Homoliitot IV, A New Hope

[Late]

Eiköhän sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat pääsisi aika pian traumoistaan yli kun huomaavat ettei mikään oikeastaan muuttunut. Edelleen voi mennä naimisiin, luvata olla yhdessä loppuelämä ja parin vuoden päästä erota ja riidellä katkerasti.

[Nissemand]

Jos yhteiskunta ei ymmärrä lisääntymisensä merkitystä, niin se on lähellä loppuaan.

Onneksi on olemassa hienoja ja menestyviä yhteiskuntia jotka ymmärtävät lisääntymisen merkityksen. Täältä voi käydä ihmettelemässä kuinka Suomi sijoittuu vasta sijalle 183 kun kärkisijaa pitävät Liberia, Burundi ja Afganistan

[Late]

I am very real. Yhtä vähän kuin sokea tarvitsee ajokorttia, niin hedelmätön tarvitsee avioliittoa.

Yli-ikäisten avioliitto-oikeus osoittaa lähinnä yhteiskunnan laskukyvyttömyyden.

Jos yhteiskunta ei ymmärrä lisääntymisensä merkitystä, niin se on lähellä loppuaan.

Mihin kummaan "lisääntyvä" avioliittoa tarvitsee?

Avioliittoa voi ja saa tietysti ajatella hyvin rajoittuneesti pelkästään lisääntymisen kautta, mutta todellisuus on jo tällä hetkellä aika kaukana tästä.

[Alfresco]

Suvaitsevaiset ja erilaiset moraalista ylivaltaa edustavat järjestöt ja henkilöt yrittävät omalla näennäisellä, keksityllä paremmuudellaan, tehdä itsestään tämän maan moraalin ...

Yes, hyväksyn tämän toteamuksen ja olen saamaa mieltä.

Tekniikka on selvä. Ensin osoitetaan oma moraalinen hyvyys vetoamalla mukamas absoluuttisiin hyvyyden arvoihin, kuten rakkaus tai tasa-arvo tai sananvapaus, ja yhdistämällä oma käsitys näistä arvoista yhteiskunnallisesti merkittäväksi ja oikeaksi dominoidaan keskustelua, ...

Hyväksyn tämänkin toteamuksen ja olen tästäkin samaa mieltä.

... sananvapaudelle ja muille nykyisen yksilöön keskittyvän yhteiskunta- ja yhteisökäsityksen mukaan alati muuttuville ja yksilöstä riippuvaisille arvoille oma stabiloitunut sisältö ja tätä kautta edistää omaa vaikutusvaltaa poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaikuttamisessa.

Hyväksyn tämänkin toteamuksen mutta jätit vastaamatta kysymykseeni "Miksi koet tämän asiaan niin voimakkaasti"? Mikä sinua ärsyttää tässä keskustelussa? Miksi sinua vituttaa homojen asioiden käsittely? En kysy ärsyttääkseeni vaan haluan tietää mikä jengiä risoo.

Sanon nyt uudestaan etten edusta yhtään ketään muuta kun itseäni. En ole missän SETA:ssa tms. Itse asiassa minulla ei ole mitään vahvaa kantaa homoliittojen osalta. Olen lievästi kallellaan niiden puolelle mutta avasin keskustelun sen takia, että haluaisin tietää jos asiaan liittyy jotain järjenjuoksua, jonka perusteella ne tulisi evätä tai puolustella. En myöskään ole mikään asiantuntija tässä asiassa, joten en yritäkkään esiintyä jonain auktoriteettinä.

Sensijaan aion haastaa keskusteluun ja vaadin perusteluja jos näen sen mahdollisuuden. Mutta heitän myös pyhkeen kehään heti jos joku osaa esittä validin argumentin asiansa puolesta. Tunteisiin vetoaminen ei kelpaa siihen.

[Punaniska]

Tämä asia on myös kivi monen homon kengässä, jotka kokevat olevansa B-luokan kansalaisia.

Veikkaan, että tässä on sekä suurin kysymys, että suurin virheoletus: Kivi homon kengässä.

Vaikka homot saisivat täydet oikeudet verrattuina heteropareihin, vaikka pelkkä vihainen mulkaisu homoa kohti olisi viharikos, vaikka Haavistosta tulisi presidentti: Se kivi ei lähde kengästä mihinkään.

Homous on surullisesti toiseutta, joka pysyy toiseutena, vaikka ympäröivä yhteiskunta muuttuisi kuinka homoystävälliseksi. Erilaisuus ja joukkoon kuulumattoman ulkopuolisuus säilyvät.

