Yksityiset pysäköinninvalvojat rikkovat perustuslakia — jatkavat silti

[Juhani Sirkiä]

Kuten äsken saimme TV-uutisista kuulla, alalla on vielä petrattavaa. Onneksi ei ollut sentään Mölsä asialla...

[mikkoR]

Muu kuin sopimuksen tekijä maksuvelvollinen? Niin, mielessäni kai oli lähinnä rinnastus kameroin tapahtuvaan nopeusvalvontaan. Eikö siinä sakon (siis aidon sakon!) maksuvelvollisuuden katsota olevan auton haltijalla? Rinnasteinen tilanne olisi luonteva myös pysäköinnin suhteen. Eihän pysäköinninvalvojalla ole useimmiten todellista mahdollisuutta tietää kuka auton on paikalle jättänyt.

Pysäköintivirhemaksun määräämisestä on laissa pykälät, jotka mahdollistavat haltijan laskuttamisen tietämättä kuika auton pysäköi. Kameravalvontasakon voi kiistää, jonka jälkeen poliisi tutkii asian. Jos väittää toisen ensin tehneen sopimuksen pysäköinnistä ja sitten rikkoneen sen, joutuu tarvittaessa todistamaan, että toinen on thenyt sen sopimuksen. Vaimoni ei voi tehdä pysäköintisopimusta minun nimiimni.

En voi ymmärtää miksei ihmisille mene jakeluun ettei tämä yksityinen pysäköintivalvonta ole millään tavalla sama asia kuin laissa tarkoitettu pysäköinninvalvonta joka on viranomaistoimenpide.

Kun joku tekee sopimuksen on silloin siinä oltava kaksi osapuolta ja laskuttavan osapuolen pitää pystyä todistamaan sopimuksen tekijä, ellei siihen pysty niin silloin on turha ruikuttaa korvausta sillä muutenhan kuka vain voisi laskutella keneltä tahansa mitä huvittaa.

[Juhani Sirkiä]

Kun joku tekee sopimuksen on silloin siinä oltava kaksi osapuolta ja laskuttavan osapuolen pitää pystyä todistamaan sopimuksen tekijä, ellei siihen pysty niin silloin on turha ruikuttaa korvausta sillä muutenhan kuka vain voisi laskutella keneltä tahansa mitä huvittaa.

Ei kuka vain keneltä vain eikä mitä tahansa. Vain maanomistaja (käyttäen valvontafirmaa valtuutettunaan) kykenisi langettamaan sopimussakon ja vain väärin pysäköidyn auton haltijalle (joka useimmiten olisi sama henkilö kuin itse pysäköijäkin). Luonnollisesti harvinaisia eivät olisi tilanteet, jossa pysäköijä olisi eri henkilö. Summaksi lienee vakiintumassa sama 40 € kuin julkisellakin puolella.

Mikä menettelytapa tämän ongelman ratkaisemiseksi sitten valitaankin, se on poliittinen valinta ja sen kanssa on sitten aikanaan elettävä. Minusta luontevin ratkaisu olisi soveltaa julkista mallia eli haltija olisi vastuussa. Toki hänelle syntyisi regressioikeus todelliseen pysäköijään nähden. Kuinka se tosiasiallisesti toteutuisi, on asia erikseen. Hyvin usein joudutaan lainsäädännössä valitsemaan kahdesta (tai useammasta) pahasta pienempi.

[TJK]

kummallinen on se sopimus, joka tehdään viemällä ajoneuvo johonkin paikkaan. Kyllä mielestäni suullinen tai kirjallinen sopimus pitäisi olla.

Suomessa tehdään päivittäin miljoonia konkludenttisia (käyttäytymisestä pääteltävissä olevia) sopimuksia. Heiluta lentopallomailaa pysäkillä ja lado kolikoita kuskin eteen. Syntyy henkilökuljetussopimus. Heitä tiskille sopivan suuruinen kolikko ja pyydä Ilta-Pulu. Syntyy irtaimen kauppa.

Käyttäytyminen itsessään muodostaa velvoiteoikeudellisesti merkityksellisen tahdonilmauksen, jonka tultua vastavuoroisesti hyväksytyksi (esim. matkalipun tulostamisella tai lehden luovuttamisella) sopimus on katsottava syntyneeksi. Pysäköinti ei poikkea tästä mitenkään. Opaste kertoo ehdot ja mainitsee, että pysäköinti tulkitaan sellaisenaan hyväksyväksi vastaukseksi pysäköintisopimustarjoukseen.

Ainoa juridisesti mielenkiintoinen kysymys on se, mitkä ovat opasteelta vaadittavat vähimmäisehdot.

Hyviä selvennyksiä. Onko muuten siis myös niin, että mikäli otan Ilta-Pulun antamatta kolikkoa olen siis syyllistynyt sopimusrikkomukseen? Voisiko näin ollen kyseisen nivaskan laillinen omistaja laskuttaa minulta haluamansa summan, mikäli on etukäteen ilmoittanut lehden luvattoman viemisen johtavan sellaiseen menettelyyn?

Mietin asiaa vain siksi, että näinhän ei kai käytännössä menetellä.

[Juhani Sirkiä]

Kuvailemasi käytäntö on aivan tavanomaista luottokauppaa. Iltapäivälehden kaltaisiin esineisiin sitä ei tietenkään sovelleta arvattavista syistä, mutta asiahan on periaatteessa vapaasti sovittavissa. Jos onnistut kioskin tädin vakuuttamaan siitä, että maksat vaikkapa useamman lehden (tai miksei jopa vain sen yhden) kerralla sitten myöhemmin lähetettävällä laskulla ja hänellä on oikeudet sitoutua tällaiseen järjestelyyn, asia on yksinkertainen.

Ilman etukäteistä välipuhetta kyseessä on tietenkin näpistys.

[TJK]

Kuvailemasi käytäntö on aivan tavanomaista luottokauppaa. Iltapäivälehden kaltaisiin esineisiin sitä ei tietenkään sovelleta arvattavista syistä, mutta asiahan on periaatteessa vapaasti sovittavissa. Jos onnistut kioskin tädin vakuuttamaan siitä, että maksat vaikkapa useamman lehden (tai miksei jopa vain sen yhden) kerralla sitten myöhemmin lähetettävällä laskulla ja hänellä on oikeudet sitoutua tällaiseen järjestelyyn, asia on yksinkertainen.

Ilman etukäteistä välipuhetta kyseessä on tietenkin näpistys.

Aivan, ja näpistyksestä rankaisemiseen tarvitaan nimenomaan viranomainen. Jos yksityisesti ei voi määrätä maksua näpistyksestä mutta virhepysäköinnistä voi, tapaukset eivät vaikuttaisi olevan analogista sopimusoikeutta.

[sikakyösti]

jos laitan omalle pihalle kyltin että jokainen tulija joutuu maksamaan 50€ ja lukemalla kyltin sitoutuu maksuun,voinko vaatia tuon summan vaikka oikeusteitse??
toimiiko sama asia tuossa auton kojelaudalle sijoitettavassa kyltissä mitä monilla foorumeilla tuputetaan?
voiko yksityinen henkilö ilman toiminimeä/firmaa laskuttaa ketään??
sekavaa ja ihan pimeetä touhua.

[Jaakko Sivonen]

KKO ei oikeastaan voi erehtyä. Ajatus on absurdi

Eikös samaa sanottu Neuvostoliitossa, kun toisinajattelija valitti tuomarin tekemästä virheestä?

