Kysymys sinulle, Suvaitsevainen

[Finis Finlandiae]

Merkel ilmoitti vuonna 2010, että monikulturismi ei onnistunut ainakaan Saksassa.

Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti lauantaina, että monikulttuurisen Saksan rakentaminen on "epäonnistunut täysin".

Merkele tarkoitti varmaan, että homma kusee, koska tuolloin saksanturkkilaisia (Saksassa syntyneitä) alkoi palaamaan/muuttamaan Turkkiin, ja vaikutti siltä, että maa menettää värinsä. Palaajat sanoivat, että koulutetut saksanturkkilaiset löytävät paremmin koulustaan vastaavaa työtä Turkista kuin Saksasta, jossa räsismi.

Sittemmin, kun paskapato Eurooppaan aukesi, Merkele on voinut todeta, että multikulti toimii taas.

Muuten olen sitä mieltä, että Karthago Saksa on jauhettava tuhannen p*n päreiksi ja lopetettava valtiona!

[Kyklooppi]

...käki kukkuu....

  Käki kuksi kuusikossa   jne..

[guest3656]

Keskustelu ei kohtaa.

Tämän on varmasti moni havainnut omalla kohdallaankin kun on yrittänyt tuoda maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmia esille. Perimmäinen syy lienee klassisessa hyvän ja pahan välisessä ikuisessa taistelussa, jossa järkiperäinen ja ongelmakeskeinen lähestymistapa ilmiöön edustaa pahuutta ja tunnepitoinen ja huoleton lähestymistapa hyvyyttä. Kysymys on siis sovittamattomasta ristiriidasta, joka ei ratkea muutoin kuin että suvaitsevaisto tulee järkiinsä. En pidä sitä edes täysin mahdottomana ajatuksena mutta omakohtaisten kokemusteni perusteella en ole kyennyt löytämään keinoja, miten dialogi onnistuu suvaitsevaisen kanssa ilman että se päätyy riitelyyn tai nyrkkitappeluun.

[Eino P. Keravalta]

Minusta tämä kaikki on tosiaan kummallista.

Olemme valtavalla nopeudella tekemässä yhteiskunnassamme erittäin suuria muutoksia, jotka vaikuttavat kaikkiin tuleviin sukupolviin.

Silti kukaan tätä agendaa ajava ei tunnu tietävän, minne olemme menossa. Ja miten tietäisikään, kun konkreettista maalia tai konkreettisia keinoja ei ole olemassa - on vain mielikuvitus ja vinksahtanut, naiivi usko johonkin, jota ei ole olemassa!

Ymmärtäisin oikein hyvin, jos jossakin olisi valtio X, jossa monikultturismi olisi osoittautunut suureksi siunaukseksi, että sen avulla maa on vaurastunut, rikostilastot kaunistuneet, rasismi lakannut ja sosiaalinen koheesio kasvanut ja jos sitten noiden seikkojen nojalla päättäisimme itsekin yrittää samaa, koska asia on jo jossakin muualla onnistunut ja keinot asian hoitamiseksi löytyneet.

Mutta ei. Koko kovalla vauhdilla pakkoajettu monikultturismi ei käsittääkseni ole onnistunut missään. Yksilötasolla tietysti väistämättä löytyy menestystarinoita, mutta suuressa kuvassa eurooppalaisten valtioiden pakkokehitysmaalaistamisprosessi on tuottanut valtavasti surua, kaaosta ja kärsimystä, murhia ja kasapäin raiskauksia sekä tietysti satojen miljardien eurojen kustannukset.

Mutta prosessia on pakko jatkaa, koska sitä ohjailevilla idealisteilla ei ole mitään käsitystä konkretiasta, vaan heitä elähdyttävät ainoastaan heidän oman satu-utopiansa laitumet, joilla karitsat pötköttelevät leijonain kanssa ja joilla jihadistisetä heittääkin miekkansa kaivoon ja leipoo pullaa juutalaiselle ja homolle.

Minusta tämä on kaikessa epärationaalisuudessaan, sokeudessaan ja absurdiudessaan hullua, vaarallista ja vastuutonta!

[Pikkuvaimo]

Keskustelu ei kohtaa.

