Keskustelua eutanasiasta (oli: Terveisiä vihreiden puoluekokouksesta)

[Lasse]

Minua alkaa epäilyttää että taustalla olisi hyvin suunniteltu kampanja lakimuutosten puolesta. Enpä tiedä, haiskahtaa vähän tällainen yht'äkkinen eutanasiantarve. 

Jo periaatteesta jos on mahdollisuus että joku dementikko päätyy vanhainkodissa kaaduttuaan "ei ruokita listalle" sairaalassa jossa hänen annetaan nääntyä nälkään, niin koska totakin jo tapahtuu ihan ilman eutanasiaa, kuolisi varmaan 5 kertanen määrä jos tuo eutanasia sallittaisiin. Ei heti mutta pian eli ei ekana vuonna kuole tuhat mutta eiköhän pikkuhiljaa se nousisi, samaa tahtia kun valtio huomaa että ei ole varaa maksaa eläkkeitä. Pari vuotta sittenhän liikku Paavo Lipposen sanoma lause jossain lehdissä että ei ole varaa maksaa eläkkeitä ihmisille tulevaisuudessa, siihen soipikin siksi hyvin tämä sadistin märkä uni eli eutanaasia.

(korostus minun)

Tämän päivän hesarin pääkirjoitus herättää ajatuksia, mutta eihän eutanasiaohjelman perustamisessa taloudellisia säästöjä haetakaan, joten pelko pois...

Vanhuuden turvan rahoitus huolettaa (HS 25.5.12)
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Vanhuuden+turvan+rahoitus+huolettaa/a1337825425274

No­peas­ti kas­va­va suo­ma­lais­ten van­hus­ten jouk­ko on syys­tä­kin huo­lis­saan sii­tä, mil­lais­ta hoi­toa yh­teis­kun­ta ky­ke­nee tu­le­vai­suu­des­sa ta­kaa­maan ih­mi­sil­le, joi­den oma toi­min­ta­ky­ky heik­ke­nee niin, et­tei elä­mi­nen omin voi­min enää on­nis­tu. Kan­san­ta­lou­den asian­tun­ti­jat lyö­vät viik­ko toi­sen­sa jäl­keen pöy­tään las­kel­mia, jot­ka osoit­ta­vat, et­tei­vät ra­hat rii­tä edes ny­kyi­sen kal­tai­seen hoi­toon kai­kil­le.

Tämän päivän HS-Mielipidesivulla (papper version) helsinkiläinen vanhustyön lähihoitaja, sosionomi Anki Pälve kertoo hoitopaikkojen nesteytyskäytännöistä:

Kuka päättää nesteytyksen lopettamisesta?(HS 26.5.12)

Syyllistyin aikanaan hoitovirheeseen ja jäin heti kiinni. Neljän hengen potilashuoneessa oli mehukannu, useita mukeja ja minulla juottamisen virka. En lukenut kunnolla lappusiani, vaan juotin janoisimmalle viisi mukillista mehua. Potilas virkistyi silmissä. Minulle tietysti suututtiin, koska tämä henkilö oli kuoleman jonotuslistalla kolmatta päivää, ja itse asiassa kunnan rahoittama yksityinen palvelupaikka oli jo sovittu nimetylle uudelle asiakkaalle saattohoitoon. Uuden "jonottajan" omaiselle oli kerrottu vapaasta paikasta viikon sisään. Tein luvatta ilmoituksen omaiselle, joka ei tiennyt mitään nesteytyksen lopettamisesta ja sai siirrettyä potilaan sairaalaan samana iltana.

Todennäköisesti Anki on joku uskovainen, jota vaan kiinnostaa ihmisten sänkykamarikäyttäytyminen ja muut sadistien temput, eihän hän muuten olisi omalla nimellään Helsingin Sanomissa tällaista julistanut...

[AstaTTT]

Kuka päättää nesteytyksen lopettamisesta?(HS 26.5.12)

Syyllistyin aikanaan hoitovirheeseen ja jäin heti kiinni. Neljän hengen potilashuoneessa oli mehukannu, useita mukeja ja minulla juottamisen virka. En lukenut kunnolla lappusiani, vaan juotin janoisimmalle viisi mukillista mehua. Potilas virkistyi silmissä. Minulle tietysti suututtiin, koska tämä henkilö oli kuoleman jonotuslistalla kolmatta päivää, ja itse asiassa kunnan rahoittama yksityinen palvelupaikka oli jo sovittu nimetylle uudelle asiakkaalle saattohoitoon. Uuden "jonottajan" omaiselle oli kerrottu vapaasta paikasta viikon sisään. Tein luvatta ilmoituksen omaiselle, joka ei tiennyt mitään nesteytyksen lopettamisesta ja sai siirrettyä potilaan sairaalaan samana iltana.

Todennäköisesti Anki on joku uskovainen, jota vaan kiinnostaa ihmisten sänkykamarikäyttäytyminen ja muut sadistien temput, eihän hän muuten olisi omalla nimellään Helsingin Sanomissa tällaista julistanut...

Ihmisen hoitamatta jättäminen tai riittämättömän hoidon antaminen tuollaisessa tilanteessa on mielestäni rikos.

Olen iloinen, että tämä Anki tuli julkisuuteen "hoitovirheensä" kanssa. Kunnioitettava ihminen.

[kekkeruusi]

Kaksikymmentäseitsemän sivua takana, eikä vieläkään yhtään järjellistä syytä sille miksi ihmisellä ei ole oikeutta eutanasiaan sitä itse halutessaan vaikeassa terveydellisessä tilassa jossa ei ole toivoa elämän laadun paranemisesta. Kaikenlaiset vainoharhaiset massamurhaamisteoriat ja taikauskonnot on jo käyty liiankin kanssa läpi.

Odotan edelleen vastausta kysymyksiin: Miksi minulla ei ole oikeutta rauhalliseen ja arvokkaaseen kuolemaan terveydellisesti epätoivoisessa tilanteessa? Millä oikeudella te voisitte kieltää sen minulta?

[Arvoton]

Funtsailin joku päivä Juicen lähtöä. Minusta se vaikutti siltä, että hän itse halusi lopettaa dialyysit. Itsemurhahan se silloin tavallaan oli.

Vähän samaa osastoa on hoitotestamentti, jonka luvalla finaalissa olevaa ei enää lääkitä. Tästä ei ole pitkä matka enää siihen, että ihminen saisi antaa luvan piikittää itseensä viimeinen piikki. Käsittääkseni juurikin nuorilla ihmisillä sydän kestää liiankin kauan syöpää ja syöpäkipuja. Lähisukulaiseni oli yksi esimerkki tästä. Morfiinipumpusta huolimatta lähtö oli kuulema rankka, eikä mitenkään hiljainen paitsi viimeisenä päivänä.

