Henkilökohtaistan Plan B:n pohdintaa jos Suomessa alkaa näyttää huonolta

[Kaptah]

Tervehdys!

Kirjoitan tämän viestin pitkälti selventääkseni omia ajatuksiani, mutta kommentit ovat erittäin tervetulleita. Motiivina on se, että opinnot alkavat olla takanapäin ja tulevaisuus ja ns. oikea elämä ovat alkaneet vaikuttaa entistä ajankohtaisemmilta. Pidän Suomesta, suomalaisista, täkäläisestä (ainakin olen pitänyt) yhteiskunnasta ja arvomaailmasta ja Suomi on kuitenkin erinomaisen hyvä maa ihmisen olla ja elää, ainakin toistaiseksi. Samaan aikaan kuitenkin tulevaisuus näyttää kohtalaisen epävakaalta Eurokriisin, EU:n liittovaltioitumisen, Venäjän kukkopoikailun, väestöjakauman, kelvottoman politiikan, arvomaailman muuttumisen yms enemmän tai vähemmän sekavien ja subjektiivisten merkkien valossa. Näistä syistä olen alkanut miettiä, että olisi ehkä hyvä tehdä jonkinlaista kartoitusta myös muista vaihtoehdoista. En ole kovin huolissani islamisaatiosta tai sisällissodasta mamujen kanssa tms joitain tällä foorumilla pelottavista aiheista, vaan enemmän pelkään taloudellista romahdusta ja sitä seuraavaa massatyöttömyyttä, kurjuutta ja siitä seuraavaa yleistä paskaa meininkiä ja tulevaisuudenuskon ja perusturvallisuuden katoamista. En ole mitenkään kuolettavan isänmaallinen enkä koe velvollisuudekseni käyttää elämääni korjatakseni muiden suomalaisten ryssimiä asioita. Toisaalta kiinnostaisi ihan kokemuksen ja vaihtelun vuoksikin lähteä katsomaan maailmaa. Jos tulevaisuuteni näyttää jossain muualla paremmalta, miksipä en lähtisi kokeilemaan sitäkin vaihtoehtoa kun takaisinkin pääsee?

Olen vakavasti sotkeentunut nuoreen naiseen, joka pitää näissä suunnitelmissa ottaa huomioon. Itselläni on koulutus alalta, jolla löytyy käyttöä kutakuinkin mistä tahansa päin maailmaa. Vaimollani on koulutus alalta, jolle niinikään löytynee töitä monelta suunnalta, joskaan ei ehkä aivan niin helposti kuin minulle. Kyseessä ei kuitenkaan ole egyptologi tms. Olemme molemmat akateemisia ja kohtalaisen kielitaitoisia (suomi, englanti, maailmankieli ruotsi) ja lapsettomia, vaimo puhuu kohtalaista ranskaa ja minä kohtalaista saksaa. Vaimon työt ovat julkisella puolella (kuitenkin näitä ns. oikeasti tarpeellisia töitä) ja itse työllistyn käytännössä varmasti yksityiselle puolelle.

Mikäli tulevaisuus alkaa näyttää huonolta, mistä päin maailmaa kannattaisi uuden elämän alkua katsella? Ensin tulevat mieleen Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada. Aussit ja Uusi-Seelanti pitävät tietääkseni kohtalaisen tarkkaa seulaa tulijoista, mutta toisaalta kahden nuoren, koulutetun ja kielitaitoisen luulisi pääsevän monesta seulasta läpi. Molemmat edellä mainituista ovat tietääkseni varsin toimivia, sivistyneitä ja hyvällä tavalla eurooppalaisia kulttuuriltaan ja arvoiltaan. Ilmastosta molemmille pitkä plussa. USA voisi olla eräs vaihtoehto, mutta sekin vaikuttaa ainakin täältä katsottuna jollain tavalla hiipuvalta ja menetetyltä yhteiskunnalta, joka muistelee kulta-aikojaan, sotii ja juo Coca-colaa. Saatan kuitenkin olla väärässäkin, sillä sikäläinen menestymistä ja vastuuta arvostava kulttuuri miellyttää. Toisaalta se on epätasa-arvoinen ja raadollinen maa, mikä on ongelma vaikka olisi itse siellä menestyvienkin puolella.

Euroopassa ehkä eniten kiinnostaisi Saksa, jossa luultavasti työnsaanti ei olisi suurikaan ongelma, mutta en ole varma onko Saksassa samat ongelmat hiukan eri järjestyksessä kuin Suomessa eli muuttuisiko mikään. Toisaalta jostain kumman syystä Itä-Euroopan tilannekin on sellainen, että siellä saattaisi olla edellytykset hyvälle elämälle. Tai sitten ei.

Etelä-Afrikka, Venäjä, Kiina, Afrikka ottavat pitkät miinukset vapauden ja turvallisuuden puutteesta.

Tätä kirjoittaessani tulin siihen tulokseen, että parhaat vaihtoehdot olisivat Saksa ja Australia, mutta mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan elämä vie 

[nuivanniemi]

Harkitse Ahvenanmaata.

Se on ihan oikeasti rauhallinen, turvallinen, vauras ja hyvä paikka asua.

Kun maailmalla alkaa rytistä, niin Pohjolassa (Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti, Färsaaret) rauha säilyy kaikkein pisimpään.

Linkkaan tähän pari neuvoa-antavaa vertailua.

