Kirjat: Linkkejä/vinkkejä Hommaan liittymättömiin kirjoihin

[Shemeikka]

Flynn, Kevin ja Gerhardt, Gary: The silent brotherhood

Kirjaa löytyy Suomen kirjastoista yksi kappale, joka on tällä hetkellä lainassa minulla ja kolmasosa on kirjasta lukematta. Amazonilta löytyy omaksi.

Tämän firman ja sen jäsenten tarina:

The Order (myös Bruders Schweigen tai Silent Brotherhood, alun perin The Order of the Silent Brotherhood) oli 1983–1984 toiminut uusnatsiyhteyksistään tunnettu, valkoista separatismia kannattanut yhdysvaltalainen järjestö.

Järjestön johdossa toimi Robert Jay Mathews, jonka uskomukset perustuivat William Piercen kirjoittamaan The Turner Diaries -teokseen. Järjestön tavoitteena oli vallankumous Yhdysvaltain hallituksen kumoamiseksi, josta järjestö käytti nimitystä ZOG (sionistien valtaama hallitus) sekä afro-amerikkalaisten ja juutalaisten täydellinen syrjäyttäminen, mikä tarkoittaa niin sanottua valkoisen kotimaan (engl. White homeland) perustamista. Mustille ja juutalaisille olisi varattu omat etniset valtiot.

Mathewsin johdolla järjestö suoritti useita väkivaltaisia terrori-iskuja pankkiryöstöistä synagogiin kohdistuneisiin pommi-iskuihin. Vuonna 1984 ryhmän kymmenen jäsentä tuomittiin juutalaisen keskusteluohjelmaisäntä Alan Bergin murhasta. FBI surmasi Mathewsin piirityksessä joulukuussa 1984.

https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Order

[Roope]

Margaret Atwoodin kuvaama uskonnollisten fundamentalistien johtama yhteiskunta ja toimittaja Jutta Sarhimaan kuvailemat kauheudet eivät vain voisi olla totta, vaan ne ovat totta islamilaisissa valtioissa. Toimittaja tosin ei yksityiskohtaisten kauhukuvaustensa keskellä edes mainitse islamia tai Euroopan islamisaatiota, vaan osoittaa syyttävällä sormella Trumpia.

Läpinäkymättömässä kuplassa elävät, historiattomat toimittajat itkevät itsensä iltaisin uneen. Heidän mielessään kaikki maailman paha liittyy Trumpiin ja äärioikeistoon eikä mikään islamiin. Ja heitä on paljon.

Tämänkertainen vuodatus ei ole Hesarissa enää Nytin puolella:

Trump, #metoo, äärioikeisto, nälkään nääntyvä jääkarhu... – dystopia The Handmaid's Tale tuntuu nyt liian todelta

Sanna Kangasniemi

[..]

Nimittäin kertakaikkisen hirveähän HBO:n The Handmaid's Tale on. Yhdysvalloissa äärikristillinen ryhmä on muodostanut Gilead-nimisen totalitaarisen valtion, jossa naiset on orjuutettu. Hedelmällisistä naisista on tehty synnytyskoneita, kelvottomat lähetetty "siirtomaihin" siivoamaan radioaktiivista jätettä. 

Takaumissa näytetään, miten naisten oikeudet vietiin vähitellen. Ensin oli huorittelua kahvilassa, seuraavaksi meni työpaikka ja oikeus käyttää rahaa. Sitten perhe ja vapaus. Lopuksi oma nimi. Elisabeth Mossin näyttelemä päähenkilö on nimetty hänet omistavan komentajan mukaan Frediläiseksi. 

Takaumien maailma on ihan kuin meidän. Pikku hiljaa asiat vain alkoivat vinoutua. Tämä on aivan liian realistista, sanon sohvalla usein jakson päätteeksi. Tämä voisi tapahtua. Ihan hirveää. 

THE HANDMAID'S TALE perustuu Margaret Atwoodin kylmän sodan aikana, vuonna 1985, ilmestyneeseen romaaniin. 

Vielä joitakin vuosia sitten sarja olisi mennyt helpommin dystopiana. Vaikuttavana viihteenä. Toivoa oli jotenkin ilmassa enemmän. 

Mutta nyt kun meillä on Trump, #metoo, äärioikeisto, nälkään nääntyvä jääkarhu, lapset Syyriassa, muovilautat meressä, turvapaikanhakijoiden ahdinko, ainainen leipäjono Hesarilla, vain joitakin mainitakseni, tuntuu Gileadin fiktiivinen maailma kurottuvan liian lähelle. 

[...]

Handmaid's Taleen verrattuna kokemus oli kuitenkin keveä, koska Mad Men tapahtui menneessä. Sitä katsoessa saattoi käpertyä vilttiin ja olla onnellisesti 2000-luvun turvassa. Enää ei ole tuollaista. Nuo asiat saatiin kuntoon. 

Se ajatus on murskana 2017. 

MITÄ voi tehdä? Ei mitään... ja kuitenkin, edes jotain. Ainakin uskoa parempaan tulevaisuuteen. Siihen, että elämä on, kuitenkin, enemmän Mad Meniä kuin Handmaid's Talea. 

Ja tietenkin pyrkiä tekemään oma osansa. Edes pienillä teoilla. 

Että saisi vastedeskin katsoa dystopioita omalla sohvalla viltin alla. Kauhistuneena mutta turvassa. 

Helsingin Sanomat 12.12.2017

Margaret Atwoodin Gilead ei ole pelkkä fiktiivinen dystopia vaan se kuvaa etäännytettynä islamilaista yhteiskuntaa.

Toimittaja-Sannan kolumnissaan esittämään ongelmaan on helppo ratkaisu. Sen kun jatkaa pään pitämistä pensaassa eli elämistä kuplassa. Siellä on turvassa.

[Roope]

Yhdeksän koskettavinta ilmiötä vuodelta 2017 – Yle Uutisten kulttuuritoimitus valitsi

[...]

The Handmaid's Tale

Vuoden tunteikkaimmat kulttuurikokemukset olen kokenut kotisohvalla. Netflixin ja muiden suoratoistopalveluiden laadukkaat tv-sarjat ovat saaneet aikaan naurua, itkua ja kylmiä väreitä.

Tämän vuoden helmiä ovat olleet Twin Peaksin outo jatko-osa sekä upeasti toteutettu The Crownin toinen kausi.

Ylitse muiden oli Margaret Atwoodin Orjattaresi-dystopiaan perustuva The Handmaid's Tale, jossa äärikonservatiiviseksi muuttuneessa yhteiskunnassa naiset päätyvät synnytyskoneiksi.

