2010-03-07 HS: Lottovoitto jäi saamatta (kirja "Ryssänä Suomessa")

[P]

Kai minä ryssän pentuna voin jatkaa.
Puhumattomat salaisuudet aukenivat vasta emon maille mentyä...
Sama selvemmin, kun taatto matkansa päätti...
Meit oli kaksi, yksi on ylpee ja ylimielinen, sitä maatamme ja tapojamme halveksiva...
Se toinen, niihen Donin kasakoihen ja Kurskin kaupungin kulakkien jälkhensä sivaltamien..
Sieltä tuli tummat silmät ja raivo+rakkaus.
Mun veri on Suomen veri, raivo viholliselle ja rakkaus Suomelle.
Timo Rainela 8.3.2010

No mulla tuo pietarilaisuus, joka ei kai ole oikeaa venäläisyyttä? On jo hivenen kauempana perityissä tavoissa? Temperamenttiä kyllä piisaa. Muuten olen aika epärikastunut tsuhna, paitsi pääsiäisenä. Hymyilenkin välillä tsuhna-tyyliin liikaa. Venäjällä kaltaiseni piestäisiin vanhan sanonnan mukaan, vaikka kirkossakin.

Nättejä naisten nimiä löytyi, kun kaivoin vanhoja papruja. Fedosia s.181x, tytär (J)Ekaterina s.184x. Ja sieltä sitten esi-isään Jakov;iin s.187x ja tämän tyttäreen Veraan s.191x

Miksi naisten nimet ovat dominoivia, johtuu siitä, että papruissa oli merkinta "Raskolnik(i)" Jekaterinaan saakka. Näköjään yhteiskunnallisia auktoriteetiongelmia on ollut jo aikaisemmilla polvilla? Eivät tunnustaneet maallista valtaa, virallista avioliittoinstituutiota tms.   Taidan kulkea hivenen samoja polkuja?  

"Ras`kol´nik    (r?s`k?l´n?k)
Judaizers; the Molokane, who refuse to recognize civil authority or to take oaths; the Dukhobortsy, or Dukhobors, who are communistic, marry without ceremony, and believe that Christ was human, but that his soul reappears at intervals in living men; the Khlysty, who countenance anthropolatory, are ascetics, practice continual self-flagellation, and reject marriage; the Skoptsy, who practice castration; and a section of the Bezpopovtsy, or priestless sect, which disbelieve in prayers for the Czar and in marriage. II. "Obnoxious:" the Bezpopovtsy, who pray for the Czar and recognize marriage. III. "Least obnoxious:" the Popovtsy, who dissent from the orthodox church in minor points only.
n.   1.   The name applied by the Russian government to any subject of the Greek faith who dissents from the established church. The Raskolniki embrace many sects, whose common characteristic is a clinging to antique traditions, habits, and customs. The schism originated in 1667 in an ecclesiastical dispute as to the correctness of the translation of the religious books. The dissenters, who have been continually persecuted, are believed to number about 20,000,000, although the Holy Synod officially puts the number at about 2,000,000. They are officially divided into three groups according to the degree of their variance from orthodox beliefs and observances, as follows: I. "Most obnoxious." the "

Ilmeisesti eivät olleet sentään noita kastraatiota harjoittaneita, kun lapsia tuntui olevan kirjojen mukaan paljon.

Joo ei elo tuolla Venäjälläkään aina ole juhlaa.

[Punaniska]

Valitettavasti ne suomalaiset jotka lähtivät rajan taa esim. 20- ja 30-luvuilla joko työttömyyttä pakoon tai ideologisista sysistä eivät ole enää keskuudessamme valittamassa eli kertomassa tuosta ruskin vieraanvaraisuudesta, koska saivat lähes kaikki kuulan kalloonsa. Se oli venäläistä vieraanvaraisuutta, se.

Taisi olla tosin gruusialainen käsitys vieraanvaraisuudesta. Stalinin aikana nyt vaan pistettiin kuula kalloon kaikille.

Joskus olisi kiva nähdä laskelmat, mikä olisi venäläisten väkiluku ilman tätä tappajakääpiötä. Nyt 142 miljoonaa, ilman Stalinia 200 milj. ?

[Phantasticum]

En voi millään olla roskaamatta uutisaluetta tällä peräkammarintasoisella postauksella. Pahoittelen.

Tulevista vastoinkäymisistä alkoi tulla esimakua jo raja-asemalla. Latiševa meni naistenhuoneeseen, mutta ei ollut päästä ulos, sillä hän ei osannut käyttää oven lukkoa.

Voi Latiševan lätinä sentään. Tässä on jotain niin tavattoman traagista ja tahattoman koomista samaan aikaan. Aivan kuin hyyskänoven lukko olisi jo ennustanut, että Innan Suomi-kokemus tulee olemaan alusta alkaen tuhoon tuomittu. Miten niillä kaikilla ikävillä kokemuksilla onkin taipumusta osua aina yhden ihmisen kohdalle.

