroitaan selvästi korkeammalle kuin pelkkä näyttö (esim. kirjalliset kokeet) oikeuttaisi. Arvatenkin sitä enemmän, mitä heikommin pärjäävään ryhmään oppilas kuuluu.

Edit:
Suomi seuraavan sukupolven kasvuympäristönä : Seuranta Suomessa vuonna 1997 syntyneistä lapsista, joilla on ulkomailla syntynyt vanhempi (pdf)

Tarkasteltaessa vanhempien sosioekonomista asemaa havaittiin, että koulutusta-
so ei poikkea vertailuryhmästä kovinkaan paljon lukuun ottamatta ryhmää, jossa mo-
lemmat vanhemmat olivat Lähi-idän tai Afrikan alueelta. On hyvä huomata, että kaikki
suoritetut tutkinnot eivät näy rekisteritiedoissa, sillä ulkomailla suoritettuja tutkintoja
ei automaattisesti rekisteröidä Suomessa. Kun verrattiin vanhempien yhteenlaskettu-
ja ansiotuloja seurantajaksolla, paljastui merkittäviä eroja. Kahden ulkomailla synty-
neen vanhemman yhteenlaskettu mediaanivuositulo jäi noin 16 000 euroon – kahden
Suomessa syntyneen vanhemman yhteenlaskettu mediaanivuositulo oli noin 50 000
euroa. Molemmat vanhemmat Lähi-idästä tai Afrikasta -ryhmässä vuosittaiset medi-
aanitulot jäivät alle 10 000 euron. Tämä tarkoittaa, että tässä ryhmässä perheen tulot
jäivät keskimäärin köyhyysrajan alle. Pienituloisuus ja siihen liittyvä pitkittynyt toi-
meentulotuen saanti ovat yhteydessä esimerkiksi lapsen jäämiseen peruskoulutuksen
varaan (Kallio ym. 2016). Vaikka näiden resurssien puutetta voi kompensoida (mt.),
perheiden köyhyydestä saattaa olla haittaa lasten hyvinvoinnille ja kehitykselle.

Koulua ja koulumenestystä tutkittaessa on tärkeää tunnistaa rasismin läsnäolo ja
vaikutus oppimiseen, ohjaukseen sekä koulussa viihtymiseen ja suoriutumiseen. Ra-
sismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla, ja sitä joudutaan kohtaamaan sekä opetus-
henkilökunnan että muiden oppilaiden taholta (Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2020).
Stereotypisointi ja rodullistaminen ihonvärin, etnisyyden tai uskonnon perusteella
saattaa vaikuttaa esimerkiksi opinto-ohjaukseen ja arviointiin (Souto 2016). Koulun
arvoperustassa korostuvat kasvu kansalaisuuteen ja kaikille yhtäläiset mahdollisuudet.
Lisäksi koulun on oltava toimintaympäristönä turvallinen. Siksi mikä tahansa rasis-
min esiintymä on jo lähtökohtaisesti vastoin koulun arvoperustaa, ja siksi sitä on vas-
tustettava tietoisin ja systemaattisin toimin. Vaikka rekisteritutkimuksen perusteella ei
voida eritellä syitä huonoon koulumenestykseen, voidaan kuitenkin korostaa asentei-
den tutkimisen tärkeyttä, kun koulun epätasa-arvoistavia tekijöitä vastustetaan.

[Oto Hascak]

^Roopen jälkimmäisen lainauksen viimeinen lause:

Vaikka rekisteritutkimuksen perusteella ei voida eritellä syitä huonoon koulumenestykseen, voidaan kuitenkin korostaa asenteiden tutkimisen tärkeyttä, kun koulun epätasa-arvoistavia tekijöitä vastustetaan.

Olen nyt lukenut tuon lauseen kymmenisen kertaa ja tunnen oloni tyhmäksi. Sanotaanko tai annetaanko tuossa ymmärtää, että vika on nyt sitten kuitenkin pottunokkien rasismissa, kun tummat piltit eivät koulussa pärjää?

[akez]

Koulua ja koulumenestystä tutkittaessa on tärkeää tunnistaa rasismin läsnäolo ja
vaikutus oppimiseen, ohjaukseen sekä koulussa viihtymiseen ja suoriutumiseen. Ra-
sismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla, ja sitä joudutaan kohtaamaan sekä opetus-
henkilökunnan että muiden oppilaiden taholta (Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2020).
Stereotypisointi ja rodullistaminen ihonvärin, etnisyyden tai uskonnon perusteella
saattaa vaikuttaa esimerkiksi opinto-ohjaukseen ja arviointiin (Souto 2016). Koulun
arvoperustassa korostuvat kasvu kansalaisuuteen ja kaikille yhtäläiset mahdollisuudet.
Lisäksi koulun on oltava toimintaympäristönä turvallinen. Siksi mikä tahansa rasis-
min esiintymä on jo lähtökohtaisesti vastoin koulun arvoperustaa, ja siksi sitä on vas-
tustettava tietoisin ja systemaattisin toimin. Vaikka rekisteritutkimuksen perusteella ei
voida eritellä syitä huonoon koulumenestykseen, voidaan kuitenkin korostaa asentei-
den tutkimisen tärkeyttä, kun koulun epätasa-arvoistavia tekijöitä vastustetaan.

