2010-03-07 HS: Lottovoitto jäi saamatta (kirja "Ryssänä Suomessa")

[Make M]

Venäläiset ovat myös aina suvainneet lähipiirissään muukalaisia hyvin. Jopa niin hyvin, että on menty naapuriin peräti sotavoimin varmistamaan molemminpuolinen suvaitsevaisuus.

Unkarissa, Puolassa ja Virossa on Euroopan onnellisuustutkimuksen mukaan onnettomimmat ihmiset. Ja juuri näihin maihin venäläiset ovat tuoneet väkipakolla oman "onnensa" toisen maailmansodan jälkeen. Oman aikansa ihanaa ja väistämätöntä pakkorikastamista sekin oli.

[juge]

Venäläisnainen elää huonossa avioliitossa, jossa on työttömyyttä ja alkoholismia -> Suomi on paska maa. OK.

Jäämme odottamaan tilitystä suomalaisten kokemuksista Venäjällä. Ai niin, sitä on kuultu vaikka kuinka paljon ja meno on tunnetusti aivan häiriintyneen korruptoitunutta, rikollista ja kaikin puolin epäkelpoa.

[sydäri]

Kustannusyhtiö laskenut sen varaan, että oman maan vihaajat ostavat teosta?
Ainakin jutun perusteella kohderyhmä on selvä.

Lottovoitto jäi saamatta

1990-luvun alussa miehen firma meni konkurssiin, ja hän jäi työttömäksi vuosikausiksi.

Venäläisestä vaimosta ei tullutkaan sosiaalipummia, vaan hän elätti perheen ensin opintotuellaan ja sitten palkallaan. Hän antoi miehelle käteistä ja auton käyttöön ja hoiti myös kodin.

Kumma asia, että tasa-arvoisessa Suomessa aina nostetaan jalustalle tapaukset, joissa nainen elättää perhettään kun mies on jäänyt työttömäksi. Toiset on tasa-arvoisempia kuin toiset?

Tuohon aikaan kun nainen tullut Suomeen, taisi Venäjällä olla ajat ettei kauppaan jonottaessa tiennyt saako leipää vai ei. Silti Suomeen muuttaessa shokki, kun joutuu leipää syömään.

[Fincum]

Nykyään katselenkin lähinnä huvittuneena koulumme (usein eteläisemmästä Euroopasta tulevia) vaihto-oppilaita, jotka mölyävät ja vaahtoavat, vaikka heillä ei ole mitään sanottavaa. Koen tervettä ylpeyttä, ja jopa hieman ylemmyydentunnetta jäyhästä suomalaisuudestani.

Syksyllä HS haastatteli ulkomaisia vaihto-oppilaita, ja eräs aika nuori, olisiko ollut jotain 21v, jenkki sanoi myös lopulta tottuneensa suomalaiseen tiivistettyyn esitystapaan ja alkaneensa arvostaa sitä. Kun ei tarvitse olla koko ajan äänessä tai muulla lailla esillä, tyrkyllä, voi paremmin keskittyaä toisen sanomaan ja miettiä omiakin sanomisiaan. Tämä tuntui hyvältä, kun sen sai kuulla puheliaan jenkin suusta. Työtoverini UK:sta sanoi samaa. Pitää ensin tottua suomalaiseen tiivistettyyn tapaan esittää asioita. Ensin oli vaikeaa. Vähäpuheista pidetään noissa maissa hiukan tyhmänä tai muuten outona. Näin tuo aito Englishman minulle uskoutui.

[Julmuri]

Tunsiko hän siis olevansa ryssä silloin kun ei osannut käyttä vessan oven lukkoa?

Kyllä.

Ruova pääsee kotipihalle, etsii avainta, laittaa avaimen oveen, avaa oven, menee sisään ja laittaa oven kiinni. Ja nyt hän muistaa! Hän ei pääse ulos, koska hän on ulkopuolella. Tällaisia ovia ei löydy Lähi-idästä mistä hän on kotoisin.

