Mutinaa inflaatiosta

[tyhmyri]

Inflaatiosta.

Inflaatio on siinä mielessä jännä juttu, että siitä riittää lähes jokaisella mielipide. Myös minulla. Mutta useimmat mielipiteet, joita inflaatiosta näkee ja kuulee ovat mielestäni outoja.

Moni pitää inflaatiota pahana asiana. Okei, inflaatio voi kullekin meistä olla paha asia ainakin joissain tilanteissa, mutta yleinen perustelu joka tuolle pahuudelle annetaan on kummallinen.

Normaalisti inflaation kauhuja koskeva keskustelu pelkistyy näkemykseen, jonka mukaan "Jos hinnat nousevat 10%, niin pystymme ostamaan vähemmän tavaroita ja palveluita kuin aikaisemmin".  Ilmeisesti tarkoituksena on sanoa, että inflaatio heikentää reaalitulojamme. Toisin sanoen on hyväksyttävämpää ottaa korkea työttömyys, alhainen työllisyys, alhainen reaalinen tuotanto ja – öö, alhaisempi reaalitulo – kuin inflaation mukanaolo taloudessa.

Mutta ajatellaan hetki tavaroiden hankkimista. Ostettujen perunoiden määrän täytyy vastata myytyjen perunoiden määrää. Ostajan kustannukset ovat myyjän tuloja. Jos perunakilon hinta nousee 50c, niin tuo 50c tekee ostajan lompakkoon 50c isomman loven ja täyttää myyjän lompakkoa 50c enemmän. Tämä pätee myytiin mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa tai oli hintojen nousu 5% tai 10% ja se pätee vaikka joidenkin tuotteiden hinnat muuttuisivat eri suuruisia määriä. Käytettiin maksuvälineenä kultaa, oravannahkoja, euroja tai autonrenkaita.

Ajatus siitä, että hintojen nousu 10% tarkoittaa sitä, että kykenemme ostamaan vähemmän kuin ennen on itse asiassa kääntöpuoli toisesta harhasta. Toinen harha on se, että jos perunoiden hinta nousee inflaation vuoksi 10%, niin me pystymme perunakauppiaina ostamaan 10% enemmän tavaraa kuin aikaisemmin.

Käytännössä molemmat harhat ovat väärän komposition argumentaatiovirheitä. Molemmissa harhoissa unohdetaan, että makrotasolla ajatus "hinnankorotus on jonkun muun, ei minun" on pätemätön. Inflaatio koskee makrotasolla kaikkia hintoja, makrotasolla tulot = menot. Toisin sanoen hintojen ja tulojen nousut tasoittavat toisensa. Syynä inflaatioharhaan lienee se, että suurin osa meistä ei myy omenoita vaan omaa työtään ja palkat ovat yleensä suhteellisen jäykkiä – ja myös se, että muistamme vain kuinka inflaation kiihtyessä palkat pääsivät mukaan nousuun vasta jälkijunassa, mutta unohdamme sen, että inflaation pienentyessä palkat tuppaavat jonkun aikaa nousemaan nopeammin kuin inflaatio (tämä siis tuottavuuden ollessa vakio).

Oikeastaan koko kysymys siitä onko inflaatio hyvä vai huono asia on hiukkasen hölmö. Inflaatio itsessään on pelkkä suure. Enemmän onkin kyse siitä mikä inflaation aiheuttaa. Jos inflaation aiheuttaa vaikkapa yleinen viljasatojen epäonnistuminen, niin elintasomme laskee. Mutta elintasomme lasku on epäonnistuneen sadon seurausta, ei inflaation. Jos reaalitalouden tuotanto pienenee, niin meillä menee huonommin. Inflaatio on epäonnistuneen sadon ilmentymä.

Inflaatiota voivat aiheuttaa sekä tarjontapuolen (se viljasato) että kysyntäpuolen shokit. Kysyntäpuolen shokista käy esimerkiksi vaikkapa se kuvitteellinen mahdollisuus, että kaikki aikuiset eurooppalaiset päättäisivät ruveta karppaajiksi. Lihan kysyntä pomppaisi pilviin, mikä todennäköisesti nostaisi lihan hintaa (kysyntä ylittäisi tarjonnan). Leivän hinta ei välttämättä laskisi koska kasvava lihakarjan määrä edellyttäisi entistä enemmän rehua ja kaikki aikaisemmin leiväksi leivottu vilja menisi kotieläinten suihin. Joka tapauksessa ruoan hinta, erityisesti lihan hinta, nousisi.

Inflaation haitat säästäjille ovat myös yksi tavallisimmista argumenteista, tai oikeammin perusargumentin variaatioista. Mutta mitä säästäjät oikeastaan seuraavat? Seuraavatko he säästöjensä reaalista ostovoimaa vai sitä kuinka suuren osan NGDP:stä he saavat? Vaikutusta reaaliseen ostovoimaan edustaisi nimelliskorko-inflaatio -laskutoimituksen lopputulos. Hyvä esimerkki siitä, että harva säästäjä on oikeasti kiinnostunut reaalikorosta ja sen vaikutuksesta löytyy UK:sta. Aikoinaan hallitus sitoi eläkkeet todelliseen elinkustannusindeksiin. Kun UK:n yleinen elintaso nousi, niin eläkeläiset nousivat kapinaan. Syynä ei ollut se, että eläkeläisten elintaso olisi reaalisesti laskenut. Syynä oli se, että eläkeläisten elintaso jäi suhteellisesti jälkeen verrattaessa työssäkäyviin naapureihin.

Säästäjien kannalta ongelmallinen on vaihteleva inflaatio, ei vakio. Mikäli hinnat nousevat  keskimäärin vakiovauhtia, niin talletuskorot ja velkakirjojen tuotto tuppaa huomioimaan tuon trendin. Toisin sanoen tuntuvat yllätykset suuntaan tai toiseen ovat ongelmallisia, ei inflaatio itsessään.

Inflaatiosta puhuttaessa kannattaa muistaa, että N = PY, missä N on NGDP, P on hintataso ja Y on reaalitalouden tuotanto. Nyt jos käy kuten on käynyt ja käymässä yhä selvemmin, että N putoaa, niin joko P tai Y pienenee. Koska suuri osa hinnoista laskee nihkeästi (eläkkeet, palkat, monissa sopimuksissa määritellyt hinnat yms), niin nyt esimerkiksi Euroalueella ilmennyt aika raju N:n pudotus tarkoittaa tuntuvaa pudotusta Y:ssä kun inflaatio (eli P:n muutos) on jäänyt hyvin pieneksi. Tämä johtaa nopeasti lisääntyvään työttömyyteen, mikä pienentää yhä N:n arvoa.

Liikkeellä olevan rahan määrä ei sinänsä suoraan vaikuta yhtälöön N = PY. Enemmän on kyse siitä kuinka kysyntä ja tarjonta suhtautuvat toisiinsa. Vaikka rahaa olisi enemmän, niin se ei automaattisesti ohjaudu hintoihin. Itse asiassa jonkun yksittäisen tuotteen hinta voi laskea vaikka jokaisella meistä olisi  käytettävissään enemmän rahaa kuin koskaan. Esimerkiksi käyvät monet tekniset laitteet, joiden hinta on automaation myötä laskenut. Niiden suhteen reaalinen elintasomme on huimasti kasvanut. Sama pätee ruokaan, kyllä ruoka on nykyisin reaaliseen elintasoomme verrattaessa huimasti halvempaa kuin 1960-luvulla.

Yhtälö N = PY on siinä mielessä mielenkiintoinen, että jos talouspolitiikalla (lähinnä rahapolitiikalla) pyritään pitämään N:n kasvuvauhti vakiona, vaikkapa 4%, niin inflaation mahdolliset negatiiviset vaikutukset vähenevät. Tuo yhtälö tuo myös NGDP:n pudotuksen vaarallisuuden hyvin esiin, pudotus näkyy välittömästi reaalitaloudessa ja reaalisen elintasomme laskuna, mikä on vielä helpommin havaittavissa jos N kirjoitetaan toiseen muotoon.