Joka tapauksessa haluan ehdottomasti tutustua teokseen Ryssänä Suomessa, vaikkei kirjan ja kirjoittajan esittely lupaa kovin hyvää suomalaiselle itsetunnolleni. Alennuskomplekseista toipumista on siis odotettavissa tälläkin suunnalla. Ei se mitään. Barcelonassa on parhaillaan kylmä.

Sitten se varsinainen peräkammariosuus. Eräs neuvostoliittolainen, todellinen supertähti on onnistunut viemään sydämeni täysin, lopullisesti ja ikiajoiksi. Joskus ne pienet asiat tuottavat suurimman ilon.

Ei tässä vielä olisi mitään, mutta kun minä olin teinivuosinani niin ehdoton, että Ladaan en suostunut menemään mistään hinnasta. Nyt aikuisena sitä on antanut luvan hihitellä itselleen ja omalle ehdottomuudelleen. Onneksi.

Neuvosto-tartuntaa ei tarvitse enää pelätä. Ryssän aakkosetkin olen oppinut tekemättä mitään asian eteen. Hienoa. Jos tulee joskus käytyä Venäjällä (Neuvostoliitossa kävin kerran), ehkä sieltä löytää nyt muutakin kuin pektopahin.

Pitäisikö odottaa "monikulttuurin" osalta samanlaista herätystä?

Fiksaus. Muutettu kappalejako loogisemmaksi ja siirretty tämä niin äärimmäisen oleellinen ja huipputärkeä kysymys tähän. Vera hei, olitko naapurissa vielä 1980-luvulla?

[Roope]

Asenne tuo mieleeni Kansan Uutisiin kirjoittavan Eilina Gusatinskyn tekstit. Syy kaikkeen ikävään löytyy suomalaisista, joiden pitäisi muuttua ja muuttaa yhteiskuntajärjestelmänsä. Syrjimättömyys on puolueellisuutta ja puolueettomuus vihamielisyyttä. Gusatinsky on asunut Suomessa kohta 20 vuotta.

http://hommaforum.org/index.php/topic,24661.0.html
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/2159679/keskilampotila-sairaalassa
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/2006367/kenen-vastuulla

[JR]

Kirjallisuus
Venäläiskirjailija haukkuu suomalaiset ja suomalaisuuden
12:25 - 15. maaliskuuta 2010
Venäläisen Inna Latishevan muistelmateos Ryssänä Suomessa - Vieras väärästä maasta (Otava) on pureva lisä suureen suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun.
Kirjan viesti on, että vaikka Suomessa moni asia on hyvin, "paratiisi" maa on vain suomalaisille ja valikoiduille ulkomaalaisille. Venäläisen elämästä töykeä ja epäluuloinen kansakunta voi tehdä helvetin.
Latisheva syntyi tuolloin Neuvostoliittoon kuuluneessa Azerbaidzhanin Bakussa, mutta muutti jo viisivuotiaana Leningradiin eli nykyiseen Pietariin. Latisheva työskenteli Intouristin matkaoppaana ja tulkkina, hänellä oli aviomies, tytär ja oma auto. Hän menestyi.
Sitten Latisheva teki virheen. Hän rakastui suomalaiseen "Pekkaan", joka oli komea ja kirjoitti kauniita kirjeitä. Neuvostoliiton perustusten jo horjuessa hän suostui miehen kosintaan ja muutti 1980-luvun lopulla Suomeen.
Vapusta alkoi painajainen
Tulopäivänä oli vappu, suuri suomalainen karnevaali. Pekka vei tulevan vaimonsa kolmiin juhliin, mutta ei esitellyt Latishevaa kenellekään, eikä juuri kukaan halunnut keskustella hänen kanssaan. Yksi ystävällinen poikkeus kuitenkin oli, kokoomuspoliitikko Ben Zyskowicz. Tässä oli aimo annos ironiaa, koska Neuvostoliitossa Latishevaa oli opetettu karttamaan juutalaisia.
Myös häät lisäsivät tuskaa: koruttoman maistraattikäynnin jälkeen tuore aviomies vaihtoi jalkaan farkut ja alkoi katsoa televisiota. Latisheva hukutti murheensa kuohuviiniin.
Venäläinen mentaliteetti oli ajanut nokkakolarin suomalaisuuden kanssa.
-Sinä hetkenä, kun olin ylittänyt maitten välisen rajan, yhteiskunnallinen asemani oli muuttunut. Menestyvästä, hyvin koulutetusta, viehättävästä ja hyvällä itsetunnolla varustetusta nuoresta naisesta oli tullut toisen luokan kansalainen, "ryssä", Latisheva kirjoittaa.
Nykyisin Latishevalla on Suomen passi, mutta hän asuu Espanjassa. Siellä voi puhua venäjää paikallisten raivoa pelkäämättä.
STT

[Iloveallpeople]

Onko venäläinen "vieras väärästä maasta"?

Asenteet ulkomaalaisia kohtaan ovat Suomessa koventuneet viime vuosina. Leningradista vuonna 1989 Suomeen muuttaneen Inna Latiševan mukaan suomalaiset karsastavat erityisesti itänaapureitaan.

