Suuri spagettivapaa uskonto/ateismiketju

[IDA]

Spammataan vielä E.O Wilson - sitaatti, koska se on fiksua. Wilson näkee, että todellinen ristiriita ei ole uskonnollisesti ja maallisesti ajattelevien välillä, vaan transendentalisesti ja empiirisesti ajattelevien välillä. Hän kuvaa jakoa suppeasti näin:

Transsendentalisti: Uskon moraalisten arvojen riippumattomuuteen olivat ne sitten Jumalan antamia tai eivät.
Empiristi: Uskon, että moraaliset arvot tulevat yksinomaan ihmisestä. Jumala on erillinen asia.

Luulisin, että noin on.

[maitolahti]

Kun puhutaan jumalista ja niiden mahdollisesta olemassaolosta, olisi paikallaan määritellä, mitä jumalalla tarkoitetaan.

Jos se nyt on ylipäätänsä mahdollista.

Miettii nyt vaikka tuota raamattua: Joku avasi silmät ja sitten sieltä ryöpsähti kaikenlaista, mitä kun tarkastelee, voi muuta kuin todeta, että: Voe helevetti! Ehkä se on vain kokoelma kaikenlaisesta, mitä on tapahtunut, ihan esimerkiksi, että tällainenkin on mahdollista.

Sitten pistää omaa kaikua siihen.

Uskonnot ja uskonnollisuus voivat muuttua niiden ihmisten kautta. Ei ne enää sitten jaksa tai halua tai tarvi uskoa niitä pahoja kohtia mutta ne on aina siellä kytemässä, jos joku tarttuu ja haluaa korventaa lisää. Se ovi toimii aina kahteen suuntaan.

Eihän se tarvitse ihmisten uskonnon olla, kuin että jotkut jumii lukemaan sitten vain yhtä ja samaa kappaletta, koska se nyt on vaan niin paljon vetovoimaisempi toi tune.

[IDA]

Mielipiteenvapauden tiukat rajoitukset. Rangaistukset jumalanpilkasta. Naisten alisteinen asema yhteiskunnassa. Uskonnon ja politiikan voimakas sekoittuminen. Juutalaisviha jota perusteltiin uskonnolla. Homoseksuaalisuudesta ankarat rangaistukset. Näitä voisi luetella vaikka kuinka pitkälti.

Sinun kristinuskosi tässä on se, mikä on järjetöntä. Vaikeuttaa ilmiselvästi historian objektiivista lukemista.

Mihin aikakauteen ja mille alueelle oikein sijoitat kristillisen Euroopan, jonka meininki oli samankaltaista, kuin nykyisessä lähi-idässä?

Mainitsemissasi jutuissa on kiistämättä kehitytty parempaan suuntaan, mutta sen väittäminen jotenkin maallistumisen ansioksi on vähän niin ja näin.

Mitä yleensä tarkoitat meiningillä? Oletko koskaan nähnyt maalauksia, joiden olettaisin sijoittuvan tarkoittamiisi aikoihin, tai kuullut sen aikaista musiikkia, lukenut sen aikaista kirjallisuutta jne?

Itselleni tuli meiningistä ensimmäisenä mieleen millaisilla autoilla kristillisessä Euroopassa - oletin, että tarkoitit vanhoja aikoja - muka ajeltiin tai missä siellä öljyä porailtiin.

[maitolahti]

Toki uskontoa voi myös tulkita väärin, esim. omien tarkoitusperien ajamiseen. Siitä löytyy esimerkkejä kaikista uskonnoista. Toisista enemmän, toisista vähemmän.

Uskonto on kuin security blanket:
- Se tuo turvallisuutta.
- Sillä voi lyödä ja kuristaa.
- Se toimii myös peittona.

Vielä kun joku peittelisi.

[James Hirvisaari]

Tässä ketjussa olen Jussi Halla-ahon kanssa täysin samoilla linjoilla. Universumi on huima mysteeri, ja kaikki voitonriemuiset uhoväittämät "tietää" jotakin varmaa perimmäisistä asioista ovat tuhoon tuomittuja. Metafysiikka on älyn raskasta sarjaa - siihen keskusteluun eivät kuulu joulupukit eivätkä lentävät spagetit. Ihmisen oma äly on hyvin petollinen, ja sen lumoissa helposti kuvitellaan itsestä liian suuria.

