Sananvapaus Suomessa

[Jorma M.]

Aina oppii uutta. En olisi ikinä arvannut, että Suomessa ei saa puhua homoseksuaalisuudesta tai Suomesta Euroopan rasistisimpana maana.

Kulttuurimarxismin ja marxismin keskeinen tuntomerkki on aina ollut todellisuuden väittäminen sen vastakohdaksi. Rauhanohjukset, homous on tabu ja islamilaisia Suomi täyteen koska suomalaismies raiskaa ja kontrolloi naisia . You name it.

Mutta persut, missä viipyy Ylen rahoituksen supistamislaskelmat?

[Miniluv]

Päministerimme sateenkaari-ihmisenä siellä marssi perinteistä perhe-elämää vastaan. Onhan se yhtä juhlaa, kun sirkus tulee kaupunkiin.
Perinteitä kunnioittavana yhden vaimon ja kahden poikalapsen isänä ja nyt jo isoisänä pidän elämäntapaani luonnollisena elämän jatkumiseksi. Yhteiskunta, jossa tämä hylätään, on tuhon oma.
Se on hyvin sairas!

Siinä käytännössä leimataan marssijat sairaiksi ja vaarallisiksi. Jättää toki auki, miten vaara neutraloitaisiin. Oikeuteen jos vietäisiin, niin syytettä tuskin tulisi, koska kirjaimellisesti väitetään vain yhteiskunnan olevan sairas ja sekin vain em. ehdon täyttyessä. Tuo viesti on muuten saanut 17 tykkäystä, joten uskaltaisin väittää että edustaa huomattavan osan mielipidettä täällä. Pahoittelen, jos tulkitsin kirjoittajaa väärin.

Mitään "käytännössä leimaamista" ei ole olemassa. Nimimerkki Radio puhuu yhteiskunnasta kokonaisuutena, ei sen jäsenistä.

Suvunjatkaminen nyt vaan on välttämätöntä. Vertauksen vuoksi: ihmisen vika ei välttämättä ole työttömyys, mutta yhteiskunta, joka ihannoi työttömyyttä, on sairas.

[parpoltos]

Päministerimme sateenkaari-ihmisenä siellä marssi perinteistä perhe-elämää vastaan. Onhan se yhtä juhlaa, kun sirkus tulee kaupunkiin.
Perinteitä kunnioittavana yhden vaimon ja kahden poikalapsen isänä ja nyt jo isoisänä pidän elämäntapaani luonnollisena elämän jatkumiseksi. Yhteiskunta, jossa tämä hylätään, on tuhon oma.
Se on hyvin sairas!

Siinä käytännössä leimataan marssijat sairaiksi ja vaarallisiksi. Jättää toki auki, miten vaara neutraloitaisiin. Oikeuteen jos vietäisiin, niin syytettä tuskin tulisi, koska kirjaimellisesti väitetään vain yhteiskunnan olevan sairas ja sekin vain em. ehdon täyttyessä. Tuo viesti on muuten saanut 17 tykkäystä, joten uskaltaisin väittää että edustaa huomattavan osan mielipidettä täällä. Pahoittelen, jos tulkitsin kirjoittajaa väärin.

Mitään "käytännössä leimaamista" ei ole olemassa. Nimimerkki Radio puhuu yhteiskunnasta kokonaisuutena, ei sen jäsenistä.

Suvunjatkaminen nyt vaan on välttämätöntä. Vertauksen vuoksi: ihmisen vika ei välttämättä ole työttömyys, mutta yhteiskunta, joka ihannoi työttömyyttä, on sairas.

Mietin tovin editoidako kirjoitusta, mutta eipä taida enää kommentoinnin jälkeen olla mahdollistakaan, ja luullakseni viestini tuli kaiketi kuitenkin ymmärretyksi. [EDIT: onnistuihan se editointi, joten kävin poistamassa analyysini.] Jonkin asian kokeminen tabuna perustuu nimenomaan tunteisiin, ja tabun rikkomisesta mahdollisesti seuraaviin reaktioihin rationaalisesti varautumisesta. Jos niitä reaktioita ei seuraisi tai ne kestäisi, niin miksei kaikesta voisi keskustella?

Liberaalina (jonkin sortin libertaarina) olen toki sananvapauden kannalla ja että tämän foorumin omistajien vallassa on päättää millainen julkaisupolitiikka täällä vallitsee. [Noh, toki lakiakin pitää noudattaa.]

Off-topic-kommenttina: ei osan lisääntymättömyys, varsinkaan miespuolisten, millään muotoa estä ihmispopulaation säilymistä; nimittäin homouden todennäköisyyttä lisäävät geenit voivat lisätä (sukulais)naisissa hedelmällisyyttä.

Genes for gay men make women fertile
https://www.theguardian.com/uk/2004/oct/13/highereducation.research

According to a group of Italian researchers, the genes that make men gay evolved because they actually make their female relatives more fertile.

The team discovered that the mothers, aunts and sisters of gay men tend to have more children than those women related to straight men.

And that, they say, is why nature decided to preserve a trait that would normally prevent the genetic line furthering itself through children.

Lisätty Hommaforumin sääntöjen vaatima lainaus ja uutisotsikko.

[Siili]

Mikäli halutaan purkaa tabuja, niin silloin leimaamisen jättäminen puheesta auttaa vastakkaista näkemystä edustavia osallistumaan keskusteluun.

Ei taida olla olemassa sellaista herra Passiivia, joka haluaa purkaa kaikki tabut. Häiritsevää on pääasiassa vaikeneminen itselle tärkeällä aihealueella.  Usein se on tärkeä sen vuoksi, että oma elämä on hankalaa tämän tabun vuoksi.  Jokaisella on kuitenkin myös näkemyksensä aihealueista, joissa ei näe tilaa toisaalta-toisaalta-ajattelulle.  Mitä keskusteltavaa on siinä tapauksessa?  Esimerkiksi minä poistun keskustelusta, jossa aiheena on pedofilian positiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset.

Moniahan harmittaa se, että rahvas ei ole yhtä valistunutta kuin he itse ovat, mutta auttaako taivastelu siihen?

[parpoltos]

Mikäli halutaan purkaa tabuja, niin silloin leimaamisen jättäminen puheesta auttaa vastakkaista näkemystä edustavia osallistumaan keskusteluun.

Ei taida olla olemassa sellaista herra Passiivia, joka haluaa purkaa kaikki tabut. Häiritsevää on pääasiassa vaikeneminen itselle tärkeällä aihealueella.  Usein se on tärkeä sen vuoksi, että oma elämä on hankalaa tämän tabun vuoksi.  Jokaisella on kuitenkin myös näkemyksensä aihealueista, joissa ei näe tilaa toisaalta-toisaalta-ajattelulle.  Mitä keskusteltavaa on siinä tapauksessa?  Esimerkiksi minä poistun keskustelusta, jossa aiheena on pedofilian positiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset.

Moniahan harmittaa se, että rahvas ei ole yhtä valistunutta kuin he itse ovat, mutta auttaako taivastelu siihen?

Ei minusta kenenkään ole pakko keskustella. Jos kokee jonkun vääräksi ja haluaa asiantilaan muutosta, niin varmaankin olisi järkevää ilmaista mielipiteensä. Mieluiten toki siten, että ilmaisun vaikutukset olisivat hedelmällisiä. Taivastelusta nyt tiedä, mutta mielikuvani on, että sillä yleensä puolustetaan tabua (taivastellaan tabun murtajien "kotkotuksia").

[ApuaHommmaan]

Mikäli halutaan purkaa tabuja, niin silloin leimaamisen jättäminen puheesta auttaa vastakkaista näkemystä edustavia osallistumaan keskusteluun.

Ei taida olla olemassa sellaista herra Passiivia, joka haluaa purkaa kaikki tabut. Häiritsevää on pääasiassa vaikeneminen itselle tärkeällä aihealueella.  Usein se on tärkeä sen vuoksi, että oma elämä on hankalaa tämän tabun vuoksi.  Jokaisella on kuitenkin myös näkemyksensä aihealueista, joissa ei näe tilaa toisaalta-toisaalta-ajattelulle.  Mitä keskusteltavaa on siinä tapauksessa?  Esimerkiksi minä poistun keskustelusta, jossa aiheena on pedofilian positiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset.

