Yksityiset pysäköinninvalvojat rikkovat perustuslakia — jatkavat silti

[Soromnoo]

Kysymys on sopimuslaista!!

Kun saat "sakon" niin älä mene kertomaan kuka autoa ajoi, ko. puljun pitää pystyä todistamaan henkilö joka auton sinne ajoi ja hyväksyi sopimuksen ja tämä asia tulee varsin selväksi myös KO:n päätöksestä.

Aivan turhaa lässytystä.  Sakko vain rekisterinumeron perusteella auton omistajalle.  Periköön sitten omistaja itse sakon takaisin siltä, joka autoa ajoi. Jos ajoneuvo on varastettu, ja siitä on tehty ilmoitus, tämä menettely ei tietenkään käy.

Ei sopimukset ihan noin helposti synny.

[matkamasentaja]

Nyt pitää muistaa sakon, virhemaksun, tarkistusmaksun, pysäköintimaksun tms. ero, koska "parkkisakko ei ole sakko vaan pysäköintivirhemaksu". Ketään ei siis sakoteta. Sakottaminen on viranomaisten toimialaa.
"Pysäköintivirhemaksu" on samanlainen kuin "tarkistusmaksu" kun jäät kiinni ilman lippua matkustamisesta.

[Juhani Sirkiä]

Vastauksia kootusti:


"Mitä olet mieltä perustuslakivaliokunnan ajatuksesta, jossa kunnat ja kaupungit voisivat ostaa pysäköinninvalvonnan ostopalveluna parkkisakkofirmoilta?"

Miksipä eivät voisi? Täysin sopimusvapauden piiriin kuuluva asia.


"Olenko minä todella sittenkin pihalla suomalaisesta oikeuskäytännöstä vai onko tämä Tolvanen itse kuutamolla?"

Tolvanen on kuutamolla. Korkein oikeus on kukko tunkiolla. Perustuslakivaliokunta voi lässyttää asiasta juuri niin paljon kuin haluaa eikä sillä ole mitään merkitystä. Sillä ei olisi siinäkään tapauksessa merkitystä, vaikka yksityisellä pysäköinninvalvonnalla olisi jokin julkisoikeudellinen liittymä (jota sillä siis ei ole vaan kyse on puhtaasti velvoiteoikeudellinen järjestely).

Tolvanen on oletettavasti etatisti, joka kuvittelee, että julkisvalta pitää ulottaa jokaikiseen paikkaan mihin vain mahdollista ja väliäkö sillä, vaikka olisi mahdotonta.

Jaha. Kemppinenkin on näemmä laskenut alleen.


"Minkä tahansa viranomaisille kuuluvan toiminnan yksityistäminen nostaa aina niskakarvani pystyyn."

Mutta yksityiselle maalle pysäköinnin valvominen EI kuulu viranomaiselle.

Parkkipirkko pysyköön lestissään. Viranomaisille kuuluvan toimivallan määrittely on lähes täysin vapaa järjestelykysymys. Suomessa vain on tapana ajatella, että esim. vankilalaitos jotenkin itsestään selvästi olisi suorastaan määritelmällisesti julkisen vallan alainen. Näin on, jos näin päätetään olevan, mutta ei tähdistä voi lukea, että yksityiset vankilat olisivat mahdottomia.


"En kuitenkaan hyväksy tuota sopimuskyltin ohi ajamista allekirjoituksena, en ollenkaan. Enkä edes koko ajatusta siitä, että perusteena olisi jonkinlainen sopimus pysäköinnistä."

Konkludenttinen (käyttäytymisestä pääteltävä) reaalisopimus on äärimmäisen arkipäiväinen ilmiö, vaikka jotkut ovat täysin päinvastaista esittäneetkin. Jokseenkin ainoa juridisesti mielenkiintoinen seikka yksityisessä pysäköinninvalvonnassa liittyykin siihen, mitkä ovat ne vähimmäisedellytykset, joiden vallitessa reaalisopimuksen voidaan katsoa syntyneen. Miten selvästi maksuvelvollisuudesta ilmoittavan kyltin tulee olla havainnoitavissa?

Eri asia tietysti on, jos on päättänyt, ettei päälleen kaatuvaakaan kylttiä aio lukea ihan periaatteestakaan.


"Jos saat virallisen sakon niin siinä ei auta mussutus mutta asia on aivan toinen näiden mukasakottajien kanssa."

"Mukasakottaja" on osuva termi. Kyse ei ole sakosta vaan sopimussakosta. Siinä vaiheessa kun ihmiselle avautuu näiden kahden käsitteen välinen ero, on olemassa edellytykset ahaa-elämykselle.