Kukaan ei näytä huomanneen edes sitä, että uskomisessakin on "säätövaraa". Agnostikko ajattelee ja jopa tietää, että luojan olemassaolo on mahdollista. Samoin hän toteaa, että on myös mahdollista se, että luojaa ei ole. Agnostikko voi olla ottamatta kantaa koko asiaan (50-50), tai sitten hän kallistuu uskomisen (esim. 70-30) tai epäuskon (esim. 10-90) kannalle. Mutta uskovaisten ajatellaan helposti olevan kannassaan aina ehdottomia (100-0), samoin ateistien (0-100), mutta sellainen edustaa pelkkää tyhmyyttä, kuten Jussikin asian ilmaisi. Rehellinen ihminen on aina siltä väliltä, ja ehdotan, että annetaan ihmisten vapaasti ja hyväntahtoisesti uskoa tai olla uskomatta, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa. HOMMAn kannalta on harmillista, että joillekin ateisteille asia näyttää nousseen suorastaan missioksi.

Minä ajattelen niin, että kristinuskolla on (sen totuusarvosta täysin riippumatta!) selkeästi hyvyyteen suuntautuva eetos ja se tarjoaa ihmiselle paljon muutakin kuin kuvitteellisen houremaailman tai säälittävän teorian siitä. Ajattelen kristinuskovaisten olevan kunnon kansalaisia ja ajavan aidosti suomalaisten asiaa, eikä uskomisesta liene mitään haittaa rehelliselle politiikan tekemiselle vaan pikemminkin päin vastoin. Kaikista kitinöistä huolimatta sivistyksemme ja koko yhteiskuntajärjestelmämme pohjautuu suurelta osin nimenomaan kristinuskon arvoperustalle.

Pyydän ottamaan huomioon, että kristityissä on mahtava nuivuuden potentiaali. Siten mielestäni kristillisyyden mollaaminen ei ole millään tavoin HOMMAlle eduksi, vaikka jokin marginaaliryhmä pyrkiikin niin uskottelemaan.

Minäkään en ole ateisti vaan teisti (85-15) - ja rutinuiva.

PS 1. Jos jollakulla on aikaa ja mielenkiintoa, täältä löytyy hieman eväitä mainitunkaltaisiin metafyysisiin pohdintoihin:
http://www.freebok.net/books/Dialogia/view.html

PS 2. Mielestäni "Eroa kirkosta piste fi" on tyhmintä mitä kansan yhtenäisyyden puolesta on viime aikoina tehty.

PS 3. Olin ateisti kunnes totesin olevani jumala. -Zubu

[Kami]

Ihminen kykenee hirmu temppuihin kun tuki tulee ulkoa ja ylhäältä. Hyvässä ja pahassa. Uskonnon psykologinen vaikutus saa aikaan hirmuista tehoa ihmisen korvien välissä. Sillä mennään paikkoihin joissa ei ole mitään toivoa, ja hirmu munkilla selvitään, mutta joka tapauksessa paremmin kuin ilman. Sillä parannutaan huume- ja alkoholiriippuvuudesta silloin kun mikään muu ei enää tehoa. Sillä toki myös tehdään kaikkein reikäpäisimmät ja väkivaltaisimmat temput, mutta kyllähän ne tehokkaita on nekin. Tämä minusta aina vaan sivutetaan puhuttaessa uskonnoista halveksivaan sävyyn.

Pohdinnanarvoinen asia tietysti on että ympäröivä tilanne on se vaikuttava tekijä olentoon, joka pohjimmiltaan on uskonnollinen. Ihminen on taipuvainen uskonnolliseen ajatteluun, puhui tai kuvitteli hän olevansa mitä hyvänsä. Mitä leveämpi elämä sitä vähemmän tarvetta uskonnolle. Se minusta aika hyvin kyllä on suhteessa kun maailmaa katselee. On helppoa olla ateisti kun elämä ei ole kiinni sattumanvaraisista asioista. Silti, kyllä niitä parempiosaisiakin uskoon pamahtaa kun kriisi tulee. Se on hyvä strategia ja kaiken ihmisen evoluution jälkeen silti vielä olemassa. Maanläheinen ajattelu kun saattaa rajoittaa asioissa joista ei tarkkaa tietoa ole (tai joissa tarkka tieto häiritsee suoriutumista.), tai ainakin tiputtaa motivaatiotasoa.

[maitolahti]

Ihminen kykenee hirmu temppuihin kun tuki tulee ulkoa ja ylhäältä.

Eiköhän se ole, että sopivassa ympäristössä, ihminen kykenee hirmu temppuihin. Tuki sille löytyy vaikka mistä.

[Kami]

Ihminen kykenee hirmu temppuihin kun tuki tulee ulkoa ja ylhäältä.

Eiköhän se ole, että sopivassa ympäristössä, ihminen kykenee hirmu temppuihin. Tuki sille löytyy vaikka mistä.

Kyllä se on noinkin tietysti, mutta kun siihen on olemassa valmiiksi kehitelty malli, jota myös uskonnoksi kutsutaan niin eipähän kulu aikaa sen tuen kehittelemiseen. Ja se tuki hyvin äkkiä löytyy jostakin maagisesta kokemuksesta. Uskonnon vahvistuksethan on sellaisia selviytyjien tarinoita: ne jotka rukoilivat, mutta kuolivat eivät ole kertomassa tarinaa.

