Sananvapaus Suomessa

[JoKaGO]

^Loukkaavan yksityiselämään liittyvän tiedon julkituonti on laitonta, taviksen tapauksessa. Julkkikset ja ennen kaikkea poliitikoilla ei ole näin laajaa suojaa.

Väkivalta on nykyään yleisen syytteen alainen rikos, joten en ymmärrä tässä Jämsän tapauksessa annettua tuomiota. Mutta ei se mitään.

[VesaH]

Esimerkki: jos jollain paikkakunnalla asuu henkilö joka on pedofiili, mutta kukaan ei tiedä hänen taipumuksestaan tai siitä hänelle annetuista rangaistuksista. Sitten joku saa asian selville, kertoo sen julkisuuteen, ja henkilö joutuu halveksunnan ja vihanpidon kohteeksi. Salaisuuden julkisuuteen kertonut voidaan haastaa oikeuteen ja tuomita kunnianloukkauksesta, vaikka hän on vain kertonut totuudenmukaista tietoa?

[IDA]

Esimerkki: jos jollain paikkakunnalla asuu henkilö joka on pedofiili, mutta kukaan ei tiedä hänen taipumuksestaan tai siitä hänelle annetuista rangaistuksista. Sitten joku saa asian selville, kertoo sen julkisuuteen, ja henkilö joutuu halveksunnan ja vihanpidon kohteeksi. Salaisuuden julkisuuteen kertonut voidaan haastaa oikeuteen ja tuomita kunnianloukkauksesta, vaikka hän on vain kertonut totuudenmukaista tietoa?

Kyseinen mies ei ehkä ole koskaan saanut tuomiota väkivaltaisuudesta vaimoaan kohtaan, eikä vaimo ilmeisesti ole koskaan edes ole ollut yhteydessä viranomaisiin asian tiimoilta. Oikeus voi katsoa riidattomaksi sen, että mies on ollut väkivaltainen, mutta siitä huolimatta katsoa. että nainen on syyllistynyt kunnianloukkaukseen, koska postauksen tekohetkellä ei tästä ole ollut mitään riidatonta näyttöä. Se, että oikeus on tuossa istunnossa katsonut, että väkivaltaisuus on riidatonta, ei vielä tarkoita sitä, että mies olisi siitä millään tavoin tuomittu ja hänen julkinen väittämisensä vaimon hakkaajaksi voisi vieläkin johtaa tuomioon kunnianloukkauksesta.

[ikuturso]

Esimerkki: jos jollain paikkakunnalla asuu henkilö joka on pedofiili, mutta kukaan ei tiedä hänen taipumuksestaan tai siitä hänelle annetuista rangaistuksista. Sitten joku saa asian selville, kertoo sen julkisuuteen, ja henkilö joutuu halveksunnan ja vihanpidon kohteeksi. Salaisuuden julkisuuteen kertonut voidaan haastaa oikeuteen ja tuomita kunnianloukkauksesta, vaikka hän on vain kertonut totuudenmukaista tietoa?

Somessa oli joskus sellainen rinki, joka julkaisi pedofiilien nimiä. Jopa tuomittujen.

Siitä tuli aika äkkiä loppu. Joitain oli muistaakseni käräjillä. Kaverinikin, joka julkaisi paikallisen pedon nimen taisi joutua käymään kuultavana ja ainakin joutui poistamaan somepäivityksensä tai jotain.

Kyllä yksityisyyden suoja on vahva. Onko se sitten hyvä vai huono? Sananvapauden rajoittamista vai jotain muuta?

Itse olen kritisoinut näitä huomiohuoraavia naisia, jotka vaihtavat ukkoa, ja sitten kehuvat uutta tai sivulauseessa mollaavat vanhaa siten, että jotain valuu julkisuuteen. Rosa Meriläinen kertoi kuinka Simo Frangen ei osaa nuolla tai antaa kunnon suuseksiä. Satu Taiveaho erottuaan Kaikkosesta ja hommattuaan uuden kihlatun (josta taisi jo erota) heitti jotain sen suuntaista, kuin että uudessa suhteessa on kokenut ensimmäisen kerran hellyyttä.

Tuommoiset puheet ovat yksityisen tiedon levittämistä ja ihan samaa laatua kuin kertoa, että "pääsin väkivaltaisesta suhteesta eroon". Jos ihmistä ei ole tuomittu väkivaltaisuudesta tai siitä, että ei osaa nuolla oikein, tuollaisen tiedon julkaiseminen ei ole hyvien tapojen mukaista.

-i-

[VesaH]

Entä jos tiedän, että jonkin uskonnon perustaja oli pedofiili, mutta suurin osa suomalaisista ei tiedä. Syyllistynkö rikokseen, jos kerron tietoni julkisuuteen? Sellainen tietohan saattaisi johtaa vihanpitoon ja halveksuntaan kyseisen uskonnon harjoittajia kohtaan.

(Eihän tällaista uskontoa tietenkään ole olemassa. Tämä oli puhtaasti hypoteettinen kysymys.)

[VesaH]

Kolumni | Karvoilla vai ilman? Pukukoodi selväksi yleisillä sekasaunavuoroilla

Tällainen kirjoitus oli Keskisuomalaisessa muutama päivä sitten.

Kirjoittaja kommentoi aiemmin lehdessä julkaistua julkisten saunojen esittelyä/testausta.

Suurimmassa osassa saunoista oli päivänselvää jo sinne mennessä, että sekasaunavuoroilla, joihin on pääsy sekä naisilla että miehillä, saunotaan uima-asut päällä. Yleensä uima-asuohjeistus oli selkeästi esillä esimerkiksi saunan nettisivuilla ja siitä kerrottiin vielä paikan päällä.

Mutta poikkeuskin löytyi, ja se puhututti ihmisiä jo pelkästään lehden toimituksessa: Jyväskylän Halssilassa sijaitsevan Hakalan saunan torstain sekasaunavuorolla suurin osa vierailijoista oli miehiä, jotka saunoivat ja oleskelivat yhteisissä tiloissa ilman rihman kiertämää. Tilanne ei muuttunut, vaikka paikalle saapui myös naisia. Kysyessämme asiasta ohjeistus kuului, että jokainen saa päättää itse, pukeutuuko uima-asuun vai ei.

Kirjoitin kommentin, joka ei tietenkään mennyt läpi esimoderoinnissa:

Kirjoittajalta on päässyt unohtumaan, että Suomessa on juuri säädetty laki, jonka mukaan sukupuoli ei ole biologinen asia vaan mielentila. Näin ollen saunassa olleet henkilöt, jotka kirjoittaja oletti miehiksi, eivät suinkaan välttämättä olleet miehiä vaan saattoivat olla naisiakin. Sukupuoli näkyy henkilöllisyystodistuksesta tai passista, ei mistään muualta.

Laitoin sen sitten Keskisuomalaisen Facebook-sivuille, joka ei ole esimoderoitu. Sinne se sai jäädä ja syntyi hauska keskustelu:

https://www.facebook.com/ksmlfi/posts/pfbid02YfC3po21jVo4etvBmrjiWUEMZPW2j3cQeG398H8ZQfFZDLwijXv1UCiPmhB8bQ5Dl?comment_id=792110825842272&notif_id=1683905007311118&notif_t=feedback_reaction_generic&ref=notif

(linkin takaa löytyy tuo edellä oleva kirjoitukseni sekä muutama kymmenen kommenttia siihen)

Kerran valitin Keskisuomalaisen toimitukselle, että heidän nettisivujensa moderointi on nykyään liian tiukkapipoista. Minulle vastattiin, että lehti on vastuussa siitä mitä julkaisee eivätkä he julkaise herjaavia tai asiattomia kommentteja.

Mutta kun sanomalehdellä on Facebook-sivut, he voivat pistää sinne linkkejä artikkelihinsa eikä heidän tarvitse olla huolissaan miten niitä kommentoidaan. Facebookissa jokainen on itse vastuussa omista kirjoituksistaan. Näin se kai menee?

[Roope]

Aika mielenkiintoista, että oikeusministeriön rikosoikeusyksikkö valehtelee hallitusneuvottelijoille. Voi vain arvailla, mitä ja keitä siinä on taustalla.

Hallitus­neuvottelijat pyytäneet selvitystä, voiko kansan­ryhmää vastaan kiihottamista koskevia pykäliä muuttaa

Liikkumavaraa ei oikeusministeriön rikosoikeusyksikön mukaan ole.

Helsingin Sanomat 15.5.2023

HALLITUSNEUVOTTELIJAT ovat pyytäneet oikeusministeriön asiantuntijoita selvittämään, olisiko rikoslain pykälissä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan "liikkumavaraa".

Asia vahvistetaan HS:lle oikeusministeriöstä.

Pyyntö on toimitettu suullisesti Oikeuspolitiikka ja tasa-arvo -alaryhmästä, jota johtaa kansanedustaja Leena Meri (ps).

[...]

OIKEUSMINISTERIÖN rikosoikeusyksikkö arvioi hallitusneuvotteluihin toimittamassa vastauksessaan, ettei liikkumavaraa käytännössä ole.

Ministeriö kertaa, että nykylainsäädännön pohjalla ovat muun muassa rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä Euroopan unionin neuvoston puitepäätös vuodelta 2008.

Ministeriön mukaan Suomi on tehnyt erilaiset sananvapauteen liittyvät poikkeamat omaan lainsäädäntöönsä jo nyt "mahdollisimman laajoina".

"Suomi on tehnyt lisäpöytäkirjaan kaikki mahdolliset kriminalisointeja koskevat varaumat suurimmassa mahdollisessa laajuudessa. Liikkumavaraa ei siten enää ole", vastauksessa kirjoitetaan.

Jos oikeusministeriön rikosoikeusyksikkö olisi vastannut, että lakia ei voi poistaa kokonaan, se olisi ollut totta, mutta sen vaikutelman antaminen, että kansainväliset sopimukset estäisivät lakimuutokset tai ennen kaikkea Suomen erityislaatuisten tulkintojen tarkentamisen ja muuttamisen, ei ole alkuunkaan totta. Esimerkiksi Päivi Räsäsen saamat kiihotussyytteet olisivat tuskin mahdollisia missään muussa samojen sopimusten alaisessa maassa.

Kiihotuslakiahan tiukennettiin reilut kymmenen vuotta sitten sananvapausvastaisen oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) johdolla juuri kansainvälisiin sopimuksiin vedoten, vaikka asiaa tutkinut työryhmä ei löytänyt juuri mitään tiukennettavaa, joka olisi perustunut sopimusten vaatimuksiin. Tilaisuus käytettiin kuitenkin ministeriössä hyväksi ja lakia ja tulkintoja tiukennettiin Braxin oman mielen mukaan.

Nyt sitten esitetään, että nykyinen tila olisi muka Suomelle pakollinen, eikä sitä voisi muuttaa. Aivan varmasti voi, kuten muiden maiden käytännöistä voi päätellä.

