Suomi velattomaksi energiapäätöksellä.

[Goman]

Mielenkiintoista informaatiota, ja uudet kysymykset nousevat esille. Onkohan kenties niin, että halvin tapa kaivaa turve käyttöön olisi tehdä se niin, että samalla suot muuttuisivat kuin kuolleeksi vetiseksi aavikoksi?

Ei. Eivät siis muutu kuolleeksi vetisiksi aavikoiksi. Olen itse nähnyt, toisen näistä:
http://sk24.flockler.com/topic/huomioitsijat/yksi-era-turvesuon-kauneudesta
http://www.sll.fi/pohjois-savo/sisa-savo/luontokohteet/rastunsuon-lintujarvi-rautalammilla

[stefani]

Kriittinen kysymys on, että mitä tapahtuu, kun kivihiilen tuontia vähennettäisiin tuntuvasti, tai se lopetettaisiin, ja turvetta ruvettaisiin polttamaan siihen tarkoitukseen, että se korvaisi kivihiilellä tuotetun energian. Emme ole nähneet sellaisen seurauksia.

[mannym]

Rekka tai rekka ja junaralli. Energian hinnan nousu. Valtavat turvekasat voimalaitosten pihalla. Etc...

[Sour-One]

Turpeen käyttö on 4% kokonaisenergiakakusta vuonna 2013. Eli, se kertoo turpeen elinvoimaisuudesta energiamuotona. Voisimme korvata tuontihiilen (11%) omalla turve-energialla ja työllistään mahottomasti väkeä. Voisimme korvata myös tuontimaakasua (8%). Ym. Ym.

Uudet investoinnit turvevoimaloihin olisi loistava työllistävä keino. Nyt olemme tuontienergialla kuin "vuokralaiset", eli maksamme joillekin jotain, vaikka voisimme maksaa energialla omia investointejamme ja työllistää. Energiariippuvuutemme esim. venäjästä pienenisi suuresti. Se on sitä huoltovarmuutta.
http://www.motiva.fi/taustatietoa/energiankaytto_suomessa/energian_kokonaiskulutus

'Enpä jaksa uskoa, että yritykset, jotka ovat satsanneet maakaasuun, haluaisivat yhtäkkiä investoida turpeeseen.

[Totti]

Aluksi todettakoon, että Suomessa ei ole energiapulaa. Energian omavaraisuuskysymys, tai pikemminkin kotimaisuusaste, on siten lähinnä talouspoliittinen pohdinta.

Turpeen keskeiset ongelmat ovat saasteisuus, suuret ympäristöhaitat ja uusiutumattomuus. Ympäristöhaittoihin kuuluu myös esteettiset ongelmat koska turvetuotanto tapahtuu taivasalla eikä piilossa maaperän sisällä kuten öljyn pumppaus. Lisäksi turve on ollut tukiriippuvaista ainakin vuoteen 2010 saakka. En tiedä muutettiinko lakia turpeen tukien osalta sen jälkeen mutta Työ - ja elinkeinoministeriön ajatus oli jatkaa tuet 2020 saakka.

Turve edusta tällä hetkellä vain 4,5% sähkön tuotannosta. Sanomattakin on selvä, että jos turpeesta haluttaisiin merkittävä vaikuttaja energiamarkkinoilla sen käyttö pitäisi moninkertaistaa. Turpeen suurehkojen haittojen takia sellainen hanke on kuitenkin täysin epärealistinen.

Suomen osalta erityisesti öljy on ongelma mitä tulee energian kotimaisuusasteeseen. Käytännössä öljyä ei voida korvaa muulla energialla niin kauan kun lähes 100% autokannasta on riippuvainen öljytuotteista polttoaineena. Turve ei siis ole mikään realistinen ratkaisu öljyn tuonnille toistaiseksi.

Olisi kuitenkin hyvä jos öljyn tuontia voitaisiin vähentää. 2013 Suomeen tuotiin öljytuotteita 17,9 milj. tonnia, jonka hinta tänä päivänä olisi noin 7,5 miljardia euroa/vuodessa. Luonnollisesti hinta vaihtelee rajusti öljyn barrelihinnan mukaan, mutta kokoluokka on tämä. Öljyn tuonnin kautta Suomen taloudesta siis häviää ulkomaille merkittävä määrä rahaa.

Jos merkittävästi halutaan lisätä energian kotimaisuusastetta niin vastaus piilee autoilun muuttamiseksi öljystä sähköiseksi. Käytännössä tämä tapahtuisi poistamalla sähköautojen haittaverot sekä panostamalla aidosti uusiutuviin energialähteisiin (ei turpeeseen).

Tässä tuuli ja aurinkovoima olisivat oivia lähteitä koska autokannan lataamiseen kelpaa myös epästabiilimmat sähköntuotantolaitokset. Lisäksi sähköautoilu on niin edullista suhteessa öljyautoiluun, että jopa kaksin- tai kolminkertainen sähkön hinta auton lataamiselle ei olisi ongelma. Tällöin tuuli- ja aurinkoenergia olisivat kannattavia ilman tukia.

[stefani]

Ajattelin tässä aikani kuluksi myöntää, että mulla oli ollut mielikuva, että suurin osa sähköstä tulisi fossiilisista polttoaineista. Faktat pääsivät kuitenkin yllättämään:

http://tilastokeskus.fi/til/salatuo/2012/salatuo_2012_2013-11-05_tie_001_fi.html

Käsittämätöntä...

[Lasisti]

Tässä tuuli ja aurinkovoima olisivat oivia lähteitä koska autokannan lataamiseen kelpaa myös epästabiilimmat sähköntuotantolaitokset. Lisäksi sähköautoilu on niin edullista suhteessa öljyautoiluun, että jopa kaksin- tai kolminkertainen sähkön hinta auton lataamiselle ei olisi ongelma.

No ei varmaan, jos ei huomioi sähköauton korkeampaa hintaa ollenkaan. Se pitäisi saada joskus kuolletettua.

Unohtaa ei sopisi myöskään sitä, että ne Teslat ja tukiaismyllyt ovat tuontitavaraa aivan samalla tavalla kuin öljy (josta osa muuten myydään dieseliksi jalostettuna takaisin maailmalle).

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Jyväskylään tehtiin uusi ja kallis turvetta ja risuja polttava voimalaitos. Pytinki on taloudellisesti ollut surkea sijoitus. tehnyt tappiota tai tuottanut huonosti.
Yksi halpa ja taloudellisesti huippukannattava energiantuottotapa on unohdettu kokonaan elikkä lämpöpumput. Ilmasta maasta ja vedestä voi ottaa lämpöpumpuilla halpaa lämmitysenergiaa. Varsinkin vedestä luulisi pystyvän ottamaan isommassakin skaalassa, jos vaan kehitettäisiin laitteistoja.

[Totti]

Tässä tuuli ja aurinkovoima olisivat oivia lähteitä koska autokannan lataamiseen kelpaa myös epästabiilimmat sähköntuotantolaitokset. Lisäksi sähköautoilu on niin edullista suhteessa öljyautoiluun, että jopa kaksin- tai kolminkertainen sähkön hinta auton lataamiselle ei olisi ongelma.