Tämän on varmasti moni havainnut omalla kohdallaankin kun on yrittänyt tuoda maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmia esille. Perimmäinen syy lienee klassisessa hyvän ja pahan välisessä ikuisessa taistelussa, jossa järkiperäinen ja ongelmakeskeinen lähestymistapa ilmiöön edustaa pahuutta ja tunnepitoinen ja huoleton lähestymistapa hyvyyttä. Kysymys on siis sovittamattomasta ristiriidasta, joka ei ratkea muutoin kuin että suvaitsevaisto tulee järkiinsä. En pidä sitä edes täysin mahdottomana ajatuksena mutta omakohtaisten kokemusteni perusteella en ole kyennyt löytämään keinoja, miten dialogi onnistuu suvaitsevaisen kanssa ilman että se päätyy riitelyyn tai nyrkkitappeluun.

Ei kohtaa ei. Toinen vetoaa tunteeseen, toinen osapuoli järkeen. Eihän siinä keskustella edes samalla tasolla.

[Saturnalia]

Ymmärtääkseni vastaus tähän juttuun liittyy luokkiin ja kupliin. Ylemmän keskiluokan kuplassa on täysin mahdollista elää esimerkiksi Helsingissä niin, että henkilön tuntemat maahanmuuttajat, valkoiset ja muun väriset, ovat neljä viidestä suorittaneet korkeakoulututkinnon ja loputkin graduvaiheessa sekä tekevät jotain oikeaa työtä ammatikseen. Tästä sitten sujuvasti yleistetään että hö, hyvinhän tää sujuu.

Tämä on kyllä totta. Joskus kauan sitten kuningatar huusi köyhille, että "syökää leivoksia!". Nykyversio tästä on suvakkien "opetelkaa uimaan!"
Matalasti koulutetut suvakit ovat kyllä hyvin harvinaisia, jostain syystä. Yksi mikä näitä Helsingin tunnettuja suvakkeja yhdistää on se, että jokainen heistä on opiskellut Yhdysvalloissa. Tämä on detalji joka tulee heidän taustoissaan vastaan jatkuvasti. Jenkeissä opiskelulla ja suvakismilla on hyvin vahva yhteys. Suvakismissa on vahvoja luokka-asenteen piirteitä. Suvakkien halveksunnan kohde ovat köyhät ja matalasti koulutetut kantikset, aivan kuin porvaristolla joskus ennen. Joku Pers-Looks ääriesimerkkinä tästä. Juntit! hyi hitto!. Maria Antoinette.

Ryssää pitäis vihata, mutta omien puolta ei saisi pitää. Ikään kuin olisimme vain osa jonkinlaista läntistä maailmaa ilman itsenäisyyttä. Ehkä me jo olemmekin. Pitäis olla itää vastaan kuin kuuliaisuuden osoituksena vieraalle vallalle, mutta ei Suomen ja suomalaisten puolella. Kuuluisi hylätä suomalainen identiteetti ja vaihtaa se jonkinlaiseen yleiseen länsimaisuuden identiteettiin. Mulla ei ole pienintäkään halua olla itää vastaan jos en saa olla suomalaisten puolella. Nämä kaksi asiaa ovat minulle yksi paketti. Joko koko paketti, tai ei mitään. Puolustan retorisesti vain maata jossa minulla on syntyperäisenä etuoikeutettu asema vieraisiin nähden. Jos ei ole oikeuksia, niin ei ole velvollisuuksiakaan.

Työväenluokan katoamisella on myös huonot puolensa. Ennen keskiluokkaisuuden ulkopuolellakin oli elämää. Siellä oli työväenluokka ja sen kulttuuri. Nyt puhutaan ikään kuin keskiluokkaisuuden ulkopuolella olisi vain jonkinlainen Danten helvetti, Siperia. Rikolliset, köyhät, persut, narkit ja huorat. Keskiluokkaisuuden ulkopuolella ei ole enää kuin patologiaa, hulluutta, populismia, fasismia, zombeja. Noin arkikielessä siis. Keskiluokkaisuuden ulkopuolella ei ole enää omanarvontuntoa eikä itsekunnioitusta, ei ainakaan hyväksyttyä sellaista. Yhteiskunta on nykyään monokulttuurisempi kuin ennen näin katsottuna.

Ei mulla ole suvakeille enää mitään kysymyksiä. Mä vaan seuraan niitä katseella defaitistisen paatuneena.

[kelloseppä]

Minusta tämä kaikki on tosiaan kummallista.

Olemme valtavalla nopeudella tekemässä yhteiskunnassamme erittäin suuria muutoksia, jotka vaikuttavat kaikkiin tuleviin sukupolviin.

