Kirjat: Linkkejä/vinkkejä Hommaan liittymättömiin kirjoihin

[Louhi]

Skottihomostelija Hal Duncan esittää vaihtoehtofantasiassaan jänskällä tavalla kolmannen valtakunnan aatemaailmaa niin kuin se olisi oikein ja hyväksyttävää. Kutkuttavan ristiriitaista. Tästä syystä Duncan luultavasti onkin suomalaisen kirjallisuuspiirien ei-puhuta-ei-pukahdeta -pannassa  vaikka tulevaa nobeltasoa onkin. Vaikee tyylilaji muuten, eikä sovellu tyhymille. 

[Jääpää]

Skottihomostelija Hal Duncan esittää vaihtoehtofantasiassaan jänskällä tavalla kolmannen valtakunnan aatemaailmaa niin kuin se olisi oikein ja hyväksyttävää. Kutkuttavan ristiriitaista. Tästä syystä Duncan luultavasti onkin suomalaisen kirjallisuuspiirien ei-puhuta-ei-pukahdeta -pannassa  vaikka tulevaa nobeltasoa onkin. Vaikee tyylilaji muuten, eikä sovellu tyhymille. 

Tusee.. M-15 väärin yhdistämisestä jonkun toimesta Zeitgeist hommeliin tuli mieleen, en ole ehtinyt perehtyä mitä on se Z, idean luulen tietäväni..on vähän aika hakusessa..no , koneisiin luottaminen ja niitten varassa olo, vaikka kuinka noudattaisivat Ensimmäistä sääntöä on sama, on kuin luottaisi ihmiseen, vai oliko sittenkään?
Walesilainen ei homo?, on aika pätevästi kaikissa kirjoissaan pitänyt skifin puhtaana ja tässä , Aurinkojen huone, on sitä jotain, muutkin kirjat ovat oikein kelvollisia, tuli luettua tekojärjestyksessä tapani mukaan, kehitys kehittyy  kirjailijankin kohdalla.
http://www.like.fi/kirjat/aurinkojen-huone

[Louhi]

Walesilainen

Skotti.

[IDA]

Camp of the Saints ( ranskantaitoisille Le Camp des saints ). Jean Raspailin vuonna 1973 kirjoittama, erittäin ajankohtainen teos. Ihmettelen, miksi kukaan ei ole tehnyt tästä spektaakkelielokuvaa. Ehkä kirja on fiktiona liiaksi todellisuudessa kiinni.

[AuggieWren]

George Orwell: Eläköön tuonenkielo.

Kuvaa Vuonna 1984 teoksen teemoja hieman eri näkökulmasta. Jos tuon teoksen pointin ymmärtää, tajuaa, miksi 1984 ei ole yksiselitteisesti totalitarismin kritiikki.

[mikkoellila]

Camp of the Saints ( ranskantaitoisille Le Camp des saints ). Jean Raspailin vuonna 1973 kirjoittama, erittäin ajankohtainen teos. Ihmettelen, miksi kukaan ei ole tehnyt tästä spektaakkelielokuvaa. Ehkä kirja on fiktiona liiaksi todellisuudessa kiinni.

Tässä Jean Raspailin romaanissa Le camp des saints käytetään moneen kertaan metaforista ilmaisua "Pedon palveleminen":

   

Le monde semble soumis, non pas à un chef d'orchestre identifié, mais à une nouvelle bête apocalyptique, une sorte de monstre anonyme doué d'ubiquité et qui se serait juré, dans un premier temps, la destruction de l'Occident.

    ...

    Rien n'arrête la bête. Chacun le sait. Ce qui engendre, chez les initiés, le triomphalisme de la pensée, tandis que ceux qui luttent encore en eux-mêmes sont saisis par l'inutilité du combat. Archange déchu, Ballan reconnut aussitôt les serviteurs de la bête et leur offrit ses services.

Vaikka en itse ole koskaan uskonut mihinkään uskontoon, pidän tätä erittäin pätevänä metaforana. Monien mielipuolisten poliitikkojen, byrokraattien, journalistien ja "intellektuellien" toiminta näyttää siltä kuin sen tarkoituksena olisi Belsebubin palveleminen.

Vastaavasti William Goldingin romaanissa Kärpästen herra käytetään Saatanan nimeä (Belsebub = kärpästen herra) metaforana. Romaanissa esitetään pahuuden ruumiillistumana seipäässä törröttävä, kärpäsiä kuhiseva sianpää. Tämä romaani kuvaa sivistyksen pintasilauksen ohuutta ja ihmisten potentiaalia hyvään ja pahaan.

