Tarve uudelle kansallismieliselle järjestölle.

[J. Lannan haamu]

^ Kerron toisenkin asian joka kannattaa erotella toisistaan: Täysin abstraktinomainen korkealentoinen asioista jaarittelu vs. hyvin konkreettiset toimintaohjeet, parannus- ja kehitysehdotukset sekä ongelma-analyysi. En ole kuullut sinulta yhtä ainoaa konkreettista ongelmaa tai parannusehdotusta. Mietin hyvän aikaa, että mistä tämä johtuu, koska olet kuitenkin hyvä kirjoittamaan ja osallistut useisiin keskusteluihin.

Tämä ei missään nimessä ole henkilön kritisointia, vaan normaalia pohdintaa ja ihmettelyä. Jo alusta asti tilanne oli sama, aivan kuten haluaisit viedä keskustelua pois asioiden todellisista ongelmista tai ratkaisuista. En tiedä enkä ole lainkaan varma, että huomaatko itse tällaista piirrettä kirjoituksissasi (en ole noita viimeistä muutamaa sataa lukenut), mutta vähintä mitä se herättää on äärimmäinen epäluottamus.

[guest14935]

Aina on tarvetta uusille kansallismielisille "järjestöille".  Samat luuseritjätkät mokaa eri comboissa ja pysyy poissa oikeasta päätöksenteosta. Winwin.

Jos näitä olisi nyt edes yksi joka kunnassa, olisi persujen mokat eduskunnassa kuntapolitiikan osalta korjattu sillä että äänet olisi siirtyneet niille.

Oulussa ollaankin hyvää vauhtia korjaamassa persjuen mokia kunnallispolitiikassa. Eiku...

Ei siellä ole järjestöä.

[Noottikriisi]

Meillä on suomessa iso nippu nuivia toimijoita joilla on kokemusta järjestötoiminnasta ja nykypolitiikan kritiikistä.

Junes Lokka, Olavi Mäenpää, Seppo Lehto, Markus Jansson ja Marco de Wit sekä Mika Ranta pitäisi ehdottomasti saada saman katon alle kun eri puolilla suomea asuvat. Siitä saataisiin sellainen kansallismielinen järjestö josta ei kansallismielisyyttä ja kokemusta puuttuisi.

Jouduin poikkeuksellisesti likettämään Vesa Heimon kirjoitusta! Oletan että monen nuivan ajatus jatkuu jotenkin näin, "Kun kaikki on saatu saman katon alle, lukitaan ovi ja heitetään avain menemään!".

Suomidemokraattien alusta alkanutta tuhoutumista lähietäisyydeltä seurattuani joudun toteamaan että tällä hetkellä uudelle kansallismieliselle järjestölle tai puolueelle ei ole tilaa. Suomen Sisu (jonka jäsen itsekin olen) dominoi pelikenttää taustavaikuttajana ja se on nyt 10-15 vuotta laittanut kaikki panokset PS:n tukemiseen ja "vaikuttamiseen puolueen sisältä".  Tällä hetkellä näyttää siltä että panostus ei ole ollut järkevä, Suomen kansallismielisillä on vähemmän kannatusta ja vaikutusvaltaa kuin useimmissa muissa Euroopan maissa.

Suomen mamutilanne on suhteellisen hyvä mutta se ei ole Sisun eikä PS:n ansiota vaan kiittäminen on Kekkosen aatteellista perintöä jota SDP ja KOK ja Väyrysen jälkeinen Keskustakin on 80-luvulta alkaen innolla tuhonnut. Lisäksi yhteiskuntaa tuhoamassa ovat tietysti vihervasemmistolaiset mutta niitä nyt oli Neuvostoliiton lipun varjossa marssimassa Kekkosenkin aikana, silloin niillä ei vaan ollut sellaista vaikutusvaltaa kuin nykyisen epäisänmaallisen hallinnon aikana.

Nyt on kesään asti epävarmuuden aikaa mutta jos PS:n linja ei silloin muutu niin toivon Sisun johtajien tekevän johtopäätöksiä. On aina vaikea myöntää tehneensä virhearvion, houkuttelisi ajatella että katsotaan nyt vielä seuraavat vaalit. Minusta nyt ei enää pitäisi viivyttää ratkaisua, jos PS ei ryhdistäydy niin se pitää hylätä ja alkaa kasvattaa uutta puoluetta. Suomen Sisu on matalasta profiilistaan huolimatta avainasemassa.

[Totti]

Ajatus kansallismielisestä järjestäytymisestä ei sinänsä ole huono, mutta siihen liittyy muutama ongelma, jota harva järjestöaloittelija on ymmärtänyt.

Aina kun uusi hanke (puolue tai järjestö) aloittaa, ilmenee hyvin nopeasti, että vetäjät ovat jonkin sortin mielenhäiriöisiä, radikaaleja tai ryvettyneitä. Nämä karkottavat potentiaalisia jäseniä ja kansalaisten tuki jää pieneksi vaikka itse asia voisi olla ihan järkevä. Ihmiset eivät vaan halua assosioitua sekopäiden kanssa ihan riippumatta heidän viestistä.

Puolueiden osalta kapea agenda ei myöskään luo tarpeeksi leveää alustaa kansalaisten tuelle. Yhden asian liike ei yksinkertaisesti houkuttele massoja puolueen taakse koska äänestäjien elämä on paljon muutakin kun yksi ainoa kysymys.

Järjestöllä ei tarvitse olla leveä agenda, mutta rajoitettu aihealue pitää kompensoida jollain muulla, jotta ihmiset näkisivät liikkeen tukensa arvoiseksi.  Tämä "muu" jää usein unohduksiin ja liike kuihtuu kokon kun siinä ei sitten tapahdu mitään kun kokoustamista saman kiukkuisen päivittämisen ympärillä vuodesta toiseen.

Oli sitten liike puolue tai järjestö, talous on oltava kunnossa lähes alusta alkaen. Viestin vieminen suurelle yleisölle maksaa rahaa. Alussa ei välttämättä valtavia summia mutta yleensä sen verran, ettei pelkästään aktiivisen johdon rahat riitä siihen.

Omat vinkkini kansallismielisen liikkeen aloittamisesta ovat siten seuraavat:

- Ensin pitää päättää onko kyse järjestöstä vai puolueesta. Lähestymistapa näille on erilainen.

- Vetäjien pitää olla harkitsevia, maltillisia, hyvin kärsivällisiä ja mielellään koulutettuja tai elämänkokeneita, jottei maailmankatsomus ole liian suppea.

- Jos kyse on puolueesta sillä on pakko olla leveä agenda, jottei siitä tule yhden asian kiukutteluliike, jonka sisältö on liian tylsä houkutellakseen kannattajia.

- Jos kyse on järjestöstä, kapea agenda pitää laajentaa käytännön tasolla seminaareilla, julkisilla tutkimuksilla, puhujatilaisuuksilla, debattipaneeleilla, tapahtumilla ja muuta, joka pitää jäsenistön aktiivisena ja mielenkiinnon yllä. Kaikki nämä maksaa paljon rahaa.

