2011-09-02 Kysely: Tulisiko suojeluskunnat perustaa uudelleen?

[Johannes Krauser II]

Näyttää siltä, että ainoa hyväksyttävä keino saada laillisia järjestyspartioita muodostettua, on nimittää ne punakaarteiksi.

No yritäpä perustaa, ja raportoi sitten että miten kävi.
Eipä taida onnistua.

Eipä juu. Ainoa hyväksyttävä keino taitaa olla punakaartien "vastakohta" eli kapitalistinen järjestyspartioita tarjoava yritys. Ironista sinänsä.

[Farrow]

Hmm, okei, mäkin aiemmin kommentoin lähinnä naapurivahti- ja järjestyksenpitomielessä.
Mut siitä ei nyt siis ollenkaan olekaan kyse?

Luepa ketju läpi ihan ajatuksella ja rauhassa.

Minä. Miksi. (huomaa kysymysmerkkien puute, vastauksesi ei oikeasti kiinnosta)

Vastaan silti. Muita saattaa kiinnostaa.
Suojeluskunta-ajatusta on aivan liian helppo hyväksikäyttää omiin kyseenalaisiin tarkoitusperiin, myös sisäpoliittisesti. Kuten tästäkin ketjusta huomaa (kun lukee ajatuksella läpi).

[Whomanoid]

Sinuahan tuntui nyppivän kaikki edellämainitut. Järjestyskaarteista ovat puhuneet ne ketkä eivät hahmottaneet otsikkoa oikein.

Eivät suinkaan metsästys- ja ampumaseurat minua nypi. Puhuin poliittisista militanteista, joihin täällä on useampikin viitannut ja toivottanut ne tervetulleiksi. Sitä tarkoitin tuolla "värillä". Suojeluskunta oli valkoisen Suomen poliittisesti hyvin yhdenmukainen järjestö, jota perusteltiin mahdollisella työväestön uudella kapinayrityksellä. Pidän kaikia poliittisesti motivoituneita aseellisia joukkioita ja toveripiirejä uhkana lailliselle järjestykselle ja kansanvallalle. Armeijaakaan ei tule politisoida. Näin sekin pysyy kansanvaltaisena ja saa suomalaisten laajan tuen.

[Snuiva]

Sinuahan tuntui nyppivän kaikki edellämainitut. Järjestyskaarteista ovat puhuneet ne ketkä eivät hahmottaneet otsikkoa oikein.

Eivät suinkaan metsästys- ja ampumaseurat minua nypi. Puhuin poliittisista militanteista, joihin täällä on useampikin viitannut ja toivottanut ne tervetulleiksi. Sitä tarkoitin tuolla "värillä". Suojeluskunta oli valkoisen Suomen poliittisesti hyvin yhdenmukainen järjestö, jota perusteltiin mahdollisella työväestön uudella kapinayrityksellä. Pidän kaikia poliittisesti motivoituneita aseellisia joukkioita ja toveripiirejä uhkana lailliselle järjestykselle ja kansanvallalle. Armeijaakaan ei tule politisoida. Näin sekin pysyy kansanvaltaisena ja saa suomalaisten laajan tuen.

Ymmärsinkö nyt oikein:
1918 suojeluskunta ei käy ja tämä sulkee automaattisesti 1944 suojeluskunnan ja sen eri variaatiot pois.

Armeijaan kelpaavat kaikki asevelvolliset poliittisesta katsantokannasta huolimatta. Nämä samat henkilöt muodostavat kuitenkin hirvittävän uhan jos he pitävät yllä taitojaan suojeluskunnan järjestämissä hatjoituksissa.

Armeijallahan ei ole varaa kertauttaa edes niitä reserviläisiä jotka saattaisivat kertausharjoituksiin raahautua.

Mikäli suojeluskunnan piirissä tapahtuisi jonkun asteinen spesifikoimaton vallankaappaus ja he alkaisivat harjoittaa terroria pälkäneen nakkikioskilla yhteiskunta olisi voimaton tätä luonnonvoimaa vastaan. Mikään organisaatio, palokunta, poliisi, rajavartiolaitos saatikka puolustusvoimat eivät mahtaisi näille mitään.

Onko MPK:yn kuitenkin hyväksyttävä? Sen nimi ei ole suojeluskunta ja ne kurssit joilla harjoitetaan niitä taitoja joita puolustusvoimat todellisuudessa tarvitsevat vaativat kuitenkin tuhansien eurojen panostuksen omiin varusteisiin, monen vuoden harrastuneisuuden jotta osan varusteista voi edes hankkia. Puolustusvoimat eivät voi mm. rahan puutteesta näitä taitoja ylläpitävää koulutusta enää tarjota. Lisäksi mpky:n kurssit eivät ole kaikille halukkaille ja soveliaille avonaisia ja niitä järjestetään aivan liian vähän. Hakijoita joka kurssille on kymmeniä kertoja enemmän kuin avonaisia paikkoja.


Edittinä rautalankaa:
Whomanoid Kaartin Jääkärirykmentin komentajana käskee rykmentin eliminoida kaikki helsinkiläiset. Ainoa asia mikä tapahtuu on että Whomanoid ohjataan vaivihkaa hoitoon.

Snuiva helsingin suojeluskunta piirin komentajana käskee suojeluskuntapiiriläisten eliminoida kaikki helsinkiläiset. Tämä tapahtuu koska Kaartin Jääkärirykmentin reserviläinen menetti kyvyn ajatella liityttyään suojeluskunta nimiseen organisaatioon?

[Sputnik]

Suojeluskunnilla on huono maine lähinnä vain siksi, että Stalin-vetoinen valvontakomissio ne halusi lakkauttaa.

^Ei pelkästään siksi. Kyllä suojeluskuntien huono maine pohjautuu enemmän sisäpolitiikkaan ja kansalaissotaan Suojeluskunnat eivät olleet poliittisesti sitoutumaton liike, vaan selkeästi työväenliikkeen vastainen.

Näin juuri. Suojeluskuntien huono maine työväenliikkeen parissa oli kyllä ansaittu jo pitkälti ennen kuin Stalin tuli edes valtaan Venäjänmaalla. Eikä suojeluskuntalaisten osallistuminen Lapuan liikkeeseen ja (osin univormuissa ja osastoittain) Mäntsälän kapinaan varsinaisesti parantanut mainetta ihan kaikissa väestöryhmissä.

Eipä nyt maailmalta tai historiasta ylipäätään tule ihan liian kanssa mieleen esimerkkejä siitä miksi puoluepoliittisessa ohjailussa toimivat puolisotilaalliset joukot olisivat hyvä idea. Paljonhan niitä on ollut ja käytetty mutta rumaa on ollut jälki.