No ei varmaan, jos ei huomioi sähköauton korkeampaa hintaa ollenkaan. Se pitäisi saada joskus kuolletettua.

Sähköauton ajaminen maksaa noin viidesosan bensiiniautoon verrattuna joten kuolletusvaraa on.

Sähköauton ainoa tekninen hintahaitta tulee akuista. Ne halpenevat rajusti tällä hetkellä:
http://www.carbonbrief.org/blog/2015/03/electric-vehicle-batteries-already-cheaper-than-2020-projections/

Uudet vaihtoakut pienautoihin maksaa tällä hetkellä parisen tonnia, ei paha: http://cleantechnica.com/2014/01/07/ev-battery-prices-much-lower-think/

Moni tehokas akkuteknologia on tulossa markkinoille, joka alentaa hinnat vielä lisää. Suomessa on lisäksi haittavero sähköautoille. Ainakin siitä pitäisi luopua.

Unohtaa ei sopisi myöskään sitä, että ne Teslat ja tukiaismyllyt ovat tuontitavaraa aivan samalla tavalla.

Lähes kaikki autot ja voimalat ovat tuontitavaraa joka tapauksessa. Siltä osin mikään ei muutu ellei päätetä perustaa kotimaista tuotantoa. Sähköauto olisi erinomainen kehityskohde Suomessa missä elektroniikka- ja sähköosaaminen on maailman huipputasoa.

Sähköautot tulevat joka tapauksessa, se on täysin selvä asia. Kysymys on vaan koska Suomessa herätään tätähän tulevaisuuden teknologiaan. Jäämmekö taas tuontitavaran varaan vai päätetäänkö rakentaa uudet vientimarkkinat.

[Lasisti]

Lähes kaikki autot ja voimalat ovat tuontitavaraa joka tapauksessa. Siltä osin mikään ei muutu ellei päätetä perustaa kotimaista tuotantoa. Sähköauto olisi erinomainen kehityskohde Suomessa missä elektroniikka- ja sähköosaaminen on maailman huipputasoa.

Sähköautot tulevat joka tapauksessa, se on täysin selvä asia. Kysymys on vaan koska Suomessa herätään tätähän tulevaisuuden teknologiaan. Jäämmekö taas tuontitavaran varaan vai päätetäänkö rakentaa uudet vientimarkkinat.

Minun puolestani kuka tahansa saa vapaasti päättää perustavansa kotimaisen tuulimylly/autotehtaan, kunhan sen tekee yksityisellä rahalla. Uutta Winwindin tapaista julkisen rahan pohjatonta kaivoa en sen sijaan kaipaa, harvemmin suurin rahanpolttaja on se joka markkinat ottaa haltuun.

[mannym]

Sähköautoissa on se perustavanlaatuinen vika että Suomessa on talvi. Teslankin toimintasäde on 426km. Talvella pienempi kuten muilla sähköautoilla. Tai no pakastimella voi olla kiva ajella mutta lämmittimet syövät sähköä melkoisesti. Antaa muun maailman setviä ensin sähköautojen lastentaudit. Vaikka ne tulisivat jokatapauksessa niin tästä maasta ei kannata koelaboratoriota tehdä.

Ajattelin tässä aikani kuluksi myöntää, että mulla oli ollut mielikuva, että suurin osa sähköstä tulisi fossiilisista polttoaineista. Faktat pääsivät kuitenkin yllättämään:

http://tilastokeskus.fi/til/salatuo/2012/salatuo_2012_2013-11-05_tie_001_fi.html

Käsittämätöntä...

Vesivoima on uusiutuvaa ja tehokasta. Lisäksi yhteen jokeen voidaan rakentaa useampi vesivoimala jolloin sama "polttoaine" käytetään useasti. Vesivoimalat vain ovat melko vanhoja ja niiden tekniikka on kehittynyt. Kun vanhat laitokset korvataan jossain vaiheessa uusilla (ei uutta laitosta vain laitteisto), tuotto kasvaa 10 - 20%. Mankalan vesivoimalaitos tuottaa laitteiston uusinnan jälkeen 18% enemmän sähköä. Kuin 50 luvun laitteistolla.

Ruotsissa tuotantosuhde on melko karkeasti 50/50 vesi/ydin. Koska sähkön tuotantokustannukset ovat alhaiset, hinnatkin ovat. Ainakin kun vertaa Suomeen.

[hattiwatti]

tässä on hyvää linjaa:

http://immonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187036-isanmaallisen-energiapolitiikan-suuntaviivoja-osa-1

Viime aikojen maailman tapahtumat ovat aiheuttaneet poliittista kuohuntaa ja samalla herätellyt keskustelua aiheesta, jota olisi pitänyt pohtia huolellisesti jo kauan aikaa sitten. Kansamme keskuudessa on enenevissä määrin alettu keskustella polttoaine-omavaraisuudesta, heräten tietoisuuteen asiantilan hauraudesta maassamme. Silti kyseinen aihe on jäänyt julkisessa keskustelussa liikaa taka-alalle, mikä myös osaltaan toimii esteenä sille, että minkäänlaiseen johdonmukaiseen ja keskitettyyn ongelmanratkaisuun päätettäisiin Suomessa ryhtyä. Ennen kaikkea aiheen esille nostaminen ja toimenpiteisiin ryhtyminen vaatisi voimakasta poliittista johtajuutta puoluejohtajilta, mikä on tämän päivän EU-Suomessa varsin harvinainen ilmiö.

Suomeen tuodaan vuosittain fossiilista energiaa peräti 8,5 miljardin euron edestä pääsääntöisesti yhdestä maasta. Tämä muodostaa näkymättömän riippuvuussuhteen ja on siten myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesti varsin ongelmallinen. Energiaomavaraisuutemme on vain 30 prosenttia. IEA:n (International Energy Agency) muutaman vuoden takaisen arvion mukaan Suomen suurin haaste onkin energiavarmuus eli tuontiriippuvuus ja riippuvuus yhdestä tuontimaasta. Suomessa olisi pyrittävä siirtymään tästä massiivisesta energiantuonnista kohti omavaraisuusasteen nostoa ja uusiutuvan ja hajautetusti tuotetun energian suurempaa käyttöä.

Esimerkkinä omavaraisuusasteen nousuun vaikuttavista tekijöistä voidaan mainita Suomen liikenteen energiantarve, joka olisi helposti tyydytettävissä kotimaisella uusiutuvalla energialla, työkoneiden ja liikenteen suhteen olisi saavutettavissa yliomavaraisuus pelkästään jätteistä ja metsäteollisuuden sivuvirroista ja lakkautettavien sellutehtaiden vapauttamasta raaka-materiaalista. Kaikkein vakuuttavimmin kyseisestä aiheesta on kirjoittanut Ari Lampinen kirjassaan Uusiutuvan liikenne-energian tiekartta.

