Mutinaa inflaatiosta

[tyhmyri]

Useampi kohta sopii Tyhmyrin esittämiin näkemyksiin. Tyhmyri on kylläkin matalan inflaation sijasta markkinoinut "maltillista" inflaatiota rahapoliittisena ratkaisuna euro-kriisiin. Maltillisesta inflaatiosta taas voi mielestäni useamman kommentaattorin, mukaanlukien itseni, rivien välistä lukea yhtälön:

maltillinen inflaatio = kaksi numeroinen inflaatio-% tai (xor) hallitsematon inflaatio.

Yhtälö juontaa tietenkin juurensa Suomen lähivuosikymmenien taloushistoriaan. Euro-ajan inflaatio-% on taas jotain mystiikkaa, kun päivittäin katsoo tankkauspisteiden polttoainehintoja. Voidaanko 10 mk/l (1,7 eur/l) polttoaineen hintaa pitää suurena osoituksena euro-alueen hintavakaudesta? Lainaukseen lihavoimastani kohdasta tekee mieleni kysyä, voiko ainoa kansallisvaltion raha- ja talouspolitiikan ohjenuora olla vakaa talous? Toki ymmärrän, että nälänhätää ja heinäsirkkaparvia on vältettävä, mutta eikö nyt vähän liioitella vakauden ihannetta taloudessa? Onko siitä tullut keppihevonen?

Vastaan tähän ketjuun, sillä inflaatio on tämän ketjun pääaihe.

Jos katsotaan koko Euroalueen inflaatiota, niin se on hyvinkin alhainen. Irlannissa, Kreikassa ja Espanjassa jyllää deflaatio ja Italiassakin taidetaan olla lipsahdettu jo deflaation puolelle. Saksassa taidetaan mennä jossain 1% tienoilla ja kriisin ulkopuolisissa reunamaissa kuten Suomessa inflaatio on korkeampi kuin Saksassa.

Mutta jokin polttoaineen hinta on yksinään todella onneton inflaatiomittari. Inflaation todellinen määrä voidaan arvioida kotitalouksien kokonaiskulutuksen mukaan. Polttoaine on hyvinkin pieni osa tuota. Polttoaineen ja ruoan hinta voi pompata syistä, mitä ei millään poliittisilla keinoilla voida hillitä. Öljyn kulutus kasvaa ja varannot pienenevät. Huono kesä tuhoaa sadon yms. Vastaavia reaalimaailman tarjontapuolen shokkeja vastaan ei pahemmin pysty puolustautumaan. Tarjontapuolen shokeista johtuvia inflaatiopiikkejä ei oikein voi torjua.

Suuren osan kokonaiskulutuksen määrästä kuitenkin kohdistuu sellaisiin isoihin kohteisiin kuten asuntoihin ja autoihin. Asuntojen hinnat ovat itse asiassa tulleet alas. Päivittäinen kulutus bensamittarilla vain väittää muuta vaikka kokonaistuloistamme monin verroin suurempi osa menee asumiseen ja sen auton hankintaan.

Hyvin moni sellainen asia, mihin itse käytän rahaa on halventunut koko ajan. Kodinkoneet, vaatteet yms ovat käytännössä halventuneet ihan nominaalisestikin. Jostain leivänpaahtimista ei voi tulla pula ja kilpailu pitää niiden hinnat alhaisina. Mutta ruoasta ja öljystä voi tulla oikea pula täysin riippumatta siitä mitä teemme talouspolitiikan saralla.

Toisin sanoen todellinen inflaatio on varsin alhainen verrattuna siihen miten vaikkapa bensan hinta on pompannut.

EDIT: En ole tarkastanut viimeisimpiä lukuja, mutta periaate tässä lienee selvä.

[tyhmyri]

(http://darkcreek.com/united_states_currency/united_states_one_hundred_thousand_dollar_bill/money-100000-front.jpg)
(http://darkcreek.com/united_states_currency/united_states_one_hundred_thousand_dollar_bill/money-100000-back.jpg)
Tämä seteli on muuten kultakannan ajoilta. Näitä on ollut oikeasti olemassa.

[tyhmyri]

(laitan tämän myös tänne, että ei huku tuonne PIIGS-ketjuun)

Useissa devalvaatiota tai kelluvaa valuuttaa tällä(kin) palstalla käydyissä keskusteluissa esiintyy näkemys, jonka mukaan devalvaatio esimerkiksi Kreikan tapauksessa olisi pelkästään vahingollinen koska vientisektori on niin pieni. Tuo käsitys on virheellinen, sillä devalvaation vaikutukset talouteen ovat moninaiset ja vientisektorin kilpailukykyä parantava vaikutus ei ole niistä merkittävin. Oikeastaan pelkästään vientisektorin kilpailukykyyn kohdistuva tarkastelu on eräänlaista vulgääriä itävaltalaisuutta tai keynesiläisyyttä.

Jotenkin kuvittelisi, että Friedmanin tutkimusten jälkeen kukaan ei jättäisi rahapolitiikan vaikutuksia pois devalvaatiotarkastelusta.
Modernit keynesiläiset kuten Krugman tai DeLong eivät sorru tuohon yksinkertaiseen ajatukseen.

Kilpailukykypuoli on tärkeä, mutta ei lamassa olevan talouden kannalta läheskään tärkein.

Katsotaanpa kahta devalvaation vaikutustapaa. Muistetaan, että NGDP = MV, missä M on kierrossa olevan rahan määrä ja V on sen kiertonopeus. Devalvaatio vaikuttaa talouteen joko M:n tai V:n kautta.

Ajatellaan taloutta, joka on lamassa ja jossa oletukset NGDP-kasvusta ovat vähäiset tai jopa negatiiviset ja deflaatio-odotukset vallitsevia. Esimerkkinä Argentiina 2001 tai Kreikka nyt.

