2011-06-29 Yle uutiset: Hallitus on erimielinen aborttilain muuttamisesta

[IDA]

Ei se ole uskomusta vaan lääketieteellisen arvioinnin lopputulos. Jos lääketiede nyt muuttuisi ja tulis uutta viisautta niin kait rajatkin voisi muuttaa. Ei siinä mitään. Räsänen perustelee kantaansa Raamattuun. Minusta se on hölynpölyä.

Räsänen ei ole perustellut kantaansa Raamattuun. Seurataan nyt edes niitä poliittisia keskusteluja joita kommentoidaan. Minusta on puhdasta hölynpölyä esittää poliitikkojen puhuvan jotain sellaista mitä he eivät ole puhuneet.

Kyseessä ei ole mikään lääketieteellisen arvioinnin lopputulos. Aikarajat vaihtelevat maittain. Onko suomalainen lääketiede jotenkin niin maailman huippua, että rajoja ei voisi tarkistaa viikollakaan?

[sunimh]

Jos jätetään erilaiset uskomukset ja moraaliset arvokysymykset sikseen (koska niistä ei kuitenkaan voida päästä yksimielisyyteen), niin itse en ole pystynyt keksimään elämälle muuta tarkoitusta kuin itsensä uusintamisen, ts. yksilön olemassaolon ainoa tarkoitus on mielestäni siirtää geeniperimänsä eteenpäin lisääntymällä. Tältä pohjalta mielestäni on selvää, ettei kenenkään tulisi, varsinkaan vasten tahtoaan, synnyttää vammaista lasta, jonka mahdollisuudet edelleen jatkaa tätä elämän uusintamista ovat hyvin pienet tai olemattomat.

Sen sijaan terveiden lasten abortointiin olen alkanut suhtautua sitä nihkeämmin, mitä enemmän olen asiaa miettinyt. Ainahan on olemassa adoptio, jos lapsi oikeasti on ei-toivottu. Jos on (vapaaehtoisesti) hankkiuduttu tilanteeseen, jonka seurauksena voi tulla raskaaksi, on mielestäni silloin syytä kantaa vastuu myös tekojensa seurauksista.

[Miniluv]

Jopa sellaisissa Nyt kyllä uhkaa mennä sivupoluille, mutta sanonpa silti: joidenkin uskonnollisten tahojen mielestä myös raiskauksen uhrin tulisi ehdottomasti pitää raiskauksen tuloksena hedelmöittynyt lapsi, eikä abortoida sitä. Perustelut tälle ovat äärimmäisen surkeat: ei saisi muka 'kostaa' lapselle aikuisten tekoja.

Hammurabin laissa käsittääkseni pidetään nykyään moraalisena epäonnistumisena kohtaa, jossa määrätään surmaamaan rakennusmestarilta poika, jos hänen virheensä takia jonkun talonomistajan poika kuolee.

JOS aborttia pidetään murhana, on ainoa mahdollinen looginen johtopäätös, että raiskauksesta alkunsa saanutta lasta ei voi abortoida.

[RP]

Todellakin olen sitä mieltä, että uravalintatilanteessa lääkäri ottaa kantaa abortonteihin. Eihän se voi tulla yllätyksenä kellekään, että abortteja tehdään Suomessa. Jos ne ei kiinnosta, niin voi suuntautua muuksi kun gynekologiksi, vaikka aivoja leikkaamaan tai luita paikkaamaan. Tämä on vähän sama kun teurastaja haluaisi lakiin erikoisoikeuden olla leikkaamatta lihaa eetisistyä syistä.

Ennemminkin, ettei teurastaja suostuisi leikkaamaan jonkin kohtuullisen yleisen elikon lihaa, ei ettei hän leikkaisi lihaa yleisesti. Oletettavasti tästä tuleva seuraus riippuisi teurastajien työpaikkojen ja työntekijöiden välisestä suhteesta. Jos työttömiä on merkittävästi. varmaankin työn saisi joku muu. Jos alalla on työvoimapula myös uskontorajoitteinen luultavasti kelpaisi.

Kärsivätkö lääkärit Suomessa työttömyydestä?