Keskeisiä syitä energian omavaisuusasteen nostamiselle ovat muun muassa huoltovarmuuden turvaaminen kriisitilanteissa sekä maaseudun elävöittäminen syrjäseutujen voimakkaalla työllistämisellä: hajatuotanto on parasta aluepolitiikkaa. Se lisäisi työllisyyttä ja energiatulot jäisivät kiertämään kotimaahan. Kaikki päästövähennystavoitteetkin olisi helppo hoitaa, mutta siten, että niistä olisi valtavasti muitakin sivuetuja. Lisäksi energian, erityisesti öljyn, tuonti ulkomailta rasittaa Suomen kauppatasetta. Maamme tuleekin aktiivisesti pyrkiä energian tuontiriippuvuuden vähentämiseen. Teknologisia, luonnontieteellisiä tai taloudellisia esteitä tällaiseen Suomessa ei ole, vaan esteet ovat pääasiassa poliittisia, hallinnollisia, psykologisia ja energiakartellista johtuvia. Myös julkisen hallinnon tsaarinaikainen virkamiesvalta ja sen yhteen kietoutuminen vuorineuvosten ja heitä palvelevien lobbareiden kanssa toimii tarvittavia uudistuksia jarruttavana tekijänä. Esimerkiksi raakaöljypohjaisia polttoaineita on tuettu verotuksellisesti kotimaisia uusiutuvia polttoaineita vastaan vuodesta 1965 alkaen huolimatta lukuisista kansanedustajien tämän purkamiseksi tehdystä yli 80 aloitteesta. Ongelmavyyhti on siis varsin hankala.

Energiantuotannon omavaraisuusaste on saatava nostettua maksimaaliselle tasolle. Myös tuotantoketjun omistusasteen on oltava samaa luokkaa. Suuria energiakartelleja pienten kustannuksella suosivaa sääntelyä on purettava ja lupakäytäntöjä helpotettava esimerkiksi bioenergian tuotantoon liittyen. Energiakartellit ovat valitettavasti jo vuosikymmeniä pyrkineet turvaamaan omaa asemaansa estämällä vähäisetkin vaihtoehtoiset tuotannot pienvoimaloin lainsäädännöllisesti, mikä on ollut kuolinisku uusien innovaatioiden luomiselle, joista maamme vientiteollisuus on riippuvainen.

On totta, että se, joka hallitsee ihmisten välttämättömyyshyödykkeiden tuotantoa, jakelua ja omistussuhteita hallitsee suoraan kansakuntia. Se vallankäyttäjä, joka hallitsee energia- ja finanssivirtoja, logistiikkareittejä sekä kaasu- ja öljyputkia ja muita elämän perusedellytysten napanuoria omaa suoran kuristusotteen niitä käyttäviin ihmisiin. Nykymaailman valtapoliittisen shakkipelin konfliktit ja juonittelut päämäärineen eivät enää tähtää kokonaisten maiden valtaamiseen, vaan pienempien tukikohtien haltuunottoon ja hallussapitoon. Niistä käsin voidaan joko turvata tai tarvittaessa uhata varsinkin keskeisiä logistiikkareittejä. Siksi jokaisen kansakuntamme etuja ajavan on syytä pohtia, miten kaikkien elämän perusedellytysten tuotanto ja hallinta olisi mahdollista saada maksimaalisen itsehallinnolliseksi ja maassamme laajalle hajautetuksi, jotta yksikään ulkoinen tai sisäinen vallankäyttäjä ei pääsisi niitä sabotoimaan. Tärkeänä päämääränä tulee nähdä myös kansan välttämättömyyshyödykkeiden tuotannon hajautuminen kansalaisten keskuuteen jälkipolville periytyvänä järjestelmänä. Tällöin maailmaa hallitsevat globaalit yhtiöt ja toimijat eivät voisi kerralla finanssikeinottelun ja nurkanvaltauksen keinoin kaapata strategisesti merkittäviä tuotannonaloja, jolloin voisimme paremmin säilyttää niiden hallinnan kansan käsissä.


Huoltovarmuus on kansakunnan selkäranka

Talvisodan kynnyksellä everstiluutnantti Väinö Vartiainen, joka sotavuosina oli komennettu vastaamaan polttoainehuollosta, katseli Tähtitorninmäeltä avuttomana kun lentobensiiniä Suomeen toimittanut laiva kääntyi epävakaan tilanteen vuoksi takaisin kotiinpäin Helsingin porteilta. Tämä jätti häneen polttavan intohimon perustaa Suomeen kansallista polttoainehuoltovarmuutta hoitava yritys kriisitilanteiden varalle. Hänen ajatuksensa kypsyivät ja jalostuivat myöhemmin Nesteen muotoon, jonka primääritarkoitukseksi muodostui kansakunnan huoltovarmuuden turvaaminen kriisitilanteissa.

On äärimmäisen tärkeää oppia historian virheistä. Viime sodan aikana Suomella ei ollut omia raakaöljylähteitä, eikä edes tuontiraaka-aineeseen nojannutta öljynjalostusta. Tästä johtuen Suomi oli täysin riippuvainen öljyn tuonnista mikä söi poliittista liikkumatilaa sekä lamaannutti taloutta ja puolustuskykyä. Maallamme ei ollut myöskään hiilivaroja, mutta onneksi meillä oli valtavat määrät metsää. Suomen nestemäisten polttoaineiden varastot olivat niin pienet, etteivät ne ja Saksan lupaamat toimitukset olisi riittäneet sodan alkaessa edes puolustusvoimien tarpeisiin kuin 4-5 kuukauden ajaksi. Niinpä maamme sotatoimien suoritus ja talouselämän käynnissä pitäminen oli vahvasti riippuvainen Saksan lupaamista toimituksista. Tätä samaa huoltovarmuuteen liittyvää näkökulmaa on myös sivunnut Markku Kuisma historiikissaan Kylmä sota, kuuma öljy - Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa.

Bensiinin saanti tyrehtyi vuosikausiksi lähes kokonaan. Saksasta jatkosodan aikana saatu bensiini riitti rintamalla toimivien ajoneuvojen polttoaineeksi. Pulakauden alussa Suomessa oli noin 46 000 autoa, mutta sotien päättyessä siviilikäytössä olevien autojen määrä oli vain 3200. Suurin osa yksityisautoista oli otettu puolustusvoimien käyttöön ja niihin oli asennettu puukaasuttimet. Armeijan autoista 90 prosenttia ja siviiliautoista lähes sata prosenttia käytti voimanlähteenään puukaasuttimia. Sen ajan häkäpöntöt oli kuitenkin otettu käyttöön liian kiireellä, jolloin niiden käytössä oli jatkuvasti ongelmia ja paljon onnettomuuksia häkämyrkytysten muodossa jättäen traumaattisen muiston sinällään pätevästä tekniikasta vuosikymmeniksi. Tätä tulisi kuitenkin käyttää historiallisena malliesimerkkinä siitä, miksi valmistautuminen kriiseihin tulisi olla huolellisesti suunniteltua.