[Red_Blue]

Aivan, ja näpistyksestä rankaisemiseen tarvitaan nimenomaan viranomainen. Jos yksityisesti ei voi määrätä maksua näpistyksestä mutta virhepysäköinnistä voi, tapaukset eivät vaikuttaisi olevan analogista sopimusoikeutta.

Tämä hiljaisen sopimuksen laajentaminen toisen sopimuskumppanin kannalta epätavallisen haitallisiin seurauksiin onkin yksi perusoikeudellinen pääargumentti KKO:n tulkintaa vastaan.

Luonteva ja vakiintunut sopimusosapuolen tahdonilmaisu on juuri sellainen, josta voi katsoa sopijalle olevan hyötyä ja joka ei olisi jo lähtökohtaisestikin kohtuuton.

Pysäköintivalvontamaksusopimuksessahan tahdonilmaisu olisi se, että joku luvattomasti pysäköivä suostuu kuitenkin maksamaan tavalliseen pysäköintimaksuun verrattuna helposti yli satakertaisen maksun, jolla on jo selvästi rankaisuluonne. Sopimussakkokaan se ei voi olla, koska luvattomasti pysäköivä ei silloin riko mitään muuta sopimusvelvoitetta kun ainoa velvoite on maksaa se 40 €, eikä toki myöskään aiheudu mitään vahinkoakaan.

Minusta hiljaisen sopimuksen laajentaminen selkeästi yhteiskunnan normeja vastaan suunnattuun käyttäytymiseen oikeasti yksityistä rangaistusvaltaa luovalla tavalla pitäisi joko torpata kokonaan laintulkinnassa tai sitten jopa selkeyttää perustuslakia sen estämiseksi. Muuten seurauksena on helposti ns. "kaltevan pinnan" kautta täysi mielivalta, jossa ostoskeskukseen astuessa katsotaan esim. sitoutuvan sopimukseen, että meluamisesta tai muusta "järjestyshäiriöstä" aiheutuu 10 x 6 € = 60 € "tyypillisen minimipäiväsakon ilman korotusta hintainen ei-tyypillinen-minimipäiväsakko" nimeltä esim. "huomautusmaksu" samaan tyyliin kuin arvonlisävero autoverosta ei mukamas ollutkaan eurooppaoikeudellisesti arvonlisävero kun se ovelasti nimettiin "ei-arvonlisäveroksi".

Kiinnostavaa on myös miten nämä hiljaisten yksityisten sakotussopimusten kannattajat perustelisivat sen, miksei parkkisakkofirman pitäisi maksaa auton omistajalle "siivousmaksua" autoon kiinnittämästään maksulapusta tähän tyyliin:
(http://4.bp.blogspot.com/_X1FNJwlSQG8/TKbaLtJtZlI/AAAAAAAAAG4/QhWSMG57X40/s400/Siivousmaksu.jpg)

Mitään eroahan tuossa sopimuskonstruktiossa ei ole. Laputusfirman kannalta auton omistajan tarjoama sopimus on aivan yhtä huono ja kohtuuton kuin väärinpysäköijän kannalta laputusfirman tarjoama sopimus. Jos väitetään ettei laputus ole julkisen vallan käyttöä tai muuten lain suojaa nauttivaa toimintaa, niin se olisi aivan tismalleen samalla viivalla kuin siivousmaksua oikeudessa perivä auton omistaja.

[Virkamies]

Aivan, ja näpistyksestä rankaisemiseen tarvitaan nimenomaan viranomainen. Jos yksityisesti ei voi määrätä maksua näpistyksestä mutta virhepysäköinnistä voi, tapaukset eivät vaikuttaisi olevan analogista sopimusoikeutta.

Nyt sekoitat hieman rikoslain olemusta. Kyllä, olet ikään kuin sitoutunut sopimukseen maksaa käypä korvaus iltalehdestä ja jättämällä maksamatta syyllistyt kyseisen sopimuksen rikkomiseen. Lehdenmyyjälle on mahdollista pyytää sinulta asianmukainen korvaus itselleen myös siviiliteitse tai sitten hän voi katsoa, että olet selkeästi anastanut hänen omaisuuttaan ja siten rikoslaki astuu kuvioon mukaan. Rikoslain kautta hän todennäköisesti saa korvauksensa ja sinä rangaistuksen.

Pysäköinnissä taas ei ole oikein helposti katsottavissa mitään rikoslaillista vastuuta. Oikeutta voi yrittää hankkia vain riitauttamalla asian. Jos jätät laskuja maksamatta, niin niistä harvemmin seuraa rikosoikeudellinen prosessi. Omaisuuden viemisestä helpommin.

En tiedä, että käykö tämä havainnollistavasta esimerkistä: Voit laittaa pystyyn kaivinkoneita vuokraavan firman. Laitat tarpeeksi suuren kyltin pihamaalle, että jos otat kaivinkoneen mukaasi, niin olet silloin vastannut myöntävästi sopimusehdotukseeni, jonka materiaaliset ehdot ovat tässä ja maksamasi korvaus seuraava. Jos mies ottaa kaivinkoneesi ja palauttaa sen, muttei vastaa laskuihisi mitenkään, on kyseessä mitä ilmeisemmin siviilioikeudellinen asia. Jos tämä taas ottaa kaivinkoneen eikä ikinä palauta sitä - maksuista puhumattakaan - niin silloin kyseessä on todennäköisesti rikosasia, ellet sitten ole niin höveli, että annat toisen osapuolen pitää kaivinkonettasi hamaan tappiin saakka samaan aikaan kun yrität periä tältä hänen rahojaan siviilioikeuden keinoin.

Jos oikeuslaitos katsoo, että väärässä pysäköinnissä olisi kyseessä rikosoikeudellinen asia, niin silloin ei tietenkään olisi mitään mahdollisuutta yksityistää asiaa. Ei ilmeisesti katso. Vaikea asiaa onkin tulkita minkään rikoslain pykälän kohdalta

jos laitan omalle pihalle kyltin että jokainen tulija joutuu maksamaan 50€ ja lukemalla kyltin sitoutuu maksuun,voinko vaatia tuon summan vaikka oikeusteitse??

Totta kai voit yrittää. On eri asia, että katsotaanko tuo harjoittamasi liiketoiminta kohtuulliseksi. Taloyhtiön parkkipaikkojen liiketaloudellinen käyttö on ilmeisesti tulkittu KKO:n toimesta sellaiseksi liiketoiminnaksi, joka ei ole kohtuutonta.

[Juhani Sirkiä]

Virkamies tuossa jo ansiokkaasti vastasikin. Rikosvastuun ja sopimusperusteisen vastuun rajanveto vaikuttaa olevan hukassa monelta.

Sivonen, minä selitin asian tuossa ylempänä. KKO voi tavallaan erehtyä, mutta asia on joka tapauksessa yksittäistapauksittain merkityksetön, koska KKO:n päätös on lähes poikkeuksetta myös lopullinen. Suomalaista oikeuslaitosta on mahdollista perustellusti arvostella monellakin tapaa, mutta tämä ei ole eräs niistä. Neukkulan sotkeminen asiaan on suoraan sanoen väsynyttä. Myös ylimääräinen muutoksenhaku ja ylikansalliset tuomioistuimet ovat triviaaleja mahdollisuuksia tämän kaltaisessa asiassa.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan sopimusehdot saattavat tällä hetkellä yksittäistapauksittain olla jopa objektiivisesti tarkasteltuina kohtuuttomia. 40 euron sopimussakko sitä ei mitä ilmeisimmin ole. Epäselväksi väitetty (nimenomaan väitetty) oikeustila ei sinänsä ole osoitus siitä, että koko ala olisi leimattava jotenkin eettisesti arvelluttavaksi. Aina uuden oikeusilmiön ilmaantuessa kuluu jonkin aikaa kunnes ylilyönnit suuntaan ja toiseen laimenevat ja asiaan saadaan tavalla tai toisella vähintään linnarauha tai toivottavammin oma erityissäädös. Usein ala rauhoittuu myös itsesääntelyn kautta, joka tämänkin ilmiön suhteen on jo käynnistynyt.

