Vihreät nuoret haluavat moniavioisuuden Suomeen (yhdistetty)

[Brandöt]

Diktaattorit ja muut kahelit ovat aina perustelleet kontrolloinnin tarpeensa juuri siten miten Brandöt esitti: sinun valinta vaikuttaa AINA minuun.

Mutta kun se on totta, hyvä ihminen! Realiteetteihin perustuvaa politiikkaa mielestäni on ihan järkevää pyrkiä tekemään - aina. Eikä se todellakaan tarkoita mitään totalitarismia tai diktatuuria, vaan sitä, että niistä perusasioista, jotka synnyttävät laajempaa hyvinvointia, pidetään kiinni.

Minä en enää usko että ydinperhe suojelee lasta (uskoin joskus). Lasta suojelee kypsät ja hyväntahtoiset ihmiset, olivat he sitten mitä sukupuolta tahansa.

Tässä olikin sitten oikein tyyppiesimerkki siitä, miten luonnollisuudesta ja perusbiologiasta vieraantuneita me ihmiset oikein olemme - eli toisin sanoen, mielestäsi sosiaalinen vanhemmuus on arvokkaampaa kuin biologinen vanhemmuus? Minusta ihanteellisinta syntymässä olevalle lapselle on se, että hän saisi kasvaa yhdessä biologisten vanhempiensa kanssa - aina näin ei voi olosuhteiden sanelemien pakkojen vuoksi olla, mutta lainsäädännön tasolla on tarkoitus suojella tätä perusasetelmaa.

[normi]

Minä en enää usko että ydinperhe suojelee lasta (uskoin joskus). Lasta suojelee kypsät ja hyväntahtoiset ihmiset, olivat he sitten mitä sukupuolta tahansa.

Paitsi jos ovat henkisesti sairaita tai perverssejä arvoja omaavia... hyväntahtoinen kypsä ihminen voi sopia määritelmänä patavanhoilliseen körttiin tai ultraliberaaliin sukupuolenvaihtajaan. Parhaiten alasta suojelee yhteiskunta jolla on vakaat arvot ja vanhemmat jotka hallitsevat homman ja kasvattavat normaalisti normaaleja lapsia vapautta unohtamatta.

Näennäisen hyvässä ydinperheessä voi olla vaikka lapsen hyväksikäyttöä ja niin voi olla yhtä hyvin vaikka homoperheessä tai kommuunissa.

Kadonneen jäljillä ohjelmassa kreikkalaisen merimiesisän jäljillä oltiin, koska aikuistunut tytär halusi selvittää, että kuka oli isä, isän kaipuu oli käsin kosketeltava ja tyttö sanoi, että hän oi aina halunnut nähdä isänsä...

Väitän, että paras ja turvallisin tila lapselle kasvaa on olla normaalin länsimaisen heteroperheen lapsi, jossa on täyspäiset vanhemmat, jotka välittävät normaaleja vakaita arvoja lapselleen.

Länsimaissa on vapaa kasvatus ollut vallalla kohta 50 vuotta ja tulokset ovat karmeat, jopa hallitus on palauttamassa jonkinlaista tapakasvatusta kouluihin. Hyvät tavat ovat muuten arvoja... hyvät tavat voivat olla vain yhteisiä tapoja eli yhteisiä arvoja. Moniarvoista yhteiskuntaa ei oikeasti voi olla toimivana koskaan ikinä missään. Siksipä muodostuukin rinnakkaisia yhteiskuntia kuten ranskan no go zonet ominen normeineen.

[Lauttasaaren Emiiri]

Asiasta kukkaruukkuun, Vihreä Lanka on lieventänyt sensuurikäytäntöään olennaisesti.

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/vihreät-nuoret-pentti-oinoselle-emme-ole-saaneet-auringonpistosta

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/jani-toivola-ei-hyv%C3%A4ksy-nimittely%C3%A4-omissa-eik%C3%A4-vieraiden-joukoissa

[Lalli IsoTalo]

Minulle ei vieläkään oikein aukene se, että miksi aina, kun joku ottaa esille homojen avioliitot tai lukumääräneutraalit avioliitot, syntyy väittely siitä, sallitaanko niiden jälkeen sitten pedofilia, nekrofilia ja zoofilia.

Yksi selitys pedofilian nousemiseen esiin julkisissa väittelyissä saattaa olla, että sitä haluavat nostaa esiin tahot, jotka a) ovat uhreja tai uhrien omaisia, tai jotka b) haluavat laillistaa pedofilian, ja estää pedofiilien tuomitsemisen.

Ryhmää b) löytyy usein yhteiskunnan huipulta. Esimerkiksi Belgian pedofiiliskandaalissa oikeusjutun alkuperäinen tuomari Jean-Marc Connerotte todisti oikeudessa, että jutun tutkintaa vaikeuttivat maan hallituksen jäsenet suojelemalla epäiltyjä.

Shortcomings of the investigation, public outcry
Connerotte testified that the investigation was seriously hampered by protection of suspects by people in the government. "Rarely has so much energy been spent opposing an inquiry," he said.

-- http://en.wikipedia.org/wiki/Marc_Dutroux

[SSampsa]

Minä oletan, että lapsesta voi tulla tasapainoinen, normaali yksilö myös polygamiaperheissä. Todistusaineiston puutteessa oletukseni tosin on vain mielipide.

Tasapainoinen? ehkä. Normaali? ehkä. Mutta myös hämmentynyt. Tai oikeastaan jos ajatellaan pitemmälle mitä vaikutuksia tuollaisella kasvatuksella on, niin voidaan joutua määrittelemään käsitteet "tasapainoinen" ja "normaali" uudestaan. Siinä vaiheessa kun nuori rupeaa muodostamaan omia rakkaussuhteita, mitä vaikutuksia sen saamalla perhemallilla on asiaan. Hämmennystä ja epätietoisuutta se ainakin luo. Paljon vaikeita kysymyksiä, varsinkin kun puhutaan niistä lapsista jotka tahtomattaan joutuvat tulemaan tekemisiin näiden asioiden kanssa. Lapset tuskin ovat koskaan olleetkaan Virheiden ajatuksissa kun näitä möläytyksiä tehtailevat.

Olen vakaasti sitä mieltä, että yhteiskunta ei voi toimia kunnolla, jos siinä elää paljon erilaisia ihmisiä erilaisine arvoineen ja tapoineen. Toimiva yhteiskunta koostuu samanlaisista ihmisistä yhteisine pelisääntöineen. Vastaus on vahva kansallisvaltio.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Moniavoisuuden hyväksyminen ei sovi länsimaiseen sivistykseen. Ainoastaan savimajoissa oleilevien ja aavikon auringon sumentavien sulttaanien sivistykseen tämä voi nykyaikana sopia.

