Euroopan talouskriisi (yhdistetty)

[kelloseppä]

Mihai Hazin:n kirjoituksen serbiankielinen käännös julkaistiin 19.12.2013. Ikävä, etten löytänyt mistään alkuperäistä venäjänkielistä versiota...

Olisiko tämä?

http://rodina.ru/novosti/statii/3425-mikhail-khazin-bolshaya-gryznya-kapitalisticheskoj-elity

Näyttää olevan.

Kiitos.

[törö]

Miten Kreikka voi olla optimistinen, jos maa tuotti tänä vuonna 25 % vähemmän kuin 2007? Ja miten 27 % työttömyydellä ja 25 %:n tuotannon laskun jälkeen viennin resurssit ovat täydessä käytössä?

Eurovaalit ovat tulossa ja tukien juokseminen on varmemmalla pohjalla jos sama kööri valitaan uudelleen.

Nyt kannattaa siis kertoa hyviä uutisia ja niitähän olemme saaneet kuullakin paljon. Ranskalla menee hyvin, Italialla menee hyvin, Espanjalla menee hyvin, Irlannilla menee hyvin ja Portugalillakin meni vähän aikaa hyvin, kunnes oli ihan pakko hivuttautua taas tukiluukulle.

[ikuturso]

Kreikan pääministeri: Kreikka ei tarvitse enää tukipaketteja
Ulkomaat Julkaistu 30.12.2013 19:31 1

Kreikka ei tarvitse enää lisää lainoja, maan pääministeri Antonis Samaras ilmoitti tänään.

Kreikan mukaan se ei tarvitse enää EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n tukipaketteja vuonna 2014.

– Vuonna 2014 otamme ison askeleen poistuaksemme lainasopimuksesta, Samaras sanoi televisiopuheessaan.

– Vuonna 2014 Kreikka astuu jälleen markkinoille ja alkaa palautua normaaliksi maaksi.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kreikan-paaministeri--kreikka-ei-tarvitse-enaa-tukipaketteja/2471894

Tuolle uskomattomalle valheelle voi olla vain yksi selitys: lähestyvät eurovaalit.

Jos neurovaalit on se syy, ovat pikkuisen aikaisessa uutisensa kanssa. Kun eurouurnille mennään, maailma on jo taas kovin toisennäköinen. Magneettiset navatkin ehtineet vaihtaa pari kertaa paikkaa.

Mutta on se hypetys hyvä aloittaa ajoissa. Onneksi ei ole eräs kokoomuslainen enää tällä foorumilla. Sitä whinetystä ei kestäisi erkkikään, kun PIIGS-maa toisensa jälkeen väittää olevansa luottokelpoinen. Ilmeisesti jotain Urpilausumia pitää taas uutisissa kohta kestää, miten tukipolitiikka on ollut oikeaa, ja eräs teinibasso mörisee kohta jostain niskalenkistä.

Nämä talousuutiset ovat aina vähän kuin seiskan julkkishäät. Juuri kun pari on onnensa kukkuloilla on ero vain kulman takana.

-i-

[Nikolas]

Hazinin teksti tuo mieleeni Hilaire Bellocin teoksen The Servile State, johon suosittelen kiinnostuneita tutustumaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Servile_State

Tänään on olemassa kolme perusvaihtoehtoa.

Ensimmäisen ja voimakkaimmin perinteisen vaihtoehdon tarjoaa islam. Tavallaan islam on kommunismin ja 1900-luvun lopun ajatuksen, modernin yhteiskunnan täydellisen tuhoamisen, reinkarnaatio. Modernin eliitin näkökulmasta islam näyttäytyy erittäin vaaralliselta, koska se on luovinaan todellisen tasa-arvon – ei pelkaästään entisen "keskiluokan" tai "uuden" eliitin välillä, vaan myös vanhan eliitin välillä. Toisin sanoin: islman poistaa maailmanvallankumouksen. Tämän vuoksi modernin eliitin versio ei sovi islamiin.

Toinen vaihtoehto on toisten ryöstäminen toisten elintason kasvattamiseksi. Tämä on karkea versio diktatuurista, lähinnä natsi –suuntautuneesta diktatuurista. Menetelmä on yksinkertainen, mutta vaarallinen, koska jokaisen diktaattorin tulee olla valmis likvidoimaan minkä tahansa opposition, myös eliitin opposition. Vaarallisuudestaan huolimatta se on hätätilanteessa hyväksyttävä (vaihtoehto).

Kolmas vaihtoehto on reinkarnoida kommunismin ideat. Tässä (vaihtoehdossa) kaikki on enemmän tai vähemmän selvää, kuin myös se, miten moderni eliitti säilyttää valtansa.

Modernin eliitin näkökumasta käsin näitä kolmea vaihtoehtoa (vaihtoehtoja saattaa muitakin, mutta toistaiseksi en näe niitä), ensimmäistä ja kolmatta – islamilaista ja kommunistista – leimaa eräs toinen negatiivinen piirre. Niissä on väistämätöntä talouden hallinnan järjestelmän muuttaminen. Lisäksi (tarvitaan), ei pääomavirtojen hallintaa, mikä on helppoa, vaan (talouden) rakenteen hallintaa. Tämä on vaikea ja epäkiitollinen tehtävä, joten sitä on vältettävä, jos suinkin mahdollista. Sen toteuttamiseen on olemassa vain yksi keino: kansallinen diktatuuri. USA:ssa (tämä keino) saattaa omata uskollista sävyä, aluksi pseudo-kristillisten kulttien värittämänä.

Juuri näistä syistä jatkuvasti väitän, että "liberaalien", "eurooppaaisten" arvojen kehityskulku johtaa uuteen fasismiin, vain sen vuoksi, että nykytilanteessa sillä ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa olemassa.

Tuo oli mielenkiintoinen kirjoitus Hazinilta, mutta nähdäkseni vaihtoehtoja on enemmän:

1. Päätöksentekojärjestelmän uudistaminen. Puolueiden kautta korkeimmat poliittiset virat täyttänyt nomenklatuura ei kykene sellaiseen päätöksenteon selkeään järkeen ja tehokkuuteen, jota varsinkin talouden kriiseissä tarvitaan. Sveitsi on osoittanut, että nomenklatuuran vallan varalta täytyy olla edustuksellisen järjestelmän rinnalla aito kansanvalta, joka ei ole nomenklatuuran pilattavissa. Kansanvallan alaisuudessa käytännönläheiset ja pitkään kypsytellyt ideat koetellaan käytännössä. Hyvät ideat jätetään voimaan ja huonot hylätään.

2. Talouspolitiikan vaihtoehto. Distributismi tarjoaa vaihtoehdon, jossa pienyrittämisen edellytyksiä on riittävästi helpotettu tai jopa niinkin, että distributismissa pienyrittäjyyttä haittaavia lakeja, byrokratiaa ja säädöksiä ei ole koskaan toteutettu. Tällä tavoin sosiaaliturvariippuvaisten väliinputoajien luokka jää mahdollisimman pieneksi ja sekin pieni joukko on työllistettävissä, sillä valtiokapitalismia (ts. valtion omistamia yrityksiä) sopii käyttää juuri siihen tarkoitukseen.

[PaulR]

Varoitus: Länsimaiden velka 200 vuoden huipussa - edessä isoja velkaleikkauksia ja "talletusveroja"

Velkaleikkaukset ovat olleet Euroopan velkakriisissä tabu - puhumattakaan ajatus siitä, että valtiot joutuisivat korjaamaan ongelmia verottamalla tai takavarikoimalla ihmisten talletuksia. Perustelu on ollut, että länsimaat eivät käytä tällaisia luottamusta murentavia kehittyvien markkinoiden velkakriiseissä temppuja.

Länsimaat joutuvat kuitenkin ottamaan käyttöön kehittyvien maiden velkakriiseissä käytettyjä keinoja, varoittaa uusi IMF:n julkistama selvitys. Syy tähän on, että velkataakka on kasvanut monissa maissa niin suureksi, että muuta keinoa ei ole.

...

http://www.talouselama.fi/uutiset/varoitus+lansimaiden+velka+200+vuoden+huipussa++edessa+isoja+velkaleikkauksia+ja+talletusveroja/a2224008

[Roope]

Tammikuussa 2010 päättäjät pohtivat kiihkeästi ratkaisua edelleen näkymiä synkentävään talouskriisiin.