[Martel]

Mitä leveämpi elämä sitä vähemmän tarvetta uskonnolle. Se minusta aika hyvin kyllä on suhteessa kun maailmaa katselee.

Jaa-a. Monet maailman rikkaimmista ihmisistä ovat uskovaisia, amerikkalaisista miljardööreistä hongkongilaisiin kiinteistömoguleihin.

Mutta sanotaanko näin, että modernisuus on ottanut kovasti uskonnoilta senkkaa nenästä. Modernisuus on paketti, jossa on mukana teknologiaa, lakia, yhteiskunnan tapaa järjestäytyä, tiedonvälitystä, viihdettä jne. Lopputuloksena on laveampi elämä, mutta uskonnon merkityksen väheneminen ei välttämättä ole kovin paljoa seurausta laveammasta elämästä, vaan niistä tekijöistä, jotka mahdollistivat laveamman elämän.

Sinänsä pitää kyllä paikkansa, että yksi tekijä, mikä vie ihmisiä uskontoihin, on kärsimyksen kohtaaminen. Lavea elämä jo määritelmän mukaan sisältää vähemmän kärsimystä, joten tässä mielessä uskonnolle tai muulle maailmanselitykselle on vähemmän tarvetta. Kunnes elämä koettelee tavalla tai toisella.

[Kami]

Mitä leveämpi elämä sitä vähemmän tarvetta uskonnolle. Se minusta aika hyvin kyllä on suhteessa kun maailmaa katselee.

Jaa-a. Monet maailman rikkaimmista ihmisistä ovat uskovaisia, amerikkalaisista miljardööreistä hongkongilaisiin kiinteistömoguleihin.

Juu, tuokin on hyvä pointti ja mielenkiintoinen asia. He taas ovat ääritapauksia. Heillä on maaginen tarina ja kysymys: "Miksi minä?". Jos he ovat jonkinlaisia narsisteja, uskonnollisuus on pintaa, jos he taas ovat normaali-ihmisiä, heidän on pakko tajuta miten paljon tuuria heillä lopulta on ollut. Se taas sysää kohti "maagista" ajattelua. Sen lisäksi että uskonto tuo toivoa niille joilla ei mitään ole, se myös antaa toivoa niille joilla on ihan perkeleesti siitä että heillä tulevaisuudessakin on ihan perkeleesti. Ja sitten on vielä nämä "tuhkimotarinat", jotka saavat kenet tahansa miettimään että "onpas siunattu" mies/nainen.

[Martel]

Pyydän ottamaan huomioon, että kristityissä on mahtava nuivuuden potentiaali.

Olen sitä mieltä, että pitkässä juoksussa homma, vaikka olisi kuinka nousussa, on kuitenkin marginaali-ilmiö. Sen avulla voi pidentää koomapotilaana olevan Suomi-neidon elämää merkittävästi, mutta ei parantaa häntä. Todellinen potentiaali on nimenomaan kristityissä, ja kristityissä sen vuoksi että he
1) ovat konservatiivisempia kuin väestö keskimäärin
2) tekevät enemmän lapsia

Ylipäätään, jos suomalaisilla olisi edes puolet vanhoillislestadiolaisten väestönkasvusta, meillä ei puhuttaisi mistään työvoimapulasta eikä myöskään monikulttuurista, vaan purettaisiin ylijäämäväestöä naapurimaihin. Jos Suomen syntyvyys saataisiin kunnon nousuun, monet homman kannalta suuret ongelmat poistuisivat itsestään.

[James Hirvisaari]

Edelliseen viestiini viitaten teismi/ateismi -kysymystä voidaan lähestyä myös näin:

http://www.network54.com/Votelet/49411

Ihminen voi kallistua teismin tai ateismin puolle, eikä hänen tarvitse alkaa valehdella tietävänsä. Itse olen teisti 85-15. Vastatkaa tuohon yllä olevassa linkissä olevaan kyselyyn.

EDIT: typo

[Martel]

Juu, tuokin on hyvä pointti ja mielenkiintoinen asia. He taas ovat ääritapauksia. Heillä on maaginen tarina ja kysymys: "Miksi minä?".

Totta, he ovat ääritapauksia. Mutta täytyy myös huomata, että Eurooppa lienee tämän pallon asutuista maanosista se, jossa uskonnolla on vähäisin asema. Eurooppalaiset lasit nenällä, asiat näyttävät uskonnon kannalta synkemmiltä kuin ovatkaan. USA on Eurooppaa huomattavasti varakkaampi, ja myös huomattavasti uskonnollisempi. Tässä kohdin varakkuus ja uskonnollisuus näyttävät korreloivan. Normieurooppalaiselle USA:sta näkyy vain rappeutunut Hollywood, mutta se ei ole sama kuin USA.