Silti kukaan tätä agendaa ajava ei tunnu tietävän, minne olemme menossa. Ja miten tietäisikään, kun konkreettista maalia tai konkreettisia keinoja ei ole olemassa - on vain mielikuvitus ja vinksahtanut, naiivi usko johonkin, jota ei ole olemassa!

Ymmärtäisin oikein hyvin, jos jossakin olisi valtio X, jossa monikultturismi olisi osoittautunut suureksi siunaukseksi, että sen avulla maa on vaurastunut, rikostilastot kaunistuneet, rasismi lakannut ja sosiaalinen koheesio kasvanut ja jos sitten noiden seikkojen nojalla päättäisimme itsekin yrittää samaa, koska asia on jo jossakin muualla onnistunut ja keinot asian hoitamiseksi löytyneet.

Mutta ei. Koko kovalla vauhdilla pakkoajettu monikultturismi ei käsittääkseni ole onnistunut missään. Yksilötasolla tietysti väistämättä löytyy menestystarinoita, mutta suuressa kuvassa eurooppalaisten valtioiden pakkokehitysmaalaistamisprosessi on tuottanut valtavasti surua, kaaosta ja kärsimystä, murhia ja kasapäin raiskauksia sekä tietysti satojen miljardien eurojen kustannukset.

Mutta prosessia on pakko jatkaa, koska sitä ohjailevilla idealisteilla ei ole mitään käsitystä konkretiasta, vaan heitä elähdyttävät ainoastaan heidän oman satu-utopiansa laitumet, joilla karitsat pötköttelevät leijonain kanssa ja joilla jihadistisetä heittääkin miekkansa kaivoon ja leipoo pullaa juutalaiselle ja homolle.

Minusta tämä on kaikessa epärationaalisuudessaan, sokeudessaan ja absurdiudessaan hullua, vaarallista ja vastuutonta!

Allaoleva on kovin samanlaista analyysiä mokuttajien hulluudesta kuin ylläoleva, mutta jos kirjoittajaksi vaihtaa nykymokuttajan ja vaihtaa muutaman sanan nykytilanteeseen sopivaksi, idea on sama: kaikkein tärkeintä on vanhan tuhoaminen, uudesta sitten viis.

"...»Rabotšeje Delo» on saanut »historiallisen» merkityksen sen vuoksi, että se on selvimmin kuvastanut tämän kolmannen kauden »henkeä» . Ei johdonmukainen R. M., vaan nimenomaan tuuliviirin tapaiset Kritševskit ja Martynovit ovat voineet todellisessa muodossa ilmaista hajanaisuutta ja horjuntaa, valmiutta tehdä myönnytyksiä sekä »arvostelulle», »ekonomismille» että terrorismille. Tälle kaudelle ei ole luonteenomaista minkään »absoluutin» ihailijan majesteetillinen ylenkatse käytännön työtä kohtaan, vaan nimenomaan matalan käytännöllisyyden yhdistyminen mitä täydellisimpään huolettomuuteen teorian suhteen. Tämän kauden sankarit eivät niinkään suuressa määrin kiistäneet suoranaisesti »suuria sanoja» kuin madalsivat niitä: tieteellinen sosialismi lakkasi olemasta ehjä vallankumouksellinen teoria ja siitä tuli sekasotkua johon lisättiin »vapaasti» nesteitä jokaisesta uudesta saksalaisesta oppikirjasta; »luokkataistelu»-tunnus ei kannustanut eteenpäin yhä laajempaan ja yhä tarmokkaampaan toimintaan, vaan oli rauhoittamisen väline, koska »taloudellinen taistelu on erottamattomasti sidottu poliittiseen taisteluun»; puolueaate ei ollut kehotuksena vallankumouksellisten taistelujärjestöjen luomiseen, vaan se muodostui jonkinlaisen »vallankumouksellisen kanslia-askartelun» ja lapsellisen »demokraattisilla» muodoilla leikittelemisen puolusteluksi.

Milloin loppuu kolmas ja alkaa neljäs kausi (josta monet merkit ainakin ovat jo enteenä), sitä me emme tiedä. Historian alalta me siirrymme tässä nykyisyyden ja osaksi tulevaisuuden alalle. Mutta me uskomme vankasti, että neljäs kausi johtaa taistelevan marxilaisuuden vakiintumiseen, että Venäjän sosialidemokratia selviytyy kriisistä lujittuneena ja miehistyneenä, että opportunistien jälkijoukon »vaihtaa» vallankumouksellisimman luokan todellinen etujoukko.