Kuin tilauksesta Harvardin yliopiston professorit Carmen Reinhart ja Ken Rogoff julkistivat Growth in a Time of Debt -nimisen tutkimuksen, jossa ruodittiin valtionvelan ja talouskasvun välistä yhteyttä.

Heidän tutkimuksensa päätyi esittämään, että valtionvelan noustessa yli 90 prosenttiin bruttokansantuotteesta talouskasvu hidastuu dramaattisesti.

Sana tutkimuksesta levisi, ja vähitellen monet poliitikot ottivat tutkimuksen omakseen. Niin EU:n talouskomissaari Olli Rehn kuin taloustuntijana pidetty amerikkalainen republikaanipoliitikko Paul Ryankin lainasivat tutkimuksen johtopäätöksiä perustellessaan tiukkaa talouskuria.
...
BBC:lle antamassaan lausunnossaan Reinhart ja Rogoff pahoittelevat tekemiään virheitä, mutta vakuuttavat uskovansa, etteivät lipsahdukset vaikuta tutkimuksen tärkeimpään johtopäätökseen.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013042416945128_ul.shtml

Uutta tutkimusta pukkaa samoilta tutkijoilta:

"Eurooppaan luvassa 1930-luvun kaltaisia konkursseja"

Valtioiden säästötoimet eivät riitä länsimaiden velkataakkojen sulattamiseen, varoittaa tuore tutkimus, sanovat tutkijat Reinhart ja Rogoff.

Harvardin yliopiston professorien Carmen Reinhartin ja Kenneth Rogoffin Kansainvälisen valuuttarahastolle tekemä tutkimus varoittaa, että valtiot aliarvioivat pahemman kerran talouden nykyisen taantuman pituuden ja syvyyden.

Reinhart ja Rogoff näkevät tulevaisuudessa on 1930-luvun kaltaisia valtioiden konkursseja, lainojen uudelleen järjestelyjä, laukkaavaa inflaatiota, rajoitteita pääoman liikkumiselle ja julkisen sektorin finanssialalle kohdistuvat pakkotoimet, kuten antolainauksen kiihdyttäminen tai korkotason muuttaminen poliittisella päätöksellä.

"Valtioiden täytyy suhtautua suurella varauksella siihen oletukseen, että kriisistä selvitään pelkän talouskasvun avulla. Sen sijaan kehittyneiden maiden hallitusten on katsottava enenevässä määrin keinovalikoimaa, jotka tätä nykyä yhdistetään kehittyviin markkinoihin, mutta joita teollisuusmaat käyttivät itsekin vielä äskettäin", Reinhart ja Rogoff toteavat.

[...]

"Euroopassa finanssikriisi muuttui monissa maissa julkisen talouden velkakriisiksi, mutta nykyinen, silmänsä tosiasioilta sulkeva poliittinen linja olettaa, että talouden normaali kasvuvauhti voidaan saavuttaa jälleen säästötoimien, sinnittelyn ja kasvun yhdistelmällä", he jatkavat.

[...]

Reinhart ja Rogoff uskovat, että koko joukko Euroopan maita joutuu tulevaisuudessa ottamaan lusikan kauniiseen käteensä ja järjestelmään velkansa uudelleen. Näitä ylivelkaantuneita maita ovat heidän mielestään Irlanti, Portugali, Hollanti, Kreikka, Espanja, Italia sekä Ranska.

He uskovat, että useimmilla mailla kestää vielä keskimäärin kahdeksan vuotta kuroa kiinni finanssikriisin talouteen aiheuttama kuoppa. Tarkastelluista 12 valtiosta vain Yhdysvallat ja Saksa ovat onnistuneet kampeamaan taloutensa takaisin vuotta 2008 edeltäneelle tasolle.

Kauppalehti 3.1.2014

So far, there has been very little debt relief for mortgage holders in Europe. Strict bankruptcy laws have also made it difficult to cancel debts, unlike in the U.S., where a wave of mortgage defaults helped cut household debt after the subprime crisis.

A burst of high inflation, even if just temporary, might be the least painful way to rid Europe of its debt hangover. The European Central Bank, however, is struggling to halt the currency bloc's slide toward outright deflation and remains far from sanctioning inflation well over its 2% annual target.

Still, as European policy makers realize the lengthy hangover that lies ahead for the European economy, they may grasp for more powerful medicines that could cut debt, but also roil the region's financial markets.

"The size of the problem," Ms. Reinhart and Mr. Rogoff write, "suggests that restructurings will be needed, particularly, for example, in the periphery of Europe, far beyond anything discussed in public to this point."

The Wall Street Journal: Three Ways for Europe to Cut Its Debt Load 2.1.2014

Ei taida Rehn siteerata tätä.

[Tomi]

http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/Euroopan+talous+jatkaa+vuonna+2014+elpymist%C3%A4%C3%A4n/a1388643588239?src=haku&ref=02012014%2Fpaakirjoitukset%2F

Vie­ras­ky­nä-­pals­tal­la jul­kais­taan asian­tun­ti­ja­kir­joi­tuk­sia. Noin 4 300 mer­kin mit­tai­sia teks­te­jä voi tar­jo­ta osoit­tee­seen hs.ar­tik­ke­li@hs.­fi. Toi­mi­tus edi­toi jul­kais­ta­vat ar­tik­ke­lit.

Mo­net vii­meai­kai­set esi­mer­kit osoit­ta­vat, et­tä pon­nis­te­lut ta­lousk­rii­sin rat­kai­se­mi­sek­si ei­vät ole men­neet huk­kaan. Liial­li­seen tyy­ty­väi­syy­teen ei sil­ti ole ai­het­ta.

Vuo­den 2013 pää­tyt­tyä voim­me kat­soa taak­se ai­kaan, jol­loin EU al­koi nous­ta taan­tu­mas­ta. Vaik­ka ta­lous­kas­vun ver­sot ovat vie­lä hen­to­ja, nii­tä on jo sel­väs­ti nä­ky­vis­sä.

Hil­jat­tain mo­net pi­ti­vät eu­roa­lueen ha­joa­mis­ta to­del­li­se­na uh­ka­na. Nyt ti­lan­ne on kui­ten­kin päin­vas­tai­nen: Lat­via ot­ti juu­ri 18. val­tio­na käyt­töön eu­ron, jo­ten yhä useam­pi maa käyt­tää yh­teis­tä va­luut­taam­me.

Toi­nen vai­kean so­peu­tu­mi­sen jäl­keen en­tis­tä vah­vem­pa­na nou­se­va maa on Ir­lan­ti. Maa jät­ti 15. jou­lu­kuu­ta taak­seen kol­me­vuo­ti­sen tu­kioh­jel­man, jon­ka avul­la puu­tut­tiin päät­tä­väi­ses­ti maan pank­ki- ja kiin­teis­tö­sek­to­rei­den vuon­na 2008 ta­pah­tu­neen ro­mah­duk­sen syi­hin. Vii­me vuo­den kol­man­nel­la nel­jän­nek­sel­lä Ir­lan­nis­sa syn­tyi työ­paik­ko­ja en­nä­tys­tah­tiin.

Lat­vian ja Ir­lan­nin esi­mer­kit osoit­ta­vat, et­tä EU va­lit­si toi­mi­van st­ra­te­gian krii­sis­tä sel­viä­mi­sek­si ja va­kau­den pa­laut­ta­mi­sek­si. Ra­hoi­tus­vai­keuk­siin jou­tu­neet jä­sen­val­tiot ovat saa­neet eh­dol­li­sia lai­no­ja muil­ta val­tioil­ta. Nii­den eh­to­na on ol­lut, et­tä lai­nan­saa­jat si­tou­tu­vat te­ke­mään tar­vit­ta­vat uu­dis­tuk­set ja va­kaut­ta­maan ta­lou­ten­sa.

Mur­ros on ol­lut mo­nil­le kan­sa­lai­sil­le erit­täin vai­kea. Unio­nin tu­ki on kui­ten­kin var­mis­ta­nut, et­tei­vät krii­sin vai­ku­tuk­set esi­mer­kik­si Krei­kas­sa tai Por­tu­ga­lis­sa ole ol­leet lä­hes­kään yh­tä äkil­li­siä tai ki­pei­tä kuin ne muu­ten oli­si­vat ol­leet.