[Sininärhi]

Olisi aika absurdi tilanne sellainen, jossa jehova-kirurgi kieltäytyisi uskontoonsa vedoten tekemästä esimerkiksi munuaisensiirtoa.

Elinsiirtoja tehdessä varmaan otetaankin päivystyksestä lähin vapaa kirurgi suoríttamaan toimenpide..? Jehovantoidistaja lääkäri oletettavasti suunnittelee itselleen uran, johon ei sisälly pätevyys tehdä elinsiirtoja.

Siksi se olisikin absurdi tilanne. En usko, että mainitsemani kaltaista tilannetta koskaan pääsisi kehkeytymään.

Asta Tuominen: loistava ehdotus, kannatan! Mutta eikö Suomessa ole sellainen käytäntö, että lapsella on oikeus 18-vuotiaana tietää, ketkä ovat hänen biologiset vanhempansa?

[Brandöt]

Merkittävä osuus naisista hankkii ainakin yhden abortin elinaikanaan.

Mikä kielii jotakin yhteiskuntamme moraalisesta rappiosta, arvoista ja selkärangattomuudesta. Luuletko sinä, että arvokonservatiiviset liikkeet ja sitä kautta esimerkiksi eettistä toimintaa ohjaavat uskonnot ovat syntyneet tyhjästä? Ts. niille ei ole ollut tilausta? Siinä tapauksessa kannattaa miettiä asiaa uudelleen - tällä kertaa ihan ajatuksella.

Abortista ei ole todettu aiheutuvan merkittäviä jälkiseurauksia, kun nainen itse sen vapaasti päättää. Sen sijaan jos nainen pakotetaan synnyttämään, on siitä jälkiseurauksia.

Aivan varmasti menneisyydessä tehty abortti vaikuttaa suurimman osan elämässä ja mielessä - jos ei koko loppuelämän - mutta vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. Jokainen alkanut raskaus on mahdollisuus elämään. Kyseessä on iso asia; ei se häviä mielestä siinä vaiheessa, kun lääkärin vastaanoton ovi on painettu takana kiinni.

E: monikkomuoto pois.

[Daemonic]

Olen ehdottomasti aborttien kannalla. Takarajan siirto parilla viikolla ei kuitenkaan kaataisi maailmoja. Pääasia on, että abortti on mahdollinen sen haluaville. Henkilökunnan mahdollisuuskaan kieltäytyä abortista ei ole mikään ongelma, niin kauan kuin kyseinen palvelu valtion/kunnan puolesta taataan.

Erikoisinta tuossa uutisessa on se, ettei parempaa perustelua KD esitystä vastaan keksitä kuin "mitä meistä ajatellaan muualla". Säälittävää.

[Lehmä]

Jos jätetään erilaiset uskomukset ja moraaliset arvokysymykset sikseen (koska niistä ei kuitenkaan voida päästä yksimielisyyteen), niin itse en ole pystynyt keksimään elämälle muuta tarkoitusta kuin itsensä uusintamisen, ts. yksilön olemassaolon ainoa tarkoitus on mielestäni siirtää geeniperimänsä eteenpäin lisääntymällä. Tältä pohjalta mielestäni on selvää, ettei kenenkään tulisi, varsinkaan vasten tahtoaan, synnyttää vammaista lasta, jonka mahdollisuudet edelleen jatkaa tätä elämän uusintamista ovat hyvin pienet tai olemattomat.

Sen sijaan terveiden lasten abortointiin olen alkanut suhtautua sitä nihkeämmin, mitä enemmän olen asiaa miettinyt. Ainahan on olemassa adoptio, jos lapsi oikeasti on ei-toivottu. Jos on (vapaaehtoisesti) hankkiuduttu tilanteeseen, jonka seurauksena voi tulla raskaaksi, on mielestäni silloin syytä kantaa vastuu myös tekojensa seurauksista.

Teoreettisesti toimisi, olisi ihanaa ja söpöä, mutta kun kaikkia ihmisiä, edes äitejä ei ole varustettu lapsen kasvatukseen tai edes raskaana olemiseen. Alkoholisti tai huumeäiti voi itsekin tajuta ettei ole kykenevä vanhemmuuteen ja haluta abortin, mutta jos pakotetaan synnyttämään lapsi niin luovuttaminen adoptioon ei sitten onnistukaan tai raskausaikaa ei kyetäkään selvinpäin viettämään niin siinä tilanteessa mielestäni ehdottomasti rangaistaan lasta vanhempiensa synneistä.

