Aseiden kontrolli (yhdistetty)

[Lasse]

Kannatatko open carrya? Tämä olisi herkullista pelkästään ilmeiden näkemisen kannalta. Joku open carry päivä pakolliseksi kaikille aseen omistajille. Voi sitä sanattomaksi vetävää tyrmistystä pienten ihmisten pienissä päissä...

*huokaus* Suomessa valtiouskontona on usko valtioon suurena iskänä ja äitinä.
Progressiivinen retroaktiivinen neotenia saattaa meidät kaikki vielä holhouksenalaisiksi.

Ihminen, joka on täysi-ikäinen, järjissäänoleva, lainkuuliainen ja yhteiskunnallisesti aktiivinen, on pelottava otus suomalaiselle byrokraatille.

Laittakaa vaikka googlen kuvahakuun "israel open carry", ja katsokaa, mitä vaikea tilanne saa aikaan, kun ihmisiin täytyy luottaa enemmän kuin kontrolloida.

http://thesnakeontheflag.blogspot.com/2010/01/israeli-open-carry.html
(http://1.bp.blogspot.com/_HioVhYlwwwg/S2T4tpD4FoI/AAAAAAAAAWs/76t1DNfzT5E/s1600/unknown-2.jpg)

http://doubletapper.blogspot.com/2009/08/open-carry-israel.html


--Lasse

[Snuiva]

Onhan sveitsistäkin hyvää kuvamateriaalia
http://www.swissinfo.ch/eng/multimedia/picture_gallery/Gun_loving_folk_.html?cid=29123560

(http://www.swissinfo.ch/media/cms/images/keystone/2010/12/13665916-29076082.jpg)

[Lasse]

Onhan sveitsistäkin hyvää kuvamateriaalia
http://www.swissinfo.ch/eng/multimedia/picture_gallery/Gun_loving_folk_.html?cid=29123560

Olet asian ytimessä.

--Lasse

[P]

http://thesnakeontheflag.blogspot.com/2010/01/israeli-open-carry.html
(http://1.bp.blogspot.com/_HioVhYlwwwg/S2T4tpD4FoI/AAAAAAAAAWs/76t1DNfzT5E/s1600/unknown-2.jpg)

http://doubletapper.blogspot.com/2009/08/open-carry-israel.html


--Lasse

M4:sissa ei ole lippaat kiinni.. 

[Lasse]

M4:sissa ei ole lippaat kiinni.. 

Piipulla voi tökätä öögaan...

--Lasse

[Snuiva]

M4:sissa ei ole lippaat kiinni.. 

Tilanteen niin vaatiessa täysi lipas kaivetaan taskusta, repusta tms. Lukee sikäläisessä palvelusohjessäännössä ettei vapaa-aikaa viettävillä sotilailla saisi olla patruunaa patruunapesässä.

Asiasta sadanteen

Keskustelua herättäneen ampumaseurojen Ampuma-asekouluttaja-koulutuksen koulutusaineisto löytyy täältä :

http://www.i11.jossain.com/Ampuma-asekouluttajakoulutus.ppt

Ei tuota legendaarista aseen turvalliseksi saattaminen ammunnan jälkeen videota sattuisi olemaan missään? Se selitti niin kattavasti miksi debiilimmälle osalle virkamieskuntaa ei saisi antaa ampuma-aseita tahi "asiantuntia" tehtäviä lainsäädäntöä sorvattaessa. Lisäksi tämä selittynee koulutukseen pesiytyneellä instituutionaalisella idiotismilla. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011042913632309_uu.shtml

[Kullervo Kalervonpoika]

M4:sissa ei ole lippaat kiinni.. 

Piipulla voi tökätä öögaan...

--Lasse

.. ja kun perää käyttää oikein lähtee etulegot.

[Ernst]

Eräs selitys kirkon kannanottoihin lienee hoblofobia. Koska luterilaisessa kirkossa koetaan syntisyyttä kirkon omasta toiminnasta, kuvitellaan pahojen henkien asuvan aseissa. Suosittelisin kirkon johtajia lukemaan Raamattua ja pohtimaan Jeesuksen opetuksia. Esineissä ei asu sielua, joka hyppäisi lampunhengen tavoin esiin hierottaessa. Paha henki voi asua ihmisissä itsessään, mutta harrastukset auttavat kehoamme pitämään temppelin puhtaampana myös hengellisessä mielessä. Kieltämällä ihmisten oma pahuus ja siirtämällä se syntipukkiaseeseen, luodaan epätodellinen luulo kaiken pahan anteeksiannettavuudesta asekieltojen avulla. Hyvä ihminen ei vahingoita aseillaan ketään niiden toimintatavoista tai tyypeistä riippumatta. Ei ole myöskään hengellisesti väärin harjoitella ampumataitoja kriisitilanteiden varalle. On jokaisen velvollisuus suojella lähimmäistään ja itseään silloin, kun lopun ajat lähestyvät esim. sodan vuoksi. Herramme varjelee meitä pahalta, mikä voi olla myös omien puolella kirkollisessa muodossa.

"Jos aseet aiheuttavat rikoksia, kaikki omani ovat valmistusvikaisia." -- Ted Nugent

Antti Jokinen
pääsihteeri

Jokinen viittaa Kirkko ja kaupunki -lehden pistoolinkieltokannanottoon.

[Ink Visitor]

Selailin poliisin sivuja ja vastaan tuli ihan uusi juttu. Mikä helvetti tämä on!!???

Hakemus metsästysaseen kuljettamiseen : http://poliisi.fi/poliisi/home.nsf/ExternalFiles/metsastysaseenkl/$file/metsastysaseenkl.pdf

[matkamasentaja]

Selailin poliisin sivuja ja vastaan tuli ihan uusi juttu. Mikä helvetti tämä on!!???

Hakemus metsästysaseen kuljettamiseen : http://poliisi.fi/poliisi/home.nsf/ExternalFiles/metsastysaseenkl/$file/metsastysaseenkl.pdf

Olisiko sellaiseen tilanteeseen jossa aseita kuljettaa (vaikkapa näyttelyyn / koeammuntoihin) joku jolla ei ole niihin hallussapitolupaa, vaikkapa kuriirikuski?.

[turjake]

Selailin poliisin sivuja ja vastaan tuli ihan uusi juttu. Mikä helvetti tämä on!!???

Hakemus metsästysaseen kuljettamiseen : http://poliisi.fi/poliisi/home.nsf/ExternalFiles/metsastysaseenkl/$file/metsastysaseenkl.pdf

Olisiko sellaiseen tilanteeseen jossa aseita kuljettaa (vaikkapa näyttelyyn / koeammuntoihin) joku jolla ei ole niihin hallussapitolupaa, vaikkapa kuriirikuski?.