Myös muual­la Eu­roo­pas­sa nä­kyy merk­ke­jä pa­rem­mas­ta. Es­pan­jan lai­naoh­jel­ma päät­tyy 23. tam­mi­kuu­ta. Maan pank­ki­sek­to­ria kor­ja­taan, ja ta­lou­suu­dis­tuk­sil­la syn­ny­te­tään suo­tui­sat olot kas­vul­le ja työ­paik­ko­jen luo­mi­sel­le.

Kaik­kiaan Eu­roo­pan ta­lous on el­py­nyt vii­me ke­säs­tä läh­tien. En­nus­tei­den mu­kaan tah­ti kiih­tyy tä­nä vuon­na. Tuo­reim­mat työt­tö­myys­lu­vut osoit­ta­vat, et­tä suun­ta on kään­ty­nyt. On roh­kai­se­vaa, et­tä työl­li­syys pa­ra­ni Eu­roo­pas­sa vuo­den kol­man­nel­la nel­jän­nek­sel­lä eni­ten Ir­lan­nis­sa ja Por­tu­ga­lis­sa.

Tuo­mio­päi­vän pro­fee­tat oli­vat siis vää­räs­sä, mut­ta vie­lä ei kui­ten­kaan ole ai­ka juh­lia voit­toa krii­sis­tä. Työt­tö­miä on Eu­roo­pas­sa edel­leen lii­kaa.

Kei­no­ja krii­sis­tä sel­viä­mi­sek­si on kol­me. En­sin­nä­kin Eu­roo­pas­sa on jat­ket­ta­va ra­ken­neuu­dis­tuk­sia tuot­ta­vuu­den ja yrit­tä­jyy­den vah­vis­ta­mi­sek­si. Näin ta­lou­del­li­nen ja so­siaa­li­nen hy­vin­voin­ti on mah­dol­lis­ta säi­lyt­tää kor­keal­la ta­sol­la.

Toi­sek­si Eu­roop­paan tar­vi­taan asian­mu­kai­ses­ti toi­mi­va pank­ki­jär­jes­tel­mä ra­ken­ne­muu­tok­sen ra­hoit­ta­mi­sek­si ja in­ves­toin­tien tu­ke­mi­sek­si. Eu­roo­pan pank­kiu­nio­nin pe­rus­pi­la­rei­ta luo­daan par­hail­laan. Näin taa­taan, et­tä pank­kim­me ovat va­kai­ta se­kä tu­ke­vat kas­vua ja työ­paik­ko­jen luo­mis­ta.

Kol­man­nek­si tar­vit­sem­me Eu­roo­pan ta­sol­le va­kaan ta­lous- ja ve­ro­po­liit­ti­sen ke­hyk­sen.

Vii­me syk­sy­nä ko­mis­sio ar­vioi en­sim­mäis­tä ker­taa eu­roa­lueen val­tioi­den ta­lou­sar­vioe­si­tyk­set vuo­dek­si 2014. Jul­ki­sen ta­lou­den ali­jää­mät eu­roa­lueel­la ovat jo pie­nen­ty­neet lä­hes seit­se­mäs­tä pro­sen­tis­ta al­le kol­meen pro­sent­tiin.

Olem­me li­säk­si hyö­dyn­tä­neet te­hok­kaas­ti mui­ta vä­li­nei­tä, joi­ta ta­lou­suu­dis­tus­ten koor­di­noi­mi­sek­si on luo­tu krii­sin kes­täes­sä.

Esi­mer­kik­si kah­dek­san kuu­kaut­ta sit­ten ko­mis­sio va­roit­ti, et­tä Slo­ve­nian on pi­kai­ses­ti hoi­det­ta­va jul­ki­nen ta­lou­ten­sa kun­toon ja puu­tut­ta­va ra­hoi­tu­sa­lan on­gel­miin.

Mar­ras­kuus­sa to­te­sim­me, et­tä Slo­ve­nian ta­lou­sar­vio­suun­ni­tel­ma vuo­del­le 2014 on unio­nin sään­tö­jen mu­kai­nen. Li­säk­si slo­ve­nia­lais­ten pank­kien st­res­si­tes­tit osoit­ti­vat, et­tei maa tar­vit­se ra­hoi­tus­tu­kea pank­ki­sek­to­rin­sa kor­jaa­mi­seen. Slo­ve­nias­ta ei ole siis tu­los­sa uut­ta lai­naoh­jel­ma­maa­ta.

Eu­roop­pa­lais­ten pon­nis­te­lut krii­sis­tä sel­viä­mi­sek­si ovat kan­ta­neet he­del­mää. Liial­li­seen tyy­ty­väi­syy­teen ei kui­ten­kaan ole va­raa.

Vai­kei­ta pää­tök­siä ja sit­keyt­tä tar­vi­taan vas­te­des­kin. Mi­kä­li kui­ten­kin jat­kam­me uu­dis­tus­ten tiel­lä, Eu­roo­pan ta­lous vah­vis­tuu tu­le­vi­na vuo­si­na en­ti­ses­tään.

Vi­via­ne Re­ding ja Ol­li Rehn
Kir­joit­ta­jat ovat Eu­roo­pan ko­mis­sion va­ra­pu­heen­joh­ta­jia.

Voin uskoa, että Irlanti on selvinnyt talouskriisistä ja tukipaketti on ehkä toiminut siellä. Espanja ja Portugali??
Sen sijaan Kreikka on edelleen pahassa tilanteessa ja sama koskee Kyprosta. Nämä kaksi maata pitäisi erottaa eurosta ja yrittää selvitä lopuilla mailla ilman lisätukemisia. sen jälkeen euro voisi yrittää selvitä ilman lisätukipaketteja. Lisäksi eurokriisi ei ole ohi. Lisätukipakettipyyntöjä voi tulla esim. Kreikasta ja Portugalista.

[Nikolas]

http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/Euroopan+talous+jatkaa+vuonna+2014+elpymist%C3%A4%C3%A4n/a1388643588239?src=haku&ref=02012014%2Fpaakirjoitukset%2F

... pläp pläp ...

Vi­via­ne Re­ding ja Ol­li Rehn
Kir­joit­ta­jat ovat Eu­roo­pan ko­mis­sion va­ra­pu­heen­joh­ta­jia.

Tuon allekirjoituksen perusteella mietin, kannattaako tekstiä edes lukea.

[Jääpää]

Kun paskaa varastoiva ja myyvä Sontatukkuri ilmoittaa paskan olevan tänävuonna erityisen hyvää ja laadukasta ja laadun vielä paranevan, kunhan ostamme sitkeästi suurempia eriä kalliimpaan hintaan,
niin miksi epäilisimme Hänen sanojaan?

[skrabb]

"Kreikka ei tule ikinä maksamaan velkojaan"
Haastattelu
04.01.2014 06:11

Professori Jan Kregel näkee euron kriisissä yhteneväisyyksiä taannoisen Argentiinan rahoituskriisin kanssa. Kreikan kaltaisille, käytännössä varattomille euromaille on pakko antaa paljon anteeksi.

Edessäni istuvasta, rusettia käyttävästä herrasmiehestä piti tulla taloustieteen seuraava suuri nimi.

Jan Kregelin paikka John Maynard Keynesin, Joan Robinsonin ja Nicholas Kaldorin kaltaisten Cambridgen yliopiston tuotosten manttelinperijänä oli taattu. Sen sijaan uusklassisen taloustieteen hyökyaalto hukutti 1970-luvun kiihtyvän inflaation ja työttömyyden seurauksena alleen Kregelin koulukunnan.

Vaikka talouspolitiikka lähti toiseen suuntaan, Kregelistä tuli kysytty asiantuntija ympäri maailman. 1990-luvulla hän ennusti euron ajautuvan kriisiin.
– Minulle se oli ilmiselvää, Kregel sanoi Taloussanomille Ateenassa.

Hän työskenteli aikanaan Saksojen yhdistymisen parissa ja katsoi vierestä, kun maa alkoi jäädyttää palkkoja.
– Ei tarvinnut olla nero ymmärtääkseen, että Saksan sisäinen devalvointi johtaisi välittömästi mukautumisongelmiin.

Nämä ongelmat näyttäytyivät vaihtotaseiden epätasapainoina: Saksa alkoi kerryttää suuria ylijäämiä suhteessa muihin. Se johti Etelä-Euroopassa joko kotimaisen yksityisen sektorin tai valtion budjettivajeisiin, Kreikan tapauksessa molempiin.