Siinä mielessä, että kehotamme suorittamaan tuon »vaihdoksen», ja yhteenvetona kaikesta edellä esittämästämme voimme kysymykseen: mitä on tehtävä? vastata lyhyesti: On tehtävä loppu kolmannesta kaudesta."

Lenin: Mitä on tehtävä, 1902.

Tosin tällaisella Leninin tulkinnalla ei varmaankaan olisi läpäissyt neukkulassa pakollisia marxismi-leninismin kursseja.

Väitän, että olemme juuri nyt uuden samat megalomaaniset mittasuhteet saavuttavan täyshulluuden muodostumisen alun keskivaiheen alussa.

[Eino P. Keravalta]

Keskustelu ei kohtaa.

Tämän on varmasti moni havainnut omalla kohdallaankin kun on yrittänyt tuoda maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmia esille. Perimmäinen syy lienee klassisessa hyvän ja pahan välisessä ikuisessa taistelussa, jossa järkiperäinen ja ongelmakeskeinen lähestymistapa ilmiöön edustaa pahuutta ja tunnepitoinen ja huoleton lähestymistapa hyvyyttä. Kysymys on siis sovittamattomasta ristiriidasta, joka ei ratkea muutoin kuin että suvaitsevaisto tulee järkiinsä. En pidä sitä edes täysin mahdottomana ajatuksena mutta omakohtaisten kokemusteni perusteella en ole kyennyt löytämään keinoja, miten dialogi onnistuu suvaitsevaisen kanssa ilman että se päätyy riitelyyn tai nyrkkitappeluun.

Ei kohtaa ei. Toinen vetoaa tunteeseen, toinen osapuoli järkeen. Eihän siinä keskustella edes samalla tasolla.

Suvaitsevainen lähestyy asiaa tunteen kautta toisaalta siksi, että hän alitajuisesti ymmärtää, että hän ei voi tukeutua faktoihin, sillä silloin hän häviäisi väittelyn auttamattomasti. Siksi ainoa keino on koittaa sotkea keskustelu tunnehötöksi ja siinähän voittaa se, joka suurimpaan ääneen itkee ja huutaa.

Toinen syy lähestyä asiaa tunteen kautta on ehkä siinä, että jostakin syystä suvaitsevainen ei pysty käsittelemään toista ihmistä rationaalisesti ja objektiivisesti, vaan ainoastaan tunnetasolla subjektiivisesti joko vihaten tai rakastaen.

Rationaalinen ihminen osaa suuntaa-antavasti arvioida - kokemuksiin perustuen - jonkun ihmisryhmän taloudellisen vaikutuksen kohdemaassa kuten myös melko tarkasti ennakoida, miten ryhmä tulee tekemään rikoksia. Suvaitsevainen kieltäytyy 'laskemasta ihmisyyden kustannuksia', vaikkei tuo kieltäytyminen noita kustannuksia mihinkään muutakaan.

Samoin rikoksiin suvaitsevainen suhtautuu tunteen pohjalta: kukaan ihminen ei ole syntyjään paha, vaan jokainen rikollinen on uhri. Lisäksi suvaitsevainen katsoo, että ihmisiä ei pidä 'ennakkoluuloista käsin tuomita etukäteen', vaan jokaiselle tulee antaa mahdollisuus, vaikka rationalisti pystyy suurten joukkojen tilastoista laskemaan todennäköisyyksiä maahanmuuton vaikutusten suhteen.

Ja kuten olette huomanneet, suvaitsevainen puhuu joukkojen sijaan mieluummin yksilöistä, koska yksilöön on helpompi suhtautua tunteella ja irrottaa hänet rationaalisesti havaittavista demograafisista vaikutuksista.

[Auringonvalo]

Mihin olen näistä keskusteluista kuullut, vastaus on että lännen hyvinvoiva valtakulttuuri on niin houkutteleva että viimeistään parissa sukupolvessa sen tapoihin sulaudutaan ja radikaalisti ei-länsimainen ajattelu ja kulttuuritausta kapenee harmittomaksi mausteeksi. Että mikään ei oikeastaan muutu, pinnalta on vain värikkäämpää.

