Kreikan, Etelä-Euroopan ja Irlannin talouskriisi (yhdistetty) -arkisto

[Sami Aario]

Myöskään Suomella ei ole omaa rahapolitiikkaa. Siitä kannattaa sitten repiä huumoria.

Yhtenä euroon liittymistä puoltavana argumenttina käytettiin sitä, että esimerkiksi presidentti Koiviston vahvan markan politiikka oli osoittautunut Suomelle niin tuhoisaksi. Rahapolitiikkaa ei siis haluttu jättää suomalaisten poliitikoiden hoidettavaksi. Ajateltiin, että eurojärjestelmän alueelta löytyy tarpeeksi viisautta pitämään järjestelmä vakaana. Mutta "nyt kävi näin".

EU:n Europa sivuilla sanotaan näin:

Euroopan keskuspankki on täysin riippumaton elin. EKP, eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit ja niiden päätöksentekoelinten jäsenet eivät voi pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita miltään muulta taholta. Kaikkien EU:n jäsenmaiden ja toimielinten on kunnioitettava tätä periaatetta.

Eri asia on tietenkin että mitä käytännössä on tapahtunut, kun lähes kaikkia muita keskeisiä sääntöjä ja periaatteita on EU:ssa jo rikottu.

[tyhmyri]

^En ole koskaan ymmärtänyt perustelua, jonka mukaan oman rahapolitiikan puuttuminen olisi hyvä asia. Vähän kuin haluaisi lapsia, mutta ei itse suostuisi naimaan ilman kumia. No joo, kyllähän niitä lapsia sittenkin perheeseen voi siunaantua, muta geeneistä voi olla montaa mieltä.

EKP on noudattanut rahapolitiikkaa, joka on pitkälti sopinut Saksalle mutta ei muille.

[Jouko]

Myöskään Suomella ei ole omaa rahapolitiikkaa. Siitä kannattaa sitten repiä huumoria.

Yhtenä euroon liittymistä puoltavana argumenttina käytettiin sitä, että esimerkiksi presidentti Koiviston vahvan markan politiikka oli osoittautunut Suomelle niin tuhoisaksi. Rahapolitiikkaa ei siis haluttu jättää suomalaisten poliitikoiden hoidettavaksi. Ajateltiin, että eurojärjestelmän alueelta löytyy tarpeeksi viisautta pitämään järjestelmä vakaana. Mutta "nyt kävi näin".

EU:n Europa sivuilla sanotaan näin:

Euroopan keskuspankki on täysin riippumaton elin. EKP, eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit ja niiden päätöksentekoelinten jäsenet eivät voi pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita miltään muulta taholta. Kaikkien EU:n jäsenmaiden ja toimielinten on kunnioitettava tätä periaatetta.

Eri asia on tietenkin että mitä käytännössä on tapahtunut, kun lähes kaikkia muita keskeisiä sääntöjä ja periaatteita on EU:ssa jo rikottu.

Tismalleen. Kuin omaa tekstiäni. Ei oltaisi tässä tilanteessa jos sopimuksia olisi noudatettu edes osittain.

[PaulR]

Liityin Suomen Monetan "miljonääriklubiin". Lähettävät kuukausittain setelin, jonka arvo on vähintään miljoona.

Miksi tarrasin tarjoukseen, enkä seiskapäivään...? Huvin vuoksi.

[Sami Aario]

^En ole koskaan ymmärtänyt perustelua, jonka mukaan oman rahapolitiikan puuttuminen olisi hyvä asia. Vähän kuin haluaisi lapsia, mutta ei itse suostuisi naimaan ilman kumia. No joo, kyllähän niitä lapsia sittenkin perheeseen voi siunaantua, muta geeneistä voi olla montaa mieltä.

Oikeastaan perusteluna voisi käyttää tuota Europa-sivujen sitaattia. Rahapolitiikan kanssa sekoilu muodostuu poliitikoille ylitsepääsemättömän houkuttelevaksi etenkin kriisitilanteissa.

EKP on noudattanut rahapolitiikkaa, joka on pitkälti sopinut Saksalle mutta ei muille.

... vaan nyt näyttää vähän siltä, että sääntöjä on alettu vaivihkaa rikkoa, kaikki tietysti "yhteisen hyvän nimissä".

[tyhmyri]

Tismalleen. Kuin omaa tekstiäni. Ei oltaisi tässä tilanteessa jos sopimuksia olisi noudatettu edes osittain.

Ei ole mitään mekanismia, joka olisi poistanut eurojärjestelmän sisäiset epätasapainot. Niitä ei olisi sopimusten noudattamisella kyetty hoitamaan.

Itse asiassa olen samaa mieltä siinä mielessä, että jos sopimuksia olisi noudatettu, niin tämä eurosysteemi olisi jo aikaa sitten hajonnut omaan mahdottomuuteensa. Mutta koska sopimuksia ei noudateta, niin systeemin ylläpito veronmaksajien piikkiin on mahdollista.

[tyhmyri]

^En ole koskaan ymmärtänyt perustelua, jonka mukaan oman rahapolitiikan puuttuminen olisi hyvä asia. Vähän kuin haluaisi lapsia, mutta ei itse suostuisi naimaan ilman kumia. No joo, kyllähän niitä lapsia sittenkin perheeseen voi siunaantua, muta geeneistä voi olla montaa mieltä.