[Alfresco]

Perustatko oman näkemyksesi siitä, että esimerkiksi nykyiset aikarajat ovat juuri oikeat jollekin tiedolle? Pelkkä uskomus sekin on.

Ei se ole uskomusta vaan lääketieteellisen arvioinnin lopputulos. Jos lääketiede nyt muuttuisi ja tulis uutta viisautta niin kait rajatkin voisi muuttaa. Ei siinä mitään. Räsänen perustelee kantaansa Raamattuun. Minusta se on hölynpölyä.

Oletko kuunnellut Räsäsen perustelut? Tässä kysymyksessä hän nimenomaan ei vetoa Raamattuun. Jos vetoaisi, hän ajaisi täydellistä aborttikieltoa.

Retoriikka ja todellinen tarkoitusperä tuskin täsmäävät tässä asiassa. Ei liene sattumaa, että kristillisen liiton puheenjohtaja ajaa abortin rajaamista. Jos Räsänen puhuisi suunsa puhtaaksi hänet naurettaisiin pihalle.

Lääketiede on muuttunut, tai paremminkin kehittynyt. Yhä nuoremmat sikiöt voivat jäädä eloon kehittyneemmän teknologian ansiosta.

"Voivat jäädä eloon" ei riitä. Elämän pitäisi myös olla edes jotenkin mielekäs. Nykyään pystytään kyllä tekemään kaiken näköistä mutta lopputulos voi monessa tapauksessa olla kaukana tyydyttävästä. Tällöin on arvioitava onko järkeä ryhtyä toimenpiteisiin, joiden lopputulos on heikko. Tällaista samaa arviointia tehdään myös sairauksien osalta. Kaikkia sairauksia ei aleta korjailemaan kaikilta potilailta koska ennuste on huono, vaikka tekniikka olisi olemassa.

Abortoinnin  takaraja perustuu meillä käsitykseen siitä, minkä ikäisenä sikiö voi selviytyä kohdun ulkopuolella. Kun raja alenee teknologian myötä, täytyy aborttirajaakin alentaa.

Näin suoraviivaisesti ei voi ajatella. Pitää edellen erotaa abortti ja keskoset toisistaan. Keskonen on jo syntynyt lapsi, abortti ei ole syntynyt.

Nykyinen aborttilogiikka perustuu luontaiseen selviytymiskykyyn ja se on hyvä lähtökohta aikaraja-arvioinnille. Periatteessa hyvinkin varhaisessa vaiheessa oleva keskonen voidaan pitää hengissä mutta se ei välttämättä takaa järkevää elämänlaatua. Voi syntyä lapsi, josta puuttu merkittäviä osia kehosta, esim. pää voi puuttua. Onko tällaisen lihaklimpin säilyttäminen todella vaivan arvoista vaan sen takia, että se teknisesti on mahdollista? Minusta tällaiseen frankensteinbusinekseen ei ole mielekästä ryhtyä vaan jonkun "pyhän elämän" periatteen takia.

[Mursu]

Muutenkin kommentit ei-toivotuista lapsista ovat vahan harhaanjohtavia, koska sen yhdeksan kuukauden aikana seka "vahinkoon" (tai jopa raiskauksesta alkunsa saaneeseen) etta suunniteltuun lapseen ehtii samalla tavalla kiintymaan. Pitaisiko kaikkien lasten olla avioliitossakin pelkastaan suunniteltuja? Lahentelee jo aborttipakkoa, tai lasten lukumaaran virallista rajoittamista, niin kuin Kiinassa.

Vapaus muistuttaa pakkoa? Freedom is slavery? Minusta pakko muistuttaa pakkoa, se mitä pakotetaan on sivuasia.