Onko tämä optimismia, ylimielistä uskoa länsimaiden integroivaan voimaan, vai historiallisen toteuman valossa perusteltu näkemys todennäköisestä kehityskulusta. He uskovat jälkimmäiseen ja eivät näe miksi nykyinen kummemmin poikkeaisi vaikka siitä miten pieniä määriä pakolaisia on sulautunut länteen vuosikymmenten aikana.

Unelman perspektiivissä ilmiöllä ei ole merkittäviä pitkäkestoisia haittoja, joten rajoittaminen olisi vain itsekästä ja pelokkaan ylivarovaista..

[Eino P. Keravalta]

Mihin olen näistä keskusteluista kuullut, vastaus on että lännen hyvinvoiva valtakulttuuri on niin houkutteleva että viimeistään parissa sukupolvessa sen tapoihin sulaudutaan ja radikaalisti ei-länsimainen ajattelu ja kulttuuritausta kapenee harmittomaksi mausteeksi. Että mikään ei oikeastaan muutu, pinnalta on vain värikkäämpää.

Näin saatetaan varmasti ajatella.

Mutta tässä palataan alkuperäiseen kysymykseeni: missä näin on todella käynyt?

Vai onko sittenkin kyse vain fantasiasta?

[guest3656]

Suvaitsevaisten irrationaalisuus on kehittynyt vasta viime vuosikymmeninä nykyiseen kliimaksiinsa. Vielä 1980-luvulla maapallon suurimmaksi ongelmaksi koettiin kehitysmaiden väestönkasvu aikana, jolloin maapallon väkiluku oli alle 5 miljardia henkilöä. Nyt se on jo ylittänyt 7 miljardia, eikä väestönkasvu ole enää ongelma. Mielestäni tämä kertoo asiasta kaiken tarpeellisen; järkiperäinen suhtautuminen maapallon ongelmiin on kärsinyt tappion talousliberalismismille ja yltiöhumanismille. Kun ihminen nähdään pelkkänä kulutusyksikkönä ja luonnonvarat ainoastaan taloudellisesti hyödynnettävinä raaka-aineina, niin talousliberalismin näkökulmasta kaikki mikä edistää kaupankäyntiä, on tavoiteltavaa. Suvaitsevaisto näkee puolestaan koko ihmiskunnan kohtalon yhteneväisenä, eikä tee eroa "meidän" ja "muiden" välillä, joten kaikki mikä edistää yksilön hyvinvointia, on tavoiteltavaa kustannuksista piittaamatta.

[Eino P. Keravalta]

Jos taas ajatuksen vuoksi hyväksymme sen väitteen, että kahdessa sukupolvessa on tapahtunut niin täydellinen integraatio, että kehitysmaalaisjoukko ei enää mitenkään tilastollisesti erotu kantaväestöstä, en kuitenkaan kutsuisi sitä Unelman onnistumiseksi, koska

1 - kaksi sukupolvea tarkoittaa noin 50 vuotta, joiden aikana kehitysmaalaisjoukko voi tilastollisesti syyllistyä paljon kantaväestöä useammin rikoksiin ja olla useammin ja todennäköisemmin työttömänä. Minusta puolen vuosisadan turvattomuus ja taloudellinen tappio ei kuulosta Unelmalta.

2 - jos integraatio kestää 50 vuotta, Unelmaa pitää odottaa siis puoli vuosisataa, jona aikana ei saisi ottaa uusia kehitysmaalaisia, koska hekin sopeutuisivat vasta toisessa sukupolvessa, jolloin Unelman toteutuminen lykkääntyisi aina 50 vuoden päähän.

[guest8096]

Unelmahan on kuin kaupallisesti hyödynnettävissä oleva fuusiovoimalaitos: aina 50 vuoden päässä tulevaisuudessa.

[Eino P. Keravalta]

Unelmahan on kuin kaupallisesti hyödynnettävissä oleva fuusiovoimalaitos: aina 50 vuoden päässä tulevaisuudessa.

Neuvostoliitossakin se kaiken onnen ja auvon tuova sosialismi oli aina tulevaisuudessa tulossa: juuri nyt oli vain tilapäisiä vaikeuksia, jotka johtuivat siitä, ettei täyteen sosialismiin vielä oltu päästy.

Monikulttuurikaan ei toimi, mutta kyllä se varmaan tulevaisuudessa joskus toimii, kunhan vain saadaan lisää ja vielä vähän lisää monikulttuurisuutta.