Toinen tapa ilmaista NGDP on kirjoittaa se muotoon N = W + Pr, missä W on palkat ja Pr on voitot.   Deflaation ongelmallisuus tulee tuosta esiin paljon paremmin, sillä jos P pienenee, niin myös W + Pr pienenee jos Y ei kasva. Koska palkat tuppaavat olemaan joustamattomia niin mikäli P pienenee tulisi tuottavuuden kasvaa, että N pysyisi vakiona. Jos tuottavuus kasvaa riittävästi, niin reaalitulot kasvavat. Mikäli tuottavuus ei kasva riittävästi niin lopputuloksena on työttömyyttä ja vähäisemmät voitot, sillä sekä palkkasumman että voittojen tulee pienentyä. Tämä tekee deflaatiosta niin ikävän ilmiön.

Kaiken kaikkiaan vakiovauhtia kasvava N olisi minusta varsin hyvä tavoite pelkän hintavakauden sijaan.

[Alfresco]

Moni pitää inflaatiota pahana asiana. Okei, inflaatio voi kullekin meistä olla paha asia ainakin joissain tilanteissa, mutta yleinen perustelu joka tuolle pahuudelle annetaan on kummallinen.
...
Oikeastaan koko kysymys siitä onko inflaatio hyvä vai huono asia on hiukkasen hölmö.

0% inflaatiota on käytännössä mahdotonta ylläpitää pitkässä juoksussa. Se ei ole minkään yhtälön minimi, joka tarkoittaa, että rahan reaaliarvo tuuppaa liukumaan arvoasteikolla vähän sinne-sun-täänne. Välillä ollaan inflaation ja välillä deflaation puolella, välillä nollassa.

0% inflaatio olisi kuitenkin mukavin kohta koska se poistaa osan talouden arvaamattomuudesta. Kaikki muu luo epävarmuustekijöitä. Inflaatio on huono asia juuri epävarmuuden takia. Jos tänään teen 100 euron sijoituksen vaikka arvopaperiin, niin en lopulta voi tietää mitä reaalisesti saan takaisin kun myyn. Korkean inflaation tilanteessa rahan arvo saattaa laskea enemmän kun sijoituksen tuotto on, eli teen tappiota. Tämä riski pitää hinnoitella sisään tuotto-odotuksiin.

Lisäksi inflaatiolla on myös itseään kiihdytävä vaikutus. Esim. palkankorotukset perustellaan juuri inflaatiolla. Samalla palkankorotukset ovat yksi suurimpia inflaation luojia. Kun siis tänään korotetaan palkoja, niin ne näkyvät hinnoissa huomenna. Ylihuomenna halutaan taas korottaa palkkoja koska hinnat nousivat. Käytännössä ylihuomisen palkankorotusta siis perustellaan tämän päivän palkankorotuksella.

Korkea inflaatio on mielestäni myös mittari huonosta talouden kontrollista. Mitä korkeampi, sen huonommin hoidettu talous. Huono taloudenpito eli inflaatiota kiihdyttävät tekijät ovat esim.:

- holtittomat palkankorotukset eli käytännössä ammattiliittojen ylivalta politiikasta,
- kasvavat verot eli käytännössä kestämäton julkisen sektorin taloudenpito,
- ylisuuri rahan tarjonta eli käytännössä helppo lainan saanti, joka johtaa talouden ylikuumentumiseenn ja velkaantumisen kasvuun.

Minusta inflaatio on ainakin normaalioloissa huono asia ja se pitäisi yrittää minimoida. Inflaation vaikean kontrolloitavuuden takia on kuitenkin olemassa riski, että liutaan deflaation puolelle jos inflaatio yritetän saada nollaan. Pieni inflaatio on siis lähes välttämätön käytännön taslouspolitikassa.

[jka]

Minusta inflaatio on ainakin normaalioloissa huono asia ja se pitäisi yrittää minimoida. Inflaation vaikean kontrolloitavuuden takia on kuitenkin olemassa riski, että liutaan deflaation puolelle jos inflaatio yritetän saada nollaan. Pieni inflaatio on siis lähes välttämätön käytännön taslouspolitikassa.

Olen vähän eri mieltä. Nollainflaatio ei ole optimitilanne. 1-2% lienee aika lähellä. Vaikka nollainflaatiossa on monia hyviä puolia niin kuin esitit, niin siinä on myös huonoja puolia. Suurin on se, että toimettomana makaava raha säilyttää arvonsa. Vaikka se on monella tapaa hyväkin asia se on myös huono asia siltä kannalta, että meillä makaa jo nyt ihan turhaan rahaa toimettomana vaikka inflaatio on reilusti yli 3%. Raha pitää saada kiertoon. Silloin se hyödyttää taloutta parhaiten. Nollainflaatio ei kannusta tähän senkään vertaa kuin pieni inflaatio. Pieni inflaatio on vielä ihan yhtä hyvin ennustettavissa kuin nollainflaatiokin, joten pienellä inflaatiolla saadaan kaikki hyödyt käyttöön.

[tyhmyri]

Minusta inflaatio on ainakin normaalioloissa huono asia ja se pitäisi yrittää minimoida. Inflaation vaikean kontrolloitavuuden takia on kuitenkin olemassa riski, että liutaan deflaation puolelle jos inflaatio yritetän saada nollaan. Pieni inflaatio on siis lähes välttämätön käytännön taslouspolitikassa.

Sinänsä pieni deflaatiokaan ei ole niin paha ongelma jos NGDP ei pääse tipahtamaan. Tosin tuolloin tuottavuuden pitäisi lisääntyä vastaavasti, muuten NGDP tipahtaa. Tippumisella on ikäviä vaikutuksia reaalitalouteen.

Rahapolitiikalla voidaan aika mukavasti kontrolloida asioita. SNB ei päästänyt Sveitsiä likviditeettiloukkuun tahi deflaatioon. Viime aikoina  Sveitsi on näyttänyt mallia miten temppu tehdään avoimessa suhteellisen pienessä maassa vaikka oltaisiinkin lähellä nollakoron rajaa. Näppärä temppu tuo ajatus rajoittamattomasta frangin myynnistä jos frangin arvo meinaa nousta liikaa.

jka: Minusta mielekkäämpää olisi katsoa NGDP-trendiä eikä inflaatiota. Pelkkä hintavakauden seuraaminen tuottaa joidenkin tarjontapuolen shokkien tapauksessa tilanteita, joissa rahapolitiikkaa kiristetään vaikka kokonaistalouden kannalta syytä ei olisi. Esimerkkinä vaikkapa raju öljyn hinnan nousu. Inflaatiotavoitteen kanssa läträttäessä muiden hintojen pitäisi laskea öljyn hinnan nousun kompensoimiseksi. Mutta koska monet hinnat eivät helpolla jousta alaspäin, niin rahapolitiikan kiristäminen inflaation hillitsemiseksi tarkoittaa tuolloin lisää työttömyyttä ja alhaisempaa tuotantoa. Mikäli katsottaisiin vakioiduksi oletettavaa NGDP-trendiä, niin osa hinnoista voisi nousta tavoitetta enemmän koska tuotanto ei nouse samaa tahtia. Tilanne tasoittuisi myöhemmin.

[Alfresco]

Vaikka nollainflaatiossa on monia hyviä puolia niin kuin esitit, niin siinä on myös huonoja puolia. Suurin on se, että toimettomana makaava raha säilyttää arvonsa. Vaikka se on monella tapaa hyväkin asia se on myös huono asia siltä kannalta, että meillä makaa jo nyt ihan turhaan rahaa toimettomana vaikka inflaatio on reilusti yli 3%. Raha pitää saada kiertoon. Silloin se hyödyttää taloutta parhaiten. Nollainflaatio ei kannusta tähän senkään vertaa kuin pieni inflaatio. Pieni inflaatio on vielä ihan yhtä hyvin ennustettavissa kuin nollainflaatiokin, joten pienellä inflaatiolla saadaan kaikki hyödyt käyttöön.

