2010-04-26 YLE: Lastenkirjat eivät puhu riittävästi monikulttuurisuudesta

[Ur-ho-man]

Sen sijaan että laskenkirjoissa puhuttaisiin mystisen monikulttuurisuuden rikkaudesta, kirjoissa tulee jatkossa(kin) korostaa teemoja kuten heikomman auttaminen, erilaisuuden hyväksyminen, terveet elämäntavat, yleistieto ja luonto.

Miten ylipäätään lapsille "monikulttuurisuudesta" pitäisi puhua ja ennenkaikkea miksi? Erilaisten kulttuurien oppimisen etsikkoaika on mielestäni ensisijaisesti yläaste/lukioaikana jolloin lapsi osaa jo omilla aivoillaan punnita ja vertailla toisen kulttuurin ominaisuuksia omaansa.

[caamora]

Kyllä noita monikultturisia lastenkirjojakin löytyy ihan riittämiin, ja ovat yleensä vielä kirjastoissa ja kirjakaupoissa esillä aitiopaikoilla joista lapset voivat niitä ihanan kärkkäästi kotiin vaatia luettavaksi. Meille ovat lainaksi asti eksyneet ainakin Xing-kirjat (joissa Kiinasta adoptoitu tyttö pääosassa, ja ainakin kaapukummituksia, venäläisiä, jamaikalaisia, somaleita ja ihan perisuomalaisia lapsia leikkii ahkerasti yhdessä), sekä Helena(?) "himo mustan miehen kehoa kohtaan" Oikarinen-Jabain lastenkirja. Yleensäkin uusissa lastenkirjoissa on usein ainakin jostakin toisesta kultturista henkilöhahmoja vähintään taustalla pyörimässä, ja kaikenlainen erilaisuuden suvaitseminen on kovassa huudossa (joka ei toisaalta ole tietyissä määrin lastenkirjoissa mitenkään paha asia).

ps. Tatu ja Patu ovat pop meilläkin.

[Hommelitäti]

Ihme ettei Peppitossua ole julistettu jo pannaan. Sen riistäjäfaijahan keekoili kuninkaana vieraassa kulttuurissa (ja oli jättänyt oman lapsensa heitteille).

Satuimme lainaamaan kirjastoautolta kaksi Peppi-kirjaa samasta tarinasta, jossa Peppi lähtee seikkailemaan ystäviensä kanssa Kurrekurredut-saarelle. Juoni lyhyesti:"Peppi seikkailee Etelämerellä Tommin ja Annikan ja isänsä Efraim Pitkätossun kanssa. Peppi pelastaa Tommin hain hampaista ja hevosensa varkaiden kynsistä. Maailman vahvin prinsessa tekee syvän vaikutuksen kokonaiseen heimoon!"

Varhaisemmin painetussa versiossa on kohtaus, jossa Peppi saapuu saarelle ja alkuasukkaat kumartavat syvään hänen edessään nöyrästi. Eräs sanoo valtaistuimelle istutetulle Pepille tyyliin "sinä olla oikke hieno prinsessa". Peppi käskee heidän nousta ylös ja vastaa: "ja sinä olla oikke hieno poika, mennään yhdessä leikkimään". Kun ryhdyimme lukemaan lapseni kanssa myöhemmin painettua kirjaa samasta tarinasta, siinä ei enää ollut tätä kumartelukohtausta lainkaan. Ilmeisesti olivat kirjan tekijät saaneet siitä palautetta ja korjasivat asian myöhempään painokseen. Muistaakseni nuo kirjassa esiintyneet hevosvarkaat olivat sellaisia valkoisen heteromiehen oloisia tyyppejä, olivat jostakin syystä eksyneet samalle eksoottiselle saarelle kuin Peppikin ystävineen.

[Nuivanlinna]

Muistaakseni nuo kirjassa esiintyneet hevosvarkaat olivat sellaisia valkoisen heteromiehen oloisia tyyppejä, olivat jostakin syystä eksyneet samalle eksoottiselle saarelle kuin Peppikin ystävineen.

Muumi kun repesin!