Parikymmentä vuotta Suomessa asunut Latiševa tunsi itse olevansa Suomessa nimenomaan vieras "väärästä maasta". Kolme vuotta Suomesta pois muuttamisen jälkeen hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Ryssänä Suomessa. Siinä hän purkaa Suomi-kauden ikäviä muistojaan.

Ryssittely nakertaa itsetuntoa
...

Lue juttu kokonaisuudessaan: MTV3

[Phantasticum]

Ryssä saa paljon ilmaista markkinointia opukselleen. Ei sen puoleen. Minuakin kiinnostaa Innan kokemukset.

Jatkot tänne... Miniluv ohjaa oikeaan paikkaan.

http://hommaforum.org/index.php?PHPSESSID=kt5hrv0vp3qfr992r3m4l5kki2&topic=24564.0

[Professori]

Naapurustossamme asuu venäläinen perhe. Parempaa porukkaa saa hakea. tekevät työnsä, osallistuvat talkoisiin ja ovat kasvattaneet lapsensa hienosti. Ainoa haittapuoli perheessä on, että tekevät turhan hyvältä tuoksuvaa ruokaa

No, joka kansallisuudessa on ihmisiä joka lähtöön. Niin venäläisissä kuin suomalaisissakin.

[Marjapussi]

Kuten aikaisemmin ilmaisin, niin venäläisyys ei herätä ainakaan minulla mitään olennaisia tunteita puoleen tai toiseen. Uskoisn kuitenkin, että heillä on aivan erilaiset lähtökohdat sopeuta Suomeen kuin "varsinaisilla turhapaikanhakijoilla". Harmaat verhot ja apeat tunteet ovat luontaisia myös heillekin.

[Phantasticum]

Ryssät saavat todellista kyytiä Satu Virtalalta. Lainauksessa on vain osa tulituksesta. Loput voi käydä lukemassa linkistä, jos uskaltaa.  

Itse vertaisin, että suomalaisen venäläistä kohtaan tuntema viha on osin sama kuten lapsi ei unohda eikä koskaan anna oikeasti anteeksikaan omalle vanhemmalleen väärin kohteluaan.

Ja miksikö maamme siihen tilaan joutui? Siksi, että venäläiset hyökkäsivät, halusivat maamme, jonka jo kertaalleen olimme itsellemme taistelleet 1917. Venäläiset ottivat osan maatamme, jouduimme rauhan merkeissä luovuttamaan myös sen minun mummoni ja hänen vanhempiensa kodin ja asuinseudun. Kaiken lisäksi jouduimme maksamaan venäläisille sotakorvauksia ja jouduimme antamaan venäläisille "kyyläyspaikat" omasta maastamme.

Ja haavoja revitään enemmän auki lehden palstalla Inna Latishevan kommentein.

Minusta venäläisellä ei ole mitään yhteistä suomalaisen kanssa. Vain sota. Yleistäen voin todeta siitä mitä olen kokenut, nähnyt ja kuullut, että venäläinen on röyhkeä, ylimielinen ja itsekäs. Suomalainen nöyrä, sisukas ja pitkäpinnainen. Venäläinen ei kunnioita pätkääkään suomalaista, ei suomalaisen maata, ei lakia, ei sääntöjä, eikä omaa peruskäytöstapoja.

Venäläinen ei ole muuttunut 70 vuodessa mihinkään. Ainakaan parempaan.

Venäläinen on lapsenkengissä. Hän ei ole kasvanut. Siksikään venäläinen ei kuulu vielä tänä päivänäkään suomalaisen maankamaralle.

http://satuvirtala.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/17/ryssana-suomessa/

Niin. En tiedä, miten kuuluisi suhtautua edellisen sukupolven kokemiin vääryyksiin. Kuinka kauan on oikeus vihata? Ketä on oikeus vihata? Miten vihansa saa näyttää?

En todellakaan tiedä. Itselläni ei ole Karjalan suuntaan tai Itä-Suomeen minkäänlaisia sukujuuria. Mammani systeri tosin asui hienostorouvana joskus 1920- ja 1930-luvulla Viipurissa, mutta hekin muuttivat Helsinkiin jo ennen sotia. Ja pappat sotivat. Siinä se.

Kun tämän sairauden oireet olivat pahimmillaan 1980-luvun puolivälissä, en muista, että olisin silloinkaan tuntenut minkäänlaista ryssävihaa tai halveksuntaa neuvostoliittolaisia ihmisiä kohtaan. En ikinä. Ei se ollut kenenkään yksittäisen ihmisen syy, ettei Neuvostoliitossa käytössä ollut ideologia miellyttänyt minua. Mikäpä olisi ollut sen parempi kannanotto tämän ideologian puolesta kuin Ladalla huristelu. Silti vaikkei se auto olisi ollut omakaan. Joskus autot eivät ole vain autoja.