Nollainflaatio ei kannusta rahan kiertoon mutta niin ei tee myöskään vaikkapa 5-10% inflaatio. Inflaation pitäisi olla huima, jotta se sysäisi rahan pois tileiltä makaamasta. Syy on se, että pitkän korkean inflaation aikajaksona myötä myös korot tuuppaavat nousta. Nouseva korko siis kompensoi osittain inflaation haitat. Tämä tilanne oli vallalla esim. 70-luvullla.

Moni ei edes ajattele rahojensa reaaliarvon laskua eikä sen takia huomio inflaatiota lainkaan. Suuri rahamassa koostuu myös tavallisten ihmisten pienehköistä säästöistä. Niitä ei edes voi tai kannata laittaa kiertoon oli inflaatio mitä vaan.

Paljon helpompi tapa saada rahoja liikkeelle on joko verottaa seisottamisesta tai kannustaa liikkeellepanosta. Keppiä tai porkkanaa. Keppiähän on mm. varallisuusvero, joka perustellaan rahan liikkellepanolla. Käytännössä se ei toimi kovin hyvin koska varallisuusvero kohdentuu usein epälikvidiin reaaliomaisuuteen.
Parempi olisi kannustaa investointeihin. Yleensä siitä taas rangaistaan kovasti esim. korkean pääomaveron kautta.

Suomessa siis harrastetaan aktivisesti politiikkaa, joka kannustaa rahan seisottamiseen. Inflaatio mielestäni ei ole realistinen ratkaisu tähän.

[sivullinen.]

Sinänsä mielenkiintoinen keskustelun avaus, kiitoksia siitä tyhmyrille. Sisällöstä taas olen ihan eri mieltä. Mielestäni inflaatio on valtioille eräs tapa rahoittaa toimintaansa ottamalla rahaa kansalta - siis verotusta. Kurjimmaksi verotusmuodoksi sen tekee asian salailu: emme tiedä miten paljon valtio painaa lisää rahaa. Kun vielä osa inflaatiosta on "luonnollista" eli johtuu luonnonvarojen vähenemisestä ja teknologian vanhenemisesta, ei valtion luomaa inflaatiota ole mahdollista lyhyellä aikavälillä lainkaan arvioida. Pitkällä aikavälillä se taas on aina turmiollinen.

Avauksessa on paljon väittämiä joiden totuuspohjaa ei helpolla tule kyseenalaistettua vaikka pitäisi. Esimerkiksi:

Säästäjien kannalta ongelmallinen on vaihteleva inflaatio, ei vakio. Mikäli hinnat nousevat  keskimäärin vakiovauhtia, niin talletuskorot ja velkakirjojen tuotto tuppaa huomioimaan tuon trendin. Toisin sanoen tuntuvat yllätykset suuntaan tai toiseen ovat ongelmallisia, ei inflaatio itsessään.

tuppaa huomioimaan. Luulisi jo tuollaisen verbin soittavan hälytyskelloja jokaisen lukijan päässä. Tuotot kun "tuppaavat" nousemaan vaan jos jollekkin on sillä rahalla kysyntää. Tarkoittaa siis jos talouskasvaa ja keskuspankkikorkokin on korkea. Nämä tekijät kun puuttuvat nykyisestä taloustilanteesta, niin korkeaa korkoa on turha odotella vaikka miten painettaisiin rahaa. Kyllä pankit sitä voivat vaatia asuntovelallisilta, mutta siinäkin kasvaa pankin oma marginaali eli riskitekijä eikä varsinainen korkokanta johon laina on sidottu. Vahvan rahan aikana "tuppaaminen" menee siis aivan tyhmyrin mallin mukaan. Silloin ylläoleva lainaus pitää paikkaansa. Nyt inflaatio on noussut useamman prosentin parissa vuodessa, mutta talletustililtä saa edelleen nollakorkoa.

tupata

4. olla taipuvainen, herkkä tekemään jotakin, pyrkiä, pakata tekemään, tehdä mielellään, helposti. esim. Hän tuppaa hätäilemään suotta. Ihan tuppasi naurattamaan. Uni tuppaa tulemaan. Rojua tuppaa kertymään nurkkiin.

http://suomisanakirja.fi/tupata

[jka]

Paljon helpompi tapa saada rahoja liikkeelle on joko verottaa seisottamisesta tai kannustaa liikkeellepanosta. Keppiä tai porkkanaa. Keppiähän on mm. varallisuusvero, joka perustellaan rahan liikkellepanolla. Käytännössä se ei toimi kovin hyvin koska varallisuusvero kohdentuu usein epälikvidiin reaaliomaisuuteen.
Parempi olisi kannustaa investointeihin. Yleensä siitä taas rangaistaan kovasti esim. korkean pääomaveron kautta.

Tuolla "rahojen kiertoon" laittamisella tarkoitin paljon laajempaa käsitettä kuin vain vaikkapa mummojen talletustileillä makaavat rahat. Kaikki toimijat taloudessa ponnistelee ahkerammin jos raha menettää pikkuhiljaa arvoaan. Jos tiedät, että vuoden päästä palkallasi saa 2% vähemmän, niin ponnistelet ehkä ahkerammin, että saisit vähintään sen 2% palkankorotuksen. Tehdas ehkä yrittää tehostaa toimintaansa jos se tietää, että sen käyttämät raaka-aineet kallistuu 2%. Vaikka inflaatio vaikuttaa kaikkeen niin mikään myyntihinnankorotusautomaatti se ei ole. Tehtaan lopputuotteisiin 2% hinnan korotusta ei välttämättä kilpailutilanteen vuoksi voi suoraan laittaa jne. Taloudessa dynamiikka on mielestäni suurempi pienellä inflaatiolla kuin nollainflaatiolla. Japanissa on ollut nollainflaatio tai deflaatio 20 vuotta ja talouden dynamiikkaa se ei ainakaan ole parantanut.

Mutta se on totta, että mummojen talletuksiin inflaatiolla ei ole mitään vaikutusta.

[jka]

Mielestäni inflaatio on valtioille eräs tapa rahoittaa toimintaansa ottamalla rahaa kansalta - siis verotusta. Kurjimmaksi verotusmuodoksi sen tekee asian salailu: emme tiedä miten paljon valtio painaa lisää rahaa. Kun vielä osa inflaatiosta on "luonnollista" eli johtuu luonnonvarojen vähenemisestä ja teknologian vanhenemisesta, ei valtion luomaa inflaatiota ole mahdollista lyhyellä aikavälillä lainkaan arvioida. Pitkällä aikavälillä se taas on aina turmiollinen.

No enpä tiedä. Valtion verotukseen inflaatio on ihan hyvä keino ja ihan yhtä hyvin ennustettava kuin poukkoileva verotusjärjestelmäkin. Miksi työn verotus olisi yhtään sen parempi keino rahoittaa valtion menoja? Ihan hypoteettinen kysymys. Miten menestyisi talous, jossa valtio luopuisi työn palkkaverotuksesta kokonaan ja rahoittaisi puuttuvan osan suoraan keskuspankkirahoituksella eli inflaatiolla. Väittäisin, että työn verotuksesta luopuminen toisi talouteen sellaista dynaamiikkaa, että talouskasvu suorastaan räjähtäisi joksikin aikaa. Toki myös inflaatio.

[Alfresco]

Kaikki toimijat taloudessa ponnistelee ahkerammin jos raha menettää pikkuhiljaa arvoaan. Jos tiedät, että vuoden päästä palkallasi saa 2% vähemmän, niin ponnistelet ehkä ahkerammin, että saisit vähintään sen 2% palkankorotuksen.