Tätä ulkopuolisuuden tunnetta yritetään näillä avioliittohankkeilla vähentää. Se ulkopuolisuus on kuitenkin niin syvään juntattu, että mikään "suvaitsevaisuus" ei sitä poista.

Joten: "Ota ristisi ja käy". Meillä kaikilla on ristimme.

[Randelin]

Kiinnitin samaan huomioita kuin aloittaja, eli A-talkissa nuoret miehet (Eerola & Halla-aho) olivat sukupuolineutraalia avioliittoa vastaa eikä mitään argumenttia mielipiteelle esitetty. Halla-aho on kuitenkin tunnettu analyyttisestä ajattelustaan ja siksi häntä vastustajat pelkäävät.

Luterilainen kirkko muuten päättää omassa demokraattisessa viitekehyksestään talousasioidensa lisäksi mm. opillisista asioista. Katolisilla taas opin oikeellisuudesta vastaa Paavi ja muut ns. opilliseen eliittiin kuuluva kerma. Kirkollisessa mielessä sukupuolineutraali avioliitto olisi kirkon oma asia, jollei kyse olisi valtionkirkosta.

Rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton erot ovat a) nimi b) adoptio-oikeus c) avioliitossa liiton osapuolet saavat vaihtaa nimensä valtion kustantamana rekisteröidyssä parisuhteessa maksu peritään.

Vähänkään järkevät ihmiset (ts. liberaalit) lähtevät siitä liikkeelle, että kaikki sellainen, joista ei aiheudu muille ihmisille haittaa, on sallittua. Tästä näkökulmasta avioliiton ja sukupuolineutraalin (ja jopa lukumäärä neutraalin) avioliiton tulee olla identtiset. Ainoa seikka, josta mahdollisesti aiheutuu haittaa sukupuolineutraaliin avioliittoon syyttömälle osapuolelle on lapset, omat tai adoptoidut.

Heteronormatiivinen oletus on, että ideaalitilanteessa lapsella on eri sukupuolta olevat vanhemmat. Asiaa voidaan haarukoida kysymällä samaa sukupuolta olevan parin lapsilta heidän kokemuksiaan kun ovat aikuisiksi varttuneet. Näin on tehtykin, eivätkä lapset kokeneet erityisesti vanhempiensa samasta sukupuolesta vaurioituneensa. Kritiikki tähän on tietysti se, että kyselyn kohteet eivät ole eläneet eri sukupuolta olevien vanhempien kanssa eli vertailukohta puuttuu. Tähän taas vastakritiikkinä voi esittää sen, että esim. alkoholisti vanhemman kasvattamalla lapsella ei myöskään ole olemassa henkilökohtaista vertailukohtaa alkoholittomasta lapsuudesta, mutta osaa silti nimetä vanhemman alkoholiongelman lapsuuttaan vaurioittaneeksi tekijäksi.

Eniten sukupuolineutraalissa avioliittokeskustelussa tuntuukin hiertävän juuri adoptio-oikeus. Lapsen kannalta on kuitenkin parasta, että hänet adoptoidaan kuin, että jätetään laitokseen kasvamaan. Tämän takia kategorinen homoparien adoptio-oikeuden kieltäminen ei voi olla lapsen edun mukaista.

Kysymys taitaa lopulta haarukoitua niinkin pieneen erimielisyyteen kuin, että kuinka paljon parempia heterovanhemmat ovat kuin homovanhemmat? Jos samasta adoptiolapsesta kilpailee kaksi paria ja kaikki speksit on muuten identtiset, mutta toinen pariskunta on samaa sukupuolta ja toinen eri. Luulen melko monen tässä keississä kallistuvan heteroparin suuntaan. Mutta entä, jos homopari onkin varakkaampi, heillä on valmiiksi jo lapsia (heteroiden ollessa lapsettomia tai toisinpäin) tms.? Loppu viimein kysymys on siis siitä, kuinka monta pistettä (enemmän) saa adoptiopelissä olemalla eri sukupuolta kuin samaa.

[HaH]

Minä olisin valmis poistamaan [virallisen) vihkioikeuden kaikilta uskonnolisilta ryhmiltä. Tällöin rekisteröity parisuhde olisi kaikkien parien virallinen nimike, olivatpa parit sitten hetero- tai homoseksuaalisia.

Aivan, Ranskalainen malli. Uskonnot ja valtio eroon toisistaan.

Itsekin kannatan periaatteessa tuota mallia, sillä oma vähemmistö-uskontoni pitää pariutumis-asioita maallisena asiana, joka ei liity uskontoon mitenkään (poislukien jotkin eettiset säännöt, esim "jos olet parisuhteessa, älä nylkytä muita kuin omaasi").