Jos keskuspankki yllättäen ilmoittaa devalvoivansa valuutan 50%, niin ilmoituksella on moninaiset vaikutukset sekä yritysten että kotitalouksien odotuksiin. Ensinnäkin inflaatio-odotukset nousisivat huimasti (tämä olettaen, että ilmoitus on odottamaton) koska korkeammat tuontihinnat lisäisivät inflaatiota. Ajatellaan esimerkiksi Argentiinaa vuonna 2001. Tuolloin Argentiinan keskuspankki kiristi rahapolitiikkaa dramaattisesti pitääkseen dollarisidoksen vakiona, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että keskuspankki oli valmis hyväksymään selkeän pudotuksen NGDP:ssä (ja siten myös RGDP:ssä) pitääkseen sidoksen voimassa. Kotitaloudet, investoijat ja yritykset luonnollisesti odottivat moisen pudotuksen realisoituvan ja odotukset muuttuivat käytännössä deflatorisiksi.

Kun dollarisidos sitten joutui historian romukoppaan, niin inflaatio-odotukset ja odotukset NGDP-kehityksestä pomppasivat. Peson arvon romahtaessa pesoissa olevan rahan kiertonopeus kasvoi kun ihmiset halusivat nopeasti eroon arvoaan menevästä rahasta. Tämä tarkoitti rahan kiertonopeuden, V, nopeaa kasvua. Devalvaation vaikutus V:n arvoon tulee tämän ilmiön seurauksena ja sen vaikutus NGDP-kehitykseen on paljon suurempi kuin viennin kilpailukyvyn lisääntymisen vaikutus. Argentiinan tapauksessa täytyy myöntää, että devalvaatio ei tullut yllätyksenä, minkä vuoksi V oli kasvanut jo ennen dollarisidoksesta lupumista.

Toinen ilmiö Argentiinan tapauksessa oli se, että Argentiina oli käytännössä "ulkoistanut" rahapolitiikkansa FED:lle.  Nyt Argentiinan keskuspankki ei voinut millään keinoin reagoida talouden vaihteluihin luopumatta dollarisidoksesta. Kun Argentiinan talous joutui vaikeuksiin, niin sijoittajat ja kotitaloudet ja kaikki kynnelle kykenevät vetivät rahansa pois Argentiinasta, mikä johti FX reservin rajuun supistumiseen. Kiinteiden valuuttakurssien järjestelmässä FX reservin pieneneminen johtaa automaattisesti kierrossa olevan rahamäärän vähenemiseen. Toisin sanoen M pieneni, mikä johti MV:n tipahtamiseen.

Kun dollarisidoksesta luovuttiin, niin Argentiinan keskuspankki oli kykeneväinen lisäämään kierrossa olevan rahan määrää tarpeen mukaan. Keskuspankin toimien seurauksena M kasvoi samalla kuin V kasvoi yllä kuvatulla tavalla. Lopputuloksena NGDP kasvoi aika mukavasti. Tämä onkin devalvaation rahamäärään kohdistuva vaikutus.

Liitteenä käppyrä Argentiinasta. Kiinnostava korrelaation rahan määrän ja NGDP-kasvun välillä. Huomaa logaritminen skaala. Lähde IMF.

Devalvaatio nopeuttaa sekä rahan kertoa että lisää kierrossa olevan rahan määrää. NGDP siis kasvaa mukavasti jopa ilman kilpailukykyvaikutuksen huomioimista. Ekonometriset tulokset tukevat ajatusta, jonka mukaan devalvaation vaikutukset M:n ja V:n arvoon ovat huomattavasti suuremmat ja pitempivaikutteiset kuin devalvaation vientiteollisuudelle tuoman kilpailukyvyn parannuksen vaikutus.

Devalvaatio on erityisen hyödyllinen kansantalouksille, jotka ovat deflaatiokierteessä tai muuten deflatorisessa tilanteessa. Argentiina tuolloin ja muutama Euroalueen maa tällä hetkellä.

Argentiinan tilanteesta on hyvä analyysi Mark Weisbrot ja Luis Sandoval –nimisten kirjoittajien paperissa. Tuossa paperissa todetaan muun muassa, todelliseen dataan pohjautuen, että vienti ei ollut kovinkaan merkittävä osatekijä Argentiinan nousussa. Ensimmäisten kuuden kuukauden aikana vienti tosin nousi merkittävästi, mutta ajanjaksolla Q3/2002-Q2/2004 kasvu tuli yksityisestä kulutuksesta ja investoinneista. Viennin lisäyksellä oli merkittävä vaikutus kasvuun Q2/2004 jälkeen, jolloin se tuotti 16,2% kasvusta.

Merkittävimmin kasvavia talouden aloja devalvaation jälkeen olivat rakennustoiminta (162,7%), logistiikka ja tietoliikenne (73,4%), teollisuustuotanto (64,4%) ja kauppa (62,7%). Työttömyys putosi devalvaatiohetken 21,5% tasolta 9,6% tasolle vuoteen 2007 mennessä.

Vetoaminen siihen, että Kreikan vientisektori on liian pieni ollakseen merkittävä talouden pelastamiseksi, on kyllä sinänsä totta. Mutta koska devalvaation positiiviset vaikutukset eivät perustu vientisektoriin, jonka vaikutus on vain vähäinen osa talouden devalvaation jälkeistä toipumista, on tuo argumentaatio yhdentekevää. Eurosta eroamisen ja devalvaation kauhuilla pelottelu on toisin sanoen tulosta joka vaillinaisesta asiantuntemuksesta tai sitten se on tahallista, harhaanjohtavaa propagandaa.

Henkilökohtaisesti epäilen eurosta eroamisen ja devalvaation kauhujen maalailun olevan yhdistelmä asiantuntemattomuutta ja tietoista propagandaa.

[tyhmyri]

Vielä tähän inflaatioasiaan. PIIGS-ketjussa on kauhisteltu sitä, että bensan hinta nousee. Bensiinin hinnan nousua pidetään oleellisena merkkinä inflaatiosta ja sen kiihtymisestä.