[far angst]

Juu, googlasin.  Noista pehmeistä keinoista huolimatta lähiöt/tavaratalot/autot/koulut palavat, palokunta ei uskalla mennä alueille ilman aseistetun poliisin suojelusta ja etnisesti profiloidut raiskaukset sen kun lisääntyvät.  Puhumattakaan etnojen monikymmenkertaisista yliedustuksista rikostilastoissa, naisten epätasa-arvosta, lapsimorsiamista ja lasten silpomisesta ja muusta mukavasta, jolla maahanmuutto on eri yhteiskuntia rikastanut.

Meinaatko, että palomiehet lähtevät sammuttamaan tulipaloja mieluummin tulitaistelun kuin kivenheiton keskelle?
Tarkoitatko, että jokainen nainen saa aina mukaansa aseistetun saattajan kun lähtee rimpsalle tai koiraa ulkoiluttamaan? Pitäisikö aseistettu vigilantti sijoittaa myös pysyvästi jokaiseen muslimiperheeseen, jotta naisten ja lasten ihmisoikeudet toteutuisivat?

En ollenkaan ymmärrä sitä ajatuksenjuoksuasi, joka johdatti tuollaisia kysymään.  Koetan kuitenkin vastata noihin kysymykseesi oman parhaan ymmärrykseni mukaan.  Vastausteni jälkeen esitän sinulle suoria kysymyksiä, joihin toivon sinun vastaavan aivan yhtä selkeän kiertelemättömästi, kuin yritän itse sinulle vastata.  Here goes:

1.   Antamastasi kahdesta vaihtoehdosta valiten, ja muiden vaihtoehtojen kysymyksestäsi puuttuessa uskon, että palomiehet mieluummin menevät sammuttamaan tulipaloja kivisateen kuin tulitaistelun keskelle.
2.   En minä tarkoita yhtään mitään naisten rimpsareissujen/koiran ulkoiluttamisreissujen saattajien suhteen.  En ole puhunut yhtään mitään naisten rimpsoista ja/tai koiran ulkoiluttamisista.  En itse asiassa ollenkaan ymmärrä kysymystäsi.
3.   En usko ollenkaan siihen, että muslimiperheisiin sijoitettu, aseistettu vigilantti mitenkään onnistuis varjelemaan naisten ja lasten ihmisoikeiden toteutumista.  En myöskään ymmärrä, mikä on sinut tuollaista on saanut kysymään.

Minun kysymykseni sinulle:

1.   Mainituista "pehmeistä keinoista" huolimatta lähiöt/tavaratalot/autot/koulut palavat, eikä palokunta uskalla mennä ilman aseistettua poliisia monille alueille, joilla maahanmuuttajia on erityisen paljon.  Samoin jo on todettu, että etnisesti profiloidut raiskaukset maahanmuuttajia vastaanottaneissa yhteiskunnissa lisääntyvät.   Onko sinun mielestäsi puhutut "pehmeät keinot" tehokkaita/tehottomia?  Perustele, ole hyvä.
2.   Jos pehmeät keinot eivät ole todistetusti toimineet, millä keinoilla itse ratkaisisit tilanteen?
3.   Onko noita ehdottamiasi keinoja jo jossain käytetty hyvällä menestyksellä?  Antanet linkit.

[far angst]

Esitin sinulle keskusteluumme sisältyvänä suoran kysymyksen, johon et vastannut.  Epäilemättä vastamattomuutesi ei johdu huonoista tavoista, vaan pelkästään siitä, että et ole huomannut kysymystäni.  Muistisi virkistykseksi esitän kysymykseni uudelleen, tällä kertaa boldattuna.  Nyt vastannet, kiitoksia vain. 

Farrow - tänään kello 04:57:11

,,,,,,,,,,,
Eivät ole jättäneet kokeilematta. Googlaapa vähäsen.
Ei ole höttöä kaikki se.

Juu, googlasin.  Noista pehmeistä keinoista huolimatta lähiöt/tavaratalot/autot/koulut palavat, palokunta ei uskalla mennä alueille ilman aseistetun poliisin suojelusta ja etnisesti profiloidut raiskaukset sen kun lisääntyvät.  Puhumattakaan etnojen monikymmenkertaisista yliedustuksista rikostilastoissa, naisten epätasa-arvosta, lapsimorsiamista ja lasten silpomisesta ja muusta mukavasta, jolla maahanmuutto on eri yhteiskuntia rikastanut.

Ne on sitten ne pehmeät keinot tehonneet,  ymmärsinkö oikein?

[Farrow]

No, en kyllä ole huomannut sultakaan erityisemmin perusteluja sille että ne ns. "kovat keinot" olisi auttaneet yhtään sen paremmin kuin pehmeämmät...? Annatko jotain konkreettisia esimerkkejä (esim. jostain sellaisista maista joissa on sallittua perustaa aseistettu ja puolisotilaallinen yhdistys yksityishenkilöiden toimesta)? Sinänsä jako noihin koviin ja pehmeisiin on minusta liian mustavalkoinen ja subjektiivinen, joten kerron ensinnäkin omasta näkökulmastani millaisista pehmeistä keinoista mulla on kokemusta (nuorisotyöhön painottuvaa). Koen että nämä keinot ovat tarpeellisia ja toimivia.

- Walker-nuorisotyö ja muu vastaava vapaaehtois- ja järjestötyö, jota Suomessakin on paljon.

Walkers-toiminassa aikuiset kohtaavat nuoria sekä kahviloissa että kadulla. Eri puolilla Suomea on 13 kahvilaa, joiden lisäksi nuoria kohdataan myös Walkers-Hubu-bussissa Helsingin keskustassa ja lähiöissä pääkaupunkiseudun alueella. Walkers-toiminta on taustayhteisön järjestämää ja ylläpitämää, ja sen ytimenä on ryhmä koulutettuja aikuisia vapaaehtoistyöntekijöitä.

Pidätkö tuollaista touhua sitten ihan turhana ja tuloksettomana?

- etsivä nuorisotyö

- asukkaiden itse organisoimat aikuisten aseettomat katupartiot rauhoittamaan levottomampia asuinalueita, tuomaan turvallisuudentunnetta ja ihan vain pitämään silmät auki

- POLIISIN toiminta (johon tulevaisuudessa toivottavasti enemmän rahaa ja resursseja)

- Rangaistukset tiukemmiksi ja järkevimmiksi

- Rikollisten maahanmuuttajien nopeammat ja tehokkaammat karkoitustoimenpiteet

jne. jne. jne... Siis saishan tähän listaan vaikka mitä, ja sä kysyit multa että "miten ratkaisisin asian" ikäänkuin olisi joku viisasten kivi millä saataisiin painettua stop-nappulaa ja sen jälkeen olisi valtakunnassa kaikki hyvin. En usko että viisasten kiveä edes on.