Käytännössä en kuitenkaan tue parisuhderekisteröinnin ja avioliiton tasaamista, sillä Suomi on kristillinen maa, ja niinpä Suomessa (ainakin vielä) tarjottakoot avioliitto papin vihkimänä juurikin miehelle ja naiselle, yksi kappale kumpaakin.

Jos homot ja lesbot, taikka vähemmistöuskovaiset, haluavat lisäoikeuksia, nimenvaihdon tai adoption suhteen, väännettäköön niistä jokaisesta erikseen, mutta siihen en suostu, että "kalteva pinta" jyrää taas. Sillä valitettavasti näissä kuvioissa usein on näennäis-hyvän tasa-arvo-aatteen takana pyrkimys porvarillisen hegemonian murskaamiseen, pala palalta, ja näin saattaa yhteiskunta esivallankumoukselliseen tilaan. Ja sitä minä vastustan, kun sanon, että ei homoavioliittoja, kiitos!

Olen siis anti-gramscilainen.

[Alfresco]

I am very real. Yhtä vähän kuin sokea tarvitsee ajokorttia, niin hedelmätön tarvitsee avioliittoa

Kyse on haluamisesta ei tarpeista. Se mikä ei muita haittaa sallittakoon. Sokea auton ratissa on ymmärrettävästi suureksi haitaksi muille. Hedelmättömän avioliitto ei ole.

Jos yhteiskunta ei ymmärrä lisääntymisensä merkitystä, niin se on lähellä loppuaan.

Kuinka monta kymmentä lasta sinulla on? Johtaako jokainen orgasmisi synnytykseen? Ellei, niin oikeesti, get real!

[Parsifal]

Miksi ihmisen synnynnäisten ominaisuuksien kieltäminen (homo, lesbo, tms.) on poliittinen asia?

No nehän ovat sen itse tehneet poliittiseksi. Mutta miksei ihmistä, joka tosissaan uskoo olevansa Napoleon, kohdella kuin Ranskan keisarin ja sotasankarin arvolle kuuluu?

[Jouko]

Eiköhän sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat pääsisi aika pian traumoistaan yli kun huomaavat ettei mikään oikeastaan muuttunut. Edelleen voi mennä naimisiin, luvata olla yhdessä loppuelämä ja parin vuoden päästä erota ja riidellä katkerasti.

Ajattelin vain ettei tehdä siitä mitään yleistä normia ja instituutiota tähän maahan. Yhtä vähän kuin islamismista ja sharia-laista. Katson että kristillinen maailmankuva kumminkin on se joka pitää yllä elintasoamme ja järjestystä maassa.

[Kommeli]

Hyväksyn tämänkin toteamuksen mutta jätit vastaamatta kysymykseeni "Miksi koet tämän asiaan niin voimakkaasti"? Mikä sinua ärsyttää tässä keskustelussa? Miksi sinua vituttaa homojen asioiden käsittely? En kysy ärsyttääkseeni vaan haluan tietää mikä jengiä risoo.

Minua ei riso homojen asioiden käsittely. Minua risoo tapa, jolla näitä asioita käsitellään. Tässä kohtaa voisi kai sanoa, että olen konservatiivi.

Muuten tällä kyseisellä foorumilla on ainakin sata sivua tästä samasta aiheesta. Löydät kaikki vastaukset niistä ketjuista.

Voin myös olla osallistumatta tähän.

[Noottikriisi]

Alfresco on näköjään homolobbareiden ja sateenkaarijärjestöjen lobbari, SETAn agitaattori.

En todellakaan ole. Olen kyllä homomies mutta en ole minkään porukan jäsen. Äänestin persuja vaaleissa hyvin tietoisena monen homovastaisuudesta.

Olen käsittääkseni tällä foorumilla huomattavasti keskimääräistä suvaitsemattomampi ja konservatiivisempi, mutta en pidä itseäni homovastaisena. Vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia mutta en homoja, enkä homojen parisuhteen rekisteröimistä.
Oma rajani menee siinä että homojen rekisteröidyn parisuhteen pitää erota avioliitosta vähintään seuraavissa asioissa:
1. Ei ulkoista adoptio-oikeutta.
2. Ei nimitetä avioliitoksi.
3. Ei solmita tai pyhitetä kirkollisesti.

Perusteluni on pääasiassa konservatiivinen suhtautuminen asioihin yleensä.
Adoptio-oikeuden suhteen olen erityisen kriittinen koska siinä homojen oikeuksien ajaminen on tärkeämpi kuin lapsen oikeuksien.
Muissa kyse on lähinnä periaatteesta.