- Molemmissa tapauksissa on pakko olla olemassa jonkinlainen markkinointistrategia, jonka puitteissa houkutellaan jäseniä myös maksamaan toiminnasta.

- Mikä tahansa liike vaatii suuria massoja jos se halua vaikutusvaltaa. Fokus pitää siis olla jäsenhankinnassa, joka edellyttää aktiivisuutta monella tasolla.

Kansallismielinen liike on siis suuri projekti, joka edellyttää paljon tarmoa aktiivijäsenistöltä monen vuoden ajan. Ellei sitä löydy, hankkeeseen ei kannata lähteä.

[Mrusu]

Junes Lokka, Olavi Mäenpää, Seppo Lehto, Markus Jansson ja Marco de Wit sekä Mika Ranta pitäisi ehdottomasti saada saman katon alle

Tämä visio kyllä herättää mahtavan fiiliksen. Kun saisi vielä kaiken kuvattua, olisi ainekset todelliseen reality-komedian klassikkoon.

[guest14935]

Ajatus kansallismielisestä järjestäytymisestä ei sinänsä ole huono, mutta siihen liittyy muutama ongelma, jota harva järjestöaloittelija on ymmärtänyt.

Kansallismielinen liike on siis suuri projekti, joka edellyttää paljon tarmoa aktiivijäsenistöltä monen vuoden ajan. Ellei sitä löydy, hankkeeseen ei kannata lähteä.

Kannattaa se yrittää jos asia on hyvä. Ei voi olettaa että jäsenet pysyvät samoina, vaihtuvuutta pitääkin olla.

[Tappivanukas]

Historian suurta ironiaa on että vain totalitaarisissa järjestelmissä oli normaalia, jopa pakollista, kuulua johonkin miesten yhteiskunnalliseen reippailuorganisaatioon, tai ylipäätään mihinkään suurempaan klubiin. SA on kaikille tuttu mutta kuka tuntee esim DOSAAFin?

Länsimaissa se on sitten partioliike, sen jälkeen vain urheiluseurat tai harrasteklubit. Kaikki muu haiskahtaa salaseuratouhulta tai fasismilta.

[Hankala Tapaus]

...en ole noita viimeistä muutamaa sataa lukenut,,,

Et lue, mutta arvostelet silti.

Parempi varmaan pysyä asiassa.

[Hankala Tapaus]

Tähän mennessä melkein kaikki kansallismielisten rakennemat ovat osoittautuneet nokkamiehensä, tai parin, henkilökohtaiseksi maineenkasvatusprojektiksi. Kerääntyminen tällaisen sankarin ympärille ei ole järkevää, eikä palvele kansallismielisten tarkoitusta. Toiminta on erilaista öyhöttämistä ja riehuntaa. Uuden järjestön, jos sellainen olisi tekeillä, pitäisi perustua aivan toisenlaiseen alkuun.

Foorumillahan on erilaisia Hommakerhoja. Nekin näyttävät varsin kuolleilta. Onko kenelläkään tietoa, miksi?

Järjestön luonnollinen synty on kaikkea muuta kuin yhden ihmisen itsensä ympätille rakentama projekti. Ihmiset alkavat ensin tavata toisiaan jonkinlaisen yhdistävän asian merkeissä ja kun väkeä on tarpeeksi, järjestö syntyy. Miksi toimintaa ei voisi aloitella vaikkapa Hommakerhoissa? Mikään ei varsinaisesti estä kerhojen laajentavan toimintaansa erilaisten harrastustoimintojen suuntaan. Yhdistyskin on jo olemassa, jos toimintaa on ylipäätään virallistettava.

Kansallismielisen yhdistyksen ei ole pakko keskittyä pullisteluun. Nykyisin itsepuolustus, tai ylipäätään omasta kunnostaan huolehtiminen ei ole toki pahasta, mutta homma tyssää alkuunsa, jos perusteilla on vain uusi Soldiers od Odin. Se vetäisi puoleensa ne samat, vain rähinään tilaisuutta etsivät hörhöt joista ei tähänkään asti ole ollut muuta kuin haittaa. Ja tämä huolehtisi siitä, että järkevä väki jäisi pois toiminnasta.

Jos toiminta sisältäisi vaikkapa erilaisia auttamistempauksia, suomalaisiin kohdistettua hyväntekeväisyyttä ja muita positiivisia asioita, tilanne olisi kokonaan toinen. On aika vaikea mennä mestaamaan mediassa järjestö, joka osoittaa natsimaisuuttaan maalaamalla köyhän eläkeläismummon talon tai järjestää vaikkapa yleisen siivousoperaation jossain kansan suosimassa puistossa. Kun porukan maine kerätään tällaisella toiminnalla, kansallismielisyys näyttää ihan toisenlaiselta. Tällaisin toimin kerättyä mainetta ei mediakaan voi horjuttaa vain siksi, että toimijat ilmestyvät suojaamaan vaikkapa soihtukulkueeseen osallistuvia naisia ja lapsia.

Jos ilmoittautuu taas uudeksi yksityisarmeijaksi, saa huonon maineen. Jos alkaa hyväntekijäksi, mainetta syntyy toiseen suuntaan. On aivan eri lähtöasetelma olla jonkun puolella, kuin jotain vastaan.

Sitäpaitsi Suomessa alkaa oikeasti olla niitä avun tarpeessa olevia. Miksi kansallismielisyys ei osaa laajentua toimimaan konkreettisesti suomalaisten hyväksi?

[Aukusti Jylhä]

Tarve aidosti kansallismieliselle järjestölle/puolueelle on tosi asia. Nyt sellaista ei ole yhtäkään, vaan kaikki kansallismielisiksi itsensä mieltävät porukat ovat vahvojen persoonien temmellyskenttiä, keinoja päteä omaa paremmuuttaan, unohtaen perimmäisen ajatuksen kansallismielisyydestä.

[Heikki Luoto]

Nyt on kesään asti epävarmuuden aikaa mutta jos PS:n linja ei silloin muutu niin toivon Sisun johtajien tekevän johtopäätöksiä. On aina vaikea myöntää tehneensä virhearvion, houkuttelisi ajatella että katsotaan nyt vielä seuraavat vaalit. Minusta nyt ei enää pitäisi viivyttää ratkaisua, jos PS ei ryhdistäydy niin se pitää hylätä ja alkaa kasvattaa uutta puoluetta. Suomen Sisu on matalasta profiilistaan huolimatta avainasemassa.

Ainakaan itse en katso tehneeni virhearviota mennessäni viime vuosikymmenen lopulla PS-toimintaan mukaan. Pidin jo tuolloin epätodennäköisenä, että olen mukana projektissa joka tulisi onnistumaan. Epävarmaa on edelleen, mutta noista ajoista onnistumismahdollisuudet ovat parantuneet. Tämä on pitkä tie, jossa ei voi välttää riskejä ja virhearvioita.