Hän kyykistyy postiluukun eteen, laittaa sormensa väliin ja odottaa. Pian kuuluu kilinää ja naapuri ilmestyy hissille. Huulet rutistuneina postiluukun läpi hän huutaa: 2Hello neighbor, help!"

(...) Seitsemän tunnin päästä hänen väsynyt miehensä palaa ylitöistä ja löytää hyvin kiukkuisen mustalaisarabin itkemässä pimeässä keittöissä.

(Sinut, s. 12)

Vaikuttaa siltä, että suomalaisiin oviin ja niiden lukkoihin sisältyy jotain erittäin rasistista. Toivon, että vähemmistövaltuutettu alkaa välittömästi selvittää syyllistyvätkö suomalaiset ovet maahanmuuttajien syrjintään.


Emmehän me  halua, että vain Pohjois-Korea toteuttaa samanlaista ovipolitiikkaa.

[Fincum]

Vaikuttaa siltä, että suomalaisiin oviin ja niiden lukkoihin sisältyy jotain erittäin rasistista. Toivon, että vähemmistövaltuutettu alkaa välittömästi selvittää syyllistyvätkö suomalaiset ovet maahanmuuttajien syrjintään.

Emmehän me  halua, että vain Pohjois-Korea toteuttaa samanlaista ovipolitiikkaa.

No emme varmasti. Suomessa on hirvittävän RZ tapa sijoittaa rahat, palautuspullot ja kierrätettävät arvometallit lukkojen taakse, pois elintasoaan nostavien EU-kansalaisten saatavilta.

Vain rasisti lukitsee ovet!

[Eino P. Keravalta]

Inna todistaa väkevästi, ettei monikulttuuri toimi. Pakkohan se on uskoa, kun oikein Hesarissa niin on präntättynä.

Jos noista Innan kauhukokemuksista jotain voi oppia niin sen, että eri kulttuurit ovat kilpailevia arvojärjestelmiä ja sellaisina perimmältään yhteensovittamattomia.

Tietenkin venäläisen elämistä Suomessa rasittavat myös historialliset taakat. Äiti Venäjä on ollut haastava naapuri, jonka kanssa ei aina ole pärjätty pelkällä diplomatialla. Innan maineen ovat myös pilanneet ne tuhannet rosmot, jotka vuosien mittaan ovat tulleet Venäjältä Suomeen.

Inna voisikin katsoa kollektiiviseen, kansalliseen peiliin sen sijaan, että sättii suomalaisia. Venäjällä on sanonta, ettei ole peilin vika, jos naama on vino. Tämä taisi unohtua Innalta.

[Frank]

Aika paljon asioita tuosta tuli mieleen, jotka on jo tässä ketjussa esitetty, mutta tiivistän silti:

- Miksi Latiseva jäi Suomeen 18 vuodeksi, jos kerran maa oli tyly ja rasistinen?
- Miksi Latiseva myöhemmin muutti Espanjaan eikä kotimaahansa Venäjälle, joka ilmeisesti oli Suomea parempi paikka.
- Ok Ok, Latiseva koki Suomessa oikeaakin rasismia. Myönnetään! Kiljuskinitkö hänelle huutelivat? Taitaa todennäköisemmin olla kyse viherfeministeistä, joita ottaa mielttömästi päähän se että suomalaismies saa piparia ohi kotimaisen tarjonnan.
- Suomi ei ole paratiisi. Myönnetään. En Venäjä kaikkine ongelmineen, entä Espanja, Italia... kaikista maista löytyy vikoja. Olisikohan syynä ollut liian kovat odotukset?