Tulonjaon tasaisuus rauhoittaa yhteiskuntaa
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_income_equality

Yksikulttuuriset ja yksirotuiset maat
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_ranked_by_ethnic_and_cultural_diversity_level

Tyytyväisyys elämään
http://en.wikipedia.org/wiki/Satisfaction_with_Life_Index
http://en.wikipedia.org/wiki/Quality-of-life_index

Tässä indeksissä hyvin pärjäävissä maissa pienikin tulotaso takaa korkean onnellisuuden:
http://en.wikipedia.org/wiki/Happy_Planet_Index

Näissä maissa on rauhallisinta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Global_Peace_Index

Henkirikosten yleisyys:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_intentional_homicide_rate

Velkaantuneisuus ja velan kehitys:
http://www.economist.com/content/global_debt_clock

Luonnonvaratase (tulevaisuudessa merkityksellinen!):
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_ecological_footprint

Islamin levinneisyys Euroopassa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Islam_in_Europe

[Oami]

Sveitsi. Suora demokratia estää kansan näkökulmasta pahimpien hullutuksien läpiviennin.

[Marko Parkkola]

Espanja. Sinne ne rahat ovat menneet.

[elukka]

Harkitse Ahvenanmaata.

entä jos vastustaa paskoruotsia?

[ikuturso]

Uusi Seelanti on mielenkiintoinen paikka. Sieltä löytyy kaikkea aurinkorannoista hiihtokeskuksiin. Myös maanjäristyksiä ja muuta. On vaikea kuvitella sinne vaikkapa nälänhätää tuolla väestötiheydellä, ellei joku tsunami tai muu katastrofi iske. Nummia on lampaille syötäväksi ja kalaa meri täynnä.
Pitää kuitenkin muistaa, että huolimatta skypestä ja netistä Uusi Seelanti on kaukana. Omat vanhemmat vanhenevat, ja joillekin on raskasta olla 20 tunnin (ei ihan ilmaisen) lentomatkan päässä heistä. Tiedän yhden tapauksen, joka asui vuoden siellä, mutta kotimaan sosiaaliset siteet toivat takaisin. Tämä etäisyysaspekti koskee tietty myös Australiaa.

-i-

[Kaptah]

Hyviä pointteja, Sveitsi etenkin. Se olisi lähellä kaikkea Euroopassa, hienoja maisemia ja siellä on kohtalaisen itseäni miellyttävä elämäntapa ja arvomaailma jonka kanssa yhteiskunta ei ajaudu kohtuuttomaan ristiriitaan suoran demokratian vuoksi. Espanja ei erityisemmin kiinnosta ja Ahvenanmaa ei myöskään, kun siellä ovat minun alani työmahdollisuudet kovin vähissä.

Ikuturson pointti noista etäisyyksistä on kyllä ihan totta. Kun vanhempia näkee liian harvoin vaikka asuvat samalla suunnalla Suomea, jäisivät tapaamiset käytännössä kertaan pariin vuodessa ja olisihan se oikeasti aika raskasta. Kyllä siinä entinen elämä jäisi aika lailla menneisyyteen.

Pitääpä tuota Sveitsiä miettiä enemmänkin.

[Alkuasukas]

Riippuu koulutuksestanne, mutta itse olen pohtinut mainittujen lisäksi Itävaltaa, Luxia ja Andorraa. Pikkuvaltioita jotka pitäisi selvittää. Kauempista amerikasta itärannikko valikoiden, en kyllä jotenkin sulata heikäläistä ajattelua vaikka siellä kiva onkin käydä.

Jos pitäisi nyt ase ohimolla päättää missä haluaa loppuikänsä asua jos ei Suomessa, niin valitsisin kuitenkin Australian. Aivan loistavaa porukkaa ja asua voi tropiikissa tai neljässä vuodenajassa. Olen pohtinut jopa omien vanhempien raahaamista mukaan eläkepäiville. Vittuako kukaan täällä räntäsateessa halua koko vuotta olla. Ja jos viettävät mukana vaikka 3-4kk vuodesta niin se riittänee koko vuoden satsiksi joka tapauksessa 

[AstaTTT]

Kanada pl. ranskankieliset alueet. Kanada ottaa maahan ihmisiä, joille on käytännössä jo työpaikka (maahanmuutto perustuu todelliseen tarpeeseen) ja auttaa asunnon löytämisessä työpaikan läheltä. Elämisen laatu on korkeampi kuin Suomessa ja ilmaston ja ympäröivän luonnon puolesta ehkä helpoimpia maita suomalaisille sopeutua. 

[iäti]

Entä jos, Kaptah, lähdet sitten kun se pelkäämäsi massatyöttömyys ja taloudellinen romahdus tuloo. Onhan se nyt kun on minun maksamillani veroilla kalliisti koulutettu ja sitten lähdetään muualle tuottamaan ja sitten eläkkeellä tullaan kuitenkin takaisin minun maksamani ilmaisen terveydenhuollon piiriin. 

Ei vaan, mene kun vielä voit. Muuten on kohta asuntolaina ja Volvo ja kaksi lasta ja labradorinnoutaja ja niin mukavan tuudittautunutta eikä muuta ehdi suunnitellakaan koiran paskottamiselta ja lasten leikittämiseltä.

USA on taantumassa kehitysmaaksi. Sveitsi on kokeilemisen arvoinen ja sieltä pääsee edullisesti ja näppärästi muutamassa tunnissa Suomeen sukuloimaan, verrattuna johonkin Uuteen-Seelantiin (Britannian tavoin länsimainen kehitysmaa) tai Australiaan. Itävaltakaan ei välttämättä hullumpi. Ainakin Sveitsi on tuttavien kokemusten perusteella sen verran sisäänpäin lämminnyt, että ulkomaalainen on siellä ulkopuolinen. Eli parhaat urakehitysmahdollisuudet olisi kuitenkin jossain avoimemmassa ja monikulttuurisemmassa maassa tai sitten kotimaassa.