Perustelu?

Asiaa voi katsoa siltä kannalta, miltä näyttää maissa, joissa monivaimoisuus on hyväksyttyä ja yleistä. Niissä on paljon ongelmia muun muassa ihmisoikeuksien kanssa. Monivaimoisuus ei näytä edistävän myöskään taloudellista tasa-arvoa.

Minulle on muutaman kerran ehdotettu monivaimoista avioliittoa. Kyseiset miehet ovat olleet ihan tosissaan. Olen noissa tilanteissa yrittänyt selittää (lähinnä valistusmielessä), että käsitykseni avioliitosta on vahvasti yhden miehen ja yhden naisen välinen elämänikäinen liitto. Kolme henkilöä samassa "suhteessa" eivät koskaan olisi tasaveroisia. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kahden henkilön liitossakaan niin välttämättä olisi, mutta se on paras asetelma. Enkä myöskään usko, että jonkun afrikkalaisen miehen vaimo hirveästi ilahtuisi, jos mies toisi kotiin kakkosvaimon, vaikka tämä olisikin euroilta tuoksuva mzungu.

[Brandöt]

Tasapainoinen? ehkä. Normaali? ehkä. Mutta myös hämmentynyt. Tai oikeastaan jos ajatellaan pitemmälle mitä vaikutuksia tuollaisella kasvatuksella on, niin voidaan joutua määrittelemään käsitteet "tasapainoinen" ja "normaali" uudestaan.Siinä vaiheessa kun nuori rupeaa muodostamaan omia rakkaussuhteita, mitä vaikutuksia sen saamalla perhemallilla on asiaan. Hämmennystä ja epätietoisuutta se ainakin luo.

Erittäin tärkeä pointti Sampsan kirjoituksesta tummennettuna; me emme voi tässä vaiheessa tietää kaikkia niitä lieveilmiöitä, mitä tämänkaltainen kehitys toisi tullessaan - ja siinä vaiheessa, kun saamme varmuudella tietää, on jo liian myöhäistä pysäyttää ei-toivotunlainen kehitys. Meidän täytyy siis olla kaukaa viisaita.

Olen vakaasti sitä mieltä, että yhteiskunta ei voi toimia kunnolla, jos siinä elää paljon erilaisia ihmisiä erilaisine arvoineen ja tapoineen. Toimiva yhteiskunta koostuu samanlaisista ihmisistä yhteisine pelisääntöineen. Vastaus on vahva kansallisvaltio.

Olen ihan samaa mieltä.

[BeerBelly]

Onkos joku jo ehtinyt laskeskella mitä tämä merkitsee maahanmuutolle? Suomen kansalainen voi tuoda puolisonsa ja tämän lapset tänne ilman mitään elatusvelvollisuutta, koska Ilmainen Elämä. Ja kansalaisuuden saamista helpotettiin hiljattain. Mitäs luulette, mitkä ovat ne ryhmät jotka tätä(kin) eniten hyväkseen käyttäisivät?

[Sininärhi]

mzungu.

Mikä?  

Minä oletan, että lapsesta voi tulla tasapainoinen, normaali yksilö myös polygamiaperheissä. Todistusaineiston puutteessa oletukseni tosin on vain mielipide.

Tasapainoinen? ehkä. Normaali? ehkä. Mutta myös hämmentynyt. Tai oikeastaan jos ajatellaan pitemmälle mitä vaikutuksia tuollaisella kasvatuksella on, niin voidaan joutua määrittelemään käsitteet "tasapainoinen" ja "normaali" uudestaan. Siinä vaiheessa kun nuori rupeaa muodostamaan omia rakkaussuhteita, mitä vaikutuksia sen saamalla perhemallilla on asiaan. Hämmennystä ja epätietoisuutta se ainakin luo. Paljon vaikeita kysymyksiä, varsinkin kun puhutaan niistä lapsista jotka tahtomattaan joutuvat tulemaan tekemisiin näiden asioiden kanssa. Lapset tuskin ovat koskaan olleetkaan Virheiden ajatuksissa kun näitä möläytyksiä tehtailevat.

Ehkä on juuri se sana, jota haeskelin. Kun ei voi tietää, millaisia polygamisissa perheissä kasvaneista lapsista tulee, ei voida sanoa juuri mitään.
Osaatko sanoa jonkin konkreettisen esimerkin, mitä hankaluuksia polygamisessa perheessä kasvaneella lapsella voisi myöhemmässä vaiheessa olla? Tai homoperheen lapsella?
Ongelmia ja hämmennystä myöhemmässä elämässään voi olla myös aivan tavallisessa ydinperheessäkin kasvaneella lapsella; esimerkiksi äärikristityn heteroperheen kaapissa kasvatettu lapsi, joka tajuaa murrosiässä olevansa homoseksuaali.

Kasvatus ja kasvuympäristö vaikuttavat lapseen, sitä en kiistä. Mutta millä tavoin polygaminen perhe vaikuttaisi lapseen? Toivoisin jotakin tutkimusta, todellakin, että voisin muodostaa kantani jonkin todistetun väitteen pohjalta. Mutu-tuntuma ei ole hyvä perustelu millekään.

[Sininärhi]

Onkos joku jo ehtinyt laskeskella mitä tämä merkitsee maahanmuutolle? Suomen kansalainen voi tuoda puolisonsa ja tämän lapset tänne ilman mitään elatusvelvollisuutta, koska Ilmainen Elämä. Ja kansalaisuuden saamista helpotettiin hiljattain. Mitäs luulette, mitkä ovat ne ryhmät jotka tätä(kin) eniten hyväkseen käyttäisivät?

Somalit tietysti.
Tätä on ruodittu jo pari sivua sitten.
Elatusvelvollisuuden vaatiminen olisi polygamisen suhteen ehto. Mielestäni tosin siihen, että saa perheensä tänne, pitäisi automaattisesti muutenkin vaatia elatuskykyä Suomessa asuvalta perheenyhdistäjältä. Siis sellaista ei-sossuperäistä elatuskykyä.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

mzungu.

Mikä?

http://en.wikipedia.org/wiki/Mzungu

[Sininärhi]

mzungu.

Mikä?

http://en.wikipedia.org/wiki/Mzungu

Kiitos, nyt olen yhtä uutta sanaa rikkaampi. 

[Sininärhi]

Osaatko sanoa jonkin konkreettisen esimerkin, mitä hankaluuksia polygamisessa perheessä kasvaneella lapsella voisi myöhemmässä vaiheessa olla?