Kenen joukoissa seisot
Kenen lippua kannat

Vielä ohjeistus (media)lukutaidottomille. Vaikka toisin voisi luulla, viesteissäni ei ole tarkoitus olla mukana pienintäkään vattuilua Inna Latiševalle. Olen vilpittömästi kiinnostunut hänen kokemuksistaan - luultavasti siksi, että kävin Neuvostoliitossa ja vielä kaiken lisäksi Leningradissa suunnilleen samoihin aikoihin, kun Inna muutti Suomeen ja joutui pettymään tähän maahan.

Pidätin itselleni alkujaan oikeuden käyttää kirjan nimessä mainittua sanaa ryssä. Sama linja jatkuu tässä viestissä. Vaikkei sanan käyttö todennäköisesti annakaan minusta kovin fiksua kuvaa, en aio tässä vaiheessa enää ruveta sensuroimaan tätä poiskaan. Kaikki toivottavasti ymmärtävät, mikä ironia sanan käyttöön liittyy.

[MW]

No mutta onpa hirmuinen rassismus tämä Satu. Kauheaa. Joko mustat autot ovat liikkeellä? Meillä on duunissa mielestäni ihan asiallisia ryssiä, joten minä ei voi olla rassismus.

Niitä leijuvia piipputupakantäytteisiä kesäisiä iltapäiviä, kun istuin nöösinä sodat käyneen isoisäni "toimistossa" (kamari), en saa takaisin. Olinpa vätys. Olisi ollut niin paljon kysyttävää, enkä edes tarkoita pelkästään sotia.

[monokultturisti]

TV 1 Su 21.03.

19.45 Arto Nyberg

Sunnuntaina suorassa lähetyksessä haastattelussa taidemaalaava uutisankkuri Urpo Martikainen, Ryssänä Suomessa-kirjan kirjoittanut Inna Latiseva sekä Afrikassa työskennellyt dokumentaristi, kirjailija Elina Hirvonen.

EDIT: linkki

http://elisa.net/elisatv/tvjaradio/tv/tiedot.tv?t=&s=&id=TV120100321026

[Teemu Lavikka]

Niin. En tiedä, miten kuuluisi suhtautua edellisen sukupolven kokemiin vääryyksiin. Kuinka kauan on oikeus vihata? Ketä on oikeus vihata? Miten vihansa saa näyttää?

Tässä rajan pinnassa asuvana noihin venäläisiin törmää kohtuullisen usein 
Olen sitä ikäluokkaa, ettei minulla ole mitään tunnesiteitä menetettyyn Karjalaan, tai muihinkaan maa-alueisiin. Luulen, että ne ikäluokat, joiden kodit jäivät rajan väärälle puolelle, ovat heille katkeria ja jopa vihaavat heitä. En vihaa venäläisiä siitä, enkä mistään muustakaan syystä, terve epäluuloisuus riittää 

[Jane Doe]

Katselin juuri Arto Nybergiä ja tulin siihen tulokseen, että viulua surkeasti vinguttava hymiö olisi kyllä tarpeen. Koska sellaista ei ole, tämä kelvatkoon: 

Katsominen jäi kesken, koska Latishevan jutuissa ei ollut päätä eikä häntää, ja suomikin oli yllättävän heikkoa sellaiselta, joka suvaitsi tulla sulostuttamaan olemassaolollaan paskaa maatamme  jo 1989. Tai no, eihän "halata"-sanaa voi tietää jos on tällaisten tunnevammaisten keskellä joutunut kärvistelemään. Espanjalaisten tapa läpsiä toisiaan onkin sitten ihanan tunteellista.

Aihe kiinnosti, koska oma äitini muutti Venäjältä Neuvostoliitosta n. 12 vuotta ennen Latishevaa. Vastaanotto ei ollut yhtään sen lämpimämpi silloin, tv:stä tuli aivan varmasti epäkiinnostavaa ohjelmaa ja isäni sisustusmaun (eli sen puutteen) tuntien, katossa heilui varmasti  tuo kirottu paperivalaisin. Silti en ole kuullut äitini sanovan yhtään pahaa sanaa Suomesta. Nimittelyä ja asiatonta käytöstä häntä  kohtaan on ollut, mutta äitini on päätellyt, että kyse on vain yksittäisten ihmisten ongelmista, eikä ole vetänyt yhtäläisyysmerkkejä sen surkimuksen, joka firman pikkujouluissa kolmen promillen humalassa alkoi haastaa Talvisodasta (classy!) ja kaikkien suomalaisten välille.  Äitini myös sanoi joskus, että on venäläisiä ja on ryssiä; ensimmäiset tulevat Suomeen tekemään töitä, opettelevat kielen ja käyttäytyvät siivosti ja jälkimmäiset ovat sitten niitä, jotka trokkavat viinaa, tekevät "bisneksiä" ja joiden takia kaikkien venäläisten maine kärsii.