Moniahan harmittaa se, että rahvas ei ole yhtä valistunutta kuin he itse ovat, mutta auttaako taivastelu siihen?

Ei minusta kenenkään ole pakko keskustella. Jos kokee jonkun vääräksi ja haluaa asiantilaan muutosta, niin varmaankin olisi järkevää ilmaista mielipiteensä. Mieluiten toki siten, että ilmaisun vaikutukset olisivat hedelmällisiä. Taivastelusta nyt tiedä, mutta mielikuvani on, että sillä yleensä puolustetaan tabua (taivastellaan tabun murtajien "kotkotuksia").

Yhteiskunta toimii niin, että massat pakottaa asiat hiljaiseksi. Otetaan esimerkkinä vaikka Helvetin enkeleiden presidentti, joka asuu ulosotossa vuosikymmenen ihan kivassa omakotitalossa. Ei saa puhua. Jos puhuu muut vaikenee, ja kaikkoaa ympäriltä.

Tai kun sanoo, että on kyllä perseilylandia, kun äärieliittimme ei viitsi 15 vuoteen laittaa yhtään pöhinää koneeseen, niin vaietaan, ja muistutetaan, että sinusta voi tuollaisesta tuntua, mutta minulla menee ihan hyvin.

Mitä saa vaan sanoa, että Suomi on ihan maailman parasta, ja mahtavaa on.

[parpoltos]

Mikäli halutaan purkaa tabuja, niin silloin leimaamisen jättäminen puheesta auttaa vastakkaista näkemystä edustavia osallistumaan keskusteluun.

Ei taida olla olemassa sellaista herra Passiivia, joka haluaa purkaa kaikki tabut. Häiritsevää on pääasiassa vaikeneminen itselle tärkeällä aihealueella.  Usein se on tärkeä sen vuoksi, että oma elämä on hankalaa tämän tabun vuoksi.  Jokaisella on kuitenkin myös näkemyksensä aihealueista, joissa ei näe tilaa toisaalta-toisaalta-ajattelulle.  Mitä keskusteltavaa on siinä tapauksessa?  Esimerkiksi minä poistun keskustelusta, jossa aiheena on pedofilian positiiviset yhteiskunnalliset vaikutukset.

Moniahan harmittaa se, että rahvas ei ole yhtä valistunutta kuin he itse ovat, mutta auttaako taivastelu siihen?

Ei minusta kenenkään ole pakko keskustella. Jos kokee jonkun vääräksi ja haluaa asiantilaan muutosta, niin varmaankin olisi järkevää ilmaista mielipiteensä. Mieluiten toki siten, että ilmaisun vaikutukset olisivat hedelmällisiä. Taivastelusta nyt tiedä, mutta mielikuvani on, että sillä yleensä puolustetaan tabua (taivastellaan tabun murtajien "kotkotuksia").

Yhteiskunta toimii niin, että massat pakottaa asiat hiljaiseksi. Otetaan esimerkkinä vaikka Helvetin enkeleiden presidentti, joka asuu ulosotossa vuosikymmenen ihan kivassa omakotitalossa. Ei saa puhua. Jos puhuu muut vaikenee, ja kaikkoaa ympäriltä.

Tai kun sanoo, että on kyllä perseilylandia, kun äärieliittimme ei viitsi 15 vuoteen laittaa yhtään pöhinää koneeseen, niin vaietaan, ja muistutetaan, että sinusta voi tuollaisesta tuntua, mutta minulla menee ihan hyvin.

Mitä saa vaan sanoa, että Suomi on ihan maailman parasta, ja mahtavaa on.

Kieltämättä tuo on seuraus kun lähes kaikki vaikenevat, jolloin harvat mielipiteensä ilmaisevat vähintäänkin tuntevat itsensä erikoisiksi (tai kääntäen, olevansa muiden silmissä erikoisia). Netti on "jonkun verran" helpottanut poikkeavien mielipiteiden esittämistä ja kuulluksi tulemistakin, vaan edelleen vaatii taitoa vakuuttaa muut ajatuksistaan ja vielä enemmän, että muiden vakuuttuminen johtaisi muutoksiin yhteiskunnassa. Toisaalta tuntuu että ennen nettiähän ne kaikki isoimmat muutokset tapahtuivat kun rohkeat ihmiset panivat itsensä likoon.

[Lalli IsoTalo]

Sananvapauteen liittyen, somen kautta useimmat saavat sanansa vapaaksi, mutta eivät välttämättä sitä kautta kuin haluaisivat, mutta saavat kuitenkin. Ja toisaalta sanankuuntelupakkoa ei ole, eikä pidä olla. Ihmiset seuraavat somessa tietenkin omaa viiteryhmäänsä ja blokkaavat väärinajattelijat, jolloin kuplat vähitellen loittonevat toisistaan.

Nämä presidentinvaalikeskustelut telkkarissa ovat sikäli hyviä, että ehdokkaiden mielipiteet eri laidoilta tulevat esiin, ja niitä on vähän pakko kuunnella, jos aikoo ohjelmaa katsella.

Yritin aikoinaan keskustella todellisuus.org:ssa (suvaitsevaisten palsta), ja se oli sikäli antoisaa, että ...

a) sieltä sai tietoa asioista, joita Hommalta ei saanut, tai asian toisenkin puolen, ja 
b) selvisi miten kokonaisvaltaista ja aggressiivista nuivuusviha oli.

[JoKaGO]

Sananvapauteen liittyen, somen kautta useimmat saavat sanansa vapaaksi, mutta eivät välttämättä sitä kautta kuin haluaisivat, mutta saavat kuitenkin. Ja toisaalta sanankuuntelupakkoa ei ole, eikä pidä olla. Ihmiset seuraavat somessa tietenkin omaa viiteryhmäänsä ja blokkaavat väärinajattelijat, jolloin kuplat vähitellen loittonevat toisistaan.

Boldasin oleellisen. On unohdettu, että some on sama kuin entinen Esson baarin vessan seinä. Sielläkin oli jotain paskaa, tekstiä ja piirroksia siis, eikä sitä tarvinnut lueskella jollei halunnut.

[Siili]

Taivastelusta nyt tiedä, mutta mielikuvani on, että sillä yleensä puolustetaan tabua (taivastellaan tabun murtajien "kotkotuksia").

Minusta kaikki metakeskustelu (keskustelu keskustelun laadusta) on taivastelua. Jos pitää ongelmana sitä, että jostain tärkeästä asiasta ei keskustella tarpeeksi, kannattaa itse keskittyä tämän (omasta mielestä) tärkeän asian esillä pitämiseen, eikä tehdä isoa numeroa siitä, että jotkut muut eivät ole tärkeydestä samaa mieltä. 

[parpoltos]

Taivastelusta nyt tiedä, mutta mielikuvani on, että sillä yleensä puolustetaan tabua (taivastellaan tabun murtajien "kotkotuksia").

Minusta kaikki metakeskustelu (keskustelu keskustelun laadusta) on taivastelua. Jos pitää ongelmana sitä, että jostain tärkeästä asiasta ei keskustella tarpeeksi, kannattaa itse keskittyä tämän (omasta mielestä) tärkeän asian esillä pitämiseen, eikä tehdä isoa numeroa siitä, että jotkut muut eivät ole tärkeydestä samaa mieltä.

Ok. Noin ymmärrettynä olen samaa mieltä. Oma pointtini tuli esitetyksi ensimmäisessä viestissäni, joka löytyy alta. Huomaan nyt että olisi näköjään pitänyt jättää kirjoittamatta teksti 2. virkkeestä alkaen, niin keskustelu ei olisi omasta näkökulmastani lähtenyt harhateille.

"Tuo kommenttihan suorastaan alleviivaa, että Heidi Kosonen on oikeassa. Eipä tällä palstalla ole näkynyt asiallista keskustelua noista teemoista, vaan pikemminkin tunteellisia purkauksia, jotka lähentelevät elleivät olekin vihapuhetta. Toki en kaikkea ole lukenut..."