[sunimh]

USA muuttuu vielä paljon huonommaksi ennen kuin paremmaksi, ja siellä jos missä taloudessa on alkanut paska osua tuulettimeen, poliisivaltiokehitys kehittyy ja sosiaaliset palvelut on mitä on. Kuvittelisin, että myös kilpailu vaikkapa työpaikoista on melkoisen kovaa. Omaa suosikkialuettani on länsirannikko San Fransiscosta ylöspäin. Kanada tarjoaa paikoin hyvinkin pohjoismaisen kokemuksen ilmaston ja yhteiskunnan puolesta. Australia on itsellä ollut ykkösvaihtoehtona niiden paikkojen listalla, joissa haluaisin ainakin käydä asumassa. Ilmastoa kehutaan, mutta toisaalta kohtuullisen viileää arvostavalle voi kuumuus kuitenkin olla raskasta, makuasia. Uusi-Seelanti on viime aikoina kärsinyt aika pahasti maanjäristyksistä, ja sen kaukaisuuden tajuaa paikan päällä. Iso osa vaikkapa ruokakaupan tuotteista on "Produced in New Zealand" (ja hyvää tavaraa toki onkin), mutta kaikki muu onkin sitten hinnoissaan, ja tietenkin lennot sieltä kaikkialle maksaa ihan kivasti. Palkkataso ei myöskään globaalissa vertailussa loista, eli NZ:ssa voi olla haastavaa kerätä "pesämunaa" vaikkapa Suomeen paluuta ajatellen. Uusi-Seelanti onkin vähän sellainen paikka, mistä täytyy todella pitää sinä itsenään, koska se on niin eristäytynyt; kuvittele asuvasi Suomessa, jonka kaikki naapurimaat on siirretty 2000 kilometrin päähän. Eteläsaarella Dunedin on oikein sympaattinen pienehkö yliopistokaupunki, joka käsittääkseni on myös vähän syrjässä pahimmalta maanjäristysalueelta. Tosin on se kyllä vähän syrjässä kaikesta muustakin. Voin suositella ilmastovarauksin, viileää on vähän kuin Skotlannissa. Auckland on sitten se paikka, johon "kaikki muuttavat", vähän kuin PK-seutu Suomessa suhteessa muuhun maahan väkiluvun ym. suhteen.

Jokerikorttina heitään peliin Skotlannin, jos pitää vähän viileämmän ilmaston maasta, joka on kohtuullisen hyvien yhteyksien päässä, eikä niin ruuhkainen ja mocu kuin eteläosa saarta. Englantia, tai ainakin "englantia", näissä puhutaan kaikissa. Saksalaisten autojen ystävänä myös Saksa olisi huippukohde, mutta en osaa nähdä itseäni asumassa ruuhkaisessa keski-Euroopassa. Sveitsistä tiedän, että palkka- ja hintataso on huikea, mutta varsinkin nuorena pystyisi varmaan elämään säästeliäästi, niin voisi tehdä kivankin tilin.

Kaikki nämä perinteiset maahanmuuttomaat ovat myös varsin monikulttuurisia, tosin usein homma toimii ainakin paremmin kuin pohjoismaissa, koska porukka on oikeasti tullut tekemään sinne parempaa elämää. Miten sitten tässä maailmantilanteessa löytää (kahta) työpaikkaa, varsinkaan jos varsinaista työkokemusta ei ole, onkin toinen kysymys.

[Vesisade]

Maat muuttuu, vaikkakin hitaasti. Yksi maa voi olla mukava yhtenä aikana, ikävä toisena.

Kaupunkien välillä on suuria eroja. Toisissa tutustuu ihmisiin ja työnantajiin helposti, toisissa ei. Eli ehkä kannattaa pohtia mihin kaupunkiin asettuisi, eikä mihin maahan.
Oman alan palkat voi vaihdella paljonkin maitten ja kaupunkien välillä, kannattaa selvitellä niitä jo ennen muuttoa. Tietty jos onnistuu löytään töitä jostain ennen muuttoa, niin sinne sitten vaikka muuten olisi kehnompi paikka, voihan sitä muuttaa uudelleen.

[Tabula Rasa]

Yksikulttuuriset ja yksirotuiset maat
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_ranked_by_ethnic_and_cultural_diversity_level

Huomiona että ykkössijalla olevan  papua uuden guinean port moresby(pääkaupunki) valittiin hiljattain maailman huonoimmaksi pääkaupungiksi asua.

[Lemmy]

Hä papuallahan on biljardi eri heimoa ja kieltä?

Ausseilla menee tällä hetkellä hyvin, mutta "kaikki maksaa" eikä Uusi Seelanti ole kovinkaan paljoa huokeampi. Ausseilla on "työvoimapulalista" ihan netissä. Siitä vaan kokeilemaan 

Ei tää Englanti nyt niin paskempi ole, kattoo nyt minne tuulet kuljettaa.

[Koskela Suomesta]

Riippuu koulutuksestanne, mutta itse olen pohtinut mainittujen lisäksi Itävaltaa, Luxia ja Andorraa.

Itävalta alkaa olla menetettyä aluetta. Muslimisoitunut jo melkoisen pahasti ja kehitys sen kuin kiihtyy. Siellä on vain ongelmia tiedossa tulevaisuudessa. Sama tietty koskee Saksaa, Ranskaa jne. Mutta aloittajahan ei näistä uhkista välittänyt...

[Henrik Heino]

Mielenkiintoinen lanka, olen nimittäin miettinyt ihan samoja juttuja kuin AP.

Paljon en kyllä ole matkustellut elämässäni, mutta Saksassa olen käynyt kerran pikkukylässä, kerran suuressa kaupungissa ja kerran todella suuressa kaupungissa. Nuo kaksi ensimmäistä olivat kyllä todella mukavia ja kolmas perseestä. Joka tapauksessa, Saksa kiinnostaisi, mutta käsittääkseni siellä asioista saa puhua vielä vähemmän kuin Suomessa. Tämä johtuu vissiin tuosta WW2-syyllisyydentunnosta, minkä takia ei voi esim. ääneen puhua että mamuissa olisi jotain vikaa.

[Vesisade]

Kyllä ne puhuu ja osa laskee meidätkin sitten mamuiksi, näinniinkun tiedoksi, kuten toki muissakin maissa.