Itse en ole huomannut, että venäläisiin kansanryhmänä kohdistuisi (ainaakaan täällä pk-seudulla) mitään suuria ennakkoluuloja. Omakohtaisesti voin sanoa, että eniten ehkä inhottaa joidenkin keski-ikäisten (ja henkisten sellaisten) kulttuuritätien hehkuttama slaavimystiikka ja stereotypia temperamenttisesta, mutta taiteellisesta kansasta, jossa kaikki, kadunvarsien pirihuoria myöten, osaavat lausua ulkoa pitkiä pätkiä Pushkinia. 

[skrabb]

Katsoin ohjelman minäkin ja yllätyin melkein positiivisesti, koska eipä Nyberg lähtenytkään mukaan venakon marinaan ja valitukseen suomalaisten kamaluudesta.

Ohjelmassa näytettiin pätkä vuoden 1990 neukkulan menosta l. ruokakauppajonoista, säännöstelykupongeista - yleisestä ankeudesta.
Tuolloin Inna-lady tyttärineen oli jo tullut/päässyt naimakaupan myötä Suomeen.
Nybergin kysymykseen siitä, että minkälaista tuo aika Innan mielestä Leningradissa oli vastasi Inna, ettei sitä noteerattu sen kummemmin, kun muusta ei tiedetty ja maasta ei päässyt muun maailman menoa näkemään!

Haastattelussa pääasiaksi nousi se, että suomalaiset ovat niin ei-halaavia ja ei-iloisia, mitä Inna puolestaan kuulemma on ja se on ollut hirveä kokemus, kun Inna-parka on Suomeen tullut!
Suomalaisen miehen kanssa saatu poikakin on oppinut moisen kaamean sulkeutuneisuuden, jota on ihan ihmetelty ja kyseenalaistettu pojan nykyisessä koulussa Barcelonassa!

Tähän valitukseen Nyberg kuittasi, ettei se kai kuitenkaan Suomen vika ole?

Nyberg myös kommentoi, että onhan Inna-lady saanut Suomessa hyvän koulutuksen ja sitä myöden päässyt elämässä eteenpäin, mutta eihän se mitenkään korvaa sitä, että suomalaiset eivät halaile ja kaikkia vieraita tervehdi vastaantullessaan.

Ihmeen huonoa Suomea tätsy puhui 17-18 vuoden Suomessa olon jälkeen!

P.S. Innaa haastateltiin Ykkösen aamutv:ssa, ja samaa marinavirttä veisattiin sielläkin!

[oinas]

Katsoin tänään ohjelman uusinnan ja pisteet annan Nybergille, ettei hän lähtenyt tätä venäläistä rouvaa nöyristelemään. Kysyi hän Latisevalta, että miksei tämä muuttanut takaisin Venäjälle vaan Espanjaan. Eihän tuohon tainnut oikein tyhjentävää vastausta tulla. Yksi syy taisi olla, että Latisevan tytär on ollut vaihto-oppilaana Espanjassa.

En ainakaan minä kanna huonoa omaatuntoa meidän suomalaisten puolesta. Jos täällä ei kuka viihdy, on täysi valta ja oikeus muuttaa pois sinne missä on hyvä olla.

Ohjelmassa oli vieraana myös Sambiassa asunut Elina Hirvonen. Häneltä ilmestyy ensi viikolla kirja, jossa hän kertoo sambialaisten elämästä. Siinä hän kuulemma arvostelee myös YK:n toimintaa kyseisessä maassa. Ehkä kirja pitää mielenkiinnosta jossain vaiheessa lukea.

[P]

Ryssät saavat todellista kyytiä Satu Virtalalta. Lainauksessa on vain osa tulituksesta. Loput voi käydä lukemassa linkistä, jos uskaltaa.  

Itse vertaisin, että suomalaisen venäläistä kohtaan tuntema viha on osin sama kuten lapsi ei unohda eikä koskaan anna oikeasti anteeksikaan omalle vanhemmalleen väärin kohteluaan.

Ja miksikö maamme siihen tilaan joutui? Siksi, että venäläiset hyökkäsivät, halusivat maamme, jonka jo kertaalleen olimme itsellemme taistelleet 1917. Venäläiset ottivat osan maatamme, jouduimme rauhan merkeissä luovuttamaan myös sen minun mummoni ja hänen vanhempiensa kodin ja asuinseudun. Kaiken lisäksi jouduimme maksamaan venäläisille sotakorvauksia ja jouduimme antamaan venäläisille "kyyläyspaikat" omasta maastamme.

Ja haavoja revitään enemmän auki lehden palstalla Inna Latishevan kommentein.

Minusta venäläisellä ei ole mitään yhteistä suomalaisen kanssa. Vain sota. Yleistäen voin todeta siitä mitä olen kokenut, nähnyt ja kuullut, että venäläinen on röyhkeä, ylimielinen ja itsekäs. Suomalainen nöyrä, sisukas ja pitkäpinnainen. Venäläinen ei kunnioita pätkääkään suomalaista, ei suomalaisen maata, ei lakia, ei sääntöjä, eikä omaa peruskäytöstapoja.