Noissa Aidon ja Oikean Kulttuurin maissa ainakin tapahtuupi sellaista, että biologisen äidin poissaollessa äitipuolet saattavat kohdella kilpailevaa penskaa hyvinkin julmasti. Ihan tietenkin biologisestikin ihminen pyrkii varmistamaan omien geenien jatkumisen ja raivaamaan pois kilpailijat. Viheridut kuvittelevat, ettei tämä koske sivistyneitä länkkäreitä.

Kilpailevaa? Mistä kilpailusta puhut?
Toisaalta, jos (ja kun) puolisoiden kesken ilmenee kränää, voi tulla tuollainen tilanne, jossa lapset joutuvat kärsimään viattomina.
Itse asiassa melko pelottava tilanne. En ollut ajatellut asiaa. Korjaan kantaani: polygamisissa perheissä lapset kasvavat ja kehittyvät tasapainoisiksi vain, jos kaikki vanhemmatkin ovat tasapainoisia.

[Saippuakupla]

Vihreiden nuorten puheenjohtaja: "Me haluamme keskustella erilaisista asioista ilman tabuja"
20.07.2011 11:42

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Inka Venetvaara mukaan islamilla ja sukupuolineutraalilla avioliittolailla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Venetvaaran mukaan sen takia on harmillista, että perussuomalaiset nuoret puheenjohtajansa Simon Elon johdolla linkittävät ne toisiinsa.

- On tosi ikävää, jos he (perussuomalaiset) haluavat tehdä politiikasta jonkinlaisen friikkisirkuksen. Se ei kuitenkaan ole meidän tarkoituksemme, vaan me haluamme keskustella erilaisista asioista ilman tabuja.
 
Venetvaara muistuttaa, että koko keskustelu sai alkunsa verkkouutisten uutisoimassa juttusarjassa nuorisoliitoista, jossa perussuomalaisten puheenjohtaja Elo kysyi häneltä vihreiden nuorten liiton suhtautumista sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.

- Me emme ole nostaneet tätä asiaa mitenkään agendalle.

- En jaksa lähteä mukaan keskusteluun, joka viedään ihan tarkoituksella toisille raiteille. Tässä ei ole kyse millään tavalla sukupuolineutraalista avioliittolaista, mutta ei myöskään millään tavalla muslimeista, maahanmuuttajista tai alaikäisistä. Tässä on kyse täysi-ikäisistä ihmisistä, jotka haluavat tehdä sopimuksia keskenään.

Politiikan yksinkertaistamista

Venetvaaran mukaan perussuomalaisten nuorten julkaisema kannanotto siitä, että moniavioisuus on osa islamisaatiota, on todella pitkälle vedetty johtopäätös.

- Tämähän on politiikan yksinkertaistamista sellaiseen muotoon, jonka he itsekin tietävät, että ei ole totta. Eihän Suomessa tehdä lakeja kenellekään muulle kuin Suomessa asuville ihmisille.

Venetvaaran mielestä perussuomalaiset nuoret hakevat selkeästi irtopisteitä julkaisemallaan kannanotolla.

- Tämä osoittaa sen, että ei olla kykeneviä keskustelemaan tästä aiheesta asiallisesti. On todella harmillista, että on kyseessä mikä tahansa aihe, pitää aina nostaa maahanmuuttajat esiin, jos se vain on mahdollista.

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=59173:vihreiden-nuorten-puheenjohtaja-qme-haluamme-keskustella-erilaisista-asioista-ilman-tabujaq&catid=1:politiikka&Itemid=30

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Kun ei voi tietää, millaisia polygamisissa perheissä kasvaneista lapsista tulee, ei voida sanoa juuri mitään.
Osaatko sanoa jonkin konkreettisen esimerkin, mitä hankaluuksia polygamisessa perheessä kasvaneella lapsella voisi myöhemmässä vaiheessa olla? Tai homoperheen lapsella?
Ongelmia ja hämmennystä myöhemmässä elämässään voi olla myös aivan tavallisessa ydinperheessäkin kasvaneella lapsella; esimerkiksi äärikristityn heteroperheen kaapissa kasvatettu lapsi, joka tajuaa murrosiässä olevansa homoseksuaali.

Kasvatus ja kasvuympäristö vaikuttavat lapseen, sitä en kiistä. Mutta millä tavoin polygaminen perhe vaikuttaisi lapseen? Toivoisin jotakin tutkimusta, todellakin, että voisin muodostaa kantani jonkin todistetun väitteen pohjalta. Mutu-tuntuma ei ole hyvä perustelu millekään.

En nyt pysty haeskelemaan tutkimuksia aiheesta, mutta kerron jotain omista havainnoistani. Monivaimoisissa perheissä kasvaa lapsia, joille isä jää yleensä etäiseksi. Erään tuntemani miehen isällä oli kuusi vaimoa. Hän ei koskaan nähnyt vanhempiensa juttelevan keskenään niin kuin kumppanit juttelevat. Äidin tehtävänä taas oli tehdä paljon töitä elättääkseen lapsensa, koska isällä ei ollut varaa huolehtia kaikista lapsistaan (joiden tarkkaa lukumäärää en nyt muista). Isä on nyt jo kuollut, mutta iäkäs äiti tekee edelleen töitä. Perheen lapset asuvat nykyään eri maissa kahdella mantereella. Oletan, että nämä lapsuudessa saadut mallit miehen ja naisen roolista ovat vaikuttaneet miehen parisuhteisiin. Hän on eronnut kahdesti eurooppalaisesta puolisoista ja hänellä on ollut lukuisia yhden illan suhteita eri puolilla maailmaa. Hän etsii vaimoa, joka olisi hiljainen ja tottelevainen, mutta toisaalta myös fiksu ja korkeasti koulutettu. Sellaista vain on hyvin vaikea löytää nykyaikana. Ongelmana on myös se, että mies lyö naisiaan ja lapsiaan. Oletan, että tämäkin on lapsuudesta opittu malli ratkoa ristiriitoja.

Olisiko kyseisen miehen elämä mennyt toisin, jos hän olisi elänyt yhden miehen ja yhden naisen muodostamassa ydinperheessä? Luulen, että olisi. Hänellä on jossain mielensä pohjalla käsitys siitä, että parisuhde olisi hänelle paras järjestely. Hän on nähnyt, miten naisten helppo saatavuus ei tee elämää ainakaan onnellisemmaksi. Valitettavasti hän ei kuitenkaan osaa sitoutua yhteen naiseen ja elää tämän kanssa tasaveroisessa suhteessa.

[Uuno]

Sini: Näkisin itsekin mielelläni mainitsemiasi tutkimuksia. En tosin pidättele hengitystäni niitä odotellessa - niin kuuma peruna asia tahtoo olla.