Jokainen joka viitsii ajatella asiaa ymmärtää, että bensan hinta vaikuttaa inflaatioon, mutta bensiinin hinnan nousu ei ole seurausta inflaatiosta. Itse asiassa bensiinin hinnan nousu ei kerro oikeastaan yhtään mitään kokonaisinflaatiosta. Siksi olikin käsittämättömän typerää, että EKP päätti tiukentaa rahapolitiikkaa kun öljyn hinta hieman pomppasi.

Bensiinin hinnan heittelyt ovat seurausta ensisijaisesti rajallisen resurssin kysynnän vaihteluista, tai oikeammin tuon kysynnän vaihteluja koskevista odotuksista. Raakaöljy nyt on rajallinen resurssi, jonka tuotantoa ei voida kasvattaa rajattomasti. Kun kysyntä kasvaa, niin öljyn hinta nousee. Niin yksinkertaista se on. Mutta niinhän öljyn hinnan pitääkin markkinoilla käyttäytyä. Missä ongelma?

Ongelma tuleekin siinä, että öljyn hinnan tapaista tarjontapuolen ilmiötä ei voi normaaleilla hintatason hallintamekanismeilla hallita mitenkään järkevästi ajamatta koko taloutta lamaan. Tämä oli yleistä tietämystä aikana, jolloin meneillään oli Vietnamin sota ja Neuvostoliitto näyttä monien suomalaisten silmissä Paratiisin esikartanoilta (vaikka siellä käyneenä pidin sitä enemmän Helvetin esikartanona, jonka tuleva luhistuminen oli nähtävissä rapautuvista taloista ja ruokakauppojen jonoista ja miliisin lahjottavuudesta, mutta sen aivan toinen tarina). Mutta jostain syystä eurooppalaiset päättäjät, erityisesti talouspuolella olivat unohtaneet tuon totuuden ja käyttäytyivät itsetuhoisesti.

Mitä siis Euroopassa tapahtui? Huhtikuussa 2011 EKP tuli hulluksi ja suisti monta muutakin maata kuin Kreikan kaltevalle pinnalle. Libyan sota nosti raakaöljyn hintaa, mikä näkyi lyhytaikaisena inflaatiopiikkinä. Tuollainen inflaatiopiikki oli seurausta tarjontapuolen shokista. EKP kuitenkin päätti kiristää rahapolitiikkaa pitääkseen inflaation kurissa. Tarjontapuolen shokeista johtuvia inflaatiopiikkejä ei voi kuitenkaan torjua samalla tavoin kuin kysyntäpuolen ilmiöistä johtuvia. Torjuntakeinot vain johtavat rajuihin ongelmiin koska vallan järkevän liiketoiminta muuttuu kannattamattomaksi ja taloudet ajautuvat tarpeettomiin kriiseihin. Itse aiheutettu lama.

EKP toisin sanoen riehaantui tarjontapuolen shokista tilanteessa, jossa sillä ei ollut todellisia keinoja shokin korjaamiseksi. Tarjontapuolen shokin voisi korjata löytämällä uusia öljylähteitä. Rahapolitiikan kiristäminen ei ole oikea keino.

Oikeastaan kevään 2011 rahapoliittinen typeryys on oiva esimerkki siitä miten kyvytön hintavakauden varaan rakennettu rahapoliittinen järjestelmä on vastaamaan tarjontapuolen shokkeihin. Tarjontapuolen shokit tuppaavat muutenkin heikentämään taloutta, ei siihen tarvita vielä katastrofia vahvistavaa rahapolitiikkaa. Tarjontapuolen shokkien aiheuttamaan inflaatioon ei ole olemassa järkevää rahapoliittista torjuntakeinoa.

Minun silmissäni Jean-Claude Trichet ja muut EKP:n saksalaiset inflaatiohaukat ovat suuressa määrin syyllisiä tähän sotkuun. Taustalla tietenkin EKP:n järjetön mandaatti.

[tyhmyri]

Yhdysvalloissa FED kerää tietoa siitä, millaisia ovat markkinoiden inflaatio-odotukset. En ole jaksanut tarkemmin tutkia miten odotukset mitataan, mutta katsotaanpa miten ne markkinat Jenkkilässä odottavat inflaation kehittyvän. Käppyrät maaliskuun 16. päivän raportista.
(http://www.clevelandfed.org/research/data/inflation_expectations/2012/March/image1.gif)
(http://www.clevelandfed.org/research/data/inflation_expectations/2012/March/image2.gif)
(http://www.clevelandfed.org/research/data/inflation_expectations/2012/March/image3.gif)
Kuvan alareunassa oleva viite on lähteeseen, jonka mukaisesti inflaatio-odotukset on mitattu.

Ei näytä inflaation riski olevan markkinoiden mielestä kovinkaan todellinen.

Missä on se tälläkin palstalla jo useamman vuoden toitotettu Jenkkilän hyperinflaatio? Hmm... Ehkäpä se ei ole todellinen riski kaikesta huolimatta. Ainakaan markkinat eivät odota mainittavaa inflaatiota.

[tyhmyri]

Missä on se tälläkin palstalla jo useamman vuoden toitotettu Jenkkilän hyperinflaatio? Hmm... Ehkäpä se ei ole todellinen riski kaikesta huolimatta. Ainakaan markkinat eivät odota mainittavaa inflaatiota.

Kuka on väittänyt USA:ssa olevan hyperinflaatiota?¹ Sinähän olet ainoa, joka on kannattanut sellaisen aikaansaamista niin Kreikassa kun USA:ssa ja ilmeisesti Suomessakin (vaihdetaan valuuttaa, devalvoidaan jne.).²  [...]
Kun nyt jälleen esittelet upeita käyriäsi ja todistelet USA:n matalaa inflaatiota, niin pitäisi taas ymmärtää katsoa numeroiden taakse eikä vain keskiarvostaa pois kaikki terendit. Tätähän samaa kikkailua olet tehnyt lainojenkin kanssa. Esität ne suhteellisina jotta ne näyttäisivät pieniltä ja kantasi tulisi "todistettua".³

Kommentteja:
¹Kyllä noita hyperinflaation tuloa toitottavia on tälläkin palstalla ollut aika paljonkin.
²Älä viitsi valehdella. Olen kirjoittanut, että kannatan tietoista vaikkapa 5% NGDP-trendin tavoitetta rahapolitiikalle. Moinen tavoite on eri asia kuin hyperinflaation tavoittelu.
³Velat nyt vain ovat aina suhteellisia summia. Nominaalisia suureita.