[Satsuki]

Ihminen voi kallistua teismin tai ateismin puolle, eikä hänen tarvitse alkaa valehdella tietävänsä. Itse olen teisti 85-15. Vastatkaa tuohon yllä olevassa linkissä olevaan kyselyyn.

EDIT: typo

Toki järkevän ateistin on tunnustettava että on mahdollista että jumala on olemassa samoin kun on mahdollista että keijuja ja menninkäisiä on olemassa. Kovin todennäköistä se ei silti ole. Ei ole mahdollista todistaa että jotain ei ole olemassa. Siksi kai ateistitkin ovat agnostikkoja kuten valtaosa teisteistäkin.

Hyväksyykö jumalasi sen että pidät 15% varauksen hänen olemassaololleen? Noiden uskonnollisten oppikirjojen mukaan kun nuo jumalat tuppaavat olemaan pahuksen tarkkoja uskomisen kanssa.

[AkateeminenPätkätyöläinen]

En pidä ateismia Auvinen-Saari-linjalla syynä vaan oireena. Otetaan Cho sitten taas esille, jos löydät jonkun kristityn, joka pitää hänen teköjaan kristinuskon mukaisina. (Fred Phelpsiä ei lasketa.)

Oletko löytänyt ateistin, jonka mielestä Saari ja Auvinen toimivat "ateismin mukaisesti"? ("Ateismin mukaisuus" on tietysti ajatuksena kummallinen, mutta käytetään sitä nyt tässä rinnasteisena mainitsemallesi "kristinuskon mukaisuudelle".)

Okei, muotoilen uudelleen. Miten ateismin perusajatuksesta "jumalaa/jumalia ei ole" lähtien päätellään "ihmiselämä on arvokasta/tärkeää"?

Jos välttämättä haluat väittää, että ateismi on uskoa jumalien olemattomuuteen (mitä se ei pelkästään ole), niin voidaan päättely tietysti johtaa sitäkin kautta. Eli kun todennäköisesti ei ole olemassa yhtäkään jumalaa, eivät myöskään uskontojen mainostamat jumalten lupaukset kuolemanjälkeisestä elämästä todennäköisesti pidä paikkaansa.

Mutta oikeastaan oletus jumalien olemattomuudesta on tarpeetonta. Minulle riittää vallan mainiosti se, että niin kauan kuin yhtään vastakkaista havaintoa tai todistetta elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen ei ole tarjolla, johtopäätöksenä elämiä on vain tämä yksi. Karsin siis yksinkertaisesti Occamin partaveitsellä vailla perusteita olevat yliluonnolliset ja ylimääräiset rönsyt pois.

Näin ollen katson, että minulla - samoin kuin muilla ihmisillä - on käytettävissä vain ja ainoastaan tämä yksi elämä. Sen vuoksi pidän sitä tärkeänä ja arvokkaana, enkä halua päättää sitä ennen aikojaan itseltäni tai muilta. Tämä on tietysti täysin subjektiivinen näkemys. Mutta niin on sekin, että elämän arvokkuus johtuisi jostakin "yliluonnollisesta auktoriteestista". Molemmat näkemykset ovat ihmisen päänsisäisiä ajatelmia, eikä kummankaan tueksi löydy mitään universaalia, absoluuttista mittaria. Toki sellaisen saa kuvitella, jos tuntee sellaista kaipaavansa. Mutta on aika hedelmätöntä tulla urputtamaan kuvitelmistaan meille, jotka emme kaipaa.

"Elämä on arvokas, koska ilman sitä mitään muutakaan ei ihmisellä ole" ei oikein toimi, koska ihminen, jolla ei ole elämää (=kuollut=olematon ihminen materialistisesti otettuna) ei tajua, että hänellä ei ole elämää eikä pysty vertaamaan, että voi harmi, nyt on asiat huonosti, koska minulla ei ole elämää.

No shit, Sherlock? Minä pidän elämää arvokkaana juuri siksi, että olen elossa ja pystyn tajuamaan ja vertailemaan. Muutan toki mieltäni, jos saat jonkun kuolleen kertomaan, että elämä jatkuu. En kuitenkaan pidättele hengitystäni odotellessa.

Kirjoitit "Kristityn ei tarvitse kuin uskoa ja muistaa katua ennen kuolemaansa, ja taivaspaikka on varma.". Ajatteletko, että tämä jotenkin onnistui Cholta? Onnistuiko Cho sinusta jotenkin katumaan itsemurhaansa "ennen kuolemaansa"?

Minulla ei ole harmainta aavistusta katuiko Cho vai ei, eikä se kiinnosta minua vähääkään. Minä en pane Chon, Saaren ja Auvisen tekemiä joukkomurhia uskonnon tai sen puutteen syyksi. Syy on mielenterveyden järkkymisessä, joka näkyi kaikilla sairaalloisena ihmisvihana. Yksi kuorrutti vihansa uskonnolla, kaksi ateismilla, mutta silti kaikki kolme olivat samalla tavalla sekaisin.