[Hommelitäti]

Minulle lapsena luettiin muumikirjoja. Niissä oli aivan tarpeeksi monikulttuurisuutta. Muumit seikkailivat ja kohtasivat erilaisia olentoja, joidenkin kanssa tulivat toimeen, toisten eivät. Ottivat muumitaloon jopa pakolaisia, ainakin Tiuhti ja Viuhti olivat Mörköä paossa.

Myös näkymätön lapsi sai turvapaikan Muumitalosta.
Tunnusmusiikissa lauletaan "Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit..."
Mutta meidän sininen talo lukitaan, kiitos ulkomaalaisten asuntomurtautujien, jotka ovat taas kierrelleet kaupunkimme uusilla omakotialueilla.

[Mindy]

En tiedä onko kukaan muu bongannut, mutta itse bongasin todella naurettavan teelmän Suomalaisesta Kirjakaupasta jokunen päivä sitten. Lastenkirja nimeltä Mamumuksut. Nyt kun etsin googelilla, niin sillä peijoonillahan on vielä nettisivutkin! www.mamumuksut.fi

Se mikä itseäni kyrsi tuossa tekeleessä ei ollut niinkään mokutus, vaan se puhekielisyys. Miksi ihmeessä lapsille pitää muka kirjoista lukemalla opettaa puhekieltä? Puhekieli on puhekieltä ja opitaan puhumalla. Mitä parempaa kirjakieltä lastenkirjoissa on, sitä vankempi kielitaito lapsille kehittyy. Suomalaisten hyvään lukutaitoon on jossakin mainittu yhtenä syynä Aku Ankka. Aku Ankka tulee ainakin jonkin aikaa useimpiin perheisiin sekä jokaiseen kirjastoon, joten kaikki lapset lukevat Aku Ankkaa jossakin vaiheessa lapsuuttaan. Aku Ankassa on hyvää, oivaltavaa kirjakieltä ja se on saanut kehuja Kielitoimistolta ym. hyvää suomen kieltä vaalivilta järjestöiltä.

Jos kerran tuo kirja on suunnattu mamulapsille, niin juuri siksi sen pitäisi käyttää erityisen hyvää suomenkieltä. Miten ne mamut muuten oppivat kunnolla suomea, niin etteivät he jää jälkeen jo ekalla ja tokalla luokalla? Koulussa kirjat kuitenkin ovat kirjakielellä ja kirjakieltä siellä opetetaan muutenkin, joten tällaiset "helpotetut kirjat" ovat vain karhunpalvelus mamumuksuille.

[rähmis]

Lisää lastenkirjoja maahanmuuttajille

Millainen kuva lapselle syntyy, jos hän näkee jatkuvasti, että hänen kaltaisensa ovat kirjoissa vain taustalla ja hiljaa?

(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135256438246.jpeg)
Onko Peppi Pitkätossu sopivaa kirjallisuutta maahanmuuttajalapsille?

Totta kai, mutta kysymys nousi silti esiin viime viikolla seminaarissa, jonka aiheena oli lastenkirjallisuus monikulttuurisessa Suomessa.

Sen esitti Mohammad Badawieh, joka opettaa peruskoulussa arabiaa ja opiskelee samalla kirjastoalaa.

Badawich selitti, että hänen oppilaansa tykkäävät toki Pepistä, kuten kaikki muutkin lapset, mutta ongelmana ovat heidän vanhempansa.

Maahanmuuttajaperheiden vanhemmat ovat sukupolvea, jotka eivät välttämättä ymmärrä, miten tyttö voi olla vahvempi kuin pojat, tai miten hän voi periä talon yksin.

Fantasiaahan se tietysti onkin, mutta Badawiehin esimerkki on kuvaava. Se kertoo ensinnäkin siitä, miten eri maailmassa ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat elävät, siis vanhemmat ja heidän lapsensa.

Mutta se kertoo myös opettajan keskeisestä roolista. Hänen on otettava vanhemmat huomioon, mutta samalla hän kantaa vastuuta lasten tasapainoilusta kahden kulttuurin välissä.

Kulttuurituottaja Oge Eneh, kahden Suomessa syntyneen lapsen äiti, jatkoi, että hänen mielestään Peppi-kirjat kertovat pohjoismaisten naisten itsenäisyydestä, ja ne antavat taustaa maahanmuuttajille – aikuisillekin.