Lisäksi minua kiinnostaa asia, josta ei ole juuri tässä yhteydessä puhuttu, eli tasa-arvon perusteella myös kaksi heteromiestä (tai naista) voisi solmia sukupuolineutraalin avioliiton, esimerkiksi saadaksen joitain sosiaalietuja tai vaikka adoptoidakseen lapsia.

Tähän liittyy lisäksi suhtautuminen lukumääräneutraaliin avioliittolakiin. Kontulahan taisi mainita kannattavansa sellaistakin ja taisi ottaa esimerkiksi muutaman toisiaan rakastavan ihmisen keskinäisen avioliiton.

Jos luovutaan siitä periaatteesta että avioliitto on miehen ja naisen välinen, miksi ei todella voida samalla luopua lukumäärärajoituksista? Nähdäkseni lukumääräneutraalia avioliittolakia voi perustella ihan samoilla argumenteilla kuin sukupuolineutraaliakin.

Jos sitten hyväksytään että esimerkiksi kolme tai viisi ihmistä voisi solmia avioliiton, niin kuinka monta ihmistä avioliitossa korkeintaan saisi olla 5, 50? Mikä tahansa lukumäärä on mielivaltainen.

Jos 500 000 Perussuomalaisia äänestänyttä solmisi avioliiton keskenään, niin olisiko sitten kivaa?

[Late]

Eiköhän sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat pääsisi aika pian traumoistaan yli kun huomaavat ettei mikään oikeastaan muuttunut. Edelleen voi mennä naimisiin, luvata olla yhdessä loppuelämä ja parin vuoden päästä erota ja riidellä katkerasti.

Ajattelin vain ettei tehdä siitä mitään yleistä normia ja instituutiota tähän maahan. Yhtä vähän kuin islamismista ja sharia-laista. Katson että kristillinen maailmankuva kumminkin on se joka pitää yllä elintasoamme ja järjestystä maassa.

Onko niiden maiden, joissa sukupuolineutraali avioliittolaki on voimassa, yleinen moraali, elintaso ja yhteiskuntajärjestys jotenkin notkahtanut kyseisen lain käyttöönoton jälkeen?

[Alfresco]

Tämä asia on myös kivi monen homon kengässä, jotka kokevat olevansa B-luokan kansalaisia.

Veikkaan, että tässä on sekä suurin kysymys, että suurin virheoletus: Kivi homon kengässä.

Vaikka homot saisivat täydet oikeudet verrattuina heteropareihin, vaikka pelkkä vihainen mulkaisu homoa kohti olisi viharikos, vaikka Haavistosta tulisi presidentti: Se kivi ei lähde kengästä mihinkään.

Homous on surullisesti toiseutta, joka pysyy toiseutena, vaikka ympäröivä yhteiskunta muuttuisi kuinka homoystävälliseksi. Erilaisuus ja joukkoon kuulumattoman ulkopuolisuus säilyvät.

Tätä ulkopuolisuuden tunnetta yritetään näillä avioliittohankkeilla vähentää. Se ulkopuolisuus on kuitenkin niin syvään juntattu, että mikään "suvaitsevaisuus" ei sitä poista.

Joten: "Ota ristisi ja käy". Meillä kaikilla on ristimme.

Olet oikeassa siinä, että kivi ei kengästä välttämättä poistu koska se jopa halutaan pitää siellä. Homoilla on taipumus dramatisoida elämäntilannettaan ja löytää ongelmakohtia. Myönnettäköön, että monet ovat tältä osin hieman akkamaisia. Jotkut tekevät homoudestaan politiikkaa. Mutta samalla lailla niin moni nainen ja lapsiperheen isä tekevät elämäntilanteestaan politiikkaa. Kaikki tekevät elämästään politiikkaa. Sinäkin, vastustamalla heterona (?) homoliitoja.

Periatteellisella tasolla on kuitenkin suuri merkitys jos kaikkille pätevät samat lait. Moni homo kokee, että järjestelmä on heitä vastaan koska heidän osaltaan luetaan eri pykäliä. Ymmärrän tämän kannan yhtä lailla kun ymmärrän monen heteron kauhistuksen homoista.

[Noottikriisi]

Jos homot ja lesbot, taikka vähemmistöuskovaiset, haluavat lisäoikeuksia, nimenvaihdon tai adoption suhteen, väännettäköön niistä jokaisesta erikseen, mutta siihen en suostu, että "kalteva pinta" jyrää taas. Sillä valitettavasti näissä kuvioissa usein on näennäis-hyvän tasa-arvo-aatteen takana pyrkimys porvarillisen hegemonian murskaamiseen, pala palalta, ja näin saattaa yhteiskunta esivallankumoukselliseen tilaan. Ja sitä minä vastustan, kun sanon, että ei homoavioliittoja, kiitos!

Hyvin pitkälti samalla linjalla. Sen verran on myös ikää ja elämänkokemusta kertynyt että tiedän ettei "kalteva pinta" ole argumenttivirhe vaan todellisuutta.

[Kommeli]

Alfresco on näköjään homolobbareiden ja sateenkaarijärjestöjen lobbari, SETAn agitaattori.

En todellakaan ole. Olen kyllä homomies mutta en ole minkään porukan jäsen. Äänestin persuja vaaleissa hyvin tietoisena monen homovastaisuudesta.

En usko, että kukaan enää nykymaailmassa on kovinkaan homovastainen. Mitä ihmiset vastustavat on se kulttuuri, jota näiden avulla tuodaan esiin. Vanhat järkiperusteiset argumentit, jopa logiikka, tapakulttuuri, yleensä ne hyvät käytöstavat rapautetaan, koska egoistit vallanhimossaan janoavat itsellensä valtaa.
Vika ei ole homoissa, vaan siinä, että näitä asioita ajavat etujärjestöt ja "liberaalit" yksilökeskeiset henkilöt, jotka edesauttavat omia tavoitteitaan muiden kustannuksella.
Yhteiskunta rapautuu silmiemme edessä ja tälle rapautumiselle löytyy kannatusta, koska ihmiset ovat naiiveja, laiskoja ja tyhmiä tai vastaavasti itsekkäitä "ymmärtämättä" mistä oikeasti on kysymys.

Homovastaisuus on harha ja olkiukko aivan niin kuin rasismi suurilta osin - pinnallista argumentointia ilman sisältöä.

[Demus]

Oma näkemykseni alkuperäiseen kysymykseen:

Jos vastustaisin asiaa, syy voisi olla ihan vaan piruilun vuoksi, koska tietyt piirit jaksavat meuhkata niin paljon siitä kuin se olisi isokin asia. Minun käsittääkseni homoilla on jo aika hyvät oikeudet Suomessa enkä ihan tarkkaan ymmärrä, mitä tarvitaan lisää. Mutta viralliseksi kannakseni otan, että kannatan sukupuolineutraalia avioliittoa, vaikken ihan tarkkaan edes tiedä, mitä kaikkea neutraaliudesta nyt sitten enää edes puuttuu. Minusta olisi ollut huvittavaa nähdä, miten vihreiden kampanjan huippuunsa viritetty keihäänkärki olisi murentunut, kun Halla-aho ja muut persut olisivat vastustuksen sijasta ottaneet kannakseen "aivan sama, ketä kiinnostaa".

Olen itse jotain ateistin ja agnostikon väliltä enkä kuulu kirkkoon, mutta toisaalta mielestäni kirkko saa päättää itse, ketä vihkii. Jos ei kelpaa, voi erota. Adoptioasia lienee se suurin kysymys lakipuolella? En jaksa uskoa, että kyseessä on niin iso asia, että sitä kannattaa fanaattisesti vastustaa. Nimenomaan olisi hauska nähdä, mikä on mukamas se seuraava järisyttävä epätasa-arvon huipentuma, joka maasta löytyy, kun tämäkin kauhea epäkohta on korjattu.

[ämpee]

Omalta osaltani voin sanoa etten vanhana äijänä kaipaa sukupuolineutraalia lakia. Moni muu ehkä kaipaa, joten haluaisin tietää miksi siihen ei pitäisi ryhtyä.

Suhtaudun tähän asiaan itsekkäästi, ja kysynkin itseltäni, olisiko halunnut varttua kodissa jossa on homovanhemmat, pari miestä tai pari naista ?
Ja vilpittömästi vastaan, en olisi, joten mikä minä olen sitä keltään toiseltakaan vaatimaan ?

[Late]

Homoilla on taipumus dramatisoida elämäntilannettaan ja löytää ongelmakohtia. Myönnettäköön, että monet ovat tältä osin hieman akkamaisia. Jotkut tekevät homoudestaan politiikkaa.

Tulee mieleen se Simpsonien jakso jossa homoparaati marssii Springfieldissä.

Homoparaatin osallistujat: We're here, we're queer, get used to it! We're here, we're queer, get used to it!

Lisa: We are used to it!

[ttw]

Vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, mutta en rekisteröidyn parisuhteen kehittämistä.

Perustelujani:

http://hommaforum.org/index.php/topic,38401.msg637378.html#msg637378

Rekisteröity parisuhde/homoliitto, mutta avioliitto jääköön miehen ja naisen väliseksi. Ei pitäisi olla mitään mutinoita enää jos olisi näin tasa-arvoinen lain näkökulmasta. Tosin tämä adoptio on mikä onkin kinkkisempi. Adoptiossa kuitenkin pitää katsoa lapsen etua ja oikeuksia. Oikeus isään ja äitiin. Lapselle muutenkin pitää yrittää antaa parhaat mahdolliset eväät. En tiedä kuinka paljon on tieteellistä tutkimusta sekä näyttöä homoparien adoptiosta/lapsista. Lasten ja eläinten pitää olla erityisessä asemassa sekä auttaa parhaalla saatavalla ajan tiedolla. Aikuiset ihmiset saa vetästä rauhassa uskonnon, fetissinsä, herneen tai muun mielipiteensä nenäänsä. Pienen ihmisen asia on tärkeämpi kuin muiden haluamiset tai tuntumiset.

Näistä aiheista on jauhettu kiitettävästi joka tuutista. Tämä tuntuu olevan yksi kaikkein suurin vääryys yhteiskunnassa. Tietty se varmaan on tärkeä noille ketkä tätä sukupuolisavottaa vääntävät. Äkkiä nyt vaan juridista tasa-arvoa niin päästään tästäkin rummutuksesta. Loput voi perustaa sateenkaari-sukupuoliseurakuntansa itse ketkä haluavat "omanlaisensa" uskonnon.  

[Suomitalon renki]

Homoliitto on homoliitto ja lepakkoliitto on lepakkoliitto ja tämä on minulle ok. Annetaan se avioliitto olla heteroiden solmima liitto. Samoilla oikeuksilla, mutta omilla tonteilla. Eikä varmasti rikkoisi kenenkään tasa-arvo tai oikeustajua. Ketkä tätä enemmän tahtovat ovat vallanhimoisia ja narsismiin tukeutuvia fanaatikkoja. 

Omalla tontillahan minäkin asun. Pihani ja sen tapahtumat ovat erillaisia kuin naapureillani, mutta samat oikeudet ja velvollisuudet meillä on.

[Daemonic]

En vastusta sukupuolineutraalia avioliittoa, koska en keksi mitään syytä. Jokaiselle kiellolle pitää olla hyvä perustelu. Tälle en keksi.

[Punaniska]

Kaikki tekevät elämästään politiikkaa. Sinäkin, vastustamalla heterona (?) homoliitoja.

Periatteellisella tasolla on kuitenkin suuri merkitys jos kaikkille pätevät samat lait. Moni homo kokee, että järjestelmä on heitä vastaan koska heidän osaltaan luetaan eri pykäliä. Ymmärrän tämän kannan yhtä lailla kun ymmärrän monen heteron kauhistuksen homoista.

Vaikka tykkäänkin väkevistä mustista naislaulajattarista, ei se vielä tee  minusta homoa  

Mitä taas toiseen osaan tulee: Se, kuinka joku kokee asioita on toissijaista verrattuna siihen , kuinka heitä kohdellaan. Valtion siniset Audit eivät hae öisin homoja kotoaan, eikä Lapuan liike muiluta heitä Ruotsiin.

Kokeminen aktuaalin kohtelun ollessa melko tasapuolista on toissijainen tunne, ja sen voi jättää noteeraamatta. Kärjistäen: voin kokea riittämättömyyttä, koska en voi ostaa käteisellä 911 Porchea. Se ei ole kuitenkaan yhteiskunnan vika _{(tai no on se  )}.

Joten, vaikka järjestelmä ei annakaan homoille samoja etuja heteroihin verrattuna, on epäreilua väittää, että järjestelmä sortaa, vrt. em. Audit ja Lapuan liike.

Mielestäni homojen asema maassamme on hyvä, harvassa ovat ihmiset jotka heitä oikeasti vihaavat. Ja se arkisuvaitsevaisuus on asia, josta homojenkin kannattaa olla tyytyväisiä.

edit: kijrotusvrhe

[Topelius]

En ole ketjun kohderyhmää, mutta ilmoitettakoon silti, että en vastusta. Minä kannatan ehdottomasti sukupuolineutraalia avioliittoa.

Teema ei ole minulle henkilökohtaisesti poliittisessa tärkeysjärjestyksessä hirvittävän korkealla, mutta silti toivon lain toteutumista. Jos itse olisin eduskunnassa, niin en ehkä kovin suurella kiireellä tekisi aiheesta aloitetta, mutta äänestäisin kyllä ehdottomasti sen puolesta jos joku muu tekisi.