Suomalaismies ei osaa käsitellä venäläisnaista tavalla, jota hän toivoisi. Tämä on normaalia kulttuurien yhteentörmäystä. Keskiverto suomalaismies on kuitenkin selvästi parempi kuin keskiverto venäläismies. Se mitä täällä juodaan kaljaa, rajan takana juodaan votkaa. Täällä painetaan töitä, siellä... No toki jotain puuhastellaan elannon saamiseksi, mutta... Niin - suomipoika on syystäkin melko hyvämaineinen venäläisnaisten keskuudessa. Latisevalla ei käynyt flaksi, kun löysi kortistoon päättyneen taviksen ja hän itse oli normaalia menestyneenpi venäläisnainen. Entäpä jos hän olisi ollut tavallinen maalaistyttö ja naimisissa ahkeran työtätekevän (muttei mitenkään poikkeuksellisen) suomalaismiehen kanssa. Usein kyse on juuri tällaisista tapauksista, ja niissä liitoissa venäläisnaiset eivät valita.

[Vera]

Mielenkiintoista. Minusta venäläiset hymyilevät harvemmin kuin suomalaiset. Niitähän yleensä tunnistaa metrossa ja kadulla siitä että ne eivät hymyile monessa tilanteessa missä suomalaiset hymyilevät.

Sinänsä ymmärrän Innan alkupettymyksen syyt: siihen aikaan aika harvat pääsivät Neuvostoliitosta ulos, ja aika harvat tunsivat ketään joka olisi edes ikinä käynyt ulkomailla. Monilla varsinkin naimisiin ulkomaille lähteneillä oli varsin epärealistisia odotuksia länsimaisesta elämästä. Tosin 18 vuotta on aika pitkä aika, luulisi ihmisen pääsevän kulttuurishokin yli ja ymmärtävän että sen epäonnistunut avioliitto ei ole suomalaisten syytä, varsinkin sellaisen ihmisen joka on ollut ihan toimintakykyinen, töissä ja jopa menestynyt.

No, toivottavasti viihtyy siellä Espanjassa.

[Vera]

- Miksi Latiseva myöhemmin muutti Espanjaan eikä kotimaahansa Venäjälle, joka ilmeisesti oli Suomea parempi paikka.

Koska se oli näköjään vain masentunut, ei tyhmä.

[Pöllämystynyt]

Olen hyvissä väleissä sukuuni ja ystäväpiiriini kuuluvien venäläisten kanssa ja kannustan heitä säilyttämään venäläisyytensä heidän omasta tahdostaan opettelemansa suomen kielen ja kulttuurin rinnalla. He eivät ole koskaan minulle valittaneet rasismista tai mistään, minkä voisi sellaiseksi tulkita, eivätkä he ole käsittääkseni tyytymättömiä Suomeen, vaikka kaikki ei täällä täydellistä olekaan. Samoja asioita he Suomessa päivittelevät kuin minäkin, joukossa monikulttuurin konkreettiset ilmenemismuodot katukuvassa, verojen määrässä ja vaarallisissa pusikoissa. Myös niin suomalaisen kuin venäläisenkin nuorison "rappiota" surkutellaan.

Ihmettelyä olen kyllä kuullut väärin tulkitusta suomalaisten kulttuurista, esimerkiksi siitä, etteivät suomalaiset välttämättä halaa ja suutele pelkästä kohteliaisuudesta, tai kokevat halauksen oudoksi ja suhtautuvat vaivautuneesti, ikään kuin eivät arvostaisi toista. Se voidaan kokea tylynä, ennen kuin siihen tottuu ja käsittää, etteivät suomalaiset välttämättä toisiaankaan halaa pelkästä kohteliaisuudesta.

[Eino P. Keravalta]

Taannoisessa työpaikassani oli lukuisia venäläisiä töissä eikä kukaan nurissut mistään, olivat perin hyvillään siitä, että ylipäänsä saivat asua ja elää Suomessa. Mitään rasismia en havainnut, iloisesti moikkailtiin aamusella ja juteltiin sen, mitä kielitaito salli. Mutta ainahan on olemassa näitä lätisevia, jotka saavat sukset ristiin missä tahansa ja kenen kanssa tahansa. Ja vika on aina muissa.

[P]

Kirjan pahimmat kärjistykset ampuvat yli – Latiševa on esimerkiksi tavannut Suomessa "vain harvoja hymyileviä ja onnellisia ihmisiä".