Venäläinen ei ole muuttunut 70 vuodessa mihinkään. Ainakaan parempaan.

Venäläinen on lapsenkengissä. Hän ei ole kasvanut. Siksikään venäläinen ei kuulu vielä tänä päivänäkään suomalaisen maankamaralle.

http://satuvirtala.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/17/ryssana-suomessa/

Niin. En tiedä, miten kuuluisi suhtautua edellisen sukupolven kokemiin vääryyksiin. Kuinka kauan on oikeus vihata? Ketä on oikeus vihata? Miten vihansa saa näyttää?

En todellakaan tiedä. Itselläni ei ole Karjalan suuntaan tai Itä-Suomeen minkäänlaisia sukujuuria. Mammani systeri tosin asui hienostorouvana joskus 1920- ja 1930-luvulla Viipurissa, mutta hekin muuttivat Helsinkiin jo ennen sotia. Ja pappat sotivat. Siinä se.

En minä, eikä perheeni ole rakastanut tai arvostanut Venäjän valtiollisia organisaatioita kovin korkealle, niiden tekemien rikosten vuoksi.

Ja siis meillä on oikeaa vanjaperimää - emigranttitaustaa Venäjältä. Kulttuuri ja ihmiset ovat taas toinen asia.

Kyllä Venäjän toimia Suomen karjalassa tulee ja pitää arvostella, koska virallinen Venäjä lakaisee asiaa maton alle. Olisi Venäjän aika joihinkin hyvityksiin.

Ja kyllä emigranteillekin voisi omaisuutta Pietarissa palauttaa.. Olisi se asunto 150m Nevskiltä kiva saada takaisin. 

[Phantasticum]

Oli kaksi vaihtoehtoa; laittaa tämä vieraskirjan kostoon tai sitten tähän ketjuun, jossa on jo entuudestaan puitu suomalaisten ryssävihaa. Valitsin jälkimmäisen.

Presidentti (sic!) J. K. Paasikiven toteamus on aika hurja. Ei taida kuitenkaan ihan yltää samaan Satu Virtalan vihapuheen kanssa. Tälle Paasikiven esittämälle näkemykselle olisi kiva saada lähdeviite.

Paasikivi: Lenin oli mongoli

Mielenkiintoisia ovat myös lämpimien neuvostosuhteiden tukipilarin J. K. Paasikiven uudelle ulkoministerille Johannes Virolaiselle laukomat mielipiteet venäläisistä.

- Kyllä minä ryssät tunnen. Minä tunnen sen kansan ja se on huono kansa. Se kansa on kyvytön ja saamaton. Ei se ole ihmiskunnalle mitään antanut. Vain Tolstoi, Tsaikovski ja muutamat muut ovat jotakin antaneet.

Mutta itse kansa on kelvoton. Eivät mahtaneet mongoleille mitään. Leninkin oli mongoli.

- Kyllä minä niille antaisin, koko kansa olisi pyyhittävä pois. Mutta me emme voi sitä tehdä. Se suuri kansa on realiteetti ja siihen on meidän politiikkamme perustettava. Ei se minulle ole helppoa. Mutta se on välttämätöntä, vanha presidentti ärisi.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2109699

[skrabb]

TV1 Tosi tarina 27.04. klo 20.00: Ryssänä Suomessa
Rakkaus suomalaiseen mieheen toi itsenäisen ja koulutetun Inna Latishevan Suomeen 1989. Suomalainen jurous oli yhteisöllisyyteen kasvaneesta Innasta outoa, mutta lapsen ryssittely tarhassa jo liikaa.

YLE on valjastettu markkinoimaan Latisevan kirjaa oikein urakalla!

[Miniluv]

Pidetään keskustelu tässä ketjussa kirjan ympärillä.

[kiukiu]

Kaksi kirjaa vaakakuppiin

Laitetaanpa vaa´an toiseen kuppiin tämän ketjun käsittämä kirja ja toiseen kuppiin toinen venäläisen (tosin muistaakseni Ukrainasta lähtöisin olevan) kirja: "Suomalainen perheeni" (Moja finskaja semja), jonka on kirjoittanut Inna Rogatsi.
Kirjaa lukiessa leviää oikein häpeän puna naamalle siitä kehumisesta, jota Suomea, suomen kansaa, yhteiskuntarakennetta ja suomalaisia kohtaan osoitetaan.
En ole tietenkään tätä ketjun käsittelemää kirjaa vielä lukenut, mutta uskon että jos nämä kaksi kirjaa laitettaisiin kumpikin omaan vaakakuppiinsa, kallistuisi vaaka enemmän kehumisen puolelle.