[wannabe]

Aborttia puoltavina argumentteina kaytetaan yleensa tiettyja tapauksia ja tilanteita, kuten sikion vammaisuus tai aidin huumeriippuvuus, mutta nyt 40 vuoden kokemuksella voidaan jo varmuudella sanoa, etta loppujen lopuksi naita "perusteltavia" tapauksia (oli sitten perusteluista mita mielta tahansa) on vain murto-osa (muutava vuosi sitten Suomessa vammaisuuden perusteella abortoituja 200 vs. 11000). Ts. kun abortti on sallittu, sita kaytetaan hyvin akkia melkein pelkastaan terveiden sikioiden elaman lopettamiseen.

Jos tama on jonkun mielesta hyvaksyttavaa, niin voimme foorumilla agree to disagree, mutta kaikkien muitten, myos abortin puoltajien, pitaisi nyt miettia tilannetta tosissaan ja vahintaankin tukea kristillisten lakialoitetta.

[sunimh]

Teoreettisesti toimisi, olisi ihanaa ja söpöä, mutta kun kaikkia ihmisiä, edes äitejä ei ole varustettu lapsen kasvatukseen tai edes raskaana olemiseen.

Miten niin? Jos naista ei "ole varustettu raskaana olemiseen", niin miten hän ylipäänsä voi olla raskaana? Ainakin luulisi että luonto abortoisi sellaisen sikiön itsekseen. Jos taas jostain syystä ei "ole varustettu lapsen kasvatukseen" (mitä ikinä tällä tarkoitetaankaan), niin kuten sanoin, adoptio on aina vaihtoehto. Tämä koko lainaus kuulostaa lähinnä vain sellaiselta "oli kivaa, mutku en mä nyt siis hei ihan oikeesti osaa ottaa vastuuta" -argumentilta.

Alkoholisti tai huumeäiti voi itsekin tajuta ettei ole kykenevä vanhemmuuteen ja haluta abortin, mutta jos pakotetaan synnyttämään lapsi niin luovuttaminen adoptioon ei sitten onnistukaan tai raskausaikaa ei kyetäkään selvinpäin viettämään niin siinä tilanteessa mielestäni ehdottomasti rangaistaan lasta vanhempiensa synneistä.

Alkoholisti- tai huumeäidit harvemmin synnyttävät terveitä lapsia, joten nämä putoavat niiltä osin abortoitavien kategoriaan, kuten edellisessä viestissäni totesin. Terveet lapset edelleenkin voi antaa adoptoitavaksi, ja jos äiti ei kykene synnytyksen jälkeenkään ottamaan vastuuta (terveestä) lapsestaan, niin sitten voidaan myös tehdä huostaanottoja ym. lastensuojelullisia toimenpiteitä.

[Brandöt]

Ts. kun abortti on sallittu, sita kaytetaan hyvin akkia melkein pelkastaan terveiden sikioiden elaman lopettamiseen.

Tämä on ihan oleellinen pointti jokaisen tiedostaa.

[Late]

Olen ehdottomasti aborttien kannalla. Takarajan siirto parilla viikolla ei kuitenkaan kaataisi maailmoja. Pääasia on, että abortti on mahdollinen sen haluaville. Henkilökunnan mahdollisuuskaan kieltäytyä abortista ei ole mikään ongelma, niin kauan kuin kyseinen palvelu valtion/kunnan puolesta taataan.

Juuri näin. Osa abortin tehneistä varmasti katuu ratkaisuaan jälkikäteen, osa toivoo että olisi päätynyt aborttiin. Aina joku pettyy. Mahdollisuus aborttiin pitää kuitenkin säilyttää vähintään nykyisellään. Ns. mukavuussyyt varmaan tuntuvat joistakin vääriltä ja huonoilta. Abortti on kuitenkin yksityisasia, toimikoot moralisoijat oman mielensä mukaan silloin kun asia heitä itseään koskettaa.

Painostusta ei saisi olla (lääkärin tms. toimesta) puoleen eikä toiseen. Jos ei lääkärinä halua aborttia tehdä, voisi pitää vaikka loppupäivän palkatonta vapaata. No ei kai sentään, eiköhän aborttiin hyväksyvästi suhtautuvia lääkäreitä riitä, jolloin sitä vastustavat voidaan laittaa hoitamaan muita operaatioita.