Paitsi maahanmuuttokysymyksiä, myös viharikoksia on kaikessa hiljaisuudessa puitu jo päättyneellä vaalikaudella. Rasismiin liittyvien rikosten osalta, joihin kuuluu mm. kiihottaminen kansanryhmään vastaan (RL 11:10), hyväksyttiin eduskunnassa tänä keväänä muutoksia Euroopan neuvoston asiaan liittyvän yleissopimuksen ja EU:n rasismipuitepäätöksen täytäntöönpanemiseksi (HE 317/2010 vp ja LaVM 39/2010 vp). Rasistisista rikoksista on siis jo edellisen hallituksen jäljiltä luvassa aiempaa ankarampia rangaistuksia.

Oikeusministeri Tuija Brax asetti työryhmän (mukana mm. Mika Illman), jonka piti päivittää kiihottamis- ja muut lait vastaamaan kyseisiä sopimuksia, ei muuta. Muutostarve arvioitiin pieneksi. Kävi kuitenkin niin, että työryhmä muokkasi lakiesityksensä huomattavasti alkuperäistä tehtävänantoa laajemmaksi ja sopimuksia tiukemmaksi, kun keskustelu internetin viha/rasismikeskustelusta voimistui. Brax ei ollut moksiskaan, vaan lähetti lakiesityksen lausuntokierrokselle, jolta tuli vaihtelevaa kritiikkiä. Muuan muassa Effin arvio lakiesityksen heikkouksista oli tyrmäävä.

Mutta oikeusministeriöpä tiukensi lakiesitystä sen osoitetuista heikkouksista (muun muassa linkki-kielto) huolimatta vielä lausuntokierroksen jälkeenkin lisäämällä siihen parilla sanalla internet-keskusteluryhmien ylläpitäjien julkaisuvastuun. Tämä meni läpi ilman mitään perustuslaillista tai muutakaan tarkastelua, vaikka perustuslakivaliokunta hylkäsi täysin vastaavan lakiesityksen kymmenisen vuotta sitten. Vielä vain kuukautta ennen viimeistä lakiesitysversiota oikeusministeriössä aiottiin perustaa työryhmä tutkimaan julkaisuvastuun mahdollisuutta ja eri vaihtoehtoja. Joku oikeusministeriössä päätti vähän oikaista ja näköjään se onnistui kenenkään huomaamatta.

Sopimusten puitteissa olisi aivan hyvin mahdollista tarkentaa kiihotuslain tulkintoja ja vähentää siten syyttäjän mielivaltaa, mutta ongelma tuntuu olevan, että samalla jo yli kymmenen vuotta jatkunut sananvapautta rajoittava poliittinen ajojahti loppuisi nykymuodossaan.

[Roope]

[tweet]1658143506093752325[/tweet]

Pauli Rautiainen
On ihan myönteistä, että tämä teema nousi esiin ja tuli nyt selvitettyä. Suomella on kv-oikeudellinen velvollisuus kiristää sanktioita, joilla  puututaan rasismiin. Teeman liepeiltä nostan vielä esiin, että myös syrjinnän kriminalisointia on kiristettävä.

Ei sitä mitenkään selvitetty, vaan ministeriöstä valehdeltiin. Vai väittääkö valtiosääntöasiantuntija Rautiainen, että kiihotuslain tulkinnan ankaruus on ollut Suomessa eurooppalaisten sopimusten minimitasolla? Esimerkiksi Päivi Räsäsen tapauksessa tai muuten valtakunnansyyttäjän linjauksissa?

En tiedä enkä googlaamallakaan löydä, mistä Rautiainen keksi "kv-oikeudellisen velvollisuuden kiristää sanktioita, joilla puututaan rasismiin". Ainakin ns. rasististen rikosten rangaistusasteikko on jo edellisen lakiuudistuksen jäljiltä Suomessa maksimissa, eikä tule mieleen tuomioita, joiden yhteydessä olisi valitettu liian lievistä rangaistuksista muihin maihin verrattuna. Tutkimis-, syyttämis- ja tuomitsemiskynnyksestä nyt puhumattakaan.

[tweet]1658106511275569153[/tweet]

Li Andersson
Hallitusneuvotteluissa tulee etsiä ratkaisuja Suomen yhteiskunnan keskeisimpiin ongelmiin.

Joidenkin puolueiden mielestä nämä keskeiset ongelmat ovat mm se, ettei saa riittävästi solvata ja haukkua ihmisryhmiä.

Minusta Suomen sananvapaudessa ja kiihotuslaissa on jotain pahasti pielessä, kun Li Anderssonin puoluetoveri saa vapaasti yllyttää tappamaan perussuomalaisia poliitikkoja (saaden vielä puolueeltaan kehut päälle), kun taas perussuomalainen poliitikko saa kiihotustuomion listasta muslimiterroristeja, koska ei ollut selvittänyt ja sisällyttänyt listaan miesten tulotasoa ja koulutustaustaa.

Mutta valtaa pitävät anderssonit haluavat säilyttää Suomen, jossa pilapiirtäjät määrätään poliisikuulusteluihin kiihotuksesta epäiltyinä.

[tweet]1658348000530296832[/tweet]

Paavo Arhinmäki
Sananvapauteen kuuluu sekä vapaus että vastuu.

Sananvapauden ydin on siinä, että ihmisillä pitää olla mahdollisuus sanoa mielipiteensä ilman pelkoa.

Kiihottamisella kansanryhmää vastaan ja maalittamisella halutaan hiljentää ja pelotella ihmisiä. Toimia sananvapautta vastaan.

Siksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan pitääkin määritellä Suomessa uudestaan siten, ettei kiihotussyytteen pelko hiljennä ihmisiä.

[VesaH]

Mutta oikeusministeriöpä tiukensi lakiesitystä sen osoitetuista heikkouksista (muun muassa linkki-kielto) huolimatta vielä lausuntokierroksen jälkeenkin lisäämällä siihen parilla sanalla internet-keskusteluryhmien ylläpitäjien julkaisuvastuun. Tämä meni läpi ilman mitään perustuslaillista tai muutakaan tarkastelua, vaikka perustuslakivaliokunta hylkäsi täysin vastaavan lakiesityksen kymmenisen vuotta sitten. Vielä vain kuukautta ennen viimeistä lakiesitysversiota oikeusministeriössä aiottiin perustaa työryhmä tutkimaan julkaisuvastuun mahdollisuutta ja eri vaihtoehtoja. Joku oikeusministeriössä päätti vähän oikaista ja näköjään se onnistui kenenkään huomaamatta.

Tuo keskusteluryhmien ylläpitäjien julkaisuvastuu on mielenkiintoinen. Joku voi saada ja on saanutkin tuomion omalla Facebook-sivullaan julkaisemastaan kirjoituksesta, mutta Suomen oikeuslaitos ei ilmeisesti voi rangaista Facebook-yhtiötä (jonka kotipaikka on Yhdysvallat).

Mutta Facebook-ryhmissä kirjoittajan lisäksi vastuussa ovat myös moderaattorit. Jos sattuvat olemaan suomalaisia. Jos taas moderaattorit ovat ulkomaalaisia, esimerkiksi asuvat Yhdysvalloissa, Suomen vainousoikeuslaitos ei pääse heihin käsiksi.

[Näkkileipä]

"Kiihotus kansanryhmää vastaan" ei todellakaan pitäisi perustua mihinkään puheiden ja/tai kirjoitusten erittäin luovaan tulkintaan, kun pyritään väkisin löytämään joidenkin henkilöiden puheista ja/tai kirjoituksista tuomittavaa vihapuhetta kansanryhmää vastaan ja samalla joidenkin henkilöiden oikeasti halventavat puheet ja kirjoitukset, eivät ylitä vihapuheen luovaa tulkintaa, joka valitettavasti nykyään näyttää olevan normaalia ja hyväksyttävää toimintaa.

[Riukulehto]

Poliisi päätti tutkinnan nuken tahrimisyrityksestä mielenosoituksessa

Julkaisuajankohta 5.6.2023 13.50
UUTINEN

Helsingin poliisi on saanut päätökseen tapauksen, jossa Turkin presidenttiä muistuttava nukke yritettiin sotkea verellä mielenosoituksessa 25. maaliskuuta 2023.

Järjestäjä oli kertonut etukäteen, että nukkea käytetään tanssiesityksessä. Nukke oli kuitenkin tarkoitus tahria verellä, mikä selvisi poliisille mielenilmauksen aikana.

Poliisi esti suunnitellun teon ja kirjasi asiasta rikosilmoituksen, jossa rikosnimikkeenä oli kunnianloukkaus.

Poliisin tulkinnan mukaan nukke aiottiin sotkea verellä halventamistarkoituksessa.

– Teko jäi yrityksen asteelle poliisin ennalta estävän toiminnan vuoksi. Kunnianloukkauksen yritys ei ole rikoslaissa rangaistava teko. Tämän takia asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, sanoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Juha-Matti Suominen.

Edelleen tutkinnassa on kaksi muuta tapausta, jotka liittyvät Turkin presidentin kuvan halventamiseen. Tapauksissa on useita rikosnimikkeitä, kuten laiton uhkaus, uskonrauhan rikkominen ja toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapito.

– Mielenosoituksissa henkilöillä on ollut mukana erilaisia astaloita, kuten kaasusumutin ja veitsi. Tällaisten esineiden mukana pitäminen on laitonta, sanoo Suominen.

https://poliisi.fi/-/poliisi-paatti-tutkinnan-nuken-tahrimisyrityksesta-mielenosoituksessa

[VesaH]

Tässä yksi mielipidekirjoitus, joka ei kelvannut yhteenkään lehteen, joihin sitä tarjosin.

Suomessa sananvapaus toteutuu mielestäni huonosti. Ei saa arvostella uskontoja, koska se on "uskonrauhan rikkomista". Ei saa kertoa, että joidenkin maiden kulttuureissa on piirteitä, jotka sopivat huonosti länsimaisiin ja eurooppalaisiin arvoihin. Sitä väitetään "kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan".

Muualla maailmassa on toisin. Amerikan Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden linjauksen mukaan ainoastaan vihapuhe, jossa uhataan väkivallalla tai yllytetään väkivaltaan, on laitonta. Muuten amerikkalaiset saavat puhua ja kirjoittaa mitä haluavat. Esimerkiksi rasistinen puhe ei ole kiellettyä.

Useimmat yhdysvaltalaiset eivät hyväksy rasismia. Mutta korkeimman oikeuden tuomari Samuel Alito toteaa: "Yksi suurimpia Yhdysvaltojen sananvapauslainsäädännön ylpeydenaiheita on, että maassamme suojellaan myös oikeutta ilmaista vapaasti ajatuksia, joita vihaamme."

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on Charlie Hebdo lehden islam-aiheisten pilakuvien yhteydessä sanonut, että oikeus jumalanpilkkaan kuuluu sananvapauteen ja hänen tehtävänsä presidenttinä on suojella tätä oikeutta.

Jopa Ranskan muslimien kattojärjestön CFCM:n johtaja Mohammed Moussaoui puolusti oikeutta julkaista pilakuvia islamista. Hän neuvoi muslimeja olemaan kiinnittämättä niihin mitään huomiota: "Vapaus tehdä karikatyyrejä on kaikilla, samoin vapaus rakastaa tai olla rakastamatta niitä. Väkivaltaa ei oikeuta mikään."

Kaikilla on oikeus arvostella toisten ihmisten uskomuksia. Arvostelussa saa halutessaan myös käyttää tehokeinoina ivaa, pilkkaa, parodiaa, satiiria, karikatyyrejä.

Kritiikin kohteeksi joutuvan mielestä tämä saattaa olla epämiellyttävää. Mutta se pitää vain sietää tai olla kiinnittämättä siihen huomiota.

[pugisti]

Eihän tuollainen kelpaa, koska siinä mainitaan tahoja, jotka hyväksyvät asian, tahoja joiden mielipidettä kuunnellaan ja joilla on oikeasti merkitystä
Tahoja joihin muuten voidaan vedota että siellä ne sanoo niin ja näin

[VesaH]

Lähetin taas Keskisuomalaiselle vähän palautetta siitä, miten he eivät ole julkaisseet tarjoamiani mielipidekirjoituksia:

Viittaan sisäministeriön tutkimukseen, jonka mukaan 64 % suomalaisista uskoo turvapaikanhakijoiden maahantulon kasvattavan terrorismin uhkaa ja 57 % uskoo rikollisuuden lisääntyvän turvapaikanhakijoiden myötä. Ei kelpaa Keskisuomalaiselle. Viittaan tasavallan presidenttiin, jonka mukaan turvapaikanhakijat ovat ihmisiä, "joiden varalta joudutaan turvaamaan muita, siis suojautumaan." Ei kelpaa Keskisuomalaiselle. Siteeraan vasemmistolaista kirjailijaa Henning Mankelia, jonka mukaan Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on "katastrofi". Ei kelpaa Keskisuomalaiselle.

"On yksi ihmisryhmä, yksi uskonto, joka julistaa olevansa kaiken kritiikin yläpuolella." Näin on todennut somalialaisyntyinen ihmisoikeusaktivisti ja islamkriitikko Ayaan Hirsi Ali. Tosiaan, islamia ei saa kritisoida Keskisuomalaisessa, mutta jonkin verran vielä sentään muualla.

Mikähän tässäkin kirjoituksessa oli vialla, kun se ei kelvannut Keskisuomalaiseen, mutta kelpasi Suur-Jyväskylän lehteen:

hmissalakuljetus on hyvä bisnes. Europolin arvion mukaan vuonna 2015 salakuljetusta harrastavat rikolliset tienasivat 3-6 miljardia euroa. Yli 90 % Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista käytti salakuljettajien palveluja ja maksoi matkastaan 1000-3000 euroa. Sittemmin laiton liikenne on hieman hiljentynyt. Mutta se pitäisi saada loppumaan kokonaan.

Yksi seuraavan hallituksen tärkeimmistä tehtävistä on saada ihmissalakuljetuksen kautta maahamme saapuvien tulijoiden virta pysäytettyä. Uskon että enemmistö suomalaisista kannattaisi pikakäännytystä ilman että turvapaikkahakemuksia otetaan vastaan.

Perustelen tätä sisäministeriön tekemällä tutkimuksella, jonka mukaan 64 % suomalaisista uskoo turvapaikanhakijoiden maahantulon kasvattavan terrorismin uhkaa ja 57 % uskoo rikollisuuden lisääntyvän turvapaikanhakijoiden myötä. (Kansalaismielipide: turvapaikanhakijat ja turvapaikkapolitiikka, Sisäministeriön julkaisu 9/2017, sivu 28)

Presidentti Sauli Niinistö pohti uudenvuodenpuheessaan 2021: "Viime aikojen keskustelu turvallisuudesta johdattaa pohtimaan laajemmin, siis yksittäistapauksista erillään, eräänlaista sivistysvaltion dilemmaa. Lyhyesti kuvattuna kysymys on siitä, miten annetaan turvaa ihmisille, joiden varalta joudutaan sitten turvaamaan muita, siis suojautumaan."

Sivistysvaltion dilemman (pakollinen valinta kahden yhtä epämiellyttävän vaihtoehdon välillä) pitäisi olla puheenaiheena myös lähestyvissä eduskuntavaaleissa. Jyväskyläläisetkin ovat varmasti huomanneet eron islaminuskoisesta Lähi-idästä tulleiden turvapaikanhakijoiden ja maallistuneesta, kristillistaustaisesta Ukrainasta tulleiden sotapakolaisten välillä.

En suinkaan väitä, että kaikki olisivat samanlaisia, mutta eron huomaa, kun tarkastellaan tulijoita isompina ryhminä: toiset luovat ympärilleen turvattomuutta, toiset taas eivät.

Julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä 2023

Tämäkään asiallinen maahanmuuttokriittinen kirjoitus ei kelvannut Keskisuomalaiseen, mutta Suomenmaa julkaisi sen:

Ruotsissa oli juuri valtiopäivävaalit. Yksi vaalien teema oli maahanmuutto. Ruotsin pääministeri, sosialidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson kertoi, että sosiaalidemokraatit eivät halua Ruotsiin yhtään "Chinatownia, Somalitownia tai Pikku-Italiaa". Hän on myös sanonut, että vuosi 2015 ei saa enää toistua Ruotsissa. Andersson suhtautuu nihkeästi myös ukrainalaisiin pakolaisiin. Näillä linjauksilla sosialidemokraatit onnistuivat säilyttämään kannatuksensa.

Tanskan sosialidemokraattinen pääministeri Mette Frederiksen pisti vielä paremmaksi ja asetti Tanskan tavoitteeksi nolla turvapaikanhakijaa vuodessa. Tanskan maahanmuutto- ja kotouttamisministeri Mattias Tesfaye (sos.dem.) puolestaan on sanonut, että ei-länsimaalainen maahanmuutto on tehnyt Tanskasta vähemmän vapaan ja liberaalin maan.

Maahanmuuttokriittisiä puolueita on ollut tapana syyttää vihapuheesta, rasismista ja jopa fasismista. Ensi vuonna on eduskuntavaalit myös Suomessa. Mikä mahtaa olla suomalaisten sosialidemokraattien asenne maahanmuuttoon? Ovatko Ruotsin ja Tanskan demarit nyt vihapuhujia ja rasisteja, kun ovat tulleet Ruotsidemokraattien, perussuomalaisten ym. maahanmuuttokriittisten kanssa samoille linjoille?

Julkaistu Suomenmaa-lehdessä 2022

Juutalaisuutta ja siionismia saa sen sijaan kritisoida ivaa tehokeinona käyttäen. Tai ainakin sai vielä vuonna 2006:

Uusi juutalaisvaltio etelänavalle

1940-luvun lopulla perustettiin Lähi-itään uusi valtio, Israel. Valtion oli tarkoitus olla turvapaikka juutalaisille, kansalle, joka oli ollut hajallaan eri puolilla maailmaa ja jota oli sorrettu julmasti. Monet suomalaisetkin ihailevat Israelia ja sen kansaa, joka on saanut autiomaankin kukkimaan. Seuduilla, joilla aiemmin vain surkeat paimentolaisarabit elivät köyhinä ja kurjina, viheriöivät nykyään Israelin hedelmälliset kibbutsit.

Nyt 60 vuotta myöhemmin on kuitenkin pakko todeta, että alkuperäinen suunnitelma meni pieleen. Maailman juutalaisista yksi kolmasosa asuu nykyisin Israelissa ja kaksi kolmasosaa muualla. Ne juutalaiset, jotka eivät asu Israelissa, ovat paremmassa turvassa kuin ne, jotka siellä asuvat. Koko Israelin olemassaolon ajan Israelin juutalaiset ovat jatkuvasti olleet sodissa ja väkivaltaisissa yhteenotoissa alueen muiden kansojen kanssa. (Enkä suinkaan väitä, että Israel olisi ollut kaikkien kahakoiden aloittaja.)

Olisikin syytä perustaa toinen, kilpaileva juutalaisvaltio jonnekin muualle maailmaan, mieluiten sellaiseen paikkaan, missä ei ole pelkoa joutua konfliktiin alueen alkuperäisväestön kanssa. Sopiva paikka uudelle juutalaisvaltiolle voisi olla Etelänapamanner. Luonnonolosuhteet tosin ovat melko karut, mutta Jumalan valittu kansa saa varmasti lumiaavikotkin kukoistamaan vehreinä ja viljavina. Eikä naapurinakaan olisi kuin pingviinejä.

Julkaistu Keskisuomalaisessa vuonna 2006

Tiedän että toimitus ei kommentoi, miksi jokin yksittäinen mielipidekirjoitus julkaistaan ja jokin toinen jätetään julkaisematta. Voisiko toimitus kuitenkin kertoa jotain yleisellä tasolla:

- mielipidekirjoitusten valintaperusteista
- nettikommenttien hylkäysperusteista (sielläkään islam-kritiikki ei mene läpi)
- miksi Keskisuomalainen ei voisi siirtyä takaisin käytäntöön, jossa nettisivuilla kuka tahansa voi aloittaa keskusteluketjun (ei siis kommentoitaisi pelkästään lehden uutisia)

Tästä aiheesta voisi vaikka joku toimittajista kirjoittaa kolumnin?

[Roope]

Helsingin Sanomat: Sananvapautta puolustetaan sitä käyttämällä 12.7.2023

Toimittaja Saska Saarikoskella vaikea paikka, kun pitäisi näyttää muodon vuoksi puolustavansa sananvapautta samalla kun Helsingin Sanomat haluaa sen rajoittamista.

SANANVAPAUDESTA on kesällä kiistelty. Kierroksia selittänee hallitusratkaisu, joka on tuonut valtaan ja myös viestinnästä vastaavan ministeriön johtoon puolueen, jonka käsitys sananvapaudesta on kaukana länsimaisen sananvapauskeskustelun valtavirrasta. Se herättää huolta siitä, mihin Suomi on menossa.

Nythän on niin, että Suomen sananvapauskäytännöt ovat vain reilussa vuosikymmenessä eksyneet kauas länsimaisesta sananvapauskäsityksestä (esim. Päivi Räsäsen syyte ja sen käsittely valtamediassa). Suomi on ottanut mallia islamistisesta Turkista, jonka EIT:n hyväksymillä sananvapaustuomioilla suomalaiset oikeusistuimet ovatkin perustelleet omia sananvapaustuomioitaan.

Vastoin Saarikosken kuvausta, jolle ei hän ei esitä mitään perusteluja, Perussuomalaiset on käytännössä ainoa eduskuntapuolue, joka tukee länsimaista laajaa sananvapautta.

Iltalehden toimittaja Ida Erämaa nosti kohun kolumnilla, jossa syytti perussuomalaisia äärioikeistolaisista mielipiteistä ja pyrkimyksestä viedä Suomea takaisin lehdistönvapautta polkeneeseen Kekkosen aikaan.

Erämaa sai verkossa paljon törkyviestejä, muun muassa uhkauksia seksuaalisesta väkivallasta. Toimittajaan kohdistuneen painostuskampanjan ovat tuominneet esimerkiksi Suomen journalistiliitto ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu.

Sekä toimittaja Saarikoski että mainitut toimijat antoivat syytöksiään mitenkään tarkentamatta ymmärtää, että törkyviestejä ja uhkauksia lähettivät ja/tai masinoivat nimenomaan perussuomalaiset politiikot. Tällaista yhteyttä ei ole osoitettu missään, vaan siirryttiin suoraan syyttämään perussuomalaisia maalittamisesta ja lehdistönvapauden rajoittamisesta.

Toimittajan saama tuki ja verkkohäirinnän tuomitseminen on tärkeää, sillä tällaisilla törkykampanjoilla pyritään estämään tiettyjen aiheiden käsittely. Onneksi Erämaa uskalsi. Hänen kolumninsa oli tärkeä, eikä siitä ole osoitettu olennaisia virheitä.

Kolumni oli journalistisesti törkeä. Siitä on Iltalehdenkin mielestä osoitettu olennaisia virheitä, kun niitä on jo tekstiin oikaistu.

Sekin harkintakyvyn puute pitäisi jotenkin käsitellä, että toimittaja esittää pelkkiin mielikuviin ja sanavalintatulkintoihin perustuvia syytöksiä rotuoppiajattelusta ja syyttää koko puoluetta lehdistönvapauden rajoittamisesta yhden puolueen sivuilla blogikirjoituksessa esitetyn kysymyksen perusteella, vaikka kirjoittaja ei ilmeisesti ole puolueessa missään asemassa.

SE ei tarkoita, ettei kärjekästä kolumnia olisi saanut arvostella ja vieläpä samalla mitalla. Ja kun kolumnin kohteena olivat poliitikot, hehän siihen reagoivat. Sitä ei ole kuitenkaan katsottu hyvällä. Journalistiliitto syytti perussuomalaisia kansanedustajia ja kokoomuksen Tere Sammallahtea "maalittamisesta" eli seuraajiensa usuttamisesta toimittajan kimppuun.

Siis saa arvostella ja vaikka kärjekkäästi samalla mitalla, mutta ei sitten kuitenkaan saa.

Journalistiliitto ei ole yksilöinyt syytöksiään, eikä täsmentänyt, mikä poliitikkojen kritiikissä oli sellaista paheksuttavaa maalittamista, että se ylitti kaiken tähänastisen nettikirjoittelun ikinä ja johti nyt Journalistiliiton ainutlaatuiseen reaktioon.

Tätä ei sulattanut kokoomuksen veteraanikansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan entinen puheenjohtaja Ben Zyskowicz, joka on itsekin joutunut rasistien maalitauluksi. Arvostetusta kansanedustajasta on siksikin tullut ihmisoikeusasioissa kokoomukselle tärkeä puhemies. Zyskowicz tuntee ja tuomitsee maalittamisen, mutta ei löytänyt sellaista Sammallahden twiiteistä. Siksi hän vaatii Journalistiliitolta anteeksipyyntöä.

MITÄ tästä kaikesta pitäisi ajatella? Erämaan kolumni oli hyvä, ja verkkohäirintää tulee torjua, koska se on yritys kaventaa sananvapautta. Sitä on myös maalitus eli joukkojen ohjaaminen verkkohyökkäykseen. Toisaalta Zyskowicz on oikeassa siinä, ettei maalittamisesta pidä tehdä epämääräistä yleiskäsitettä, jolla torjutaan normaalikin mediakritiikki – koska silloin voidaan päätyä kaventamaan sananvapautta toisesta päästä.

Et voi pyöritellä tätä enää "toisaalta ja toisaalta" siinä vaiheessa, kun olet jo esittänyt pelkän Erämaan kolumnin kritisoinnin paheksuttavana ja hyväksynyt sen maalittamiseksi. Tässä kohdassa sinun pitäisi selittää ja havainnollistaa esimerkein, miksi se tässä tapauksessa on mielestäsi paheksuttavaa maalittamista. Mutta et tee sitä, kuten ei tehnyt myöskään Journalistiliitto eikä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu.

Ja Erämaa oli oikeassa muistuttaessaan Kekkosen ajasta. Sinne emme todellakaan halua takaisin.

Ettekö?

Kuka tai ketkä, ihan oikeasti, ovat meidän ajassamme vaatimassa suomalaisten ennestäänkin rajoitettuun sananvapauteen lisää rajoituksia ja ketkä laajempaa länsimaista sananvapautta? Ketkä vahtivat poliitikkojen jokaista sanaa ja niiden oikeellisuutta mittapuuna maahanmuuttovastaisuus ja rasismi kuten 70-luvulla mittapuuna oli neuvostovastaisuus ja fasismi?

Useimpien eduskuntapuolueiden kansanedustajien muutama vuosi sitten allekirjoittama lakialoite "rasismin kriminalisoimiseksi" oli lähes yksyhteen 70-luvulla neuvostovastaisuuden kieltävän rauhanlaki-aloitteen kanssa. Ei mennyt silloin läpi, mutta nykyisessä hysteerisessä ilmapiirissä voisi mennä heittämällä.

[Roope]

^Palaan siihen, että ketkä puolustavat sananvapautta ja ketkä haluavat sen rajoittamista yhä uusin keinoin.

Holokaustin kieltämisen kriminalisointi sopisi Suomeenkin

Välillä tuntuu, ettei Suomessa täysin ymmärretä sananvapauden käytön rajojen luonnetta. Sananvapauteen vedotaan myös väärin perustein.

Helsingin Sanomat 19.7.2023

Välillä tuntuu, ettei Suomessa täysin ymmärretä sananvapauden rajoittamisen vaikutuksia. Sananvapauden rajoittamiseen vedotaan jatkuvasti väärin perustein.

MUUTAMAN vuoden takainen turvapaikanhakijoiden virta Euroopasta toi maahanmuuttokysymykset politiikan agendalle, ja käräjäoikeuksissa jouduttiin linjaamaan kiihottamisrikoksen soveltuvuutta poliittiseen ja muuhun puheeseen. Kansanedustaja Juha Mäenpään (ps) vieraslaji-puhe eduskunnassa ei johtanut syytteeseen asettamiseen, mutta eduskunnan perustuslakivaliokunta lausui painavasti siitä, miten edustajan sananvapauden rajoja tulee tulkita.

Eduskunnan perustuslakivaliokuntahan ei Mäenpään tapauksessa lausunut mitään juridisesti perusteltua lain tulkinnasta vaan esitti siitä käytännössä vain mielipiteitä, joiden taustalta paistoi jäsenten näkemys, että Mäenpää oli syyllinen, vaikka eduskunnan ei edes pitänyt ottaa siihen puoleen kantaa. Valiokunnan piti osoittaa juridiset perusteet erittäin poikkeukselliselle kansanedustajan syytesuojan purkamiselle, eikä niitä löytynyt, mutta silti esitettiin enemmistön voimin syytesuojan purkamista.

SANANVAPAUDELLA ei voi perustella kiihottamisrikoksen täyttävää kielenkäyttöä.

Tietysti voi, etenkin kun "kiihottamisrikoksen täyttävä kielenkäyttö" riippuu suuresti ajasta, paikasta ja kielenkäyttäjästä. Länsimaissa pidetään yleensä itsestäänselvästi sananvapauden piiriin kuuluvana sellaista kielenkäyttöä, joka voi Suomessa nykyään johtaa syytteeseen ja jopa tuomioon, ja joka olisi Suomessakin ollut sallittua vielä viitisentoista vuotta sitten myös perussuomalaispoliitikoille.

Olennaista rangaistavassa vihapuheessa on tietyn kansanryhmän ihmisarvon ja olemassaolon oikeutuksen kiistäminen.

Vaikea nähdä tuosta yhteyttä esimerkiksi kansanedustaja Sebastian Tynkkysen viimeisimpään tuomioon, joka tuli siitä, ettei hän ollut sisällyttänyt muslimiterroristilistaukseensa muun muassa tietoja heidän tulotasostaan.

Vaikea kuvitella, että tällaisia tuomioita jaeltaisiin missään muualla kuin Suomessa ja ehkä muslimimaissa.

Kun korkein oikeus määräsi Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) toiminnan lakkautettavaksi, se vetosi oikeuksien väärinkäytön kieltoon. Sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen ei saanut tukeutua liike, joka käytti näitä oikeuksia tarkoituksenaan luoda valkoisen miehen ylivaltaan perustuva valtio.

Samaa kaltevan pinnan argumenttia voidaan soveltaa esimerkiksi islamiin, kommunismiin tai Elokapinaan. Yhtä hyvin tai vielä perustellummin sananvapaus, kokoontumisvapaus ja miksei muutkin vapaudet voitaisiin riistää myös yksittäisiltä henkilöiltä, jotka ovat esimerkiksi ilmoittaneet haaveensa tappaa perussuomalaiset poliitikot tai yllyttäneet siihen. On hyvät syyt, miksi näin ei kuitenkaan tehdä.

Jostain syystä kaikkia ihmisiä ja ryhmiä eivät koske Suomessa samat säännöt, vaikka on selvää, että esimerkiksi kielletty PVL ei ole todellinen uhka demokratialle ja yhteiskuntajärjestykselle. Ruotsissa se onkin laillinen puolue, eikä sen kieltämistä vaadi edes laitavasemmisto.

EU:n puitepäätös vuodelta 2008 velvoittaa jäsenvaltiot säätämään joukkotuhonnan, kuten holokaustin, kiistämisen ja vähättelyn rangaistavaksi.
...
HOLOKAUSTIN kieltämisen kriminalisointivelvoite perustuu siihen, että aluksi erityisesti Ranskassa ja Saksassa katsottiin tällainen sääntely tarpeelliseksi. Kriminalisointivelvoitteesta päätettiin jäsenvaltioiden kesken yksimielisesti.

EU:n komissio on kovistellut eräitä jäsenmaita, kuten Suomea ja Ruotsia, puutteista tämän velvoitteen toteuttamisessa. Syynä on se, ettei kiihottamisrikoksessa ole asiasta nimenomaista mainintaa. Ruotsissa on vastikään laadittu asiasta laaja selvitys, jossa esitetään lainsäädäntöä täsmennettäväksi. Myös Suomessa asia on selviteltävänä.

Mitä siitä? EU:n puitepäätös on typerä ja ihmisten elämälle vieras kuten EU:n päätökset usein ovat. Tällainenkaan asia ei kuulu EU:lle.

Kyse on muistilainsäädännöstä, joka velvoittaa muistamaan tietyt asiat oikein. Kun Eurooppa nousi tuhkasta toisen maailmansodan jälkeen, ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden puolustaminen otettiin yhteiseksi arvopohjaksi. Holokaustin kieltämisen kriminalisointi ilmaisee, että olemme arvoiltamme sitoutuneita puolustamaan yhtäläistä ihmisarvoa. Samalla voidaan käytännössä suitsia sellaisten ajatussuuntien nousua, jotka hylkäävät tämän arvopohjan. Kielto on periaatteellinen ja siksi ehdoton.