Metsästysaseen kuljettaminen moottoriajoneuvolla maastossa on kiellettyä. Hakemuksesta poliisi voi kuitenkin myöntää siihen erillisen luvan esim. tietylle reitille.

Aseiden muuhun käsittelyyn ja kuljetukseen ym toimintoihin voi hakea aseenkäsittelylupaa joka on sitten taas eri asia ja koskee kai lähinna aseliikkeiden työntekijöitä tms.

[kolki]

ILtalööperin hoplofobia lisääntyy.
Tälläkertaa:

Haulikon kanssa riehunut teini ampui autoa

Perjantai 2.9.2011 klo 22.21 (päivitetty 3.9.2011 klo 07.10)

Poliisi otti kiinni ampuma-aseen kanssa liikkuneen 14-vuotiaan pojan Kuopiossa.

Poliisi sai perjantai-iltana klo 21.25 tiedon, että joku uhkailee aseen kanssa Saaristokaupungin kaupunginosassa.

Pian tämän jälkeen tuli ilmoitus, että autoa oli ammuttu haulikolla.

Pohjois-Savon poliisi otti epäilyn kiinni noin 20 minuutin kuluttua hälytyksestä. Poika löydettiin noin 400 metrin päästä ampumapaikalta. Kuopiolaispojalla oli hallussaan haulikko, ja hänellä oli yllään metsästystyyppinen luotiliivi.

Iltalehden saamien tietojen mukaan ampuja oli silminnähden päihtynyt.

Tapauksen tutkinta on kesken, mutta tässä vaiheessa kenenkään ei tiedetä loukkaantuneen. Poliisi tutkii asiaa henkirikoksen yrityksenä.

Haulikon kanssa liikkunut poika herätti poliisin mukaan pelkoa etenkin paikallisen yökahvilan asiakkaissa.

Poliisi tiedottaa asiasta seuraavan kerran lauantaina.

IL

Täytyy varoittaa serkkua, että riistaeläimet ampuvat takaisin. Metsästyksessä kun ei vaan käytetä luotiliivejä.

Mitäs niitä sammakoita olikaan edustajien suuta: itseladattava kertatulikonepistooli ja lähes sarjatulta ampuva pistooli.

[kolki]

Selailin poliisin sivuja ja vastaan tuli ihan uusi juttu. Mikä helvetti tämä on!!???
Hakemus metsästysaseen kuljettamiseen

Aseen kuljettamiseen tarvitaan aina lupa, jopa siihen, että viet pappavainaan perintöaseen poliisilaitokselle, esim. luovuttamista tai näytille vienti luvan saantia varten.
Tuo hakemus on siis aseelle, johon sinulla ei ole olemassa hallussapitolupaa.

[PMH]

ILtalööperin hoplofobia lisääntyy.
Tälläkertaa:

Haulikon kanssa riehunut teini ampui autoa

Perjantai 2.9.2011 klo 22.21 (päivitetty 3.9.2011 klo 07.10)

Poliisi otti kiinni ampuma-aseen kanssa liikkuneen 14-vuotiaan pojan Kuopiossa.

Poliisi sai perjantai-iltana klo 21.25 tiedon, että joku uhkailee aseen kanssa Saaristokaupungin kaupunginosassa.

Pian tämän jälkeen tuli ilmoitus, että autoa oli ammuttu haulikolla.

Pohjois-Savon poliisi otti epäilyn kiinni noin 20 minuutin kuluttua hälytyksestä. Poika löydettiin noin 400 metrin päästä ampumapaikalta. Kuopiolaispojalla oli hallussaan haulikko, ja hänellä oli yllään metsästystyyppinen luotiliivi.

Iltalehden saamien tietojen mukaan ampuja oli silminnähden päihtynyt.

Tapauksen tutkinta on kesken, mutta tässä vaiheessa kenenkään ei tiedetä loukkaantuneen. Poliisi tutkii asiaa henkirikoksen yrityksenä.

Haulikon kanssa liikkunut poika herätti poliisin mukaan pelkoa etenkin paikallisen yökahvilan asiakkaissa.

Poliisi tiedottaa asiasta seuraavan kerran lauantaina.

IL

Täytyy varoittaa serkkua, että riistaeläimet ampuvat takaisin. Metsästyksessä kun ei vaan käytetä luotiliivejä.

Mitäs niitä sammakoita olikaan edustajien suuta: itseladattava kertatulikonepistooli ja lähes sarjatulta ampuva pistooli.

Pelkoa? Kauhua? Turvattomuuden tunnetta? "Metsästyyppinen Luotiliivi". Mistä ihmeestää nämä "juurnalistit" hakevat lähdetietonsa? Vai onko ym. artikkeli osoitus toimittajan mielenterveyden akuutista romahtamisesta?

[Teemu Lavikka]

Aselain toistuva kiristäminen ei poistaisi Suomen henkirikollisuutta. Tuskin edes tilastot kaunistuisivat.

Näin katsoo oikeustieteen tohtori Martti Lehti, joka tutkii väkivaltarikollisuutta Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.

– Se ei vaikuttaisi olennaisesti henkirikosten määrään! Metsästysaseilla tehdään vain kymmenesosa kaikista henkirikoksista. Ne ovat yleensä parisuhdetappoja, joihin keinot löytyvät, oli aseita tai ei, Lehti arvioi.

– Yli puolet tuliaseilla tehdyistä surmista tehdään laittomilla aseilla, joten lupaehtojen kiristäminen tuskin vaikuttaisi surmien määrään muuten kuin yksittäistapauksissa.

Aseiden suuri määrä nousi taas esiin Norjan kesäisen ampumistapauksen yhteydessä Suomessa on noin 670 000 aseluvan haltijaa. Heillä on noin 1,6 miljoonaa asetta. Näistä noin 250 000 on käsiaseita eli pistooleita ja revolvereita sekä pienoispistooleita ja -revolvereita.

Lue loput linkin takaa

http://www.reservilainen.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=861

[turjake]

Selailin poliisin sivuja ja vastaan tuli ihan uusi juttu. Mikä helvetti tämä on!!???
Hakemus metsästysaseen kuljettamiseen

Aseen kuljettamiseen tarvitaan aina lupa, jopa siihen, että viet pappavainaan perintöaseen poliisilaitokselle, esim. luovuttamista tai näytille vienti luvan saantia varten.
Tuo hakemus on siis aseelle, johon sinulla ei ole olemassa hallussapitolupaa.