Ja eikös jopa katolinen Soinikin todennut että nykylainsäädäntöä ei ole tarvetta muuttaa.

[wannabe]

Muutenkin kommentit ei-toivotuista lapsista ovat vahan harhaanjohtavia, koska sen yhdeksan kuukauden aikana seka "vahinkoon" (tai jopa raiskauksesta alkunsa saaneeseen) etta suunniteltuun lapseen ehtii samalla tavalla kiintymaan. Pitaisiko kaikkien lasten olla avioliitossakin pelkastaan suunniteltuja? Lahentelee jo aborttipakkoa, tai lasten lukumaaran virallista rajoittamista, niin kuin Kiinassa.

Vapaus muistuttaa pakkoa? Freedom is slavery? Minusta pakko muistuttaa pakkoa, se mitä pakotetaan on sivuasia.

Slippery slope: ensin on vapaus aborttiin, sitten tulee pakko.


Kiinassa ja Pohjois-Koreassa jo syntynyt, mutta ei-toivottu vauva lopetetaan iskemalla saksilla fontanelliin. Siis viranomaisten taholta ei-toivottu.

[IDA]

Ts. kun abortti on sallittu, sita kaytetaan hyvin akkia melkein pelkastaan terveiden sikioiden elaman lopettamiseen.

Tämä on ihan oleellinen pointti jokaisen tiedostaa.

Komppaan näitä.

Tuo wannaben muistutus siitä, että kyse todella harvoin on mistään muusta kuin puhtaasti sosiaalisista syistä tehdyistä aborteista on aina aiheellinen.

Eli tuo hoitohenkilökunnan laillinen oikeus kieltäytyä olisi sekin peilattava tuota tosiasiaa vasten.

[Alfresco]

Aborttia puoltavina argumentteina kaytetaan yleensa tiettyja tapauksia ja tilanteita, kuten sikion vammaisuus tai aidin huumeriippuvuus, mutta nyt 40 vuoden kokemuksella voidaan jo varmuudella sanoa, etta loppujen lopuksi naita "perusteltavia" tapauksia (oli sitten perusteluista mita mielta tahansa) on vain murto-osa (muutava vuosi sitten Suomessa vammaisuuden perusteella abortoituja 200 vs. 11000). Ts. kun abortti on sallittu, sita kaytetaan hyvin akkia melkein pelkastaan terveiden sikioiden elaman lopettamiseen.

Sinulla on hyvä pointti. "Turhia" abortteja varmaan tehdään hyvin paljon. Kiellot eivät ole toimineet tässä asiassa vaan ne ovat yleensä johtaneet puoskarointiin ja "lomamatkoihin". Tämä taitaa olla vähän sama asia kun se kuuluisa maailman vanhin ammatti. Sitä tehdään aina yhtä paljon kielloista huolimatta. Kielloilla saadaan abortit pois tilastoista mutta ei reaalielämästä.

Aborttibuumi on väistämätön seuraus länsimaan vapaammasta seksikulttuurista ja erityisesti naisten emansipaatiosta. Yllätysraskauksia tulee yhä enemmän ja naiset haluavat korjaa tilanteen jälkikäteen aborteilla. Ratkaisu varmaan on valistus, valistus ja valistus. Eli kouluihin enemmän tietoutta ehkäisystä, aborteista ja myös siitä ettei yllärilapsi tarvitse olla edes nuorelle äidille mikään katastrofi ja elämän loppu.

[Eino P. Keravalta]

Nyt kun en tiedä: ehdotetaanko aborttia harkitsevalle, että hän voisi vaihtoehtoisesti harkita lapsen synnyttämistä adoptioon, ja raskausajalta maksettaisiin korotettu korvaus?

Tätä vaihtoehtoa kannatan.

On hullua, että ihmiset hankkivat adoptiolapsia maailman ääristä samalla, kun naapurissa abortoidaan lapsi, jota ei sosiaalisista syistä haluta.

[Brandöt]

Osa abortin tehneistä varmasti katuu ratkaisuaan jälkikäteen, osa toivoo että olisi päätynyt aborttiin.