"Siksi ne ovat opettajille hyvä väline", Oneh totesi.

Pepin varassa ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Heti seminaarin alussa tehtiin selväksi, että Suomessa ilmestyy perin vähän lastenkirjallisuutta, jossa maahanmuuttajilla tai muuten monikulttuurisilla lapsilla olisi edes pientä roolia.

Se ei tietenkään ole suuri yllätys. Jokainen lastenkirjoja lukeva voi havaita saman.

Raumalainen äidinkielenopettaja Juli Aerila on esimerkiksi tutkinut 1993–2007 ilmestyneitä nuortenkirjoja, ja hän löysi vain kahdeksan kirjaa, joissa monikulttuurisuus on keskeisenä teemana.

Vertailun vuoksi hän mainitsi, että urheiluaiheisia kirjoja löytyi viitisenkymmentä.

Aapisiakin on tutkittu. Niissä maahanmuuttajia vilahtaa yleensä vain kuvituksessa.

Miksi maahanmuuttajia sitten pitäisi erikseen tuoda mukaan kirjoihin?

Kuvitelkaa itse. Kulttuurien välissä kasvavat lapset ovat usein hankaluuksissa oman identiteettinsä kanssa. Heillä on eri rooli päivällä koulussa ja illalla kotona.

He eivät tunnista itseään kirjoista, joita heille tarjotaan.

"Millainen kuva lapselle syntyy, jos hän näkee jatkuvasti, että hänen kaltaisensa lapset ovat vain taustalla ja hiljaa? Minusta se on henkistä väkivaltaa", sanoi Oge Eneh.

Kirjat ovat suomalaista kulttuuria vahvimmillaan. Monille maahanmuuttajille suullinen perinne on tutumpaa: satuja on kerrottu, ei luettu.

Kirjoissa olisi valtava potentiaali, kun vielä muistaa, että koulujen ohella myös kirjastoilla on hyvät valmiudet ruohonjuuritason työhön.

Jos vain olisi niitä kirjoja.

Jos vain olisi kustantamo, joka ottaisi ensimmäisenä riskin.

Järjestöjen julkaisemia amatööritason mamu-kirjoja on Suomessa jo riittävästi.

Kokeilematta kukaan ei voi tietää, ostaisivatko maahanmuuttajavanhemmat heidän lapsilleen suunnattua kirjallisuutta, mutta ei lastenkirjoja muutenkaan myydä suuria määriä.

Jos vain olisi kirjailijoita. Muutama hyväntahtoinen lastenkirjailija ei riitä mihinkään, vaan tarvitaan myös maahanmuuttajia, jotka kirjoittavat itse.

Elokuva-alalla on jo muutamia tuottajia, jotka tukevat lahjakkaita maahanmuuttajia kieliongelman yli. Ei se niin mahdotonta ole.

Hesari (digilehti)

Hommatkaa värikynät.

[EL SID]

tottakai monikulttuurin tulee näkyä lastenkirjoissa. Miten olisi kertomus Mohammedin ja Aishan häistä?

[Eino P. Keravalta]

Afrikasta tai Lähi-idästä peräisin olevaan kulttuuriin ei yleensä kuulu ostaa satukirjoja ja lukea niitä vaan kertoa suullisesti tarinoita. Mikä muka estää afgaanivanhempia Suomessa kertomasta tarinoita lapsilleen? Rasismiko? Vaikka heille olisi painettuja kirjoja, moniko näistä varsinaisista perheistä laittaisi rahojaan moisiin, kun koskaan niin ei olla tehty? Mies, joka näissä perheissä yksin päättää rahoista, varmasti ostaa mieluummin merkkivaatteita. Satukirjoja pidettäneen länsimaisena roskana. Joten jatkakoot tarinankerrontaperinteitään aivan rauhassa. Niissä tarinoissa se mamu varmaan seikkailee ja sankarit ovat ruskeita.