Mallia Argentiinasta

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, muistuttaa Kregeliä Argentiinan vuosituhannen vaihteen kriisistä. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin pääekonomistina hän seurasi sitä läheltä.

Argentiina oli sitonut valuuttansa dollariin ja avannut rajansa. Paikallinen teollisuus näivettyi ja vaihtotase painui pakkaselle. Ulkomailta tulevat pääomavirrat kuitenkin rahoittivat maan budjettivajetta ja estivät maksutasekriisin syntymisen, Kregel kertoo.

Hänen mukaansa oli selvää, että näin kävisi myös euroalueella. Matalat korot pahensivat tilannetta.
– Euron takia kriisimaiden korkoerot Saksaan käytännössä romahtivat. Monet sijoittajat rikastuivat suunnattomasti, itsekin hedge-rahastossa tuohon aikaan työskennellyt Kregel sanoo.

Jossain vaiheessa sijoittajat ymmärtävät maiden olevan kykenemättömiä maksamaan velkojaan ja kääntävät rahahanat pois päältä. Argentiinakin ajautui konkurssiin 2001, euroalueella kehitys olisi voinut jatkua vielä 3–5 vuotta.

Investointipankki Lehman Brothersin kaatuminen yhdistettynä Kreikan luultua isompiin budjettivajeisiin aiheutti paniikkireaktion. Kävi "todella huono tuuri", sanoo Kregel.

Euro oli EU-komission epätoivoinen kasvuyritys

Rahaliitto oli syntyessään täysin poliittinen hanke, sanoo Kregel. Euroopan taloudet eivät enää kasvaneet, ja poliittis-taloudellisesta yhdentymisestä oli saatu kaikki mahdollinen irti.
– Komissiossa Jacques Delors ja muut yrittivät rahaliiton avulla pelastaa poliittisen projektin, joka oli kuolemassa. He sanoivat, että euro saa ihmiset taas kiinnostumaan Euroopasta, Kregel kuvailee yhteisvaluutan syntyä.

Hänen mukaansa euro nähtiin myös vastauksena iänikuiseen vaihtotaseiden epätasapainoon Saksan ja Italian välillä. Niillä ei olisi enää väliä, koska vajeet olisivat "sisäisiä", eli samassa valuutassa nimettyjä.

Velkakikkailua  komission siunauksella

Taloudellisia kriteerejä katsottiin euron luomisessa läpi sormien. Esimerkiksi Italialla ei olisi ollut Kregelin mukaan mitään asiaa euroon, mutta poliittisesti se ei voinut jäädä ulkopuolelle.

Maa toimi Kreikan tavoin ja kutsui finanssinikkarit paikalle saadakseen valtion rahoitusaseman näyttämään sopivalta.
– Nämä olivat hyvin yksinkertaisia temppuja. Kvartaaleittain korkoa maksava sadan miljoonan liiran velkakirja muutettiin alennetun nimellisarvon velkakirjaksi. Yhdellä kynänsutaisulla velan arvoa oli vähennetty viidenneksellä ja korot lähetetty 20 vuoden päähän, Kregel sanoo.
– Italialaiset sanoivat avoimesti komission tilastoviranomaiselle Eurostatille toimivansa näin. He taas sanoivat "selvä, se on täysin okei". Kaikki tiesivät tämän. Sinun täytyi olla idiootti, jos et epäillyt mitään.

Tie kriisistä ulos käy Saksan kautta

Kregelin mukaan kriisiin on useita erilaisia teoreettisia ratkaisuja yhteisestä valtiovarainministeriöstä Euroopan keskuspankin mandaatin muutokseen.
– Lyhyellä tähtäimellä nämä eivät toteudu.

Niin kauan kuin euroon ei tehdä rakennemuutoksia, ratkaisu voi Kregelin mukaan lähteä vain yhdestä paikasta: Saksasta.

Olennaista on ymmärtää, että iso osa Euroopan erinäisiä rahoitusvälineitä "rahoittavista" maista tulee itse tarvitsemaan rahoitusta tulevaisuudessa.
– Onko todennäköistä, että Espanja rahoittaa muita, kun se tulee itse tarvitsemaan rahaa? Ei. Kun käy listaa läpi, jäljelle jäävät Saksa, Suomi, ehkä Itävalta ja Hollanti, Kregel sanoo.

Kreikka ei tule  ikinä maksamaan velkojaan
Nykyisessä eurorakenteessa saksalainen veronmaksaja tulee lopulta kantamaan taakan.
– Pitäisi ymmärtää, ettei sitä voi välttää. Silloin keskustelu muuttuisi täysin nykytilanteesta, jossa Saksa yrittää kaikin keinoin vältellä omien veronmaksajiensa kuormittamista. Ja siitä pääsemme olennaiseen kysymykseen: miten järjestämme asiat niin, että Saksan pitää maksaa mahdollisimman vähän?

Professori epäilee avoimesti Kreikan takaisinmaksukykyä.
– Kreikka ei tule ikinä maksamaan velkojaan. Ei koskaan. Ei ole yksinkertaisesti mitään mahdollisuutta, että näin tulisi käymään.

Kregelin mukaan Saksa voi saada rahojaan takaisin vain antamalla Kreikan hengittää, juuri niin kuin Argentiinan tapauksessa on käynyt. Maa keskeytti maksut velkojille ja keskittyi työllisyyden ja talouskasvun palauttamiseen. Mitä enemmän se kasvoi, sitä enemmän velkojat saivat rahojaan takaisin.

Kregelin mukaan ainoa syy keskustelun välttelemiseen on pelko siitä mitä tapahtuu, kun saksalaiset veronmaksajat ymmärtävät joutuvansa maksumiehiksi.
– Nyt on tälle keskustelulle jo korkea aika.

Paavo Teittinen, Ateena

http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&newsID=201315735&c=mobile&rss=mob

[repo]

Kregelistä tuli kysytty asiantuntija ympäri maailman. 1990-luvulla hän ennusti euron ajautuvan kriisiin.
– Minulle se oli ilmiselvää, Kregel sanoi Taloussanomille Ateenassa.

Hän työskenteli aikanaan Saksojen yhdistymisen parissa ja katsoi vierestä, kun maa alkoi jäädyttää palkkoja.
– Ei tarvinnut olla nero ymmärtääkseen, että Saksan sisäinen devalvointi johtaisi välittömästi mukautumisongelmiin.

Nämä ongelmat näyttäytyivät vaihtotaseiden epätasapainoina: Saksa alkoi kerryttää suuria ylijäämiä suhteessa muihin. Se johti Etelä-Euroopassa joko kotimaisen yksityisen sektorin tai valtion budjettivajeisiin, Kreikan tapauksessa molempiin.

TalSa julkaisi tänään myös toisen ennustajaprofessorin haastattelun.

Kun euroa hierottiin kasaan 1990-luvulla, se herätti valtavaa innostusta uutena askeleena Euroopan yhdentymisessä. Professori Randall Wray taas näki synkkiä pilviä horisontissa.

– Valuutan erottaminen valtiosta oli valtava virhe. Se oli lähes ennenkuulumatonta ja näytti ehdottomasti siltä, että se tulisi epäonnistumaan, Wray sanoi Taloussanomille Ateenassa.

– Jos otat euron tai minkä tahansa vieraan valuutan käyttöön, tarvitset vero- tai lainarahaa pysyäksesi toiminnallisena.

2013-01-04 TalSa: Eurokriisin ennustanut professori Randall Wray uskoo kriisissä olevan kyse valtion ja valuutan välisestä suhteesta

Mutta kuitenkin kyseinen professorin suositus Suomelle on.

Mutta mitä tapahtuisi, jos esimerkiksi Suomi palaisi markkaan?

– Jos Suomi lähtisi eurosta, valuuttakurssinne heilahtelisi enemmän. Maahantuontia varten pitäisi myös kerryttää vaihtotaseen ylijäämiä tai muussa tapauksessa kärsiä heikkenevästä valuutasta. Mutta mielestäni Suomen pitäisi työskennellä euroalueen rakenteiden muuttamiseksi.

Lihavoimaani koskien kommentti: jostain pitäisi vain löytyä se Nokia, tai kaksi, tai tuhat Supercelliä, jos asiaa ajattelee työllisyyden näkökulmasta.

Kaikkinensa Randall Wray:n haastattelu oli ajatuksia herättävä juuri tästä syystä, että Wray näkee ettei meillä kuitenkaan olisi enää mahdollisuuksia pärjätä omalla valuutalla omillamme. Tietysti Wray ei tätä suoraan sanonut vaan edellisessä lauseessa on paljon omaa tulkintaani.