On Homman rikkaus, että täällä on mukana keskustelemassa miehiä ja naisia - monenlaisilla kokemustaustoilla varustettuja sellaisia.  

Minä voin sinulle naisena ja äitinä kertoa, että hyvin harva (en voi sanoa, että ei kukaan, sillä aina voi jokunen tälläinenkin yksilö löytyä, mutta siinä tilanteessa yleensä sitten jo voidaan puhua laajemminkin jonkin asteisesta psyykkisestä ongelmasta) katuu lapsensa syntymää / synnyttämistä. Siis ei juuri kukaan.

Raskausaika kasvattaa (oli se lähtötilanne sitten millainen tahansa) lapsen syntymään ja kasvattaa naista äidiksi. Vauva syntyy viattomana; vauva valloittaa. Primitiiviset vaistot ottavat vallan ja itsestään löytää aivan uusia puolia, aivan uusia rakkauden tasoja. Ja voimaa kestää asioita, joita ei normaalitilanteessa ilman vastaavaa kokemusta kestäisi - tai ei voisi etukäteen kuvitella kestävänsä.

Toivon, että vaikka tulevaisuudessa mitään muuta ei jäisi näistä keskusteluista käteen, tämä jäisi. Tämä asia on niin tärkeä ymmärtää.

E: typot pois.

[Eino P. Keravalta]

Aborttia puoltavina argumentteina kaytetaan yleensa tiettyja tapauksia ja tilanteita, kuten sikion vammaisuus tai aidin huumeriippuvuus, mutta nyt 40 vuoden kokemuksella voidaan jo varmuudella sanoa, etta loppujen lopuksi naita "perusteltavia" tapauksia (oli sitten perusteluista mita mielta tahansa) on vain murto-osa (muutava vuosi sitten Suomessa vammaisuuden perusteella abortoituja 200 vs. 11000). Ts. kun abortti on sallittu, sita kaytetaan hyvin akkia melkein pelkastaan terveiden sikioiden elaman lopettamiseen.

Abortti on aina perusteltu silloin, kun raskaanaoleva on itse sitä mieltä. Piste.

[wannabe]

Abortti on kuitenkin yksityisasia, toimikoot moralisoijat oman mielensä mukaan silloin kun asia heitä itseään koskettaa.

Tassa kannattaa pitaa mielessa, etta siinneella lapsella on paitsi aiti, myos isa, isoisa, isoaiti, joskus sisko tai veli, serkkuja, setia, tateja... Ehka juuri isan asemaan ei-toivotuissa raskauksissa pitaisi kiinnittaa enemman huomiota.

[Eino P. Keravalta]

Ja mitä katumiseen tulee, ei mitään päätöksiä voi tehdä sen spekulaation varassa, että myöhemmin saattaisi kaduttaa. Tällainen olisi absurdia eikä se pohjautuisi mihinkään, sillä tulevaisuudessa saattaa tapahtua mitä tahansa eikä kukaan voi ennakoida sitä. Päätökset tehdään ja tuleekin tehdä senhetkisen tiedon valossa. Jos myöhemmin kaduttaa, sitten kaduttaa. Elämä on sellaista.

Teemaan liittyvä esimerkki ( lisäys ):

Minulla on tatuointeja. Joku on kysynyt, että "mitäs sitten, jos tatskat vanhempana kaduttaa?" Minusta kysymys on aivan mieletön: jos nyt haluan jotain, pitäisikö minun nyt luopua siitä sen vuoksi, että tulevaisuudessa on X mahdollisuus katua sitä? Mistä voin sen tietää? Pitääkö luopua jostain nyt, ettei tarvitse luopua jostain tulevaisuudessa? Eikö summa ole sama?

[IDA]

Abortti on aina perusteltu silloin, kun raskaanaoleva on itse sitä mieltä. Piste.

Ehkä. Abortti vaatii kuitenkin toteutuakseen mukaan koko joukon tekijöitä. Lakiahan pyritään uudistamaan siihen suuntaan, että hoitohenkilökunnalla olisi oikeus kieltäytyä aborttien tekoon osallistumisesta.

[Daemonic]

Kenekään ei ole pakko tehdä aborttia. On kuitenkin melkoista fasismia se toisilta kieltää.