Miksei niistä dropeista nyt puhuta, joita Michael Jacksonin lääkäri antoi hänelle? Eiks niissä ollu jotain morfiinia paljon rankempiakin opiaatteja?

[Lasse]

Kaksikymmentäseitsemän sivua takana, eikä vieläkään yhtään järjellistä syytä sille miksi ihmisellä ei ole oikeutta eutanasiaan sitä itse halutessaan vaikeassa terveydellisessä tilassa jossa ei ole toivoa elämän laadun paranemisesta. Kaikenlaiset vainoharhaiset massamurhaamisteoriat ja taikauskonnot on jo käyty liiankin kanssa läpi.

Vainoharhaiset massamurhaamisteoriat tarkoittavat varmasti huonoja kokemuksia eutanasian kohteiden laajentumisesta niissä maissa, joissa eutanasia on käytössä. Itse pidän sitä kyllä järjellisenä syynä vastustaa eutanasiaa. (Ei vähiten siksi, että se on oma syyni.) Järjellisyyden määritelmät tosin vaihtelevat. Taikauskonnoista vastustamisen perusteena en osaa sanoa, ei sitä näissä 27 sivussa ole juurikaan käytetty vastustamisen perusteena. Vapaassa maassa saa toki vastustaa lainsäädännön muuttamista myös valitsemansa taikauskonnon perusteella.

Odotan edelleen vastausta kysymyksiin: Miksi minulla ei ole oikeutta rauhalliseen ja arvokkaaseen kuolemaan terveydellisesti epätoivoisessa tilanteessa? Millä oikeudella te voisitte kieltää sen minulta?

Kaikilla keskustelijoilla kyse ei ole ollut yksittäisen ihmisen oikeuksista, ja niiden perusteista. Yksittäisellä potilaalla ei ole nykyään subjektiivista oikeutta edes kaikkeen sellaiseen hoitoon, joka voisi auttaa.  Itse toivon, että kehittyvä kivunlievitys tuo ratkaisun suurimpaan osaan esille tuoduista henkilökohtaisista tragedioista, ilman, että lääkäreiden tarvitsee luopua Hippokrateen valan hengestä.

[Vesa Heimo]

ilman, että lääkäreiden tarvitsee luopua Hippokrateen valan hengestä.

Täällä on jo useasti tullut ilmi se että Hippokrateen valan "hengen" voi tulkita erittäin helposti niin että tietyissä tilanteissa se tarkoittaa kuolevan kärsimyksen lopettamista.

Minun mielestä Hippokratee ja pari muutakin pyörivät haudassa kun vääjäämättä kuolevan, kuolemaa tahvovan, kärsimyksen lopettamisesta ylipäänsä väitellään.

Kun syöpä on jo vienyt sisäelimet ja jäljellä on vain kipu sekä odotus ja kuoleva itse tahtoisi päästä pois, on erittäin vaikea perustella miksi kuolemaa ei voi jouduttaa kun kuolevakin sitä pyytää. Miten sinä sen kieltämisen perustelet?

[Lasse]

ilman, että lääkäreiden tarvitsee luopua Hippokrateen valan hengestä.

Täällä on jo useasti tullut ilmi se että Hippokrateen valan "hengen" voi tulkita erittäin helposti niin että tietyissä tilanteissa se tarkoittaa kuolevan kärsimyksen lopettamista.

Jouduin kirjoittamaan tuon "hengen" mukaan, koska ymmärtääkseni tosi harva itse valan vannoo. Itse pitäytyisin valassa, en liudentuneessa ja tulkinnanvaraisessa hengessä. Kärsimyksen lopettaminen ilman potilaan aktiivista lopettamista on minulle se "juttu". Kovin toivoisin lääketieteen kehittyvän nopeasti tässä aiheessa.

Kun syöpä on jo vienyt sisäelimet ja jäljellä on vain kipu sekä odotus ja kuoleva itse tahtoisi päästä pois, on erittäin vaikea perustella miksi kuolemaa ei voi jouduttaa kun kuolevakin sitä pyytää. Miten sinä sen kieltämisen perustelet?

Perustelen sen sillä, että en halua lääkäreiden tappavan potilaitaan. Minulle tuo on riittävä kriteeri. Ymmärrän, että se ei ole sitä kaikille.
Tehokas kivunlievitys melko usein kuolemaa jouduttaa, enkä näe siinä mitään pahaa.

Katson, että eutanasiakysymyksessä on hyvin puhuttelevia seikkoja sekä puolesta, että vastaan. Oma mielipiteeni on vastaan, mutta en lähde arvioimaan puolustajien mielenterveyttä, enkä pidä sitä mitenkään tarpeellisena. Olisin kovin tyytyväinen, jos asiakysymyksistä voitaisiin olla eri mieltä, ja kuitenkin olla ottamatta palkokasvin pyörylää nenukkaan.

edit: Ups, olen melko varma, että rektaalissani ei ole bataattia, tai sen serkkuja....

[Lasse]

Yritin etsiä jotain linkkiä selittääkseni paremmin omaa positiotani tässä kysymyksessä, löysin tämmöisen, ehkä se avaa näkemystäni hieman:

Negative and positive rights
http://en.wikipedia.org/wiki/Negative_and_positive_rights

In medicine

In the field of Medicine, positive rights of patients often conflict with negative rights of physicians. In controversial areas such as abortion and assisted suicide, medical professionals may not wish to offer certain services for moral or philosophical reasons. If enough practitioners opt out as a result of conscience, a right granted by conscience clause statutes in many jurisdictions, patients may not have any means of having their own positive rights fulfilled.[3] Such was the case of Janet Murdock, a Montana woman who could not find any physician to assist her suicide in 2009.[4] This controversy over positive and negative rights in medicine has become a focal part on the ongoing public debate between conservative ethicist Wesley J. Smith and bioethicist Jacob M. Appel.[5] In discussing the case of Baxter v. Montana, Appel has written:
Medical licenses are a limited commodity, reflecting an artificial shortage created by a partnership between Congress and organizations representing physicians—with medical school seats and residency positions effectively allotted by the government, much like radio frequencies. Physicians benefit from this arrangement in that a smaller number of physicians inevitably leads to increased rates of reimbursement. There's nothing inherently wrong with this arrangement. However, it belies any claim that doctors should have the same right to choose their customers as barbers or babysitters. Much as the government has been willing to impose duties on radio stations (e.g., indecency codes, equal time rules) that would be impermissible if applied to newspapers, Montana might reasonably consider requiring physicians, in return for the privilege of a medical license, to prescribe medication to the dying without regard to the patient's intent.[6]