Tuosta tulee hyvin mieleen kun aikoinaan opiskeluaikoinani proffa LSE:ssä kysyi, että jos hinnat nousevat kautta linjan 10% ja palkat nousevat 10%, niin a) muuttuuko reaalinen elintasomme, ja b) onko elämisen kustannukset nousseet. Vastaukset ovat, tietenkin, a) ei ja b) kyllä.

Reaalinen elintasomme pysyy samana vakioinflaation vallitessa, mutta elämisen nominaaliset kustannukset nousevat inflaation tahtia. Koska sekä hinnat että tulot ovat nominaalisia suureita, jotka voivat nousta vaikkapa sen 10% ilman että reaalinen elintasomme muuttuu mihinkään, niin velanmaksukyky täytyy aina suhteuttaa nominaaliseen tulotasoon. Jos tulotasoni on 100 ja pystyn maksamaan pois velan, jonka suuruus on 80, niin mikäli tulotasoni on 120 niin tuon saman velan maksaminen on entistä helpompaa. Vastaavasti jos tuloni ovat 200, niin velka, jonka suuruus on 80 on helppo maksaa pois. Vastaavasti jos tuloni ovat 200, niin suuruudeltaan 160 oleva velka on yhtä helppo tai vaikea poismaksettava kuin arvoltaan 80 oleva velka tulotasolla 100.

Rahan nominaalisen luonteen vuoksi velanmaksukyvyn tarkastelu on aina pakko tehdä suhteessa tuloihin.

[tyhmyri]

Jos tulosi ovat 200 mutta niistä 100 tulee velanotosta, niin eivätkö silloin todelliset tulosi ole yhä 100 vaikka paperilla sinulle näyttääkin menevän paljon todellista paremmin? (Rajoittaen todellista velanmaksukykyäsi)¹ Vastaavasti jos BKT on 100 mutta siitä 30 tulee velasta, niin eikö tuolloin olisi terveellisempää verrata velka / BKT suhdetta käyttäen BKT 70 eikä sitä velalla lihotettua BKT 100?²

Muutama kommentti:

¹Kotitalouksien ja yritysten tulot pysyvät vakiona vaikka ne ottaisivatkin lainaa. Käytettävissä olevan rahan määrä hetkellisesti kasvaa ja tuosta kasvusta täytyy maksaa jokin hinta eli korko. Oletetaan, että tuloni ovat vakiona 100 ja otan lainaa 100. Tuolloin tililläni on, ennen kuin sen käytän, tuo lainaamani 100 muiden rahojeni lisäksi, mutta se ei ole tuloa jonka saisin myymällä palveluita/tuotteita (työtä yksityishenkilön tapauksessa).

Yksityistalouden tulot eivät kasva vaikka ottaisikin lainaa. Velka kyllä kasvaa, mutta hetkellisesti on enemmän rahaa käytössä. Kyky maksaa velka pois on suoraan riippuvainen nominaalisesta tulotasosta.

²Kansantalous käyttäytyy vallan toisella tavalla kuin yksityistaloudet. Hyvä, joskin hieman raskaslukuinen selostus löytyy täältä. Käytännössä DeLong ja Summers osoittavat, että julkisten menojen rajut leikkaukset lamatilanteessa tuppaavat lisäämään julkisen sektorin velkaantuneisuutta.

Julkisen sektorin velan osalta raha on siinä mielessä hassu otus, että esimerkiksi Japanin valtio on velkaa japanilaisille. Toisin sanoen jonkun velka on toisen saamisia. Jenkkilässä on sama tilanne. Vieraassa valuutassa lainaavalle kehitysmaalle kuten Suomelle tilanne on erilainen, mutta siitä huolimatta tuo DeLongin ja Summersin analyysi pitää periaatteessa paikkansa.

[tyhmyri]

Vaikuttaa siltä, että EKP on todellakin instituutio, jonka hävittäminen pitäisi olla jokaisen järkevän poliitikon asialistalla.

Perjantaina 13.4. EKP:n johtoryhmän jäsen Joerg Asmussen sanoi, että EKP tulee nostamaan korkoja heti kun näyttää siltä, että talous toipuu. Alkuperäinen haastattelu löytyy täältä.

"The ECB will act when needed," Asmussen said in a speech in Berlin today. "Like last spring when the economic outlook had improved and we started carefully raising interest rates." Still, inflation remains "in check" and will drop below the ECB's 2 percent limit next year, he said.

The ECB increased its benchmark rate in April and July last year before reversing the steps as the sovereign debt crisis worsened, taking it back to a record low of 1 percent. While euro-area nations including Italy and Spain are in recession, price pressures are building in Germany, the region's largest economy.

"Our primary objective is price stability and we will continue to deliver on this irrespective of persistent public debt overhangs in some euro-area countries," Asmussen said. The currency bloc as a whole will experience "only a mild recession" and the ECB predicts that economic activity will recover gradually this year, he said.

Millainen mielipuoli voi pitää viime vuonna tapahtunutta rahapolitiikan kiristämistä menestyksenä ja vastuullisena politiikkana? Missä ihmeen pullossa EKP:n johto elää? Ankkalinnassa? Mikä-Mikä-Maassa?

Lihavoimani korostus on minun. Tuo pätkä on erityisen pöyristyttävä. Valtioiden velkakriisin paheneminen on pitkälti seurausta juuri EKP:n typerästä politiikasta koronnostoineen ja rahapolitiikan yleisine tiukennuksineen. Asmussen sanoo tuon toimenpiteen olleen suuri menestys.

