Miten määritellä "suomalainen"?

[jatkoroikka]

"Myönnän, että en osaa määritellä "suomalaista". Silti minulla on vahva intuitio, jonka pohjalta tunnistan kyseisen joukon. Oleellista on, että vastaava intuitiivinen käsitys on myös niillä, jotka tarkoituksenmukaisuussyistä kiistävät "suomalaisuuden" olemassaolon."

Jussi Halla-ahon "uusin", 26.10.2011 julkaistu teksti sai minut ajattelemaan, miten suomalaisuus itse kullekin ilmenee ja näyttäytyy. Vaikka ymmärrän, mitä Halla-aho hakee yläpuolella olevalla ajatuksella, en ole varma siitä, voimmeko luottaa pelkkään intuitioon tässä asiassa. Etenkin, kun ihmisten intuitio tapaa kertoa hieman erilaisia asioita omista kokemuksista riippuen.

Suomessa suomalaisuuden määritteleminen on yleensä yksinkertaista. Minulla on vain harvoja tuttuja, joiden koko muistettavissa oleva suku ei olisi asunut Suomessa, puhunut sujuvaa suomea ja... niinedespäin. Ollut "supisuomalaisia" isoisoisomummun hollantilaistaustaa lukuunottamatta. Mutta näiden "epämääräisempien" tuttujen määritteleminen on sitä mielenkiintoisempaa:

1) Onko englanninopettajani suomalainen? Hän puhuu hyvää suomea, ei täydellistä, on naimisissa suomalaisen miehen kanssa, kasvattaa kaksikielisiä lapsia... Ja hänen oma äitinsä on Amerikkaan muuttanut "supisuomalainen", joka sattui menemään naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa.

2) Onko ystäväni suomalainen? Hänen vanhempansa ovat saksalaisia, mutta hän on syntynyt Amerikassa. Hänellä ei ole Suomen kansalaisuutta, mutta hän puhuu kohtalaisen hyvää suomea ja on asunut täällä käytännössä koko ikänsä muutamia lapsuusvuosia lukuunottamatta ja käyttäytyy kuin kuka tahansa suomalainen nuori.

3) Entä toinen ystäväni? Hän on syntynyt suomalaisille, kaksikielisille vanhemmille, mutta inhoaa Suomea (ja suomen kieltä, vaikka puhuukun sitä sujuvasti) ja käyttää vain englantia, teeskentelee olevansa kotoisin Iso-Britanniasta ja inhoten välttelee kaikkea suomalaiseen kulttuuriin liittyvää. Ymmärtääkseni hän yrittää parhaillaan hankkia Iso-Britannian kansalaisuutta, enkä tiedä onko hänellä kiinnostusta säilyttää Suomen kansalaisuutta siinä sivussa.

Esimerkkejä riittää, eivätkä ne ehkä ole oleellisia. Oleellista on, mikä määrittelee suomalaisen... Riittääkö pelkkä kansalaisuus? Voiko toisesta kulttuurista aikuisiällä muuttanut ihminen ylipäätään tulla suomalaiseksi ja mitä se vaatii?

Toivottavasti tästä aiheesta ei ole jo ollut keskustelua. Yritin kyllä etsiä sitä, joskin tuloksettomasti.

[JR]

Kyllä läskisoossista täytyy pitää.

[Eino P. Keravalta]

Olen mediasta oppinut, että suomalaisen määrittely on hyvinkin helppoa. Suomalainen on

-perunanenäinen

-rasisti

-juntti

-juoppo

-väkivaltainen

-kateellinen

-huonosti pukeutuva

-jurottava

-sisäsiittoinen

-kommunikaatiokyvytön

-erilaisuutta pelkäävä

-iloton

-kyräilevä

-menneisyyteen haikaileva

-kapeakatseinen

-kulttuuriköyhä

-äärioikeistolainen

-homofoobinen

-epäyhteisöllinen

-sotaa ihannoiva

-empatiakyvytön

-kielitaidoton

-ulkomaalaisvastainen

-populisti

-metsäläinen

[Lupu(kulkuri)]

Olen mediasta oppinut, että suomalaisen määrittely on hyvinkin helppoa. Suomalainen on

