Jussi Halla-aho eduskunnassa ja kotimaan politiikassa 2019–

[RP]

On klassinen non sequitur-erhe kuvitella että koska Venäjä on hyökännyt Ukrainaan se myös hyökkäisi sitten Suomeen.

Siinä ei ole mitään loogista virhettä todeta, että Venäjä on hyökännyt Neuvostoliiton hajoaamisen jälkeen miltei kaikkien itseään heikompien naapurivaltioiden kimppuun tai alistanut ne (Naton sateenvarjo suojaten osaa), joten se on uhka myös Suomelle. "Uhka" ei tarkoita, että hyökkäys olisi tapahtumassa varmuudella, mutta että se on realistinen mahdollisuus.

[Phantasticum]

Mikä asia minua vituttaa kaikkein eniten tyypillisissä puolueissa? Ei voi kannattaa jotain asiaa, jos sen katsotaan nostavan toisen puolueen kannatusta ja heikentää oman puolueen kannatusta.

Että osaan halveksia niitä tyyppejä, jotka tässäkin tilanteessa keskittyvät johonkin puoluepolitikointiin.

Tätähän perussuomalaiset ovat harrastaneet koko ajan. Perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja jopa möläytti harvinaisen suoraan, että "selvisimmehän me juuri neljä vuotta [entisen] puheenjohtajan 'väärän' Nato-kannankin kanssa". Halla-aho piilotteli täysin tietoisesti myönteistä suhtautumistaan Natoon, koska puolueessa oli enemmän Natoon kielteisesti kuin myönteisesti suhtautuvia. Miten onnekas hannuhanhi Halla-aho onkaan taas ollut, kun asiat ovat menneet niin, ettei hänen tarvitse enää teeskennellä.

Minulle puolueen aiemman Nato-kriittisen kannan muuttuminen Natoa kannattavaksi on yhdentekevää, koska puolueen Nato-kriittisyys on aina ollut pelkkää teatteria. Mutta mitä tulee Naton jälkeen, jos ja kun ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja pääsee kunnolla vauhtiin, mikäli hän saa äänestäjiltään siihen valtakirjan. Halla-aho hehkuttaa jo nyt ysimillisiä ja Venäjän saartamisia, niin mitä kaikkea muuta meille olisi luvassa, jos hän pääsisi sellaiseen asemaan, jossa hänellä olisi valtaa sanella asioita.

Perussuomalaisten kriittisyyskulissit tuntuvat kaatuvan yksi toisensa jälkeen. En usko, että perussuomalaiset kieltäytyvät mistään EU:n yhteisistä hankkeista nyt, kun on tärkeää olla mukana yhteisessä rintamassa incomprehensible evilnessiä vastaan. Tämä koskee myös EU:n yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Ei ole mitään syytä uskoa ettei koskisi. Sitä paitsi perussuomalaiset ovat liputtaneet jo tätä ennen EU:n yhteisen tai yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan puolesta. Mitä persuista on enää jää jäljellä.

[Tragedian synty]

Venäjä ei muutu muunlaiseksi ennen kuin sen koko kulttuuri pakotetaan muuttumaan samalla tavalla kuin Saksan ja Japanin kulttuurit toisen maailmansodan jälkeen. Sitä ei ole luvassa, koska tälläkin hetkellä nuoria venäläisiä aivopestään vihaamaan länsimaita ja niiden asukkaita.

Minusta on hienoa, etteivät venäläiset ole muuttumassa rappeutuneiksi suvakeiksi. Nyky-Saksan tila on aivan karmea henkisesti, vaikka heillä rahaa onkin. On asioita joita rahalla ei voi ostaa.

Selkärangaton viherliberalismi ja terroristinen kleptokratia eivät kumpikaan ole hyviä yhteiskuntamuotoja, mutta vain toisessa on toivoa paremmasta ja vain toinen aloittaa hyökkäyssotia. Suomalaisille luulisi sen olevan aivan samantekevää, kuinka karmea Venäjän henkinen tilanne on, kunhan se ei hyökkää naapureidensa kimppuun sille päälle sattuessaan. (Ja millä tavalla Venäjän nykyinen henkinen tilanne on parempi kuin Saksan?) Enkä minä suinkaan sanonut, että venäläisistä pitäisi tehdä suvakkeja. Heidät pitäisi saada suhtautumaan hyökkäyssotiin ja siviilien terrorisointiin samalla torjuvuudella kuin millä sivistyskansat niihin suhtautuvat. Se ei ole liikaa vaadittu. Japanista tehtiin onnistuneesti pasifistinen, mutta mikään surkea suvakkimaa siitä ei tullut.

[Suvaitsevainen Vihreä]

Ilmeisessa hommalla ei saa arvostella täällä olevia putinisteja.
Mikä ihme siinä on, että kaikki nämä ns. "kansallismieliset" sivustot ovat valunneet Venäjän syliin?

Taitaa Hommaakin pyörittää joku Janus Putkosen hengenheimolainen.

Itse voin todeta, että Homma on ilmeisesti lopullisesti pilalla ja turha täällä on aikaansa viettää. Suurin osa fiksuista kirjoittajista on tehnyt saman havainnon.

Halla-ahosta toteaisin ettei se ole ikinä ollut väärässä missään ja on edelleen täysin oikeassa niin Natosta kuin Ukrainastakin. Halla-aho on nyt kasvanut lopullisesti erilleen Hommasta ja niin olen minäkin.

Hyvästi.

[Nuivinator]

Ilmeisessa hommalla ei saa arvostella täällä olevia putinisteja.
Mikä ihme siinä on, että kaikki nämä ns. "kansallismieliset" sivustot ovat valunneet Venäjän syliin?

Taitaa Hommaakin pyörittää joku Janus Putkosen hengenheimolainen.

Itse voin todeta, että Homma on ilmeisesti lopullisesti pilalla ja turha täällä on aikaansa viettää. Suurin osa fiksuista kirjoittajista on tehnyt saman havainnon.