Ei kai nyt sentään. Olen kuskannut enemmänkin luvattomia perintöaseita nimismiehelle luvan saantia varten, ja kaikkiin sain luvan. Mitään lupia ei ollut etukäteen.

Juuri näin. Pesänhoitaja saa kuljettaa ja säilyttää pesään kuuluvia aseita ilman eri lupaa tietyn ajan. Ammatinharjoittaja saa aseenkäsittelyluvan nojalla kuljettaa ja säilyttää aseita ilman asekohtaista lupaa. Mitään erikoislupaa aseen kuljettamiselle ilman hallussapitolupaa ei näiden esimerkkien ulkopuolella tietääkseni ole. Tuo hakemus koskee nimenomaan metsästysaseen kuljettamista maastossa moottoriajoneuvolla, mikä on laissa erikseen kielletty jos ei ole saanut poikkeuslupaa. Asetta johon ei ole hallussapitolupaa eikä kuulu em. poikkeusten piiriin ei saa kuljetella tai säilyttää tms vaan siitä on ilmoitettava poliisille, joka voi määrätä tuomaan sen laitokselle. Toki jos jollain on parempaa tietoa ja löytää laista maininnan luvattoman aseen kuljetteluluvasta niin voi postata linkin.

[Pliers]

Keskustelua herättäneen ampumaseurojen Ampuma-asekouluttaja-koulutuksen koulutusaineisto löytyy täältä :

http://www.i11.jossain.com/Ampuma-asekouluttajakoulutus.ppt

Kalvo 17.
Esimerkki 1:
A osoittaa ampuma-asekouluttajan todistuksella harrastaneensa ilmapistooliammuntaa 31.5. - 31.12.2009 ja Urheilupistooliammuntaa 1.1.2010 - 31.5.2011. Hakee nyt hankkimislupaa .45 cal pistoolille practical -ammuntaa varten, jonka aikoo aloittaa luvan saatuaan.
Lupaa EI voida myöntää, vaikka A on harrastanut ampumaurheilua yli 2 v, koska A:lla ei vielä ole harrastusta, jossa hankittava ase olisi tarpeen.

Muistaako kukaan, mutta muistini mukaan lain valmisteluvaiheessa (markkinointi vaiheessa) ilmoitettiin, että jopa ilmapistooliammunta lasketaan mukaa 2 vuoden harrastusvaatimukseen lupia myönnettäessä.

Miten syvälle tämä ulottuu? Pitääkö käsiaseen kaliiperia vaihtaessa aina osoittaa 2 v. harrastuneisuus kyseisellä kaliiperilla ja asetyypillä? Oletan, että myös merkkiä vaihtaessa näin tulee tehdä, sillä aseiden erot suurempia eri merkkien välillä kuin kaliiperien välillä saman merkin sisällä.

Kalvosta: En ole varma oliko tuolloin kyse juuri 2v. ampumaharrastuksen, mutta ainakin pistooliammuntaharrastuksen osoittamisesta ilampistoolilla. Loogisinta tietysti olisi, että mikä tahansa ruutiaseella tapahtunut harrastaminen olisi harrastuneisuuden lähtökohta, eikä suinkaan mystifioitu pistooliammunta.

Koska kalvo on voimassa. Ennustan, että käsiaselupien määrä tulee pienenemään omistajien kuollessa. Koska laillista tapaa siirtää asetta perijälle ei ole, tulevat aseet vähitellen "katoamaan". Näin saadaan laittomien aseiden määrä moninkertaistettua.

[Pliers]

Mielestäni se on vielä huonompi asia. Kyllä kansalaisen tulee voida luottaa viranomaisen johdonmukaisuuteen, ja siihen, että kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Periaatteella: "sovitaan mitä tehdään ja tehdään mitä sovitaan". Ei aselupia pidä voida antaa myöskään pärstäkertoimen perusteella.

[Pliers]

Anteeksi vain hölmöyteni, mutta tuo on juurikin se mitä tarkoitin. Kansalaisella tulee olla oikeus tietää, miten hänen asiansa käsitellään, eikä joutua arvailemaan.

[Pliers]

No jos olisin vastannut, että aseluvat jaetaan juurikin pärstäkertoimen perusteella. Miten olisit vastannut?

Ihan perseestä, mutta ainakin silloin tietää, että juuri pärstäkerroin ratkaisee.

[Pliers]

Mulla on tällainen tyhmien kysymysten päivä.

Jos ampuma-asekouluttajalta ei vaadita, että hän ampuma-asekouluttaisi ketään, eikä toisaalta "amparadalla asumista" (kuten kalvosarjassa niin humoristisesti todetaan (kalvo 115)), niin mistä Pertti Perusammunnanharrastaja tietää kehen ottaa yhteyttä, kun tarvitsee todistuksen harrastuneisuudestaan, kun viranomainen ei suostu julkaisemaan listaa kouluttajista?

Nyt voidaan tietysti sanoa, että onhan jonkun pitänyt antaa 9 millinen käyttöön ja niin pois päin. Oletetaan, että näin on. Pertillä on ollut ystävä, jonka aseella hän on älynnyt ampua 2 vuotta pitäen siitä päiväkirjaa laukauksen tarkkuudella. Oletetaan, että näin on tapahtunut. Antti Ampumakouluttaja asian uskoo, vaikkei Perttiä ole koskaan nähnytkään, vaikka ovat samalla radalla käyneet ampumassa, mutta eri vuoroilla. Pertti saa aseensa, mutta määräaikaiselle 5 vuotiskaudelle.

5 vuoden jälkeen tulisi Pertin osoittaa harrastuksen jatkuminen. Mutta voi! Nyt ei Pertillä ole enää sanojensa vakuudeksi Lauri Lainaajan sanaa, koska hän ei ole enää ollut riippuvainen Laurin aseesta. Elämän tie vei Laurin lisäksi ulkomaille töihin. Pertillä ei ole enää ampuharrastuksesta muuta todistusta kuin 20 merkintää sisältävä ampupäiväkirjansa. Ampuminenkin on tapahtunut läheisellä metsäradalla, jossa ei ratapäiväkirjaa pidetä.

1. Voiko ampuma-asekouluttaja antaa "parhaan ymmärryksensä" mukaan todistuksen harrastuneisuudesta ventovieraalle ihmiselle ruutuvihon, jossa on vain sivun verran tekstiä, perusteella?

2. Mikä on harrastajan oikeudellinen asema, jos ampuma-asekouluttaja kieltäytyy, vaikka päiväkirja on aito?

3. Mikä on ampuma-asekouluttajan oikeudellinen asema, jos hän todistaa harrastuneisuuden, jos päiväkirja osoittautuu väärennetyksi?