Käsittämätöntä vastuuttomuutta. Ehkä ei pitäisi ihmetellä, sillä EU:n korkeat toimielimet ja Euroalueen poliittinen eliitti vaikuttavat muutenkin samalla tavoin erkaantuneen todellisuudesta.

[tyhmyri]

Mikäli katsotaan GDP Deflator -lukua, niin inflaatio on vallan alhainen. Kuka sanoikaan, että EKP:n rahapolitiikka on liian löysää?

[Storm501]

Itse en ole talouden ammattilainen, mutta mahdolliset korjaukset otan vastaan mielenkiinnolla.

2% EU:n tavoiteinflaatio (todellinen 2.7%)  on siitä kiinnostava, että se kannustaa ihmisiä tasaiseen kulutukseen, sillä raha menettää hitaasti arvoa ajan kuluessa.

Valitettavasti tämä on omiaan kannustamaan ihmisiä kaiken maailman luottoihin. Tämä myös rankaisee kovasti säästämistä, säästämisen korot mitä 0.7%, jolloin menetät 1.3%-2% säästämäsi rahasi arvosta vuosittain (heitä mukaan pankkiriskit jne.)


Huvittavaa kyllä, kun kauan sitten lapsena opetettiin, että säästäminen todenteolla on kannattavaa. Pienillä ja pitkäjänteisillä säästöillä pystyi tekemään suuriakin hankintoja. Ehkäpä näin oli silloin. Nykyään suuret hankinnat on paras tehdä luotolla.

Kiintoisaa on myös, että mitä enemmän valtiot velkaantuvat, sitä suurempi vaikutus markkinavoimilla ja luottoluokittajilla on korkoprosenttien ja luottokelpoisuusarvioiden suhteen. Ehkäpä tulee vielä päivä, jolloin emme voi toteuttaa tätä X-lakia, koska se sotkisi luottoluokituksemme ja pistäisi valtiomme konkkaan. Parasta hyssytellä, ja olla markkinavoimien mieleen.

[tyhmyri]

2% EU:n tavoiteinflaatio (todellinen 2.7%)  on siitä kiinnostava, että se kannustaa ihmisiä tasaiseen kulutukseen, sillä raha menettää hitaasti arvoa ajan kuluessa.

No, tuota. Mistä sinä tiedät, mikä on Euroalueen todellinen inflaatio? Jos käytetään luotettavinta mittaria, eli GDP deflator -arvoa, niin huidellaan alle 1% tason ja monessa jäsenmaassa tukevasti deflaation puolella.

EKP käyttää HICP-mittaria, joka on viallinen monellakin tavalla. Se ei mitenkään huomioi tarjontapuolen shokkeja, kuten arabikevään aiheuttamaa raakaöljyn hinnan pompsahdusta. Lisäksi EKP käyttää HICP-mittaria kuten "puhdasta" inflaatiomittaria vaikka se ei missään tapauksessa sellainen ole.

Itse asiassa ennustettavissa oleva rahan arvon muutos näkyy säästöille maksetuissa koroissa. Jos inflaatio-odotukset ovat korkeita, maksetaan säästöille parempaa korkoa. Tuo korko tuppaa kompensoimaan rahan arvon muutoksen. Tilanne, jossa talous sukeltaa niin iljettävästi, että odotukset tulevista tuotoista/tulotasosta ovat negatiivisia, niin ihmiset hamstraavat käteistä vaikka reaalikorko olisi negatiivinen. Hamstrauksella taas on todella inhottavia vaikutuksia talouteen koska MV =PQ, missä M on rahan määrä, V sen kiertonopeus, P tavaroiden ja palveluiden hinnat ja Q tuotetut tavarat ja palvelut. Hamstrauksen seurauksena V pienenee, mikä kiihdyttää syksyä. Näinhän on käynyt PIIGS-maissa.

[Storm501]

No, tuota. Mistä sinä tiedät, mikä on Euroalueen todellinen inflaatio? Jos käytetään luotettavinta mittaria, eli GDP deflator -arvoa, niin huidellaan alle 1% tason ja monessa jäsenmaassa tukevasti deflaation puolella.

Tuo 2% tavoite, ja 2.7% todellinen, on mikä on aina jäänyt mieleen uutisia lukiessa. Esimerkkinä vaikkapa tuossa:

EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin alustavan arvion mukaan kuluttajahinnat nousivat euroalueella 2,6 prosenttia viime vuoden huhtikuusta, kun esimerkiksi uutistoimisto Reutersin ennusteessa talousasiantuntijat arvioivat inflaation olevan 2,5 prosenttia. Maaliskuussa inflaatio oli 2,7 prosenttia.

http://www.hs.fi/talous/Euroalueen+inflaatio+helpotti+hieman+huhtikuussa/a1305560997700


Btw, ei kai se nyt voi jäädä 1% inflaatioon? Varsinkin kun EKP ampui setelisingollaan pankeille sen 1000 miljardia euroa halpaa lainarahaa.


Kuten sanoin, en ole talouden ammattilainen. Joten korjaa suinkin, jos olen jotain käsittänyt väärin.

[tyhmyri]

^EKP käyttää HICP-mittaria inflaation seurannassa. Tuo mittari on aika mielivaltainen eikä huomioi moniakaan pakollisia elämiseen liittyviä kuluja. Toimivampi mittari olisi vaikkapa GDP deflator. Jotain löpinää asiasta täällä ja tuolla.

Viralliset inflaatioluvut ovat siis, no tuota mitenkähän tämän sanoisin, aika kaukana todellisuudesta koska mittari on laadittu pain persettä. Eurostat on useaan otteeseen kritisoinut HICP-mittaria sen virheellisyydestä. Mutta EKP ei vaivaudu miettimään moista.

Rahan määrän lisääminen näy inflaatiossa jos rahan kiertonopeus ei pysy samana tai kasva. Ja toisekseen todellisten lukujen tarkastelu kertoo, että EKP ei ole lisännyt liikkeellä olevan rahan määrää kovinkaan mainittavasti.