Halla-ahosta toteaisin ettei se ole ikinä ollut väärässä missään ja on edelleen täysin oikeassa niin Natosta kuin Ukrainastakin. Halla-aho on nyt kasvanut lopullisesti erilleen Hommasta ja niin olen minäkin.

Hyvästi.

Ei pyöritä, ei.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Persujen pitäisi nopeammin kenkiä kaikki kylähullut, Putinistit ja Soinin ajan jäänteet puolueesta. Vaikka persut ei olisi nyt lennossa, ja voittaisi seuraavia vaaleja niin seuraavan hallituksen jälkeen tilanne on aivan toinen. Kun Kokoomus ja ZDP eivät saa päätöksiä aikaiseksi niin persuille tarjotaan vaalivoitto kultaisella tarjottimella.

[IDA]

Tietenkin maahanmuuttokysymys on tärkeä. Kokonaan eri asia sitten miten se liittyy Natoon? Euroopassa tiukinta maahanmuuttopolitiikkaa noudattavat valtiot ovat Naton jäseniä, joten Nato ei ilmeisestikään estä noudattamasta tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Ukrainan sotaa pakenevat naiset ja lapset taas ovat selkeästi turvapaikan tarpeessa. Oikea maahanmuuttopolitiikka mahdollistaa heidän kotiinpaluunsa, kun tilanne on rauhoittunut.

Itse asiassa nykyisessä sodassa voi sympatiseerata kumpaa tahansa osapuolta. Sillä sympatialla ei ole vaikutusta nykyiseen ja tulevaan maahanmuuttopolitiikkaan. Maahanmuuttopolitiikka on edelleen Suomen itsensä käsissä. On täysin Suomen oma vika, että sitä ei haluta niihin käsiin ottaa. Se voitaisiin aivan vapaasti tehdä Natossa tai puolueettomana Naton ulkopuolella.

[Charlie]

Halla-aho piilotteli täysin tietoisesti myönteistä suhtautumistaan Natoon, koska puolueessa oli enemmän Natoon kielteisesti kuin myönteisesti suhtautuvia. Miten onnekas hannuhanhi Halla-aho onkaan taas ollut, kun asiat ovat menneet niin, ettei hänen tarvitse enää teeskennellä.

Mitä jos se ei taaskaan ollut tuuria? Mitä jos Halla-aho olikin jälleen kerran oikeassa kaiken aikaa?

[hulaq]

Mitäs helvettiä täällä on taas puuhattu? Seuraavasta off-topicista 7 päivää lomaa.

[Hippo]

Halla-aho piilotteli täysin tietoisesti myönteistä suhtautumistaan Natoon, koska puolueessa oli enemmän Natoon kielteisesti kuin myönteisesti suhtautuvia. Miten onnekas hannuhanhi Halla-aho onkaan taas ollut, kun asiat ovat menneet niin, ettei hänen tarvitse enää teeskennellä.

Mitä jos se ei taaskaan ollut tuuria? Mitä jos Halla-aho olikin jälleen kerran oikeassa kaiken aikaa?

Jep jep, kuka se taas olikaan joka vuonna 2019 varoitteli kaasun antamasta vipuvarresta Venäjän johdolle ja sai vastaansa hirveän mölinän? Lisäksi voi todeta, että tuollaisen huomaaminen ei vaadi edes mitään superälyä vaan ihan looginen ja rehellinen ajattelu johtaa tuohon tulokseen.

[Timo Rainela]

Jussi ja juurta jaksaen.

https://www.facebook.com/jussi.hallaaho/posts/5096174320502721

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kirvoittanut vaihtelevia reaktioita Euroopan kansallismielisissä puolueissa. Lupasin jokin aika sitten pohtia tätä aihetta ääneen.
Itselleni ei kansallismielisenä ihmisenä ole ollut vaikeuksia muodostaa kantaa tilanteeseen tai "valita puolta". Toisin kuin jotkut luulevat, kyse ei ole mistään erityisestä Ukraina-suhteestani vaan siitä, mitä kansallismielisyys minulle merkitsee. Ja mitä olen hiukan naiivisti luullut sen merkitsevän kaikille.

Kansallismielisyys tarkoittaa minulle kansallisen suvereniteetin puolustamista. Mielestäni kansakunta, kulttuurisena ja etnolingvistisenä entiteettinä, on relevantti ja todellinen yksikkö. Kansallisvaltio on kansakunnan koti ja työväline kansakunnan ja siihen kuuluvien yksilöiden etujen ajamiseen ja tarpeiden tyydyttämiseen.

Kansallismielisyys ei ole vain minun suhteeni omaan, Suomi-nimiseen kansallisvaltiooni, vaan se määrittää suhtautumiseni myös muihin kansallisvaltioihin. Kansallisen edun ajaminen tarkoittaa oman puolustamista, ei vieraan havittelemista. Kansallisen edun tavoittelu muiden omaa ryöstämällä ei ole kansallismielisyyttä eli nationalismia vaan imperialismia.

Punavihreässä ja "globalistisessa" ajattelussa oman kansan kuuluu maksella muiden laskuja ja kumarrella nöyränä muita omassa maassaan. Imperialistinen ajattelu taas nostaa oman kansan ja sen oikeudet muiden kansojen ja niiden oikeuksien yläpuolelle. Kansallismielinen ajattelu pitää kiinni omastaan ja kunnioittaa muiden omaa.

Kaikki kansallismieliseksi itsensä asemoivat eivät kuitenkaan koe näin. Tämä tuli selväksi jo Krimin valtauksen ja itä-Ukrainan miehityksen aikoihin 2014 ja vielä räikeämmin tämän vuoden invaasion yhteydessä.

Miksi jotkut meistä asettuvat imperialistisen hyökkääjän puolelle ja itseään puolustavaa kansallisvaltiota vastaan?