Oikeastaan perusteluna voisi käyttää tuota Europa-sivujen sitaattia. Rahapolitiikan kanssa sekoilu muodostuu poliitikoille ylitsepääsemättömän houkuttelevaksi etenkin kriisitilanteissa.

Häh? Rahapolitiikka on keino, jolla nimenomaan hoidetaan niitä kriisitilanteita. Eli ehdotatko, että kriisit jätetään ratkaisematta tai valtioiden selviäminen vaikkapa poikkeustilanteissa hoitamatta? Antaudutaan ehdoitta?

Esimerkiksi Jenkkilässä FED on Lender-of-last-resort jos alkaisi ihan oikea sota tai muuta mukavaa.

[Sami Aario]

Häh? Rahapolitiikka on keino, jolla nimenomaan hoidetaan niitä kriisitilanteita. Eli ehdotatko, että kriisit jätetään ratkaisematta tai valtioiden selviäminen vaikkapa poikkeustilanteissa hoitamatta? Antaudutaan ehdoitta?

Väitän, että markkinamekanismit ja normaali konkurssimenettely olisivat hoitaneet kriisin pois päiväjärjestyksestä jo ajat sitten, jos niiden olisi annettu toimia. Se aikaisempi pitkä viestini tässä ketjussa viittasi tähän, erityisesti se kohta Mustanpekan peluusta joka on de facto johtanut kilpailun rajoittumiseen lainamarkkinoilla.

Esimerkiksi Jenkkilässä FED on Lender-of-last-resort jos alkaisi ihan oikea sota tai muuta mukavaa.

Jos ei ole varaa sotia niin sitten ei pidä sotia. Puolustautuminen täysimittaisessa hyökkäyssodassa on eri asia, mutta siinä kohtaa astunevat voimaan kriisiajan talous ja erinäiset pakkokeinot jo muutenkin.

Väitän, että normaalioloissa keskuspankin rooli tällaisena Lender-of-last-resort -tahona nimenomaan luo lisää ongelmia eikä ratkaise niitä.

[tyhmyri]

^Yksikään maa ei ole tietääkseni hävinnyt sotaa siksi, että maan oma raha olisi loppunut. Jos tiedät vastaesimerkin, niin mielelläni sellaisesta kuulisin.

Mutta puhut eri asioista. On täysin kiistatta osoitettu, että rahapolitiikka on oleellinen osa kansakunnan (tai valtion tms) menestymisen edellytyksiä. Nyt sitten Suomi ja moni muu on vapaaehtoisesti moisesta luopunut. Ei, en jaksa perustella asiaa seikkaperäisesti, lukekaa Woodworthin kirja rahapolitiikasta ja sen merkityksestä. Ehkä taustalle ensiksi Krugmanin opus ihan peruskäsitteistä (keynesiläinen ja aliarvioi rahapolitiikkaa, mutta muuten mainio).

Tuo kilpailun rajoittuminen lainamarkkinoilla on jotain, mitä en ymmärrä. Avaisitko käsitettä? Kiitos.

[PaulR]

No me jäämme odottamaan sitä.

Itsellä on kohde valittuna Nevadasta.

[Sami Aario]

Tuo kilpailun rajoittuminen lainamarkkinoilla on jotain, mitä en ymmärrä. Avaisitko käsitettä? Kiitos.

Siteeraan itseäni:

Kriisi siis alkoi likviditeettiongelmista, eli pankit eivät pystyneet tai suostuneet lainaamaan varojaan eteenpäin, koska niillä oli ongelmia taseidensa kanssa. Tämän kaiketi pitäisi olla kilpailuetu vaikka sellaisille pankeille jotka oltaisiin perustettu varta vasten kriisin puhjettua, jotta ne voisivat viedä lainamarkkinoita kriisiintyneiltä pankeilta. Maailmassa on sellaista pääomaa vaikka kuinka paljon, jolla tämä olisi voitu tehdä, ja kriisipankkien olisi voitu antaa kaatua vaarantamatta koko pankkijärjestelmää. Oma arvaukseni sille että miksi tällaisia pankkeja ei sitten perustettu on se, että niiden olisi ollut pakko osallistua tuohon edellämainittuun Mustanpekan peluuseen keskuspankkijärjestelmän kautta, eli keskuspankki olisi vienyt niiltä tämän mainitun kilpailuedun.

Uusien pankkien ei kannata tulla mukaan lainamarkkinoille, koska niiden on osallistuttava (tai ne epäilevät että niiden on osallistuttava) kriisipankkien lainoittamiseen vasten tahtoaan -> lainamarkkinat rajoittuvat.

[tyhmyri]

^Perustele hieman. En pysynyt kärryillä. Kaikki tietämäni keskuspankit lainaavat rahaa liikepankeille kyllä ilman kuvaamaasi ongelmaa.

[Sami Aario]

^Perustele hieman. En pysynyt kärryillä. Kaikki tietämäni keskuspankit lainaavat rahaa liikepankeille kyllä ilman kuvaamaasi ongelmaa.

Pankithan joutuvat tallettamaan likvidejä varojaan keskuspankkiin, joka sitten lainaa ne rahat eteenpäin. Normaaliolosuhteissa tämä ei ole ongelma, mutta entä jos keskuspankilla on taseessaan kuraa? Tallettaisitko itse rahasi sellaiseen pankkiin, jolla epäilisit olevan vakavaraisuusongelmia?