Ei ole suomalaisten tehtävä alkaa tehdä satukirjojakin maahanmuuttajille. Eivätkö ne itse pysty mihinkään? Eikä mitään kustantajaa tarvita. Voi tehdä omakustanteen. Tai levittää materiaalia netissä. "Ongelma" taitaakin olla enemmän valkoisten, "tiedostavien", keski-ikäisten afrikkalaisiin hameisiin pukeutuvien eukkojen päissä. Heidän mielestään kun sankarien pitää olla mustia satukirjoissa, muuten olemme kaikki natseja. Eiköhän se ole viisainta niin, että jokainen kansa tekee itse satukirjansa juuri niin kuin haluaa ilman mitään ilveilyjä ja poliittisia korrektiivisuuksia ja muut kansat sitten ostavat niitä jos hyväksi näkevät, elleivät näe, eivät osta. Mutta ei kenenkään kansan tehtävänä ole alkaa tehdä muille kansoille satukirjoja. Jokainen hoitakoon oman kulttuurinsa. Pitääkö meidän muka alkaa vielä tuottamaan kulttuuria muillekin? Jos joku kansa ei osaa tuottaa kulttuuria niin se varmasti merkitsee sitä, ettei sitä edes kulttuuri kiinnosta. Kyllä evoluutio hoitaa.

[Nikopol]

No voi Mörön mekko ja Nuuskamuikkusen huilu. Minäpä kynäilen jännän nuortenkirjan jossa monikulttuuri kukkii. Julkaisijana Google/Blogspot.

Stay tuned but don't hold your breath. Taide vaatii aikaa.

[Hommelitäti]

Ei ole suomalaisten tehtävä alkaa tehdä satukirjojakin maahanmuuttajille. Eivätkö ne itse pysty mihinkään?

Juuri näin. Vuoden pakolaisnaisen haastattelussa todettiin taannoin, että Suomessa ei ole tarpeeksi maahanmuuttajanaisten kohtaamispaikkoja. Uimahalleihin tarvitaan omat vuorot. Maahanmuuttajapojat tarvitsevat omat arvolleen sopivat päiväunitilat päiväkodeissa. Satukirjat eivät kerro maahanmuuttajalapsille sopivia tarinoita. Ei ole riittävästi sitä eikä tätä. Kun mikään ei riitä. Ja kaikki tarvitsisi antaa valmiina. ARGH! Suomessa on ollut tapana sanoa: nälkä kasvaa syödessä. Mutta täällä sanotaan myös: ahneella on paskainen loppu. Mene ja tiedä.

[kohmelo]

PS. Ei muuta kuin Opetushallituksen myyntinäyttelyyn. Sieltä muuten löytyy jo monikulttuurillisuus kirjallisuutta.

http://www.oph.fi/yhteystiedot/myyntinayttely

[Fincum]

http://areena.yle.fi/audio/937559

Ylen taustapeili. 11:27 eteenpäin aiheena lastenkirjojen monikulttuuri.
Nuivaa puhetta, uskokaa tai älkää! Ja semminkin, kun äänessä Stiller, Hazard ja Liekki.

[Kokoliha]

Lapsiin kohdistettu ideologinen propaganda on kiistämättä kaikkein vastenmielisintä ja oksettavinta lajissaan. Vastaisku ja realiteettien kertominen pilteille on siis enemmän kuin paikallaan. 

No voi Mörön mekko ja Nuuskamuikkusen huilu. Minäpä kynäilen jännän nuortenkirjan jossa monikulttuuri kukkii. Julkaisijana Google/Blogspot.

Stay tuned but don't hold your breath. Taide vaatii aikaa.

Kirjoittaja huomioiden, tätä kannattanee odottaa! Taustamusiikiksihan sopinee kuin perunanenä päähän tämä Erilaisuuden ylistyslaulu.

[Juha J.]

No voi Mörön mekko ja Nuuskamuikkusen huilu. Minäpä kynäilen jännän nuortenkirjan jossa monikulttuuri kukkii. Julkaisijana Google/Blogspot.

Stay tuned but don't hold your breath. Taide vaatii aikaa.

Kirjoittaja huomioiden, tätä kannattanee odottaa!

Abso-fucking-lutely kannattaa. Inspiroi minuakin tämä idea,

[Rannanjärvi]

http://areena.yle.fi/audio/937559

Ylen taustapeili. 11:27 eteenpäin aiheena lastenkirjojen monikulttuuri.
Nuivaa puhetta, uskokaa tai älkää! Ja semminkin, kun äänessä Stiller, Hazard ja Liekki.