Mut joo, tossa nyt jotain ens alkuun. Mikään puolisotilaallinen yhdistys saatikka suojeluskunta ei tohon mun listaan oikein mahdu... Eikä tule mahtumaan. En vain näe että se toisi yhtään mitään lisäarvoa, enkä tajua mitä joku suojeluskunta näissä "lähiö palaa" -uhkakuvissa tekisi, mikä sen rooli olisi? Varsinkin kun täällä  ketjussa on nyt oikaistu että suojeluskunnan tehtäviin ei edes kuuluisi maan sisäinen järjestyksenpito?

Ja tosiaan, muistuttaisin myös että laki siis kieltää sotilaallisesti organisoituneen ja aseistetun yhdistyksen perustaminen, että siinä sulle niitä "kovia keinoja" sitten. En myöskään näe että yhdistyslakia kovin helposti lähdettäis muuttamaan, eikä ole syytäkään. Sä näet kuitenkin tuon ainoaksi ratkaisuksi, omien sanojesi mukaan. Todellako? Etkö ihan oikeasti näe muita ratkaisuja kuin suojeluskunnan perustamisen? Mietipä vielä.

EDIT: kannattaa muistaa myös, että viimeksi kun tarkistin, tämä maa on Suomi - ei siis Ruotsi, Lontoon tai Pariisin lähiöt tms. Ikiaikainen klisee on se, että kaikki mitä tapahtuu Pariisissa, Lontoossa tai Ruotsissa, tulee tapahtumaan täälläkin 10 vuoden viiveellä. Ei ihan noin. Osittain voipi olla, mutta ei yks yhteen.

[Masa76]

Näin juuri. Suojeluskuntien huono maine työväenliikkeen parissa oli kyllä ansaittu jo pitkälti ennen kuin Stalin tuli edes valtaan Venäjänmaalla. Eikä suojeluskuntalaisten osallistuminen Lapuan liikkeeseen ja (osin univormuissa ja osastoittain) Mäntsälän kapinaan varsinaisesti parantanut mainetta ihan kaikissa väestöryhmissä.

Ei. Juma. Lavita.

Suojeluskuntien perustaminen oli Leninin Pietarista käsin organisoiman ja aseistaman riehunnan SEURAUS. "Suojeluskuntien huono maine työväenliikkeen parissa" tuli ihan aiheesta ja ansaitusti punakapinan murskaamisesta ja hyvä niin. Ryssä sai apureineen sillä kertaa näpeilleen ja tästä pitäisi potea huonoa omaatuntoa?

Suomi kävi käytännössä kylmää sotaa koko 20-30-luvut. Itärajan yli tuli agitaattoria ja tihutyöntekijää organisoimaan ja valmistelemaan vallankumousta jatkuvalla syötöllä. Itä-Karjalassa tilaisuuttaan odottaneet pakolaiskommunistit riemuitsivat Talvisodan syttymistä ja odottivat innolla pääsyä punakomissaarinvirkoihin Suomessa. Luvassa ihania murhia, kyydityksiä ja kollektivisointeja.

Tämän torppasi Suojeluskunnassa harjoitellut reserviläinen asetovereineen. Vähemmälle tai jopa olemattomalle opille jääneitä pikakoulutettiin ja heitettiin lopulta kylmiltään tukkimaan läpimurtoja hirvittävillä tappioilla.

Armeijalla ei ollut antaa univormuja kuin osalle - ei ole tänäänkään.
Armeijalla ei ollut antaa kaikille edes käypää asetta - ei ole tänäänkään.
Armeijassa oli kenttäkelvotonta ja suorastaan haitallista päällystöä - niinkuin tänäänkin.
Armeijan urakeskeisiä upseereita suorastaan vitutti koko Suojeluskuntajärjestö ja sen järkiperäisempi koulutusohjelma (L-S pikakivääri, anyone?) - jo 20 vuotta mennyt jahkailussa.

Kiukutelkaa järjestyskaarteistanne minkä jaksatte. Minä haluan Suojeluskunnat, vaikka sitten eri nimellä jos joku tuosta näppylöitä saa, ja päteviä kouluttajia.

[Snuiva]

Poikkeus yhdistyslaissa vahvistaa säännön.

http://www.defmin.fi/index.phtml?s=523

Tasavallan presidentti vahvisti 11.5.2007 lain vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta (556/2007) ja siihen liittyvät eräiden muiden lakien tarkennukset. Laissa säädetään viranomaisten valvonnassa ja ohjauksessa järjestettävästä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Laki on voimassa 1.1.2008 alkaen.

Valtioneuvoston asetuksella (960/2007) säädetään vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan ja alueellisten neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta ja toiminnan järjestämisestä (4 §).

Puolustusministeriön asetuksella säädetään sitoumuksen sisällöstä ja sen tekemisestä (29 §), päivärahan määrästä ja maksamismenettelystä (34 §), matkakustannusten korvaamisesta (34 §) sekä vapaaehtoisen koulutuksen käytännön järjestämisestä (17 §).

http://www.defmin.fi/index.phtml?s=525

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on julkisoikeudellinen yhdistys, joka toimii valtakunnallisena vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen yhteistyöjärjestönä. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tarkoituksena on maanpuolustuksen edistäminen koulutuksen, tiedotuksen ja valistuksen keinoin. Yhdistyksellä voi olla myös alueellisia ja paikallisen tason yksiköitä.

MPK:n julkisena hallintotehtävänä on:

1. järjestää vapaaehtoiseen maanpuolustukseen kuuluvaa sotilaallista koulutusta ja sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta sekä vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaa tiedotusta ja valistusta.

2. kehittää naisten mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja järjestää siihen liittyvää sotilaallista ja sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta.

3. ohjata, tukea ja sovittaa yhteen jäsenjärjestöjen maanpuolustuskoulutusta.

Uusi asema vahvistaa MPK:n roolia puolustusvoimien reservien kouluttajana. Koulutus tukee merkittävällä tavalla puolustusvoimien sodan ajan joukkojen kouluttamista ja suorituskyvyn ylläpitoa. Lisäksi laki antaa osaaville reserviläisille mahdollisuuden hakeutua, kouluttautua ja sitoutua entistä vaativampiin kouluttaja- ja johtajatehtäviin

MPK:n siviilikoulutus tukee yhteiskunnan varautumista laaja-alaisiin turvallisuusuhkiin sekä yhteiskunnan yleistä valmiutta ja toimintakykyä. Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden naisten laaja-alaisemmalle osallistumiselle maanpuolustustyöhön.