Metsää ja turvesoita hyväksi käyttämällä Suomessa löydettiin kuitenkin keinot pyörittää liikennettä ja taloutta, kun maahamme kohdistuneet polttonestevirrat ja hiililaivaukset vähenivät. Tästä päädyttiinkin lopulta tilanteeseen, jossa lähes koko siviililiikenne ja suuri osa puolustusvoimien moottoriajoneuvoista kulki puupilkkeen ja -hiilen varassa vielä ensimmäisenä rauhanvuonna 1945. Sodan aikana myös rautateillä siirryttiin kivihiilestä polttopuuhun. Lisäksi merkittävä osa teollisuudesta siirtyi puunkäyttöön. Puun ja puuhun perustuvien teollisuusjätteiden osuus sotavuosien Suomen energiankulutuksesta kohosi jopa noin 80 prosenttiin. Voidaankin sanoa, että tuohon aikaan Suomi käytännössä eli, liikkui ja lämmitti metsien avulla. Ongelman muodosti kuitenkin se, ettei lentokoneita saatu nousemaan taivaalle puupilkkeellä, eikä metalliteollisuus pärjännyt ilman hiiltä ja koksia. Lisäksi autot tarvitsivat hieman sytytysbensiiniä.

Toisen maailmansodan aikana nimenomaan öljy oli Saksan heikkous. Tämä vaikuttikin merkittävällä tavalla kolmannen valtakunnan romahtamiseen. Kuten Markku Kuisma Neste-kirjassaan toteaa, "ne, jotka hallitsivat öljyvaroja, voittivat ja tulivat hallitsemaan maailmaa".

Tätä taustavaikutinta maamme sotahistoriassa historioitsijat eivät ole ottaneet tarpeeksi huomioon. Tämä on traagista, sillä kansakunta, joka ei ole käynyt historiaansa läpi on tuomittu toistamaan samoja virheitä yhä uudestaan. Käytännön esimerkit historiasta osoittavat, että keskitetty energiantuotanto sisältää hirvittäviä riskejä. Kansakunta on periaatteessa mahdollista saada polvilleen tuhoamalla energiantuotannon ja -siirron keskitetyt laitokset, kuten toisen maailmansodan aikana havaittiin. Länsiliittoutuneet käyttivätkin onnistunein tuloksin hyväkseen tätä vastapuolen heikkoutta.

Vaikka Suomen energiaomavaraisuus on vain 30 prosenttia, maassamme ei ole kiinnitetty läheskään riittävästi huomiota kriisiaikojen energiaturvallisuuteen. Meillä ei ole myöskään ylläpidetty riittävää osaamista liittyen puukaasun ja muiden kotimaisten energiamuotojen moottorikäyttöteknologioista. Esimerkiksi Ruotsissa ja USA:ssa asiat ovat näiltä osin paremmalla mallilla. Ruotsissa toimi ensin 1950-luvulta vuoteen 1996 asti Statens Maskinprovningar (SMP), maan hallituksen organisaatio, joka ylläpiti yhdessä puolustusministeriön ja autoteollisuuden kanssa puukaasuteknologian osaamista kriisitilanteiden varalta. Nykyisin SMP:n toiminta jatkuu Sveriges Tekniska Forskninginstitutin tytäryhtiössä SMP Svensk Maskinprovningar Ab:ssa. Vaikka USA:lla on omia raakaöljyvaroja, energiaturvallisuus otetaan siellä todella vakavasti. Puolustusministeriön ja armeijan toiminnasta merkittävä osa on varattu tuontiöljyn saatavuuden varmistamiseen. Maassa on myös kriisivalmiuden ylläpitoon ja kriisien hoitoon omistettu turvallisuusministeriön alainen laitos FEMA (Federal Emergency Management Agency), jonka tehtävänä on ylläpitää kotimaisten energiamuotojen käyttötekniikan osaamista erityisesti siviilikäyttöä varten, jos ulkomaisten polttoaineiden maahantuonti vaikeutuu. USA:n puolustusministeriö kehittää ja armeija käyttää aktiivisesti liikenteen biopolttoaineita, ja ne ovat jopa esitelleet toimintaansa myös muille maille.

Suomelta puuttuu nykyisin kaikki vastaavanlainen valmius vastata kriisitilanteiden synnyttämään energiantarpeeseen. Nesteen yksityistämisen myötä Suomessa tuhottiin samalla sen keskeisin tehtävä eli kriisitilanteiden energiaturvasta vastaaminen. Tämä on ollut varsin erikoinen ratkaisu tilanteessa, jossa maamme on riippuvaisempi tuontipolttoaineesta kuin koskaan aikaisemmin. Energiaturvallisuus ei ole myöskään mukana Maanpuolustuskorkeakoulun analyysissä Suomen turvallisuusympäristön kannalta oleellisista tekijöistä, vaan lyhytkestoisen polttoainevaraston ylläpidon katsotaan riittävän huoltovarmuuden turvaamiseksi.


Nesteen nousu ja tuho

Neste perustettiin vuonna 1948, ja sen tehtäväksi muodostui Suomen kansallisesta öljyntuotannosta huolehtiminen, öljytuotteiden maahantuonti ja öljyn kuljetukseen sopivien säiliöalusten hankkiminen. Yhtiön perustajiin kuuluivat muun muassa Urho Kekkonen, Uolevi Raade ja everstiluutnantti Väinö Vartiainen. Erityisesti Vartiainen piti tärkeänä, että Suomi saisi oman öljynjalostamon ja kuljetuskaluston. Ajatuksena oli nimenomaan turvata maan energianhuolto mahdollisissa kriisitilanteissa.

Nesteestä tulikin tuhansia ihmisiä työllistänyt yritys joka nousi Suomen suurimmaksi. Kylmän sodan aikana Suomen ollessa sille optimaalisella harmaalla alueella Idän ja Lännen välissä pelaten näitä vastakkain parhaita etuuksia saadakseen. Sikäläisten voimapoliitikkojemme johdolla Nesteen kaltainen yritys oli erittäin tärkeä väline millä ulkopoliittista peliä onnistuttiin muuntamaan elintasoksi Suomeen aikana jolloin maatamme rakennettiin. Se oli myös samanaikaisesti ulkopoliittisen itsemääräämisoikeuden tae vähentäessään mahdollisuutta kiristää poliittisesti maatamme polttoaineriippuvuudella.

1980-luvulla Nesteessä lähti kuitenkin käyntiin kansainvälisyyskehitys, jossa ostettiin ja myytiin sekä lähdettiin mukaan akkuteollisuuteen, hiilikauppaan ja bensiinin vähittäismyyntiin. 1990-luvulla Neste ja Imatran Voima (IVO) yhdistyivät. Yhdistymistä perusteltiin pääasiassa valtion omistajapolitiikan kirkastamisella, joka tarkoitti käytännössä energiayhtiön yksityistämistä. Neste oli viety pörssiin jo marraskuussa 1995, ja listautumisen yhteydessä valtionyhtiö sai 25 000 omistajaa. Myös IVO:n erittäin kannattavaa kantaverkkoa oli hiljalleen alettu yksityistää. Luontaisen valtiomonopolin yksityistäminen johti ennalta arvattavasti sähkön hinnan hirmuiseen nousuun ilman muutoksia. Sähkö on nykyisin noin 90 prosenttia kalliimpaa kuin 1990-luvun puolessa välissä, ja kuluttajahinnat ovat nousseet kaiken edellä kuvatun jälkeen noin 10 prosenttia.