[Miniluv]

Täällä katsottavissa erinomainen YLE:n ohjelma venäläisen Suomessa kohtaamista vaikeuksista: http://areena.yle.fi/video/935205

[Olli Juntunen]

Täytyy palata tähän vanhaan aiheeseen, koska sain vasta tietää, että Latiseva oli Intouristilla töissä neuvostoaikana. Tämä tarkoittaa vääjäämättä sitä, että hän oli KGB:n agentti. Oppaiden tehtävänä oli propagoida ulkomaisille vieraille Neuvostoliiton hienoutta ja tehdä yksityiskohtaiset raportit näiden tekemisistä. Ei ihmekään, että Latisevalle tuli koti-ikävä. Hänestä ei Suomessa tullut toisen luokan kansalaista, vaan hän putosi etuoikeutetusta asemastaan Neuvostoliitossa tasa-arvoiseksi muiden joukossa.

Hänen tulonsa 1989 Suomeen "rakkauden" takia herättää aika lailla epäilyksiä. Tuolloin järjestelmä oli jo rakoilemassa, samoin muita tasa-arvoisempien ihmisten asema. Luultavasti hän katsoi, ettei olisi pystynyt säilyttämään samaa asemaansa jäämällä maahan. Ainakaan hän ei olisi enää pitkään ollut "menestynyt" nuori nainen.

Minulle herää myös mieleen, onko kirja Bäckmanin ja kumppaneitten kampanjaa. On täysin mahdollista, että hän vanhana KGB-siskona olisi yhteydessä tällaisiin tahoihin.

[Phantasticum]

Minulle herää myös mieleen, onko kirja Bäckmanin ja kumppaneitten kampanjaa. On täysin mahdollista, että hän vanhana KGB-siskona olisi yhteydessä tällaisiin tahoihin.

Jaa. Enpä tiedä. Ehkä minä olen vain niin kovin naiivi tytöntyllerö, joka ei ymmärrä todellisuudesta mitään. Mutta on minun mielestäni KGB:n älyllisyyden aliarviointia, jos oikeasti uskoo Johan Bäckmanin olevan KGB:n palkkalistoilla.

Bäckman elää omassa todellisuudessaan ja nauttii saamastaan huomiosta. KGB:n tuskin kannattaisi palkata tällaista henkilöä listoilleen. Vai onko KGB niin älykäs, että koska Bäckman on monen mielestä kaheli, kukaan ei sen takia osaa pitää häntä vaarallisena.

Sitä paitsi onko KGB:tä enää edes olemassa? Ei ainakaan samannimisenä. Onko se FSB nykyään?

Luin itsekin Latishevan kirjan. Ei se nyt ollut niin paha, mitä olisi voinut ennakkokohun perusteella päätellä. Suurin osa Innan kielteisistä kokemuksista oli niitä yleisiä stereotypioita kuin että tsuhna on niin pihi, ettei se edes tarjoa vierailleen mitään. Eikä tällaisesta minun mielestäni kannata suuttua.

Jos minun pitäisi kiteyttää lyhyesti, mikä se Innan ongelma oikein oli, niin se oli Pekka, Pekka, Pekka. Jos kaikki Innan kertoma on totta, Pekka ei ollut kauhean mukava mies.

On ilmeisesti kiellettyä näin julkisesti tiedustella, tietääkö joku Pekan oikean nimen ja mitkä ne suomalaisfirmat olivat, joissa Latisheva oli töissä.

[Roope]

Jos minun pitäisi kiteyttää lyhyesti, mikä se Innan ongelma oikein oli, niin se oli Pekka, Pekka, Pekka. Jos kaikki Innan kertoma on totta, Pekka ei ollut kauhean mukava mies.

Ongelma taisi näkemieni ja lukemieni haastattelujen perusteella olla se, että elämän parhaat vuodet vierivät ohitse. Tokihan se on jonkun muun vika, mahdollisesti koko kansakunnan. En usko, että muualla kuin Suomessa ympäristöönsä katkeroituneesta ihmisestä leivottaisiin tällaista julkkista.

[Phantasticum]

Jos minun pitäisi kiteyttää lyhyesti, mikä se Innan ongelma oikein oli, niin se oli Pekka, Pekka, Pekka. Jos kaikki Innan kertoma on totta, Pekka ei ollut kauhean mukava mies.

Ongelma taisi näkemieni ja lukemieni haastattelujen perusteella olla se, että elämän parhaat vuodet vierivät ohitse. Tokihan se on jonkun muun vika, mahdollisesti koko kansakunnan. En usko, että muualla kuin Suomessa ympäristöönsä katkeroituneesta ihmisestä leivottaisiin tällaista julkkista.

Kirjan perusteella Inna pärjäsi Suomen elämässään varsin hyvin. Jopa taloudellisesti. Siltä osin hänellä ei kyllä pitäisi olla mitään valittamista. Mutta se ryssäksi haukkuminen otti koville.

Oli niin tai näin, olen itsekin viime aikoina huomannut, että toisinaan sitä ryssittelyä esiintyy mitä oudoimmissa paikoissa, eikä sillä tunnu olevan mitään muuta funktiota kuin loukkaaminen ja pyrkimys olla mahdollisimman töykeä.

Ryssään ja ryssittelyyn on kuitenkin rakennettu sisään sellainen paradoksaalinen ominaisuus, että mitä enemmän ihmiset (venäläiset) siitä valittavat, sitä enemmän sitä esiintyy.