Satakertaisista, rangaistusluonteisista seuraamuksista en tiedä mitään enkä usko kenenkään muunkaan tietävän. Jos tällä viitataan mahdolliseen oikeudenkäyntikuluriskiin, ollaan käsitteellisesti jo aivan kuutamolla.

Ei, minä en puolusta pysäköinninvalvontafirmoja. Minä puolustan maanomistajan omistusoikeutta ja sopimusvapautta. Siinä on vissi ero.

Täällä lisää:

http://jyrkivirolainen.blogspot.com/search/label/KKO%202010%3A23

[Virkamies]

Sopimussakkokaan se ei voi olla, koska luvattomasti pysäköivä ei silloin riko mitään muuta sopimusvelvoitetta kun ainoa velvoite on maksaa se 40 €, eikä toki myöskään aiheudu mitään vahinkoakaan.

Öh mitä? Jos ei maksa sovittua summaa, niin se taitaa kyllä riittää siihen, että et ole tehnyt omaa osaasi sopimuksesta. Usein sopimukset menevät niin, että toinen tarjoaa palvelun, työn tai omaisuutta ja toinen tarjoaa vastineeksi rahaa. Rahan maksamatta jättäminen johtaa sopimusrikkoon. En tiedä, että onko sopimussakko korrekti termi asialle kuitenkaan.

Minusta hiljaisen sopimuksen laajentaminen selkeästi yhteiskunnan normeja vastaan suunnattuun käyttäytymiseen oikeasti yksityistä rangaistusvaltaa luovalla tavalla pitäisi joko torpata kokonaan laintulkinnassa tai sitten jopa selkeyttää perustuslakia sen estämiseksi.

Tulkintaa ei voi torpata kukaan muu kuin oikeuslaitos itse. Lain voit toki säätää, jossa tämä kielletään. Ilman mitään perustuslain sorvaamistakin. Se vaan tekee monista käytännön tilanteista hieman hankalia. Junaan tai bussiin voisi myös hypätä kyytiin ja todeta, ettei mitään sopimusta voida hiljaisesti tehdä matkasta, sinä nyt vain olet kyydissä kun siltä tuntuu - kutsukaa paikalle ne virkamiehet, jotka saavat käyttää julkista valtaa.

Muuten seurauksena on helposti ns. "kaltevan pinnan" kautta täysi mielivalta, jossa ostoskeskukseen astuessa katsotaan esim. sitoutuvan sopimukseen, että meluamisesta tai muusta "järjestyshäiriöstä" aiheutuu 10 x 6 € = 60 € "tyypillisen minimipäiväsakon ilman korotusta hintainen ei-tyypillinen-minimipäiväsakko" nimeltä esim. "huomautusmaksu" samaan tyyliin kuin arvonlisävero autoverosta ei mukamas ollutkaan eurooppaoikeudellisesti arvonlisävero kun se ovelasti nimettiin "ei-arvonlisäveroksi".

Oikeus varmaan katsoo, että onko kyseessä kunnollinen sopimus. Jos siitä on tiedotettu tarpeeksi hyvin ja se ei sinällään oikeuden mielestä rikkoisi hyvää liiketapaa, eikä kauppakeskusta katsottaisi julkiseksi tilaksi, niin mikäpä siinä.

Mitään eroahan tuossa sopimuskonstruktiossa ei ole. Laputusfirman kannalta auton omistajan tarjoama sopimus on aivan yhtä huono ja kohtuuton kuin väärinpysäköijän kannalta laputusfirman tarjoama sopimus. Jos väitetään ettei laputus ole julkisen vallan käyttöä tai muuten lain suojaa nauttivaa toimintaa, niin se olisi aivan tismalleen samalla viivalla kuin siivousmaksua oikeudessa perivä auton omistaja.

Sinä katsot, ettei eroa ole ja että tarjottu sopimus on yhtä kohtuuton. Epäilen, että oikeus ei katso tuon sopimuksen kuuluvan hyvän liiketavan mukaiseen toimintaan. Voit toki yrittää periä saataviasi, mutta epäilen, etteivät mahdollisuutesi ole lain edessä hirveän hyvät. Jos sinulla olisi toisaalta esittää, että pysäköintimaksun putsaaminen lasista tosiaan aiheuttaa tuon verran kuluja, niin sitten asialla voisi olla perusteita.

Yksittäisen kansalaisen mahdollisuus asiassa on toki äänestää eduskuntaan sellaiset ihmiset, jotka kieltävät moisen toiminnan lailla ja siten mahdollinen kansan tahto jyrää oikeuslaitoksen. Jos minulta kysyy, niin en katso pysäköintivirhemaksuja niin vasten hyvää liiketapaa kuin yritykset periä toiselta oikeushenkilöltä sen toimittamista perintäkuluista saman verran takaisin.

[TJK]

Nyt sekoitat hieman rikoslain olemusta. Kyllä, olet ikään kuin sitoutunut sopimukseen maksaa käypä korvaus iltalehdestä ja jättämällä maksamatta syyllistyt kyseisen sopimuksen rikkomiseen. Lehdenmyyjälle on mahdollista pyytää sinulta asianmukainen korvaus itselleen myös siviiliteitse tai sitten hän voi katsoa, että olet selkeästi anastanut hänen omaisuuttaan ja siten rikoslaki astuu kuvioon mukaan. Rikoslain kautta hän todennäköisesti saa korvauksensa ja sinä rangaistuksen.

Jos näpistyksestä voi olla vastuussa siviilioikeudellisena sopimusrikkomuksena, ymmärrän korkeimman oikeuden kantaa kyllä hieman paremmin. Varsinkin jos siinä tilanteessa asianomistaja saa tuotteen arvon itselleen satakertaisenakin.

Se olisi jo hyvin rinnasteinen sellaiselle tilanteelle, jossa jättää maksamatta pyydetyn pysäköintimaksun ja saa sen johdosta yksityisen "pysäköintivirhemaksun".

En tiedä, että käykö tämä havainnollistavasta esimerkistä: Voit laittaa pystyyn kaivinkoneita vuokraavan firman. Laitat tarpeeksi suuren kyltin pihamaalle, että jos otat kaivinkoneen mukaasi, niin olet silloin vastannut myöntävästi sopimusehdotukseeni, jonka materiaaliset ehdot ovat tässä ja maksamasi korvaus seuraava. Jos mies ottaa kaivinkoneesi ja palauttaa sen, muttei vastaa laskuihisi mitenkään, on kyseessä mitä ilmeisemmin siviilioikeudellinen asia. Jos tämä taas ottaa kaivinkoneen eikä ikinä palauta sitä - maksuista puhumattakaan - niin silloin kyseessä on todennäköisesti rikosasia, ellet sitten ole niin höveli, että annat toisen osapuolen pitää kaivinkonettasi hamaan tappiin saakka samaan aikaan kun yrität periä tältä hänen rahojaan siviilioikeuden keinoin.