Tuossa on yksi lisäsyy miksi asyylin tilapäisyyttä pitää painottaa ja lähteä purkamaan rakennelmaa, joka on tuonut Suomeen yli 150.000 asyyliperustein kaukaa Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasiasta vuoden 1990 jälkeen tullutta henkilöä, joilla jälkikasvunsa mukaan lukien on kohtuuttoman paljon ongelmia täällä. Ei ole kenenkään etu pitää näitä henkilöitä täällä. Asyylin voi tarjota myös lähempänä näiden omaa tuttua kulttuuriympäristöä, jolloin em. ongelmatkin vähenisivät radikaalisti. Samalla kustannukset minimoituisivat ja kenties halvemman hintatason maassa näiden suhteellinen varallisuuskin nousisi ja lasten koulumenestys paranisi tutussa kulttuuriympäristössä.

Eikähän asyylia ole tarkoitettu ikuiseksi ratkaisuksi kaikkien tänne tulijoiden jälkipolvia ja aina loppusukua myöten, vaan sen on tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu, joka on purettava kun tarve hellittää (sikäli kun sitä koskaan olikaan, koska huijaus on laajamittaista noissa kuvioissa ja samassa huijauksessa on mukana myös monia suomalaisia päättäjiä). Ulkomaalaislakikin edellyttää tuota asyylin tilapäisyyttä. Muistetaan myös tässä yhteydessä viimeaikoina kovasti korostetut käsitteet: Arvopohja ja oikeusvaltio, sekä näiden implikaatiot. Siksi on aika satsata Aasian, Lähi-idän ja Afrikan palveluntarjoajiin, jotka kykenevät kertaheitolla ratkaisemaan suurimman osan näistä täällä syntyvistä ongelmista. Jos kerran YK:n UNHCR ja IOM, sekä suomalaiset poliitikot osaavat roudata tuota sakkia tänne, niin kyllä he osaavat hoitaa trafiikin myös toiseen suuntaan.

[Siili]

^Roopen jälkimmäisen lainauksen viimeinen lause:

Vaikka rekisteritutkimuksen perusteella ei voida eritellä syitä huonoon koulumenestykseen, voidaan kuitenkin korostaa asenteiden tutkimisen tärkeyttä, kun koulun epätasa-arvoistavia tekijöitä vastustetaan.

Olen nyt lukenut tuon lauseen kymmenisen kertaa ja tunnen oloni tyhmäksi. Sanotaanko tai annetaanko tuossa ymmärtää, että vika on nyt sitten kuitenkin pottunokkien rasismissa, kun tummat piltit eivät koulussa pärjää?

Minusta se on tyypillinen korulause tusinatutkimuksen yhteenvedossa.

Oppilaan arvostelu lienee kuitenkin yksi koulun epätasa-arvoistavin tekijä.  Huono peruskoulun päästötodistus sulkee pois monet toisen asteen opiskelumahdollisuudet.  Luulenpa, että opettajat jo nykyään tasa-arvoistavat opiskelijoita arvostelujen yhteydessä.  Eikö nimen omaan Pisa-tutkimuksen yhteydessä huomattu, että maahanmuuttajien Pisa-tulokset olivat suhteessa kantaväestöön heikommat kuin suomalaisten koulujen antamat todistukset?  En tiedä, miten tuota tulosta on virallisesti tulkittu, mutta yksi mahdollisuus on opettajien "vieraskoreus".  Toki voihan olla niinkin, että mamulapset eivät suhtautuneet Pisa-testeihin yhtä vakavasti kuin kantispiltit.

[Roope]

Vaikka rekisteritutkimuksen perusteella ei voida eritellä syitä huonoon koulumenestykseen, voidaan kuitenkin korostaa asenteiden tutkimisen tärkeyttä, kun koulun epätasa-arvoistavia tekijöitä vastustetaan.

Olen nyt lukenut tuon lauseen kymmenisen kertaa ja tunnen oloni tyhmäksi. Sanotaanko tai annetaanko tuossa ymmärtää, että vika on nyt sitten kuitenkin pottunokkien rasismissa, kun tummat piltit eivät koulussa pärjää?

Ei. Siinä sanotaan, että vaikka tutkimuksesta ei tälläkään kertaa löydetty tukea raportin kirjoittajien ajatukselle, että maahanmuuttajien huono koulumenestys johtuu rasismista, on ideologisista syistä tärkeää korostaa rasismin merkitystä suuntaamalla tutkimusta ja analyysiä sen suuntaan, eikä oikeasti vaikuttavien tekijöiden suuntaan.