"minun mielestä tämä toiminta on laitonta"

Maamme korkein tuomioistuin on todennut sen lailliseksi. Paha siinä on silloin vastaankaan sanoa.

[mikkoR]

Korkein oikeus on todennut että kyltin ohittamalla syntyy sitova sopimus joka on sinällään ihan oikein ja KO onkin käsitellyt koko asiaa sopimusasiana eikä sakkona.

Kyseessä on siis sopimus jonka perusteella henkilö (juridinen, luonnollinen henkilö) hyväksyy itselleen rankaisun. Kutsuttakoon asiaa millä nimellä hyvänsä niin silti se on rangaistus eikä siitä pääse mihinkään ja jos rahan tilalla olisi esim. tunnin asennossa seisominen torilla tai vaikka kellarissa niin menisikö tämä oikeudessa läpi?

"Pysäköimällä hyväksyt ehdot, luvattomasta pysäköinnistä seuraa tunnin asennossa seisominen taloyhtiön kellarissa"
fuckpark Oy

[Juhani Sirkiä]

Sopimussakko ei määritelmällisesti ole rangaistus vaan korvaus sopimusehtojen rikkomisesta. Että se suoritetaan rahassa sakkojen tapaan, on puhtaasti käytännöllinen järjestely.

Henkilöön itseensä kohdistuva seuraamus mitä ilmeisimmin tulkittaisiin ns. oikeustoimilain 3. luvun pätemättömyysperusteiden mukaan pätemättömäksi. Kunnian vastaisuus tai arvottomuus lienee todennäköisin vaihtoehto.

[Virkamies]

"Olenko minä todella sittenkin pihalla suomalaisesta oikeuskäytännöstä vai onko tämä Tolvanen itse kuutamolla?"

Tolvanen on kuutamolla. Korkein oikeus on kukko tunkiolla. Perustuslakivaliokunta voi lässyttää asiasta juuri niin paljon kuin haluaa eikä sillä ole mitään merkitystä. Sillä ei olisi siinäkään tapauksessa merkitystä, vaikka yksityisellä pysäköinninvalvonnalla olisi jokin julkisoikeudellinen liittymä (jota sillä siis ei ole vaan kyse on puhtaasti velvoiteoikeudellinen järjestely).

Tolvanen on oletettavasti etatisti, joka kuvittelee, että julkisvalta pitää ulottaa jokaikiseen paikkaan mihin vain mahdollista ja väliäkö sillä, vaikka olisi mahdotonta.

Jaha. Kemppinenkin on näemmä laskenut alleen.

Oli niin tai näin, niin olen ihmeissäni siitä kuinka ilmeisen korkealla tasolla on näin kirjavaa tulkintaa lain perusteista.

Jos on selvää, että vallan kolmijako menee niin, että eduskunta säätää lait, tuomioistuin tulkitsee ja soveltaa ne lait sekä virkamiehistö panee täytäntöön ne, niin miten ihmeessä kukaan voi kuvitella, että joku eduskunnan valiokunta saa kertoa riippumattomalle oikeuslaitokselle, että miten ne lait pitää tulkita?

Eduskunta on hyvä ja ottaa sen lainsäädäntövaltansa kouraan ja tekee sillä sellaiset lait kuin itse haluaa. Lain kirjaimeen ja sitä edeltävään esitykseen kannattaa sitten kirjoittaa se laki auki niiltä osin yksiselitteisesti tuomioistuimille, jos jokin yksittäinen asia halutaan edustajien toimesta menevän jotenkin.

En olisi silti uskonut väittäväni vastaan oikeuden professorille juridisessa asiassa. Tuntuu väärältä.

Jokseenkin ainoa juridisesti mielenkiintoinen seikka yksityisessä pysäköinninvalvonnassa liittyykin siihen, mitkä ovat ne vähimmäisedellytykset, joiden vallitessa reaalisopimuksen voidaan katsoa syntyneen. Miten selvästi maksuvelvollisuudesta ilmoittavan kyltin tulee olla havainnoitavissa?

Juuri näin. Toki voidaan varmaan pohtia sitä, että onko yksityisomistuksessa oleva tila kuitenkin julkinen tila, kuten kauppakeskukset ja vastaavat ovat tietyissä puitteissa, ja että mitä tästä voisi seurata.

"minun mielestä tämä toiminta on laitonta"

Maamme korkein tuomioistuin on todennut sen lailliseksi. Paha siinä on silloin vastaankaan sanoa.

Niin kauan kuin ne laput muuntuvat konkreettisiksi ulosmittauksen aiheuttaviksi seuraamuksiksi, niin niin kauan on tällaisten esitysten lausuminen pelkkää normaalia suomalaista kitinää. En usko, että käräjäoikeudet ryhtyvät minkään valiokunnan laintulkinnan myötä muuntamaan päätöksiään tai sitten tämä maa on totaalisen sekaisin.