4. Mikä on lainlaatijan vastuu, jos/kun näissä asioissa tulee epäselvyyttä esimerkiksi henkilöuhrien tai korvausvastuun puitteissa?

5. Minkälaista suojaa ampuma-asekouluttaja nauttii, kun tiedossa on esimerkkejä, että lääkäreiltä on saatu reseptejä pakottamalla?

6. Laki vaatii aktiista harrastamista. Aktiivista harrastamista ei kuitenkaan ole määritelty laissa. Siitä on annettu ohje aselain asetuksessa. Tämä taas tarkoittaa, että asetus määrittelee Pertin velvollisuudet ampumaharrastajana, joka taas vaikuttaa hänen oikeuksiinsa pitää hallussaan ampuma-asetta. Lisäksi laki ja asetus ovat ristiriidasssa ainakin toimitsemisen osalta. Keksiikö joku tähän kysymyksen joka kuvaa problematiikkaa?

7. Kuka ihmettelee, miksi ampuma-asekouluttajajärjestelmä luotiin? Lupaviranomainen ei halua ottaa tästä sotkusta mitään vastuuta. En ihmettele.

[Pliers]

Asetus:

44 d §
Aktiivinen ampumaurheilu ja -harrastus
Ampuma-aselain 45 §:n 4 momentissa tarkoitettua ampumaurheilua ja –harrastusta pidetään aktiivisena, jos luvanhakijalla on luvan hakemista edeltäneiden kahden vuoden aikana ollut vähintään kymmenen harrastuskertaa pistoolilla, pienoispistoolilla, revolverilla, pienoisrevolverilla tai ilmapistoolilla.

Asetus ei puhu mitään, että aseen kaliiperin tulee olla harrastuneisuudessa juuri sama kuin haettavalla aseella. Toisin sanoen asetuksen mukaan harrustuneisuudeksi tulee riittää ilmapistooliammunta kotiradalla, vaikka hakee lupaa 9 milliselle pistoolille. Yllä mainitun toteuttaminen yksinkertaisuudessaan osoittaa harrastuneisuuden.

Aktiivista harrastamista ei edellytetä sellaisena aikana, jolloin harrastajan ei sääolosuhteiden tai muun vastaavan esteen vuoksi ole mahdollista harrastaa sitä lajia, jonka harrastamisen perusteella lupaa haetaan. Asevelvollisuuden suorittaminen, sairaus, raskaus, työstä johtuva este tai muu näihin rinnastettava syy keskeyttää kahden vuoden määräajan kulumisen, jos luvanhakija tällaiseen syyhyn vetoaa ja osoittaa sen olemassaolon.

Ainoastaan pakopykälässä puhutaan siitä lajista, jonka harrastamiseen lupaa haetaan. Jollei pakopykälää käytetä, vaan hakija on harrastanut kahden vuoden aikana vähintään 10 kertaa ilmapistoolilla, tulee lupa asetuksen perusteella myöntää. Jos taas pakopykälään vedotaan, säähän vetoaminen ei pidennä 2 vuoden aikaa, mutta esimerkiksi työeste niin tekee. Kannattaa siis myös pitää sääpäiväkirjaa, jos lupaviranomainen todella haluaisi, että haettavalla kaliiperilla todella olisi ammuttu, kuten ampuma-asekouluttajan materiaalissa sanotaan.

Onko joku asiaa paremmin tunteva eri mieltä?

[jopparai]

Kalvo 17.
Esimerkki 1:
A osoittaa ampuma-asekouluttajan todistuksella harrastaneensa ilmapistooliammuntaa 31.5. - 31.12.2009 ja Urheilupistooliammuntaa 1.1.2010 - 31.5.2011. Hakee nyt hankkimislupaa .45 cal pistoolille practical -ammuntaa varten, jonka aikoo aloittaa luvan saatuaan.
Lupaa EI voida myöntää, vaikka A on harrastanut ampumaurheilua yli 2 v, koska A:lla ei vielä ole harrastusta, jossa hankittava ase olisi tarpeen.

Muistaako kukaan, mutta muistini mukaan lain valmisteluvaiheessa (markkinointi vaiheessa) ilmoitettiin, että jopa ilmapistooliammunta lasketaan mukaa 2 vuoden harrastusvaatimukseen lupia myönnettäessä.

Miten syvälle tämä ulottuu? Pitääkö käsiaseen kaliiperia vaihtaessa aina osoittaa 2 v. harrastuneisuus kyseisellä kaliiperilla ja asetyypillä? Oletan, että myös merkkiä vaihtaessa näin tulee tehdä, sillä aseiden erot suurempia eri merkkien välillä kuin kaliiperien välillä saman merkin sisällä.

Kalvosta: En ole varma oliko tuolloin kyse juuri 2v. ampumaharrastuksen, mutta ainakin pistooliammuntaharrastuksen osoittamisesta ilampistoolilla. Loogisinta tietysti olisi, että mikä tahansa ruutiaseella tapahtunut harrastaminen olisi harrastuneisuuden lähtökohta, eikä suinkaan mystifioitu pistooliammunta.

Koska kalvo on voimassa. Ennustan, että käsiaselupien määrä tulee pienenemään omistajien kuollessa. Koska laillista tapaa siirtää asetta perijälle ei ole, tulevat aseet vähitellen "katoamaan". Näin saadaan laittomien aseiden määrä moninkertaistettua.

Jos luen tuon esimerkin oikein, niin kahden vuoden harrastaminen ilmapistoolilla riittää, mutta on voitava myös osoittaa, että hakuhetkellä harrastaa ammuntaa, jossa haettavaa asetta tarvitaan.

Tuohon esimerkin tapaukseen riittänee, että TA koe on suoritettu (laina-aseella). Saattaisi riittää, että on ilmoittautunut TA-kursseille. Mulla ainakin riitti, mutta hainkin lupaa juuri ennen uuden lain voimaan tuloa.

[PMH]

     
NRA on kansalaisoikeusjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää ampuma-aseiden omistajien oikeusturvaa ja aseiden hallussapito-oikeutta, valistaa turvallista ampuma-aseiden säilytystä sekä turvata ampumaharrastuksen, metsästyksen, asekeräilyn, urheiluammunnan ja maanpuolustustyön jatkuvuus.
 