[RTT]

Oikeastaan perusteluna voisi käyttää tuota Europa-sivujen sitaattia. Rahapolitiikan kanssa sekoilu muodostuu poliitikoille ylitsepääsemättömän houkuttelevaksi etenkin kriisitilanteissa.

"Politiikan yläpuolella" oleva EKP on painostanut mm. Irlantia ja Portugalia hakemaan tukipaketteja euromailta uhkaamalla pistää ko. maiden rahahanat kiinni. Saksaa pienemmät euromaat ovat siis tilanteessa, jossa niiden "oma" keskuspankki uhkaa pistää ne konkurssiin, elleivät ne tee kuten keskuspankki tahtoo. Minä en näe tässä systeemissä mitään kannatettavaa.

[tyhmyri]

Pankithan joutuvat tallettamaan likvidejä varojaan keskuspankkiin, joka sitten lainaa ne rahat eteenpäin. Normaaliolosuhteissa tämä ei ole ongelma, mutta entä jos keskuspankilla on taseessaan kuraa? Tallettaisitko itse rahasi sellaiseen pankkiin, jolla epäilisit olevan vakavaraisuusongelmia?

Mistä sinä kirjoitat?

Fiat-rahalla operoivalla keskuspankilla voi olla vaikka negatiivinen oma pääoma eikä se menoa haittaa. Keskuspankilla ei edes periaatteessa voi olla vakavaraisuusongelmia jos kyseessä on fiat-raha. Keskuspankki voi ihan oikeasti luoda rahaa tyhjästä eli kirjoittaa itselleen shekin.

Itse asiassa keskuspankki ei tarvitse ollenkaan omia pääomia. Pelkkä oikeus rahan painamiseen riittää.

Keskuspankki ei voi mennä konkurssiin. Tekninen mahdottomuus. (Siis pankin hallinnoimalla valuutalla operoitaessa.)

[Sami Aario]

Pankithan joutuvat tallettamaan likvidejä varojaan keskuspankkiin, joka sitten lainaa ne rahat eteenpäin. Normaaliolosuhteissa tämä ei ole ongelma, mutta entä jos keskuspankilla on taseessaan kuraa? Tallettaisitko itse rahasi sellaiseen pankkiin, jolla epäilisit olevan vakavaraisuusongelmia?

Mistä sinä kirjoitat?

Kirjoitan Euroopan keskuspankkijärjestelmästä, jossa kansalliset keskuspankit käsittääkseni eivät voi noin vain "luoda rahaa tyhjästä", vaan ne voivat lainata sitä eteenpäin ainoastaan niitä vakuuksia vastaan jotka niihin on talletettu. Mistä sinä kirjoitat?

EDIT: Jos keskuspankki alkaa kirjoittaa katteettomia shekkejä, niin eikö se ole yksi syy lisää pysyä kaukana sellaisilta lainamarkkinoilta, joissa rahan arvon säilyvyyskään ei ole taattu?

[PaulR]

Nyt sitten hattuinen kertoo teille, ja kaikki kertovat sen kaiken olevan salaliittoteoriaa.

[PaulR]

Multa kysyttiin, että poika tapaettiin tossa aikaoinaa, et et kai sä pidä minään ropleemana?

No mulle sopisi, että muutama tyyppi haudattaisiin saman tien, mutta omani on asiani.

[Jericho]

Niille jotka ei nähneet, niin kannattaa katsoa tuo ensimmäinen vaalidebatti. http://www.youtube.com/watch?v=dkrwUU_YApE

Todella viihdyttävää katsottavaa.  Romney käytti Eurooppaa ja tarkemmin sanoen, Espanjaa esimerkkinä epäonnistumisesta.

Siitä Espanjalaiset jo vetikin herneet nenään.

In Europe, where leaders and finance officials have worked closely with the Obama administration over the past 2-1/2 years trying to resolve the euro area debt crisis, there was particular consternation at Romney's singling out of deficit-ridden Spain as a poorly administered economy.

"Romney is making analogies that aren't based on reality," Foreign Affairs Minister Jose Manuel Garcia-Margallo told reporters after a meeting of his centre-right party.

Leading Spanish daily El Pais highlighted the fact that Spain was the only European country mentioned, and contrasted Romney's negative depiction of it with Obama's praise for Spain's renewable energy policies during the 2008 campaign.

"Spain has never been mentioned in a presidential debate as a symbol of failure," the left-leaning newspaper lamented. "What happened last night makes history. And not in a good way."
http://www.reuters.com/article/2012/10/04/us-europe-us-debate-idUSBRE8930Y520121004

[repo]

EKP on noudattanut rahapolitiikkaa, joka on pitkälti sopinut Saksalle mutta ei muille.

Wolfgang Schäuble sanoo, että sopii ja "toimii".

http://www.talouselama.fi/uutiset/schauble+miksi+kaikki+valittavat++euroopan+talouden+korjaaminen+edistyy+mahtavasti/a2148921

Schäuble kirjoittaa perjantain Wall Street Journalissa, että monet vähälle huomiolle jääneet trendit kertovat, että Euroopan matokuuri toimii.

[Kimmo Pirkkala]

Toisinajattelija
Aina kun euroeliitti kertoo, että kriisi on ohi, palomuuri on pystytetty tai talouskriisistä on saatu niskalenkki, Jan Hurri kirjoittaa kolumnin ja sanoo: ei ole.