[Kimmo Pirkkala]

Näin juuri. Suojeluskuntien huono maine työväenliikkeen parissa oli kyllä ansaittu jo pitkälti ennen kuin Stalin tuli edes valtaan Venäjänmaalla. Eikä suojeluskuntalaisten osallistuminen Lapuan liikkeeseen ja (osin univormuissa ja osastoittain) Mäntsälän kapinaan varsinaisesti parantanut mainetta ihan kaikissa väestöryhmissä.

Ei. Juma. Lavita.

Rauhoitu.

Kyse ei nyt liene siitä kuka oli oikeassa ja kuka väärässä ja oliko huono maine ansaittua vai ei. Kyse on yksinkertaisesti vain siitä, että työväestön keskuudessa suojeluskunnilla oli negatiivinen maine ja sillä siisti. Se mistä se johtui on sivuseikka, mutta kun asia nyt on niin kuin on, ei 'suojeluskunta'-nimisellä järjestöllä ollut, eikä todnäk tule olemaan koko kansan hyväksyntää takanaan.

Vaikka me olisimme miten yhtämielisiä keskenämme suojeluskuntien olemassaolon oikeutuksesta, ei se poista sitä tosiasiaa, että järjestön suosio oli biasoitunutta. Tosiasiat on syytä tunnustaa. Myös ne epämiellyttävät sellaiset.

[Farrow]

No, en kyllä ole huomannut sultakaan erityisemmin perusteluja sille että ne ns. "kovat keinot" olisi auttaneet yhtään sen paremmin kuin pehmeämmät...? Annatko jotain konkreettisia esimerkkejä (esim. jostain sellaisista maista joissa on sallittua perustaa aseistettu ja puolisotilaallinen yhdistys yksityishenkilöiden toimesta)?

Täällä ei ole kukaan muu kuin Farrow puhunut yksityishenkilöiden perustamasta puolisotilaallisesta yhdistyksestä.

Menetkö ystävällisesti muualle kommentoimaan kun et tunnu tietävän aiheesta edes perusteita. Me muut yritetään keskustella.

Aha, okei, nyt päätit lähteä tolle linjalle.
Farrow pois ketjusta häiritsemästä jotta "te muut" voitte asiantuntevasti keskustella aiheesta? No tää olikin tosi rakentava näkökulma sulta...

Suojeluskunnat oli alunperin nimenomaan yksityisten henkilöiden perustamia.
Perehdypäs aiheeseen paremmin, ennenkuin alat nokitella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suojeluskunta

Edit: Kerro nyt sitten myös ihmeessä näkemyksesi siitä kenen toimesta ja miten tuo Suojeluskunta-asia saataisiin konkretisoitua, ihan lähtien siitä että on laissa kiellettyä sellaista perustaa. Jos vaikka lähtisit siitä purkamaan suunnitelmaasi. Ole hyvä.

(Sinänsä ei taida olla tarvetta sun kanssa jatkaa keskustelua. Olet sitä mieltä että Suojeluskunnat pitäisi perustaa uudelleen, mä - ja monet muutkin - taas on sitä mieltä että niitä ei pitäis perustaa uudelleen. Se siitä...)

[Masa76]

Masalla muuten asiallista tietoa, mutta armeijan nykytilasta ei.

No hyvä jos noin on. Olen kernaasti väärässä.

[Masa76]

Vaikka me olisimme miten yhtämielisiä keskenämme suojeluskuntien olemassaolon oikeutuksesta, ei se poista sitä tosiasiaa, että järjestön suosio oli biasoitunutta. Tosiasiat on syytä tunnustaa. Myös ne epämiellyttävät sellaiset.

Suojeluskuntajärjestön ja työväenjärjestöjen välinen kyräily ja luottamuspula loppui Talvisotaan. Epäilyt vasemmiston epäisänmaallisuudesta osoittautuivat turhiksi. Väinö Tanner katsoi, ettei työväen edustajien liittymisessä Suojeluskuntaan enää ole estettä. 

Tämän sovinnon repivät rikki sodan jälkeen Neuvostoliitto ja sitä edustaneet kotikommunistit. Suojeluskuntien maine tarkoituksellisesti töhrittiin 1918 vankileirien nälkään, tauteihin ja mielivaltaan kuolleiden muistolla, vallankumouksen tielle hurahtaneita työväenjohtajia samalla tarkoituksellisesti (heh) valkopesten.

Kapinasta sivuun jättäytynyt ja puoluetovereitaan varoittanut Väinö Tanner perusti SDP:n uudelleen, pelasti Suomen työväen, leimattiin sotien jälkeen fasistiksi ja suurpääoman kätyriksi. Ja tuomittiin sotasyyllisenä kommunistien niin käskyttäessä.

Suomalaista mielipideilmastoa seuratessa huomaa yhä KGB:n hedelmällisen myyräntyön pitkän varjon. Etenkin puheenaiheena ollessa Suojeluskunnat.

[Kimmo Pirkkala]

^Pitää. Varmasti. Paikkansa. Mutta.

Kun se nyt kerran on töhritty, niin ei ole mikään pakko kaivaa verta nenästä ja nimetä mitään järjestöä 'suojeluskunnaksi', kun aivan hyvin se voidaan nimetä joksikin muuksikin.

Edelleen: Sillä ei ole mitään väliä kuka töhri maineen ja oliko se nyt ansaittua vai ei. KGB, punaiset, kotoperäiset työläiset tai vierasperäiset kommarit, so whattia ja who cares. Olennaista on, että töhritty on. Ja menestyksellisesti.

JOS nähdään jonkinsortin kodinturvajoukot tarpeelliseksi, niin olisihan se nyt enemmän kuin vastuutonta vaikeuttaa ko. järjestön toimintaa pelkästään antamalla sille kiistanalainen nimi.

[junakohtaus]

Valkoisen Suomen Perikunta on semmoista sakkia, on aina ollut. Nyt voidaan lopultakin unohtaa riitely siitä miksi vuoden 1918 tapahtumia kutsutaan ja sanoa vain suoraan Vapaussota.

Mulle ei ole koskaan valjennut minkä takia taantumuksellisissa piireissä halutaan niin vimmatusti leikkiä yhtenäisyyttä, kun maa faktisesti jopa sodan aikana oli aika hemmetin riitainen ja täynnä todellakin oikeita ristiriitoja. Ei suojeluskunnista mitään koko kansan kerhotoimintaa saa paitsi valehtelemalla.

[Perttu Ahonen]

Suojeluskuntien perustaminen on tai olisi hyvä asia.  Nyky Suomessa toiminta tuskin politisoituisi, sillä ainakin itse tunnen paljon maanpuolustusaktiiveja poliittisen laidan molemmin puolin joita suojeluskuntatoiminta kiinnostaisi.