Työn reaaliarvo ei välttämättä, muutu miksikään inflaation takia. Ts. se, että rahan arvo laskee (hinnat nousevat) ei tarkoita, että sitä pitäisi kompensoida tekemällä lisää työtä. Raha on vain vaihdantaväline, jonka suhde tavaroiden hintaan muuttuu.

Esimerkki:

Tänä vuonna saan yhtä työtuntia kohden 10 euroa joka vastaa 20 kg leipää. Seuraavana vuonna inflaatio korottaa hintoja ja 20 kg leipää maksaakin 15 euroa. Samala palkkani nostetaan 15 euroon/h. Edelleen siis saan 20 kg leipää samalla tunnin työpanoksella kun edellisenä vuonna. Inflaatio nosti sekä palkkani, että leivän hinnan. Nettoerotus on nolla.

Tämä sama logiikka pätee myös tehtaalle.

Inflaatio ei siis itsessään kannusta tehokkaampaan toimintaan. Se kannustaa vain sinä tapauksessa, että oman työpanokseni hinta ei nouse mutta kaikki muut hinnat nousevat. Yleensä inflaatio seuraa palkannousua eli työn nimellishinta nousee yleisten hintojen nousun mukana.

Vaikka inflaatio vaikuttaa kaikkeen niin mikään myyntihinnankorotusautomaatti se ei ole. Tehtaan lopputuotteisiin 2% hinnan korotusta ei välttämättä kilpailutilanteen vuoksi voi suoraan laittaa jne. Taloudessa dynamiikka on mielestäni suurempi pienellä inflaatiolla kuin nollainflaatiolla. Japanissa on ollut nollainflaatio tai deflaatio 20 vuotta ja talouden dynamiikkaa se ei ainakaan ole parantanut.

Kyllä talouden dynamiikka voi nostaa inflaatiolla mutta se perustuu pääasiassa muuhun kun kun talletusten pakottamisella markkinoille tms.

Jos vaikkapa palkkoja korotetaan tai veroja lasketaan, ostovoima kasvaa tilapäisesti. Tämä johtaa kulutuksen kasvuun, joka taas hetken kuluttua korotta hintoja kysynnän kasvaessa, viiveellä siis syntyy inflaatiota, joka tasoittaa ostohuuman. Talous vilkastui mutta hinnat nousivat.

Talouden vilkkautta voi pumpata nostamalla palkkoja ja alentamalla veroja säännöllisesti mutta jossain tulee seinä vastaan. Käytännössä tämä johtaa kilpailukyvyn laskemisen suhteessa ulkomaihin sekä valtiontalouden rapautumiseen verojen laskun myötä. Suomen ja Euroopan ylivelkaantuminen perustuu pitkälti tähän.

Inflaatiovetoisen talouden vilkastamisessa voi siis käydä köpelösti. Markan aikana tämä ongelma korjattiin osittain devalvoinnilla, joilla palautettiin kilpailukyky. Verojahan devalvointi ei palauta vaan se pitää tehdä eduskunnan päätöksellä. Vaihtoehto on leikata valtiontaloudessa ettei veroja tarvita niin paljon.

[tyhmyri]

[...]keskuspankkirahoituksella eli inflaatiolla. Väittäisin, että työn verotuksesta luopuminen toisi talouteen sellaista dynaamiikkaa, että talouskasvu suorastaan räjähtäisi joksikin aikaa. Toki myös inflaatio.

Ilmeisesti jka sekä sivullinen. käytätte termiä inflaatio sellaisessa merkityksessä mikä on minulle vieras. Jos nyt jotenkin kykenen ajatuksenjuoksuanne seuraamaan, niin teidän mielestänne keskuspankkirahan määrä on sama asia kuin inflaatio, olenko oikeassa? Mutta keskuspankkirahan määrä ei suoraan näy sen enempää yhtälössä Y = PY kuin sen toisessa muodossa Y = W + Pr.

Voinette hieman valaista asiaa?

[jka]

Ilmeisesti jka sekä sivullinen. käytätte termiä inflaatio sellaisessa merkityksessä mikä on minulle vieras. Jos nyt jotenkin kykenen ajatuksenjuoksuanne seuraamaan, niin teidän mielestänne keskuspankkirahan määrä on sama asia kuin inflaatio, olenko oikeassa? Mutta keskuspankkirahan määrä ei suoraan näy sen enempää yhtälössä Y = PY kuin sen toisessa muodossa Y = W + Pr.

Voinette hieman valaista asiaa?

No otetaan tuo minun edellä esittämäni hypoteettinen esimerkki kärjistettynä. Valtio luopuuu kokonaan verotuksesta ja rahoitta koko tominnan pelkästään keskuspankkirahalla. Näin voitasiin ihan hyvin teoriassa ja käytännössäkin tehdä. Mitä tuo tarkoittaisi ja millä valtio oikein silloin oikeastaan rahoittaisi oman toimintansa?

[tyhmyri]

No otetaan tuo minun edellä esittämäni hypoteettinen esimerkki kärjistettynä. Valtio luopuuu kokonaan verotuksesta ja rahoitta koko tominnan pelkästään keskuspankkirahalla. Näin voitasiin ihan hyvin teoriassa ja käytännössäkin tehdä. Mitä tuo tarkoittaisi ja millä valtio oikein silloin oikeastaan rahoittaisi oman toimintansa?

Toisin sanoen keskuspankkirahan määrän kasvu tulkitaan inflaatioksi keinotekoisen ajatuskokeen perusteella? Noin ei kuitenkaan tapahdu muuten kuin poikkeuksellisissa kriisitilanteissa, jolloin valtio on kyvytön keräämään veroja kuten mahdollisesti sodan aikana. Käytännössä valtion liikkeelle laskeman rahan arvo perustuu kuitenkin hyvin pitkälle juuri verotuskykyyn ja väkivaltamonopolin hallintaan. Mutta ei mennä siihen valtio-opilliseen keskusteluun nyt, pitäydytään taloudessa.

Mutta sitten kysymys siitä, miten ja millä tavoin inflaatio on teidän mielestänne verotusta?

[tyhmyri]

Taloustieteen oppikirjojen mukaan ylivelkaantuminen ja jatkuvat alijäämät johtavat korkojen nousuun ja inflaation kiihtymiseen. Liian raskas velkataakka käy ajan mittaan mahdottomaksi rahoittaa.

Tällä tiellä ollaan vahvasti EU:ssa = Euromaat menossa ja  Britanniassa inflaatio % jo yli 5.

Esimerkki siitä kuinka korot voivat tiukan rahapolitiikan vuoksi huidella aika alhaalla vaikka alijäämät ovat valtavia on Japani. Itse asiassa hyvin alhaiset korot kertovat liian tiukasta rahapolitiikasta. Eikä rahapolitiikka sen tiukemmaksi mene kuin Japanissa viimeisten 20v ajalta.

[sivullinen.]

Ilmeisesti jka sekä sivullinen. käytätte termiä inflaatio sellaisessa merkityksessä mikä on minulle vieras. Jos nyt jotenkin kykenen ajatuksenjuoksuanne seuraamaan, niin teidän mielestänne keskuspankkirahan määrä on sama asia kuin inflaatio, olenko oikeassa?

Mielestäni keskuspankkirahalla, talouden tuotantokyvyllä eikä millään muulla ole välttämättä mitään merkitystä inflaation kanssa. Minulle inflaatio tarkoittaa hintojen nousua [suhteessa rahanarvoon]. Se voi johtua edellä mainituista tai voi olla johtumatta. Tästä taisimme jo ennenkin väitellä (http://hommaforum.org/index.php/topic,2626.msg830802.html#msg830802).