Bon: Avioliitto on mielestäni sellainen, millaiseksi sen kukin haluaa määritellä. Ihmissuhteita ei kukaan pysty ulkoapäin määrittelemään, jokainen on erilainen. Se, millainen sinun avioliitto on, ei kiinnosta minua yhtään. Se millainen on minun, niin toivon, että se ei teitä muita kiinnosta yhtään.

Brandöt: Eipäs ole. Niin, tässä keskustellaan mm. siitä, MIKÄ synnyttää laajempaa hvyinvointia. Minä väitän, että vapaus valita synnyttää sitä. Vapaus valita kun jättää myös patavanhoillisille mahdollisuuden jatkaa valitsemallaan tiellä. Monesti vaan patavanhoilloisille on katastofi, kun joku muu valitsee eri tavalla (en tarkoita että SINÄ olisit patapää:)). Silloin alkaa yleensä vaatimukset yhteiskunnan yhtenäisyydestä, tms. 'ein reich, ein fuhrer...(mopo karkailee, loma lähestymässä).

Kyllä, sosiaalinen vanhemmuus on ehdottomasti tärkeämpi asia kuin biologinen vanhemmuus. Näin on sen takia, että niin monet biologiset vanhemmat eivät kykene lapsistaan huolehtimaan. Siinä olen samaa mieltä, että olemme vieraantuneet luonnollisuudesta.

Kun tässä nyt niin kovasti huudellaan realiteettien perään, niin tarkastellaanpa hetki niitä realiteetteja:

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Sitä, miten onnellisia keskimäärin avioliitossa elävät ovat, en tiedä. Jos saisin arvata niin sanoisin, että ei kovin. Esim. moniavioisuus (eli pettäminen) on valtava 'ongelma' parisuhteissa nykyään.

Koska näin on, niin minä olen sitä mieltä, että koko ydinperhemallissa on joku todella perustavaa laatua oleva vika.

Tähän vielä oma kokemukseni: minä en tiedä yhtään, siis en ainuttakaan vanhempaa paria, jotka olisivat sitä mieltä, että kylläpä on kannattanut viettää koko elämä saman kumppanin kanssa. Tämä kertoo itselleni aika karua kieltä millainen parisuhteiden todellisuus on ja on ollut. Minä näen asian siten, että liian monet ovat pitäneet nimenomaan tuota ydinperheen ideaa AINOANA oikeana tapana elää, millä on ollut vaikutusta siihen, etteivät ihmiset ole tajunneet erota ajoissa, ja hankkia itselleen (ja samalla lapsilleen!) parempaa elämää.

Tuo 'ideaalitilanne', että lapsella on kaksi kypsää ja rakastavaa vanhempaa, jotka ovat mies ja nainen, on aivan tavattoman harvinainen tilanne. Se on niin harvinainen, että pitäisin sitä jonkinlaisena haaveena, mikä ei siis yleensä toteudu. Siksi tuen ihmisten pyrkimyksiä hakea itselleen parasta mahdollista ratkaisua ihmissuhteissa JA että yhteiskunta myöntää ja hyväksyy erilaiset tyylit elää elämää.

normi: Länsimaiden 'vapaa' kasvatus on johtanut siihen, että hyvinvointia on enemmän kuin koskaan aikaisemmin historiassa.

PS. Voi lollo miten kuutamallo persunuoret voivat tässä asiassa olla.

[Sininärhi]

Olisiko kyseisen miehen elämä mennyt toisin, jos hän olisi elänyt yhden miehen ja yhden naisen muodostamassa ydinperheessä? Luulen, että olisi. Hänellä on jossain mielensä pohjalla käsitys siitä, että parisuhde olisi hänelle paras järjestely. Hän on nähnyt, miten naisten helppo saatavuus ei tee elämää ainakaan onnellisemmaksi. Valitettavasti hän ei kuitenkaan osaa sitoutua yhteen naiseen ja elää tämän kanssa tasaveroisessa suhteessa.

Hänen elämänsä ei välttämättä olisi mennyt yhtään eri tavoin, niin valitettavaa kuin se onkin. Tuossa tapauksessa tosin uskon, että etäinen isä ja myös ilmeisen etäinen äiti ovat vaikuttaneet häneen syvästi vielä myöhemmällä iällä.
Mutta tästä puuttuu se tosiasia, että ihminen ei ole mekaaninen kone. Ihminen pystyy muuttamaan huonoksi havaittua käytöstään joko itse tai hakemalla apua korkeammalta taholta (psykologi, psykiatri). Täytyy vain tahtoa tarpeeksi. Ihmisenä on mahdollista kehittyä, eikä ole järkevää puolustella huonoa käytöstään lapsuuden traumoilla (itsekin tosin olen siihen sortunut).

Myös ydinperheessä isä olisi voinut jäädä etäiseksi (työmatkat tms) ja äiti olisi voinut olla työnarkomaani. Myös pahoinpitelyä olisi voinut esiintyä.
Koska ei ole mahdollista tietää, miten asiat olisivat menneet, jos perhe olisi ollut erilainen, tätäkin on melko turhaa pohtia.

Joka tapauksessa on ikävää, että tuntemallesi miehelle jäivät huonot käyttäytymismallit päälle.  

[eliasj]

Voisiko joku antaa perustellun, rationaalisen selityksen siitä, miten kahden täysi-ikäisen ihmisen rakkausliitto voisi johtaa pedofilian sallimiseen?
Minä tyhmä kun en tajua.

Se on hyvin hämmentävää. Itselleni ei ainakaan kahden täysi-ikäisen, täysivaltaisen ja -järkisen ihmisen avioliitosta tule ensimmäisenä mieleen viattoman eläimen tai lapsen hyväksikäyttö.
Puolestani voivat vaikka enot ja sisarentyttäret mennä naimisiin keskenään. Se olisi niin marginaalista, etten usko sen vaikuttavan kehenkään kovin radikaalisti.

Pedofiliasta ei ole minusta puhuttu mitenkään kauheasti, vaan esimerkiksi isän ja tyttären välisestä avioliitosta – silloin kun molemmat ovat täysi-ikäisiä. Jos pelkäisi heidän mahdollisten biologisten lapsien saamia vammoja, voitaisiin vaatia heitä sterilisoimaan itsensä ja hankkimaan lapset adoptoimalla (tai ehkäpä jonkun toisen siittiöillä). Miksi tällaisen liiton pitäisi olla sinusta kielletty? Sama koskee sisaruksiakin.

Olen itse tullut aika pitkälti siihen johtopäätökseen, että järkiperusteisesti voi joko kannattaa miehen ja naisen välistä avioliittoa, kuten se nykyään määritellään, tai sitten lähes vapaata avioliittokäsitystä, siis myös lukumäärällisesti.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Pari kommenttia:

Bon: Avioliitto on mielestäni sellainen, millaiseksi sen kukin haluaa määritellä. Ihmissuhteita ei kukaan pysty ulkoapäin määrittelemään, jokainen on erilainen. Se, millainen sinun avioliitto on, ei kiinnosta minua yhtään. Se millainen on minun, niin toivon, että se ei teitä muita kiinnosta yhtään.