Itse asiassa suojeluskuntatoiminnalla voitaisiin paikata tehokkaasti valtion romuttamaa kertausharjoitusjärjestelmää.  Samoin suojeluskunnat ylläpitäisivät tervettä maanpuolustushenkeä, varsinkin, jos toiminnassa olisi mukana juniori ja seniori mahdollisuus ja riittävät käytännön harjoitusmahdollisuudet.

Suojeluskuntatoiminta on sensijaan ristiriidassa NATO-kiiman kanssa, sillä suojeluskuntatoiminta lisää yleisen asevelvollisuuden mielekkyyttä ja yleinen asevelvollisuus taas ei oikein sovi NATO kuvioon, jossa asevelvollisuutta pikemminkin rajoitetaan vähintään valikoivaksi asevelvollisuudeksi, ellei sitten kokonaan vapaaehtoiseksi asepalvelukseksi, kuten asia käytännössä monissa NATO-maissa onkin.

[Fiftari]

Suojeluskuntien perustaminen on tai olisi hyvä asia.  Nyky Suomessa toiminta tuskin politisoituisi, sillä ainakin itse tunnen paljon maanpuolustusaktiiveja poliittisen laidan molemmin puolin joita suojeluskuntatoiminta kiinnostaisi.

Itse asiassa suojeluskuntatoiminnalla voitaisiin paikata tehokkaasti valtion romuttamaa kertausharjoitusjärjestelmää.  Samoin suojeluskunnat ylläpitäisivät tervettä maanpuolustushenkeä, varsinkin, jos toiminnassa olisi mukana juniori ja seniori mahdollisuus ja riittävät käytännön harjoitusmahdollisuudet.

Suojeluskuntatoiminta on sensijaan ristiriidassa NATO-kiiman kanssa, sillä suojeluskuntatoiminta lisää yleisen asevelvollisuuden mielekkyyttä ja yleinen asevelvollisuus taas ei oikein sovi NATO kuvioon, jossa asevelvollisuutta pikemminkin rajoitetaan vähintään valikoivaksi asevelvollisuudeksi, ellei sitten kokonaan vapaaehtoiseksi asepalvelukseksi, kuten asia käytännössä monissa NATO-maissa onkin.

Itse meinasin sanoa samaa. Lisätään nyt vielä sekin mikä on tullut myös esille. Nimen vaihto. Suojeluskunta kyllä on omasta mielestäni hyvä nimi mutta joidenkin korviin se särähtää.

Toisekseen kuinka kurinalaiseksi se halutaan. Itse en ainakaan halua nähdä mitään KSE-porukkaa ajelemassa punaisia päin tai kyselemässä papereita ilman syytä. Koulutus ja kuri.

[Sputnik]

Tämän ketjun ongelma (niin kuin tuolla jo aiemmin ovat jotkut todenneet) että monet asiat menevät ehkä epätarkan kysymyksen asettelun johdosta sujuvasti sekaisin.

Suojeluskunnat rakenteeltaan ja koulutukseltaan oli kyllä suunnattu lähinnä niitä valtion ulkoisia uhkia vastaan tai hyvin järjestäytyneisiin, käytännössä sotilaallisiin sisäisiin uhkiin (laajamittainen luokkasota, vallankumous jne). Moinen toiminta ei ihan ongelmitta taivu poliisitehtäviin.

En tiedä mitä ulkoisia uhkia Suojeluskunnan perustajat täällä haluaa torjua. Mitään sisäistä uhkaa ei kyllä tule mieleen jonka hoitaminen olisi muuta kuin poliisin ja vastaavien tahojen asia. Niihin ei reserviläisarmeijaa tarvita. Eikä, jos saa valita, mitään vapaaehtoisia apulais-sheriffejäkään.

Uskon että reserviläistoiminta on leikkauksien myötä retuperällä mutta ei kai sen korjaamiseen uutta järjestöä tarvita. Lisää rahaa/enemmän vapaaehtoistoimintaa nykyisessä järjestelmässä luulisi ajavan saman asian ja vielä paremmin.

Masa76: Jos tämän ketjun otsikko olisi "Tulisiko punakaartit perustaa uudelleen?" olisin samoista syistä yhtä vastaan kuin suojeluskuntien kohdalla. Se seikka että Lenin oli ikävä ukko ja KGB kenties paholaisen itsensä siittämä ei kuitenkaan riitä perusteeksi luoda tässä ajassa ja paikassa jotain menneisyyden rakennetta.

[Lupu(kulkuri)]

Tämän ketjun ongelma (niin kuin tuolla jo aiemmin ovat jotkut todenneet) että monet asiat menevät ehkä epätarkan kysymyksen asettelun johdosta sujuvasti sekaisin.

Suojeluskunnat rakenteeltaan ja koulutukseltaan oli kyllä suunnattu lähinnä niitä valtion ulkoisia uhkia vastaan tai hyvin järjestäytyneisiin, käytännössä sotilaallisiin sisäisiin uhkiin (laajamittainen luokkasota, vallankumous jne). Moinen toiminta ei ihan ongelmitta taivu poliisitehtäviin.

En tiedä mitä ulkoisia uhkia Suojeluskunnan perustajat täällä haluaa torjua. Mitään sisäistä uhkaa ei kyllä tule mieleen jonka hoitaminen olisi muuta kuin poliisin ja vastaavien tahojen asia. Niihin ei reserviläisarmeijaa tarvita. Eikä, jos saa valita, mitään vapaaehtoisia apulais-sheriffejäkään.

Uskon että reserviläistoiminta on leikkauksien myötä retuperällä mutta ei kai sen korjaamiseen uutta järjestöä tarvita. Lisää rahaa/enemmän vapaaehtoistoimintaa nykyisessä järjestelmässä luulisi ajavan saman asian ja vielä paremmin.

Masa76: Jos tämän ketjun otsikko olisi "Tulisiko punakaartit perustaa uudelleen?" olisin samoista syistä yhtä vastaan kuin suojeluskuntien kohdalla. Se seikka että Lenin oli ikävä ukko ja KGB kenties paholaisen itsensä siittämä ei kuitenkaan riitä perusteeksi luoda tässä ajassa ja paikassa jotain menneisyyden rakennetta.

Joskus miettinyt: jos suojeluskuntia ei valvontakomission vaatimuksesta olisi  lakkautettu, olisiko ollut mahdollista että sk:t olisivat poliittisesti keikahtaneet(tai oikeammin keikautettu ja miehitetty)vasuri-valpon käsikassaroiksi "kenttätyöhön", ja esim. asekätkijöitä jaagattu ympäri maata räväkämpään tyyliin kuin mitä vasuri-valpon äijät tekivät.
Onneksi näin ei käynyt.