Smith replies that this is "taking the duty to die and transforming it into a duty to kill," which he argues "reflects a profound misunderstanding of the government's role."[7]

Minulla on ollut rankka rationalisti-libertaari nuoruus, joka varmaan osittain selittää vielä nykyisiäkin kannanottojani...

edit: (Vielä) yksi artikkeli Wesley Smithiltä:

"Right to Die" Means a Physician Duty to Kill?
http://www.firstthings.com/blogs/secondhandsmoke/2009/09/03/right-to-die-means-a-physician-duty-to-kill/

[Morsum]

Kaikille eihkä kivunlievitys ei ole se pääasia. Mitä olen noita itse videoituja eutanasioita katsellut, monissa ensisijaisena tulee esille omasta mielestä arvokas kuolema, joka käytännössä tarkoittaa kuolemista toimintakykyisenä. Suomessa on olemassa myös sanonta "Kun vain sais terveenä kuolla."

Vuodesta toiseen terveys on komeillut ykkössijalla, kun suomalaisilta kysellään mitä he eniten elämässään arvostavat. Siinä yhdistyvät köyhimpien ja rikkaimpien toiveet herttaisesti, eli terveenä halutaan pysyä. Mahdollisimman terveenä halutaan ilmeisesti myös lähteä.

[Morsum]

Lisättäköön vielä tuohon, että muutama vuosi sitten olin itse sairaalassa hieman yli viikon vakavahkon sairauden vuoksi. En nyt suoraan hoitohenkilökunnalle esittänyt käskyä olla päästämättä vieraita luoksenu, mutta sukulaisille sanoin, etten halua heidän vierailujaan. En yksinkertaisesti halunnut ihmisiä katsomaan minua elämäni heikoimpana hetkenä. Voisin kuvitella, että mikäli taudilla olisi ollut kuolemaan johtava ennusta samanlaisen olotilan vallitessa, eutanasia olisi hyvinkin toimiva ratkaisu minulle. Tuossa ei ollut kuolemasta pelkoa, mutta sen heikompana en ole koskaan ollut.

[Veli Karimies]

Perustelen sen sillä, että en halua lääkäreiden tappavan potilaitaan. Minulle tuo on riittävä kriteeri. Ymmärrän, että se ei ole sitä kaikille.

Sinulle ei tullut mieleenkään, että eutanasiaa varten koulutettaisiin eutanasiahoitajia.

[HelmiS]

Kaksikymmentäseitsemän sivua takana, eikä vieläkään yhtään järjellistä syytä sille miksi ihmisellä ei ole oikeutta eutanasiaan sitä itse halutessaan vaikeassa terveydellisessä tilassa jossa ei ole toivoa elämän laadun paranemisesta. Kaikenlaiset vainoharhaiset massamurhaamisteoriat ja taikauskonnot on jo käyty liiankin kanssa läpi.

Odotan edelleen vastausta kysymyksiin: Miksi minulla ei ole oikeutta rauhalliseen ja arvokkaaseen kuolemaan terveydellisesti epätoivoisessa tilanteessa? Millä oikeudella te voisitte kieltää sen minulta?

Jaa, missä välissä eutanasia alkoi merkitä samaa kuin itsemurha?

Jos puhumme itsemurhasta, emme puhu eutanasiasta, jossa oleellinen rooli on myös tekijällä. Itsemurha ei velvoita, eikä vastuuta teon suorittajaa, enää.

Kaikille eihkä kivunlievitys ei ole se pääasia. Mitä olen noita itse videoituja eutanasioita katsellut, monissa ensisijaisena tulee esille omasta mielestä arvokas kuolema, joka käytännössä tarkoittaa kuolemista toimintakykyisenä. Suomessa on olemassa myös sanonta "Kun vain sais terveenä kuolla."
Vuodesta toiseen terveys on komeillut ykkössijalla, kun suomalaisilta kysellään mitä he eniten elämässään arvostavat. Siinä yhdistyvät köyhimpien ja rikkaimpien toiveet herttaisesti, eli terveenä halutaan pysyä. Mahdollisimman terveenä halutaan ilmeisesti myös lähteä.

Tässä näkemyksessähän ei ole kyse eutanasiasta, vaan halusta itsenäisesti päättää oman kuolemansa ajankohta ja tapa, eli itsemurhasta. Käsittääkseni suomalaisessa ja länsimaisessa sosieteetissä suhtaudutaan itsemurhaan edelleenkin hyvin keilteisesti. Ehkä meidän ei siis tulisikaan puhua eutanasiasta, vaan itsemurhista ja asenteistamme niihin.

Perustelen sen sillä, että en halua lääkäreiden tappavan potilaitaan. Minulle tuo on riittävä kriteeri. Ymmärrän, että se ei ole sitä kaikille.

Sinulle ei tullut mieleenkään, että eutanasiaa varten koulutettaisiin eutanasiahoitajia.

Minulle ei tullut mieleenikään tämä. Kuulostaa ihan siltä, että palkkamurhaajan työnkuva tulee lähivuosina laajenemaan,
mikä
muuten on yksi yhteen lähi-itäisen kulttuurin kanssa. Siellähän mm. politiikan yksi sivujuonne ovat aina olleet salamurhat. Vihreiden islamisaatio (lue: fasismisaatio) on pidemmällä kuin uskommekaan.

[Histon]

Kun syöpä on jo vienyt sisäelimet ja jäljellä on vain kipu sekä odotus ja kuoleva itse tahtoisi päästä pois, on erittäin vaikea perustella miksi kuolemaa ei voi jouduttaa kun kuolevakin sitä pyytää. Miten sinä sen kieltämisen perustelet?

Eutanasiaa (tai mieluummin avustettua itsemurhaa) kaipaavat kaikista kipeimmin hitaasti mutta varmasti etenevistä rappeuttavista sairauksista kärsivät (esim. ALS tai keuhkofibroosi). Syöpäkipuja voi yleensä hallita jos sairaalalle vain annetaan riittävät resurssit, ja lisäksi syöpä tappaa verrattaen nopeasti. En kuitenkaan ymmärrä miten toisen ihmisen pakottaminen hitaaseen tukehtumiseen voi olla jonkun mielestä moraalisesti oikea valinta. En tosin tarkoita sitä, etteikö myös syöpäpotilailla tulisi olla mahdollisuus halutessaan nopeaan ja arvokkaaseen kuolemaan.