MUISTILAIT ovat sinällään erityinen ilmiö, ja myös muistilakeja voidaan käyttää aivan muussa tarkoituksessa kuin muistuttamaan ihmisarvosta. Venäjällä holokaustin kieltämisen sijaan rangaistavaa on kiistää Venäjän (Neuvostoliiton) voitto natsi-Saksasta suuressa isänmaallisessa sodassa. Virossa holokaustin kieltämisen rinnalla rangaistavaksi on perustellusti nostettu kommunismin uhrien kieltäminen.

Pohjoismaat eivät ole erityisesti viljelleet muistilakeja. Holokaustin kieltämisen kriminalisointi sopii kuitenkin myös meille. Olemmehan osa sitä eurooppalaista valtiosääntöperinnettä, jossa natsivallan vääryydet ja niiden muistaminen ovat erityisasemassa.

Fundamentalistiset muistilait eivät muutenkaan sovi länsimaiseen yhteiskuntaan, mutta holokaustilaki olisi valikoiva sekä kyseenalaistamisen kieltämisen aiheen että sen soveltamisen suhteen, kun sillä käytännössä haluttaisiin esittää lähes olematon äärioikeisto suurenakin uhkana. Sama kuin natsilipun vaivihkainen kriminalisointi lähes sata vuotta toisen maailmansodan jälkeen, siinä missä aivan toisella tavalla ajankohtaisiin kommunismi- ja anarkiasymboleihin tai esimerkiksi mielenosoituksien väkivallalla uhkaileviin "hallitus ja poliisi murskaksi"-banderolleihin ei edes reagoida.

Tämä vielä samalla kun suurin uhka Euroopan juutalaisille on heidän itsensä mukaan ollut muslimimaahanmuutto, josta puhumista ja ongelman esiin nostamista rajoitetaan yhä tiukemmilla kiihottamislaeilla.

Kansallinen sananvapaustulkintamme on hyvin sovitettavissa yhteen eurooppalaisen perinteen kanssa.

Ei taida olla sarkasmia, mutta totta kyllä, että Suomen yhä kapeampaa sananvapautta voidaan vielä hyvin kaventaa EU:n sananvapauskäsityksen kaikkein huonoimmilla piirteillä.

Perinteeseen kuuluu sekin, että vaikka poliitikon sananvapaus on tavanomaista laajempi, silläkin on rajansa, joiden ei tule heilahdella poliittisten suhdanteiden mukaan. Tämä olisi hyvä jokaisen muistaa.

Totta sekin, että poliitikkojen aiemmin laajempi, perustuslaissa erityisesti suojattu sananvapaus on suuresti heilahtanut tai paremminkin survottu viime vuosien poliittisten suhdanteiden mukana nykyiseen ahtaaseen rakoon. Näin ei saisi olla.

[Huolestunut Kansalainen]

Erämaa sai verkossa paljon törkyviestejä, muun muassa uhkauksia seksuaalisesta väkivallasta. Toimittajaan kohdistuneen painostuskampanjan ovat tuominneet esimerkiksi Suomen journalistiliitto ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu.

Sekä toimittaja Saarikoski että mainitut toimijat antoivat syytöksiään mitenkään tarkentamatta ymmärtää, että törkyviestejä ja uhkauksia lähettivät ja/tai masinoivat nimenomaan perussuomalaiset politiikot. Tällaista yhteyttä ei ole osoitettu missään, vaan siirryttiin suoraan syyttämään perussuomalaisia maalittamisesta ja lehdistönvapauden rajoittamisesta.

Oli siellä Kokoomuslaisiakin jos rehellisesti asiaa katsoo. Näkyvin paskaa Idan suuntaan masinoiva kaksikko olivat Tere Sammallahti sekä Sebastian tynkkynen, mutta osallistui tähän toki moni muukin. Mikään kritiikki ei kohdistunut maalituksen triggeröineeseen kolumniin, vaan toimittajan tekemiin TikTok plöräyksiin. Jos Saarikosken jutusta saa käsityksen että paskaa syytivät perussuomalaisten kannattajat, niin käsitys pitää hyvin todennäköisesti paikkansa jos ottaa huomioon kuka touhua masinoi ja mille kohdeyleisölle. Vieläkin asiasta puhutaan kuin Ida Erämaa olisi kirjoittanut uutisjuttuja joissa tämä väittää että suomessa on natsihallitus, mutta mitään sellaista et noista teksteistä löydä. On älyllisest epärehellistä väittää että kritisoi mediaa jos käy toimittajan kimppuun henkilönä ilman, että käsittelee tämän työtään journalistina.

Todisteet maalittamisesta on esitetty moneen kertaan. Itseäni asiassa kiinnostaa lähinnä se, kuinka moni vastaanväittäjistä vänkää ihan periaatteesta ja kuinka moni todella uskoo asiaansa.

[Roope]

Mikään kritiikki ei kohdistunut maalituksen triggeröineeseen kolumniin, vaan toimittajan tekemiin TikTok plöräyksiin. Jos Saarikosken jutusta saa käsityksen että paskaa syytivät perussuomalaisten kannattajat, niin käsitys pitää hyvin todennäköisesti paikkansa jos ottaa huomioon kuka touhua masinoi ja mille kohdeyleisölle. Vieläkin asiasta puhutaan kuin Ida Erämaa olisi kirjoittanut uutisjuttuja joissa tämä väittää että suomessa on natsihallitus, mutta mitään sellaista et noista teksteistä löydä. On älyllisest epärehellistä väittää että kritisoi mediaa jos käy toimittajan kimppuun henkilönä ilman, että käsittelee tämän työtään journalistina.

Todisteet maalittamisesta on esitetty moneen kertaan. Itseäni asiassa kiinnostaa lähinnä se, kuinka moni vastaanväittäjistä vänkää ihan periaatteesta ja kuinka moni todella uskoo asiaansa.

Kuten totesin, Journalistiliitto ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu kuten Saskakaan eivät mitenkään yksilöineet maalitus- ja uhkailusyytöksiään, vaan vain vihjailivat, mikä taas riitti toimittajille, jotka riensivät yhdistämään pisteet mielessään ja syyttämään nimettyjä perussuomalaisia ja kokoomuslaisia uhkailusta ja siihen yllyttämisestä. Muun muassa oli Kokoomuksen Tere Sammallahdelta journalistista uskottavuutta ja siten lehdistönvapautta horjuttavaa mainita nimeltä ja nimittää aktivistiksi toimittajaa, joka itse kutsuu itseään aktivistiksi.

Toimittaja Erämaa teki kuulemma pahimmat natsiheittonsa TikTokissa, mutta kolumni oli yhtä lailla kuraa salaliittoteorioineen. Iltalehdessä Erämaa on sittemmin väittänyt uutisjutussaan Suomea tutkitusti EU:n rasistisimmaksi maaksi, joka ei enää ole vain aktivistin heitto vaan journalistin tahallisen valheellinen tosiasiaväite kuin sen korostamiseksi, että hän voi toimittajana sanoa kenenkään puuttumatta mitä tahansa. Keskustelu pyörii yksinomaan maalittamisen ja uhkailun ympärillä, ja toimittajiin ja journalismiin kohdistuva perusteltu kritiikki jätetään tietoisesti huomiotta, kun toimitukset ja liitot suojelevat omiaan.

Nyt meneillään näyttääkin olevan jo kampanja, jonka mukaan mustamaalaukseen ja täysin järjettömiinkin väitteisiin reagoiminen on kyseenalaista muun muassa siksi, että ulkomainen media julkaisee vain totuuksia ja varmistettua tietoa, eivätkä suomalaiset tutkijat ole ottaneet aktiivisesti yhteyttä ulkomaille. Toisaalta on kyseenalaista ja yhteiskuntaa horjuttavaa sekin, että poliitikot eivät nimeä valheita levittäviä tutkijoita ja journalistin ohjeet hylänneitä toimittajia, vaan kyseenalaistavat instituutioiden uskottavuuden.

[F1nka]

...

Sekä toimittaja Saarikoski että mainitut toimijat antoivat syytöksiään mitenkään tarkentamatta ymmärtää, että törkyviestejä ja uhkauksia lähettivät ja/tai masinoivat nimenomaan perussuomalaiset politiikot. Tällaista yhteyttä ei ole osoitettu missään, vaan siirryttiin suoraan syyttämään perussuomalaisia maalittamisesta ja lehdistönvapauden rajoittamisesta.

....

Todisteet maalittamisesta on esitetty moneen kertaan. ...

Missä? @Huolestunut Kansalainen

[Näkkileipä]

Syyt ovat poliittisia, kun vasemmistoprofessori vaatii, että virallisen holokaustikertomuksen epäileminen kielletään...

Minä en ole ikinä ymmärtänyt, tuon holokaustin kieltämisen kriminalisoimista? Jos joku tahtoo nolata itsensä somessa tuon takia, niin siitä vaan. Ihmisillä on täysi oikeus olla idiootteja ja myös oikeus kertoa siitä muillekin.

[qwerty]

Edellisen pääministeripuolueen edustaja on huolissaan. Kysymys ja vastaus kokonaisuudessaan.

KK 25/2023 Kirjallinen kysymys lehdistön sananvapauden turvaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Lehdistönvapaus on korvaamaton demokratian ja oikeusvaltion tukipilari. Sen merkitys korostuu sosiaalisen median, hybridivaikuttamisen ja disinformaation aikakaudella. Vapaa ja moniääninen media suojaa sekä yksilöitä että laajemmin yhteiskuntaa. 

Lehdistönvapaus on Suomessa kansainvälisesti verraten hyvällä tasolla.  Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemassa vertailussa Suomi sijoittui vuonna 2023 edellisvuoden tapaan viidenneksi. Vuosittain toteutettavan arvioinnin mukaan lehdistönvapauden tila on silti heikentynyt aiempaan nähden Suomessa. Takapakkia on otettu erityisesti toimittajien turvallisuuden saralla, jota kuvaava mittari osoittaa Suomen pudonneen sijalta 10 sijalle 23.

Poliittista ympäristöä, juridista toimintakehikkoa, taloudellisia edellytyksiä, sosiokulttuurista ympäristöä sekä toimittajien turvallisuutta kuvaavassa lehdistönvapausindeksissä voidaan nähdä merkittäviä nousuja ja laskuja lyhyelläkin aikavälillä. Muutokset indeksissä osoittavat, että lehdistönvapaus ei ole itsestäänselvyys, vaan sen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa työtä.

Sananvapaudesta määrätään useissa laeissa. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut monissa ratkaisuissa, että valtiot eivät saa rajoittaa median keskeistä roolia vallan vahtikoirana. Tästä huolimatta monet toimittajat kohtaavat jatkuvaa häirintää. Kun samaan aikaan sosiaalisessa mediassa leviää disinformaatiota ja valeuutisia, haurastuu sekä lehdistön toimintavapaus että kansalaisten luottamus mediaan herkästi.

Vahvassa demokratiassa on varmistettava, että journalistit voivat toimia vapaasti ilman, että he kokevat epäasiallista painostamista tai häirintää tehtävänsä hoidon osalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä konkreettisilla toimenpiteillä ja periaatteilla hallitus osoittaa sitoutuneensa lehdistönvapauden edistämiseen ja turvaa journalistien vapauden työskennellä poliitikkojen, viranomaisten ja virkavallan vaikutusyrityksiltä suojattuina?

Helsingissä 4.7.2023
Pinja Perholehto sd

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Perustuslaissa turvatulla sananvapaudella on keskeinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Myös lehdistönvapaus on osa sananvapautta. Tiedotusvälineillä on merkittävä rooli sananvapauden toteuttajana ja vallan vahtikoirana. Suomessa tiedotusvälineiden toiminta perustuu lainsäädäntöön, joka yleisesti katsotaan reiluksi ja läpinäkyväksi. Suomessa tiedotusvälineitä koskeva sääntely kuuluu eri ministeriöiden, kuten liikenne- ja viestintäministeriön sekä oikeusministeriön, hallinnonalaan. Tiedotusvälineiden toimintaa sääntelee myös alan itsesääntelyelin Julkisen Sanan Neuvosto (JSN), johon lähes kaikki Suomen journalistiset organisaatiot ovat sitoutuneet.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on eri ratkaisuissaan katsonut, etteivät jäsenvaltiot saa rajoittaa tiedotusvälineiden toimintaa vallan vahtikoirana. Euroopan Komission vuoden 2023 oikeusvaltiokertomuksen mukaan Suomessa sananvapauden yleinen suojelu on pysynyt vakaana korkealla tasolla. Myös vuosittain median moninaisuuden tilaa tutkivan Media Pluralism Monitor – selvityksen mukaan Suomi on toimittajille ja media-alan ammattilaisille vapaa ja suojattu ympäristö ja lainsäädäntökehys takaa heille suhteellisen hyvän turvallisuuden. Selvityksessä on lisäksi todettu, että Suomessa ei ole merkkejä systemaattisesta kajoamisesta lehdistönvapauteen koskeviin oikeuksiin ja lainsäädäntökehys takaa suomalaisille toimittajille suhteellisen turvalliset työolot.

Hallitus on sitoutunut Ylen rahoituksen ja varojen käytön avoimuuden lisäämiseen osakeyhtiölain puitteissa. Hallitusohjelmassa on myös kirjaus Yleisradion riippumattomuuden ja toimituksellisen puolueettomuuden vahvistamisesta. Hallitusohjelmassa on myös sitouduttu edistämään reilua kilpailua mediakentällä ja digitaalisessa mainosmarkkinassa huomioiden kansainvälisten alustajättien aseman, mikä osaltaan parantaa lehdistön toimintaedellytyksiä Suomessa. Myös Euroopan Unionin tasolla on käynnissä median vapauden, toimitukselliseen riippumattomuuden ja toimittajien suojelun edistämistä tavoittelevia hankkeita, joiden tavoitteita Suomi tukee. Yksi keskeinen median vapautta edistävä lainsäädäntöehdotus on eurooppalainen medianvapaussäädös, jonka osalta EU:n lainsäädäntöprosessi on vielä kesken. Ehdotuksen mukaan muun muassa jäsenvaltioiden viranomaiset eivät saa pyrkiä vaikuttamaan tiedotusvälineiden toimituksellisiin päätöksiin. Hallitus tulee varmistamaan säädöksen tehokkaan kansallisen toimeenpanon säädösehdotusta koskevien neuvotteluiden päätyttyä.

Toinen sananvapauden sekä tiedotusvälineiden ja journalistien vapauden kannalta merkittävä säädösehdotus on niin sanottu SLAPP- direktiivi, joka pyrkii suojamaan julkista osallistumista harjoittavia henkilöitä, erityisesti toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja, ilmeisen perusteettomilta ja aiheettomilta kanteilta (ns. SLAPP-kanteilta). Direktiivillä pyritään tarjoamaan tuomioistuimille tehokkaat keinot käsitellä SLAPP-kanteita ja kanteiden kohteille keinoja puolustaa itseään. Hallitus pitää tärkeänä torjua SLAPP-ilmiön laajenemista, ja tulee myös SLAPP-ehdotuksen osalta varmistamaan tehokkaan kansallisen toimeenpanon neuvotteluiden päätyttyä. Hallitus pitää lehdistönvapautta, toimituksellista riippumattomuutta ja journalistista vapautta tärkeinä. Hallitus seuraa mahdollisia tarpeita tiedostusvälineiden riippumattomuutta edistäville toimille ja ryhtyy tarvittaessa toimiin lehdistönvapauden ja toimituksellisen riippumattomuuden sekä journalistisen vapauden turvaamiseksi.

Helsingissä 20.7.2023
Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne

EU nähtävästi määrää miten toimitaan.

[VesaH]

Keskisuomalaisen nettisivuilla on keskustelua Kaisa Garedewin kansanedustajakolumnista.

Nimimerkki Kolistaja kirjoitti:

Kuuluuko ihmisoikeuksiin tai lasten oikeuksiin olla kuolematt sodassa tai nälkään? Perussuomalaisten aatteen mukaan ne eivät kuulu ihmisoikeuksiin, ainakaan kehitysmaalaisten

Minä vastasin:

Kehitysmaista Suomeen eivät päädy köyhimmät ja nälkäisimmät, vaan ne joilla on varaa maksaa ihmissalakuljettajille.

Toki he sitten usein lähettävät rahaa entiseen kotimaahan jääneille sukulaisilleen.

Se on hyväksyttävää, jos rahat peräisin laillisesta työstä eikä esim. pimeistä palkoista tai sosiaaliavustuksista.

Harva maahanmuuttokriittinen vastustaa työperäistä maahanmuuttoa.

Sopimatonta vihapuhetta, päätti moderaattori ja jätti kommentin julkaiseamatta.

[VesaH]

No nyt on hyvä päivä. Suur-Jyväskylän lehti julkaisi tänään vastineeni Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittajan muutaman viikon takaiseen kirjoitukseen. Toki tarjosin kirjoitusta ensin Keskisuomalaiseen, mutta toimitus ei katsonut sitä julkaisemisen arvoiseksi.

Poimintoja Luotolan kirjoituksesta Vihapuhe ja uhkailu pitää tunnistaa myös "huumorin" takaa:

Internet on alusta alkaen ollut myös vihan valtatie. Se avaa kaikenlaisille kieroutuneille toisin- ja samoinajattelijoille helpon, miljoonien kontaktien komentokanavan.

Koska vihan lietsonta yleensä herättää vastaväitteitä, vihaviesti kiedotaan usein huumorin lisäksi omalaatuiseen numero-, kirjain- ja sanamystiikkaan. Tuosta erityisestä tunnussanakielestä samoinajattelevat ääriainekset tunnistavat toisensa.

Niinpä A eri tavoin tyyliteltynä viittaa arjalaisuuteen, veripisara Ku Klux -klaaniin, 88 on yhtä kuin natsitervehdys "Heil Hitler", sillä H on aakkosten 8. kirjain. Piiloviesti 311 on yhtä kuin "Ku Klux Klan", sillä K on 11. kirjain ja kolme K-kirjainta siis Ku Klux Klan.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen tuoreen elinkeinoministerin Vilhelm Junnilan (ps.) vuoden 2019 vaalimainoksessa esiintyi lukuyhdistelmä 14/88. Myöhemmin ja toisessa yhteydessä Junnila on kertonut "vitsailleensa", että 88 viittaa kahteen H-kirjaimeen.

Sisä-Suomen poliisin operatiivinen lakimies Mikko Porvali on puolestaan todennut, että vaalimainoksessa 14/88 ei ole sanaleikki vaan väkivaltainen uhkaus, jonka nimissä on tehty lukuisia joukkomurhia.

Radikaalin laitaoikeiston perinteinen tapa luikerrella eroon natsismisyytöksistä on vetoaminen huumoriin ja ironiaan. Tällöin arvostelijat leimautuvat huumorintajuttomiksi tosikoiksi ja syytökset poliittiseksi ajojahdiksi.

Koko roska täältä:

https://www.ksml.fi/paakirjoitus-mielipide/6032051

Vastineeni tässä:

Päinvastoin kuin Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja Tapani Luotola kirjoituksessaan (KSML 28.6.) väitti natsiaatteen pistämistä leikiksi ja "huumoriksi" eivät aloittaneet perussuomalaiset vaan heidän vastustajansa.

Jo vuonna 2008 Yleisradion toimittaja Jyri Rantala nimitti Jussi Halla-ahoa "rotutohtoriksi". Tämä oli Halla-ahon mielestä erittäin loukkaava, halventava ja leimaava nimitys, joka synnyttää mielleyhtymiä kansallissosialismin ajan rotuteorioihin ja Josef Mengelen kaltaisiin keskitysleirilääkäreihin.

Hän teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, mutta syyttäjä päätti olla käynnistämättä rikostutkintaa.

Vuoden 2011 suuren vaalivoiton jälkeen netti täyttyi vihapuheesta "natsipersuja" kohtaan. Osa perussuomalaisista lähti leikkiin mukaan ja alkoi silloin tällöin käyttää natsien tunnuksia ja ilmaisuja, koska he mukamas muiden mielestä "natseja" ovat.

Tuskin perussuomalaisten nimittelijätkään tosissaan uskovat, että Perussuomalaiset olisi sama asia kuin oikeat natsit eli Saksan kansallissosialistinen puolue, joka muun muassa aloitti toisen maailmansodan ja järjesti holokaustin, jossa keskitysleireissä kaasutettiin hengiltä 11 miljoonaa ihmistä.

Joka tapauksessa nyt olisi sopiva hetki lopettaa leikinlasku puolin ja toisin. Sen sijaan voitaisiin vaikka keskustella maahanmuutosta vakavasti.

Ranskassa on käynnissä lähes sisällissota ja Ruotsistakin on tullut aikamoinen villi länsi jengisotineen ja ampumisineen.

Mitä suomalaiset poliitikot aikovat tehdä, ettei sama toistuisi Suomessa?

[Roope]

Helsingin Sanomat: Sananvapautta puolustetaan sitä käyttämällä 12.7.2023

Toimittaja Saska Saarikoskella vaikea paikka, kun pitäisi näyttää muodon vuoksi puolustavansa sananvapautta samalla kun Helsingin Sanomat haluaa sen rajoittamista.

Saska ei jaksa enää teeskennellä.

Saska Saarikoski: Uskonrauha suojelee Suomea horjuttajilta

Suomi on onnekas, kun poliisi voi kieltää Koraanin polttamiset. Kristittyjen tunteita suojelemaan säädetty laki suojelee nyt Suomea provokaattorien hybridivaikuttamiselta.

Helsingin Sanomat 17.8.2023

Saarikosken "horjuttajista" tulee mieleen James Hirvisaaren viljelemä käsite "mädättäjät" ja 70-lukulainen neuvostovastaisuuden vastustaminen, kun jotkut kelvottomat kansalaiset horjuttivat valtiomme hyviä ja luottamuksellisia suhteita ystävällismieliseen Neuvostoliittoon. Nyt "horjuttajat" vaarantavat suhteemme väkivallalla ja muilla painostuskeinoilla uhkaileviin islamistisiin ryhmiin ja valtioihin.

RUOTSIN tuomioistuimet ovat todenneet, että Koraanin häpäiseminen on maan lakien mukaan laillista. Ruotsissa ei ole samanlaista lakia uskonrauhan suojelemisesta kuin Suomessa, eikä uskonnon loukkaamista voida tuomioistuimien mukaan pitää kiihottamisena kansanryhmää vastaan.

Tällaista kutsutaan sananvapaudeksi. Suosittelen tutustumaan.

Ruotsin valtiojohto on menettänyt tilanteen hallinnan ja joutunut poliittisten fanaatikkojen tai ulkovaltojen ohjailemien provokaattorien armoille. Yksi horjuttajista on Ruotsin parlamentin lakivaliokuntaa johtava ruotsidemokraattien Richard Jomshof, joka on muun muassa nimitellyt profeetta Muhammedia joukkomurhaajaksi.

Saarikosken paheksumia "horjuttajia" ovat siis sananvapauden käyttäjät (vrt. Saarikosken edellisen kolumnin otsikko).

Profeetta Muhammed on historiallisena henkilönä parhaan tietomme mukaan luonnehdittavissa muun muassa joukkomurhaajaksi. Olisi kummallista, jos tämän faktan toteamisesta rangaistaisiin. Suomessa voidaan rangaista.

Tässä hän on samoilla linjoilla kuin puhemies Jussi Halla-aho (ps), joka on kutsunut islamia pedofiiliuskonnoksi, mutta erona on se, että Halla-aho sai puheistaan tuomion. Ruotsin oppositio on vaatinut Jomshofin erottamista valiokunnan johdosta, mutta se on vaikeaa, koska Ulf Kristerssonin porvarihallitus toimii ruotsidemokraattien tuella. Ruotsi on umpikujassa.

Toisin sanoen Ruotsissa pidetään kiinni sananvapaudesta hankalassakin paikassa, kun taas Suomessa siitä luovutaan ilomielin ja ennaltaehkäisevästi, kuten Halla-ahon tapauksessa, vaikka tiettävästi kukaan muslimi ei ollut loukkaantunut vanhasta, vain harvan lukemasta blogikirjoituksesta.

SUOMESSA uskonrauhapykälä korvasi vuonna 1998 entisen jumalanpilkkalain. Suomi on saanut vuosien mittaan YK:n ihmisoikeuskomitealta useita huomautuksia pykälästä, jonka katsotaan loukkaavan sananvapautta. Vastaava laki on aktiivikäytössä Euroopassa vain Puolassa, Italiassa, Saksassa ja Kreikassa.

Myös useat lainoppineet ovat puhuneet lakia vastaan. Heidän mukaansa laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan riittää suojelemaan myös uskovien tunteita, mutta ainakaan Ruotsissa niin ei ole käynyt. Ilman uskonrauhalakia Koraanit palaisivat luultavasti Suomessakin.

Uskovien tunteiden suojelu on lähtökohtaisesti jyrkässä ristiriidassa länsimaisen sananvapauden kanssa. Jossain on menty vinoon, kuten Suomessa on menty, kun tiettyjen ryhmien kollektiivisten tunteiden suojelulla perustellaan kansalaisten perusoikeuksien rajoittamista. Aina löytyy oikea tai tarvittaessa kuviteltukin loukkaantuja, joten aina löytyy myös peruste rajoittaa sananvapautta.

Enkä nyt puhu viisaan suulla. Olen itsekin pitänyt uskonrauhapykälää aikansa eläneenä. Mutta ajat muuttuvat.

Toisin sanoen sananvapaus ei ole toimittaja Saarikoskelle yhteiskunnallinen arvo ja tavoite sinänsä, kuten en koskaan uskonutkaan, vaan muiden sananvapaudesta voidaan luopua, jos oma etu näyttää olevan sen kanssa ristiriidassa.

Suomen uskonrauhalakia säädettäessä ajateltiin suomalaiskristittyjen tunteita, ei globaalia hybridivaikuttamista. Lakeja muutettiin varovasti, koska se on maan tapa. Tällä kertaa varovaisuus osoittautui viisaudeksi vai pitäisikö sanoa: siunaukseksi.

Saarikoski saattaa olla oikeastikin näin tyhmä, en tiedä, mutta eihän uskonrauhalailla tai ainakaan sen tulkinnalla ole ollut mitään tekemistä suomalaiskristittyjen tunteiden kanssa. Kristittyjen tunteiden ja kristinuskolle pyhien asioiden suojelu katosi vanhan jumalanpilkkalain lakkauttamisen yhteydessä. Suomen vuonna 1999 voimaan tullutta uutta uskonrauhalakia on käytetty lähes yksinomaan fundamentalismi-islamin periaatteiden suojeluun.

En löydä täydellistä tilastoa, mutta ainakaan vuosina 2013-2023 ei ole annettu yhtään langettavaa uskonrauhatuomiota kristinuskon loukkaamisesta, enkä muista sellaisia aiemmiltakaan vuosilta. Ei siis esimerkiksi Raamatun heittämisestä lattialle arviolta lähes miljoonan suomalaisen katselemassa televisio-ohjelmassa, vaikka jotkut kristityt siitä valittivat. Sen sijaan on jaeltu langettavia uskonrauhatuomioita etenkin islamin fundamentalistisiin tulkintoihin liittyen mielivaltaisilla perusteilla, kuten Iranin vuoden 1979 islamistisesta vallankumouksesta tunnetun ajatollah Khomeinin, siis Iranin valtionjohtajan, kutsumisesta pedofiiliksi.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Kyllä hävettäisi olla tuolla töissä.

Sananvapauden halveksunta on Saarikoskelta arvokysymys, ja hänellä on siihen täysi oikeus. Hän saa myös vapaasti tukea islamististen ryhmien ja valtioiden pyrkimyksiä saattaa koko maailma islamististen sääntöjen ja sananvapauskäsityksen alaiseksi.

Kunhan vain ei tule enää ikinä lässyttämään olevansa sananvapauden ja länsimaisten arvojen puolella.

[Luotsi]

^ Saskalandiassa näin ei voi käydä, koska siellä ei koraania häpäistä!

Koraanin väitetty häpäisy nostatti vihan – mellakoitsijat tuhosivat kristittyjen kirkkoja ja taloja Pakistanissa

Sosiaalisessa mediassa levinnyt väite Koraanin häpäisystä sai Jaranwalan kaupungissa asuvat muslimit ottamaan lain omiin käsiinsä.
...
Yli sata ihmistä on pidätetty Pakistanissa, tuhansien muslimien osallistuttua kristittyjen kirkkojen ja kotien tuhoamiseen.

BBC:n mukaan varhain keskiviikkona syttyneet levottomuudet alkoivat Jaranwalan kaupungissa sen jälkeen, kun kaksi kristinuskoista miestä oli väitetysti repinyt irti Koraanin sivuja.

Paikallisten viranomaisten mukaan tieto muslimien pyhän kirjan häpäisemisestä oli levinnyt nopeasti sosiaalisessa mediassa ja paikallisten keskuudessa. Väitteiden mukaan Koraanista irti revittyjä sivuja oli löydetty kristinuskoisten asuinalueelta ja sivuihin oli tehty herjaavia merkintöjä.

Muun muassa historiallinen pelastusarmeijan kirkko Jaranwalassa tuhoutui mellakoissa täysin. Mellakoihin osallistuneet murtautuivat myös kristinuskoisten koteihin ja raahasivat näiden kalusteita poltettavaksi kaduille.

https://yle.fi/a/74-20045786

[insinörtti]

Uskonrauha tarkoittaa todellisuudessa sitä, että jokaisella on oikeus muiden häiritsemättä harjoittaa uskontoaan sille varatussa tilassa. On siis kiellettyä mennä vaikkapa moskeijaan tai synagogaan hihhuloimaan, soittamaan patarumpuja tai polttaman raamattua tai koraania.

Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä joku kadulla tekee tai ajattelee. Jos olisi, silloin esimerkiksi poliittinen puolue voisi nimetä itsensä uskonnolliseksi yhteisöksi olettaen, että puolueella on vähintään 20 jäsentä. Sen jälkeen tämän puolueen, sen johtohenkilöiden, pyhien kirjoitusten yms kaikenlainen arvostelu olisi rangaistavaa, mikä ainakin minun korvaani hieman särähtää.

[ikuturso]

Suomen uskonrauhalakia säädettäessä ajateltiin suomalaiskristittyjen tunteita, ei globaalia hybridivaikuttamista. Lakeja muutettiin varovasti, koska se on maan tapa. Tällä kertaa varovaisuus osoittautui viisaudeksi vai pitäisikö sanoa: siunaukseksi.

Saarikoski saattaa olla oikeastikin näin tyhmä, en tiedä, mutta eihän uskonrauhalailla tai ainakaan sen tulkinnalla ole ollut mitään tekemistä suomalaiskristittyjen tunteiden kanssa. Kristittyjen tunteiden ja kristinuskolle pyhien asioiden suojelu katosi vanhan jumalanpilkkalain lakkauttamisen yhteydessä. Suomen vuonna 1999 voimaan tullutta uutta uskonrauhalakia on käytetty lähes yksinomaan fundamentalismi-islamin periaatteiden suojeluun.

En löydä täydellistä tilastoa, mutta ainakaan vuosina 2013-2023 ei ole annettu yhtään langettavaa uskonrauhatuomiota kristinuskon loukkaamisesta, enkä muista sellaisia aiemmiltakaan vuosilta. Ei siis esimerkiksi Raamatun heittämisestä lattialle arviolta lähes miljoonan suomalaisen katselemassa televisio-ohjelmassa, vaikka jotkut kristityt siitä valittivat. Sen sijaan on jaeltu langettavia uskonrauhatuomioita etenkin islamin fundamentalistisiin tulkintoihin liittyen mielivaltaisilla perusteilla, kuten Iranin vuoden 1979 islamistisesta vallankumouksesta tunnetun ajatollah Khomeinin, siis Iranin valtionjohtajan, kutsumisesta pedofiiliksi.

Erilaiset performanssit kirkoissa on myös katsottu läpi sormien. Mitä ikinä on alttarilla esitetty, niin kaikki on nielty. Muistelen jotain modernin teatterin performanssia Temppeliaukion kirkossa. Siellä oli tehty yhdyntäliikkeitä alttaripöydällä ja pesty jalat kastemaljassa.

Siitä ei kirkko nostanut haloota, eikä yleisen syyteharkinnan alla ollut uskonrauhan rikkomispykälä edes värähtänyt. Jos vastaava olisi tehty moskeijassa, olisi tekijä jo vankilassa, mikäli tällä olisi enää päätä, jolla vastata syytteisiin oikeudessa.