Avioliitto on yksi erityismuoto ihmissuhteista. Avioliiton tarkoituksena on nimenomaan rajoittaa ihmisen vapautta tehdä mitä tahansa. Rajoituksia tarvitaan turvallisuuden ja järjestyksen vuoksi. Esimerkiksi silloinkin kun ei huvittaisi, on avioliitossa hoidettava vastuunsa ja velvoitteensa.

Brandöt: Eipäs ole. Niin, tässä keskustellaan mm. siitä, MIKÄ synnyttää laajempaa hvyinvointia. Minä väitän, että vapaus valita synnyttää sitä. Vapaus valita kun jättää myös patavanhoillisille mahdollisuuden jatkaa valitsemallaan tiellä. Monesti vaan patavanhoilloisille on katastofi, kun joku muu valitsee eri tavalla (en tarkoita että SINÄ olisit patapää:)). Silloin alkaa yleensä vaatimukset yhteiskunnan yhtenäisyydestä, tms. 'ein reich, ein fuhrer...(mopo karkailee, loma lähestymässä).

Vapaudesta valita koituu seurauksia ennen kaikkea valitsijalle ja hänen lähimmilleen. Esimerkiksi lapset kärsivät vanhempiensa vastuuttomuudesta.

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Sitä, miten onnellisia keskimäärin avioliitossa elävät ovat, en tiedä. Jos saisin arvata niin sanoisin, että ei kovin. Esim. moniavioisuus (eli pettäminen) on valtava 'ongelma' parisuhteissa nykyään.

On hyvä, että tajuat, kuinka juuri tuo vapaus valita tuottaa ongelmia. Kun yksilö pettää puolisoaan, hän käyttää vapauttaan väärällä tavalla. Nähdäkseni moniavioisuuden ongelma liittyy juuri siihen, että syvimmältään lähes kaikki ihmiset haluavat olla se kaikkein tärkein ihminen omalle puolisolleen. Voin ehkä tottua ja alistua siihen, jos mieheni harrastaa seksiä muidenkin naisten kanssa, mutta olen onnellisimmillani, kun hän on uskollinen minulle. Täydellistä onnea se ei tietenkään takaa. Henkilökohtaisesti kokisin jo periaatteessa stressaavana, jos puolisoni voisi laillisesti ottaa toisen vaimon rinnalleni.

[Sininärhi]

Voisiko joku antaa perustellun, rationaalisen selityksen siitä, miten kahden täysi-ikäisen ihmisen rakkausliitto voisi johtaa pedofilian sallimiseen?
Minä tyhmä kun en tajua.

Se on hyvin hämmentävää. Itselleni ei ainakaan kahden täysi-ikäisen, täysivaltaisen ja -järkisen ihmisen avioliitosta tule ensimmäisenä mieleen viattoman eläimen tai lapsen hyväksikäyttö.
Puolestani voivat vaikka enot ja sisarentyttäret mennä naimisiin keskenään. Se olisi niin marginaalista, etten usko sen vaikuttavan kehenkään kovin radikaalisti.

Pedofiliasta ei ole minusta puhuttu mitenkään kauheasti, vaan esimerkiksi isän ja tyttären välisestä avioliitosta – silloin kun molemmat ovat täysi-ikäisiä. Jos pelkäisi heidän mahdollisten biologisten lapsien saamia vammoja, voitaisiin vaatia heitä sterilisoimaan itsensä ja hankkimaan lapset adoptoimalla (tai ehkäpä jonkun toisen siittiöillä). Miksi tällaisen liiton pitäisi olla sinusta kielletty? Sama koskee sisaruksiakin.

Olen itse tullut aika pitkälti siihen johtopäätökseen, että järkiperusteisesti voi joko kannattaa miehen ja naisen välistä avioliittoa, kuten se nykyään määritellään, tai sitten lähes vapaata avioliittokäsitystä, siis myös lukumäärällisesti.

Etsipä viestihistoriastani jokin lause, jossa kiellän sisarusten välisen liiton.
Aivan, sellaista ei löydy, koska en ole sellaista väittänyt missään vaiheessa.

Puolestani voivat vaikka isät ja pojat mennä keskenään naimisiin. Uskon vakaasti, ettei kovinkaan monta sellaista avioliittoa tulisi. Vai tietääkö kukaan täällä ainuttakaan tapausta, jossa sisarukset tahtoisivat mennä naimisiin keskenään? Tai äiti ja poika? Tietääkö? Minä nimittäin en ole koskaan moisesta kuullutkaan Suomen sisällä... Ehkä olen elänyt tynnyrissä.

[Elemosina]

Vihreiden nuorten puheenjohtaja: "Me haluamme keskustella erilaisista asioista ilman tabuja"
20.07.2011 11:42

---

- En jaksa lähteä mukaan keskusteluun, joka viedään ihan tarkoituksella toisille raiteille. Tässä ei ole kyse millään tavalla sukupuolineutraalista avioliittolaista, mutta ei myöskään millään tavalla muslimeista, maahanmuuttajista tai alaikäisistä. Tässä on kyse täysi-ikäisistä ihmisistä, jotka haluavat tehdä sopimuksia keskenään.

Politiikan yksinkertaistamista

Venetvaaran mukaan perussuomalaisten nuorten julkaisema kannanotto siitä, että moniavioisuus on osa islamisaatiota, on todella pitkälle vedetty johtopäätös.

- Tämähän on politiikan yksinkertaistamista sellaiseen muotoon, jonka he itsekin tietävät, että ei ole totta. Eihän Suomessa tehdä lakeja kenellekään muulle kuin Suomessa asuville ihmisille.

Venetvaaran mielestä perussuomalaiset nuoret hakevat selkeästi irtopisteitä julkaisemallaan kannanotolla.

- Tämä osoittaa sen, että ei olla kykeneviä keskustelemaan tästä aiheesta asiallisesti. On todella harmillista, että on kyseessä mikä tahansa aihe, pitää aina nostaa maahanmuuttajat esiin, jos se vain on mahdollista.

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=59173:vihreiden-nuorten-puheenjohtaja-qme-haluamme-keskustella-erilaisista-asioista-ilman-tabujaq&catid=1:politiikka&Itemid=30

Osuiko nyt tavallaan pilkka omaan nilkkaan? Ai että keskustelua viedään väärille raiteille eikä olla kykeneviä keskustelemaan asiallisesti.