[Larva]

Eipä se USA:kaan ole kovin hyvin monikulttuurisuudessa onnistunut. Siellä on kuitenkin jatkuva matalan intensiteetin sota, jossa eri rotuiset tappelevat toisiaan vastaan. Slummien asukkaista valtaosa on latinoja ja mustia.

Olen asiaa vakavasti harkittuani tullut siihen tulokseen, että mitä monokulttuurisempi yhteiskunta, sen rauhallisempi ja menestyvämpi se on. Ihan sen takia, koska ihmiselle on luontaista haluta kaltaistensa seuraa ja karsastaa erilaisuutta. Kaikki (lauma)eläimet käyttäytyvät tällä tavoin. Luontoa vastaan ei hyödytä kapinoida tällaisessa asiassa: siinä ei voi voittaa.

[Eino P. Keravalta]

Olen asiaa vakavasti harkittuani tullut siihen tulokseen, että mitä monokulttuurisempi yhteiskunta, sen rauhallisempi ja menestyvämpi se on. Ihan sen takia, koska ihmiselle on luontaista haluta kaltaistensa seuraa ja karsastaa erilaisuutta. Kaikki (lauma)eläimet käyttäytyvät tällä tavoin. Luontoa vastaan ei hyödytä kapinoida tällaisessa asiassa: siinä ei voi voittaa.

Mutta sinähän tulit juuri sanoneeksi jotakin, mitä voidaan puolustaa empiirisin havainnoin ja tilastoin.

Siksi onkin kummallista, että Unelmasta haaveilevat kannattavat noiden tosiasioiden vastaisia näkemyksiä ilman, että heillä olisi vähintäkään rationaalista perustetta niin tehdä.

[Auringonvalo]

Mielestäni tuo integraatio-hypoteesi kaatuu siihen että töitä ei ole, nyt taikka näköpiirissä. Jos oikeasti toimisi niin et tulemalla länteen ja elämällä kuin länkkärit saavuttaisi länsimaisen elintason niin sit yhteiskuntaankin sopeutuisi työyhteisön kautta. Mut ei, vaikka kuinka olisi halua, mielekkäitä reittejä menestykseen ei vain ole suurimmalle osake tulijoista. Ja sitten ollaan omissa porukoissa pyörittämässä peukaloita, kullataan muistoja ja mietiään syyllisiä pahoinvoinnille.

[kelloseppä]

Unelmahan on kuin kaupallisesti hyödynnettävissä oleva fuusiovoimalaitos: aina 50 vuoden päässä tulevaisuudessa.

Neuvostoliitossakin se kaiken onnen ja auvon tuova sosialismi oli aina tulevaisuudessa tulossa: juuri nyt oli vain tilapäisiä vaikeuksia, jotka johtuivat siitä, ettei täyteen sosialismiin vielä oltu päästy.

Monikulttuurikaan ei toimi, mutta kyllä se varmaan tulevaisuudessa joskus toimii, kunhan vain saadaan lisää ja vielä vähän lisää monikulttuurisuutta.

juuri näin.

Tämähän on looginen seuraus sille, että pyritään ensi tuhoamaan kaikki, miettimättä ensin, mitä rakentaa tilalle.

Jo 1902 Lenin viitoitti yllä olevan ajatuskulun.

[dothefake]

Sehän voi olla evoluutiota, tuhotaan entinen, jotain uutta hyvää voi syntyä.

[Vaniljaihminen]

Sehän voi olla evoluutiota, tuhotaan entinen, jotain uutta hyvää voi syntyä.

Ja kun ei tiedetä mitään, silloin kaikki on uutta eikä kenelläkään voi olla ennakkoluulojakaan.

[Rubiikinkuutio]

Sehän voi olla evoluutiota, tuhotaan entinen, jotain uutta hyvää voi syntyä.

Englannin kielen sana "evolution" kääntyy tuossa yhteidessä kehitykseksi. Evoluutio on biologinen termi ja ei liity tuohon. Kaikki evoluutio ei ole kehitystä, vaan evoluutio on pikemminkin sopeutumista.

[Eino P. Keravalta]

Vasemmistolaiset tyypillisesti haluavatkin rikkoa nykyisen yhteiskunnan.

He kuvittelevat, että kun nykyinen 'sortojärjestelmä' saadaan hajalle, tilalle voidaan yhdessä lesbojen, muslimien, anarkistien, kommunistien ja feministien kanssa luoda uusi, ihana maailma.