Väkevä tv-tulkinta on niin ahdistava, että katselu piti välillä keskeyttää. Samalla päässä pyöri ajatus, että Trump-maailmassa tämä voisi olla oikeasti totta.

Ville Vedenpää

Yle 28.12.2017

"Trump-maailma" on olemassa vain toimittajien ja muiden samassa kuplassa elävien omassa päässä.

Sen sijaan Atwoodin kirjan ja tv-sarjan kuvaama dystopia on oikeasti totta vieläkin karmaisevammassa muodossa islamilaisessa maailmassa.

[Goman]

Tulipa luettua joulunpyhinä   Farida Abbas: Olin ISISin vanki

Kirja kertoo karua tarinaa kuinka ISIS kohteli Irakin jesidi-väestöä. Eli jesidi-miehiä tapettiin surutta ja naiset otettiin orjiksi ja kauppatavaraksi.
Eli ei sinänsä mitään uutta mitä ei olisi ollut jo mediassa esillä viime vuosina.

Mutta kuinka ollakaan: "Kansanmurhan kohteeksi joutuneet jesidit aloittivat koston – ainakin 52 ihmistä surmattu"
https://yle.fi/uutiset/3-9995863

Eli vuosituhantinen kostonkierre jatkuu, eikä loppua näy.

[Dangr]

"Tietoverkkojen kautta tehtävät tietomurrot, palvelunestohyökkäykset ja haittaohjelmat ovat lisääntyneet nopeasti. Kyberuhat ovat arkipäivää, myös toimittajille. Ne horjuttavat lehdistönvapauden kulmakiveä eli lähdesuojaa.

...

– Pahimmassa tapauksessa journalistista lähdesuojaa murentavat isot koneistot ja autoritaariset valtiot, kertoo Koskinen.

Toimittajan salausopas on suomennettu ja ajanmukaistettu versio tanskalaisen toimittajan Freja Wedenborgin alkujaan tanskaksi kirjoittamasta teoksesta.

..... "

www.medialiitto.fi/medialiitto/mediapooli/toimittajan_salausopas

Ja itse kirja:

www.medialiitto.fi/files/4596/Toimittajan_salausopas.pdf

En ole vielä lukenut kokonaan, eli en tiedä vielä kuinka maccia neuvotaan vasaroimaan.

[Tuomas Tähti]

Politiikan psykologia

Pekka Saurin kirjoittama kirja Politiikan psykologia (WSOY 2002, 206 sivua) on takakannen mukaan kirja kaikille, joita demokratian tulevaisuus kiinnostaa. Kirjan lukemalla selkenee, että se on myös oikein hyvä perehdytyskirja aloittelevalle poliittiselle toimijalle.

Pekka Sauri on koulutukseltaan filosofian tohtori ja psykologi. Hän on 1990-luvulla ollut Vihreän liiton puoluesihteeri ja puheenjohtaja. Kirjan julkaisuaikana vuonna 2002 hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Politiikan psykologia jakaa lukijoilleen teräviä havaintoja ja arvokasta kokemustietoa, joka ei rajoitu kirjoittajan edustamaan puolueeseen vaan pätee poliittisella kentällä laajemminkin. Niinpä kirjan lukemista voi puoluekannasta riippumatta suositella kaikille nuorille, jotka astelevat poliittisia ensiaskeleitaan.

Sauri käy kirjassaan läpi Suomen politiikan toimintatapoja ja ilmiöitä sekä poliitikkojen ominaisuuksia. Politiikkaa tarkastellaan politiikkaan osallistuvan ihmisen kannalta. Siksi uskon, että kirja on kiinnostavampaa luettavaa politiikkaan pyrkiville ihmisille kuin puolueisiin sitoutumattomille äänestäjille.

Sauri kuvailee politiikkaa kylmän realistisesti ja rehellisesti. Politiikkaan ei kannata pyrkiä, jos haluaa pitää hauskaa ja rikastua. Demokratiassa asioihin vaikutetaan melko epäriehakkailla tavoilla.

Politiikkaan ei kannata pyrkiä myöskään, jos haluaa päästä osaksi puolueyhteisöä, jossa kaikki ovat kuin suurta ja iloista perhettä. Politiikan merkittävimmät kädenväännöt käydään puolueiden sisällä eikä niiden välillä.

Sauri kannustaa poliitikkoja olemaan henkisesti joukkuepelaajia. Se on melkein välttämätöntä. Poliittinen valta on Suomessa hajautettu niin moniin käsiin, ettei yksin saa yleensä paljoa aikaan. Hienoin vallan tunne on oikeastaan se, kun huomaa, että oma puheenvuoro tai kirjoitus saa osan yleisöstä harkitsemaan oman kantansa muuttamista. Päätöksiin vaikutetaan ihmisiin vaikuttamalla.

Joukkuepelaajaluonteen lisäksi poliitikolle on hyötyä hyvistä hermoista. Jos poliitikko parkuu haastattelussa, että on joutunut ilkeän ajojahdin kohteeksi ja jos hän kerjää sympatiaa, niin siitäpä ajojahti viimeistään todella alkaa! Politiikan hait aistivat haavoittuneesta saaliista pakenevan veren ja käyvät ahnaiksi päästyään veren makuun. Kannattaa harkita kahdesti ennen uhriutumista.

Kaavamainen kokoustekniikka kuvaillaan kirjassa tylsänä, mutta silti demokratian turvana. Kun hyviä kokouskäytäntöjä noudatetaan, myös vähemmistö saa puheenvuoron näkemyksensä esittämiselle ja pääsee tekemään muutosesityksiä. Järjestäytymätön kokous esimerkiksi kunnallisessa lautakunnassa tai paikallisyhdistyksen hallituksessa ajautuisi helposti kovaäänisimpien huutajien diktatuuriksi.

Sauri kirjoitti kirjaansa vuonna 2002, että politiikan tekeminen on puhumista 95 prosenttia ajasta ja kirjoittamista loput viisi prosenttia. Sähköpostin, sosiaalisen median ja blogien yleistyttyä prosenttiluvut lienevät nykyään lähempänä toisiaan.

Käytännön lisäksi Sauri käsittelee kirjassa myös ideologisuutta. Hänen mukaansa ideologiset erot eivät ole lakanneet olemasta, mutta niitä on vaikea hahmottaa, jos politiikkaa tehdään yksi päätös kerrallaan eikä laaja-alaisen linjakkaasti. Politiikkaa tehdään usein hienosäätämällä ja radikaalit muutosehdotukset leimataan asiantuntemattomiksi tai utopistisiksi.

Yksi kirjan tärkeimmistä käsitteistä on parhaan argumentin periaate. Se tarkoittaa periaatetta siitä, että rakentavassa ja asiallisessa keskustelussa parhaat esitykset jäävät jäljelle, kun huonommat karsiutuvat. Jotta tämä periaate voi toteutua, pitää päätöksenteossa käydä dialogia. Sauri korostaa, että peräkkäiset esitelmät eivät ole keskustelua, jos poliittiset puhujat jättävät toistensa puheet huomiotta ja sanovat vain sen, mitä he ovat lyöneet lukkoon jo ennen kokouksen tai istunnon alkamista.

Kirjan lopussa Sauri poikkeaa toisenlaiseen ajatusmaisemaan ja kirjoittaa, että onnistuessaan demokratian aate lopettaisi sodat maailmasta. Lopetus on lennokas kirjan muuhun sisältöön verrattuna – ehkä hieman irrallinenkin. Kaiken kaikkiaan Politiikan psykologia on kuitenkin hyödyllistä ja käytännöllistä luettavaa nuorille tai muuten uusille poliittisille kyvyille.

-----

Yllä oleva juttuni Pekka Saurin kirjasta on julkaistu viime kuussa eli joulukuussa 2018 Perussuomalaisten Nuorten Rahvas-lehden numerossa 5/2018 ja sama kirjoitus löytyy myös verkkosivustoltani.

[Atte Saarela]

Joukkuepelaajaluonteen lisäksi poliitikolle on hyötyä hyvistä hermoista. Jos poliitikko parkuu haastattelussa, että on joutunut ilkeän ajojahdin kohteeksi ja jos hän kerjää sympatiaa, niin siitäpä ajojahti viimeistään todella alkaa! Politiikan hait aistivat haavoittuneesta saaliista pakenevan veren ja käyvät ahnaiksi päästyään veren makuun. Kannattaa harkita kahdesti ennen uhriutumista.

Poliitikoille pitäisi kyllä antaa työrauha siinä mielessä, että heiltä ei pitäisi vaatia aina kiiltokuvamaisen idyllistä yksityiselämää, eikä sitä että ei saisi koskaan olla väärässä.

Minä kaipaisin Suomeen enemmän poliitikkoja jotka uskaltavat muuttaa mielipiteitään jos ovat väärässä.

Nykyisessä mielipideilmastossa se on kuitenkin vaikeaa, poliitikkojen pitäisi muodostaa mielipiteensä valmiiksi yksityisissä keskusteluissa eduskuntaryhmän ja muun sisäpiirin kesken, ja sitten kun tullaan julkisuuteen jonkun mielipiteen kanssa sitä on paljon vaikeampi enää muuttaa näyttämättä heikolta.

Filosofien ajatus siitä, että väittelyn "voittaa" se joka häviää sen ja näin ollen oppii eniten ei todellakaan päde julkisessa poliittisessa keskustelussa, mikä on sääli.

[kannibaalikani]

Suosittelen kaikille fysiikanmaailmasta kiinnostuneille Carlo Rovellin Ajan luonne -kirjaa. Hienosti kirjotettu fysiikan nykyisestä tiedosta suhteessa ajan luonteeseen.

[Tuomas Tähti]

Rahvas-lehdessä julkaistiin viime vuonna (2018) esittelyni Benedict Andersonin teoksesta Kuvitellut yhteisöt – Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. Huomasin äsken, että kirjaa ei ole vielä esitelty tässä viestiketjussa, joten liitän viimevuotisen lehtikirjoitukseni tähän:

Kuvitellut yhteisöt (1983)

"Nationalismi"-termi otettiin käyttöön vasta 1700-luvulla, vaikka kansoja on ollut olemassa paljon aiemminkin. Ajattelutavat ja kieli heijastelevat usein ympäröivää todellisuutta, joka vaikuttaa ajattelijoihin ja puhujiin.

Nationalismi eli kansallismielisyys puhuttaa edelleen. Millaisissa olosuhteissa nationalistista ajattelua ja politiikkaa alkaa ilmetä? Onko nationalismi lähinnä länsimainen vai laajempi ilmiö? Mikä saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunteen toisilleen tuntemattomien ihmisyksilöiden välille?

Tällaisia kysymyksiä miettien politiikantutkija Benedict Anderson (1936–2015) laati vuonna 1983 ilmestyneen kirjansa Kuvitellut yhteisöt – Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. Kirjan ensijulkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 35 vuotta. Anderson on myöhemmin täydentänyt ja korjannut teostaan. Suomentaja Joel Kurtti on höystänyt käännöstä erinomaisilla suomentajan huomioilla.

Ajan hammas on ollut kirjalle lempeä. Kuvitelluista yhteisöistä on tullut nationalismia käsittelevän kirjallisuuden perusteos, josta otetaan yhä uusia painoksia. Kirjaa on myös siteerattu paljon.

Anderson kannattaa näkemystä, jonka mukaan ihminen on kansakunnan jäsen vain, jos hän itse mieltää itsensä kuuluvan siihen. Tässä katsannossa kansallismielisen ajattelun taustalla ei olisikaan kansallisen tiedostavuuden herääminen vaan kansakuntien keksiminen. Jos kansaan kuulumisen pääkriteeri on oma subjektiivinen kokemus ja jos erityispiirteitä pidetään vähemmän tärkeinä, koko nationalismitutkimus surkastuu makuasioiksi aitoon mädännäiseen liberaaliin tapaan.

Kirjassaan Anderson pyrkii tarjoamaan uutta näkökulmaa, jonka avulla marxilaiset ja liberaalit voivat paremmin ymmärtää "marxilaisen teorian epämukavaa poikkeamaa", kuten Anderson nationalismia kuvailee. Tässä kohtaa mainittakoon, että professori Anderson ei itse ollut nationalisti vaan marxilainen.

Anderson ei kuitenkaan suhtaudu aiheeseensa vähättelevästi. Yksi hänen loistavista väitteistään on, että nationalismi tulisi rinnastaa suuriin kulttuurisiin järjestelmiin. Andersonin mukaan nationalismi kehittyi hyvinkin sopivaksi osaksi teollisuusyhteiskuntia.

Kuviteltujen yhteisöjen suurin ansio on se, että teos avasi väylän aiempaa laajemmalle nationalismikeskustelulle, joka ei rajoittunut koskemaan pelkästään Euroopassa asuvia kansoja. Kirjassa käydään läpi historiallisia vaiheita eri puolilla maailmaa. Kuvitellut yhteisöt on auttanut ihmisiä ymmärtämään, että nationalismia voi esiintyä missä tahansa maanosassa. Professori Andersonilla oli laaja kielitaito, mikä auttoi häntä nationalismin tarkastelussa.