[Storm501]

Rahan määrän lisääminen näy inflaatiossa jos rahan kiertonopeus ei pysy samana tai kasva. Ja toisekseen todellisten lukujen tarkastelu kertoo, että EKP ei ole lisännyt liikkeellä olevan rahan määrää kovinkaan mainittavasti.

Joo tähän suuntaan olen itsekin ajatellut. Että inflaatio ei näy vielä merkittävästi rahanvirtojen ollessa jäässä, mutta alkaa näkymään talouden elpyessä. Klassinen lausumahan on, että inflaatio syö talouskasvua, joten mukavasti EKP etukäteen on jo syönyt tällä tulevaisuuden talouskasvua, siten pitkittäen lokoisaa tämänhetkistä talouden tilaamme entisestään.

Alla on yksi noista 1000 miljardin uutisista.

EKP jakaa halpaa rahaa pankeille

Keskiviikko 29.02.2012 klo 09:16 (päivitetty ke 13:26)   4 kommenttiaJaa Facebookissa

Euroopan keskuspankki EKP pumppaa tänään finanssimarkkinoille 500-1 000 miljardia euroa halpakorkoista rahoitusta. EKP:n tavoitteena on helpottaa Euroopan pankki- ja rahoitusjärjestelmän paineita.

Eurooppalaispankeille on tarjolla keskuspankin lainarahaa kolmeksi vuodeksi ja noin yhden prosentin korolla. Edellisen kerran vastaavaa lainaa myönnettiin joulukuussa, silloin pankit ottivat lainarahaa 489 miljardin euron arvosta.

- Kun lainaraha on pumpattu markkinoille, niin tällä rahalla on merkitystä ainoastaan siinä tapauksessa, että se pystyy tuottamaan kasvua Euroopan reunavaltioissa, sanoo sijoitusjätti Pimcon salkunhoitaja Andrew Bosomworth.

Tämänpäiväisen lainakierroksen ennakoidaan uutistoimisto Bloombergin ennusteen mukaan olevan 470 miljardia euroa. Osa analyytikoista arvioi määrän tuplaantuvan 1 000 miljardiin euroon.

Uutistoimisto Reutersin haastattelemien meklarien arviot vaihtelivat puolestaan 200-750 miljardin euron välillä.

Yhteisvaluutta euro on vahvistunut USA:n dollaria vastaan hienoisesti ennen EKP:n operaatiota.

Jari Saario
[email protected]
+358-10-665 101

[tyhmyri]

[...] Klassinen lausumahan on, että inflaatio syö talouskasvua, joten mukavasti EKP etukäteen on jo syönyt tällä tulevaisuuden talouskasvua, siten pitkittäen lokoisaa tämänhetkistä talouden tilaamme entisestään.

Ööö... Mistäs sinä tuon tempaisit? Siis sen, että kohtuullinen inflaatio syö tulevaa talouskasvua? Väite on niin yllättävä, että nyt toivoisin kunnollisia perusteluja.

Deflaatio on helposti näytettävissä talouden kannalta erittäin negatiiviseksi, mutta voisit hieman perustella.

[Storm501]

[...] Klassinen lausumahan on, että inflaatio syö talouskasvua, joten mukavasti EKP etukäteen on jo syönyt tällä tulevaisuuden talouskasvua, siten pitkittäen lokoisaa tämänhetkistä talouden tilaamme entisestään.

Ööö... Mistäs sinä tuon tempaisit? Siis sen, että kohtuullinen inflaatio syö tulevaa talouskasvua? Väite on niin yllättävä, että nyt toivoisin kunnollisia perusteluja.

Ööh joo, tuo mantra on siis jo pinttynyt niin päähän, sitä siis näkee ihan joka paikassa. En nyt sanonut mitään kohtuullisesta inflaatiosta, kohtuullinenhan inflaatio on aina hyvä olemassa, sillä se kannustaa ihmisiä tasaiseen kulutukseen, esim. deflaation säästämisen sijaan. Toisaalta jos on esimerkiksi hyperinflaatio, niin hyvä että sen seassa voi erottaa mahdollista talouden kasvua, kun palkat ja hinnat nousevat tähtitieteellisiksi nopeaa tahtia...

Inflaation talouskasvun syövän vaikutuksen perusteleminen on sitten hieman toinen juttu, joten heitän tähän taas artikkelin. Kuten sanottua, en ole siis talouden ammattilainen, quottaan tässä suunnilleen kaikkea kuulemaani. Toki hyvä, että ne sitten varmistetaan oikeiksi tai vääriksi, sillä taloudessakin liikkuu kaikenmoisia hihhulioppeja ja -väittämiä.

Nordea: Inflaatio syö suomalaisten ostovoimaa

18.5.2011 10:00
A A
Pete Pokkinen
Helsingin Sanomat

Pankkikonserni Nordea varoittaa kiihtyvästä inflaatiosta. Nordean ekonomistit arvioivat, että koko maailman kuluttajahinnat nousevat ensi vuonna 3,7 prosenttia. Yhdysvaltojen osalta ekonomistit odottavat hintojen nousuvauhdin kiihtyvän 1,4 prosentista kolmeen prosenttiin.

Suomen osalta Nordea odottaa kuluttajahintojen kohoavan tänä vuonna 3,5 prosenttia ja ensi vuonna 2,5 prosenttia. Hinnat ovat kohonneet ennusteen mukaan odotettua enemmän, mutta ne eivät vieläkään heijasta täysin raaka-aineiden kallistumista.

"Keskimääräisen kotitalouden ostovoima paranee tuskin lainkaan kiihtyneen inflaation vuoksi. Kulutusta tukevat kuitenkin työllisyyden paraneminen ja säästämisasteen aleneminen", toteaa Nordean ekonomisti Pasi Sorjonen.

Ekonomistit odottavat, että euroalueen talouskasvu kiihtyy tänä vuonna 1,9 prosenttiin, kun aiempi arvio oli 1,6 prosenttia. Talouskasvu on Nordean mukaan kuitenkin epätasaista: Saksa on kasvun moottori, mutta velkamaissa talouskehitys on heikkoa.