[Miniluv]

Itsekin olin aika evvk agnostikko ennen kuin luin god delusionin, nyt pidän todella typeränä, että uskovaisuus tekisi ihmisestä jotenkin paremman.

Jos uskovaisuus saa ihmisen kehittämään luonnettaan parempaan suuntaan, se tekee ihmisestä paremman. Jos ateismi sisältäisi jonkin komponentin, joka saisi ihmistä kehittämään luonnettaan parempaan suuntaan, sekin tekisi ihmisestä paremman.

Tämä on tietysti täysin subjektiivinen näkemys.

Kiitos, tässähän se tuli mitä kysyin.

Oletko löytänyt ateistin, jonka mielestä Saari ja Auvinen toimivat "ateismin mukaisesti"?

Toki löytyy ateisteja, joilla ei ole "subjektiivista näkemystä" ihmiselämän arvokkuudesta.

Syy on mielenterveyden järkkymisessä, joka näkyi kaikilla sairaalloisena ihmisvihana. Yksi kuorrutti vihansa uskonnolla, kaksi ateismilla, mutta silti kaikki kolme olivat samalla tavalla sekaisin.

Olemme siis suunnilleen samaa mieltä siitä, että koulumurhaajien syyt eivät olleet heidän maailmankatsomuksissaan.

[Horn Hill]

Jos uskovaisuus saa ihmisen kehittämään luonnettaan parempaan suuntaan, se tekee ihmisestä paremman. Jos ateismi sisältäisi jonkin kompnonentin, joka saisi ihmistä kehittämään luonnettaan parempaan suuntaan, sekin tekisi ihmisestä paremman.

Uskonnot ovat kainalosauvoja. Toiset taas osaavat/uskaltavat seisoa omilla jaloillaan kaatumatta. Ja mennä eteenpäin ilman hidastavaa taakkaa, jonka vuoksi kainalosauvoja tarvitaan.

[Satsuki]

Mun mielestä uskonnot halventavat elämää lupaamalla toisen, paremman elämän kuoleman jälkeen. Ateistille tämä elämä on mittaamattoman arvokas koska tämä elämä on ainoa mitä meillä on. Täten myös toisen tappaminen on ateistin mittapuulla paljon vakavampi rikos koska sillä riistetään ihmisen ainoa elämä. Uskovainen voi taas ajatella että nyt uhri on paremmassa paikassa.

Sitä paitsi eihän kristityn tarvitse pelätä jumalan rangaistusta. Raamatun mukaan kaikki synnit, paitsi pyhän hengen pilkan, saa anteeksi kun vain pyytää.

[Miniluv]

Uskonnot ovat kainalosauvoja. Toiset taas osaavat/uskaltavat seisoa omilla jaloillaan kaatumatta. Ja mennä eteenpäin ilman hidastavaa taakkaa, jonka vuoksi kainalosauvoja tarvitaan.

Mikäs siinä. On myös vaihtoehto, jossa makaa maassa ylpeänä siitä, ettei käytä kainalosauvoja.

Sitä paitsi eihän kristityn tarvitse pelätä jumalan rangaistusta. Raamatun mukaan kaikki synnit, paitsi pyhän hengen pilkan, saa anteeksi kun vain pyytää.

Joka toinen ateisti moittii kristinuskoa helvetillä pelottelusta ja joka toinen sanoo, että kaikki synnithän saa anteeksi kun vain pyytää, eikä rangaistusta siis tarvitse pelätä.

Eikö ketään muuta kummastuta?

[Ntti]

Mun mielestä uskonnot halventavat elämää lupaamalla toisen, paremman elämän kuoleman jälkeen.

Tiedän, ettet niin itse usko, mutta entä jos jokin uskonto onkin oikeassa ja elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen?

Ateistille tämä elämä on mittaamattoman arvokas koska tämä elämä on ainoa mitä meillä on. Täten myös toisen tappaminen on ateistin mittapuulla paljon vakavampi rikos koska sillä riistetään ihmisen ainoa elämä. Uskovainen voi taas ajatella että nyt uhri on paremmassa paikassa.

Tästä syystä uutiset ovat täynnä tarinoita kristityistä taivasmurhaajista, jotka murhaavat vain tehdäkseen toiselle palveluksen saattamalla hänet taivaaseen.

Sitä paitsi eihän kristityn tarvitse pelätä jumalan rangaistusta. Raamatun mukaan kaikki synnit, paitsi pyhän hengen pilkan, saa anteeksi kun vain pyytää.

Paitsi, että olet ateisti, tiedät myös kenet Jumala - jota mielestäsi ei ole olemassa - taivaaseen päästää?

(Mikäli et olekaan ateisti, pyydän jo etukäteen anteeksi väärää olettamustani.)

[Horn Hill]

Joka toinen ateisti moittii kristinuskoa helvetillä pelottelusta ja joka toinen sanoo, että kaikki synnit saa anteeksi kun vain pyytää, eikä rangaistusta siis tarvitse pelätä.

Se tuskin on ateistien (tai joogalentäjien) vika jos kristinuskonnon oppi on sekavaa ja uskovaisten omat tulkinnat ristiriitaisia.

[Satsuki]

Mun mielestä uskonnot halventavat elämää lupaamalla toisen, paremman elämän kuoleman jälkeen.

Tiedän, ettet niin itse usko, mutta entä jos jokin uskonto onkin oikeassa ja elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen?

Entä jos mikään uskonto ei ole oikeassa ja on olemassa jumala joka päästää vain ateistit taivaaseen? Mistä ihmeestä sitä muka tietää mikä näistä tuhansista jumalista joihin on uskottu on se oikea.

Ateistille tämä elämä on mittaamattoman arvokas koska tämä elämä on ainoa mitä meillä on. Täten myös toisen tappaminen on ateistin mittapuulla paljon vakavampi rikos koska sillä riistetään ihmisen ainoa elämä. Uskovainen voi taas ajatella että nyt uhri on paremmassa paikassa.

Tästä syystä uutiset ovat täynnä tarinoita kristityistä taivasmurhaajista, jotka murhaavat vain tehdäkseen toiselle palveluksen saattamalla hänet taivaaseen.

Tuohon en osaa sanoa muuta kuin että se ei varmaan koske amerikkalaisia aborttilääkäreitä. Heitä kristityt lahkot tappavat varmaan lähettääkseen heidät paljon lämpimämpään paikkaan.

Sitä paitsi eihän kristityn tarvitse pelätä jumalan rangaistusta. Raamatun mukaan kaikki synnit, paitsi pyhän hengen pilkan, saa anteeksi kun vain pyytää.

Paitsi, että olet ateisti, tiedät myös kenet Jumala - jota mielestäsi ei ole olemassa - taivaaseen päästää?

(Mikäli et olekaan ateisti, pyydän jo etukäteen anteeksi väärää olettamustani.)

Ei tarvitse pyydellä anteeksi, olen ateisti. En oikein ymmärrä kommenttiasi. Puhuin vain kristityn tilanteesta oman uskontonsa kontekstissa. Jos on olemassa jumala, en todellakaan tiedä millä perusteella kukakin mahdolliseen taivaaseen pääsee. Kristityllä on omat käsityksensä jumalasta, taivaasta ja helvetistä ja hän toimii niiden mukaan.

[Ntti]

Se tuskin on ateistien (tai joogalentäjien) vika jos kristinuskonnon oppi on sekavaa ja uskovaisten omat tulkinnat ristiriitaisia.

Sekään tuskin on yksinomaan kristittyjen vika, jos ateistien tulkinnat kristinuskosta ovat sekavia ja ristiriitaisia.

Mutta, koska nyt tulee sellainen tunne, että ihmiset tahallaan hakevat yhteenottoa ateismin ja uskovien välille, niin.. miksi?

Omasta puolestani voin sanoa, että toivoisin, että kaikki ihmiset olisivat kristittyjä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tulen pysäyttämään teidät kadulla tai soittamaan ovikelloanne ja ehdottamaan kääntymistä. Se ei myöskään tarkoita sitä, ettenkö kunnioittaisi teidän oikeuttanne olla uskomatta.

Näissä keskusteluissa tulee minulle usein sellainen kuva - joka voi olla täysin väärä, jolloin mielelläni korjaisin sen oikeaan suuntaan - että osa ateisteista on vihaisia uskovia kohtaan, mutta syystä minulla ei ole mitään tietoa. Ovatko kristityt tai muut uskovat jollain tavalla loukanneet teitä tai teidän ihmisoikeuksianne? Mikä uskovissa saa verenpaineen nousemaan? Mitä väliä sillä on teille, jos joku toinen uskoo?

Vai onko niin, että kuvittelen vain kaiken katkeruuden ja hermojenkiristyksen? Täysin mahdollista sekin, siksipä asiaa kyselenkin. Mielelläni kuulisin näkemyksiänne asiasta.

[Ntti]

Mun mielestä uskonnot halventavat elämää lupaamalla toisen, paremman elämän kuoleman jälkeen.

Tiedän, ettet niin itse usko, mutta entä jos jokin uskonto onkin oikeassa ja elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen?

Entä jos mikään uskonto ei ole oikeassa ja on olemassa jumala joka päästää vain ateistit taivaaseen?