Kyseessä on siis sopimus jonka perusteella henkilö (juridinen, luonnollinen henkilö) hyväksyy itselleen rankaisun. Kutsuttakoon asiaa millä nimellä hyvänsä niin silti se on rangaistus eikä siitä pääse mihinkään ja jos rahan tilalla olisi esim. tunnin asennossa seisominen torilla tai vaikka kellarissa niin menisikö tämä oikeudessa läpi?

Ei tietenkään. Kyse olisi tällöin perustuslaillisiin yksilönvapauksiin puuttumista ja sellaisiin puuttuminen vaatii rikoslain alaan kuuluvaa asiaa ja siitä tuomittua seuraamusta, jonka toteuttaa rikosseuraamuslaitos. Rahassa mitattavaan korvaukseen tuomitseminen onnistuu ihan riita-asioissakin.

[Juhani Sirkiä]

Oli niin tai näin, niin olen ihmeissäni siitä kuinka ilmeisen korkealla tasolla on näin kirjavaa tulkintaa lain perusteista.

Kyse lienee pitkällisestä ja kivuliaasta oikeuskulttuurin murroksesta, jossa vanhan polven edustajilla on ilmeisiä vaikeuksia ymmärtää, että alamainen alkaa havahtua siihen, että hän on kansalainen ja että julkisvallan on syytä ottaa hänet vakavasti.

En olisi silti uskonut väittäväni vastaan oikeuden professorille juridisessa asiassa. Tuntuu väärältä.

Minä en juuri muuta teekään kuin taivastelen milloin kenenkin ukon möläytyksiä. 

[Jaakko Sivonen]

Mutta ei kai mikään valiokunta ryhdy sanelemaan KKO:lle mitään suuntalinjoja. Sellainen rikkoisi vallan kolmijaon perusajatusta hyvin voimakkaasti.

Kyllä se on nimenomaan KKO:n presidentti, joka on rikkonut vallan kolmijakoa vaatimalla eduskunnalta lakimuutoksia:

Kemppisen mielestä Koskelon kommentointi on vastoin vallan kolmijakoa.
- On tuomiovalta, lainsäädäntövalta ja toimeenpaneva valta, eikä niiden pidä mennä toistensa alueelle, hän kirjoittaa.
Lisäksi Kemppinen huomauttaa, että parkkisakkoasiassa julkisen vallan luisuminen yksityisille on raju poliittinen ongelma.
- Lisäksi hän toden totta neuvoi suhtautumaan perustuslakiin vähemmän vakavasti, Kemppinen kirjoittaa Koskeloon viitaten.
Kemppinen toteaa, että Koskeloa ei voi erottaa, mutta hän toivoisi tämän itse eroavan.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/03/emeritusprofessori_vaatii_kkon_presidentin_eroa_2411254.html

[Luotsi]

Kyllä se on nimenomaan KKO:n presidentti, joka on rikkonut vallan kolmijakoa vaatimalla eduskunnalta lakimuutoksia:

Kemppisen mielestä Koskelon kommentointi on vastoin vallan kolmijakoa.
- On tuomiovalta, lainsäädäntövalta ja toimeenpaneva valta, eikä niiden pidä mennä toistensa alueelle, hän kirjoittaa.
Lisäksi Kemppinen huomauttaa, että parkkisakkoasiassa julkisen vallan luisuminen yksityisille on raju poliittinen ongelma.
- Lisäksi hän toden totta neuvoi suhtautumaan perustuslakiin vähemmän vakavasti, Kemppinen kirjoittaa Koskeloon viitaten.
Kemppinen toteaa, että Koskeloa ei voi erottaa, mutta hän toivoisi tämän itse eroavan.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/03/emeritusprofessori_vaatii_kkon_presidentin_eroa_2411254.html

Näin juuri: KO on tehnyt selkeän tulkintavirheen, jonka oikaisusta; eli virheen myöntämisestä, Koskelo nyt jyrkästi kieltäytyy. Perustuslaillinen kriisi on tosiasia.

[asdasdasdasd]

Yksityinen pysäköinninvalvonta pitäisi ehdottomasti sallia. Olen työni puolesta tekemisissä kiinteistöjen kanssa, ja nähnyt millaista haittaa/kiusaa jatkuva luvaton pysäköinti voi kiinteistön omistajalle ja muille käyttäjille aiheuttaa.

On käsittämätöntä, jos tässäkään asiassa ei kyetä tekemään nopeasti terveen järjen mukaista päätöstä.   

Mitenkäs yksityinen sitten sakottaa? Kai sen summan pitää johonkin perustua.