Totta. Erittäin järkevää puhetta.

[Vetinari]

No voi Mörön mekko ja Nuuskamuikkusen huilu. Minäpä kynäilen jännän nuortenkirjan jossa monikulttuuri kukkii. Julkaisijana Google/Blogspot.

Stay tuned but don't hold your breath. Taide vaatii aikaa.

Itsellenikin tuli mieleen, että pitäisikö piirtää mamurealistinen lastenkirja nettiin...

[Tanaquil]

Muutama pohdinta aiheen tiimoilta:

Miksi ensinnäkin pidetään niin tärkeänä, että lapsi samastuu kirjan päähenkilöihin? Ja toiseksi, onko samastumisen ehtona ehdottomasti se, että kirjan hahmo on kuin lukijansa hiilipaperikopio - eli monikulttuurisuuden viitekehyksessä edustaa samaa rotua etnis-kulttuurista taustaa? Näin tulkitsisin tuon Hesarin "Lisää lastenkirjoja maahanmuuttajille" -artikkelin valituksen siitä, kuinka "kulttuurien välissä kasvavat lapset eivät tunnista itseään kirjoista, joita heille tarjotaan". (Mitähän se meikäläisestäkin kertoo, että mm. Lea Pennasen eläinaiheiset lastenkirjat olivat (ja ovat yhä) rakkaimpia - ja eläinsatujen lisäksi opiskelin ahkerasti vanhempien kirjahyllystä eläintietokirjoja? Kettutyttöys jo geeneihin koodattuna?)

Artikkeleista päätellen "lastenkirjat" yleistetään suppeaksi genreksi, joka kuvaa jokapäiväistä arkielämää tässä ajassa ja paikassa. Tähän viittaa märinä siitä, kuinka "lasten- ja nuortenkirjoissa maahanmuuttajia on vähän eivätkä he yleensä ole aktiivisia toimijoita" ja toive kirjoista, joissa "suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus tuodaan esiin luontevasti". Omaa lapsuutta muistellessa tuollaiset "Makko Möllikäs käy supermarketissa" -tyyppiset arkielämää kuvaavat kirjat olivat ehdottomana vähemmistönä lukemistossani ja IMO sitä kaikkein tylsintä sorttia lastenkirjoista. Yhtenä suosikkina sen sijaan muistan moniosaisen, laadukkaasti kuvitetun satukokoelman, joka sisälsi satuja eri puolilta maailmaa. Niissä sitä oli "aktiivisia toimijoita" jos minkäkin värisinä - mutta joo, ei luontevasti monikulttuurisia yhteiskuntia, joten ei samastumiskohteita maahanmuuttajille.

Jos suomalaista arkea kuvaavissa lastenkirjoissa ei esiinny tarpeeksi monikulttuurisia lapsia, mikä estää etsimästä luettavaksi käännöskirjallisuutta, jossa päähenkilöt ovat "oikeanlaiset"? Jos kirjastojen ja kirjakauppojen valikoimat ovat mukamas liian suppeat, netistä löytää kaiken maan ja taivaan väliltä. Voi laittaa tilauksen vaikka entisen kotimaan kirjakauppoihin ja tilata lastenhuoneen pullolleen ihan omalla äidinkielellä kirjoitettuja teoksia. Vailla sarkasmin häivääkään pidän erinomaisena ideana, että lapsi tutustutetaan oman kulttuurin/maan lastenkirjallisuuden klassikoihin sekä kansansatuihin.