He eivät ymmärrä, että valtatyhjiöitä ei ole ja heti kun nykyinen järjestelmä on lyöty kehitysmaalaisten avulla rikki ja kaaos vallitsee, nousee uusi vallanpitäjä, joka perustaa valtansa silmittömään raakuuteen, mikä on ainoa keino noissa oloissa saavuttaa valta-asema.

Ja nuo uudet vallanpitäjät ovat kehitysmaalaisia ja he tulevat näyttämään käytännössä, että heidän arvonsa on kaikkein kauimpana hippi-idealistien pullahalausarvoista ja että naisia odottaa joko säkki tai kivi, homoja hirsipuu ja lapsia pedofilia ja pakkoavioliitot samalla, kun koko sivilisaatio on lakkautettu ja humanismi on oleva vain muisto eurooppalaisista arvoista.

[Vaniljaihminen]

Sehän voi olla evoluutiota, tuhotaan entinen, jotain uutta hyvää voi syntyä.

Englannin kielen sana "evolution" kääntyy tuossa yhteidessä kehitykseksi. Evoluutio on biologinen termi ja ei liity tuohon. Kaikki evoluutio ei ole kehitystä, vaan evoluutio on pikemminkin sopeutumista.

Evoluutio on kyllä latinan mukaan kehitystä, evolutio on hyvää muutosta kun taas volutio vain pelkkää muutosta. Tämä on toki vain nimikysymys, sillä evoluutio ei ole kuulemma "random change" vaikka latinalaisen termin mukaan se sitten olisikin  sitä.

[Toni R Jyväskylästä]

Kyllä näillä on pakko olla vakavia mt-ongelmia, lukekaa vaikka tämä: http://pilvitorsti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218048-hatahuuto-pakolaisystavien-puolesta

[Eino P. Keravalta]

Kommunisteja on sikäli kahdenlaisia, että toiset tietävät, että kehitysmaalaisten maahantuonti tuhoaa lopulta kohdemaan siinä, missä toiset kommunistit taas vilpittömästi uskovat, että kehitysmaaperäinen massamaahanmuutto on oikeasti siunaukseksi kohdemaalle.

Jälkimmäiset ovat nk. Unelmaporukkaa. He muodostavat enemmistön kommunisteista ja ovat naiiveja maailmanparantajia, jotka eivät kuitenkaan kognitiiviselta dissonanssiltaan tajua, että he tekevät tuhotyötä ja syyllistyvät rasismiin rapauttaessaan kohdemaan alkuperäisen kansan oikeuksia.

Edelliset, jotka pyrkivät hajottamaan yhteiskunnan haitta-aineksella luodakseen sitten uuden, haluamansa yhteiskunnan, ovat jo lähempänä bilderbergiläisiä satanisteja ja toimivat heidän hyödyllisinä idiootteinaan, vaikkeivät sitä tajuakaan. Tällainen 'satanisti-kommunisti' ei aina avoimesti paljasta haluaan tuhota yhteiskunta, vaan hän saattaa esiintyä Unelmaporukkaan kuuluvana 'maailmanparantajana'.

Kumpikaan näistä kommunistiryhmistä - idealistikommunisteista tai satanisti-kommunisteista - ei kuitenkaan pysty vastaamaan tämän ketjun alussa esitettyyn kysymykseen siitä, missä Unelma on jo toteutunut.

[Äpyli]

Sehän voi olla evoluutiota, tuhotaan entinen, jotain uutta hyvää voi syntyä.

Olen tässä viime aikoina pohtinut, minkälaisia hyödyllisiä kulttuurillisia adaptaatioita monikulttuuri voisi tuottaa. Eräs mahdollinen ja todennäköinenkin adaptaatio on, että ihmiset sopeutuvat elämään monikulttuurisessa miljöössä paremmin, mutta mitään erityisiä etuja tässäkään on vaikea nähdä. Siksi ajatukseni monikulttuurin hyödyllisyydestä ja (kulttuuri)evoluutiosta kulkeekin yleensä suunnilleen näin:

1. Kulttuurin ja laajemmin yhteiskunnan kehitys edellyttää oppimista, sillä geenit eivät mahdollista sukupolvien välistä kulttuurista tiedonvälitystä.
2. Oppiminen laajemmassa merkityksessä edellyttää kattavaa ja tehokasta koulutusjärjestelmää, jotta saadaan koko populaatio koulutettua.
3. Monikulttuurin vaikutus koulutusjärjestelmiin ... [Snip, Occamin partaveitsi välähtää.]