 
110905 - PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA
LEHDISTÖN EPÄREHELLISYYS
Monet suomalaiset hämmästyivät kuullessaaan uutisen: Mies ammuttu kuoliaaksi Kankaanpäässä ravintolassa, tunnettu nyrkkeilijä haavoittui ampumavälikohtauksessa. Myöhemmissä uutisissa saatiin tarkempia tietoja ampujasta ja uhrista: kyseessä oli ravikansa. Koska tapahtumapaikka oli Satakuntaa, niin kauhistuttava ajatus saattoi tulla lukijan tai kuulijan mieleen, oliko uhri Timo Kalli keskusta vai Timo Soini perussuomalaiset. Sekä uhri että ampuja olivat verikostoa ja väistämisvelvollisuutta harjoittavaa väestön osaa ja ampuma-ase oli kuten tavallista luvaton. Verikostoa oli tässä tapauksessa valmisteltu 31 vuotta, joten teko täyttää murhan tunnusmerkistön.

Tarkastellessamme etnisten ryhmien suorittamia verikostoja tai muita tappoina pidettäviä tekoja, voimme huomata mielenkiintoisen asian, lehdistö antaa tarkoituksella kansalaisille sellaisen kuvan, että kantaväestöön kuuluvat suorittavat tälläisiä veritekoja. Puukotus ei enää saa lainkaan huomiota (ei kuulu asevastaiseen agendaan), sillä erityisesti pitkäteräinen hevosenpää-puukko on ollut Suomessa merkittävä "kunnian palauttaja". Koulumurhien jälkeen 2007 ja 2008 Optulan tilasto osoittaa jälleen kiistatta, että vuonna 2009 käsiaseella tehdyistä henkirikoksista 11 kpl, 9 kpl tehtiin luvattomilla käsiaseilla. Mielenkiintoiseksi tarkastelu muuttuu, kun huomataan, että etnisiin ryhmiin kuuluvat ovat yliedustettuina käsiaseilla tehdyissä henkirikoksissa. Teräaseilla tehdyt tapon yritykset olisivat olleet vielä 30 vuotta sitten kuolemaan johtaneita, mutta hyvin koulutettu ensihoito ja nopea kirurginpöydälle saaminen on säästänyt monia kuolemalta.

Lehdistön epärehellisyys on räikeää, samoin poliisin yritykset peittää tekijöiden etninen tausta. "Hevosmiesten tietotoimisto" kertoo kuitenkin asioiden oikean laidan, mutta valitettavasti lehdistö vaikenee. Merkillepantavaa on poliisin tiedottamisessa se, että etnisten ryhmien ja moottoripyöräjengien välien selvittelyissä ei yleensä koskaan sivullisille aiheudu vaaraa. 14 vuotiaan vahvassa humalassa olevan nuoren uhittelu isänsä asekaapista anastamalla haulikolla sai huomattavasti julkisuutta, erityisesti poliisin ilmoitettua tutkivansa asiaa mahdollisena tapon yrityksenä. Tapon yritys katsottiin mahdollisesti tapahtuneen aseen ollessa "de facto" pois nuoren käsistä hänen heittäessään sen maahan poliisin käskyttäessä häntä. Ase laukesi tärähdyksen seurauksena ja on luultavaa, että ko. aseen iskureiden varmistin on rikkoutunut tärähdyksessä. Tapon yritys tarkoittaa aina tahallisuutta, joten asiaa lienee turha tässä vaiheessa enemmälti käsitellä. Humalaisen kantaväestöön kuuluvan heiluminen haulikon kanssa tai vaikka selväpäisen miehen haulikon nostoharjoitus omassa asunnossa aiheuttaa yleensä piiritystilanteen, sillä kantaväestöön kuuluva on "erittäin vaarallinen".

"Hyvien ihmisten aseistariisunta ei tee pahoja ihmisiä yhtään vaarattomammiksi." -- Joel

Runo K. Kurko
puheenjohtaja

Ylläolevaan verrattuna?

44 d §
Aktiivinen ampumaurheilu ja -harrastus
Ampuma-aselain 45 §:n 4 momentissa tarkoitettua ampumaurheilua ja –harrastusta pidetään aktiivisena, jos luvanhakijalla on luvan hakemista edeltäneiden kahden vuoden aikana ollut vähintään kymmenen harrastuskertaa pistoolilla, pienoispistoolilla, revolverilla, pienoisrevolverilla tai ilmapistoolilla.

[Jukka Wallin]

Taidan liittyä NRA Suomen osastoon jäseneksi, kerrankin hyvä ja asiallinen kirjoitus..

[Red_Blue]

Jos ampuma-asekouluttajalta ei vaadita, että hän ampuma-asekouluttaisi ketään, eikä toisaalta "amparadalla asumista" (kuten kalvosarjassa niin humoristisesti todetaan (kalvo 115)), niin mistä Pertti Perusammunnanharrastaja tietää kehen ottaa yhteyttä, kun tarvitsee todistuksen harrastuneisuudestaan, kun viranomainen ei suostu julkaisemaan listaa kouluttajista?

Poliisihallituksen asehallinnon käsityksen mukaan AAK:n velvollisuuksiin kuuluu pitää yhteystietonsa todistuksia tarvitsevien saatavilla ja koska hyväksynnän hakee yhdistyslain 4 § mukainen yhdistys, käytännössä yhdistys vastaa ampuma-asekouluttajiensa tavoitettavuudesta. Yksi sovelletteu tapa on ollut verkkosivuston julkisella puolella mainittu sähköpostiosoite.

1. Voiko ampuma-asekouluttaja antaa "parhaan ymmärryksensä" mukaan todistuksen harrastuneisuudesta ventovieraalle ihmiselle ruutuvihon, jossa on vain sivun verran tekstiä, perusteella?

Edelliseen lähteeseen viitaten, kyllä voi, jos ruutuvihossa on edellytetyt tiedot. AAK:lla ei myöskään ole velvollisuutta suorittaa mitään selvitystoimia, kuten yrittää tavoittaa päiväkirjan kuittaajia tietojen tarkastamiseksi, joskaan sitä ei myöskään ole kielletty ja jotkin AAK:n pyrkivät jossain määrin selvittämään saamansa kirjallisen selvityksen todenmukaisuutta juuri esim. soittamalla päiväkirjojen kuittailijoille. Itse olen siinä tarkoituksessa myös joskus kuittausten oheen kirjannut puhelinnumeroni, joskin yhteystiedot nyt yleensä voi selvittää pelkän nimen ja kaupungin tai ainakin nimen ja seuran perusteella.