Loppukevennys: tämä hauska katsaus satulääketieteeseen ei liity monikulttuuriseen lastenkirjallisuuteen, mutta satuinpa tällaiseenkin törmäämään googlettaessani muistin virkistykseksi lapsuudenaikaisia suosikkikirjojani:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo80499&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=haku&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_hakusana=l%C3%A4%C3%A4ketiede+saduissa

Satulääketieteen parhaita lääkkeitä ovat kauniit prinsessat ja uljaat prinssit. Prinssin tai prinsessan suudelma riittää tavallisesti kumoamaan pahan taian. Tunnettu kansansatu (Ranskalainen kansansatu 1980) esittää tyypillisen potilastapauksen.
Potilas 1 on prinsessa, jonka ristiäisiin kutsuttiin kaksitoista haltijatarta, mutta kolmastoista jäi kutsumatta. Tämä manasi prinsessalle kovan kohtalon, joka toteutuikin prinsessan 15- vuotispäivänä: prinsessa satutti kätensä värttinään ja nukahti sadaksi vuodeksi. Sittemmin paikalle osui kiertelevä prinssi, jonka suudelma herätti prinsessan. Asiaa tosin saattoi auttaa se, että prinsessan nukahtamisesta oli juuri tullut sata vuotta täyteen.

[mekkuli]

Raumalainen äidinkielenopettaja Juli Aerila on esimerkiksi tutkinut 1993–2007 ilmestyneitä nuortenkirjoja, ja hän löysi vain kahdeksan kirjaa, joissa monikulttuurisuus on keskeisenä teemana.

Vertailun vuoksi hän mainitsi, että urheiluaiheisia kirjoja löytyi viitisenkymmentä.

Minusta kahdeksan kirjaa on paljon jos lasketaan niin, että pääosa lapsista urheilee, mutta jokainen ei ihan vielä ole maahanmuuttaja.

Vaikka turha tässä on kai ihmetellä, seuraavassa painoksessa Pepillä on burkha ja Jymy-Juntunen aviomiehenä.

[KTM]

Koskahan joku valopää keksii että "Vitsikirjat eivät puhu riittävästi monikulttuurisuudesta" ja jokaiseen vitsiin pitää ottaa mukaan vähemmistön edustaja.

Ai niin, joo, mutta sellaisia vitsejähän on jo.

[Pliers]

Oliko tämä todella uutinen?!!!! Eikö uutisissa tavata käsitellä faktoja, eikä mielipiteitä?

[Iloveallpeople]

Monikulttuurisuus runsaasti esillä Suomen lastenkirjallisuudessa

Vaikka monikulttuurisuus ja etninen moninaisuus ovat Suomessa vielä suhteellisen uusia ilmiöitä, näkyy monikulttuurisuus runsaasti suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden sivuilla. Tätä mieltä ovat kirjailijat Alexandra Salmela ja Kari Levola. Molemmat ovat kirjoittaneet sekä lapsille että aikuisille.
...

– Olen huomannut, että erilaisia etnisiä hahmoja löytyy kyllä. Jossain vaiheessa alkoi jopa tuntua, että onko niiden suhteen jonkinlainen kiintiö: ajattelevatko kirjailijat, että olisi kiva laittaa kirjaan yksi vähän erilainen hahmo? Sen pitäisi olla vähän erilainen, muttei kuitenkaan aivan vinksahtanut, ja ehdottomasti uskottava.

Levola puolestaan ei usko, että kirjailijat loisivat joukosta erottuvia hahmoja laskelmoiden.

– Kyllä teoksia mietitään intuition varassa.
...

Salmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia. Levola on samaa mieltä.
...

Levolan mielestä suomalainen lastenkirjallisuus on jo pitkään nostanut esiin suvaitsevaisuuden teemoja.

– Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen. Mielestäni se on ollut varsin tuloksellista.
...

Loput: Turun Sanomat

[Emo]

Monikulttuuria on kiitettävästi sekä lastenkirjoissa että lastenohjelmissa, ja meillä lapsi ahkerasti raportoikin minulle että "taas äiti oli tuossakin ohjelmassa mokutusta". Ihan samoin kuin minä lapsena tarkkailin sen aikaista mediaa ja ohjelmatarjontaa ja etsin sieltä suomettumisen merkkejä.

Medialukutaitaitoa ja kriittistä viihteenseuraamisen opetusta kehiin Suomen kodeissa, niin monikulttuurista saa yhtä kivan mokubingon kuin Neukkulasta aikoinaan. Minäkin jälkikäteen yhdessä lapsen kanssa pohdin sitä oliko hänen mokutushavaintonsa todellista mokutusta vai oliko sillä kertaa kyse vain normaalista kansainvälisyydestä. Sellaistakin-han on olemassa.