[Lalli IsoTalo]

^Mukaavaa kuitenkin, että osallistut keskusteluun. Virkistävää kuulla "vastapuolenkin" mielipiteitä välillä. 

[Niobium]

^ Tämä. Ei se muuten olisikaan keskustelua, jos kaikki aina olisivat samaa mieltä asioista. Aina voi avata suunsa tyyliin "itse asiassa olen ajatellut tästä asiasta näin..."

Siinä on kummallakin mahdollisuus nähdä uusia puolia asioista.

[Roope]

"Kaius Niemi on valittu Toimittajat ilman rajoja Suomi ry:n uudeksi puheenjohtajaksi."

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9a8bafb3-5ae6-468c-9813-fa97ce22a469

MTV: Kaius Niemi lehdistönvapausjärjestön puheenjohtajaksi – "Suomessakin pitää olla varuillaan" 22.2.2024

Viime vuonna Suomi sijoittui järjestön lehdistönvapausvertailussa viidennelle sijalle. Edelle ylsivät Norja, Irlanti, Tanska ja Ruotsi. Maailmalla tilanne on huolestuttava.

– Ja siksi Suomessa pitää olla varuillaan, ettei kehitys heikkene voimakkaasti myös täällä, Niemi varoittaa.

Maailmalla häntä huolestuttaa ennen kaikkea toimittajien halpa henki ja median elintilan surkastuttaneet diktatuurit.

– Toimittajan pystyy maailmalla tapaamaan ilman, että siitä tulee minkäänlaisia oikeudellisia seurauksia. Suurin osa toimittajien murhista jää selvittämättä oikeusistuimissa. Lisäksi meillä on aitoja diktatuureja, kuten Venäjä, joissa lehdistönvapaus on lakannut olemasta, Niemi sanoo.

Ihanko oikeasti Suomessa pitää olla huolissaan toimittajien toimintaympäristön muuttumisesta?

Kaius Niemen mielestä Suomessa olisi parantamisen varaa sen ymmärtämisessä, miksi lehdistönvapaus ylipäänsä on tärkeää.

– Lehdistönvapaus ei ole lehdistöä varten, vaan yleisöä ja faktapohjaista tiedonsaantia varten. Jos ei ole lehdistönvapautta, ei ole myöskään vapaata tiedonvälitystä eikä demokratiaa, Niemi sanoo.

Onkin surkuhupaisaa, että kun Suomessa on laaja lehdistönvapaus, sitä ei juurikaan käytetä. Onko sitä silloin edes oikeasti olemassa?

Suomessa lehdistönvapauden suurimpana uhkana hän näkee toimittajien maalittamisen, joka häiritsee toimitusten työrauhaa. Sosiaalisessa mediassa yleistynyt maalitus voi tahattomastikin johtaa toimittajien itsesensuuriin.

Mikä maalittaminen? Epäilemättä sellaistakin on, mutta julkisuudessa esillä olleet esimerkit ovat olleet enimmäkseen jotain muuta. Viime kesänä puhuttiin mieluusti maalittamisena erään Iltalehden toimittajan arvostelusta, ettei tarvitsisi puhua itse asiasta eli siitä, mitä kaikkea journalistista roskaa kyseinen toimittaja ja monet muutkin toimittajat silloin levittivät.

Toinen lehdistönvapauden uhka on lehdistön maalaaminen osapuoleksi erilaisissa kiistoissa.

– Riippumatonta lehdistö yritetään saada näyttämään osapuolelta ja poliittiselta vastustajalta. Se on ollut toimiva mekanismi monissa maissa, ja sen piirteitä on Suomeenkin ilmaantunut.

Ja siinä se toinen temppu kääntää huomiota omasta tekemisestä muualle, kun media tai ainakin toimittaja on monissa asioissa puolensa valinnut poliittinen osapuoli (vrt. mainittu Iltalehden toimittaja) eikä mikään "riippumaton", objektiivinen, kritiikin yläpuolinen toimija, jollaisena haluaa esiintyä.

[Joutselkä]

Matti Röngän (Yle) hienot loppusanat viimeisessä uutislähetyksessään tänään:

Hyvät ihmiset, tämä on viimeinen uutislähetykseni. Nöyrä kiitos, että olen saanut tätä työtä tehdä ja vapaasti, niin että mikään sortovalta ei sitä vahdi tai estä. Se ei ole ollenkaan itsestään selvää. Ja näin Kalevalan päivänä puhumme omalla kielellä. Kaikkea tätä pitää vaalia, tästä pitää pitää huolta, yhdessä. Näkemiin",

[Caucasian]

Matti Röngän (Yle) hienot loppusanat viimeisessä uutislähetyksessään tänään:

Hyvät ihmiset, tämä on viimeinen uutislähetykseni. Nöyrä kiitos, että olen saanut tätä työtä tehdä ja vapaasti, niin että mikään sortovalta ei sitä vahdi tai estä. Se ei ole ollenkaan itsestään selvää. Ja näin Kalevalan päivänä puhumme omalla kielellä. Kaikkea tätä pitää vaalia, tästä pitää pitää huolta, yhdessä. Näkemiin",

Vihervassarihan tuokin oli ja persuvihaaja. Tuomitsi muuten sen, että sukupuolinen suuntaus oli merkitsevä seikka. (Siis niinpäin, että ei hyvä että miespari, toisinpäinhän saa tietty olla merkitsevää että on samesex)
Ei tuo mikään sananvapauden soturi ollut. Hieman itserakas tyyppi. Hyvä että lähti.
Mutta toivotan hyviä eläkepäiviä.

[Niobium]

Matti Röngän (Yle) hienot loppusanat viimeisessä uutislähetyksessään tänään:

Hyvät ihmiset, tämä on viimeinen uutislähetykseni. Nöyrä kiitos, että olen saanut tätä työtä tehdä ja vapaasti, niin että mikään sortovalta ei sitä vahdi tai estä. Se ei ole ollenkaan itsestään selvää. Ja näin Kalevalan päivänä puhumme omalla kielellä. Kaikkea tätä pitää vaalia, tästä pitää pitää huolta, yhdessä. Näkemiin",

Se on vähän kunkin omassa päätösvallassa,minkä kokee sortovallaksi. Koen nykyhallituksen välinpitämättömästi suurinta osaa kanssa kohtaan. Samaan aikaan kyykytetään ihan huolella ja toisaalta rahoitetaan oikeastaan yhdentekeviä hankkeita.

Mikä sitten on sortovaltaa? Sekö, että hallinto vinkuu tänne elätettäviä, kieltä osaamattomia täysin eri kulttuurin edustajia halpatyövoimaksi?

Rönkä kyllä veti minun mielestäni pohjat mainitessaan sortovallan. Tässä maassa saa vittuuntua kulloisenkin hallituksen kusipäisiin touhuihin, mutta sortovaltaa ei ihan ole lähiaikoina harjoitettu, vaikka Rönkä niin kokisikin. Ihan kiva, että riisui maskinsa illan pääuutislähetyksessä. Varmaan lähtee seuraavaksi politiikkaan.

[Joutselkä]

Matti Röngän (Yle) hienot loppusanat viimeisessä uutislähetyksessään tänään:

Hyvät ihmiset, tämä on viimeinen uutislähetykseni. Nöyrä kiitos, että olen saanut tätä työtä tehdä ja vapaasti, niin että mikään sortovalta ei sitä vahdi tai estä. Se ei ole ollenkaan itsestään selvää. Ja näin Kalevalan päivänä puhumme omalla kielellä. Kaikkea tätä pitää vaalia, tästä pitää pitää huolta, yhdessä. Näkemiin",

Se on vähän kunkin omassa päätösvallassa,minkä kokee sortovallaksi. Koen nykyhallituksen välinpitämättömästi suurinta osaa kanssa kohtaan. Samaan aikaan kyykytetään ihan huolella ja toisaalta rahoitetaan oikeastaan yhdentekeviä hankkeita.

Mikä sitten on sortovaltaa? --------

-------

Näinhän se on että jokainen voi halutessaan luoda itselleen sen oman todellisuutensa ja antaa asioille omia merkityksiään. Toinen vaihtoehto on tutkia asioita ja perustaa maailmankuvansa toslasioihin.

Jälkimmäisen vaihtoehdon mukaisesti eläville Suomessa ei ole sortovaltaa.

[P]

Ja näin Kalevalan päivänä puhumme omalla kielellä. Kaikkea tätä pitää vaalia, tästä pitää pitää huolta, yhdessä.

Noi boldatut ovat nykyisin jo aika konservatiivis-radikaaleja mielipiteitä tietyissä piireissä... 

[Joutselkä]

Ja näin Kalevalan päivänä puhumme omalla kielellä. Kaikkea tätä pitää vaalia, tästä pitää pitää huolta, yhdessä.

Noi boldatut ovat nykyisin jo aika konservatiivis-radikaaleja mielipiteitä tietyissä piireissä...

Jokainen täysijärkinen suomalainen on samaa mieltä oman kielen vaalimisen tärkeydestä.

[ikuturso]

Onneksi Rönkä lähti.

Se olkien kohauttelu, paperinippujen taittelu ja pöytään kopauttelu ja moralisoiva sävy uutisissa ei oikein sovi reportterille.

Olen jossain muussakin yhteydessä tivaillut, mikä on raportin ja reportaasin ero. Raportti (mitä uutistenkin pitäisi olla: uutisraportti) on kantaaottamaton faktat ja mahdolliset siihen liittyvät avoimet asiat esille tuova kirjoitus tai luettu uutinen. Reportaasi sen sijaan on laajempi maalaavampi kuva, jossa toimittaja voi ottaa asioihin myös itse kantaa.

Rönkä teki omalla äänensävyllään, sanavalinnoillaan, ilmeillään ja kehonkielellään jokaisesta uutisraportista kantaa ottavan reportaasin. Eikä hävennyt sitä yhtään. Besserwisseröinnin aatelia. Hyviä eläkepäiviä.

-i-

[Kim Evil-666]

Sananvapauteni piirissä totean seuraavan:

Matti Rönkä edusti agendajournalismia. TV-Uutistoimittajan tulisi olla kaikin puolin neutraali jo uskottavuuden tähden. Tähän Rönkä ei pystynyt- vaan kehonkielellään ja puhinallaan ilmaisi tyytymättömyytensä milloin mihinkin asiaan. Tekipä sen varsin usein- vieläpä varsin voimakkaalla otteella. Se on anteeksiantamatonta lorotusta katselijoiden kintuille.

Besserwisseröinti on uutistoimittajalle häpeäksi. Välistä tuli mielikuva- että Rönkä kuvitteli seisovansa kansakunnan kaapin päällä itse itsensä ylentäen. Kenties vuosikymmeniä jatkunut koikkelointi YLEn kuplan sisällä aiheutti tämän "oikeassaolemisen pakkomielteen"- mutta se kertoo paljon siitä- että tässä massa ja sen "pyhissä kappeleissa" on jotain pahasti pielessä. Nykyisällään- etenkin YLEn uutistoimittajat vaikuttavat olevan jonkinasteisia propagandasotilaita- joiden ensiarvoinen tehtävä tuntuu olevan kuulijakunnan mielipiteiden muokkaaminen haluttuun suuntaan uutisten välittämisen sijaan. Koko kupla on luisumassa osaksi Orwellin merkkiteosta- sen syvään päätyyn sukeltaen.

Aikanaan väännettiin paljon vitsiä Kahilasta, Jokisesta ja kumppaneista. Nykyisyyteen peilaten he olivat ammattilaisia- joidenka
ammattitaidosta nämä kuplaantuneet uutistoimittajiksi itsejään tituleeraavat nykytoimittajat voivat ainoastaan kaihoten unelmoida.

Eläkepäiviä Röngälle toki toivotan- mutta kaipaamaan en jää.

[Roope]

Sananvapauteen vedotaan liian usein, ja se vesittää termiä

Jos sananvapaudesta puhuttaisiin vähemmän, poikkeuksellisen tärkeät sananvapaustapaukset saisivat suuremman painon, väittää vapaa toimittaja Kyösti Niemelä Kanava-lehdessä.

Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 1/2024. Suomen Kuvalehti julkaisee alun perin Kanavassa julkaistuja tekstejä verkossa.

Sananvapaus on sana, jolla on voimaa. Sille osoitetaan suosiota ja siltä haetaan tukea. Sitä halutaan suojella ja edistää.

Niinpä käsitettä käytetään paljon ja vapaasti. Tässä on kolme esimerkkiä vuodelta 2023:
...

Suomen Kuvalehti 24.2.2024  (maksumuuri)

Toimittaja Kyösti Niemelä esittää kirjoituksessaan tiukasti rajatun version sananvapaudesta. "Minimalistiseksi" kutsumaansa sananvapauteen ei Niemelän mielestä liity esimerkiksi toimittajien maalitus, poliitikon jahtaaminen sanavalinnoista tai JSN:n päätökset, joissa puututaan lehtien kirjoitusten tai kuvien sisältöön.

Suomessa keskusteltiin kesällä 2023 rasismi-sanan merkityksestä. Monet perusteltu kulkivat siihen tapaan, että rasismi pitäisi määritellä näin ja näin, koska sellainen edistää tai ei edistä tietyntyyppistä keskustelua. Ei niinkään käytetty puheenvuoroja siitä, mitä rasismi "oikeasti" tarkoittaa, vaan siitä, miten sanaa kannattaisi käyttää ja mitä seurauksia eri käyttötavoilla on.

Oma argumentointini on samantyyppistä. Kannatan sananvapaus-sanan käyttämistä hyvin kapealla tavalla nimenomaan siksi, että uskon sellaisen edistävän minulle tärkeitä asioita. Toivon ennen kaikkea, että minimalistisempi käyttö antaisi suuremman painon niille sananvapaustapauksille, joita pidän poikkeuksellisen tärkeinä.

Mikäpä siinä, mutta minusta saman ajaisi puhuminen sananvapaudesta laajassa mielessä ja suppeassa mielessä.

Niemelän minimalistisessa sananvapauskäsityksessä sananvapausasioita ovat siis vain sellaiset, joissa valtio rajoittaa sananvapautta pakottamalla. Hämmästyttävää kyllä, Niemelä ei tässä yhteydessä edes mainitse viime vuosien suomalaisia kiihottamisoikeudenkäyntejä ja -tuomioita tai Päivi Räsäsen yhä jatkuvaa oikeusprosessia. Sen sijaan hän nostaa jokseenkin käsittämättömästi päällimmäisiksi Johanna Vehkoon oikeudenkäynnit:

Argumenttini minimalistisen sananvapaus-sanan käytön puolesta on nimenomaan poliittinen. Kun sananvapaus-sanan käyttöala laajenee, sana samalla laimenee. Jos oikein huonosti käy, tulee vaikeaksi saada ihmiset ymmärtämään vakavien sananvapaustapausten vakavuus. Samasta syystä en ole kovin innostunut sanan "väkivalta" käyttöalan voimakkaasta kasvusta.

Suomessa on ollut ja on käynnissä ihan oikeasti sananvapautta rajoittavia, vaarallisia, avoimelle keskustelulle ja demokratialle tuhoisia prosesseja, joihin pitäisi suhtautua nykyistä vakavammin.

Vakavin oli valtion aloittama oikeusprosessi toimittaja Johanna Vehkoota vastaan, kun tämä oli ivannut somessa oululaista poliitikkoa. Prosessi kesti viisi vuotta ja loppui vasta KKO:n vapauttavaan päätökseen tammikuussa 2022. Vaikka viimeinen päätös meni oikein, oli prosessi niin kallis ja syytetyn voimavaroja kuluttava, että se on jo kaventanut yhteiskunnallista keskustelua. Sananvapautta eivät rajoita vain oikeusjuttujen lopputulokset vaan myös itse oikeusprosessit.