Ja eiköhän luvattomasti oleskelu toisen alueella ole ihan laissa kielletty, ja sakon lisäksi siitä pitää maksaa korvaukset alueen omistajalle aiheutuvista tuhoista aivan kuten muustakin toisen omaisuuden tuhoamisesta.

Onhan jossain islannissa ollut yksityinen lakisysteemi joskus, mutta suomen laissa en kyllä usko, että yksityisellä on mitään oikeutta lain tulkitsemiseen.

[Rafael K.]

Mutta ei kai mikään valiokunta ryhdy sanelemaan KKO:lle mitään suuntalinjoja. Sellainen rikkoisi vallan kolmijaon perusajatusta hyvin voimakkaasti.

Kyllä se on nimenomaan KKO:n presidentti, joka on rikkonut vallan kolmijakoa vaatimalla eduskunnalta lakimuutoksia:

Kemppisen mielestä Koskelon kommentointi on vastoin vallan kolmijakoa.
- On tuomiovalta, lainsäädäntövalta ja toimeenpaneva valta, eikä niiden pidä mennä toistensa alueelle, hän kirjoittaa.
Lisäksi Kemppinen huomauttaa, että parkkisakkoasiassa julkisen vallan luisuminen yksityisille on raju poliittinen ongelma.
- Lisäksi hän toden totta neuvoi suhtautumaan perustuslakiin vähemmän vakavasti, Kemppinen kirjoittaa Koskeloon viitaten.
Kemppinen toteaa, että Koskeloa ei voi erottaa, mutta hän toivoisi tämän itse eroavan.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/03/emeritusprofessori_vaatii_kkon_presidentin_eroa_2411254.html

Onkohan tuo Kemppinen edes lukenut perustuslakivaliokunnan lausumaa? KKO on soveltanut voimassa olevaa oikeutta. Jos eduskunta haluaa muuttaa voimassa olevaa oikeutta, se voi tehdä sen säätämällä lain. Perustuslakivaliokunnan lausunto ei ole sama asia kuin lain säätäminen.

[Juhani Sirkiä]

TV-uutisissa oli hetki sitten ristiretki yhä menossa...

Tämä asia on puhtaasti juridisessa mielessä erinomaisen yksinkertainen. Kyse on yksinomaan siitä, mitkä ovat ne vähimmäisedellytykset, joiden on täytyttyvä reaalisopimuksen syntymiseksi.

Rajanveto yksityisen ja julkisen vallan välillä ei liity asiaan mitenkään. Perusoikeudet ja perustuslaki eivät liity asiaan mitenkään. Perustuslaillinen kriisi on menossa jossain missä lie Zurbustanissa. Ei Suomessa! Oikeustila ei ole millään muotoa epäselvä. On olemassa voimassaoleva laki (tieliikennelaki 28 §), joka määrittelee miten asiassa toimitaan. Korkein oikeus (jota ylempää instanssia maassa ei yksinkertaisesti ole) on ennakkopäätöksellään KKO 2010:23 määritellyt miten asiassa toimitaan. Kuluttajaviranomaisten kanta on yhdentekevä. Huru-ukkojen kannat ovat yhdentekeviä. Suun piekseminen on halpaa.

KKO 2010:23. Tällä mennään!

Jos eduskunta ylimpänä valtioelimenä haluaa asiaan muutosta, säätäköön uuden lain. Se olisikin monessa suhteessa toivottavaa, sillä yksiselitteinen, yksityiskohtainen ja perusteellisesti valmisteltu säädös on periaatteessa aina parempi vaihtoehto kuin ylimalkainen viittaus jossain ajallisesti kaukaisessa, yleisluonteisemmassa säädöksessä.

Mutta eipä tunnu tulevan valmista, kun asialla ovat painivat missit, jotka jäävät kuuntelemaan joutavia teoretisointeja aivan käytännönläheisessä asiassa. Ahdistaisi, ellei naurattaisi.

Lukekaa Virolaista. Hänellä on paljon rautalankaa.

[Jaakko Sivonen]

Huru-ukkojen kannat ovat yhdentekeviä.

Pidät oikeustieteen professoreja huru-ukkoina?

[Juhani Sirkiä]

Hetkittäin ja osittain, mitä suurimmassa määrin. Näkisitpä mitä ne kirjoittavat...

On siellä tolkun miehiäkin, ja naisia.

[Juhani Sirkiä]

Silläkin uhalla, että toistan itseäni.

Oikeustieteen professorit ovat luonnollisesti erittäin pitkälle kouluttautuneita ja syvällisesti perehtyneitä tutkimusalojensa kysymyksiin. Tämä ei kuitenkaan sinänsä suojaa heitä siltä, että aika itse ajaa heidän ohitseen tai että he perustavat näkemyksensä yleviin, yleisluontoisiin periaatteisiin, joiden yksittäistapauksittainen sovellettavuus jättää usein toivomisen varaa.