Hyvää havainnollistamista. Tässä tapauksessa kyseeseen tuleva kaivinkonevertaus olisi tosin varmaan lähinnä se, ettei mahdollisuutta vuokrata kaivinkone tarjottaisi ollenkaan, vaan lapussa sanottaisiin ainoastaan kaivinkoneen luvatta vievän sitoutuvan suorittamaan siitä hyvästä esimerkiksi parituhatta euroa tunnissa.

Öh mitä? Jos ei maksa sovittua summaa, niin se taitaa kyllä riittää siihen, että et ole tehnyt omaa osaasi sopimuksesta. Usein sopimukset menevät niin, että toinen tarjoaa palvelun, työn tai omaisuutta ja toinen tarjoaa vastineeksi rahaa. Rahan maksamatta jättäminen johtaa sopimusrikkoon. En tiedä, että onko sopimussakko korrekti termi asialle kuitenkaan.

Eihän se oikein hyvä termi taida olla, sillä peruste 40 euron maksamiseen ei voi olla sopimusrikkomus. Pysäköintihän rikkoisi vain sellaista sopimusta, jossa kansalainen sitoutuu olemaan pysäköimättä kyseiselle alueelle. Sellaista taas ei ole solmittu.

Satakertaisista, rangaistusluonteisista seuraamuksista en tiedä mitään enkä usko kenenkään muunkaan tietävän.

Yleensä 40 sentillä saa pysäköidä jo joksikin aikaa. Nyt siitä hyvästä joutuu maksamaan 40 euroa, siis satakertaisesti.

[Virkamies]

Jos näpistyksestä voi olla vastuussa siviilioikeudellisena sopimusrikkomuksena, ymmärrän korkeimman oikeuden kantaa kyllä hieman paremmin. Varsinkin jos siinä tilanteessa asianomistaja saa tuotteen arvon itselleen satakertaisenakin.

Sinäkö määrittelet tuotteen hinnan? Eiköhän se ole myyjä. Toki jos oikeus olisi katsonut tuotteen hinnan kohtuuttomaksi ja ylipäätänsä käytännön hyvän liiketavan vastaiseksi, niin silloin varmaan se ei laittaisi maksuja ulosottokelpoisiksi.

Hyvää havainnollistamista. Tässä tapauksessa kyseeseen tuleva kaivinkonevertaus olisi tosin varmaan lähinnä se, ettei mahdollisuutta vuokrata kaivinkone tarjottaisi ollenkaan, vaan lapussa sanottaisiin ainoastaan kaivinkoneen luvatta vievän sitoutuvan suorittamaan siitä hyvästä esimerkiksi parituhatta euroa tunnissa.

Tai pikemminkin niin, että kaivinkoneyrittäjä on vuokrannut kalustonsa pääasiallisesti vakioasiakkailleen. Hänelle tulee suurta harmia, jos nämä eivät saa kaivinkoneitaan käyttöönsä juuri silloin kun haluaa. Hän ei voi käytännön syistä yrittää sulkea pihamaataan muilta vuokraajilta. Heille on ensin yritetty sanoa, että älkää viitsikö, mutta se ei ole toiminut. Tämän jälkeen yrittäjä on todennut, että ei voi muuta kuin ottaa käyttöön kahdet hinnat, toiset ja edullisemmat hänen vakioasiakkailleen ja muille hän tarjoaa ehtoja, jotka ovat sellaiset, että jos ottaa kaivinkoneen käyttöönsä ilman kunnollista ennakkosopimusta, niin joutuu maksamaan kuukauden vuokran ja luovuttamaan kaivinkoneen välittömästi, jos hänen vakioasiakkaansa sitä tahtoo.

Jos koet, että tämä menettely on laiton, niin mikäpä siinä. On varmaan jotain perusteita, joiden pohjalta voisi katsoa sen rikkovan hyvää liiketoimintatapaa. Asia on kuitenkin ratkottu korkeimmassa oikeudessa ja sieltä on todettu tällaisen olevan hyväksyttävää liiketoimintaa.

Eihän se oikein hyvä termi taida olla, sillä peruste 40 euron maksamiseen ei voi olla sopimusrikkomus. Pysäköintihän rikkoisi vain sellaista sopimusta, jossa kansalainen sitoutuu olemaan pysäköimättä kyseiselle alueelle. Sellaista taas ei ole solmittu.

Et nyt hahmota. Rautalanka: Maanomistaja tarjoaa sopimusta, jossa ilman lisenssiä voit pysäköidä lyhytaikaisesti 40e hintaan. Sinä suostut sopimukseesi (KKO:n mukaan) kun pysäköit ilman lisenssiä.

Satakertaisista, rangaistusluonteisista seuraamuksista en tiedä mitään enkä usko kenenkään muunkaan tietävän.

Yleensä 40 sentillä saa pysäköidä jo joksikin aikaa. Nyt siitä hyvästä joutuu maksamaan 40 euroa, siis satakertaisesti.

En muista noin sanoneeni. Yrität ilmeisesti nyt kertoa meille, että sinä et tuomarina olisi katsonut hintaa hyvän liiketoiminnan mukaiseksi. Oikeus on korkeinta astetta myöten katsonut sen kuitenkin kohtuulliseksi. Sinun toimivaltaasi, kuten ei myöskään eduskunnan toimivaltaan, ei kuulu sen lain tulkinnan määrittäminen. Eduskunta säätäköön lain, jos katsoo haluavansa muutosta asiantilaan, mutta lakien tulkinta kuuluu länsimaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimelle.

[Juhani Sirkiä]

Eihän se oikein hyvä termi taida olla, sillä peruste 40 euron maksamiseen ei voi olla sopimusrikkomus. Pysäköintihän rikkoisi vain sellaista sopimusta, jossa kansalainen sitoutuu olemaan pysäköimättä kyseiselle alueelle. Sellaista taas ei ole solmittu.

Yritetään kerran vielä. Ajat yksityiselle alueelle, jossa riittävän yksiselitteiseksi katsottavalla tavalla ilmoitetaan pysäköinnin olevan alueella maksullista ja että pysäköinti jo itsessään katsotaan sopimusehtojen hyväksymiseksi. Toteat ehdot hyväksyttäviksi ja ostat automaatista tositteen. Sopimus on syntynyt eikä kenenkään kanssa ole tarvinnut suuta piestä tai papereita kirjoitella.

Vaihtoehtoisesti toteat ehtojen olevan itsellesi mahdottomat hyväksyä, joten poistut paikalta ja etsit toisen paikan autollesi.

Tai sitten paskat nakkaat kylteistä, joihin sinulla on KKO:n tulkinnan mukaan velvollisuus tutustua sillä uhalla, että niiden ilmaisemat ehdot joka tapauksessa tulevat sinua sitoviksi. Tässä vaiheessa muistutan siitä, että ainoa juridinen mielenkiinto asiassa kohdistuu siihen, mitkä ovat ehdot ilmaisevien kylttien tms. rakennelmien minimivaatimukset. Esimerkissäni siis oletan, että ne ovat joka suhteessa asianmukaiset.

Olet jälkimmäisessäkin tapauksessa tullut sidotuksi sopimusehtoihin, sillä pysäköinti sinällään muodostaa jo sopimussidonnaisuuden kuten kyltissä todetaan. Et hanki tositetta ja paikalle saapuu pikavoiton antaja, jonka langettama, julkiseen vastaavahkoon seuraamukseen määrältään rinnastuva sopimussakko ei ole kohtuuttomaksi katsottavissa millään oikeustoimiopillisella tai muullakaan perusteella. Olet velvoitettu sopimussakon suorittamiseen.