-perunanenäinen

-rasisti

-juntti

-juoppo

-väkivaltainen

-kateellinen

-huonosti pukeutuva

-jurottava

-sisäsiittoinen

-kommunikaatiokyvytön

-erilaisuutta pelkäävä

-iloton

-kyräilevä

-menneisyyteen haikaileva

-kapeakatseinen

-kulttuuriköyhä

-äärioikeistolainen

-homofoobinen

-epäyhteisöllinen

-sotaa ihannoiva

-empatiakyvytön

-kielitaidoton

-ulkomaalaisvastainen

-populisti

-metsäläinen

-aina liian vanhalla autolla ajeleva

[Ruckafella]

1) Englannin opettajasi lienee suomalainen. Riippuu vähän siitä, mitä hän itse kokee olevansa.

2) Saksalainen ystäväsi lienee saksalainen ja ehkä suomalainenkin.

3) Toinen kaverisi on ehdottomasti suomalainen.  Suomalaisuuden häpeäminen on erittäin tyypillistä ainakin noin seitsemän eduskuntapuolueen äänestäjien keskuudessa, joten kaverisi lienee oikein perussuomalainen.

Olen tavannut itsekin yhden tällaisen henkilön opiskeluaikoina. Puhui vain englantia hieman falskilla brittiaksentilla, ja pyöri vain vaihto-oppilaiden kanssa, ja jos joku puhui hänelle suomea, vastauksena tuli ensiksi murhaava katse, sitten pälyily ympärille ja lopuksi ehkä hyvin hiljaa ja häpeillen lausuttu vastaus. Ilmeisesti, koska siitä paljastui se hirvittävän nolostuttava fakta, että hän osaa suomea...

[Ruckafella]

Luokkakaverini muutti heti yo-kirjoitusten jälkeen Ranskaan, koska tunsi itsensä ranskalaiseksi ja kertoi aina syntyneensä väärään maahan. Nyt jo iäkkäämpänä tätinä hän on vieläkin kovin estoinen suomalaisuudestaan, ei esim. salli suomalaisten vieraidensa puhua suomea kovaäänisesti kaupungilla Ranskassa, koska häpeää suomen kieltä. Tästä voi varmaankin päätellä, että hän ei ole suomalainen syntyperästään huolimatta. Tämä ei tietenkään tee hänestä huonompaa ihmistä. Ei kaikkien ole pakko olla suomalaisia.

Ei se tee hänestä huonompaa tai parempaa, mutta ehkä neurootikon.

Ihminen, joka ei hyväksy vieraidensa puhuvan suomea, koska pelkää oman suomalaisuutensa paljastuvan, on mielestäni huono ihminen.

[Uuno Nuivanen]

Minä en ole väkivaltainen, enkä tietääkseni sisäsiittoinen. Mutta muuten kyllä suomalainen.

[siviilitarkkailija]

se jolla on kansalaisuus ja tämän osoittava virallinen asiakirja.

Suurin suomalainen kautta aikojen, sattui puhumaan ruotsia, palveli vieraan maan armeijassa ja liehitteli vieraan valtion johtjia ja kuoli Sveitsissä. Meinaan että melko laaja määritelmä ihmiselle suomalaisuudesta. 

[standardi]

Määrittelykysymyksien ratkaisemiseksi keksittiin kansalaisuuden kategoria. Toki kahden maan kansalaiset voivat mieltää itsensä kuuluvan enemmän yhteen kulttuuriin kuin toiseen, mutta kansalaisuus on se oleellisin määritelmä silloin, kun sitä käytännössä tarvitaan.

[Nauris]

1) Onko englanninopettajani suomalainen?...

Täytyisi tietää, miten amerikkalaisuus näkyy englannin kielen opettajassa ja kuinka kauan hän on Amerikassa elänyt. Näiden olemassa olevien tietojen perusteella en sanoisi häntä täysin suomalaiseksi, eikä tämä opettajakaan varmaan taustasta johtuen sellaisena itseään pidä.

2) Onko ystäväni suomalainen?...

Mielestäni suomalaisuuden yksi peruskriteeri on kansalaisuus, mutta toisaalta asuuhan esimerkiksi Ruotsissa suomalaisia, joilla ei ole Suomen kansalaisuutta vaikka muuten he täyttäisivätkin suomalaisuuden peruskriteerit myös geeniperimän perusteella.