[repo]

Nyky Suomessa [suojeluskuntien] toiminta tuskin politisoituisi, sillä ainakin itse tunnen paljon maanpuolustusaktiiveja poliittisen laidan molemmin puolin joita suojeluskuntatoiminta kiinnostaisi.

Näin minäkin näen ihmisistä. Suojeluskunta-henkisestä toiminnasta kiinnostuneet toiminnanihmiset ovat melko epäpoliittisia ihmisiä tai ainakin tiedän ja uskon heidän osaavan tehdä selkeän eron poliittisen ja puolustus, tai siviili ja suojeluskunta, toiminnan välillä. Aikoinaan erään yhdistyksen toiminnassa vitsailtiin kytkinpäistä. He ovat ihmisiä, jotka muuttavat käytöstään toiminnan vaatimaan tilaan kuin kytkimestä, silti olen luottanut ja kunnioittanut heidän ominaisuutta, vaikka joku tämän kirjoituksen perusteella voisi pitää heitä luonnevikaisina. Tottakai kaikkiin porukoihin pääsee myös höyrypäitä, mutta mihin ei.

Pohdiskelin hieman, mitkä olisivat suojeluskunta-henkisestä toiminnasta kiinnostuneita yhdistävät arvot? Sain jonkinlaisen listan:

- hyväksytään "kova kovaa vastaan" on yksi keino, kun "pehmeät" eivät riitä (vrt. Tuomiojan ääripasifismi, jossa on ok kuolla aseettomana pasifistimarttyyrina vastustajan aseeseen)
- halu puolustautua tarpeen vaatiessa
- se koti, isänmaa ja vapaus -juttu (jopa osalle kommunisteja)
- lähimmäisten rakkaus (mikä näkyy mm. siinä ettei sivullisia uhreja haluta, voiman käytön on oltava tarkkaa ja kohdistua vain ja ainoastaan voimaa käyttävään vastapuoleen, millä haetaan myös pelotevaikutusta, jotta vastapuoli saadaan luopumaan voiman käytöstä)
- kuri ja järjestys aseiden kanssa ja ryhmänä toimiessa (huom. liittyy kohtaan lähimmäisen rakkaus)
- nuhteettomuus, rehellisyys (luottamusjuttu)
- homman pitää perustua asian koettuun tarpeeseen/tärkeyteen (historia/perinne on hyvin vähäinen motivoiva tekijä ja jos sillä aletaan kovasti elämöidä, niin kiinnostus lopahtaa)

Pidän 100%:sen varmana, että suojeluskuntien perustaminen politisoidaan välittömästi, jos niitä lähdettäisiin perustamaan isolla haloolla. Politisointi tehdään tietysti ääripasifistien ym. henkeen ja vereen suojeluskunta-aatetta vastustavien taholta ja varmaan myös joku viranomainen tarttuisi melko pian.

Kun asia politisoidaan, niin se johtaa eipäs-juupas-keskusteluun varsinkin näin vaikeassa asiassa, johon liittyy ihmisten syvääkin pelkoa aseita ja puolustautumista kohtaan - puolustautuminen on ulkoistettu puolutusvoimille, poliisille ja sosiaaliviranomaisille. Eipäs-juupas-keskustelua on ollut jo tässäkin ketjussa. Suojeluskuntatoiminnan ihmisiltä loppuu kuitenkin rekyyli eipäs-juupas-väittelyyn hyvin pian (öhöm! Tuju), joten joko asiassa ei ole edistytä mihinkään tai toiminta on piilotettava.

Piilottamalla toiminta ei taas voiteta suuren yleisön luottamusta niinkuin alusta asti avoimella. Piilotoiminta on myös alttiimpaa vastustajien paljastuksille, mustamaalaukselle, vääristelylle sekä "False flag"-operaatioille.


Ketjussa esiintyi näkemys, että suojeluskuntatoiminta on puhtaasti maanpuolustuksellista sotilastoimintaa. Minusta sen voi nähdä niinkin. Se voi olla tarpeellinen yksinkertaistus asian edistämiselle. Kuitenkin minusta unohdetaan jälleen yksi tärkeä, ehkä tärkein, ylläolevan listan asia: tunne tarpeesta ja tärkeydestä. Liika yksinkertaistaminen tai niiden "oikeiden" tekijöiden jääminen tunnistamatta ei ole hyvä juttu toiminnalle ja sen saamalle luottamukselle.

Huono ja hajanainen sisäinen tilanne voi tehdä meistä liian houkuttelevan ulkoiselle taholle eli sisäinen tila ja ulkoisen uhan mahdollisuus ovat mielestäni kytköksissä toisiinsa. Uhka "venäjä, venäjä, venäjä" on itsestä liian epätodennäköinen, kaukainen ja liian iso herneaivolle.

Toiseksi, itse ainakin varaan mahdollisuuden sille, että poliittinen ja yhteiskunnallinen tila voi ajaa turvallisuuspalvelut (poliisi ja puolutusvoimat) tarpeisiin nähden toimintakyvyttömään tilaan - tai siis yhä suurempi joukko edellä kuvaamiani kytkinaivoja ja heidän kavereita kokee asian näin. Turvallisuusvajetta paikkaamaan olisi kolmas ja yleisesti luotettavaksi koettu kansalaisuusaktivismiin perustuva turvallisuuspalvelu ihan hyvä olla olemassa.

Onhan jo nykyisin Puolustusvoimilla avunantovelvollisuus poliisille ja tätä tarkoitusta varten Puolustusvoimat myös kouluttaa ja varustaa henkilöstöä. Varusmiesten käytössä taisi tulla jotain muutoksia menneinä vuosina, muistelen, vai oliko jopa niin, että poliisi ja puolutusvoimat ovat nykyisin täysin eriytetty toisistaan? Kenties NATO-yhteensopivuuden nimissä? 

Silti vastaisin edelleen tämän ketjun äänestykseen: Ei.

Suojeluskuntia ei vain perusteta tostanoin vaan edellytykset luomiselle ja lopulta perustamiselle on luotava pitkäjänteisellä ja/tai osaavalla työllä, mitä osaamista en itse hirveästi näe niissä ihmisissä, jotka nyt eturintamassa olisivat perustamassa joko historiallisia Suojeluskuntia tai suojeluskunta-henkeen perustuvaa toimintaa tämän ajan tarpeista lähtien. Tai on niitäkin ihmisiä, jotka osaisivat. He pitävät kuitenkin varmasti nyt osaamisensa työnantajansa käytössä ja vapaa-ajan tekevät mieluummin jotain täysin muuta kuin "puolustushörhöilyä" tai "poliittista puukkotappelua" siltä osin kuin heillä edes on vapaa-aikaa.