[Veli Karimies]

Perustelen sen sillä, että en halua lääkäreiden tappavan potilaitaan. Minulle tuo on riittävä kriteeri. Ymmärrän, että se ei ole sitä kaikille.

Sinulle ei tullut mieleenkään, että eutanasiaa varten koulutettaisiin eutanasiahoitajia.

Minulle ei tullut mieleenikään tämä. Kuulostaa ihan siltä, että palkkamurhaajan työnkuva tulee lähivuosina laajenemaan,
mikä
muuten on yksi yhteen lähi-itäisen kulttuurin kanssa. Siellähän mm. politiikan yksi sivujuonne ovat aina olleet salamurhat. Vihreiden islamisaatio (lue: fasismisaatio) on pidemmällä kuin uskommekaan.

Et ilmeisesti ymmärrä käsitteiden eroja. Argumenttisi on samaa tasoa, kuin väite siitä, että kirurginen toimenpide olisi pahoinpitely.

[HelmiS]

Perustelen sen sillä, että en halua lääkäreiden tappavan potilaitaan. Minulle tuo on riittävä kriteeri. Ymmärrän, että se ei ole sitä kaikille.

Sinulle ei tullut mieleenkään, että eutanasiaa varten koulutettaisiin eutanasiahoitajia.

Minulle ei tullut mieleenikään tämä. Kuulostaa ihan siltä, että palkkamurhaajan työnkuva tulee lähivuosina laajenemaan,
mikä
muuten on yksi yhteen lähi-itäisen kulttuurin kanssa. Siellähän mm. politiikan yksi sivujuonne ovat aina olleet salamurhat. Vihreiden islamisaatio (lue: fasismisaatio) on pidemmällä kuin uskommekaan.

Et ilmeisesti ymmärrä käsitteiden eroja. Argumenttisi on samaa tasoa, kuin väite siitä, että kirurginen toimenpide olisi pahoinpitely.

Millä tavalla palkkamurhaajan toimenkuva eroaisi ehdottamastasi eutanasiahoitajan työstä?

[Veli Karimies]

Millä tavalla palkkamurhaajan toimenkuva eroaisi ehdottamastasi eutanasiahoitajan työstä?

Esimerkiksi samoin kuten muutkin terveydenhoitopalvelut.

1. Vapaaehtoisuus.
2. Juridinen suoja.
3. Koulutettu ammattilainen.

Näin hommat toimivat meillä länsimaissa. Jos sinä rusikoit autoani pyytämättä, olet ilkivallantekijä. Jos pyydän sinua rusikoimaan autoani, olet mekaanikko.

[kekkeruusi]

Kaksikymmentäseitsemän sivua takana, eikä vieläkään yhtään järjellistä syytä sille miksi ihmisellä ei ole oikeutta eutanasiaan sitä itse halutessaan vaikeassa terveydellisessä tilassa jossa ei ole toivoa elämän laadun paranemisesta. Kaikenlaiset vainoharhaiset massamurhaamisteoriat ja taikauskonnot on jo käyty liiankin kanssa läpi.

Vainoharhaiset massamurhaamisteoriat tarkoittavat varmasti huonoja kokemuksia eutanasian kohteiden laajentumisesta niissä maissa, joissa eutanasia on käytössä. Itse pidän sitä kyllä järjellisenä syynä vastustaa eutanasiaa. (Ei vähiten siksi, että se on oma syyni.)

Edelleen, ei meidän ole mitään syydä kopioida muiden mahdollisesti huonoja käytäntöjä, vaan tehdä omat toimivat. Kun asia kerralla määritellään oikein, vain yksilön oikeudeksi ei valtion, niin tuota ongelmaa ei synny. Siitä pitävät viimeistään kaikki "päiviräsäset" ja "timosoinit" huolen nostamalla metakan jos mitään siihen suuntaankaan kukaan yrittää.

Taikauskonnoista vastustamisen perusteena en osaa sanoa, ei sitä näissä 27 sivussa ole juurikaan käytetty vastustamisen perusteena. Vapaassa maassa saa toki vastustaa lainsäädännön muuttamista myös valitsemansa taikauskonnon perusteella.

Totta, mutta minulle se ei kelpaa kriteerinä, varsinkaan minun oikeuksieni määrittämisessä.

Odotan edelleen vastausta kysymyksiin: Miksi minulla ei ole oikeutta rauhalliseen ja arvokkaaseen kuolemaan terveydellisesti epätoivoisessa tilanteessa? Millä oikeudella te voisitte kieltää sen minulta?

Kaikilla keskustelijoilla kyse ei ole ollut yksittäisen ihmisen oikeuksista, ja niiden perusteista.

Niinpä, siksi painotankin tällä lailla asiaa omasta näkökannastani. On liian helppoa puhua joistain kasvottomista, tuntemattomista ihmisistä ja heitellä mielipiteitään. Kun perustelut pitää tehdä suoraan asiaa koskevalle ihmiselle, sama jaarittelu ei olekaan enää niin helppoa.

Yksittäisellä potilaalla ei ole nykyään subjektiivista oikeutta edes kaikkeen sellaiseen hoitoon, joka voisi auttaa.  Itse toivon, että kehittyvä kivunlievitys tuo ratkaisun suurimpaan osaan esille tuoduista henkilökohtaisista tragedioista, ilman, että lääkäreiden tarvitsee luopua Hippokrateen valan hengestä.

Periaatteessa potilailla on oikeus kaikkeen hoitoon, vaikka se ei ihan toteudukaan. Kivunlievitys on pohjimmiltaan kovissa kivuissa pelkkää morfiinilla huumaamista, ei sellaisia kipulääkkeitä olekaan, jotka vain poistaisivat kivun ilman vakavia sivuvaikutuksia. Eikä kivunlievitys tosiaankaan ole ratkaisu esim. syövän muihin ongelmiin tahi vaikka siihen neliraajahalvaantumiseen. Arvokas kuolema ilman ja ennen kitumista ja kuihtumista, siitä on kyse.

[kekkeruusi]

Kaksikymmentäseitsemän sivua takana, eikä vieläkään yhtään järjellistä syytä sille miksi ihmisellä ei ole oikeutta eutanasiaan sitä itse halutessaan vaikeassa terveydellisessä tilassa jossa ei ole toivoa elämän laadun paranemisesta. Kaikenlaiset vainoharhaiset massamurhaamisteoriat ja taikauskonnot on jo käyty liiankin kanssa läpi.

Odotan edelleen vastausta kysymyksiin: Miksi minulla ei ole oikeutta rauhalliseen ja arvokkaaseen kuolemaan terveydellisesti epätoivoisessa tilanteessa? Millä oikeudella te voisitte kieltää sen minulta?

Jaa, missä välissä eutanasia alkoi merkitä samaa kuin itsemurha?

Ei missään välissä, ymmärrät väärin. Vaikka sama se, itsemurhahan on ihan sallittua. Se olisi vain arvokkaampaa tehdä se rauhallisesti ja siististi esim. pillerillä sairaalan sängyssä kuin kotona kaulakiikulla tai roiskien valtimoverensä pitkin seiniä. Läheisille se varsinkin olisi helpompaa.

Jos puhumme itsemurhasta, emme puhu eutanasiasta, jossa oleellinen rooli on myös tekijällä. Itsemurha ei velvoita, eikä vastuuta teon suorittajaa, enää.

Mitä ihmettä selität? Tässä on 27 sivua puhuttu yksilön oikeudesta eutanasiaan, ei valtion oikeudesta lahdata ikäviä potilaita. Ja miten se on itsemurha jos esim. ilmoitan tahtoni ennalta jonkinlaisella eutananasiatestamentilla, jossa on määritelty että tietynlaisessa tilanteessa en halua kärsiä turhaan vaan haluan rauhallisen avustetun kuoleman? Jos lääkäri(t) toteaa tilanteen olevan sellainen, joka on määritelty, niin elämääni ei turhaan pitkitettäisi. Ja, ei tämä ei päde jalan murtumaan tai peukalon haavaan, vaan todella vakaviin parantumattomiin ja/tai kuolemaan johtaviin tiloihin. Katsopa vaikka mitä on jo nyt mahdollista tehdä:
http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm
Eli samankaltaisesti määriteltynä tilan vakavuus, mutta vain aktiivinen kuolema.

[HelmiS]

Millä tavalla palkkamurhaajan toimenkuva eroaisi ehdottamastasi eutanasiahoitajan työstä?

1. Vapaaehtoisuus.
2. Juridinen suoja.
3. Koulutettu ammattilainen.

No,
jos aikuisten oikeesti asiaa tarkastellaan niin, tuo juridiikka nimenomaan tekee tästä laista mahdottoman, kas, kun millään pelivälineellä ei voida määritellä, mikä on kärsimyksen tai kivun mitta. Esim. foobikolle saattaa hissiin joutuminen olla periaatteessa ja kokemuksena yhtä ahdistavan musertava kuin fyysinen kipu, joka vie tajun.

Monesti kipua pidetään perusteena kärsimyksen äärimmäisyyteen, mutta on täysin arkipäiväistä, että naiset synnyttävät ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja synnytyskipu on niitä kovimpia ihmisen koskaan kokemia. Silti monisynnyttäjät eivät nimenomaan pelkääkään kipua. Kipu ei siis kokemuksena ole missään nimessä yksiulotteista, eikä siis selkeä syy armomurhaan.

Kipu, joka on jatkuvaa ja johon tietää kuolevansa on varmaan kokemuksena niin ahdistava, että jokainen myötäelävä ihminen siinä vieressä kokee kuoleman armahtavana vaihtoehtona. Kysymys onkin siis siitä, että, ihminen on ennen kaikkea ehdistunut ja peloissaan. Plus että omaiset siinä vierellä ovat. Kaikki toivovat helpotusta kärsimykseen. Miten tämä mitataan? On ehdotettu, että täysissä "järjissä" oleva potilas itse toivoo päiviensä päättämistä. Miten tämä sitten eroaa oleellisesti muista ahdistavista ja pelottavista kokemuksista? Raiskatuksi tulemisen kokemuksesta? Konkurssista? Oman lapsen kuolemasta? Ei mitenkään. Myös monet mielenterveyspotilaat kokevat elämänsä musertavan ahdistavana ja pelottavana. Pitäisikö heillekin siis suoda mahdollisuus eutanasiaan? Tai jokaiselle vakavasti traumatisoituneelle? Entäpä, jos on kyse lapsesta tai nuoresta? Jos vaikka ensirakkaus on päättynyt kyyneliin ja hormoonitasapaino heilauttelee aiheuttaen henkilölle musertavaa kärsimystä, ahdistusta ja pelkoa?

Lain laatijan on mahdotonta vetää rajaa aiheelliseen, oikeudenmukaiseen tms.jne eutanasiaan, koska kärsimystä ei voi mitata, eikä eroa henkisen, hengellisen, ruumiillisen tai jopa sosiaalisen (so. häpeän) kärsimyksen välillä voi tehdä. Kärsimystä eivät voi mitata lääkärit, eivätkä kansanedustajat. Paljon muuta kuolevan ihmisen hyväksi kyllä voidaan tehdä. Esim. luullakseni aika moni päättää jo nykyään itse päivänsä säätelemällä omaa morfiiniannnostaan. Minusta tämä riittää.

[HelmiS]

Jos puhumme itsemurhasta, emme puhu eutanasiasta, jossa oleellinen rooli on myös tekijällä. Itsemurha ei velvoita, eikä vastuuta teon suorittajaa, enää.

Mitä ihmettä selität? Tässä on 27 sivua puhuttu yksilön oikeudesta eutanasiaan, ei valtion oikeudesta lahdata ikäviä potilaita. Ja miten se on itsemurha jos esim. ilmoitan tahtoni ennalta jonkinlaisella eutananasiatestamentilla, jossa on määritelty että tietynlaisessa tilanteessa en halua kärsiä turhaan vaan haluan rauhallisen avustetun kuoleman? Jos lääkäri(t) toteaa tilanteen olevan sellainen, joka on määritelty, niin elämääni ei turhaan pitkitettäisi. Ja, ei tämä ei päde jalan murtumaan tai peukalon haavaan, vaan todella vakaviin parantumattomiin ja/tai kuolemaan johtaviin tiloihin. Katsopa vaikka mitä on jo nyt mahdollista tehdä:
http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm
Eli samankaltaisesti määriteltynä tilan vakavuus, mutta vain aktiivinen kuolema.

Eutanasia ei siis sinunkaan mielestäsi ole itsemurha, jossa on vain yksi hengiltäottava teon tekijä, eli että ymmärrämmekö, että eutanasiassa on osallisena myös sen toteuttaja, joka ei ole teon kohde. Tällöin eutanasilla on tekijä, joka käytännössä surmaa toisen ihmisen. Eutanasian suorittajan kannalta teko on periaatteessa hyvin ongelmallinen ja jollei ole, on kysymys psykopatiasta.

Itsemurhaksi eutanasiaa yritetään naamioida näillä fraaseilla "ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan" tai "ihmisellä on oikeus päättää kuolemastaan" tms. Itsemurhan suorittaa henkilö itse. Murhan suorittaa joku toinen, olipa kyseessa kohteen toivoma kuolema tai ei.

[AstaTTT]

Itsemurhaksi eutanasiaa yritetään naamioida näillä fraaseilla "ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan" tai "ihmisellä on oikeus päättää kuolemastaan" tms. Itsemurhan suorittaa henkilö itse. Murhan suorittaa joku toinen, olipa kyseessa kohteen toivoma kuolema tai ei.

Murha on tässä yhteydessä niin värittynyt sana, että käyttäisin mieluummin termiä avustettu kuolema tai omaehtoinen kuolema, jolloin aivotkin kykenevät prosessoimaan asiaa muiltakin kanteilta kuin tappomielessä.

Olen luultavasti antini tähän ketjuun antanut. Lisään vielä sen, että omasta mielestäni elämäni kuuluu minulle ja vain minulle; myös päätös sen ennenaikaisesta lopettamisesta, jos sellainen tilanne tulee eteen. Päätös kuuluu minulle, samoin vastuu siitä. Sen takia en näe järkevänä keskustella lääkäreistä murhaajina ja teurastajina, sillä he eivät tekisi päätöstä vaan tutkisivat, onko tilani se, jonka olen ennakkoon tahdokseni ilmaissut ja toteuttaisivat tahtoni.

Saattoasiantuntija voisi olla neutraali työnimike tuohon tehtävään.

[kekkeruusi]

Millä tavalla palkkamurhaajan toimenkuva eroaisi ehdottamastasi eutanasiahoitajan työstä?

1. Vapaaehtoisuus.
2. Juridinen suoja.
3. Koulutettu ammattilainen.

No,
jos aikuisten oikeesti asiaa tarkastellaan niin, tuo juridiikka nimenomaan tekee tästä laista mahdottoman, kas, kun millään pelivälineellä ei voida määritellä, mikä on kärsimyksen tai kivun mitta. Esim. foobikolle saattaa hissiin joutuminen olla periaatteessa ja kokemuksena yhtä ahdistavan musertava kuin fyysinen kipu, joka vie tajun.

Monesti kipua pidetään perusteena kärsimyksen äärimmäisyyteen, mutta on täysin arkipäiväistä, että naiset synnyttävät ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja synnytyskipu on niitä kovimpia ihmisen koskaan kokemia. Silti monisynnyttäjät eivät nimenomaan pelkääkään kipua. Kipu ei siis kokemuksena ole missään nimessä yksiulotteista, eikä siis selkeä syy armomurhaan.

Kuka kipua on pelkkänä kriteerinä käyttänytkään? Vain asiaa vastustavat jaksavat tuosta jauhaa.

Kipu, joka on jatkuvaa ja johon tietää kuolevansa on varmaan kokemuksena niin ahdistava, että jokainen myötäelävä ihminen siinä vieressä kokee kuoleman armahtavana vaihtoehtona. Kysymys onkin siis siitä, että, ihminen on ennen kaikkea ehdistunut ja peloissaan. Plus että omaiset siinä vierellä ovat. Kaikki toivovat helpotusta kärsimykseen. Miten tämä mitataan? On ehdotettu, että täysissä "järjissä" oleva potilas itse toivoo päiviensä päättämistä. Miten tämä sitten eroaa oleellisesti muista ahdistavista ja pelottavista kokemuksista? Raiskatuksi tulemisen kokemuksesta? Konkurssista? Oman lapsen kuolemasta? Ei mitenkään. Myös monet mielenterveyspotilaat kokevat elämänsä musertavan ahdistavana ja pelottavana. Pitäisikö heillekin siis suoda mahdollisuus eutanasiaan? Tai jokaiselle vakavasti traumatisoituneelle? Entäpä, jos on kyse lapsesta tai nuoresta? Jos vaikka ensirakkaus on päättynyt kyyneliin ja hormoonitasapaino heilauttelee aiheuttaen henkilölle musertavaa kärsimystä, ahdistusta ja pelkoa?

Yritin jo aiemmin sinulle muotoilla asiaa ja kehoitin vilkaisemaan nykyistä hoitotestamenttia:

"jos minä vakavan sairauden tai onnettomuuden seurauksena menetän oikeustoimikelpoisuuteni, esimerkiksi tajuttomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi, ei minua hoidettaessa saa käyttää keinotekoisesti elintoimintoja ylläpitäviä hoitomuotoja /ellei tilani korjautumiseen ole selkeitä perusteita/. Vaikeiden oireiden poistamiseksi tai lievittämiseksi voidaan kuitenkin edellä mainittuja keinojakin tilapäisesti käyttää.

Tehohoitoa voidaan minulle antaa vain, jos voidaan kohtuudella arvioida, että sen antaminen
johtaa parempaan tulokseen kuin pelkästään lyhytaikaiseen elämän pitkittymiseen.

Jos toivorikkaana aloitettu hoito osoittautuu tuloksettomaksi, siitä on välittömästi luovuttava."
Puhutaanko tuossa pelkästä kivusta? Peloista? Miksi tuollaisia periaatteita ei muka voitaisi muotoilla myös eutanasiaa varten,

Lain laatijan on mahdotonta vetää rajaa aiheelliseen, oikeudenmukaiseen tms.jne eutanasiaan, koska kärsimystä ei voi mitata, eikä eroa henkisen, hengellisen, ruumiillisen tai jopa sosiaalisen (so. häpeän) kärsimyksen välillä voi tehdä. Kärsimystä eivät voi mitata lääkärit, eivätkä kansanedustajat.

Ei ole mahdotonta. määrittää eutanasialle sopivia määrityksiä. Lääkärit tietävät kunkin tilan toipumisen mahdollisuuden tai mahdottomuuden ja osaavat ennakoida tulevan kehityksen tai sen puutteen. Niin kuin sanottua, kipu ei ole olennaisin tekijä, vaan elämän laatu ja jatkuvuus.

Paljon muuta kuolevan ihmisen hyväksi kyllä voidaan tehdä. Esim. luullakseni aika moni päättää jo nykyään itse päivänsä säätelemällä omaa morfiiniannnostaan. Minusta tämä riittää.