Suomalainen oikeuskulttuuri on murroksessa ja siirtymäkausi on väistämättä pitkä, kenties kokonaisen sukupolven ja ehkä enemmänkin. Korkeimpien oikeuksienkaan jäsenet eivät ole vielä täysin sisäistäneet vaikkapa 90-luvun puolivälin perusoikeusuudistuksen todellista merkittävyyttä. Osa toki on, mutta osa ei. Aika tekee tässä suhteessa työtään parempaan päin.

2000-luvun länsimaisen yhteiskunnan oikeusjärjestys on väistämättä äärettömän monimutkainen. Ei siihen tarvita mitään juristikunnan salaliittoa, sillä tilanne on sama kaikkialla vertailukelpoisissa maissa ja samasta syystä. Mitä monimuotoisemmaksi yhteiskunnallinen ja taloudellinen toiminta muodostuu, sitä enemmän on tarjolla ristiriitatilanteita, joihin ei ole mahdollista reagoida nimenomaisen säännöksen turvin vaan joudutaan operoimaan käsitteellisesti ylemmällä tasolla ja konstruoimaan ratkaisuja kunkin sovellettavana olevan oikeudenalan ns. yleisistä opeista.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan hyväksyttävyyden taustalla on nimenomaan tällainen ajatusrakennelma eli velvoiteoikeudellinen konstruktio reaalisopimuksen syntyedellytyksistä. Asia on kristallinkirkas. Se menee näin, koska se ei mitenkään muutoin voi mennä, sillä sopimusvapaus on erinomaisen olennainen peruslähtökohta. Toinen viimeaikainen esimerkki on pienlainojen ympärillä käyty keskustelu, jossa useatkin tutkijat ovat minusta kompromettoineet itsensä jokseenkin täydellisesti lähtiessään haahuilemaan kauas velvoiteoikeudesta. Perusoikeudet lyövät joskus niin pahasti yli, että on helppo ymmärtää puheita perusoikeusimperialismista. Asiaa ei auta sekään, että aikanaan hyvin perusteltu kuluttajansuojalainsäädäntö on syönyt omat lapsensa ja hetkittäin vaikuttaa suorastaan lainsäätäjän luvalta olla idiootti vailla vastuuta valinnoistaan.

On ymmärrettävää, että maallikoilta on hukassa esim. sakon ja sopimussakon käsitteellinen ero. Senkin vielä ymmärtää, että maallikot saattavat kuvitella pysäköinninvalvontayritysten operoivan ilman sopimuksia taloyhtiöiden kanssa. Mutta että juristit sekoilevat tällaisissa asioissa, syö miestä.

[Sikanez]

Täällä on parempitasoista keskustelua, kuin mitä muualla olen asiasta nähnyt. Vertaillaanpa kahta tilannetta:

Pysäköintivirhemaksu:

• perustuu lakiin
  
• 40€
• kunnallisen pysäköintivalvonta-apulaisen tai poliisin kirjoittama
• haltijan maksettava
• myöhästymisestä korotus 60 euroon
• valitusmahdollisuus hallintooikeuteen, tästä ei lisäkuluja

Yksityinen valvontamaksu

• perustuu sopimukseen
• 40€ tai muu summa
• yksityisen yhtiön kirjoittama
• ainoastaan sopimuksen tekijä maksuvelvollinen
• myöhästymisestä esiintyy vaihtelevia lisämaksuja
• jos kiistää sopimuksen, voi joutua käräoikeuteen asiassa, hävitessä voi tulla kaikki oikeuskulut maksettaviksi

Pidän hyvänä sitä, että parkkipaikat saadaan tehokkaampaan käyttöön yksityisen valvonnan avulla. En kuitenkaan pidä siitä, että asian ratkaiseminen oikeudessa voi tulla hyvin kalliiksi. Asian selventämiseksi tarvittaisiin laki. Nythän yritteliäs kaveri voisi printata nipun maksulappuja, joihin on laittanut oman tai bulvaaninsa tilinumeron, ja marssia yksityisesti valvotulle parkkipaikalle ja ryhtyä laputtamaan autoja.

[TJK]

Hallinnollisen pakon käytöstä pitäisi käsittääkseni päättää monijäsenisen toimielimen, ei yksittäisen virkamiehen. Näin ollen jäykän laintulkinnan mukaan myöskään pysäköintiä valvovan virkamiehen kirjoittama sakko ei olisi pätevä.