Edellä mainitusta huolimatta kirjassa on myös Eurooppaan liittyviä oivalluksia. Esimerkkinä mainittakoon, että Andersonin mukaan kirjapainotaito ja kapitalismi ovat tehneet merkittävää yhteistyötä nationalismin siementen kylvämisessä. Maksimoidakseen liikevoittonsa 1500-luvun kirjakauppiaat halusivat myyntiin kansankielistä kirjallisuutta, jolla oli suurempi potentiaalisten ostajien joukko kuin "jumalalliseksi" latinaksi kirjoitetuilla kirjoilla. Varsinkin Martti Lutherin saksankieliset kirjat saavuttivat valtavan myyntimenestyksen. Kansankieliset kirjat ja sanomalehdet olivat lukijoilleen välineitä nähdä itsensä ja suhteensa muihin syvällisesti uusin tavoin.

Kirjan nimeen nostettu käsite "kuviteltu yhteisö" on helppoa ymmärtää väärin ensisilmäyksellä. Anderson on kuitenkin oikeassa siinä, että kansat ovat kuviteltuja yhteisöjä, koska kaikki samaan kansaan kuuluvat ihmiset eivät elämänsä aikana tapaa toisiaan. En tunne kaikkia suomalaisia, mutta uskon heidän olemassaoloonsa ja minulla on aivoissani kuviteltu käsitys siitä, millaisia asioita he elinpäivinään suunnilleen tekevät. Myös uskontokunnat, fanikerhot ja monet muut ovat kuviteltuja yhteisöjä, koska niiden jäsenet eivät kohtaa kaikkia kaltaisiaan. Tämä ei kuitenkaan tee yhteisöistä epätodellisia. "Kuviteltu" ei tarkoita samaa kuin "kuvitteellinen".

---

Yllä oleva kirjaesittely on julkaistu Perussuomalaisten Nuorten Rahvas-lehden numerossa 3/2018 ja kirjoitus löytyy myös verkkosivustoltani.

[Oldschoolguy]

Kalle Päätalon omaelämänkerrallinen Iijoki-sarja.

26 osaa, noin 17000 sivua, avoimen rehellistä tilitystä ja itseruoskintaa oman elämänsä vaiheista, virheistä ja kipupisteistä. Samalla kuitenkin myös läpileikkaus itsenäisen Suomen historiasta 1920-luvulta lähelle vuosituhannen vaihdetta, paljon mukaansatempaavammin ja mieleenpainuvammin kuin mitkään akateemiset historiantutkimukset.  Iijoki-sarja on arvokas jo pelkästään kaunokirjallisilla ansioillaan, mutta mikrohistorioitsijana Päätalo on tehnyt tässä aivan korvaamattoman työn. Iijoki-sarja onkin historioitsija ja tietokirjailija Teemu Keskisarjan ykkössuositus:

Toivoa kirjallisuudesta: Teemu Keskisarjan kirjasuositus
http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Toivoa_kirjallisuudesta_Teemu_Keskisarja(130235)

"Kalle Päätalon Iijoki-sarja oli minulle itsestään selvä valinta toivoaiheiseksi kirjaksi. Se on loistava mittatikku lähimenneisyydestä, osoitus siitä, että ennen leikkauslistojakin ihmisillä on ollut viheliäisiä kärsimyksiä ja onnettomia kohtaloita. Ei ollut kipulääkkeitä ja selviytymispillereitä, mutta silti ihmiset pystyivät selviytymään koettelemuksista ja näyttämään epäilijöille.
Löysin Päätalon 25-vuotiaana työn vieroksujana. Ystäväpiirissäni oli yksi ainoa työssäkäyvä kaveri, kukkakauppias, ja hän suositteli minulle Iijoki-sarjaa. Luin yhden kirjan ja sen jälkeen kaikki loput 25 osaa putkeen. Lainasin kirjat yksi kerrallaan Korson sivukirjastosta, ja osa taisi jäädä palauttamattakin. En ollut sitä ennen tehnyt töitä päivääkään, mutta Iijoki opetti minulle kunnollista työntekoa: ensin ruumiillista työtä ja sitten kirjoittamista. Palaan Iijoki-sarjaan edelleen silloin tällöin. Otan käteen sen osan, joka kulloinkin sielunmaisemaani sopii.

"Historioitsija Teemu Keskisarjan mielestä internet levittää laiskottelua, heikentää tuottavuutta sekä näivettää journalismia ja vakavasti mietityn kulttuurin tekemistä."

http://kirjastolehti.fi/artikkelit/teemu-keskisarja-internet-levittaa-laiskottelua/

Mikä kirja on vaikuttanut elämääsi eniten ja miksi?
"Iijoki-sarjan luin melko myöhäisellä iällä ja vasta sen vaikutuksesta aloin arvostaa työn tekemistä. Päätaloa kunnioitan myös Koillismaan kadonneen kielen ja kulttuurin tallentajana. Iijoki-sarjan arjenhistorialliseen ja kansatieteelliseen merkitykseen verrattuna ovat akateemiset historiantutkimukset höpöjuttuja."

Iijoki-sarja ei ole ollenkaan niin mammuttimainen kuin äkkiä saattaa kuulostaa. Alkuun kun pääsee niin voin kokemuksesta kertoa, että lukija on lopullisesti koukussa ennen kuin huomaakaan. Ensinnäkin itse tarina vie mennessään ja samalla sitä huomaa hykertelevänsä Koillismaan rikkaalle kielenkäytölle. Monet ovat lukeneet sarjan useaan kertaan - kerrotaanpa Päätalon ystävänä tunnetun Juice Leskisen lukeneen sen seitsemään kertaan, ja viimeisellä kerralla takaperin. Lähde: Juuret Iijoen Törmässä -Wikipedia (Varoitus: sisältää juonipaljastuksia)

Muita linkkejä:
Kalle Päätalo -Wikipedia
https://www.kirjavinkit.fi/sarjat/iijoki-sarja/ (Varoitus: sisältää juonipaljastuksia)

https://www.is.fi/viihde/art-2000005905819.html

Joka ei ole lukenut Päätaloa, ei tiedä Suomesta mitään, sanoo ystävänsä kuolemaa sureva Juice Leskinen.

Tänä vuonna tulee Päätalon syntymästä kuluneeksi 100 vuotta. Hänen tekopitäjässään Taivalkoskella joka vuosi heinäkuun alussa järjestettävästä Päätaloviikosta onkin varmasti kesällä tulossa ikimuistoinen kansanjuhla.
http://www.visittaivalkoski.fi/tapahtuma/paataloviikko

Edit
Yksi huomio tässä paria linkkiä korjaillessa:

Haluan erityisesti korostaa sitä, että tämä ehkä maailman pisin omaelämänkerta on samalla aikakone matkalle menetettyyn Suomeen. Ja mitä enemmän siellä viettää aikaa, sitä selvemmäksi ja surullisemmaksi kasvaa kontrasti aikaan, jota nyt elämme.

[Rosetta]

Tätä ei tainnut vielä olla täällä - suosittelen ehdottomasti:
Douglas Murray: The Strange Death of Europe

The Strange Death of Europe is the internationally bestselling account of a continent and culture caught in the act of suicide. Douglas Murray takes a step back and explores the deeper issues behind the continent's possible demise, from an atmosphere of mass terror attacks and a global refugee crisis to the steady erosion of our freedoms. He addresses the disappointing failure of multiculturalism, Angela Merkel's U-turn on migration, and the Western fixation on guilt. Murray travels to Berlin, Paris, Scandinavia, and Greece to uncover the malaise at the very heart of the European culture, and to hear the stories of those who have arrived in Europe from far away.

Declining birth rates, mass immigration, and cultivated self-distrust and self-hatred have come together to make Europeans unable to argue for themselves and incapable of resisting their own comprehensive alteration as a society and an eventual end. This sharp and incisive book ends up with two visions for a new Europe--one hopeful, one pessimistic--which paint a picture of Europe in crisis and offer a choice as to what, if anything, we can do next. But perhaps Spengler was right: "civilizations like humans are born, briefly flourish, decay, and die."

(https://www.goodreads.com/book/show/33584231-the-strange-death-of-europe)


Douglas Murrayn esiintymisiä erilaisissa keskustelutilaisuuksissa ym. löytyy myös paljon youtubesta - mies on todella vakuuttava (vähän kuin maltillinen brittien Halla-aho jota ei ole onneksi ainakaan vielä syytetty mistään rikoksesta, tietääkseni...).

[Tuomas Tähti]

Ensimmäinen kirjani on juuri julkaistu. Teoksen nimi on Nationalistin henkinen horisontti (omakustanne 2019, 154 sivua). Kirjassa käsittelen kansallismielisyyttä ja isänmaallisuutta ideologisesti. Kirja kuvailee kansallismielisyyttä rauhaa ja tasa-arvoa edistävänä ideologiana, joka ei kannusta muiden kansojen vihaamiseen eikä nurkkapatrioottiseen impivaaralaisuuteen. Kirja puolustaa pitkäjänteistä ja avoimesti maailmankatsomuksellista politiikkaa. Teoksessa on myös tekstiä omasta poliittisesta toiminnastani.

Kirjan voi ostaa täältä:

http://opusliberum.com/kauppa/nationalistin-henkinen-horisontti/

Kirjan takakansiteksti:

Ideologiset erot poliittisten ryhmien välillä eivät ole lakanneet olemasta, mutta niiden hahmottaminen on vaikeaa, jos politiikkaa suunnitellaan yksi päätös kerrallaan eikä laaja-alaisen linjakkaasti. Nationalistin henkinen horisontti on kirja, joka puolustaa ideologisuutta ja nationalismia eli kansallismielisyyttä. Politiikassa tarvitaan sekä käytännönläheisiä että teoreettisista asioista kiinnostuneita ihmisiä, joiden kyvyt täydentävät toisiaan. Päätöksenteko perustuu aina maailmankatsomukseen eli näkemykseen siitä, millainen todellisuus on, miten maailma toimii ja miten asioiden tulisi olla. Kirjan kirjoittaja Tuomas Tähti (s. 1987) on diplomi-insinööri ja pitkän linjan nationalisti. Hän on työskennellyt vuosia eduskunnassa. Tähti haluaa vaikuttaa sen hyväksi, että kansallismielisten ohjelmien päälle ei kerry pölyä.

[kivimies]

^^
Luen parhaillaan em. kirjaa. Siinä ei ole minulle mitään uutta, mutta se kertoo ns. maallikolile, miten ja miksi  Euroopan valtioiden maahanmuuttopolitiikka on vinksallaan.

[Vaniljaihminen]

Olin jo unohtanut tämän, mutta yhä se on aiheellinen.

Christian Lander - Stuff White People Like (2008) sekä Whiter Shades of Pale (2010)

Alunperin blogikirjoitussarja, josta tuli harvinaisen suosittu. Vaikka sarja kertookin amerikkalaisesta vasemmistoliberaaleista, kyllä niiden trendien perään täälläkin huudetaan. Vaikka julkaisusta on jo kymmenen vuotta, luulen että puree vieläkin, sillä tuskin mikään "individualistinen" lahko on maailmassa yhtä yleinen identiteetti kuin juuri tämä.

[Veikko]

Eihän seuraavassa ole mitään tämänhetkistä kehitystä ja tilannetta muistuttavaa? Emmehän me kai elä uusia vaaran vuosia?

Keväällä 1948 voidaan Valpon katsoa todella olleen tiiviisti äärimmäisen vasemmiston käsissä. Tämä ei kuitenkaan ollut kylliksi, sillä eräänä osana kommunistien taktiikkaan kuului pyrkimys vallata myös sekä liikkuva poliisi että järjestyspoliisi. [..] Lisäksi voitiin todeta, että eräät tällaiset uudet [poliisijohdon viranhaltijat] olivat syyllistyneet väärinkäytöksiin ja laittomuuksiin virkatehtäviä suorittaessaan.
Poliisi oli alkanut osoitaa tunkeilevaa mielenkiintoa luvallista yhdistystoimintaa kohtaan. Toisaalta taas sen taholla esiintyi passiivisuutta ja saamattomuutta, kun oli kysymyksessä kansalaisten suojeleminen rikollisten ainesten aiheuttammilta häiriöiltä.

Reijo Ahtokari;  Punainen Valpo - Valtiollinen poliisi Suomessa "vaaran vuosina"  (Otava 1969)

[Tuomas Tähti]

Ensimmäinen kirjani on juuri julkaistu. Teoksen nimi on Nationalistin henkinen horisontti (omakustanne 2019, 154 sivua). Kirjassa käsittelen kansallismielisyyttä ja isänmaallisuutta ideologisesti. Kirja kuvailee kansallismielisyyttä rauhaa ja tasa-arvoa edistävänä ideologiana, joka ei kannusta muiden kansojen vihaamiseen eikä nurkkapatrioottiseen impivaaralaisuuteen. Kirja puolustaa pitkäjänteistä ja avoimesti maailmankatsomuksellista politiikkaa. Teoksessa on myös tekstiä omasta poliittisesta toiminnastani.

Kirjan voi ostaa täältä:

http://opusliberum.com/kauppa/nationalistin-henkinen-horisontti/

Sähköinen esiintymä (PDF) Nationalistin henkinen horisontti -kirjastani on saatavilla ilmaiseksi. Teoksen voi tallentaa tältä sivulta löytyvän linkin kautta:

http://nationalismi.fi

[Lalli IsoTalo]

Ensimmäinen kirjani on juuri julkaistu. Teoksen nimi on Nationalistin henkinen horisontti (omakustanne 2019, 154 sivua). Kirjassa käsittelen kansallismielisyyttä ja isänmaallisuutta ideologisesti. Kirja kuvailee kansallismielisyyttä rauhaa ja tasa-arvoa edistävänä ideologiana, joka ei kannusta muiden kansojen vihaamiseen eikä nurkkapatrioottiseen impivaaralaisuuteen. Kirja puolustaa pitkäjänteistä ja avoimesti maailmankatsomuksellista politiikkaa. Teoksessa on myös tekstiä omasta poliittisesta toiminnastani.

Kirjan voi ostaa täältä:

http://opusliberum.com/kauppa/nationalistin-henkinen-horisontti/

Sähköinen esiintymä (PDF) Nationalistin henkinen horisontti -kirjastani on saatavilla ilmaiseksi. Teoksen voi tallentaa tältä sivulta löytyvän linkin kautta:

http://nationalismi.fi

Kirjat: Linkkejä/vinkkejä Hommaan liittymättömiin kirjoihin

Tämä postaus kyllä liittyy Hommaan. Tätä voisi mainostaa muuallakin Hommassa.

[Tahdoton Nahjus]

Edward Duttonin kirja suomeksi "Suomen vaiennettu raiskausepidemia"
https://twitter.com/jollyheretic/status/1247628592495951872/photo/1

Helpointa tilata Kindle Apsista omaan puhelimeen. https://play.google.com/store/apps/details?id=com.amazon.kindle

[Viimeinen suomalainen]

Juha Rautaheimon (toim. Sari Rainio) "Hermo - murharyhmän mies" kust. Siltala 2019

"Legendaarisen murharyhmän ex-pomo, rikosylikomisario Juha "Hermo" Rautaheimo, ehti ennen eläkkeelle jäämistään työskennellä 40 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä. Hänen uransa varrelle mahtuu useita suomalaisen rikoshistorian tunnetuimmista tapauksista, aina vuoden 1997 poliisisurmista Herlinin hissisuvun miljoonaperijättären sieppaukseen ja Bandidos-moottoripyöräkerhon varapresidentin ampumisesta koko Suomea järkyttäneeseen raakaan taksisurmaan.

Muistelmateoksessaan Rautaheimo käy läpi työvuosiltaan vahvimmin mieleen jääneitä tapauksia, kertoo kiinnostavasti ja jännittävästi niiden selvittelytyöstä ja poliisin tutkintatavoista. Hänen teoksestaan saa elävän kuvan poliisin toiminnasta 1970-luvulta tähän päivään, lukija pääsee seuraamaan, kuinka nahkalaukussa olalla kannettujen radiopuhelimien aikakaudesta on siirrytty DNA-testien nykytodellisuuteen.

"Suomalaisen pimeimmän puolen asiantuntijaksi" luonnehditun Rautaheimon teos on täynnä hengästyttäviä rikostarinoita - yhdistettynä asiantuntemukseen ja näkemykseen, jota kenelläkään muulla tässä maassa ei ole."

https://www.suomalainen.com/products/hermo

--------------

Kohta luettu, erittäin mukaansatempaavasti kirjoitettu, mielenkiintoinen kirja kunnon vanhan liiton poliisilta. Kirjassa esitellyistä rikostapauksista monet  ovat aikanaan olleet esillä uutisissa ja monille siten tuttuja. Suosittelen!

[Chrattac]

Jos haluaa yhtään ymmärtää tätä nykymaailman skitsofreenistä sekoilua mm. intersektionaalisen feminismin kantilta ja siellä taustalla pyöriviä perusperiaatteita ja taustoja, kannattaa hommata käsiinsä Helen Pluckrosen ja James Lindsayn kirja "Cynical Theories". Kirjassa käydään läpi postmodernismista lähtöisin olevien, heidän mukaansa "sovellettuja postmodernistisia" teorioita, joihin kuuluu muun muassa tämä postkolonialismi, intersektionalismi ja kriittiset rotuteoriat, jotka ovat nyt olleet kovassa nosteessa myös yliopistohihhulien ulkopuolella. Auttaa ymmärtämään taustoja. Näyttäisi ainakin Helmet-alueella olevan ihan kirjastossa myös E-kirjana, jos tunnukset sinne löytyy. Piki-puolelta ei ainakaan vielä ole löydettävissä.

E: Ei siis ole kyseisille ideologioille suitsutusta antava kirja.

E2: Kirja on näemmä hankinnassa Pirkanmaan kirjastoon myös.

[Shemeikka]

Hommaan liittymätön uusimmaiseni, lännenromaani Miekka ja revolveri tulee piakkoin painosta, ins'allah.

https://www.booky.fi/tuote/esa_paloniemi/miekka_ja_revolveri_lannenromaani/9789526945521

Yhdysvaltain sisällissodan aattona Ruotsin Karibialta kotoisin olevat sisarukset myydään orjiksi Teksasissa.

Sodan sytyttyä Nate Mullica ja Ed Shields liittyvät Unionin sisseihin. Taistelujen jälkeen sodan karut kokemukset ovat vieneet heidät lain eri puolille.

[Tuomas Tähti]

Paavo Väyrysen kirja Paneurooppa ja uusidealismi – Tutkielma Richard Coudenhove-Kalergin filosofisista ja yhteiskunnallisista ajatuksista (Otava 1997, 127 sivua) on suositeltavaa luettavaa kaikille EU-asioista kiinnostuneille suomalaisille. Suosittelen teoksen lukemista sekä Suomen EU-jäsenyyden vastustajille että kannattajille. Kirjassa Paavo Väyrynen esittelee Paneurooppa-liikkeen perustajan ajatuksia, jotka ovat edelleen ajankohtaisia ja merkittäviä – vaikka emme niistä pitäisikään. Kirjassa on runsaasti sitaatteja Coudenhove-Kalergin kirjoituksista, joten teos ei ole pelkästään Väyrysen omaa tulkintaa.