Yksi selittävä tekijä on maantiede. Mitä kauemmas Venäjän rajoista mennään ja mitä suuremmasta ja vahvemmasta maasta on kyse, sitä vähemmän Venäjän muodostama uhka omalle turvallisuudelle painaa vaakakupissa. Venäjä ei ole millään tavalla eksistentiaalinen kysymys Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa, Saksassa tai Italiassa. Niiden valtavirtapuolueetkin ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti Putiniin ja Venäjän aggressiivisuuteen lähialueillaan, ja kansallismieliset puolueet vain vetävät tämän ymmärtäväisyyden äärimmilleen. Venäjän mellastus ei uhkaa tällaisten maiden välitöntä turvallisuutta, mutta Venäjän mellastukseen puuttuminen uhkaa niiden välittömiä taloudellisia etuja.

Tämä on selkärangatonta ja periaatteetonta mutta inhimillisesti ymmärrettävää.

Kuitenkin myös Suomessa, ja myös perussuomalaisten riveissä, on paljon sellaista ajattelua, että meidän ei ole syytä ottaa Venäjän hyökkäykseen kantaa. Ainakaan kielteistä kantaa. Tämän ajattelun takana tuskin on kovinkaan merkittävässä määrin mitään ideologista putinismia vaan pikemminkin kaipuuta YYA-sopimuksen ja bilateraalikaupan selkeään ja turvalliseen aikaan, jolloin Suomi pysyi turvassa olemalla työntämättä nenäänsä muiden asioihin.

Näillä ihmisillä on ehkä huono omatunto siitä, että he eivät halua ottaa kantaa Ukrainan kaupunkien hävitykseen tai naisten ja lasten murhaamiseen, ja siksi he takertuvat mihin tahansa Venäjän tarjoamiin "selityksiin" ja "oikeutuksiin" kuten Azovin natsipataljooniin tai "entä sitten Yhdysvallat" -tyyppisiin whataboutismeihin.

Erityisen kummallista on kuulla näitä natsipataljoonatarinoita perussuomalaisilta, joilla luulisi olevan kantapään kautta saatu immuniteetti älyttömille natsisyytöksille.
Tällaisten ihmisten motiivit ovat varmasti vilpittömät ja isänmaalliset, mutta he ovat silti väärässä.

Maailma ympärillä on muuttunut, Suomen talouden ja kaupan rakenne ovat muuttuneet, Venäjä itsessään on muuttunut (suhteessa siihen, mitä Neuvostoliitto oli).

Ymmärtäväisyys on mielestäni myös vastuutonta Suomen oman turvallisuuden kannalta. Ymmärtäjät ovat vakuuttuneita siitä, että Venäjä ei uhkaa Suomen turvallisuutta. Suomi ei kuitenkaan päätä Venäjän motiiveista, tavoitteista tai ratkaisuista. Venäjä päättää niistä. JOS kävisi niin, että Suomi joutuisi Venäjän voimatoimien uhriksi, mitä nämä ihmiset sanoisivat?
- Antaudutaan heti, niin päästään vähemmällä ja kuolee vähemmän ihmisiä!
- Älkää te muut vain tulko apuun tai lähettäkö meille aseita, ettei syty kolmas maailmansota!
Ei kai voi olla niin, että vaadimme muita kohtelemaan meitä eri tavalla kuin kohtelemme itse muita? Tai että annamme muille neuvoja, jotka eivät kelpaisi itsellemme?

Maantieteestä kumpuavan välinpitämättömyyden ja pelon leimaaman suomettumisen ohella kansallismielisissä liikkeissä esiintyy myös sellaista, mitä voidaan kutsua varsinaiseksi putinismiksi.

Putinin johtamistapaa ihaillaan ja häntä fanitetaan. Putinismin syitä on syytä analysoida.
Kansallismielisille puolueille ovat ominaisia tai tavanomaisia eräät ajattelutavat ja agendat, joiden välillä ei ole loogista yhteyttä mutta jotka korreloivat vahvasti. Toisiinsa liittymättömien linjausten klusteroituminen on tavallinen ilmiö myös poliittisen janan toisessa päässä: jos olet fanaattisesti vapaan maahanmuuton puolella, olet suurella todennäköisyydellä myös intersektionaalisen feminismin puolella (vaikka ne ihmiset, joiden vapaata maahantuloa kannatat, eivät yleensä ole varsinaisesti intersektionaalisia feministejä) ja kannatat kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa (vaikka ihmisten siirtäminen korkean kulutuksen yhteiskuntiin vaikuttaa kielteisesti ilmastotavoitteisiin).

Toisiinsa liittymättömien ja usein keskenään ristiriitaisten näkemysten klusteroituminen johtunee ennen kaikkea siitä, että ihminen, joka tulee tiettyyn viiteryhmään jonkun tietyn kysymyksen vuoksi, helposti omaksuu myös kaikki muut mielipiteet, joiden hän olettaa olevan hyväksyttyjä kyseisessä viiteryhmässä. Seura tekee kaltaisekseen. Politiikan laidat myös vahvistavat toistensa mielipideklustereita, koska ihmiset pyrkivät tietoisesti tai alitajuisesti olemaan kaikista kysymyksistä eri mieltä kuin koetut poliittiset vihollisensa.

Kansallismielisissä puolueissa tavanomaisen klusterin muodostavat maahanmuuttovastaisuus, monikulttuurivastaisuus, jyrkkä arvokonservatiivisuus, kansallisvaltioaate, kulttuuri-imperialismin vastustaminen, vahvojen johtajien ihailu ja ilmastoskeptisyys. (Kaikki kansallismieliset puolueet eivät ole kaikkea tätä, mutta useimmat ovat useimpia näistä.) Nämä ainekset asettuvat kuitenkin keskenään tiettyyn hierarkiaan, eikä hierarkia ole kaikissa puolueissa (ja maissa) sama.