Kyllähän se on ilmiselvää että moisilla kannanotoilla eli moniavioisuuden hyväksymisellä Suomessa ja laillistamisella on vaikutusta sellaisen uskonnonharjoittamisen lisääntymiseen jossa moniavioisuus on sallittua. Vihreät nuoret voivat esimerkiksi muuttaa muslimimaahan, jossa heidän kaipaamansa moniavioisuus on sallittua ja elellä siellä maan tavalla.

Huolestuttavaa sinänsä että vastakkaisia arvoja edustavat porukat eivät kykene keskustelemaan keskenään ja edes yrittämään ymmärtää toisen ajatuksia. Tähänkö maamme korkea koulutustaso on johtanut? Teoriassa keskustellaan ja teoriassa halutaan nostaa esiin, mutta ei käytäntöä vaivauduta ajattelemaan.

[Brandöt]

Venetvaaran vastineesta;

- Tämähän on politiikan yksinkertaistamista sellaiseen muotoon, jonka he itsekin tietävät, että ei ole totta. Eihän Suomessa tehdä lakeja kenellekään muulle kuin Suomessa asuville ihmisille.

Venetvaaran mielestä perussuomalaiset nuoret hakevat selkeästi irtopisteitä julkaisemallaan kannanotolla.

- Tämä osoittaa sen, että ei olla kykeneviä keskustelemaan tästä aiheesta asiallisesti. On todella harmillista, että on kyseessä mikä tahansa aihe, pitää aina nostaa maahanmuuttajat esiin, jos se vain on mahdollista.

Miten tämä on yhteensovitettavissa Vihreiden perusideologian kanssa, jonka mukaan eletään kaikki yhdessä harmoniassa etnisyyteen tai kulttuuriin katsomatta, maiden rajoista juurikaan piittaamatta yhdentyvässä Euroopassa (kuvittele äskeisen ideologian kuvauksen ympärille eteeristä huilumusiikkia ja kauniita ruusuja)? Heidän mukaansahan kulttuurien ja erilaisten toimintamallien monimuotoisuus on eittämättä aina mukana kuvioissa, oli sitten kyse mistä toimista / päämääristä tahansa - tästä kannanotosta juuri (jälleen) huomaa sen, miten logiikka ontuu täydellisesti.

Uunolle;

Niin, tässä keskustellaan mm. siitä, MIKÄ synnyttää laajempaa hvyinvointia. Minä väitän, että vapaus valita synnyttää sitä

Vapaus valita synnyttää hyvinvointia ehkä yksilön (aikuisen) näkökulmasta ja lyhytnäköisesti asiaa tarkasteltuna, mutta tässä sinulle on jo annettu mitä mainioinpia uusia näkökulmia siihen, mitä siitä voi pitkässä juoksussa aiheutua, jos avioliiton käsite ulotettaisiin koskemaan myös mm. lukumääräneutraaleja avioliittoja.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Olisiko kyseisen miehen elämä mennyt toisin, jos hän olisi elänyt yhden miehen ja yhden naisen muodostamassa ydinperheessä? Luulen, että olisi. Hänellä on jossain mielensä pohjalla käsitys siitä, että parisuhde olisi hänelle paras järjestely. Hän on nähnyt, miten naisten helppo saatavuus ei tee elämää ainakaan onnellisemmaksi. Valitettavasti hän ei kuitenkaan osaa sitoutua yhteen naiseen ja elää tämän kanssa tasaveroisessa suhteessa.

Hänen elämänsä ei välttämättä olisi mennyt yhtään eri tavoin, niin valitettavaa kuin se onkin. Tuossa tapauksessa tosin uskon, että etäinen isä ja myös ilmeisen etäinen äiti ovat vaikuttaneet häneen syvästi vielä myöhemmällä iällä.
Mutta tästä puuttuu se tosiasia, että ihminen ei ole mekaaninen kone. Ihminen pystyy muuttamaan huonoksi havaittua käytöstään joko itse tai hakemalla apua korkeammalta taholta (psykologi, psykiatri). Täytyy vain tahtoa tarpeeksi. Ihmisenä on mahdollista kehittyä, eikä ole järkevää puolustella huonoa käytöstään lapsuuden traumoilla (itsekin tosin olen siihen sortunut).

Myös ydinperheessä isä olisi voinut jäädä etäiseksi (työmatkat tms) ja äiti olisi voinut olla työnarkomaani. Myös pahoinpitelyä olisi voinut esiintyä.
Koska ei ole mahdollista tietää, miten asiat olisivat menneet, jos perhe olisi ollut erilainen, tätäkin on melko turhaa pohtia.(

Luulin, että nimenomaan halusit pohtia ja lukea myös tutkimuksia aiheesta, mutta ymmärsin väärin. Joka tapauksessa yritin yhden esimerkin kautta kertoa ongelmista, joita monivaimoiseen perheeseen liittyy. Tietysti jälkikäteen voidaan koittaa korjailla tilannetta esimerkiksi terapioilla, mutta se ei ole kovin realistista esimerkiksi Afrikassa. Esimerkkini henkilö ei itse syytä vanhempiaan tai lapsuuttaan, vaikka hänen tulevaisuutensa ja hänen omien lapsiensa kannalta olisi tärkeää, että hän näkisi, mistä hänen käyttäytymismallinsa periytyvät. Samaa pohdintaa on varmasti meistä jokaisen syytä harjoittaa.

[eliasj]

Voisiko joku antaa perustellun, rationaalisen selityksen siitä, miten kahden täysi-ikäisen ihmisen rakkausliitto voisi johtaa pedofilian sallimiseen?
Minä tyhmä kun en tajua.

Se on hyvin hämmentävää. Itselleni ei ainakaan kahden täysi-ikäisen, täysivaltaisen ja -järkisen ihmisen avioliitosta tule ensimmäisenä mieleen viattoman eläimen tai lapsen hyväksikäyttö.
Puolestani voivat vaikka enot ja sisarentyttäret mennä naimisiin keskenään. Se olisi niin marginaalista, etten usko sen vaikuttavan kehenkään kovin radikaalisti.

Pedofiliasta ei ole minusta puhuttu mitenkään kauheasti, vaan esimerkiksi isän ja tyttären välisestä avioliitosta – silloin kun molemmat ovat täysi-ikäisiä. Jos pelkäisi heidän mahdollisten biologisten lapsien saamia vammoja, voitaisiin vaatia heitä sterilisoimaan itsensä ja hankkimaan lapset adoptoimalla (tai ehkäpä jonkun toisen siittiöillä). Miksi tällaisen liiton pitäisi olla sinusta kielletty? Sama koskee sisaruksiakin.