Seuraavaa koronnostoa Nordea odottaa Euroopan keskuspankilta heinäkuussa, koska keskuspankki haluaa pitää inflaation aisoissa.

Suomen kokonaistuotannon arvioidaan lisääntyvän tänä vuonna 3,7 prosenttia ja ensi vuonna kolme prosenttia, ennusteessa kerrotaan. Kuluvan vuoden kasvuarviota on nostettu 0,5 prosenttiyksiköllä.

"Vienti kasvaa laajalla rintamalla, sillä kaikki teollisuuden päätoimialat ovat saaneet merkittävästi uusia tilauksia. Investointikysynnän piristyminen viittaa siihen, että viennin kasvu nojaa viimevuotista enemmän koneiden ja laitteiden valmistukseen sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuuteen", Sorjonen mainitsee.

Deflaatio on helposti näytettävissä talouden kannalta erittäin negatiiviseksi, mutta voisit hieman perustella.

Joo helposti ymmärrettävissä, kuten esim. Japanissa. Kuluttajat säästävät rahaa, tietäen rahan arvon nousevan ajan kuluessa, siten talous käy aika jäykästi.

[Bill Milton Hicks Friedman]

[...] Klassinen lausumahan on, että inflaatio

Minua kiinnostaisi tässä tietää, että mitä arvon keskustelijat tarkoittavat "talouskasvulla" ja mitä se mittaa?

Sitten kiinnostaisi tietää, että mitä tarkoittaa inflaatio ja deflaatio esim maatalon isännän näkökulmasta, joka kaivaa ojaa, mutta ei saa ojan kaivamisesta palkkaa:

1) Kasvaako BKT, jos ojan kaivamisesta ei makseta palkkaa rahassa ?
2) Kasvaako BKT, jos ojan kaivamisesta maksetaan palkkaa rahassa ?

Onko ojan kaivaminen hyödyllistä vain, jos siitä maksetaan palkkaa rahassa?

[Storm501]

Minua kiinnostaisi tässä tietää, että mitä arvon keskustelijat tarkoittavat "talouskasvulla" ja mitä se mittaa?

Ymmärtääkseni vuosittaista muutosta BKT:ssä.

X1 viime vuoden tammikuun BKT

X2 tämän vuoden tammikuun BKT

BKT X1->X2 muutos = (X2-X1) : X1

Positiivinen arvo on BKT:n kasvua, negatiivinen BKT:n supistumista.

Ota huomioon, että BKT per capita, eli väestöä kohden on eri juttu kuin pelkkä raaka BKT. Koska väestö useinmiten kasvaa (jopa Suomessakin hitaasti), BKT:n tulee nousta samassa vauhdissa, jotta BKT väestöä kohden pysyy samana, ja siten keskimääräisen suomalaisen varallisuus samana. Joten mikäli talous polkee 0:ssa, ja väestö kasvaa, vauraus laskee.

Sitten kiinnostaisi tietää, että mitä tarkoittaa inflaatio ja deflaatio esim maatalon isännän näkökulmasta, joka kaivaa ojaa, mutta ei saa ojan kaivamisesta palkkaa:

1) Kasvaako BKT, jos ojan kaivamisesta ei makseta palkkaa rahassa ?
2) Kasvaako BKT, jos ojan kaivamisesta maksetaan palkkaa rahassa ?


Onko ojan kaivaminen hyödyllistä vain, jos siitä maksetaan palkkaa rahassa?

Inflaatio meinaa kuinka arvokasta raha on kaikkeen nähden mitä rahalla saa, kuten työvoimaa, tavaroita, palveluja jne. Raha on vain vaihdannan väline kahden asian kanssa, joiden arvo mitataan kysynnän ja tarjonnan lailla. Jos raha on arvotonta, yhteen jäätelötötteröön tarvitset ison kasan rahaa, jos se on arvokasta, yksi jäätelötötterö mielletään parin kolikon arvoiseksi.

Inflaatiokin on periaatteessa kysynnän ja tarjonnan lain alainen. Mikäli ihmiset huutavat lisää kolikoita, sillä niitä ei ole tarpeeksi, saamme deflaatiota, kolikot ovat erittäin arvokkaita, koska ne ovat harvassa. Mikäli tulostat roppakaupalla seteleitä, ja työnnät niitä ihmisille, järjestelmään tulee enemmän rahaa, koska kaikilla on paljon rahaa, tavaroita on kuitenkin yhtä paljon, joten rahan lisääntyessä tavaroiden rahallinen arvo nousee (tai rahan tavarallinen arvo laskee), jotta kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

Joten jos EKP pumppasi 1000 miljardia halpaa lainarahaa järjestelmään, järjestelmän lähtiessä liikkeelle tulemme kohtaamaan 'kovan' nousun hinnoissa, kun rahan 'suuri' määrä ilmenee, suuri on tietysti suhteellinen käsite, kuten kova....


Mikäli maatalon isäntä ei saa palkkaa rahassa, hän ei ole siten missään tekemisissä rahan kanssa, ja inflaatio ei suoranaisesti kosketa häntä, tietysti se voi vaikuttaa hänet työllistävään yritykseen. Jos työehtosopimuksessa on, että päivän työn päätteeksi isäntä saa palan leipää, hänen tulee saada se pala leipää. Tietysti jos inflaatio nostaa leivän hinnat pilviin, yrityksen tulee nostaa henkilöstönsä palkat pilviin, omat hintansa pilviin... tämä voi tietysti jotenkin välillisesti vaikuttaa isäntään. Mutta kaikesta huolimatta hän saa sen yhden palan leipää.