Suosittelen lämpimästi suuren, ehdottomasti valtakunnallisen ryssävihan vastaisen asenne- ja suvaitsevaisuuskampanjan järjestämistä, jos joku haluaa lisätä ryssittelyä eksponentiaalisesti.

Sama vaikutus on kaikilla muillakin venäläisten ja venäjän kielen erityisaseman tunnustamisilla.

[monokultturisti]

Ryssään ja ryssittelyyn on kuitenkin rakennettu sisään sellainen paradoksaalinen ominaisuus, että mitä enemmän ihmiset (venäläiset) siitä valittavat, sitä enemmän sitä esiintyy.

Suosittelen lämpimästi suuren, ehdottomasti valtakunnallisen ryssävihan vastaisen asenne- ja suvaitsevaisuuskampanjan järjestämistä, jos joku haluaa lisätä ryssittelyä eksponentiaalisesti.

Sama vaikutus on kaikilla muillakin venäläisten ja venäjän kielen erityisaseman tunnustamisilla.

Tuo on itse asiassa aika loogista. Suomalaisten venäläisvastaisuutta voimistaa se että venäläiset koetaan ongelmaksi. Valittamalla äänekkäästi he tekevät itsestään ongelman. Jos venäläiset pyrkivät vahvistamaan asemaansa Suomessa, se tuo vanhat ajat mieleen.

[Vera]

Täytyy palata tähän vanhaan aiheeseen, koska sain vasta tietää, että Latiseva oli Intouristilla töissä neuvostoaikana. Tämä tarkoittaa vääjäämättä sitä, että hän oli KGB:n agentti. Oppaiden tehtävänä oli propagoida ulkomaisille vieraille Neuvostoliiton hienoutta ja tehdä yksityiskohtaiset raportit näiden tekemisistä. Ei ihmekään, että Latisevalle tuli koti-ikävä. Hänestä ei Suomessa tullut toisen luokan kansalaista, vaan hän putosi etuoikeutetusta asemastaan Neuvostoliitossa tasa-arvoiseksi muiden joukossa.

Luin kyseisen kirjan äsken, ja eka reaktioni oli "no jopas se valehtelee", ja tämä siis jo ennen kuin kirjoittaja/päähenkilö muuttaa Suomeen. Hän kuvailee itseään naiivina ja isänmaallisenä tyttönä, teeskentelee että se ei tiennyt sellaisia asioita joita minäkin ja koulukaverini tiesimme jo vuonna 1980 (se oli silloin 25 ja minä olin 9), ja samalla se kuvailee uraa joka ei ollut vain KGB-työntekijän ura vaan alktiivisesti sellaiseksi pyrkivän ura. (Marxismi-Leninismi-instituutin propagandalaitoksen tutkinto plus joku muu, oletettavasti kielitutkinto.)

Hänen tulonsa 1989 Suomeen "rakkauden" takia herättää aika lailla epäilyksiä. Tuolloin järjestelmä oli jo rakoilemassa, samoin muita tasa-arvoisempien ihmisten asema. Luultavasti hän katsoi, ettei olisi pystynyt säilyttämään samaa asemaansa jäämällä maahan. Ainakaan hän ei olisi enää pitkään ollut "menestynyt" nuori nainen.

Uranvalinnasta ja sen omista sanoista päätelleen pidän todennäköisempänä että sillä oli jo aikasempi suunnitelma muuttaa ulkomaille, jona se onnistui toteuttamaan vasta 1989. No, se vei jonkun kaverinsa aviomiehen, ja oli ihmeissään kun hän ei osoittautunut kovinkaan hienoksi aviomieheksi.

[MaisteriT]

Uranvalinnasta ja sen omista sanoista päätelleen pidän todennäköisempänä että sillä oli jo aikasempi suunnitelma muuttaa ulkomaille, jona se onnistui toteuttamaan vasta 1989. No, se vei jonkun kaverinsa aviomiehen, ja oli ihmeissään kun hän ei osoittautunut kovinkaan hienoksi aviomieheksi.

Kiitos, Vera.

Nyt en sitten tiedä pitäisikö kirja lukea vai jättää lukematta. Yhtä kaikki edelleen minulle on epäselvää, missä on varsinainen motiivi kirjoittaa tuollainen kirja. Maailma on kyllä niin täynnä erikoisia luonteita, että ehkä se on vaan hänen mielitekonsa.

[Vera]

Nyt en sitten tiedä pitäisikö kirja lukea vai jättää lukematta. Yhtä kaikki edelleen minulle on epäselvää, missä on varsinainen motiivi kirjoittaa tuollainen kirja. Maailma on kyllä niin täynnä erikoisia luonteita, että ehkä se on vaan hänen mielitekonsa.

Voin sanoa sen verran että mun mielestä se kannattaa lainata kirjastosta ja lukea sen verran mitä huvittaa. Alku oli mielenkiintoinen, myöhemmin se muuttuu yhä tylsemmäksi.