[Veikko]

Monikulttuurisuus runsaasti esillä Suomen lastenkirjallisuudessa

Vaikka monikulttuurisuus ja etninen moninaisuus ovat Suomessa vielä suhteellisen uusia ilmiöitä, näkyy monikulttuurisuus runsaasti suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden sivuilla. Tätä mieltä ovat kirjailijat Alexandra Salmela ja Kari Levola. Molemmat ovat kirjoittaneet sekä lapsille että aikuisille.
[---]
Levolan mielestä suomalainen lastenkirjallisuus on jo pitkään nostanut esiin suvaitsevaisuuden teemoja.

– Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen. Mielestäni se on ollut varsin tuloksellista.
...

Loput: Turun Sanomat

"Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen" on lasten päihin ennekin tungettu tiettyjen ilmiöiden suvaitsemista ja muiden ilmiöiden vihaamista: http://research.calvin.edu/german-propaganda-archive/fuchs.htm . Ja aina "se on ollut varsin tuloksellista".

Milloin yleisesti ymmärretään ruveta vastustamaan ajatusta, että siinä, että lapset ovat jonkin poliittisen ideologian laajamittaisen aivopesun kohde, olisi jotain hyvää ja ylevää.

[Man in a Suit]

Monikulttuurisuus runsaasti esillä Suomen lastenkirjallisuudessa


[---]
...

"Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen" on lasten päihin ennekin tungettu tiettyjen ilmiöiden suvaitsemista ja muiden ilmiöiden vihaamista: http://research.calvin.edu/german-propaganda-archive/fuchs.htm . Ja aina "se on ollut varsin tuloksellista".

Milloin yleisesti ymmärretään ruveta vastustamaan ajatusta, että siinä, että lapset ovat jonkin poliittisen ideologian laajamittaisen aivopesun kohde, olisi jotain hyvää ja ylevää.

Saattaisi olla kysyntää wanhanajan lastenkirjallisuudelle, teemalla "Suomalainen perinteikäs lastenkirjallisuus". Ostaisin omalle mukulalleni välittömästi, hinnasta riippumatta.

[Eino P. Keravalta]

On aivan sama, mitä nämä sielunsa myyneet propagandistit saarnaavat ja huijaavat, lapsi tulee kyllä ajallaan huomaamaan, että häntä on kusetettu.

Ikävä kyllä oppivuosina lapsi saattaa tulla raiskatuksi, hakatuksi tai ryöstetyksi, kun häntä ei olla opetettu varomaan tiettyjä tilanteita tai ryhmiä.

[Vörå]

Hyvähän se on että muuttunutta yhteiskuntaa käsitellään - jatkossakin meidän on tultava toimeen taustoiltaan kaikenlaisten henkilöiden kanssa niin hyvä, että jo lapsena tottuu tähän. (Joskin siinä mitä olen omien lasteni päiväkotikokemuksia seurannut niin aika luonnostaan tuo tuntuu lasten kanssa toimivan.)

[Fincum]

Lastenkirjallisuudessa ja -ohjelmissa on esillä enemmän etnistä väriä kuin eri suomen murteita puhuvia lapsia.

[Eino P. Keravalta]

Hyvähän se on että muuttunutta yhteiskuntaa käsitellään - jatkossakin meidän on tultava toimeen taustoiltaan kaikenlaisten henkilöiden kanssa niin hyvä, että jo lapsena tottuu tähän. (Joskin siinä mitä olen omien lasteni päiväkotikokemuksia seurannut niin aika luonnostaan tuo tuntuu lasten kanssa toimivan.)

Ei yhteiskunta ole muuttunut - sitä on tietoisesti ja suunnitelmallisesti muutettu.

En myöskään ymmärrä, miksi meidän on omassa maassamme tultava toimeen meille vastakkaisia arvoja kannattavien kulttuureiden kanssa - onhan sopeutuminen ja 'toimeen tuleminen' vieraan tulijan asia eikä maan omistajan asia.

[vastauslähetys]

Salmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia.
...

Kaikki erilaisia, kaikki vinksahtaneita... Lapset oppivat, että myös sanomalehtien pikku-uutisien erilaisia etnisyyksia edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia