Kreikan, Etelä-Euroopan ja Irlannin talouskriisi (yhdistetty) -arkisto

[mikkoellila]

The Austrians Were Right, Yet Again

Mises Daily: Thursday, August 04, 2011 by Jeffrey A. Tucker

After three-plus years of floundering around, a consensus has finally arrived that we are back in recession. Growth is not happening. The meager statistical growth of the past few years — no one dared claim it amounted to full recovery — was probably illusory.

There is real growth, and there are government statistics. The statistics have misled every gullible person, but now the truth is obvious to everyone. Not only that: we face an impossible debt calamity, the banking industry is zombied, labor markets are static, the system is flooded with mispriced resources, housing is still a mess, and there is nowhere to go but down, down, down.

QE1 and QE2, plus incredible efforts at regulatory stimulus, plus oceans of fake money created by Ben Bernanke, plus sea-level interest rates haven't done anything but damage. Economic opportunities are being shut down for an entire generation. Free enterprise — and therefore all prosperity — is struggling for its very life.

This is all due to the one thing that Bush, Obama, the Republicans, the Democrats, and every existing major media mogul agrees was the right thing to do: correct market trends, stabilize and then stimulate the macroeconomy. One word: fail.

Surprised? You shouldn't be. The Austrians had it right all along. This was no magic trick. The Austrians knew that all these efforts were dangerous and destructive. After all, this Keynesian nonsense has had many trial runs, and it has failed every single time. And there are specific reasons: government spending drains reserve capital, nationalizations prop up inefficiencies, and money creation distorts reality and forestalls recovery.

Why does anyone continue to take Krugman and company seriously? In fact, why does anyone take seriously those who warned that unless we tried the Keynesian plan, the world would end and we would miss an opportunity for a glorious recovery? It's not just the New York Times; it's also the Wall Street Journal and the entire financial press that continues to be enthralled with the absurdities of Keynesian theory.

Let's rub it in a bit more: The Austrians were also correct that the boom before 2008 was unsustainable. See "The Bailout Reader." There is no joy in being right here. It is pathetic really that any informed observer of events would not be correct in light of experience and the common-sense observation that government can't make prosperity appear no matter how many kabuki dances Treasury officials do.

[Vörå]

Antaa Krugmanin vastata puolestaan - ja hyvin tehokkaasti vastaakin:


http://krugman.blogs.nytimes.com/2009/01/27/a-dark-age-of-macroeconomics-wonkish/
http://krugman.blogs.nytimes.com/2011/09/05/on-the-inadequacy-of-the-stimulus/
http://www.princeton.edu/~pkrugman/optimalg.pdf

[mikkoellila]

Empiria ja havainnot eivät määritelmän mukaan "selitä" mitään. Ainoa mikä voi selittää tapahtumia tieteellisesti on teoria, ja havainnot joko tukevat teoriaa tai eivät. Nykyisen talouskriisin kaikki ilmiöt on selitettävissä itävaltalaisen taloustieteen teorioilla.

Juuri näin.

Keynesiläisten pitäisi nykyisessä lamassa ilmeisesti olla huolissaan kysynnän heikkoudesta ja ehdottaa toimenpiteeksi valtion velanottoa ja kulutusta.

Se juuri on heidän linjansa.

(http://images.memegenerator.net/instances/260x260/9261817.jpg)

(http://images.memegenerator.net/instances/260x260/9266287.jpg)

(http://images.memegenerator.net/instances/260x260/9262061.jpg)

[tyhmyri]

Nimenomaan nykyinen talouskriisi JOHTUU keynesiläisestä politiikasta.

Toisin kuin väität, keynesiläiset mallit eivät SELITÄ nykyistä lamaa. Jos keynesiläiset mallit olisivat oikeassa, viime vuosina harjoitettu keynesiläinen elvytys olisi nostanut USA:n talouden vahvaan nousuun.

Mielenkiintoinen väite. Vaikka pidänkin useita keynesiläisyyden oletuksia ongelmallisina, niin toivon sinun tarkentavan väitettäsi. Syynä toiveeseeni se, että mielestäni USA:ssa ei ole harjoitettu keynesiläistä elvytystä. En nimittäin ole keynesiläistä elvytystä nähnyt heikeläistä politiikkaa seuratessani.

[Marko Parkkola]

Jos meillä olisi nyt ollut vanhat presidentin valtaoikeudet ja presidentillä "munaa" sukupuoleen katsomatta, hän olisi käynyt useammankin pikku dialogin Kataisen kanssa hallituksen muodostamisesta ja opettanut Kataiselle hieman nöyryyttä.

Luuletko, että Halonen olisi alkanut ryppyilemään suurimman kannatuksen saaneen puoluejohtajan kanssa ja varsinkin, kun vaakalaudalla olisi ollut demareiden pääsy hallitukseen? Vai haluatko niin vahvan presidentin, jolla on oikeus määrätä hallituksen kokoonpano? Perustuslain mukaan valta on kuitenkin eduskunnalla.

Nöyryyttä toki nykyhallitus kaipaisi.

[PaulR]

Menee foliolinjalle, mutta omien tutkimuksieni mukaan he eivät halua elvytystä, vaan romahduksen. Siltä näkökannalta nuo näyttävät selkeämmiltä. Ikävä kyllä. 

[TheJ]

Nimenomaan nykyinen talouskriisi JOHTUU keynesiläisestä politiikasta.

Toisin kuin väität, keynesiläiset mallit eivät SELITÄ nykyistä lamaa. Jos keynesiläiset mallit olisivat oikeassa, viime vuosina harjoitettu keynesiläinen elvytys olisi nostanut USA:n talouden vahvaan nousuun.

Mielenkiintoinen väite. Vaikka pidänkin useita keynesiläisyyden oletuksia ongelmallisina, niin toivon sinun tarkentavan väitettäsi. Syynä toiveeseeni se, että mielestäni USA:ssa ei ole harjoitettu keynesiläistä elvytystä. En nimittäin ole keynesiläistä elvytystä nähnyt heikeläistä politiikkaa seuratessani.

Mitä muuta tämä on kuin velkarahalla "ostettua" GDP:tä?

(http://www.market-ticker.org/akcs-www?get_gallerynr=2064)

That is the quarterly addition to both debt (in all areas of the economy) and output (GDP, again, all areas) for every quarter since the 1950s.  You will note that beginning in 1980 we accumulated more and more debt each and every quarter than we added in production.  That is, we borrowed serially from tomorrow and never paid any of it back by increasing output in the economy to a sufficient degree to permit the debt to be paid down.

(Lähde: http://www.market-ticker.org/akcs-www?post=193551 )

Edit: Se on kyllä totta että velkaraha ei näytä taikoneen sitä talouskasvua, mutta siis yritys on ollut kova. Tästä voisi myös tehdä oletuksen että jos velkaa ei olisi otettu, oltaisiin lasketeltu alamäkeä viimeiset 30 vuotta.

[Rafael K.]

Nimenomaan nykyinen talouskriisi JOHTUU keynesiläisestä politiikasta.

Toisin kuin väität, keynesiläiset mallit eivät SELITÄ nykyistä lamaa. Jos keynesiläiset mallit olisivat oikeassa, viime vuosina harjoitettu keynesiläinen elvytys olisi nostanut USA:n talouden vahvaan nousuun.

Mielenkiintoinen väite. Vaikka pidänkin useita keynesiläisyyden oletuksia ongelmallisina, niin toivon sinun tarkentavan väitettäsi. Syynä toiveeseeni se, että mielestäni USA:ssa ei ole harjoitettu keynesiläistä elvytystä. En nimittäin ole keynesiläistä elvytystä nähnyt heikeläistä politiikkaa seuratessani.

Sitten olet varmaan onnellinen siitä että lama USA:ssa loppuu kohta, kun presidentti Obama aloittaa velkarahoitteisen infrastruktuurinrakentamisohjelman:
http://online.wsj.com/article/SB10001424053111904900904576552820082030698.html?mod=e2tw

[tyhmyri]

Nimenomaan nykyinen talouskriisi JOHTUU keynesiläisestä politiikasta.

Toisin kuin väität, keynesiläiset mallit eivät SELITÄ nykyistä lamaa. Jos keynesiläiset mallit olisivat oikeassa, viime vuosina harjoitettu keynesiläinen elvytys olisi nostanut USA:n talouden vahvaan nousuun.

Mielenkiintoinen väite. Vaikka pidänkin useita keynesiläisyyden oletuksia ongelmallisina, niin toivon sinun tarkentavan väitettäsi. Syynä toiveeseeni se, että mielestäni USA:ssa ei ole harjoitettu keynesiläistä elvytystä. En nimittäin ole keynesiläistä elvytystä nähnyt heikeläistä politiikkaa seuratessani.

Sitten olet varmaan onnellinen siitä että lama USA:ssa loppuu kohta, kun presidentti Obama aloittaa velkarahoitteisen infrastruktuurinrakentamisohjelman:
http://online.wsj.com/article/SB10001424053111904900904576552820082030698.html?mod=e2tw

Ohjelman volyymi jää vielä nähtäväksi. Jenkkilässä on sisäpoliittinen intoilu ohittanut kaikki järkevät talouden tilaan kohdistuvat huolet. No, samaahan se on myös muissa maissa.

Mutta toivottavasti toimii, sillä kun Jenkkilä yskii, niin sylki lentää meidän naamallemme.

[Vörå]

Nimenomaan nykyinen talouskriisi JOHTUU keynesiläisestä politiikasta.

Toisin kuin väität, keynesiläiset mallit eivät SELITÄ nykyistä lamaa. Jos keynesiläiset mallit olisivat oikeassa, viime vuosina harjoitettu keynesiläinen elvytys olisi nostanut USA:n talouden vahvaan nousuun.

Mielenkiintoinen väite. Vaikka pidänkin useita keynesiläisyyden oletuksia ongelmallisina, niin toivon sinun tarkentavan väitettäsi. Syynä toiveeseeni se, että mielestäni USA:ssa ei ole harjoitettu keynesiläistä elvytystä. En nimittäin ole keynesiläistä elvytystä nähnyt heikeläistä politiikkaa seuratessani.

Mitä muuta tämä on kuin velkarahalla "ostettua" GDP:tä?

Missä vaiheessa tuosta toiminnasta tuli "keynesiläisyyttä" - velkarahan määrä näyttää tuossa räjähtäneen finanssimarkkinoiden säännöstelyn purkamisen alettua ja kun kovaäänisesti oltiin 80-luvulla luovuttu keynesiläisyydestä Reaganin ja Thatcherin johdolla. En oikein pirullakaan saa tuosta kuviosta esiin Keynesin triumfia vaan ehkä, korkeintaan, Chicagon ja Friedmanin. Sinänsä säätelyn purku näyttää toimineen ihan "tehokkaasti", markkinat parhaimmillaan.

[RTT]

Merkel tyrmää ajatuksen Kreikan poistamiseksi eurosta. Merkelin mukaan eurosta erottaminen saattaisi käynnistää valuuttajärjestelmälle vaarallisen dominoefektin. Omaan valuuttaan palaamisen sijaan ratkaisuna kriisiin ovat säästöohjelmat ja finanssipoliittisen integraation syventäminen.

Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen mukaan länsimaisten demokratioiden ja muidenkin talousvaikeuksissa olevien maiden pitää leikata menojaan, nostaa tulojaan ja poistaa rakenteelliset ongelmat taloudestaan, olivatpa nämä toimet miten poliittisesti kivuliaita.

Schäuble myös vastustaa kerralla toteutettavaa finanssiunionia, sillä se ei kannustaisi maita tekemään rakenteellisia muutoksia. Sen sijaan asteittain tehtävä finanssipolitiikan keskittäminen, joka saattaa vaatia jopa muutoksia nykyisiin EU-sopimuksiin, saavat Schäublen tuen.

EKP:n väistyvä johtaja Trichet vaati eilen Euroopan "liittovaltiohallituksen ja liittovaltion valtiovarainministerin" viran muodostamista. Trichetin seuraaja, Mario Draghi vaati euromaita ottamaan läpimurron finanssi-integraatioon, sanoen keskitettyjen verojärjestelmien puutteen olevan keskeinen ongelma yhteisvaluutassa.

EUobserver: Merkel: Countries will not be kicked out of eurozone

[PaulR]

Kannattaa muistaa, että nämä kaikki kuuluvat samaan klubiin. Että Merkel on entinen DDR kommunisti ei kerro mitään.

[hattiwatti]

Nimenomaan nykyinen talouskriisi JOHTUU keynesiläisestä politiikasta.

Toisin kuin väität, keynesiläiset mallit eivät SELITÄ nykyistä lamaa. Jos keynesiläiset mallit olisivat oikeassa, viime vuosina harjoitettu keynesiläinen elvytys olisi nostanut USA:n talouden vahvaan nousuun.

Mielenkiintoinen väite. Vaikka pidänkin useita keynesiläisyyden oletuksia ongelmallisina, niin toivon sinun tarkentavan väitettäsi. Syynä toiveeseeni se, että mielestäni USA:ssa ei ole harjoitettu keynesiläistä elvytystä. En nimittäin ole keynesiläistä elvytystä nähnyt heikeläistä politiikkaa seuratessani.

Mitä muuta tämä on kuin velkarahalla "ostettua" GDP:tä?

Missä vaiheessa tuosta toiminnasta tuli "keynesiläisyyttä" - velkarahan määrä näyttää tuossa räjähtäneen finanssimarkkinoiden säännöstelyn purkamisen alettua ja kun kovaäänisesti oltiin 80-luvulla luovuttu keynesiläisyydestä Reaganin ja Thatcherin johdolla. En oikein pirullakaan saa tuosta kuviosta esiin Keynesin triumfia vaan ehkä, korkeintaan, Chicagon ja Friedmanin. Sinänsä säätelyn purku näyttää toimineen ihan "tehokkaasti", markkinat parhaimmillaan.

Mun käsittääkseni USAn älytön velkaantuminen alkoi siitä kun Reagan alensi rikkaimpien veroja tavattoman paljon. Bush erityisesti jatkoi perinnettä, ja tämä näkyy velkamäärän räjähdysmäisenä kasvuna nimenomaan Bushien kausilla. Keynesiläisyyttä tämä tietenkään ei ole. Leikattiinpahan vain valtion tuloja, jolloin jäämä oli pakko varoittaa velanotolla. Itse en usko Reaganilaiseen 'trickle-down' efektiin, vaan päinvastoin siihen, että superrikkaat omaisuudellaan eivät luo investointeja vaan ensisijaisesti finanssikuplia. Keynesiläisyydessä taas rahalla pyritään luomaan jotain investointeja reaalitalouteen.

Se mikä USAn politiikassa on keynesiläinen Reaganin aloittama traditio, on älytön asevarusteluohjelma käytännössä tyhjän vuoksi. Tätähän on rahoitettu julkisella velalla - mutta yllättäen juuri se velkaa ja keynesiläisyyttä vastustava oikeistosiipi on kannattanut kaikkea tätä koska 'Reagan kaatoi Neuvostoliiton' yms. myyttistä roskaa. Tottahan kannattaa kusettaa, jos se vaan menee läpi. Tyhjää käyvän ylisuuren sotateollisen kompleksin pyöritys on kuitenkin huonoin mahdollinen tapa tehdä keynesiläistä velkaelvytystä, koska innovaatioita ei juuri siirry muuhun talouteen kun kaikki on sotasalaisuutta. Ylipäätään sotateollisilla innovaatioilla on varsin vähän hyötyä arkipäivän talouden kannalta, siinä kun jos vaikka 1% sotateollisen kompleksin summasta olisi laitettu vaikkapa uusiutuvan energian kehittely-ohjelmiin öljyriippuvuudesta irtautumiseen niin arkipäivän talous hyötyisi valtavan paljon enemmän. Toinen kohde voisi olla vaikka vuotavien vesiputkien korjaaminen jenkkien vakavimmin kuivuudesta kärsivillä alueilla missä julkiset investoinnit maksaisivat itsensä takaisin. Atlantan kaupunki noin esimerkiksi kohta joudutaan purkamaan kun pohjavettä ei vaan enää ole. Silti mitään rahaa ei löydy vesivarojen optimoimiseen ja säästämiseen. Yksityinen raha kun ei näitä vuotavia putkia korjaa klassisen yhteismaan ongelman takia.

[mikkoellila]

Missä vaiheessa tuosta toiminnasta tuli "keynesiläisyyttä"

Talouden "elvyttäminen" valtion velanotolla ja löysällä rahapolitiikalla (liikeellä olevan rahamäärän kasvattamisella runsaasti) on juurikin keynesiläistä politiikkaa.

- velkarahan määrä näyttää tuossa räjähtäneen finanssimarkkinoiden säännöstelyn purkamisen alettua ja kun kovaäänisesti oltiin 80-luvulla luovuttu keynesiläisyydestä Reaganin ja Thatcherin johdolla. En oikein pirullakaan saa tuosta kuviosta esiin Keynesin triumfia vaan ehkä, korkeintaan, Chicagon ja Friedmanin. Sinänsä säätelyn purku näyttää toimineen ihan "tehokkaasti", markkinat parhaimmillaan.

Se, että ns. Chicagon koulukunta eli mainstream-taloustiede eli ns. uusklassinen taloustiede yleisesti kannatti 1980-luvulla talouden deregulointia verrattuna aiempaan, tiukasti säädeltyyn talouteen, ei mitenkään liity velkakriisiin tms. ongelmiin.

[requiem]

Lyhyesti näistä keynesiläisyyden ja monetarismin sisällöistä.

Ytimekäs opas talouteen - 1. Yleiskatsaus talousteorian koulukuntiin

...

Keynesiläiset näkemykset ovat saaneet nimensä John Maynard Keynesin kirjoituksista, erityisesti hänen vuonna 1936 ilmestyneestä kirjastaan Työllisyys, korko ja raha: yleinen teoria. Tässä uskomattoman vaikeassa kirjassa Keynes esittää kokonaisnäkemyksen talouden muuttujiin, kokonaistarjontaan ja kokonaiskysyntään, jotka toimivat suoraan keskenään ilman mitään välttämätöntä sidettä yksilöllisten päätöksentekijöiden toimille. Tästä sai alkunsa "kansantaloustiede". Keynesiläiset pyytävät valtiota hallinnoimaan kokonaiskysyntää – liian vähäinen kysyntä johtaa työttömyyteen, liian suuri inflaatioon. Tästä seuraa teorian kahtiajako: ongelmana olisi joko inflaatio tai työttömyys, mutta eivät koskaan molemmat samanaikaisesti. Keynesin mukaan vapaat markkinat luovat sisäsyntyisesti joko liian vähän tai liian paljon kysyntää. Tästä seuraa tarve (erittäin kätevästi keynesiläisille taloustieteilijöille työmahdollisuuksien muodossa!) kysynnän hallintaan valtion taholta ja keynesiläisten viisaisiin neuvoihin perustuen.

Monetaristien näkemyksiä edustavat parhaiten Milton Friedman ja hänen seuraajansa, jotka pitäytyivät keynesiläisessä "makrolähestymistavassa." Nähdessään talouden tällä tavoin monetaristit eivät kuitenkaan painota niinkään kulutusta vaan rahan kokonaistarjontaa – siitä nimi monetaristit. Muissa kuin makrotalouden asioissa, inflaatiossa, työttömyydessä ja suhdannevaihtelun nousu- ja laskukausissa, monetaristit pyrkivät pitämään yksilöllistä toimijaa talousnäkemyksiensä perustana sellaisilla alueilla kuten säännöstely, hintojen toiminta, mainostaminen, kansainvälinen kauppa ja niin edelleen.

...

[hattiwatti]

Se, että ns. Chicagon koulukunta eli mainstream-taloustiede eli ns. uusklassinen taloustiede yleisesti kannatti 1980-luvulla talouden deregulointia verrattuna aiempaan, tiukasti säädeltyyn talouteen, ei mitenkään liity velkakriisiin tms. ongelmiin.

Tyly fakta on kuitenkin se, että ennen kuin finanssipolitiikan säätelyä alettiin purkaa mm. Chicagon koulukunnan vaatimusten vuoksi oli eletty vuosikymmeniä ilman ainuttakaan hyvin merkittävää finanssikriisiä. Tietenkin taloudessa oli ollut normaaleja mutkia ylös ja alas ja lähinnä öljykriiseistä johtuneita töyssyjä.

Kun säätelyä Greenspanin johdolla purettiin, ensimmäinen finanssikriisi eli Wall Streetin musta maanantai tapahtui jo 3 kuukautta sen jälkeen 1987.

Tästä eteenpäin jossain päin maailmaa on ollut merkittävämpi finanssikriisi keskimäärin kahden ja puolen välein.

Nämä kriisit muodostavat keskenään sarjan, ja näiden intensiteetti on kasvanut 1987 mustasta maanantaista lähtein.

Lisäksi on huomattava, että kaikkein helvetillisimpiä johdannaisia ei vielä 1987 ollut edes olemassa, ne ovat tulleet jälkeenpäin ja niiden määrä reaalirahaan verrattuna on lisääntynyt jatkuvasti järjettömyyksiin asti. Tämän kuplan puhkeaminen on se finanssikriisi.

Bushin valtakaudella finanssipolitiikan säätelyä aivan erityisesti löysättiin poliittiseen ideologiaan perustuen. Kriisien kannalta kaikkein ongelmallisimpien CDS-johdannaisten (jotka ovat vakuutuksia luoden omistajilleen illuusion ettei ongelmia voi tulla - tämä ei päde jos liian moni samanaikaisesti käyttää tälläisiä vakuutuksia) valvontakomission henkilöstömäärää vähennettiin sadasta henkilöstä yhteen. Eli 99% leikkaus säätelyviranomaisten toimintaan!!! Glass-Steagall lain purkaminen 1999 on deregulaatiota myös, tämäkin tehtiin ennen finanssikriisiä ja sitä on pidetty yhtenä merkittävimpinä syynä sen syntymiseen. Lain idea oli erottaa liikepankit ja säästöpankit toisistaan jottei mummojen säästöjä voitaisi käyttää finanssipeleihin - ja jottei valtiota voitaisi vaatia beilaamaan jotteivat mummojen säästöt vaarantuisi. Mielestäni Ellilän väite että talouden deregulaatio ei mitenkään vaikuttaisi kriiseihin on roskaa. Sitäkin oudompaa sillä nimenomaan Itävaltalainen taloustiede peräänkuuluttaa erittäin vahvaa rahapoliittista regulaatiota. Asialla vaan ei ole kauhean suurta merkitystä jos erilaisia vipuja ja johdannaisia joita käytetään enenevissä määrin rahan korvikkeena finanssimaailmassa ei reguloida yhtä lailla myös.

Siitä olen yhtä mieltä Itävaltalaisten kanssa, että keskuspankin lisäämä raha luo kuplia. Mutta se ei todellakaan ole koko totuus talousjärjestelmän toiminnasta ja kriiseistä.

[hattiwatti]

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110990825

UBS: Euron ei pitäisi olla olemassa

Sveitsiläispankki UBS:n ekonomistiraportti tyrmää valuuttaunionin epäonnistuneeksi, mutta eurosta lähtö kävisi kuitenkin kalliiksi jäsenmaille.

Sveitsiläispankki UBS:n ekonomistit Stephane Deo, Paul Donovan ja Larry Hatheway naulaavat tuoreessa raportissaan nauloja 17 jäsenmaan valuuttaunionin arkkuun.

Ekonomistien mielestä euron perusongelma on, että sen "ei pitäisi olla edes olemassa". Nykyisellä rakenteellaan ja jäsenillään euro ei toimi.

Vaikeuksien voittaminen vaatii joko rakenteen muuttamista tai jäsenten vaihtamista.

Euro perustuu ekonomistien mielestä valheeseen, joka markkinoitiin euroalueen jäsenmaiden kansalaisille harhaanjohtavasti. Euroalueen jäsenmaat olisivat paremmassa kunnossa, jos ne eivät koskaan olisi liittyneetkään euroon, täräyttävät ekonomistit.

Eurotyrmäyksestä huolimatta Deo, Donovan ja Hatheway eivät usko, että euro hajoaa. Todennäköisempi lopputulos on jonkinlainen tiiviimpi valtioliitto.

Suurin syy euroalueen hajoamattomuuteen ovat kustannukset. Ekonomistien laskelmien mukaan heikon euromaan lähtö valuuttaunionista maksaisi maan kansalaista kohden 9500-11500 euroa ensimmäisenä vuonna. Tämä olisi 40-50 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Seuraavina vuosina hinta olisi 3000-4000 euroa per kansalainen. Vahvan euromaan lähtö olisi hieman halvempaa, mutta ei ilmaista.

Esimerkiksi Saksan eroaminen eurosta tarkoittaisi kustannusta kutakin saksalaista kohden 6000-8000 euroa ensimmäisenä vuonna. Seuraavina vuosina hinta olisi 3500-4500 euroa.

Ekonomistien laskema hinta suhteessa Saksan bkt:hen olisi 20-25 prosenttia ensimmäisenä vuonna.

[mikkoellila]

Tyly fakta on kuitenkin se, että ennen kuin finanssipolitiikan säätelyä alettiin purkaa mm. Chicagon koulukunnan vaatimusten vuoksi oli eletty vuosikymmeniä ilman ainuttakaan hyvin merkittävää finanssikriisiä. Tietenkin taloudessa oli ollut normaaleja mutkia ylös ja alas ja lähinnä öljykriiseistä johtuneita töyssyjä.

Kun säätelyä Greenspanin johdolla purettiin, ensimmäinen finanssikriisi eli Wall Streetin musta maanantai tapahtui jo 3 kuukautta sen jälkeen 1987.

Tästä eteenpäin jossain päin maailmaa on ollut merkittävämpi finanssikriisi keskimäärin kahden ja puolen välein.

Taloudessa on pikemminkin satunnaisheiluntaa eikä selvärajaisia, säännöllisiä syklejä.

Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan talous toimi 1960-70-luvulla, tiukan sääntelyn aikana, keskimäärin huonommin kuin nykyään.

Tietenkään kaikki asiat eivät ole kehittyneet parempaan suuntaan. Joissakin suhteissa talouspolitiikka on nykyään jopa typerämpää kuin silloin. Kukaan ei olisi voinut 1960-70-luvulla tai edes 1980-luvulla kuvitella, että esim. Suomi joutuisi maksamaan Kreikan ja Portugalin velkoja.

On kuitenkin väärin kuvitella, että nykyinen talouskriisi johtuisi sääntelyn purkamisesta.

Itävaltalainen taloustiede peräänkuuluttaa erittäin vahvaa rahapoliittista regulaatiota.

Itävaltalaisten taloustieteilijöiden mielestä nykyinen rahajärjestelmä
perustuu petokseen. Pankit lupaavat maksaa tileillä olevat rahat
tilinomistajille välittömästi heidän niin halutessaan, mutta
todellisuudessa eivät pysty tähän. Pankeissa ei ole niin paljon rahaa,
että kaikki tallettajat voisivat nostaa kaikki rahansa
samanaikaisesti. Tallettajien rahoista suurin osa on lainattu
eteenpäin; lainanottajat ovat käyttäneet lainaksi saamansa rahat
tyypillisesti asuntojen tai autojen ostamiseen (tai yritysten
tapauksessa investointeihin) tai kulutusluottojen tapauksessa yleiseen
kulutukseen; nämä rahat ovat tulleet ko. asuntojen, autojen tai muiden
kulutushyödykkeiden (tai yrityslainojen tapauksessa
investointihyödykkeiden) myyjätahojen tileille talletuksina, joista
pankit ovat taas lainanneet suurimman osan eteenpäin jne.

Pankit eivät voi maksaa kaikkia talletuksia kaikille asiakkailleen
ennen kuin lainanottajat ovat maksaneet takaisin lainaamansa rahat.
Koska lainanottajat eivät voi välittömästi maksaa lainoja takaisin,
pankitkaan eivät voi välittömästi maksaa tallettajille kaikkia heidän
tileillään olevia rahoja. Pankit kuitenkin lupaavat maksaa jokaiselle
tallettajalle tilin koko saldon heti kun tallettaja haluaa. Pankit
siis lupaavat sellaista, mitä eivät voi pitää. Tämä on petos.

Monet taloustieteilijät ovat kannattaneet rahajärjestelmän muuttamista
sellaiseksi, että pankit eivät saisi lainata käyttötileillä eli
tavallisilla pankkitileillä olevia rahoja eteenpäin lainkaan. Tällöin
kassavarantovelvoite olisi siis 100 %. Yleensä tämä järjestelmä on
lähinnä itävaltalaisten taloustieteilijöiden kannattama, mutta myös
jotkut Chicagon koulukunnan taloustieteilijät ym.
mainstream-taloustieteilijät ovat kannattaneet tätä. Yleensä esim.
Milton Friedman esitetään vastakohtana itävaltalaisten
taloustieteilijöiden teorioille ja mielipiteille, mutta myös Friedman
on kannattanut 100 % kassavarantovelvoitetta käyttötileille.

Tällöin pankit saisivat antaa lainaksi vain a) omia rahojaan
(osakkeenomistajien rahoja), b) määräaikaistileillä olevia rahoja, c)
joukkovelkakirjalainoilla (obligaatioilla) keräämiään rahoja.

[mikkoellila]

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110990825

Ekonomistien laskelmien mukaan heikon euromaan lähtö valuuttaunionista maksaisi maan kansalaista kohden 9500-11500 euroa ensimmäisenä vuonna. Tämä olisi 40-50 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Seuraavina vuosina hinta olisi 3000-4000 euroa per kansalainen. Vahvan euromaan lähtö olisi hieman halvempaa, mutta ei ilmaista.

Esimerkiksi Saksan eroaminen eurosta tarkoittaisi kustannusta kutakin saksalaista kohden 6000-8000 euroa ensimmäisenä vuonna. Seuraavina vuosina hinta olisi 3500-4500 euroa.

Ekonomistien laskema hinta suhteessa Saksan bkt:hen olisi 20-25 prosenttia ensimmäisenä vuonna.

Miljardibisneksiä pyörittävä pankki, joka itse hyötyy Kreikan, Irlannin ja Portugalin tukipaketeista, väittää tukipakettien olevan välttämättömiä tuollaisen maailmanloppuskenaarion estämiseksi.

Tukiaisista hyötyvän pankin julkaiseman "raportin" mukaan, jos ERVV-tukipaketteja ym. miljardien tulonsiirtoja veronmaksajilta pankeille ei olisi, bkt romahtaisi 50%. No vittu joo.

Seuraavaksi varmaan Suomen kansallisoopperan johtaja ilmoittaa, että ilman oopperatalon rahoittamista verovaroista Suomeen tulee ydinsota tai jotain vastaavaa.

Ylekin voisi julkaista "tutkimuksensa", jonka mukaan tv-lupamaksun lakkauttaminen tappaisi pari miljoonaa suomalaista nälkään. Lisäksi esim. Kokoomus voisi julkaista "raportin", jonka mukaan puoluetuen leikkaaminen aiheuttaisi maapallon räjähtämisen.

Idioottilehdet varmaan kertoisivat näistäkin "tutkimuksista" ikään kuin ne olisivat jotain objektiivista tietoa.

[Finka]

requiem : Lainaamasi teos on kirjoitettu itävaltalaisen koulukunnan näkökulmasta ja ei täten ole välttämättä objektiivinen koulukuntien vertailussa.

[hattiwatti]

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110990825

Ekonomistien laskelmien mukaan heikon euromaan lähtö valuuttaunionista maksaisi maan kansalaista kohden 9500-11500 euroa ensimmäisenä vuonna. Tämä olisi 40-50 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Seuraavina vuosina hinta olisi 3000-4000 euroa per kansalainen. Vahvan euromaan lähtö olisi hieman halvempaa, mutta ei ilmaista.

Esimerkiksi Saksan eroaminen eurosta tarkoittaisi kustannusta kutakin saksalaista kohden 6000-8000 euroa ensimmäisenä vuonna. Seuraavina vuosina hinta olisi 3500-4500 euroa.

Ekonomistien laskema hinta suhteessa Saksan bkt:hen olisi 20-25 prosenttia ensimmäisenä vuonna.

Miljardibisneksiä pyörittävä pankki, joka itse hyötyy Kreikan, Irlannin ja Portugalin tukipaketeista, väittää tukipakettien olevan välttämättömiä tuollaisen maailmanloppuskenaarion estämiseksi.

Tukiaisista hyötyvän pankin julkaiseman "raportin" mukaan, jos ERVV-tukipaketteja ym. miljardien tulonsiirtoja veronmaksajilta pankeille ei olisi, bkt romahtaisi 50%. No vittu joo.

Seuraavaksi varmaan Suomen kansallisoopperan johtaja ilmoittaa, että ilman oopperatalon rahoittamista verovaroista Suomeen tulee ydinsota tai jotain vastaavaa.

Ylekin voisi julkaista "tutkimuksensa", jonka mukaan tv-lupamaksun lakkauttaminen tappaisi pari miljoonaa suomalaista nälkään. Lisäksi esim. Kokoomus voisi julkaista "raportin", jonka mukaan puoluetuen leikkaaminen aiheuttaisi maapallon räjähtämisen.

Idioottilehdet varmaan kertoisivat näistäkin "tutkimuksista" ikään kuin ne olisivat jotain objektiivista tietoa.

Totta. UBS - pankki on tiukan pankkisalaisuutensa vuoksi ns. veroparatiisipankki jossa makaa miljardeittain kehitysmaiden diktaattoreiden salaan siirrettyjä rahoja. Länsimaisesta mafiasta puhumattakaan.

UBS-pankilla kuten muillakin Sveitsiläisillä pankeilla on valtavasti sijoituksia rajanaapureinaan sijaitsevissa kriisimaissa. Siksi Sveitsin frangi ei ole välttämättä niin hyvä sijoituskohde kuin yleisesti luullaan.

[repo]

Jos meillä olisi nyt ollut vanhat presidentin valtaoikeudet ja presidentillä "munaa" sukupuoleen katsomatta, hän olisi käynyt useammankin pikku dialogin Kataisen kanssa hallituksen muodostamisesta ja opettanut Kataiselle hieman nöyryyttä.

Luuletko, että Halonen olisi alkanut ryppyilemään suurimman kannatuksen saaneen puoluejohtajan kanssa ja varsinkin, kun vaakalaudalla olisi ollut demareiden pääsy hallitukseen? Vai haluatko niin vahvan presidentin, jolla on oikeus määrätä hallituksen kokoonpano? Perustuslain mukaan valta on kuitenkin eduskunnalla.

Nöyryyttä toki nykyhallitus kaipaisi.

Menee vähän OT:ksi, mutta menköön, tärkeä asia. En luule, Halonen ei olisi alkanut edes riittävillä vaikutusmahdollisuuksilla varustettuna, koska on Tarja Halonen ja Suomen surkein presidentti. Arvojohtajuus on tyhjää puhetta. Presidentillä ja pääministerillä pitää olla toistensa toiminnan ja valintojen suhteen veto-oikeus ja jos he käyttävät sitä niin sitten vaalit. Näiden kahden erimuotoisen ja tehtäväjaoltaan eri painotuksen omaavan poliittisen instituution välillä pitää vallita kauhun tasapaino, syvä kunnioitus tai luottamus, mitä ikinä, eikä mitään näytelmää kuten nyt. Presidentinhän piti olla puoluepolitiikan yläpuolella. Pidetään siitä kiinni, jolloin Halosen surkeus on perusteltu.

Yksinkertaisesti ilmaistuna en kannata yhden poliittisen instituution diktatuuria, vaikka se toinen täyttäisikin paremmin demokraattisen ideaalin tunnusmerkit. Olkoon se avoin, mikä on se "oikea" valtaoikeuksien valikoima kullekin vaikuttaa, mutta molemmilla eri instituutioilla pitää olla sellaista vaikutusta, joka tekisi jopa Kataisen nöyräksi eikä edes Vapaavuorelle tulisi mieleen puhua "omaehtoisesta" politiikan teosta.

Suora demokratia + perustuslakituomioistuin voisivat olla hyvät mekanismit korvata presidentti-instituutio ja antaisivat pientä kauhun tasapainoa Eduskunnalle. Mutta nyt ei ole näin, eikä presidentti ole ja Eduskunta todennäköisesti vahvistaa 13.9. alkavassa käsittelyssä perustuslain muutoksen, jolla valtaa siirretään EU:lle, joten näillä mennään. Josko näistä jotain opittaisiin.

[Vörå]

Missä vaiheessa tuosta toiminnasta tuli "keynesiläisyyttä"

Talouden "elvyttäminen" valtion velanotolla ja löysällä rahapolitiikalla (liikeellä olevan rahamäärän kasvattamisella runsaasti) on juurikin keynesiläistä politiikkaa.

- velkarahan määrä näyttää tuossa räjähtäneen finanssimarkkinoiden säännöstelyn purkamisen alettua ja kun kovaäänisesti oltiin 80-luvulla luovuttu keynesiläisyydestä Reaganin ja Thatcherin johdolla. En oikein pirullakaan saa tuosta kuviosta esiin Keynesin triumfia vaan ehkä, korkeintaan, Chicagon ja Friedmanin. Sinänsä säätelyn purku näyttää toimineen ihan "tehokkaasti", markkinat parhaimmillaan.

Se, että ns. Chicagon koulukunta eli mainstream-taloustiede eli ns. uusklassinen taloustiede yleisesti kannatti 1980-luvulla talouden deregulointia verrattuna aiempaan, tiukasti säädeltyyn talouteen, ei mitenkään liity velkakriisiin tms. ongelmiin.

Niin, siis tuossa kommentoin tuota kaaviota, joka osoittaa velkarahan räjähtäneen käsiin 80-luvulta alkaen, mitä aikakautta leimasi siis äänekäs Keynesistä irtautuminen ja finanssi-markkinoiden säätelyn purku. En totta puhuen pysty näkemään tuossa monetarisminkaan sormenjälkiä kovin leimallisesti vaan vain tuon säätelyn purun: täytyyhän se vapautunut pääoma johonkin kierrättää. Keynes ei suinkaan kannattanut kasvun ylläpitoa velalla vaan piti järkevänä lisätä julkisia menoja etenkin kysyntä-taantumien aikana - vastaavasti hanoja piti kiristää nousukaudella.

Johtopäätös tästä on melko yksinkertainen: etenkin kaksi presidenttiä ovat räjäyttäneet USA:n julkisen alijäämän taivaisiin, nimittäin Ronald Reagan ja George W. Bush. Kaksi anti-keynesiläistä, oikean laidan republikaania, jotka painoivat kaasua nousukaudella ja leikkasivat veroja leikkaamatta palveluita. (Toki myös yksityinen velka on näinä vuosikymmeninä noussut ehkä vieläkin huolestuttavampiin korkeuksiin.) Rakenteellinen julkisen talouden alijäämä on tietysti hyvin vastuuton asia, ja juuri tähän nämä kaksi suurmiestä maansa ajoivat. Sen sijaan tilapäinen alijäämä syvän laskukauden aikana voi olla ihan järkevää politiikkaa - ja onkin.

[requiem]

requiem : Lainaamasi teos on kirjoitettu itävaltalaisen koulukunnan näkökulmasta ja ei täten ole välttämättä objektiivinen koulukuntien vertailussa.

Tiedän kyllä tuon teoksen taustan.

Olisihan tuon voinut toki mainittakin - noiden määrittelyjen kohdalla tosin ainoa mielipidetasoinen sutkaus liittyi keynesiläisyydessä tuohon työpaikkojen luontimekanismiin keynesiläisyyttä ajaville tahoille - muutoin nuo määrittelyt kuitenkin pitävät kutinsa asiasisältönsä pohjalta, siis keynesiläisyyden oppi säännellä markkinoiden kokonaiskysyntää julkisen kulutuksen kautta vs. monetarismin oppi rahavarantojen sääntelyn ja inflaation hallinnan tärkeydestä.

Teoksen itävaltalaisempi sisältö sitten löytyykin niistä muista kappaleista, ja tämä tunnustetaankin avoimesti tuon talousteoriakappaleen lopussa.

Noihin teksteihin tulee vain helposti viitattua, koska ne ovat a) suomennettuja ja b) ilmaiseksi tarjolla.

[hattiwatti]

Uuskeynesiläisiltä demareiden taustavaikuttajilta analyysia Ranskan tulevan kaatumisen syistä:


http://rahajatalous.wordpress.com/2011/08/11/miksi-ranska-on-seuraava/

Merkillepantava nyrkkisääntö tuosta kirjoituksesta:

"Jos maalla ei ole omaa valuuttaa, eikä keskuspankkia, on sillä välttämättä oltava ylijäämäinen ulkomaan sektori."

Joo.

Perinpohjaisempi aihetta käsittelevä artikkeli samaa näkemystä käsittelevästä blogista (jonka tekijät lienevät SDP:n talouskonsultteja as far i understood?):

http://rahajatalous.wordpress.com/2011/02/08/euroalueen-velkakriisi-syyt-seuraukset-ja-ratkaisut/

Jonka nyrkkisääntö taas on että vaihtoehdot ovat joko liittovaltio tai eurojärjestelmän hajottaminen. Poliitikkomme ovat valinneet ensimmäisen vaihtoehdon.

"

Olemme hyvin tietoisia siitä, että esittämämme reformivaatimukset kuulostavat utopistisilta eikä niiden toteuttamiselle löydy juurikaan poliittista tahtoa. Euroalueen liittovaltion perustaminen olisi iso poliittinen kysymys eikä ole ollenkaan selvää, olisiko se esimerkiksi eurooppalaisen demokratian näkökulmasta lainkaan suotavaa.

Olemme kuitenkin tässä tekstissä osoittaneet, että EMU ei voi toimia pelkkänä rahaliittona, vaan myös keskitetyn finanssipoliittisen auktoriteetin perustaminen on välttämätöntä. Ainoa mielekäs vaihtoehto eurovaltion perustamiselle on koko eurojärjestelmän purkaminen.

On kuitenkin todennäköistä, että nykyisenkaltaisesta EMU-järjestelmästä halutaan pitää kiinni kaikin keinoin. Tämä tarkoittaa koko euroalueen ajautumista pitkittyneeseen taantumaan sekä lopulta mahdollisesti myös velkadeflaatioon ja syvään lamaa."

[slobovorsk]

Ollaanpas täällä oltu oppineina viime aikoina . Hienoa seurattavaa ja meikäläiselle aika paljon sulateltavaa. Yleisesti kannatan sellaista talouspolitiikkaa joka lisää useimpien (helsinkiläisten, suomalaisten, eurooppalaisten...) hyvinvointia.

Yksi aika kyyninen näkökulma, ei niinkään makrotalouteen kuin yleiseen sopimusten, tässä tapauksessa kansainvälisten multilateraalien taloudellisten sopimusten tekoon kenties soveltuva, on vielä mainitsematta. En tiedä mitä kuuluu transaction cost economicsille, tuolle Coasen viime vuosisadan alkuvuosikymmenien idealle, jota  myöhemmin kehittelivät Williamson ja mm. Grossman ja Hart.

Esim. viimeksi mainittujen mukaan osapuolten on yleensä vaikea päästä hyvinvointimielessä tehokkaisiin sopimuksiin, koska ihminen kykenee vain rajoitettuun rationaalisuuteen eikä myöskään kykene kirjoittamaan kuin epätäydellisiä sopimuksia, joissa ei voi ottaa kaikkia maailmantiloja huomioon. Lisäksi jokainen neuvottelun osapuoli odottaa muidenkin olevan kaltaisiaan kavalia ja opportunistisia oman edun tavoittelijoita,  jotka pyyhkivät sopimuksilla hanuriaan aina tarpeen tai tilaisuuden tullen, ja harkitsevat siis aina vielä erikseen kannattaako täyttää oma osansa sopimuksesta tietyn maailmantilan realisoiduttua. Kun jokainen ottaa muiden tämänkaltaisen itsekkyyden huomioon ennakkoon, ei saada aikaan kokonaisuuden kannalta hyviä sopimuksia, niiden noudattamisesta puhumattakaan.

Ei kovin vieras ajatus nyky-EU:ssakaan, paitsi ehkä joillekin suomalaisille.

[Kareliana-55]

Kasvava joukko kriitikoita kautta euromaiden on velkakriisin alusta asti arvostellut Euroopan unionin, euromaiden ja euromaiden keskuspankin EKP:n kriisitoimia niin sanotun Lissabonin sopimuksen vastaisiksi.

Saksassa kiukkuinen ryhmä talousprofessoreita meni pian ensimmäisen Kreikalle luvatun "pelastuspaketin" jälkeen pelkkää arvostelua pidemmälle: professoriryhmä teki maan perustuslakituomioistuimeen kanteen, jonka mukaan Saksan päätös osallistua hätätoimiin rikkoo maan perustuslakia.

Professoriryhmän alkuperäisen kanteen jälkeen Karlsruhessa toimiva perustuslakituomioistuin on vastaanottanut satakunta muutakin kannetta kriisitoimien mahdollisesti lain vastaisista piirteistä.
.....
Karlsruhen kanta selviää tänään, kun perustuslakituomioistuin julistaa tuomionsa kello 11 Suomen aikaa.

Boldaukset minun.

Jännittävää nähdä, millaisen tuomion antavat tuolta.

Lue lisää täältä:

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2011/09/07/paatos-tanaan-ovatko-kriisitoimet-lain-vastaisia/201112487/12

[hoxpox]

Perinpohjaisempi aihetta käsittelevä artikkeli samaa näkemystä käsittelevästä blogista (jonka tekijät lienevät SDP:n talouskonsultteja as far i understood?):

http://rahajatalous.wordpress.com/2011/02/08/euroalueen-velkakriisi-syyt-seuraukset-ja-ratkaisut/

Jonka nyrkkisääntö taas on että vaihtoehdot ovat joko liittovaltio tai eurojärjestelmän hajottaminen. Poliitikkomme ovat valinneet ensimmäisen vaihtoehdon.