Joissakin liikkeissä, etenkin sellaisissa maissa, joille Venäjä ei aiemmin mainitusta maantieteestä johtuen ole omakohtainen uhka, Putin nähdään tervetulleena ja elähdyttävänä konservatiivisena vastavoimana yhtäältä amerikkalaiselle kulttuurihegemonialle ja toisaalta koko länsimaailmaa riivaavalle "liberaalille" kulttiajattelulle. Putin myös osaa vetää tästä vivusta: hän on OIKEASSA kysyessään ivallisesti, miksi länsimaat ovat huolissaan sananvapaudesta Venäjällä, kun ne samaan aikaan ajavat tiukkaa sensuuria ja itsesensuuria yhteiskunnalliseen keskusteluun ja panevat "vihapuhujia" vankilaan. Venäjällä joutuu vaikeuksiin loukkaamalla vallanpitäjiä tai esittämällä vääriä mielipiteitä vaikkapa Ukrainan "erikoisoperaatiosta", mutta länsimaissa joutuu vaikeuksiin loukkaamalla joidenkin uskonnollisia tunteita tai sanomalla ääneen kaikkien näkemiä itsestäänselvyyksiä sukupuolten lukumäärästä tai eräiden maahanmuuttajaryhmien kotoutumisesta.

Kaksinaismoralismi on kuitenkin kaksisuuntaista. Se, että länsimaat tukahduttavat vapaata keskustelua, ei muuta sitä, että Venäjä tekee samaa. Kiellettyjen puheenaiheiden lista vain on toinen.

Totalitarismia tulee vastustaa METODINA, sen väristä riippumatta, mutta valitettavan moni ihminen ei tähän kykene. Totalitaariset keinot hyväksytään, jos ne palvelevat omia poliittisia mieltymyksiä.

Euroopan kansallismielisistä liikkeistä hyvin harva jos yksikään suoranaisesti kannattanee venäläistä imperialismia. Kaikki olisivat varmasti tyytyväisempiä, jos Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan. Hyökkäys kuitenkin ollaan valmiita hyväksymään, koska Putinin ja Venäjän edustamat "hyveet" (arvokonservatismi, antiamerikkalaisuus, antiliberalismi, machoilu) painavat joidenkuiden vaakakupissa enemmän kuin (jonkun vieraan) kansallisvaltion suvereniteetin loukkaus.

Tässä kohdassa tiemme eroavat. Minun kansallismielisyydessäni kansallinen itsemääräämisoikeus, kansan oikeus omaan valtioonsa ja kansan oikeus päättää omista asioistaan omassa valtiossaan menevät kaikkien muiden "hyvien" edelle. Uskon, että useimmat perussuomalaiset jakavat tämän hierarkian. Meille kansallinen itsemääräämisoikeus ei ole itsestäänselvyys, ja sen keskeinen ja ainoa uhkaaja on Venäjä.

Koska joku sanoo tässä kohdassa, että EU on uhka Suomen itsemääräämisoikeudelle, totean, että Suomi liittyi EU:hun ja on sen jäsen omasta tahdostaan. Kaikki paha, mitä Suomelle EU-jäsenyydestä koituu, on suomalaisten oma valinta. Suomi voi erota EU:sta, jos suomalaiset niin päättävät.

Venäjä on uhka, johon emme voi itse vaikuttaa. Venäjästä tai Venäjän etupiiristä irrottautuminen ei toteudu ilmoitusasiana ja omana päätöksenä, kuten Tshetshenia ja Ukraina voivat todistaa.
Kansallismielisyyteen kuuluu omasta kiinni pitäminen ja toisen oman kunnioittaminen. Kannatan moniarvoista maailmaa. Tai pikemminkin tunnustan moniarvoisen maailman tosiasiaksi. Länsimaat ovat yrittäneet huonolla menestyksellä viedä omia arvojaan muihin maailmankolkkiin, missä niille ei ole minkäänlaista kysyntää. Viimeisenä epäonnistumisena voidaan mainita Afganistan, jossa 20 vuoden ajan rakennettu korttitalo romahti välittömästi, kun miehitysjoukot poistuivat.

Rauhanomainen rinnakkainelo on ratkaisu. Eläkää te siellä juuri niin kuin haluatte, mutta te ette tule tänne elämään kuten haluatte, me emme aio elää kuten te haluatte, emmekä me tule sinne siivoamaan teidän jälkiänne.

Tällainen ajattelutapa eroaa ratkaisevasti punavihreästä kulttuurirelativismista, joka teeskentelee, että kaikki kulttuurit ja yhteiskuntamallit olisivat yhtä hyviä. Ne eivät todellakaan ole. Tästä huolimatta niiden olemassaolon oikeutta on syytä kunnioittaa, koska ne ovat kansallisen itsemääräämisoikeuden realisaatiota.

Kunnioituksen raja kulkee kuitenkin samassa kohdassa kuin valtion raja. Kun tulee rajan yli ja kiistää muilta sen koskemattomuuden, jota vaatii itselleen, muuttuu kansallismielisen viholliseksi. Venäjä on tehnyt sen.

[Aukusti Jylhä]

Koska joku sanoo tässä kohdassa, että EU on uhka Suomen itsemääräämisoikeudelle, totean, että Suomi liittyi EU:hun ja on sen jäsen omasta tahdostaan. Kaikki paha, mitä Suomelle EU-jäsenyydestä koituu, on suomalaisten oma valinta.

Niin, siis suomalaiset siis tiesivät täysin mihin hakevat, eikä mitään juttuja pimitetty päättäjien toimesta? Rehellistä tiedotusta alusta loppuun, varsinkin euron suhteen?

Voi pojat...

Ja nyt, Suomi on liittymässä NATOon jonku minigallupin perustella, täysin ristiriitaisten tietojen varassa, ja jos käy köpelösti, kuten EUn kanssa, niin kansalaisten vika?

[Sivulause]

Luulisin että Halla-aho ei puuttunut EU:hun liittymisen myllytykseen siksi, että sen matolaatikon avaaminen ei ollut tämän kirjoituksen tarkoitus. Ei myöskään Nato-prosessi.

Itse kirjoituksesta olen mestarikultillis-hymistelevästi täysin samaa mieltä. Tuollaista se minunkin kansallismielisyyteni on.

Näen ne suurimmat ongelmat tuossa Halla-ahon mainitsemassa kaksinaismoralismissa ja lännen mädättämisessä, EU ajaa pää märkänä paraikaa lainsäädäntöä joka rajoittaa sananvapautta stasimaisin ottein, ja se perustellusti vituttaa. Muunmuassa se ajaa ihmisiä hakemaan tuota vaihtoehtoa. Länsi on heikko ihan syystä. Se ei tarkoita, että Putinin Venäjältä löytyisi asiaan ratkaisu.

Don't cut off your nose to spite your face.

[Phantasticum]

Halla-aho piilotteli täysin tietoisesti myönteistä suhtautumistaan Natoon, koska puolueessa oli enemmän Natoon kielteisesti kuin myönteisesti suhtautuvia. Miten onnekas hannuhanhi Halla-aho onkaan taas ollut, kun asiat ovat menneet niin, ettei hänen tarvitse enää teeskennellä.

Mitä jos se ei taaskaan ollut tuuria? Mitä jos Halla-aho olikin jälleen kerran oikeassa kaiken aikaa?

Jep jep, kuka se taas olikaan joka vuonna 2019 varoitteli kaasun antamasta vipuvarresta Venäjän johdolle ja sai vastaansa hirveän mölinän? Lisäksi voi todeta, että tuollaisen huomaaminen ei vaadi edes mitään superälyä vaan ihan looginen ja rehellinen ajattelu johtaa tuohon tulokseen.

Mahtoiko kumpikaan teistä edes lukea viestiäni? Senkään ymmärtämiseen ei olisi vaadittu mitään superälyä.

Kyse ei ollut siitä, kuka on ollut oikeassa ja kuka ei. Kyse oli siitä, että Halla-aho ei ole ollut avoin myönteisen Nato-kantansa kanssa vaan piileskellyt kriittisyyden selän takana, kuten koko perussuomalainen puolue. Se, että tilanne on nyt sellainen kuin on, on onnekas sattuma. Perussuomalaiset teeskentelisi edelleen Nato-kriittistä ilman Venäjän toimia. Nato-kriittisyyden lisäksi muutkin perussuomalaisten hellimät kriittisyysteemat tuntuvat kokeneen mahalaskun.

Venäjä on hyökännyt sotilaallisesti Ukrainaan. Tässä ei ole mitään epäselvää. Siitä kenties on erimielisyyttä, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Imperialismia sekin on, että Amerikan Yhdysvallat rahoittaa värivallankumouksia ja lähettää eurooppalaisille terveisiä f-sanalla. Eurooppa maksaa kovaa hintaa tästä.

Uskon, että Venäjä ei olisi hyökännyt eikä yrittänyt valloittaa yhtään mitään ilman edeltäviä tapahtumia. Uskon myös, että todellinen kohde on Venäjä. Siksipä minua kiinnostaa tietää miten tästä eteenpäin perussuomalaisittain, jos ja kun Suomesta tulee Naton jäsen. Halla-ahon kantaa ei tarvitse arvailla, koska hän on niin tohkeissaan saartamassa Venäjää jo nyt.

Muutenkaan en voi ymmärtää, miten Ukrainasta on tullut hyvien ihmisten symboli, vaikka se on yhtä korruptoitunut kuin Venäjä. Presidentti Zelenskyi on jäänyt kiinni veroparatiisiyhtiöistä, mutta se on varmaan sitä parempaa korruptiota. Sivumennen sanoen en yllättyisi, jos historiankirjoista saisi joskus lukea, että Ukrainan presidentti oli koko ajan tietoinen mitä tapahtuu. En saa tyypistä lainkaan sellaista vaikutelmaa, että hän olisi aidosti huolissaan maansa tulevaisuudesta.

Jos pitäisi ennustaa, missä maailma tai edes Eurooppa makaa vuoden päästä, en uskaltaisi asettaa panoksia millekään vaihtoehdolle. Moni tuntuu luottavan siihen, että kunhan Suomikin vihdoin ja viimein kuuluu Natoon, me olemme turvassa.

[Lalli IsoTalo]

Uskon, että Venäjä ei olisi hyökännyt eikä yrittänyt valloittaa yhtään mitään ilman edeltäviä tapahtumia. Uskon myös, että todellinen kohde on Venäjä.

Jokainen meistä tulee autuaaksi omasta uskostaan. Mutta JH-a on puolustellut NATOa täällä Hommakin.

Entä noiden turvatakuiden hinta? Jos suomalaiset sotilaat joutuvat vuodattamaan vertaan ties missä Sählämästanissa ja aivan muiden tahojen kuin isänmaan puolesta, niin taitaa sittenkin olla parempi yrittää tulla toimeen tuon arvaamattoman naapurin kanssa.

Onko esimerkkejä siitä, että muiden Nato-maiden sotilaat olisivat vastoin omaa tahtoaan ja oman hallituksensa tahtoa joutuneet vuodattamaan vertaan ties missä Sählämästanissa? Vai tuleeko Suomi olemaan uniikki poikkeus?

[Phantasticum]

Uskon, että Venäjä ei olisi hyökännyt eikä yrittänyt valloittaa yhtään mitään ilman edeltäviä tapahtumia. Uskon myös, että todellinen kohde on Venäjä.

Jokainen meistä tulee autuaaksi omasta uskostaan.

Kuinka moni hommalainen voi vedota tietoon? Johonkin viestiini kirjoitin fraasin niin pitkälle kuin se on uskon asia. Jokainen meistä todellakin tulee autuaaksi omasta uskostaan.

Mutta JH-a on puolustellut NATOa täällä Hommakin.

No niin on. Tätähän minä olen sanonut koko ajan!