Kyseessä ei ole murha. Jos on, niin sitten on myös melkoinen kansanmurha kyseessä aina kun mies ejakuloi muualle kuin naisen sisälle. Luonnollisessakin lisääntymisessä tuhlataan kymmeniä tai satoja miljoonia mahdollisuuksia elämään keinohedelmöityksen kautta.

Maailma olisi täydellinen paikka, jos ihmisillä ei olisi niin perkeleellinen halu päättää muiden asioista.

[Late]

Osa abortin tehneistä varmasti katuu ratkaisuaan jälkikäteen, osa toivoo että olisi päätynyt aborttiin.

On Homman rikkaus, että täällä on mukana keskustelemassa miehiä ja naisia - monenlaisilla kokemustaustoilla varustettuja sellaisia.  

Minä voin sinulle naisena ja äitinä kertoa, että hyvin harva (en voi sanoa, että ei kukaan, sillä aina voi jokunen tälläinenkin yksilö löytyä, mutta siinä tilanteessa yleensä sitten jo voidaan puhua laajemminkin jonkin asteisesta psyykkisestä ongelmasta) katuu lapsensa syntymää / synnyttämistä. Siis ei juuri kukaan.

Otantasi ja kokemuksesi ovat varmasti eri luokkaa kuin minulla mutta saanen silti epäillä tuota.

Raskausaika kasvattaa (oli se lähtötilanne sitten millainen tahansa) lapsen syntymään ja kasvattaa naista äidiksi. Vauva syntyy viattomana; vauva valloittaa. Primitiiviset vaistot ottavat vallan ja itsestään löytää aivan uusia puolia, aivan uusia rakkauden tasoja. Ja voimaa kestää asioita, joita ei normaalitilanteessa ilman vastaavaa kokemusta kestäisi - tai ei voisi etukäteen kuvitella kestävänsä.

Näin ruusuista tilannetta ei mielestäni voi yleistää yleiseksi totuudeksi.

[wannabe]

Aborttia puoltavina argumentteina kaytetaan yleensa tiettyja tapauksia ja tilanteita, kuten sikion vammaisuus tai aidin huumeriippuvuus, mutta nyt 40 vuoden kokemuksella voidaan jo varmuudella sanoa, etta loppujen lopuksi naita "perusteltavia" tapauksia (oli sitten perusteluista mita mielta tahansa) on vain murto-osa (muutava vuosi sitten Suomessa vammaisuuden perusteella abortoituja 200 vs. 11000). Ts. kun abortti on sallittu, sita kaytetaan hyvin akkia melkein pelkastaan terveiden sikioiden elaman lopettamiseen.

Abortti on aina perusteltu silloin, kun raskaanaoleva on itse sitä mieltä. Piste.

Jo esiin tuodut:
1. siinnyt sikio on aidistaan erillinen ihminen (josta asiasta meilla on maailmankatsomuksellinen erimielisyys)
2. raskausaikana aidin tunteet vaikuttavat voimakkaasti ajatteluun ja paatoksentekokykyyn

Taman pitemmalle en lahde eipas-juupas -ketjuihin, mutta koetan viela tuoda esille pari pointtia erillisina viesteina.

[Brandöt]

Minulla on tatuointeja. Joku on kysynyt, että "mitäs sitten, jos tatskat vanhempana kaduttaa?" Minusta kysymys on aivan mieletön: jos nyt haluan jotain, pitäisikö minun nyt luopua siitä sen vuoksi, että tulevaisuudessa on X mahdollisuus katua sitä? Mistä voin sen tietää? Pitääkö luopua jostain nyt, ettei tarvitse luopua jostain tulevaisuudessa? Eikö summa ole sama?

Eino; on tyystin eri asia katua ottamiaan tatuointeja, kun joutua ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa katumaan syntymättä jäänyttä lasta.

Ja mitä katumiseen tulee, ei mitään päätöksiä voi tehdä sen spekulaation varassa, että myöhemmin saattaisi kaduttaa.