Whomanoidin ja Farrowin toivon pohtivan sitä mahdollisuutta, että yhteiskunnan kehitys ei menekään teidän ihannemaailmaa kohti vaan turvallisuuspalvelujen riittämättömyydestä (mikä pitää sisällää myös mahdollisuuden turvallisuuspalvelujen väärinkäytölle) tulee vielä suuremmin koettu ongelma. Toiseksi ja ehkä jopa tärkeämpänä seikkana on se, että suojeluskuntahengen olemassa olo pitäisi kertoa teille viisaille ihmisille, että Suojeluskunnat ovat ok juttu kanavoida tätä nyt paljolti maan alla olevaa henkeä. On parempi, että tuolla hengellä on tilaa toimia maan päällä sen varalle ettei "pehmeät" keinot enää riitä. On parempi, että henki toimii teidän silmien edessä ja teidän luottamusta keräten, kuin että se syntyy hiljaisuudessa mutta tarpeen lisääntyessä 100-varmasti vaikka maan alla. Jopa rauhan Nobelin saanut ja pasifisti presidentti Ahtisaari käytti "kovia keinoja" sekä Namibiassa että Bosnia-Herzegovinassa, jotta rauha saatiin aikaiseksi. Tämä on fakta, joka pitäisi jopa Erkki Tuomiojan tunnustaa - mutta ei tunnusta, koska hän on ääripasifisti.

Minusta Erkki Tuomiojalla on ääri-ihmisenä ollut huono vaikutus.

[Sorry pitkä kirjoitus.]

[Sunt Lacrimae]

Koska keskustelu on sivunnut jonkin verran yhteiskunnan yleistä turvallisuutta ja siihen liittyvää vapaaehtoistoimintaa pitää kysyä, että olenko ainoa jota suuressa määrin ottaa päähän tämä nykyaikainen jonkun muun ongelma-suhtautuminen?

Esimerkki tämänpäiväiseltä kauppareissulta: Maksaessani ostoksia spurgu kävelee aivan muina miehinä kassalinjojen läpi reppu täynnä kaljaa. Olin kiinnittänyt jo aiemmin huomiota tyypin käyttäytymiseen, mutta lopullisesti alkoi raksuttaa kun perässä seurasi kaupan työntekijä huutaen "hei, maksa juomasi!" tms. Kaveri paineli ovista ulos ja minä perässä, ja +5 työikäistä kaupan asiakasta jäivät möllöttämään kassajonoon suu auki samalla kun hennot kassatytöt soittelivat kauppaa hoitavan vartiointiliikkeen hälytyskeskukseen.

Tapahtuma jatkui kaupan ulkopuolella, missä epäonnistuneen käskytyksen jälkeen otin juipista kuljetusotteen ja aloin raahaamaan takaisin kohti myymälää, ja lopulta paikalle sattuneen toisen tyypin kanssa päädyin viemään tässä vaiheessa vastaanhangoittelun aloittaneen näppärin kenttään. Siinä sitten pidettiin kundia vartin ajan lukotettuna ja ohikulkija toisensa perään (yksi kysyi kyllä, tarvitaanko apua häiskän jo rauhoituttua) lähinnä käveli ohi kunnes vartiointifirman myymäläpiiri tuli lopulta paikalle ja soitti poliisit roudaamaan tekijän putkaan.

Se toinen väliintullut oli kuulemma VR:n konnari, joten meillä molemmilla todennäköisesti oli normikansalaista alempi kynnys puuttua tämänkaltaiseen tapahtumaan, mutta silti jäi ottamaan päähän se, että suurinta osaa ihmisistä ei kiinnostanut edes jäädä kysymään tarvitseeko poliiseja soittaa paikalle. (Jolloin, kun Pasilassa oltiin, olisin kylläkin vastannut näin) Kuitenkin varmaan asiakkaista suurin osa asioi siinä kyseisessä liikkeessä säännöllisesti.

Olen ollut havaitsevani kyseistä ilmiötä muuallakin. Esimerkiksi puistossa tai kadulla kuukahtaneena lojuva kaveri sivuutetaan yleensä tyyliin "se on vain sammunut" vaikka sillä voi myös olla pahakin sairaskohtaus tai se sammunutkin voi olotilassaan vaikka joutua rullatuksi tai talvella sitten jäätyä. Turhan usein ajatellaan, että kyllä joku muu sen hoitaa, mikä taasen ei johda yhtään mihinkään kun niistä tuhannesta ohikulkijasta kaikki siirtävät mielessään vastuun toisilleen.

Jos OT, niin saa siirtää erilliseen ketjuunsa.

PS-EDIT:Olin vielä vapaalla, ihan siviileissä. Sen olisin melkein ymmärtänyt, että porukka olisi pällistellyt ohikävellen jos olisin ollut duunitamineissa työajalla (siltikin jos näyttää oikealta hikipainilta niin kumma se on, jos järjestystä ylläpitävän henkilön avuksi ei jollain tapaa mennä) mutta tilannekuva oli tosiaan alunperin minä siviileissä juoksemassa kundia kiinni kaupan ulkopuolella. Harmi, ettei esimerkillä ole nykyään voimaa.

[Kimmo Pirkkala]

Hieman repon ja Sunt Lacrimaen viesteistä inspiroituneena:

Yksi syy miksi itse kannatan suojeluskuntamaista jokamiehen lähestymiskulmaa turvallisuuteen on yleinen näkemykseni kansalaisaktivismista. Kannatan demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, jossa mahdollisimman paljon vastuuta yhteiskunnallisista asioista on kansalaisilla eikä millään epämääräisillä viranomaisilla. Tämä ei tietenkään voi toimia joka asiassa, mutta kannatan kategorisesti asioiden hoitamista ruohonjuuritasolla kansalaisten omien päätöksien varassa aina kun se on mahdollista. Turvallisuus, kuten myös päätösvalta yhteisissä asioissa, ovat parhaalla tolalla silloin kun turvallisuus on meidän kaikkien asia.

Siksi suojeluskunnat (vaihda nimi tarvittaessa) ja siksi suora demokratia. Kansalaisyhteiskunta ja kansalaisaktivisimi. Ei byrokratialle, ei viranomaisten hegemonialle. Yhteiskunta on olemassa kansalaisiaan varten, ei kansalaiset yhteiskuntaa varten. Mitä useampi asia on kauempana kansalaisista sen huonompi. Ja sen huonompi myös mitä kauempana ne ovat (siksi EU on monesti huono asia). Ja mitä lähempänä vastuu ja päätäntävalta jokaisen kansalaisen elämää koskettavasta asiasta on kansalaista itseään, sen parempi.

[Ari-Lee]

Vai että ainoa ratkaisu: suojeluskunta. Jep jep.

