2010-03-07 HS: Lottovoitto jäi saamatta (kirja "Ryssänä Suomessa")

[Phantasticum]

Palataan vielä Innan persoonaan. Kirjansa perusteella Inna on selvästi määrätietoinen ihminen, joka on tottunut saamaan sen mitä haluaa. Hän on pelkällä persoonallaan varmasti ärsyttänyt monia. Kun tähän persoonallisuuden piirteeseen lisätään vielä se, että muija on ryssä, muuta ei enää tarvita.

Inna voi olla eräänlainen Lenitan Airiston itäinen vastine. Olen joskus miespuolisilta henkilöiltä kysynyt, mikä siinä Lenitassa on niin ärsyttävää. Kukaan ei ole koskaan osannut perustella asiaa sen paremmin kuin että se nyt vaan on niin kertakaikkisen sietämätön ja rasittava akka.

Inna itse tietysti luulee, että kaikki johtuu vain siitä, että hän on ryssä.

Ja ennen kuin Miniluv tulee antamaan Phantasticumille piiskaa ryssittelystä, muistuttaisin siitä, että tämä oli se ketju, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Luin kyseisen kirjan äsken, ja eka reaktioni oli "no jopas se valehtelee", ja tämä siis jo ennen kuin kirjoittaja/päähenkilö muuttaa Suomeen. Hän kuvailee itseään naiivina ja isänmaallisenä tyttönä, teeskentelee että se ei tiennyt sellaisia asioita joita minäkin ja koulukaverini tiesimme jo vuonna 1980 (se oli silloin 25 ja minä olin 9), ja samalla se kuvailee uraa joka ei ollut vain KGB-työntekijän ura vaan alktiivisesti sellaiseksi pyrkivän ura. (Marxismi-Leninismi-instituutin propagandalaitoksen tutkinto plus joku muu, oletettavasti kielitutkinto.)

Hyvin paljon mahdollista. Minä en järjestelmän kiemuroita tunne. The Järjestelmä on kyllä omalla tavallaan hyvin kiehtova ilmiö. En tarkoita sitä, että ihannoisin järjestelmää. Päinvastoin.

Jossain aikaisemmassa viestissä totesinkin, ettei se ideologia miellyttänyt minua. Jos ollaan aivan tarkkoja, niin ei se ollut se ideologia, vaan neuvostojärjestelmä kokonaisuudessaan. Ideologia eli kommunismi toki oli osa järjestelmää.

Näin äkkiä on erittäin vaikeaa kiteyttää yhteen tai kahteen lauseeseen sitä, mitä tarkoitan ilmiön kiehtovuudella. The Järjestelmä oli kuin suuri kulissi. Kaikki tiesivät, että kulissit kaatuvat ennemmin tai myöhemmin. Kun ne lopulta kaatuivat, kukaan ei osannut ennustaa sitä. Neuvostoliitto vain lakkasi yhtäkkiä olemasta.

Oletteko muuten koskaan miettineet sitä, miten rauhallisesti se loppujen lopuksi tapahtui. Toisinkin olisi voinut käydä.

[Lentomestari]

Vielä Inna Latisevasta

kenellä on mahdollisuus lukaista tämän päivän (Sunnuntai 21. marraskuuta 2010) Uutisvuoksi lehteä, siellä on tätä Latisevan kirjaa ajatellen viivästynyt kirja-arvostelu, näin oletan.

Auli Sulin tempas kunnon nyyhkykolumnin siitä, kuinka me suomalaiset olémme synkkää kansaa, ilotonta ja masentunutta, ettei mitään rajaa. Verraton valitusvirsi, etten sanoisi. sen lisäksi että kolumnissa referoidaan Innan kirjaa, siinä myös kolumnisti innostuu ruoskimaan itseään (suomalaisia) aivan ympäri korvia.

Tullaan ihmemaahan, mutta se paljastuukin maaksi jossa:

Heillä ei tuntunut olevan käytöstapoja. He olivat kylmiä eivätkä hymyilleet. Eivätkä ihmiset näyttäneet minkäänlaisia tunteita, eivät tv-ruudussa eikä oikeastaan elämässä. Ehkä heillä ei ollut tunteita, Inna kirjoittaa.