Elina Grundström, teksti
Ville Palonen, kuvat Näköislehti   

Taloussanomien toimittaja Jan Hurri istuu New Yorkin Keskuspuiston laidalla sijaitsevan loistohotellin kokoussalissa lokakuussa 2008, kun hän oivaltaa, että maailman-kirjat ovat sekaisin.
Vaikka ajat ovat huonot, työnantaja on suostunut kustantamaan hänet suursijoittajien arvostaman analyysiyhtiön BCA:n tuhansia euroja maksavaan sijoituskonferenssiin.
On vain kaksi viikkoa siitä, kun sijoituspankki Lehman Brothers on ajautunut yrityssaneeraukseen. Hurri on varautunut kuulemaan esitelmiä Yhdysvaltoja ravistelevasta finanssikriisistä, mutta jalopuulla paneloitujen seinien ja kimaltavien
kattokruunujen katveessa puhutaankin jostakin aivan muusta: euroalueen heikkouksista.
Maailman terävimmät talousasiantuntijat arvioivat, että Eurooppaan on iskemässä syvempi ja sitkeämpi kriisi kuin Yhdysvaltoihin.

Toimittaja palaa iltaisin hämmentyneenä omaan vaatimattomaan hotelliinsa. Esitelmät poikkeavat jyrkästi siitä omahyväisestä tunnelmasta, joka kotimaassa vallitsee.
Vaikka Islanti ja Irlanti ovat jo vaikeuksissa, Suomessa valtionjohto viestii, että kaikki on kunnossa: kriisi ei tule koskettamaan Suomea kovin voimakkaasti ja EU-johtajien lupaamat pankkituet ovat jo saaneet tilanteen hallintaan muuallakin Euroopassa.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on äskettäin todennut eduskunnassa leikkimielisesti, ettei 1990-luvun lama voi toistua. "Silloin tilannetta heikensi Neuvostoliiton romahtaminen. Tätä tuskin tapahtuu kahdesti."
Kotona Sanomatalon avokonttorissa odottaa paperipinojen täyttämä pöytä. Posti on tuonut monta uutta markkinakatsausta, jotka kertovat samaa tarinaa kuin New Yorkin konferenssi.
Hurri avaa tietokoneensa ja alkaa naputella kolumniotsikkoa Euroopan talous kärsii kriisistä eniten.
Hän aavistaa, että hänen elämässään on alkamassa uusi vaihe. Konferenssissa on toisteltu, että tämä kestää kauan. Historian siivet havisevat.
"Euroopan maat jakautuvat nyt harvinaisen selvästi heikkoihin ja vahvoihin, tai oikeastaan heikkoihin ja vielä heikompiin", hän kirjoittaa marraskuussa 2008.
Vuoden 2009 alussa hänen otsikkonsa muuttuvat suorasukaisiksi.
Kriisi repii rahaliittoa.
Kestääkö Eurooppa pankkikriisiä?
Suomi joutuu maksumieheksi.
Otsikoista on vielä lähes vuosi eurokriisin alkupisteeseen, joulukuuhun 2009, jolloin Kreikan uusi hallitus myöntää, että maan taloustilastoja on väärennetty vuosikausia.

Sitä mukaan kuin Euroopan talous luisuu alamäkeä, Jan Hurrin osakkeet nousevat. Hän alkaa kyseenalaista virallisia totuuksia ja saavuttaa kulttimainetta.
Nousukiitoa siivittää se, että Taloussanomat on vuoden alussa 2008 muuttunut verkkolehdeksi. Hurri voi kirjoittaa polveilevia analyysejään ilman pituusrajoituksia juuri, kun kansalaiset yrittävät ymmärtää, mitä taloudessa tapahtuu.
Aina kun EU-johtajat ilmoittavat, että pahin on ohi, palomuuri on pystytetty tai kriisistä on saatu niskalenkki, hän kirjoittaa kolumnin, jossa kumotaan euroeliitin propagandistiset väitteet.
Hänen tavaramerkikseen muodostuvat omatekoiset stressitestit. Toukokuussa 2010 hän laskee, että vaikka Suomen virallinen tukiosuus on 1,5 miljardia euroa, se voi räjähtää 30 miljardiin.
Hänen kahdesti viikossa ilmestyvät ilmaisjuttunsa alkavat kerätä 100?000 –?200?000 lukijaa ja jokaiseen juttuun tulee satoja kommentteja, parhaimmillaan 500.
Erityisen paljon palautetta tulee huhti­kuussa 2011 ilmestyneestä jutusta Näin EU vedätti Suomea velkatalkoissa, jonka mukaan Suomelle tuli suuria jäsenmaita raskaammat vastuut.

Tähti on syttynyt. Marraskuussa 2011 Jan Hurrille myönnetään Ilta-Sanomien ja Taloussanomien journalistipalkinto. Pian Facebookiin perustetaan fanisivusto, jonka nimi on Jan Hurri – Suomen paras taloustoimittaja.
Uuden Suomen keskustelupalstalla kysy­tään "onko taloussanomien kolumnisti Jan Hurri epätoivon kylväjä?". Pian ilmestyy vastaus: "Kysymykseen on helppo vastata. Tee näin:
–?Mene Taloussanomien hakuruutuun. Laita sinne 'Hurri'. Vastaukseksi saat, ettei löydy. Mutta samalla tulee tarkempi haku esiin ja sinne kirjoita 'toimittaja' ruutuun 'Hurri'.
–?Mene taaksepäin. Vuosi tai kaksi. Etsi sieltä juttujen seasta joku asia, mikä ei ole osoittautunut todeksi.
–?Laita juttu tänne. (Varaa pirusti aikaa tälle tutkimukselle).
Lycka till."