Toisaalta, seurojen ulkopuolisilla "omilla mailla" ampumaradoilla mihinkään seuraan kuulumattomien keskuudessa ampuvat lienevät hyvin harvinaisia tapauksia AAK:n asiakkaina, joten jos hakemusta pyytää selvittelyyn yleensäkin ryhtyvältä AAK:lta, niin sellaisessa tapauksessa selvittelyn voisi kuvitella laajenevan siihen, että tunteeko kukaan AAK:n sidosryhmistä ns. 7 asteen yhteyden kautta ketään kuittaajista.

2. Mikä on harrastajan oikeudellinen asema, jos ampuma-asekouluttaja kieltäytyy, vaikka päiväkirja on aito?

Täysin epäselvä, selviää vasta oikeusteitse vuosien kuluttua. Valitusvaihtoehtojakin on monia (rikosilmoitus AAK:sta, vahvistuskanne hallinto-oikeuteen, valitus Poha:lle, aluehallintovirastolle tai oikeusasiamiehelle) ja suositeltavaa olisi valita niistä järkevin kokeneen hallinto- ja lupa-asioiden asianajajan kanssa. AAK:n oma juridinen asema "julkisen luotettavuuden" omaavien asiakirjojen laatijana ilman virkavastuuta mutta pelkkään tulkintaan perustuvin hallintonormien noudattamisvelvoittein on aivan yhtä raakile. Käytännössä poliisi voi uhata AAK:ta lähinnä hyväksynnän ja aselupien peruuttamisella "osoittamalla piittaamattomuutta ampuma-aseita koskevien säännösten noudattamisessa", joskaan kyseistä AAL 67 § 2 mom. 3 kohtaa ei ole alun perin laisinkaan tarkoitettu sovellettavaksi AAK-toimintaan.

3. Mikä on ampuma-asekouluttajan oikeudellinen asema, jos hän todistaa harrastuneisuuden, jos päiväkirja osoittautuu väärennetyksi?

Sikäli kun "osoittautuu" viittaa tahattomuuteen AAK:n osalta, kyse on rikosasiana rangaistuksenuhasta vapaasta teosta. Jos AAK on tiennyt tai olisi huolellisesti toimien pitänyt kyetä toteamaan päiväkirja väärennökseksi, kyse on Pohan tulkinnan mukaan väärästä todistuksen antamisesta viranomaiselle.

Huomioiden Pohan ohjeistus, ettei AAK:lla ole selvitysvelvollisuutta, muodostuu siitä luottamuksensuojaa, joten päiväkirjan pitäisi olla melko tökerö väärennös (eli lähes kenen tahansa sellaiseksi havaittavissa vain päiväkirjaa itseään tarkastelemalla), jotta tahallisuuden voisi näyttää toteen AAK:n osalta.

4. Mikä on lainlaatijan vastuu, jos/kun näissä asioissa tulee epäselvyyttä esimerkiksi henkilöuhrien tai korvausvastuun puitteissa?

Lainlaatijallahan ei suomessa ole mitään muuta vastuuta kuin poliittinen vastuu, eli mahdollisuus ettei valita enää luottamustehtäviin. Virkamiehet vain valmistelevat lakiehdotuksia ja heidän vastuunsa rajoittuu ministerien antamien ohjeiden noudattamisen osalta työnjohdollisiin kuvioihin.

Suomesta puuttuu useimmista oikeusvaltioista löytyvä perustuslakituomioistuin ja vastaavaa tehtävää hoitavat ns. laillisuusvalvojat (oikeusasiamies ja oikeuskansleri) ovat jokseenkin hyödyttömiä jopa tarkoituksellisen huonosti valmistellun lakia alemman tasoisen normiston kanssa. Itse en muista yhtäkään oikeusasiamiehen ratkaisua, jossa esim. valtioneuvoston asetus olisi todettu lainvastaiseksi tai perusoikeuksia loukkaavaksi. Ei vaan riitä pelinappulat sellaisen päätöksen rustaamiseksi. Meillähän eivät oikeusoppineet ole tunnustaneet perustuslailliseksi kriisiksi sitäkään, kun KKO ja perustuslakivaliokunta ovat olleet täysin vastakkaista mieltä yksityisen pysäköinninvalvonnan viranomaisluonteesta. Tai kun oikeusasiamies antoi KHO:n presidentille lähinnä hienovaraiseksi nuhteluksi katsottavan päätöksen mummokarkotusasiassa, jossa maan korkein hallinto-oikeuden viranhaltija oli ohjeistanut poliisia jättämään laillisen päätöksen toimeenpanematta.

5. Minkälaista suojaa ampuma-asekouluttaja nauttii, kun tiedossa on esimerkkejä, että lääkäreiltä on saatu reseptejä pakottamalla?

Ei virkamiehelle kuuluvaa, mutta tavanomaista mm. rikoslain antamaa suojaa. Yhdistys voi peruuttaa hyväksynnän, mutta jos peruuttamisessa on käytetty selvästi lainvastaista perustetta (esim. määrätty kuten tiedetään jo tapahtuneen, ettei yhdistyksen hakemuksesta hyväksynnän saanut ampuma-asekouluttaja saa antaa todistusta kuin yhdistyksen jäsenille), sen voi riitauttaa käräjäoikeudessa yhdistyslain nojalla, vaikka hyväksyntähakemusken peruuttaminen onkin ampuma-aselain mukaisesti pätevä mistä syystä tahansa.

Lisäksi laki ja asetus ovat ristiriidasssa ainakin toimitsemisen osalta.

Ampuma-aseasetuksessa ei oteta kantaa kilpailussa toimitsijana toimimiseen, siltä osin ei ole ristiriitaa. Kilpailutoimitsijan roolin rajojen määrittäminen kuuluu kilpailuorganisaatiolle, esim. eräissä ampumakilpailuissa muonittajat (ns. "makkaranpaistajat") ovat toimitsijoita. Tämä ei ole edes hulluimmasta päästä näitä järjettömän epäselvän ja tulkinnanvaraisen lain avoimia kysymyksiä.

7. Kuka ihmettelee, miksi ampuma-asekouluttajajärjestelmä luotiin? Lupaviranomainen ei halua ottaa tästä sotkusta mitään vastuuta. En ihmettele.

Järjestelmä luotiin palvelemaan tavoitettaan, ns. uuskielisen termin "aseturvallisuus" parantamiseksi. Aseturvallisuus tarkoittaa sitä, että kansalta otetaan aseet pois kokonaan, mutta tehdään se vähän kerrallaan, koska kertarysäyksellä aseet päätyvät pääosin jemmaan, eivätkä viranomaisten huostaan. Vähän kerrallaan vaikeuttamalla saadaan aseista suurempi osa kerättyä pois. Suomalainen byrokraatti osaa parhaiten hitaan kituuttavan kyykyttämisen, ei se uskalla yrittää voimalla ja rytinällä näin isoa projektia.