Ärsyttävää on jälleen Wrayn puhe rakenteiden muuttamisesta ja mitä ne rakenteet sitten pitäisi olla. Tällä kertaa meidän pitäisi vain olla muuttamassa EU:n rakenteita - tai ainakin mukana, mikä on varmaan helppo juttu, melkein jo tehty, ja moneen kertaan päättyneeksi julistettu kriisi voidaan jälleen kerran julistaa päättyneeksi. Onhan se nähty, kuinka hyvin se rakenteiden muuttaminen onnistuu historian laajapohjaisimmalla EU-kiimaisten enemmistöhallituksella, jolla ei ole mitään vaikeuksia saada esityksiään läpi eduskunnassa kunhan nyt vain ensin saavat hallituksessa keskenään sumplittua jonkin rakennemuutoksen.

Toiseksi itse en ihan heti keksi, miten Wrayn ajatukset valtion itsenäisen rahapolitiikan ja EU/euron osalta olisi yhdistettävissä. Millainen rakenne tämän tekisi mahdolliseksi ja, ennenkaikkea, miten pitkään suomalaiset haluavat sinnitellä että omaan taloudelliseen tilamme saadaan korjausta jonkin EU/euro-mekanismien kautta? Minulla ainakin on jo pinna palanut ja toivon sydämmestäni, että enemmistö suomalaisista ajettelisi samoin kevään Euroopan parlamentin vaaleissa äänestämällä vain EU-nuivia. Valitettavasti kolmellatoistakaan EU-nuivalla mepillä ei tehdä mitään ratkaisevaa, mutta olisihan se vahva viesti tuon Wrayn tarjoaman EU/euron rakennemuutoksen puolesta.

Kaikesta huolimatta  hymyillään.

[kelloseppä]

...

Tuo oli mielenkiintoinen kirjoitus Hazinilta, mutta nähdäkseni vaihtoehtoja on enemmän:

1. Päätöksentekojärjestelmän uudistaminen. Puolueiden kautta korkeimmat poliittiset virat täyttänyt nomenklatuura ei kykene sellaiseen päätöksenteon selkeään järkeen ja tehokkuuteen, jota varsinkin talouden kriiseissä tarvitaan. Sveitsi on osoittanut, että nomenklatuuran vallan varalta täytyy olla edustuksellisen järjestelmän rinnalla aito kansanvalta, joka ei ole nomenklatuuran pilattavissa. Kansanvallan alaisuudessa käytännönläheiset ja pitkään kypsytellyt ideat koetellaan käytännössä. Hyvät ideat jätetään voimaan ja huonot hylätään.

2. Talouspolitiikan vaihtoehto. Distributismi tarjoaa vaihtoehdon, jossa pienyrittämisen edellytyksiä on riittävästi helpotettu tai jopa niinkin, että distributismissa pienyrittäjyyttä haittaavia lakeja, byrokratiaa ja säädöksiä ei ole koskaan toteutettu. Tällä tavoin sosiaaliturvariippuvaisten väliinputoajien luokka jää mahdollisimman pieneksi ja sekin pieni joukko on työllistettävissä, sillä valtiokapitalismia (ts. valtion omistamia yrityksiä) sopii käyttää juuri siihen tarkoitukseen.

Seuraavassa käsittelen lyhyesti, miksi Hazin, jonka tuotoksia en kuitenkaan tunne muutamaa lyhyttä artikkelia perusteellisemmin, rajasi "liberaalia Eurooppaa" koskevan listansa vain kolmeen esittämäänsä perusvaihtoehtoon.

1. Päätöksentekojärjestelmän uudistaminen Sveitsin esimerkin innoittamana.
Hazin tuntee toki sveitsiläisen hallintomallin, mutta hän ei pidä sitä vaihtoehtona, koska:
a) Sveitsinkin mallissa sosiaalinen positiivinen säätykierto vaatii talouskasvua.
b) Suoran demokratian hallintomalli ei sinänsä puutu talouden mekanismeihin eli (Hazin:n tarkoittamaan) talouden rakenteeseen eikä ko. hallintomallia hallita Hazin:n kolmen (neljän?) vaihtoehdon esittämällä kovaotteisella vähintäänkin "valistunut autokraatin"- tyyppisellä erittäin vahvalla valtiollisella ohjauksella.

2. Talouspolitiikan vaihtoehto – distributismi.
Hazin tuntee toki distributismin, mutta hän ei pidä sitä vaihtoehtona, koska:
a) Eliitti, niin vanha ("esi-kapitalistinen") eliitti kuin uusi 1900-luvun ("raha")eliitti ei sallin ei anna itsenä tuhoamista. Jos joku tosissaan yrittää, päädytään pahimmillaan sisällissota –tyyppiseen tilanteeseen, jonka tuhkasta molemmat eliitit nostavat Hazin:n kahdesta jälkimmäisestä vaihtoehdosta uudeksi hallintomalliksi.

Omat kommenttini edellisen Hazin:n ajatuksia arvuuttelemaan pyrkivän veikkausrivin lisäksi.

1.
Toki yleisesti ottaen suora demokratia, etenkin paikallistasolle sovellettuna, olisi yhden ja yhtenäisen Venäjän loppu, joten ko. vaihtoehto ei ole olemassa Hazin:n työkalupakissa myöskään tämän syyn takia.

2.
Toki yleisesti ottaen distributismikin olisi loppu ainakin sellaiselle yhdelle ja yhtenäiselle Venäjälle, joka saavuttaa poliittis-sotilaallisesti globaalin suurvallan aseman, vaikka jollakin mekanismilla voitaisiin kenties taata riittävän suuret ja kattavat yhden johdon alla käytössä olevat pääomavirrat ja sisäinen energia- ja tiedotusmonopoli, joiden luomaa selkänojaa tarvitaan myös siihen, että pikkuvaltioita voidaan kaataa Venäjän poliittisen poliittisen johdon niin halutessa vain sormen näpäytyksellä, joten ko. vaihtoehto ei ole olemassa Hazin:n työkalupakissa myöskään tämän syyn takia.

Se mahdollinen neljäs vaihtoehto?
Se Hazin:n kurkussaan mahdollisesti vielä pitämä neljäs vaihtoehto, juuri se vaihtoehto, jota hän suorittelisi Venäjälle, jos sellaista ylipäätään on edes olemassa, olisi hyvin mielenkiintoista kuulla.

PS. Täytyypä Belloc:iin tutustua tarkemmin ... Kiitos vinkistä.

[Kulttuurirealisti]

Nämä ongelmat näyttäytyivät vaihtotaseiden epätasapainoina: Saksa alkoi kerryttää suuria ylijäämiä suhteessa muihin. Se johti Etelä-Euroopassa joko kotimaisen yksityisen sektorin tai valtion budjettivajeisiin, Kreikan tapauksessa molempiin.

Eihän niiden Saksan ylijäämien olisi tarvinnut johtaa ongelmiin muissa jäsenmaissa, jos niiden taloudet olisivat kyenneet myymään muuallekin kuin Euroalueelle. Tai hankkimaan ylijäämiä suhteessa muihin maihin kuin Saksaan. Mutta kai tämä kehitys oli tietyllä tavalla vääjäämätöntä, kun ei kyetty.

Hänen mukaansa euro nähtiin myös vastauksena iänikuiseen vaihtotaseiden epätasapainoon Saksan ja Italian välillä. Niillä ei olisi enää väliä, koska vajeet olisivat "sisäisiä", eli samassa valuutassa nimettyjä.
...
Taloudellisia kriteerejä katsottiin euron luomisessa läpi sormien...
Yhdellä kynänsutaisulla velan arvoa oli vähennetty viidenneksellä ja korot lähetetty 20 vuoden päähän, Kregel sanoo.
– Italialaiset sanoivat avoimesti komission tilastoviranomaiselle Eurostatille toimivansa näin. He taas sanoivat "selvä, se on täysin okei". Kaikki tiesivät tämän. Sinun täytyi olla idiootti, jos et epäillyt mitään.

Idioottejahan siellä ei paljoa ole, vaan omaan ja kamujen pussiin pelaajia.

Kregelin mukaan kriisiin on useita erilaisia teoreettisia ratkaisuja yhteisestä valtiovarainministeriöstä Euroopan keskuspankin mandaatin muutokseen.