Kyseisten yhtiöiden fuusioimista vastaan olivat muun muassa Nokian entinen toimitusjohtaja Simo Vuorilehto sekä IVO:n miehet. Erinäisestä vastustuksesta huolimatta fuusio päätettiin kuitenkin viedä väkisin loppuun, ja näin sai alkunsa uusi yhtiö, joka nimettiin Fortumiksi.

Syyskuussa 2004 Fortum ilmoitti, että öljy-yksikkö tultaisiin jälleen irrottamaan konsernista ja uusi Neste Oil Oy vietäisiin pörssiin. Voidaan sanoa, että Nesteen alkuperäinen idea ja tarkoitus toimia kansallisen huoltovarmuuden selkärankana kriisitilanteissa oli jo tässä vaiheessa lakannut olemasta. Uuden yhtiön osakekauppa kävi hyvin, ja valtion omaisuutta kaupattiin pilkkahintaan. Tekniikan lisensiaatti Erkki Rissasen mukaan (Talouselämä 2008) "yksityistettäessä Fortumin ja Neste Oilin puoliskot kilahti valtion kassaan vain 1,6 miljardia euroa, mikä on vain kymmenen prosenttia tämän päivän pörssiarvosta. Siis valtion varallisuutta on häipynyt taivaan tuuliin 10-15 miljardia euroa. Menetystä paisuttavat vielä valtion menettämät osingot". Nesteen nousuun ja tuhoon liittyviä asioita on käsitelty aiemmin laajemmin muun muassa Seppo Konttisen kirjassa Kansallisomaisuuden ryöstö.

Neste oli myös jo kulta-aikanaan toiminut toisinkin keinoin turvallisuuspoliittista tarkoitustaan vastaan. Fossiilipolttoaineet olivat erittäin tuottoisia halvan öljyn aikakautena, ja poliittisen jalostamoprojektin tieltä systemaattisesti alettiin ajaa alas muita tärkeitä kotimaisen polttoainetuotannon muotoja sen voitonmaksimoimisen eteen.

Vuoden 1957 alussa Suomessa oli 400 bentyyliä eli jalobensiiniä (n. 25 % puujäte-etanolia) myyvää huoltoasemaa 250 kunnassa. Tällöin Nesteen Naantalin öljyjalostamo aloitti toimintansa ja  vuoden 1958 jälkeen Suomessa ei ollut yhtään bentyyliä eikä mitään muutakaan biopolttoaineita myyvää huoltoasemaa. 1965 Porvoon öljyjalostamon käynnistyessä säädettiin 10-kertainen ja 1985 20-kertainen käyttövoimavero kotimaisia uusiutuvia energialähteitä käyttäville autoille monopoliaseman varmistamiseksi.

Meidän olisi Suomessa syytä vakavasti harkita samanlaisen roolin omaavan yhtiön perustamista kuin Neste Oililla oli aikoinaan, ilman edellä mainittuja negatiivisia seuraamuksia - vaan nimenomaan niiden korjaamiseksi. Tällä kertaa tätä roolia ei kuitenkaan saisi rakentaa yhden ison kompleksin varaan, koska se saattaisi ylläpitää muun muassa nykyistä talouspoliittisen valtarakenteen keskittymistä, minkä haitat huomasimme. Uuden Nesteen tavoitteena olisi turvata polttoainehuoltovarmuus suuremman hajautuksen avulla. Keskitettyjen ja liian isojen jalostamojen olemassaolo olisi erityisesti kriisitilanteissa huono ratkaisu, sillä tällöin energiansaanti olisi helpommin lamaannutettavissa. Meidän tulisi hajautuksen keinoin luoda konsepti, joka takaisi huoltovarmuuden nykyistä paremmin sekä olisi alue-, työllisyys- ja ympäristöpoliittisesti järkevä tapa toimia. Tuotanto ja rahavirtojen kääntyminen asutuskeskuksista kohti oman maamme reuna-alueita toimisi tehokkaammin maakuntien elävöittämisessä kuin lukemattomat siltarummut. Energian tuonti vähenisi, kotimaiset energiaratkaisut nousisivat esille, ja energiateknologiasta saataisiin kehitettyä vahva vientiala. Vientimyyntiin kelpaavat innovaatiot saisivat voimakkaan sysäyksen tuotekehittelyn ja pilottiprojektien suhteen, joilla voisi olla merkittäviä etuja vientiteollisuudessa.

[Lasisti]

Onpas skitsofreenistä tekstiä Immoselta. Ensin Neste turvasi huoltovarmuuden monessa kappaleessa, mutta sen jälkeen todetaan sen tappaneen kotimaisen puuetanolin.

Ideat hajautetusta liikennepolttoaineiden jalostuksesta suuryksiköiden sijaan kuullostavat hyvin ihmeelliseltä idealta, kenelläköhän olisi varaa ostaa sellaisten tuottamaa polttoainetta? Jos raaka-aine on arvokasta, volyymi pieni ja työllistävyys suuri, niin tämä kuullostaa juurikin taloudellisesti tolkuttomalta siltarumpuilulta, vaikka Immonen sen itse kiistää.

[Lasse]

Kierratysta:

Nämä yllä olevat jutut ja turvetuotannon viisinkertaistaminen. Energiatalouden omavaraisuus ja kauppatase paranisivat ratkaisevasti ja syrjäseutujen työllisyystilanne kohenisi suorastaan dramaattisesti.

Turpeessa meillä on todella upeita mahdollisuuksia. Ja vielä parempia yhdistettynä lempivisiooni, uuteen ydinvoimaan:

Aivan ensimmäiseksi haluaisin kuulla perussuomalaisilta järkevän, pitkän tähtäimen energiastrategian Suomelle.

Ja koska järkevyydestä ei varmaan ole konsensusta, esitän muutaman oman preferenssini.

1) Katsotaan, miten Ranska on rakentanut oman perusvoimainfrastruktuurinsa. (sähkön osalta)

2) Päätetään jatkaa ja monimuotoistaa nyt alulla olevaa ydinvoimarenesanssia Suomessa. Tässä on keskustelun paikka, jossa järki ja tunteet kohtaavat. (Tai törmäävät.)

3) Tutkitaan, valitaan ja suunnitellaan uuden sukukupolven, korkean lämpötilan modulaarinen ydinvoimalatyyppi. Näitä löytyy maailmalta. Jättikokoiset reaktorit ovat varmaan ihan hyviä, mutta pienemmät modulaariset sopisivat paremmin myös kaukolämmön ja prosessihöyryn hyödyntämiseen.

4) Näitä rakennetaan riittävä määrä, sijoitukset kantaverkon ja kaukolämmöntarpeen mukaan.Usean pienen yksikön rakentamisessa sarjatuotannon edut tulevat esille.

5) Tutkitaan voisiko ed. mainittua prosessihöyryä käyttää turpeen jalostamiseksi suodieseliksi ja muiksi polttonesteiksi.

6) Tyyppireaktoreilla voisi olla useita eri omistajia, lisensoidusti, mutta loppusijoitus tulisi olla keskitetty.