Nykyisen puheenjohtajankin mielestä edellisellä puheenjohtajalla oli väärä mielipide. En tiedä, mikä ihmeen älynväläys tämänkin kirjoittaminen mahtoi Purralta olla. Perussuomalaisten Nato-kriittisyys oli siis sitä, että Suomen Perustan toiminnanjohtaja kertoi viime vaalien vaalimainoskirjoituksessaan, ettei puolue ole este Natolle vaan tasavallan presidentti on. Silti perussuomalaiset esittivät tähän asti kriittisiä, kunnes nyt iski se onnenkantamoinen. Mitä muuta tämä on ollut kuin valheellisen kuvan antamista. Sama valheellisuus on koskenut EU:sta ja eurosta eroamista. Näillä teemoilla puolue on ratsastanut kaikki nämä vuodet. Myös halpatyövoimakriittisyys on alkanut kompastella.

Sinänsä on harmillista, ettei puolueen kannatus riittänyt viime kierroksella hallituspaikkaan, koska se kortti olisi nyt valmiiksi katsottu.

Mitä enemmän Ukraina pystyy tuhoamaan rüzzän hyökkäüsvoimaa, sitä vähemmän mahorkan hajulla on mahdollisuuksia edes yrittää tunkeutua saastuttamaan Suomea.

Niinpä. Itse en kehtaisi tällaista perustelua käyttää, koska näin paljastaisin vain oman tekopyhyyteni. Ukrainan asia ja Ukrainan kohtalo ei kiinnosta minua vähääkän, kunhan moraalisäteilen. Ja moraalisäteilyähän on riittänyt vaikka muille jaettavaksi. Jotkut suorastaan kilvoittelevat, kuka säteilee kirkkaimmin.

Kyllä minäkin tunnen suurta myötätuntoa ukrainalaisia kohtaan, mutta en kerää sillä irtopisteitä. Samalla mietin, mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu ja on tapahtunut ja kuinka paljon Ukraina presidentteineen juksaa.

Ukrainan kriisin alkaessa netissä kiersi kuvia Ukrainan vallanpitäjien kodeista. Olivathan ne aika prameita ottaen huomioon, miten huonossa jamassa maa oli. Zelenskyillä huhutaan olevan 35 miljoonan asumus Floridassa. En tiedä, onko tieto varmennettu. Veroparatiisiyhtiöt taitavat olla.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Kyse oli siitä, että Halla-aho ei ole ollut avoin myönteisen Nato-kantansa kanssa vaan piileskellyt kriittisyyden selän takana, kuten koko perussuomalainen puolue. Se, että tilanne on nyt sellainen kuin on, on onnekas sattuma.

Voi että mitä olkiukkoilua ja hevonsontaa. Halla-aho sanoi puheenjohtajatentissä kannattavansa natoa. Mutta kun persuissa jäsenistö luo linjan eikä puheenjohtaja niin on ollut sen takia pidättyvämpi. Persut ovat hoitaneet nato hommelit esimerkillisesti. Ainoastaan Kokoomuksen selkeä natokanta vie voiton ja ääniä persuilta.

[D46]

Jussi ja juurta jaksaen.

https://www.facebook.com/jussi.hallaaho/posts/5096174320502721

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kirvoittanut vaihtelevia reaktioita Euroopan kansallismielisissä puolueissa. Lupasin jokin aika sitten pohtia tätä aihetta ääneen.
...

Kerrassaan huikean tyhjentävä kirjoitus Halla-aholta. En voisi olla enempää samaa mieltä. Toivottavasti kaikki itseään kansallismielisiksi kutsuvat lukevat tuon huolella, riittävän useasti ja ajatuksella.

Spontaani vastareaktio oli toki odotettava:

Voiko vitutukseen kuolla?

[Hippo]

Kyse oli siitä, että Halla-aho ei ole ollut avoin myönteisen Nato-kantansa kanssa vaan piileskellyt kriittisyyden selän takana, kuten koko perussuomalainen puolue.

Jussi ja puolue on kaksi eri asiaa. Jussi on jo vuonna keppi ja kivi ennen poliitikon uraansa tuonut omassa vieraskirjassaan esiin myönteisen kantansa Nato-jäsenyyteen eikä ole sitä muuttanut missään vaiheessa.

Venäjä on hyökännyt sotilaallisesti Ukrainaan. Tässä ei ole mitään epäselvää. Siitä kenties on erimielisyyttä, miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Eihän tästä ole mitään epäselvyyttää ja erimielisyyttä. Tilanteeseen päädyttiin koska Venäjä hyökkäsi rajan yli toiseen valtioon. Ukraina ei ole hyökännyt toisiin valtioihin.

[Tavan]

Jussi yliyksinkertaistaa asioita.

Venäjän mukaan Ukraina on jo vuosien ajan hyökännyt oman maansa rajojen sisällä sijaitsevien venäjämielisten ja venäjänkielisten alueiden kimppuun, onko se totta?

Kösittääkseni Venäjän mukaan ennen Venäjän hyökkäystä Ukraina oli keskittänyt asevoimansa Donbassin edustalle ja valmisteli tahollaan hyökkäystä, jonka Venäjä omalla pre-emptiivisellä interventiollaan esti, ja motitti Ukrainan asevoimien pääjoukon niille sijoilleen. Onko se totta?

Voimme olla sitä mieltä, että Venäjän väitteet eivät pidä paikkaansa ja ovat vain propagandaa, mutta venäläisille tuo on se mitä tapahtui ja syy miksi nyt soditaan. Se on heidän käsityksensä todellisuudesta, ja heidän silmissään lännen puheet Ukrainasta syyttömänä uhrina ja Putinista hulluna hitlerinä ovat puolestaan vain sitä propagandaa. He eivät muuta näkemystään vaikka heille toitotetaan, että olette pelkkiä eläimiä ja raakalaisia ja teidät pitää tuhota yhtä perusteellisesti kuin saksalaiset aikoinaan.

Nämä jutut ovat sotkuisempia ja moniulotteisempia kuin Jussi antaa ymmärtää.

[Väestönvaihtaja]

Ei kai kenellekkään Halla-ahoa seuranneelle Halla-ahon NATO myönteisyys ole yllätys? Halla-aho on omaa henkilökohtaista (myönteistä) NATO kantaansa tuonut esille ties kuinka pitkään, kuten täällä jo mainittiinkin.