"Minulla ei ole mitään kristallipalloa", Hurri sanoo syyskuussa 2012, jolloin kukaan ei enää kiistä eurokriisin vakavuutta.
"En osaa ennustaa ja tällä hetkellä sitä eivät osaa huippuasiantuntijatkaan."
Hän on juuri palannut New Yorkista oltuaan BCA:n sijoituskonferenssissa viidettä kertaa.
Kerron lukeneeni aamulla kommentteja, joiden mukaan pahin on ohi.
"Pahin on ollut ohi jo noin 20 kertaa, eli jokaisen euroalueen kriisikokouksen jälkeen. Ja niskalenkkien puoliintumisaika lyhenee."
"Konferenssissa oli jyrkkää erimielisyyttä siitä, miten eurokriisi päättyy, mutta ei siellä kyllä kukaan sanonut, että kriisi olisi mitenkään hallinnassa tai ohi, päinvastoin. Siellä oli vahva konsensus, että asiat ovat menneet huonompaan suuntaan."

Hurri on hillitty herrasmies, jonka voi helposti kuvitella seurustelemaan sijoituspankkiirien kanssa. Hän pukeutuu tweedtakkeihin ja laadukkaisiin neuleisiin ja käyttäytyy kohteliaasti.
Hän korostaa, ettei ole muita suomalaisia taloustoimittajia parempi. Omasta mielestään hän vain seuraa hiukan eri lähteitä kuin muut ja voi siksi tuoda esiin täydentäviä näkökulmia.
"Taloustoimittaja on täsmälleen niin hyvä kuin hänen lähteensä."
Suomessa useimmat taloustoimittajat seuraavat yksittäisten yhtiöiden tai toimialojen menestystä. Hurri on erikoistunut pääomamarkkinoihin – eli niihin kuuluisiin markkinavoimiin, jotka pyörittävät maailmaa.
Se on yllättävän harvinaista. New Yorkin konferenssissa oli satoja suursijoittajia – Suomestakin puoli tusinaa eläkerahastojen salkunhoitajaa. Mutta vain yksi toimittaja.
Hurri seuraa päivittäin samoja analyysiraportteja ja markkinakatsauksia kuin suursijoittajatkin. Hänen jutuissaan vilah­telee sijoitustutkimusyhtiöitä, kuten BCA Research tai GaveKal Research ja suurpankkeja, kuten Deutsche Bank tai UBS.
Pankkien analyysit ovat ilmaisia, mutta osa raporteista maksaa kymppitonneja. Kalleimpia raportteja hän seuraa "pummilla".
Lisäksi hän lukee jatkuvasti talouskirjallisuuden klassikoita. Vaimon mielestä liikaakin.
Kuvaustilanteessa Helsingin yliopiston uudessa Kaisa-kirjastossa Hurri alkaa
heti tutkia rekvisiitaksi lainattuja talous­tieteellisiä teoksia ja päättää hankkia muutaman niistä, vaikka on juuri tuonut New Yorkista matkalaukullisen kirjoja.




Hurrin tärkein metodi on kuitenkin jatkuva epäileminen. Kun Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki tai valtiovaranministeriö julkistaa jotakin, hän hiljentyy raportin ääreen ja pohtii, mitä se tarkoittaa.
Ja mitä se jättää kertomatta.
"Yleensä ne ovat pelkkiä tahdonilmaisuja. Toiveet ja todellisuus ovat aivan eri asioita."
Hän hakee vastauksia uutisten herättämiin kysymyksiin: Miksi? Mitä tästä seuraa? Mitä tämä todellisuudessa maksaa? Kuka maksaa?
Hän kuuluu siihen harvalukuiseen suomalaistoimittajien joukkoon, joka kirjoittaa analyyttisesti makrotaloudesta, samaan tapaan kuin Economist-lehti tai Financial Timesin kolumnistit. Samaa sarjaa ovat Suomen Kuvalehden Kustaa Hulkko, Kauppalehden Jorma Pöysä, Talouselämän Hanna Säntti ja Kauppalehden ja Aamulehden yhteinen Brysselin-kirjeenvaihtaja Päivi Isotalus.

Taloussanomien toimituspäällikkö Petri Korhonen kertoo katsovansa "Janin" työntekoa ihailevin ja kauhunsekaisin tuntein.
"Hän hankkii taustoja, soittaa, meilaa, tarkistaa ja tarkistaa, ja puhuu äärimmäisen kohteliaalla suomenruotsalaisella tyylillään. Hän tekee verkkojournalismia yhtä huolellisesti kuin vanhaan hyvään aikaan tehtiin sanomalehtien skuuppijuttuja."
Korhosen mielestä Hurri ei oikeastaan ole talousjournalismin toisinajattelija. Hän tekee työtään juuri niin kuin muidenkin pitäisi tehdä.
"Carl-Gustav-Lindénin keväinen väitöskirja osoitti, että Nokia-journalismi on ollut hampaatonta fanittamista. Eurojärjestelmästä on uutisoitu yhtä kritiikittömästi kuin Nokiasta."
Markku Hurmerannan kesäkuussa tarkastettu väitöskirja puolestaan kertoo, että talousammattilaiset kaipaavat talousjournalismiin lisää Hurrin leipälajeja, eli makrotalouden ja kansainvälisten asioiden käsittelyä.