Oli miten oli, on varmasti olemassa myös yksityisoikeudellisia sopimuksia, joista voi seurata velvollisuus suorittaa jokin summa toiselle taholle. Olen sopimusoikeuden osalta täysi maallikko, mutta valistumaton mielipiteeni on, että kummallinen on se sopimus, joka tehdään viemällä ajoneuvo johonkin paikkaan. Kyllä mielestäni suullinen tai kirjallinen sopimus pitäisi olla.

[Juhani Sirkiä]

Yksityinen valvontamaksu

• perustuu sopimukseen

Valvonta pohjautuu tieliikennelakiin, joka mahdollistaa pysäköinninvalvonnan ulkoistamisen kolmannelle. Sopimusosapuolet ovat luonnollisesti maanomistaja ja pysäköijä.

• 40€ tai muu summa

Summaksi lienee vakiintumassa tuo 40 €, sillä ymmärtääkseni ammattimaisimmin toimivat alan yritykset ovat itsesääntelyn kautta päätymässä tuohon summaan. Samalla ollaan ilmeisesti luopumassa provisiopohjaisesta palkkauksesta ja mahdollisesti muistakin potentiaalisesti arvelluttavista käytännöistä.

Kehitys on siis pitkälti samansuuntainen kuin muutama vuosi sitten pienlaina-alalla, joka itsesääntelyn kautta karsi ylilyöntejä.

• yksityisen yhtiön kirjoittama

Joka taas perustuu sopimukseen maanomistajan kanssa.

• ainoastaan sopimuksen tekijä maksuvelvollinen

Ehkä.

En kuitenkaan pidä siitä, että asian ratkaiseminen oikeudessa voi tulla hyvin kalliiksi.

On käynyt mielessä useammin kuin kerran, että käräjäoikeusuudistuksessa peitellysti pyrittiinkin (huomattavasti julkilausuttua voimakkaammin) riita-asioiden olennaiseen vähentämiseen kuluriskiä kasvattamalla.

Asian selventämiseksi tarvittaisiin laki.

Sanopa muuta. Toivottavasti vappuna Arkadianmäellä on hieman vähemmän painivia missejä.

Nythän yritteliäs kaveri voisi printata nipun maksulappuja, joihin on laittanut oman tai bulvaaninsa tilinumeron, ja marssia yksityisesti valvotulle parkkipaikalle ja ryhtyä laputtamaan autoja.

Syyllistyen petoksen yritykseen toimiessaan ilman maanomistajan valtuutusta.[/list]

[Luotsi]

Olen sopimusoikeuden osalta täysi maallikko, mutta valistumaton mielipiteeni on, että kummallinen on se sopimus, joka tehdään viemällä ajoneuvo johonkin paikkaan. Kyllä mielestäni suullinen tai kirjallinen sopimus pitäisi olla.

Juuri näin. Ja perustuslaillinen kriisi on päällä yksinkertaisesti sen vuoksi että KO ei suostu korjaamaan tekemäänsä virhettä. Ei tässä sen mutkikkaammasta asiasta kyse ole!

[Juhani Sirkiä]

kummallinen on se sopimus, joka tehdään viemällä ajoneuvo johonkin paikkaan. Kyllä mielestäni suullinen tai kirjallinen sopimus pitäisi olla.

Suomessa tehdään päivittäin miljoonia konkludenttisia (käyttäytymisestä pääteltävissä olevia) sopimuksia. Heiluta lentopallomailaa pysäkillä ja lado kolikoita kuskin eteen. Syntyy henkilökuljetussopimus. Heitä tiskille sopivan suuruinen kolikko ja pyydä Ilta-Pulu. Syntyy irtaimen kauppa.

Käyttäytyminen itsessään muodostaa velvoiteoikeudellisesti merkityksellisen tahdonilmauksen, jonka tultua vastavuoroisesti hyväksytyksi (esim. matkalipun tulostamisella tai lehden luovuttamisella) sopimus on katsottava syntyneeksi. Pysäköinti ei poikkea tästä mitenkään. Opaste kertoo ehdot ja mainitsee, että pysäköinti tulkitaan sellaisenaan hyväksyväksi vastaukseksi pysäköintisopimustarjoukseen.

Ainoa juridisesti mielenkiintoinen kysymys on se, mitkä ovat opasteelta vaadittavat vähimmäisehdot.

[Juhani Sirkiä]

Juuri näin. Ja perustuslaillinen kriisi on päällä yksinkertaisesti sen vuoksi että KO ei suostu korjaamaan tekemäänsä virhettä. Ei tässä sen mutkikkaammasta asiasta kyse ole!

KO on kihlakunnanoikeuden lyhenne.