Kaipa nuorta voisi sanoa suomalaiseksi, mutta ei hän taustasta johtuen ole etninen suomalainen vaan osittain germaani.

3) Entä toinen ystäväni? Hän on syntynyt suomalaisille, kaksikielisille vanhemmille, mutta inhoaa Suomea...

Jos vanhemmat ovat suomalaisia ja ystävälläsi on Suomen kansalaisuus, niin Suomi inhosta huolimatta hän on ainakin osittain suomalainen. Myös perheen kaksikielisyyden perusteella voisi tietysti sanoa, että ei ole täysin suomalainen, koska normaalisti suomalaiset perheet eivät ole kaksikielisiä.

Esimerkkejä riittää, eivätkä ne ehkä ole oleellisia. Oleellista on, mikä määrittelee suomalaisen... Riittääkö pelkkä kansalaisuus? Voiko toisesta kulttuurista aikuisiällä muuttanut ihminen ylipäätään tulla suomalaiseksi ja mitä se vaatii?

Jos puhe on etnisestä suomalaisesta, niin ei tietenkään Suomen kansalaisuus ja suomen kielen osaaminen tee ihmisestä etnistä suomalaista. Esimerkiksi monella somalilla on Suomen kansalaisuus ja heistä moni puhuu hyvin suomea, mutta he eivät kuitenkaan ole etnisiä suomalaisia vaan suomensomaleita, kuten ovat esim. suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit jne...

Kyllä sitä aikuisestakin voi tulla vuosien saatossa ainakin osittain suomalainen, kuten esim. kansalaisuudeltaan, kieleltään ja tavoiltaan.

Tapparan mies (Fuad Anafi-Eweiss)

Kyllähän etnisen suomalaisen määrittäminen vuosi vuodelta vähän vaikeutuu tai monimutkaistuu sitä mukaan kun yhteiskunta moninaistuu ja varsinkin kahden eri etnisen taustan omaavista parisuhteista syntyy uussuomalaisia, joiden geeniperimä ja ulkonäkö esimerkiksi poikkeaa suuresti nykyisistä suomalaisista vaikka muuten olisivat täysin etnisiä suomalaisia.

Alkuperäiskansa
Yksikulttuurisuuden ihanteella ei ole pohjaa

Toivottavasti tästä aiheesta ei ole jo ollut keskustelua. Yritin kyllä etsiä sitä, joskin tuloksettomasti.

Onhan näitä keskusteluja ollut, joista uusin taitaa olla alla olevasta linkistä löytyvä.

Mikä määrittää suomalaisuuden mielestäsi ensisijaisesti?

Suomalaiset
Mämmiseura haluaa levittää mämmiä maailmalle

[jatkoroikka]

Kiitos kaikista mielenkiintoisista vastauksista!

Tarkan rajan vetäminen on se, mistä ihmisillä on erimielisyyksiä. Ja niiden ihmisten määrä, jotka ovat tällä harmaalla alueella on hyvin marginaalinen. Suurin osa ihmisistä on samaa mieltä, että henkilö, joka on syntynyt ja asunut koko ikänsä Suomessa on suomalainen. Samoin ovat samaa mieltä, että henkilö joka ei ole koskaan asunut Suomessa ei ole suomalainen.

Olen aivan samaa mieltä Darvin kanssa, mutta maahanmuuttokysymyksissä puhutaan paljon nimenomaan näistä harmaalla alueella olevista ihmisistä. Aivan sama kuinka marginaalinen vähemmistö he ovat, heistä on pakko keskustella. Ja kyseinen vähemmistöhän on joka tapauksessa kasvussa - parempi puhua asiasta jo nyt kuin ei koskaan.

Näiden väliin jääneistä, jotka ovat asuneet osan elämästään Suomessa suuri osa on myös samaa mieltä, että alle 5-vuotiaana Suomeen muuttanut ja vähintään 10 vuotta täällä elänyt on suomalainen ja taas siitä, että alle 2 vuotta Suomessa asunut, joka ei puhu suomea ei ole suomalainen.