7) Rahoitus voisi olla osin yksityinen, osin julkinen. Rahoitukseen voitaisiin kehittää kansalaisille markkinoitu (mahdollisesti verovapaa) joukkovelkakirjalaina, tai suunnattu osakeanti. (vaikka esim. teemalla www.veronpalautukset_ydinosakkeiksi.fi)

8 ) Valtio voisi hankkia ydinkäyttöisiä jäänmurtajia, vaikka sellaisia, jotka tekisivät kesällä lauhdesähköä valtakunnanverkkoon.

9) Jotta päästäisiin nopeammin liikkeelle, voitaisiin olemassa olevien laitosten konversiota harkita:
http://www.coal2nuclear.com/


Yksi toinen aiheeseen liittyvä linkki, jos kiinnostaa:
http://atomicinsights.blogspot.com/

--Lasse, leijat Helsingin yllä ja reaktorit maan alla.


EDIT: lisätty kohta 9)

Joka tapauksessa ennenkuin saan vakuuttavat lukemat pöytään en voi kun sanoa että ydinvoima ja säätely tapahtumaan muilla energiamuodoilla. Turve, pyrolyysiöljy ja mäntyöljypiki hakkeisiin ja jätevoimaloihin(sekä kaasu, että kuivajäte) yhdistettynä tarjoaa riittävästi säätelyä ja pieneten yhteisöjen energiatarpeen. Miten lie, voisiko joku tehdä tutkimuksen mitä oikeasti maksaa mikäkin energiamuoto kun huomioidaan rakennus, huolto, henkilöstö, tarpeet ja raaka-aineet, polttoaineet sekä kuljetukset joka suuntaan.

Suomi nousuun:
Suunnitellaan ja aletaan valmistaa massatuotantona pieniä ydinreaktoreita, jotka on suunniteltu tuottamaan sähkön ohessa myös prosessihöyryä (ja kaukolämpöä).
http://planeetta.wordpress.com/2013/04/08/ydinvoiman-paluu-juurilleen/
Oma uraanin rikastusprosessi suomalaisesta malmista olisi myös kiva.

Prosessihöyryä käytetään moottoripolttonesteiden valmistukseen biomassasta ja turpeesta, kivihiili&maakaasu -avustettuina, jos taloudelliset seikat vaativat.
Säätövoimaksi polttonesteeksi kelpaamaton fraktio poltetaan leijupetikattiloissa, vaikka happipolttoisena, sivutuotteena tuleva nestetyppi käy energianlähteeksi autoille:

Nitrogen cycle
Difference Engine: End of the electric car?
http://www.economist.com/blogs/babbage/2012/10/nitrogen-cycle

Joka tapauksessa soissa Suomessa on suuri hiilivarasto, josta tarvittaessa saataisiin moottoripolttonesteitä.
Omalta kohdaltani turpeen hyötykäytön ei tarvitsisi jäädä vuotuisen uudistumisen määrän pannaan, raja on mielestäni keinotekoinen.
Ehdottamassani ydinenergiasta saatavasta prosessihöyrystä johtuen todennäköisesti turpeennosto voitaisiin tehdä ympäristöystävällisemmin, jos turpeen kosteudella ei olisi niin suurta merkitystä, jolloin suurten kuivatuspinta-alojen tarve jäisi pienemmäksi. Laskelmia ei ikävä kyllä ole nyt esittää...
Lisäksi mm. moottoripolttonesteiden tuotannon ei tarvitsisi jäädä turpeen varaan, vaan muu biomateriaali + maahantuotu kivihiili & maakaasu voisivat näytellä merkittäviä rooleja, kukin kustannuksiensa mukaan.

Rod Adamsin kirjoitus hiilen konversiosta öljyksi ydinvoimalla:
Combine domestic coal with nuclear energy to make oil
http://atomicinsights.com/2012/03/combine-domestic-coal-with-nuclear-energy-to-make-oil.html

Suomessa voisimme käyttää turvetta lähtömateriaalina.

http://takkirauta.blogspot.fi/2008/10/irti-ljyst-eli-kemiaa-herkkuskoisille.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Karrick_process

http://www.vapoviesti.fi/vapoview/index.php?id=1379&selPage=1&type=9&articleId=127

Viivästymisten myötä tapaukseen on mahdollista "koplata" myös politiikkaa ja valtiotason intressejä. Miljardit ovat miljardeja - isoja rahoja. Ainakin muille kuin Suomen valtionvarainministerille..

Jesh, koplataan itsemme peliin mukaan, rahakorvausten asemasta diili osaomistukseen Arevan Antares -teknologiasta, niitä sitten rakentamaan sarjavalmistuksella, osa korvaamaan hiilivoimaa jo olemassa oleviin voimalaitosten turbiineihin, osa tuottamaan prosessihöyryä turvediesel -tuotantolaitoksiin:

https://smr.inl.gov/Document.ashx?path=DOCS%2FGCR-Int%2FANTARES.pdf

Toinen vakavasti harkittava reaktorityyppi tuon Arevan Antares:in lisäksi voisi olla Terrestrial Energyn IMSR:

Terrestrial Energy – Molten Salt Reactor Designed to Be Commercial Success
http://atomicinsights.com/terrestrial-energy-molten-salt-reactor-designed-commercial-success/

A simple and "SMAHTR" way to build a molten salt reactor, from Canada
http://www.the-weinberg-foundation.org/2013/04/12/a-simple-and-smahtr-way-to-build-a-molten-salt-reactor-from-canada/

http://terrestrialenergy.com/

[sivullinen.]

Suoraan voitoista energian muodon taloudellisen kannattavuuden laskeminen on mahdotonta, koska meillä on sosialismi, ja kaikki hinnat ovat täysin valtion päättämiä tukien, maksujen, verojen, maksujen ja muiden maksujen kautta. Esimerkiksi ydinvoiman kannattamattomuus on päättömyyden huippu: Ydinvoimayhtiöiden on maksettava ydinonnettomuusvakuutusrahastoihin huimia summia rahaa, jolloin ydinvoimalan pyörittäminen näyttää kannattamattomalta. Ydinvoimayhtiöt -- tai ne omistavat yhtiöt -- kuitenkin itse omistavat nämä ydinvoimavakuutusrahastot, ja niillä on lupa käyttää vakuutusmaksuina maksettuja rahoja ydinvoimayhtiöiden lainoittamiseen. Siten ydinvoimala näennäisesti tuottaa tappioita samaan aikaan kun sillä on varaa maksaa tuottoa omistajilleen. Sen "tappio" näkyy taseessa ydinvoimaonnettomuusrahastoissa. Jos ydinonnettomuus tapahtuu, ydinvoimayhtiön pitäisi maksaa välittömästi hurjat velkansa ydinonnettumuusvakuutusrahastoille takaisin, jota se ei pystyisi tekemään, ja joutuisi konkurssiin. Jos ydinonnettomuutta ei tapahdu, vaan ydinvoimala puretaan, se on ikuisesti velkaa vakuutusrahastolle, jonka se joutuu maksamaan vain jos purettu ydinvoimala räjähtää eli ei koskaan. Näin raha kiertää ja luvut ovat puutaheinää, mutta poliittiset selityksiä saa esitettyä puolesta ja vastaan ja siltä väliltä.