Näin se menee, koska se ei mitenkään muutoinkaan voi velvoiteoikeuden yleisten oppien mukaan mennä. Siksi KKO 2010:23:n lopputulema on se mikä se on. Siksi tilanteen muuttamiseen vaaditaan lainsäätäjän toimia. Kukaan muu ei sitä voi muuttaa.

Lukekaa Virolaista ajatuksella. Ukon tyyli on hetkittäin omalaatuinen, mutta älkää antako sen häiritä. Älkääkä menkö leikkaussaleihin neuvomaan kirurgeille mistä kohtaa pitäisi leikata vähän syvempään.

Tämä nimenomainen kiista on päivänselvä eikä sitä ole mahdollista riitauttaa millään järjellisillä perusteilla. Jos se olisi mahdollista, se olisi jo tehty. Toisaalta... saihan joku viime vuonna perusoikeudet sotkettua jo pienlainoihinkin...

[Virkamies]

Näin se menee, koska se ei mitenkään muutoinkaan voi velvoiteoikeuden yleisten oppien mukaan mennä. Siksi KKO 2010:23:n lopputulema on se mikä se on. Siksi tilanteen muuttamiseen vaaditaan lainsäätäjän toimia. Kukaan muu ei sitä voi muuttaa.

Tästä olen hiukan eri mieltä. Kyseinen ratkaisu ei ole yksimielinen ja jo eri tavalla hovissa tehty ratkaisu kielii siitä, että kyseessä on tulkinnanvarainen asia. Olisihan se voinut mennä myös Raution lausunnon linjoja myöten siten, että sopimusta ei olisi katsottu syntyvän. Tämä toki olisi saattanut hieman monimutkaistaa monia muita vastaavia tilanteita.

Asiassa on paljon mielenkiintoisempi tämä perustuslaillinen aspekti. Miten voi olla, että korkeinta oikeutta vaaditaan muuttamaan ratkaisuaan jonkun valiokunnan lausunnon perusteella, se on omituisinta. Samoin tämä luulo siitä, että kun oikein kovaan kertoo, että tulkinta on väärin, niin se jotenkin muuttuu vääräksi sillä tavoin.

Bottom line on se, että yksityisten maksut muuttuvat ulosottokelpoisiksi käräjäoikeuksien kautta. Käräjäoikeudet seuraavat KKO:n ratkaisua. Asia ei muutu kuin uudella lailla tai sitten jos KKO muuttaisi kantaansa. Kaikki muu on suunpieksemistä.

[Luotsi]

Selvää on vain se että korkein oikeus ja eduskunnan perustuslakivaliokunta ovat selvästi ja jyrkästi eri mieltä perustuslain tulkinnasta. Jos tämä ei ole perustuslaillinen kriisi niin mikä on?

[Virkamies]

Selvää on vain se että korkein oikeus ja eduskunnan perustuslakivaliokunta ovat selvästi ja jyrkästi eri mieltä perustuslain tulkinnasta. Jos tämä ei ole perustuslaillinen kriisi niin mikä on?

Rationaalisuuden ja ylipäätänsä länsimaisen oikeushistorian tuntemuksen kriisi. On käsittämätöntä, että riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan ylipäätänsä puututaan tällä tavoin ja sekoillaan siitä, että kenen rooliin lakien tulkinta vallan kolmijaossa kuuluu. Perustuslakivaliokunta keskittyköön työhönsä, joka on lainsäädäntötyön valvonta. Tästä puuttuu vielä sopasta se, että virkamiehet ryhtyvät kertomaan, että miten tämä asia oikeasti pitäisi tulkita... 

No, tämän siitä kaiketi saa kun kansoitetaan kaikki valtion vallankäytön instanssit keskinkertaisuuksilla.

[Luotsi]

Selvää on vain se että korkein oikeus ja eduskunnan perustuslakivaliokunta ovat selvästi ja jyrkästi eri mieltä perustuslain tulkinnasta. Jos tämä ei ole perustuslaillinen kriisi niin mikä on?

Rationaalisuuden ja ylipäätänsä länsimaisen oikeushistorian tuntemuksen kriisi. On käsittämätöntä...

Asia vain sattuu olemaan niin että perustuslakivaliokunta on perustuslakituomioistuimen puutteessa Suomessa ylin perustuslain tulkitsija. Perustuslaillinen kriisi on nyt eittämätön tosiasia.

[Virkamies]

Asia vain sattuu olemaan niin että perustuslakivaliokunta on perustuslakituomioistuimen puutteessa Suomessa ylin perustuslain tulkitsija. Perustuslaillinen kriisi on nyt eittämätön tosiasia.

Perustuslaki sanoo asiasta näin:

3 §
Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi

Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.

Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

74 §
Perustuslainmukaisuuden valvonta

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Kursivoinnit minun. Kerrotko nyt vielä kuinka perustuslakivaliokunta käyttää tuomiovaltaa asiassa? Voisiko olla niin, että perustuslakivaliokunta tekisi vain niin kuin sen toimivalta on ja antaa lausuntoja eduskunnan käsittelyyn tulevista asioista?

Jos olet sitä mieltä yhä, että ko. valiokunta voi tehdä jotain muuta kuin 74§ asioita, niin esitä minulle se lainkohta, jossa sille annetaan toimivalta tehdä laintulkintoja jotka jotenkin sitoisivat tuomiovaltaa käyttäviä instansseja.

[Luotsi]

Asia vain sattuu olemaan niin että perustuslakivaliokunta on perustuslakituomioistuimen puutteessa Suomessa ylin perustuslain tulkitsija. Perustuslaillinen kriisi on nyt eittämätön tosiasia.

Perustuslaki sanoo asiasta näin:

3 §
Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi

Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.

Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

74 §
Perustuslainmukaisuuden valvonta

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Kursivoinnit minun. Kerrotko nyt vielä kuinka perustuslakivaliokunta käyttää tuomiovaltaa asiassa?

Jos käyttäisi, ei mitään ristiriitaa ja perustuslaillista kriisiä tietysti olisi olemassakaan. Nyt on.

[Red_Blue]

Sopimussakkokaan se ei voi olla, koska luvattomasti pysäköivä ei silloin riko mitään muuta sopimusvelvoitetta kun ainoa velvoite on maksaa se 40 €, eikä toki myöskään aiheudu mitään vahinkoakaan.

Öh mitä? Jos ei maksa sovittua summaa, niin se taitaa kyllä riittää siihen, että et ole tehnyt omaa osaasi sopimuksesta. Usein sopimukset menevät niin, että toinen tarjoaa palvelun, työn tai omaisuutta ja toinen tarjoaa vastineeksi rahaa. Rahan maksamatta jättäminen johtaa sopimusrikkoon. En tiedä, että onko sopimussakko korrekti termi asialle kuitenkaan.

Jos lapun saanut maksaa sen, niin silloin sopimus tulee täytettyä ja maksettua 40 € summaa ei juuri voi kutsua sopimussakoksi. Sopimussakkoteoria on yksi teoria, jolla hiljaisten parkkiperintäsopimusten puolustajat ovat yrittäneet vängätä sopimusoikeudellisesti pitävää perustetta sille. Siinä teoriassa sopimusen sisältö olisi, että autoilija ei riko jotain tarkempia pysäköintisääntöjä (esim. kiekon käyttövelvollisuus) ja jos rikkoo, "valvontamaksun" peruste on sopimusrikkomuksesta lankeava sovitun suuruinen kiinteä sopimussakko, jonka summalle ei siten olisi tarve esittää perusteeksi todellista vahinkoa ja sitä voitaisiin kohtuullistaa vain käänteisen ja korkean kynnyksen todistustaakan kautta (eli että autoilijan täytyy saattaa se kohtuuttomaksi).

Teoria ei kuitenkaan sovi tilanteeseen monesta syystä, eikä siihen olekaan oikeudessa vedottu, vaan suoraan vahingonkorvaukseen saamatta jääneestä valvontamaksusummasta.

Lain voit toki säätää, jossa tämä kielletään. Ilman mitään perustuslain sorvaamistakin. Se vaan tekee monista käytännön tilanteista hieman hankalia. Junaan tai bussiin voisi myös hypätä kyytiin ja todeta, ettei mitään sopimusta voida hiljaisesti tehdä matkasta, sinä nyt vain olet kyydissä kun siltä tuntuu - kutsukaa paikalle ne virkamiehet, jotka saavat käyttää julkista valtaa.

Pummilla maksamisesta lankeavasta hallinnollisesta seuraamuksesta, ts. rangaistuksesta, nimeltä tarkastusmaksu onkin juuri säädetty laissa. Asia pitäisi ollakin niin, että perustuslaissa kielletään oikeusvoimaa saamasta (selvemmin kuin nyt, koska asian tulkinta on ilmeisen epäselvä KKO:n ja PeV ollessa samasta asiasta täysin vastakkaista mieltä) hiljaiset sopimukset, joilla tosiasiassa siirretään julkisoikeudellista rankaisuvaltaa, paitsi perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyllä tarkkarajaisella erillislailla.

Muuten seurauksena on helposti ns. "kaltevan pinnan" kautta täysi mielivalta, jossa ostoskeskukseen astuessa katsotaan esim. sitoutuvan sopimukseen, että meluamisesta tai muusta "järjestyshäiriöstä" aiheutuu 10 x 6 € = 60 € "tyypillisen minimipäiväsakon ilman korotusta hintainen ei-tyypillinen-minimipäiväsakko" nimeltä esim. "huomautusmaksu" samaan tyyliin kuin arvonlisävero autoverosta ei mukamas ollutkaan eurooppaoikeudellisesti arvonlisävero kun se ovelasti nimettiin "ei-arvonlisäveroksi".

Oikeus varmaan katsoo, että onko kyseessä kunnollinen sopimus. Jos siitä on tiedotettu tarpeeksi hyvin ja se ei sinällään oikeuden mielestä rikkoisi hyvää liiketapaa, eikä kauppakeskusta katsottaisi julkiseksi tilaksi, niin mikäpä siinä.

Missä tämmöisessä lakiin perustumattomien yksityisoikeudellisten rangaistusten viidakossa vedettäisiin raja sille, mitä kaikkea voi oman yksityisen väkivaltakoneiston voimalla valvoa ja rangaista? Jos kerran järjestyslain rikkomisesta voisi yksityisesti rangaista, sinun teoriallasi kauppakeskuksen vartijat voisivat yhtä hyvin kirjoittaa laskun myös vaikka tappelupukareille.

Lisäksi vielä esim. ParkCom on yrittänyt jutussaan ujuttaa sopimuksen osaksi käännettyä todistustaakkaa, eli että "syyllinen kunnes toisin todistetaan". Tämän KO kumosi vain kohtuuttomana (HO ja KKO ei ottanut kantaa) kuluttajansuojalain nojalla, avoimeksi on kokonaan vielä jäänyt se, millaisia rikosprosessin oikeussuojatakuita halveksivia ehtoja voitaisiin yksityisen rankaisukoneiston taakse latoa jos kohteena on yritysten työntekijät. Kaikki mahdolliset tultaisiin varmasti kokeilemaan, kuten tekijänoikeuksien laajentamisessa yksityiseen rikostutkintaan turvaamis- ja tiedonsaantioikeuksineen (IP-osoitteet operaattoreilta pelkkien väitteiden perusteella jne.) ja "hyvitysten" perimisen kautta rankaisuvaltaan.

Nythän ollaan parkkisakkojen kannalta vielä tilanteessa, joissa yksityinen ja julkinen rangaistusvalta ovat päällekkäiset ja joku voisi saada päteväksi väitetyt rangaistukset kummastakin. Sellainen taas on yleisen klassisen oikeuskäsityksen ja myös ihmisoikeussopimusten vastaista. Tästä Suomi on saanutkin EIT:ltä sapiskaa esim. siksi, että talousrikollisille on lätkäisty hallinnollisessa verotarkastusmenettelyssä ensin lisäveroja ja veronkorotuksia sekä samasta asiasta lisäksi vältettyjen verojen verran rikoshyötyä valtiolle ja sakkoja/linnaa päälle rikosprosessissa.

Epäilen, että oikeus ei katso tuon sopimuksen kuuluvan hyvän liiketavan mukaiseen toimintaan. Voit toki yrittää periä saataviasi, mutta epäilen, etteivät mahdollisuutesi ole lain edessä hirveän hyvät.

Mikään "hyvä liiketapa" ei liity asiaan, vaikka kylläkin sellaiset sopimukset, joissa toista osapuolta kyykytetään mennen tullen, viedään rahat antamatta käytännössä mitään vastineeksi (edes sitovaa lupausta ettei julkista rangaistusta haeta samasta teosta kutsumalla kunnallinen valvonta paikalle myös), heikolle jäävällä osapuolella ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa sopimusehtoihin tai antaa oikeasti merkityksellistä vastatarjousta ja lopuksi sopimuksen syntyminen on jäänyt vain vahvemman osapuolen yksipuolisen tulkinnan varaan, on perinteisesti pidetty "kunnian vastaisina".

Jos sinulla olisi toisaalta esittää, että pysäköintimaksun putsaaminen lasista tosiaan aiheuttaa tuon verran kuluja, niin sitten asialla voisi olla perusteita.

Eipä se laputtajafirmakaan voi mitään kuluja näyttää syntyneen siitä luvattomasta pysäköinnistä, yhtään enempää kuin maanomistajakaan. Maksullisessa parkkiruudussakin syntynyt teoreettinen "on omiaan" vahinko jää selvästi alle taksaan * aika.

[Juhani Sirkiä]

Minusta asia on velvoiteoikeudellisesti päivänselvä enkä ymmärrä miksi asiasta on saatu monimutkainen. Oletettavasti annan sopimusvapaudelle suuremman painoarvon kuin monet muut.

Rautio ja Aarnio haksahtavat mielestäni olettaessaan, että yleinen elämänkokemus sallisi autoilijan lähteä siitä olettamuksesta, että pysäköinti olisi oletusarvoisesti vapaata. Minusta peruslähtökohta on, erityisesti yksityiseksi hahmotettavissa olevalla alueella, että tilanne on kulloinkin tapauskohtaisesti tarkistettava. Yksiselitteisen ja selvästi havainnoitavissa olevan taulun ilmaisema viesti pitää voida katsoa sellaisen ihmisen ymmärrettävissä olevaksi ja niin muodoin häntä velvoittavaksi, jolla ylipäätään on oikeus moottoriajoneuvoa kuljettaa. En koe tilanteessa olevan mitään "odottamatonta ja yllätyksellistä."

Se perustuslaki... mitäs se sanookaan oikeuslaitoksesta? Mainitaanko siellä, että Arkadianmäen heeboilla on jotain valtaa tuomioistuinten ratkaisuihin muutoin kuin säädöksiä tuottamalla. Ei siellä taideta mainita... Toisaalta, kuten todetuksi on jo monasti tullut, asiassa ei ole mitään perustuslaillista kytkentää.

KKO:n perustelut, kappale 9:

http://www.kko.fi/50187.htm


Kyse on siis tieliikennelaista, ei mistään ylevästä perustuslakikiistasta. Ei perustuslakivaliokunnalla ole mitään tekemistä koko tämän yksittäistapauksen kanssa. Tokihan he itsekin sen tietävät, sillä eihän valiokunta ottanut millään muotoa kantaa koko tapaukseen. Eihän se ole heidän tehtävänsä. Puheenjohtaja Sasi nimenomaisesti mainitsi asian. Valiokunta otti kantaa *vain* lainsäädäntöhankkeeseen. Joka muuta väittää, ajaa omaa agendaansa.

Edelleen, lukekaa Virolaista. Hänellä on tiivistettynä koko juttu. Kaikki olennainen on aiemmin antamassani linkissä.

Oudointa koko farssissa on motiivi, jonka turvin asiaa pitkitetään. Miksi illasta toiseen kaivetaan kaikenlaisia puhuvia päitä itkemään? Kuka seuraavaksi? Hannu Karpo, Veikko Vennamon haamu, Aziz The Combat Fighter?!?

[Red_Blue]

Oletettavasti annan sopimusvapaudelle suuremman painoarvon kuin monet muut.

Sopimusvapauteen kuuluu myös kolikon toinen puoli samalla tavoin kuin esim. sananvapauteen kuuluu myös oikeus vastaanottaa toisten viestintää.

Ja se toinen puoli on oikeus olla joutumatta vasten tahtoaan kenenkään sopimuskumppaniksi.

Riidan aihehan on siis pelkistettynä se, että yksi ei halua toisen kanssa mihinkään sopimukseen ja toinen haluaa pakottaa siihen.

Kun katsotaan ettei sopimusta synny, asia jää kokonaan julkisoikeuden eli tieliikennelain soveltamisalaan eikä maanomistajalle synny mitään oikeudenmenetystä. Käytännön ongelman ratkaiseminen pysäköinninvalvonnassa on viime kädessä se ongelma, joka ei vaadi mitään perustuslakiin tai mihinkään muuhunkaan lakiin liittyviä ratkaisuja. Firmojen kovat tulokset ja toinen toistaan hämärämpien rikollisten tunkeminen sankoin joukoin alalle kertoo, että toiminta on aivan riittävän kannattavaa hoidettavaksi kunnolla myös kunnallisesti vain virkoja lisäämällä.

[Semiurbaani]

En ymmärrä, mikä tässä asiassa on niin vaikeata.

Valtiolla on velvollisuus turvata yksityinen omaisuus ja omistajan oikeudet. Valtio ei kuitenkaan kykene huolehtimaan väärinpysäköinnin rankaisemisesta, kun maanomistaja pyytää. Tähän saakkahan on ollut isännöitsijän tehtävä ilmoittaa poliisille, jos esim. piha-alueilla joku pysäköi häiritsevästi väärin ja poliisin tehtävä on sitten ollut kirjoittaa sakko. Ei ole toiminut.

Monen monia valtion ja kuntien lakisääteisiä tehtäviä on ulkoistettu. Miksei yksinkertaisesti katsota yksityistä pysäköinninvalvontaa ulkoistetuksi toiminnaksi jota saa hyväkstty yritys hoitaa?

Vallankäytöstähän ei ole kysymys, koska yksityisellä pysäköinninvalvonnalla ei käsittääkseni ole oikeutta voimatoimiin, kuten auton pois hinaamiseen.

[TJK]

Jos näpistyksestä voi olla vastuussa siviilioikeudellisena sopimusrikkomuksena, ymmärrän korkeimman oikeuden kantaa kyllä hieman paremmin. Varsinkin jos siinä tilanteessa asianomistaja saa tuotteen arvon itselleen satakertaisenakin.

Sinäkö määrittelet tuotteen hinnan? Eiköhän se ole myyjä. Toki jos oikeus olisi katsonut tuotteen hinnan kohtuuttomaksi ja ylipäätänsä käytännön hyvän liiketavan vastaiseksi, niin silloin varmaan se ei laittaisi maksuja ulosottokelpoisiksi.

Kyse ei ollut tuotteen hinnasta. Kyse oli sellaisen teon siviilioikeudellisista seurauksista, joita vastaa rikoslaissa näpistys. En aidosti tiedä niitä, joten en tiedä myöskään sitä, miten paralleeleja ne ovat yksityisen "pysäköintivirhemaksun" kanssa.

Tai pikemminkin niin, että kaivinkoneyrittäjä on vuokrannut kalustonsa pääasiallisesti vakioasiakkailleen. Hänelle tulee suurta harmia, jos nämä eivät saa kaivinkoneitaan käyttöönsä juuri silloin kun haluaa. Hän ei voi käytännön syistä yrittää sulkea pihamaataan muilta vuokraajilta. Heille on ensin yritetty sanoa, että älkää viitsikö, mutta se ei ole toiminut. Tämän jälkeen yrittäjä on todennut, että ei voi muuta kuin ottaa käyttöön kahdet hinnat, toiset ja edullisemmat hänen vakioasiakkailleen ja muille hän tarjoaa ehtoja, jotka ovat sellaiset, että jos ottaa kaivinkoneen käyttöönsä ilman kunnollista ennakkosopimusta, niin joutuu maksamaan kuukauden vuokran ja luovuttamaan kaivinkoneen välittömästi, jos hänen vakioasiakkaansa sitä tahtoo.

Jos koet, että tämä menettely on laiton, niin mikäpä siinä. On varmaan jotain perusteita, joiden pohjalta voisi katsoa sen rikkovan hyvää liiketoimintatapaa. Asia on kuitenkin ratkottu korkeimmassa oikeudessa ja sieltä on todettu tällaisen olevan hyväksyttävää liiketoimintaa.

Täytyy myöntää, että oikeustaju tuntuisi hyväksyvän sellaisen menettelyn. Sen verran eroa yksityiseen pysäköinninvalvontaan tosin jää, että yleensä ei taida olla näytettävissä suoranaista vahinkoa, joka oikeudettomasta pysäköinnistä seuraisi.

Eihän se oikein hyvä termi taida olla, sillä peruste 40 euron maksamiseen ei voi olla sopimusrikkomus. Pysäköintihän rikkoisi vain sellaista sopimusta, jossa kansalainen sitoutuu olemaan pysäköimättä kyseiselle alueelle. Sellaista taas ei ole solmittu.

Et nyt hahmota. Rautalanka: Maanomistaja tarjoaa sopimusta, jossa ilman lisenssiä voit pysäköidä lyhytaikaisesti 40e hintaan. Sinä suostut sopimukseesi (KKO:n mukaan) kun pysäköit ilman lisenssiä.

Aivan. Näin ollen en siis tuolloin riko sopimusta. Näin ollen sopimusrikkomus vaikuttaa kelvottomalta termiltä asiaintilan kuvaamiseksi.

Yrität ilmeisesti nyt kertoa meille, että sinä et tuomarina olisi katsonut hintaa hyvän liiketoiminnan mukaiseksi.

Siihen en ole ottanut kantaa. Olen vain tukenut väitettä, että hinta on satakertainen tavanomaiseen pysäköintimaksuun verrattuna.

Sinun toimivaltaasi, kuten ei myöskään eduskunnan toimivaltaan, ei kuulu sen lain tulkinnan määrittäminen. Eduskunta säätäköön lain, jos katsoo haluavansa muutosta asiantilaan, mutta lakien tulkinta kuuluu länsimaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimelle.

Nyt tosin KKO:n presidentti on ottanut kantaa siihen, millaisia lakien pitäisi olla. Se saattaa kuulua sananvapauden piiriin, mutta ei sovi kovin hyvin vallan kolmijakoon.

Arkadianmäellä taas on nähdäkseni toimittu oikein. Hallitus on toimivaltansa mukaisesti antanut esityksen pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi, ja perustuslakivaliokunta on antanut lausunnon siitä, miltä osin se edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä.

[Jaakko Sivonen]

Monen monia valtion ja kuntien lakisääteisiä tehtäviä on ulkoistettu. Miksei yksinkertaisesti katsota yksityistä pysäköinninvalvontaa ulkoistetuksi toiminnaksi jota saa hyväkstty yritys hoitaa?

Mitä haluat yksityistää seuraavaksi? Haluatko yksityisiä, toistensa kanssa kilpailevia ja voittoon pyrkiviä poliisilaitoksia? Haluatko yksityisiä tuomioistuimia, jotka kilpailevat siitä, kuka lähettää mahdollisimman paljon kansalaisia yksityistettyihin vankiloihin?

Jos viranomaiset eivät ole pystyneet toimimaan tarpeeksi tehokkaasti, ratkaisu on lisäresurssien kohdistaminen heille, ei yksityistäminen ja oikeusvaltion alasajo.

[mikkoR]

En ymmärrä, mikä tässä asiassa on niin vaikeata.

Valtiolla on velvollisuus turvata yksityinen omaisuus ja omistajan oikeudet. Valtio ei kuitenkaan kykene huolehtimaan väärinpysäköinnin rankaisemisesta, kun maanomistaja pyytää. Tähän saakkahan on ollut isännöitsijän tehtävä ilmoittaa poliisille, jos esim. piha-alueilla joku pysäköi häiritsevästi väärin ja poliisin tehtävä on sitten ollut kirjoittaa sakko. Ei ole toiminut.

Monen monia valtion ja kuntien lakisääteisiä tehtäviä on ulkoistettu. Miksei yksinkertaisesti katsota yksityistä pysäköinninvalvontaa ulkoistetuksi toiminnaksi jota saa hyväkstty yritys hoitaa?

Vallankäytöstähän ei ole kysymys, koska yksityisellä pysäköinninvalvonnalla ei käsittääkseni ole oikeutta voimatoimiin, kuten auton pois hinaamiseen.

Kyllä jokaisella on oikeus poistaa omalta pihalta sinne kuulumaton auto ja seuraava vaihe onkin näiden pysäköintipuljujen autohinaus palvelu josta vasta rokotetaankin.
Itse olen poistanut omalta pihalta auton tuikkaamalla trukin piikit ikkunoiden läpi ja nostamalla kuorma-auton kyytiin, kaiken hyvän lisäksi kippasin sen kyydistä pois mutta ei ole tullut valitusta perään.
(edellistä ei varmaan pitäisi suositella yleiseksi keinoksi)

[Juhani Sirkiä]

Sopimusvapauteen kuuluu myös kolikon toinen puoli (...) Ja se toinen puoli on oikeus olla joutumatta vasten tahtoaan kenenkään sopimuskumppaniksi.

Riidan aihehan on siis pelkistettynä se, että yksi ei halua toisen kanssa mihinkään sopimukseen ja toinen haluaa pakottaa siihen.

Pakottaminen on mahdotonta. Potentiaalinen pysäköijä eli sopimuskumppani lukee asianmukaisesti esille asetetut ehdot, arvioi ne itselleen kelvottomiksi ja ajaa pois etsimään seuraavaa tarjousta. Asia on täysin autoilijan vapaaehtoisuuden vallassa.

Kritiikkiä ei mielestäni voi mielekkäästi kohdistaa enää (jos on aiemminkaan) siihen seikkaan, ettei autoilija ymmärtäisi ehtojen velvoittavuutta. Yhteiskunnassa on voimassa epälukuinen määrä säädöksiä, joiden merkityksestä juristikunnallakaan ei ole oikein täyttä selvyyttä ja silti olettamus on se, että kaikki Suomen oikeudenkäytön piiriin kuuluvat ovat lakien sisällöstä selvillä. Muutaman lauseen kyltti ei tässä vertailussa voi olla ylivoimaisen vaikea ymmärtää.

Kun katsotaan ettei sopimusta synny, asia jää kokonaan julkisoikeuden eli tieliikennelain soveltamisalaan eikä maanomistajalle synny mitään oikeudenmenetystä.

Veikkaan, että pysäköintipaikastaan taloyhtiölle maksanut on tästä eri mieltä kun hänen ruudussaan pönöttää jonkun parkkiaktivistin pyhä lehmä.

Käytännön ongelman ratkaiseminen pysäköinninvalvonnassa on viime kädessä se ongelma, joka ei vaadi mitään perustuslakiin tai mihinkään muuhunkaan lakiin liittyviä ratkaisuja.

Ei vaatisi, ellei todellisuus olisi se, että osa autoilijoista vähät välittää toisten omaisuudesta.

Firmojen kovat tulokset ja toinen toistaan hämärämpien rikollisten tunkeminen sankoin joukoin alalle kertoo, että toiminta on aivan riittävän kannattavaa hoidettavaksi kunnolla myös kunnallisesti vain virkoja lisäämällä.

Samoja syytöksiä kuin pienlaina-alalla. Pysäköintifirmojen omistajiin saattaa kuuluu ihmissyöjiä, koulukiusaajia ja Tottenhamin kannattajia. Sillä vain ei ole mitään merkitystä.

Mikäli asia hoituu kunnallisesti ja vieläpä kannattavasti, on perin omituista, etteivät kunnat saa asiassa aikaiseksi tyydyttävää ratkaisua.

[Juhani Sirkiä]

Nyt tosin KKO:n presidentti on ottanut kantaa siihen, millaisia lakien pitäisi olla. Se saattaa kuulua sananvapauden piiriin, mutta ei sovi kovin hyvin vallan kolmijakoon.

Arkadianmäellä taas on nähdäkseni toimittu oikein. Hallitus on toimivaltansa mukaisesti antanut esityksen pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi, ja perustuslakivaliokunta on antanut lausunnon siitä, miltä osin se edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä.

Arkadianmäellä on ryssitty. On hutiloitu vaalienalusruuhkassa jotain hätäistä lausumaa kun on haluttu välttää asian politisoituminen vaaliaseeksi.

Koskelo ei ole *millään muotoa* ottanut kantaa suunnitteilla olevan lain sisältöön vaan esittänyt toiveenaan, että asiasta saataisiin aikaiseksi erityissäädös. Tuomarilla on lähtökohtaisesti sama sananvapaus kuin kaikilla muillakin.

Kaikki tämä on luettavissa Virolaisen blogista, johon ilmeisesti joudun yhtenään viittaamaan.

http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2011/03/404-kkon-presidentti-koskelo-puhui.html