Käytännössä määrittelen suomalaisuuden kielen perusteella. Jos ihminen ei puhu suomea, niin ei ole suomalainen, jos puhuu natiivisti, niin on. Aksentilla suomea puhuvien suomalaisuus on sitten taas sillä harmaalla alueella.

Tästä näkyy nimenomaan se, kuinka vaikeaa määritteleminen oikeastaan on. 2 vuotta Suomessa asunut, suomea puhumaton henkilö voi esimerkiksi olla suomalaisen vanhemman kasvattama ja suomalaiseen kulttuuriin hyvin perehtynyt ja suomalaiseksi sitä kautta itsensä kokeva. Ja varsinkin kielikohta on mielenkiintoinen. Itsekin määrittelen suomalaisuuden kadulla yleensä sillä perusteella, puhuuko joku sujuvaa suomea vai ei, mutta tämä ei välttämättä ole paras tapa toimia.

Varsinkin, kun suomalainen korva on tottumaton edes vähän epäröivälle suomelle. Tai ainakin omani on, koska yleensä kuulen joko täydellisen sujuvaa suomea tai hyvin alkeellisella tasolla olevaa. Jostain syystä edes vähän horjuva suomi sitten kategorisoituu päässäni tuohon "alkeellinen taso - ei suomalainen" -joukkoon.

Rajatapauksia on niin monta, että on mahdotonta mennä intuitiopohjalla... Koska jossain vaiheessa tapaus muuttuu niin harmaaksi, että arviointi on todella vaikeaa. Ja voi joskus tuntua epäreilulta, varsinkin jos kansalaisuuteen todella vaikuttaa oma identifoiminen, kuten Ruckafella esittää:

1) Englannin opettajasi lienee suomalainen. Riippuu vähän siitä, mitä hän itse kokee olevansa.

En itse edes ajatellut omaa kokemusta sen tarkemmin, mutta hyvä että joku ajatteli.

Kansalaisuuden omaaminen ja juridinen suomalaisuus ei välttämättä ratkaise tällä intuitiotasolla, josta Halla-aho puhuu. Ylipäätään Suomen kansalaisuuden omaava henkilö ei aina ainakaan omissa silmissäni ole kulttuurillisesti "oikeasti" suomalainen.
Mitä tuollainen epämääräisyys sitten tarkoittaakin.

[Miniluv]

Vaikka ymmärrän, mitä Halla-aho hakee yläpuolella olevalla ajatuksella, en ole varma siitä, voimmeko luottaa pelkkään intuitioon tässä asiassa. Etenkin, kun ihmisten intuitio tapaa kertoa hieman erilaisia asioita omista kokemuksista riippuen.

Intuitio antaa erilaisia vastauksia, mutta ei sillä väliä, koska kansalaisuudelle on tietyt kriteerit ja kenekään intuition tulokset eivät varsinaisesti määritä kenenkään toisen yhteiskunnallsista asemaa.

Itse en mene valittamaan kenellekään, jos hän haluaa tuntea itsensä suomalaiseksi, mutta en myöskään ota minkäänlaisia valituksia vastaan siitä, jos en tunnusta jotain henkilöä suomalaiseksi.

Esimerkkien listaaminen ja niiden arvioiminen, varsinkin jonkun antamilla vajavaisilla ennakkotiedoilla, on täysin hyödytöntä.

[jatkoroikka]

Kiitos, Nauris. Tuo linkittämäsi ketju oli hyödyllinen ja selvästi päässyt pidemmälle kansalaisuuden arvioimisen kanssa erotellessaan suomalaisuutta mahdollisesti määritteleviä seikkoja.
Ainakin se näyttää selvästi, miten monimutkainen aihe on.

Ja kiitos Miniluville - on aivan totta, että kenenkään intuitio ei määritä kenekään yhteiskunnallista asemaa. Ja hyvä näin, tietysti. Mutta ihmisten intuitio kyllä saattaa määrittää sitä, miten yksilöä kohdellaan hänen sosiaalisessa ympäristössään tai mediassa. Joten tässä mielessä myös omaa "intuitiivista" kuvaa suomalaisesta on ihan hyvä miettiä. Vai?