[WartburgVeyron]

Itsensä loppusijoittamisessa Suomen ulkopuolelle on peruskysymyksenä tietysti se, pitääkö ko. maasta löytää töitä vai onko tarkoitus elää säästöillä tai eläkkeellä. Oma suunnitelmani on sopivassa vaiheessa siirtyä pääosin muualle, mutta sen jälkeen tarkoituksena ei ole suuremmin tehdä töitä. Jos ei ole työntekosuunnitelmia, maantieteellinen valikoima luonnollisesti laajenee, kun ei ole tarpeen hallita paikallista kieltä työkielen tasoisesti eikä tarvita oman alan kehittyneitä työpaikkoja.

Aloittaja on ilman muuta oikeilla jäljillä, koska Suomen ja Suomessa töitä tekevän tulevaisuus on seuraava:
- verojen kiristyminen (palkka-, pääomatulo-, kiinteistö-, auto-, arvonlisävero-, yle- ym.)
- eläkekustannusten kiristyminen ja eläke-etuuksien huonontuminen (huonontuminen ei niinkään koske eläkkeellä jo olevia tai eläkkeelle pikapuoliin siirtyviä, vaan 1960/1970/ym. luvuilla syntyneitä, joiden rooli on pikemminkin rahoittajan kuin tulevan eläkkeensaajan)
- työttömyyden kasvu
- työttömyyden hoitaminen lähinnä työttömyyden käsitteen uudelleenmäärittelyllä ja siihen liittyvillä hyödyttömillä koulutuksilla
- erityisesti nuoristotyöttömydestä seuraava syrjääntymisen lisääntyminen
- syrjäseutujen elinkelpoisuuden heikentyminen entisestään
- julkisen sektorin jatkuva kasvu ja sen koskemattomuuden puolustaminen
- entinen politiikka, jossa sosiaalidemokraattinen sosialistipuolue, agraarisosialistipuolue ja virkamiessosialistipuolue ajavat kaikki samaa linjaa
- alhainen talouskasvu
- teollisuuden (sen lopunkin) siirtyminen halvempiin maihin
- kotimaisten yritysten lisääntyvä myynti ulkomaisiin käsiin ja epäitsenäisiksi tytäryhtiöiksi
- sosiaalinen maahanmuutto ja sen tuottaman väestönkasvun kiihtyminen myös seuraavien sukupolvien kautta
- poliittinen korrektius
- sananvapauden rajoittaminen
- pääkaupunkiseudun täyttyminen erityisesti maahanmuuton tuloksena
- rikollisuuden lisääntyminen
- asuinalueiden ja sosiaaliryhmien kahtiajaon vahvistuminen ja eriytyminen
- asumiskustannusten säilyminen kansainvälisesti erittäin korkeina
- ruoan hinnan säilyminen korkeina ja elintarvikesektorin vähäinen kilpailu
- eikä Suomen olympiamenestyskään taida jatkossa parantua  .

Jokainen miettii sitten osaltaan, millaisen roolin tässä haluaa itselleen. Henkilökohtaisesti merkittävä seikka on myös ilmasto, ja luulen päätyväni johonkin Välimeren rannalle tietoisena siitä, että monet em. listassa olevat seikat (etenkin talouteen liittyvät) ovat Espanja/Portugali/Italia -akselilla vielä isompia kuin Suomessa.

[FatFrank]

Hyviä pointteja, Sveitsi etenkin. Se olisi lähellä kaikkea Euroopassa, hienoja maisemia ja siellä on kohtalaisen itseäni miellyttävä elämäntapa ja arvomaailma jonka kanssa yhteiskunta ei ajaudu kohtuuttomaan ristiriitaan suoran demokratian vuoksi. Espanja ei erityisemmin kiinnosta ja Ahvenanmaa ei myöskään, kun siellä ovat minun alani työmahdollisuudet kovin vähissä.

Ikuturson pointti noista etäisyyksistä on kyllä ihan totta. Kun vanhempia näkee liian harvoin vaikka asuvat samalla suunnalla Suomea, jäisivät tapaamiset käytännössä kertaan pariin vuodessa ja olisihan se oikeasti aika raskasta. Kyllä siinä entinen elämä jäisi aika lailla menneisyyteen.

Pitääpä tuota Sveitsiä miettiä enemmänkin.

Vaikka Sveitsissä on suora demokratia niin ei se ole tuonut elämänlaatua vaan sen on tehnyt ihan muut asiat.

Vaihtoehtoina voisi olla Sveitsi, New Z, Australia...kannattaa kuitenkin muistaa että kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli maailmantalous riippuu kaikista komponenteista ja maista.

Jos haluaa tehdä rahaa ja on sellaista ammattitaitoa jolle on tarvetta Arabiassa niin eikun sinne. 10-15 vuotta jossain Saudeissa tai Kuwaitissa ja sen jälkeen ei tarvitse tehdä mitään. Koskaan.

[Vesisade]

- työttömyyden hoitaminen lähinnä työttömyyden käsitteen uudelleenmäärittelyllä ja siihen liittyvillä hyödyttömillä koulutuksilla
- erityisesti nuoristotyöttömydestä seuraava syrjääntymisen lisääntyminen

Näissä ongelmana on valtion into laitostaa nuoria - nuorilla joilla ei koulutusta tai suhteita joilla töitä saada ole, on vaihtoehtoina joko laitostuminen valtion erinäisissä "työvoimakoulutuksissa" eli valvonnan alla orjatyöläisenä joutuvat olemaan tai jos rahaa riittää muuten kotona istumiseen, mökkihöperöityminen.
Kaikissa maissa sitä intoa ei ole joten niissä tullee olemaan paremmat oltavat tulevaisuudessa.

[JNappula]

Kyllä ne puhuu ja osa laskee meidätkin sitten mamuiksi, näinniinkun tiedoksi, kuten toki muissakin maissa.