Puolueet ja järjestöt eivät lopulta Suomea pelasta vaan niissä toimivat ihmiset. PS on ollut kelpo vaihtoehto vaikuttamiselle, mutta ihmiset eivät vaan jaksa vaivautua toimintaan, vaikka uhraukset ovat vain murto-osa vuosien 1939-1944 maahanmuuttokriitikoiden uhrauksista. Sitten ollaan toimittu sillä suhteellisen pienellä joukolla, jolta sitä viitseliäisyyttä on löytynyt.

Suomalainen yhteisöllisyys on rappiolla ja on mahdollista, että yhteisöllisyys opitaan uudelleen vasta kovan kriisin kautta.

[Hornsmith]

...Jos ilmoittautuu taas uudeksi yksityisarmeijaksi, saa huonon maineen.

No kuka helvetti tässä nyt on mainetta keräämässä..? Suomi pitää pelastaa ja saattaahan se vähän rumiakin otteita vaatia. Toisaalta esim. Viron Kaitseliit ei ole mitenkään huonossa maineessa.

[Hankala Tapaus]

...Suomi pitää pelastaa ja saattaahan se vähän rumiakin otteita vaatia....

Minkälaisia rumia otteita tarvitaan? Entä mitä olet itse valmis tekemään?

[Hornsmith]

...Suomi pitää pelastaa ja saattaahan se vähän rumiakin otteita vaatia....

Minkälaisia rumia otteita tarvitaan? Entä mitä olet itse valmis tekemään?

Olen jo kaikenlaista tehnytkin, enkä ala ihan kaikkea julkisesti sen enempää kuin virallisemmankaan tahon kyselemänä tunnustamaan. Toiminta jatkuu tuomioita tai paheksuntaa pelkäämättä. Mikäli haluat mennä aiheessa syvemmälle, laitat yksärillä yhteystiedot ja tapaamme aiheen tiimoilta kasvotusten. Ollaan ikäänkuin vakavien asioiden äärellä.

Päivystävä polpolainen voi laittaa sormen perseeseensä ja muistella äipän pullamaitomössökkää.

[sivullinen.]

Järjestön luonnollinen synty on kaikkea muuta kuin yhden ihmisen itsensä ympätille rakentama projekti.

Olen vahvasti eri mieltä. Otetaan esimerkiksi kristinusko, joka rakentui yhden henkilön nimeltä Kristus ympärille. Otetaan toinen esimerkki Timo Soinista, jonka ympärille rakentui Jytky ja Perussuomalaiset. Otetaan kolmas esimerkki Mestarista, jonka ympärille rakentui nuivuus. Näin on isä, poika ja pyhä henki käsitelty. Myöhemmin kaikkiin järjestöihin on tietenkin tullut mukaan paljon muuta väkeä, ja alunalkaenkin jokaisen järjestön lähtökohta oli hyvin ajanhenkeen ja todellisuuteen sopiva. Hyvin vähäisestä väestä kaikki ovat kuitenkin järjestöt lähteneet. Mainitaan vielä Castron käynnistämä liike Kuubassa ja sosialismin nousu Venäjällä. Myöhemmin tietenkin sosialismin aatteiden mukaan Neuvostoliitossa lähes jokainen venäläinen oli mukana sosialistisessa järjestössä ja järjestelmässä -- ja lähes joka päivä aamusta iltaan --. Hyvin ajanhenkeen sopiva järjestö kasvaa nopeasti.

Miten sitten nämä järjestöt ovat nousseet kukoistukseensa? Perussuomalaisten nousu johtui kansan yleisestä vittuuntumisesta Kreikan tukipaketteihin ja huonoon hallintoomme; se oli protestiliike. Perussuomalaisia pidetään nykyään jokseenkin isona järjestönä. Minusta he ovat pieni järjestö ja järjestöksi nimittäminenkin on kyseenalaista. Perussuomalaiset puuhailevat enemmän oman kaveripiirin kesken ja saavat puolueelta siihen rahat, ja näin heitä voi kutsua perussuomalaisiksi. Ei heitä mikään koko maata kattava yhteinen toiminta tai ajatus ohjaa. Moni haluaa erilaisissa vaaleissa ehdolle asettua ja vaalijärjestelmän vuoksi silloin pitää olla puolueen jäsen. Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta on enemmän järjestö kuin Perussuomalaiset-puolue. Hommaforumissakin on enemmän järjestelmällisyyttä kuin Perussuomalaisten puolueessa, ja moni täällä on sen puolueen jäsen. Vaikka Hommakerhotkaan eivät ole suuri menestys ja mitään merkityksellistä, niin osallistuuko Perussuomalaisten keskivertojäsen edes yhden vastaavanlaisen kerhotteluiltaman verran puolueen toimintaan vuodessa? Moniko Perussuomalaisten jäsen käy edes toriteltalla jakamassa lappuja ja kuponkeja vaalien alla? Jos edes 10% puolueen jäsenistä eli tuhat ihmistä eli vähemmän kuin Hommaforumilla käy ihmisiä päivässä. Entä moniko sellainen, joka ei itse ollut ehdolla, kävi esimerkiksi äskettäin käytyjen kuntavaalien aikaan?

Edelleen se järjestön perustamisessa heikoin kohta on tekemisen puute. Jäsen J. Lanta ehdotti järjestön tehtäväksi "välitettäisiin informaatiota, kehityttäisiin myös henkisellä tasolla, opeteltaisiin kansalaistaitoja sekä montaa muuta asiaa, jota ihminen ei oikein yksin tule harrastaneeksi." Vähän siinä on kovaa sementtiä eli konkretiaa. Informaation välitykseen soveltuvat paremmin tietoverkot, henkinen kehitys ei itsessään tarkoita mitään -- ja on muutenkin hyvin henkilökohtainen asia -- ja kansalaistaidoista ei tule mieleen nyt äkkiä ajateltuna kuin äänestäminen. Näin siis harjoiteltaisiin yhdessä äänestämistä. Kuinka sivistävää ja mieltä ylentävää. Ja sittenkin sitäkin voi paremmin harjoitella vaikka Hommaforumissa, jossa jokainen voi avata helposti äänestyksen lähes aiheesta kuin aiheesta.

Lähes kaikkeen netti on paras paikka, ja netissä järjestöä ei tarvita. Ruumiillisen kunnon kohotus, ampuma-aseharjoittelu, sotilasparaatien harjoittelu, puukkotaistelun harjoittelu ja muu vastaavanlainen vihollissoturien hyökkäyksen varalle tehty harjoitustoiminta on tietenkin mielenkiintoista ja sellaisen järjestäminen on kunniaa ansaitseva teko. Se osuus näistä vaihtoehdoista, joka ei ole laillisten esteiden vuoksi mahdotonta; katuväkivaltaan liittyvää eli enemmän henkilökohtaista kuin kansaan liittyvää; tai paremmin yksin suoritettavaa, kuten kunnon nostatus; on pieni vivahde, joka ei ainakaan minulle ole auennut. Jos se liittyy luontoon lähtemiseen eli vaikka järjestettyyn kalastusretkeen, silloinkin järjestön perustaminen sellaisen retken vuoksi kuulostaa turhan byrokratian kerjäämiseltä ilman mitään hyötyä. Järjestö virallisena rakenteena tulee tarpeelliseksi vasta kun järjestöllä itsellään on jotain merkittävää omaisuutta tai se aikoo merkittävissä määrin liikutella rahaa. Pienellä porukalla kalaretkelle lähtemisessä bensarahojen jakaminen onnistuu hyvin -- vaikka ehkä laittomasti -- ilman järjestöä jakoa suorittavana tekijänä.