Kirja julkaistiin painettuna vuonna 1997 ja se löytyy PDF-tiedostona Väyrysen verkkosivustolta tästä osoitteesta:
https://www.paavovayrynen.fi/wp-content/uploads/2020/05/Paneurooppa-1997.pdf

[Tuomas Tähti]

Hommaforumin lukijoita saattaa kiinnostaa tieto, että ex-kansanedustaja James Hirvisaarelta on ilmestynyt vähän aikaa sitten kirja. Kirjan nimi on Sataprosenttinen vanhurskaus – Mauri Viksténin pelastusoppi.

Viime viikolla lähettämässään sähköpostiviestissä Hirvisaari kertoi minulle kirjastaan seuraavaa:

Sain pääsiäisenä painosta ensimmäisen julkaistavan kirjani. Siinä ei ole hitustakaan politiikkaa. Kirja käsittelee kristillistä pelastusoppia.

[...]

Kyseessä on maisterintutkielmani Helsingin yliopistossa viime keväältä, mutta teksti ei ole vaikeaselkoista teologiaa, vaan sisältö on tarkoituksella pyritty kirjoittamaan mahdollisimman helposti ymmärrettävään muotoon niin, että kuka tahansa teologiaan perehtymätönkin lukija pääsee uppoutumaan varsin syvälle kristinuskon keskeisimpiin ydinasioihin.

Takaan, että jokainen kirjan luettuaan on keskivertokristittyä paremmin selvillä kristillisestä pelastusopista. Teos on varmasti hyödyllistä luettavaa kaikkien kirkkokuntien ja uskonsuuntien edustajille ja varsinkin niille, jotka muita opettavat, mutta kyseinen tutkimus on erittäin informatiivinen myös niille, joita hengelliset asiat eivät erityisemmin kiinnosta.

Kirjaa myydään kovakantisena tässä osoitteessa:
https://www.booky.fi/tuote/james_hirvisaari/sataprosenttinen_vanhurskaus_mauri_vikst_nin_pelastusoppi/9789526765013

Kirjassa on 89 sivua. Kustantaja on Merja Hirvisaari tmi.

[Brandis]

Hommaforumin lukijoita saattaa kiinnostaa tieto, että ex-kansanedustaja James Hirvisaarelta on ilmestynyt vähän aikaa sitten kirja. Kirjan nimi on Sataprosenttinen vanhurskaus – Mauri Viksténin pelastusoppi.

Viime viikolla lähettämässään sähköpostiviestissä Hirvisaari kertoi minulle kirjastaan seuraavaa:

Sain pääsiäisenä painosta ensimmäisen julkaistavan kirjani. Siinä ei ole hitustakaan politiikkaa. Kirja käsittelee kristillistä pelastusoppia.

[...]

Kyseessä on maisterintutkielmani Helsingin yliopistossa viime keväältä, mutta teksti ei ole vaikeaselkoista teologiaa, vaan sisältö on tarkoituksella pyritty kirjoittamaan mahdollisimman helposti ymmärrettävään muotoon niin, että kuka tahansa teologiaan perehtymätönkin lukija pääsee uppoutumaan varsin syvälle kristinuskon keskeisimpiin ydinasioihin.

Takaan, että jokainen kirjan luettuaan on keskivertokristittyä paremmin selvillä kristillisestä pelastusopista. Teos on varmasti hyödyllistä luettavaa kaikkien kirkkokuntien ja uskonsuuntien edustajille ja varsinkin niille, jotka muita opettavat, mutta kyseinen tutkimus on erittäin informatiivinen myös niille, joita hengelliset asiat eivät erityisemmin kiinnosta.

Kirjaa myydään kovakantisena tässä osoitteessa:
https://www.booky.fi/tuote/james_hirvisaari/sataprosenttinen_vanhurskaus_mauri_vikst_nin_pelastusoppi/9789526765013

Kirjassa on 89 sivua. Kustantaja on Merja Hirvisaari tmi

Kiinnostava aihe ja henkilöhahmo, jonka oppeja James tässä on valinnut käsitellä.

Yli kirkkokuntarajojen suosiota nauttinut ja erittäin arvostettu suomalainen lähetyssaarnaaja Mauri Vikstén edusti äärimmäisen vankasti sellaista käsitystä, että Jumalaan evankeliumin kautta turvautuva ihminen on vain ja ainoastaan uskonsa perusteella vanhurskas ja siten Jumalan hyväksymä juuri sellaisena kuin hän on[..]

Kauas on tultu ajoista, jolloin James valittiin eduskuntaan veturinkuljettajana. Osoittaa niillekin ihmisille toivottavasti, joille akateemisuus on ainoa älyn mittari, miten väärä tapa tämä on arvottaa tai katsoa ihmisen potentiaalia.

Laitetaan lukulistalle tämä kirja, ehdottomasti.

[qwerty]

Senja Larsen: "Veikkauskratia"

Kuten nimestä voi päätellä niin kirja käsittelee "Veikkaus"-nimistä putkaa. Vuoden, tai oikeastaan vuosituhannen tietokirja Suomessa. Vitutus kasvaa joka sivun lukemisella

Perusfaktat.

Suomella on, ainoana EU-maana, oikeus pelimonopoliin. Peruste Veikkauksen monopolin säilyttämiselle on se että vähentävät pelihaittoja.

Kaikkein koukuttavin, ja samalla suurituottoisin pelimuoto, on lähes joka puodissa olevat pelikoneet. Niiden palautusprosentin määrittelee Valtioneuvosto. Kirjan mukaan tällä hetkellä niinkin korkea kuin 94%.

Vastuullisesti haittoja rajoittaen niiden lukumäärä oli 1990-luvun alussa vähän yli tuhat. Nyt liki 20 000.

Veikkaustappioilla toimintansa rahoittavien järjestöjen määrä on kasvanut käsi kädessä. Aina pelkkää hyvää kaikille demareille jotka pääsivät palaselle Totuus on että hatusta keksittyjen "avustusjärjestöjen" toimarit vetävät kymppitonnin kuukausliksaa ja muu porras viittä tonnia.

Ammattiurheilijoille jaetaan sitten 6 000 - 20 000 euron VUOSIAPURAHA, josta kaikki ovat iloisia. YLE:n annin ja koko muun median isoilla otsikoilla.

Helvetti mitä toimintaa :oksennus:

---

Kirjan mukaan vaivaiset 9% feikkaus tuotosta on vedonlyönnistä, joten se pitäisi ehdottomasti avata lisenssin alaiseen toimintaan. Kuten kaikissa muissa 26 EU-maassa on järkevästi toimittu.