Kahden vuoden harrastusvelvollisuuden tavoitteena on lisätä seurojen ampuma-asevastaavien hallinnassa olevia aseita, joka taas tapahtuu ilman valtion tukea toteutettuna pääosin siten, että yhdistykset joutuvat ostamaan jäseniltään ns. "asevelihintaan" vanhimmat sohlot ns. "kolhoosiaseiksi", joilla nuoriso ja muut lajin piiriin haluavat joutuvat aloittamaan harjoittelunsa ns. "ohjatusti". Hyvin harvalla seuralla on varaa ostaa kolhoosiaseet uutena kaupasta tai ylipäätänsä vapailta markkinoilta, koska harvalla seuralla on varaa mihinkään yhteisaseisiin ilman monien pienien seurojen fuusioita tai koulutustoiminnan yhdistämistä.

Nämä ampuma-asevastaavien poliisin hyväksymissä (loppupeleissä jo melko laajoissa) säilytystiloissa olevat aseet muodostavat aseiden keskitysleirien saariston siemenet, joista voidaan ns. "ampumaratasäilytys", eli aseiden keskitysleirit perustaa. Todennäköisesti sinne vaaditaan aluksi ne "itseladattavat melkein sarjatulta ampuvat viranomaiskäsiaseet" kaikilta jäseniltä ja sitten yksi asetyyppi kerrallaan yhä enemmän. Lopulta varastot siirretään asevastaavien asunnoilta muihin tiloihin ja avaimet jonkun muun tahon (poliisi, jollain lainmuutoksella valtuutettu tietyt kriteerit täyttävä vartioliike tms.) haltuun.

Byrokratiaa ja kuluja moninkertaistamalla sekä varsinkin ampumaurheilun aloittamista (eli pääasiassa nuorison mukaan pääsyä) merkittävästi hankaloittamalla pyritään näivettämään harrastus sisältä päin pitkän ajan kuluessa. Lupalappubyrokratiaan ja kolhoosiaseiden roudaamiseen kyllästyneet seurojen aktiivit lopettavat, seurat ukkoutuvat ja ilman uusia jäseniä kilpailu/harjoittelutoiminta vähenee ja lakkaa lopulta kokonaan. Tämä vaara on ikärakenteen takia ollut olemassa jo ilman aselakivittuilujakin ja esim. SAL on yrittänyt viime vuosina panostaa erityisesti nuorien houkuttelemiseen lajin pariin erilaisilla kampanjoilla, seuraten samalla miten ikäsarjojen (60–80+ v) ampujia alkaa monissa lajeissa olemaan moninkertaisesti ns. poikien/tyttöjen luokkiin verraten.

Tutustumiskäynneillä ensimmäisten laukausten jälkeen yleensä seuraava kysymys nuorella on: "Miten mä saan itselleni tämmöisen, että pääsen kunnolla harjoittelemaan?" Jos vastaus on "Ammut ensin tällä 30 wuotta wanhalla kertalaukeawalla Tozilla kaksi vuotta tuon seitsenkymppisen tärisevän papan opastuksessa tiistaisin ja torstaisin 15-17 täällä perähikiän ulkoradan vuotavan katoksen alla, maksat erilaisia lippuja ja lappuja sadan euron edestä, käyt ampuma-asekouluttajan luona ruinaamassa harrastustodistuksen, ajat 5 kertaa kyttikselle, kerran 2 komisarion kanssa puolen tunnin 3. asteen kuulusteluun, täytät P2-kokeen kukkakauppiastestiosion ja sitten sulla voi ehkä hyvässä lykyssä, kuun asennosta ja poliisikoulua käymättömän viranhaltijalupavastaavan menkkmielentilasta ja harkintavallan käytön asteesta riippuen olla jotain mahkuja saada hankkimislupa omaan soivaan peliin. Niin ja sama rumba joka kerta kun tarvitset parissa kaudessa teknisesti vanhenevaa/väljäksi kuluvaa pyssyä korvaavan uuden aseen ja joka tapauksessa 5 vuoden välein. Helpommin aloitettavien harrastusten vetovoima on kyllä nuorelle eri asioita kokeilevalle ihmiselle melkoinen...

[qwerty]

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:n 2 momentissa todetaan, että kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen annetaan vastaus 21 päivän kuluttua siitä, kun kysymys on toimitettu valtioneuvostoon. Tieto kirjalliseen kysymykseen saapuneesta vastauksesta kirjataan täysistunnon pöytäkirjaan.

KIRJALLINEN KYSYMYS 67/2011 vp

Ampuma-aselupien hintojen kohtuullistaminen
Eduskunnan puhemiehelle

Ampuma-aseen hankkimisluvasta perittävä maksu on kaksinkertaistunut viimeisten neljän vuoden aikana. Vuonna 2007 maksu oli 36 euroa ja kesästä 2011 alkaen 72 euroa. Maksuista säädetään sisäasiainministeriön asetuksella.

Valtion maksuperustelain 6 §:n mukaan maksun suuruuden "tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää". Lupien pitää siis olla omakustannehintaisia.

Maksujen korotuksia on perusteltu tiukentuneen lupakäytännön ja lainsäädännön lupaviranomaisille aiheuttamalla lisääntyneellä työmäärällä. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikkien käsiaseeseen lupaa hakevien henkilökohtaista haastattelua.

Suurin osa hankkimisluvista haetaan kuitenkin metsästysaseille eli haulikoille ja kivääreille. Niiden osalta lupamenettelyssä ei ole tapahtunut muutoksia, joilla lupamaksun korotusta voitaisiin perustella. Vallitseva käytäntö on, että metsästäjätutkinnon suorittanut henkilö saa ilman muuta luvan metsästykseen soveltuvaan aseeseen, ellei henkilöön liittyviä esteitä voida todeta. Poliisilta saatujen tietojen mukaan lupahakemuksista joudutaan hylkäämään vain 1 %.

Suomessa on tällä hetkellä n. 1,6 miljoonaa luvallista ampuma-asetta. Näistä vain 250 000 on käsiaseita. Uuden ampuma-aselain myötä käsiaseiden osuus kaikista hankkimislupahakemuksista on tyrehtynyt olemattomiin, mikä merkitsee sitä että käsiaselupien vaikeutuneen käsittelyn aiheuttamat kustannukset lankeavat käytännössä kokonaan kivääri- ja haulikkolupien hakijoiden maksettaviksi.