Olisin halunnut kuulla vastauksen kysymykseeni, mutta valitettavasti ohitit sen. Mitä sinun kysymykseesi tulee, niin jos näin on, niin minä en ole menossa taivaaseen, koska en ole ateisti.

Mistä ihmeestä sitä muka tietää mikä näistä tuhansista jumalista joihin on uskottu on se oikea.

Jos olisi tietoa, ei tarvitsisi uskoa.

[Martel]

Mun mielestä uskonnot halventavat elämää lupaamalla toisen, paremman elämän kuoleman jälkeen. Ateistille tämä elämä on mittaamattoman arvokas koska tämä elämä on ainoa mitä meillä on. Täten myös toisen tappaminen on ateistin mittapuulla paljon vakavampi rikos koska sillä riistetään ihmisen ainoa elämä.

Nipotan termeistä, mutta myös esim. buddhalainen voi olla ateisti. Siinä tapauksessa tapetulta ei todellakaan viedä "ainoaa elämää", vaan yksi elämä pitkässä ketjussa. En kuitenkaan ole kuullut, että buddhalaiset olisivat erityisen murhanhimoisia tämän jälleensyntymisuskon vuoksi. Mielestäni tuo "yksi elämä, sen vuoksi niin arvokas"-argumentti ei ole kovin pätevä.

Tosaalta, voihan siinä olla perää: jotkut arvostelevat ateisteja (tai pikemminkin materialisteja) siitä, että heillä on fiksaatio tähän elämään, eivätkä ajattele tulevia sukupolvia. Kun tämä elämä on ihmiselle kaikki kaikessa, hän pelkää tilanteita, jotka uhkaavat muuttaa tämän elämän vähemmän nautittavaksi. Jos ateisti/materialisti laitetaan selkä seinää vasten: ryhdytkö aseelliseen taisteluun maasi vapauden puolesta (epämukavaa, voitosta ei mitään varmuutta, eikä siitä selviätkö hengissä) vai ryhdytkö pyllistelemään Mekkaa kohti mutta säilytät elintasosi, voisi olettaa ateistis-materialistisen maailmankuvan omaavien ihmisten valitsevan jälkimmäisen. Jos tämä elämä on ainoa ja kaikki kaikessa, miksi tehdä siitä helvettiä?

[Satsuki]

Mutta, koska nyt tulee sellainen tunne, että ihmiset tahallaan hakevat yhteenottoa ateismin ja uskovien välille, niin.. miksi?

Omasta puolestani voin sanoa, että toivoisin, että kaikki ihmiset olisivat kristittyjä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tulen pysäyttämään teidät kadulla tai soittamaan ovikelloanne ja ehdottamaan kääntymistä. Se ei myöskään tarkoita sitä, ettenkö kunnioittaisi teidän oikeuttanne olla uskomatta.

Näissä keskusteluissa tulee minulle usein sellainen kuva - joka voi olla täysin väärä, jolloin mielelläni korjaisin sen oikeaan suuntaan - että osa ateisteista on vihaisia uskovia kohtaan, mutta syystä minulla ei ole mitään tietoa. Ovatko kristityt tai muut uskovat jollain tavalla loukanneet teitä tai teidän ihmisoikeuksianne? Mikä uskovissa saa verenpaineen nousemaan? Mitä väliä sillä on teille, jos joku toinen uskoo?

Vai onko niin, että kuvittelen vain kaiken katkeruuden ja hermojenkiristyksen? Täysin mahdollista sekin, siksipä asiaa kyselenkin. Mielelläni kuulisin näkemyksiänne asiasta.

En voi tietenkään puhua muiden ateistien puolesta mutta ei minulla ole ainakaan (isoa)ongelmaa henkilökohtaisen uskon kanssa. Työkavereissani on useita hartaita uskovia ja he tietävät että olen ateisti. Silloin tällöin uskon asiat tulee puheeksi mutta ei siinä ole mitään aihetta ollut kiihtyä puoleen eikä toiseen.

Itse uskon todisteisiin. Uskonnot perustuvat uskoon, eivät todisteisiin. Uskonnolliset auktoriteetit ovat oikein ylpeitä siitä että he eivät tiedä, he uskovat. Valtauskonnot ovat syntyneet aikana jolloin maailmasta ei tiedetty juuri mitään. Sen jälkeen olemme saaneet valtavasti uutta tieteellistä tietoa maailmasta. Jumalalle ei ole enää tarvetta. Jos joku haluaa uskoa jumalaan, olen jossain määrin surullinen että hän ei perusta elämäänsä todellisuuteen. Saatan kertoa näkemyksistä mutta en ryhdy sen enempää painostamaan. Toivon vain että tieto lopulta voittaa. Kuten Jeesus sanoi: "Totuus tekee teidät vapaiksi." Viisas mies.