Käsittämätön analyysi. Tuohan pätisi kyllä suoraan esimerkiksi Päivi Räsäseen mutta ei mitenkään Johanna Vehkoon tapaukseen, jossa oli kyse henkilön herjaamisesta. Vehkoon oikeusprosessi ei ole kaventanut yhteiskunnallista keskustelua eikä edes vähentänyt vastaavaa solvaamista vaan paremminkin päinvastoin. Kymmenet ihmiset ryhtyivät syytteestä raivostuneina natsittelemaan Junes Lokkaa somessa ilman poliittisia perusteluja, eikä niistä nostettu koskaan syytteitä. Oikeudenkäyntikulut maksettiin aikoinaan Vehkoon puolesta, ja Vehkoo sai vielä valtiolta myöhemmin korvauksen.

Olen varma, että poliitikkoja ja erityisesti äärioikeistolaisia vaikuttajia kritisoidaan nykyään varovaisemmin, mistä on demokratialle ja julkiselle keskustelulle haittaa. Prosessi oli aito isku sananvapautta vastaan, ja on häpeällistä, että esimerkiksi ihmisoikeuksien puolustajana esiintyvä Ihmisoikeusliitto ei ottanut siihen kantaa.

No, ei varmasti kritisoida varovaisemmin, kuten viime kesän rasismikohun yhteydessä nähtiin. Suunnilleen mitä tahansa saattoi kesällä väittää ja sanoa valtamediassa asti ilman journalistisia tai moraalisia rajoituksia.

Mitä Ihmisoikeusliiton olisi pitänyt sanoa? Että kuuluu ihmisoikeuksien ja sananvapauden ytimeen saada herjata ihmisiä julkisesti natseiksi, jos ei pidä heistä?

[Näkkileipä]

Suomen Kuvalehti 24.2.2024  (maksumuuri)

...– Lehdistönvapaus ei ole lehdistöä varten, vaan yleisöä ja faktapohjaista tiedonsaantia varten. Jos ei ole lehdistönvapautta, ei ole myöskään vapaata tiedonvälitystä eikä demokratiaa, Niemi sanoo.

Suomessa lehdistönvapauden suurimpana uhkana hän näkee toimittajien maalittamisen, joka häiritsee toimitusten työrauhaa. Sosiaalisessa mediassa yleistynyt maalitus voi tahattomastikin johtaa toimittajien itsesensuuriin.

Toinen lehdistönvapauden uhka on lehdistön maalaaminen osapuoleksi erilaisissa kiistoissa.

– Riippumatonta lehdistö yritetään saada näyttämään osapuolelta ja poliittiselta vastustajalta. Se on ollut toimiva mekanismi monissa maissa, ja sen piirteitä on Suomeenkin ilmaantunut.

Toimittajien mielipiteitä pitäisi tulkita käänteisesti, he tarkoittavat oikeasti täysin päinvastaista, mitä kirjoittavat kaiken kansan nähtäville.

Ilmeisesti he kuvittelevat, että suurin osa lukijoista eivät kyseenalaista ikinä mitään, mitä Vastuullinen Media julkaisee, tai sitten kriittinen medialukutaito koetaan uhkana, koska nykyään kuka tahansa pystyy tarkistamaan ihan itse uutisten alkuperäiset lähteet ja senkin, mitä muutoksia suomalainen media tekee uutisilleen.

Nykyään tuntuu olevan normaalia, että ainoastaan Vastuullisen Median Toimittajilla on täydellisen rajoittamaton sananvapaus, jonka suojissa voidaan tehdä, mitä tahansa henkilöihin kohdistuvia vihauutisia, ilman mitään seuraamuksia.

Pitääkin ottaa käyttöön termi Vihauutinen, aina silloin kun vastuuton media hyökkää joidenkin ihmisten kimppuun, heidän mielipiteensä takia ja tekee vihaa ja halveksuntaa tihkuvia  uutisia.

[SmallFish]

Yleisenä huomiona, joka (anteeksi toisto) on varmaan tullut jollain tapaa ketjussa huomioiduksi:

Suomalaisen lehdistön on täysin turha lähteä puhumaan sananvapaudesta.

Me kaikki olemme omin silmin nähneet, kuinka suomalaisen journalismin punaviherblokki jyrää alleen kaikki soraäänet. Toki on 2-3 näkyvästi neutraalia toimittajaa, ja ehkä 1 avoimen konservatiivinen, mutta kaikki loppu on, edelleen, järkyttävää sosialistipaskaa.

Ugh.

[JiM]

Mitään muuta en toivo kuin ihan aitoa sananvapautta suomalaisille valtamedioiden toimittajille.. jolloin meidän suomalaisten ei tarvitsisi tulla tietoisiksi näistä hirveyksistä vaihtoehtomedioiden kautta..

Itävallassa paljastui jättimäinen joukkoraiskausrinki

Itävallassa on paljastunut harvinaisen härski joukkoraiskaus. Parikymmentä ulkomaalaista miestä raiskasi 12-vuotiasta itävaltalaistyttöä kuukausikaupalla.

Epäillyt tekijät olivat suurimmaksi osaksi teini-ikäisiä nuorukaisia, kotoisin ainakin Syyriasta, Turkista, Serbiasta ja Bulgariasta. Raiskaukset jatkuivat kuukausia ja niitä tapahtui pahimmillaan useita kertoja viikossa.

Tapahtumat alkoivat siten, että tytön "poikaystävä" pakotti tytön ensin seksiin useiden miesten kanssa. Raiskaus kuvattiin ja tyttöä kiristettiin tämän jälkeen uusiin seksisessioihin. Jos hän ei suostunut, filmit uhattiin laittaa julkiseen jakoon sosiaaliseen mediaan.

Näin kierre saatiin käyntiin ja kaikki seuraavatkin raiskaussessiot kuvattiin samoilla uhkauksilla. Raiskaukset alkoivat vuoden 2023 loppupuoliskolla ja jatkuivat aina näihin päiviin asti.

Raiskaukset tapahtuivat mitä oudoimmissa paikoissa. Mm. Wienin päärautatieasemalla ja rappukäytävissä. Miesjoukko vuokrasi myös hotellihuoneen ainakin yhtä raiskaustapahtumaa varten.

Poliisi pitää päätekijänä 16-vuotiasta "Ahmadia", joka järjesteli raiskauksia ja myös pahoinpidellyt tyttöä yhden raiskauksen aikana. Tekijät ovat iältään 13-26-vuotiaita ja osa heistä on ollut vangittuna, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki vastaavat nyt vapaalta alkavaan oikeudenkäyntiin. '

https://pt-media.org/2024/03/02/itavallassa-paljastui-jattimainen-joukkoraiskausrinki/

https://www.bild.de/news/ausland/nuernberg-news/wien-hotelzimmer-fuer-gruppenvergewaltigung-von-maedchen-12-gemietet-87365466.bild.html

[Roope]

Suomalainen demokratia ei voi hyvin

Mielipiteenvapaus tarkoittaa oikeutta olla julkisesti eri mieltä lakien ja hallituksen politiikan sisällöstä.
...
Jussi Ahlroth

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja ja toimituksen entinen pääluottamushenkilö.

Helsingin Sanomat 9.3.2024

Eri mieltä olemisen oikeus sisältyy mielipiteenvapauteen, kyllä, mutta kulttuuritoimittaja näyttää nyt väriä.

MIELIPITEEN­VAPAUS unohtuu tai sivuutetaan liian usein suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Mieli­piteen­vapaus tarkoittaa, että kansalaisilla on täysi oikeus olla julkisesti eri mieltä lakien ja hallituksen politiikan sisällöstä. Näin määrittelee Petri Koikkalainen Vasta­painon kirjassa Tottelematon kansa. Hän muistuttaa, ettei voida väittää enemmistön hyväksymien ratkaisujen olevan välttämättä oikein tai edes kohtuullisia. Taustalla on muun muassa John Rawls, 1900-luvun merkittävimpiä yhteiskuntafilosofeja.

Mielipiteenvapauteen sisältyy tällainenkin näkemys. Itse en pidä Rawlsia kummemmassa arvossa. Erittäin yliarvostettu argumentoinnin Hitler-kortin tapaisena Rawls-korttina.