Sen lisäksi suomalaisuuden käsite olisi ainakin julkisen keskustelun kannalta hyvä selkeyttää, jottei Halla-ahon uusimmassa tekstissään käsittelemien kukkasten kaltaisia sattumuksia... Tapahtuisi. Esimerkiksi Nauris-nimimerkin tarjoama erottelu etnisen suomalaisen ja kansallisuuden omaavan suomalaisen välillä oli hyödyllinen keskustelun kannalta. Vaikka olikin ilmeisesti jo tehty aiemmin, ja vain allekirjoittanut joutuu yhä turvautumaan epämääräisiin käsitteisiin. : >

[Miniluv]

Ja kiitos Miniluville - on aivan totta, että kenenkään intuitio ei määritä kenekään yhteiskunnallista asemaa. Ja hyvä näin, tietysti. Mutta ihmisten intuitio kyllä saattaa määrittää sitä, miten yksilöä kohdellaan hänen sosiaalisessa ympäristössään tai mediassa. Joten tässä mielessä myös omaa "intuitiivista" kuvaa suomalaisesta on ihan hyvä miettiä. Vai?

http://hommaforum.org/index.php/topic,55124.0.html

Mediassa kohtelusta esimerkiksi kannattaakin puhua. Nauriilla on paljon hyviä linkkejä median linjasta

Suomalaisilta (niiltä alkuperäisiltä) kannattaisi ensin kysyä demokraattisesti mielipidettä siitä, millaista maahanmuuttoa he kannattavat. Sitten vasta alkaa ongelmoimaan näiden samojen suomalaisten suomalaisuusmääritelmillä ja sillä, mitä niistä seuraa.

[JR]

http://youtu.be/NiemOfo9Wjs

[Nauris]

Ainakin se näyttää selvästi, miten monimutkainen aihe on.

Kertoo varmaan jotain suomalaisuudesta kun ei tiedetä, mikä tarkalleen ottaen on suomalainen. Jos minä valkonaamana menisin Somaliaan ja sanoisin somaleille halauvani somaliksi, niin varmaan nauraisivat mulle. Eipä musta varmaan aitoa somalia ulkonäöllisistä syistä koskaan tulisi.

Somalimaa ei ole mikään leirintäalue

Ulkonäköön liittyen varsinkin adoptiot etnisiin suomalaisiin perheisiin ovat sellaisia, että lapsesta tulee lähes kaikilta osin täysin suomalainen. Ainoastaan geeniperimä, syntymävaltio ja varsinkin huomattavasti suomalaisista poikkeava ulkonäkö on sellainen, jonka takia suomalaisuutta tullaan kyseenalaistamaan esimerkiksi kysymyksellä, mistä olet kotoisin (Urjalasta) tai syntyisin (Pillusta).

Kansainvälisestä adoptiosta ja värisokeudesta

Mielestäni tällainen suomalaisuuden kyseenalaistaminen ei ole paha asia vaikka se varmasti monia adoptiolapsia tai muista syistä poikkeavan ulkonäön omaavia harmittaa. Eiköhän sitä pidä olla esim. myös ylpeä omista juurista vaikka ne olisivat Kiinassa tai Etiopiassa. Voisi jotenkin luulla, että Suomessa aletaan tulevaisuudessa enemmän puhumaan afrosuomalaisista tai aasialaissuomalaisista, joiden ainoa tai suurin ero etnisiin "alkuperäissuomalaisiin" on selvästi erilainen ulkonäkö.

[Jouko]

Suomalainen on ei-ulkomaalainen.

[ämpee]

Suomalaisuus on jotain intuitiivistä, aivan kuten Mestarikin asian ilmaisi.

Suomalaisuuteen kuuluu yhteenkuuluvaisuus toisten suomalaisten kanssa, vaikka nämä eivät välttämättä olisikaan mitään malli-suomalaisia.
Suomalaista ymmärtää parhaiten toinen suomalainen, vaikka kuinka kännissä.

Maailmalla suomalaista arvostetaan, ehkä ei Slussenissa, mutta monin paikoin muualla.
Sanastaan kiinni pitäminen, rehellisyys, ajoissa oleminen, ammattitaito.
Siinä yllä muutamia seikkoja joita arvostetaan.
Ei ole mitään toisenlaisia arvokäsitteitä, on vain luotettavuus.