KKO ei oikeastaan voi erehtyä. Ajatus on absurdi, vaikka tulee toki yhtenään mieleen minullekin (joskin muun kuin tuomioiden lainvoimaisuuden suhteen). KKO kun on ylin tuomioistuin (niiltä osin kuin ei ole kyse KHO:n toimialasta) eikä sen ratkaisuista voi valittaa. Oikeastaan ainoa seikka, josta voisi halutessaan saivarrella, olisi mahdollisuus vedota ylikansalliseen tuomioistuimeen eli kai lähinnä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Toivottavasti joku laittaa sinne asian vireille. Villi pysäköinti todettava peruttamattomaksi ihmisoikeudeksi! Pesiväthän linnutkin haluamaansa puuhun!!!

[Luotsi]

Leikkipoliisit käyvät ahneiksi:

Taloyhtiöiden epäselvät tonttirajat vaikeuttavat yksityistä pysäköinninvalvontaa. Helsingissä joudutaan poistamaan yhä useammin parkkifirmojen kylttejä yleisiltä paikoilta.

http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/03/sekavat_tonttirajat_yksityisen_pysakoinninvalvonnan_riesana_2424496.html

[Luotsi]

Juuri näin. Ja perustuslaillinen kriisi on päällä yksinkertaisesti sen vuoksi että KO ei suostu korjaamaan tekemäänsä virhettä. Ei tässä sen mutkikkaammasta asiasta kyse ole!

KO on kihlakunnanoikeuden lyhenne.

KKO ei oikeastaan voi erehtyä. Ajatus on absurdi, vaikka blaablaablaa...

Eli kyseessä ei ole inhimillinen toiminta?

[Sikanez]

• ainoastaan sopimuksen tekijä maksuvelvollinen

Ehkä.

Millä perusteella joku muu kuin sopimuksen tekijä eli pysäköijä olisi maksuvelvollinen?

Nythän yritteliäs kaveri voisi printata nipun maksulappuja, joihin on laittanut oman tai bulvaaninsa tilinumeron, ja marssia yksityisesti valvotulle parkkipaikalle ja ryhtyä laputtamaan autoja.

Syyllistyen petoksen yritykseen toimiessaan ilman maanomistajan valtuutusta.

Olisihan tuo petoksen yritys tai petos onnistuessaan tai ehkä lievä petos. Ongelma on se, että jos saa lapun kunnaliselta pysäköinninvalvonnalta on vastapuolen identiteetti selvä, mutta jos lappu on yksityinen, niin luulen että moni joko maksaa tai heittää lapun pois, muttei lähde selvittämään onko lapun kirjoittaja oikeutettu perimään maksun.

[Goman]

Onkohan Suomi ainoa maa, joka painii tämän asian kimpussa?

Enemmän maailmaa nähneet voisivat kertoa, miten pysäköinninvalvonta on muualla hoidettu? Saksassa, Englannissa, Ranskassa ?

Vai onko todella niin, että ainoastaan Suomessa yksityistä pysäköinninvalvontaa käynnistetään?

[Juhani Sirkiä]

Kootusti:

Taloyhtiöiden tonttirajojen epäselvyys lienee yksinkertaisimmin korjattavissa siten, että taloyhtiöt ohjeistavat valvontafirmat paremmin. Toki tietoisestakin alueiden "venyttämisestä" saattaa olla ajoittain kyse.

Myös yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on pohjimmiltaan vain kaksi osapuolta eli pysäköijä ja maanomistaja. Valvontafirma toimii maanomistajan valtuuttamana ja niissä rajoissa kuin näiden kahden keskinäinen välipuhe sen tehtävän määrittelee. Ei ole lainkaan poissuljettua, että matkalippujen tarkistus ulkoistettaisiin yksityiselle toimijalle esim. katsastusasemien tapaan. Se on poliittinen valinta.

Kerro toki lisää julkisista valheista.

KKO:ssa toimii ihmisiä, joten he erehtyvät. Erehtyminen vain juridiikassa on eri asia kuin esim. siltaa rakennettaessa. Silta sortuu, mutta vähemmän kuin ideaalisesti perusteltu tuomio pitää, ellei siitä valiteta joko siksi, että tuomioon tyydytään tai sen on antanut ylin oikeusaste KKO:n tapaan. Yhtenään - ja etenkin KKO:ssa - joudutaan perustamaan ratkaisu oikeusperiaatteista ilmeneviin maksimointisääntöihin tilanteissa, joissa ei ole yksiselitteistä lain on/off-mekaniikalla toimivaa normia tarjolla. Monesti ratkaisu jää osin harkinnanvaraiseksi puntaroitaessa eri suuntiin vaikuttavien periaatteiden painoarvoa ja keskinäistä etusijaa.