EKP:lla pitäisi olla myös työllisyystavoite ja kasvutavoite. Rahan arvoa pitäisi pystyä alentamaan, suhteessa muihin valuuttoihin. Niin kuin Suomessa taannoin buustattiin kilpailukykyä. Iso ongelma on se, että muut maat kuten Saksa eivät välttämättä halua tehdä sitä silloin kun Suomi, Kreikka tai Italia sitä haluaa. Ei halua välttämättä koskaan.

[Emo]

Soros: Euro saattaa tuhota koko unionin

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/01/05/soros-euro-saattaa-tuhota-koko-unionin/2014170/12

Suorista lausunnoistaan tunnettu miljardöörisijoittaja ja filantrooppi George Soros laukoo taas kovia.

Eurooppa on sijoittajan mielestä matkalla kohti tilannetta, joka rinnastuu Japanin kokemaan "menetettyyn vuosikymmeneen" eli olemattomaan talouskasvuun. Yksi maa voi kestää tällaisen tilanteen, mutta sekalaiselle joukolle maita se on paljon vaikeampaa, Soros kirjoittaa kolumnissaan.

Euron suunnitteluvika

Sorosin mielestä Saksan markan mukaisesti suunniteltu yhteisvaluutta kärsii "kuolettavasta viasta".

– Yhteisen keskuspankin luominen ilman yhteistä valtiovarainministeriötä tarkoittaa sitä, että valtioiden velat on nimetty valuutassa jota yksikään valtio ei kontrolloi, Soros kirjoittaa.

– Tämä tekee maista konkurssiriskejä.

Huonoja muistoja

Soros on usein vaatinut eurobondien eli euromaiden yhteisten velkakirjojen käyttöönottoa ongelman ratkaisemiseksi, ja toistaa vaatimuksensa jälleen.


Toisesta maailmansodasta selvinnyt ja sen jälkeen Englantiin muuttanut miljardööri näkee Euroopan nykytilanteessa heijastuksia ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä tilanteesta, jolloin Ranska vaati Saksalta valtavia sotakorvauksia.

– Pääministeri Aristide Briandin vaatimus korvauksista johti Hitlerin valtaannousuun, Merkelin politiikka taas äärioikeistolaisten liikkeiden nousuun Euroopassa, Soros laukoo.

Soros harmittelee sitä, että eurokriisin myötä Eurooppa on nyt jaettu velkojiin ja velallisiin.

– Euro saattaa tuhota koko Euroopan unionin.

http://www.project-syndicate.org/commentary/george-soros-maps-the-terrain-of-a-global-economy-that-is-increasingly-shaped-by-china

Todella lupaavasti alkaa uutisvuosi 2014! 

[ikuturso]

"Kreikka ei tule ikinä maksamaan velkojaan"
Haastattelu
04.01.2014 06:11

Professori Jan Kregel näkee euron kriisissä yhteneväisyyksiä taannoisen Argentiinan rahoituskriisin kanssa. Kreikan kaltaisille, käytännössä varattomille euromaille on pakko antaa paljon anteeksi....

Professori epäilee avoimesti Kreikan takaisinmaksukykyä.
– Kreikka ei tule ikinä maksamaan velkojaan. Ei koskaan. Ei ole yksinkertaisesti mitään mahdollisuutta, että näin tulisi käymään.
...

http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&newsID=201315735&c=mobile&rss=mob

Joskus aikanaan tässä ketjussa (en jaksa kaivella) laskeskelin montako vuotta Kreikalta menisi valtion velkojensa maksuun edellyttäen, että kaikki korot annettaisiin anteeksi ensimmäisen kymmenen vuoden ajalta, ja että Kreikan vaihtotase ja valtiontalouden ylijäämä saataisiin tervehdytettyä sille tasolle, mitä Suomi pystyi ylläpitämään parin vuoden ajan, jolloin Suomi maksoi valtionveloistaan osan pois.

Sainkohan tulokseksi joitain satoja vuosia. Kuitenkin edellytys oli talouskasvu ja jatkuvana sellainen tilanne, jota Suomi hyvinä aikoina pystyi ylläpitämään vain muutaman vuoden ennen kuin taas tuli alamäki.

-i-

[siviilitarkkailija]

http://www.abc.net.au/tv/guide/abc1/201306/programs/ZX9365A001D2013-06-09T193152.htm

Erityisen opettavainen jakso on 1/12 Irlantilaisen näyttelijän, Seanin, lapsuudessa leikkipaikkana käyttämänsä linna. Näyttelijä ostaa linnan joka on pelkkä kiviseinien ympäröimä neliö. Tämän jälkeen alkaa jännittävä vaihe kun näyttelijä alkaa toteuttamaan unelmaansa asunnosta. Irlanti on siirtynyt euroon. Rahaa on koska on euro. Euroja on järkyttävästi ja aivan tolkuttomasti. Lapsuuden linna, joka itsessään on aika helvetillinen omistuskohde, onkin kannattava sijoitus.

Näyttelijä ei ole palkannut arkkitehtiä, näyttelijä irtisanoo ainoat järkevät työntekijät...kaiken huippuna näyttelijä saa pankista lainaa 1.2 miljoonaa euroa. Ilman mitään vakuuksia. Ainoastaan kiviseinät ja olematon rakennussuuntelma, ei mitään käsitystä takaisinmaksusta tai kustannuksista ja mies käy hakemassa pankista 1.2 miljoonaa euroa.

Ainoa minkä näyttelijä teki väärin oli se että alkoi rakentamaan kivinavettaansa. Rakkaus linnaan sotki kuviot. Vaikka pankkijärjestelmän romahdusta ei olisi tullut, miehen linnakuvio oli tuhoon tuomittu. Samanlaisiin hullunhankkeisiin Jutta ja Jyrki ovat rahamme pumpanneet. Todella opettavainen esimerkki Irlannin pankkisektorin mielipuolisuudesta euron tullessa.

[Herbert]

Junckerin tiedetään nauttivat alkoholista niin paljon, että on herännyt kysymyksiä, onko hän tai joku euroalueen valtiovarainministereistä ollut humalassa, kun on tehty tärkeitä päätöksiä eurokriisin hoidosta. Hollannin valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem joutui vastaamaan kysymykseen tv:n keskusteluohjelmassa.

Dijsselbloemin mukaan kaikki Euroryhmän kokouksiin osallistuneet ovat olleet hänen tietämänsä mukaan aina selvin päin. Hän kuitenkin huomauttaa ryhtyneensä käymään kokouksissa vasta sen jälkeen, kun Juncker ei enää johtanut ryhmää. Samassa ohjelmassa Dijsselbloem mainitsee Junckerin olevan "piintynyt tupakoitsija ja juomari".

http://www.talouselama.fi/uutiset/eupomon+alkoholinkaytto+heratti+kysymyksia++piintynyt+juomari/a2224907

[ikuturso]

Junckerin tiedetään nauttivat alkoholista niin paljon, että on herännyt kysymyksiä, onko hän tai joku euroalueen valtiovarainministereistä ollut humalassa, kun on tehty tärkeitä päätöksiä eurokriisin hoidosta. Hollannin valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem joutui vastaamaan kysymykseen tv:n keskusteluohjelmassa.

Dijsselbloemin mukaan kaikki Euroryhmän kokouksiin osallistuneet ovat olleet hänen tietämänsä mukaan aina selvin päin. Hän kuitenkin huomauttaa ryhtyneensä käymään kokouksissa vasta sen jälkeen, kun Juncker ei enää johtanut ryhmää. Samassa ohjelmassa Dijsselbloem mainitsee Junckerin olevan "piintynyt tupakoitsija ja juomari".

http://www.talouselama.fi/uutiset/eupomon+alkoholinkaytto+heratti+kysymyksia++piintynyt+juomari/a2224907

Ja nyt Juncker tähtää europarlamenttiin EPP:n kärkimiehenä ja siitä ponnistamaan komission puheenjohtajaksi.

-i-

[RP]

Nämä ongelmat näyttäytyivät vaihtotaseiden epätasapainoina: Saksa alkoi kerryttää suuria ylijäämiä suhteessa muihin. Se johti Etelä-Euroopassa joko kotimaisen yksityisen sektorin tai valtion budjettivajeisiin, Kreikan tapauksessa molempiin.