Kirjassaan Latiševa mainitsee nimeltä vain yhden ihmisen: Ben Zyskowiczin.

Latiševa ei usko, että hänen kokemuksensa Suomessa olisivat ainutlaatuisia.

Latiševan tytär aiemmasta liitosta muutti Suomeen 12-vuotiaana.

Venäläistyttö kirjoitti helsinkiläisestä huippulukiosta ja valmistui yliopistosta muttei koskaan saanut suomalaisia ystäviä. Masennuksestaan hän pääsi vasta muutettuaan pois Suomesta.

Latiševan mielestä Suomessa on selittämätön ristiriita: "Miksi maassa, jossa on tehty kaikki sen eteen, jotta ihmiset olisivat onnellisia, on niin paljon masentuneita ihmisiä?"

Sellainenhan on Suomen kansa. Se ei hymyile vain muodon vuoksi. Samaahan minultakin kysyttiin vuosikausia ulkomailla työskennelläsäni miksi en hymyile joka käänteessä. Venäläisten suhteen Suomessa on melko voimakas jakautuminen; on ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet Suomeen erittäin hyvin ja niitä joilla lähes kaikki on mennyt metsään. Minullakin on Suomen venäläisiä ystäviä ja he ovat pärjänneet aivan omilla avuillaan. Venäläisiä on joka lähtöön ja osa heistäkin jää laiturille.

Hmm. Tunnen erään venäläisen bisnesnaisen (kv-teknistä kauppaa myös)Pietarista. Hänestä suomalaiset ovat ystävällisempiä ja avoimempia kuin venäläiset.Täällä esim. ihmiset neuvovat ja auttavat kadulla kysyjää, oli sitten vaikka venäläinen. Moskovassa kysyjä ei meinaa taas saada apua, oli vaikka natiivi. Suomalaiset olivat myös hänestä iloisempia. Hän tosin ei asu Suomessa, vaan käy täällä tiheästi lomailun ja liikeasioiden vuoksi (365 vrk bisnesviisumi Shengenalueelle koko ajan voimassa).

Näköjään mielipiteet eroavat kovasti. Jos se, ettei osaa käyttää paikallista vessanovea on merkki syrjivästä rassismista, voi kertoa aikalailla jo mielen lähtöasetuksista. Voi Barcelonakin jonkin ajan sisällä alkaa tuntua ahdistavalta tuollaisella asenteella?

[kiukiu]

Lainaus käyttäjältä: Marjapussi - 07.03.2010, 17:21:25
Sellainenhan on Suomen kansa. Se ei hymyile vain muodon vuoksi. Samaahan minultakin kysyttiin vuosikausia ulkomailla työskennelläsäni miksi en hymyile joka käänteessä. Venäläisten suhteen Suomessa on melko voimakas jakautuminen; on ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet Suomeen erittäin hyvin ja niitä joilla lähes kaikki on mennyt metsään. Minullakin on Suomen venäläisiä ystäviä ja he ovat pärjänneet aivan omilla avuillaan. Venäläisiä on joka lähtöön ja osa heistäkin jää laiturille.

Olen aina kokenut hyvin vastenmielisinä ne tietyt suomalaiset "maailmankansalaiset", jotka joka käänteessä kitisevät suomalaisten tavoista. Ollaan liian hiljaa, ei osata keskustella, ei hymyillä, blaa blaa blaa. "Taas saa hävetä, että on suomalainen", tätä jaksetaan toistella. Iltalehdessä valitetaan, että kaikki suomalaiset pitäisi laittaa small talk -kurssille ja tapakouluun.

Ihan kuin nämä ihmiset eivät ymmärtäisi omaa kulttuuriaan. Suomalainen on hiljaa, koska ei halua häiritä muita turhalla paskanjauhamisella. Suomalainen ei ehkä hymyile poskihampaat loistaen joka hetki, mutta silloin kun hymyillään niin se on aitoa. Suomalainen kohteliaisuus on vähäeleistä, mutta lämmintä.