Sen sijaan, että kysytään, tarvitaanko uusi järjestestö, pitäisi kysyä, tarvitaanko uudenlaista toimintaa, ja jos tarvitaan, niin minkälaista? Uutta luterilaista kirkkoa ei ainakaan tarvita; ei tarvita järjestöä, joka kerää jäsenmaksut -- erityisesti veroina eli pakkomaksuina --, johon lähes kaikki kuuluvat ja silti 90% järjestöön kuuluvista osallistuu järjestön toimintaan ainoastaan häiden ja hautajaisten aikana eli hyvin harvoin. Tarvitaan enemmän toimintaa ja vähemmän organisaation rakennusta.

[Hankala Tapaus]

Olen vahvasti eri mieltä. Otetaan esimerkiksi kristinusko, joka rakentui yhden henkilön nimeltä Kristus ympärille. Otetaan toinen esimerkki Timo Soinista, jonka ympärille rakentui Jytky ja Perussuomalaiset. Otetaan kolmas esimerkki Mestarista, jonka ympärille rakentui nuivuus...

Olen laiskasti eri mieltä.

Jätän ensimmäisen ehdokkaan käsittelemättä, koska aiheesta voi joutua naulituksi loihtimalla liikaa spaghettia väärällä alueella. Joudun kuitenkin toteamaan, että vaikka historia ei halua muistaa tapahtumaketjun alkuvaiheita, en näe mitään syytä olettaa tapahtumien kulun noudattaneen muunlaista kaavaa kuin kahden seuraavan kanssa.

Halla-ahon tunnettu historia on alkanut samanmielisten herrasmiesten keskusteluista. Halla-aho ei ole perustanut nuivien liikettä ja alkanut etsimään seuraajia. Pikemminkin se muodostui itsestään, koska asia kiinnosti muitakin. Lisäksi kyseinen herra on vaikuttanut, varsinkin alkuvaiheessa, suorastaan vastentahtoiselta lähtemään tekemään itselleen edes roolia, saati uraa aiheen tiimoilta. Tällaista voi pitää ns normaalina tapana. Vähän niinkuin motoristit tapasivat aikoinaan kokoontua kioskien nurkille ja lopulta jonkinlaisia kerhoja alkoi syntymään. Halla-aho päätyi liikkeen (ilmeisen vastahakoiseksi) keulakuvaksi vasta paljon myöhemmin.

Soinin historiassa esiintyy jonkinlainen saunailta, jossa useamman politiikan pudokkaan kokoelma etsiskeli itselleen harrasteltavaa. Sekin alkoi kerhotoimintana ja Soini itse on ollut huomattavasti vähemmän merkityksekäs tuossa vaiheessa. Se, että hän osoittautui muita kerholaisia taitavammaksi peluriksi paljastui vasta myöhemmin. Todennäköisesti ikävänä yllätyksenä muutamille. Ja taas kerran, nykymittainen nokkamiehen rooli tuli vasta vuosien päästä.

Jos ja kun jonkinlaista kansallismielistä järjestöä alettaisiin rakentamaan, se ei onnistu niin päin että joku keksii ensin alkaa uudeksi keulakuvaksi ja keräilee seuraavaksi kannattajat ympärilleen. Siitä seuraa vain taas yksi uusi katastrofi. Homma pitää hoitaa niin että samanlaista toimintaa etsivät ihmiset löytävät toisensa ja alkavat tekemään asioita yhdessä. Jossain vaiheessa se nokkamieskin varmasti löytyy. Lauma toimii niin.

Mutta jopa sosialismissa, vaikka se mahdollistaakin monta typerää asiaa, on mahdotonta saada aikaan sellaista että keulakuva tulee julkisuuteen ja seuraajat löytyvät välittömästi sen jälkeen rakentamaan jotakin oikeasti toimivaa.

[DuPont]

Paaskat. Suomalaisuuden Liitto, Suomen Sisu ja Hommaforum ovat jo täällä. Mitä muuta tarvitaan noiden lisäksi, kuin pelkkää aktiivisuutta jäsenien tahoilta? Uusia järjestöjä ei tarvita, vain aktiivisuutta noiden vanhojen suhteen. Ongelma on vain siinä, että noissa organisaatioissa vähän nysväillään, eikä ajeta aktiivisesti asiaa. Olen toki huono ihminen haukkumaan, kun en ole minkään noiden jäsen. Mutta niiltä aktiivisuutta vaadittaisiin. Organisaatioita on jo, uusia ei tarvita. Aktiiveja tarvittaisiin.

[sivullinen.]

Olen vahvasti eri mieltä.

Olen laiskasti eri mieltä.

Yritän selätystä mahtavista miehistä kertovalla teorialla, jonka kehittäjät uskoivat koko eurooppalaisen sivistyksen perustuneen 386 intelligentin luomisvoimaisiin ajatuksiin ja toimintaan. Vasta sosialismin aikakaudella on kollektiivi nostettu yksilön yläpuolelle. Jopa Kekkosen aikana ymmärrettiin Kekkosen merkitys, ja Kekkosen merkitystä korostaa myös hänen kuolemansa seurauksena tapahtunut koko valtiojärjestelmämme täysi mullistus -- "Tamminiemen pesänjako" --.

Järjestöjen sijaan tarvitsemme suurmiehiä. Vaalien sijaan tarvitsemme ehdotelmia. Diskuteerauksen sijaan tarvitsemme kovia otteita ja managementtia by Perkele. Järjestöillä on tietenkin tehtävänsä suurmiesten kasvattamisessa. Kekkosen kasvatti AKS, ja siinä K ei viittaa kaljan kittaamiseen vaan erääseen maahamme silloin kuuluneeseen alueseen. AKS nousti omaksi marttyyrikseen Bobi Sivenin, joka oli omalla tavallaan suurmies. Niin monta on hyvää miestä ollut hyvien järjestöjen tietä tasoittamassa. Ja AKS:än aikoihin järjestö tarkoitti vielä ihan jotain muuta kuin nykyisen sosialismin vallitessa, jolloin järjestö on joko ry tai jotain muuta juristista puutaheinää. Nykyiset löyhät yhteenliittymät, kuten harrastelijapunk-yhtyeet, olisi silloisen ajan mukaan voitu laskea järjestöiksi, ja se ei olisi tarkoittanut, että harrastelijapunk-yhtyeen olisi pitänyt valita kaksi tilintarkastajaa, kirjanpitäjä ja puheenjohtaja basistin lisäksi.