Sosialismissa kannattavuus on laskettava suoraan tuotannosta unohtaen sosialismin mädättämä rahankierrätys välistä. Jos tuulivoimalan rakentamiseen kuluu 10 tonnia rautaa, 10 miestyövuotta työvoimaa ja 10 hehtowatin edestä energiaa, ja se tuottaa elinaikanaan 30 hehtowattia energiaa, on sen perustaminen perusteltua, jos kokonaistuotos jää 3 hehtowattiin, sen rakentaminen on ollut tyhmää. Turpeessa ja puussa laskentaa vaikeuttaa se, että tuotantoon käytetty panos on pääosin miestyötä ja saatu tuotanto lämpöä -- josta voidaan myös "jalostaa" sähköä. Miestyön arvo on täysin mielivaltainen suure. Turpeella tai puulla kannattaisi korvata öljyn ostaminen, jos työn avulla pystyttäisiin tekemään jotain, josta saisi öljyn ostamiseen tarvittavia varoja. Koska vientiteollisuus on ajettu alas, mitään tuottavampaa ei ole näköpiirissä. Eurostoliiton romahduksessa käynee samoin kuin Neuvostoliiton romahduksessa eli teollisuuden loppumisen jälkeen siirrytään raaka-aineiden ja energian viejiksi. Minä vielä elättelen toivoa järjen valon syttymisestä hallintomme kammareissa tai kammareiden väen vaihtumista järkevämpiin; minä toivon yhä omavaraistalouteen palaamisen sijaan järjestelmän täyskäännöksen tapahtuvan ja vientiteollisuuden -- tai jopa tietoyhteiskunnan -- maksavan järjestelmän pyörittämisen energiamaksuineen.

[stefani]

http://tilastokeskus.fi/til/salatuo/2012/salatuo_2012_2013-11-05_tie_001_fi.html

Tuo 8% näyttää todella suurelle. Jos nykyinen turpeen käyttö ei ole johtanut ympäristökatastrofiin, sen käyttö voitaisiin kai myös kymmenkertaistaa ilman katastrofia? Jos turpeen käyttö kymmenkertaistettaisiin, saisimme kaiken mitä tarvitsisimme ja enemmän siten, että kivihiilestä voitaisiin luopua kokonaan. Onko ketjun aloittaja sittenkin oikeassa?

[Raaka banaani]

Jos turpeen käyttö kymmenkertaistettaisiin, saisimme kaiken mitä tarvitsisimme ja enemmän siten, että kivihiilestä voitaisiin luopua kokonaan. Onko ketjun aloittaja sittenkin oikeassa?

Eikös se kivihiili ole sekä puhtaampaa että paljon halvempaa, miksi siitä kannattaisi luopua?

[Totti]

http://tilastokeskus.fi/til/salatuo/2012/salatuo_2012_2013-11-05_tie_001_fi.html

Tuo 8% näyttää todella suurelle. Jos nykyinen turpeen käyttö ei ole johtanut ympäristökatastrofiin, sen käyttö voitaisiin kai myös kymmenkertaistaa ilman katastrofia? Jos turpeen käyttö kymmenkertaistettaisiin, saisimme kaiken mitä tarvitsisimme ja enemmän siten, että kivihiilestä voitaisiin luopua kokonaan. Onko ketjun aloittaja sittenkin oikeassa?

Jotain realismia näihin juttuihin nyt.

Turpeen käytön kymmenkertaistaminen laittaisi energiamarkkinat täysin sekaisin. Suomessahan on jo tehty runsaasti sijoituksia ydinvoimaloihin ja muihin laitoksiin. Niiden kannattavuus romahtaisi jos turve nostettaisiin pääenergialähteeksi. Tappiot olisivat kymmeniä miljardeja euroja.

Sen seurauksena kukaan ei enää sijoittaisi euroakaan energiatuotantoon jos on olemassa riski, että valtion interventiolla romutetaan sijoituksen kannattavuus kokonaan. Pääomat pakenisivat ja energiamarkkinat siirtyisivät kokonaan valtion haltuun. Sellaista sosialismia emme halua.

Turpeen kymmenkertaistaminen myös kasvattaisi saastemäärät järkyttäviin mittasuhteisiin. Päästöoikeuksiin uppoaisi miljardeja euroja rahaa vuodessa, jonka takia ja turpeesta tulisi sika kallis energiamuoto.

Turpeen merkittävässä kasvattamisessa ei ole mitään järkeä. 10% lienee realistinen taso, sen jälkeen syntyy liian paljon haitallisia sivuvaikutuksia.

[stefani]

Jos turpeen käyttö kymmenkertaistettaisiin, saisimme kaiken mitä tarvitsisimme ja enemmän siten, että kivihiilestä voitaisiin luopua kokonaan. Onko ketjun aloittaja sittenkin oikeassa?

Eikös se kivihiili ole sekä puhtaampaa että paljon halvempaa, miksi siitä kannattaisi luopua?

En tiedä hinnoista.

Jos Suomi olisi äärimmäisen yksinkertainen paikka, ei pitäisi olla järkeä käyttää sekä kivihiiltä, että turvetta yhtä aikaa. Jos kivihiili olisi halvempaa, kannattaisi jättää turve kokonaan pois, ja jos turve olisi halvempaa, kannattaisi jättää kivihiili kokonaan pois. Koska todellisuudessa molempia käytetään, voin päätellä, että Suomi ei ole äärimmäisen yksinkertainen paikka. Paremman informaation puutteessa arvaan, että tämä liittyy jotenkin eri Suomen alueiden erilaisiin tilanteisiin. Ehkä joistain syistä joidenkin Pohjois-Suomen alueiden näkökulmasta turvetta kannattaa polttaa, mutta koko Suomen näkökulmasta ei?

Turpeen käyttöä voisi olla mahdollista tehdä halvemmaksi, jos yritettäisiin enemmän.

Totti, veikkaan, että et oikeasti osannut estimoida tuota "10% realistista tasoa" mistään, vaan oletit, että nykyinen tilanne on järkevän suunnittelun tulosta, ja keksit bluffi-hengessä argumentteja nykyisen tilanteen puolustamiseksi luottaen, että niin toimittaessa ei voitaisi jäädä kiinni virheistä.

[Lasisti]

Jotain realismia näihin juttuihin nyt.

Turpeen käytön kymmenkertaistaminen laittaisi energiamarkkinat täysin sekaisin.

Mutta tuulituet eivät laita?

[mannym]

Jos turpeen käyttö kymmenkertaistettaisiin, saisimme kaiken mitä tarvitsisimme ja enemmän siten, että kivihiilestä voitaisiin luopua kokonaan. Onko ketjun aloittaja sittenkin oikeassa?

Eikös se kivihiili ole sekä puhtaampaa että paljon halvempaa, miksi siitä kannattaisi luopua?

Puhtaampaa, halvempaa, varastoitavampaa, lämpöarvoltaan parempi, polton jälkeen vielä hyödynnettävissä.

[Dharma]

http://tilastokeskus.fi/til/salatuo/2012/salatuo_2012_2013-11-05_tie_001_fi.html

Tuo 8% näyttää todella suurelle. Jos nykyinen turpeen käyttö ei ole johtanut ympäristökatastrofiin, sen käyttö voitaisiin kai myös kymmenkertaistaa ilman katastrofia? Jos turpeen käyttö kymmenkertaistettaisiin, saisimme kaiken mitä tarvitsisimme ja enemmän siten, että kivihiilestä voitaisiin luopua kokonaan. Onko ketjun aloittaja sittenkin oikeassa?

Jotain realismia näihin juttuihin nyt.

Turpeen käytön kymmenkertaistaminen laittaisi energiamarkkinat täysin sekaisin. Suomessahan on jo tehty runsaasti sijoituksia ydinvoimaloihin ja muihin laitoksiin. Niiden kannattavuus romahtaisi jos turve nostettaisiin pääenergialähteeksi. Tappiot olisivat kymmeniä miljardeja euroja.

Sen seurauksena kukaan ei enää sijoittaisi euroakaan energiatuotantoon jos on olemassa riski, että valtion interventiolla romutetaan sijoituksen kannattavuus kokonaan. Pääomat pakenisivat ja energiamarkkinat siirtyisivät kokonaan valtion haltuun. Sellaista sosialismia emme halua.

Turpeen kymmenkertaistaminen myös kasvattaisi saastemäärät järkyttäviin mittasuhteisiin. Päästöoikeuksiin uppoaisi miljardeja euroja rahaa vuodessa, jonka takia ja turpeesta tulisi sika kallis energiamuoto.

Turpeen merkittävässä kasvattamisessa ei ole mitään järkeä. 10% lienee realistinen taso, sen jälkeen syntyy liian paljon haitallisia sivuvaikutuksia.

Eli sinusta kannattaa osallistua päästöoikeusjärjestelmään ja tuottaa kannattamattomasti energiaa muulla kuin turpeella? Entäs jos ei tehtäisi kumpaakaan?

[stefani]

Ehkä se on niin, että kun kivihiiltä tuodaan laivoilla satamiin, rannikolla olevista voimalaitoksista myydään sähköä kaueampana oleville alueille sen verran kalliilla, että siksi kaukana rannikolta turve on kannattavaa, tai kannattavan rajoilla?

[mannym]

Ehkä se on niin, että kun kivihiiltä tuodaan laivoilla satamiin, rannikolla olevista voimalaitoksista myydään sähköä kaueampana oleville alueille sen verran kalliilla, että siksi kaukana rannikolta turve on kannattavaa, tai kannattavan rajoilla?

Tykkään ajatuksesta, mutta sähkömarkkina määrää markkinahinnan. Kivihiilivoimalaitosten tuottama sähkö myydään markkinahinnalla eteenpäin. Se sähköyhtiö siinä välissä saa markkinhinnan myi se sähkön 100km tai 1000 km päähän (ei kuitenkaan näin mutta periaatteessa). Pääosin kivihiiltä polttavat laitokset ovat vanhoja, kohta tiensä päässä olevia laitoksia. Tuolloin niiden rakennushetkellä turvetta ei tiettävästi ollut saatavilla läheskään samaa volyymia ja kilpailukykyiseen hintaan kivihiileen nähden. Nykyinen turvetuotanto on 25 miljoonaa kuutiometriä, tai 15 750 000 tonnia. Kivihiilen kulutus pyörii vajaassa 4 miljoonassa tonnissa. Tuo 4 miljoonaa kivihiilitonnia vastaa karkeasti reilua 8 miljoonaa tonnia turvetta.

Periaatteessa kivihiili voidaan korvata turpeella, se asettaa voimalaitoksille muutosvaatimuksia tekniikan suhteen. Lähinnä polttoaineen käytön, varastoinnin, kattilan ja savukaasujen puhdistuksen osalta. Mutta markkinaehtoisesti toimiva yritys tuskin lähtee muuttamaan laitoksiensa tekniikkaa ihan vain huvikseen.

[stefani]

Ehkä se on niin, että kun kivihiiltä tuodaan laivoilla satamiin, rannikolla olevista voimalaitoksista myydään sähköä kaueampana oleville alueille sen verran kalliilla, että siksi kaukana rannikolta turve on kannattavaa, tai kannattavan rajoilla?

Tykkään ajatuksesta, mutta sähkömarkkina määrää markkinahinnan. Kivihiilivoimalaitosten tuottama sähkö myydään markkinahinnalla eteenpäin. Se sähköyhtiö siinä välissä saa markkinhinnan myi se sähkön 100km tai 1000 km päähän (ei kuitenkaan näin mutta periaatteessa).

Sähkön kuluttaja joutuu myös maksamaan sähkön siirrosta, ja ei välttämättä samalle firmalle kuin mikä tuottaa sähkön alunperin.

[Dharma]

Kivihiili ja turve mahdollistavat molemmat hajautetut ratkaisut sekä kaukolämmön. Viherpiipertäjien touhut ovat täysin päin vastaisia. Ydinvoimassakin lauhdevedet menevät hukkaan, kun piipertäjät eivät halua niitä käyttää kaukolämpöön eli rakentaa voimaloita kaupunkeihin. Ikään kuin sillä 30 km lisäkilometrillä olisi mitään eroa.

[Velmu]

Suomen siuopinta-alasta on turvetuotannossa 0,6 % ja sillä tuotetaan viisi prosenttia kaikesta Suomessa käytetystä energiasta. Suomi on 30 %:sesti omavarainen energian suhteen, eli 70 % on tuontikamaa josta valtaosa ostetaan Venäjältä.
Jos turvetuotanto kymmenkertaistettaisiin, turvetuotannossa olisi 6 % soista, Suomi olisi energian suhteen omavarainen, sillä turvetta poltetaan puhtaimmin yhdessä puun kanssa eli myös puun käyttö moninkertaistuisi. Kauppatase olisi positiivinen, työllisyys paranisi kohisten ja valtiontalouskin oikenisi.
Yhdestä kuutiometristä turvetta voidaan valmistaa 35 litraa biodieseliä. Puheet turpeen tukemisesta verovaroin ovat hölynpölyä samoin kuin turvetuotannon väitetyt vesistöhaitatkin.

[mannym]

Ehkä se on niin, että kun kivihiiltä tuodaan laivoilla satamiin, rannikolla olevista voimalaitoksista myydään sähköä kaueampana oleville alueille sen verran kalliilla, että siksi kaukana rannikolta turve on kannattavaa, tai kannattavan rajoilla?

Tykkään ajatuksesta, mutta sähkömarkkina määrää markkinahinnan. Kivihiilivoimalaitosten tuottama sähkö myydään markkinahinnalla eteenpäin. Se sähköyhtiö siinä välissä saa markkinhinnan myi se sähkön 100km tai 1000 km päähän (ei kuitenkaan näin mutta periaatteessa).

Sähkön kuluttaja joutuu myös maksamaan sähkön siirrosta, ja ei välttämättä samalle firmalle kuin mikä tuottaa sähkön alunperin.

Totta. Sähköä myyvä yritys kuitennin ostaa sen sähkön markkinoilta markkinahintaan.