Keskuspankkirahan lisäys on yksi tapa luoda inflaatiota. Myös uudet raaka-aine-esiintymät, teknologinen kehitys, tuotannon tehostuminen tai moni muu tekijä sitä voi luoda - kuten jo yritin edellä sanoa. Valtioiden luomaa inflaatioita, esimerkiksi keskuspankkirahaa lisäämällä, pidän huonona verotusvaihtoehtona avoimuuden kannalta. Niin kauan kuin keskuspankkien toimet eivät ole täysin julkisia, ja koko siten koko pankkisektori, voivat nykyiset vallanpitäjät parannella asemiaan luomalla luomalla rahaa oman poliittisen agendansa mukaan. Tällöin virastojen hajasijoittaminen saadaan näyttämään kannattavalta ja työttömyyslaskuun juuri ennen vaaleja ilman että kukaan huomaisi talouden manipulointia. Tämä on niin suuri etu etteivät poliitikot voi jättää sitä käyttämättä. Seurauksena syntyy suunnattomia rahakuplia jotka puhjetessaan romauttavat koko talouden - ja usein samassa valtion. Kun kansan ensin annetaan ymmärtää olevan rikas ja sen jälkeen palataan karuun todellisuuteen, niin reaktio ei ole rauhanomainen.

No otetaan tuo minun edellä esittämäni hypoteettinen esimerkki kärjistettynä. Valtio luopuuu kokonaan verotuksesta ja rahoitta koko tominnan pelkästään keskuspankkirahalla. Näin voitasiin ihan hyvin teoriassa ja käytännössäkin tehdä. Mitä tuo tarkoittaisi ja millä valtio oikein silloin oikeastaan rahoittaisi oman toimintansa?

Vaikea sanoa millä tarkalleen ottaen valtio silloin rahoittaisi toimintansa. Käytännössä valtion olisi oltava huomattavasti pienempi jotta rahoitusta voitaisiin näin toteuttaa. Jatkan esimerkkiä kysymällä mikä olisi järjestelmän nimi jos valtiorahoittaisi toimintaansa niin voimakkaasti itse rahaa painamalla että kaikki raha kiertäisi vain kehää rahanpainolaitos - kauppa - seinäpaperi? Siis siten että rahanpainanta olisi niin nopeaa että rahan arvo muuttuisi nollaksi heti kun sillä olisi kerran tavara ostettu.

Otetaan vielä huomioon että valtio vaatisi kauppoja hyväksymään tästä rahan ja ihmisiä tekemään töitä tästä rahasta. Muutoinhan raha menettäisi rahan merkityksen ja jokin toinen valuutta ottaisi euron kyseisen maan rahan roolin. Entä miten todennäköistä olisi että silloinkin ihmiset luopuisivat rahataloudesta ja siirtyisivät omavaraistalouteen?

[tyhmyri]

Mielestäni keskuspankkirahalla, talouden tuotantokyvyllä eikä millään muulla ole välttämättä mitään merkitystä inflaation kanssa. Minulle inflaatio tarkoittaa hintojen nousua [suhteessa rahanarvoon]. [...] Keskuspankkirahan lisäys on yksi tapa luoda inflaatiota. Myös uudet raaka-aine-esiintymät, teknologinen kehitys, tuotannon tehostuminen tai moni muu tekijä sitä voi luoda - kuten jo yritin edellä sanoa. Valtioiden luomaa inflaatioita, esimerkiksi keskuspankkirahaa lisäämällä, pidän huonona verotusvaihtoehtona avoimuuden kannalta. [...]

Teknologinen kehitys yleensä tuppaa laskemaan hintatasoa, ei korottamaan sitä. Samaa vaikutusta on havaittavissa uusissa raaka-aine-esiintymissä ja tuotannon tehostumisessa. Silloin rahan reaalinen arvo nousee.

Miten inflaatio on verotusta?

[nuiseva]

Itse kävin tänään kaupassa ostamassa huomisen ruokatarvikkeet, lasku suunnilleen 30 euroa. Kotiin tullessa katsoin anttilan mainosta, kännykän saa 20 eurolla. Tuntui jotenkin hilpeältä tämä hintataso. Kännykkä siis maksaa nykyään saman verran kuin esim. 20 litraa maitoa. Olisikohan joku 10 vuotta sitten uskonut tätä? Samoin olen kiinnittanyt huomiota etelän matkojen hintihin. 2008 kävimme Kanarialla hintaan 669/nuppi. Nyt samalta matkanjärjestäjältä saisi saman matkan samaan hotelliin hintaan 299. Eli yli puolet halvemmalla. Ruoka ja energia sen kuin kallistuvat, tekniikka ja etelänmatkat halpenevat. Asuntojen hinnoissakin on mielenkiintoinen vertailukohta, autot. Keskimärin neliö Hkissä maksaa 3800, tähän hintaan saisi jo ihan kohtuullisen auton. Kumpaan vaaditaan enemmän tekniikkaa, tyvoimaa resursseja, autoon vai asuinneliöön?

[jka]

Toisin sanoen keskuspankkirahan määrän kasvu tulkitaan inflaatioksi keinotekoisen ajatuskokeen perusteella? Noin ei kuitenkaan tapahdu muuten kuin poikkeuksellisissa kriisitilanteissa, jolloin valtio on kyvytön keräämään veroja kuten mahdollisesti sodan aikana. Käytännössä valtion liikkeelle laskeman rahan arvo perustuu kuitenkin hyvin pitkälle juuri verotuskykyyn ja väkivaltamonopolin hallintaan. Mutta ei mennä siihen valtio-opilliseen keskusteluun nyt, pitäydytään taloudessa.

Ei tuo ole mikään keinotekoinen ajatuskoe. FED on ostanut viimeiset kaksi vuotta USA:n velkakirjoja ilman "sterilointia" eli vetämättä vastaavaa määrä rahaa pois markkinoilta. Puolen vuoden sisällä kun eurokriisi leviää jälleen pahemmaksi EKP tekee ihan samaa. Ostaa euromaiden velkoja ilman mitään sterilointeja. Toki ostetaan vielä jälkimarkkinoilta, mutta tuosta ei ole suurtakaan filosofista eroa enää, että keskuspankki kirjoittaa suoraan rahat valtion tilille. Oletko oikeasti sitä mieltä, että USA:n tilanne ja Euroopan tuleva tilanne vastaa tuota kuvaamaasi?

[Alfresco]

Ei tuo ole mikään keinotekoinen ajatuskoe. FED on ostanut viimeiset kaksi vuotta USA:n velkakirjoja ilman "sterilointia" eli vetämättä vastaavaa määrä rahaa pois markkinoilta. Puolen vuoden sisällä kun eurokriisi leviää jälleen pahemmaksi EKP tekee ihan samaa. Ostaa euromaiden velkoja ilman mitään sterilointeja.

Näin kyllä tehdään ja lisäämällä rahan määrä sen reaaliarvo laskee. Pitkässä juoksussa tätä ei tietenkään voi harrastaa ilman, että raha muuttuu vessapaperiksi.

Inflaatiotahan on monelaista. Rahan painaminen on yksi syy. Toinen on se, että vaan halutaan lisää rahaa esim. tehdystä työstä. Duunarit vaan ilmoittavat, että ensi vuonna pitää saada 5 euroa enemän tunnilta tai lähdemme kotiin. Tätä kutsutaan palkankorotukseksi. Toinen voisi olla jonkun kommoditeetiin puutostila, joka nostaa sen hinnan. Sitten on verot, joita korottamalla saadaan hinnat nostettua.

Inflaation hillitseminen edellyttää siis monen tekijän punnitsemista ja oikeaan tekijään puttumista jos halutaan tehdä älykästä inflaation torjuntaa.

[jka]

Näin kyllä tehdään ja lisäämällä rahan määrä sen reaaliarvo laskee. Pitkässä juoksussa tätä ei tietenkään voi harrastaa ilman, että raha muuttuu vessapaperiksi.

Ja tästä päästäänkin tuohon tyhmyrin alkuperäiseen kysymykseen "Miten inflaatio on verotusta?". Jos valtio rahoittaa omaa tomintaansa lisäämällä rahan määrää, niin rahan arvon lasku joka tästä mahdollisesti seuraa ja jonka seuraukset jokainen kansalainen joutuu kantamaan on täysin verrattavissa verotukseen.

[tyhmyri]

Ja tästä päästäänkin tuohon tyhmyrin alkuperäiseen kysymykseen "Miten inflaatio on verotusta?". Jos valtio rahoittaa omaa tomintaansa lisäämällä rahan määrää, niin rahan arvon lasku joka tästä mahdollisesti seuraa ja jonka suraukset jokainen kansalainen joutuu kantamaan on täysin verrattavissa verotukseen.

Okei, nyt ymmärrän logiikkanne. Eli puhumme rahan arvon laskusta, joka rahan määrän lisääntymisestä mahdollisesti seuraa. Sitten sellainen kysymys, johonka ette sen enempää jka kuin sivullinen. ole ottaneet kantaa liittyy kysyntä-/tarjontashokkien hallintaan ja inflaatioon. Jos meillä on vakio 5% inflaatio, niin miten se heikentää reaaliansioitamme? Ja mitä vikaa olisi vakiossa 5% NGDP-trendissä? Muistettakoon, että N = PY eli N = W + Pr.

[jka]

Okei, nyt ymmärrän logiikkanne. Eli puhumme rahan arvon laskusta, joka rahan määrän lisääntymisestä mahdollisesti seuraa. Sitten sellainen kysymys, johonka ette sen enempää jka kuin sivullinen. ole ottaneet kantaa liittyy kysyntä-/tarjontashokkien hallintaan ja inflaatioon. Jos meillä on vakio 5% inflaatio, niin miten se heikentää reaaliansioitamme? Ja mitä vikaa olisi vakiossa 5% NGDP-trendissä? Muistettakoon, että N = PY eli N = W + Pr.

Ei ole olemassa mitään vakioinflaatiota tai sitten en ymmärrä mitä tuolla tarkoitat. Jokaisen ihmisen henkilökohtainen inflaatiokin on erilainen kuin toisen. Esimerkkinä jos tupakan hinta nousee 5%, niin minuun se ei vaikuta pennin vertaa kun en polta, mutta siihen joka polttaa 10 askia päivässä se sattuu jopa varsin kipeästi. Kuluttajahintaindeksin korinkin tuotteiden hinnat vaihtelee todella  suuresti. Jotkin tuotteet nousee ja jotkut laskee. Ja edes tuo kori ei kuvaa inflaatiota oikeastaan mitenkään tarkasti. Inflaatio on niin monimutkainen asia, että sitä ei voi typistää mihinkään kaavaan tai vakioksi.

Mutta jos tuollainen vakioinflaatio jossain hypoteettisessa tilanteessa olisi niin näin äkkiseltään sanoisin, että  se ei vaikuta reaalimaailmaan mitenkään.

[Vörå]

Jonkintasoinen inflaatio on lähinnä elämän merkki taloudessa - jossakin kohtaa tietysti menee raja, minkä jälkeen kysymyksessä on etupäässä ongelma, väliin hyvinkin tuhoisa, mutta vaikea on ajatella mitään pidempää taloudellisen kasvun periodia ilman jonkintasoista inflaatiota. Tietysti on niitä, jotka ajattelevat, että tultaisiin toimeen ilmankin talouskasvua, mutta epäilenpä ettei ainakaan liberaalidemokraattinen hyvinvointivaltio pystyisi toimimaan ilman talouden kasvamista. Sinänsä ei ole siis mitään kummallisempaa tunnesidettä inflaatioon tai "moraalista" näkökulmaa - se on yksi kansantalouden ilmiöistä, usein ihan hyvä merkki, joskus taas ei.

[Alfresco]

Näin kyllä tehdään ja lisäämällä rahan määrä sen reaaliarvo laskee. Pitkässä juoksussa tätä ei tietenkään voi harrastaa ilman, että raha muuttuu vessapaperiksi.

Ja tästä päästäänkin tuohon tyhmyrin alkuperäiseen kysymykseen "Miten inflaatio on verotusta?". Jos valtio rahoittaa omaa tomintaansa lisäämällä rahan määrää, niin rahan arvon lasku joka tästä mahdollisesti seuraa ja jonka seuraukset jokainen kansalainen joutuu kantamaan on täysin verrattavissa verotukseen.

Jep. Inflaatio ei ole verottamista mutta setelien painaminen eli rahan arvon alentaminen on samantyylistä ihmisten omaisuuden laillistettua varastamista kun verotus. Tosin setelipainattamisen hyvä puoli on, että setelit voidaan myös vetää pois markkinoilta, jolloin niiden arvo nousee takas entiselleen. Harvoin tosin näin tapahtuu, mutta noin siis teoriassa.

[Alfresco]

Ja tästä päästäänkin tuohon tyhmyrin alkuperäiseen kysymykseen "Miten inflaatio on verotusta?". Jos valtio rahoittaa omaa tomintaansa lisäämällä rahan määrää, niin rahan arvon lasku joka tästä mahdollisesti seuraa ja jonka seuraukset jokainen kansalainen joutuu kantamaan on täysin verrattavissa verotukseen.

Mielenkiintoinen ketju, kun en ole aiemmin miettinyt rahan liikkeitä kuin oman talouteni kannalta. Aluksi tuntui liian monisanaiselta selittelyltä mokomien perin yksinkertaisten kaavojen pohjalta. Viihdyttävää sanailua ja varmasti oikeansuuntaisia päätelmiä. Tein tuon lainauksen, koska ole siitä samaa mieltä ja sanoakseni inflaation olevan vielä erittäin kavalaa verotusta. Johtuen verotuksen progressiivisuudesta inflaatiolla saadaan verokertymää lisättyä tehokkaasti.

Itse asiassa valtion setelipainattaminen eli inflatoorista politiikkaa voi esittää aika raadollisin sanankääntein.

Valtiohan ylläpitää julkista sektoria, jonka menot pääasiassa koostuvat julkisen sektorin työntekijäiden palkoista. Painamalla seteleitä, valtio antaa heille yhä arvottomampaa rahaa. Ts. valtio alentaa oman työntekijöidensä reaaliansioita setelipainopolitiikalla. Noh, tämä sitten yritetään kompensoida palkankorotuksilla liittojen puolesta. Palkankorotukset taas nostavat veroastetta progression kautta eli valtio ottaa takaisin yhä suureman osan palkankorotuksista itselleen.

Tämä on aika ovela ryöstökoneisto koska periaatteessa valtio voi vain lainsädännön turvin aina varmistaa tarpeeksi halvan työvoiman itselleen jos se vaan haluaa.

Euro on tosin laittanut seis tämäntyyppiselle inflatooriselle politiikalle koska Suomi ei enää kontrolloi rahan määrää.

[Octavius]

Itse kävin tänään kaupassa ostamassa huomisen ruokatarvikkeet, lasku suunnilleen 30 euroa. Kotiin tullessa katsoin anttilan mainosta, kännykän saa 20 eurolla. Tuntui jotenkin hilpeältä tämä hintataso. Kännykkä siis maksaa nykyään saman verran kuin esim. 20 litraa maitoa. Olisikohan joku 10 vuotta sitten uskonut tätä? Samoin olen kiinnittanyt huomiota etelän matkojen hintihin. 2008 kävimme Kanarialla hintaan 669/nuppi. Nyt samalta matkanjärjestäjältä saisi saman matkan samaan hotelliin hintaan 299. Eli yli puolet halvemmalla. Ruoka ja energia sen kuin kallistuvat, tekniikka ja etelänmatkat halpenevat. Asuntojen hinnoissakin on mielenkiintoinen vertailukohta, autot. Keskimärin neliö Hkissä maksaa 3800, tähän hintaan saisi jo ihan kohtuullisen auton. Kumpaan vaaditaan enemmän tekniikkaa, tyvoimaa resursseja, autoon vai asuinneliöön?

Tyhmyrin suuri oivallus on käsittääkseni se, että inflaatio tarvitsee rahanpainamisen lisäksi rahan kierron kasvamista. Suuri oivallus on aivan talouden peruskauraa, enkä oikein ymmärrä, miksi sitä pitäisi toistaa loputtomiin.

Se mikä tästä ja yleensä kaikista asiaan liittyvistä keskusteluista kokonaan puuttuu on inflaation  toimialoittainen ja niiden välinen ajallinen horjuvuus jopa saman talousalueen sisällä eli se, minkä toit yhtenä tapauksena (lentomatkojen hinnat) esiin.

Otetaan toinen esimerkki. Nyt täällä maalla sama palvelu maksaa ehkä puolet tai yhden neljäsosan siitä mitä maksaisin samasta asiasta huomenna Helsingissä. Itse asiassa sama ilmiö on koko euroalueen ideologisen mahdottomuuden peruskivi. Melonit eivät sovi samaan lippalakkiin omenoiden kanssa.

Tuo historiallinen 1 %:n inflaatio ja 2 %:n korko on ilmeisesti jokin talouteen rakennettu perussääntö, joka ansaitsisi enemmän tutkimusta. Itse uskoisin sen pohjautuvan työn tuottavuuden ja teknologian kehittymiseen. Siihen liittyvän ajallisen ja alueellisen (jne. muuttujien)  huojunnan tutkiminen empiirisesti on muuten jollekin väikkäriä suunnittelevalle aivan loistava aihe.

[tyhmyri]

[...]tuotteiden hinnat vaihtelee todella  suuresti. Jotkin tuotteet nousee ja jotkut laskee. Ja edes tuo kori ei kuvaa inflaatiota oikeastaan mitenkään tarkasti. Inflaatio on niin monimutkainen asia, että sitä ei voi typistää mihinkään kaavaan tai vakioksi. Mutta jos tuollainen vakioinflaatio jossain hypoteettisessa tilanteessa olisi niin näin äkkiseltään sanoisin, että  se ei vaikuta reaalimaailmaan mitenkään.

Onko mielestäsi siis kyse siitä kuinka yksittäisten tuotteiden/palveluiden hintamuutokset vaikuttavat meidän reaalituloihimme? Laskevat hinnat (vaikkapa ne kännykät) lisäävät reaalitulojamme ja ne hinnat, jotka nousevat nominaalisia tulojamme nopeammin, pienentävät reaalitulojamme. Mutta sitähän minä yritin kirjoittaa jo ensimmäisessä viestissä.

Tuosta vakioksi pelkistämisestä olen eri mieltä. Koko kansantalouden tasolla NGDP-muutos voidaan pelkistää vakioksi, siihen on olemassa suhteellisen hyvin toimivia laskentatapoja.

Suurin kohtuullisen nominaalisen GDP-muutoksen seurannan  merkitys on, IMHO, erilaisten shokkien vaikutusten pehmentäminen. Esimerkkinä aikaisemmin mainitsemani viljasadon epäonnistuminen tai raju öljyn hinnannousu. Shokkien pehmentäminen puree myös kysyntäpuolen shokkeihin.

Se mikä tästä ja yleensä kaikista asiaan liittyvistä keskusteluista kokonaan puuttuu on inflaation  toimialoittainen ja niiden välinen ajallinen horjuvuus jopa saman talousalueen sisällä eli se, minkä toit yhtenä tapauksena (lentomatkojen hinnat) esiin.

Ymmärtääkseni tuota toimiala-/tuote-/palvelukohtaista eroa ei ole kukaan kiistänyt. Aiheesta on olemassa huomattava määrä tutkimusta, mutta siitä ehkä joskus toiste. Yksittäisten tarjonta- tai kysyntäshokkien vaikutus kansantalouden tasolla pehmenee huomattavassa määrin mikäli talouden nominaalinen kasvu on riittävän suuri. Kasvuepäilijöille huomauttaisin käyttäväni termiä nominaalinen.

Yhtenä ongelmana, joka tässä kriisissä on noussut esiin, on pelkän inflaatiotavoitteen heikkous rahapolitiikkaa ajatellen. Koska korkea työllisyys on oleellinen edellytys toimivalle taloudelle, niin tuijottaminen pelkkään hintatasoon voi kriisitilanteissa olla hyvin vahingollista koska NGDP voi tipahtaa samalla kun hintataso nousee inflaatiotavoitteen ylitse, jolloin vahingot reaalitaloudelle ovat mittavia (kuten nyt on käynyt UK:ssa ja todennäköisesti tulee käymään myös Euroalueella).

Myönnettäköön, että tämä "suuri oivallukseni" ei ole oma keksintöni ja nuo peruskaavat ovat olleet peruskauraa jo vuosikymmeniä. Mutta pointti on siinä, että tällä hetkellä oikeistolaisten kansantaloustieteen tutkijoiden joukossa on aika vahva liike, jonka mukaan inflaatiotavoitteen sijaan pitäisi tavoitteeksi asettaa nominaalisen GDP:n trendikehitys, vaikka se 4% vuodessa. Aiheesta on varsin hyvä Scott Sumnerin kirjoittama tiivistelmä täällä (pdf). Sivumennen sanottuna myös keynesiläinen Paul Krugman on asettautunut NGDPT-tavoitteen tukijaksi.

Mutta, Octavius, koska tituleeraat itseäsi taloudesta jotain ymmärtäväksi, niin kirjoita kansantaloudellista terminologiaa käyttäen vasta-argumenttisi NGDPT-tavoitteelle. Olet älämölömuodossa vuodattanut mitä sattuu asiasta, mutta odotan faktoilla ja mielellään empirialla perusteltuja vastaväitteitä. Hyödynnä olemassa olevaa argumentaatiota jos haluat, mutta kerro lähde.

[sr]

Tuolla "rahojen kiertoon" laittamisella tarkoitin paljon laajempaa käsitettä kuin vain vaikkapa mummojen talletustileillä makaavat rahat.

Mitä tuolla "makaamisella" tarkoitat? Kun talletan rahat pankkiin, niin oletan pankin lainaavan ne eteenpäin (miinus vakavaraisuusosuus). Mikä olisi sitä, että rahat eivät makaisi? Sekö, että ostaisin pörssistä osakkeita? Tämähän on vain sitä, että annan ne rahani jollekin toiselle, jolla ne osakkeet olivat aiemmin, jonka jälkeen minulla on osakkeet ja tällä toisella rahat. Ulkomaailman kannalta ei ole tapahtunut mitään. Pörssiin sijoittaminen ei siis ole rahan panemista investointeihin. Sitä on vain se, että joko annan rahat pankille, joka lainaa ne jollekin yrittäjälle, joka investoi ne, tai sitten se, että merkitsen osakkeita osakeannissa, jolloin kyseisen firman oma pääoma kasvaa ja se voi käyttää sitä investointeihin.

Kaikki toimijat taloudessa ponnistelee ahkerammin jos raha menettää pikkuhiljaa arvoaan. Jos tiedät, että vuoden päästä palkallasi saa 2% vähemmän, niin ponnistelet ehkä ahkerammin, että saisit vähintään sen 2% palkankorotuksen.

Sinulla on omituinen käsitys inflaatiosta. Inflaatiohan tarkoittaa rahan arvon alenenmista. Se minun työni on reaaliarvoltaan edelleen yhtä arvokasta kuin aiemmin, vaikka ponnistelisin ihan yhtä paljon kuin aiemminkin. Niinpä kovemman ahkeroimmin pitäisi johtaa reaalipalkan nousuun, mikä taas on ihan riippumaton inflaation tasosta.

Tehdas ehkä yrittää tehostaa toimintaansa jos se tietää, että sen käyttämät raaka-aineet kallistuu 2%. Vaikka inflaatio vaikuttaa kaikkeen niin mikään myyntihinnankorotusautomaatti se ei ole. Tehtaan lopputuotteisiin 2% hinnan korotusta ei välttämättä kilpailutilanteen vuoksi voi suoraan laittaa jne.