Minusta ei. Se, että olet kitumassa sairaalan sängyllä morfiinipöhnässä, osoittaa jo sen että valinnan mahdollisuutta ei ole. En ole kuullut mahdollisuudesta antaa itselleen yliannosta morfiinia.

[kekkeruusi]

Jos puhumme itsemurhasta, emme puhu eutanasiasta, jossa oleellinen rooli on myös tekijällä. Itsemurha ei velvoita, eikä vastuuta teon suorittajaa, enää.

Mitä ihmettä selität? Tässä on 27 sivua puhuttu yksilön oikeudesta eutanasiaan, ei valtion oikeudesta lahdata ikäviä potilaita. Ja miten se on itsemurha jos esim. ilmoitan tahtoni ennalta jonkinlaisella eutananasiatestamentilla, jossa on määritelty että tietynlaisessa tilanteessa en halua kärsiä turhaan vaan haluan rauhallisen avustetun kuoleman? Jos lääkäri(t) toteaa tilanteen olevan sellainen, joka on määritelty, niin elämääni ei turhaan pitkitettäisi. Ja, ei tämä ei päde jalan murtumaan tai peukalon haavaan, vaan todella vakaviin parantumattomiin ja/tai kuolemaan johtaviin tiloihin. Katsopa vaikka mitä on jo nyt mahdollista tehdä:
http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm
Eli samankaltaisesti määriteltynä tilan vakavuus, mutta vain aktiivinen kuolema.

Eutanasia ei siis sinunkaan mielestäsi ole itsemurha, jossa on vain yksi hengiltäottava teon tekijä, eli että ymmärrämmekö, että eutanasiassa on osallisena myös sen toteuttaja, joka ei ole teon kohde.

Semantiikkaa, kyse on henkilön omasta valinnasta valita kuolema elämän laadun ja jatkuvuuden ollessa kyseenalaisina. Kutsu sitä itsemurhaksi jos tykkäät. Itsemurha on ihan oikeutettua, samoin kuoleman toivominen toisen toteuttamana toivottomassa tilanteessa.

Tällöin eutanasilla on tekijä, joka käytännössä surmaa toisen ihmisen. Eutanasian suorittajan kannalta teko on periaatteessa hyvin ongelmallinen ja jollei ole, on kysymys psykopatiasta.

Miksi se olisi ongelmallinen? Laillinen, hyvin suunniteltu, hyvin perusteltu ja kohteen itse valitsema. En näe ongelmaa. Enemmän näen psykapatian mahdollisuutta niissä, jotka haluavat ihmisten kituvan hitaasti hengiltä lääketieteen turhaan tarjotessa mahdollisuuden pitkittää kuolemaa. Kidutus on merkki psykopatiasta, armokuolema ei.

Itsemurhaksi eutanasiaa yritetään naamioida näillä fraaseilla "ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan" tai "ihmisellä on oikeus päättää kuolemastaan" tms. Itsemurhan suorittaa henkilö itse. Murhan suorittaa joku toinen, olipa kyseessa kohteen toivoma kuolema tai ei.

Murha on laitonta, eutanasia ei olisi. Onko sinusta sekin murha jos elvytyskiellon antanutta ei elvytetä vaikka mahdollisuus olisi?

[Lasse]

Vielä 28nella sivulla puhut aiheen ohi.

Keskustelua eutanasiasta on ketjun otsikko. Erilaisia määritelmiä ja käytäntöjä on olemassa. Niistä keskusteleminen on mielestäni tärkeää, varsinkin kun mm. vihreät ovat jonkinlaista eutanasiaohjelmaa Suomeen tuomassa.

http://download.journals.elsevierhealth.com/pdfs/journals/1936-6574/PIIS1936657409001873.pdf

Dominant dynamics in the debate
Support for assisted suicide has been driven not by subtle
distinctions but by strong emotions and large ideas. Fear of
suffering, humiliation over needing care, and anger over
threatened loss of independence are powerful emotions.
Freedom, autonomy, quality of life, and control over one's
body are huge concepts. Occasionally, big drama also enters
the mix. Tragic case studies are presented to underscore the
horror of particular lives lacking an assisted exit. Keeping
the debate at this coarse level fits well with sound-bite media
coverage, where complexities and subtle implications have
little place. Unfortunately, gross analysis fails miserably to
illuminate a phenomenon as complex as assisted suicide.
Many of the key spokespersons in favor of assisted
suicide are comfortable dealing in big ideas on center stage.
They are familiar with ideals such as independence,
control, and freedom because they are by and large from
the dominant sector of society that has had access to those
experiences. Diane Coleman has characterized the leading
proponents of legalized assisted suicide as ''white, well-off,
worried, and well'' [2]. They have enjoyed a good deal of
control, know exactly what they have to lose, and are determined
to retain it until death. Unfortunately, viewing the
world from a position of privilege may limit one's insight
into the consequences of a policy change whose greatest
impact could fall on socially marginalized groups.

Eikö jopa neliraajahalvaantunut pysty juomaan troppinsa itse vaikkapa pillillä? Aika paskassa kondiksessa saa ihminen olla, jos ei pysty lääkärin avustamana itsemurhaa tekemään, ja jos tässä tilanteessa lääkäri katsoisi paremmaksi vaihtoehdoksi antaa potilaan kitua ja kuihtua pois, hän on moraaliton.

Kaikki neliraajahalvautuneet eivät halua kuolla mahdollisimman pian. Joittenkin poistumisen haluun voivat vaikuttaa huonot olosuhteet, joissa joutuvat aikaansa viettämään.

Paralyzed accident victim fights for right to die
http://www.jsonline.com/features/health/110948384.html

What is a life worth living?
In 1989, Larry McAfee, a Georgia engineer paralyzed in an accident, successfully argued before the Georgia Supreme Court for the right to have his ventilator removed. The state had put him in an institution, and McAfee deemed his dependent lifestyle not worth living.

Yet after winning his suit, he befriended a doctor at another institution, who persuaded him to give life another try. He found work, and was able to live independently for several years before dying of natural causes.

Some disability rights activists see the right to die as fundamental to independence. In the May 1991 Western Journal of Medicine, Andrew Batavia, a disability rights advocate who was instrumental in passing the landmark Americans with Disabilities Act, wrote that "people who believe they have no control over the fundamental decision to live cannot claim to have autonomy over their lives."

But many disability rights activists disagree. They say that right-to-die arguments are just veiled discrimination and are predicated on the assumption that disabled lives are not worth living.

"People who help people to die, like (Jack) Kevorkian, are heroes in some people's minds. He's a serial killer in my mind," said Wilson, of Access Living.