[J. Lannan haamu]

Ehkä tosiaan tuo 'järjestö' terminä on jo väärä ja harhaanjohtava. Se tuo mielikuvia byrokratiasta, artikloista jne. Paras sana olisi 'Sekti'

Lähden toisesta päästä käsittelemään tätä aihetta: Mitkä ovat ne asiat, jotka ovat nostaneet tämän maan kukoistukseen? Mitkä ovat ne mentaaliset attribuutit, jotka purevat ja toimivat viholliseen? Niitä asioita siellä pitäisi treenata. Interwebbi on kollektiivinen vain virtuaalisella tasolla, tärkeää on nousta pois tästä ruudun edestä ja tavata veljiä kasvotusten ja toteuttaa seuraavaa:

- Fyysinen urheilu: Anonyymi katupartiointi tarkoituksena näyttää että suomalainen ei ole pelkästään individualisti. Muutenkin fyysinen kunto on erittäin tärkeää, se mahdollistaa muiden elämänedellytysten toteuttamisen paljon helpommin. Mikä onkaan parempaa kuin treenata perustekniikkaa talvisessa puistossa.

- Kansalaistaidot: Näitä ovat perus erätaidot, autonkorjaaminen ja mekaniikka, niitä asioita mitä armeijassa tehdään yms.

- Silloin kun ei nähdä, silloin tulee harjoitella kielitaitoa ja historiaa, sosiologiaa, luonnontieteitä yms. ja kerhopalavereissa sitten käydään näitä oppeja läpi.

Ihan sama vaikka sitä kutsuisi herraskerhoksi, mutta miesten yhteenliittyminen palvelee todella montaa tarkoitusta. Toimijoilla voi jokaisella olla eri taitoja tai tietoja, jota sitten voi jakaa ja opettaa muille! Oli kyseessä sitten vaikka japaninkieli, nuotion sytyttäminen, tai mikä tahansa sivistävä asia. Ongelma tosin on se, että ei taida olla mitään niin mielenkiintoista että ihmisiä saisi yhteen. Se on se suurin ongelma.

[Mehud]

Ehkä tosiaan tuo 'järjestö' terminä on jo väärä ja harhaanjohtava. Se tuo mielikuvia byrokratiasta, artikloista jne. Paras sana olisi 'Sekti'

Lähden toisesta päästä käsittelemään tätä aihetta: Mitkä ovat ne asiat, jotka ovat nostaneet tämän maan kukoistukseen? Mitkä ovat ne mentaaliset attribuutit, jotka purevat ja toimivat viholliseen? Niitä asioita siellä pitäisi treenata. Interwebbi on kollektiivinen vain virtuaalisella tasolla, tärkeää on nousta pois tästä ruudun edestä ja tavata veljiä kasvotusten ja toteuttaa seuraavaa:

- Fyysinen urheilu: Anonyymi katupartiointi tarkoituksena näyttää että suomalainen ei ole pelkästään individualisti. Muutenkin fyysinen kunto on erittäin tärkeää, se mahdollistaa muiden elämänedellytysten toteuttamisen paljon helpommin. Mikä onkaan parempaa kuin treenata perustekniikkaa talvisessa puistossa.

- Kansalaistaidot: Näitä ovat perus erätaidot, autonkorjaaminen ja mekaniikka, niitä asioita mitä armeijassa tehdään yms.

- Silloin kun ei nähdä, silloin tulee harjoitella kielitaitoa ja historiaa, sosiologiaa, luonnontieteitä yms. ja kerhopalavereissa sitten käydään näitä oppeja läpi.

Ihan sama vaikka sitä kutsuisi herraskerhoksi, mutta miesten yhteenliittyminen palvelee todella montaa tarkoitusta. Toimijoilla voi jokaisella olla eri taitoja tai tietoja, jota sitten voi jakaa ja opettaa muille! Oli kyseessä sitten vaikka japaninkieli, nuotion sytyttäminen, tai mikä tahansa sivistävä asia. Ongelma tosin on se, että ei taida olla mitään niin mielenkiintoista että ihmisiä saisi yhteen. Se on se suurin ongelma.

Kuvasit tuossa yllä jo kaikki mailmaa liikuttaneet aiheet, joita Mao, Stalin ja Hitler käyttivät, muista puhumattakaan. Esitit siis vanhakantaisen lähestymistavan, johon nykynuoriso ei tässä kilpailutilanteessa innostu.

Isis käyttää netin pelejä nuorille, jotka ovat suunnattuja eri ikäpolville. Me puhumme nuotion sytyttämisestä, kun nuotion sytyttämisen oppii normaali ihminen kolmessa minuutissa. Isis nuoret pelaavat satoja tunteja räiskintäpelejä, tietämättä edes olevansa osaa ISIStä. Me olemme todellakin aivan jälkijunassa ajatuksinemme, kun puhutaan hybridisodankäynnistä.

Uuden kansallismielisen järjestön pitää olla osa uutta hybridisodankäyntiä, niin ulkoa, kuin siltäkin tulevaa vihollista vastaan. Voimaa tarvitaan kohtaamisessa, viekkautta sen tarpeen välttämisessä. Kaikki sodat joissa ei ammuta laukaustakaan, tästä eteen päin tehdään ihmisten mielissä ja netissä!

[guest14935]

Tarve aidosti kansallismieliselle järjestölle/puolueelle on tosi asia. Nyt sellaista ei ole yhtäkään, vaan kaikki kansallismielisiksi itsensä mieltävät porukat ovat vahvojen persoonien temmellyskenttiä, keinoja päteä omaa paremmuuttaan, unohtaen perimmäisen ajatuksen kansallismielisyydestä.

Tuo persoonajuttu on helppo kiertää. Eihän pienillä harrastusporukoillakaan johtajaa ole vaikka yhdessä harrastavat. Tai valmentajaa. Erikseen voisi olla jokin kokoava järjestö jossa pieniä porukoita on useita, mutta ilman tiukkoja sääntöjä.
Tai useita kokoavia järjestöjä parempi. Yhden voi kaataa mutta jos uusia tulee tilalle, asia on eri.

[J. Lannan haamu]

Kuvasit tuossa yllä jo kaikki mailmaa liikuttaneet aiheet, joita Mao, Stalin ja Hitler käyttivät, muista puhumattakaan. Esitit siis vanhakantaisen lähestymistavan, johon nykynuoriso ei tässä kilpailutilanteessa innostu.

Isis käyttää netin pelejä nuorille, jotka ovat suunnattuja eri ikäpolville. Me puhumme nuotion sytyttämisestä, kun nuotion sytyttämisen oppii normaali ihminen kolmessa minuutissa. Isis nuoret pelaavat satoja tunteja räiskintäpelejä, tietämättä edes olevansa osaa ISIStä. Me olemme todellakin aivan jälkijunassa ajatuksinemme, kun puhutaan hybridisodankäynnistä.

Uuden kansallismielisen järjestön pitää olla osa uutta hybridisodankäyntiä, niin ulkoa, kuin siltäkin tulevaa vihollista vastaan. Voimaa tarvitaan kohtaamisessa, viekkautta sen tarpeen välttämisessä. Kaikki sodat joissa ei ammuta laukaustakaan, tästä eteen päin tehdään ihmisten mielissä ja netissä!