[IDA]

Nämä jutut ovat sotkuisempia ja moniulotteisempia kuin Jussi antaa ymmärtää.

Ehkä, mutta se kanta, että itsenäiseen kansallisvaltioon, joka ei uhkaa oman valtion olemassaoloa, ei pitäisi hyökätä on varsin selkeä ja kansallismielisyyden ydintä.

Sotkuisia ja moniulotteisia asioita pitäisi pyrkiä ratkomaan muuten kun hyökkäämällä. USA:n ja lännen likaiset toimet siellä sun täällä eivät oikeuta Venäjän hyökkäystä.

[Hippo]

Nämä jutut ovat sotkuisempia ja moniulotteisempia kuin Jussi antaa ymmärtää.

Nämä jutut Venäjä pyrkii propagandallaan saamaan näyttäytymään sotkuisilta ja moniulotteisilta. Todellisuudessa kyse on pohjimmiltaan ja pelkästään Venäjän imperialismista.

[Tavan]

Todellisuudessa kyse on pohjimmiltaan ja pelkästään Venäjän imperialismista.

Se on meidän läntinen käsityksemme todellisuudesta. Venäläisillä on aivan toisenlainen käsitys.

Me voimme toki sanoa, että meidän käsityksemme todellisuudesta on se oikea ja objektiivinen käsitys. Mutta niin venäläisetkin sanovat omastaan.

Tällainen "totuus on X/Y" keskustelu ei siis ole kovin hedelmällistä, kun kyse on sodasta, jossa kummallakin osapuolella on oma totuutensa. Ja kyse on mitä ilmeisimmin sodasta Venäjän ja Lännen välillä, jossa Ukraina on proksyna.

[kgb]

Vaihtoehtoisia totuuksia on varmasti vaikka ja kuinka. Mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että useimmissa tapauksissa on sellainen totuus joka on ns. valtavirtaa ja helposti havaittavissa paikkansapitäväksi menneitä tarkastelemalla ja sitten on niitä toisia joita esim sinä @Tavan innokkaasti näytät puolustavan.

Olet siis ihan oikeassa siinä, ettei se ole kovin hedelmällistä. Voisitkin vaikka suunnata intosi välillä jonnekin muualle?

[kgb]

Muutenkaan en voi ymmärtää, miten Ukrainasta on tullut hyvien ihmisten symboli, vaikka se on yhtä korruptoitunut kuin Venäjä. Presidentti Zelenskyi on jäänyt kiinni veroparatiisiyhtiöistä, mutta se on varmaan sitä parempaa korruptiota. Sivumennen sanoen en yllättyisi, jos historiankirjoista saisi joskus lukea, että Ukrainan presidentti oli koko ajan tietoinen mitä tapahtuu. En saa tyypistä lainkaan sellaista vaikutelmaa, että hän olisi aidosti huolissaan maansa tulevaisuudesta.

Yksinkertaisesti siksi, että asteikko ei ole absoluuttinen vaan suhteellinen. Ukraina ja sen hallinto on vähemmän huono kuin Venäjän, joten tässä vertailussa Ukraina on voiman oikealla puolella. Verrattaessa edelliseen hallintoon päästään samaan lopputulokseen.
Nyky-Ukraina on varmasti ns. länsimaisen mittapuun mukaan kaukana siitä vakaasta demokratiasta johon narratiivin mukaan kaikkien tulisi pyrkiä, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Kuten muista asiayhteyksistä olemme huomanneet, "demokratian vienti" ei väkivalloin tai muuten painostettuna oikein onnistu tai päädy pysyväksi asiantilaksi. Tämän vuoksi on tärkeää tukea oikeansuuntaista kehitystä aina kun siihen on mahdollisuus.
Pahimmassa tapauksessa nirppanokkainen vanhapiikatäti-asenne voi johtaa päinvastaiseen kehitykseen kuin mitä on haluttu. Myönnettäköön, että en ole tarkoin perillä siitä, miten demokratia, talous, tasa-arvo jne ovat Ukrainassa kehittyneet sitten vallankumouksen, mutta näppituntumalla parempaan suuntaan.

[Tavan]

Kuten muista asiayhteyksistä olemme huomanneet, "demokratian vienti" ei väkivalloin tai muuten painostettuna oikein onnistu tai päädy pysyväksi asiantilaksi. Tämän vuoksi on tärkeää tukea oikeansuuntaista kehitystä aina kun siihen on mahdollisuus.

Olettaen että ulkomaiden asiat ylipäätään kuuluvat meille, miksi demokratiakehitystä olisi lähtökohtaisesti tuettava? Onko edustuksellinen demokratia lähtökohtaisesti parempi hallintomalli verrattuna muun sorttisiin oligarkioihin?

Edustuksellisessa demokratiassa pieni osa oligarkeista "valitaan" vaaleilla, joihin oligarkkien johtamat puolueet etukäteen asettavat haluamansa ehdokkaat, ja oligarkkien hallinnoima media määrittää vaaleille halutut teemat ja aiheet, ja hypettää halutut ehdokkaat.

Muun tyyppisissä oligarkioissa tuo leikki vain jätetään leikkimättä.

[kgb]

Tämänhetkisen kokemuksen mukaan demokratia näyttäisi tuovan tähän asti kokeilluista hallintomuodoista vakaimman lopputuloksen, mutta itse tietenkin kannatan valistunutta itsevaltiutta parhaaksi hallintomalliksi. (Kukaan ei varmasti arvannut, eihän?)

Tosin siinä kohtaa mennään vähän esimerkissä pieleen, että hallinnollista valtaa pitävät demokraattioligarkit ja mediavaltaa käyttävät demokraattioligarkit eivät ole välttämättä lainkaan "samalla puolella", käytännössä voisi sanoa saman kolikon eri puoliksi. Joka taas on sitten kokonaan eri keskustelu.