Kuten jo kirjoitin, kannatan Neughborhood watch -tyyppistä pehmeämpää toimintaa. Tosta ehkä jo saakin osviittaa sille minkälaiset teot minusta voisi mm. olla ratkaisu. Vapaaehtoistyö, järjestötyö, yms. yhä enenevässä määrin. Esimerkiksi.

Sen lisäksi toki että meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus äänestää vaaleissa.

Suo anteeksi mutta:

- Suojeluskunta yhdistys toimi suoraan pääesikunnan alaisuudessa kenraali Malmbergin komennossa.
- Suomella ei ollut puolustusvoimia juuri ollenkaan - oli vain SKy ja Lotta Svärd.
- Suojeluskunta yhdistys oli vapaaehtoisista reserviläisistä koottu epäpoliittinen maanpuolustus yhdistys.
- SKy teki järjestötyötä mitä parhaimmissa määrin.
- Suomen pelastuminen talvi- ja jatkosodassa on luettava suurelta osin SKy:n ja Lotta Svärdin hyväksi.
- Likipitäen kohta kolmannes varusmiehistä keskeyttää palveluksen. Meillä ei kohta ole puolustusvoimia.
- Vaaleissa äänestäminen on velvollisuus ja oikeus kyllä, mutta vahinkoja ei saada korjattua liki 8 vuoteen ja yksi kausi on vain 4 vuotta. Laiva kääntyy h i t a a s t i.
- Turvattomuuden tunnetta et lievitä vaaleissa äänestämällä.
- Sky:n ja Lotta Svärdin ja satoja muita yhdistyksiä lakkautti Neuvostoliiton mahtikäsky, Pariisin rauhansopimuksella. Vaihtoehtoja ei ollut.
- Kaikilla meidän naapurimaillamme on omat suojeluskunta yhdistyksensä.

Jos yritätkään kiistää jotain noista argumenteista luen väkisinkin Sinut 70-luvun taistolaiskumoukselliseksi koska sellaista se oli kouluaikakin 70-luvun loppuun ja vielä 80-luvun alussa. 

[Kimmo Pirkkala]

- Suojeluskunta yhdistys toimi suoraan pääesikunnan alaisuudessa kenraali Malmbergin komennossa.

Osin totta, mutta ei päde suojeluskuntien koko toiminta-ajalle.

- Suomella ei ollut puolustusvoimia juuri ollenkaan - oli vain SKy ja Lotta Svärd.

No tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa varsinkaan vuosina 1939-1944. Ei se ollut suojeluskuntaorganisaatio jonka puitteissa sotaa käytiin Kannaksella ja Syvärillä.

- Suojeluskunta yhdistys oli vapaaehtoisista reserviläisistä koottu epäpoliittinen maanpuolustus yhdistys.

Epäpoliittiseen suuntaan varmasti mentiin, mutta ottaen huomioon, että suojeluskunnat mm. vaativat sosiaalidemokraattisen puolueen lakkauttamista, voitaisiin haudata yritykset kääntää musta valkoiseksi. Jos suojeluskunta olisi ollut epäpoliittinen järjestö, voitaisiin myöntää myös punakaarti epäpoliittiseksi järjestöksi. Sillä ei ole mielestäni loogisesti mahdollista, että poliittisen järjestön toimintaa vastustaa epäpoliittinen järjestö.

[Sikanez]

Olisiko miliisi tai santarmi parempi nimimtys touhulle?

[repo]

Yksi syy miksi itse kannatan suojeluskuntamaista jokamiehen lähestymiskulmaa turvallisuuteen on yleinen näkemykseni kansalaisaktivismista. Kannatan demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, jossa mahdollisimman paljon vastuuta yhteiskunnallisista asioista on kansalaisilla eikä millään epämääräisillä viranomaisilla. Tämä ei tietenkään voi toimia joka asiassa, mutta kannatan kategorisesti asioiden hoitamista ruohonjuuritasolla kansalaisten omien päätöksien varassa aina kun se on mahdollista. Turvallisuus, kuten myös päätösvalta yhteisissä asioissa, ovat parhaalla tolalla silloin kun turvallisuus on meidän kaikkien asia.

Lueskelin Pohjois-Afrikan tilannetta seuraavaa ketjua ja seuraavasta ketjun kommentista tuli vahva ajatus, että mikä voisi olla parempi turva kaikenmaailman pelottelijoita ja terrorin keinoin hallitsevia hallintoja kohtaan? Olivat ne hallinnot yhden ihmisen ympärille kääriytyviä (Libya), kansandemokratioita (Pohjois-Korea) tai piilosta hallitsevia (islamisaatio ja imaamit).

^Meneeks tää nyt sitten jotenkin niin, että ensin imaamit raivona on uudistusmielisten rinnalla kaatamassa vanhan hallinnon. Vaiheessa kaksi imaamit voitelee armeijan ja leimaa uudistusmieliset vääräuskoisiksi tai jumalansa hylänneiksi maallistuneiksi [e]patoiksi, jonka jälkeen muutama tuhat päätä putoaa ja koko maa taas miekan alla ja hunnutettuna pyllistää kuorossa mekasta poispäin?

Menee.

[repo]

Olisiko miliisi tai santarmi parempi nimimtys touhulle?

Kummatkin tuovat ensimmäisenä negatiivisia mielikuvia, joten asian aloittamisen vaikeuden takia nimen tulisi olla jotain varsin neutraalia.

Minulle kävisi suojeluskuntakin. Nimenä ja semantiikaltaan se on jopa erinomainen ottaa käyttöön myös tänä päivänä, mutta sen käyttöön liittyviä ongelmia tuli esiin aiemmin tässä ketjussa.

Jotta suojeluskunta nimityksen voisi ottaa käyttöön, pitäisi ensin poliittisen tilanteen olla sille suotuisampi sekä tietysti suojeluskuntaa haluavien kesken vallita yhtenäinen näkemys, onko se yleinen kansalaisaktivismiin perustuva turvallisuusjärjestely, maanpuolustusorganisaatio vai perinneyhdistys. Itse arvioin suotuisana poliittisena tilanteena jo sen, että Niinistö saataisiin presidentiksi. Tämäkin tietysti edellyttää sitä, että Niinistö itse näkisi asian olevan ok ja uskaltaisi puolustaa Suojeluskunta-toimintaa, vaikka haloset ja tuomiojat alkaisivat median säestyksellä kiljua kurkkusuorana "fasismia" "kaaderiarmeija" "kuolemanpartiot" jne..

[Miniluv]

Olisiko miliisi tai santarmi parempi nimimtys touhulle?

Eivät todellakaan, molemmat viittaavat julkiseen valtaan.

[nuivanniemi]

Nostan aiheen uudelleen esille. Suojeluskunnat voisivat olla turvaa luova tekijä syrjäisemmillä alueilla ja kaupunkien ongelmalähiöissä.