Naiset, ohoi!

[Punaniska]

Älä sitten uhriudu.

heh heh

[Kokoliha]

Rehellisyyden nimissä voin tunnustaa, etten muista sinua oikeastaan mistään muusta kuin siitä, miten kauniisti ja tunteellisesti Herra Kokoliha aina puhuu Rouva Kokolihasta. Ja tämä on siis tarkoitettu kohteliaisuudeksi.

Phantasticum,
Kiitos.

Yleensäkin olen pyrkinyt keskusteleman eri henkilöiden kanssa, en erikseen naisten tai miesten kanssa. Lue se Punaniskan eilen lähettämä viesti, jossa hän haukkuu minua "humanistiksi ja rauhankyyhkyksi" ja väittää, että yritän tehdä Kullervo Kalervonpojasta itseni kaltaisen "uhrikorttihumanistin". Jos olen Kullervo Kalervonpojan kanssa jostain asiasta suurin piirtein samaa mieltä, niin onko se mielestäsi asiallista, että minua on lupa nimitellä "humanistiksi ja rauhankyyhkyksi", mutta Kullervoa ei? Punaniskan viesti oli kyllä oikea koulukirjaesimerkki tällaisesta naisia vähättelevästä keskustelutyylistä.

Ei ole ei.
Kullervon ja Punaniskankin puolustukseksi tässä nimenomaisessa asiassa manitsen kuitenkin sen nyanssin, että Kullervon perhe koostuu tietääkseni paitsi vaimosta, myös liudasta tyttäriä, joten Kullervo lienee kotonaan varsin ns. altavastaajan asemassa.

Ja me miehet kun paitsi pidämme keskenämme yhtä, myös tunnemme toisiamme kohtaan suurta empatiaa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Punaniskan menettely lienee selitettävissä jotenkin tätä kautta? (Ja tähän sitten jokin vapaavalintainen hymiö, joita en tosin mielelläni harrasta, koska ne vesittävät ilmaisun.)

Mitä feminismiin tulee, komppaan kirjoittamaasi.

[terrakotta]

Tuokin on muuten aivan totta, että Hommalla esiintyy runsaasti tuota  "VHM on uhri koska naiset ovat niin pahoja" -ruikutusta. Jos se nyt ei ole kaikkien naisten suoraa syyllistämistä, niin se on ainakin ihan pirun ärsyttävää toistuessaan ja toistuessaa lähes joka ketjussa.

Linkkaisitko esimerkinomaisesti yhteen tuollaiseen kirjoitukseen.

Joo. Tässä:

Nainen on oikeassa vaikka olisi väärässä, mitä nainen ei tietenkään ole koska hän on oikeassa toisin kuin mies joka on väärässä vaikka olisikin oikeassa. M°t

Selitetään siltä varalta, että selitystä kaipaa: Naiset on pahiksia ja pilaavat miesten maailmaa tällä kertaa sillä, että eivät koskaan myönnä olevansa väärässä vaikka sitä olisivatkin. Tästä seuraa se, että VHM on uhri.

Asiaa voi pohtia siten, että mitä mieltä itse olisin siitä että postausten sävy on "naiset kotiin" tyyppiä - jos olisin itse nainen. Pitäisin epäilemättä sävyä raukkamaisena.

Minä pidään sitä paitsi raukkamaisena ja halveksittavana myös pelottavana ja uhkaavana. Lähinnä siitä syystä, että on ollut aika, jolloin naisten mahdollisuudet pärjätä itsekseen olivat huonommat kuin nykyään ja raukat ovat joskus ennenkin saaneet tahtonsa läpi. Tosin samaan aikaan pidän "naiset kotiin" -vaatimuksien läpimenoa erittäin epätodennäköisenä.

Koin tässä taannoin ahaa-elämyksen! Täälläkin aina pohdimme, MIKSI valkoista länsimaista heteromiestä vihataan, ja yhtäkkisesti tajusin miksi!

Oikeasti ei minusta VHM:ää mitenkään yleisesti vihata. Ne ihmiset ovat kuitenkin aika harvassa.

Argumentti "Historia harvemmin kiinnostaa naisia, ja ei taida kiinnostaa sinuakaan." asiaton?

Se on asiaton ja loukkaava silloin, kun sitä käytetään toisen mielipiteen mitätöinnin yrittämiseen. Pelkkä "Historia   harvemmin kiinnostaa naisia" ei sinänsä olisi asiaton jos se on totta. Tosin kun katson Helsingin yliopiston Suomen ja pohjoismaiden historian sekä Yleisen historian laitoksille parhaillaan tekeillä olevia ja jo valmiita graduja, en ole mitenkään vakuuttunut siitä, että historia kiinnostaisi naisia jotenkin paljon vähemmän kuin miehiä. Kummatkin sukupuolet siellä ovat aika hyvin edustettuina.

Toiset ovat täynnä kyltymätöntä vihaa miehiä kohtaan, ilmeisesti koska eivät kiinnosta vastakkaista sukupuolta.

Tämäkö on syynä myös miehillä, jotka heittävät "naiset kotiin" -juttua ja muuta naisia alentavaa kommenttia? En oiken tiedä uskonko, että syy on noin yksinkertainen

Mahtaako täällä olla monta kaltaistasi? Siis naisia, jotka eivät sukupuoltaan tuo esiin nimimerkissä tai kirjoituksissa. En usko montaakaan.

Naiset ovat herkemmin tuomassa sukupuoltaan esiin kuin miehet, ja naiset vaativat erityiskohtelua sukupuolensa tähden: naiset ensin. Nainen pitää huomioida. Sukupuolineutraali "hen" tai sukupuolen piilottava nimimerkki ei sovi naiselle. Muutenhan häntä kohdellaan sovinistisesti eli miehenä.

Minä taas uskon, että neutraalilla nimimerkillä esiintyviä naisia voi olla moniakin. Kuulun itsekin niihin, jotka suurimman osan aikaa piilottalevat sukupuoltaan. Ei ole sattumaa, että sekä nimimerkkini että avatarini ovat sellaisia, että niistä ei ihan suoraan nää, että olen nainen.

Ja sinä muuten olet ymmärtänyt sovinistisen kohtelun ihan väärin.

Mielipiteellä ja faktalla on se ero, että mielipide ei voi olla valheellinen, koska se on mielipide.

Mukava kuulla, että sinusta monien tämänkin ketjun naisten mielipide siitä, että Homma ei ole kovin naisystävällinen paikka on varsin paikkansapitävä, koska se on mielipide eikä siksi voi olla valheellinen.

teitä Homman tyttäriä tuntuu olevan mahdotonta miellyttää. ehdotin aikoinani ketjua, jossa saisitte kirjoitella rauhassa, ilman että kukaan "virallisesti munallinen" häiritsisi teitä, mutta kuinkas kävikään:

http://hommaforum.org/index.php/topic,19520.0.html

Niin jos mahdottomana pitää sitä, että voimme keskustella molemmille sukupuolille avoimella alueella ilman, että tarvitsee tasaisin väliajoin törmätä naisia ja pelkästään naisia milloin mistäkin syyttäviin kirjoituksiin ja valitukseen siitä miten naiset taas pilaavat VHM-raukkojen elämää, onhan meitä mahdoton mielyttää. Meistä me emme kuitenkaan pyydä kuuta taivaalta.

[sivullinen.]

Minä taas uskon, että neutraalilla nimimerkillä esiintyviä naisia voi olla moniakin. Kuulun itsekin niihin, jotka suurimman osan aikaa piilottalevat sukupuoltaan. Ei ole sattumaa, että sekä nimimerkkini että avatarini ovat sellaisia, että niistä ei ihan suoraan nää, että olen nainen.

Avatar-kuvasi alapuolisesta kirjoituksesta voisi sukupuolta päätellä.

Sukupuoli ei ole ainoa "piiloteltava" piirre, jonka perusteella täällä saa pahaa silmää. Vihreänliikkeen kannattajaksi ei kukaan ole tunnustautunut, ja Ilkka saa paljon kuraa Kokoomuksen edustajana. Ylen tai Hesarin toimittajakaan kukaan ei julkisesti ole. Itse pihtaan akateemista arvoani ja "ammattiani"; ne voisivat herättää tarpeettomia mielikuvia vaikka sinänsä olisivatkin hyväksyttyjä.

Asiat riitelee - ihmiset ei, silti ihmiskielessä vain ihminen voi olla tekijä - "subjekti" - ja riidellä.

[Emo]

Koin tässä taannoin ahaa-elämyksen! Täälläkin aina pohdimme, MIKSI valkoista länsimaista heteromiestä vihataan, ja yhtäkkisesti tajusin miksi!

Oikeasti ei minusta VHM:ää mitenkään yleisesti vihata. Ne ihmiset ovat kuitenkin aika harvassa.

Vasurifeministejä on nykyään sekä miehissä että naisissa, ja vaikka heitä olisi lukumääräisesti vähän niin he ovat päättävissä ja määräävissä asemissa; mediassa, politiikassa, hallinnossa. Sieltä he mädättävät koko yhteiskunnan, vaikka heitä ei olisi kuin kourallinen. Propaganda ja valheet saavat äänestäjiltä kannatusta, koska ihmisille myydään mielikuvia eikä tosiasioita.

[Punaniska]

Argumentti "Historia harvemmin kiinnostaa naisia, ja ei taida kiinnostaa sinuakaan." asiaton?

Se on asiaton ja loukkaava silloin, kun sitä käytetään toisen mielipiteen mitätöinnin yrittämiseen. Pelkkä "Historia   harvemmin kiinnostaa naisia" ei sinänsä olisi asiaton jos se on totta. Tosin kun katson Helsingin yliopiston Suomen ja pohjoismaiden historian sekä Yleisen historian laitoksille parhaillaan tekeillä olevia ja jo valmiita graduja, en ole mitenkään vakuuttunut siitä, että historia kiinnostaisi naisia jotenkin paljon vähemmän kuin miehiä. Kummatkin sukupuolet siellä ovat aika hyvin edustettuina.

Se että tuo on loukkaavaa on yksinkertaisesti lööperiä. Olen kertonut perusteluni väitteelleni + henkilö, jonka kanssa väittelin on  huonosti historiaa tunteva. Ei tämä homma niin mene, että tuollaisesta loukkaannutaan ja vollotetaan. Tämä menee niin, että osoitetaan toisen väite vääräksi ja vastaväite perään.

On loukkaavaa sanoa, että joku on hölmö. Jos edellämainitsemani (historia)  on mielestäsi loukkaavaa, niin saa olla täysin vapaasti. Se on sinun mielipiteesi, jota en pidä kovin arvossa. Enkä pidä tuosta loukkaantujaakaan kypsänä ihmisenä; aika huolista vapaata (pumpulissa kasvanut) on elämänkokemus jos tuosta suuttuu.

Mulla on ollu jo 5 naista kimpussani tässä topikissa. Ja tämä alkoi jostain naispuolisen jäsenen suremisesta kun pojat joukolla kiusaavat. Sisälsikö naispuolisen loukkaantujan oma viestihistoria törkeyksiä, en viitsinyt tarkistaa. Siskothan sähisevät miltei viestijoukkueena; kun yksi lopettaa, toinen jatkaa! Miau! En siitä loukkaannu, mutta vaihdanvastedes viestintäni tasa-arvoisemmaksi, eli tyylilaji vaihtuu samaksi kun miespuolisten kanssa samassa tilanteessa. Se on sitten vähän suoraviivaisempaa tyyliä.

Valitettava toteamukseni on; kun osalta naisista loppuvat argumentit, he lopettavat aiheesta väittelemisen ja ottavat uhriposition, ja näin yrittävät saada vastaväittäjän altavastaajan asemaan ja suunnattua keskustelua sivuraiteelle. Eli "loukkaantuminen" on keino siirtää keskustelu itse aiheesta keskustelijoiden henkilöihin, vielä toista syyllistävässä sävyssä, ja "voittaa" tällä tavoin väittely.

"Uhrikortti". Oppia ikä kaikki.

[iäti]

Ei kyllä ollut tarkoitus lähteä tälle sivuraiteelle...  Naiset ja historia.

Punaniskan väite: Historia harvemmin kiinnostaa naisia. Perustelu: Naiset ovat kirjoittaneet tuskin yhtään kirjaa sota- tai poliittisesta historiasta.

Perustelun riittämättömyyden perustelu: Historia käsittää muutakin kuin sotia ja politiikkaa. Perustelu on paitsi puutteellinen myös väärä:

- Naiset kirjoittavat muutenkin kovista aiheista, politiikasta ja historiasta. ..., [Teoksen kustantaja] Hiidenheimo sanoo. (YLE)

Tämän syksyn kirjallisuus osoittaa, että kyllä historia kiinnostaa [nuoria], monet nuoret naiset kirjoittavat sodasta. (Journalisti)

Kun tähän liitetään se fakta, että enemmistö historian ja kaikkien sen osa-alueiden opiskelijoista suomalaisissa yliopistoissa näyttää olevan naisia, joutuu Punaniskan väite epäuskottavaan valoon.

Punaniska pyytää jo toistamiseen todistamaan väitteensä vääräksi. Yleensä todistustaakka on väitteen esittäjällä niin tieteessä kuin nettikeskusteluissakin. Myös forumin sääntöjen mukaan perustelematonta kommentointia tulee välttää. Miksi tämän keskustelun pitäisi olla poikkeus ja miksi Punaniska katsoo yksinoikeudekseen määritellä tavan, jolla väitettään tulee käsitellä? 

[AstaTTT]

Kiitos Joukolle rohkaisevasta aloituksesta, mutta kuten ketju osoittaa, jotkut hommalaiset kokevat naiset aivan jonain muuna kuin voimavarana ja vänkäävät maailman tappiin asti omaa ylemmyyttään.

Mutta omasta puolestani jatkan voimavarojeni mukaan ja toivon, että muutkin hommanaiset jatkavat, voimavarojensa mukaan. Meitä on kuitenkin täällä vain kuudesosa miesten määrästä, mikä tekee meistä luontaisen vähemmistön ja tiettyjen kirjoittajien silmätikkuja.

[femacco]

Ai niin: perusteluja. Kuinka moni poliittista tai sotahistoriaa tutkivaa teosta on naisen kirjoittama? Tuskin yksikään.

Hyllystä löytyy Eleonoora Joffen Mannerheim - Chevalier-kaartin kasvatti. Myös Kim Hyun Hee - Sieluni kyyneleet ja Mari K. Niemi & Ville Pernaa - Entäs jos... vaihtoehtoinen Suomen historia ovat esimerkkejä tällaisista teoksista.

Noin keskustelusta muuten: saatat olla oikeilla jäljillä väittäessäsi, että naiset uhriutuvat helpommin. Naisten keskinäinen kulttuuri on hienovaraista naisten empaattisuuden ja verbaalisuuden vuoksi, jonka lisäksi naiset tuovat omat aggressionsa esille eri tavoin kuin miehet. Kulttuurissa onkin ikävintä se, että naisten aggressiivisuudelle ei ole kunnollista hyväksyttävää ulostulokanavaa, jolloin se purkautuu passiivis-aggressiivisena uhriutumisena. Myöskään vihaista naista ei oteta oikein tosissaan vaan tätä pidetään kiukuttelevana ja harmittomana ja tälle voidaan jopa naureskella (vrt. Pikku-Myy). Pienikokoisena ja sirona naisena pukkaa välillä v-tuttamaan, että aiheellinenkin suuttumukseni nähdään pikkutytön kiukutteluna siinä missä miehen kiukuttelu nähtäisiin hyväksyttävänä raivona. Välillä kun saan kunnon raivonpuuskan ei toinen osaa suhtautua siihen kuin kauhulla, sillä raivoava ja huutava nainen on erikoinen ja harvinainen näky. Tietysti asiat pitäisi osata esittää hallitusti ja nätisti, mutta joskus vain keittää yli ja se on mielestäni hyväksyttävää mikäli raivokohtaus syntyy aiheesta, loppuu pian, mitään ei mene rikki eikä vastapuolta (ellei kohtaus johdu ihmisen sijaan asiasta) ole haukuttu tai muuten kohdeltu huonosti.

Naiselliset harrastukset eivät ole perinteisesti sisältäneet ulostuloreittiä aggressiivisuudelle. Juoruilu, juoniminen ja toisen naishenkilön syrjintä ja porukasta ulos jättäminen ovat naisellisen aggressiivisuuden näkyviä ilmenemismuotoja. Näkymättömiä ovat sitten lasten ja joidenkin naisten kohdalla miehen pahoinpitely. Sanon, että "näkymättömiä", sillä vaikka asioista on laajalti tilastoitu ei niistä ole lupa puhua. Ne ovat tabu, sillä niitä eivät hyväksy uhriutuvat vasemmistofeministit, joille suora mieskulttuuri on outolintu ja jotka atlassaarikoskimaisesti tuovat aggressiivisuuttaan esille aggressiivisesti mutta hienovaraisesti esittäen, että pahuus ja vihamielisyys ei esiinny heissä, mutta noissa toisissa kyllä.

90-luvulta muistan Sanna Sillanpään ampumaratatapauksen. Se oli erikoinen henkirikos, sillä se oli naisen aseella suorittama ja miehiin kohdistuva teko. Ei mennyt kauaa kun teko oli pyyhitty pois yhteiskunnan muistista, vaikka teko osoitti, että myös naiset voivat olla vihaisia ja väkivaltaisia. Myös naiset lyövät ja tappavat, vaikka naiset syyllistyisivät harvemmin vakaviin väkivaltatapauksiin elleivät ne tapahdu kotona piilossa katseilta.

Mieleeni juolahti yksi erikoinen ilmenemismuoto: sarjamurhaajat. Monilla sarjamurhaajamiehillä on ollut henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelevä äiti, joka on onnistunut nujertamaan sarjamurhaajan jo tämän lapsuudessa kohdistamalla tähän silmitöntä naisellista väkivaltaa. Johtuen miesten ja naisten ajattelu- ja kulttuurieroista mies on kestämätön sellaisen väkivallan alla varsinkin nuorella iällä samoin kuin tyttö on kestämätön isän väkivallan alla. Niinpä naisellinen väkivalta on tullut ilmi miehessä siinä missä miehen väkivalta naisessa, sillä sukupuolet sisältävät aina elementtejä toisistaan ja peilaavat toisiaan. Jokainen nainen on osittain mies ja jokainen mies on osittain nainen. Mikäli tämä on heiltä kiellettyä kieltämällä naisen sisäinen miehuus ja miehen sisäinen naiseus yhteiskunta on ongelmissa, sillä yksilö on pienin yhteiskunnan muodostava tekijä individualistisessa yhteiskunnassa. Kollektiivisessa yhteiskunnassa kuten muslimiyhteiskunnassa asia ei ole ongelma, koska konservatiivisessa kulttuurissa on tärkeää asettaa miehelle ja naiselle eri roolit perheessä. Jos jollain olisi tähän hätään kaivaa faktaa perheväkivallasta muslimikulttuurissa olisi mielenkiintoista nähdä sellaista.

Englannissa on hyvä fraasi "what makes one tick", jota en osaa tähän hätään millään kääntää. Tarkoitan sillä kuitenkin sanoa, että naiset ja miehet eivät helposti ymmärrä toisiaan tässä mielessä, että "what makes one tick" ja sen vuoksi Hommaankin ollaan toivottu omaa naistenvessaa nenää puuteroiville siskoille. Tämä johtuu siitä, että keskustelua seuratessa pitää keskustelua ymmärtää monella tasolla. Punaniska esimerkiksi edustaa aivan erilaista kulttuuria kuin Brandöt. Brandötin ja Punaniskan on lähtökohtaisesti vaikea ymmärtää toisiaan netissä, jossa eivät voi tukeutua elekieliseen selkääntaputteluun ja peilisolujen käyttöön. Pyrkimys ymmärtämään toista kirjoittajaa pitää tuoda esille eri tavoin. Otin tähän Brandötin esimerkiksi, sillä Brandöt on hyvin diplomaattinen ja laajaan ja laveaan ymmärrykseen pyrkivä pohdiskeleva kirjoittaja kun taas sinä esimerkiksi olet suora ja ketään kumartelematon kirjoittaja, joka pyrkii luomaan konflikteja.

On jännä ajatella, että molemmissa esiintyy varmasti aggressiivisuutta, koska se kuuluu ihmisluontoon, mutta on luonnollisempaa ajatella, että Punaniska on aggressiivinen, mutta Brandöt ei. Molempien aggressiivisuudelle en keksi muuta yhteistä ilmenemismuotoa kuin Hommaforumille kirjoittamisen. Älkööt kumpikaan ymmärtäkö tätä muuna kuin nimimerkkienne käyttämisenä esimerkkeinä, sillä tässä asiayhteydessä ne sopivat siihen hyvin. Lopetan nyt pohdiskeluni tähän, sillä ne ovat taas naisellisen rönsyileviä eivätkä varmasti loppuisi ellen osaisi kirjoittaa tähän sisäisen mieheni pakottamana, jotta piste.

[Emo]

Täälläkin aina pohdimme, MIKSI valkoista länsimaista heteromiestä vihataan, ja yhtäkkisesti tajusin miksi!

"VHMää vihataan" = yleinen käsitys, tarvitsee enää vain miettiä MIKSI ja ketkä erityisesti.

Meitä on kuitenkin täällä vain kuudesosa miesten määrästä, mikä tekee meistä luontaisen vähemmistön ja tiettyjen kirjoittajien silmätikkuja.

"Naisiin kohdistuva savustus on jossain määrin ilmiö hommafoorumilla" = gamala uhriutuminen, herneprinsessa, ammattiloukkaantuja, ihan itse oot syyllinen, tasa-arvoinen kohtelu, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa

Tuohon ekaan olen jo tässäkin ketjussa vastannut. Ja mitä kaikkeen muuhun tulee niin kannattaa ottaa esimerkkiä puoliensa pitämisestä vaikka Israelilta; Hatikva- Israeli national anthem   http://www.youtube.com/watch?v=IBIvPkdIOT8   Kun uhrina oleminen loppuu se loppuu, myös yksilötasolla mutta itsestä se on kiinni. Ketään ei savusteta Hommalta minnekään, jos et lähde savustamalla ulos. (Ihana biisi ja ihana historian käänne!)

[siviilitarkkailija]

Ai niin: perusteluja. Kuinka moni poliittista tai sotahistoriaa tutkivaa teosta on naisen kirjoittama? Tuskin yksikään

ööö heittämällä tulee mieleen vain yksi pikku opus "Vom Kriege" jonka kirjoitti Karl von Klausewiz...eikun eipäs kirjoittanutkaan. Pahaksi onneksi mies kuoli ennenkuin sai teoksen valmiiksi. Onneksi miehellä on aika viisas leski joka koosti jälkeenjääneet paperit, kokosi teoksen ja julkaisi sen Karl von Klausewizin nimissä.

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b8/Marievonclausewitz.jpg/411px-Marievonclausewitz.jpg)

On kiistämättä hankalaa ymmärtää tai hyväksyä että oikeasti "Vom Kriege" on itseasiassa pitkälti myös Marie von Klausewitzin työtä. Emme tiedä kuinka ja miten perhe Klausewitzin arjessa pyöriteltiin teoriaa herra ja rouva Klausewitzin välillä ja mitä Marie on keksinyt ja mitä Klaus. Kirjan julkaisu on kuitenkin kiistämättömästi ja täysin aukottomasti Marie von Klausewitzin tuote joka julkaistiin edesmenneen aviomiehensä nimissä mikä osoittaa että Mariella oli liikevainua joskin arvatenkin häntä harmitti tieteellisen ansionsa vähäinen näkyvyys.

Siksi on pakko korjata ja todeta että "Vom Kriege" on ja pysyy maailmanhistorian suurimpana ja kaiken lisäksi naisen kirjoittamana poliittista- ja sotahistoriallista teoriaa käsittelevänä kirjana. Vaikka kirjan kannessa komeilee Karl von Klausewitzin nimi. Oikeasti siinä pitäisi lukea Marie ja Karl von Klausewitz.

[AstaTTT]

^^ Uhriumisen sijaan koen täällä enemmänkin väsymystä. Muutenkaan en ole herkästi uhriutuvaa tyyppiä (jos tuossa kommentissa esimerkiksi minuun viitattiin), mutta voimavarat ovat todellakin rajalliset ja inttämisiin en mielelläni lähde ollenkaan, koska sellaiset keskustelut harvoin johtavat mihinkään.

Haasteena nettiympäristössä on se, että ns. sanaton viestintä, joka muodostaa kasvokkain kommunikoidessa suurimman osan, puuttuu täältä kokonaan. Näin ollen väärinymmärryksiä sattuu. Se, mistä itse en pidä, on tyhjänpäiväinen provosointi ja silläpä laitankin ignore-listalleni henkilöitä, jotka ovat osoittaneet suuntausta tällaiseen (minun mielestäni, joku muu voi pitää sellaista provosointia verbaalisena hauskanpitona).

Olemme yksilöitä, sukupuolesta riippumatta, ja luulen, että useimmilla meistä on jonkinlainen raja sille, mitä suostuu ottamaan vastaan muilta ja mitä ei. Minun rajani menee aika selkeästi siinä, että en salli henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä - en omaani enkä muiden.

[Emo]

^ Minä en viitannut kehenkään, minusta tämä koko uhriutumiskeskustelu on täyttä paskaa ja todiste siitä, että Suomessa on vielä asiat liian hyvin mutta toivottavasti ei kauan. Aggressioita tuppaa ainakin itsellä olemaan nykyään enemmän kuin mitä sukupuoli ja hyvät tavat sallisivat.

[sivullinen.]

Ai niin: perusteluja. Kuinka moni poliittista tai sotahistoriaa tutkivaa teosta on naisen kirjoittama? Tuskin yksikään.

Hyllystä löytyy Eleonoora Joffen Mannerheim - Chevalier-kaartin kasvatti. Myös Kim Hyun Hee - Sieluni kyyneleet ja Mari K. Niemi & Ville Pernaa - Entäs jos... vaihtoehtoinen Suomen historia ovat esimerkkejä tällaisista teoksista.

Historian vaihtoehdoilla leikittelyä ei lasketa historian teokseksi vaan fiktioksi. Muutenkin kirjasi olivat enemmän henkilöhistoriaa kuin yleistä historiaa. Punaniska on oikeassa: naiset eivät ole paljoa historiasta kirjoittaneet. Vasta viimeaikoina on tasa-arvon nimissä alettu vaatia naishistorijoita, mutta vielä ei Suomessa ole sellaista nähty. Se ei vaan kiinnosta naisia.

Historian tutkinta kiinnostaa enemmän miehiä - sukankutominen enemmän naisia. Olen tietenkin hurja sovinisti kun näin sanon. Ennen älähdystä pyytäisin kuitenkin miettimään miksi - ja kenen käskystä - sukankutominen on alistavaa ja naistasortavaa.

[Emo]

...

Historian vaihtoehdoilla leikittelyä ei lasketa historian teokseksi vaan fiktioksi. Muutenkin kirjasi olivat enemmän henkilöhistoriaa kuin yleistä historiaa. Punaniska on oikeassa: naiset eivät ole paljoa historiasta kirjoittaneet. Vasta viimeaikoina on tasa-arvon nimissä alettu vaatia naishistorijoita, mutta vielä ei Suomessa ole sellaista nähty. Se ei vaan kiinnosta naisia.

Historian tutkinta kiinnostaa enemmän miehiä - sukankutominen enemmän naisia. Olen tietenkin hurja sovinisti kun näin sanon. Ennen älähdystä pyytäisin kuitenkin miettimään miksi - ja kenen käskystä - sukankutominen on alistavaa ja naistasortavaa.

Naiset ovat synnyttäneet, imettäneet ja kasvattaneet kaiken tykinruuan. Jopa Hamasin peruskirja toteaa naisen olevan tärkeä, sillä nainen tekee sotilaan itsemurhapommittajan.


e: korjattu sopimaton sana sopivammalla

[Punaniska]

Ai niin: perusteluja. Kuinka moni poliittista tai sotahistoriaa tutkivaa teosta on naisen kirjoittama? Tuskin yksikään.

Hyllystä löytyy Eleonoora Joffen Mannerheim - Chevalier-kaartin kasvatti. Myös Kim Hyun Hee - Sieluni kyyneleet ja Mari K. Niemi & Ville Pernaa - Entäs jos... vaihtoehtoinen Suomen historia ovat esimerkkejä tällaisista teoksista.
Kulttuurissa onkin ikävintä se, että naisten aggressiivisuudelle ei ole kunnollista hyväksyttävää ulostulokanavaa, jolloin se purkautuu passiivis-aggressiivisena uhriutumisena. Myöskään vihaista naista ei oteta oikein tosissaan vaan tätä pidetään kiukuttelevana ja harmittomana ja tälle voidaan jopa naureskella (vrt. Pikku-Myy). Pienikokoisena ja sirona naisena pukkaa välillä v-tuttamaan, että aiheellinenkin suuttumukseni nähdään pikkutytön kiukutteluna siinä missä miehen kiukuttelu nähtäisiin hyväksyttävänä raivona. Välillä kun saan kunnon raivonpuuskan ei toinen osaa suhtautua siihen kuin kauhulla, sillä raivoava ja huutava nainen on erikoinen ja harvinainen näky.

Taitaa olla tuo sisäänpäinkääntyminen myrkyttyminen ihan suomalainen keksintö, Italiassa naiset kertovat mielipiteensä kunnon volyymeilla ja tunteitaan säästelemättä, mikä on mielestäni erinomainen, toivottava piirre, koska kunnon avautumisen jälkeen ei jää mitään painamaan mieleen, ja lauhtuminenkin käy ilman hampaankoloon jäänyttä kaunaa. Hiljainen myrkyttyminen ei tee myöskään hyvää kenenkään ihmisen mielenterveydelle, ja veikkaan tämän olevan melko iso osa suomalaisten mielenterveysongelmaa. Sitkutellaan, ollaan pompotettavana, koitetaan kestää, kunnes eräänä päivänä romahtaa. Siksi työpaikkakiusaajalle pitää sanoa, että kusipää. Koska parempi saada potkut kusipään takia, kuin antaa kusipään kiusata itsensä romuksi.

Naiselliset harrastukset eivät ole perinteisesti sisältäneet ulostuloreittiä aggressiivisuudelle. Juoruilu, juoniminen ja toisen naishenkilön syrjintä ja porukasta ulos jättäminen ovat naisellisen aggressiivisuuden näkyviä ilmenemismuotoja. Näkymättömiä ovat sitten lasten ja joidenkin naisten kohdalla miehen pahoinpitely. Sanon, että "näkymättömiä", sillä vaikka asioista on laajalti tilastoitu ei niistä ole lupa puhua. Ne ovat tabu, sillä niitä eivät hyväksy uhriutuvat vasemmistofeministit, joille suora mieskulttuuri on outolintu ja jotka atlassaarikoskimaisesti tuovat aggressiivisuuttaan esille aggressiivisesti mutta hienovaraisesti esittäen, että pahuus ja vihamielisyys ei esiinny heissä, mutta noissa toisissa kyllä.

Samaa mieltä. Maailma on muutenkin muttumassa oudommaksi koko ajan. Siksikin olisi hyvä, että tytöille opetettaisiin vaikkapa jujutsua ylä-asteella ja voimakkaasti houkuteltaisiin turvallisuutta lisääviin ja agressioita purkaviin lajeihin.

Mieleeni juolahti yksi erikoinen ilmenemismuoto: sarjamurhaajat. Monilla sarjamurhaajamiehillä on ollut henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelevä äiti, joka on onnistunut nujertamaan sarjamurhaajan jo tämän lapsuudessa kohdistamalla tähän silmitöntä naisellista väkivaltaa. Johtuen miesten ja naisten ajattelu- ja kulttuurieroista mies on kestämätön sellaisen väkivallan alla varsinkin nuorella iällä samoin kuin tyttö on kestämätön isän väkivallan alla.

Brejvik ei ollut sarjamurhaaja, mutta häntä suositeltiin huostaanotettavaksi äidiltään. Myös isä yritti saada huoltajuuden oikeusteitse.

Otin tähän Brandötin esimerkiksi, sillä Brandöt on hyvin diplomaattinen ja laajaan ja laveaan ymmärrykseen pyrkivä pohdiskeleva kirjoittaja kun taas sinä esimerkiksi olet suora ja ketään kumartelematon kirjoittaja, joka pyrkii luomaan konflikteja.

On jännä ajatella, että molemmissa esiintyy varmasti aggressiivisuutta, koska se kuuluu ihmisluontoon, mutta on luonnollisempaa ajatella, että Punaniska on aggressiivinen, mutta Brandöt ei.

Mitä nettipersoonaani tulee, niin olen pyrkinyt pitämään kolmea teesiä mielessäni

1. Älä aloita vittuilua
2. Jos joku pottuilee, niin pottuile takaisin samalla karkeudella, mutta ei enempää.
3. "Stand your ground"

Jotain seriffikompleksia on joskus ollut; Jos olen huomannut jonkun suhtautuvan turhan pilkallisesti kanssaihmisiin, olen silloin hakeutunut matsipaikkaan. Öykkärit ällöttävät.

[siviilitarkkailija]

Historian tutkinta kiinnostaa enemmän miehiä - sukankutominen enemmän naisia.

On toisaalta sääli etten osaa kutoa sukkia. Osaan (osasin) kutoa munuaisen muotoisen pannunalusen kun piti tehdä pyöreä. Historiantutkiminen ilman sukkia loppuu yleensä aika lyhyeen. Eikä aina lämmitä tieto vaikkapa Tsingiskaanin erinomaisesta huoltokeksinnöstä jos varpaita paleltaa ja vastaavasti tällä tiedolla voi olla sukankutojaa karkottava vaikutus.

Syy voi olla myös etymologinen.  Hi(s)tory, miehen kertomus. No missä se naisen kertomus sitten on? Todellisuudessa asioiden taustalla on kuitenkin raaka totuus. Miehet voivat käydä vaikka miten monta taistelua, sodan lopputuloksen päättävät aina naiset.

[sivullinen.]

Naiset ovat synnyttäneet, imettäneet ja kasvattaneet kaiken tykinruuan. Jopa Hamasin peruskirja toteaa naisen olevan tärkeä, sillä nainen tekee sotilaan itsemurhapommittajan.

Näin juuri.

Mutta miehet keräävät kaiken kunnian sotimalla, tappamalla ja raiskaamalla. Osama bin Laden oli mies; Stalin oli mies; Hitler oli mies. Naisista ei löydy kun Rosa Luxemburgia ja jotain ihan nössöjä Äiti Ammoja. Itsemurhapommittamiseen sukupuolista tasa-arvoa on tullut burkhan peittävyyden ja naisten koskettelun kieltävän taktisen edun takia. Siinäkin on silti vielä paljon kirittävää.

Naisten syrjintä "kunniankentille" pääsemisessä on muuten merkittävin tekijä mikseivät naiset kirjoita historiasta. Historia on englantilaisen sanonnan mukaan luettelo sodista; ja sitä se on, koska muut aiheet menevät eri nimekkeiden alle. Tavallisessa arkielämässä ylipäätään harvoin syntyy mitään muita kiinnostavaa. Minäkin jos kertoisin elämästäni, niin ketään ei kiinnostaisi.

[Emo]

Minäkin jos kertoisin elämästäni, niin ketään ei kiinnostaisi.

No ei voi ihan varma tuostakaan olla; nettipoliisia nyt ainakin voisi kiinnostaa vaikka eiköhän Supo meidät jo läpikotaisin tunnekin! 

[iäti]

Vasta viimeaikoina on tasa-arvon nimissä alettu vaatia naishistorijoita, mutta vielä ei Suomessa ole sellaista nähty. Se ei vaan kiinnosta naisia.

Kuka vaatii ja missä? Kuka oli Katri Laine?

Historian tutkinta kiinnostaa enemmän miehiä

Oletko ihan varma? Historian tutkijakunta on ilmeisesti naisistumassa, eikä tietääkseni kukaan ole sitä erikseen vaatinut.

Sotien psykologinen puoli kiinnostaa nuoria naisia

Nuoret naiset tekevät yliopistoilla runsaasti tutkimusta Suomen sodista. Aihe on ajankohtainen myös kaunokirjallisuudessa.

Suomen historian professori Pertti Haapala näkee naisten kiinnostuksen sotaan alkaneen maailmanlaajuisena trendinä 1980-luvulla. Suomi seurasi perässä seuraavalla vuosikymmenellä.

- Meillä selvä muutos tapahtui 1990-luvulla, jolloin tutkimuksessa alettiin selvittää lottahistoriaa ja lottien toimintaa rintamalla. Siitä kiinnostus laajeni naisten rooliin sodassa ja heidän sotakokemuksiinsa, Tampereen yliopistossa työskentelevä Haapala kertoo.

Samaan aikaan tutkimuskentälle on noussut niin sanottu uusi sotahistoria. Tällä hetkellä graduja ja väitöskirjoja tehdään siitä, miltä sota tuntui. Nämä näkökulmat kiinnostavat Haapalan mukaan erityisesti nuoria naisia. Toisaalta uusi sotahistoria ei ole seurausta vain tutkijakentän naisistumisesta, vaan Haapala näkee sen taustalla laajemman tutkimuslogiikan.

- Yleensä joka maassa tutkimus keskittyy heti sotien jälkeen tapahtumien legitimoimiseen: miksi näin tapahtui, kävi sitten hyvin tai huonosti. Se kestää noin sukupolven ajan. Seuraava sukupolvi, kuten meilläkin tapahtui 1960 ja -70-luvuilla, esittää ensimmäiset kriittisen kommentit sodasta, Haapala sanoo.

Vasta kun sotavuosista on päästy kaksi tai kolme sukupolvea eteenpäin, aletaan tutkia sodan mikrohistoriaa. Samalle esiin nousevat karkuruuden ja sotaneuroosien kaltaiset aiemmin vaietut aiheet, joiden käsittelyä vanhempi polvi saattaa pitää veteraanien pilkkamisena.

[femacco]

Ai niin: perusteluja. Kuinka moni poliittista tai sotahistoriaa tutkivaa teosta on naisen kirjoittama? Tuskin yksikään.

Hyllystä löytyy Eleonoora Joffen Mannerheim - Chevalier-kaartin kasvatti. Myös Kim Hyun Hee - Sieluni kyyneleet ja Mari K. Niemi & Ville Pernaa - Entäs jos... vaihtoehtoinen Suomen historia ovat esimerkkejä tällaisista teoksista.

Historian vaihtoehdoilla leikittelyä ei lasketa historian teokseksi vaan fiktioksi. Muutenkin kirjasi olivat enemmän henkilöhistoriaa kuin yleistä historiaa. Punaniska on oikeassa: naiset eivät ole paljoa historiasta kirjoittaneet. Vasta viimeaikoina on tasa-arvon nimissä alettu vaatia naishistorijoita, mutta vielä ei Suomessa ole sellaista nähty. Se ei vaan kiinnosta naisia.

Historian tutkinta kiinnostaa enemmän miehiä - sukankutominen enemmän naisia. Olen tietenkin hurja sovinisti kun näin sanon. Ennen älähdystä pyytäisin kuitenkin miettimään miksi - ja kenen käskystä - sukankutominen on alistavaa ja naistasortavaa.

Arvasin, että joku, jolla ei ole yhtä laveaa käsitystä poliittisesta historiasta kuin itselläni on tarttuu tähän. Tulkintasi historiasta on erilainen kuin omani. Historia sinänsä on aina osittain fiktiivistä, sillä se perustuu valikoituun aineistoon. Sitä myös kirjoitetaan ihmisen muistitoiminnon varassa, jonka tiede on osoittanut toimivan hatarasti. Historiaa myös tavataan kirjoittaa voittajan näkökulmasta. Hommassakin on ollut keskustelua suomalaisuuden historiasta ja käyty väittelyä siitä onko suomalaisten sukujuuria väheksytty tarkoituksena mitätöidä fennomaanista ajattelua.

Muistan kyllä lukeneeni Homman historiaketjua ja ihmetelleeni miksi siellä on hyvin vähän tai ei lainkaan naispuolisia kirjoittajia. Itseäni historia kyllä kiinnostaa ja luenkin sitä fiktion ohella, mutta kuten monet muut naiset en koe siihen suurta viehtymystä ilman poliittista aspektia (tosin historia kuten muukin ihmiselo sisältää aina sinänsä poliittisen aspektin). Mutta väite siitä, että naiset olisivat sukankutojia ja miehet historioitsijoita on mustavalkoinen ja no...hieman lapsellinen.

Totuuden siemenen se sisältää, sillä naisellinen ja miehinen ajattelu on luonteeltaan erilaista. Siihen en osaa ottaa kantaa kuinka paljon naisia sorretaan. Jotkut miehet tätä tekevät kuten jotkut naiset sortavat miehiä. Tulee mieleen hauskojen kuvien ketjun lehtikuva, jossa lehteen haastatellut naiset sanovat ettei miestenpäivää tarvita. Se ehkä johtuu siitä, että naisten ajatellaan olevan yhteiskunnassa altavastaajan asemassa, koska kulttuuri on edelleen monelta osin miehistä. Asian muuttamiseksi ei tarvita naiskiintiöitä tai ryvettyneen nimen ansainnutta feminismiä vaan pitkäjänteistä työtä naisellisten ja miehisten piirteiden esille tuomiseksi yhteiskunnassa.

Koko kysymys on niin laaja ja vaikea, että siitä voi keskustella pitkälti päätymättä mihinkään ratkaisuun. Niin ollen toimivin vaihtoehto on tuoda oma äänensä ja osaamisensa esiin ja toivoa, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Voi vain kirjoittaa pitkiä kirjoituksiaan ja pyrkiä menestymään asioissa, joissa on hyvä ja valaa näin toivoa siitä, että kaikki ämmät eivät ole älyllisesti laiskoja eli tyhmiä.

Mutta no, minua on hieman hankala provosoida, sillä olen henkisesti outolintu, sillä olen tiettyjen henkisten vajavaisuuksieni vuoksi joutunut harjoittamaan paljon itsehavainnointia ja opettelemalla opetellut sietämään kritiikkiä. Edelleen se tuottaa vaikeuksia, mutta olen pyrkinyt muuttamaan sen rikkaudeksi. Olen sen vuoksi oppinut tarkastelemaan asioista useista eri näkökulmista liittämättä ajattelua tunteisiin ja siksi onnistunut voittamaan yhden ihmisajattelun ongelman: tunteiden liittämisen ajatteluun. Se kun saa provosoitumaan turhasta ja ymmärtämään asiat väärin. Feministien "henkilökohtainen on poliittista" on tämän ajattelun manifesti.

Ennen kuin säntäät tykittämään näppäimistöllä sarjatulta laukoen omaan maaliisi haastan sinut miettimään toteutuuko "henkilökohtainen on poliittista" kohdallasi kun sanot että naiset ovat sukankutojia pyrkien provosoimaan vastapuolta? Provosoit kyllä, mutta kohdallani se toteutuu niin, että alan ajatella ja annan näppiksen laulaa. Teet minulle itse asiassa palveluksen siinä. Ajattelu kun on elämäni suurin rakkaus heti elämän itsensä jälkeen ja kun ainoa argumenttisi on noin tyhjänpäiväinen ja hatara tunnen olevani voitolla. Se tosin on rampauttavaa, sillä tulen ylpeäksi.

Ylpeys on kuitenkin tunne, joka osoittaa ettei ajatteluni olekaan irti tunteista ja osoittaa lapsellista ylpeyttä lahjoistani, jotka eivät ole itsestäni lähtöisin. Yhtä hyvin olisin voinut syntyä vaikka tyhmäksi neekeriksi. Mistä muuten edes tiedän etten olekaan tyhmä tai harhainen? Kykenetkö muuten itse älylliseen leikittelyyn itsesi kanssa? Uskallatko sanoa olevasi tyhmä? Entä ruma? Huono? Läski? Suvis? Homo? Minä olen ainakin tyhmä ja ruma homoneekeri, sillä tyhmyys ja rumuus ovat subjektiivisia asioita, olen noin 15-prosenttisesti homoseksuaalinen ja esi-isäni olivat neekereitä. Olen myös mies siinä mielessä, että minulla on selvästi erottuva aataminomena siinä missä jollain miehellä voi olla minua isommat tissit.

[sivullinen.]

Joudun nyt puolustamaan miesten oikeutta määritellä sanat. Historia on sotien historiaa eli kertomuksia suurista miehistä, jotka viintä maistaessaan ovat päättäneet lähteä Moskovaa valtaamaan. Hyvin yksinkertaisesti näin. Historia ei ole "tunnehistoriaa": miltä sota rintaman takana tuntui. Historia ei ole "sukankutomisen historiaa": Katri Laine tosin ansaitsee kunniamaininnan kaksimielisyydestään. Historia on miesten tauti. Se ei puhumalla muutu.

Enkä yritä tällä väheksyä naisia, enkä heidän kirjoituksiaan tai tekojaan. Itse asiassa olen erittäin kiinnostunut miltä sota tuntuu. Olen/olin myös kiinnostunut sukankudonnasta - mutta en ole sillä alalla päässyt edes yhtä hyviin suorituksiin kuin siviilitarkkailija. Mutta olen ennen kaikkea sitä mieltä, että kaikilla meillä on paikamme ja kiinnostuksen kohteemme tässä maailmassa ja ne ovat myös sukupuolesta riippuvaisia. Anarkodani tykkää käydä kadulla poliisia halaamassa ja uuslotta olla kotona sukkia kutomassa. Näin se vaan on. Eikä se tarkoita kaiken olevan sukupuolesta kiinni: naiset ja miehet ovat molemmat yhtä hyviä nettiöyhöttäjiä - Emo tietenkin on oma suosikkini "uroskoirana". Mutta netissäkin naisille on selkeästi omia alueita, kuten kuukautiskivut, ja miehille omia, kuten öljynvaihto. Sinne on no-go vastakkaiselta sukupuolelta. Sukupuoli ei ole pelkästään sosiaalinen konstruktio; se on aika iso osa elämäämme.

-- -- --

Sannalle vielä loppuun pähkinä. Olen ajatellut naisten haluavan eniten elämässään turvaa ja lämpöä? Olisinko voinut tässä osua oikeaan? Eikö silloin paikka nyrkin ja hellan välissä ole aika ihanteellinen? Älä tyydy kertomaan mikä on yleinen mielipide tästä; sen me kaikki tiedämme. Ajattele itse. Sitten laula.

[iäti]

^ Maalitolppien siirtelyynhän nuo sinun ja Punaniskan perustelut ovat koko ajan perustuneetkin. Lähden nyt kutomaan tyttäreni nukelle sukkia, sillä se on totisesti mielenkiintoisempaa kuin etsiä vakuuttavanoloisia lähteitä toisten mutuilun vastineeksi.

Sannalle laitettuun pähkinään on pakko sanoa että ei se nyrkki mikään turvallinen ole. Tilastojen mukaan naiselle vaarallisin paikka on oma koti. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia.

[sivullinen.]

^ Tilastojen mukaan Suomi on vaarallisin paikka suomalaisille.

[Punaniska]

^ Maalitolppien siirtelyynhän nuo sinun ja Punaniskan perustelut ovat koko ajan perustuneetkin. Lähden nyt kutomaan tyttäreni nukelle sukkia, sillä se on totisesti mielenkiintoisempaa kuin etsiä vakuuttavanoloisia lähteitä toisten mutuilun vastineeksi.

Sannalle laitettuun pähkinään on pakko sanoa että ei se nyrkki mikään turvallinen ole. Tilastojen mukaan naiselle vaarallisin paikka on oma koti. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia.

Tekisi mieleni kysyä perusteluja, mutta koska niitä tuskin on, niin mitä silloin kysymäänkään. Aihe jäähtyy hiljakseen diipadaapan puolelle, mikä mulle sopii ihan hyvin. Onhan tässä virtuaalikäsilaukusta tullutkin 

Jäsen Onkamolle pisteet vaivannäöstä ja pohdinnasta.


(http://resources0.news.com.au/images/2012/10/10/1226493/147748-abbott-picking-on-women.jpg)

[Brandöt]

On jännä ajatella, että molemmissa esiintyy varmasti aggressiivisuutta, koska se kuuluu ihmisluontoon, mutta on luonnollisempaa ajatella, että Punaniska on aggressiivinen, mutta Brandöt ei. Molempien aggressiivisuudelle en keksi muuta yhteistä ilmenemismuotoa kuin Hommaforumille kirjoittamisen.

Ihana Sanna.  Olet fiksu nainen, hienoa pohdintaa yllä koko teksti, vaikka lainasin siitä vain pienen osan. Tähän halusin kommentoida, että sen, joka Ei tahdo nähdä aggressiivisuutta Brandötissä, ei kannata mennä lukemaan tuotoksiani toisen Todellisuuden puolelle - tai kuunnella postaamiani musiikkilinkkejä 'Mitä nuivat kuuntelee' -ketjussa (no on siellä osa hempeää, naisellista pumpulimenoakin, mutta pääsääntöisesti se on sitä ihan ihteään..). 

Kun uhrina oleminen loppuu se loppuu, myös yksilötasolla mutta itsestä se on kiinni

Tunnistan itsessäni tämän Emon ajatuksen, vaikka samalla ymmärrän Astaa (ja kaikkia 'nimellisiä') erittäin hyvin siinä, että netin henkilöön käyvät hyökkäykset ovat ihan eri asia silloin kun kirjoittaa omalla nimellään, kun mitä se on nimimerkillisenä.