No se ei itseäni kiinnosta tippaakaan, työtätekevät osaavat mamut ovat tervetulleita liki kaikkialle, Suomeenkin. Jos siis töitä olisi...


Itse olen myös lähtökuopissa, mutta muutama pikkujuttu venyttänee lähtöä vuodella tai kahdella. Toki sinä aikana ehtii muuton valmistella hyvin.
Omat suosikkini ovat alla, ja siis mieluisimmat englanninkielisiä.

1) USA - Sotilaallisesti vahva maa jossa ei tarvitse pelätä Venäjän kukkoilua niinkuin Suomessa. Talous on dynaaminen, ja maassa on vahva halu julkisen rahankäytön pienentämiseen (Tea Partyt etc.). Haittapuoli on vain se että maahan on todella hankala päästä asumaan. Pysyvän oleskeluluvan saanti on erittäin vaikeaa, ja työviisumeitakaan ei jaeta kaikille. Eli pelkällä akateemisella koulutuksella ei maahan todellakaan päästä töihin. Pitää olla jotain todella kovaa erityisosaamista yms.

2) Australia - Lämmin ja rento maa, jossa elintaso on hyvä. Maahan pääsee ohituskaistaa monen sortin ammattilaiset (mm. terveydenhuollon). Kaukana Suomesta joten matkustaminen Suomeen maksaa hunajaa. Itse pääsisin kai tänne helpolla rouvan siivellä, hän kun on hoitaja.
        Immigraatiosivut: http://immi.gov.au
        Uudemman polven australiansuomalaisten foorumi: http://www.dundernews.com/

3) Kanada - Maahanmuutto ei ole erityisen helppoa edes koulutetullekaan. Jos olet osaaja alalla jossa on työvoimapulaa, niin sitten on helpompaa. Vauras, mutta ilmasto ei erityisen lämmin.
        Immigraatiosivut: http://www.cic.gc.ca/app/ctcvac/english/index

4) Uusi Seelanti - Kaunis maa, ei erityisen lämmin. Kehittynyt ja vauras maa. Helpompi päästä kun Australiaan, ja kun täällä on ollut muutaman vuoden pääsee muuttamaan vapaasti Ausseihin. Kaukana myös.

5) Singapore - Lämmin ja vauras maa, englanti on yksi virallinen kieli ja koulut käydään englannin kielellä. Ankarat lait.
        Singaporen suomalaisten foorumi: http://www.sisusi.com/index.html/

Sen jälkeen tulee sitten Keski-Eurooppalaiset maat: Saksa, Luxembourg, Hollanti, Belgia, Sveitsi jne. Mutta lähdössä siis ollaan. Tällä hetkellä oman alan työmahdollisuudet näyttävät Suomessa todella vaikeilta. Ja sosialismi jyrää muutenkin rajusti, kaikkien puolueiden (myös Persujen) ollessa himoverottavia vasemmistolaisia rahanjakopuolueita. Olen siis tällä hetkellä töissä, mutta mikäli työttömyys koittaisi, olisi liki pakko lähteä heti työnhakuun ulkomaille.

Ja tosiaan, nykyään onneksi toimii tietoliikenne nopsasti, joten omiin vanhempiinsa ja sukulaisiin voi ottaa skypellä ja vastaavilla videoyhteyksiäkin vaikkapa päivittän jne.

[JNappula]

Kyllä ne puhuu ja osa laskee meidätkin sitten mamuiksi, näinniinkun tiedoksi, kuten toki muissakin maissa.

No se ei itseäni kiinnosta tippaakaan, työtätekevät osaavat mamut ovat tervetulleita liki kaikkialle, Suomeenkin. Jos siis töitä olisi...


Itse olen myös lähtökuopissa, mutta muutama pikkujuttu venyttänee lähtöä vuodella tai kahdella. Toki sinä aikana ehtii muuton valmistella hyvin.
Omat suosikkini ovat alla, ja siis mieluisimmat englanninkielisiä.

1) USA - Sotilaallisesti vahva maa jossa ei tarvitse pelätä Venäjän kukkoilua niinkuin Suomessa. Talous on dynaaminen, ja maassa on vahva halu julkisen rahankäytön pienentämiseen (Tea Partyt etc.). Haittapuoli on vain se että maahan on todella hankala päästä asumaan. Pysyvän oleskeluluvan saanti on erittäin vaikeaa, ja työviisumeitakaan ei jaeta kaikille. Eli pelkällä akateemisella koulutuksella ei maahan todellakaan päästä töihin. Pitää olla jotain todella kovaa erityisosaamista yms.

2) Australia - Lämmin ja rento maa, jossa elintaso on hyvä. Maahan pääsee ohituskaistaa monen sortin ammattilaiset (mm. terveydenhuollon). Kaukana Suomesta joten matkustaminen Suomeen maksaa hunajaa. Itse pääsisin kai tänne helpolla rouvan siivellä, hän kun on hoitaja.
        Immigraatiosivut: http://immi.gov.au
        Uudemman polven australiansuomalaisten foorumi: http://www.dundernews.com/

3) Kanada - Maahanmuutto ei ole erityisen helppoa edes koulutetullekaan. Jos olet osaaja alalla jossa on työvoimapulaa, niin sitten on helpompaa. Vauras, mutta ilmasto ei erityisen lämmin.
        Immigraatiosivut: http://www.cic.gc.ca/app/ctcvac/english/index

4) Uusi Seelanti - Kaunis maa, ei erityisen lämmin. Kehittynyt ja vauras maa. Helpompi päästä kun Australiaan, ja kun täällä on ollut muutaman vuoden pääsee muuttamaan vapaasti Ausseihin. Kaukana myös.