Koko muslimien edessä nöyristely ja kumartelu perustuu ihan samaan kuin ryssän edessä nöyristely suomettumisen aikana. Jos et kumarra, ryssä tulee rajan yli ja valtaa Suomen tai tulee joku muu selkkaus joka kohdistuu talouteemme tai turvallisuuteemme. Sama väkivallan pelko ajaa kumartamaan muslimien edessä. Terrori-iskujen ja jihadististen hyökkäysten pelossa säädämme lakeja, että "muurahaispesän sohiminen" on rikos. Jos olohuoneen keskellä on jumalaton muurahaispesä ja sen annetaan kasvaa siinä hallitsemattomasti, niin onhan se silloin hyvä, että sanotaan lapsille, että älkää työnnelkö sinne keppejä. Jos me haluamme elää tällaisessa tilanteessa, niin silloin moiset lait lienevät paikallaan. Myös kaikki toimenpiteet ongelman kieltämiseksi, kuten hyllyjen ja sohvan ryhmittely muurahaispesän eteen ja valaistuksen säätäminen niin, ettei sitä näy, käyvät järkeen.

-i-

[Roope]

Rasismihorinan grand old lady Karmela Liebkind ottaa Höblässä kantaa sananvapauteen.

Meidän on asetettava rajat sananvapaudelle

Johan Strang on oikeassa (HBL 26,8); ihmisoikeudet voidaan kaapata melkein mitä tahansa poliittista tarkoitusta varten. Mutta keskustelua eri ihmisoikeuksien suhteesta toisiinsa ei voida välttää. Päinvastoin, se on tarpeen jo YK:n vuonna 1948 antaman alkuperäisen julistuksen perusteella, jossa on 30 artiklaa; numero 18 koskee uskonvapautta ja numero 19 sananvapautta. Mutta 30. artikla kuuluu seuraavasti: "Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, joka tähtää tässä määriteltyjen oikeuksien ja vapauksien hävittämiseen."

Tämä pakottaa meidät asettamaan rajoituksia sananvapaudelle, ja juuri nyt käydään poliittista taistelua siitä, mihin se raja tulisi vetää.

Sitten on kysyttävä: mitä joku tarkalleen ilmaisee, kun hän polttaa pyhän kirjoituksen? Onko se vain mielipide itse uskonnosta, jota kirjoitus edustaa, vai pikemminkin siitä, että juuri kyseistä uskontoa ei saisi harjoittaa maassa, tai että sen uskonnon harjoittajat ovat uhka yhteiskunnalle ja heidät pitäisi karkottaa tai tuhota?

Ennen polttamista, sen aikana ja sen jälkeen lausutut sanat voivat osoittaa, että artikla numero 30 pätee, eli että kyseessä on uskonvapautta koskevan 18. artiklan "hävittämiseen tähtäävä teko". Sananvapautta ei saa koskaan käyttää väärin muiden ihmisoikeuksien vastustamiseksi.  (käännös)

Karmela Liebkind, professori emerita, Helsingin yliopisto

Hbl: Insändare: Vi måste sätta gränser för yttrandefriheten 30.8.2023

Jos Koraanin polttaja ilmaisee sanallisesti jotain laittomaksi katsottua ennen polttamista, sen aikana tai sen jälkeen, on aika samantekevää, mitä polttamisen tulkitaan ilmaisevan. Sananvapausvastaisen Liebkindin viittaamassa tapauksessa päädytään kuitenkin hankalaan punnintaan.

Ruotsissa Koraaneja polttanut irakilainen turvapaikanhakija Salwan Momika on kuin onkin ilmaissut tahtonsa kieltää islam Ruotsissa. Liebkindin logiikalla Momika rikkoo näin muslimien ihmisoikeutta uskontonsa harjoittamiseen. Toisaalta tuhannet muslimit ovat ilmaisseet tahtonsa tappaa Momika, mikä on varmaan sekin jonkin YK:n ihmisoikeusjulistuksen artiklan vastaista.

Uskonnollsia tekstejä polttanut Momika haluaa siis kieltää tietyn uskonnon, jonka edustajat haluavat tappaa hänet, mikä taas osoittaa heidän olevan uhka yhteiskunnalle. Kumman osapuolen ihmisoikeudet pitäisi katsoa tärkeämmiksi ja millä perusteella?

[Roope]

Saska Saarikoski: Halla-aho sai oppitunnin sarkasmin mestarilta

HISTORIAN jumalatar Kleio on sarkastisen huumorin mestari. Se näkyy, kun ihminen yrittää toimia yhden asian puolesta, mutta päätyy edistämään juuri päinvastaista. Otetaan esimerkki: nykyinen perus­suomalaisten presidentti­ehdokas ja eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho pilkkasi aikoinaan ankarasti sitä, että holokaustin pitäisi olla historiassa erityis­asemassa. Nyt hänen oma puolueensa on hallituksessa luvannut kriminalisoida holokaustin kiistämisen ja muuttaa vainojen uhrien muistopäivän holokaustin uhrien muistopäiväksi.

Ilman Halla-ahoa tätä päätöstä tuskin olisi tehty. Juuri Halla-aho toi puolueeseen sen puheen ja politiikan, joka laukaisi keskustelun ministerien rasismista. Sitä kohua holokaustin kriminalisoimisella ja muilla rasismin vastaisilla toimilla tyynnytellään.

[...]

Halla-aho nimitti holokaustin merkityksen korostamista "holo-hölinäksi" ja kysyi: "Miten paljon pitää vettä virrata Jordanissa ennen kuin vanhojen luukasojen kaiveleminen alkaa muidenkin kuin minun silmissä näyttää tyhmältä?"

Parikymmentä vuotta myöhemmin Halla-aho saa puhemiehen korokkeeltaan todistaa, kun hänen oma puolueensa tekee holokaustin kiistämisestä rikoksen. Kovin on mustaa historian huumori.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Helsingin Sanomat 5.8.2023

Eli jos Halla-aho olisi pitänyt suunsa kiinni, ei sananvapautta olisi tarvinnut Suomessa rajoittaa. Niin saskamaisen terävänäköistä. Halla-aho ei myöskään olisi saanut tappouhkauksia eikä uskonrauha- ja kiihottamistuomioita. Mitäs läksi.

Samanlaista mustaa huumoria löytyy esimerkiksi islamistiterroristien tappamien Charlie Hebdon työntekijöiden kohtalosta. Vaikka Suomen pääministeri ylisti sananvapautta ja charliehebdolaisten oikeuksia heidän kuoltuaan, he olisivat Suomessa toimiessaan löytäneet itsensä lopulta vankilasta, koska samaisen pääministerin kannattamat Suomen äärikireät kiihotuslait.

[Roope]

Liselott Lindström: Suomi tarvitsee parempaa mediakritiikkiä

20 vuotta vankeutta. Sen riskeeraa Zimbabwessa, jos kritisoi hallitusta. Toukokuun viimeisenä päivänä alahuone nuiji läpi lain, joka kriminalisoi maan "suvereniteettia ja kansallisia intresejä" vahingoittavat teot.

[...]

Valitettavasti hallituksessamme on nykyään mielipiteitä, jotka eivät ole kovinkaan kaukana zimbabwelaisesta laista. Epämiellyttävät paljastukset leimataan noitajahdiksi, kriitikot trollataan hiljaisiksi, että hallitusohjelma voidaan toteuttaa "maan parhaaksi".

Uuden liikenne- ja viestintäministerin mielestä Ylen sisällöt ovat liian yksipuolisia, joten näkemyksiä pitäisi tuoda esiin monipuolisemmin, ja hän haluaa vähentää Ylen tekemää poliittista sisältöä.

Oikeistossa on laaja käsitys, jonka mukaan toimittajat ovat vasemmistosuuntautuneita ja agendavetoisia, ja heidät leimataan poliittisiksi aktivisteiksi, jos he puolustavat kaikkien yhtäläistä arvoa.

On myös nostalgiaa unelmista ajalta, jota ei koskaan ollut, jolloin uutiset olivat objektiivisia ja jolloin sai itse muodostaa mielipiteensä niiden pohjalta. Oliko se suomettuneisuuden aika, jolloin medialle oli ominaista itsesensuuri ja poliitisten päätösten kritisoinnin pelko, jota jotkut kaipaavat?

[...]

Mutta on vastenmielistä kehitystä, jota olemme nähneet, että kritiikkiin vastataan rajulla vihalla somessa, joskus korkealta poliittiselta tasolta masinoituna. Se voi oikeasti säikäyttää vaikenemaan. Median puolustuksesta tulee reaktiivista, ei proaktiivista.

Olen kauan kaivannut Suomeen laadukkaampaa mediakritiikkiä, jossa sisällöistä, valinnoista, virheistä ja ylilyönneistä voitaisiin keskustella useista näkökulmista ja prosessit ja päätökset avata laajemmalle yleisölle. Avoimempi kritiikki hyödyttäisi demokratiaa ja vapaata sanaa, ei vähiten nykyistä yhteiskunnallista ilmapiiriä.

Zimbabween rinnastaakseni: suurinta rakkautta, jonka voi maataan kohtaan osoittaa, on puolustaa vapaata, tasa-arvoista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Siihen kuuluu myös terve, itseään tarkasteleva mediakritiikki.  (käännös)

Journalisti: Finland behöver bättre mediekritik 30.8.2023

Hallituksessa kompataan zimbabwelaista totalitaristista sananvapauskäsitystä, ei esimerkiksi valtakunnansyyttäjän toimistossa, ja mediassa ei ole vikaa vaan mediakritiikissä. Selvä.

On myös nostalgiaa unelmista ajalta, jota ei koskaan ollut, jolloin uutiset olivat objektiivisia ja jolloin sai itse muodostaa mielipiteensä niiden pohjalta. Oliko se suomettuneisuuden aika, jolloin medialle oli ominaista itsesensuuri ja poliitisten päätösten kritisoinnin pelko, jota jotkut kaipaavat?

Eipäs heittäydytä tyhmäksi. Suomi on ollut perinteisesti itsesensuurin ihmemaa, mutta laajimmillaan sananvapaus ja sen käyttäminen oli varmaankin perinteisen suomettuneisuuden jälkeen 90-luvulla. Sen jälkeen on menty taas alamäkeä.

Se olennaisin ero nykyiseen verrattuna jopa 70/80-luvuilla oli kuitenkin silloisesta näkyvästä itsesensuurista huolimatta sananvapauden ja objektiivisuuteen pyrkivän journalismin idean yleinen arvostaminen. Nythän etenkin nuoret aktivistitoimittajat hylkäävät objektiivisuuden jo kättelyssä ja halveksivat sitä julkisesti.

Samoin yleisen, joka suuntaan kohdistetun mediakritiikin sijaan nykyään riittää jaotella media kahtia hyviin ja pahoihin, "valtamediaan" ja "valemediaan", joista edellinen kertoo aina totuuden, kun taas jälkimmäinen vain levittää disinformaatiota.