Hurri tutustui markkinavoimien ihmeelliseen maailmaan työskennellessään Turun Sanomien Helsingin toimituksessa. Vuonna 1987 häntä pyydettiin selvittämään, miksi Helsingin pörssi romah­ti Wall Streetin pörssiromahduksen seurauksena. Hän alkoi kiinnostua "perhosen siiveniskuista" eli ympäri maailmaa säteilevistä pääomaliikkeistä ja erikoistua niihin.
Vuonna 1989 hän siirtyi Talouselämään ja sieltä 1997 Taloussanomiin.
Vuonna 2007 hän havaitsi, että markkinavoimat alkoivat suhtautua levottomasti euromaiden valtionvelkakirjoihin ja kirjoitti ensimmäiset juttunsa epäluottamuksen kasvusta Euroopassa.
Viisi viime vuotta hän on seurannut lähes yksinomaan finanssikriisiä.
"Olosuhteiden pakosta. Euroopan taloussotkun mittakaava on niin valtava.
Tilanne vastaa sitä, että olisi 1980-luvun lopussa aavistanut, että oltiin Neuvostoliiton loppuvaiheessa. Jos silloin olisi oivaltanut, millaisissa jännitteissä koko systeemi oli ja mitä siitä seuraisi, niin
eihän silloin olisi voinut kirjoittaa mistään muusta."
"En väitä, että rahaliitto on hajoamassa, mutta tässä on mahdollisuus yhtä isoon mullistukseen kuin Neuvostoliiton hajoaminen oli. Ne jotka sen ennustivat, eivät olleet suuressa suosiossa."
Lukijakommenteissa Hurria kritisoidaan perussuomalaisten myötäilystä.
"Todellisuudessa en edes tiedä, onko perussuomalaisilla mitään talouspoliittista linjapaperia."
"Enkä tiedä, onko kokoomuksellakaan sellaista. Taloustoimittajana minulle on ollut uutta, että jutuillani on yhtäkkiä voimakkaat yhteydet politiikkaan."
Yhteydenottoja on alkanut tulla suoraan eduskunnastakin. Sekä hallituspuolueiden että opposition kansanedustajat ja heidän avustajansa kyselevät lisätietoja ja lähteitä.

Näyttää siltä, ettei viralliseen tietoon enää luoteta edes Arkadianmäellä.
"Elämmekö me uutta suomettumisen aikaa, jolloin on vain yksi ainoa virallinen totuus, muut näkemykset tulkitaan veneen keikuttamiseksi ja tiedotusvälineet peesaavat virallista agendaa?" Hurri pohtii.
"Tämä on Euroopan historian laajin pankkitukioperaatio, jota väitetään koko ajan joksikin muuksi."
"Viranomaiset puhuvat kriisimaiden auttamisesta, tuhlaajamaista ja talouskurimaista, vaikka kyse on siitä, että veronmaksajien rahaa siirretään pankeille. Se voi olla välttämätöntä, mutta puheet Kreikan tukemisesta ovat absurdeja. Kreikan velathan ovat vain kasvaneet."
"Kyllähän yleisö käsittää, mitä tapahtuu."
"Virallisten totuuksien kertominen on toimittajille helppoa ja se auttaa pysymään väleissä päättäjien kanssa. Mutta lukijat näkevät sen läpi. Se heikentää luottamusta medioihin ja pahentaa yleisökatoa."
"Yksityishenkilönä olen myös huolis-sani siitä, että kriisitoimet kasvattavat ääriryhmiä ja kiihkoilua, ja tällainen viral­listen totuuksien toistelu voi pahentaa asiaa. Kuten Sofi Oksanen äskettäin totesi: propaganda on aina huono asia.

http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/17/artikkelit/toisinajattelija/

[Siili]

Näppituntuma on, että EU:n rahanjaossa parhaimmat nettoajat ovat ajaneet taloutensa pahiten kuralle.  Se olisi sinänsä loogista, "ilmaisella" rahalla kun on taipumus korruptoida.

Näkemys voi tietenkin olla pielessä.  Esimerkikiksi Italia ei taida olla kovin kummoinen nettoaja.  Mistä löytyisi tarkempia tilastoja, joista voisi selvittää, miten siunauksellisia EU-subventiot ovat olleet maan kehitykselle?

[Lalli IsoTalo]

Tätä viestiä on editoitu monta kertaa.

"En väitä, että rahaliitto on hajoamassa, mutta tässä on mahdollisuus yhtä isoon mullistukseen kuin Neuvostoliiton hajoaminen oli. {clip}

Tämä on Euroopan historian laajin pankkitukioperaatio ... kyse on siitä, että veronmaksajien rahaa siirretään pankeille.

http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/17/artikkelit/toisinajattelija/

Tuossahan se oleellinen tulikin, allekirjoituksen arvoisesti. Sosialismi ottaa vihdoin venetsialaisen naamarinsa pois, ja paljastaa kansalle rumat kasvonsa. Silmiemme edessä tapahtuu Euroopan historian suurin varallisuuden uusjako, ja päättäjämme vakuuttavat kilpaa kuinka tärkeää on, että tämä ryöstö tapahtuu sujuvasti ilman vastalauseita. Onkohan koskaan maailmanhistoriassa toimittu näin täydellisen idioottimaisesti?