Vaikka olen itse paljasjalkainen helsinkiläinen, en ole sen antanut häiritä, vaan olen maailman tuulissa ollut avoin ja puhelias, ja siitä ei ole ollut haittaa.
Huonostikin puhuttu vieras kieli kun on paaaljon parempi kuin hyvin hoidettu vaikeneminen.
Ystaviä sitten onkin ympäri maailman, kaikkialla minne on vain ehtinyt.

Suomalaisuus on asia josta pitääkin olla ylpeä !!

[Kimmo Pirkkala]

Asiaa liippaava aiempi äänestys ja keskustelu

http://hommaforum.org/index.php/topic,52905.0.html

[ämpee]

Ulkonäköön liittyen varsinkin adoptiot etnisiin suomalaisiin perheisiin ovat sellaisia, että lapsesta tulee lähes kaikilta osin täysin suomalainen.

Eikä tarvita edes adoptiota.
Muutama vuosikymmen sitten olin poikaani hakemassa uimahallista, kun poikani silloinen kaveri sattui paikalle.
Kun tämä alkujaan namibialainen nappula avasi suunsa, jouduin toteamaan, että tässähän on aivan aito suomalainen, joskin epätavallisen värisenä.

Suomalaisuus siis tulee jo pelkästään siitä, että asuu Suomessa riittävän varhaisesta lapsuudesta lähtien ja riittävän paikallisessa ympäristössä.
Suomessa toki voi syntyä, kasvaa, ja aikuistua olematta suomalainen, jos se kasvuympäristö on riittävästi eristetty suomalaisista, kuten tulevissa slummeissa tulee käymään kaikkien vahingoksi, ja joka on jo käynyt suomalaisuuden kieltävän vähemmistön perinneympäristössä.

Saamelaiset käsittääkseni ovat saamelaisia, mutta koska heillä ei ole mitään suomalaisia vastaan, he eivät erotu omaksi, tai kenenkään muun vahingoksi ympäristöstään, ja heidätkin voi ottaa suomalaisina heidän siitä erityisesti loukkaantumatta.

Itseasiassa kuka hyvänsä itsensä elättävä ihminen voi olla suomalainen, jos niin haluaa.
Itse ainakin hyväksyn tämänkaltaiset ihmiset, ja jopa kunnioitan heitä.

[Atomibroileri]

Suomalainen syö makkaraa ja juo kaljaa.

[sivullinen.]

Ongelma ei koske pelkästään suomalaisen määritelmää vaan kaikkia ihmiskielen määritelmiä. Esimerkiksi miten määritellään ihminen? Kelpaisiko "kaksi ja jalkaa ja pää"? Silloin jäisi moni jalkansa menettänyt ihmisyyden ulkopuolelle.

Ei todellisen maailman asioita voi määritellä. Sanat pyrkivät yleistämään mutta maailma ei ole yleistettävissä. Sen totesi jo Aristoteles. Intuitio on ainoa mahdollinen tapa. Muuten päädytään ikuisiin jankkauksiin. Intuitiota ei voi vain viranomaismääräyksen pohjana käyttää. Niinhin vaaditaan "selkeät määreet", ja siksi viranomaismääräyksissä ei ikinä voida päästä hyvään tulokseen. Usein on kyllä yritetty ja tuloksena on saatu byrokratia kasvatettu mielettömiin mittasuhteisiin.

[Onkko]

Miksei voi määritellä? Millä perusteella maailma ei ole yleistettävissä? Mitä helvetin väliä, mitä joku Aristoteles totesi. Osasiko perustella? Intuitio ainoa tapa? Siis mitä helvettiä. Miten intuitio estää jankkaukset?

Mietitkö sä edes loogisia perusteita väitteilles.

Määrittele ihminen.

[Leso]

[...] 3) Entä toinen ystäväni? Hän on syntynyt suomalaisille, kaksikielisille vanhemmille, mutta inhoaa Suomea (ja suomen kieltä, vaikka puhuukun sitä sujuvasti) ja käyttää vain englantia, teeskentelee olevansa kotoisin Iso-Britanniasta ja inhoten välttelee kaikkea suomalaiseen kulttuuriin liittyvää. Ymmärtääkseni hän yrittää parhaillaan hankkia Iso-Britannian kansalaisuutta, enkä tiedä onko hänellä kiinnostusta säilyttää Suomen kansalaisuutta siinä sivussa.