Olen itse tullut aika pitkälti siihen johtopäätökseen, että järkiperusteisesti voi joko kannattaa miehen ja naisen välistä avioliittoa, kuten se nykyään määritellään, tai sitten lähes vapaata avioliittokäsitystä, siis myös lukumäärällisesti.

Etsipä viestihistoriastani jokin lause, jossa kiellän sisarusten välisen liiton.
Aivan, sellaista ei löydy, koska en ole sellaista väittänyt missään vaiheessa.

Puolestani voivat vaikka isät ja pojat mennä keskenään naimisiin. Uskon vakaasti, ettei kovinkaan monta sellaista avioliittoa tulisi. Vai tietääkö kukaan täällä ainuttakaan tapausta, jossa sisarukset tahtoisivat mennä naimisiin keskenään? Tai äiti ja poika? Tietääkö? Minä nimittäin en ole koskaan moisesta kuullutkaan Suomen sisällä... Ehkä olen elänyt tynnyrissä.

Niinno, tein vain oletuksen.

Joka tapauksessa jonkun asian harvinaisuus ei tee siitä hyväksyttävämpää. Vaikka 13-vuotiaiden poikin tekemät raiskaukset olisivat todella harvinaisia, niitä ei silti pitäisi laillistaa, jos niitä pitää vääränä. Tai maahanmuuttoa Papua-Uusi-Guineasta ei pidä vapauttaa täysin siksi, että se on harvinaista.

[IDA]

Avioliitto on yksi erityismuoto ihmissuhteista. Avioliiton tarkoituksena on nimenomaan rajoittaa ihmisen vapautta tehdä mitä tahansa. Rajoituksia tarvitaan turvallisuuden ja järjestyksen vuoksi. Esimerkiksi silloinkin kun ei huvittaisi, on avioliitossa hoidettava vastuunsa ja velvoitteensa.

Nimenomaan näin. Onkin kummallista, että ne, jotka paasaavat ihmisen henkilökohtaisesta vapaudesta ovat luomassa aina vain uusia sitä rajoittavia sopimuksia ja lakeja. Ehkä taustalla on ajatus, että sopimusten ei ole tarkoituskaan pitää? Jos, niin sellainen taas luo yhteiskuntaan epäluottamusta mikä ei ole hyvä asia.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

normi: Länsimaiden 'vapaa' kasvatus on johtanut siihen, että hyvinvointia on enemmän kuin koskaan aikaisemmin historiassa.

Tämä ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa, mutta saahan sitä tietysti käyttää vapauttaan laukoa hymyilyttäviä lapsellisuuksia.

[Sininärhi]

Luulin, että nimenomaan halusit pohtia ja lukea myös tutkimuksia aiheesta, mutta ymmärsin väärin. Joka tapauksessa yritin yhden esimerkin kautta kertoa ongelmista, joita monivaimoiseen perheeseen liittyy. Tietysti jälkikäteen voidaan koittaa korjailla tilannetta esimerkiksi terapioilla, mutta se ei ole kovin realistista esimerkiksi Afrikassa. Esimerkkini henkilö ei itse syytä vanhempiaan tai lapsuuttaan, vaikka hänen tulevaisuutensa ja hänen omien lapsiensa kannalta olisi tärkeää, että hän näkisi, mistä hänen käyttäytymismallinsa periytyvät. Samaa pohdintaa on varmasti meistä jokaisen syytä harjoittaa.

Pahoittelen väärinymmärrystäsi - tai no oikeastaan käsitit oikein. Minä tahdon lukea tutkimuksia ja pohtia asiaa, mutta tarkoitin kysymykseni lähinnä niin, että mitä sellaisia ongelmia, joita ei voisi esiintyä ydinperheessäkin, voisi esiintyä polygamisessa perheessä?

Bonaventura: voin kertoa oman näkemykseni avioliitosta.   Avioliitto edustaa minulle virallistettua parisuhdetta. Avioliittoon vaaditaan kaksi (tai useampi) täysi-ikäinen henkilö, jotka (ainakin avioliiton solmimisvaiheessa) rakastavat toisiaan. Avioliitto myös rajaa ideaalitilanteessa ulkopuolelleen kaikki avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet.
Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, joka mahdollistaa muun muassa perimisen. Avioliittoon kuuluu myös lasten kasvattaminen. Avioliitto on yhteiskunnan tapa ilmoittaa virallisesti, että hei, nämä tyypit tässä ovat keskenään parisuhteessa ihan vakavissaan.
Minulla on avokkini kanssa eri pankkitilit, enkä koskaan tahtoisi hänen kanssaan samaa tiliä, herranjestas. Puolet palkastani menee yhteiseen käyttöön, loppu on minun. Suuremmista hankinnoista keskustellaan. Ihan vaan by the way.  

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Luulin, että nimenomaan halusit pohtia ja lukea myös tutkimuksia aiheesta, mutta ymmärsin väärin. Joka tapauksessa yritin yhden esimerkin kautta kertoa ongelmista, joita monivaimoiseen perheeseen liittyy. Tietysti jälkikäteen voidaan koittaa korjailla tilannetta esimerkiksi terapioilla, mutta se ei ole kovin realistista esimerkiksi Afrikassa. Esimerkkini henkilö ei itse syytä vanhempiaan tai lapsuuttaan, vaikka hänen tulevaisuutensa ja hänen omien lapsiensa kannalta olisi tärkeää, että hän näkisi, mistä hänen käyttäytymismallinsa periytyvät. Samaa pohdintaa on varmasti meistä jokaisen syytä harjoittaa.

Pahoittelen väärinymmärrystäsi - tai no oikeastaan käsitit oikein. Minä tahdon lukea tutkimuksia ja pohtia asiaa, mutta tarkoitin kysymykseni lähinnä niin, että mitä sellaisia ongelmia, joita ei voisi esiintyä ydinperheessäkin, voisi esiintyä polygamisessa perheessä?

Mielestäni pohdinta on mahdotonta, jos käytetään aina argumentteja 'sattuu sitä yksiavioisissakin suhteissa' tai 'kaikki suhteet ovat kuitenkin potentiaalisesti onnettomia'. Niin tietysti on, mutta on silti sosiaalisesti, biologisesti, historiallisesti ja psykodynaamisesti ihan relevanttia väittää, ettei avioliitto ole enää edes avioliitto, jos siinä on enemmän osapuolia kuin yksi mies ja yksi nainen. Vaikka kaikenlaisia variaatioita esiintyy ja kokeillaan, niin esimerkiksi biologisesti kahden eri sukupuolta olevan yksilön välinen suhde on paras ratkaisu, koska ihmisyksilö tarvitsee periaatteessa kahta vanhempaa noin 15-20 ensimmäistä elinvuottaan. Toki hän voi selviytyä toisenlaisistakin lähtökohdista, mutta niiden tavoitteleminen on biologisen normin vastaista. Ongelmia riittää joka tapauksessa, joten miksi ehdoin tahdoin aiheuttaa niitä lisää esimerkiksi siksi, että vanhemmat eivät viitsi sitoutua toisiinsa 15-20 vuodeksi tai koko elämäkseen?