[Suurmestari]

https://www.youtube.com/user/GreatestAudioBooks/videos

_Älytön_ Määrä äänikirjoja englanniksi... Lukuisia kulttuurihistoriallisia teoksia lännestä ja muualta... Filosofiaa , uskontoa , Historiaa , klassisia novelleja jne jne jne

[Tragedian synty]

Sain juuri luettua Ayn Randin kulttiteoksen Atlas Shrugged, suomennettu nimellä Kun maailma järkkyi. Se on tunnettu talousoikeistolaisen ajattelun propagandakirjana, joka ilmeisesti korruptoi monet sen lukeneet, kuten Björn Wahlroosin. Kirja on julkaistu vuonna 1957 ja suomennettu 2017, ja pakostakin tulin miettineeksi, miten Suomen poliittinen historia olisi poikennut toteutuneesta, jos kirja olisi suomennettu saman tien. Kenties se olisi tehnyt vaikutuksen suuriin ikäluokkiin ja vähentänyt Suomen 60-luvulla alkanutta vasemmistoaaltoa.

Kirjan teema on, että Yhdysvallat on maailman viimeinen kapitalistinen maa, mutta se on vaipunut henkiseen apatiaan ja valta on liukunut epäpäteville, naiiveille tomppeleille, jotka haluavat muiden hoitavan asiat heidän tahtonsa mukaan. Päähenkilöt ovat harvoja jäljellä olevia päteviä liike-elämän vaikuttajia, jotka yrittävät pitää maailman pyörimässä, mutta saavat kiitokseksi vain syytöksiä ja halveksuntaa. Sitten paljastuu, että pätevistä pätevimmät ovat muodostaneet salaliiton, jonka tarkoitus on antaa epäpätevien pudota itse kaivamaansa kuoppaan, jotta ihmiskunta joutuisi kohtaamaan surkean todellisuuden. Vasta sitten on mahdollista, että päteviä aletaan taas arvostaa, ja vanhan maailman raunioille voidaan rakentaa uusi, parempi maailma, jossa menestys ei ole syntiä ja jossa ihmisiä kohdellaan heidän ansioidensa eikä henkilökohtaisten tarpeidensa mukaisesti.

Arvostelen kirjan yleisesti ottaen hyväksi. Heikkouksia ovat vaikeasti samastuttavat päähenkilöt, liika pituus, liian pitkät luvut, eri henkilöiden näkökulmien ja eri ajassa tapahtuvien takautumavaiheiden sekavuus sekä ilmiselvä kirjailijan maailmankatsomuksen tuputtaminen. Lähellä kirjan loppua on tyrmistyttävän pitkä radiopuhe, jossa toistetaan kömpelöllä filosofisella saivartelulla ryyditettynä kirjan jo tutuksi tullut sanoma. Luin puhetta noin puoliväliin sillä voimalla, että uskoin sen pian loppuvan, kunnes lopulta katsoin sisällysluettelosta seuraavan luvun alkukohdan. Sitten hyppäsin yli monta kymmentä sivua, enkä usko jääneeni mistään paitsi. Sen sijaan mielenkiintoinen on aiemmin kirjassa ollut kertomus tehtaasta, jossa oli alettu noudattaa Karl Marxin periaatetta "Kultakin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan". Se on hyvin raadollinen kuvaus työyhteisöstä, jossa kyvykkyydestä rangaistaan ja uusia tarpeita keksitään.

Minuun kirjan sanoma ei tehnyt erityistä vaikutusta. Osittain syy on se, että maailmankatsomukseni ei ole hirveän kaukana Randin maailmankatsomuksesta, ainakaan mitä tulee yhteiskunnalliseen näkökantaan, mutta osittain se, että olen niin kyyninen, ettei minuun helpolla mitään vaikutusta tehdä. Niin, ja osittain siksi, että minä en glorifioi teollisuutta, vaan luontoa.

Kirja on mielenkiintoinen myös ajankuvana. Se tapahtuu 50-luvun epämääräisessä tulevaisuudessa, sellaisessa maailmassa, jonka Rand oletti olevan tulossa. Nykypäivään nähden on hupaisaa, että kirjassa lähes kaikki merkittävimmät elinkeinohaarat ovat raskaan teollisuuden piirissä, ja maailman rikkaimman miehen omaisuus tulee kaivosteollisuudesta. Eipä Rand aavistanut, että hänen tulevaisuudessaan talouden painopiste siirtyi informaatioteknologiaan ja finanssialalle. Nykyään terästeollisuus tai logistiikka eivät todellakaan ole aloja, joille kaikkein pätevimmät ja kunnianhimoisimmat hakeutuvat. Ajankuvaan sopii myös se, että teollisuuden ympäristönäkökulmia ei siinä huomioida ollenkaan. Randin kannattamalla laissez faire -politiikalla ei ole mahdollista puuttua vaikka siihen, että tehdas päästää saasteet maahan ja myrkyttää pohjavedet.

Jonkinmoisen miinuksen annan siitä lastensatuja muistuttavasta tyylistä, että henkilön ulkonäkö on sitä parempi, mitä pätevämpi ja moraalisempi hän on. Kaikki pätevimmät henkilöt ovat hätkähdyttävän kauniita ja komeita, kun taas epäpätevät näyttävätkin luusereilta.

[qwerty]

Sain juuri luettua Ayn Randin kulttiteoksen Atlas Shrugged, suomennettu nimellä Kun maailma järkkyi

Suomennos oli viime vuonna loppuunmyyty. Kun yritin ostaa niin eihän tuota löytynyt edes divareista.

Nyt löytyi ja heti tilaukseen Kiitos Ts!

Suomennosta on myymättä vielä yksi kappale? Alta 20e. https://www.suomalainen.com/products/kun-maailma-jarkkyi
Huuto.netissä on myynnissä kolme. Noin 40e hintaan.

[Tavan]

Arvostelen kirjan yleisesti ottaen hyväksi.

Mikä kirjasta teki yleisesti ottaen hyvän?

[Tragedian synty]

Arvostelen kirjan yleisesti ottaen hyväksi.

Mikä kirjasta teki yleisesti ottaen hyvän?

Se on hyvin kirjoitettu, minkä vuoksi sitä jaksoi lukea pitkiä pätkiä kerrallaan. Juonen arvoitus on mielenkiintoinen, minkä vuoksi jaksoin pohtia sitä ja itse asiassa onnistuin arvaamaan, mistä tarinassa oli kysymys ennen kuin palaset loksahtivat yhteen päähenkilöiden mielissä. Kirja myös herätti tunteita: kuten mainitsin, päähenkilöt ovat vaikeasti samastuttavia, mutta konnat ovat niin raivostuttavia, että halusin päästä lukemaan heidän perikadostaan. Ja onhan Randin filosofia mielenkiintoista, vaikka en siitä jaksakaan lukea montaa kymmentä sivua silloin, kun haluan päästä eteenpäin tarinassa.