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat tuolla kirjoituksellasi! Mitä tulee hybridisodankäyntiin, koen että olen siihen jokseenkin hyvin tutustunut. Viimeisin esimerkki vierailuni Helsingissä järjestetyssä seminaarissa jossa Alexander Dugin puhui 4th political theory -kirjastaan. Mutta ehkä näkemyksemme eroaa seuraavassa esimerkissä:

Minä en missään tapauksessa halua puhutella nuorisoa tai tulevia sukupolvia HEIDÄN tarpeiden tai toiveiden mukaan. Koska meidän vanhemmat ja isovanhemmat tekivät kaiken sata kertaa kovemmin kuin tämän päivän nuoriso. Minä olen pullamössöä, mutta silti kovempi kuin 99% näistä nuorista. Suomen puolustusvoimat ovat todenneet, että armeijan täytyy muuttua (vai oliko mukautua) tämän päivän ihmisten tarpeiden mukaan. Tuo on sairainta mitä kuvitella saattaa. Ympäröivät olosuhteet ovat helpommat ja silti nuoret ovat kyvyttömämpiä ja heikoimpia mitä koskaan.

Ymmärrän kyllä nykyajan ja tulevankin haasteet, mutta en missään nimessä anna tuumaakaan periksi, että niihin haasteisiin vastattaisiin nykyajan tai tulevaisuuden keinoilla. Koska koko nykyaika ja tuleva ovat täyttä paskaa.

Ja mitä tulee tuohon Mao-Hitler -tematiikkaan, niin kyllä, olen entistä enemmän huomannut jokapäiväisessä arjessa hierarkian, järjestyksen, prosessin, vallan, luonnon, työnteon merkityksen, fyysisen harjoitteen ylivoimaisuuden ja toimivuuden. Tottakai ymmärrän että suomalaista tuotantoa ollaan ajamassa alas ja ettei hitsaajia tai koneistajia enää kouluteta juuri lainkaan (vaikka niille on todella paljon tarvetta), mutta ei täällä 'järjestössä' sellaista (välttämättä) treenattaisikaan. Paitsi mitä nyt itse haluaisin oppia...

[Hankala Tapaus]

...Interwebbi on kollektiivinen vain virtuaalisella tasolla, tärkeää on nousta pois tästä ruudun edestä ja tavata veljiä kasvotusten ja toteuttaa...

Netistä täytyy ymmärtää yksi fakta. Ihmiset tulevat monesti toistensa kanssa toimeen varsin helposti, kun tapaavat oikeassa elämässä. Sen sijaan internetissä samat ihmiset voivat päätyä vihaamaan toisiaan. Yleensä se johtuu siitä, että internet ei pysty tarjoamaan sitä ilmeiden, äänensävyjen ja eleiden kokoelmaa, joka jokaisella liittyy sanalliseen viestintään oikeassa elämässä. Jo se johtaa monesti väärinkäsityksiin ja tätä kautta riitoihin. Riita puolestaan voi johtaa siihen että ihmiset jäävät kotiin entistä enemmän maailman tuntuessa vihamieliseltä ja edelleen sitä, että edes samanmieliset eivät löydä enää toisiaan.

Jos tämä kehitys jatkuu, piru perii. Tuolla ulkona maailmalla on barbaareja, jotka osaavat metsästää laumoina. Jos kansat jäävät poimittaviksi perhe kerrallaan älylaitteidensa ääreltä, barbaarit valloittavat maailman.

Näkisin haamun toteamuksen miesporukoiden tärkeydestä merkittävänä huomiona. Internet pystyy opettamaan hyvin harvan ihmisen toimimaan yhdessä. Tämän tietää jokainen, joka on joskus epäonnekseen sotkeutunut internetin sotapeleihin. Suurimmasta osasta se tekee epäsosiaalisia. Ja tämä käytös hiipii mukaan aivan huomaamatta. Jos joku on tilanteessa, jossa joutuu kohtaamaan nuoria, koulusta juuri valmistuneita ihmisiä työyhteisöissä, hän on takuulla huomannut että sosiaaliset taidot puuttuvat jo aivan iian monilta.

Kansallismielisten porukoiden syntyminen on tarpeen. Aluksi edes toiminnan laadulla ei ole merkitystä. Pääasia olisi, että ihmiset oppisivat jälleen toimimaan yhteisönä. Pienistä yhteisöistä syntyy suurempia ja niistä taas suurempia. Lopulta kokonainen kansa.

Vain se on tärkeää että porukoita, sen paremmin kuin kansaakaan, ei kukaan pääse rikkomaan. Tämä on kaksisuuntaista. Yksilön pitää toimia porukkansa hyväksi ja porukan kaikkien yksilöidensä hyväksi. Siksi kannattaa kiertää kaukaa sellaiset, jotka ilmoittautuvat kansanjohtajiksi ja aloittaa porukoiden kokoaminen vaikkapa kaksi ihmistä kerrallaan.

Näin se voisi toimia.

[Hankala Tapaus]

..Yritän selätystä mahtavista miehistä kertovalla teorialla, jonka kehittäjät uskoivat koko eurooppalaisen sivistyksen perustuneen 386 intelligentin luomisvoimaisiin ajatuksiin ja toimintaan...

Menen siltaan (ja yritän samalla laitonta polviliikettä) toteamalla alkuperäisen väittämäni edelleen paikkansapitäväksi.

Suurmiehet ovat yleensä yhteisönsä synnyttämiä. Nimenomaan Kekkonen tunnettuine historioineen alleviivaa väittämäni. Kekkonen ei ilmestynyt tyhjästä johtajaksi. Kekkonen kasvoi alunperin pienen (ajankohdan takia arvelen että mies-)porukan ympärille kasvaneen aatteen kautta suureksi. Vaikka hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa auttoivatkin hänen luovimistaan politiikan karikoissa, persoonallisuuden ja aatemaailman muokkajina on ollut useita matkan varrella kohdattuja ihmisiä. Myös tilaisuus on tarjonnut Kekkoselle mahdollisuuksia samaan aikaan kuin A K:lle vain tulevan alkoholismin ja Otto Willelle vainoharhaisen vanhuuden vieraassa maassa.

En ole pyrkinyt kiistämään suurmiesten, keulakuvien ja sankareiden tarvetta. Olen halunnut kertoa, että sellaiset eivät synny tyhjästä. Jos joku ilmestyy tuntemattomasta ja ilmoittaa:"Perustan sosialistisen yhdistyksen, olen puheenjohtaja ja haluan siihen itselleni alaisia", tämä joku ei ole sosialismin asialla. Samainen joku ei yleensä ole edes suurmies. Pikemminkin huijari. Käärmeöljykauppias, joka etsii toivottomia ja yksinkertaisia. Ja valitettavan usein löytää heidät.

Suurmiehet ovat todellisuudessa aikansa, olosuhteidensa, kasvatuksensa, opettajiensa ja vasta sitten omien, tässäkin vanhemmilta perittyjen ominaisuuksiensa luomuksia. Suurmiesten kohtalo on kasvaa, vaikka he eivät sitä haluaisikaan.