Eihän niiden Saksan ylijäämien olisi tarvinnut johtaa ongelmiin muissa jäsenmaissa, jos niiden taloudet olisivat kyenneet myymään muuallekin kuin Euroalueelle. Tai hankkimaan ylijäämiä suhteessa muihin maihin kuin Saksaan. Mutta kai tämä kehitys oli tietyllä tavalla vääjäämätöntä, kun ei kyetty.

No kun ei. Vapaasti kelluvan valuutana euron vaihtotaseen kokonaisuudessaan voi olettaa olevan kokolailla tasapainossa, (kuten se on ollutkin).  Jos kaikkien euromaiden talouksien kilpailukyky olisi Saksan tasolla, euro vahvistuisi niin paljon, että kaikkien näiden maiden vaihtotase olisi noin +/- 0. Jos ei olisi ollut euroa tasapaino-ongelma olisi korjaantunut (esimerkiksi) pesetan devalvoituessa D-markkaan nähden. Jos saksalainen työläinen olisi tuottavampi, Saksassa olisi korkeampi elintaso, mutta Espanjan työttömyyden ei tarvitsisi olla nykyisellä tasolla.

[Ari-Lee]

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Professoreilla kun ei ole kristallipalloa vieläkään. Mistä kukaan tietää jos syntymättömien lasten lasten lapset maksavat kaikki lainat. Professorien täytyy vain esittää oraakkelia koska se on heidän tehtävänsä. Kukoistavia valtioita, siviilisaatioita, on rapautunut parin sukupolven aikana olemattomiin ja samassa ajassa uusia kukoistuksia on noussut. Kaikki riippuu monesta osatekijästä. Se että onko tässä tulonsiirtopuuhastelussa järkeä... No, kantani tunnetaan jo - sylettää. Pthui vi**u!

[slobovorsk]

Mukavaa, että tämäkin ketju osoittaa heräämisen merkkejä. Vaalit tulossa. Olenkin kaipaillut monia Homman aiempia laatukirjoittajia, joiden analyysia on ollut ilo lukea.

Päivän paperi -Pravdassa Krugman ihmettelee, miksi Suomi liittyi euroon. Ymmärsi politiikan ja turvallisuuspolitiikan muttei talouden kannalta. Mikä siis on koko ajan ollut fuulaa, euroalue ei ole puolustusliitto.

Tämänkin ketjun viimeaikaisten kirjoitusten perusteella taitaa muutenkin olla ilmassa tapahtuneen vahingon selittelyä kokoomuslaisittain ja sen maalaamista, millainen katastrofi euron hajoaminen tai Suomen ero yhä olisi ...

[ikuturso]

Suomi meni euroon, koska eurovirkakiimaiset poliitikot, median vääristely ja suora valehtelu siitä, että kansalle olisi mukamas tehty selväksi, että EU-äänestyksen "kyllä" antaa mandaatin myös noudattaa mielivaltaisesti EU:n integraatiokehitystä kysymättä kansalaisilta.

Suomi meni euroon, koska heikot poliitikot halusivat ulkoistaa kipeät päätökset. Lopulta he joutuvat tukipakettiensa kanssa tekemään vielä kipeämpiä päätöksiä - tai ei ne ole päätöksiä. Ne ovat raportointia kansalle siitä, mitä EU on puolestamme päättänyt.

Suomi meni euroon, koska mummuille selitettiin, että Rhodokselle ei tarvitse vaihtaa valuuttaa.

Suomi meni euroon koska neuvostoliitto.

-i-

[Kulttuurirealisti]

Nämä ongelmat näyttäytyivät vaihtotaseiden epätasapainoina: Saksa alkoi kerryttää suuria ylijäämiä suhteessa muihin. Se johti Etelä-Euroopassa joko kotimaisen yksityisen sektorin tai valtion budjettivajeisiin, Kreikan tapauksessa molempiin.

Eihän niiden Saksan ylijäämien olisi tarvinnut johtaa ongelmiin muissa jäsenmaissa, jos niiden taloudet olisivat kyenneet myymään muuallekin kuin Euroalueelle. Tai hankkimaan ylijäämiä suhteessa muihin maihin kuin Saksaan. Mutta kai tämä kehitys oli tietyllä tavalla vääjäämätöntä, kun ei kyetty.

No kun ei. Vapaasti kelluvan valuutana euron vaihtotaseen kokonaisuudessaan voi olettaa olevan kokolailla tasapainossa, (kuten se on ollutkin).  Jos kaikkien euromaiden talouksien kilpailukyky olisi Saksan tasolla, euro vahvistuisi niin paljon, että kaikkien näiden maiden vaihtotase olisi noin +/- 0. Jos ei olisi ollut euroa tasapaino-ongelma olisi korjaantunut (esimerkiksi) pesetan devalvoituessa D-markkaan nähden. Jos saksalainen työläinen olisi tuottavampi, Saksassa olisi korkeampi elintaso, mutta Espanjan työttömyyden ei tarvitsisi olla nykyisellä tasolla.

En ymmärrä, miten tuo eroaa tuosta mitä kirjoitin. Tosiaan, euro vahvistuisi, jos suurinpiirtein kaikki euromaat olisivat kilpailukyvyltään samalla saksalaisella tasolla. Ja se söisi osan hintakilpailukyvystä suhteessa euron ulkopuolisiin maihin. Ja jos esim. Saksa ja Kreikka olisivat Euron ulkopuolella, epätasapaino olisi tosiaan helpompi korjata.

Ongelmia Euroalueella riittää. Kilpailukykyjen erot euroalueen sisällä, joista Saksan kaltaiset ylijäämien hankintaan kykenevät maat hyötyvät todellista alempana valuuttakurssina. Toisaalta joutuvat tukemaan toisia valtiontalouden ongelmissa, jos haluavat pitää elossa Euron ja sen itselleen antaman valuuttakurssiedun.

[ikuturso]

Uutisissa oli vajaa viikko sitten pohdittu Suomen vientiä. Tärkeimmät ja suurimmat vientimaamme ovat Ruotsi ja Venäjä. Kumpikaan ei eurossa, ja toinen myös EU:n ja tullimuurin ulkopuolella. Saksa tulee vasta kolmantena ja USA oli myös nostettu merkittäväksi vientimaaksi.

Kaksi suurinta vientimaata euroalueen ulkopuolella, globalisaatio jyllää, ja ylivahva euro on elinehtomme ja sitä pidetään yllä tukipaketein ja rahansiirroin??...

Ei ihme, että kauppatase sakkaa.

Miten Kataisen puolueella voi olla vielä yli 10% kannatus?

-i-

[Tomi]

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014011117918578_ul.shtml

Latvia liittyy euroon - "Käännekohta euron historiassa"

Lauantai 11.1.2014 klo 06.11

Komissaari Olli Rehn näkee euron ohittaneen hajoamisvaaran.

Komissaari Rehnin mielestä olemme todistamassa "käännekohtaa euron historiassa". Vielä vuosi sitten monet ajattelivat, että yhteisvaluutta saattaa hajota. (TIMO HAKKARAINEN)

Pieni ja köyhä Latvia - tai ainakin sen eliitti - juhli perjantaina maan astumista Euroopan ytimeen.

Se tapahtui Latvian otettua käyttöön euron. Kahden euron kolikkoa koristaa palmikkopäinen naishamo, Milda, joka on latvialaisille vapauden symboli. Vaihdos latista euroon on sujunut ilman yllätyksiä.

Riikan upeasti entisöidyn "Pienen killan" salissa pidettyyn juhlaan oli Brysselistä lentänyt EU:n terävin kärkikolmikko, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy, komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ja varapuheenjohtaja Olli Rehn.

- Iso urakka on takana, ennen kaikkea latvialaisilla, Rehn kuvaili tunnelmiaan Iltalehdelle.

Komissaarin mielestä olemme todistamassa "käännekohtaa euron historiassa". Vielä vuosi sitten monet ajattelivat, että yhteisvaluutta saattaa hajota, että Kreikka tai jokin muukin maa lähtisi siitä ulos.

- Tämän vuoden alusta Kreikka on EU:n puheenjohtajamaa ja eurossa tiukasti kuin tatti. Ei letkut irti, kuten moni oli odottanut, Rehn sanoo.

Nyt Latvia liittyy 18. jäsenenä siihen.

- Barroso oli oikeassa, kun hän juhlapuheessaa sanoi, että monet ekonomistit ovat aliarvioineet poliittisen tahdon euron kasassa pitämiseksi.