Mielenosoitukset ja poliittiset lakot ovat perinteisiä, pitkälti kansainvälisin sopimuksin suojattuja tapoja ilmaista mielipiteitä. Niillä on ajettu ja voitettu monia nyt itsestäänselviä oikeuksia. Naisten äänioikeus saatiin Suomessa vuoden 1906 yleislakolla. Se kannattaa muistaa nyt, kun hallitus aikoo rajoittaa kansalaisten demokraattisia oikeuksia.

Hallituksen mielestä meillä on lupa olla hallituksen kanssa eri mieltä, mutta vain silloin ja vain sen verran, kun se sille, meidän työnantajillemme ja elinkeinoelämälle sopii. Demokratia pakotetaan mahtumaan yritysjohtajien ja osakkeenomistajien intressien rajojen sisään.

Kun lakia muutetaan, taustalla on aina arvovalinta. Nyt raha ohittaa demokratian.

Poliittinen lakko ei ole "perinteinen, pitkälti kansainvälisin sopimuksin suojattu tapa ilmaista mielipiteitä" sen kummemmin kuin vaikka liikenteen pysäyttäminen kadulla istumalla ja poliisia vastustamalla. Mielipiteen voi ilmaista vapaasti ja täsmällisemmin muilla keinoilla.

SUOMESSA keskustellaan usein siitä, että täällä ei keskustella. Kyllä täällä keskustellaan, mutta se ei johda oikein mihinkään. Aito neuvottelu kiinnostaa vallanpitäjiä yhä vähemmän. Neuvotteleminen on tapa etsiä kompromisseja. Esimerkiksi SAK:n mukaan hallitus ei ole tosiasiassa ollut halukas neuvottelemaan poliittisia lakko-oikeuksia rajoittavista suunnitelmistaan. Keskustelutilaisuuksia on kyllä järjestetty.

Tulee mieleen tieteentekijä-aktivisti Noam Chomskyn terävä huomio: "Fiksu tapa pitää ihmiset passiivisina ja tottelevaisina on tiukasti rajata hyväksyttävien mielipiteiden kirjo, mutta sallia vilkasta väittelyä sen kirjon sisällä."

On monia mielipiteitä, joita ei hyväksytä. Esimerkiksi yritysjohtajien valtavasti kasvaneiden palkkojen leikkaaminen irtisanomisten välttämiseksi tai osinkotulojen vähentäminen työntekijöiden työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Kaikista mielipiteitä ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, eikä keskustelun tarvitse johtaa toisen osapuolen antautumiseen. Kuka tahansa saa esittää vaikka toisten omaisuuden takavarikoimista, mutta siitä ei tarvitse olla samaa mieltä.

Terveen demokratian pitäisi kestää paitsi eriävät mielipiteet ja poliittinen lakkoilu, myös lain ulkopuolella toimiva vaikuttaminen, kansalaistottelemattomuus.

Filosofi Jürgen Habermasin mukaan kansalaistottelemattomuus voi olla perustuslaillisen demokratian poliittisen kulttuurin kypsyystesti ja terve hallinto pitää kansalaistottelemattomuutta järjestelmän oikeutuksen vartijana. Hallinto, joka sen kieltää, on hauras ja pelokas. Se, joka itse pelkää, ei lopulta osaa johtaa kuin pelolla ja pakolla.

Tuota noin. Hallinto lähtökohtaisesti kieltää "kansalaistottelemattomuuden" eli lakien rikkomisen. Sitten ollaan pulassa, kuten esimerkiksi viherterroristien kanssa jo ollaan, jos tapauskohtaisesti arvotaan, onko lain rikkominen joillekin poikkeusihmisille sallittua joillain rikokseen liittymättömillä motiiveilla vai ei.

SUOMALAINEN demokratia ei voi hyvin. Silloin keskustelu ei riitä. Muodollinen sananvapaus ei riitä. Sananvapauden lisäksi pitää olla toiminnan tarvetta, tekojen tahtoa, valinnan valmiutta, vastuun väistämättömyyttä.

Pitää osata, voida ja uskaltaa lopettaa puhuminen, lopettaa keskusteleminen, ja alkaa tehdä. Jotta demokratia voisi taas paremmin.

Mikähän tätäkin toimittajaa vaivaa? Menisi oikeisiin töihin.

[Roope]

Tulipa luettua Johanna Vehkoon tilitys Oikeusjuttu. Kirjan uuteen painokseen oli lisätty jälkisanat KKO:n vapauttavasta päätöksestä. Voi sitä uhriutumisen ja sananvapauden marttyyriksi julistautumisen määrää. Varmasti on ollut kovaa, mutta viitteellisempikin kuvaus tapausta edeltäneestä keskenmenosta, mielenterveysongelmista ja lääkityksestä olisi tehnyt oleelliset asiat selväksi.

Kirjan läpi kantavana teemana on väite siitä, oikeusprosessin ytimessä olisi ollut "oikeus sanoa natsia natsiksi ja rasistia rasistiksi", ja kuinka Vehkoo itsensä uhraten taisteli suomalaisille tämän oikeuden takaisin. Ei ollut, ja Vehkoo tietää sen aivan hyvin, koska ei vahingossakaan lainaa kirjassa KKO:n vapauttavan päätöksen perustelujen olennaisia kohtia sellaisenaan vaan vääristelee ne tunnistamattomiksi ja merkitykseltään päinvastaisiksi.

"Tämähän tarkoittaa, että Oulun käräjäoikeuden mielestä ketään ei saa missään tilanteessa kutsua natsiksi tai rasistiksi."

"Jos sanoja natsi ja rasisti ei voi käyttää äärioikeistolaisista ilman pelkoa rikostuomiosta, uskaltaako kukaan kirjoittaa äärioikeiston touhuista ylipäätään?"

"Jos hovin tuomio jää voimaan, se tarkoittaa, ettei natseista ja rasisteista voi enää puhua oikeilla nimillä. Kukaan ei voi. (..) Minä olin ainoa, jolla oli mahdollisuus estää tämä sananvapauden typistäminen."

"Natsipelle on tosiaan ainoa n-sana, joka on Suomessa kielletty."

"Jostain vinkkelistä helpointa olisi kai ollut maksaa sakot ja oikeuskulut ja yrittää jatkaa elämäänsä. Mutta silloin voimaan olisi jäänyt tuomio, jossa sanottiin, että ketään ei koskaan voi sanoa natsiksi tai rasistiksi, koska se on aina loukkaavaa. (..) Arvoihini nyt sattuu kuulumaan, että natsia pitää voida sanoa natsiksi ja rasistia rasistiksi ilman pelkoa rikossyytteestä. Mikäli tuomiolaitos – ja sen myötä yhteiskunta laajemmin – alkaa vaatia kansalaisia pidättäytymään kutsumasta äärioikeistolaisia rasisteiksi ja natseiksi, minä mitä kohteliaimmin kieltäydyn."

"En voinut elää vaihtoehdon kanssa, että meille jäisi voimaan oikeudenpäätös, jonka mukaan natsia ei voisi sanoa natsiksi ja rasistia ei voisi sanoa rasistiksi. Se rajoittaisi meidän kaikkien sananvapauttamme."

Tällaista oikeudenpäätöstä ei ole olemassakaan. Natsiksi ja rasistiksi solvaaminen jatkui Suomessa kuin ei mitään, ellei jopa lisääntynyt.

KKO:n tuomiossahan ei oteta kantaa siihen, onko joku oikeasti rasisti tai voiko natsia sanoa natsiksi. Siinä päinvastoin tehdään ero sen välillä, onko joku väitetysti natsi (tosiasiaväite) vai solvataanko henkilöä natsiksi (arvoarvostelma). Vehkoo ei edes mainitse KKO:n tuomiossa esimerkein kuvattua jakoa. Vehkoon tapauksessa oli kaikkien oikeusasteiden mukaan kyse jälkimmäisestä, mutta KKO antoi siitä huolimatta Vehkoolle oikeuden solvata Junes Lokkaa, koska katsoi, että Lokan oli politiikassa toimineena (taisi olla noihin aikoihin ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaana) ja itsekin muita ihmisiä solvanneena siedettävä tällaista.