Ymmärtääkseni molemmissa tapauksissa 1) ja 2) isännän työ ja palkka(rahallinen tai ei) tulee lukeutumaan BKT:hen. Isännän ojankaivaminen yritykselle tullaan mittaamaan rahassa. Isännän rahallinen palkka mitataan rahassa. Isännän ei-rahallinen palkka, eli leipä... yrityksen tulee ostaa se leipä kaupasta rahalla, ja antaa se isännälle, joten on aika samantekevää ostaako yritys sen leivän isännälle palkaksi, vai ostaako palkallaan leivän kaupasta. Yrityksen kaupasta ostama leipä tai isännän kaupasta ostama leipä mitataan siihen samaan.

[tyhmyri]

[...] Inflaation talouskasvun syövän vaikutuksen perusteleminen on sitten hieman toinen juttu, joten heitän tähän taas artikkelin. Kuten sanottua, en ole siis talouden ammattilainen, quottaan tässä suunnilleen kaikkea kuulemaani. Toki hyvä, että ne sitten varmistetaan oikeiksi tai vääriksi, sillä taloudessakin liikkuu kaikenmoisia hihhulioppeja ja -väittämiä. [...]

Tuo Nordean ekonomistien sanomisiin perustuva teksti on tyypillistä inflaatio-fuulaa, joka perustuu väärinymmärtämiseen.

Ajatellaan, että kaikki hinnat nousevat 10%, siis kaikki hinnat, niin miten käy:
a) Heikkeneekö reaalinen tulotaso?
b) Kasvavatko elinkustannukset?

Kannattaa miettiä ajatuksen kanssa ennen kuin vastaa. Moni talouspuolen ammattilainenkin vastaa väärin.

[Storm501]

Tuo Nordean ekonomistien sanomisiin perustuva teksti on tyypillistä inflaatio-fuulaa, joka perustuu väärinymmärtämiseen.

Ajatellaan, että kaikki hinnat nousevat 10%, siis kaikki hinnat, niin miten käy:
a) Heikkeneekö reaalinen tulotaso?
b) Kasvavatko elinkustannukset?

Kannattaa miettiä ajatuksen kanssa ennen kuin vastaa. Moni talouspuolen ammattilainenkin vastaa väärin.

Mmh, sehän on puhdasta inflaatiota, jos sitten palkkojakin nostetaan se 10%.

Mutta esim. hallituksen jäädytetyissä indekseissä ja palkkaneuvotteluissa ei välttämättä saavuteta tuota 10%.

Joten silloin kysyntä laskee korkean hinnan seurauksena. Tietysti kysymys on miksi hinnat nousevat 10%, johtuuko tämä aidosta tarjonnan supistamisesta, vai monopolihinnoittelusta.

Jos se on tarjonnan supistuminen, silloin hinta asettuu sinne, missä kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa, joten hinta on se paras mahdollinen.

Jos se on monopoli, silloin yritys tekee voittoa muun yhteiskunnan ja talouden kärsiessä. Tosin mikäli uusi kilpailija voi iskeä samalle alalle normaalia kysyntää ja tarjontaa vastaavilla hinnoilla, se tulee romuttamaan tämän monopolin.


Ja tietysti elinkustannukset nousevat, jos niitä mitataan absoluuttisessa rahassa. Mutta jos niitä mitataan suhteessa väestön ansioihin, jotka noususivat samassa tahdissa, silloin ne eivät nousisi.

[tyhmyri]

Jep, jos kaikki hinnat nousevat 10%, niin reaalinen tulotaso ei muutu miksikään. Elämisen hinta tosin nousee sen 10%. Suurin piirtein vakiona oleva inflaatio vyöryy kaikkeen, markkinat tuppaavat pitämään siitä huolen. Säästäjien kohtalo tuollaisessa tilanteessa on ikävä vain jos säästää sukanvarteen.

Indeksien jäädyttäminen, palkkojen jäädyttämiset yms ovat sitten ihan toinen juttu.

Saksa muuten toteutti tällä vuosituhannella aika messevän sisäisen devalvaation ilman mitään leikkauksia.

[sr]

Ajatellaan, että kaikki hinnat nousevat 10%, siis kaikki hinnat, niin miten käy:
a) Heikkeneekö reaalinen tulotaso?
b) Kasvavatko elinkustannukset?

Kannattaa miettiä ajatuksen kanssa ennen kuin vastaa. Moni talouspuolen ammattilainenkin vastaa väärin.

Kai tuo riippuu siitä, miksi hinnat nousevat. Ajatellaan, että Suomi häviää sodan ja joutuu maksamaan sotakorvauksia. Tämän kattamiseksi valtio nostaa ALV:tä 10%-yksikköä. Seuraus on siis kaikkien hintojen 10%:n nousu. Sanoisin, että tulotaso ja elinkustannukset laskevat sillä määrällä, mitä sotakorvauksia maksetaan, eli 10%:lla kaikesta kulutuksesta. Tai sanotaan niin, että tuntuisi intuitiivisesti oudolta, jos vyötä ei jouduttaisi kiristämään sotakorvausten maksamiseksi.

Jos taas hinnat nousevat siksi, että valtio painaa yhtäkkiä lisää rahaa ja panee sen kiertoon, niin jollain lyhyehköllä viiveellä tämä nostaa hintoja ja jollain vähän pidemmällä viiveellä palkat seuraavat perässä. Sen aikaa, kun palkat ovat hintoja perässä, reaalinen tulotaso on aiempaa alempana. Se kai EKP:n perimmäinen idea on, ettei kenenkään tarvitse pelätä, että tuollaista tapahtuu, minkä vuoksi työntekijöiden ei tarvitse varmuuden vuoksi vaatia mahdollisen korkean inflaation kompensoivia palkankorotuksia, mikä taas takaa firmoille vakaat toimintaolosuhteet ja lopputuloksena on hyvä talouskasvu. Siis tämä on kai sen "inflaatiofuulan" perusajatus. Toinen asia on sitten, toimiiko se käytännössä, ja ainakin tämän tämänhetkisen talouskriisin kohdalla vaikuttaisi siltä, ettei toimi, vaan kaikki mahdollinen vakauden tuoma hyöty valuu siihen, että huonon kysynnän vuoksi työttömyys on korkealla.