Öh, miksei voisi? Jos raaka-aineet ovat kallistuneet, niin ne ovat kallistuneet myös kilpailijoilla, joten kaikille hintojen pitäminen samassa vaatii suoraan joko oman marginaalin kutistamista tai sitten tuotannon tehostamista. Tuotantoa kannattaa tai on pakkokin kilpailusyistä tietenkin tehostaa ihan riippumatta siitä, miten raaka-aineet kallistuvat. Tämä kaikki ihan riippumatta inflaatiosta.

Taloudessa dynamiikka on mielestäni suurempi pienellä inflaatiolla kuin nollainflaatiolla. Japanissa on ollut nollainflaatio tai deflaatio 20 vuotta ja talouden dynamiikkaa se ei ainakaan ole parantanut.

Deflaatio on taloudelle myrkkyä, muttei siitä syystä, mitä sinä mainitsit, vaan siitä, että silloin nimelliskorot painuvat negatiivisiksi. Tällöin pankit eivät saa talletuksia, vaan ihmiset ennemmin hankkivat kassakaapin ja tunkevat sinne ne setelinsä, koska tämä on halvempi tapa säilyttää rahoja turvallisesti kuin se, että panee ne pankin talletustilille. Tai jos he vievät ne pankkiin, niin tilille panemisen sijaan hankkivat tallelokeron. Jos rahat makaavat talletuslokeroissa, ei kukaan voi lainata niitä eikä siten investoida. Tämän vuoksi talous hyytyy. Pieni inflaatio tarvitaan siis siksi, että nimelliskorot saadaan pidettyä positiivisina ja sitä kautta ihmiset panemaan rahansa pankkiin.

Nollainflaatio voisi ehkä periaatteessa toimia. Jos talletuksilla olisi positiivinen reaalikorko, niin sitten rahat kannattaisi panna pankkiin, koska nimelliskorkokin olisi positiivinen. Nollainflaation ongelma on siinä, että siinä ei ole mitään heilumisvaraa, vaan hyvin helposti lipsahdetaan deflaation puolelle. Pari vuotta sitten käsittääkseni jopa tästä 2%:n inflaatiotavoitteestakin revettiin melkein deflaatioon.

Mutta se on totta, että mummojen talletuksiin inflaatiolla ei ole mitään vaikutusta.

Jos nimelliskorot seuraavat inflaatiota, niin tietenkin näin. Nyt poikkeustilanteessa, kun korot ovat pysyneet alhaalla, vaikka inflaatio on lähtenyt nousuun, säästäminen on tullut vähemmän houkuttelevaksi. Ehkä tällä ei lyhyellä tähtäimellä ole vaikutusta mummoihin, mutta pidemmällä sillä on vaikutusta heihinkin.

[sr]

Asuntojen hinnoissakin on mielenkiintoinen vertailukohta, autot. Keskimärin neliö Hkissä maksaa 3800, tähän hintaan saisi jo ihan kohtuullisen auton. Kumpaan vaaditaan enemmän tekniikkaa, tyvoimaa resursseja, autoon vai asuinneliöön?

Huono vertailu, koska siinä Helsingin asuntoneliössä maksat ennen kaikkea tonttimaasta, jota on rajallisesti Helsingissä saatavilla ja siksi se on kallista. Paremman vertauksen noista kysymistäsi asioista saisit vertailemalla asuntoneliötä autoon seudulla, jossa tontin saa ilmaiseksi tai hyvin halvalla.

[sr]

Inflaatiotahan on monelaista. Rahan painaminen on yksi syy. Toinen on se, että vaan halutaan lisää rahaa esim. tehdystä työstä. Duunarit vaan ilmoittavat, että ensi vuonna pitää saada 5 euroa enemän tunnilta tai lähdemme kotiin. Tätä kutsutaan palkankorotukseksi. Toinen voisi olla jonkun kommoditeetiin puutostila, joka nostaa sen hinnan. Sitten on verot, joita korottamalla saadaan hinnat nostettua.

Miten palkankorotus tuottaa inflaatiota, jos rahan määrä ei kasva? Jos työn tuottavuus ei kasva, niin sitten muiden hintojen (kuin työ) on laskettava eli vain työn tulokset jaetaan eri tavoin (työntekijät saavat isomman osuuden). Jos palkat nousevat siksi, että reaalisesti työn tuottavuus on noussut korotuksen verran, niin tämähän ei tuota inflaatiota. Krääsä/työtunti on kasvanut saman verran kuin työtunnin hinta on noussut, joten krääsän hinta pysyy samana. Eli ei tapahdu inflaatiota.

[vilach]

Itse kävin tänään kaupassa ostamassa huomisen ruokatarvikkeet, lasku suunnilleen 30 euroa. Kotiin tullessa katsoin anttilan mainosta, kännykän saa 20 eurolla. Tuntui jotenkin hilpeältä tämä hintataso. Kännykkä siis maksaa nykyään saman verran kuin esim. 20 litraa maitoa. Olisikohan joku 10 vuotta sitten uskonut tätä?

Kännykkä on niin halpa, koska tehdas on erittäin tehokas automaation takia. Jos muilla aloilla olisi sama tehokkuus, niin länsimaissa kaikki olisivat ökyrikkaita. Nykyään hotelli-, ravintola- ja kauppa-ala ovat hyvin epätehokkaita. Yhden viikon hotellihuoneen hinnalla saa 35 kännykkää.
Vastaavasti, jos kaikilla aloilla olisi tehokkuus, kuin hotelli ja ravintola-alalla, niin eläisimme kivikaudessa.

Samoin olen kiinnittanyt huomiota etelän matkojen hintihin. 2008 kävimme Kanarialla hintaan 669/nuppi. Nyt samalta matkanjärjestäjältä saisi saman matkan samaan hotelliin hintaan 299.

Tämä 300 euron hinta on tappiollinen. Luulen, että todellinen hinta on yli 400 euroa.

Asuntojen hinnoissakin on mielenkiintoinen vertailukohta, autot. Keskimärin neliö Hkissä maksaa 3800, tähän hintaan saisi jo ihan kohtuullisen auton. Kumpaan vaaditaan enemmän tekniikkaa, tyvoimaa resursseja, autoon vai asuinneliöön?

Huono vertailu, koska siinä Helsingin asuntoneliössä maksat ennen kaikkea tonttimaasta, jota on rajallisesti Helsingissä saatavilla ja siksi se on kallista. Paremman vertauksen noista kysymistäsi asioista saisit vertailemalla asuntoneliötä autoon seudulla, jossa tontin saa ilmaiseksi tai hyvin halvalla.

Ainakin vielä vapaata maata Helsingissä on jäljellä yli 10 neliökilometriä, mihin mahtuisi yli 200-400 tuhatta henkilöä riippuen talojen tiheydestä. Nämä yli 10 neliökilometriä on kaupungin sisällä. Jos laajentaa kaupunkia pohjoiseen, niin siellä on valtavasti tyhjää maata. Ongelmana on se, että kaavoitetaan liian vähän.
Sen takia asuinneliön hinnassa itse talon hinta on vain murto-osa. Suurin osa neliöhinnasta on tontin hinta. Helsingissä aikoinaan myytiin valtavasti maata omakotitaloille pilkkahintaan. Sen takia nyt vapaata maata on jäljellä aika vähän. Saksan Kölnissä, joka on väestöltään Helsingin kokoinen kaupunki asunnot maksavat paljon vähemmän, kuin Helsingissä. Siellä yksityisten asuntojen vuokrat ovat jopa halvempia, kuin helsingissä 60 lukujen mamulähiöissä, joiden vuokria moni helsinkiläinen pitää huippuedullisina. Kölnissä on vähän omakotitaloja, sen pinta-ala on pieni. Siellä kaavoitettiin runsaasti maata kerrostaloille ja sen takia hinnat ovat edullisia.