Tämähän sosialismi tavoite on tosiasiallisesti ollut alusta lähtien, siis keskiluokan luoman varallisuuden siirtäminen kansainvälisille pankkiireille. Keinoja ovat a) markkinatalouden, b) pienempien kilpailijoiden ja c) keskiluokan tuhoaminen valtion sääntelyn avulla, ja myymällä tämä prosessi kansalaisille "demokratiana".

Älkää enää kysykö, miksi kommunismissa omistaminen on kielletty. Kysykää mitä nomeklaturalla ja heidän puppetmastereillaan on suunnilmissaan varallamme, kun meistä tulee varattomia, työttämiä ja hyödyttömiä syöjiä, ja haitallisia systeeminvastustajia? Ukraina 1930, anyone?

Jan Hurri, 52
Kuka: Taloussanomien ja uutistoimisto Startelin analyysitoimittaja.
Koulutus: Kesken jäänyt Tampereen yliopiston toimittajatutkinto.

Heh. Dropout pesee mennen tulleen koko muun toimittajakunnan, joka on valmistunut Tampereen yliopistosta. Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi vetää?

[kuhlmey]

"Kyllähän yleisö käsittää, mitä tapahtuu."

Ei käsitä. Yleisö seuraa YLE:n, Maikkarin ja Hesarin otsikointeja, joissa siteraataan poikkeuksetta euroeliitin julkilausumia. Kokoomus gallup-kannatus pysyttelee kuukaudesta toiseen suurimpana.
"Eikö se euro ole ihan hyvä juttu, ei tarvi vaihtaa valuuttaa kun matkustaa ulkomaille."
"Onko miljardi paljon rahaa? En tiedä edes Suomen valtion budjetin määrää."
"Ei markkaan voida enää palata, sehän olisi askel taaksepäin."
"En minä ymmärrä näistä asioista mitään, luotan siihen että päättäjät ymmärtävät."

Ja suurin osa toimittajista on aivan yhtä pihalla. Mikä tahansa pieninkin myönteinen uutinen, kuten vaikkapa lainakorkojen hetkellinen lasku, kelpaa pääkirjoituksen aiheeksi ja vakuudeksi euroeliitin toimien järkevyydestä ja yksikään huono uutinen ei vähennä sitä. Ja euroeliitin kritisoiminen olisi muutenkin vain pelaamista perussuomalaisten pussiin.

[jmk]

"Ei markkaan voida enää palata, sehän olisi askel taaksepäin."

Joo, ja siinähän joutuisi uudestaan vekslaamaan kuuden kertotaulun kanssa! 

(Ihan tosi, joku jossain tähän vetosi. En valitettavasti muista/löydä missä)

[repo]

Jan Hurri, 52
Kuka: Taloussanomien ja uutistoimisto Startelin analyysitoimittaja.
Koulutus: Kesken jäänyt Tampereen yliopiston toimittajatutkinto.

Heh. Dropout pesee mennen tulleen koko muun toimittajakunnan, joka on valmistunut Tampereen yliopistosta. Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi vetää?

Hyvä huomio ja todistaa tuon kuuluisan toimittajakoulun kyseenalaista menestystä.

"Ei markkaan voida enää palata, sehän olisi askel taaksepäin."

Joo, ja siinähän joutuisi uudestaan vekslaamaan kuuden kertotaulun kanssa! 

(Ihan tosi, joku jossain tähän vetosi. En valitettavasti muista/löydä missä)

Muistikuva on myös täällä sama, että tuollainen kokoomuslainen möläytys on ilmoille päästetty. Näistä Kataisen tai kokoomuslaisten möläytyksistä taisi olla joskus oma ketjunsa Hommassa. En vain löytänyt sitä nopealla hakuyrityksellä.

Kimmo sasi: "Valtiolla ei ole mitään hätää niin kauan, kun sillä on verotusoikeus".

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/07/19/katainen-suurin-osa-suomalaisista-kurkkuaan-myoten-taynna-talouskriisia/201233908/12?offset=0#viesti-6728745

Lisää möläytysten listaan. Tästä on tullut mielessäni kuolematon, vaikka muistan että yritin kesällä uutisen julkaisun aikoihin sadepäivän ratoksi etsiä mm. Googlella ja Wikisitaateista. En siis löytänyt mistään vahvistusta, että Sasi olisi näin sanonut. Liekö sitten sanonut radiossa tai TV:ssä.

[skrabb]

Päivitetty 5.10.2012 08:35, julkaistu 5.10.2012 08:34.
Euroalueelle yhteinen budjetti? Olli Rehn ei tyrmää ajatusta

Päivi Isotalus, Aamulehti, Bryssel

Olli Rehnin mukaan euroalueen yhteisbudjetti on ollut esillä keskusteluissa.
Talous- ja rahaliitto EMU:n tulevaisuutta pohtinut työryhmä aikoo ehdottaa euromaille omaa budjettia.

Työryhmää vetävä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy on lähettänyt jäsenmaille asiakirjaluonnoksen, jossa eurobudjetti nousee esille.
Van Rompuyn työryhmä esittelee väliraporttinsa EU-maiden päämiehille lokakuun 18.–19. päivä pidettävässä huippukokouksessa.