On sikäli mielekästä väittää, että KKO erehtyy, mikäli on vakuuttunut siitä, että kykenee esittämään oikeusyhteisön silmissä KKO:n tarjoamia perusteluja vakuuttavammat. Merkitystä ei tällöin edes ole sinänsä sillä, päätyykö itse samaan vai eri lopputulokseen. Tuomion oikeellisuus on pohjimmiltaan sen perustelujen vakuuttavuutta. On mahdollista päätyä aineellisoikeudellisesti oikeaksi osoitettavissa olevaan lopputulemaan, mutta huonoin tai suorastaan hylättävin perustein. Vastaavasti on mahdollista päätyä väärään lopputulemaan, mutta loistavin perusteluin, jotka lähes vakuuttavat yleisön. Käytännössä lopputulos on jotakin tältä väliltä.

Sen sijaan ei ole mielekästä väittää, että KKO erehtyy, sillä sen tuomio on joka tapauksessa sekä oikeuslaitoksen lopullinen kanta käsiteltävänä olevassa yksittäistapauksessa (tuomion lainvoimaisuus) että vastainen oikeusohje alioikeuksille saman oikeuskysymyksen myöhemmin aktualisoituessa (tuomion oikeusvoimaisuus). Tässä suhteessa KKO:n ei voi mielekkäästi väittää erehtyvän.

Muu kuin sopimuksen tekijä maksuvelvollinen? Niin, mielessäni kai oli lähinnä rinnastus kameroin tapahtuvaan nopeusvalvontaan. Eikö siinä sakon (siis aidon sakon!) maksuvelvollisuuden katsota olevan auton haltijalla? Rinnasteinen tilanne olisi luonteva myös pysäköinnin suhteen. Eihän pysäköinninvalvojalla ole useimmiten todellista mahdollisuutta tietää kuka auton on paikalle jättänyt.

Mainittu petollisen toiminnan mahdollisuus on todellinen, joskin luulenpa, että sitä olisi jo yritetty. Nyttemmin asia on tiedotusvälineissä käsitelty niin laajalti, ettei tuon kaltaisella toiminnalla liene suuria mahdollisuuksia.

"Parkkiaktivistisia" tendenssejä omaavilta pyydän miettimään asian myös maanomistajan kannalta. Kai heilläkin oikeutensa on?

[Juffe]

Osaakohan joku kertoa, miksi yksityinen pysäköinninvalvonta on valvontafirmalle kannattavaa, mutta viranomaisten ei ole kannattavaa lisätä pysäköinninvalvojien määrää? Onko jokin järjellinen syy sille, että valvontaongelmaa ei hoideta valvovien viranomaisten määrää lisäämällä?

Edit: Ai, mahdollinen selitys tulikin jo mieleen. Viranomaisvalvonnan lisääminen on taloudellisesti kannattavaa vain, jos virhemaksut samalla lisääntyvät riittävästi. Yksityiset firmat sen sijaan saavat maksun toimeksiantajaltaan riippumatta siitä, kuinka paljon tuloja virhemaksuista kertyy.
Onko näin?

[Juhani Sirkiä]

Mahdollisesti. Palkkion määräytyminen taloyhtiön ja valvontafirman välillähän on sopimuksenvarainen asia. Olisi mielenkiintoista nähdä moisen paperin "tyyppikappale." Eiköhän sillekin alalle ole ehtinyt jo jonkinlaisia vakioehtoja vakiintua.

[Sikanez]

Muu kuin sopimuksen tekijä maksuvelvollinen? Niin, mielessäni kai oli lähinnä rinnastus kameroin tapahtuvaan nopeusvalvontaan. Eikö siinä sakon (siis aidon sakon!) maksuvelvollisuuden katsota olevan auton haltijalla? Rinnasteinen tilanne olisi luonteva myös pysäköinnin suhteen. Eihän pysäköinninvalvojalla ole useimmiten todellista mahdollisuutta tietää kuka auton on paikalle jättänyt.

Pysäköintivirhemaksun määräämisestä on laissa pykälät, jotka mahdollistavat haltijan laskuttamisen tietämättä kuika auton pysäköi. Kameravalvontasakon voi kiistää, jonka jälkeen poliisi tutkii asian. Jos väittää toisen ensin tehneen sopimuksen pysäköinnistä ja sitten rikkoneen sen, joutuu tarvittaessa todistamaan, että toinen on thenyt sen sopimuksen. Vaimoni ei voi tehdä pysäköintisopimusta minun nimiimni.

[Juhani Sirkiä]

Onkohan tuota nimenomaista seikkaa käsitelty vielä missään? Luontevinta olisi, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa sovellettaisiin samaa käytäntöä kuin julkisellakin puolella, samoista syistä. Sitäkin tärkeämpää olisi saada mahdollisimman pikaisesti aikaiseksi se erityissäädös.