Totta tietysti tämäkin; asiat tulevat vastaan, ja päätöksiä tehdään siinä ajassa ja paikassa. Mutta kyllä elämää pitää myös ajatella eteenpäin, ja nimenomaan siltä kannalta, että pystynkö elämään tämän ratkaisuni kanssa. Kestääkö se aikaa.

Toinen esimerkki elävästä elämästä; teet nuorena abortin, ja saat myöhemmin lapsia. Siinä vaiheessa voi monelle tulla ajatus, että millainenkohan lapsi se abortoitu lapsi olisi, jos hän olisi saanut elää ja syntyä. Tätä kun alat itsesi kanssa pähkäillä, kierre on valmis.

Elämä murjoo meitä kaikkia; jos yhden vaaranpaikan onnistut välttämään, sorrut siihen toiseen. Tehtyjen ratkaisujen - myös niiden jälkikäteen ajateltujen "virheiden" - kanssa pitää pystyä elämään, siksi kannattaa käyttää jokainen hetki viisaasti.

[Sanglier]

Minusta tällaiseen frankensteinbusinekseen ei ole mielekästä ryhtyä vaan jonkun "pyhän elämän" periatteen takia.

Juuri niin. Etenkin kun ajatus kaiken elämän pyhyydestä on kotoisin 10-20% imeväiskuolleisuuden ajalta, jolloin myös helvetti ja kadotus otettiin kirjaimellisesti ja rangaistus sekä lapsensurmasta että sikiönlähdettämisestä oli kuolema. Silti lapsia tapettiin hoidon ja ruoan puutteeseen, makaamalla tukehduttamalla, "tapaturmilla", lähettämällä imettäjälle näännytettäväksi etc. Esikristillisellä ajalla lasten heitteillepano oli normaalia perhesuunnittelua, koska luotettavaa ehkäisyä ja turvallista aborttia ei ollut.

Näihin palataan jos teknistynyt yhteiskunta sortuu.

Länsimainen ihminen on kuolemattomuusharhan vallassa, särkymätön ja ainutlaatuinen. Lasten tekeminen, syntyminen ja perhesuunnittelu on sitä tunneperäisempää mitä teknisempi itse suoritus! Murehditaan ja teoretisoidaan asioita jotka ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia.

Haluanko vanhemmaksi? Selviänkö siitä? Haluanko vammaisen lapsen vanhemmaksi? Jos ei osaa vastata, paras pitää vetoketju kiinni. Raskaus on melkein aina seksin mahdollinen tulos.

On, anteeksi vain, idiotiaa rakastua lapsen konseptiin jo ennen hedelmöitystä niin paljon että päättää synnyttää olosuhteista riippumatta.

[Johannes Krauser II]

Niin paljon kuin kuulostankin Simpsonien Helen Lovejoyltä, eikö joku nyt ajattelisi niitä lapsia? Niitä oikeita lapsia, ei potentiaalisia. Abortti on kuitenkin niin vaikea päätös ettei kukaan siihen heppoisin perustein päädy.

Se että myöhemmin katuu aborttia on äärettömästi merkityksettömämpi pelko kuin että katuisi myöhemmin lapsensa syntymää tai olisi siitä lapselleen katkera. Ja ei, se ei todellakaan ole harvinaista.

[Eino P. Keravalta]

Brandöt:

Valitan sekavaa ilmaisuani, en pyrkinyt rinnastamaan aborttia ja tatuointia, vaan esimerkin avulla yleisesti keskustelemaan "ennakkokatumisen" mielekkyydestä.

Mutta kyllä elämää pitää myös ajatella eteenpäin, ja nimenomaan siltä kannalta, että pystynkö elämään tämän ratkaisuni kanssa. Kestääkö se aikaa.

Olet oikeassa.

Mutta se päätös tulevaisuutta koskien tehdään NYT. Voit päättää vain siitä, mitä tiedät tai mitä pidät mahdollisena, mutta et voi ennakoida tai tietää, miten asiat todella ovat 20 vuoden kuluttua. Jos siis NYT epäilet, että tatuointi on huono idea 20 vuoden kuluttua, se luultavasti on sitä 20 vuoden kuluttua.



PS: Lukekaa Eckhart Tolle: The Power of Now. Myös suomeksi, en vain muista nimeä.