Mullakin sama juttu; En vain pysty vastaamaan mitään, kun joku kysyy, mitä kuuluu. Mitä helvettiä tuohon muka vastaisi Facepalm

Saksasta aikoinaan Suomeen muuttanut Roman Schatz on kirjoittanut paljon kolumneja suomalaisten ja saksalaisten kulttuurieroista. Jos saksalaiselta kysyy "mitä kuuluu", saa noin 70 sanan vastauksen. Kun suomalaiselta kysyy, on vastaus 2 sanaa: "paskaaks tässä." Schatzia se tuntuu vain huvittavan - ehkä hän on jo täysin suomalaistumassa.

[Pöllämystynyt]

Voi vaikuttaa ennakko-odotuksiin huomattavasti, jos aikomus on lähteä pisnesmiehen matkaan nauttimaan luksuselämästä.  Kirjan otsikkokin vihjaa, että "lottovoitto" olisi pitänyt saada. Vaan kun ei täällä juuri muutkaan mitään "lottovoittoja" saa.

Jotkut pisnesmiehet yrittävät äkkirikastua riskillä, ja mitä suuremmat tavoitteet, sitä katkerampaa on jos epäonnistuu - myös nähtävästi "lottovoittoa" tavoitelleelle ja siinä epäonnistuneelle pisnesmiehen vaimolle.

[Miniluv]

Kirjan otsikkokin vihjaa, että "lottovoitto" olisi pitänyt saada. Vaan kun ei täällä juuri muutkaan mitään "lottovoittoja" saa.

Esitän villin veikkauksen, että tuo on viittaus sananlaskuun "on lottovoitto syntyä Suomeen". Ja tuohan voi olla vielä HS:n toimittajan sanavalinta...

[Oho]

Ihmettelyä olen kyllä kuullut väärin tulkitusta suomalaisten kulttuurista, esimerkiksi siitä, etteivät suomalaiset välttämättä halaa ja suutele pelkästä kohteliaisuudesta, tai kokevat halauksen oudoksi ja suhtautuvat vaivautuneesti, ikään kuin eivät arvostaisi toista. Se voidaan kokea tylynä, ennen kuin siihen tottuu ja käsittää, etteivät suomalaiset välttämättä toisiaankaan halaa pelkästä kohteliaisuudesta.

Niin siis aika tavalliselta tuntuu että omista normeista poikkeava käytös tulkitaan jotenkin rasistiseksi, syrjiväksi, ottamatta kunnolla selvää kuinka suomalaiset vuorovaikuttavat toistensa kanssa, ja toisaalta, jos on vain taspuolisesti kusipää sukupuoleen, rotuun, uskontoon tms. katsomatta on vain kusipää, ei rasisti.

[Pöllämystynyt]

Kirjan otsikkokin vihjaa, että "lottovoitto" olisi pitänyt saada. Vaan kun ei täällä juuri muutkaan mitään "lottovoittoja" saa.

Esitän villin veikkauksen, että tuo on siittaus sananlaskuun "on lottovoitto syntyä Suomeen". Ja tuohan voi olla vielä HS:n toimittajan sanavalinta...

Niin onkin, olinpa huolimaton.

[Nikopol]

Koska Vera asianomistajana aloitti, uskallan todeta että venäläisen naama on norsuntortulla nuoresta iästä alkaen. Moni antaa suorastaan autistisen vaikutelman itsestään, kun mikään positiivinen tunne ei kuvastu kasvoilta. Etenkin vapautuneesti hymyilevää tyttöä näkee harvemmin kuin yksisarvisia. Pojilla ja nuorilla miehillä taas ylimielinen, niska takakenossa silmät lopallaan tuijottaminen taidetaan oppia viimeistään ala-asteella.

En tiedä uskallanko venäläisten kehonkieltä sen tarkemmin eritellä, mutta aiheesta voisi kirjoittaa kirjan. Se on nimittäin erikoista. En ole ollut itänaapurissa, joten en tiedä koskeeko vain Rasistilaan (ent. Suomi) pakotettuja vai onko ilmiö yleisliittolainen.