[IDA]

Hallintomalli ei oikeastaan ole oleellinen kansallismielisyyden kannalta. Itsenäisyys on keskeisempää. Tietysti kansallismielisyyteen kuuluu, että kansa hallitsee itseään, mutta esimerkiksi yksinvaltainen monarkia voi olla niin rajoitettua, että kansa pääsee siinä enemmän päättämään omista asioistaan, kuin mitä se pääsee demokratiassa. Esimerkiksi jotain Bhutanin kuningasta ei varmasti kiinnostaa pätkääkään kelle yksittäinen leipuri leipoo, tai on leipomatta hääkakkuja, mutta maailman suurinta demokratiaa se tuntuu kiinnostavan aivan tavattomasti. Jopa niin paljon, että sen säätelemiseksi on käytettävä valtava määrä hallinnon ja oikeuslaitoksen resursseja, jotta jokainen kansalainen varmasti myöntäisi, että nyt ei kakkua myyty oikein. Nekin rahat olisi voinut käyttää vaikka bensan ostoon.

Itse sanoisin, että toisen valtion sisäisiin asioihin puuttuminen on se kynnys, jota ei heppoisin perustein pitäisi ylittää. Ja aivan kiistämättä Venäjä on sen kynnyksen ylittänyt hyökkäämällä. Vaikka näkisikin, että Venäjällä on perusteltuja motiiveja hyökkäykselle, varsinkin sen suhteessa länteen kannalta, niin Ukraina on kuitenkin itsenäinen valtio, eikä mikään geneerinen osa länttä.

Toisin kuin Jussi en kyllä näe mitään järkeä sodan jatkamiselle lännen asetoimitusten varassa, koska lopputulos on varsin selvä. Pidän toiveajatteluna sitä, että ilman Naton joukkojen puuttumista Venäjää pystyttäisiin lyömään. Aseiden toimittaminen vain pitkittää  sotaa ja tuottaa lisää uhreja, jotka eivät sattumalta kuulu Venäjän, USA:n tai Ukrainan eliitteihin, vaan ovat lähinnä meidän kaltaisiamme tavallisia, kunnon tolloja. Lännessä, kuten varmasti myös Venäjällä ja Kiinassa on piirejä, joiden intresseissä on pitkittää sotaa mahdollisimman pitkälle. Ukraina taas on jo osoittanut, että se kykenee taistelemaan. Rauhanneuvottelut niillä ehdoilla, joista jo ajat sitten Ukrainan presidentin suulla puhuttiin, olisivat mitä mainioin juttu, eikä siinä olisi kyse mistään suoranaisesta antautumisesta.

Tilanteen rauhoittuminen antaisi aikaa myös tukea Ukrainaa kunnolla. Ei olisi esimerkiksi suuri ponnistu katkaista Nord Streamit ja vetää kaasuputket Eurooppaan Ukrainan ja Puolan kautta, mitä muuten nämä ja muutamat muut maat vaativat ennen Nord Stream ykkösen rakentamista. Jotkut kuitenkin painostivat tekemään toisiin. Tästä faktasta voisi muuten vetää erittäin kyynisiä johtopäätöksiä nykyisen tilanteen syistä, mutta jätetään ne nyt väliin.

Suomessa, jossa juuri kukaan ei ole valmis edes haluamaan Suomen historiallisia rajoja takaisin, koska junttikarjala ei ole mikään Texas, New York, Lontoo tai jotain muuta suomalaisen popparin veroista, on aika kummallista suhtautua tunteellisesti Donetskin ja Luhanskin alueisiin. En tiedä mitä ne ukrainalaisille merkitsevät ja kunnioitan ukrainalaisten halua taistella niistä. Ukrainalaiset ja venäläiset varmaan tietävät, että niiden itsenäisyys ei olisi mikään pysyvä tila, vaan ne siirtyisivät ensin Venäjän ja ehkä myöhemmin taas Ukrainan hallintaan, mutta siitä huolimatta, jos olisin monarkki, sanoisin, että näistä alueista ei kannata taistella juuri nyt.

Todetaan vielä lopuksi, että Venäjällä olisi paljon muitakin mahdollisuuksia toimia länttä vastaan, kuin hyökkäys Ukrainaan. Itse väitän, että hyökkäyksellä Ukrainaan ja Iranin liittymisellä Shanghain sopimukseen on yhteys. Karttaa katsomalla näkee Mustan meren tärkeyden ilman Bosborinsalmeakin, eikä Venäjä ainoastaan idän kristittyjä ole Syyriassa pelastamassa. Se oli kyllä siellä vähintään kiitettävä oheishyöty.

Uuh, liian pitkä en jaksa edes itse lukea

[ikuturso]

Yksinkertaisesti siksi, että asteikko ei ole absoluuttinen vaan suhteellinen. Ukraina ja sen hallinto on vähemmän huono kuin Venäjän, joten tässä vertailussa Ukraina on voiman oikealla puolella. Verrattaessa edelliseen hallintoon päästään samaan lopputulokseen.
Nyky-Ukraina on varmasti ns. länsimaisen mittapuun mukaan kaukana siitä vakaasta demokratiasta johon narratiivin mukaan kaikkien tulisi pyrkiä, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Juuri näin.

Itse olen ajatellut niin, että kun Ukrainan kriisi on ohi, tai maailmansota tai jokin, niin siinä kohtaa Ukrainalla on todellinen näytön paikka. Näyttää sympatiaa tunteneelle ja ase- ja talousapua antaneelle lännelle, että valta ei rauhan palatessa siirry oligarkeille tai Zelenskyi pue gepardihattua ja kärpännahkaviittaa ylleen.

Toki tässä voi käydä Ukrainan korruption kanssa paluu vanhaan. Vähän niin kuin autat dokailleen ja mokailleen kaverisi jaloilleen ja kun selkäsi käännät, hän on taas työttömänä kännissä veloissa ja kahden aviottoman raskauden alkuunpanija tai jotain, vaikka kaikki näytti hetken ihan hyvältä.

-i-