[Eino P. Keravalta]

Naistenlehdissä psykologit kertovat meille, että kumppania ei voi muuttaa.

Kuinka sitten kokonaisen kulttuurin voisi muka muuttaa?

[Hornsmith]

Eräs mahdollinen ja todennäköinenkin adaptaatio on, että ihmiset sopeutuvat elämään monikulttuurisessa miljöössä paremmin, mutta mitään erityisiä etuja tässäkään on vaikea nähdä.

Jotkut varmaan sopeutuvatkin. Oma näkemys on että ihmiset ovat yhä enenevissä määrin matkalla realismiin ja nuivuuteen, joka taas haittaa pikkuisen sopeutumista. Turveloissa sopeutumisprosentti ja maan tapojen hyväksyminen on vielä alhaisemmalla tasolla. Mahdollista on että sopeutuneet ja sopeutuneet voivat elää rauhaisaa rinnakkaiseloa ja veisata kumbayaa. Muulla porukalla tunnelmat kiristyvät kiristymistään ja rähinää, sekä ukonpätkiä riittää.

[Rubiikinkuutio]

Evoluutio on kyllä latinan mukaan kehitystä

Kyllä nimenomaan sitä tarkoitin ja englannin kielessä siis tuo sama kaksoismerkitys kuin latinassa. Joka on siis toki alunalkaen väärin valittu sana kuvaamaan biologista evoluutiota. Mutta puhuin suomesta, jossa kehitys on väärä käännös sanalle evoluutio, jos sillä tarkoitetaan kehitystä eikä evoluutiota.

evoluutio ei ole kuulemma "random change" vaikka latinalaisen termin mukaan se sitten olisikin sitä.

Evoluutio voi olla kehitysmielessä mihin suuntaan tahansa (vähän miten asettaa subjektiiviset mittarit kehitykselle), mutta aina se on sopeutumista. Tosin täysin näköalatonta ja lyhytnäköistä sopeutumista. Laji voi sopeutua vaikkapa loislajiksi lajille, jonka lopulta tuhoaa tuhoten itsensä. Ja sellaisia esimerkkejä evoluutiosta löytyy useita. Värsin järjetöntä "kehitystä" siis välillä. Mutta missään nimessä evoluutio ei ole satunnaista kehitystä. Se on kaikkea muuta kuin satunnaista, vaikka ei aina positiivista kehitystä olekkaan. Siis edes sen säilymisen ja pitkäaikaisen sopeutumisen kannalta.

[Äpyli]

Jotkut varmaan sopeutuvatkin. Oma näkemys on että ihmiset ovat yhä enenevissä määrin matkalla realismiin ja nuivuuteen, joka taas haittaa pikkuisen sopeutumista. Turveloissa sopeutumisprosentti ja maan tapojen hyväksyminen on vielä alhaisemmalla tasolla. Mahdollista on että sopeutuneet ja sopeutuneet voivat elää rauhaisaa rinnakkaiseloa ja veisata kumbayaa. Muulla porukalla tunnelmat kiristyvät kiristymistään ja rähinää, sekä ukonpätkiä riittää.

Lyhyellä tähtäimellä kyllä. Tämä on sikäli haastava aihe, että pitäisi eritellä evoluutio ja kulttuurievoluutio, joista on olemassa eri teorioita. Varsinainen evoluutio toimii kuitenkin paljon pidemmällä tähtäimellä kuin yhden sukupolven sopeutumisen tarkastelu. Esimerkiksi evoluutio voisi toimia siten, että se muokkaisi (ajan kuluessa) monikulttuurisessa ympäristössä elävien ja lisääntyvien ihmisten aivojen rakennetta kognitiivisesti sellaiseen suuntaan, mikä tarjoaisi etua monikulttuurisessa ympäristössä. Mikä tällainen rakenne sitten olisi, onkin mielenkiintoinen kysymys. Kognitiivisen dissonanssin sietokyvyn lisääntyminen, kieltämisdefenssin vaivattomasti tehokkaampi käyttö? Kuten joku jo huomauttikin, evoluutio ei ole kehitystä siinä mielessä kuin se usein ymmärretään, vaan sopeutumista.