Jos maahan halutaan naurua ja väriä, parasta satsata edelleenkin etelän maihin.

[Punaniska]

- Ok Ok, Latiseva koki Suomessa oikeaakin rasismia. Myönnetään! Kiljuskinitkö hänelle huutelivat? Taitaa todennäköisemmin olla kyse viherfeministeistä, joita ottaa mielttömästi päähän se että suomalaismies saa piparia ohi kotimaisen tarjonnan.

Tuon aihepiirin rasismia ei ole juurikaan tutkittu. Saattaisi olla "siskoille" vähemmän mairittelevia lopputuloksia.

[Vera]

Koska Vera asianomistajana aloitti, uskallan todeta että venäläisen naama on norsuntortulla nuoresta iästä alkaen. Moni antaa suorastaan autistisen vaikutelman itsestään, kun mikään positiivinen tunne ei kuvastu kasvoilta. Etenkin vapautuneesti hymyilevää tyttöä näkee harvemmin kuin yksisarvisia. Pojilla ja nuorilla miehillä taas ylimielinen, niska takakenossa silmät lopallaan tuijottaminen taidetaan oppia viimeistään ala-asteella.

En tiedä uskallanko venäläisten kehonkieltä sen tarkemmin eritellä, mutta aiheesta voisi kirjoittaa kirjan. Se on nimittäin erikoista. En ole ollut itänaapurissa, joten en tiedä koskeeko vain Rasistilaan (ent. Suomi) pakotettuja vai onko ilmiö yleisliittolainen.

Ilmiö on yleinen, ja opittu, kuten sanoitkin, viimeistään ala-asteella. Tai siis ne jotka eivät opi norsuntorttuilmettä ala-asteella eivät yleensä opi sitä sen jälkeenkään.

Voin vain todeta että luonnollisesti usein hymyilevänä ihmisenä syntyminen Venäjälle ei ollut lottovoitto (tai no ei se syntyminen Venäjälle ole muutenkaan). Satun hymyilemään melko usein, ja vieläpä mm. tuntemattomienkin ihmisten seurassa tai yksin. Seurauksena koko venäläisen lapsuuteni ajan ainakin kerran viikossa joku tuli tiedustelemaan mitä helvettiä minä oikein hymyilen ja haluanko minä turpaan. Nämä tilanteet yleensä päätyivätkin siihen että jompikumpi sai turpaan, mutta selvästikään en ottanut opiksi. Enkä ottanut opiksi myöskään siitä että mummo aina kielsi hymyilemästä.

Siellä vain hymyileminen ilman ilmiselvää syytä tai läheisten ihmisten seuraa koetiin uhaksi. En tiedä miksi. On toki muitakin venäläisiä jotka eivät ole oppineet olemaan hymyilemättä, niitä vain ei helposti tunnista kadulla. Pitkä asuminen ulkomailla myös yleensä opettaa niitä hymyilemään saman verran kuin uuden asuinmaan asukkaat.

[Timo Rainela]

Kai minä ryssän pentuna voin jatkaa.
Puhumattomat salaisuudet aukenivat vasta emon maille mentyä...
Sama selvemmin, kun taatto matkansa päätti...
Meit oli kaksi, yksi on ylpee ja ylimielinen, sitä maatamme ja tapojamme halveksiva...
Se toinen, niihen Donin kasakoihen ja Kurskin kaupungin kulakkien jälkhensä sivaltamien..
Sieltä tuli tummat silmät ja raivo+rakkaus.
Mun veri on Suomen veri, raivo viholliselle ja rakkaus Suomelle.
Timo Rainela 8.3.2010

[Nikopol]

Viggo Mortensen teki aika pysähdyttävän suorituksen venäläisgangsterina "Eastern Promises"-rainassa. Tunnistin joka eleen Khelsinskin wannabeiden repertuaarista. Kävely, puhe, eleet ihan sitä samaa.