[Satsuki]

Mun mielestä uskonnot halventavat elämää lupaamalla toisen, paremman elämän kuoleman jälkeen. Ateistille tämä elämä on mittaamattoman arvokas koska tämä elämä on ainoa mitä meillä on. Täten myös toisen tappaminen on ateistin mittapuulla paljon vakavampi rikos koska sillä riistetään ihmisen ainoa elämä.

Nipotan termeistä, mutta myös esim. buddhalainen voi olla ateisti. Siinä tapauksessa tapetulta ei todellakaan viedä "ainoaa elämää", vaan yksi elämä pitkässä ketjussa. En kuitenkaan ole kuullut, että buddhalaiset olisivat erityisen murhanhimoisia tämän jälleensyntymisuskon vuoksi. Mielestäni tuo "yksi elämä, sen vuoksi niin arvokas"-argumentti ei ole kovin pätevä.

Selvä. Argumenttini ainoasta elämästä ei koske buddhalaisia ateisteja.

Jotkut arvostelevat ateisteja (tai pikemminkin materialisteja) siitä, että heillä on fiksaatio tähän elämään, eivätkä ajattele tulevia sukupolvia. Kun tämä elämä on ihmiselle kaikki kaikessa, hän pelkää tilanteita, jotka uhkaavat muuttaa tämän elämän vähemmän nautittavaksi. Jos ateisti/materialisti laitetaan selkä seinää vasten: ryhdytkö aseelliseen taisteluun maasi vapauden puolesta (epämukavaa, voitosta ei mitään varmuutta, eikä siitä selviätkö hengissä) vai ryhdytkö pyllistelemään Mekkaa kohti mutta säilytät elintasostasi, voisi olettaa ateistis-materialistisen maailmankuvan omaavien ihmisten valitsevan jälkimmäisen. Jos tämä elämä on ainoa ja kaikki kaikessa, miksi tehdä siitä helvettiä?

Tarkoitatko siis että ateistiin verrattuna teisti luultavammin ajattelee tulevien sukupolvien hyvinvointia koska hänestä elämä ei ole yhtä arvokas kuin ateistin mielestä?

[Martel]

Tarkoitatko siis että ateistiin verrattuna teisti luultavammin ajattelee tulevien sukupolvien hyvinvointia koska hänestä elämä ei ole yhtä arvokas kuin ateistin mielestä?

Se, että ateistille elämä on arvokkaampi kuin teistille, oli oma teoriasi. En jaa tätä käsitystä.

[Al-Juzar]

Ateismia on paha lähteä väittämään uskonnoksi, koska se on nimenomaan uskon puutetta todistamattomaan. Kukaan ei tosiaan voi varmasti sanoa, onko tai eikö jumalaa ole olemassa tai onko evoluutioteoria tosi. Evoluutioteorian kohdalla todisteaineisto on kuitenkin niin massiivinen, ettei sen pitäminen totena ole uskontoa. Sen todennäköisyys, että Aurinkokunnan planeettojen asennot vaikuttaisivat syntyvien ihmisten persoonallisuuteen on lähellä nollaa, koska mitään yhteyttä ei ole löydetty yhdessäkään tutkimuksessa. Lisäksi neurotiede tarjoaa jo paremmat selitysmallit persoonallisuuden kehitykselle. Se että jumalan olemassa oloa ei voi samalla tavalla tutkia, ei minusta tee sen todennäköisyyttä tai vaihtoehdon varteenotettavuutta yhtään paremmaksi. Ateismi on luonnollinen ajattelutapa saatujen (ja saamattomien) todisteiden valossa.

[Satsuki]

Vaikka olen vapaa kaikenlaisista yliluonnollisista uskomuksista ja kokemuksista, täytyy sanoa, että inhoan reaalisesti olemassaolevia ateisteja paljon enemmän kuin reaalisesti olemassaolevia uskovaisia.

Tämä johtuu siitä, että ateistit ovat innokkaampia työntämään nenäänsä toisten asioihin.

Onko tässä havaittavissa pientä itseinhon poikasta?

Ei, koska minä en ole ateisti. Ymmärrän, ettei minulla ole mitään keinoja saada selville Jumalan tai jumalien olemassaoloa tahi -olemattomuutta, enkä siksi usko kumpaankaan.

Koska fanitan Jussia, halusin kaivaa kommentoitavaksi Jussin kommentin... So sue me!!! 

Olet Jussi, määritelmän mukaan agnostinen ateisti. En tiedä pitäisikö tästä pahoitella vai onnitella.

Mitä tulee ateisti-vihaan, olen yllättynyt että käytät noin vahvaa sanaa ateisteista yleensä mutta ymmärrän kyllä että jotkut ovat toki yli-innokkaita jakamaan maailmankuvaansa. Eipä minulle olla kyllä turuilla ja toreilla tultu ateismia tuputtamaan.