Kirjoitus on täyttä soopaa.

Jos osa valuutta-alueen maista valitsee aggressiivisen vientikilpailukyvyn talouspoliittiseksi strategiakseen, on myös löydyttävä valtioita, jotka takaavat riittävän kokonaiskysynnän. Vientikilpailukyvyltään heikompien maiden on pakko tehdä alijäämäisiä budjetteja, koska muussa tapauksessa yksityinen sektori nettovelkaantuu näissä maissa.

Eli ylivelkaantuneet Etelä-Euroopan valtiot ovat tehneet palveluksen ahkerille ja säästäväisille valtioille ottamalla velkaa ja ostamalla rahoilla ahkerien valtioiden tuottamia hyödykkeitä?

Samalla logiikalla pienituloinen henkilö tekisi palveluksen yhteiskunnalle ottamalla velkaa ja ostamalla muiden tekemiä tuotteita, vaikkei selviäkään veloistaan.

Ei näin.

Yhteiskuntaa hyödyttää se että on mahdollisimman tuottava, ei se että ylivelkaantuu. Jos Etelä-Euroopan maissa oltaisiin kehitetty sellaisia hyödykkeitä joilla olisi ollut kysyntää muissa maissa, olisivat kyseiset maat pystyneet maksamaan velkansa vientituloillaan ja lisäksi hyödyttäneet niitä maita jotka näitä hyödykkeitä olisivat ostaneet.

Ihmettelen että joku kehtaa laittaa nimensä tuollaisen kirjoituksen loppuun.

[hattiwatti]

Perinpohjaisempi aihetta käsittelevä artikkeli samaa näkemystä käsittelevästä blogista (jonka tekijät lienevät SDP:n talouskonsultteja as far i understood?):

http://rahajatalous.wordpress.com/2011/02/08/euroalueen-velkakriisi-syyt-seuraukset-ja-ratkaisut/

Jonka nyrkkisääntö taas on että vaihtoehdot ovat joko liittovaltio tai eurojärjestelmän hajottaminen. Poliitikkomme ovat valinneet ensimmäisen vaihtoehdon.

Kirjoitus on täyttä soopaa.

Ihmettelen että joku kehtaa laittaa nimensä tuollaisen kirjoituksen loppuun.

Hepuista ainakin toinen on ollut vahvasti mukana SDP:n taustakonsulttina talousasioissakin. Siksi tuo kirjoitus on täällä, sillä on hyvä tietää millaisiin näkemyksiin he nojaavat. Muutenkin erilaisia vähemmin tunnettuja talousoppisuuntia on vähintään hyvä esitellä täällä. Itse olen aina sitä mieltä ettei mikään yksittäinen taloustieteen haara kerro totuutta, mutta jokainen tajuaa jonkun palan kokonaisuudesta.

http://www.helsinki.fi/globalgovernance/research/holappa.html

Lauri Holappa is a researcher at the Centre of Excellence in Global Governance Research.
He is a member of research venture 5) Private Property in Global Governance. His current research project deals with the discrepancy between the so-called real economy and capital accumulation in financial markets. Orthodox economic theory suggests that embedded property rights constitute an equal system of barter trade which dissolves every form of economic domination. However, standard economic thinking neglects the crucial role of money in the capitalist process. He argues that money is the thing that breaks the liberal illusion of self-regulation and brings in new forms of repression.

Tossa on joku vanhempi varsin mielenkiintoinen näkemys:

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Valtion+rahoitusvaje+on+poliittinen+valinta/HS20101120SI1MA01h2e

[TheJ]

Samalla logiikalla pienituloinen henkilö tekisi palveluksen yhteiskunnalle ottamalla velkaa ja ostamalla muiden tekemiä tuotteita, vaikkei selviäkään veloistaan.

Ei näin.

Yhteiskuntaa hyödyttää se että on mahdollisimman tuottava, ei se että ylivelkaantuu. Jos Etelä-Euroopan maissa oltaisiin kehitetty sellaisia hyödykkeitä joilla olisi ollut kysyntää muissa maissa, olisivat kyseiset maat pystyneet maksamaan velkansa vientituloillaan ja lisäksi hyödyttäneet niitä maita jotka näitä hyödykkeitä olisivat ostaneet.

Ihmettelen että joku kehtaa laittaa nimensä tuollaisen kirjoituksen loppuun.

Ah, et taas ajattele Pankkiirilogiikalla. Pankkiiri haluaa paljon tahoja jotka ovat velkaa jotta voi lypsää niiltä korkoa. Takaisinmaksu on toissijaista, koska paperit voi kaupata eteenpäin jos alkaa näyttää pahalta.

Jenkkien MBS-sotku johtui juuri tästä pankkiirilogiikasta; haalittiin valtavia määriä uusia velallisia (asuntovelallisia) joilla ei ollut mitään mahdollisuuksia maksaa velkojaan. Tulotietoja vääristeltiin ja lainoja veivailtiin "introductory"-koroilla jotka sitten pompsahtaisivat korkeammiksi parin vuoden jälkeen. Logiikkana se että...

- Asuntojen arvothan voivat vain nousta, eli vaikkei tulot ihan riitä niin asunnon noussut arvo korvaa tämän - ainahan voi uudelleenrahoittaa. Ja hei, siitä tulee vielä mukavat järjestelypalkkiot pankeille.
- Asuntolainapaperit voi paketoida tyhmille sijoittajille ja kun veivailemalla saa päälle vähän AAA-leimaa niin näitä voi lapioida ulos miljarditolkulla. Ja jälleen voi kuoria vähän järjestelypalkkioita.

Kaikki toimi hienosti kunnes... asuntojen arvot alkoivat laskea ja jengi alkoi defaulttaamaan kun tuli vähän työttömyyttä ja "introductory"-korot laukesivat korkeammiksi eikä enää ollutkaan pankkia joka uudelleenrahoittaisi lainan herkkuehdoilla.

Pankkiri sanoo "too bad". Sijoittajalla on kädessä paskapaperia, asunnon haltijalta on menossa kämppä alta ja pankkiiri laskee vain siinä välissä kertyneet järjestelypalkkiot ja korot ja nauraa koko matkan... eikun venaas, eihän pankkiiri voi nauraa koko matkaa pankkiin, koska on jo siellä. No, naureskelee vaan.

Velkaantuminen on oikein hyvä asia. Pankkiireille.

Ongelmat alkavat kun pankkiirit taustalla vetelevät naruja ja ohjaavat tai välillisesti "pakottavat" valtiota velkaantumaan pää punaisena.