Joidenkin ihmisten vaikutus maailmaan on suuri, vaikka heille ei voida suurmiehen viittaa antaakaan. Huolimatta poliittisten mielipiteiden eipäs/juupastelusta, erästä Kennedyä voitaneen pitää suurmiehenä (koska pääsi näkemään Ristiinan pyllyn, jos ei muista syistä). Sen sijaan Lee Harvey Oswaldista, joka Kennedyn väitetysti ampui, ei saada suurmiestä hyvällä tahdollakaan.

Hänenlaisiaan, ansiotta suuruuteen ja kuolemattomuuteen pyrkiviä, kaihtakaamme.

[Mehud]

Kuvasit tuossa yllä jo kaikki mailmaa liikuttaneet aiheet, joita Mao, Stalin ja Hitler käyttivät, muista puhumattakaan. Esitit siis vanhakantaisen lähestymistavan, johon nykynuoriso ei tässä kilpailutilanteessa innostu.

Isis käyttää netin pelejä nuorille, jotka ovat suunnattuja eri ikäpolville. Me puhumme nuotion sytyttämisestä, kun nuotion sytyttämisen oppii normaali ihminen kolmessa minuutissa. Isis nuoret pelaavat satoja tunteja räiskintäpelejä, tietämättä edes olevansa osaa ISIStä. Me olemme todellakin aivan jälkijunassa ajatuksinemme, kun puhutaan hybridisodankäynnistä.

Uuden kansallismielisen järjestön pitää olla osa uutta hybridisodankäyntiä, niin ulkoa, kuin siltäkin tulevaa vihollista vastaan. Voimaa tarvitaan kohtaamisessa, viekkautta sen tarpeen välttämisessä. Kaikki sodat joissa ei ammuta laukaustakaan, tästä eteen päin tehdään ihmisten mielissä ja netissä!

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat tuolla kirjoituksellasi! Mitä tulee hybridisodankäyntiin, koen että olen siihen jokseenkin hyvin tutustunut. Viimeisin esimerkki vierailuni Helsingissä järjestetyssä seminaarissa jossa Alexander Dugin puhui 4th political theory -kirjastaan. Mutta ehkä näkemyksemme eroaa seuraavassa esimerkissä:

Minä en missään tapauksessa halua puhutella nuorisoa tai tulevia sukupolvia HEIDÄN tarpeiden tai toiveiden mukaan. Koska meidän vanhemmat ja isovanhemmat tekivät kaiken sata kertaa kovemmin kuin tämän päivän nuoriso. Minä olen pullamössöä, mutta silti kovempi kuin 99% näistä nuorista. Suomen puolustusvoimat ovat todenneet, että armeijan täytyy muuttua (vai oliko mukautua) tämän päivän ihmisten tarpeiden mukaan. Tuo on sairainta mitä kuvitella saattaa. Ympäröivät olosuhteet ovat helpommat ja silti nuoret ovat kyvyttömämpiä ja heikoimpia mitä koskaan.

Ymmärrän kyllä nykyajan ja tulevankin haasteet, mutta en missään nimessä anna tuumaakaan periksi, että niihin haasteisiin vastattaisiin nykyajan tai tulevaisuuden keinoilla. Koska koko nykyaika ja tuleva ovat täyttä paskaa.

Ja mitä tulee tuohon Mao-Hitler -tematiikkaan, niin kyllä, olen entistä enemmän huomannut jokapäiväisessä arjessa hierarkian, järjestyksen, prosessin, vallan, luonnon, työnteon merkityksen, fyysisen harjoitteen ylivoimaisuuden ja toimivuuden. Tottakai ymmärrän että suomalaista tuotantoa ollaan ajamassa alas ja ettei hitsaajia tai koneistajia enää kouluteta juuri lainkaan (vaikka niille on todella paljon tarvetta), mutta ei täällä 'järjestössä' sellaista (välttämättä) treenattaisikaan. Paitsi mitä nyt itse haluaisin oppia...

Itse arvostan hyvin paljon fyysistä suorituskykyä ja henkistä kurinalaisuutta. Ymmärtääkseni meillä on samanlaisia perusarvoja. Kaikki luonnossa liikkuminen, käden taidot (tällä kertaa en tarkoita runkkaamista) ja selviytyminen yleensä, kuuluu arvomaailmaani.

Vedin tuon edellä mainittuja hyljeksivän hybridisodankäynnin mukaan, koska tänä päivänä raajaton ihminen voi tuhota minut paikantamalla ja laukaisukäskyn antamalla. Hänen ei tarvitse enää kohdata lihaani, saatikka vihaani.

Tulevaisuuden sodankäynnissä lihan kohtaaminen tapahtuu ainoastaan messissä, ei taistelukentällä..

Valitettavasti "Meidän puoli" tarvitsee nyt ihan jotain muuta kuin "pajupillien vuoleskelua". Olkoon se perinneoppia tuleville sotureille!

[Mehud]

..Yritän selätystä mahtavista miehistä kertovalla teorialla, jonka kehittäjät uskoivat koko eurooppalaisen sivistyksen perustuneen 386 intelligentin luomisvoimaisiin ajatuksiin ja toimintaan...

Menen siltaan (ja yritän samalla laitonta polviliikettä) toteamalla alkuperäisen väittämäni edelleen paikkansapitäväksi.

Suurmiehet ovat yleensä yhteisönsä synnyttämiä. Nimenomaan Kekkonen tunnettuine historioineen alleviivaa väittämäni. Kekkonen ei ilmestynyt tyhjästä johtajaksi. Kekkonen kasvoi alunperin pienen (ajankohdan takia arvelen että mies-)porukan ympärille kasvaneen aatteen kautta suureksi. Vaikka hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa auttoivatkin hänen luovimistaan politiikan karikoissa, persoonallisuuden ja aatemaailman muokkajina on ollut useita matkan varrella kohdattuja ihmisiä. Myös tilaisuus on tarjonnut Kekkoselle mahdollisuuksia samaan aikaan kuin A K:lle vain tulevan alkoholismin ja Otto Willelle vainoharhaisen vanhuuden vieraassa maassa.

En ole pyrkinyt kiistämään suurmiesten, keulakuvien ja sankareiden tarvetta. Olen halunnut kertoa, että sellaiset eivät synny tyhjästä. Jos joku ilmestyy tuntemattomasta ja ilmoittaa:"Perustan sosialistisen yhdistyksen, olen puheenjohtaja ja haluan siihen itselleni alaisia", tämä joku ei ole sosialismin asialla. Samainen joku ei yleensä ole edes suurmies. Pikemminkin huijari. Käärmeöljykauppias, joka etsii toivottomia ja yksinkertaisia. Ja valitettavan usein löytää heidät.

Suurmiehet ovat todellisuudessa aikansa, olosuhteidensa, kasvatuksensa, opettajiensa ja vasta sitten omien, tässäkin vanhemmilta perittyjen ominaisuuksiensa luomuksia. Suurmiesten kohtalo on kasvaa, vaikka he eivät sitä haluaisikaan.