Koska lupaviranomaisten työmäärä ei metsästysaseiden kohdalla ole tosiasiallisesti lisääntynyt, on pakko olettaa, että lupamaksun kaksinkertaistaminen on maksuperustelaissa kiellettyä rahastamista tai että sillä pyritään vähentämään lupahakemusten määrää. Poliisilta saadun arvion mukaan "normaalissa" tapauksessa, ilman haastattelua, koko lupaprosessiin kuluu viranomaisen aikaa enimmillään n. 15 minuuttia.

Ase on metsästäjän työkalu. On pidettävä kohtuuttomana sitä, että hankkimislupa voi maksaa enemmän kuin itse ase, etenkin jos maksu ei ole missään suhteessa hakemuksen aiheuttamaan työmäärään.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä niiden taloudellisten rasitteiden poistamiseksi, joita ampuma-aseen hankkimisluvan kohtuuttomat, perusteettomat ja valtion maksuperustelain vastaiset korotukset ovat etenkin metsästysaseiden hankkijoille aiheuttaneet?

Helsingissä 6 päivänä syyskuuta 2011
Jussi Halla-aho /ps

[Pliers]

Jussi on kone.

[PMH]

Näin meillä.

Huonoa huoltoa

"Oppilashuolto rankattiin kouluampumisten jälkeen tärkeimpien toimenpiteiden joukkoon. Lakia oppilashuollosta ei kuitenkaan ole saatu. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriöltä odotetaan yhä vastausta oikeuskanslerin keväällä jättämään selvityspyyntöön asiasta.
Oikeuskansleri, aluehallintovirasto ja Valvira paimentavat kuntia noudattamaan lakia ja suosituksia. Kentällä on kuitenkin tehty varsin vähän ampumistapausten jälkeen."

(KSML 14.9.2011)

Toisin sanoen oppilashuolto on Suomessa retuperällä. Onneksi tällä välin toisaalla nimeltä mainitsemattomassa ministeriössä on saatu paljonkin aikaan mm. laillisen ampumaharrastuksen tuhoamiseksi kotimaastamme. Mitä seuraavien tapausten vanavedessä kielletään ja minkälaisia poliittisia linjauksia mahdolliset tulevat veriteot aiheuttavat? Se jää nähtäväksi.

[Ink Visitor]

Aselain uutta asetusta valmistellaan kiireellisenä
.Runsaat kolme kuukautta voimassa ollut uusi aselaki on jäänyt terveyskeskuksissa melko kuolleeksi kirjaimeksi.

Laki määrittelee, että lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos hän epäilee potilaansa olevan ase kädessä vaaraksi itselleen tai muille.

– Se ei ole tähän mennessä näkynyt meidän arjessamme, sanoo perusterveydenhuollon ylilääkäri Kirsi Timonen Heinolan terveyskeskuksesta.

Lääkärit ovat asiassa epävarmoja.

– Lääkärikunta vierastaa ja karsastaa tätä, koska tuntee olevansa vieraalla maaperällä, sanoo Porin perusturvan ylilääkäri Esko Karra.

Tyhjentävää kriteeristöä määrittelyyn ei ole luvassa
Sisäasiainministeriön tavoitteena on ollut selventää lain täytäntöönpanoa asetuksella. Asetusluonnos oli kesällä lausuntokierroksella, jossa se törmäsi oikeusministeriön vastustukseen.

Oikeusministeriön mukaan laki ei anna mahdollisuutta määritellä asetuksessa tarkkoja kriteerejä sille, milloin henkilön voidaan katsoa olevan sopimaton aseen käsittelyyn.

– Nyt katsotaan, onko mahdollisuuksia muotoilla asetusteksti uusiksi, sanoo projektipäällikkö Mika Lehtonen sisäasiainministeriön poliisiosaston lainsäädäntöyksiköstä.

Käytännössä potilaan määritteleminen sopimattomaksi aseen käsittelyyn on jäämässä lääkärin omaan harkintaan. Sisäasiainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö pohtivat parhaillaan, olisiko asetuksen lisäksi tarvetta myös ohjeistukselle.

Ainakin asetus saataneen voimaan jo muutaman viikon kuluttua.

Joka ikinen potilas arvion kautta
Terveyskeskuksissa aselain velvoitteista lääkäreille ollaan joka tapauksessa vähintäänkin epätietoisia.

Lehtosen mukaan lääkärien olisi syytä alkaa sisäistää laki osaksi omaa päivittäistä ammatin harjoittamistaan. Ilmoitusvelvollisuus ei koske vain tapauksia, joissa poliisi tai aseluvan hakija pyytää lääkärintodistusta aselupaa varten. Lääkärin on arvioitava jokainen potilas sen mukaan, onko tämä ase kädessä vaaraksi itselleen tai muille.

– Jos henkilö tulee vastaanotolle ja lääkäri katsoo hänet sopimattomaksi aseen pitoon, ilmoitus tulee tehdä. Sen perusteella poliisi selvittää, onko henkilöllä aselupia olemassa. Jos on, niin niitä ryhdytään peruuttamaan, sanoo Lehtonen.

Aseluvan saaminen ei sinänsä edellytä lääkärintodistusta.

– Tässä ei ole lainkaan sellaista automaattia, että lääkärintodistusta aina pyydettäisiin. Jos sitä pyydetään, se on lupaviranomaisen tekemä ratkaisu, Lehtonen sanoo.

Hän painottaa, että vastuu luvan antamisesta, antamatta jättämisestä tai peruuttamisesta on aina lupaviranomaisella, eli poliisilla.

Yhteys suoraan Poliisihallitukseen
Aselaki tai tuleva asetuskaan ei kerro lääkärille lankeavista sanktioista, jos lääkäri ei ole tehnyt ilmoitusta myöhemmin ampuma-aserikokseen syyllistyneestä potilaastaan.

Lehtosen mukaan lainlaatija luottaa lääkärien omaan ammattietiikkaan. Tahallinen laiminlyönti on sitten toinen asia.

Lehtosen mukaan kyselyjä aselain soveltamisesta on tullut sisäasiainministeriöön jonkin verran. Ennen tarkempia ohjeita hän neuvoo ottamaan yhteyttä suoraan Poliisihallituksen asehallintoon ennemmin kuin oman kunnan poliisilaitokselle.

Sama marssijärjestys tulee asetuksen myötä pian viralliseksi väyläksi, sillä ilmoitukset tullaan lähettämään Poliisihallitukseen ja vasta sieltä kuntiin.

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/aselain+uutta+asetusta+valmistellaan+kiireellisena/a690886