Terveiset Krugmanille

Rehn ja EU-komissio ovat viime vuosina saaneet kirpeää kritiikkiä rapakon takaa taloustieteilijä-kolumnisti Paul Krugmanilta. Viimeksi perjantain Helsingin Sanomissa talousnobelisti sanoi, että Suomen olisi nyt helpompi selvitä ongelmistaan, jos se olisi pysynyt euroalueen ulkopuolella. Nyt siitä irrottautuminen olisi hyvin vaikeaa, hän tunnusti.

Komissaari ei Krugmanin viisauksia niele.

- Euro on tuonut Suomen talouteen paljon kaivattua valuuttakurssien ja hintojen vakautta, hän puolustaa.

Se ei ole kuitenkaan ainut taloudellisen menestyksen kannalta tärkeä tekijä.

- Kilpailukyvystä, teollisuuden uudistumisesta ja talouden kestävyydestä huolehtiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin vakaa valuutta, hän huomauttaa.

- Suomen ongelmat eivät johdu eurosta vaan paremminkin teollisen rakenteen ongelmista ja talouspolitiikasta.

Eivätkö viennin vaikeudet edes osin johdu myös euron liian vahvasta kurssista?

- Se ei historiallisesti ole tällä hetkellä erityisen vahva. Teollisuuden rakenteen kannalta Suomi pärjää tällä kurssilla.

Rehnin mukaan ongelmina ovat maamme teollisuuden kannalta olleet rakennemuutos metsäteollisuudessa ja viime aikoina televiestintäteollisuudessa, sekä varsinkin vuodesta 2007 lähtien menetetty kustannuskilpailukyky.

- On tarkeää, että Suomen hallitus pystyy tekemään sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka palauttavat menetetyn kilpailukyvyn. Työllisyyden kannalta se on erityisen tärkeää.

Latvian success story?

Latvian viime vuosien määrätietoista ja kovaotteista politiikkaa on nyt tavoitteen toteuduttua kehuttu menetystarinaksi ja malliksi muillekin sisäisen devalvaation tekemisessä.

Rehn ei kiistä juhlilla suitsutettua tarinaa Latviasta menestystarina. Hän kuitenkin lisää, että kaikissa menestystrarinoissa on aina myös varjonsa ja harmaat alueensa.

- Latvia joutui käymään läpi kovan kuurin, mutta se kantaa nyt hedelmää ja maan talous kasvaa melkein nopeimmin Euroopassa. Työllisuus on kohentunut aika nopeasti.

Jos noudatettu kurssi saa jatkua myös uuden hallituksen aikana, kasvu ja työllisyyden paraneminen tulee jatkumaan.

Nyt eroavalle nuorelle pääministeri Valdis Dombrovskisille eurojuhlinta oli "grande finale", kuten latvialaistoimittaja kuvasi. Myös Rehn yhtyy kehuihin.

- Hän oli hyvin ratkaiseva tekijä siinä, että Latviassa kyettiin tekemään hyvin vaikeita päätöksiä ja pitämään silti hallitus kasassa.

- Hän veti monta vuotta kivirekeä ja näkee nyt työn hedelmät.
TIMO HAKKARAINEN

Vaikka eurokriisi näyttää hetkeksi laantuneen, niin siltikin monien Etelä-Euroopan maiden velkamäärä ja työttömyys on kova.
Nousua ei ole näköpiirissä.

[törö]

Miten Kataisen puolueella voi olla vielä yli 10% kannatus?

Se ei ole velkaelviksille enää puolue vaan uskonto, koska heillä ei ole muuta toivoa velaksi hankitun korkean elintason säilyttämisestä kuin lottovoitto ja kokkareiden tyhjät puheet.

[repo]

Mukavaa, että tämäkin ketju osoittaa heräämisen merkkejä. Vaalit tulossa. Olenkin kaipaillut monia Homman aiempia laatukirjoittajia, joiden analyysia on ollut ilo lukea.

Ajattelen samoin. Kuitenkin näen myös niin, että vähintään tämän euron rahapolitiikan kuin talouspolitiikan osalta on jotenkin jämähdetty juoksuhautoihin ja puheet, tai analyysit, eivät enää auta. Kumpikin leiri odottaa jotain ihmettä tapahtuvaksi. Josko se ihme tulisi sitten äänestäjiltä. Törö laittoi asian edellisessä hyvin pakettiin, miksi nyt ollaan juoksuhaudoissa.

[Kataisen Kokoomus] ei ole velkaelviksille enää puolue vaan uskonto

Toisilla uskonto ja toisilla "runkkurinki". 

[ikuturso]

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014011117918578_ul.shtml

Latvia liittyy euroon - "Käännekohta euron historiassa"

Ollirehn:

- Suomen ongelmat eivät johdu eurosta vaan paremminkin teollisen rakenteen ongelmista ja talouspolitiikasta.

Eivätkö viennin vaikeudet edes osin johdu myös euron liian vahvasta kurssista?

- Se ei historiallisesti ole tällä hetkellä erityisen vahva. Teollisuuden rakenteen kannalta Suomi pärjää tällä kurssilla.

Rehnin mukaan ongelmina ovat maamme teollisuuden kannalta olleet rakennemuutos metsäteollisuudessa ja viime aikoina televiestintäteollisuudessa, sekä varsinkin vuodesta 2007 lähtien menetetty kustannuskilpailukyky.

- On tarkeää, että Suomen hallitus pystyy tekemään sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka palauttavat menetetyn kilpailukyvyn. Työllisyyden kannalta se on erityisen tärkeää.

Vaikka eurokriisi näyttää hetkeksi laantuneen, niin siltikin monien Etelä-Euroopan maiden velkamäärä ja työttömyys on kova.
Nousua ei ole näköpiirissä.

Ollirehn on jumala. Sen lisäksi, että hän tietää eurosta kaiken, sekä osaa kertoa mikä on talous- ja finanssipoliittisesti parasta koko euroopalle, hän osaa myös analysoida suomen teollisuuden rakenteen.

Ei siis ihan oikeasti. Rehn sanoo, että teollisuuden rakenteessa on vikaa, mutta rakenne kestää euron korkean kurssin joka ei ole korkea. Rehn kertoo, että krugman on väärässä, koska hän tietää paremmin.

Onneksi on rehn. Missään ei ole mitään vikaa. Kaikki on hyvin koska EU ja rehn. Hajaantukaa. Lopettakaa poliittinen debatti ja bloggaus. Olemme hyvissä käsissä. Amen.

-i-

[Uuno Nuivanen]

Olli on messias
Olli on vapahtaja
Olli meidät pelastaa
Nyt mennään OlliRehnii kumartamaan
Come on
Mennään OlliRehnii kumartamaan

Come on, come on
Mennään OlliRehnii kumartamaan
Come on
Mennään OlliRehnii kumartamaan

Olli on runoilija
Olli on taiteilija
Olli on kirjailija
Olli on myös komissaari

Come on, come on
Mennään OlliRehnii kumartamaan
Come on
Mennään OlliRehnii kumartamaan
Come on
Mennään Ollliivaaa kumartamaan

[Kulttuurirealisti]

Ollirehn:

- Suomen ongelmat eivät johdu eurosta vaan paremminkin teollisen rakenteen ongelmista ja talouspolitiikasta.

Eivätkö viennin vaikeudet edes osin johdu myös euron liian vahvasta kurssista?

- Se ei historiallisesti ole tällä hetkellä erityisen vahva. Teollisuuden rakenteen kannalta Suomi pärjää tällä kurssilla.

Rehnin mukaan ongelmina ovat...varsinkin vuodesta 2007 lähtien menetetty kustannuskilpailukyky.

- On tarkeää, että Suomen hallitus pystyy tekemään sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka palauttavat menetetyn kilpailukyvyn. Työllisyyden kannalta se on erityisen tärkeää.

Ei siis ihan oikeasti. Rehn sanoo, että teollisuuden rakenteessa on vikaa, mutta rakenne kestää euron korkean kurssin joka ei ole korkea. Rehn kertoo, että krugman on väärässä, koska hän tietää paremmin.

Ennen vanhaan kustannuskilpailukykyä korjattiin devalvoinnilla, mutta mitkä on kertoimet sille, että Rehn pitäisi euron kurssia ongelmana? Ei kovin vahvat.

Jos Rehniä ei valita Suomesta Mepiksi, päästän pienen röhönaurun.