Vehkoo väittää myös, että KKO olisi alemmista oikeusasteista poiketen katsonut Vehkoon ilmaisuillaan kritisoineen toimittajiin kohdistuvaa häirintää. Ei katsonut, vaan KKO päinvastoin huomautti, että Vehkoon kirjoituksesta ei ilmennyt suoraan tällaista kritiikkiä. Mutta tämäkään ei haitannut KKO:ta.

"Ennen kaikkea korkein oikeus oli, vihdoinkin, uskonut minua ja todisteitani."

KKO sivuutti Vehkoon tyrkyttämät "todisteet", että Junes Lokka on natsi ja rasisti, koska niillä ei ollut tuomion kannalta merkitystä. Yksi Vehkoon oikeudessa esittämä todiste Junes Lokan natsiudesta oli Lokan sometili, johon ylläpitäjä oli kiusantekona liittänyt tunnuksen "natsi".

"Rikosoikeuden professorit ja muut oikeusoppineet pitivät ratkaisua tärkeimpänä sananvapautta koskevana ennakkotapauksena vuosiin tai vuosikymmeniin. Fakta on, että jos olisin luovuttanut kesken, tätä ratkaisua ei olisi saatu."

Varmaan julkisuuden ja hegemonian kannalta tärkeä tuomio, mutta linjauksena merkityksetön. KKO:n perustelut eivät auta sananvapauden rajojen määrittelyssä kuin sen verran, että kuka tahansa saa sanoa Junes Lokasta mitä tahansa, koska sen voi ennakkotapauksen perusteella tulkita juridisesti hyväksyttävällä tavalla.

Kirjan subjektiivisuus näkyy ja tuntuu, ja erityisesti siksi, että "faktantarkastaja" Vehkoo jatkuvasti vakuuttelee olevansa aina rehellinen ja asiallinen, eikä koskaan nimittele tai valehtele somessa. Paitsi tämä yksi ainoa kerta, kun tuli sanottua pahasti suljetussa ryhmässä, mutta silloinkin vain ehdottomia ja todistettavia toden sanoja lausuen.

Lukija huomaa rehellisyyden ja asiallisuuden toistuvasti karisevan äärivasemmistolaisilta aktivisteilta tuttujen valheiden, tarinoiden ja puolitotuuksien noustessa esiin. Esimerkiksi "Suomen Sisu, jota Suojelupoliisi pitää äärioikeistolaisena järjestönä" ei menisi läpi faktantarkastuksesta, jota kirjan tarinoille ei selvästikään ole tehty, journalistisesta tarkastelusta puhumattakaan. Uudessa painoksessa sivujen laitoihin on lisätty "kynällä" "korjauksia", joissa esimerkiksi "maahanmuuton vastustajat" on muutettu KKO:n tuomiosta rohkaistuneena "rasisteiksi".

Objektiivisuuden puute vie terän myös sinänsä perustellusta mutta jäsentelemättömästä ja pitkin kirjaa hajautetusta syytekäytäntöjen ja tuomioiden sattumanvaraisuuden kritiikistä. Vehkoo valittaa marttyyrinä, että hänen poliittiset vastustajansa eli "Twitterissä mesoavat sananvapauden sankarit" eivät oikeasti kannata sananvapautta, koska eivät tue hänen oikeuttaan "sanoa rasistia rasistiksi", mikä ei tosin välttämättä pidä paikkaansa. Hesarilla oli vastaava mitätöivä kritiikki käsittämättömät kiihotussyytteet saaneesta Päivi Räsäsestä, joka ei hyväksy jumalanpilkkaa.

Viime vuosien kiihottamissyytteistä ja niihin liittyvistä sananvapausongelmista Vehkoolla ei olekaan mitään kritisoitavaa, ei ainakaan sananvapauden puolesta, vaan sitä vastaan. Vehkoo jopa väittää valtakunnansyyttäjän toiminnasta, syytteistä ja tuomioista huolimatta, että "väitetystä laajamittaisesta sananvapauden rajoittamisesta ei ole todisteita" (!), vaikka toteaa aivan oikein, että "jo oikeudenkäynti on kurinpidollista toimintaa, ei pelkästään siitä seuraava tuomio" (vrt. Päivi Räsäsen länsimaissa täysin poikkeuksellinen ja edelleen jatkuva oikeusprosessi).

Siinä missä äärivasemmisto antaa ymmärtää, että Suomea hallitsee perussuomalaisten, poliisin ja oikeuslaitoksen äärioikeistolainen salaliitto, Vehkoo antaa ymmärtää, että "äärioikeisto" jallittaa mennen tullen poliisia ja oikeuslaitosta. Kunpa päättäjät ja viranomaiset vain heräisivät lopettamaan äärioikeiston etua ajavien juttujen käsittelyn. Vehkoota vähän arveluttaa heiluttaa Hitler-korttia, mutta tekee sen silti varoittaen antisemitismin (äärioikeistolaisen sellaisen) ja fasismin kasvusta. Suomessa jopa pääministeri vähätteli Soldiers of Odinin katupartioinnin alkamista, vaikka "monilla Odineilla on rankkaa rikostaustaa" (muistaakseni katupartioihin ei pelottelusta huolimatta koskaan liittynyt ainuttakaan väkivaltarikosta).

Vehkoo ihmettelee, miksi häntä vedetään vastoin tahtoaan osapuoleksi nettikiistoihin, vaikka hän on aina ollut kaikille kiltti, epäpoliittinen, eikä ole sanonut kenellekään pahasti.

"Kun internetin likakaivoissa jo vuosia valmisteltu kristalliyö koittaa, miten siitä pitäisi varoittaa kunniallisia kansalaisia? Että varokaa, maahanmuuttokriitikot ovat murhamielellä, tai että kansallismieliset ne siellä sovittelevat rautasaappaita jalkoihinsa?"

"Äärioikeiston uhasta on edelleen vaikea puhua kohtaamatta vähättelyä ja ongelman kieltämistä. Mutta siinä vaiheessa, kun he saavat vallan syrjästä – tai ryhtyvät terroristeiksi – on liian myöhäistä."

Mistä tulikin mieleen, että kirjassa ei mainittu islamia – tai Antifaa.

Kirjasta selviää sellainenkin juttu, että Oulun poliisi omavaltaisesti sopi ja painoi villasella kymmeniä (60-80?) Lokkaan kohdistuneita kunnianloukkaustapauksia vielä Vehkoon oikeusprosessin ollessa kesken. Poliisi kuulemma painostaen vihjasi puhutteluissa, että jos rikoksesta epäillyt selittävät motiivinsa "oikein" (oikeuden päätöksen arvostelu, ei Junes Lokan herjaaminen), syytteistä luovutaan. Näin tehtiin kaikessa hiljaisuudessa ilmeisesti kaikissa tapauksissa, sillä yksikään masinoitu (Vehkoon tueksi vuotuinen "natsipelle-teemapäivä" Lokan kunnian loukkaamiseksi) natsittelu ei edennyt syytteeseen asti.

[Roope]

Pauliine Koskelo, jonka mukaan Suomen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tökerösti väärennettyjen dokumenttien perusteella saama langettava tuomio ei ollut minkäänlainen syy tarkistaa EIT:n löperöitä prosesseja, ilmoittaa jälleen olevansa huolissaan perussuomalaisista oikeusvaltiosta ja vääristä mielipiteistä.

Vaaran merkit

Oikeusvaltion merkitystä ei ole syytä unohtaa, sanoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo.

[...]

EUROOPAN ihmisoikeustuomioistuimen viidennessä kerroksessa sijaitsee tuomari Pauliine Koskelon työhuone.

Pöydällä on suomalaista suklaata ja oven saranapuolella tuomarin viitta. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomarit antavat ani harvoin haastatteluja, mutta nyt Koskelolla on painavaa sanottavaa.

"Kansalaisten Euroopassa on syytä avata silmät. Ihmisten olisi ymmärrettävä, miten suuret vaarat piilee siinä, jos valtaan pääsevät ihmiset, jotka ovat valmiita horjuttamaan oikeusvaltion perusperiaatteita."