[Miniluv]

DVD:n bonuksissa on aika hyvät selitykset Viggon valmistautumisesta. Kävi Venäjällä, ne tatskat on ilmeisesti miehen tuoma idea, jne.

[pelle12]

Venäläisnainen elää huonossa avioliitossa, jossa on työttömyyttä ja alkoholismia -> Suomi on paska maa. OK.

Jäämme odottamaan tilitystä suomalaisten kokemuksista Venäjällä. Ai niin, sitä on kuultu vaikka kuinka paljon ja meno on tunnetusti aivan häiriintyneen korruptoitunutta, rikollista ja kaikin puolin epäkelpoa.

Valitettavasti ne suomalaiset jotka lähtivät rajan taa esim. 20- ja 30-luvuilla joko työttömyyttä pakoon tai ideologisista sysistä eivät ole enää keskuudessamme valittamassa eli kertomassa tuosta ruskin vieraanvaraisuudesta, koska saivat lähes kaikki kuulan kalloonsa. Se oli venäläistä vieraanvaraisuutta, se.

[kalpea massa]

Taisto Huuskonen: Laps Suomen.

[pelle12]

Saksasta aikoinaan Suomeen muuttanut Roman Schatz on kirjoittanut paljon kolumneja suomalaisten ja saksalaisten kulttuurieroista. Jos saksalaiselta kysyy "mitä kuuluu", saa noin 70 sanan vastauksen. Kun suomalaiselta kysyy, on vastaus 2 sanaa: "paskaaks tässä." Schatzia se tuntuu vain huvittavan - ehkä hän on jo täysin suomalaistumassa.

Herra Schatz heittää taas schatzit. Saksalainen selviää mitä kuuluu-kyssäristä parilla sanalla siinä missä suomalainenkin. Schatzin on väen vängällä etsittävä kulttuurieroja suomalaisten ja sakasalaisten välillä, jotta täyttäisi 'muukalais'-kiintiön, ja jotta pääsisi sitten hyväksikäyttämään sitä sopivissa olosuhteissa. Muistakaa vanha marxilais-brechtiläinen hokema (ei Marxkaan ihan kaikessa väärässä ollut) : Ensin leipä, sitten moraali. Siis, miksi joku puhuu kuten hän puhuu? Mitä hän hyötyy siitä mitä hän puhuu (ja nimeonomaan TALOUDELLISESTI hyötyy).
Näin tapahtuu Saksassa: Wie geht's? -Mir geht's gut, und Dir?.

[Topi Junkkari]

Taisto Huuskonen: Laps Suomen.

Nokitan tällä: Kirsti Huurre: Sirpin ja moukarin alla: yhdeksän vuotta Neuvostoliitossa. Porvoo, WSOY 1942.

[pelle12]

Taisto Huuskonen: Laps Suomen.

Luettu on jo kaukaisella 80-luvulla kuten Arvo Poika Tuomisen muistelmatkin, vaikka kun nykymediaa lukee, eihän noita kirjoja muka pitänyt olla edes kirjastossa lainattavanakaan. Oltiin muka niin suomettuneita.

[pelle12]

 Summa summarum: Minusta tuon naikkosen pitäisi olla onnellinen, ettei häntä viety Suomessa uudelleenkoulutusleirille, tapettu nälkään tai ammuttu kuulaa kalloon, sen sijaan että valittaa Espanjan auringon alla. Suomalaiset olivat ts. hirveän reilua porukkaa kun eivät maksaneet pottuja pottuina.
P.S. Varoitus suviksille: Ymmärrän, että viestini on herkullinen ottaa irti kontekstista, mutta pystyttehän vastustamaan kiusausta? Tunnettuahan on, ettei piireissänne esim. suomalaisten kohtalo Venäjällä ole kovinkaan tunnettu juttu.
Ja vaikka olisikin, perunanenäthän ovat kohtalonsa ansainneet, vaikka olisivat aatetovereitanne, eilispäivän daneja.