Minä olen yksinkertaisesti eri mieltä siitä, että avioliiton täytyy olla vain miehen ja naisen välinen asia. Minun mielestäni ei pidä. Ei tähän kovin kummoisia perusteluja tarvita. Mikään syy, millä sukupuolineutraalia avioliittoa on vastustettu, ei ole minun mielestäni ja minun arvoistani katsottuna pätevä. Aiheesta väitteleminen on täysin hedelmätöntä, sillä kyse on puhtaasti arvoista.

[MX]

Eniten sukupuolineutraalissa avioliittokeskustelussa tuntuukin hiertävän juuri adoptio-oikeus. Lapsen kannalta on kuitenkin parasta, että hänet adoptoidaan kuin, että jätetään laitokseen kasvamaan. Tämän takia kategorinen homoparien adoptio-oikeuden kieltäminen ei voi olla lapsen edun mukaista.

Näinhän se taitaa olla. On kuitenkin varsin mielenkiintoista, että sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat (tai pitäisikö sanoa vaatijat) välttävät sanomasta tätä ääneen. Pelkäävätkö he saavansa vähemmän kannatusta puolelleen, jos he kertoisivat täsmällisesti mitä he vaativat? Asiaan perehtymätön ihminen tuskin tietää, että rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton väliset erot rajoittuvat vain pariin asiaan.

Sitten omiin mielipiteisiini...

Kirkko ja valtio olisi syytä erottaa toisistaan. Avioliitto jätettäisiin terminä kirkon käyttöön ja sillä olisi ainoastaan kirkollinen merkitys. Valtio käyttäisi rekisteröityä parisuhdetta sekä hetero- että homopareille. Oikeudet olisivat identtiset (mm. yhteinen nimi ja omaisuuden jakaminen). Perheen ulkopuolinen adoptio-oikeus erotettaisiin kokonaan parisuhteesta ja siitä säädettäisiin erikseen.

Itse edellyttäisin adoptio-oikeutta hakevilta pariskunnilta (tai yksilöiltä), että vastaavat yhdistelmät kykenevät keskimäärin tuottamaan jälkikasvua. Tämä tietysti tarkoittaa, että adoptio-oikeus olisi heteroilla ja itsesiitokseen kykenevillä hermafrodiiteilla. Homoseksuaalit ja sinkut jäävät rannalle.

[Alfresco]

Miksi alkaa homoksi, jos se on noin vaikeaa?

Öh, juttusi alkaa jo menemän trollaamisen puolelle mutta vastaan nyt silti. Homoksi ei ryhdytä, siihen synnytään. Neekerikään ei valitse ihonväriään.

Järjestelmä on kaikessa homojen puolella

En ole huomannut, että järjestelmä olisi erityisesti laadittu homomyönteiseksi. Eikä sen edes pidä ollakaan sitä. Järjestelmän pitäisi lähtökohtaisesti olla sama kaikille. Perusteltuja poikkeuksia sallittakoon.

[/quote]he itse vain kokevat kaiken vaikeaksi.[/quote]

Kyllä moni homo kokee elämänsä vaikeaksi. Kokemus pohjautuu yleensä nuoruudesta, missä saa kuulla olevansa paska kaikin tavoin. Yleinen nimittely nuorilla on homoksi haukkuminen eikä sitä koskaan tehdä positiivisessä mielessä. Negatiivinen ilmapiiri kuluttaa monen nuoren henkisesti täysin puhki.
Suurin osa nuorista homoista valitsee tämän takia piilossa pysymisen tien, eli ollaan "kaapissa". Itsearvon puutteen kokemus pitkälti pohjautuu nuoruuden ajasta ja monille jää tämä vaihe päälle loppuiäksi, tai ainakin niin pitkään kunnes kokee itsensä henkisesti niin vahvaksi ettei enää välitä.

Tämä kokonaisuus johtaa siihen, että moni homo ei koe olevansa osa perinteistä suomalaista kansalaismaisemaa vaan koetan aina olevansa joku "muu porukka". Tämä helposti kärjistyy vastakainasetteluun esimerkiksi tällaisissa keskusteluissa.

[Punaniska]

Kyllä moni homo kokee elämänsä vaikeaksi. Kokemus pohjautuu yleensä nuoruudesta, missä saa kuulla olevansa paska kaikin tavoin. Yleinen nimittely nuorilla on homoksi haukkuminen eikä sitä koskaan tehdä positiivisessä mielessä. Negatiivinen ilmapiiri kuluttaa monen nuoren henkisesti täysin puhki.

Olet varmaan huomannut,että pahoinvointivaltiomme ilmapiiri ole kovin positiivinen kenellekään? Kouluissa kiusataan monia täysin mitättömistä syistä esivallan ollessa asian suhteen täysiä vätyksiä.