In one study, about 68% of people who experience a spinal cord injury are either very or somewhat satisfied with their lives. To independent living advocates, the underlying problem is the lack of autonomy and dignity afforded to patients with high-level disabilities.

"The reality is they shouldn't have to live that way, and we should provide the services that make people's lives bearable," Wilson said.

(korostus minun)

Pari vähän iloisempaa linkkiä loppuun: (osittain OT)

Escaping quadriplegia: tackling life step by step
http://www.spinalcordinjuryzone.com/news/10617/escaping-quadriplegia-tackling-life-step-step-2

No Arms, No Legs, But One of the Happiest People in the World
http://www.disabledandproductive.com/articles/no-arms-no-legs-inspiring-nick-vujicic/
Loistava video sivulla, suosittelen!

[Rekka-Pena]

Kaikki neliraajahalvautuneet eivät halua kuolla mahdollisimman pian. Joittenkin poistumisen haluun voivat vaikuttaa huonot olosuhteet, joissa joutuvat aikaansa viettämään.

Tietenkin puhuinkin vain heistä, jotka eivät enää tuossa tilanteessa halua elää, järkeä saa käyttää.

[Lasse]

Kaikki neliraajahalvautuneet eivät halua kuolla mahdollisimman pian. Joittenkin poistumisen haluun voivat vaikuttaa huonot olosuhteet, joissa joutuvat aikaansa viettämään.

Tietenkin puhuinkin vain heistä, jotka eivät enää tuossa tilanteessa halua elää, järkeä saa käyttää.

Jep, en muuta väittänytkään. Mietin olisiko tuo pitänyt tuoda eksplisiittisesti esiin, mutta se sitten jäi. Järkeä saa käyttää.

[jmm]

In one study, about 68% of people who experience a spinal cord injury are either very or somewhat satisfied with their lives. To independent living advocates, the underlying problem is the lack of autonomy and dignity afforded to patients with high-level disabilities.

"The reality is they shouldn't have to live that way, and we should provide the services that make people's lives bearable," Wilson said.

(korostus minun)

Siinähän se on sanottu. Yhteiskunnan eli veronmaksajien pitäisi kustantaa selkäydinvammaisille siedettävä elämänlaatu.

Löytyy suuri joukko ihmisiä jotka eivät sitä ole valmiita kustantamaan mutta vastustavat silti eutanasiaa. Minä kutsun tätä libertaarikonservatiiviseksi paradoksiksi.

[Peril]

Eutanasia ei siis sinunkaan mielestäsi ole itsemurha, jossa on vain yksi hengiltäottava teon tekijä, eli että ymmärrämmekö, että eutanasiassa on osallisena myös sen toteuttaja, joka ei ole teon kohde. Tällöin eutanasilla on tekijä, joka käytännössä surmaa toisen ihmisen. Eutanasian suorittajan kannalta teko on periaatteessa hyvin ongelmallinen ja jollei ole, on kysymys psykopatiasta.

Itsemurhaksi eutanasiaa yritetään naamioida näillä fraaseilla "ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan" tai "ihmisellä on oikeus päättää kuolemastaan" tms. Itsemurhan suorittaa henkilö itse. Murhan suorittaa joku toinen, olipa kyseessa kohteen toivoma kuolema tai ei.

Eutanasia ei ole itsemurha, mutta ei se ole myöskään murha. Se on eutanasia. Luonteeltaan eutanasia voi olla passiivinen tai aktiivinen.

Hoitamatta jättäminen on yksi eutanasian muoto ja se aivan yleisessä käytössä nykyään hiljaisella hyväksynnällä eikä kukaan tästä pidä meteliä saati haasta murhaajia oikeuteen.

[Tuomas3]

Jos puhumme itsemurhasta, emme puhu eutanasiasta, jossa oleellinen rooli on myös tekijällä. Itsemurha ei velvoita, eikä vastuuta teon suorittajaa, enää.

Mitä ihmettä selität? Tässä on 27 sivua puhuttu yksilön oikeudesta eutanasiaan, ei valtion oikeudesta lahdata ikäviä potilaita. Ja miten se on itsemurha jos esim. ilmoitan tahtoni ennalta jonkinlaisella eutananasiatestamentilla, jossa on määritelty että tietynlaisessa tilanteessa en halua kärsiä turhaan vaan haluan rauhallisen avustetun kuoleman? Jos lääkäri(t) toteaa tilanteen olevan sellainen, joka on määritelty, niin elämääni ei turhaan pitkitettäisi. Ja, ei tämä ei päde jalan murtumaan tai peukalon haavaan, vaan todella vakaviin parantumattomiin ja/tai kuolemaan johtaviin tiloihin. Katsopa vaikka mitä on jo nyt mahdollista tehdä:
http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm
Eli samankaltaisesti määriteltynä tilan vakavuus, mutta vain aktiivinen kuolema.

Eutanasia ei siis sinunkaan mielestäsi ole itsemurha, jossa on vain yksi hengiltäottava teon tekijä, eli että ymmärrämmekö, että eutanasiassa on osallisena myös sen toteuttaja, joka ei ole teon kohde. Tällöin eutanasilla on tekijä, joka käytännössä surmaa toisen ihmisen. Eutanasian suorittajan kannalta teko on periaatteessa hyvin ongelmallinen ja jollei ole, on kysymys psykopatiasta.

Itsemurhaksi eutanasiaa yritetään naamioida näillä fraaseilla "ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan" tai "ihmisellä on oikeus päättää kuolemastaan" tms. Itsemurhan suorittaa henkilö itse. Murhan suorittaa joku toinen, olipa kyseessa kohteen toivoma kuolema tai ei.

Minusta taas eutanasia on itsemurha siinä mielessä, että kohdehenkilö päättää omasta kuolemastaan. Tai sitten se on nopeutettu kuolema toivottomassa tilanteessa. Eutanasian suorittajalla ei ole mitään moraalista ongelmaa suorittaa tekoa, koska takana on asiantuntijoiden lausunnot sekä kuolevan toistuva tahto. Luonnollisinta olisi, että "piikittäjä" olisi lähin omainen. Itselleni olisi moraalisesti mahdotonta olla suorittamatta eutanasiaa, jos tiedän sen olevan rakkaani tahto. Ääritapauksessa tekisin sen, vaikka riskinä olisi oman vapauden menetys mm. oman lapsen kohdalla. Pidän avustettua kuolemaa velvollisuutena sekä ihmisoikeutena.

[ruikonperä]

Tavan lääkäriä ei pidä velvoittaa tappamaan ketään, on yhtä selvä asia kuin oikeus kuolevalle kuolla.