Euroopan komission varapuheenjohtaja Olli Rehn ei tyrmää ajatusta euroalueen yhteisestä budjetista.
– Asia on ollut keskustelussa yhtenä vaihtoehtona. Sillä kyettäisiin luomaan paremmin suhdanteita tasaava järjestelmä euroalueelle ja eräiden näkemysten mukaan välttämään pidemmälle menevä yhteisvastuu, Rehn sanoo.

Lue lisää perjantain Aamulehdestä

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194770382520/artikkeli/euroalueelle+yhteinen+budjetti+olli+rehn+ei+tyrmaa+ajatusta.html

[ikuturso]

Toistan itseäni. Kreikan irtoaminen eurosta olisi päänavaus, joka mahdollistaisi Suomenkin irtoamisen samalla ovenavauksella jopa siten, että voitaisiin jatkaa EU:n jäsenenä. Tässä olisi syytä olla valmiina toimimaan vikkelästi.

Toistan itseäni ja lisään esimerkin.

Suomen kannattaisi erota "ehjästä" EU:sta jolla on toimiva keskuspankki ennen kuin kukaan konkurssimaa pakenee ja romahduttaa koko systeemin ja vastuukentän.

Käytännön esimerkki.

Minulla on vanha auto, johon olisi jakopään hihna pitänyt vaihtaa jo ajat sitten. Jos näen, että ajokkini ja minun yhteiselo alkaa olla tiensä päässä, niin onko järkevää
a) myydä auto, kun jakohihna on vielä ehjä?
b) odottaa, että jakohihna jonain päivänä katkeaa ja mäntä lyö venttiilit mutkalle ja pyrkiä sitten kansivaurioisesta autosta eroon?

Kohdassa a) autolla on vielä jotain rahallista arvoa. Siitä on helpompi päästä eroon, koska se on kulkeva ja toimiva auto
Kohdassa b) auto on moottorivikainen vanha paska. Sen rahallinen arvo on nolla ja siitä on lähes mahdoton päästä eroon normaalin kaupanteon kautta. Sen voi vaan viedä romuttamolle ja kärsiä tappiot nahoissaan.

Minä näen EU:n vanhana autona, jolla ei ole enää pitkää matkaa jäljellä. Kreikka on sen napsahtamaisillaan oleva jakohihna. Niin kauan kuin tuo jakohihna vielä raksuttaa mukana, tällä soosilla on jotain itseisarvoa. Se romuttuminen, joka kreikan mahdollisesta erosta alkaa, on sitä luokkaa, että savuavan euron romuläjästä ei saa enää mitään kohta irti.

Ai niin, mitäkö tein tuon vanhan autoni kanssa? En halunnut vielä erota siitä. Sitäpaitsi minulla ei ole rahaa uudempaan autoon, joten autosta eroaminen olisi tullut minulle kalliimmaksi kuin tuon paskakasan elvyttäminen. Tuo auto on minulla ollut uudesta asti, ja tiedän sen viat ja puutteet. Päädyin antamaan sille vielä yhden tukipaketin. Koska sen moottori, eli Saksa, vielä suostui sitä kuljettamaan, niin elvytin Kreikan ja Espanjan, eli vaihdatin jakohihnan ja tuulilasin.

-i-

[ikuturso]

On se hyvä, että näille tukipakettirahoille löytyy käyttöä: 
http://www.iltalehti.fi/talous/2012100316155077_ta.shtml

...

Kreikan valtio jatkaa kuitenkin sinnikkäästi uuden autoradan rakentamista Xalandritsaan, kirjoittaa The Telegraph. Autoradan kokonaiskustannuksiksi arvioidaan noin 94,6 miljoonaa euroa.

Kreikassa toivotaan, että uudella autoradalla päästäisiin isännöimään tulevaisuudessa F1-kilpailuja.

Samalla Kreikan pääministerin Antonis Samarasin on todistettava, että Kreikka pystyy runnomaan 13,5 miljardin säästöpaketin läpi.

Tämähän on ihan normaalia taloudenpitoa. 13,5 miljardia on yli 135 formularataa (repikää muuten siitä ja pohtikaa kuinka suuri investointi on yksi formularata ja kuinka helppoa on säästää budjetissa 135 formularadan hinta...)

Eihän tuossa ole mitään erityistä. Olet Esson baarissa, ja mietit juuri, että sinun pitäisi säästää talousmenoista 135 euroa, että saat kotivakuutuksen seuraavan erän maksettua. Ei se estä sinua laittamasta euroa - tai jopa muutamaa - pajatsoon tai pottikoneeseen.

Viimeisten raporttien mukaan Kreikka tulee tarvitsemaan EU:n taloudellista tukea vielä seuraavat kahdeksan vuotta, kirjoittaa The Telegraph.
IL

Ja roikkumaan EU:n nettosaajana seuraavat 300 vuotta.

-i-

[Lalli IsoTalo]

Euroopan komission varapuheenjohtaja Olli Rehn ei tyrmää ajatusta euroalueen yhteisestä budjetista.
... Sillä kyettäisiin ... välttämään pidemmälle menevä yhteisvastuu, Rehn sanoo.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194770382520/artikkeli/euroalueelle+yhteinen+budjetti+olli+rehn+ei+tyrmaa+ajatusta.html

Yhteisbudjetti vähentää yhteisvastuuta, koska sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, ja tietämättömyys voimaa.