5) Singapore - Lämmin ja vauras maa, englanti on yksi virallinen kieli ja koulut käydään englannin kielellä. Ankarat lait.
        Singaporen suomalaisten foorumi: http://www.sisusi.com/index.html/

Sen jälkeen tulee sitten Keski-Eurooppalaiset maat: Saksa, Luxembourg, Hollanti, Belgia, Sveitsi jne. Mutta lähdössä siis ollaan. Tällä hetkellä oman alan työmahdollisuudet näyttävät Suomessa todella vaikeilta. Ja sosialismi jyrää muutenkin rajusti, kaikkien puolueiden (myös Persujen) ollessa himoverottavia vasemmistolaisia rahanjakopuolueita. Olen siis tällä hetkellä töissä, mutta mikäli työttömyys koittaisi, olisi liki pakko lähteä heti työnhakuun ulkomaille.

[Jakerp]

En ole mitenkään kuolettavan isänmaallinen enkä koe velvollisuudekseni käyttää elämääni korjatakseni muiden suomalaisten ryssimiä asioita. Toisaalta kiinnostaisi ihan kokemuksen ja vaihtelun vuoksikin lähteä katsomaan maailmaa. Jos tulevaisuuteni näyttää jossain muualla paremmalta, miksipä en lähtisi kokeilemaan sitäkin vaihtoehtoa kun takaisinkin pääsee?

Jos olet urheilullinen ja tottunut vähän kurjempaan ja kovempaan menoon aina voit liittyä Ranskan muukalaislegioonaan. Naiset kyllä kannattaa tässä vaihtoehdossa unohtaa, koska yhteydenpito ammattisotilaalle siviiliin on käytännössä mahdotonta. Toki maksullista seuraa sotilaallekin järjestyy selibaatissa ei tarvitse olla.

Viisivuotisen sopimuksen kun olet suorittanut loppuun ammattisotilaana voit ruveta turvallisuus konsultiksi ja myydä turvallisuuspalveluita Somalian rannikon ohi purjehtiville rahtilaivoille tai henkivartiopalveluita Saudeissa tai Kuwaitissa. Palkat on helposti sellaisia 20 000€ kuussa ja veroja ei useinkaan tunneta Arabimaissa tai kansainvälisillä vesillä tapahtuvissa töissä, koska kaikki alan firmat toimivat veroparatiiseista käsin. Arabimaiden hommiin on lähtenyt Suomalaisia upseereita ja ammattisotilaita kenraaleista lähtien vaikka lähdöt harvoin nousevat uutiskynnyksen yli.

Aina voit toki jäädä Suomeen korjaamaan niitä muiden Suomalaisten ryssimiä asioita ja luottaa siihen, että kun raadat muiden Suomalaisten rakentaman systeemmin sääntöjen mukaan loppuelämäsi saat palkaksi muutakin kun pahan. 

Ranskan muukalaislegioon on yksi harvoja paikkoja mikä värvää ulkomaalaisia, jossa voi pätevöityä ammattisotilaan ammattiin, myös yhdysvaltain armeija värvää ulkomaalaisia jos onnistuu saamaan pysyvän työskentely ja oleskeluluvan Jenkkeihin eli niin kutsutun Green Cardin (jos täyttää kielitaidon ja terveyden suhteen USA Army kriteerit).

Suomen armeijan kautta pätevöityminen ammattisotilaaksi on usein liian hidas reitti lisäksi kansainvälisten suhteiden luominen alan firmoihin ja värvääjiin vaikeutuu huomattavasti. Ranskan muukalaislegioonan veteraaneista joku tuntee taas aina jonkun jota kautta alalle pääsee.

[J. Lannan haamu]

Aloittajalta loistava ja ajankohtainen tiedustelu.

Tähän kysymykseen ei ole helppo vastata, riippuu niin paljon omista henkilökohtaisista preferensseistä millaisessa toimintaympäristössä haluaa asua. Koska olen itse jo vuosia miettinyt tätä aihetta ja todennäköisesti vuoden kuluttua irtaannunkin, tässä muutama pohdinta. Nämä maat eivät ole järjestyksessä ja ovat todella omiin henk. koht. mieltymyksiin peilattuina. Iso osa unohtaa, että maahan johon muuttaa, olisi kuitenkin elettävä arkea, eikä sitä lomafantasiaa ainoastaan. Eli itse nimenomaaan ajattelen arkiasumista

Maat joihin voisin harkita muuttavani helposti: Irlanti, Skotlanti
Mahdollisesti: Kanada, Uusi-Seelanti, Islanti
En missään tapauksessa: Kaikki muut

Muutama lisäkommentti: saksalainen mentaliteetti on isolta osalta niin helvetin tekninen ja tylsä etten jaksa siellä viettää aikaa. Toki on pieniä paikkoja mitkä ovat mahtavia ja väikkäriä aion hakea tämän hetken hipster-mekkaan, Berliiniin 

Itävalta (Wien) on loppujen lopuksi aika kämänen paikka. Itä-Euroopan rikolliset ainakin haastavat katsellaan kovasti turisteja julkisissa...
Italia, tuo joka suomitytön ihqmesta, ei helvetissä....ei helvetissä ikinä
No mitäpä sitä lisää jatkamaan, kai niistä jokaisesta maasta voi tuurilla saada omat parhaat puolet esiin mutta joku Keski-Euroopan pieni rauhallinen piilopirtti se varmaan olisi. Australia siinä tapauksessa jos pitäisi erkaantua sivistyksestä ja kaikesta muusta

[jka]

Jos haet turvaa talousromahdukselta niin kannattanee valita silloin maa, jonka korrelaatio maailman talouden myrskyihin on mahdollisimman pieni.

Tässä yksi täysin epätieteellinen ja hatusta vedetty ajatus, jossa lienee kuitenkin totuuden siemenkin. 2008 elettiin yksi modernin historian suurin ja globaalein taloustaantuma, joten tuota voisi pitää hyvänä osviittana miten eri maiden taloudet ovat tällähetkellä riippuvaisia maailmantaloudesta. Historia ei ole tae tulevasta ja maiden taloudet muuttuvat ja myös niiden riippuvuus globaalitaloudesta muuttuu.

http://www.google.fi/publicdata/explore?ds=d5bncppjof8f9_&ctype=l&strail=false&bcs=d&nselm=h&met_y=ny_gnp_pcap_pp_cd&scale_y=lin&ind_y=false&rdim=country&idim=country:FIN:USA:CAN:CHE:AUS:NZL:SGP&ifdim=country&tstart=-315367200000&tend=1262556000000&hl=fi&dl=fi&ind=false&q=bkt

Tuon kuvan mukaan Uusi-Seelanti on ihan omassa luokassaan. 2008 tapahtumat eivät vaikuttaneet siihen mitenkään. Sveitsi ja Singapore ovat myös hyvää AAA-luokkaa tässä suhteessa. Kanada, Australia ja USA evät sitten annakaan enää mitään suojaa maailmantalouden mylleryksiä vastaan vaan ovat ihan samoin lastuna laineilla kuin Suomikin. Tämä siis nopea epätieteellinen analyysi noista BKT-käppyröistä.

[Pöllämystynyt]

En käsitä näitä ajatuksia Suomen jättämisestä. Missään muualla suomalainen ei voi edustaa alkuperäiskansaa, ja kokea ikiaikaista yhteyttä luonnolliseen ympäristöönsä ja yhteisöönsä. Missään muualla suomalainen ei ole kuin lehti elämänpuussa, eikä saa sitä kautta valtavia henkisiä voimavaroja ja luontaista itsetuntoa, joka auttaa jälkipolvia satojen ja tuhansienkin vuosien päästä pitämään identiteettiään ja kulttuuriaan yllä. Kaikkialla muualla suomalaiset haihtuvat pois.

Ehkä muuttajan oma identiteetti säilyy, jos hän jaksaa sitä vaalia, mutta lapsiin kohdistuu jo valtava paine. Se, mikä oli ennen luonnollista ja "automaattista", siis omaan alkuperäiskulttuuriin kasvaminen ja oman identiteetin säilytys ja terve kehittyminen, alkaa vaatia voimakasta paneutumista ja innostusta, hikistä soutamista vastavirtaan. Sellaista innostusta ei voi pitää yllä usean sukupolven yli. Vaikka olisit itse miten innokas, niin edes lapsenlapsiasi et voi kasvattaa terveeseen identiteettiin, vaan kasvatusvastuu siirtyy lapsillesi, ja niin edelleen. Sukupolvien ketjussa tapahtuu etnisyyden, juurten ja alkuperän katkeaminen yleensä hyvin pian, ja sen jälkeen ihminen on pulassa, juureton, massaan mukautuva, helposti hallittava. Muuttajalle ennen niin luonnollinen suomalaisuus muuttuu väkinäiseksi ilmiöksi, josta joka sukupolvelle tulee voimakas kiusaus ja paine luopua.

Lisäksi Suomi tarvitsee jokaista järkevää ja moraalista ihmistä. Kun kolonisteja lappaa sisälle ja hulluus lisääntyy, kiihdyttäisi järkevien alkuasukkaiden joukkopako vahingollista kehitystä voimakkaasti. Hyödyllisten joukkopako on lähes yhtä paha kuin vahingollinen sisäänmuutto. Kyse on oikeastaan samasta asiasta, väestönvaihdosta. Joukkopako sinetöisi monikultturistien toteuttaman etnisen puhdistuksen.

Nythän täydellinen tuho Suomessa ei ole mitenkään varma asia, ja se voidaan hyvinkin vielä estää, mutta järkevien joukkopako voisi tuhota nämä loistavat mahdollisuudet.

[Jouko]

Mitäs tässä tavallinen tallaaja mahtaa. On kai siirryttävä vaihdanta/rosvoustalouteen. Eipähän ole spekulanttien temmellyskenttä. Englannissa Brixtonissa on oma keinotteluvapaa valuutta. Siinä vaihtoehtoja. Kasinotalouspelurit ovat pilanneet virallisten valuuttojen arvon luomalla hötörahaa. Loiseläjiä.

[sunimh]

En käsitä näitä ajatuksia Suomen jättämisestä. Missään muualla suomalainen ei voi edustaa alkuperäiskansaa, ja kokea ikiaikaista yhteyttä luonnolliseen ympäristöönsä ja yhteisöönsä. Missään muualla suomalainen ei ole kuin lehti elämänpuussa, eikä saa sitä kautta valtavia henkisiä voimavaroja ja luontaista itsetuntoa, joka auttaa jälkipolvia satojen ja tuhansienkin vuosien päästä pitämään identiteettiään ja kulttuuriaan yllä. Kaikkialla muualla suomalaiset haihtuvat pois.

Ehkä niin, mutta minä en välttämättä kokisi sitä minään valtavana tragediana, jos lapseni olisi(vat)kin vaikkapa australialaisia tai uusi-seelantilaisia, ja kokisivat tuon identiteetin omakseen.

[Jakerp]

En käsitä näitä ajatuksia Suomen jättämisestä. Missään muualla suomalainen ei voi edustaa alkuperäiskansaa, ja kokea ikiaikaista yhteyttä luonnolliseen ympäristöönsä ja yhteisöönsä. Missään muualla suomalainen ei ole kuin lehti elämänpuussa, eikä saa sitä kautta valtavia henkisiä voimavaroja ja luontaista itsetuntoa, joka auttaa jälkipolvia satojen ja tuhansienkin vuosien päästä pitämään identiteettiään ja kulttuuriaan yllä. Kaikkialla muualla suomalaiset haihtuvat pois.

Ehkä muuttajan oma identiteetti säilyy, jos hän jaksaa sitä vaalia, mutta lapsiin kohdistuu jo valtava paine. Se, mikä oli ennen luonnollista ja "automaattista", siis omaan alkuperäiskulttuuriin kasvaminen ja oman identiteetin säilytys ja terve kehittyminen, alkaa vaatia voimakasta paneutumista ja innostusta, hikistä soutamista vastavirtaan. Sellaista innostusta ei voi pitää yllä usean sukupolven yli. Vaikka olisit itse miten innokas, niin edes lapsenlapsiasi et voi kasvattaa terveeseen identiteettiin, vaan kasvatusvastuu siirtyy lapsillesi, ja niin edelleen. Sukupolvien ketjussa tapahtuu etnisyyden, juurten ja alkuperän katkeaminen yleensä hyvin pian, ja sen jälkeen ihminen on pulassa, juureton, massaan mukautuva, helposti hallittava. Muuttajalle ennen niin luonnollinen suomalaisuus muuttuu väkinäiseksi ilmiöksi, josta joka sukupolvelle tulee voimakas kiusaus ja paine luopua.

Lisäksi Suomi tarvitsee jokaista järkevää ja moraalista ihmistä. Kun kolonisteja lappaa sisälle ja hulluus lisääntyy, kiihdyttäisi järkevien alkuasukkaiden joukkopako vahingollista kehitystä voimakkaasti. Hyödyllisten joukkopako on lähes yhtä paha kuin vahingollinen sisäänmuutto. Kyse on oikeastaan samasta asiasta, väestönvaihdosta. Joukkopako sinetöisi monikultturistien toteuttaman etnisen puhdistuksen.

Nythän täydellinen tuho Suomessa ei ole mitenkään varma asia, ja se voidaan hyvinkin vielä estää, mutta järkevien joukkopako voisi tuhota nämä loistavat mahdollisuudet.

Et ole tainnut huomata, että jo nyt 5 miljoonasta Suomalaisesta yli miljoona on yli 65 vuotiaita (jä määrä kasvaa kokoajan), joista iso osa on virkamiehiä, joille on luvattu isommat eläkkeet kuin mitä nuorille jää verojen jälkeen käteen täysipäiväisestä pätkätyöstä. Lisäksi Katainen ehdottanut ratkaisuksi, että ruvetaan maksamaan nuorille vieläkin huonompia palkkoja. Näistä luvatuista eläkerahoista ei ole rahastoitu kuin 30% loput 70% on tarkoitus repiä eläkemaksuina Suomeen veronsa maksavien nuorten palkoista.

Lisäksi valtio tuhlaa omien rahojensa lisäksi velaksi nuortenkin tulevaisuudessa tienaamat rahat jo nyt.

Edellinen sukupolvi joka oli kolmekertaa suurempi kuin nykyinen ei joutunut työllään elättämään kuin 250 000 yli 65 vuotiasta (joille oli luvattu vain pienet eläkkeet jos eläkkeitä ollenkaan). Lisäksi edellinen sukupolvi eli mielettömän taloskasvun aikaa lähes koko elämänsä. Nykyinen sukupolvi, joka on paljon pienempi joutuu pian veromaksuillaan ja työllään elättämään 2 miljoonaa yli 65 vuotiasta (joille on luvattu huomattavasti suuremmat eläkkeet kuin mitä nuoret tulevat ikinä tienaamaan työstään nykyisella talouskasvulla).

Näyttää siltä, että yhä useampi nuori joutuu luopumaan monesta edellisen sukupolven edustajalle itsestään selvästä asiasta kuten mahdollisuudesta omistusasuntoon, mahdollisuudesta autoiluun tai mahdollisuudesta elinikäiseen työpaikkaan, sekä palkankorotuksistaan, ja matalammista veroista, jotta rahat riittäisivät luvattuihin eläkkeisiin.

Demokratiassa eläkeläisillä on enenemmistö joten he voivat ihan hyvin ottaa kakusta kaiken itselleen vähemmistöltä eli nuorisolta, joka maksaa veronsa Suomeen.

Se, että järjestelmä on vakaalla pohjalla ja sen vakuuttelut on ihan yhtä tyhjän päällä kuin koko Euro. Pian iskee rompeli pompeli kun rahat ei riitäkään ja veroja ei nuoret enää suostu pätkätyöstään maksamaan enempää.

[JNappula]

En käsitä näitä ajatuksia Suomen jättämisestä. Missään muualla suomalainen ei voi edustaa alkuperäiskansaa, ja kokea ikiaikaista yhteyttä luonnolliseen ympäristöönsä ja yhteisöönsä. Missään muualla suomalainen ei ole kuin lehti elämänpuussa, eikä saa sitä kautta valtavia henkisiä voimavaroja ja luontaista itsetuntoa, joka auttaa jälkipolvia satojen ja tuhansienkin vuosien päästä pitämään identiteettiään ja kulttuuriaan yllä. Kaikkialla muualla suomalaiset haihtuvat pois.

Oletko ihan tosissasi? Vai onko toi huumoria?

No eniveis, jos vaikka muuttaisin USA:han, Kanadaan tai Australiaan pysyvämmin niin pyrkisin muokkaamaan identiteettiäni kys. maan suuntaan. Kaikki nuo maat ovat muuten maahanmuuttajien sulatusuuneja, joiden kansallisissa identiteeteissä on vahvasti siirtolaisuus läsnä. Olisin siis luonnollinen osa uuden kotimaani historiaa, osana sitä ihmisketjua joka täältä raukoilta rajoilta olisi sinne muuttanut etsimään elämänmahdollisuuksia. En nytkän koe itseäni erityisen suomalaiseksi enkä saa kyllä suomalaisuudesta valtavia henkisiä voimavaroja.  Lapseni varmaan ajanmyötä identifioisivat itsensä uuden kotimaansa kautta.

Ei mulla olisikaan tarkoitus perustaa jotain suomalaisuuden linnaketta maailmalle, vaan luisua pikkuhiljaa uuden maan kansalaiseksi, ja alkaa ajattelemaan itseäni sen maan asukkuna. Syntymämaa Suomi, kotimaa joku muu.