Mulla on varmaankin joku päävika, kun tykkään altavastaajan asemasta. Pidän siitä, että saan haastaa erimielisiä - siinä vaiheessa, kun aletaan olla liikuttavan samanmielisiä kaikesta, en koe enää mitään tarvetta kirjoittaa - siinä vaiheessa ne haasteet ovat muualla. Eli nettihiljaisuus täältä suunnalta kertoo siitä, että asiat ovat nyt hyvin, ei ole enää mitään tarvetta jatkaa. Puhtaassa erimielisyydessä sinänsä ei siis ole mitään vikaa (päinvastoin, se on jopa toivottavaa), mutta Astan lailla vihaan kaikenlaista peikkoilua; ja niitä peikkoja tämän teeman (maahanmuutto ja monikulttuurisuus) ympärillä saa kyllä kestää. Aitous toisessa ihmisessä ei paista läpi niin helposti näissä nettikeskusteluissa, eikä kenelläkään varmasti ole liikoja aikaa tuhlattavaksi ihmiseen, joka vain pelleilee.

[Emo]

^ Komppaan Brandötiä; nimellisenä ihminen on helpommin loukattavissa. Emona on yks hailee mitä minulle sanotaan, mutta jos olisin nimellinen niin silloin ehkä miettisin että kun tuo ihminen minusta taustoja tietää ja kuitenkin päätyy noin sanomaan niin tietenkin se tuntuisi jo astetta paria henkilökohtaisemmalta ja siksi myös loukkaavammalta. Totta. Tätä en ole aiemmin tullut ajatelleeksi.

[jaakkeli]

Mutta miehet keräävät kaiken kunnian sotimalla, tappamalla ja raiskaamalla.

...

Naisten syrjintä "kunniankentille" pääsemisessä on muuten merkittävin tekijä mikseivät naiset kirjoita historiasta.

Suurimman osan maailmanhistoriasta sodan tarkoitus on ollut nimenomaan raiskaaminen. Kaikkein aikojen suurin, menestynein ja kuuluisin sotapäällikkö Tsingis-kaani oli samalla kaikkien aikojen innokkain sarjaraiskaaja. Tuskinpa sitä voidaan laskea miksikään "syrjinnäksi", jos heimopäälliköt kautta aikojen ovat ottaneet pelkästään poikansa mukaan raiskausretkille. Sivistyneemmissäkin maissa sotajoukot ennen modernia aikaa koostuivat usein lähinnä ties mistä kaduilta pakkovärvätyistä rivisotilaista ja pienestä aatelistosta kootusta upseeristosta jota harvoin kiinnosti lisätä epäsuosiotaan muulla kurinpidolla kuin karkurien ampumisella. Omankin armeijan marssi kotiseudun läpi oli usein pelätty tapahtuma jolta naiset lähetettiin muualle turvaan.

Jos unohdetaan raiskaukset ja mietitään vapaaehtoisempaa sukupuolten kanssakäymistä, tulee vastaan se ero että kunniakkaasta sotilasurasta on reippaasti hyötyä miehille mutta ei juuri mitään hyötyä naisille. Se karisma, jolla mies tekee vaikutuksen naiseen on aivan erilaista kuin se karisma, jolla mies tekee vaikutuksen toisiin miehiin. Napoleonin kaltainen jäykkä, asiallinen ja kylmähermoinen mies ansaitsee helposti miesten kunnioituksen johtajana mutta tanssiaisissa sellainen mies on täysi nolla - paitsi jos hän on onnistunut kääntämään jäykän karismansa saavutuksiksi johtajana. Maineella, statuksella ja rahalla sellainenkin mies voi tehdä vaikutuksen naisiin.

Huipulle kiivennyt mies voi pyörittää kymmenittäin rakastajattaria ja siittää satamäärin lapsia eikä historiasta löydy montaa Napoleonia jotka eivät olisi voitettuaan tehneet juuri niin. Nainen ei voi tehdä samaa kuin korkeintaan poikiensa kautta - ja monen historian merkkimiehen takaa löytyykin armottoman määrätietoinen äiti, jonka elämänsuunnitelma on ollut vietellä kansakunnan päämies ja järjestää oma poika valtaistuimelle vaikka sitten muiden vaimojen pojat surmaamalla. Naiset eivät kerää kunniaa itselleen samalla innolla kuin miehet koska siitä ei ole heille samaa hyötyä.

[Emo]

...

Suurimman osan maailmanhistoriasta sodan tarkoitus on ollut nimenomaan raiskaaminen. Kaikkein aikojen suurin, menestynein ja kuuluisin sotapäällikkö Tsingis-kaani oli samalla kaikkien aikojen innokkain sarjaraiskaaja. Tuskinpa sitä voidaan laskea miksikään "syrjinnäksi", jos heimopäälliköt kautta aikojen ovat ottaneet pelkästään poikansa mukaan raiskausretkille.
...
Huipulle kiivennyt mies voi pyörittää kymmenittäin rakastajattaria ja siittää satamäärin lapsia eikä historiasta löydy montaa Napoleonia jotka eivät olisi voitettuaan tehneet juuri niin. Nainen ei voi tehdä samaa kuin korkeintaan poikiensa kautta - ja monen historian merkkimiehen takaa löytyykin armottoman määrätietoinen äiti, jonka elämänsuunnitelma on ollut vietellä kansakunnan päämies ja järjestää oma poika valtaistuimelle vaikka sitten muiden vaimojen pojat surmaamalla. Naiset eivät kerää kunniaa itselleen samalla innolla kuin miehet koska siitä ei ole heille samaa hyötyä.

Pistää ajattelemaan?

http://i-cias.com/e.o/boumedie.htm

1974: In a UN speech, Boumedienne declares: "One day, millions of men will leave the Southern Hemisphere to go to the Northern Hemisphere. And they will not go there as friends. Because they will go there to conquer it. And they will conquer it with their sons. The wombs of our women will give us victory."

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288425294779.html

Raiskaukset lisääntyivät Suomessa huolestuttavasti viime vuonna, kertoo Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
Ilmiö on jatkunut koko 2000-luvun.

Uutinen on vuodelta 2011, mutta tuskin mitään dramaattista romahdusta raiskausten määrissä on tapahtunut sittemminkään.

Kysymys Homman miehille: Mitä meinaatte tehdä? Sota on jo meneillään. Onko hyvät vasta-argumentit jo mielessänne joilla tästä selviätte/ selvitään?

[iäti]

^ Tilastojen mukaan Suomi on vaarallisin paikka suomalaisille.

Tietysti se että suurin osa naisten tapaturmista tapahtuu kotona saattaa johtua siitä että he viettävät paljon aikaa kotona ja se, että 70% naisten surmista on oman parisuhdekumppanin tekemiä siitä, että he viettävät paljon aikaa tämän kanssa eivätkä siksi ajaudu yhtä helposti konfliktitilanteisiin muiden kanssa. Mutta että nyrkin ja hellan välissä olisi turvallista? Elämä vaimonhakkaajan kotirouvana ei ole turvallista. Hellän ja hellan välissä olisi eri asia fyysisen turvallisuuden osalta. Mitä se ilmaisu "nyrkin ja hellan välissä" teidän muiden mielestä tarkoittaa?