Toivon, että Toivola pitää lupauksensa, ja ryhtyy toimiin tosissaan nollatoleranssin puolesta.

[MX]

Kyllä moni homo kokee elämänsä vaikeaksi. Kokemus pohjautuu yleensä nuoruudesta, missä saa kuulla olevansa paska kaikin tavoin.

Mitä tekemistä tällä on lain kanssa? Itse pidän varsin todennäköisenä, että sama kohtelu jatkuu lain jälkeenkin.

Tämä kokonaisuus johtaa siihen, että moni homo ei koe olevansa osa perinteistä suomalaista kansalaismaisemaa vaan koetan aina olevansa joku "muu porukka".

Ainakin TV tuntuu tekevän kaikkensa, jotta homot olisivat jatkossakin "muuta porukkaa". Väitän, että kansalaismaisemaan kuulumisen kannalta stereotypiahomot ovat huomattavasti suurempi ongelma kuin avioliittolaki.

[Daemonic]

Homoksi ei synnytä, vaan ryhdytään.

Olet väärässä. Osa saattaa ryhtyä jostain kumman syystä, mutta kyllä suurin osa on homoja ihan syntyjään.

[Alfresco]

Eniten sukupuolineutraalissa avioliittokeskustelussa tuntuukin hiertävän juuri adoptio-oikeus. Lapsen kannalta on kuitenkin parasta, että hänet adoptoidaan kuin, että jätetään laitokseen kasvamaan. Tämän takia kategorinen homoparien adoptio-oikeuden kieltäminen ei voi olla lapsen edun mukaista.

Näinhän se taitaa olla. On kuitenkin varsin mielenkiintoista, että sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat (tai pitäisikö sanoa vaatijat) välttävät sanomasta tätä ääneen. Pelkäävätkö he saavansa vähemmän kannatusta puolelleen, jos he kertoisivat täsmällisesti mitä he vaativat?

Tottakai pelkäävät! Ne, jotka tätä asiaa ajavat vahvasti eivät halua kertoa koko totuutta koska se aiheuttaa vastustusta. Sukupuolineutraali avioliitto kuitenkin sisältäisi yhtäläisen adoptio-oikeuden ellei asiasta säädetä erityislailla. Turha sitä on kieltää.

Asiaa pohdittuani pitkään en kuitenkaan näe mikä ongelma adoptiossa olisi. Homoadoptio ei voi ainakaan teknisesti olla huonompi vaihtoehto laitoskasvatukseen nähden. Ainoa perustelu vastustukseen näyttäisi olevan epämääräinen epämiellyttävä tunne siitä, että lapsi joutuisi homovanhempien kasvattamaksi.

Homous aiheuttaa monelle epämiellyttäviä assosiaatioita jotain likaisesta, perverssistä ja jopa pedofiliasta. Koko asia tuntuu epämukavalta. Lapsen pistämiseen tällaiseen tilanteesen on luonnollisesti myös epämukava ajatus. Tämä ajatus pohjautuu täyteen tietämättömyteen homouden luonteesta. "Think of the children"-ajattelu on tässä kuviossa lähinnä ontto kepihevopnen, jolla yritetään perustella omat ennakkoluulot.

Asiaan perehtymätön ihminen tuskin tietää, että rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton väliset erot rajoittuvat vain pariin asiaan.

Itse en tunne lakia tarkkaan mutta minäkin olen siinä käsityksessä, että käytännön ero on pieni jos kirkko jätetään pois kuviosta.

Kirkko ja valtio olisi syytä erottaa toisistaan. Avioliitto jätettäisiin terminä kirkon käyttöön ja sillä olisi ainoastaan kirkollinen merkitys.

Kannatan tätä. Mitään perusteluja pitää kirkkoa ja valtiota kimpassa ei oikeastaan ole. Se aiheuttaa juridisia ongelmia koska kirkko ei halua kohdella kaikkia kansalaisia samanarvoisesti samalla kun valtion pitäisi kohdella kaikkia kansalaisia samanarvoisesti. Ainoa ratkaisu on erottaa nämä toisistaan.

Itse edellyttäisin adoptio-oikeutta hakevilta pariskunnilta (tai yksilöiltä), että vastaavat yhdistelmät kykenevät keskimäärin tuottamaan jälkikasvua.

Tämä kriteeri ei täyty edes heteroadoptiossa. Adoptiota tehdään koska lapsia ei saada. Lähestulkoon 100% adoptiovanhemmista ovat lisääntymiskyvyttömiä.