[...]

"En voi uskoa, että kukaan vakavasti asioita miettivä haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa oikeusvaltiota horjutetaan. Täällä näkee sen, miten vakaviin oikeudenloukkauksiin se voi johtaa. Siksi oikeusvaltion merkitys on kaikkien syytä tiedostaa. Etenkin poliitikkojen on syytä Suomessakin miettiä sanansa tarkasti näissä kysymyksissä."

OIKEUSVALTION rapautuminen alkaa yleensä näennäisesti pienistä asioista, kuten toisten ihmisten halventamisesta. Kun ilmapiiri muuttuu aggressiiviseksi, oikeusvaltion haurastuminen yleensä voimistuu.

Koskelon mukaan erityisen aggressiivista puhetta oikeusvaltiota vastaan tulee nykyisin pääosin äärioikeistosta, myös Suomessa. Ihmisiä saatetaan leimata ja mustamaalata estoitta esitettyjen tai oletettujen mielipiteiden takia.

Esimerkiksi uskontoja saa tietenkin arvostella, mutta kokonaisen uskonnollisen yhteisön ja sen jäsenet perusteetta leimaava halventaminen ei ole sallittua.

"Demokratia elää kriittisestä mutta asioita vakavasti punnitsevasta ja tosiasioihin perustuvasta keskustelusta. Jos sananvapauden käyttö suistuu liian repiväksi ja hajottavaksi, se kääntyy lopulta demokratiaa vastaan. Demokratia vaatii sitä, että vaikeitakin asioita kyetään lopulta ratkomaan yhdessä."

IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIN on monissa ratkaisussaan todennut, että etenkin yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa ihmisten sananvapaus on hyvin laaja ja vahvasti turvattu.

Kiellettyjä aiheita ei ole, Koskelo sanoo.

Sananvapaudella on kuitenkin myös lailliset rajat. Lukuun ottamatta tiettyjä salassapidon velvollisuuksia, rajat eivät koske sitä, mistä asioista tai ongelmista puhutaan, vaan miten niistä puhutaan.

Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta ei omiin faktoihinsa. Kun tosiasioita vääristelemällä pyritään lietsomaan vihaa, sananvapauden rajat tulevat vastaan.

Koskelo korostaa, että vaaditaan hyvin tarkkaa oikeudellista punnintaa arvioitaessa sitä, mikä on kiellettyä vihapuhetta. Silloin tarkastellaan huolellisesti puheen tai kannanoton asiayhteyttä ja tyylilajia kokonaisuutena motiivin selvittämiseksi.

"Jos motiivina on loukata toisten ihmisarvoa tai estää heidän oikeuksiensa toteutuminen, silloin kysymys on sananvapauden väärinkäytöstä."

SUOMESSA keskustelu politiikkojen ihmisryhmää halventavista kannanotoista leimahti viime kesänä.

Nykyisen valtiovarainministerin Riikka Purran (ps) ja entisen elinkeinoministerin Vilhelm Junnilan (ps) kirjoitusten takia hallitus laati eduskunnalle tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä.

Koskelo seurasi rasismikeskustelua Strasbourgissa huolestuneena. Muuallakin Euroopassa poliitikot ovat avoimesti halventaneet vähemmistöjä ja ulkomailta muuttaneita.

Harvemmin valokeila on silti kohdistunut ministereihin. Poliittinen ja oikeudellinen vastuu siinä asemassa on erityisen suuri.

"Ministerit ovat valallaan sitoutuneita noudattamaan perustuslakia ja sen mukaista oikeusjärjestystä. Oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluu ihmisarvon loukkaamattomuus."

Se tarkoittaa, että ihmisiä arvioidaan heidän tekojensa perusteella, mutta ei leimata vaikkapa pelkän alkuperän perusteella. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen nojaavaa oikeudellista sääntelyä.

"Länsimaisten yhteiskuntien perustana on, että kaikkien ihmisarvoa kunnioitetaan aina. Riippumatta siitä, mikä on esimerkiksi uskonto, ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen. Ihmisten leimaaminen tai vihjaaminen sellaisin syin jotenkin alempiarvoisiksi tarkoittaa, että edes näitä kaikkein pyhimpiä oikeuden turvaamia arvoja ei olla valmiita kunnioittamaan."

[...]

VIIME syksynä perussuomalaisten kansanedustaja Sheikki Laakso ehdotti apulaisoikeuskanslerin erottamista, koska hallituksen suunnitelma sulkea itäraja kompastui ylimmän laillisuusvalvojan havaitsemiin oikeudellisiin ongelmiin.

Tällaiset kannanototkin ovat oikeusvaltion horjuttamista, mihin korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi kiinnitti syksyllä huomiota.

"On hyvin ajattelematonta ja vaarallista, jos poliitikot alkavat kyseenalaistaa viranomaisen ratkaisuja vaatimalla potkuja sen takia, että viranomainen tekee laissa säädettyä virkatyötään", sanoo myös Koskelo.

HALLITUS sai perjantaina valmiiksi lakiluonnoksen, jonka perusteella turvapaikanhakijoiden maahantulo voitaisiin estää ja hakemusten vastaanottamista rajoittaa merkittävästi. "Käännytyslaiksikin" kutsuttu ehdotus lähetettiin lausuntokierrokselle.

Lakiluonnosta on ollut vaikea kirjoittaa muotoon, joka olisi Suomen perustuslain ja kansainvälisten sopimusten mukainen.

Kysymys itärajan sulkemisesta on Koskelon mielestä sinänsä oikeudellisesti mielenkiintoinen. Hänen on aseteltava sanansa tarkasti. Tuomarilla ei saa koskaan olla ennakkokäsitystä asiaan, jonka hän voi joutua myöhemmin ratkaisemaan.

Hänen mukaansa olemme Venäjän toimien takia aivan uudentyyppisessä tilanteessa. Siksi on perusteltua käydä yhteiskunnallista keskustelua turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöstä.

Keskustelun pitää kuitenkin olla varsinaiseen asiaan pureutuvaa. Siis sellaista, jonka keskipisteessä on, miten nykyistä tilannetta pitäisi korjata rikkomatta oikeusvaltion periaatteita.

Koskelo toistaa taas kerran, että sananvapauden näkökulmasta kiellettyjä aiheita ei ole.

"Kun jokin valtio käyttää voimassa olevaa turvapaikkaoikeutta demokraattisia yhteiskuntia vastaan, meidän täytyy tietenkin keskustella, onko turvapaikkajärjestelmää ja oikeuden tulkintoja muutettava ja miten. Tätä keskustelua käydään eri puolilla Eurooppaa. Mutta vastaus siihen ei voi olla, että joku viranomainen pitää erottaa nykyisen oikeudellisen arvionsa takia."

Helsingin Sanomat 16.3.2024

Ministerit Purra ja Junnila eivät olleet tehneet ministerivalan vannoneina mitään moitittavaa. Perussuomalaisten kansanedustaja Sheikki Laakso ei vaatinut apulaisoikeuskanslerin erottamista.

Toimittaja Petri Sajari olisi voinut helposti korjata nämä artikkeliin, mutta ei sitä tehnyt. Aiemmasta uutisoinnista päätellen tällaisen toistaminen on Helsingin Sanomien tietoinen linjaus.

Artikkelissa ei mainita sanallakaan, mutta Koskelo on ollut jo pitkään mukana pienen sisäpiirin neuvotteluissa hankkeesta, jolla "turvataan oikeusvaltio" esimerkiksi tiettyjen lakien muuttaminen estämällä, jotta demokraattisten vaalien kautta valtaan päässyt "ei-demokraattinen" hallitus ei pääse muuttamaan niitä edes perustuslain säätämisjärjestyksessä (vrt. nyt keskusteltavana oleva pushback-laki).

[Joutselkä]

Sivistäkää epätietoista semitrollia: onko ketään ikinä tuomittu kiihottamisrikoksesta hommafoorumilla julkaistun viestin perusteella? Jussi Halla-ahoa ei lasketa (enkä ole varma koskiko hänen tuomionsa foorumille postaamista).