Belsebub on vain pahuuden inkarnaatio, ihmisten pahuuden konkretisoitu symboli. Mielestäni esim. Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen ja muut Suomen rahoja Kreikan, Irlannin ja Portugalin konkurssipesille antavat suomalaiset maanpetturit kuuluvat sellaiseen ihmiskategoriaan, josta voisi hyvällä syyllä käyttää ilmaisua Kärpästen herran palvelijat.

[Noottikriisi]

Vastaavasti William Goldingin romaanissa Kärpästen herra käytetään Saatanan nimeä (Belsebub = kärpästen herra) metaforana. Romaanissa esitetään pahuuden ruumiillistumana seipäässä törröttävä, kärpäsiä kuhiseva sianpää. Tämä romaani kuvaa sivistyksen pintasilauksen ohuutta ja ihmisten potentiaalia hyvään ja pahaan.

Sivistyksen pintasilauksen ohuudesta tuli mieleeni romaani joka on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen minun maailmankuvaani, Tohtori Moreaun saari.
En tosin ole varma olenko koskaan ymmärtänyt oikein romaanin sanomaa, mutta minut se saa aina ajattelemaan ihmisen eläimellisyyttä ja pohtimaan sivistyksen epävakautta ja ohuutta.

[l'uomo normale]

Jonathan Safran Foer : Eating animals. Julkaistu suomeksi nimellä Eläinten syömisestä. Keskittyy enimmäkseen tehomaatalouden lihantuotannon sairauteen käytännön tasolla, mutta myös filosofisempaa pohdiskelua. Kertoo milestäni yleisemminkin siitä mikä on pielessä nykymenossa, oli se sitten maahanmuutto tai eurokriisi.

[Emperor]

Tällainen tuli bongattua:

Kerjääminen eilen ja tänään

Miten ulkomaalaisiin, lähinnä Itä-Euroopasta tulleisiin katukerjäläisiin pitäisi suhtautua? Tulisiko heille antaa rahaa vai kulkea ohi? Millaiset viranomaistoimet ja auttamismuodot olisivat mahdollisimman humanitaarisia ja ihmisoikeuksia edistäviä? Suurin osa katukerjäläisistä on EU-kansalaisia ja siksi oikeutettuja moniin etuuksiin. Työvoiman vapaa liikkuvuus ja työnhaku ovat EU:ssa perusoikeuksia. Vaikka elinkeinonharjoittaminen olisi kerjäämistä, maahantuloa ei voida estää, jos paperit ovat kunnossa. Viranomaiset voivat puuttua kerjäämiseen vasta kun se on aggressiivista tai jos se vaarantaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden.

Kerjääminen ennen ja tänään pyrkii hälventämään katukerjäläisten synnyttämää hämmennystä tarjoamalla välineitä ajankohtaiseen keskusteluun. Eri tieteenalojen edustajat avaavat artikkeleissaan historiallisia, oikeudellisia ja sosiaalipoliittisia näkökulmia kerjäämiseen. Teoksessa tarkastellaan muun muassa irtolais- ja romanipolitiikan historiallisia lähtökohtia ja tämän päivän sosiaalipoliittisia ulottuvuuksia Suomessa ja Pohjoismaissa sekä kontrollipolitiikan mahdollisuuksia hallita kerjäämistä EU-maissa. Artikkeleissa pureudutaan myös ihmisoikeuksiin ja erityisesti liikkumisvapauteen liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin sekä auttamisen haasteisiin ja antamisen dilemmaan nimenomaan katukerjäläisten kohdalla.

Ydinkysymys - niin eilen kuin tänäänkin - on, tarvitsevatko kerjäläiset kontrollia vai olisivatko erilaiset auttamisen muodot riittävän tehokkaita ehkäisemään ihmisten lähtöä kerjuulle?

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9517682514

[IDA]

Tässä Jean Raspailin romaanissa Le camp des saints käytetään moneen kertaan metaforista ilmaisua "Pedon palveleminen":

...

Vaikka en itse ole koskaan uskonut mihinkään uskontoon, pidän tätä erittäin pätevänä metaforana. Monien mielipuolisten poliitikkojen, byrokraattien, journalistien ja "intellektuellien" toiminta näyttää siltä kuin sen tarkoituksena olisi Belsebubin palveleminen.

He tekevät niin tietämättään ja tietämättömyyttään

Kirjassa on muutenkin aika vahvoja kristillisiä - erittäin kriittisiä kristillisyyttä kohtaan siis - teemoja. Heti alussa ammutaan hyvän dialogin jälkeen turhana hippihahmo, joka ei itse usko Kristukseen, mutta näkee rantautujat miljoonina kristuksina. Osa teksteistä on käsittääkseni lainattu suoraan liberaaliteologeilta ja upotettu kirjaan ( lainauksi on myös erilaisista poliittisista lehdistä, poliittisista puheista, sopimuksista, yleensä mediasta jne ). Loppupuolella, jos muistan oikein, taas täysin maailmasta pihalla olevat "ristiretkeläismunkit" tallautuvat rantautuvan massan jalkoihin.

Hyvin synkkä teos kaikin puolin. Taisi loppua Sveitsin antautumiseen.

[Aldaron]

Tässä Jean Raspailin romaanissa Le camp des saints...

Hyvin synkkä teos kaikin puolin. Taisi loppua Sveitsin antautumiseen.

Ranskalaiset rakastavat traagisia, huonosti päättyviä tarinoita. Tämä pätee niin romaaneihin kuin elokuviinkin. Happy ending mielletään epäilyttävän amerikkalaiseksi jutuksi, minkä vuoksi siihen liittyy Ranskan älymystön näkökulmasta vahva pinnallisuuden ja epäintellektuaalisuuden stigma...

[Finka]

Mats Björklund : Evoluutiobiologia (2009)

Oppikirjatasoinen esitys evoluutioteorian loogisesta rakenteesta, historiallisesta kehityksestä ja evoluution perustekijöistä. Käy läpi myös geenien ja ympäristön suhdetta, joten voin suositella kaikille jotka haluavat käyttää evoluutiota argumentoinnissaan.

Tim Harford : Elämän logiikkaa (2009)

Esittelee elämän ilmiöille selityksiä taloustieteen ja peliteorian avulla. Käsittelee mm. rationaalista rasismia ja ghettojen muodostumista sekä multikulttuurisuuden hyötyjä. Kirja tarjoaa tuoreita näkökulmia Hommafoorumillakin mietittyihin asioihin. Ehkä tästä voisi avata keskustelun kun muutkin ovat tutustuneet?

Linkkejä alkuperäisiin tutkimuksiin:
Rationaalinen rasismi :  http://www.economics.harvard.edu/faculty/fryer/files/jece_2005.pdf

Monimuotoisuuden hyöty suurkaupungeille : "The Economic Value of Cultural Diversity: Evidence from US Cities" http://ideas.repec.org/p/fem/femwpa/2004.34.html

[kauheamies]

Luin kesälomalla Soltshenitsynin viimeisen teoksen eli 200 vuotta yhdessä (saksaksi, 200 Jahre zusammen).

Kulttuurien kohtaamisestahan se kertoo. Mielenkiintoista oli erityisesti kuvaukset kuuluisista pogromeista.

http://toinennakemys.wordpress.com/tag/alexander-soltshenitsyn/

Hieman poimintoja kirjoista. Taitaa olla antikvariaattikamaa ulkomailta tai sitten jäännöseriä amazonista tms.

http://jewise.wordpress.com/two-hundred-years-together-1795-1916-xxx/

Tuolla on joku käännellyt englanniksi, mutta linkit näyttävät välillä poistuvan osista lukuja ja vain toista osaa on käännetty (Juutalaiset Neuvostoliitossa). Kun katselin pari viikkoa sitten, niin lähdeviitteet eivät olleet kunnossa.

[Moonwalk]

Fokus saisi olla räjähtävissä faktoissa (esim. paranormaalit keissit) tai kekseliäässä spekulaatiossa (scifi) tai jossakin niin hyvin kirjoitetussa, että muulla ei tunnu olevan väliä (aforismi).

[sologdin]

Miksi et selailisi Kurt Vonnegutia.  Vaikka "Äiti yö", "Teurastamo 5", "Kissan kehto", "Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater" ja "Titaanin seireenit".  Aika lujaa menee myös Louis-Ferdinand Cèlinen kirjassa "Niin kauas kuin yötä riittää" ja Douglas Adamsin opuksessa "Linnunradan käsikirja liftareille".

[Noni]

Tykkään itse mm. graham hancockin kirjoista, esim. supernatural, meetings with the ancient teachers of mankind.

Robert gravesin the white goddess on myös hyvä, ouspenskyn in search of the miraculous (gurdjieffista) jne.

[kauheamies]

Juuri nyt kolisee Douglas Reedin The Controversy of Zion.

Olen tosin vasta-alkaja vaihtoehtoisten ajattelijoiden saralla. Yleissivistys on myös niin matala, että kirja on mainio opus yleistietoa ja muuta tietoa uskonnoista ja historiasta.

[wannabe]

Juuri nyt kolisee Douglas Reedin The Controversy of Zion.

Olen tosin vasta-alkaja vaihtoehtoisten ajattelijoiden saralla. Yleissivistys on myös niin matala, että kirja on mainio opus yleistietoa ja muuta tietoa uskonnoista ja historiasta.

Tsekkaapas Anne Frank ja Corrie ten Boom.

[M.E]

Nassim Nicholas Taleb:
"The Black Swan" ja "Fooled by Randomness"

[IDA]

Miksi et selailisi Kurt Vonnegutia.  Vaikka "Äiti yö", "Teurastamo 5", "Kissan kehto", "Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater" ja "Titaanin seireenit".  Aika lujaa menee myös Louis-Ferdinand Cèlinen kirjassa "Niin kauas kuin yötä riittää" ja Douglas Adamsin opuksessa "Linnunradan käsikirja liftareille".

Linnunradan käsikirjaa en ole lukenut. Noita muita suosittelen lämpimästi itsekin. Pyydetystä scifistä suosittelisin Philip K. Dickiä.

Hyvin kirjoitetusta aforisminomaisesta proosasta suosittelin Baudelairen kirjaa Alaston sydämeni ja muuten tietenkin Jaana Kaparin suomentamaa Edgar Allan Poen Koottuja kertomuksia.

[Punaniska]

Juuri nyt kolisee Douglas Reedin The Controversy of Zion.

Olen tosin vasta-alkaja vaihtoehtoisten ajattelijoiden saralla. Yleissivistys on myös niin matala, että kirja on mainio opus yleistietoa ja muuta tietoa uskonnoista ja historiasta.

Kävin nettiblogillasi. Kuinka vaihtoehtoinen on näkemys, jonka mukaan juutalaiset ovat itse pahuus ja joku rabbineuvosto vetelee maailman naruista? Tuon näkemyksenhän jakaa vain enemmistö muslimeista, kaikki natsit ja osa vihervasureista.

Ei kuullosta kovin vaihtoehtoiselta, enemmänkin mainstreamilta. Mutta varmaankin militanttisiiven imaami kouluttaisi sinua mielellään.


EDIT: Se kirja: Pyhä sota pyhästä maasta - Pekka Sartola 

[Wilho]

George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu-sarja, ehdottomasti koukuttavinta fantasiaa mitä olen lukenut. Henkilöt ja juoni ovat todella syviä, ja mikä parasta, hyvä-paha-akselia ei oikeastaan ole.

[Moonwalk]

Hyvä: toimii avoimesti, altruistisesti, rationaalisesti, empaattisesti.

Paha: toimii salassa, itsekkäästi, tuhoaa, tappaa, korruptoi.

Kaikki me löydymme tuolta akselilta. Jotkut jopa akselin jommasta kummasta ääripäästä.

[Pikku Jaska]

Fokus saisi olla räjähtävissä faktoissa (esim. paranormaalit keissit) tai kekseliäässä spekulaatiossa (scifi) tai jossakin niin hyvin kirjoitetussa, että muulla ei tunnu olevan väliä (aforismi).

Koraani ehdottomasti paras lukemani kirja! Suosittelen lämpimästi!

[Wilho]

Sarjasta kyllä löytyy se "paha voima", mutta se tulee mukaan hiljalleen (viides kirja menossa ja konflikti ei ole vielä täydessä vauhdissa). Suurin osa hahmoista joutuu tekemään moraalisia valintoja, eikä mielestäni hahmojen kokonaisuus muodosta todellista akselia. Lähinnä vertaan moniin muihin fantasiasarjoihin, joissa hahmot ovat joko hyviä tai pahoja. Tässä sarjassa liikutaan harmaan eri sävyissä.

[AjatusRikollinen]

Richard Dawkins "Jumalharha" [The God delusion, 2006]

[Ammadeus]

Wittgenstein-Tractatus.

[jmm]

Fooled by Randomness
http://en.wikipedia.org/wiki/Fooled_by_Randomness

Teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

[Moonwalk]

Ei taida olla mitään vaarallisempaa kuin lähtemätön vaikutus. Tai toisin sanoen, ei ole muuta vankilaa.

[Lasse]

Linnunradan käsikirjaa en ole lukenut. Noita muita suosittelen lämpimästi itsekin. Pyydetystä scifistä suosittelisin Philip K. Dickiä.

Dick on kova, mutta omalta kohdalta painavinta heviä scifissä juuri nyt on kyllä Iain M. Banks ja hänen Culture-sarjansa, joka on siis suositukseni.
(Surface Detail odottaa hyllyssä aloitustaan)

--Lasse