Joidenkin ihmisten vaikutus maailmaan on suuri, vaikka heille ei voida suurmiehen viittaa antaakaan. Huolimatta poliittisten mielipiteiden eipäs/juupastelusta, erästä Kennedyä voitaneen pitää suurmiehenä (koska pääsi näkemään Ristiinan pyllyn, jos ei muista syistä). Sen sijaan Lee Harvey Oswaldista, joka Kennedyn väitetysti ampui, ei saada suurmiestä hyvällä tahdollakaan.

Hänenlaisiaan, ansiotta suuruuteen ja kuolemattomuuteen pyrkiviä, kaihtakaamme.

Kirjoituksesi oli hyvin ansiokas, mutta lopussa sorruit oletetun totuuden virrassa lillumiseen ja sen myötä helppoihin johtopäätöksiin. Tarinassahan on yleensä hyvä ja paha. Yleensä hyvä voittaa.

Tässä Kennedy tarinassa on juristisesti ajatellen yksi paha, mitä itse pidän kuitenkin hyvänä, eli H. Oswald ja median kannalta yksi hyvä, jota itse pidän pahana.

Kennedy kuoli synnyinvuotenani ja se on ilosanomana suurempi uutinen, kuin Jeesuksen taivaaseen nousu. Mahdollisesti johtuen siitä, että en ollut syntynyt 2000 vuotta sitten, käsittääkseni?

Joka tapauksessa Oswald teki palveluksen maailmalle, poistaessaan yhden kommarin maailmasta. Kiitos siitä!

[Hankala Tapaus]

...hybridisodankäynnin mukaan, koska tänä päivänä raajaton ihminen voi tuhota minut paikantamalla ja laukaisukäskyn antamalla. Hänen ei tarvitse enää kohdata lihaani, saatikka vihaani...

Hybridisodankäynnillä ei tarkoiteta ihan tätä. Se, mistä puhut, on yksinkertaisesti sodan teknistymistä. Siitä huolimatta että ohjus on etevä keksintö, en käyttö on ihan tavallista sotaa.

Hybridisodankäynti on sotaa, jota käydään pääasiassa ilman aseita. Se on propagandaa, alueiden miehittämistä maahanmuutolla, hakkeroitumista ja soluttautumista elintärkeisiin toimintoihin, levottomuuksien lietsontaa, terrorismia ja vasta viime kädessä Ukrainan tapauksen mukaisesti aseistettuja joukkoja. Hynridisodassa ei ole selkeää rintamaa, jossa taistelu tapahtuu, vaan yksittäiset solut saattavat herätä missä päin tahansa maata ja osa toimii internetin välityksellä ulkomailta.

Suomen yksi suurimpia uhkia on nimenomaan päätyminen hybridisodan osapuoleksi. Siksi itsepuolustuksen perusteita ei kannata unohtaa. Ja vaikka pajupilli saattaakin olla vanhaa tekniikkaa, yksinkertaisesti avotulen tekeminen talviseen metsään on sekä tärkeä, että varsin monelta puuttuva taito. Tämän tarpeeseen voi joutua vaikkapa silloin, jos vihollinen on lamauttanut sähköverkkomme.

Samalla itsepuolustuksen ja vaikkapa ihan raa'an katutappelun opettamisessa on myös varjopuolensa. Pitäisi onnistua välttämään sellaisten mukanaoloa, jotka pyrkivät käyttämään oppimaansa joka tilanteessa. JOS tällaiseen toimintaan pitää lähteä, sen täytyy olla moraalisesti tukevalla pohjalla.

[Hankala Tapaus]

...Kirjoituksesi oli hyvin ansiokas, mutta lopussa sorruit oletetun totuuden virrassa lillumiseen ja sen myötä helppoihin johtopäätöksiin. Tarinassahan on yleensä hyvä ja paha...

Hyvä ja paha ovat yksinomaan katsojan näkökannoista riippuvaisia asioita. Historian suuret nimet ovat sekä hyviä että pahoja. Historian suuren nimen murhaaja ei ylene suurmiesten joukkoon, oli hän kumpi tahansa.

Pointti ei siis ole hyvässä ja pahassa, vaan suurmiehissä ja ei-suurmiehissä.

[Mehud]

...hybridisodankäynnin mukaan, koska tänä päivänä raajaton ihminen voi tuhota minut paikantamalla ja laukaisukäskyn antamalla. Hänen ei tarvitse enää kohdata lihaani, saatikka vihaani...

Hybridisodankäynnillä ei tarkoiteta ihan tätä. Se, mistä puhut, on yksinkertaisesti sodan teknistymistä. Siitä huolimatta että ohjus on etevä keksintö, en käyttö on ihan tavallista sotaa.

Hybridisodankäynti on sotaa, jota käydään pääasiassa ilman aseita. Se on propagandaa, alueiden miehittämistä maahanmuutolla, hakkeroitumista ja soluttautumista elintärkeisiin toimintoihin, levottomuuksien lietsontaa, terrorismia ja vasta viime kädessä Ukrainan tapauksen mukaisesti aseistettuja joukkoja. Hynridisodassa ei ole selkeää rintamaa, jossa taistelu tapahtuu, vaan yksittäiset solut saattavat herätä missä päin tahansa maata ja osa toimii internetin välityksellä ulkomailta.

Suomen yksi suurimpia uhkia on nimenomaan päätyminen hybridisodan osapuoleksi. Siksi itsepuolustuksen perusteita ei kannata unohtaa. Ja vaikka pajupilli saattaakin olla vanhaa tekniikkaa, yksinkertaisesti avotulen tekeminen talviseen metsään on sekä tärkeä, että varsin monelta puuttuva taito. Tämän tarpeeseen voi joutua vaikkapa silloin, jos vihollinen on lamauttanut sähköverkkomme.

Samalla itsepuolustuksen ja vaikkapa ihan raa'an katutappelun opettamisessa on myös varjopuolensa. Pitäisi onnistua välttämään sellaisten mukanaoloa, jotka pyrkivät käyttämään oppimaansa joka tilanteessa. JOS tällaiseen toimintaan pitää lähteä, sen täytyy olla moraalisesti tukevalla pohjalla.

Esitin hieman liian yksinkertaistettuna hybridisodankäynnin. Tosin esitin sen yksinkertaisimmillaan ja kauneimmillaan. Raajaton voi samalla näppäimistöllään kirjoittaa Äidilleen "Hyvää yötä!" ja samalla näppäimistöllä kertoa Putinin "hieman liiotellusta kannatuksesta" Hommafoorumilla.

Kaikesta huolimatta "pajupillit" ja fyysinen suorituskyky on säilytettävä. Nuorisoa ei kuitenkaan saada mukaan, jos Isänmaallisuus perustuu tänäpäivänä makkaranpaistoon.

En sano mitä me tarvitsemme, koska sen jälkeen polpo tietää meidän tarvitsevan kumiankkoja.

[Hankala Tapaus]

...En sano mitä me tarvitsemme, koska sen jälkeen polpo tietää meidän tarvitsevan kumiankkoja.

Tästäpä tulikin mieleeni eräs asia.

Osaatkos arvata, mikä erottaa maailmansodan aikaisen suomalaisen sissin ja nykyisen netsin toisistaan?