Kolumni on itseasiassa lyhyitä lainauksia Latisevan kirjasta, seassa lyhyitä kolumnistin luonnehdintoja tekstistä. Auli on valinnut oikean kirja itselleen lainastosta, nyt vain itseään ruoskimaan ja voivottelemaan kuinka synkiä me ollaan. Tuolla ylempänä tosin oli taulukko euroopan maiden onnellisuudesta Suomi oli siinä toisena, venäjää ei näkynyt missään, lieneekö arvioinnissa ollutkaan, vaikka osana eurooppaa on?

Vuodatus päättyy Auli Sulinin sanoihin:

Inna Latisevan kirjasta omakuvamme heijastuu helpolla silmäilyllä. Tähänkin peiliin suomalaisten kannattaisi katsoa.

Tuota loppua ihmettelen, jos me olemme noin saatanan synkää kansaa, niin miksi minulla on kavereiden kanssa monesti hiton hauskaa, jopa ilman viinaa, kumma juttu?

[törö]

Kun Latiševa ylittää rajan, avioliitto osoittautuukin katastrofiksi. Uudessa kotimaassa ei odotakaan romanttinen illallinen. Tai ainakaan Latiševa ei pitänyt voileipiä ja maitoa sellaisena. Aterian jälkeen mies uppoutuu television ääreen.

Ei se romantiikka ole sapuskasta vaan seurasta kiinni, mutta liiallinen idioottilaatikon vahtaaminen tappaa taatusti romantiikan, älyn, herkkyyden, todellisuudentajun, vireyden, elämänhalun etc.

Meillä todella on liikaa tv-viihteellä lannoitettuja vihanneksia ja koko maa alkaa olla sen mukaisessa jamassa.

[MW]

***
Tuota loppua ihmettelen, jos me olemme noin saatanan synkää kansaa, niin miksi minulla on kavereiden kanssa monesti hiton hauskaa, jopa ilman viinaa, kumma juttu?

Te olette varmaan käyttäneet sitä jotenkin väärin, viinaa. Etkä ole voinut olla hauska, illman. Säännöt.

[törö]

***
Tuota loppua ihmettelen, jos me olemme noin saatanan synkää kansaa, niin miksi minulla on kavereiden kanssa monesti hiton hauskaa, jopa ilman viinaa, kumma juttu?

Te olette varmaan käyttäneet sitä jotenkin väärin, viinaa. Etkä ole voinut olla hauska, illman. Säännöt.

Johtuu varmaan siitä että suomalaisuus määritellään paskantärkeilijöiden toimesta käyttäen heitä itseään suomalaisuuden ihanteena. Ei meitä muuten voitaisi pitää ilottomina, kateellisina ja innovointikyvyttömiä.

[Lentomestari]

***
Tuota loppua ihmettelen, jos me olemme noin saatanan synkää kansaa, niin miksi minulla on kavereiden kanssa monesti hiton hauskaa, jopa ilman viinaa, kumma juttu?

Te olette varmaan käyttäneet sitä jotenkin väärin, viinaa. Etkä ole voinut olla hauska, illman. Säännöt.

Välillä on hauskaa illman "k"-kirjaintakin, näppis taitaa lähteä pesuun, sinne on valunut jotain synkkää, eikä aina suvaitse toistaa sormen liikkeitä, suvaitsematon näppis. Pieni virhe tuossa lainatussa kohdassa kyllä on, "minulla" sana on siellä aivan turhaa ja tarkkennan vielä, että viinaakin käytetään kohtuudella...joskus...maiskis....

Ei tuossa kolumnissa ole juurikaan arvoa kopsata tänne, kaikki oleellinen mitä Inna on sanonut, on jo täällä mainittu. Auli Sulinin loppuvuodatus oli oikeastaan vain uutta. Osoitus toimittajan typeryydestä.