Yhteiskunnan kannalta moniavioisuuden laillistaminen olisi mielestäni takapakkia aina esihistoriallisiin aikoihin asti. Olen nähnyt esimerkiksi, kuinka vaikeaa joidenkin nuorten on itsenäistyä, koska heidän on huolehdittava esimerkiksi köyhästä äidistään, kun tämän monivaimoinen mies ei pysty hoitamaan kaikkia velvoitteitaan. Poikalapsesta tulee eräänlainen miehen korvike, jonka elämän ykkösnaisena pysyy äiti. Seurauksena on, että hänen oma parisuhteensa ei pääse kukoistamaan. Toki tällaista esiintyy myös yksiavioisissa perheissä, mutta sen todennäköisyys on varmasti paljon huomattavampi monivaimoisissa perheissä.

[matkamasentaja]

Miksi siinä tarvitaan ryhmämoniavioliittoa jos haluaa paneskella kimpassa ja viettää kommuunielämää?.

[Brandöt]

Lainauksia hieman yhdistellen näin;

Kyllä, sosiaalinen vanhemmuus on ehdottomasti tärkeämpi asia kuin biologinen vanhemmuus.

Minä näen asian siten, että liian monet ovat pitäneet nimenomaan tuota ydinperheen ideaa AINOANA oikeana tapana elää, millä on ollut vaikutusta siihen, etteivät ihmiset ole tajunneet erota ajoissa, ja hankkia itselleen (ja samalla lapsilleen!) parempaa elämää.

Eroperheiden lasten oletetusta "onnellisuudesta" on tehty useampia tutkimuksia viimeaikoina, tässä sinulle yksi melko tuore kirjoitus väestöliiton sivuilta - hyvin nopeasti voit huomata, että olet väärässä (aika moni aikuinen tässä asiassa on, et ole mitenkään yksin).

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/parisuhdetutkimusta_tiiviisti/?x218948=219412

Pätkä em. artikkelista:

Kaksi virheellistä uskomusta

Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.

Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin. Vaikka monet ovat hylänneet myytin, jonka mukaan lapset hyötyvät aina erosta, joka tekee aikuisista onnellisimpia, se vaikuttaa edelleen hienovaraisesti ja alitajuisesti ajatteluumme erosta ja reaktioihimme sitä kohtaan. Se kannustaa vanhempia olettamaan, että saavat lastensa siunauksen erolle. Sen vuoksi vanhempien on ollut vaikeampaa nähdä tai uskoa lastensa kärsivän peloista, surusta ja yksinäisyydestä eron jälkeen.

Toinen myytti perustuu ajatukseen, että ero on väliaikainen kriisi, joka vaikuttaa vanhempiin ja lapsiin ennen kaikkea tapahtumahetkellään. Tähän uskovat päättelevät, että lapsen sopeutumisen salaisuus on eron saattaminen voimaan ilman riitoja. Niinpä he ovat keskittäneet resurssinsa eroon itseensä. Aikuisten vapauduttua avioliittonsa huolista he alkavat rakentaa omaa elämäänsä. Lapset palaavat normaaleihin rutiineihinsa ja siirtyvät helposti tilanteeseen, jossa vanhemmat asuvat erillään ja jakavat päivänsä ja yönsä kahden erillisen kodin välillä. Heidän elämänsä jatkuvat kuten ennenkin, ainoastaan paljon parempina. Tämän on tarkoitus tapahtua riippumatta petoksesta, pahoinpitelystä tai hylkäämisistä, jotka johtivat eroon. Kirjoittajan mukaan olemme takertuneet tähän uskomukseen. Se on kuitenkin harhainen. Halukkuutemme uskoa siihen on estänyt meitä tarjoamasta aikuisille ja lapsille sitä ymmärrystä, jota he tarvitsevat selvitäkseen loppuelämänsä.

Näin on sen takia, että niin monet biologiset vanhemmat eivät kykene lapsistaan huolehtimaan.

Näin perustelit sosiaalisen vanhemmuuden ylivertaisuutta biologiseen vanhemmuuteen nähden. Pitää myös kuitenkin aina muistaa, että on olemassa suuri määrä ydinperheitä, joissa ei ongelmia (tässä laajuudessa) ole; se tuppaa yleensä unohtumaan esimerkiksi homovanhemmuutta puoltavista teksteistä missä dialogi noudattelee moku-puheiden kanssa samoilla linjoilla; "tekeväthän suomalaisetkin niin", tämän teeman kohdalla voit vain vaihtaa sanan 'heteroperheet' sanan 'suomalaiset' tilalle. Sosiaalinen vanhemmuus ei mitenkään (tietenkään) takaa lapselle suotuisia kasvuolosuhteita myöskään, biologisessa vanhemmuudessa kuitenkin aina suojelee se biologinen side, jonka selittämistä Bonaventurakin ansioituneesti avasi. Se ei ole mikään vähäpätöinen asia.

Tuo 'ideaalitilanne', että lapsella on kaksi kypsää ja rakastavaa vanhempaa, jotka ovat mies ja nainen, on aivan tavattoman harvinainen tilanne.

Niin ja yhä harvinaisemmaksi käy, jos tätä perhemallia aletaan romuttamaan ihan lainsäädännönkin avulla. Ei vaiskaan; se miten harvinaista tai yleistä tässä onnistuminen on, riippuu ihan omasta näkövinkkelistä (mihin luonnollisesti vaikuttaa omakohtainen kokemus). Omassa lähipiirissäni on pitkiä, 35+ vuotta kestäneitä liittoja, joissa on lapset kasvatettu aikuisiksi (kaikki näiden liittojen lapset muuten elävät tahoillaan myös onnellisissa, pitkäaikaisissa parisuhteissa kera pienten lapsien) eikä kyse ole mistään kulissiliitoista, vaan rakkautta ja keskinäistä kiintymystä aidosti riittää. Tiedän, että se on aivan mahdollista. Tiedän myös miten avioero satuttaa lasta, ja vanhempien elämänmittainen hapuilu tämän asian suhteen jättää lapseen jälkensä. Siltä pohjalta perheen perustaminen ei ole mikään helppo tai yksiselitteinen ratkaisu tai elämänvalinta, silti yhteiskuntamme selviämisen ja jatkumisen mahdollistaa ainoastaan tämä ydinperhemalli ja sen suojiin syntyvät uudet sukupolvet.