Ehdottoman ja täysin suomalainen! 
Ei muuten aio oikeesti ikuna luopua Suomen passista...
Paitsi jos on typerys, jolloin joutaakin mennä ja aika htsn pian mielellään.

Mitä enemmän olen päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa, joiden mielestä "Suomi on ihqu!", niin sitä tiukemmin piän omasta dokumenttikirjastani kiinni...

[Onkko]

Määrittele ihminen.

Alkuihmisen jälkeläinen nykyisessä taksonomiassa. Geenitesteillä se sukulaisuus varminten selviää.

Eikös tuohon muutama apinakin mahdu? Määrittele se niin että ei tarvitse geenitestejä eli aivan silmillä havannoitavasti.

[Onkko]

Eikös tuohon muutama apinakin mahdu? Määrittele se niin että ei tarvitse geenitestejä eli aivan silmillä havannoitavasti.

Mahtuu yhtä monta apinaa kuin ihmistä. Katsos kun kaikki ihmiset ovat apinoita. Etkö erota silmämääräisesti ihmisiä muista eläimistä vai etkö osaa analysoida syitä mistä erotat? Voisin luetella suuren määrän ihmisen ominaisuuksia ja minimimäärän, mikä pitää täyttyä, että on ihminen, mutta se olisi vain ajanhukkaa. Onko sinulla jotain pointtia tässä?

On pointti, määrittele suomalainen ilman sun geeniteknologiaas.

[Ari-Lee]

Kukaan noista 1,2 ja 3, ei ole suomalainen.

Suomalaiseksi ei myöskään tee suomen kansalaisuus. Kansalaisuus on aivan eri käsite kuin kansallisuus.

Suomalaisuus taas ei ole mikään jumalallinen ominaisuus.

Suomalaisuutta häpeävät taas saavat painua hevon v.... opettelemaan ihmisyyttä Siperiassa.

Suomalaisuutta väheksyvät ovat razzeja.

[Leso]

Kukaan noista 1,2 ja 3, ei ole suomalainen.

Suomalaiseksi ei myöskään tee suomen kansalaisuus. Kansalaisuus on aivan eri käsite kuin kansallisuus.

Suomalaisuus taas ei ole mikään jumalallinen ominaisuus.

Suomalaisuutta häpeävät taas saavat painua hevon v.... opettelemaan ihmisyyttä Siperiassa.

Suomalaisuutta väheksyvät ovat razzeja.

Suomalaisuus on jumalallista, eikä passi tee kenestäkään suomalaista. Piste.
(Paitsi Neil Hardwickista.
http://www.youtube.com/watch?v=FlD3MmpEfpw.
Tietääkseni kirjoitti tekstin tuliliemissään, kun koko elämä silloisessa Suomessa meni päin h-ttiä, ja oli saamasa potkut Yleltä, vaan Jurkkapa luki pokkana, ja tuosta vakiintui N.H.:n asema...)

[pikku hukka]

Suomen kansalaiset ovat mielestäni suomalaisia, vaikka kyseessä olisi alun perin ulkomaalainen henkilö. Jos kyseessä on kaksoiskansalaisuus, henkilöstä tulee Suomen kansalaisuuden saatuaan silti ainakin jossakin määrin suomalainen.

Suomen kansalaisuudesta luopuneet, syntyjään suomalaiset henkilöt ovat mielestäni edelleen suomalaisia - suomalaisuuden asteen ehkä kuitenkin riippuen henkilön vanhempien suomalaisuusasteesta. Jos molemmat vanhemmat ovat täysin suomalaisia, niin on heidän lapsensakin, vaikka olisi syntynyt Ambomaalla ja olisi Ambomaan kansalainen. Jos vain toinen vanhemmista on suomalainen tai vielä vaikeampaa, osin suomalainen, silloin riippuu varmasti aika paljon henkilön omasta kokemuksesta, minkämaalainen hän on. Jos hän tuntee itsensä suomalaiseksi vaikkei olisi koskaan Suomessa käynyt, paha kai sitä on silloin mennä kiistämään...

Eihän se rajanveto koskaan yksiselitteistä ole.

[Avantgarde]

Suomalaisuuden voi määritellä kansalaisuuden tai kansallisuuden/kansallisen identiteetin perusteella. Ari-Lee laittoi aiemmin tästä erottelusta, olen samoilla linjoilla. Asian voi sanoa myös näin: suomalaisuuden voi määrittää pintapuolisesti että syvätasoisesti. Pintapuolinen määrittely kattaisi määrittelyn kansalaisuuden perusteella (ei vaadi sen kummempaa, kansalaisuuden saannin), syvätasoinen määrittely menee kansallisen identiteetin ytimiin.

Jälkimmäisestä määrittelystä on kiinnostavaa jutella, siinähän pääsee sanomaan käsityksiään suomalaisuudesta ja sen syvimmästä olemuksesta. 

Minulle se kansallisena identiteettinä tarkoittaa syvimmillään sitä, että puhuu suomen kieltä äidinkielenään, tietää Suomen historiasta päälinjoja (Ruotsin, Venäjän vallan alta itsenäisyyteen, talvisota) ja asioita suomal.kulttuurista, on asunut täällä ja mieluiten esivanhempansa/osa heistä myös täällä (henkilökohtaista kytkentää historian ymmärtämiseen, mikäli esivanhemmat kokeneet historian kautta saaneensa maan/kansan omakseen ja jälkipolvi sitten kunnioittaa esivanhempien perintöä) ja ymmärtää suomalaista mentaliteettia ja maan tapoja.

Kepeämmin sanottuna suomalainen tietää esim. miten saunassa ollaan, sinne ei mennä pyyhkeen kanssa loikoilemaan alimmalle tasanteelle hihhulihei-hymyin kuin jonnekin kauneussalongin höyryhuoneeseen ja olla heittämättä kertaakaan löylyä (kuten huomasin naisten yleissaunavuorolla ulkomaalaisen neitosen tekevän, jouduin odottamaan että poistui lieto hymy punoittamattomilla poskillaan suihkutiloihin ja sitten sain heittää löylyä + rampata kuumasta viileään suihkuun ja takaisin. Hän oli siellä siis ennen minua, niin olisi halutessaan jo saunonut mutta tämä tyyli oli hänelle ns. saunomista enkä halunnut pilata hänen "saunomisiaan" joten kohteliaana suomalaisena odotin omaa vuoroani.)

Suomalainen ei sylje suustaan salmiakkia pois, suomalainen käsittää että lasiinkaan ei aina tarvitse sylkeä, suomalaisen on hankala halata kaikkia tavattavia aivan kuten liian amerikkaistyyppisen smalltalkin harjoittaminen voi tuntua teennäiseltä suomalaiselle joka mieluusti vastaa "miten menee?"-kysymykseen aidosti "no mitä tähän sanoisi, vähän narästää mutta ei kummempaa, miten siellä?"

Suomalainen on metsäläisten jälkeläistä, vaatimaton ja omanlaatuisensa. Tämä ei tarkoita että suomalaisen tulisi tuntea jotain käsittämätöntä kansallista alemmuudentuntoa, ei, suomalainen on luonut oman yhteiskuntansa jossa on korkea koulutuksen taso, teknistä osaamista viety ulkomaille jne.

Suomalainen pitää yksityisyydestä. Suomalainen saattaa vanhemmiten alkaa vetäytyä kesämökille tai metsäseuduille lomillaan syventymään "luonnon rauhaan"; näin hänen ei myöskään tarvitse nähdä isoja massoja muita ihmisiä siellä täällä ja olla jatkuvassa mekkalassa.

Suomalainen on kansallismielinen ensin ja sitten kansainvälinen, näinhän se on muillakin kansallisvaltioiden kansalaisilla joilla on tajua omasta kansallisesta identiteetistään. 

Suomalainen ei myöskään ole vaatimassa suvivirren poistamista kouluista.

Suomalainen myös usein tunnistaa toisen suomalaisen ulkomailla ollessaan. Jotenkin... jokin ulkonäössä, piirteissä, olemuksessa ja olemisessa, hmm.

Suomalainen... suomalaiset, pieni ihmeellinen kansa pienessä maassa.